On ollut pitkä viikko, ensimmäinen viisipäiväinen työviikko ties miten pitkään aikaan. Ähh, Welhotar on loppuun kulutettu, väsynyt ja edelleen huonovointinen, jäks. Koivet elävät omaa veemäistä eloaan, niistä ei kannata enää edes vänistä. Kunhan mainitsin, että kukaan ei epäilisi minun olevan terve ja kunnossa! Kaikkeen kai tottuu, mutta kyllä tämä on aika siinä rajalla tottua vaiko eikö. Lyhyempiin työviikkoihin tottuisin kyllä nopeasti ,D Ne sopisivat paremmin muutenkin, mutta turha toivo. Jos aikoo Varastolla röirätä, pakko olla myös paikalla sopimuksen mukaan.
Hah, kuulin eilen, että se auki tuleva virka onkin jo käytännössä täytetty. Jesh! Ihan kiva, ja minulle siitä mainittiin aikaisemmin vähän sillä tavalla, että voisin hakea sitä. No en taatusti hae. Jos kerran jo seuraaja opettelee hommia, eihän ketään muuta voida valita. Mukavaa tietysti se, että en munannut itseäni ja alkanut kyselemään enempää asiasta. Saati sitten myöhemmin hakisin muka sitä. Ei, ei todellakaan, ei! Mielenkiintoisia nämä kuviot kyllä. Joillekin sitä lankeaa kaikkea luonnostaan, toisille taas ei. Ao. valittava on juuri palannut ä-lomalta, ties kuinka pitkän tauon jälkeen. No, kivat hänelle, ei siinä mitään. Toivottavasti kääpiöt eivät sairastele jatkuvasti tms. *ilkeä virn*
En, en minä ole katkero. En minä todellakaan olisi menossa mihinkään. Ihan siitäkin syystä, että tuo osasto Varastolla on edes jotakuinkin siedettävä. Edes. Kunhan teen työni, kukaan ei puutu muuhun remeltämiseeni huoneessani, nettailuun, kesällä pitkiin lounaisiin eli kirjastokäynteihin jne. Ai niin, muillehan pitkä lounas tarkoittaa eri asiaa ;D Ei sitä voi enää muistaa, tyhmä ja vanha Welhotar. Käyttökelvoton, parasta ennen –päivämäärä mennyt jo aikoja sitten.
Johonkin olen vielä sentään kelpoinen *heh*. Belgarion laitteli eilen viestiä, että ns. kirjaton lipasto ei toimi, tällä erää tarvitsisi pari kirjaa ja antoi nimet, josko voisin kristallipallollani selvittää, mistä ne äkkiä saisi. Ei ollut myynnissä missään, vain uutena ja toisesta painos loppu. Just joo, HelMet pelasti jälleen eli ihan normikirjastosta löytyivät molemmat ja ovat ensi viikolla noudettavissa. Hyvä minä, pystyn edes jossakin avittamaan.
Ei, minulla ei ole mitään uutta raikasta kerrottavaa mistään. Mitään ei ole tapahtunut. Mitään ei ole odotettavissa. Minä vain olen ja menen töihin, muut saa sitten selittää. Täysin tapahtumaköyhää elämää, ihan joka suunnalla. En minä jaksa tähänkään tänään kehitellä mitään maailmoja syleilevää ajatusketjua, kansalaisurinalismia tai muuta. Muu Blogistan hoitaa tämän paljon paremmin. Menkää ja lukekaa sieltä...
Ulkona on taas kylmää, hrrr. Juu, heti särkee enemmän ja olen jäykkä kuin jäätynyt turska – tosin mahdottoman iso sellainen. Täytyy nuita vitamiineja tuosta. Jospa tämä kammo olo häipyisi edes viikonlopun aikana!
-----------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Mäki eile oon vähä töpeksiny, tuli taas murinakoneell asiaa. Päiväpeitto meni uusiks. No, sitä nyt vaa sattuu. Menin ihan ite vapaaehtosest basee, sen verta toi katto pahast. Mitää se ei sanonu ees. Katto vaa. Ett sillee. Nyt mä sain kyll kaikki aamuheekut ja kunnon muanaa. Ei se vihane oo. Mutt tarviis vissii olla taas kunnoll pari päivää. Ku muistais vaa. Mull on vissii harvinaise lyhkäne muisti, toi sanoski jo jotai semmost. No minkä sille voi, mä oon piäni kissi ja mull on piäni pää. Ei sinne voi kaikkee muistettavaa mahtuukkaa yhtä aikaa, nih kerta. Ai huamenn on niinku lauvantai, jeeeee. Noi menee kaupoill ja tua mull ruakii ja heekkui, joo. Varpist tua, mä tiän. Jos sais viäl niinku jotai oikeet lihaa tai fisuu tai jotai, jookosta, hei. Ai ett mahdollist ois, hianoo! Mä tiän, ett jos Poika lähtee mukaa, siält voi tulla mitä vaa. Ei se sano mitää, mutt ku se on kantamas taravoit, nii ni mamiki voi sortuu johki ylimääräsee, tsihih. Tota, toisaalta mami sano, ett tarvitaa joku tonkalline tota karkotushaisuu >o< Siis en oo samoja miälii, en. Mull ei muute tuu tähä fotoo, mami käyttää sen fototilan johku muuhu. Mä en taaskaa oo antanu ottaa itestän fotoi. Eilen en ainaskaa, olin kans pahall tuulell ja möksötin bases koko illa ja melkee yänki. Iha vähä kävin tääll tsiigaas, mitä niinku tapahtuu. Orja vaa hornotti ja vikisi, ku se käänty nii aina sattu. *huoh* Vähäks sitä ei jaksu kuunnella tommost. Eihä siin voi kissi ees viäress sillo goisii, jos joku vinkuu koko aika.
Kliffaa perstait hei kaikill ja viikendi alkuu jo niinku!
------------------------------
Selvä, Vincent. Minä laitan tähän kuvan kirjastosta, jonne tallustin ensimmäisinä vuosinani - siis jo alle kouluikäisenä. Silloin tämä sisääntuloaula ei ollut näin upeassa kunnossa vaan aika rähjääntynyt. Mutta teki kieltämättä pieneen (kyllä, minä OLEN joskus ollut pieni) tyttöön silloinkin vaikutuksen. Ajatella, että koko rakennus voi olla täynnä kirjoja – uskomatonta. Kuvassa siis Turun wanha pääkirjasto, sen sisääntuloaula, joka nyt on restauroitu varsin upeaksi. Kuva on ilman lupia pöllitty Turun Sanomien (Suomen suurin urheilulehti) sivuilta, jos jollakin on urputtamista, urputtakaa pois.
Päivän slogan: Pitäisi ja pitäisi – pitäisi hylätä tämä konditionaali ja siirtyä muihin aikamuotoihin!
Päivän biisi: Maailma on tyly
Luettua: Jari Järvelä – Romeo ja Julia, luennassa uudestaan, koska aikaisemmin luin tämän Best Sellerinä ja halusin lukea paremmalla ajalla. Vantte ja Julia, erilaisia nuoria molemmat, rakastuvat toisiinsa. Rakkaus ehkä ilmenee toisin, kuin on tapana. Voiko rakastaa liikaa? Voiko ymmärtämättään tehdä niin paljon pahaa? Vantte ja Julia kuitenkin rakastavat toisiaan – ja kastematoja. Nuoret lähtevät pakomatkalle kotikaupungistaan, syyttä tai syystä. Venäläiset rekkakuskit eivät saa ymmärrystä osakseen, ei kovin moni muukaan. Jälkeen jää kuolleita. Vantte vain haluaisi tehdä hyvää, mutta jokin menee pieleen. Mummokaan ei suostu näyttämään salaisen huoneensa tiloja ja saa tehdä seuraa muutamalle muulle ruumiille. Kirja on aika raaka, mutta hemmetin hyvin kirjoitettu. Pilkuista kirjailija vastaa itse. Suosittelen kaikille, joku voi pitää tätä kammottavana – se ei ole, erilainen rakkaustarina kylläkin. Paikoin jopa huvittava ja lapsenomainen kertomus. Ehdottomasti kuitenkin lukemisen arvoinen opus. Jos tämä on alessa tarjolla, ostakaa pois!
ON SE PERJANTAI =o
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti