KEKSELIÄÄSTI: SUNNUNTAI-AAMUN VÄSYPOSTAUS =b

 

Jahas ja uaaaaah, toinen väsyttävä aamu. Eilen revin uusiounia sekä horrosunia pitkin päivää ja silti on vieläkin väsy olo. No, tänään voi vielä ottaa kevyesti relaa. Huomenna kutsuu jälleen Varasto ja taitaa olla ihan hommiakin tuloillansa – osa väkeä palaa kesälomilta ja toiminta kiihtyy *jäks*. Olisivat nyt vielä yhden viikon poissa, minulla olisi paljon tärkeää kirjoitettavaa...

 

Jotenkin Varastosta tuli mieleen, että onneksi siellä ei sentään makseta ihan valtavia palkkoja. Taulukkopalkkoja vaan, jotka eivät nyt koulutukseen ja vastuuseen nähden ole mitenkään mahdottoman isoja suuremmillakaan päälliköillä. Tässä vaan linksu, josta käy ilmi tod. ihmeellisiä asioita. Voiko joku toimitusjohtaja tms. olla NIIN arvokas ja pätevä ihminen, että hänelle kannattaa maksaa noin paljon. Vai tehdäänkö tällä tavalla vain eroa rutiköyhien ja ökyrikkaiden välille – että se ero siis pitää olla! Eihän se olisi mitenkään oikeudenmukaista saati sitten tasapuolista, jos ero olisi vaikka aika paljonkin pienempi? Eihän? Prle, että alkoi ottaa päähän. Kun minun mielestäni ihminen pystyy kuluttamaan vain tietyn määrän rahaa eikä kirstussa ole vieläkään taskuja. Tai no, olen varmaan väärässä. Mutta minä tulen mielestäni palkallani toimeen, en mitenkään erinomaisesti, mutta tulen kuitenkin! Lisä ei olisi tietenkään pahitteeksi, mutta en minä nyt vingu rutiköyhyyttänikään. Minä pystyn maksamaan vuokran, laskut sekä ostamaan muonat, tunkemaan Belgalle joskus pienen stipendin ja heekkuja mukaan sekä joskus jopa huvittelemaan ostamalla kirjoja tms. kirpparilta tai iiPeistä. En minä oikeastaan muuta tarvitse. Joskus ollaan vähän tiukemmalla, joskus taas ei. Salajömmatilillä on yleensä sen verran, että saa kissan tarvittaessa elukkalääkärille ja pääsee itse tavistaksolla lekurille, jos on hätäapua vailla. No, se siitä – alkoi ärsyttää vaan tuo juttu.

 

Eilinen menikin sitten tosiaan haahuillessa eli lounastaessa (jee, ruoka OLI hyvää Belgankin mielestä), kälätellessä ja lukiessa. Koneellisen pyykkiä pyörittelin aamulla. Muuta en saanut aikaiseksi eikä oikeastaan ollut tarpeenkaan. Ai niin, pari juttua laitoin menemään. Siellä näytti olevan ennestäänkin vielä julkaisematonta materiaalia, joten taidan laittaa tänään vielä lisää jonoon. On ainakin sitten käytössä tarpeiden mukaan.

 

Muuten tänään normisöndaagin ohjelma; siivousta, eväiden laatimista, vaatetuksen katsastamista ja semmoista mukavaa. Repsut pitää etsiä, omisarviksen vastaanotti on huomenna ja ainakin minä haluan nuo uusintaan. Luin muuten tarkemmin sen ortopedikäynnin paperin; ei jumankauta, se oli sotkenut jo jalkanikin väärinpäin! Merkinnän mukaan oikeassa jalassa tulehdus (se on vasemmassa!)... ja vähän muutakin oli pielessä. Minua ei siis todellakaan kuunnella. Oikeasti *ottakaa vaan ne foliopipot siitä, vassokuu*!

 

Onneksi on vielä lukemattomia kirjoja, kivaa muonaa ja puhtaita vaatteita. Lisäksi aion tehdä tänään lisää jädelöä eilisen ohjeen mukaisesti, mutta vaihtaa vähän koostumusta. Suosittelen, oli erinomaisen hyvää! Ai niin – tiedoksi, että vaihdoin Hörhön pullojömman paikkaa. Ihan varmuuden vuoksi :D

 

 

 

 

 

POLKA, JOKA JAKSAA ILAHTUA PIENESTÄ JÄDELÖSTÄ!

 

LAUANTAI-AAMUN VÄSYPOSTAUS

Uaaahhh – kylläpäs on väsyttävä aamu. Olen ottanut vasta yhdet uusiounet ja lisääkin kelpaisi. En sitten korkannut eilen viiniä, keitin vaffat kaffet ja värkkäsin omatekoista jädelöä täksi päiväksi. Siis mehujäämuotteihin vaniljarahkaa ja hetelmiä. Maistoin äsken – hyvää tuli ja variointimahdollisuuksiahan riittää miljuunia.

 

Raahasin tavan mukaan taas eilen kiljoona kiloa muonaa ja muutaman kirjan kotoon. Noutotaksona oli se hemmetin iso paaskiainen, jonka kanssa olen ottanut yhteen aikaisemminkin. Se mies, joka ei koskaan osaa oikeaan osoitteeseen. Ei nytkään, hän oli menossa radan väärälle puolelle täysin tyytyväisenä. Siinä vaiheessa huomautin asiasta ja eikö vaan kaveri alkanut huutaa, että minä olen aina räksyttämässä kaikesta :o Huomautin hyvin-hyvin rauhallisesti, että varmaan säästyy hänenkin aikansa, jos ajaa suoraan oikeaan osoitteeseen, ettei tarvitse MPK:n huudella perään. Jätin kyllä sanomatta, että olisikos se tarkoituskin? Ettei tarvitsisi ajaa niin paljon keikkaa. Mies kun tuntuu olevan täysin sopimaton ammattiinsa muutenkin. Ei liikahdakaan paikaltaan, ei auta kassien kanssa, ei mitään. Ja haisee!!! Jäks. Mutta pääsin kotiin, itku silmässä taas.

 

Siinä kasseja purkaessani ja sijoitellessani tavaroita paikallensa löysin taas jotakin mielenkiintoista :D Hörhö nimittäin väitti suorastaan raivokkaasti taannoin, että minä olen varkastanut häneltä kokonaisen täyden viinapullon ja litkinyt sen itse. Väitin vastaan – join sinä päivänä kaksi siideriä. Ei mennyt perille, Hörhö vain jaksoi känättää. Hänellä kun on tapana piilottaa jömmapullo itselleen aina jonnekin, eikä sitten krapuloissaan enää jaksa muistaa minne. No, nyt se löytyi! Täysi pullo juomatonta kirkasta viinaa. Se oli sijoitettu keittiön kaapin ylähyllylle näkymättömiin, mutta minä kun etsin niitä mehujäämuotteja, jouduin kurkkaamaan sinnekin. Hyvä jömma – nyt minulla on PALJON kivaa juotavaa, kun hinku joskus iskee. Ja kostoni Hörhölle on tietysti oleva karmea; minä juon itse kaiken pois ja soitan sitten hänelle ja kerron koko jutun *muahahhahaah*!

 

Malmin uuden puolen ostarin eli Novan remppa on valmistumassa ja uudet puodit asettuvat paikoillensa. Jesh, nyt meillä on uusi Punnitse & Säästä sekä Uffaffaa. Valinnanvara lisääntyy... tosin tuosta P & S:stä en nyt oikein tiedä. Ihan pikaiseen katsastin kuivahedelmätarjonnan ja olin vähän pettynyt. Sokeroidut hedelmät ja marjat olivat halvempia kuin sokeroimattomat :O Ja tehän tietysti tiedätte, että hinta/100 g näyttää halvalta, mutta jotkut kuivatut jutut (mm. ananas, päärynä, mango) painavat silti yllättävän paljon eli 100 g:aan ei paljoa mene. No, hyvä vaihtoehto tuo on kumminkin ja kyllä siellä täytyy käydä paremmalla ajalla. Tosin myös erilaisten kastikkeiden ja mausteiden hinnat olivat aika korkeat, kun minä vertaan aina ViiVoanin tarjontaan ja hintoihin. ViiVoan pysynee kuitenkin peruspuotina itselleni niiden hankintaan, varsinkin kun sieltä saa isoja pusseja kaikkia perusmausteita.

 

Belga on tulossa lounaalle, tavan mukaan. Tarjolle on tulossa kaalipiffejä, kasvispiffejä sekä fisuliinia. Lisäksi vihanneksoja ja jokunen nätti, pieni uusi pottu. Eiköhän sillä pärjää. Jälkkäriksi kaffetta, itse tehtyä jädelöä sekä donitseja. Jos vielä jää nälkä, suklaakeksejäkin on jömmassa keksipurkissa. Mietin juuri, mitä miehellä voisi tänä viikonloppuna mahdollisesti teettää. Ikkunat ovat pesemättä, mutta siinä on hitonmoinen homma. Pulloja pitäisi palauttaa ja siinäkin on karmea homma. Hmmm.... pitää miettiä. Voi olla, että vaan lueskelemme ja kälättelemme joutavia. Lomahan se on hänelläkin vielä kuukauden ajan, öbauttia.

 

Ei, minulla ei edelleenkään ole mitään raflaavaa kerrottavaa eikä kommentoitavaa! Tämä oli vain tämmöinen tyhjänpäiväinen postaus hikinihkeästä lauantai-aamusta....

 

 

 

POLKA, JOKA MENEE KEITTÄMÄÄN NYT TOISET KAFFET!

 

LOPULTAKIN – PERJANTAI...

 

Erittäin pitkä ja hikinen viikko. Ei työn puolesta niinkään, minä vaan inhoan tätä hikinihkeyttä. Kuiva kuumuuskin olisi parempi. Vaikka eilen ihan pikkuisen ukkosti ja satoi, se oikeastaan vaan pahensi tilannetta. Siis ihan totta, jossain uutisoitiin, että Tsadissa tulvi! No ei ainakaan Pazilassa eikä Malmilla, vähän ripsoi vettä, pari salamaa näkyi ja pikkisen jyrisi. Nyt on kasvihuonefiilis ja pää märkänä koko ajan, siis YLÄpää! Ei huvita mikään taaskaan, mutta on pakko ropottaa ainakin nimellisesti, jotta saisi sen säälittävän pienen valtionavun taas kerran kuussa tilillensä käymään. On pakko hinata itsensä Varastolle, sen jälkeen on pakko roudata kirjoja, ruokaa, kissaevästä – kaikkea viikoksi - ja vielä jaksaa kotoon asti. Sitten onkin taas supiväsyrättipoikki, janoinen, nälkäinen ja valmis kaatumaan suoraan sänkyyn – jäks ja inho!

 

Huomenna on se viikon ainoa oikea vapaapäivä, lauantaisin minä en yleensä tee oikeastaan mitään järkevää. Toki Belgalle muonaa, ehkä pyöritän koneellisen pyykkiä ja hoitelen viherviitakkoa. Mutta muuten loikoan ja luen, kuuntelen raariota, ehkä istun koneella ja laitan tekstiä menemään. Ehkä. Katsotaan, mitä jaksuja taas on. Yleensä ei ole.

 

Ja ei, minulla ei ole taaskaan mitään radikaalia kommentoitavaa tai kerrottavaa. Minä en jaksa puuttua tiettyihin asioihin, joista on jo kommentoitu liikaakin. Toisaalta, minulle ei myöskään koskaan enää tapahdu mitään *onneksi*. Joten voin elää tapahtumaköyhää elämääni juuri tällä tavalla, siten kuin haluan! Ikävä kyllä, siitä ei ole paljon lukijoille kerrottavaa.

 

Toisaalta, jääkkärissä olisi siideriä, lonkeroa sekä Vino Verdeä, hmmm. Kylmää.... mmmmm. Katsotaan, jospa siitä tulisi uni ja mukavampi olo :D Mutta vasta illalla sitten. Alko kyllä helpottaisi taas hetkeksi kipusärkyjuilimista ja saisin nukuttua yhden yön. Asiaa on harkittava huolellisesti! Koko viikon unet ovat olleet luokkaa 3.5 – 4 h yössä eli univelkaa on taas rutosti. Huomenna ainakin voi ottaa uusiounet sekä mahdollisesti päikkäritkin. *vaisu jee*

 

Eli koska minulla todellakaan ei ole mitään ilmoitettavaa, menen riipomaan kapallisen mömelöitä sekä keittelemään ne vaffat kaffet aamuni iloksi. Se onkin oikeastaan ainut ilo – no, sain minä eilen postista  pari upouutta kirjaakin. Niitä voipi siinä sivussa sitten lueskella odotellessa lääkityksen vaikutusta. Tässä kestää vielä tunnin, ennen kuin voin edes aloitella pukemista ja muita aamutoimia. Olen niin jäykkis ja kipeä, että tämän hätinään saa kirjoitettua! Ai niin, minähän olenkin ihan terve, luulosairas vaan... ei minua mikään vaivaa. Prle!

 

 

 

 

 

KAIKILLE MUILLE – KLIFFAA PERSTAITA!

 

 

LEIKKII KALLEN KANSSA

 

Kun ei mikään enää auta – aina  löytyy Kalle. Kalle, joka majailee tuolla alakerrassa. Siis jääkaapin alakerrassa eli pakastimessa. Kylmä-Kalle on naisen paras ystävä helteellä, jos tuuletinta ei ole eikä sitä myöskään hankita.

 

Iso-Kallen voi sujauttaa pyihkeeseen sisälle käännettynä tyynyn sisään; mikä ihana viileys! Sitä ennen sillä on hoideltu kipeitä koipia ainakin vähän mukavampaan kuntoon. Ja kun aamulla herää, on Kalle vieläkin pitänyt pintansa ja pysyttelee hiukan viileänä. Tosi cool jäbä - jesh! Kukahan keksi Kallen? Ei jaksa nyt edes kuukkeloida asiaa, mutta erinomaisen monikäyttöinen kapine. *tämä ei ole maksettu mainos*

 

Kukaan ei ilmeisesti enää jaksa edes lukea tätä lokia, saati sitten kommentoida. Siispä ihan vittuillakseni jorisenkin taas joutavia eli asioita, jotka eivät taatusti kiinnosta ketään. En ainakaan usko.

 

Olen tässä viikolla saanut jo jokusen raakatekstin aikaiseksi, työaikana, tottakai. Varastolla on siis edelleen suht hiljaista, pientä hommanpoikasta kuitenkin, ettei nukahtamaan pääse. On kuitenkin voinut harrastaa myös omia asioitaan. Eli ihan hyvä, nuo kun vielä saan editeerattua ja eteenpäin, olen taas paremmalla tuulella muutenkin. Ehkä. Tai todennäköisesti en ole. Minua vaivaa krooninen vitutus, kaikkien muiden vammojen ja sairauksien lisäksi.

 

Muuten ilmoitan vaan, että Feliway ei tod. tehoa. Eilen karvamölli oli kuseskellut ison huonekumipuun juurelle ja raapinut puolet mullasta pois. Vieressä oli kaksi (-> 2) puhdasta laatikkoa, joissa kummassakin riittävästi puhtaita puruja. Arvatkaas, meneekö kohta hermo? En tiedä enää, mitä tehdä.... sulkeako mölli tosiaan saunaosastolle eväineen ja laatikoineen siksi aikaa, kun olen töissä. Tiedän, että kissinka nukkuu kuitenkin päivät. Sitten päästäisi pois, kun palaisi kotio.  Mutta kun ei oikein kehtaisi, minusta se tuntuu pahalta. Voi vaan olla, että on pakko. Olen niin kyllästynyt pesemään klaffisoffan kolmea päällystä ja useita tyynyjä vähän väliä eli ainakin 2 – 3 kertaa viikossa. Ja ei, kyse ei ole mistään sairaudesta. Kyse on siitä, että Hänet jätetään yksin, tarjoilu ei siis pelaa eikä laatikoista välittömästi tyhjätä mitään. Myöskään ulos ei pääse juuri silloin, kun itseä huvittaisi. Joten mikäs sen mukavampaa kuin kostaa kusemalla ja paskimalla soffalle tai muuhun mukavaan paikkaan. Ei kuitenkaan pikkusoffalle, koska se on Hänen soffansa >o< Että tällaista meillä jälleen. Kusi- ja paskajuttuja.

 

Josta tulikin taas mieleen Varasto. Ikävä kyllä, en voi kertoa asiasta sen enempää kuin että minua suuresti pelottavat eräiden päätösvaltaisten ihmisen mielipiteet joistakin asioista. Oikeasti. Hrrhrhh!

 

Ja koska minulla siis ei ollut mitään kerrottavaa, menen jälleen riipimään sateenkaarimömelöni sekä keittämään hemmetin vaffat kaffet. En ole taaskaan saanut nukuttua kunnolla moneen yöhön – oikeastaan moneen viikkoon. Jos tarkemmin luen lokimerkintöjä, kyse saattaa olla jopa vuosista. Perkele!

 

 

 

 

 

POLKA, JOKA ON JÄLLEEN VALVONUT TEIDÄNKIN UNIANNE!

 

 

MINUN EI PITÄNYT MITÄÄN OSTAMAN TAHI KULUTTAMAN!

 

Ja sitten kaikki toistavat tämän mantran minun perässäni: ”Vaikka minulla olisikin lahjakortti erääseen verkkokauppaan, minun EI ole pakko ostaa uusia kirjoja.” Eksyin nimittäin eilen tuhluuttamaan, kun huomasin saaneeni taas 10 juuron lahjuskortin kasaan. Nyt minä sitten ostin pienen uuden kaameran, tuo vanha kun veisaa tod. viimeisiään. Ei sillä tee enää mitään. En tiedä, tekeekö tuolla uudellakaan. Mutta katsotaan. Ei paljoa ainakaan maksanut, samalla tilaus tulee ilman posti- tms. kuluja ja kylkeen sai valita kirjan 1.95 juurolla *köh*. Ette kai te luule, että minä olisin voinut vastustaa kiusausta? Lisäksi koko lasku jäi alle 25 juuron joka tapauksessa :O Ja ei, kamera ei ole lelukamera (ainakin luulen niin).

 

Nyt vaan odottamaan sitäkin pakettia. Yksi kirjapaketti on postissa jo, toinen tulossa eli sinnekin pitää vielä tällä viikolla. Eilen käväisin Serkuissa hakemassa vähän juustoa ym. käyttömuonaa Belgalle *ristii sormiaan* ja sitten vielä pika-pikaa kirjastossa noutamassa jokusen varauksen. Nyt on taas sekä ruokaa että kirjoja. Hyvä näin!

 

Toisekseen olen taas ääriväsy ja kipeä – onhan jo keskiviikko. Koivet ovat karmean näköiset. Mikään ei auta. Särky on ainainen seuralainen enkä saa nukuttua kuin 3.5 – 4 h katkonaista horrosunta. Lisäksi täällä on hikinahkeat yöt, kun kämppä on muhinut auringossa koko päivän eikä tänne saa läpivetoa millään keinolla. Nuku siinä sitten, pää märkänä. Työstähän tuo jo käy eli olen sikaväsy jo puoliltapäivin. Sitten taas oudosti pirkistyn iltaa kohden enkä malttaisi jättää kirjaa kesken. Mömelöt kyllä napsin oikeinkin mieluusti!

 

Josta tulikin mieleen, että omisarvis saa luvan myös uusia reseptejäni. Ainakin pamit ovat tarpeen, muita onkin vielä jkv jäljellä. Sirkkoja ja Zopeja jopa *mmmmm* kohtuupaljon. Olisin vakaasti sitä mieltä, että kyllä olisi mukava järjestää Mömmönvaihtobileet, samanlaiset kuin kuuleman mukaan Hupperwaarekutsut sun muut alusvaategeimit ja semmoiset yleiset myyntipippalot ovat. Jokainen toisi mukanaan mömmöjä, jotka ovat joko ylimääräisiä tai joita ei halua jostain syystä käyttää. Niitä sitten voisi vaihtaa päittäin toisten kanssa, ilman voittoa tietysti. Tarkoitushan ei ole tehdä mitään lainvastaista. Ja illan ehtoisa emäntä tai isäntä tarjoaisi kaffet ja vähän suolapalaa – hän saisi jonkinlaisen kemikaaliyllärin palkkioksi tarjoilusta ja tilojen käytöstä. Ei – idea EI ole minun vaan kotoisin aivan muualta. Enkä nyt viitsi linkata, kun en ole pyytänyt lupaa. Mutta jos idean isä ilmoittautuu, siitä vaan. Minusta tämä olisi oikein mukava tapa viettää vaikkapa yksi ilta parin kuukauden välein :D

 

Varastolla on oikein miellyttävän rauhallista ja hiljaista. Tykkää! Ehdin kirjoittaa eilenkin pari juttua itselleni työaikana *muahhhahah*. Lisäksi saa rauhassa roilata netissä eikä kukaan katsele pitkään. Ja arvatkaas mitä – minulla on lomaa jäljellä 29 arkipäivää. Siis kaksikymmentäyhdeksän. Se on aika monta päivää. Se on melkein kuusi (-> 6) viikkoa!!! Ja osan ainakin pidän elo-syyskuussa pois, viikon tahi pari. Miten nyt Upo sitten suo, hän on nimittäin lomalla.

 

Kun nyt saisi nuo koivet edes nätimpään kuntoon, pirulauta. Häiritsee jo esteettisesti kultiveerattua silmäänikin. Lisäksi särkee ja juilii, välillä nipsaistaan saksien kärjellä tai laitetaan murkut kuseskelemaan päälle. Argh, siltä se ainakin tuntuu. Minä siis menen taas riipimään lisälääkitystä, ei tässä muu auta!

 

 

 

 

VARASTON HOUKUTTAVA KUTSU, JOHON POLKA VASTAA INNOKKAASTI  =b

 

EI MITÄÄN UUTTA – EI EDES SAMAA VANHAA, EI SIIS MITÄÄN!

 

Ihan lyhyesti vaan eilisestä org... siis ortopedikäynnistä rapoa. Ei siis yhtään mitään, käytännössä. Omisarvis olikin laittanut vain konsultaatiopyynnön leikkausmahdollisuudesta. Hemmon mielestä ei tarvetta, jollei caudaoireita tule tms. vakavampaa  ja jos selviän muuten. Prle, pakko selvitä, siis itse tarkoitan. Selviämisestä muuten en aio puhua yhtään mitään *lajittelee täysiä tölkkejä ja pulloja*.  Ei siis uutta saikkua, mutta sain puhuttua sen vanhan viikon, koska vieläkin akillesjänteiden tulehdusoireet ovat sen verran hankalat, että se näkyy ja tuntuu (varsinkin siis tuntuu!).

 

Hoito-ohjeina käydä kävelyllä kepin ja kaverin kanssa pehmoisilla hiekkateillä ja puistoissa *mitä vittua?* Voihan vee; ei ole kavereita, joiden kanssa ”kävellä”, ryömiä voisikin... Missä pehmoiset hiekkatiet? Puistokin on nyt kulahtanut, kun pintamaan vaihto-operaatio on käynnissä tuossa tarhan pihassa. Epäkiva ajatus, tseba kyllä on. Sitä käytti jo faija ja sen jälkeen V. Tuttua kauraa siis, mutta en tajua kaverin ajatuksia. Tämä siis sen jälkeen, kun juuri olin päässyt kertomasta, että en PYSTY kävelemään. Kun sattuu niin kovasti, sekä selkään että erityisesti koipiin. Emälän kevättä, sano. Toinen hienon hieno ajatus oli sitten fillarointi! Aivan, juurihan minä teillekin kerroin, että en uskalla fillarin päälle, koska nilkat lenuavat muutoinkin ihan itsekseen. Siis tämä hemmo ei kuunnellut meikäläistä lainkaan. Tuli itkuraivo. Sanoin, että taidankin mennä, tosin hyvin rauhallisesti käyttäydyin. En edes huutanut – en ainakaan lujaa, en mollannut myöhästymisestä (45 min. odotusta!). Kun hän ei myöskään hoida lääkitystä, jaksamista, sairaslomaa tms. ei minulla sitten mitään asiaa hänelle enää todellakaan ollut. Ne minä saan hoitaa omisarviksen kanssa, ne kuuluvat sinne. Eivät Herra Iso-Herralle...

 

Erinomaisen pettynyt olo, ei siis mitään uutta ainakaan minulle. Lausunnosta pyysin heti kopion itselleni. Samaa shittiä kuin aikaisemminkin, ei tod. mitään erinomaisen kummallista. Ei kivamömelöitäkään.... No, omisarvikselle on aika viikon päästä. Sitten on pakko iskeä ja lujaa. Minä en nimittäin jaksa.

 

Onnea oli kuitenkin se, että Varastolla on ollut tod. hiljaista nämä viikot. Töitäni oli tehty, jeeeeeeee! Ja pääsin suoraan tekemään pois ajankohtaisia ja jömmattuja asioita – siinä mielessä ei siis ollenkanas paha. Vähän jätin huomiseksikin, että totuttelisin töihin taas. Tosin olen taas äärijäykkä ja kipeä, heti tiistaina. Yhden työpäivän jälkeen. Koivet näyttävät todella omalaatuisilta, vasen on turvonnut aika pahasti (tämä holvasi kyllä hevoslinimenttiä illalla reippaasti). Mutta pakko se on jaksaa. Kyllä minut joku korjaa sieltä pois, jos vedän ketoon. Sen verran näytti kuitenkin olevan päivystysvalmiutta paikalla.

 

Joten – paska reissu, mutta tulipahan tehtyä eikä omisarvis voi väittää, että en suhtaudu vakavasti hoitoon ym. ohjeistuksiin! Silti vituttaa, suoraan sanoen. Mutta anti olla, kyllä minä vielä jotakin kehitän tässä. Vinkkejä hyvistä mömelöistä otetaan muuten aina vastaan.... Tämä menee nyt riipimään normikourallisensa ja keittelemään tosi vaffat aamukaffet. Kotomatkalla taidan poiketa Serkuissa sekä hakemassa kirjastosta jokusen tulleen varauksen. Ette varmaan usko, mutta minulla ei ole lukemattomia kirjoja *voi kamaluus ja kauheus*?!

 

 

 

 

 

POLKA, JOKA AINA PETTYY NS. ASIANTUNTIJALEKUREIHIN(KIN)....

 

 

HÄIRIÖKÄYTTÄYTYJÄN AAMUPALA(UTUS)

 

Varsinainen angstinen aamutarjotin täällä – terve *ei kun siis sairas* vaan! Inhottaa, ketuttaa ja mättää sekä lähtö Varastolle että kaikki siellä esiin tulevat ongelmat. Lisäksi se lekurikeikka illemmalla. Olen jo mielessäni käynyt läpi pahimmat skenaariot. No, eivät ne itse asiassa pahoja ole, mutta inhottavia. Meikäläinen kun ei ole nyt oikein sillä tuulella, että hirveästi kestäisi kaikenlaisia selvittelyjä, selittelyjä ja uteluja. Ei sitten millään! Voipi olla, että tulee sanottua pahasti tai sitten hyvästi... kokonansa meinaan. Olen sen verran pahantuulinen, kipeä ja hermoraunio, että en mene itsestäni takuuseen. Toki on riivittävä tukeva mömelöannos heti alkuunsa sekä otettava myös mukaan normimäärä hätäapuja.

 

Huomaan olleeni pois  5 viikkoa ja se on paljon, todella paljon. Onhan porukkaakin ollut lomalla, mutta leidi, joka on töissä ei taatusti ole tehnyt minun töitteni eteen juurikaan mitään. Hänhän on se sairas, kovasti sairas, joka lupasi sairastaa joka viikon perjantain – ainakin. Pirulauta, sekin käy hermoille. Hän on ns. hyväksyttävästi sairas, ruskeakieli, lipoja ja sosiaalinen eläin. Ihminen, joka saa päivänsä kulumaan kulkemalla ympäri taloa jokusen paperin kanssa huoneesta toiseen ja juoruamalla. Papereilla ei sinänsä ole mitään funktiota, mutta silloinhan kukaan ei kysele mitään... Tiedän, että osa ihmisistä on jo kyllästynytkin hänen toimiinsa – tämähän häiritsee jo muidenkin oikeaa työntekoa. Mutta homma vain jatkuu. Siksihän hänet siirrettiinkin meidän osastollemme, kun toisella osastolla alkoi tulla valituksia, etteivät hommat oikein suju. Tai suju ja suju, mutta kun leidin ollessa pois hänen kaapistaan löytyi papereita, jotka olisi pitänyt laittaa liikkeelle jo kuukausia sitten :O Ihan kiva! No, mitä minä tässä mollaamaan. Epäilen vaan, että minä joudun jonkinlaiseen kuulusteluun...

 

Pitäkääs nyt peukkua Polkan puolesta kahdelle asialle: a) sille, ettei Upo eikä kukaan muukaan märise mistään b) ja sille, että ortopedi on aikansa tasalla ja kirjoittaa saigonia riittävästi sekä menneelle yhdelle viikolle että tuleville viikoille kera kunnon kipulääkityksen! En minä muuta oikeastaan pyydä, ihan vähän vaan avitusta! Please? <3

 

Mitä eiliseen tulee, sain päivän kulumaan oudon pikaisesti. Kursorinen siivous ja pölyjen pyihkiminen vie nimittäin puoliksi liikuntakyvyttömältä tod. paljon aikaa. Istuen ei oikein kunnolla pysty imureeraamaan ja muutenkin siivous on hitaampaa. Lisäksi sain editeerattua pari juttua framille ja sekin vei aikaa. Koivet puutuivat, samoin kädet ja piti tauottaa melkoisen usein. Ei hyvä, ei kiva, ei mukava. Ajatelkaas, kun tämmöistä tekee 8 h päivässä? Ihan vaan työn nimissä, arggghhh! Tiedän olevani tänä iltana kuni käkkänäksi kuivattu luumu, semmoinen kurttuinen nimittäin. Väsy ja kipeä sekä todennäköisesti myös epätoivoinen. Minä rapotan asiasta heti, kun tiedän lisää – taatusti!

 

 

 

Päivän slogan: Et voi kuluttaa enempää kuin tarvitset – lopulta tarvitset aika vähän!

 

Päivän biisi: Sataa kaatamalla  (toiveajattelua siis...)

 

Luettua: Lesley Lokko – Tummaa suklaata. Kolmen täysin erilaisen nuoren naisen kasvua kohti elämää eri ympäristöissä ja eri lähtökohdista. Mehevä lukuromaani, voipi suositella. Eppu Nuotio – Loppu. Hyvä, että onkin loppu. Tämä oli tosi pohjanoteeraus; rinnakkaisjuonia, jotka eivät toimi, tasapaksua blaata, ei mitään sanottavaa eikä annettavaa. Ei ainakaan minulle, ziitos. Jean M. Untinen-Auel – Maalattujen luolien maa (Maan lapset 6.). Olihan tämä pakko tsekata, kun muutkin osat on joskus tullut lukaistua. Mutta – aivan jumalattomasti toistoa toiston perään! Ei jaksanut, tod. Sivumäärä olisi pysynyt jopa kohtuullisena, jos tämä olisi ollut kunnolla toimitettu. Zorgen faneille, mutta ei, ei meille kuin käväisemään.  Ari Kokkonen – Runoja. Lyhyitä, intensiivisiä runoja. Iso osa näistä on enempi mielestäni aforismin kaltaisia, osa sanoilla leikitteleviä. Suurimman potin vie ehkä kuitenkin rakkaus ja sen kokeminen.... millaisena sen sitten haluaakaan nähdä. Suositan, lyhyitä paloja luettavaksi vaikka matkalle! Mario Reading – Maya-ennustus, jäks. Taas tavinskikoorin muunnelmia, joita ei tod. enää jaksa. Tunput käteen, välttäkää näitä! Daniel Domscheit-Berg – Wikileaks, sisäpiirin salaisuudet. No joo ja tuota, tämä kaveri nyt vähän ikäänkuin pesee itseään puhtaaksi ja pistää kaiken Assangen käytöksen syyksi. No, tästä varmaan maksettiin kivasti – mitään muuta motivaatiota en tässä näe. En myöskään mitään salaisuuksia, lähinnä säälittävyyksiä! Raimo Vahtera – Kylmä idylli. Naantalissa joku on päättänyt siivota ympäristöstä kaikki tehottomat sosiaali- ym. tapaukset, juopot ja narkit. Eli murhia riittää, vaikkei niitä heti sellaisiksi tunnisteta. Idea kohtuullinen, kaupungin historia hallussa (ehkä vähän liiankin hallitsevasti). Silti tämä ei ihan kunnolla maistu kuten pitäisi. Kaupungin historiasta kiinnostuneille kiva ylläri sinänsä. Ken Bruen – London Boulevard. Melkoisen vinkeä trilleri kaverista, joka vapautuu vankilasta ja pääsee ns. normitöihin. Kuitenkin hämäräpuuhat vetävät edelleen pariinsa ja töissä eräässä talossa tuntuu tapahtuvan myös outoja. Kaikki on omituisempaa miltä lopulta näyttääkään. Kirjoitustyyli vinkeä, tykkäsin. Matt Haig – Radleyn perhe. Vampyyritarina, mutta hiukan erilainen eli perhe ei ole kertonut lapsilleen vampyyriydestä eikä paljon muustakaan. Järkytys onkin melkoinen ja sitä selvitellään eri tavoilla. Ei paha ollenkanas, ainakin erilainen!  James Patterson – Paha Mary. Nainen joukkomurhaajana, ei kai? Ja meilit kulkevat ainakin jälkikäteen... lopulta Alex on itsekin taas liemessä, mutta myös murhaaja. Tarina on lopulta aika surullinen, tavallansa. Ei siis paha, reissukirjana kelpoinen. Juha-Pekka Koskinen – Eilispäivän sankarit. Jupe herää 33 vuoden jälkeen koomasta ja maailma onkin todella muuttunut. 1978 tapahtui jotakin rosvoretkellä, mutta mitä? Sitä Jupe alkaa selvittää nyt aivan todenteolla ja tulokset ovat karmaisevampia kuin luulisikaan. Keneenkään ei voi luottaa; ei ystäviin, ei poliisiin, ei ehkä edes itseensä. Tästä tykkäsin kovastikin – vinkeä, vaikka samalla hyvinkin simppeli juoni, joka oli vielä jotenkin  uskottavakin! Eli tässä listattu nyt vain kirjaston kirjoja, muut löytyvät Sieltä Jostakin, joskus....

 

 

 

POLKA – THE HERMORAUNIO!

 

TAVANOMAISTA SUNNUNTAI-ANGSTIA PAHIMMOILLANSA

 

En halua puuttua Norjan tapahtumiin enää sen kummemmin (kaikkihan te olette niistä jo lukeneet), mutta tässä linksu, joka kannattaa tsekata... Siis kaveri oli yltiöisänmaallinen, äärimmäisen uskonnollinen jne. Ja tällaista jälkeä siitä sitten tuli. Lisäksi vielä suunnitelmallinen, jos on miettinyt tekoaan 2009 alkaen. Voi helevetti, sanon minä. Norjan lain mukaan tuomio olisi 21 v. Perkele – 90 x 21 v. olisi ehkä riittävä! Ei muuta, katson oman pihan suruliputusta ja minua vituttaa ja pelottaa tuommoiset ihmiset.

 

Lisäksi tässä on vitutusta ihan omiinkin tarpeisiin. Huomenna pitäisi Varastolle ja koivet vaan elävät omaa elämäänsä, varsinkin vasen. No, yhdet kengät sentään mahtuvat hätinään jalkaan (no Crocsit tietty!!!). Muuten pitäisi lähteä sukkasilteen liikkeelle. Ei ehkä olisi huono vaihtoehto sekään. Odotan kammolla sitä sotkua pöydällä, sotkua Upon kuulusteluissa sekä sotkua lekurin vastaanotolla. Sillä selvää lienee tietenkin se, että org... siis ortopedi ei taatusti ole ehtinyt tutustua potilasasiakirjoihin tms. Argh!

 

Taksotkin on tellittävä ja ensi viikosta onkin tulossa taas varsin omituinen palapeli. Voi hyvä MPK, selviä kerrankin siitä asianmukaisesti. Tänään pitäisi myös etsiä jotakin työvaatteeksi kelpaavaa – olen viihtynyt kotona vain pitkä T-paidan loihkana päälläni, kun on ollut niin kuuma. Ehkä kuitenkin pitäisi etsiä siis jotakin muuta – sellaista ainakin, ettei pärshe suoraan näy! Sitähän ei kestäisi enää kukaan. Onneksi tänään on ainakin himppasen viileämpi. Yöllä oli omituinen keli, välillä outoja lämpöhikiaaltoja ja sitten pieniä sadekuuroja. Sitten aamuyöstä jo viileni sen verran, että sain jopa nukuttua jokusen tunnin *hyvä minä*.

 

Että jotakin pitäisi tänäänkin saada aikaiseksi, eilinen meni ihan ketuillensa. Belga toki kävi, oli fillarilla liikkeellä ja aivan hikipoikki, vaikka onkin hyvässä kunnossa. Tein ison satsin wokkia, joka kyllä maistui molemmille – itse asiassa se oli varsin herkkua. Jälkkäriksi piirakkaa ja jädelöä, njam. Tänään syön varmaan jämät wokista ja teen jotakin evästä huomiseksi. Taatusti muuten haisukasta evästä, että kaikki huomaavat minun palanneen kustannuspaikalle! Jotakin kalapitoista siis.... ja kylkeen vaikka keitetty egu, joka kuorittaessa haisee aina pahalle :D *ilkeitä ajatuksia*

 

Eli minä en ole kunnostautunut taaskaan missään. Lukemisetkin on luettu eli mitään uutta ei ole enää framilla. Nyt pitäisi jo aloittaa kirjoittamiset(kin). Miten tämä onkin nyt näin hankaavaa, tämä ihmettelee. Tosin käsiäkin puuduttaa aika inhottavasti tämä kirjoittaminen, joten voisi laittaa sen vaikka yhdeksi syyksi. Epäkivaa tämäkin. Ja nyt puutuvat jalat, vaikka istun ihan kunnolla tällä tuolilla. Tauon paikka siis.

 

No nyt on tauotettukin eikä mitään uutta kommenteerattavaakaan tai kerrottavaa ole! Ahi nousee melkoisiin lukemiin jo näin aamusta – palataan asiaan siis seuraavassa päivityksessä...

 

 

 

 

 

POLKA, JOKA ON HARVINAISEN KETTUUNTUNUT!

 

LAUVANTAI-AHIA JA HIKIFIILIKSIÄ

 

Kyllä täytyy Welhottarenkin myöntää, että jotkut vieraat ovat sitten mukavia! :D Eilinenkin The Wieras saapui mukanansa omat tarjoomuksensa, tuliaisensa sekä kaikenlaista itse tehtyä kivaa – kiitoksia, oli mukavaa! *hillomunkkeja*

 

Ahittaa tämä keli, yö on mennyt taas horrostellessa hätäisesti. On niin nihkeänkuuma, että on melkein paha olo. Päätä särkee, samoin polvia. Olisikohan jo ukonilma tulossa? Kissakaan ei jaksa kissaa sanoa, makoilee vaan parvekkeella ja käy ehkä kerran päivässä marisemassa vähän muonaa itselleen. Ei nämä kelit enää sovi elukoillekaan. Enkä minä tykkää, en sitten yhtään! Kesä kun EI ole pukeutumiskysymys, kuten talvi. Tästä hikikelistä ei pääse eroon sitten millään; suihkussa saisi käydä monta kertaa päivässä, mutta kun ei jaksa edes sitä. Ruokaakaan ei tee mieli laittaa. Kunhan riivon salaattia kippoon ja pistelen menemään. Jääkaapin ovessa viettää aikaansa iso muovipullollinen vettä, että olisi edes kylmää juotavaa tarjolla. Yleensä en pidä kylmästä vedestä, mutta nyt sekin on oudosti luikahtanut alas.

 

Tänään vuorossa kodinhoidollisia toimenpiteitä eli pyykkäystä sun muuta pientä tarpeellista. Belga on tulossa lounaalle sekä viemään loputkin pestyt matot varastoon. Se on sentään siis tehty. Mitään en ole muuten saanut aikaiseksi. Väsyttää, särkee, ketuttaa eli mistään ei tule oikein mitään!

 

Ahittaa jo maanantai ja Varastopäivien alku sekä org...siis ortopedin vastaanotto. Sekin on vähän turhan myöhään meikäläiselle – en tykkää siitäkään. Tämä on siis selkeästi kaveri, joka tekee ilm. päivätyönsä kunnallisella puolella ja illat yksityisellä. Just ja joo, olen aina ollut tätä vastaan... Toivon kuitenkin, että hänellä olisi jotakin järkevää lausuttavaa. Tahtoo pitkän sairasloman, ainakin. Ihan totta! Sikäli ilta-aika puolustaakin paikkaansa, että hän näkee tilanteen pitkän päivätyön jälkeen. Hmph.

 

Ei, minulla ei ole tälle päivälle mitään järkevää, hauskaa tahi muutakaan kommentoitavaa. En edes halua kommentoida tiettyjä asioita. Annetaan siis olla. Menen kaivelemaan kirjavarastoa ja otan jotakin ääliömäistä luettavaa esille. Tänään ei jaksa yhtään mitään! Mömelöitä!

 

 

 

 

POLKA LAUVANTAI-AHIN KOURISSA!

WELHOTAR - SOSIAALINEN ELÄIN :O

 

Toisetkin aamukaffet on juotu. Ensimmäiset join nimittäin puoliltaöin – en taaskaan saanut unetettua, heräsin parin tunnin torkkujen jälkeen. Jössus, sillä mömelömäärällä normi-inehmo goisisi pari päivää! En siis ole normi enkä edes inehmo... Lisäksi yö oli aivan stanallisen hikinihkeä.

 

Iloa tuotti kuitenkin Toveri, joka huomattuaan minun kommenteeraavan keskiyön tienoolla lokissaan soitteli perään. Toki asiat saatiinkin järjestykseen eli nyt ovat minun asiani tietysti reerassa (juu, eläkehän tipahtaa heti haun jälkeen), Varaston tilanne kunnossa (ööö, siis toimiala sekä organisaatio saatu järjestykseen) ja kaikki muukin ok ,D Oli mukava jutella pitkästä aikaa ja tosiaan saada vahvistusta heikolle hengelle... Tosin pari pikku juttua tässä vielä eli lekurien lausunnot ja semmoista pientä. Mutta sehän on vain organiseerauskysymys, eikö?

 

Ja jos joku tuossa eilen ihmetteli kommenttiani, että minuahan ei leikellä – tässä on todiste asiasta. Ihan vaan tiedoksi niille, joille en ole asiasta kertonut, että erään leikkauksen jälkeen jouduin ensin takaisin sairaalaan pariksi viikoksi. Infektion paraneminen kesti melko täsmälleen puoli vuotta (eli haava oli auki ja märki...). Jäks sanon minä!

 

Ilo on kuitenkin kertoa, että taas Welhottaren residenssiin on tulossa The Wieras :O Olen ihan äimänä käkenä, johan täällä laukkaa väkeä oikosenaan. Tunnen olevani kovastikin suosittu, sosiaalinen ja melkein normaali. Omituista, mutta kummallista. Siis tämmöinen tunne nimittäin.

 

Sain eilen tuotua tarvittavat muonat, ainakin melkein. Lisäksi jokusen kirjan, tänään niitä olisi varmaan noudettavissa lisää. Pitäisi varmaan tarkistaa matkatilanne, josko kehtaisi käydä vielä tänään kirjastolassa ja samalla postissa hakemassa yhden kirjapaketin. Jos malttaisi odottaa postin tuloa, voisi siellä olla vielä muutakin. No, met katsomma tilannetta. Lisämuonakaan (vara-annokset siis) ei olisi pahitteeksi. Josta tulikin mieleen taas eilinen töppäilyni, miten sen aina aktiivisesti unohtaakin! Minähän olen itse hankkinut jonkin asteisen laktoosi-intoleranssin, koska en vaan juo maitoa. Käytän tipan aamukaffessa ja siinä se. Mutta eilen sitten... olin ostanut kokojyväsämpylöitä ja mieli alkoi tehdä kylmää maitoa sellaisen kanssa. Maltillisesti tyydyin puoleen mukiin – ei olisi pitänyt. Siitä sai sitten kärsiä aamulla. Onneksi codit tasaavat myös näppärästi vatsakipuja muiden kipujen lisäksi *huokaus*.

 

Postissa tulleet kirjapinot alkavat siis olla luettuja, vain kirjoittaminen niistä on jäljellä. Voi huokaus, miten se onkin taas niin hankaavaa. Minulla on selkeä esto nyt päällänsä. Tosin luin juuri pari sarjista ja hekottelin ääneen. Lisää niistä myöhemmin ja kiitokset lähettäjälle – mainio otanta!!! Btw, Auttaja Hai on framilla tuotapikaa, seuraa siis Sitä Sivustoa :D

 

Muuta tälle päivälle? No, en tiedä. The Wieras on jo niin tärkeä asia, että muu jää ehkä sivummalle. Siivota pitäisi, mutta senhän voi jättää söndaagille kuten tapana on. Pesin eilen kylppärin, se näytti ja tuntui saastaiselta mm. Hörhön kohellluksen ja Vinskin sotkotuksen jälkeen. Nyt siellä ainakin on suhteellisen puhdasta. Ongelmaksi tuli taas se, että tuonkin pikkuhomman jälkeen olin aivan raatopoikki ja koivet sekä selkä huutelivat omiansa. Ei hemmetti, vielä pitäisi muka jaksaa töissä 8 h päivässä 5 pvänä viikossa? En kyllä pysty kykenemään. Voisikohan nuita lekureita kiristää jollakin vekkulilla tavalla? Ehdotuksia? Lahjuksiin en pysty, mutta kaikkeen muuhun ehkä kyllä!

 

Taidankin mennä lueskelemaan paria dekkaria, jospa niistä löytyisi hyviä ideoita....

 

 

 

 

 

POLKA – LEIKKII SOSIAALISTA ELÄINTÄ!

AHITUSTA JA JOPA AJATUKSENPOIKASIA!

 

 

Jep, molemmat liittyvät myös samaan aiheeseen eli Varastoon. Tuossa unta odotellessa eli nappien riipomisen jälkeen alkoivat oudot ajatukset vallata mieltäni; jospa lähtisi koko puljusta... Juu, tiedän, työttömänä ei ole kivaa. Ei, tiedetään. Uutta työpaikkaa en taatusti tule saamaan näillä sairauksilla ja vammoilla sekä tämän ikäisenä. Niin että, kestäisikö sitä ensinnäkin pitkän karenssin ja toiseksi keksisivätkö ne meikäläiselle muka jotakin työllisyystoimenpiteitä? Tuskin. Lähinnä kävi mielessä, että voisi päästä uudelleen työkykyarvioon. Ähh. Paskat siitäkin! Tiedän, että pidätte minua äärimmäisen itserakkaana ja veemäisenä ihmisenä – pitäisi vaan olla kiitollinen siitä, että on töitä *paskaista käkätystä*. Jos jostakin löytyisi ihminen, joka suostuisi elättämään minua jokusen vuoden, suostuisin välittömästi asiaan!

 

Joka tapauksessa tilanne Varastolla on jo pidemmän aikaa ollut mielestäni melko katastrofaalinen. Noinkin pienessä Varastossa on huolestuttava määrä ihmisiä pitkällä sairaslomalla masennuksen, burn outin tms. takia. Jäljet johtavat sylttitehtaalle siis. Minä nimittäin epäilen, että joudun taas esihenkilöiden puhutteluun ensi viikolla. Loman siirtäminen ihan noin vaan on jo tuolla tarpeeksi hyvä syy siihen, että on todellakin esitettävä hyvä syy. Vaikka Upo sen hyväksyikin tai itse asiassa itse sitä jopa ehdotti! Niin että tässä on semmoinen hermoileva vitutuksenpoikanen päällänsä, joka ei katoa millään lääkityksellä. Onneksi on varattuna ne pari lekuriaikaa, jospa niistä jotakin sitten edes poikisi. Muutakin kuin vittuilua siis. Ja kyllä, kielenkäyttöni on tänään varsin epäsiivoa. On niin epäsiivo olokin, nahkean hikinen keli edesauttaa kummasti, samoin tämä ikuinen unettomuus. Jos vielä nostan nappimäärää, tuskin nukun, mutta en ehkä myöskään enää herää...

 

Tänään on – yllärinä kaikille – vuorossa roudauspäivä eli kassillinen kirjoja sekä pari kassillista muonaa ja kissatarpeita viikoksi jömmaan. Onneksi ei mene hirveästi muonaa, kun olen sairistellut kotona. Ei ole oikein maistunut, enempi tuolla saladolinjalla ollaan menty. Hyvin simppelillä sellaisella vieläpä. Kaffetta sen sijaan on kulunut kohtuullisen reilusti. Sitä on onneksi nyt jömmassa, joten ei tarvitse kantaa. Muutenkin tulee taas kävelemistä ja kantamista aivan liikaa eli hepuloin jo etukäteen. Panikeeraan taas jossakin vaiheessa. Se on nimittäin myös niin, että matkan varrella ei ole mitään istumapaikkaa, jossa ottaa hetki relaa. Vain torilla pari penkkiä. Ja se kävelymatka muutoin on meikäläiselle melkoinen homma. Välillä joutuu tod. pysähtymään ja pitelemään seinää paikallaan, hengittää syvään ja yrittää rauhoittua. Jalat tärisevät ja puutuvat, selkä juilii, sydän takoo täysin omiaan, hikoiluttaa. Arrrrrrrgh!

 

Haa, kävin tupakalla ja jostakin kaukaa kuuluu selkeästi ukkosen jyrinää. Toivottavasti se ehtii tännekin asti ja freesaa vähän ilmaa. On kuulkaas aika ahdistavan seisova nihkeys päällänsä. Taidan mennä riipomaan lisää nappeja. Yli-isolla annoksella sain unta peräti 1.5 + 1 h. Ei siis naurata, ei tod.

 

 

 

 

POLKA, JOKA ON NYT TÄYNNÄNSÄ YHTÄ JA TOISTA...

 

PUHUTTAISIINKO TAAS PASKASTA?

 

Feliwaylla EI ole siis vaikutusta karvamölliin. Tai on, jonkunlainen eli mölli tykkää köllötellä siinä lähistöllä. Mutta eilen sitten repesi ja meikäläinenkin tarvitsi taas lisärauhoiketta. Olin tyhjäämässä toista (meillä on kaksi purulaatikkoa) lodjua ja kun palasin, makkarisssa hajahti aivan hemmetin pahalta. Mölli ei ollut mitenkään voinut käydä sillä toisella laatikolla (joka siis oli puhdas) vaan oli käynyt vääntämässä jättitorttupaskat keskelle meikäläisen sänkyä. Argggggggggh! Vain sana ja mölli juoksi baseen vapaaehtoiseen arestiin, jossa viihtyi iltaan asti. Syytä olikin, sain hemmetinmoisen hepulikohtauksen nimittäin...

 

Nainen, Joka Ei Pidä Kissoista kävi sitten jokusen tunnin juoruilemassa ja toi erinomaiset tuliaismuonat, jihhaa! ;D Hän ymmärtää olennaisen päälle, tosiaan. Eli vaikka söinkin osan tuomisista illalla, riitti vielä molemmille aamukaffeillekin vähän hyvää syötävää ja vieläkin on jotakin pientä jäljellä. Aika ekslusiivista on meikäläiselle syödä aamulla feta-pinaattipiirasta, kirsikoita ja passionia, njam! Ja viiniäkin sain, joskaan se nyt ei oikein maistu *hämmästys on suuri*. Lähinnä käytiin läpi työasioita, tuntuu olevan kireätä hänelläkin. Jos on sitten meikäläiselläkin. Eläkkeelle olisi molempien mieli ja mahdollisimman pian. Ikävä kyllä, se tuskin toteutuu! No, mukava oli kuitenkin juoruilla pitkästä aikaa ihan asia-asioista.

 

Titrailin eilen sitten lääkeannoksia sen verran, että sain jotenkin nukuttua edes vähän. Kunnon uusiounet ainakin. Silti vielä väsyttää. En jaksa lähteä kaupoille enkä kirjastoon. Säästän tuonkin huomiselle tai perstaille. Josko tänään yrittäisi vähän kirjoittaa lisää tekstejä edes jonkinlaiseen muotoon. Ja tehdä urotyön eli käydä viemässä roskat... ulkoilla sen verran. Näyttää siltä, että tulossa on inhan aurinkoinen ja mahd. helteinen päivä. Tämä inhoaa semmoisia ja odottelee syksyn viileitä ja kuulaita kelejä!

 

Lisäksi odottelen Varastolla vallitsevaa kaaosta sekä selviytymisestäni siitä. On nimittäin äärivaikeaa käveleskellä jo täällä kotona, vasen koipi pistää vaihteeksi hanttiin oikein kunnolla ja selkä juilii normaalia enemmän. En tee asialle sen kummoisempaa, koska maanantaina on se ortopedi – pitkän työpäivän jälkeen! Saas nähdä, onko hänellä mitään sanottavaa (muuta kuin puukkoa-puukkoa). Minuahan ei sitten leikellä, senhän te jo tiedättekin.

 

Jahas, jospa köllähtäisi hetkeksi lukemaan. Ihan vaan vaihteen vuoksi. Olen lukenut tässä ”lomien” aikana ainakin 1.5 meetteriä erilaisia opuksia. Ei paha, vaikka osa on ollut tavanomaistakin surkeampia tuotoksia. Listausta en jaksa tehdä vieläkään. Ei huvita, ei jaksu. Väsy.

 

 

 

 

POLKA, JOKA POISTUU VAIHTEEKSI SÄNKYYN LUKEMAAN!

 

WIERAITA LUVASSA...

 

Nainen, Joka Ei Pidä Kissoista soitti eilen ja lupasi poiketa tänään kylässä. Juu, hei, ihan kiva. Siinä on ihminen, joka ymmärtää olennaisen: hän tuo omat, erinomaiset tarjoomuksensa mukanaan ;D Siitäkös meikä tykkää. Varsinkin kun jääkaappi alkaa olla melko tyhjä. No on siellä jokunen porgana, paprikaa, rahkaa sekä hurja määrä maustekastikkeita. Että on nyt sitten jotakin, mitä odottaa. Onkin ollut hiljaista residenssissä viime aikoina, mitä nyt Belga poikkesi viikonloppuna.

 

Josta päästäänkin kepoisasti Hörhöön. On se kumma – aina, kun Hörhö käy juomassa täällä jotakin, jotakin myös tapahtuu. Eli siis menee särki eikä voi enää ehjätä. Lisäksi hän häipyy juuri silloin, kun pitäisi esim. palautella tyhjiä pulloja tahi siivota. Grrrrrrr. Prle, tyypillinen mies! Taidankin kirjoittaa laskun viimeisistä vahingoista.

 

Muuten ei edelleenkään irtoa. Siis unta. Kaiken mömelöityksenkin jälkeen (ja se on ollut kohtuurunsasta) unta on irronnut korkeintaan 3.5 h. Ei jaksa, ei pysty, ei kykene. Lisäksi syön muun lääkityksen lisäksi tulehduskipulääkettä kuurina. Ai että, näin helteellä siitä tuleekin tosi vekkuli olo =( Tahtoisi kunnon lääkityksen, vaikkei mitään muuta saisikaan. Lääkkeet vapaasti apteekkiin, ziitos. Saisi itse valita cocktailinsa, ettei tarvitse aina vonkua lekurilta ja selitellä miksi jotkut lääkkeet nyt vaan eivät sovi sekä kuunnella epäilyjä väärinkäytöstä, toleransseista jne. *minäkö muka*

 

Sen verran sain eilen irroiteltua, että paiskasin kolme tekstiä menemään. Eivät ne kummoisia ole, mutta on sentään tehty jotakin asian eteen. Näytti olevan niin paljon p*skaa tarjolla, että omatkin p*skat ovat heikoimmillaankin jo parempia! Eikä tämä ole itsetehostusta vaan raaka totuus.

 

Raaka totuus on myös se, että ei Welhottarelle tapahdu edes tällaista. Ei vaikka kuinka odottelisi. Olisi se kyllä vekkulia :D Meikäläiselle tapahtuu tod.näk. vain se, että puolihumalainen Hörhö soittaa ovikelloa ja sopertelee sekavia...

 

Ja ei, en jaksa tänäänkään listata kirjoja. Totean vain, että luettu on – paljon. Kun ei muuhunkaan oikein pysty. Huomenna olisi taas pakko pystyä kaupoille ja kirjastoon, woihan Wanha Kehno. Kuvitelkaas tilannetta, jossa selkä juilii pahasti, koipia puuduttaa ja ne tuntuvat pettävän hetkellä millä hyvänsä. Edessä on pahasti routavaurioinen tie takakautta kirjastoon (etuosaa korjataan, tietty!). Matka on pitkä, kovin pitkä. Sen jälkeen edessä on tori, vielä kehnommassa kunnossa. Matka on edelleen kovin, kovin pitkä. Ja sitten vielä putki, lievää ylä- ja alamäkeä, josta selkä ei tykkää senkään vertaa (eivätkä koivetkaan). Tässä välissä on Polka ehtinyt jo seisahtua useamman kerran sekä saada monta paniikkikohtausta. Sillä yksinhän minä liikkeellä olen, ilman kaveria tai apuja. Mukana yleensä kolme jumalattoman isoa kassia. Ei ole kuulkaas laitaa tällä(kään). Pelottaa jo etukäteen ja sehän jo kompenseeraa kivasti paniikkia. Fyi fan – pitäisikö jättää sekä kirjasto- että kauppakäynnitkin pois. Eläisi ilman, jollakin. En vaan tiedä millä? Ehdotuksia?

 

Taidankin mennä inventeeraamaan pakastimen sisältöä. Josko jotakin muonaa löytyisi vielä...

 

 

 

 

POLKA – NYT SE JO PANIKOIKIN KAIKEN MUUN LISÄKSI!

EN PAHOITTELE HÄIRIÖITÄNI!

 

Ei hyvät taaskaan heilu! Valituspostauksia välttävät voivat jättää tämän siis suoraan lukematta. Jukka ja Matti (no ne unikaverit) karttelevat minua edelleen aktiivisesti. Siksi kävinkin yöllä ihailemassa kuuta pariinkiin otteeseen. Uni ei vaan tule tai herään vähän väliä, särkee, juilii, puuduttaa *uusi oire*. Ei kiva, se on tuo prhanan selkä! Viikon päästä siis uro-.... ei kun siis tietty ortopedin vastaanotille. Saisi keksiä jotakin vekkulia. En nimittäin pysty enää edes istumaan kovin pitkään ilman selän ja koipien pros... äh, siis protestointia. Viallahan siellä on kaikki ja aika pahasti vieläpä! Argh!

 

Viikon päästä pitäisi myös Varastolle, muka lomalta ja sairaslomalta. Prle, minä mitään ns. lomaa ole pitänyt. Kyllä tämä on enempi semmoista kuntoutuslomaa olevinansa. Enkä taatusti liikahda ulos(kaan), jollei välitöntä tarvista ole. Hellekin tuntuu taas olevan tuloillansa. En tykkää. Enkä tykkää kesästä, en ainakaan tästä kesästä. Minä tiedän tarkalleen, mitä tein tänä kesänä! Valitin ja märisin....

 

Tälle päivällekin olisi vielä vaan pyykkäämistä, nyt siirtyen jo ns. normivaatteisiin *helpotus*. Sain eilen yhden vaivaisen tekstin eteenpäin. Parempi sekin kuin ei mitään. Tuossa olisi pino, mutta kun ei irtoa niin ei vaan irtoa. Ajatukset kun askartelevat vähän muissa asioissa. Muonaakin olisi taas vängerrettävä, jospa tekisi punaista tofua. Viimeksi siitä tuli aivan jumaleissönin hyvää! Punaista siksi, että änkesin mukaan jokusen pehmenneen tuoreen tomaatin, rutistuneen paprikan, paljon chiliä, sipulia, valkosipulia jne. Keittelin pohjaa aikani ja lisäsin sitten pienen kipollisen tofua, njam. Siitäpä ei tofumuona paljoa parane.

 

Kaikenlaista oli ollut suunnitteilla, mutta tämä saikku ja jatkoloma kaatoivat taas nekin onnettoman pienet mahdollisuudet tehdä jotakin. Eli nyt vaan ollaan ja möllötetään residenssissä sekä seurustellaan henkevästi karvamöllin kanssa! Feliwayta on ostettu ja se on nyt testauksessa – ans kattoo.

 

Jahas, taidankin tarttua uudelleen kirjaan ja jatkaa lukemista. Mitäs tässä meikäläinen muuta *prle*!

 

 

 

PAREMPAA MAANANTAITA MUILLE!