EHKÄ JOSKUS VIELÄ NORMIPOSTAUSKIN....

Hah – jos te luulette jotakin uutta lukevanne, ei tod! Samat vanhat väninät ja vänkytykset. Mukana nyt myös murtuneet kylkiluut, oi ihana kevätaika ja kissanruttanan pyöriminen jaloissa yöllä pimeässä.

 

Juu ei, en minä eilen mihinkään jaksanut. Nukuin melkein koko päivän. Pari-kolme yötä onkin mennyt ilman unia. Niin viime yökin, taas. Kohta menee myös hermo. Siis vaihteeksi.

 

Muusta eli tutkimuksista, omisarviksesta jne. ei vielä mitään rapoja eli haisuja. Asiaan tullaan palaamaan.

 

Tänään vuorossa normiroudaus kaikkinensa.  Prleen Työkansan Juhlakin tuohon vielä punkeaa. Minä EN halua juhlia mitään, en yhtään mitään! Uskokaa nyt jo.

 

Odotan, että saisi jostakin jotakin vekkulia lääkettä, joka todellakin veisi kivut ja toisi unen. *köh* Eipä ole sveitsiläisen lääketeollisuuden kärkipäässä tämmöisen kehittely – sehän veisi voitot heti kaikilta muilta mömelöiltä (vrt. Hirmuinen Huime Burana 800 mg!). Siihen asti siis vain kärsiä ja kärsiä.

 

Ehkä vielä joskus pääsen normaalipostaukseenkin asti. Nyt ei jaksa eikä pysty kykenemään.

 

 

 

POLKA, TUO AINAINEN VÄNISIJÄ JA VALITTAJA!

MUKA-RAPOTUS ja pöh!

 

Ei, minulla EI ole mitään erityistä kerrottavaa. Paitsi, että olen alkanut keräillä myös erilaisia F-alkuisia diagnooseja *wirn*. Nyt olen tämän viikon sairiksella, ensi viikolla Varastolla (ja toivottavasti myös omisarviksella). Lisäksi olisi vino pino erilaisia tutkimuksia tulossa. Ans kattoo, minä mihinkään usko. Enää.

 

Loma siis muuttui sairaslomaksi ja silleensä. Ei paha, mutta kun ei jaksu mitään. Hätinään edes vähän lukea. Ketutusta ilmassa ja runsaasti.

 

Prle, kaupoillekin pitäisi, kirjastoon ja postiin. Olen kipeä ja hukassa ilman apuja, argh. No, menenhän minä, kun on  pakko. Muuten jättäisin menemättä. Selvisin aika kepeästi ilman kauppaakin melkein 1.5 viikkoa, joten ei paha! Kirjojakin on, mutta tahtoo valinnanvaraa.

 

Kuten jo sanoinkin, mitään kerrottavaa ei ole. Ei ainakaan mukavaa. Joten se siitä.

 

 

HÄN JOKA KERÄÄ DIAGNOOSEJA....

 

VÄLITILAPOSTAUS....

Siis vain tietoon, että taas tutkimuksiin ja tänään lekuriin. Perästä kuuluu *pröööööööööööööt*.

SE KAHJONDERI =b

VOI HYVÄINEN AIKA – ON NIIN KIIRE

 

ettei ehdi kissaa sanoa. On pakko sanoa, että se pitkähäntäinen, karvainen nelijalkainen otus... Niin että tämä on vain päivityspostaus. Pakko tehdä Varastoon liittyviä hommia, niitä tein jo koko eilisillan kotonakin. Ja jatkoa vielä varsinaisella Varastolla, että pääsisi lomalle tänään. Voihan kilin kellit, kiirus on ja siellä eivät masiinat pelaa kuten pitäisi. Eilen raivosin ja melkein itkin. Argh. Tulen hulluksi – ai, siis tulen.

 

Juu, minä nyt menen – ehkä rapoa jossain vaiheessa. Sitten kun ja jos pahin kiirus hellittää!

 

 

 

 

 

POLKA – KIIREIKÄS JA KIPEÄ!

 

 

MAANANTAI - TUO PERUUTTAMATON VIIKON ALKU

Onneksi tällä viikolla on oikeasti vain kaksi työpäivää, tämä ja huominen. Sitten minä pidän lomaa. No, lomaa ja lomaa. Oikeasti olisi hirveästi tekemistä, semmoista tähdellistä ja tärkeää. Nyt mietin, miten kohdentaisi resurssinsa; jospa yhtenä päivänä hoitaisi muutaman asian pois kuleksimasta ja loppuajan viihdyttäisi itseään juomalla ja muulla mukavalla... No, ainakin kertakännin tempaisen, se on jo selvä *tsihih* juttu. Tässä onkin tullut taas raitisteltua turhan pitkään.

Eilisenkin vietin vielä lievästi velttoillen, toki pakkotyöt oli hoidettava. Mitään järkevää en saanut aikaiseksi. Viikonloppu poiki kuitenkin kolme liuskaa juttuja, jotka on postattukin eteenpäin, ei siis aivan kehno sekään. Nukuin molempina päivinä pariin otteeseen kunnon horrostirsat. En tällä kertaa nähnyt edes painijaisia, sen sijaan tapasin monta vanhaa tuttavaa – olipa siinä mielessä mukavaa. Joitakin kun en ole tavannut vuosiin livenä, niin edes sitten unissa. Harmitti, kun huomasin, että en pääse sängystä liikkeelle :O Että semmoinen horrostila. Mutta nukkuminen kerrankin tarpeeksi on ollut erinomaisen viihdyttävää! *mmm*

Tuli sitten enempi luettua ja laitettua muonaa. Outoa, miten viikonloppuisin syön vain kerran päivässä. Ei maistu eikä tee mieli apehtia enempää. Ehkä työssä aggressiot kuluttavat energiaa niin, että työlounas kuluu ihan siihen ja kotona menee sitten saavillinen salaattia kummasti nälkäiseen minuun. Omituista, toisaalta ehkä hyödykästäkin. Asiaan voi tietysti vaikuttaa tuo lääkitys eli ei ole ihan maailman paras olo. Tiedän, että pitäisi ehkä syödä pala leipää(kin), mutta kun ei vaan huvita! Todella omituista, toistan.

Työhommista voin vain toivoa, että kukaan ei muista minun olevan loppuviikosta lomalla. Tosin Varastolla on jo odottamassa nippu hommia, jotka jäivät kiireessä tekemättä. Minä nimittäin laitan lomalapun oveeni vasta tiistai-iltapäivänä. Jos joku ei ole katsonut Intrasta lomalistaa, oma vika! Toivon vaan, että Upo on muistanut varata jonkun lomittamaan meikäläistä... Minun asiani ei ole siitä sentään huolehtia.

Huolehtimisesta taksomatkoihin. Perskules tätä huhtikuuta; on päästäistä ja muuta sotkemassa asioita. Pakettejakin on tulossa, ostin punaiset sandaalit... ennakoin nähkääs kevään ja kesän tuloa edes sen verran. Onneksi ne voi palauttaa ilmaiseksi, jos eivät ole sopivat. Mutta kun... punaiset ja ihan meikäläisen näköiset, en voinut vastustaa! Niin siis matkat – niistä saattaa tulla uupelo. Pitäisi käyttää vapaa-ajan matkoja Kanpin UÄ:ssä käyntiin, pariin ylimääräiseen kauppareissuun (loman ja päästäisen aikaan) ja ehkä vielä yhteen muuhunkin juttuun *salaista-leima*. Hmph, no, katsotaan. Viime kuussa oli useampia kimppakyytejä, mutta niistäkään kun ei koskaan tiedä. Ähh.

No, minä nyt kuitenkin olen tässä tavalliseen tapaan lähdössä Varastolle. Sen verran särkee ja juilii, että mömelöitä kaipaa jo melkoisesti. Lisäksi kaffen puutos on ilmeinen, nälkä ei vieläkään ole. Leipä on kuitenkin pakko syödä, muuten tuo kourallinen nakertaa itsensä vielä ulos suolistosta (enkö minä sanonutkin, että tulee mielenkiintoista lisärapottavaa lääkityksen myötä?). Kissakin märisee tuossa kissimölöä ja märkäruokaa. Juu, minä menen...

 

 

 

 

Päivän slogan: Ystävä on ihminen, joka tietää sinusta kaiken, mutta silti pitää sinusta.

Päivän biisi: Good Times, Bad Times 

Luettua: Giles Milton – Postia paratiisista. Hauska, hulvaton tarina miehestä, joka rrrrakastaa mm. sieniä, asustaa tällä hetkellä erikoisella saarella ja, tuota, lukekaa itse. Erikoisempi esitys, joka ei ehkä kaikkia huvita. Minä pidin, no, pidänhän minä sienistäkin kovasti! ;D Carol Shields – Pikkuseikkoja, elämäkerranomainen romaani. Tykkäsin, mukava tunnelma kaikin osin. Vastakohtaisuudet aika kiintoisia, Shieldsiä parhaimmillaan. Juu, suositan. Carita  Forsgren – Jänistanssi. Nuori animaation tekijä ja piirtäjä, hänen suhteensa miehiin ja työhön. Vainoaminen, päällekarkaus, ihmissuhteet, erilainen uusi tuttavuus. Entisen suhteen katoaminen, tämän tempaukset sekä pienen yrityksen henkilökemiat. Sekä tietysti mummo. Suositeltava opus, trillerinomainen tarina, jota ei oikein malta jättää kesken. Rikoskin on ehkä-tasolla, ehkä... hämäävän yksinkertainen, mutta monisyinen kirja! Sophie Kinsella – Minishoppaaja, sitä kunnon hömppää yölukemiseksi. Kinsella osaa lajinsa, ei siinä mitään. Hömpän kavereille. Niccolo Ammaniti – Juhla alkakoon. Roomalaismiljönäärin megalomaaniset pirskeet, joita tulevat sotkemaan puiston vapaat villieläimet, juhliin soluttautuneet saatananpalvojat sekä katakombien salaisissa alakerroksissa piilevä heimo. Hullu, villi, käsittämättömän hihityttävä satiiri tekopyhistä nykyasenteista ja mediasirkuksesta. Kaikkea pannaan halvalla, jopa ilmaiseksi! Tämä tykkäsi, kaikki ehkä eivät – pilkka voipi sattua omaan nilkkaan ;D Ali Shaw – Tyttö, joka muuttui lasiksi. Satu aikuisille, ei ehkä kovin kiiltokuvamainen. Enempi traaginen ja liikuttava. Täynnä rakkautta ja omituisia tapahtumia, merkillinen ympäristö sekä omituiset henkilöt antavat taustaa. Tämäkin on hieno tarina, kun alkuun pääsee... Walter de Camp – Hekumallinen Berliini. Hauska kenttämiehen seksuaalimuistelo omista kokemuksista Berliinissä, rapoa nykyorgioista ja heteroille tarkoitetuista palveluista. Historiallisia faktoja erilaisista seksuaalisuuden ilmenemismuodoista eri aikakausina jne. Berliini-faneille loistavaa luettavaa, itsekin tykkäsin – historiaosuudessa paljonkin uutta faktaa... Hannu Rajaniemi – Kvanttivaras, kotomaista scifiä. Tuota, tätä on paljonkin kehuttu. Jostakin syystä ei minusta ollut sentään niin hirveän vakuuttava eli kyllä tämän luki, mutta turha tekninen tiedonjako ja sen monimutkaisuus hankaloittaa varsinaisen juonen kulkua ja henkilöt jäävät hiukan sivuseikaksi. Sorry vaan, scifi-fanit, mutta parempaakin olen lukenut. Tavan mukaan osa tulee esille muuallekin, osa jää vielä vaan jemmaan – kaikkea ei teillekään kerralla paljasteta *heheheeeh*. Eli kirjapinoja on vielä, on on on...

Ai niin, Blogistanian syövereistä näyttää löytyvän lähes minun nimelläni kulkeva kirjaploki! Ei, se EN todellakaan ole minä! Sen varmasti jokainen onkin jo tajunnut. En nyt toivo kenellekään mitään pahaa, mutta olisin suonut leidin ottavan toisen nickin kuitenkin – kaikesta huolimatta. Varsinkin, kun hän näyttää kovasti pitävän hömpästä, dissaavan fantasiaa jne. Varokaa siis halpoja kopioita!!!

  

POLKA – SE AINUT JA OIKEA, KAIKKINE LUETTUINE KIRJOINEEN!!!

 

 

 

VALEHTELISIN, JOS VÄITTÄISIN

 

nukkuneeni huonosti. Kerrankin meikäläinen veteli eilen jo pari kertaa 1.5 – 2 h päikkärit sekä aamulla että illalla. Viime yönä nukuin suht kunnolla. Heräsin kissin palvelupyyntöihin, hoidin hommat ja takaisin petiin. Yhteensä unta ainakin 8 h. Osa siitä vielä vekkuleita, ei-ahdistavia kotivideoita. Eli nyt olen goisinut hetkeksi aikaa tarpeekseni. Ensi yö meneekin ketuillensa, kuten aina su-ma välinen yö. No, ihan mukavaa kuitenkin, että on melkein levännyt olo. Kun vielä tunnustan, että en eilen tehnyt mitään järkevää, on kaikki siinä.

 

Belga kävi ”juhlittavana” eli syömässä; tarjosin pyynnön perusteella uunikalaa, pieniä keitettyjä pottuja, tsatsikia, rakuunaporganoita sekä jälkkäriksi suklaamuffareita ja kaffetta. Viinit jäivät jostakin syystä juomatta, ei tehnyt mieli. Täydellinen muona, ei kaivannut mitään lisukkeekseen eikä myöskään enää mitään muuta koko päivänä. Hän ei myöskään kokenut tarvitsevansa mitään erityistä, joten lupasin tilipäivänä tipauttaa pienen stipendin. Mukaan kuitenkin mätin kaikenlaista pientä heekkua eli tuoremehua, tsinuskia, kuivahetelmiä, sukulaatia, paprikoita, Paholaisen hilloa, valkosipulisavujuustoa sekä pussillisen tuoreita habaneroja ,D Niillä pärjää ainakin hetken vaativa kulinaristiopiskelijakin.

 

Muuten päivä menikin niitä näitä kälätellessä, lukiessa ja Belgan lähdettyä meninkin tosiaan iltapäikkäreille. En siis saanut taaskaan aikaiseksi mitään järisyttävää. Laiskottelun perusteet aloittelijoille –kurssin ainekset siis selkeästi koossa. Tosilaiskottelija olisi kyllä tehnyt ruuatkin valmiiksi ja vain lämmittänyt ne!

 

En minä tänäänkään aio tehdä kuin perustoimet; eväkset pariksi päiväksi ja semmoista. Minähän aion olla loppuviikon lomalla, jeee. Minä vaan odotan... Tässä odotellessa voin kyllä kertoa, että blogitovereiden mainostuksen uhriksi joutuneena olen myös sortunut kuuntelemaan Radio Nostalgiaa! Meillä se ainakin kuuluu tod. hyvin, musiikki on kohtuullisen kuunneltavaa eikä mainoksia tai typeriä haastatteluja ole liikaa. Suosittelen!

 

 

 

 

 

ODOTTAA, MUTTA MIKÄÄN EI VASTAA NIITÄ ODOTUKSIA...

MINULLA ON ILO JA KUNNIA ILMOITTAA,

 

että poikani Belgarion, Kiven vartija, on nyt sitten kandi... ,D Ei ole totta! Minä muistan, että vastahan tuota piti roudata päiväkotiin risaisilla kirpparirattailla :O No, totta se on – kaveri haki paperinsa tällä viikolla. Opiskelut jatkuvat. Odotan teiltä tietysti taputuksia itselleni ja onnitteluja myös (no, okei, Belgalle kans). Elämä on outo juttu ja jotkut näyttävät pärjäävän toisissa asioissa oikein hyvin. Minä tarjoan tänään ns. paremman lounaan kera viinin ja jälkiruokien. En lahjo enkä osta kukkia, kysyn tarvitseeko hän jotakin erityistä tai muuten muistan keveällä stipendillä suoraan tilillle. Jihhaa! *tuuletusta, täpötuuletusta*

 

Ei minulla sitten mitään muuta kerrottavaa taas olekaan. Varastolla on edelleen älytön kiirus ja koneet hituroivat. Lisäksi pikamiitissä eräs leidi nappasi tekemäni hommat itselleen – ihan kiva, hän saa siis kunnian ja maineen asiasta. Minulta kun tuo kunnia on mennyt ja mainekin on hyvin kyseenalaista. Ehdin nimittäin tehdä kohtuuhyvät pohjat valmiiksi, sain myös blogitoverilta neuvoavitusta ja nyt tämä leidi käyttää näitä hyväkseen. No, tehköön itse, tehköön. Minun ei tarvitse kiireessä enää siihen paneutua eli hyvä niin. Kaksi päivää töitä ensi viikolla ja sitten loma, jep, jep-jep.

 

Aloitin sen saakelin Burana-kuurin ja tietäähän sen, vatsa ei tykkää. Ei yhtään. Aika monella fibrootikolla on suolisto- ja vatsaongelmia (eikö olekin älden kiinnostavaa?), myös meikäläisellä. Ne eivät kuitenkaan ole olleet tärkein valittamisen ja märinän aihe. Kohta varmaan nekin täytyy liittää postaukseen. Argh – en tykkää tämmöisestä. Ensi viikolla pitäisi aloittaa se glukosamiinilääkitys, joka tuottaa tod.näk. vielä enemmän harmia *huokaus*.

 

No, minä sain kuitenkin nukuttua reilut 2 h uusiounta aamukaffen jälkeen. Kissa kun edelleen herättää meikäläisen ns. hyvissä ajoin aamuyöllä vaatien palveluita. Taidan mennä nyt keittelemään toiset kaffet sekä riipimään toisen leivän. Olo ei ole paras mahdollinen, mutta ainakaan tajuton väsy ei juuri nyt paina.

 

Parempaa lauvantaita sinne, tämmöistä suhruisen nuhruista, puolipimeää päivää!

 

 

 

 

POLKA, JOKA LUULI JO KAIKKI VAIVAT TUNTEVANSA

 

 

KAIKKI NE KUSETUKSET ERI MUODOISSAAN

 

Tiedättekö, mikä oli eilen Palmian eli MPK:n eli Matkapalvelukeskuksen kosto siitä reklamaatiostani? Ei, se ei ollut takson myöhästyttäminen tai muu niin ilmeinen moka. Ei, minulle soitettiin klo 17.02 MPK:n numerosta, kännikkä luritti 3 – 4 kertaa enkä ehtinyt siis vastata. Soitin kohta takaisin, jonotin pitkään (jonotus on 30 s. jälkeen maksullinen!) ja sain lopulta klopin vastaamaan. Kerroin, että minulle on soitettu, että mitäkähän asia koski. Ajattelin, josko jotakin täsmennystä huomiseen tahi muuta. Kloppi lupasi tiedustaa, minä odotan... odotan... odotan – lopulta ”Ei, kukaan ei tunnusta, että olisi soittanut Teille! Oletteko varma, että soitto tuli täältä jne?” Siinä vaiheessa alkoi raivostuttaa. Selitin oman kännikkäni toimintaperiaatteita eli minulla on MPK:n numerot tietyllä nimellä ja näen kyllä, mistä on soitettu ja ne tavalliset selitykset vielä päälle. Ei, kukaan ei siis ollut soittanut. HALOO! Sanoin sitten, että onko tämä tapa kerätä rahaa huonosti menevälle lafkalle. Olisiko toivottu konkurssi jo edessä? Nimittäin vähänkö oli pitkä puhelu eikä mitään järkeä koko jutussa! Hush ja perskeles, minä sanon... oikeasti, yhtään ei naurattanut. Laittaisikohan laskun näistä kolmesta turhasta puhelusta *miettii tomerasti*?

 

Josta tulikin mieleen, että tästä löytyy adressi MPK:n lopettamiseksi. Allekirjoittakaa, jos tunnette yhtään myötätuntoa. Palaaminen entiseen järjestelmään olisi paree (soitto suoraan taksokeskukseen / etukäteistilaukset työmatkoille jne.)! Se olisi helpompi, joustavampi ja käytännöllisempi. Lisäksi palveluja ei tarvitsisi kilpailuttaa – ainakaan kaikilta osin. Väärinkäytöksistä kortti voitaisiin vaikka peruuttaa välittömästi, sehän ei ole mikään ongelma ollut sos.virastolle tähänkään asti *köyhä wirn*. Mutta se siis taksoista taas, vaihteeksi.

 

Siirtykäämme siis lekurirapoon. Eli kaularangassa ikätasoa *tsihih* vastaavaa kulumaa, lievää pingerrystä (oma ilmaisu eli siis lihakset kiristävät rankaa väärään asentoon). Oikeassa olkapäässä raisumpaa nivelrikkoa, sen aiheuttamien tulehdusten jälkitiloja nähtävissä sekä ilmeinen ahtauma, joka siis tarkoittaisi sitä, että hermohan se siellä on pinteessä ja / tai tulehtunut. Että sitten taas Burana 800 mg:sta kuuri (se Hirmuisen Addiktoiva Huime!!!) ja Arthryliä kehiin. Molemmat muuten vaikuttavat vatsaan, yhdessä ja erikseen. Kun minä nuo vielä kietaisen normimömelöideni kera  - voi hyväinen aika, massu parka =(  No, lisäksi vielä lannerangan TT sekä olkapään UÄ, jotta tilanne voitaisiin tarkemmin kartoittaa. Ihmettelin, kun nyt piti katsoa koipia. Nimenomaan leidi viimeksi painotti sitä, että nyt sitten olisi niiden vuoro. Just, ei mitään. Ei, siis EI. Aloin narista siitä ja sanoin, että ei näköjään ole sitten häneenkään lääkärinä luottaminen. Ei minusta olekaan. Minäpä sitten poikkean taas vaihteeksi Kanpissa jonakin viikkona jossain kuussa, koska tämähän ei ole kiireellistä, eihän toki. Vaikka eilen iltapäivällä meinasi töissä taas uskot ja muutkin kaverit loppua.

 

 

 

 

 

Varastolla on niiiiiin kiirusta, että en muista ikinä olleen. Vastaavasti kaikki yhteydet ovat hidastuneet niin, että ulostustakin saa odottaa n. 15 min ja sisäänkirjautumiseen kannattaa varata iso kaffemukillinen viereen. Voi huokaus! Onneksi en ollut ainoa, joka on hepuloinut asiasta. Työkaveri sai eilen samanlaiset raivotuskahepulit kuin minä edellispäivänä! Kerroin mistä on kyse, mutta eihän se auta. Tottahan se on, että työnantajan olisi huolehdittava siitä, että edes työvälineet ym. toimivat. Kiireessä vielä tulee huomaamattaan tehneeksi päällekkäisiä toimia, jolloin voipi joutua vielä enemmän liriin koneittensa kanssa. Ei kiva, ei varsin mukava eikä viihdyttävä! Silti eräskin rouva isorouva kertoi, että hänellä on hirmuisesti töitä, ihan kotiinkin asti joka ilta. Sitten leidi istui kaffella 1.5 tuntia. Kyllä. Minä kävin tupakalla ja tulin takaisin. Kun lähdin lekuriin hän istui samalla paikalla samassa porukassa jatkaen juttua. Eli olihan siinä muitakin, mutta muut eivät valitelleet kiireitään... Näin ne toiset. Kaiken hässäkän keskellä piti lähteä ns. pakkokoulutukseen, koska siellä oli liian vähän väkeä. No, oikeasti, yksi vinkki irtosi 1.5 h ajasta, ei sekään paha. Mutta menin, että ei kouluttaja tyhjille seinille puhuisi. Ihan hyvä tyyppi, joka on aikaisemminkin ollut meillä. Asia on vaan niin tuttua, ettei oikein jaksanut innostua – valitettavasti hän aloitti ihan alusta asti... No, minut pyydettiin toisaalta sinne ihan oikeasti paikkaamaan osallistujia, koska useampi oli sairaslomalla ;D Ja minullahan sitten sitä aikaa sitten oli oikein ruhtinaallisesti *manailee*.

 

Toisaalta, iltapäivä oli kaunis ja postissa monta-monta kirjaa. Vain kolme pakettia, mutta viisi opusta. Kirjastosta tuli kaksi kädellistä kirjoja. Yritin jotakin selitellä siinä, että tulen huomennakin, mutta silloin palautan. En näitä samoja, vaan ne toiset.... kun aikani selittelin ja höpisin, huomasin jastotätsyjen vilkuilevan toisiaan ahdistuneen omituisesti. Toinen kursorisesti vain totesi, että kiva palvella aktiivisia lainaajia. Tuota, minä varmaan näytin ja kuulostin kylähullulta. Eilen noudin jumalattoman kasan ja palautan tänään. Jep, siis ihan käytännön syistä. Tätä siis yritin selvittää, että NE EIVÄT OLE samoja kirjoja ;D Toivottavasti meni läpi, oikeasti. Tunsin itseni niiiin tyhmäksi. Kerjäystalosta ei sitten löytynytkään niitä taravoita, joita etsin. Ostin Belgalle *ristii sormiaan* muffareita sekä mehua ja kaffetta. Siinäpä ne. Shushukin viiletti ohi *vilkuttaa*, olipa mukava rehvata vaikka vaan pikaisesti! Pirtsakka hän...

 

Kotoon päästyä kotohommat ja kas – äkkiä olikin taas ehtoo ja niin edelleen. Ei hemmetti, minä en ehdi edes enää lukea riittävästi. Eilenkin vain yksi kirja. Nyt nuo kirjapinot alkavat oikeasti pelottaa. Lukematonta materiaalia löytyy kai n. 30 opusta, omia ja kirjaston kirjoja. Lisäksi luettuja ja muualle rapottavia on kymmenkunta. Niille on ihan pakko tehdä jotakin viikonloppuna eli alkaa urakalla vääntää tekstiä. Nyt en vaan ole iltaisin millään jaksanut, ei pysty keskittymään. Liikaa asioita meneillään samaan aikaan, jotta pystyisi tuottamaan edes vähänkään omaperäistä tekstiä.

 

Nyt minä menen tuottamaan omaperäisesti ainakin kaffetta, leipää sekä kourallisen uusiomömelöitä. Ans kattoo, miten ämmän käy! Rapotan sitten joskus noista lääkekokemuksista, kun on jotakin koettavaa... (EI koittavaa, minuahan ei koita kukaan eikä mikään!)

 

 

 

 

 

POLKA, JOKA KUVITTELEE OLEVANSA JOSKUS HAUSKA, MUTTA ONKIN MÄNTTI!