Jestas, nimesin jo eilisessä blogissani 14.1. Kalapuikkelipäiväksi (vrt. Bloomsday) noin niinkuin tulevaisuutta ajatellen. On se sitten jännittävää, että uutisvälineet, Vantaan kaupunki, poliisit ym. ovat kukin tahollaan osoittaneet näin mielenkiintonsa nuorten kasvatukseen ja kehitykseen sekä niiden turvaamiseen kaikin tavoin! (Tahtoisi tietää, oliko Karhukoplakin paikalla?) Mikäli kaikkiin epäkohtiin Suomessa(kin) tartuttaisiin näin ripeästi, eihän tässä olisi hätäpäivää. Ei kenelläkään. En tiedä, mitä ajatella. Maailma on hullu! Ja ei, minulla ei ole eikä ole ollut ao. puikkeleita eväänä ,D
Eväistä – hmph – epäilen, että tuo kehno olo onkin tullut noista tomangeista, joita eilen tarkastelin lähemmin. Piti tehdä saladoa, en tehnyt. Ne olivat vinkeästi kasvattaneet homenavat! Ei ihme, että yksi maistui oudolta, vaikka näytti aivan priimalta. Jospa siitä tuli vähän outo olo – tai sitten ei. Ehkä minulla on vain muutoin outo olo. Ehkä olenkin vain outo. Odotellaan ja katsotaan, mitä tästäkin päivästä taas tulee.
Varastolla on reippaanlaisesti töitä, sopivasti siis. Ei ehdi juurikaan ajatella omiaan, mikä on tällä kertaa luettava vain hyväksi asiaksi. En halua ajatella yhtään enempää kuin on tarpeen. Mieluusti eläisin kuin tohvelieläin.
Tiedoksi, että edelleen joka paikkaa juilii ja särkee... tämä vain noin tiedotusluontoisesti. Ei, enhän minä valita. Sen verran vain, että jos joskus ei särkisi, en varmaan edes tunnistaisi moista oloa tai eloa! Se olisi jo ylimääräisen rapon paikka.
Sentään eilen kotiin päästyä olin reipas, suorastaan älyttömän ja yltiöpäisen riehakas ja pesin ison koneellisen pyykkiä. Aika messevä suoritus noin keskiviikoksi, mutta oli pakko. Osa puhtaista vaatteista alkoi olla loppu, tahtoo tänään puhdasta päällensä. Lisäksi minusta tuntui, että pari jakkua, jotka roikkuivat tuossa kenkätason yläpuolella, haisuivat kissinpissille (vrt. taannoinen Vincentin lirujuttu). Ne oli myös pakko ottaa pyykkiin. Voi olla, että haju on vain kuvittelua, mutta silti. Jos jo haisen töissä tupakalle, läskille, soijalle ja mausteille, en missään nimessä halua enää haista lisäksi eau de kissan kuselle!
Josta erinomaisen hieno aasinsilta aivan muuhun asiaan: P-P:llä on kissa! En ollut uskoa korviani. P-P on käyttäytynyt tänä vuonna tosi omituisesti, siis muidenkin mielestä. Yliystävällisesti suorastaan. Pyytänyt asioita, ei siis käskyttänyt. Kiitellyt myös, mikä ei kuulu hänen tapoihinsa. Eilen evästäessäni hän poikkesi kaffehuoneessa ja kyseli, miten vuosi on alkanut ja miten kissani on voinut? =O Kertoi sitten, että hänelläkin on kissa jne. Ziis, ihmeiden aika ei ole siis ohi. Onkohan mies tehnyt jonkin uuden vuoden lupauksen vai mistä moinen käytös, joka on huomattu siis muuallakin? No, ei asia minulle kuulu. P-P on muuten sen oloinen, että kissa on taatusti pistetty järjestykseen – mutta millä tavoin, jää todella vain arvattavaksi. Tod.näk. hänellä on joku spesiaalirotuinen mauku, ei varmaankaan HeSystä pelastettu sekarotuinen.... en ainakaan usko. Niin pitkälle hän ei sentään suostunut kertomaan asioistaan. Oikeastaan näin aukikirjoitettuna asiahan on aivan selvä. Joissakin johtamisoppaissahan suositellaan ns. laskeutumista alaisten tasolle. Sitähän tämä on, ei mitään muuta.
Minä menen tässä riipomaan vähän vitamiineja ja magnesiumia, josko taas lähtisi tämäkin päivä käyntiin!
------------------------------------
Purrmenta, kavrut! Tota joo, ai mami ei huamannu kertoo. Tsihih, se pyäri yälä ihan kamalast, ei niiko melkee olleskaa paikallaa. Ei ees noussu, ku mä oksuin oikee kunno karvaoksut, tsori, meni ihan keskell mattoo. Mutt ei se haita, mami vaa öris, ett ei jaksu nousta ku on paha olo ja särkee. Nii ni sitt mä oksuin viäl vähä lisää. Juu nii, aamull se vähä ihmetteli, ett ei oo muka heränny. Varpist heräs, ei vaa muista. Eikä ollu paljo varaa sitt mulle narista. Ei se kyll oksuist mitää sanokkaa, se tiätää, ett ei karvaoksui voi pidätellä, ne tulee ko tulee. Ei kissi voi sille mitää, nih! Ai ett siis sill on tyäpaikall kissi. Eikä ku siis sen pomoll on kissi, nyt mä tajusin. No sithä se vois iha hyvi ottaa mut sinne duunii mukaa. Se kerto, ett jollai on ollu siälä koiruliki mukan, useemma kerra. Miks ei sitt muka kissi vois tulla? Täh? Mä voisin kiärrellä jokase luana tsiigaas ja käymäss rapsutettavan ja sillee, enks voiskii? Ai ett ei vai, ett on allergiaisii. No mutt miks sitt koiruli muka voi tulla, mutt mä en. Hmph! Tollane on epist. Tarttis soittaa varmaa toll tasa-arvoihmisell, se hoitaa varmaa kissijutskii kans. Tai kissa-asiamiähell. Kyll nyt pitäis voida ottaa kissi mukaa duunii, ainaskii joskus. Ett me nähtäis, mist noi orjat jatkuvast saa naksurahoi! Tää on nii hyvä ideo, ett mä miätin tätä viäl uudestaa. En muute antanu taaskaa ottaa ittestäni fotoi. Jos ei vanhoi oo, mami hakee jostai mualt sitt!
Kliffaa melkee viikon loppuu, melkee, hei!
--------------------------------------
Vincent, minä ihan mielelläni ottaisin sinut töihin. Epäilen, että et viihtyisi siellä yli 8 h päivässä ,D
Päivän slogan: Hirvenmetsästysaikaan aion ostaa itselleni pipon, jossa on sarvet!
Päivän biisi: Kai mä tästäkin toivun
Luettua: Dorothy Koomson – Ole hänelle äiti, jahas, vuoden ensimmäinen täyshömppä, ihan viimoisen päälle. Kuolemaa, adoptioasiaa, pari miestä, rhomantiikka ja dharmatiikkaa sekä sen semmoista. Ei nyt ihan pahinta laatua, mutta kuitenkin. Pahempaakin olen siis lukenut (ja tämä on jo paljon). Kyllä tämän kerran lukee hätinänsä, mutta en suosittele kuin kunnon hömpän kavereille. Ei tule meille toista kertaa.
VIELÄ TÄMÄKIN PÄIVÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti