En suuremmin halua spekuloida eilisiä tapahtumia Espoon Sellossa. Totean vaan, että mitäpäs, jos kaveri sai tästä artikkelista välipäivinä itsekseen jossakin asioita miettiessään pienen kimmokkeen? Ei se ikää katso, eikä paikkaa - kun aggressiivinen alkaa oirehtia, se tapahtuu, mitä tapahtuu. Ikävä juttu kaikille. Tosin hän ei ratkaissut sitä miehen tavoin, oikein olisi tietysti ollut ottaa vastuu teoistaan eikä tehdä ns. lopullista ratkaisua. Hmph, mikä minä olen sanomaan mitään. Ketuttaa tuo älytön uutisointi asiasta ”ulkomaita myöten”, varmasti uhrien läheisiä vetuttaa. Samoin taas tämä kriisiapu, jestas. Ihmekös tuo, että meitin Rismassa oli äärihiljaista, ihan totta! Toivon kovasti, että kukaan maahanmuuttaja ei tullut pahoinpidellyksi tms. tämän takia. Ainakin nettikeskusteluissa eräät tahot olivat taas niin rasistia, väkivaltaisia ja pelottavia että...
Tosin Welhottarena on pakko epäillä myös tuplatäysikuun (erinomaisen harvinaista) vaikutuksia - minä nukuin edellisyönä nimittäin aika hyvin =o Ei siis ihme, jos joku kajahtaa, kun minäkin nukuin! Nukuin jopa keskiyöllä, hah. Heräsin pariin kertaan jonkun tekstiviestin tullessa – muutoin silkkaa unta kaaliin, kerrankin. Lisäksi otin pari kertaa uusiounet tuossa, kun en päässyt päivittämään. No, heräsin tietysti taas omaan märinääni. Ääriväsy vajaan viikon jälkeen. Tosin jouduin eilenkin tekemään kiireisiä juttujan naapuriosaston puolelle, ihan päivän loppuun asti.
Muutoinkin uutisointi on ollut veikeää eli on suorastaan yllytetty hankkimaan jemmaan isoja ilotulitteita, jotka nyt kielletään. Ja sitten joku natiainen niitä jemmaa vaikka sängyn alla, klitsussa tahi muualla – ja taas tapahtuu. Belgarion olisi varmasti pienenä tehnyt näin – myönsi itsekin! En pahemmin perusta koko juhlinnasta, minä näin ikkunasta melkoiset ilotulitukset kyllä – saiskun skutsista ja mäeltä, torilta, puistosta... Ja Vinski halusi myös katsomaan ;D
Juu, ei syöty perunasalaattia, ei nakkeja, ei juotu kuin kaffetta. Syötiin thai-tai-kalaa, keiteltiin kaffet ja syötiin taigerkakkua. Hyvää oli, örps! Kirjoja tuli liian vähän, pari hyvääkin kyllä eli esittelemisen arvoista. Muuten vähän kehnoa valikoimaa. Appeista ei ole paljon lapsille kertomista. Perunaa ja silakkaa ,D Vihanneksia vihannesten perään. Ja jömmapizzat jollekin lauvantaille, sorrrrrrtuminen Liiterin halpistarjoukseen, se nyt vaan on joskus niin kirotun hyvää terveellisen elämän jälkeen.
En spekuloi mennyttä vuotta. En myöskään tee mitään lupauksia. Lupaukset on tehty rikottavaksi ja jos jotakin taas päätän, voin tehdä sen milloin tahansa, nih! Ei siihen mitään uutta vuotta tarvita. Taikojakin teen juuri silloin kun huvittaa ja tarvis on. Että antaa olla niiden lupausten, samoin viime vuoden tilittämisen. Aika inha vuosi, suurimmalta osin. Kaikenlaista ikävää ja tylsää.
Ei, ei minulla ole tänäänkään mitään raflaavaa kerrottavaa. Paitsi Vincent, kissan prle, meni ja kusi sänkyyn, ällöpapereiden päälle =O Laatikolla oli käyty ja rapsuteltu, ei oltu kuitenkaan viitsitty irrotella sinne vaan jäljistä päätellen vedetty täyslaidallinen hepulia ja lopuksi hypätty keskelle sänkyä kuselle! Noh – suurin osa oli paperilla, pyykkiin meni vain yksi peitto ja pussilakana. Arvatkaas sanoinko rumasti. Kissi onneksi ymmärsi sen kuullessaan pysytellä pois ja meni baseen möksöttämään. Syytä olikin, olin taas täysin raivoissani. Eihän tuolle kuspiälle mitään näköjään voi! Tarvis olisi kissikuiskaajalle, mitkään feromonit ja karkoitteet eivät tod. auta yhtään mitään, eivät haisut, paperit jne. Pitäisikö siis koko huusholli kääriä lainapeitteisiin päivän ajaksi? =E
Argh, taidan mennä lepuuttamaan lisää. Vuodatus päivittyy eikä tähän aikaan voi lisätä yhtään mitään kirjoitusta, joten muhikoon ja korjaantukoon tämä painokelpoisemmaksi uusiounieni aikana! Ei se korjaantunut – anti olla.
Kliffaa tosi uutta vuatta koko jengill!
Vincent, sinä taidat olla myös vähän kipeä pienestä päästäsi!
Päivän slogan: Uusi vuosi, uudet vekkulit säryt ja sairaudet...
Päivän biisi: Pirun nyrkki
Luettua: Antti Halme – Metalliveljet, muori taas nuorisokirjojen kimpussa. Ei paskempi tarina, bändipuuhastelua, suvaitsevuutta ym. Mutta melkoisen epäuskottava biisi- ym. puuhien osalta. Toisaalta antaa toivoa ja uskoa itseensä. Että siinä mielessä, opettaa elämään erilaisten ihmisen kanssa sovussa ja muuta tärkeää. Eli lukukelpoinen, ehkä jopa suositeltava melko nuorelle kirjojen kaverille, sekä leideille että herroille sopivaa tekstiä. Kesken mittavampi opus, josta myöhemmin lisää.
PITÄISI JA PITÄISI - MINÄ LEPUUTAN NYT!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti