Uhh, työnteolla sitä ihmislasta (tarkoittaa siis Welhotarta!) taas rangaistaan ja ihan viimeisen päälle. P-P on päässyt vauhtiin ja höykytys jatkuu. Tämä kohdistuu siis koko porukkaan, ei vain minuun. Huvitti, kun työkaveri tuli lomalta ja kysyi, onko pomo vielä entisenlaisensa. Oli pakko vastata, että kyllä! Se hetkellinen heikkous lomien jälkeen, jolloin hän kyseli mm. kissani vointia (kerroin tämänkin) lienee ollut vain sopivan lääkityksen aikaansaama happy-happy –fiilis. Nyt taas mennään eikä meinata. Siellä Welhotartakin odottaa jälleen mukava pino aamutöitä. Ja kehityskeskustelut lähestyvät – en ole vielä käynyt varaamassa itselleni edes aikaa. Oh Lord, sekin vielä. Saa kuulla, miten hyvä on, mutta miksi ei voi saada lisää pisteytystä (-> lue liksaa), koska toiset saavat saman verran. Ja kun vetoaa siihen, että teen enemmän kuin muut, kerrotaan, että kun ne muut ovat taas olleet niin pitkään talossa ja heillä on The Virka (-> lue ei sitä lisäliksaa missään tapauksessa tule).
Muutenkin on hauskaa. Naiset ainakin kalkattavat perstain juhlien vaatteista. Meilillä tuli jopa pukeutumisohjeet – antakaa mun kaikki kestää. Ja minähän annan ,D Onneksi en ole sinne edes menossa. Jaoin sitten tietämystäni, miten em. juhliin on sopivaa pukeutua.... ai että ette usko, että tiedän. No, voin kertoa, että olen ollut mm. Smolnassa ihan pikku pippaloissa. Kyllä, linnaan en ole vielä päässyt. Mihinkään niistä!
Kissaelo on rauhaisaa eli Vincent on ilmeisesti saanut purkaa ketutustaan ja tuli eilen sitten jo mankumaan viereen, pakkohan se oli päästää. Itse hän oli valinnut basearestinsa ja kökkinyt siellä suuren osan aikaansa. No, mikäs se, lämpöisessä ja mukavan pimeässä saunassa on kelliä. Mutta minun vieressäni on ilmeisesti vielä lämpöisempää ja ainakin pehmeämpää. Eli elämme sellaisessa välirauhan tilanteessa.
Kirjatilanne on huolestuttava! Kiitos Allyn – niin kiitos vaan vieläkin – yksi lisäkirja tömähti postiluukusta ja joutuukin kohtapian luennan alle. Uutuuksia ei kirjaston listalle ole vielä tullut. Yrittelen onkia niitä sattumahaulla ja vain yksi onnistui. Argh, pakko olisi käväistä Pazilan pääkirjastossa. Jos vaikka tänään ehtisi. Siellä kun on erinomaisen hyvä valikoima vanhempia kirjoja, joita muissa kirjastoissa ei säilytellä pidempään. Jos tänään jää pienikin väli ruokatauon aikoihin, hyppelehdin kepeästi kirjastoon ja takaisin. Ai niin, tulettehan sitten tervehtimään ja/tai huolehditte minusta ja kissasta, jos minullekin käy näin, hrrrr!
Ruokapolitiikka on pelannut vielä viikonlopun jämien varassa. Tofu on täyttävää ja sitä on riittänyt. Eilen vängersin vielä jämäsalaatin tälle päivälle appeeksi. Illalla pitäisi jotakin muuta sitten tekelehtiä. Ans kattoo... kaalia on, porganoita on. Muitakin vihanneksia on. Juu, jotakin vihannespitoista, keittoa tai wokkia siis.
Väsy ja särky ovat vaivanneet alkuviikosta asti. En tiedä miksi. Olkapää on sökönä. Koipia riipoo sen maanantaisen taksohässäkän jäljiltä. Pitäisi lääkitä rajummin, mutta työpäivinä ei voi. Kärsin siis säryistä koko päivän. Veemäistä, mutta lisäksi myös äärimmäisen väsyttävää. Kotona ei jaksa mitään kunnolla, toivoo vain pääsevänsä sängyn huomaan kirjan kanssa.
Nyt minä menen tupakalle ja juomaan toisen vitamiinijuoman!
------------------------------
Purrrrrrve, kattiskat! Ei toi mami mull oo vihane, ei se voi olla. Nytki saanu taas kaikki heekut ja kuarsin täss nii nätist ku olla ja voi. Emmä tost kakkimisest sano mitää sen enempää. Anti sen olla, sehä on jo ikuvanha jutska. Mä vaa odotan, ett tulee viikonloppu. Iha ku mamiki oottaa, mä tiän. Sillo on paljo kivempaa. Eile muute sain donarii, ku toi teki jotai salattoa. Tottakai mä pääsin osill kans. Ja tavismuanaa ja muuta. Ja hampulikaakkei sain. Mamiih – kaaki o melkee loppu, uusii sitt viikonloppun! Joo se sano. Sitt mull on jömmamuanaa ja donarii ja fisuu ja kaikkee. Tai siis meill on. Kai toi orja jostai voi ees itekki syädä, vaiks ei mun oikeest kissimuanast. Se ei oo kelvanu. Juu mä kuarsin nyt täsä, ei jaksu muuta. Oli taas kova homma saada orja pystyy nimittäi. Eikä must oo kuvaa. Mami sano, ett se laittaa tähä yhe kuva siält Varastolt. Saa laittaa. Tää on vissii sen pomo >o<
Kliffaa keskimmäist viikon päivää kaikill!
-------------------------------
Päivän slogan: Kun särkee kovasti, pitäisi pystyä särkemään takaisin!
Päivän biisi: On viatonta ja kainoa harrastukseni ainoa
Luettua: Toivo Lyytikäinen – Tästä ei sitten puhuta, kertomus Paavosta ja hänen kasvamisestaan lapsesta nuoreksi mieheksi ennen sotaa ja sen aikana. Lestadiolaisuus on Oulujokivarressa vahvoilla ja se vaikuttaa Paavonkin elämään ja tekemisiin. Töitä on tehtävä pienestä asti ja hupina on käymiset seuroissa ja huvittelut poikain kanssa. Kovin nuorena pitää lähteä tienaamaan, rengiksi ja tukkimetsään. Lopulta Paavokin pääsee Helsinkiin ja ns. oikeisiin töihin. Ihan luettavaa ja totuudenmukaista ajankuvaa, uskoisin. Sujuvaa, mutta tavanomaista kerrontaa. Että kyllä tämän kertaalleen lukee, ei jää kyllä ajelehtimaan pidempään. Minna Kilkki (toim.) – Tilkan verran tarinoita, tarinoita ent. Sotilassairaala 1:sta eli Tilkasta. Aluksi kerrotaan Tilkan menneisyydestä sekä rakentamisesta, mielenkiintoista asiaa kyllä. Sitten kokoelma muisteloita Tilkasta potilailta ja entisiltä työntekijöiltä. Tarinat on erikseen kerätty ja mahdollisimman vähän toimitettu. Aivan luettava tämäkin, varsinkin jos on kiinnostunut funkiksesta ja sairaalamiljööstä tai sitten työskennellyt alalla. Sellaista sopivaa välipalaluettavaa.
RÖITÄ, RÖITÄ....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti