Uauauuuuuuuh, joku on nukkunut vähän liikaa. Ja jätti vielä eilen puolet lääkityksestä pois =O On se kyllä mukavaa, täytyy myöntää. Nukuin eilen melkein koko päivän, välillä kävin syömässä ja taas lisää unta. Piristyin vähän illalla, tosi vähän siis. Jatkoin taas nukkumista. Nyt on siis uinuttu niin, että selkäkin on kipeä ;D No, ei se siitä ole – ihan muusta. Eilen tuli jossain nukkumisten välissä myös vähän pyihittyä niitä pölyjä, se selittää selkäkivut. Lihakset eivät tykkää omituisissa asennoissa kyykkimisestä ja samalla kurottelusta tai muusta. Argh. Tosin se olikin ainut järkevä juttu, minkä eilen sain aikaiseksi...
En tiedä mikä väsytti ja miten kerrankin pystyin nukkumaan näin. Päättelin sitten, että nukun pois vielä viimevuotisia univelkoja. Niitä nimittäin varmasti on. No, tänäänkin on vielä lupa ottaa päikkäreitä, kunhan muistaa laittaa evästä pariksi päiväksi, katsastaa vaatteet ja palelluttaa itsensä ruiskussa. Hrrrr, meillä on sisällä taas ihan helkkarin kylmä! Ei ymmärrä tämä pieni pää, miten lämmitystä täällä säädellään. Välillä tuntuu, että samalla tavalla kuin liesituulentintakin – erittäin sattumanvaraisesti. Mitään aikataulua ei ole ja ainakin päivällä tuntuu tosi kylmältä. Niin siis meidän liesituulentin ei ole sellainen itse päälle napsaistava, se on ajastettu! Missään ei ole vain tiedossa aikoja, jolloin se pörähtää käyntiin. Jonkunlaiset oletusarvot siis ovat sellaiset, että jokainen laittaisi ruokaa samaan aikaan, voi äimän käpälät sentään, argh. Ei, tämä ei ole ensimmäinen talo, jossa näin on. Eräässä aikaisemmassa asunnossani oli samoin, mutta siinä oli sisäpinnalla tarra, jossa oli ne käyttöajat... hmph.
Näyttää taas siltä, että kirjaan asioita miten sattuu. No, täällä ei tapahdu mitään, tämä on silkkaa kirjoittamista, että näppylät toimisivat sekä koneella että itsellä. Silkkaa tajunnanvirtaa, ei muuta. Mutta toki taas tiesitte sen, kun tänne tulitte.
Edessä siis jälleen vajaa viikko, mukavaa! Tosin Varastolla tämä taas tarkoittaa sitä, että jotkut ovat vieläkin lomalla ja arvatkaas huviksenne kuka ei ole. Nih, just. Eli minua tullaan taatusti käyttämään hyväksi niin paljon kuin mahdollista. No, on meikäläiselläkin vielä joskus lomaa ja sitten minä kostan kaikille *muahahhahah*. Olen ilkeä ja veemäinen ihminen, tiedän sen. Mutta lomani pidän siten kuin merkitty on. Tosin täytyy huomauttaa Upolle joka ikinen kerta siitä,että varmistaisi sijaistuksen. Hän kun ei tunnu sitä oikein sisäistäneen.
Hjuu, mitään ei ole tapahtunut eikä näemmä tapahdukaan. Kukaan ei ole soittanut, ei käynyt. Hiljaista, erittäin hiljaista. Äsken söin äärihyvää Belgan omatekemää roskaleipää. Siis leipää, joka on tehty sekojauhoista, lisätty leseitä ja erilaisia siemeniä (joita minä aina toimitan) sekä vähäsen pieneksi pilpottua taatelia. Tosi hyvää, vähän makeaa, ohuina viipsaleina paahdettuna ei tarvitse hunnuksi kuin vähän juustoa, njam. Suosittelen! Kaffen kanssa ihan herkkua. Ai, että mitä ruokaa tänään? Tuota, vihanneksia... ja evääksi taas toisenlaista vihannespataa, meksikolaiseen tapaan (-> papuja, maissia, paljon paprikaa, chiliä ja muita vihanneksia sekä mausteita) ,D Eli vaihdellaan vähän lisukkeita ja mausteita aina tarpeen mukaan, kyllä se nimi siitä sitten löytyy *ehheheh*. Kyllä sillä nyt pari päivää on pärjättävä. Sitten kun on taas vapaata, höh.
Eniten tässä huolestutaa kirjojen kohtalo – ne ovat kohtapian loppu. Pari on tuossa odottamassa ja sitten on jo käännyttävä omien hyllyjen puoleen. On, kyllä siellä on luettavaa. Mutta silti, matkalukemista on ainakin otettava itseltä. Nuo kirjaston kirjat ovat mallia suuri ja mahtava, joten ne eivät käy taksolukemiseksi. Ai niin, taksot on tellittävä, juu ja IE:tä käyttäen, muistan kyllä, minä muistan!
Eli menenkin tästä tarkistamaan säätilan, kylmä täällä ainakin on. Mittaria ei ole, meillä asteet ovat aina samat kuin Helsinki-Vantaalla – jostain syystä, hups - 17. Hrrr, paleltaa, sisäinen vilu!
---------------------------------------
Purrrrrrrrve, kavrut! No melkee ollaa jo väleis mamin kaa. Mä sain goisii sen kaa, mutt en viäl uskalla mennä itseksii tonne makkarii. Hyvei safkoi mä oon saanu, siin ei oo mitää. Mutt vähä tässä viäl joutuu olee varuillaa. Se meinaa huamenn taas sinne röihi, on pakko, se sano. Mä vähä pelkään, ku mun kuiteskii tekee miäli mennä tonne pönkii sänkyvaatteitte alle ja muuta. Ett jos ei nyt meniskää. Mä oisin paljo mialuummi hyvis väleis mamin kaa, ett se paijattais ja sillee. Hei – se paijatti eile, juuh, oikeest, iha kunnoll. Mutt samall se murpsutti taas, ettei tommone vetele. Siis mikä vetele? Mä mitää vedä? Ai nii, se tarkotti sitä pissijuttuu. Mutt ku mull oli kissihepulit – se on se ainuu syy. Eiks kukaa tajuu? Ei vissii.... kuin voi muka olla tajuumati. Yleensä mä otan ne hepulit vast illall, ku toi on himass. Mutt ku ne hepulit ei kysy kellii olleskaa, voi tulla vaiks keskell päivää. Nih, kerta. Mutt mä lupaan oikeest yrittää nyt ollaa sidest ja kiltist. Mamikii anto heekkukaakkii äskö, ja kotkotint ja uusii raksui, mmm. Tommose kuva se löys, joo...
Kliffaa loikomispäivää kaikill!
Vincent, voisikohan sinuun luottaa edes yhdeksi päiväksi?
Päivän slogan: Minä tiedän, mitä minä haluaisin. Toisaalta tiedän myös, että sitä minä en koskaan saa. Eikö silloin ole turha edes pyrkiä mihinkään?
Päivän biisi: Acute Schizophrenia Paranoia Blues
Luettua: Joyce Carol Oates – Syntipukki, nuorisokirja, tavallansa, sopii kaikkien luettavaksi. Kertomus siitä, miten pari väärää sanaa väärään aikaan lausuttuna saavat aikaan kammottavan tilanteen. Sivuaa myös koulukiusaamista erilaisista näkökulmista, syrjäytymistä sekä tällä hetkellä varsin akuuttia asiaa eli koulu-uhkauksia (mm. räjäyttämistä, tappamista jne.), joita suuri suu vahingossa päästää ja toinen kuulee vain asiayhteydestä irroitetun lauseen. Kuitenkin päähenkilöt löytävät toisensa, erilaiset erilaisen. Suosittelen nuorille ja aikuisille – lue tämä, luulet vähemmän. Aimo Ojanen – Ketä vaara vaanii, Lahdessa tapahtuu taas eli venäläinen rikollisliiga on asettautunut osaksi tännekin ja puuhastelee omiaan. Mukaan sotkeutuu tahtomattaan virolainen leidi, jonka vanha kiusaaja iskee kiinni välittömästi tämän tunnistettuaan. Sitten erinäistä sekoilua korujen, rahojen, huimeiden ja muun rikollisuuden parissa, mukana myös kotomaisia avustajia. Runsaasti sympaattisia ja älykkäitä poliiseja *köh*... Ojanen on tsempannut sitten viime opuksen ja tämä kirja menisi jo aivan kepoisasti erään tietyn kustantajan sarjaan – kannattaisi ottaa yhteyttä. Oikoluku ja painatuskin on kohtuullisessa kuosissa, itse vierastan tätä ”venäläiset ja virolaiset rikolliset”-buumia, joka nyt on jokusen vuoden ollut vallalla dekkareissa ja rikoskirjallisuudessa ylipäänsä. Se on niin helppoa syyttää... Juho Juntunen – Tuuliajolla, Suuri rock and roll –risteily, tämä on se viritys, jossa Hynysen loppupuhe ,D Oli pakko lainata hyllystä ihan nostalgian vuoksi ja kyllä tämä edelleen puolustaa paikkaansa. Kaikkea mukavaa tulee mieleen. Jokaiselle kotomaisen rockin kaverille ehdotonta luettavaa; sekoilua, konsertteja, sisäpiirin huumoria ja taustoja ihan asiallisestikin. Suosittelen! Henry Aho – Koivistonkylän karhubongarit, ns. huumoripläjäys eli huvittaviksi tarkoitettuja novelleja, joista yksi pidempi versuuni. No, nythän on niin, että tässä on pari hyvää juttua. Tuo pidempi ja ilmeisesti pääjutuksi tarkoitettu ei ole kovin hauska. Aiheesta on tehty lukuisia erilaisia versioita, paljonkin parempia. Itsekin olen yhden viritellyt. Joten kiittelen niitä paria muuta hauskaa ideaa. Sopii enempi äijäkirjaksi tai ihmiselle, joka ei paljoa ns. oikeita kirjoja lue. Sitä kohderyhmää tämä voisi enempi kiinnostaa... Eli ideaa on, mutta niitä voisi jalostaa ja keksiä uusia, vielä käyttämättömiä juttuja – mielikuvitusta kun tuntuu kyllä riittävän. Ei siis paha, mutta en kyllä kavereilleni suosittelisi...
Ai niin, aivan lopuksi, Belgarionilla on syntymäpäivä ensi viikolla! Ihan vaan tiedoksi, lapsi (!) täyttää 22 vuotta. Ihan kamalaa... Welhotar tuntee olevansa nyt tosi wanha.
VIELÄ LEPUUTELLAAN AINAKIN VÄHÄN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti