Yöhuomenta taas, murrr! Ei nukuta, vaikka nukuttaisi. Keitin siis kaffet ja riivin mömelöt ja päätin samalla päivittää vähän pippaloista ym. tärkeistä (?) asioista. Welhottarella on vähän huono olo ja vatsaakin nipistelee. Tämä johtunee siitä, että hra M., joka vastasi ruokailupuolesta, oli itse ollut päivän vatsataudissa ja olikin vähän huolissaan, tarttuuko tauti ruuasta. No, tuskin... Eli ruoka oli tod. hyvää: punajuurisosekeittoa, itse leivottua leipää, itse kerätyistä suppareista ja herkkareista tehtyä sienikeittoa (ei sellaista paksua ja suurustettua vaan oikeaa alkukeiton tapaista, johon lisättiin vain tippa kermaa lopuksi), läjittäin vihreitä heiniä, pieniä luumutomatteja sekä – tadaa – riimihärkää ja –possua. Lehmä oli tavan mukaan pippurista, possussa oli rosèippuria ja timjamia – njammmm (muistakaa kokeilla!). Jälkkäriksi taatelikakkua, joka ei ollut liian makeaa, kaffetta ja *köh*, toisen hran varastoista pikkuinen tippa konjamiinia. Lisäksi oli kaiken värisiä laatikkoviinejä. Söimme siis pitkään ja hartaasti. Minä ja jokunen muu autoimme valmisteluissa. Ruuat hra M. toi valmiina mukanaan. Erittäin hyvää, sopivan keveääkin ,D Sain ylimalkaisen punajuurikeiton ohjeen, joka tässä myös – kesäinen, kiva ruoka *kikattelee*. Welhotar on tehnyt tällaista, mutta lisännyt keittoon porkkanaa ja selleriä, mutta tässä siis hra M:n ohje. Eli, tämä kun sattui puheeksi, laitan nyt muistaessani ylös hänen ohjeensa...
Punajuurisosekeitto Varaston tapaan
1 kg punajuuria
pari oikein isoa sipulia
4 kynttä valkosipulia
2 kasvisliemikuutiota (tai kasvisfondia, jos sitä on)
mausteita, yrttejä
portviiniä
Raasta raa’at punajuuret ja pilpo sipulit oikein pieniksi. Peitä juuri ja juuri vedellä, laita liemikuutiot ja pilputtu valkosipuli sekaan. Keitä tosi kypsäksi, siis tarkoitan kypsäksi! Juu, pari-kolme tuntia hyvinkin, pienellä tulella muhittaen. Tarkista välillä nestetilanne, lisää vettä, jos on tarpeen. Kun keitto on kypsää, et tod.näk. saa sitä vieläkään sauvasekoittimella oikein tasaiseksi eli ota monitoimikone, jos sellainen huushollista löytyy ja ajele keitto sillä tuhdiksi soseeksi. Huom. tarkoitus on, että keitto on sellaista tankeaa, ei luirua. Laita keitto uudelleen hellalle, lisää pieni lasillinen portviiniä, persiljaa ja aivan ripsaus muskottia. Jos keitto näyttää luirulta, keittele vaan reilusti vielä kasaan – varo, että ei enää tässä vaiheessa pala pohjaan. Ripsu päälle runsaasti tuoretta persiljaa sekä basilikaa. Tarjoile smetanan, maustetun kermaviilin (tai Welhottaren mukaan raejuuston) kanssa. Herkkuva!
Ilta meni kivasti, jutellen ja kälättäen (minä ja muutama muukin) ;D Kun lähestyimme vakavia tahi työhön liittyviä asioita, joku ymmärsi aina sanoa, että siirretään tämä huomiselle selvin päin keskusteltavaksi – mukava tapa! Kyllä siellä työkaveri laukoi jokusen totuuden P-P:lle, kuten minäkin. Eli kerroin, että mielestäni hän tuskin olisi ottanut minua töihin, jos olisi ollut valitsemassa. Ja hän myönsi sen... ilmeisesti kemiamme eivät täysin pelaa, jokin vähän mättää. Mutta ei se mitään, jos työasiat hoituvat eikä kumpikaan selvästi osoita mitään vastenmielisyyttä tai ilkeyttä. Eli asiat asioina ja silleen – kaikista työkavereista ei voi eikä tarvitsekaan pitää. Minä lähdin puoliltaöin, taksi luvattiin 5 minuutissa, odotin puoli tuntia! Arvatkaas oliko ikävä olo odotella siinä Pazilan aseman lähettyvillä yön pimeydessä, prletto. Viimeiset lopettelivat neljän tienoolla. Kun palasin Varastolle klo 7, hra I. oli tiskaamassa aamuolut vieressään. Jäin seuraksi ja join puoli tölkkiä olutta ja kälätin tunnin verran. Sitten olinkin valmis töihin... Kyllä, tein ihan oikeasti töitä koko päivän, en jättänyt mitään roikkumaan *nostaa nokkaansa ylpeänä*. Oli kyllä väsy ja vatsaakin vähän nipisti – laitoin sen piparjuurikerman syyksi (oli tarjolla lihan kanssa). Saattaa olla, että sain myös jonkun pöpötartunnan hra M:ltä. Mutta kaikkinensa, oikein mukava ilta. Otin myös suht. hyviä kuvia, jotka käsittelen nätimmäksi tässä viikonloppuna ja laitan jakeluun maanantaina. Eli ei ollenkaan kehnot pippalot, jopa Herjaamolla on ollut joskus tylsempää! Ja tämä on kyllä aika paljon sanottu =D
Muuten ei uutta, taksoasiat vain mättävät pahasti. Joka päivä tällä viikolla nouto on ollut myöhässä tai erittäin myöhässä. Eilen soitin Iisalameen odotettuani 20 min. Leidi siellä oli oikeasti pahoillaan ja tilasi normitakson, joka tuli parissa minuutissa. Keskustelin pitkään leidin kanssa siitä, miksi homma ei toimi ja mikä mättää. Sanoin suoraan epäileväni, että minä olen erityistarkastelun alla, koska aina valitan asioista. Hän ei sanonut asiaan mitään – pyysin selvittämään tilannetta ja välittämään palautteeni puljun johtavalle taholle. Ei ole oikeasti kivaa, vasen koipi on ottanut tämän pahakseen ja särkee nyt päivittäin ikävällä tavalla. Soittelin myös pariin naapurivarastoon selvittääkseni valituspuolta, sain oikeiden ihmisten nimet. Eivät olleet eilen paikalla, joten otan yhteyttä maanantaina Tarkistan ensin, onko näistä taksovalituksista jo tehty päätöksiä ja millaisia. Lisäksi ajattelin ihan ensin jutella asioita valmistelleen henkilön kanssa. Lisäksi eräs leidi Varastolla lupasi tarvittaessa avittaa – hyvä! Ehkä tähän joku tolkku saadaan sitten virallisen tahon kautta...
Belgarion oli eilen ensimmäisissä pääsykokeissa. Ei hän oikein osannut arvioida tulostaan. Harmi, ettei ollut jaksanut kirjoittaa. Yhtenä valinnaisena tehtävänä olisi ollut nimittäin jonkunlainen kannanotto/essee ja tekninen selvitys siitä, mitä esim. veppimaasteri voisi tehdä ns. epätoivotun aineiston (lue -> raaka porno, pedofilia, lasten hyväksikäyttö ym.) estämiseksi netissä eli varsin ajankohtainen ja tärkeä asia. Minä olisin tarttunut tuohon oitis *virn*. Muut tehtävät olivatkin sitten varsin bittipitoisia ,D Poika lupasi tänään tulla avukseni roudausretkelle ja syömään (lähdenkin laittamaan taas tofut marinoitumaan). Lisäksi lupasi tuoda näytille tuon kysymyspaperin, saan kuulemma ihan itsekseni testailla, olisinko ymmärtänyt mitään. Jesh, Belgarion saa mukaansa myös pari varaamaani upouutta kirjaa, tiistain jälkeen lukeminen varmasti maistuu! Muistakaa peukuttaa siis myös alkuviikosta, minä tulen kyllä vielä muistuttamaan teitä asiasta – sen verran äiteenä olen hermostuneen toiveikas ,D
----------------------------------
Purrrrrrviska, kissikavrut! Mami olikii pois sitt aikastas pitkää, mutt mull oli kummiski eväst. Ja ku se tuli, se anto viäl napikoit ja mä pääsi viakkuu goisii. Ett ei se sillee paha oikeestaa ollut. Mä olin kuiteski koko päivän tääll ihan kiltist yksi. Kummisetäki kävi tääl ihan noppaa, haki jotai särkylääket mami varastost. Ehti se rapsuu muaki. Mami ei oikee jaksunu rapsuu, se tipahti unee melkee heti ja kuarsas iha hirveest. Sitt se heräski vast kello soittamisee =O Sitä äänt meill ei kyll usee kuulla, mäki oli ihan ihmeessän, ett mikä se on. Kyll se sitt vaa pungers ylös ja lähti taas duunimestaa. Eile sill oli vähä paha olo, ei laittanu ees ruakaa. Mulle kyllä, mutt ei mitää erityist heekkuu. Tavismuanaa vaa, mutt reilust. Ja sitt kalkoniiki mä sain illall ja napikoit. Saa mami mennä toistekki, ku se on noinki kiltist ollu eikä mitää sekasinkaa, ku tuli takasi. Kilti mami, kerto, ett ne toiset oli nauranu sill. Se oli sanonu, ett kävi välill soittaa himaa mulle *virn* enkä mä muka vastannu. Ett varpist kissi oli loukkaantunu, ne oli ensi ollu iha hiljaa ja kattonu hitaast. Juu, mä tiädän. Sitt ne oli hiffanu, ett mä oonki tosissaa kissi. Vinski, niinku mami välill sanoo! Mialuummi mä oon Vincent, ku se on parempi nimi mun miälest. Mutt voi jotku sanoo Vinskiks, se on semmone tavisnimi, niinku. Tänää tulee Poikaki käymää, jippii. Ja noi meneee kaupoill ja tua mullekki taravoit ja kaikkee. Ei ku odottelen sitt vaa. Tämmöne foto löyty, ei oo omii nytte, tsori vaa. Kyll tääki tähä käy, tsihih, vähäks toi goisii sikeest!
Kliffaa viikendii vaa hei kaikill, ku mä en eilen sitt saanukkaa koneaikaa. Mamill oli vähä kiire aamull. Huamisee sitt vaa....
----------------------------------
Päivän slogan: Elämä on paskamaista ja sitten sitä kuolee, yksin.
Päivän biisi: Aarteeni juokaamme likööri
Luettua: Tami Hoag – Mustat vedet. Kohtuullinen rikostarina, mukana paljon sheksiä ja dharmatiikkaa. Pieni kylä Jenkkilässä, jossa asustaa myös amishiyhteisöä. Sujuvaa kerrontaa, murhia, nuorten kasvatusta ja ongelmia. Vähän kaikkea. Ei mitenkään hirveän kehno opus, ei kuitenkaan Welhottaren mieleen erityisesti. Eniten pidin ehkä yhteisön ja päähenkilöiden ihmiskuvauksesta. Rikoksetkin selvitetään ja silleensä. Ai niin, päähenkilö on yh-äiti, joka sitten sekaantuu seriffin kanssa suhteisiin. Että sellaista. Lukihan tuon, ei sen kummempaa. Ahhh, nyt minulla on tuossa kasa uusia lukemattomia kirjoja, kirjastossa odottelee kymmenkunta muuta. Kiitos, oi Malmin kirjasto! =D
LÄMPÖISTÄ LAUVANTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti