Olipas eilen tehokas päivä, jestas. Ajatelkaa nyt, olin kaksi päivää sairaslomalla ja eilen töissä vain 6 h. Siis tein tuossa ajassa 2.5 päivän työt, ehhh. No, jätetäänkö mainitsematta, että osa oli kiikutettu muualle työstettäväksi, mutta kuitenkin. Pari isompaa läjää siellä lojui teelmiä, jotka koostin vinkeästi kasaan työpäivän aikana. Hyvin ilahtunutta väkeä kävi myös pikapikaa luonani teettämässä korjauksia, pöytäkirjoja ja muuta mukavaa päivän aikana – tunsin olevani suosittu ja kaivattu, hehheeeh. Kerrankin! P-P kyseli, olenko kunnossa. Vastasin totuudenmukaisesti, että en ja samalla ilmoitin myös lähteväni aikaisemmin... Hän oli vain tyytyväinen, että olin edes tuon ajan paikalla. No, kyllä se meni kun laittoi menemään. En ollut enää niin kipeä kuitenkaan.
Kello hyvissä ajoin poistuin odottamaan taksoa, joka tuli ajoissa. Liikenne oli lumen (!) takia taas puuroutunut, en ehtinyt Hakiksessa käymään kuin Vii Voanissa. Ja sielläkin oli tunkua sekä osa hyllyistä tyhjänä, tietyt mausteet ja tarvikkeet oli myyty loppuun. Kummastelin, kunnes tajusin, että kyllä kiinalainen Uusi Vuosi saattaa tehdä pientä koloa tuonnekin kauppaan. Eivät ne varastot kovin isoja ole. Jäin siis ilman bambusuikuloita, nyyh. Jonossa meni hurjasti aikaa, vaikka molemmat kassot olivat miehitettyjä. Eli en sitten ehtinyt edes halliin saati torille. Takso jo tuli, aika oli. Pääasia kuitenkin, että sain ostettua 2.5 kg tofua, olivat muuten talon viimeiset Super Tafoe –tofut ;D Sain myös kaipaamani kastikkeet ja osan mausteista, loput kannattaa hakea varmaan parin viikon päästä jonakin maanantaina. Maanantaina kun hyllyt on täytetty... Olin kuitenkin ihan tyytyväinen, tuossa oli nimittäin apetta ystävättärelle, Belgarionille ja itselle.
Iltapäivällä sain vieraan, joka osasi tuoda tullessaan myös syötävää. Kiitos, hyvää oli – örps! Muuten vain makoilin ja haukuin Vincentiä vaihteeksi. Juu ei mitään ihmeellistä, pieni pisuongelma. Siis pieni, klaffisoffan poppanapeite oli kustu likomäräksi keskeltä. Ja kääritty omituiselle keolle. Siinä oli siis oikein piehtaroitu ja naatittu, voihan vee. En minä sanonut edes mitään. Kun näytin poppanaa, Vincent märisi ja painui suoraan baseen häpeämään. No eihän vihan laatu kestänyt kauaakaan, kohta hän sai napikoita sekä ruokakuppien pesun ja täytettä niihin. Minkäs otus sille voi, jos kusetuttaa aina väärässä kohtaa.... argggggggh! Eikä tämä ole lääketieteellinen ongelma, jollei joku nyt satu tietämään edukasta ja pätevää kissapsykiatria. Korvien välissä se ongelma on, uskokaa pois. Niinkuin meillä muillakin.
Tänään pitäisi taas kaupoille ja kirjastoon. Opuksia on varauksissa nolottavan vähän, liekö vain 5. En minä niillä tule toimeen. On haahuiltava taas hyllyjen välissä ja etsittävä jotakin muuta. Tai sitten käytävä Pazilassa ensi viikolla jollain ruokatunnilla. Tarjonta eri kirjastoissa on kuitenkin aina hiukan erilainen. Taidankin tehdä sen, jos ei tuolta enempää luettavaa löydy. Eilen jo jouduin tyytymään omien hyllyjen antiin. Ruokaakin pitäisi, ei vaan oikein ole mielessä mitään, kun se fisukin jäi. Josko kuitenkin fisua pakasteena eli vanhaa kunnon pakasteseitä, siitä tulee ihan hyvää seljankaa, kun tekee vain hyvät liemet pohjaksi. Ei kehno ideo, siitä saisi parin päivän ruuat helpolla. Juu... Belgarionkin varmasti pitäisi. Soittelinkin eilen Pojalle, on ollut niin kiireinen (!) koko viikon, että ei ole kerinnyt käydä hakemassa omia kurssikirjojaan, jotka noudin maanantaina. Opiskelijan kiireet, hmph. No joo, oikeasti hänellä tuntuu olevan kovastipaljon tekemistä kurssien oheistoimintona eli tehtäviä ja suunnitelmia, laskuharjoituksia ja muuta mukavaa.
Muuten ainon tänään ja huomenna, yllättäen, loikoa ja toivutella itseäni. Varaston huhujen mukaan tämä The Tartuntatauti on kiertänyt lähes kaikilla, paras saavutus on ollut 6 vkoa sairaslomaa (sisältäen kaikki jälkitaudit!). Että ei vähä mitään, parempi siis lepuuttaa ja ottaa iisisti. Minen tahdo millekään pitkälle sairaslomalle, jolla ihan oikeasti sairastetaan! Kun on muutenkin kipeä, tällainen tauti vetää kyllä vähän mielen matalaksi... Siis normisäryn lisäksi muut säryt, kivut ja öklötys, fyi fan.
No niin, ei kun laatimaan kauppalistaa ja tarkistamaan kirjaston varaustilanne!
-----------------------------------
Purrrrrrrrrrve, kaiffat! Joo hei, pakkoha ton orjan oli taas kertoo se heti kärkee, ett on tullu mokattuu. Mokasin, joo. Mä vaa piahtaroin tosa soffall ja tarttu kynnet siihe ja sitt se jo tuliki... ei siin voinu mitää. Tai ois voinu, mutt ei jaksunu. Ei kissikää aina voi jaksuu, ku ei orjakaa kerta nih. Ett sillee, ei se kyll kauhee rumast sanonu. Varmaa siks, ku toi o helpo pestä, toi jutska. Ja sitt mä menin ihan nätist itte basee venaa, ett se rauhottuu. Mä tiän ,ett se ei kestä kaua. Se vaa flöittaa, ett se on vihane, sitt se kummiski putsas kupit ja anto iha uutta määkäruakaa, napikoit ja kaikkee. Ett semmone se on, toiki orja. Eile kävi Gummititi, ihaaaana täti, rapsu mua ja kehu. Siit mä en tykkää, ku se sanoo mua laihaks! Mä oon hoikka poika, mutt emmä mikää laihuliini oo. Pelkkää terästä tää podi, hei, titi! Ja sitt ne söi jotai hyvält haisuvaa, enkä mä saanu mitää ku siin oli mausteit ja jotai. Arvasin taas, jotai haisupurveleit oli senki mätöss. No, mami anto sitt kaakkei mulle. Sain ees jotaki. Ja sitt mä köllöttelin toss patterin pääll, ku se on vähä lämmin. Vähä, sanoo mamikii, se nimittäi on just kättä lämpösempi, ett iha vähä se lämmittää. Mami kai siks paleleeki aina, mä luulen. Tarttee taas koht mennä sen viakkuu, ku se on tän skrivannu. Juu eikä se taaskaa ottanu lisää fotoi, etti sitt tämmöse. Kai tää nyt kelpaa kummiski. Mä vaan ootan, ett noi menee kaupoill ja pääsen tsiigaa, mitä ostoskasseis oikee o.
Kliffaa viikendii hei kaikill!
-------------------------------------
Vincent, ostoksista en osaa sanoa, mutta jotakin sinua varten aina on!
Päivän slogan: En ymmärrä, miksi minua katsottiin oudosti esitellessäni ajatuksiani - kerroin olevani ihmeiden Iijoki, ajatusten Atlantti, katuojien Galahad sekä yleistietojeni olevan laajat ja hajanaiset kuin Amazonin delta....
Päivän biisi: Valuva taivas
Luettua: Oman hyllyn selaamista ja jotain pientä luettavaa, ei mitään mainittavaa. Sellaista, mitä on tullut luettua useampaankin kertaan. Ai niin, vielä oli jömmassa Keijo Siekkinen - Jäähyväiset rakkaudelle. Mainio opus, jossa seikkailee mm. eräs kirjailija Siekkinen sekä mahdottoman mieletön muu väki. Itkunauruhuutoa luettaessa, suosittelen!
LAUVANTAITA VAAN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti