Jahas, sitä pitäisi sitten vissiin Varastolle tästä! Juu, en ole kunnossa, mutta ei huvita olla kotonakaan (-> lue: ei ole enää uutta luettavaa). Ja omisarvis on samassa talossa, jos kunto äityy oikein kehnoksi. Pääsee heti vaikka valittamaan. Että voi olla hyväkin idea. No, suoraan sanoen, osasyynä oli työkaverin eilinen heitto perjantaisin sairastamisesta... menen edes piruuttaan käymään. Jos en jaksu, häivyn pois! Mulle ei v...ttuilla! Särkee ja juilii, mutta se nyt on tavanomaista muutenkin eli kai sitä nyt sen 8 h kestää.
Pitäisi vielä käydä työn jälkeen tai töiden välissä Vii Voanissa, jos vaan ehtisi. Olisi sopiva päivä kaikin puolin... täytyy katsastaa aikataulua. Tofu ja chilikastikkeet ovat lopussa, muitakin mausteitakin tarvittaisiin. Hallissakin voisi käväistä, jotakin fisua vaikka. Tekisi mieli nimittäin, tämä on vähän kyllästynyt jo kaikkiin appeisiin eli sosekeittoon (syöty yksi iso kattilallinen) ja donarisalaattiin (syöty iso pesofatillinen). Vaihtelu virkistäisi kummasti. Belgarionkin on huomenna kai tulossa, hänkin voisi ilahtua paremmasta lounaasta. Juu, kyllä minä sinne, jos vain saan aikataulutettua itseni ja ystävän asiat niin, ettei mikään mene pahasti yli, ali tai sekaisin ,D
Eli eilinenkin meni makoillessa ja tropatessa. Illemmalla en enää tropannut vaffoilla mömelöillä, siirryin normimömelökantaan ja nukuin taas äärikehnosti. Ei kiva, toivottavasti näytän oikein kulahtaneelta röissä. Naapuriosasto oli yrittänyt väkisin kantaa sinne minulle töitä, oli ohjattu pois. Ai kun kiva, ei tule yhtään ikävä. Omituista, heillä on kaksi tekijää – kumpikaan ei tunnu olevan kovasti paljon paikalla. Nyt meillä on lisäksi yksi ylimääräinen sekretaari tekemässä kaikkien osastojen hommia, missäkähän hän oikein oli? Outoa... tämäkin asia pitää selvittää tänään. No, minä vain menen ja katson ja jos oikein ketuttaa, menen vaikka työarvaushuollon puheille. Nih kerta!
Eli muuten Welhottarelassa ei mitään uutta. Lunta näyttää sataneen yön aikana lisää, jäks. Tämä ei tykkää, tietää taksoille taas myöhästymisiä. Ne kun eivät oikein älyä, että on oikeasti lunta, jolloin voi olla liukasta ja lunta myös pihoilla *huokaus*. No, mennään katsomaan ja odottamaan. Sitten voikin heti huomenna taas valittaa ja manailla. Nyt ei ole edes mitä manailla, kissakin on ollut aika hiljaa ,D
Varastolle tieni käy, jolodadidii, jolodadiduu... =E
------------------------------
Purrrrrve, kissinkat! Toi orja on tullu hulluks, tai siis viäl enemmä ku tavallist. Se menee sinne tyähö, vaiks ei sen vissii ois ihan pakko. En tajuu. Miks sitt menee. Ai se sanoo, ett se haluu jotai näyttää, no näyttäis vaiks myähemmi sitt. Ois mun kaa vaa tänää, mä oon hyvä kissahoitaja! Sen ois tääll iha hyvä, mä voisin taas mennä viakkuu ja semmost. No, toisaalt se on sitt taas himass pari päivää. Ett kai mä kestän. Emmä eilenkää mitää ihmeellist tehny, vähä jolisi ja jorisin mamin kaa. Sain kaikki muanat ku piti ja semmost. Ei se oo jaksunu viäl hakee mun lelui, yhe se etti, mutt sill mä en leikkinykkää sitt. Tais vähä ottaa nokkaasa siit. No, ei just sillo hei hotsittanu. Ja mä nyt muutenkaa hirveest leiki, mä en oikee osaa, mä oon enempi tämmöne jäyhä kissi. Ett niinku asiat asioina ja muute syädää ja maataa, nih kerta! Tois ny mullekki sitt jotai fisuu, jos se halleill menee. Parast ois tai mä kostan jollai karmeell tavall *uhkailee*! Juu, lupas se, siis jos se pääsee sinne ja jos se löytää jotai. Ihmiste elämä on just tommost ihme jossitteluu. Paljo helpompi olla kissa. Ai nii, kerranki toi otti must foto, täss mä melkee goisin, sillee pual uness ja oon just kiärähtämäss... Kelpaaks tää?
Kliffaa viikonlopu alkuu hei kaikill >o<
----------------------------------
Kiitos Vincent, jos sopii, tuon sitä hemmetin fisua, mikäli mahdollista ,D
Päivän slogan: Sitä kylvää mitä niittää, joten alahan kanniskella niitä kuhilaita!
Päivän biisi: Secretary
Luettua: Marja Melfsen – Maija-kulta ja viaton viisikymmenluku, elämänkerranomaista tekstiä sävytettynä ilmeisesti vähän fiktiollakin. Hmm, tuota, juu, siis sellaista tavisperheen lapsuuskuvausta, vähän uskontoa ja elämää Heinolassa. Ei mitään ihmeellistä, mutta aika kivaa ajankuvaa. Sen vuoksi voisi lukea, eipä tästä juuri muuta irtoa... ehkä heinolalaisille sentään jotakin *virn*. Alan Macfarlane – Japanin sydämessä, kulttuuriantropologin asiapitoinen, mutta kuitenkin jotenkin pintapuolinen selvitys Japanista, tavoista, menneisyydestä ja kulttuurista. Tuota, minä nyt en tästä kauheasti saanut irti, tämä tosiaan on melko pintapuolinen esitys eikä tietysti näin lyhyenä opuksena muuta voi tarjotakaan kuin yleiskatsauksen. Ainakin itselleni suuri osa asioista oli jo tuttuja, eli luettu jo aikaisemmin muualta. Sopii luettavaksi asiasta kiinnostuneille, mutta parempiakin opuksia toki on. Eli jos aikaa ja haluja on, voi tämän lukaista. Ei kyllä innosta tai aiheuta sen enempiä toimenpiteitä täällä päässä.
TERVE - MINÄKÖ =o
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti