Herätessä arvailin, pitääkö mennä työhön vai ei. Päivä ei ollut oikein selvillä. Nukuin taas erinomaisen kehnosti, suorastaan räävittömän huonosti. Oikea olka on ottanut jostain taas pahakseen ja herätteli infernaalisella säryllä vähän väliä. Sitten alkoi kissa pomppia läppäriltä rintterille jne. Tehän tiedätte – varma keino saada Welhotar ylös. No, kissa sai kalkoninsa ja napikat, minä saavin kaffetta ja huimemömelön, joka toivottavasti vie jossain vaiheessa kivun siedettävälle tasolle.
Muutenkin ketuttaa. Kirjastossa oli vain 5 varausta, ei kiva. No, onneksi hyllystä löytyi sentään jotakin, jota voi yritellä edes lukea. On omakin kirjasto, kyllä, suurin osa on vain luettu useampaan kertaan. Otin yhden ruotsin kielisen opuksen (ei suomennetun) lainaan matkakirjaksi, se kestää ehkä hiukan kauemmin kuin normiopus ,D Ovela minä!
Ruokakaupoissa yhtä kehno tuuri. Putken tsioskissa ei ollut mitään mielenkiintoista ja edukasta vihannesta. Ähh. Ei myöskään Rismassa eikä Liiterissä mitään meikäläiselle kelpaavaa tarjousta. Ei hyvä eikä kiva. No, sillä mennään, mitä ostettiin. Liiterissä oli kumma hävikki osassa hyllyjä, esim. rasvatonta raejuustoa ei ollut ollenkanas... Hvtti soikoon, perustarvike sentään! Ei edes leipiä alessa, ei kunnon vihannesta, ei mitään.
Keittelin sitten eilen pakasteseistä seljankan, hyvää siitä silti tuli. Jouduin tosin käyttämään osin pakastevihanneksia, mutta ei niitä nyt tuoreina kaikkea voi saada. Kissa oli jostakin syystä oikein hyvää kaveria koko ajan, kun sei oli sulamassa tiskipöydällä. Olin todella suosittu *virn*. Se tosin loppui lyhyeen eli siihen, että hän sai fisubiittinsä ja oli valmis nukkumaan. Sen jälkeen Vincent olikin oma tosikko itsensä. Belgarion oli myös tyytyväinen seljankaan eli upposi hyvin. Jälkkäriksi kaffetta ja pari keksiä. Lisäksi Belgarion imureerasi ja fiksasi yhden puhelinasian. Hän sai mukaansa tofua ja kuivattua kookosmaitoa – sillä pärjää melkein viikon, kun hakee vihannesta mukaan...
Tänään pitäisi varmaan tehdä taas jotakin evästä. Kun tuota tuoretta tofua nyt on, ajattelin tehdä seesaminsiementofua ja appelsiini-soija –kastiketta. En voisi kuvitella juovani appelsiinimehua, saati sitten syöväni ao. hetelmää. Jostain syystä tuo keittäminen häivyttää jotakin ja sopii muuten tofuun erinomaisen hyvin (kuten sitruunakin). Josko sitten kylkeen rakuunaporkkanoita ja vähäsen keitettyä tattaria. Juu, se voisi toimia parin päivän muonana. Kun vaan jaksaisi viitsiä yhtään mitään. Mutta pakko se on edes sen verran, että laittaa ruokaa ja käydä suihkussa, muulla niin väliä olekaan.
Olen nimittäin vaihteeksi taas äärettömän väsy, apea ja särkyinen. Heräsin taas itkien, näin jotakin unta – en muista mitä, mutta ei varmasti mukavaa. Siitä jää paha maku koko päiväksi, vänistä nyt turhan takia.
Mutta onneksi ei sentään ole kylmä, Welhotarkin tarkenisi ulkona. Ei minulla sinne ole mitään asiaa, mutta parvekkeelle kuitenkin.
-----------------------------------------------
Purrrrrrrrve, kavrut! Joohei, on noi kivoi mami ja Poika, ne toi fisuu ja mä sain aikastas ison biitin. Iha vähä jäiki, kävin sitt myähemmi syämäss pois. Mmmm, Poika on nii kiva. Ja mamikii, yleensä. Nyt mä räppäsi sen handuu, ku se tuli goisii. Viädä nyt multa makuualusta veks, ku se kiipee peiton alle, mä makoilin peiton päälle. Ei semmost tehä kissilt. Pitäs kohteliaast pyytää lupa, ett voi ottaa ja sitt sillee helläst herätellä, ett jos vois niinku siirtyy ja muut. Ettei noi vaa tempast peittoo mukaa, nih. Kyll siin hermostuu herkempiki kissi, mä mikää tosikko oo, vaiks toi väittää. Mä vaan pidän mun oikeudest kii. Ai ett mamin sänky – mä vaan huamautan, ett se on meijän sänky! Ku kert on kissin ottanu, ni pitäs hualta sitt kans. Tommone oo mistää kotosi, ett tehää mitä huvittaa. Pakkoha se on vähä räpätä. Ja sitt aamuherätys kans. Mist mä voin tiätää, painuuks se duunii vai ei. Nii et mä varmuude vuaks herätän sen joka päivä, ettei se mitenkää voi myähästyy mistää. Sehä menee kuiteski uudestaa goisii sitt, jos on tarvis. Ett mä en nyt tajuu, miten toiki voi olla onkelma. Mähä oli vaa huamaavaine kissi, kerta nih! Muutenki joteski outoo, kalkoni tuli kuppii ku mä satuin olee bases. En syä kupist sitä, olkoo siälä. Kalkoni pitää syädä tsögen lattiall. Samate napikat. Tää nyt on vaa iha selvä juttu, ett ruaka syädää kupist ja heekut muuall, hiffaatteks te?! Ett taas eukoll vähä viiraa. Eikä oo taaskaa saanu aikaseks kuvii. Emmä tajuu, mitä se aina oikee sitt duunaa *huoh*.
Mutt kliffaa söndaagii kaikill muill kummiskii!
-----------------------
Kiitos, armas Vincent, aina yhtä kohtelias ja ystävällinen minulle =E
Päivän slogan: Kissan palvelijana toimiminen on vaikeampaa kuin hurjan kokin alaisena oleminen!
Päivän biisi: Hey Ho, Lets Go
Luettua: David Mitchell – Black Swan Green, aivan mahtavan hyvä kertomus 13-vuotiaan elämästä Falklandin sodan aikana brittiläisessä kylässä. Perhe-elämä on hankalaa, koulu kaameaa, puhevika iskee pahasti toisinaan, elämä on perseestä. Jason on runoilija sielultaan, mutta kavereiden kanssa pitää leikkiä kovista. Hän joutuu rankasti koulukiusatuksi ja opettajatkin ovat koulussa tosi persoonallisia, sanan kehnossa merkityksessä. Jasonin elämä muuttuu tämän vuoden aikana, samoin ajatukset, vanhemmatkin eroavat ja eräs tyttö alkaa tuntua kiinnostavalta. Kirja, jota voin suositella kaikille. Tämä piti lukea kerralla iltaa myöten... Kirjailijan mukaan yli 50 % on omaa kokemusta, loput fiktiota. Tämän lukemalla voi ehkä hetken ymmärtää joidenkin englantilaisten ajatusmaailmaa ;D Eli suosittelen ehdottomasti!
SITÄ VAPAATA NYT VAAN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti