Kadonnut: Hupi ja huumorintaju. Löytäjää pyydetään ottamaan yhteyttä Welhottareen aika pikaisesti. Ei ole nimittäin kivaa. Ei mikään. Ei myöskään mikään huvita, että jos jollakin olisi ylimääräisenä sitä motivaatiota ja iloakin, voisi sitäkin vaikka toimittaa. Samoin työhaluja ja –kykyjä, vaikka ei niissä sinänsä mitään vikaa olekkaan. On vain niin tyhmä ja ontto olo! Apaattinen suorastaan...
Kirjoitin äsken pitkään ruoka-asioista ym. – pyyhin pois, ei huvita enää!
Kirjoitin myös sitä-sun-tätä, pyyhin senkin pois.
Jonkinlaista mietittävää tässä olevinansa. Miksi jotkut ihmiset käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät? Ei – tämä ei koske blogosfääriä vaan aivan Welhottaren omaa pientä elämää. Muutamia tuttavia esimerkiksi. Ja Varastoa. Ehkä minun ei pitäisi miettiä muita vaan keskittyä ihan vaan itseeni. Olisikohan se terveellisempää tälle pienelle päälle, joka ei aina ymmärrä kaikkea. En ymmärrä esim. sitä, että kaveri, joka kutsuu itseään ystäväkseni (ainakin ennen) ei ole antanut elonmerkkiäkään vuoteen. Meilasin mielestäni siistin kyselyviestin tyyliin ”kerrohan, mitä kuuluu tai anna edes jotakin elonmerkkejä” – ei mitään. Taidan jättää asian sikseen. Hiukan vaan ihmettelen, minne se ns. ystävyys äkkiä kaikkosi. Minä en ole nimittäin ainakaan tehnyt mitään, en puhunut mitään tms. Kunhan vaan ollut, kuten tiedätte! Muut asiat jätän vielä vähän hautumaan. Jostakin syystä tuntuu vähän pahalta.
Siksi tämä lyhyt postaus. En minä taida jaksaa ihan kaikkea sentään. Ketuttaa, vähän kaikki nimittäin tänä aamuna.
Tai sitten minä lopetan miettimisen kokonaan, se ei tee hyvää!
Lähden Varastolle – toivottavasti tänään on oikein työpitoinen päivä!
Kirjoitin äsken pitkään ruoka-asioista ym. – pyyhin pois, ei huvita enää!
Kirjoitin myös sitä-sun-tätä, pyyhin senkin pois.
Jonkinlaista mietittävää tässä olevinansa. Miksi jotkut ihmiset käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät? Ei – tämä ei koske blogosfääriä vaan aivan Welhottaren omaa pientä elämää. Muutamia tuttavia esimerkiksi. Ja Varastoa. Ehkä minun ei pitäisi miettiä muita vaan keskittyä ihan vaan itseeni. Olisikohan se terveellisempää tälle pienelle päälle, joka ei aina ymmärrä kaikkea. En ymmärrä esim. sitä, että kaveri, joka kutsuu itseään ystäväkseni (ainakin ennen) ei ole antanut elonmerkkiäkään vuoteen. Meilasin mielestäni siistin kyselyviestin tyyliin ”kerrohan, mitä kuuluu tai anna edes jotakin elonmerkkejä” – ei mitään. Taidan jättää asian sikseen. Hiukan vaan ihmettelen, minne se ns. ystävyys äkkiä kaikkosi. Minä en ole nimittäin ainakaan tehnyt mitään, en puhunut mitään tms. Kunhan vaan ollut, kuten tiedätte! Muut asiat jätän vielä vähän hautumaan. Jostakin syystä tuntuu vähän pahalta.
Siksi tämä lyhyt postaus. En minä taida jaksaa ihan kaikkea sentään. Ketuttaa, vähän kaikki nimittäin tänä aamuna.
Tai sitten minä lopetan miettimisen kokonaan, se ei tee hyvää!
Lähden Varastolle – toivottavasti tänään on oikein työpitoinen päivä!
HUOMENNA ON EHKÄ VIELÄ HUONOMMIN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti