Ei, ei tänään vielä Varastolle. Klo on 1.45 tätä kirjoittaessa. En ole vielä saanut unta tippaakaan, en eilen päivälläkään. Omituinen olo ja päätä särkee, ehkä kuitenkin vähän parempi. Että tämä päivä ainakin menee. Kuumettakin lie, ainakin olo on semmoinen. Argh, ei kiva. Välillä on parempi, sitten taas ei. Kylmää ja hikoiluttaa – turha syyttää nyt harmooneita, nih! Lisäksi työkaveri kielsi minua tulemasta töihin ainakaan tänään ehkä ei huomennakaan eli minkäs minä sille voin. En yhtään mitään, jos kerran käsketään ,> Hän ei halua, että tartutan muita. Toisaalta, kaikki muut ovat jo sairastaneet tämän-mikä-lie –taudin jo aikaisemmin. Jokunen kahteenkin kertaan, huh.
Ei siis mitään kerrottavaakaan näiltä osin. Belgarion tullee käymään tänään, jospa hän käväisisi kaupassa. Tai sitten ei, oikeastaan tässä mitään tarvitse. Sen verran reipastuin eilen iltapäivällä, että keittelin kattilallisen sosekeittoa eri juureksista ja vihanneksista, mitä löytyi laatikon pohjalta. Juu, hyvää tuli, sain alaskin puoli kipollista. Pesukonefiiliskin on parempi siis, ainakin vähän. Kittailen vanhanaikaista puolukkamehua (Serkuista sekin) tuossa lämpimänä, en kuumana. Siis soppaa on ja se riittää täksi päiväksi. Jos vain odottaisi viikonloppua, minä mitään tarvitse.
Mieluusti ottaisin kunnon unet, mutta nyt joku pistää hanttiin. Olo on sen verran höntti, että vain käväisin unessa ja joku taas herätti. Nousin sitten ylös. Kaffen sain sentään alas hissuksiin ja vitamiinojuomat (osa vielä odottaa, kittailen hiljalleen). Nappasin vielä yhden vahvemman särkylääkkeen, että säryt eivät ehtisi pahemmin edes alkaa. Jospa se tehoaisi. Vähän se pistää huippaamaan, mutta enhän minä ole mihinkään menossakaan.
Lukemaan näköjään pystyy kohtuuhyvin. Välillä silmät vuotavat, mutta kyllä se siitä sitten taas.... eli makoilua ja lueskelua. Kohta pitää taas pötköllensä ja yrittää edes unta. Omituista – aamulla ja päivällä kyllä yleensä saan vähän nukuttua. Toivottavasti siis nytkin. Ans kattoo! Käyn ainakin kokeilemassa.
Just, tunti tuli unta, kun oikein väkisin yritin. No, ehkä se tästä!
------------------------------------------
Purrrrrrrrve, mä en tajuu. Orja on himass ja makaa eikä tee oikee mitää. Ei oo kaikki kunnoss, nii se kyll sanokii. Emmä sitä, mutt outoo se on, tosi outoo. Mäkää oikee osaa hoitaa, makaan vaa viakus ja hurisen välill. Tai joikasen sen iloks. Nii ja laiton mä eile vähä uutta järjestyst kans kehii, ett sill ois ees jotai tekemist. Kyll se laitto kaikki paikallee, ei ees puhunu rumei. Kyll se sillo on oikeesti kipee. *huoh* Ei paljo kandee pyytää sitä ettii lelui eikä mitää. Onneks mull on muanaa ja heekkui, sitt mä heemostuisi, jos ei olis. Muute on niinko hommat iha ok, ei mitää. Mäki vaa goisin ja makoilen ja pummin sitt niit heekkui, ku se jaksuu nousta. Vähä mä pelkää, ett se tartuttaa mut. Mutt silti mä oon kilti ja meen sen nassu viakkuu maate, senki uhall. Enks ookki urhee ja pelotokoine kissi? Täh? Mun miälest oon, tiäs mitä viiruksii ja basiliskoi toss mamis nyt oikee on. Ei se oikee syäkkää, lukee se kyll. Joo, sitä se ei jätä, vaiks sen yläpäätä vissii särkeeki. Höh, hölmöö tommone. Goisis ittes terveeks, niinku me kissit tehdää. Ei se taaskaa oo ottanu fotoikaa eikä mitää. Tämmöse jaksu ettii.
Kliffaa melkee loppuviikkoo kumminki, hei – voisitteks tei toivoo, ett orja ois terve, jooko?!
----------------------------------
Kiitos Vincent, etkä sinä mitään tartuntaa saa...
Päivän slogan: Jos olisi tuonpuoleinen, en pääsisi sinne. Ei minulla kyllä ole tulevaisuutta täälläkään!
Päivän biisi: Just The Flu
Luettua: Ayaan Hirsi Ali – Pakomatkalla, nuoren somalinaisen kertomus irtautumisestaan perheestään ja islamista. Pakenemisesta ensin Saksaan ja sitten Hollantiin, jossa hän osallistui poliitiikkaan. Tämä leidi oli muuten juuri se, joka aiheutti välillisesti Theo van Goghin murhan... eli hänen suunnittelemansa lyhytelokuva oli saanut eräät aktiivit takajaloilleen. Karua kerrontaa lapsuudesta, eri heimoista, tärkeää ja tavallistakin asiaa pakolaisten taustoista. Suosittelen, pienellä varauksella. Läpi kuultaa nyt sellainen vastakäännynnäisen kovin päällekäyvä ajatusmaailma. Markku Halme – Nisse M., Rumban pakinoijan tarinoita, vain toimitettuna eli osia. Ei kovin kummoinenkaan opus, sorry vaan. Parempi olisi ollut lukea pakinat sellaisenaan, nyt ne on eroteltu vähän omituisesti aiheittain ja vain pätkittäin. Eli vaatii tietoa kaikista vuosien aikana vaikuttaneista bändeistä ja henkilöistä, että pysyisi edes vähän kärryillä. Täytyy tunnustaa, että Welhottarelta pieni osa meni jo ohi. Welhotar on katsokaas jo niiiiiiiiin vanha. Mutta ihan kepoisaa ja hauskaakin tekstiä. Faneille must, muille kertaluennalla selvitettävä opus.
TOIVOKAA MINUT TERVEEKSI?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti