LOPPUISI JO TÄMÄ(KIN) VIIKKO!

Welhotarta hallitsee ilmeisen kohtuuton ketutus. Ei tahdo, ei tahdo yhtään mitään. Nukkuisi, jos voisi. Olisi edes kotona peiton alla rauhassa. Ei, Tsadi tahtoo minut orjakseen yhä edelleen.

Tänään tuli taas noustua tuossa klo 3 tienoilla. No, on sitten aikaa lueskella aamulla. Sain yhden kirjan loppuun ja aloittelin toista. Niin se aika kivasti vilahtaa. Ja kun pitäisi lähteä töihin, minä olisin valmis menemään aamupäikkäreille pariksi tunniksi. Minua ei ole suunniteltu säännölliseen työntekoon eikä siihen, että taksin tuloaika ilmoitetaan 5.43, hakuaika 15.06. Ihan kiva, mutta ajat eivät pidä edes paikkaansa. Vidhuttaa tämä unenpuute, vidhuttaa tämä jatkuva aikataulujen suunnittelu minuutilleen. Ja takson pikatilaus kestää 40 min. Jos vaikka haluaisin vaihtaa aikatauluja. Ole tässä sitten spontaani, iloinen ja sosiaalinen. Perkele, pitäkää sosiaalinen elämänne!

Belgarion, Kiven vartija, viihdytti itseään koko illan meillä. Oli oikein mukavaa. Ensin täytyi tietysti keitellä sammiollinen pastaa ja salamirouhekastiketta. Arvatkaas huviksenne, varoinko soossin kanssa. Se oli taas tomaattipohjaista ja entiset paloarvet ovat juuri lähes melkein parantumassa ,> Melkein kaikki tuli syötyä eli hyvää oli, loput on taas eväksenä. Ja sitten lime-kakkua ja kaffetta. Belgarionkin on oppinut juomaan lopulta kaffen kaffena eli ilman sokeria. Maitoa tippa, kuten itsekin käytän. Nuoren miehen maku alkaa kultiveerautua, heh. Muutenkin hän näytti melko hyväkuntoiselta eikä tuntunut panevan pahakseen oleskeluaan Upinniemessä. Hyvä niin, koska sinne kerran on ajautunut.

Josta asiasta viidenteentoistayhdeksänteen. Hän myös kutsui minut ja Kummisedän valatilaisuuteen ensi viikon perstaina. Pitäisiköhän mennä. Tai Belgarion ei siis vanno, hän antaa juhlallisen vakuutuksen - kuten Welhotarkin aikoinaan. Voisi pitää lomapäivän meren rannalla *virn*. Ja tutustua paikkaan. On sitä hölmömpiäkin retkiä tehty. Asia laitetaan vielä kuitenkin harkintaan. Täytyy mittailla kävelyetäisyyksiä ja tarkistaa bussiaikataulut. Bussi onneksi menee suoraan alueelle. Ettei tarvitse marssia kilometrejä. Welhottarella voisi olla vinkeää rapottavaa, ihan noin kokemuksen vuoksi... Voisin esiintyä vaikka lottana, varttimannen sijaan. Evääksi, Belgarionin tehdessä jo lähtöä, olin kerännyt hänelle mukaan erilaista energiapitoista lohduketta (lue -> suklaata, lehmätoffeeta, kovia hedelmäkarkkeja). Hän epäili, että suosionsa kaveripiirissä tulee loppuviikon aikana olemaan suunnaton.

Muutoin Herjaamon työtilanne on aivan sama. Juu, työkaveri tuli ja tekee omat työnsä. Jostain kumman syystä kukaan ei näy koskevan niihin ylimääräisiin hommiin, joten tein taas ne pois kuleksimasta. Melko katkerona kyllä. Varsinkin kun sain palkkakuitin, aivan, kesälomarahat, kyllä. Joista verottajan riivittyä osansa, jäljelle ei jää mitään millä naureskella pitkään. Helvetti sentään, 1.5 keikkayötä (ja verotus tietysti sivutuloverokortin mukaan) ja ansaitsisin saman verran. Kyllä käypi katteeks. Onneksi sataa vettä, on vilpoista ja vituttaa, samalla vaivalla voin taas vääntää töitä ja pari omaa kirjettä. Eilen sain aikaiseksi yhden vali-vali-valituksen - perästä kuuluu...

Viekää minut baariin... tai edes pois täältä!

-------------------------------------------

Huuuohpurrrrrrrrrrmenta, kissinkat! Hei, hei ihan oikeesti, Poika tuli eile. Mulle ainaski ihan yllättäen käymää. Mut sill ei ollukkaa Reppuu mukana =( Mulle tuli ainaski ihan tosi paha olo. Mutt sain mä sitt nuuskuttaa semmost sen Isoo Kassii ja sen uusii Stifloi. Ne kyll haiski ihan uudelt, melkee teki miäli merkkaa *virn*. Ois voinu olla sen kaapis vinkee dunkkis... No, eikä, en mä sille semmost. Mutt oli se kiva ku se tuli. Ja mäki sain sitt heekkupuukin, semmose snadin. Ja mami laitto ruakaa, mutt mä en voinu syädä sitä, ku siin oli nii paljo purveleit. Ja sitt taas mulle kasvatetaa ruahoo. Jäks, en syä. Ja eile yritettii harjattaa ja aamull kans. Ei onnaa. Mä vedän heti sellaset puretusotteet, ett mami lopettaa. Mä hinkkaan ne karvat iha joka paikkaa muualle... Siivotkoo orja, se on sitä varte! Sitt mua alko naurattaa iha hulluna, meinaa ku Poika lähti. Se vaihto vaattei. Se laitto päällee semmose pellepuvun, kirjavan. Ja semmose roikkuvan pipan. Vähäks se oli hassun näköne. Ja mamiska otti siit foton. Ja mä alon juasta ja jolista, ku mä en muuta keksiny. Ett meill oli vähä meininkii siinä.

Toss mami sano, ett mä voisin ehkä saada napikoita - mä vaan miätin, ett onks se tosissaa ja kandeeks mun nousta ees... Nyt mä kyll meen goisaa tonne soffatyynyje välii enkä partsill. Tääll sisäll on kliffempi. Se on vaihteeks taas huamisee sitte!

------------------------------------------

Tämä täällä taas vaihteeksi odottaa Jonkun Toisen keittävän kaffetta.

Päivän slogan: Olen ennakkoluuloton, vihaan kaikkia tasapuolisesti!

Päivän biisi: The City Of New Orleans

Luettua: Oli vähän kiireitä, kuten huomasitte, joten vain Linda Howard - Hetki lyö, hmph. Tuota, niin... rhomandiikkaa, sheksiä, jännitystä ja vähäsen scifiä. Kyllä tämä kulkee ihan ketterästi, mutta ei nyt ole oikein Welhottaren makuun. Sopisi vähän lukeville, helppoa tekstiä kaipaaville tai muuten ao. lajia harrastaville, itse en tätä hyllyyni haluaisi. Mutta kyllä se siinä keittiöhommien välissä tuli luettua.

                            

                        TIHVERÖISTÄ TIISTAITA!

TOSI RRRRRRRRAKKAUTTA? =0

You True Love Will Maybe Find You

But it's going to be tough! You're not really around to find. You really need to get yourself out there if you're expecting to find love. Go somewhere (anywhere!) new from time to time. Or if you're really shy - at least join a dating site.

Will Your True Love Find You?

SOVITTAISIINKO VIIKON UUDELLEENJÄRJESTELYSTÄ?

Vaikka ihan vaan sillä tavalla, että tänään olisi perjantai. Ja huomenna voisi olla keskiviikko. Tai jotakin muuta, ei kuitenkaan tällaista maanantaita. Minua ei nyt tänä aamuna viihdytä mikään. Tai kyllä, ilmaa täytyy kehua: oikein raikasta ja mukavaa. Ja tyttötakso oli ajoissa ja osasi Herjaamolle silmiään räpäyttämättä. Kyllä naiset sitten osaavat!

Nukkuhiekkamies lähti ilmeisesti sitten taas pidemmälle retkelle. Viime yö meni lähinnä kärvistellessä, unta alle 4 h. Mutta toisaalta, vetelehdin eilen puolihorroksessa ruuan jälkeen ainakin muutaman tunnin. En nukkunut, mutta en jaksanut myöskään tehdä mitään. Kaikki puhti pois! Kun olin vienyt roskat ja harrastanut saalistamista (edelleen sähkögrilli olisi tarjolla, lisäksi ja ikävä kyllä täysin tuhottu sermi, jolla olisi voinut olla käyttöä, ei kirjoja...) kävin Kummisedän luona katsomassa oluen juontia ja pyykittämässä. Ei grillattu, koska grilli oli puhdistuksen alla. Eli ruuaksi jouduin sitten käristämään piffit pannulla, tein sienikastikkeen (taas!) ja keitin pieniä perunoita. Hyvää oli, loput on taas eväänä. Tämän näännyttävän puuhaepisodin jälkeen siis kaaduin sänkyyn. Pakko oli kuitenkin imureerata ja kastaa moppi kertaalleen. Ja raahata myös itsensä suihkutettavaksi. Hyvin raskasta tämäkin kaikki. Osa pikkuhommista jäi tekemättä - tein ne tuossa klo 3 jälkeen aamulla. Kun oli hyvää aikaa ja suht. pirteä olo.

Hah - miehemme Upinniemestä, Belgarion, Kiven vartija, alokas, pääsi lomalle lauantai-iltana. Meni ensin exälle, josta eilen ilmosi olevansa lomalla ja tulevansa tänään meille. Ei voinut eilen tulla kun satoi kaatamalla. Hmph - omituista. Meillä ei satanut ollenkaan. Tosin onhan tästä matkaa kai 2.5 km.... erittäin paikallisia, selektiivisiä sadekuuroja. Hän palaa illalla asemapaikalleen, mutta ehtinee sitä ennen kuitenkin syömään. Ja kertoi, että suklaalähetys oli osunut kohdallensa. Oli saapunut juuri ennen suht. rasittavaa marssia, joka oli niitannut heikompikuntoisia aika masentavaan olotilaan. Belgarionilla ei ollut siis hätää. Hän saakin nyt mukaansa hieman hätäenergiatäydennystä.

Herjaamolla pirkistyy, toivottavasti. Ainakin työkaverin pitäisi tulla tänään lomalta. Jospa helpottaisi! En oikein ymmärrä, viime vkolla monet valittelivat työn vähyyttä ja etsivät oheistoimia. Tarjoilin kyllä hommia ja kai sieltä pari tulikin tehtyä. Ei kuitenkaan mitenkään volyymillä... vai odotanko liikaa apuja vapaaehtoisilta. Kun sinäkin aikana voi puhua paskaa, käydä asioilla ja nettailla. Ai perkele tuota omaa työmoraalia, se pitäisi saada jotenkin kesytettyä, ajettua mahdollisimman alas. Mieluusti niin alas, että työsopimustani ei enää jatkettaisi. Voisi hyvällä omallatunnolla vetäytyä ansiosidonnaiselle vuoden vaihteessa. Pitäisikö alkaa pyrkiä todenteolla tähän?

---------------------------------------

Huamenta, kavrut joka pualella! Mä en ala tota mamii, nyt se yrittää harjattaa mua joka väliss ja mä inhoon, siis tosi hirveesti inhoon harjaa. Yritin jo purettaa-raapittaaki. Se mitää välitä. Aina ku mä oon jossain sillee sopivasti, se ottaa harjan ja taas mennää. Juu, kyll must lähtee kaavoi ja sitt mä revin niit vähä itekki ja oksun perästä isoi karvapalloi. Mutt mä EN siis tykkää harjattamisest, en! Nih! Vaiks se sano, ett tekee gudaa turkill. Ei oo väliks tämmösell kollill nii toi tuukki, millane se niinko oikee on. Kuhan on. Grrrr. Mutt kyll mä silti ihan miälellää menin se viakkuu taas illalla. Ainaski ku se anto mulleki hei piffii, ei antanu kyll raakaa, ku se oli maustettuu. Ensi se kärtsäs ne ja sitt leikko mulle vähä. Ei sitä kyll paljoo vois syädä, mutt oli se silti aikastas hyvää. Ja muute ihan tavisjutskaa. Hmph. Se löysi taas yhen mestan ku mä oon jo aikaa sitte merkannu. Orja ei vaa oo huamannu... tuli vähä sanomist ja pyykkii, siis mattopyykkii. Kattokaas, ku se kenkähomma, siälä on piäni matto, kerran vähä merkkasin sinne ja eiks toi nyt vast huamannu vaiks siit on jo ihan kamalasti aikaa. Ei oo ihmisill hyvä haisunenä siis. Se etti siältä jotai ja sitt vast huamas. No juu, nyt on semmone hirmu iso kori menoss pyykii ja kaikki on mun merkkaamii. Öhh, tarttee parantaa tapojaa. Nimittäi orja on tunkenu joka paikkaa semmost hajujuttuu, ku saa nenän ihan sekasi.

Täss mä tsiigaan mamii, ett mua EI sitt muute harjata! Enks ookki aika vakuuttavan häijyn näköne? Mutt hei, huamisee taas...

-------------------------------------------

Minä odotan, että joku kilti tulee leikkimään kaffettimen kanssa - me olemme edelleen huonoissa väleissä.

Päivän slogan: Jos epäröi liian pitkään, joutuu kohta vaihtamaan kalsarit!

Päivän biisi: Sylvia's Mother

Luettua: Joy Fielding - Missä olet, aika siedettävä hömpähtävä trilleri. Ei aivan pahinta Fieldingiä, jopa minä sain tämän luettua lähes kertalotkottamisella. Suositellaan ao. kirjailijasta muuten pitäville, ei suurta eikä ihmeellistä kirjallisuutta eli rahojaan tähän ei kannata tuhlata. Loppuratkaisu mielenkiintoisen erilainen ,> Kathy Reichs - Luita myöten, Welhotar pitää tästä tutkija-hahmosta ja rikostarinoista, kuten siis tästäkin eli suosittelen. Tiedetään, kaikki eivät jaksa kahlata tässäkään lyhenteitä ja terminologiaa, mutta silti - aina voi jopa oppia jotakin *virn*. Michael Crichton - Saalistaja, kirjailijalta jälleen melko uskottavaa fiktiota eli taustat on tutkittu. Tässä nanoteknologia, geenimanipulaatio ja kaikki muu kiva kohtaavat toisensa vaarallisin seurauksin. Ei paha, melkoisen uskottavaa kerrontaa, kevyttä kuitenkin... Suositellaan ao. asioista kiinnostuneille ja muillekin välipalana, ei mitään suurta eikä ihmeellistä, mutta kelpo viihdykettä sadepäivinä.

                            

                      MASENTAVAA MAANANTAITA!

 

WELHOTTAREN TREFFIT MIEHEN KANSSA!

Aivan, nukkuhiekkamiehen kanssa! Minulla oli treffit, koko eilisen päivän. Se kaveri jäi oikein oleskelemaan meille, kun annoin luvan. Ensin sen piti vain jäädä aamuksi kaffen jälkeen istuskelemaan seuraksi. Mitä vielä, tähän aamuun asti viipyi ja äsken lähti. Oli kuulema muutakin tekemistä. Että nyt on Welhotar nukkunut. Mitä nyt lukenut välillä ja taas huoletta nukkunut. Vitoset välittänyt pölypalleroista yms. Kylläpä teki hyvää, vaikka selkäruoto on kyllä entistä kankeampi. Tuo liika makaaminen, katsokaas... Eli eilisestä ei mitään rapottavaa - paitsi luettua-lista.

Sen verran kommenteerausta, että onko kukaan muu huomannut, että n. klo 4.00 - n. klo 4.30 Vuodatus ei yleensä toimi? Onko siitä koskaan ollut mitään selvitystä tai ilmoa? Ihan vain uteliaana kyselee tämä typerä täällä? Jos on, olisi ihan kiva tietää? Jos ei ole, olisi myöskin kiva saada se etusivulle julki - eikö!? Ettei turhaan odota ja söhrää koneella. Senkin ajan kun voi hyvin käyttää kommentoimalla muiden ei-vuodattajien lokeja ,D

No niin, sunnuntai siis. Nyt pirteänä tänään aivan kohta vien roskat ja käyn katsastamassa pelastettavat tavarat. Kohta on muuttoaika ja aika moni on vienyt jo iiiiiisoja pussukoita roskiin. Pakko tarkistaa - taidan olla vähän hullu. Mutta jos niissä on jotakin tärkeää, vaikka kirjoja tai muuta käyttökelpoista, on pakko pelastaa mitä pelastettavissa on. Ja sitten käydä aamupyykillä Kummisedän luona, samalla grillataan pakkasessa olleita ohuenohuita piffejä. Taas on siis ruokaa täksi ja huomiseksi päiväksi - jeee. Ihan oikeaa lihaa =O Ja sitten on pakko siivota. Vincentiltä irtoaa karvatuppoja, isoja, massun puolelta, kuten viime kesänäkin. Samoin omia hiuksia kerääntyy. Ja näistä yhdessä pölyn kanssa tulee kromosomipölypallohirviöitä. Hyvä, että mahtuvat edes pölkkärin suuttimista sisään ulvomatta. Sitten on pakko myös mopata, tuo keittiön puoli on aina vähän sottainen, kun tila on  pieni ja työtasoa liian vähän. Roiskeita löytyy sitten lattialta ja pitkin kaappien ovia. Jospa senkin jaksaisi, olisin tyytyväinen. Kaiken tämän jälkeen raahaudun vielä syväsuihkuttelemaan itseäni. Ahh ja uhh, kun vain jaksaisi. No, mieli on vähän pirteämpi kunnon nukkumisen jälkeen. Paska homma, että huomenna se taas alkaa...

Olen löytänyt pari itselleni äärimmäisen sopivaa työpaikkaa. Voisin jopa tulla valituksi, ainakin omasta mielestäni.  Eli olen pätevä, kätevä ja sopiva. Työnantaja tosin voi olla toista mieltä tavattuaan minut. Yleensä on ollut. Toisaalta, minä en haluaisi työhön. Haluaisin tosi pitkälle sairaslomalle, että saisin itseni edes jonkinlaiseen kuntoon. Edes kuukausi ei riitä, se on jo kokeiltu. Voihan vee, sitä KELAn päätöstä ei ole vieläkään tullut. Pitäisikö huomenna soitella perään?

Toivottavasti en turhaan eilisessä postauksessa ylistänyt Kummisetää. On vain niin, että meikäläisellä on vain pari-kolme hyvää ystävää! Kavereita on, hyviäkin ja melko paljonkin. Ja tuttuja vielä enemmän. Omasta mielestäni olen onnekas, että edes ystäviä on. Minä taidan olla kovasti kranttu.

----------------------------------------------

No puuuuuuuuuuurrrrve, kavrut taas! Ai ett mäki sitt pääsin koneelle, ett orja ei vaa nakuta koko aikaa. No ei vaiskaa, mä metästin toss väliss yäpeehosen, rakkkkkkkkkkkks, njamsk! En ehtiny heti megee, ku mami alko skrivaa tänne. Juu, me goisittii ku kissit *virn* koko eiline päivä, mamiskakii. Ihan ku mä. Välill noustii pissill ja syämää. Ja mäki sain donarii, ku orja ei jaksanu itellee tehä oikeet ruakaa. Söi donarii ja sotkojuustoo, sitä raehässäkkää. Ja niit sen purveleit ja jotai vihreet. No, pääasia ett mä sain osani. Ja sitt mä sain heekkupuukin. Söin vaa kastikkee, muu on viälä tuala. Antaa ollakki. Mä rupeen tahtoo ihmisruakaa enempi, se on parempaa. Ainaski se, mitä mamiska mulle antaa. Voin mä sillo sitt syädä puukkiruakaa, ku se on duuniss. Vai kuin? Eiks tää oo ihan hyvä idis... vai meinaakohan toi pitää mua sitte näläs, jos mä en syä. Ähh - totaki tarttee vähä miättii. Voi olla, ett ku se menee ulos, mä meen syämää. Nyt on muute paljo ötököit liikkeell, niinku toss illemmall tai sitt näi aikasi aamust. Mull riittää hommii. Ja välipalaa >0<

Tällee voiki sitt köllöttää tsögen lattiall, ku on syäny tarpeeks eikä tee miäli mitää. Eikä viälä pääse mamin viakkuu... nyt mä meen vähä päivystää toho soffan selkänojall, siit on hyvä tsiigaa, mitä orja alkaa duunaa. Pitää kissin olla tarkkana! Se on purve taas huamisee...

-----------------------------------------------

Niinpä, huominen lähestyy uhkaavasti. Jäks!

Päivän slogan: Kaikkihan me kuolemme, mutta elävätkö kaikki?

Päivän biisi: Ankkalinnassa

Luettua: Liisa Tikkanen-Zilliacus - Silkinhieno petos, ei, älkää koskeko tähän edes rukkaset kädessä! Kuin kehnon kirjoittajan silppumateriaalista kirjoittama aine, ala-asteella siis. Tuli paha olo, miksi edes vaadin tämän kantamista kotiin asti. Lukekaa mieluummin vaikka maitopurkin tekstiä!  Aki Luostarinen - Poika ja torakat, vain yksi hiljainen ja kiireetön päivä pojan elämässä v. 1959 savolaisessa maalaismaisemassa. Paljon ehtii tapahtua päivän aikana, kiireettömän, helteisen kesäpäivän. Suosittelen, Welhotar piti hyvänä kuvauksena, vaikkei nyt ehkä hirveän suurena kirjallisuutena muuten... Nora Roberts - Morriganin risti, ziis, ja nyt piti tämänkin naisen sitten tarttua muka-fantasiaan. Ei nyt oikein iske, ei. Kunnon fantasiaksi kirjasta (tulevasta trilogiasta) ei ole, liikaa robetsmaista kiihkeää seksiä/rakkautta, epäuskottavia vampyyreita jne. Edes peruskuviot eivät ole hallinnassa, leidi vetää niin kovasti överiksi. Kyllä tämän lukee, jos muuta ei tarjolla ole. En suosittele tuhlaamaan rahojaan kuitenkaan tämän ostamiseen. Ja parasta, Edward Bunker - Julmin peto. Mies tietää, mistä kirjoittaa. Bunker itse lusi puolet elämästään ja sen huomaa kirjoistakin. Realistista, loistavaa kerrontaa, julmaa, raakaa mutta totuudenmukaista. Tätä se on! Lue pois, Welhotar suosittaa ja pitää tästä. Bunkerille - kepeät mullat, ikävä, että suomennokset ilmestyvät vasta näin myöhään...

                                            

                                     SUPISIISTIÄ SUNNUNTAITA!

JUPINAA, SÄRKYÄ - WELHOTTAREN VAPAAPÄIVÄ!

Aivan, siis se viikon ainoa oikea vapaapäivä. Päivä, jona  olen päättänyt jo olla tekemättä mitään. Tähänkin on täsmälleen oma syynsä, nimittäin se, että nyt särkee niin kovasti, ettei pystyisikään mihinkään. Eli - makuuasennossa, mömelöitä, lepuutusta jne.

Syynä tähän on taas tuo roudausretki. Ystävät, ajatelkaa, kävelyä ainakin 500 m kaikkinensa. Ja minä olen sen jälkeen lähes kävelykyvytön. Suoraan sanoen, veetuttaa kuin pientä oravaa! Tuossa klo 2.30 noustessani piti taas seiniä ja huonekaluja pitkin hiissata itsensä kylppäriin. Silti sattui niin, että teki mieli karjua. Jaksoin vain jupista ikäviä sanoja itsekseni, itselleni. Vincentkin katsoi jo hieman säälien. Ei kiva, ei myöskään mukava!

Eilinen retki sen sijaan sujui taas mainiosti. Kummisetä oli oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Oli viihtynyt torilla jo pidempään, naureskeltiin siinä taas Malmin Valintaa. Parin tunnin aikana oli tullut useampi myynti- ja ostotarjous mitä erilaisimmista tavaroista. Tarjolla olisi ollut lihaa (filettä, metvurstia jne.), kännyköitä, polkupyörä, tupakkaa, Rizlaa, pirtua, sukkia, "merkki"paitoja jne. Ostettu olisi erinäisiä huimehia, mömelöitä (niitä laillisia, joita Welhotarkin napsii), Rizlaa, pirtua jne. Lisäksi tilauksen mukaan lähes mitä tahansa olisi toimitettu parin tunnin varoitusajalla *virn*. Elämme kulutusyhteiskunnassa täällä hienostokaupunginosassakin. Eipä silti, aina on hyvä tietää kysynnän ja tarjonnan huiput! Tiedä mitä tässä sattuu itsekin tarvitsemaan. Niin, siis kirjasto tarjosi hulppeasti metrin kirjoja. Hemtexin alesta ostin kaksi tyynyä, koska pari nukkutyynyä on muuttunut oudon kuhmuraisiksi. Hinta 10 juuroa yhteensä. Ei paha. Lisäksi sain ostettua pari hmph-hauskaa juttua kaverille häälahjaksi - ns. pikkukivaa, joka ei paljoa maksanut, mutta jossa oli kiva idea. Ruokakaupat tarjosivat vain olennaiset. Oranssia ei ole paljon liikkeellä näin kesällä. Ilmeisesti siksi, että kaupat ovat auki sunnuntaisinkin ja liikkeet voivat tasoittaa tilauksiaan eri tavalla. Talvella yleensä loppuviikko on oranssiaikaa... No, perustavarat viikoksi on taas hankittu, ylellisyytenä pussi  karkkeja, ne lähtevät Belgarionille. Ja kaiken tämän jälkeen epäkohtelias koppitakso ajeli meidät kotiin. Niin epäkohtelias, ettei jaksanut auttaa nostelemaan lukuisia kasseja ja pussukoita kyytiin. Piti ihan erikseen pyytää. Kun Kummisetäkin on vielä jalkavammainen - ainakin jonkin aikaa.

Istuttiin vielä meillä vähän jorisemassa, äkkiä se ilta menee... Hassua, että meillä riittää Kummisedän kanssa aina vaan puhuttavaa. Yli kymmenen vuoden jälkeenkin. Ei, meillä ei edelleenkään ole suhdetta. Mutta luultavasti luen hänet parhaaksi, jos en nyt aivan jopa parhaimmaksi ystäväkseni. Niin omituiselta kuin se ehkä kuulostaakin. Onhan tässä välillä ollut häikkää ja hepulointia, puolin ja toisin. Mutta noin periaatteessa, voimme luottaa toisiimme lähes äärettömästi. Tai ainakaan vielä ei ole tullut vastaan sellaista asiaa, jossa en olisi uskaltanut häneen luottaa. Ja vain kerran olen pelästynyt hänen käytöstään, siitäkin on postaus, syynä oli erinomaisen runsas alkoholimäärä.

Mutta, nyt täytyy hetki käydä lepuuttamassa. Pelkkä koneella istuminen saa koivet jomottamaan ja vas. lavan puikottelemaan *poistuu takavasemmalle*!

---------------------------------------------

Joo, purmenta vaa teillekki! No, nyt melkee kaikki on vissii melkee hyvi. Mamiska toi eile taas mulle erilaist puukkiruakaa, semmost heekkupuukkii. Ja sitt se toi jääfisuu ja donarii. Ett ruakatoiveit on. Sitt se oli ostanut tyynyi ja laitto vanhoi pyykkii. Siit mä vähä pelästyin, ku ne oli just niit tyynyi, ku mä vähä joskus merkkasin. Mutt ei se sanonu mitää. Ei ees muistuttanu! Kilti mami, niin kilti. Ja sitt mä sain illall mennä sen masun viäree goisii ja se paijattiki jo mua. Mä tiädän kyll ett mä osaan olla hurmio.... ei mulle voi olla kauhee pitkää vihaskana. Enkä mäkää osaa olla ilkee kauan. Ku kuiteski mamiki on oikeesti kilti ja mä kans oon kilti. Nii ett nyt me ollaa taas kavrui. Mami lupas tänää vissii kunnoll harjattaa mua, vaiks mä en siis hirveest siit diggaa, mutt sen jälkee tulee tosi hyvä olo. Ett kyll se saa sitt harjattaa. Se joskus tekee nii, ett se vähä kostuttaa sitä harjaa, sillee se on kivampi. Ei se mua pese! Enkä mä taho! Ja mä tiän, ett sen jälkeen saa sitt oikeet heekkuu kans. Ja paijatust... mmmm... Poikaa ja Reppuu on ikävä! Se on viälä vaan siälä tappelukses *huoh*. Mutt kai se ens viikonloppuna on taas täälä. Ainaski mä toivon. Mä paan tähän ton foton, miss me ollaa kimpas. Ei oo hyvä foto, mami möhliny taas. Mutt se on nyt ainoo, miss me ollaa taas molemmat ,D

Mä en tiä eikä mamikaa - tää Vuadatus ei anna nyt taaskaa lisää kuvei! Mä lisää sen kuvan sitt myähemmi... heti ku tää antaa sen tehä. Tää on karseen epistä, hei, eläinsuojelu - huhuuuuuu!

Kattokaa, nyt mä vast sain ton foton, hei! Tsori, mutt nyt mä vähä lötköön täss ja pyydän, ett mennää sänkyy lotkottaa kimpas. Ulkon on viälä just pimeetä, tai siälä on jotai pilvejä, tummii semmosii. Mami toivoo jotai ukkost, on tääll vähä semmone hikijuttu nytkii. Mutt hei - kaikill komeill kolleille ja upeille leideille tosi kliffaa päivää! Ja hei, vaiks mä oonki kova kolli, mä oon käyny välill tsigaas tota Mintun maitobaarii... vähäks on kliffoi möllikkäpentui! *iso kissavirn* Käykää ihmees tsiigaas, siälä on tosi upeit fotoiki!

------------------------------------------------

Ah - nuo pennut ovat ihania! Jos minut nyt todellakin ehdottomasi pakotettaisiin ottamaan kissa, niin heti sanoisin KYLLLLLLLLLLLLLLÄ! ,D

Päivän slogan: Älä unelmoi elämääsi, elä sitä!

Päivän biisi: Can't You Hear Me Knocking... Radio Suomessa on Rollari-yö, juttua ja Rollareiden biisejä läpi yön - viihdykettä meikäläiselle!

Luettua: Marja Orkoma - Keisarinnan kaulanauha, oikein luettavaa hömppää, jokaiselle sopivaa kevyttä ja helppolukuista. No, vilkaiskaa kirjailijalinkkiä ,D Ammattitaitoa löytyy... lisäksi Welhotar pitää siitä, että asiavirheitä ei juurikaan ole. Suosittelen kesälukemiseksi sateen ropistessa kattoon. Åke Edwardson - Armahin maa, Welhotar pitää tästä kirjailijasta, kuten muistakin uudemmista pohjoismaisista dekkaristeista. Komisario Winter jälleen ongelmien ääressä. Hyvää ruotsalaisuuden ja kansankodin kuvausta, maahanmuuttajien ongelmia, rikosten yllättäviä taustoja. Suosittelen kaikille dekkarien ystäville!

                                                     

                            LAADUKASTA LAUANTAITA!

                                           

WELHOTTAREN KOSTO!

Edellisten päivien tapahtumien johdosta (no, ei nyt aivan) sain lopultakin annettua Vincentille matokuurin ,> Sen niskaan törkättävän geelintapaisen, onneksi ei tarvinnut tapella piltsujen ja litkujen kanssa. Toivon melkein, että kissi ymmärtäisi sen lievää pahemmaksi kuttuiluksi näiden paskijuttujen jälkeen. Mitä vielä - aamun paskajolinan alkaessa Vincent säntäsi ensimmäiseksi sänkyyn! Ja Welhotar perässä. Vincent äkkiä laatikolle ja yksi pipana ehti pudota jo kylppärin lattialle. Täytyykö tässä alkaa nyt oikein vahtia tuota paskimispuolta, niinkuin nyt ei muuta tekemistä olisi?! Ja mikä ihme siinä sängyssä on, että juuri sinne olisi niin kiva vääntää tortut? Se minulle nyt kertokaa...

Ja tästä onkin hyvä siirtyä suoraan ruokaan. Päätimme eilen, että tänään paistellaan makkaraa Herjaamolla perjantain kunniaksi. Eli litataan rahat ja ostetaan ennenkokeilemattomia magaroita lounaaksi. Ei paha. Kai sitä joskus voi chili-homejuustomagaraakin syödä, voihan ,D Lisäksi väänsin jonkinlaisen salaatintapaisen evääksi siihen kylkeen. Kai sillä pärjää - edessä on taas roudausreissu Kummisedän kanssa. Sellainen perinteinen eli kirjasto, apteekki ja pari kauppaa. Kirjastotilanne näyttää hyvältä, eli varauksista on tullut 10 kirjaa. Jospa jotain vielä löytyy hyllystä, hyvä. Ja puutelistankin ruokatarvikkeista tein eilen, samalla kun kuuntelin Kummisedän jorinoita. Näköjään peruslista pysyy hyvin samanlaisena, ei, ei se yksipuolinen sinänsä ole. Tietyistä kaupoista tietyt emmeet, vähän nyt vihannespuolta välillä vaihdellen ja oranssit kahmien.

Jalkoja särkee muuten ainakin n. 15 % vähemmän kuin eilen. Koristossut ovat kuitenkin parasta. Tai ainakin parempi vaihtoehto kuin ziljoonan maksavat kotimaiset kengät ja ne pleen pohjalliset. Kun minä jo silloin vuosi sitten olin sitä mieltä, että niissä on jotakin vikaa. Talvikengissä pohjallisia ei voinut käyttää ja silloinkin koivet olivat enemmän mallillaan. MOT. Tästäkin pitää rapota fyssalle. Jolle pitää myös laittaa taas repsuja uusittavaksi. Toivottavasti mies palailee jo ensi vkolla lomalta, mömelöpuoli alkaa olla vähissä eikä KELAstakaan ole kuulunut mitään. Minun on, valitettavasti, siis edelleen pidettävä häneen jonkinlaista yhteyttä.

Onneksi on viikonloppu edessä. Minä kaipaan lepoa, kunnon lepoa. Tarkoitus olisi taas huomenna vain ja ainoastaan makoilla, ehkä tehdä pakolliset toimet, mutta ei yhtään mitään muuta. Lukea, syödä, konettaa, maata, päikkäröidä ja samaa uudelleen, ziitosta vaan. Tämä viikko on ollut liian väsyttävä. Kovin montaa samanlaista en jaksa. Onneksi ensi vkolla työtilanne korjaantuu hieman lomalaisten palaillessa. Tosin lomalta palailevat myös ne töiden teettäjät...

------------------------------------------

Purrrrrrrrrve, kaiffat! Hei, juma, ette kyll usko mitä noi mulle eilen teki! Kummisetä otti isot hanskat ja piteli mua lattiaa vaste ja mami kaiveli mun niskaa ja tunki sinne jotai kylmää. Ja se kesti kauan toi jutska. Enkä mä päässy yhtää liikkuu. Yritin raapittaa-purettaa ja kaikkee, mutt ei auttanu. Ja sitt mä olin toooosi pahall tuulell noille molemmille. Mä tajuu yhtää! Mami sano, ett matolääkettä. Ei mun madot tarvii lääkettä, jos niit on, ne jaksuu ihan hyvin. Ett ihan turhaa. Kiusaamist se oli. Vissii sen takii, ku mä oon nyt mokaillu. Meinasin mokaa aamullaki. Höh, menin kaivelee jo sänkyy ja kakkii, mutt orja huamas. Ja mulle tuli kiire laatikoll. En mä tiädä itekkää, miks sinne sänkyy on sitt nii hyvä kakkii. Ei vissii purut pistele pyllyy *virn*. Nytki on semmone tosi liukas, hiano peitto - varpisti sopis siihe pyllyy tunkee. Nii että! Ja miks orja ei vois sitte korjaa niit pois. Varsinki ku taas oli sitä yhtä ja samaa puukkiruakaa. Mitää heekkuu ei. No, aamukalkonii, joo, mutt sehä on normiruakaa aamusi. Ei sitä lasketa heekuks. Eikä maitonapikoita. Heekut on donarii ja jääfisuu, munuaisii, jauhist ja semmost! Tahtoo semmost, joka päivä. Enks mä muka oo sitt sen arvone, täh? Ett orja nyt miättii tän päivän taas - voi olla, ett mä järkkään jonku yllärin iltapäiväks...

Täss mä toooooosi varovast kuukkaan makkarin pualell, ett voiks sinne mennä. Ett onks orja vihane vai antaaks se tulla viakkuu. Mutt hei - kliffaa viikendii taas kaikille. Huamiseen!

-----------------------------------------

Vincent, ei kiitos mitään yllätyksiä, eihän?

Päivän slogan: (Gary Snyder dharmapummeista, kts. eilinen luettua-osio) Idea on, että maailma täyttyy rinkkaselkäisistä vaeltajista, dharman kulkureista, jotka eivät suostu hyväksymään yleistä vaatimusta, että täytyy kuluttaa ja rehkiä saadakseen etuoikeuden tuhlata rahansa roskaan, jota ei edes halua!

Päivän biisi: Insence And Peppermints

Luettua: James Welch - Petkuttaa Varista, Welhotar on aina ollut kiinnostunut intiaaneista ja em. kulttuurista sekä tavoista. Tässä yksi erinomainen opus aiheesta. Vie mukanaan muihin maailmoihin ja saa nykyisen elämäntapamme näyttämään brutaalilta, vivahteettomalta ja kahlitulta. Suosittelen jokaiselle, ikään ja heimoon katsomatta. Menee myös hankintalistalle...

                                

                        PERHANANMOISTA PERJANTAITA!

 

PASKAA SÄNGYSSÄ VOL 2., NUKKUHIEKKAMIES KYLÄSSÄ!

Ja hyvää huomenta taas, samoissa merkeissä! Vincent kyllä osaa. Koska jääfisua ei heti, siis HETI ilmestynyt lautaselle (pitihän se nyt sulattaa ensin!), hän häipyi makkariin vienosti jolisten. Hääräsin siinä keittiön puolella, kuului raapimista ja kissa asteli pokkana takaisin. Hetken päästä saapui perässä lemahdus. Tuo kissanraato oli käynyt vääntämässä selkeät vitutuspaskat sängyn jalkopäähän. Sekä päiväpeiton päälle että alle, vielä perkele sentään peitonkin alle. Tuo on jo melko taitavasti tehty, siihen ei pysty kuin vittuuntunut kissa! Ja tuossa välissä ehdinkin sitten antaa palan jääkalaa. Kun revin sänkyvaatteita pyykkiin ja kiroilin, kissi ehtikin jo basen nurkkaan tiiviisti jömmaan. Ihan kiva, kiitos! Mutta aamuun asti välillämme vallitsi kauhun tasapaino, kylmän sodan uhka. Saa nähdä, onko jotain yllätyksellistä odottamassa iltapäivällä. Uhkailin jo palauttamisella HeSyyn tahi vastaavasti Lentävillä Kissoilla...

Nukkuhiekkamies ei sentään paskonut. Olin eilen iltapäivällä jo niin väsynyt, etteivät silmät toimineet enää koneella. En oikein nähnyt enää ruutuakaan kunnolla. Kotona heti em. episodin jälkeen pitkälleen puolihorrokseen, välissä pienehköt päikkärit. Herätessä tiskaus ja valmistelut tätä päivää varten. Sitten kirjan ja mömelön kanssa sänkyyn ja eipä aikaakaan niin voi kauhistus  - Welhotar sammahti kirja kädessään jo hyvin aikaisin. No, heräilinkin sitten jo hyvin aikaisin. Makasin kuitenkin väkisin 3.30 asti. Eli nyt riitti jo vähän untakin. Ziitosta, en olisi muuten jaksanutkaan. Eilinen päivä oli jo yhtä helvettiä sekä töissä että kotona. Toivottavasti unetus pirkistää täksi ja huomiseksi päiväksi.

Ja kun taksorapoa on pakko laittaa kehiin, tässä yksi pikku juttu: Ainakin yksi työkaveri kadehtii saamaani taksikorttia. Että nyt on niin helppo ja mukava kulkea. Minä maksan siitä ilosta joka kk 41.90, käytän sitten 12 + 8 tai 22 + 18 matkaa, sama hinta! Sanoin, että sopii kokeilla. Istua ja odottaa vaikka tunti nyt ihan ensin. Ja seikkailla ympäriinsä jne. Suunnitella viikko- ja päiväohjelma lähes minuutilleen siten, että voit tilata taksot asianmukaisesti etukäteen. Kuten siis olen postaillut näistä taksoasioista päivittäin - elämäni on muuttunut äärimmäisen... hmmm... mielenkiintoiseksi saatuani taksikortin. Ja hupaisaa, miten äärettömän vaikeaa on päästä tietyn malliseen invataksiin, jos EI käytä hissiä vaan astinlautoja. Sinne joutuu kiipeämään kuin rekan ohjaamoon. Eikä kädensijoista ole aina paljonkaan apua. Eli tavallinen taksi on esim. minulle ja monelle keppiä apuna käyttävälle paljon parempi vaihtoehto. Minustahan ei tuo koipi-selkä-yms. vamma näy esim. seisten... tai en ainakaan usko *virnuilee edelleen*! Että tässä ikäänkuin jokapäiväinen seikkailu on inihmisellä, mennen-tullen, kauppapäivänä oikein raju vieläpä! Huh! Saattaja ja kaikki! ,> Olisi kiva, jos esim. Iisalmen välittäjät olisivat kuukauden Hgissä asiakkaina - samoin kuljettajat itse. *hekottelee jo ääneen* (em. teksti on myös aikaisemmin julkistettu Kauran blogissa kommenttilootassa)

Särkyrapoa sen verran, että vaihdoin tänään kenkiä. Pakko. Nyt koipia verhoavat 70-luvun mustat koristossut. Aivan lutusen mukavat, sisäänajetut versiot. No juu, on niissä sisällä ohuet silikonikantakohotukset, hyvin ohuet. Saa nähdä, onko näin parempi. Ainakin nyt tuntuu siltä. Olkapäät juilivat tänään jo aamusta lähtien, kuin kuumalla sukkapuikolla tökittäisiin lavan alle, olkapäihin ja olkavarsiin. Saa nähdä, missä asennossa pystyy tässä töitä tekemään. Vinossa ilmeisesti. Mutta maailmahan ON jo vinossa, joten...

---------------------------------------------

Huamenta kaikki! Mä luulin, ett mä en pääse olleskaa koneelle tänää. Sen verran toi orja on vissii vihane. Mutt mitä ei laittanu jo ajoiss fisuu sulaa. Kai siin sitt jo heemostuu. Ja sitt mä menin sinne sänkyy, en mä sitä kiällä. Mutt kyll toi mami hermostuki, en oo vissii aikasemmi nähny, ett se on niinki ilkee. Kattokaas, ku se huamas mun kakit vast sitte, ku se oli jo antanu mulle fisuu! Ett vähäks sitä otti päähä. No juu, ois tajunnu, ett otti muaki päähä. Ja mä oon oikeesti yrittäny olla kilti. Mutt ei, ku se ei vaa aina oikee onnistu. No, tänää mä yritän viälä enempi. Kyll toi uhkaili vaiks millä, mutt ei se niit toteuta kuiteskaa (eihä, siis eihä se voi... vai voiskoha se??? =0)! Ett aika hiljaskana mä pysyin sitt iha aamuu asti. Olin bases ja siältä sitt painuin partsill. En uskaltanu mennä olleskaa makkarii. Vähä siit ovelta aamull iha hiljaa jolisin, ett jos se vaiks ois hereill. Kyll se oli, mutt ei se noussu. Kyll mun palvelut pelaa, ei siin mitää. Mutt se kattoo mua sillee vähä oudosti, ett se mua nyt vähä miätityttää. Ett mitä sill niinku on miälessä. Ja jupisee jotai iteksee. *hrrrrrrrrr* Myännetää, mä käyttäydyin huanosti. Mutt kai semmost tapahtuu, hei, tapahtuuha?

Tämmöne fotoki nyt vaa, viaras kissi lotkottaa. Mein kuvii ei nyt just saa auki, joku jutska on jumiss. Ett ootteha te mun pualell, hei, ootteha???

---------------------------------------------

Ei auta, Vincent, ei auta! Katsotaan asiaa uudelleen iltapäivällä.

Päivän slogan: Elämäni on niin vaikeaa, ettei sitä ole koskaan yritetty aikaisemmin.

Päivän biisi: Perunamaa

Luettua: Dennis McNally -  Kerouac - elämäkerta, perusteellinen selvitys beat-sukupolven synnystä, Kerouacin karusta elämästä, villistä kirjoittamisen tarpeesta, vimmasta, rakkaudesta, hulluudesta ja kuolemasta. Kustantajalta eli Johnny Knigalta taas kulttuuriteko tuoda tämä suomeksi suuremman lukijakunnan hyllyihin. Ja ihan vain muistettavaksi kiinnostuneille, Kustannusosakeyhtiö Sammakko on kunnostautunut julkaisemalla Kerouacia suomeksi... toivottavasti lisää on tulossa! Ai niin, elämänkertafriikkinä tämä kirja on saatava omaan hyllyyn, Welhotar tarvitsee!

                            

                    TOSIKKOMAISTA TORJANTAITA!

PASKAA SÄNGYSSÄ, KÄNNISIÄ KYLÄSSÄ...

Joo, hyvää huomenta vaan sinnekin! Että näin meidän residenssissä, ei sitä muutoin voi kuvailla. Paska ei sentään ollut omaani, Vincent lienee taas puoliunissaan pingertänyt yhden pipanan. Keskelle peittoa. Onneksi pipana oli pieni ja kova. Asiasta syntyi lievä kalabaliikki heti aamusta. Kännisiä taas kävi eilen aivan kaksittain. Kummisetä oli edelleen korjaamassa vidhutusta nestemäisin emmein ja sammahti klaffisoffalle kesken uhoamisensa. Hörhö puolestaan ilmestyi myöhemmin illalla soittamatta, ilmoittamatta. Joku oli jättänyt ulko-oven auki, joten ovikello soi. Ja siellähän Hörhö, huonohkossa kunnossa pyytäen avaralainaa ennen kioskien sulkemista. No, saihan hän lainan, luvan soittaa pari puhelua ja minun puoleltani lievää vidhuilua ja saarnan hoitaa jälleen asiansa vähän parempaan kuosiin. Ei täältä Malmin hienostokaupunginosasta menoa ja meininkiä puutu. Poliisitkin partioivat naapuripihassa. Hyvässä turvassa siis olimme eilenkin.

Takso kulkee, aamuisin näemmä lähes aina normitakso. Tänään oli vuorossa ihan kiva kaveri, joka jopa oli asunut seudulla eli osasi meillekin perille ja Herjaamolle vänisemättä. Mutta - hänkään ei osannut käyttää kortinlukulaitetta. Ohjasin taas asiassa ja sain matkani työmatkaksi. Kaveri ohimennen mainitsi, että oli ensimmäinen kerta, kun joutui työmatkaa (!) ajamaan ja näin korttia käyttämään. Edellisiin postauksiini viitaten, olisikohan syytä opettaa myös normitaksot käyttämään laitteita, jotka autoon on asennettu? Onkohan tämä liikaa pyydetty? Eivät kaikki asiakkaat taatusti osaa neuvoa, miten vempele toimii. Ja entäpä jos sos.tsto puuttuu näihin väärin stemplattuihin matkoihin? Kuka on vastuussa ja millä todistat, että oletkin ollut töissä etkä vain juopottelamassa tai muutoin huonoilla teillä arkipäivisin klo 5.30 - 15.00?

Josta tulikin mieleen, että HMPK vastasi aiempaan valitukseeni tilauksesta, jota en ollut tehnyt. Vastauksena oli vain, että tilaus tehty ja toimitettu sekä kellonajat. Laitoin uuden valituksen, liitteenä tilaukseni ja sen vahvistus. Sitten tulikin asiallinen vastaus. Eli ns. inhimillisestä virheestä johtuen (lue -> Iisalmen pennut töpeksivät jälleen), koska tilaus oli tehty sunnuntai-aamuna klo 4.31, tilaus oli kirjattu sunnuntaiksi klo 16.00, vaikka tilaus olikin tarkoittanut seuraavaa perjantaita... Öhh, melkoinen ns. inhimillinen virhe. Jos tuollaisia sattuisi meille töissä, se olisi jo hengenvaarallista tai hupaa työpaikalle eli ainakin varoituksen paikka. Tuolla töpeksinyt selvinnee vain sillä, että lupaa yrittää olla tarkempi. Mietin vaan, kuinka moni ei jaksa tehdä reklamaatiota, ei pysty tai osaa sitä laatia, ei viitsi soittaa omaan laskuunsa tai ei vain huomaa, että tekstari on tullut väärään aikaan väärästä (eli olemattomasta) tilauksesta. Juu, eipähän asia minulle kuulu, kai. Täytyisi pitää huolta vain omista asioistaan... mutta kun...

Kipu- ja särkyrapoa: Eilinen olikin varsin perkeleestä, ilta myös. Ns. lepääminenkään ei oikein onnistunut. Mietin jo mömelöannoksen nostamista, mutta sinnittelin silti uneen asti. Täyttä unta 4.5 h. Riittänee... Totesin, että nämä ns. mittatilauskengät tukipohjallisineen ovat aiheuttaneet vielä pahemmat kivut eli niistä on pakko luopua tai saada ne korjattavaksi! Olen pitänyt nyt näitä kenkiä ja pohjallisia päivittäin n. 10 h, jatkuvasti. Jalkapohjat ja nilkat ovat kipeämmät kuin aikoihin. Siirryn toisiin kenkiin nyt jo työpäivän ajaksi. Ensi viikoksi etsin toiset kengät ja pohjalliset - katsotaan sitten uudestaan.

Tänään lähtee ensimmäisen kerran postia Belgarionille. Kirjepostia siis. Pienessä Helposti-kuoressa (85 c) voi postittaa 500 g tavaraa. Pakkasin siihen Liiterin halpissuklaata, niitä pieniä levyjä, joita on aikaisemminkin ostettu. Mukaan laitoin käyttötarkoituksen (lievää pahempaan äkilliseen energiantarpeeseen ja ylitsekäymättömään ketutukseen), määrääjään (Polgara Welhotar), annostuksen ja nautintatavan jne. Niin ja lisäksi tietysti velvoitteen suojella koko Suomenlahtea! On sitten lapsella jotakin hupia, edes.

--------------------------------------------

Terve taas, kavrut! Joo, joo, mä mokasin taas. Mutt mä tajuu, miks orja suuttuu tommosest yhest piänest pipanast. No oliha se sänkys, mutt se oli kuiva ja kova semmone. Eikä se ees haissu, minä nyt ihan vähä. Ja eilenki mä siis oksun puhtaalle lattialle, en ees matolle. Ett mitä toi nyt on, ei niinku yhtää mitää. Ei toi orjakaa aina nii siisti oo. Viitti nyt täss kertoo, mitä kaikkee orja välill sottaa. Nii, ja ett mite sille on joskus käyny...*kiero kissavirn*.  Ett niinku turha alkaa mulle mitää. Vaiks se oliki eilen kiva ja kilti, ett mä sain donarii, vaiks se laittoki eväiks itellee. Ett niinku ihan mua varten avas sitt sen puukin kummiski. Ja taa se oli tilannu uusii ilmasii kissinruakii, ett mä sain taas postii. Täältä se sano, ett tuli ilmasii raksui, tilatkaa hei kaikki. Ne oli tooooooooosi njamskista! Vaiks mami kyll sano, ett ei ne sen kummosempii oo. Ett se on vaan sen takii, ett ku mull on ollu toi iso pussi jo pidempää, nii on vähä eri makust vaihteeks. No, voi olla, joo. Mä ku syän aika vähä oikeestaa raksui. Makustelen vaa välillä.

Kattokaa nyt, mite nätisti mä nukkusin, ku Poika oli täälä. Eihä mulle kukaa voi olla vihaskana, eihä?

-----------------------------------------

Ei, en ole vihainen. Ei ole vaan kiva herätä ja huomata nukkuvansa kissanpipana jalkopäässä pyörien.

Päivän slogan: Mene naimisiin! Kaikesta et voi syyttää hallitusta ja eduskuntaa.

Päivän biisi: Alice's Restaurant

Luettua: Ulla Knuuti - Matkalla marginaalista vastavirtaan?: huumeiden käytön lopettaneiden elämäntapa ja toipuminen. Sinänsä omituista, että edes linkkiä ei tässä nopeasti löydy. No, tutkimushan tämä, jonkinlainen siis, Helsingin yliopistosta. Vähän on vielä kesken, mutta kritisoitavaa olisi. Ainakin otos on kovin pieni, melko omituisella tavalla valikoitu(nut) ja opusta leimaa selkeä asenteellisuus mm. korvaushoidon tiimoilta. Oma mielipiteeni on lähinnä se, että tämä on tehty vain julkaisemisen vuoksi, itsestäänselvyyksiä esitellen ja muiden tekemiin tutkimuksiin runsaasti viitaten. En yhdy kovinkaan moneen näkökulmaan. Kiinnostuneet lukekoot ja tehkööt omat johtopäätöksensä. Minä olen ne jo tehnyt! Sitten olikin pakko lukaista tässä välissä uudestaan Leena Lehtolainen - Veren vimma. Luin tämän uutuutena aikaisemmin kovin kiireessä, joten tempaisin sen viimeksi mukaan uudestaan. Toimii kuin tauti, perus-Lehtolaista eli Maria Kallio työssä ja kotona. Lehtolaisessa viihdyttää minua poliisin inhimillistäminen ja tämän omat murheet ja kotiasiat. Samoin rikollisten motiivi voi olla hyvinkin yllättävä ja jäädä osittain auki. Suositellaan kaikille dekkarin ja Lehtolaisen ystäville, kestää siis lukemisen uudelleenkin, joka on aina hyvän kirjan merkki!

                                 

                        KESTÄMÄTÖNTÄ KESKIVIIKKOA!

 

MITÄ MINÄ EILEN SANOIN!

Olisin taas täysin valmis raahaamaan itseni hakemaan sairaslomaa. Sattuu, särkee, juilii - kovasti. Yhden, siis yhden työpäivän jälkeen. Tosin tuli tehtyä duunia lähes tauotta, kun niitä nyt kerran kerääntyi. En minä viitsi jättää niitä odottelemaan, jos vain ehdin tehdä. Ja ehdinhän minä, jos eivät muut ehdikään. Veetuttaa, jos ns. apuväki tökkii kahdella sormella näppistä, pletto! Ensi vkolla tilanne helpottanee, kun yksi työkaveri palaa lomilta ja ottaa omat työnsä haltuunsa. Toivottavasti.

Keli on mitä parhain, sataa tihuuttaa juuri sopivasti. Sitä ihan mielikseen istuu kuivassa konttuurissa Herjaamolla. Ja kotona oli mukava nukkua, tai siis yrittää nukkua, ihan peiton alla. Peittoa ei ole viime aikoina tullut käytettyä, joten tuntui aivan luksukselta ,D Jos vain olisi nukkunut... unet jäivät vähiin ja Vincentkin alkoi jolista jo klo 3 tienoilla. Kun ei nukuttanut, nousin ylös keittelemään ensimmäistä kaffesaavillista ja seurustelemaan kissin kanssa. Ja lukemaan siinä ohessa. Menee se aamu niinkin. Kuunnellessa, kun muut tulevat kapakoista kotiin. Ärhäkkä perheriita käytiin taas parvekkeen alla tyyliin "kuka nukkuu, missä ja kenen kanssa". Eivät tiedä, että kaikki kuuluu meille kuin vieressä olisi keskusteltu. Ja asiasta yhdenteentoistakymmenenteen - missä on se Myrsky??? Minä tahdon Ukkosta ja Myrskyä!

Kummisetä kävi eilen pahantuulisena tilittämässä. Sos.tsto ei ollut hyväksynyt hakemusta. Minun piti sitten perustella miksi ei. No, asia oli täysin selvä, eli tuloja oli ollut liikaa ja niitä oli sitten vyörytetty 2 kk:n ajalle. Tämäkin oikeastaan oli vahinko, eli sekä ansiosidonnainen että koulutustuki tulivat maksuun saman kuukauden sisällä. Jos oikein kerettiläisesti ajattelee, ei olisi kannattanut mennä kurssille. Ei olisi siis kannattanut tehdä yhtään mitään. Korkeintaan saada töitä, jos se vain olisi ollut mahdollista. Eli yritteliäisyydestä kärsii aina rahallisesti. Rahat on tietysti jo käytetty, mutta laskennallisesti ne ovat olemassa. Tämä on aina se suuri mysteerio. Eli rahaa laskennallisesti pitäisi olla, käytännössä ei ole, sos.tsto ei siis maksa. Lohduttelin, että nyt voi jo laittaa hakemuksen ensi kuulle ja silloin pitäisi jo jotakin saadakin. Peruspäivärahalla kun ei paljon juhlita.

Minäkin tässä odottelen KELAn päätöstä. Pahasti pelkään, ettei sitä hyväksytä. Jos ei, haen sairaslomaa siten, että käyn välillä muutaman päivän töissä ja taas uudestaan. Tämä ei enää käy päinsä. Minä en jaksa.

--------------------------------------------

Purrrrrrrrrrmenta kaikki! Mä nukkusin taas mamiskan viäress, sen masun viäress niinku. Siin on hyvä muute, mutt taas orja pyäri ja pyäri. Ois hiljaa niinku mäki. Mitä nyt välill nätisti vaihdan kerän suuntaa. En mä tollee pyäri ja uikuta. Ja sitt se eilen viälä kehtas muistuttaa siit lirausjutskast. Vei koko ison tyynyn pyykkii ja haistatti mulla sitä. No joo, kyll se tota vähä niinku tuaksahti...tarttee myäntää. Mutt ei sitä ois tarvinnu sillee näyttää, ku kerta Kummisetäki oli paikalla. Vähä noloo. Ja en saanu sitt eilenkää viälä mitää heekkuu. Taitaa olla mami viäl vähä vihaskana. Toivottavast se on tänää jo leppyny ja laittaa fisuruakaa. Laitto se eilenki, joo. Kiaro orja. Laitto ruakaa, mutt otti fisun puukis mukaa duunii. Ett avaa puukin vast siälä. Ett mä en saa mitää. Epistä, niiiiiiiiin epistä ku olla ja voi. Yritti se jotai selittää. Ei mee läpi. Ois voinu vaihtaa toisee puukkii, ett mä oisin saanu ees osan. Vaiks mä en nyt just siit fisus diggaa mitenkää hirveest. Mutt silti - noin niinku periaattees. Mä yritän sitt tänää olla kilti, jos mamiskaki ois sitte mulle illalla yhtä kilti. Tarttee koittaa, jos se sillee menis paremmi läpi. Mä nimittäi melkee puretin-raavitin sitä eilen, onneks sain itteni kurii, vähä jo sipasin nimittäi... huh. Siit vast ois mekkala taas tullukki.

Täss mä rouskutan mun maitonapikkaa, mmmmm. Onneks mä saan kuiteski joka aamu kalkonii ja napikoita. Ja päiväevääks puukkiruakaa. Nyt mä meen kuiteski goisii. Ja voin mä päiväll jotain väsää. Mutt mä meen sitt goisii, ett mami herättää ku se tulee himaa. Kliffaa päivää vaa kaikill - se on vaihteeks taas huamisee!

------------------------------------------

Taidan jäädä odottelemaan, että joku muu tulisi keittämään kaffet. Jos jaksan. Jospa tutustuisin välillä Lokistaniaan ,D

Päivän slogan: Parempi kaatua ja katua kuin katsoa!

Päivän biisi: Runaway

Luettua: Rock on rajaton kauhu, omasta hyllystä hyytävän hyvä novellikokoelma. Nopea lukea, lyhyitä kauhunovelleja eri kirjoittajilta, yllättävän hyviä suurin osa. Suosittelen kauhusta pitäville, kesälukemiseksi kaikille erityisesti näin sadepäivänä, mielellään valojen sammuttua ja ukkosen jyristessä aina vain lähempänä... hrrrrrrrr... Linkissä lista novelleista ja kirjoittajista.

                               

                         TINKIMÄTÖNTÄ TIISTAITA!

 

TAAS SE ALKAA!

Maanantai - inhotus vieköön. En tykkää. Ehdin juuri toipua viime viikosta, eilen oli jo melkein hyvä ja jopa aikaansaava olo. No, se on taatusti nopeasti ohi. Tiedän, että iltapäivällä en pysty enää mihinkään järkevään kotona. Vetelin eilen kunnon päikkäreitä ja horrospäikkäreitä ihan urakalla. Samoin yöunet menivät vähän katkonaisina, osittain horroksessa, osittain unessa. Mutta kuitenkin. Nukuttu on! Särkykin vaimeni illalla lähes jomotus-luokkaan, joka on jo melkein siedettävää. Jalkakin alkoi näyttää vain sämpylältä eli kohtuullisen normaalilta. Olin melkein hyvällä tuulella. Saa piirtää ristiä seinään, tällaista tapahtuu äärimmäisen harvoin!

Belgarion on siis poistunut yksikköönsä ja nyt vain odotellaan seuraavaa lomaa. *sniif* Vincentin kanssa oli pientä erimielisyyttä, hän itse rapotkoon asiasta. Kummisetäkin taisi eilen krapuloida hiljaa yksinänsä. Vain Hörhötär soitti ja kyseli Hörhön perään, joka oli kadonnut omiin rientoihinsa. Ei löytynyt minunkaan tiedossani olevista numeroista, joten se siitä. Sovittiin, että Hörhötär poikkeaa kaffelle jonakin iltana. Hän myös täyttää vuosia tuossa elokuun alussa, pitänee keksiä jotakin kivaa. Voisikohan sitä paketoida vaikka sixpackin kauniisti *miettii*?

Taksotus vaan pyörii, tänään oli vuorossa iäkäs kotimainen takso. Hän halusi myös aivan ehdottomasti ajella pitkin pihoja ja jalkakäytäviä! Eivätkö he enää osaa peruuttaa? No, suurin osa sen kyllä tekee ihan ammattitaitoisesti ja onhan se nyt vaiva-vaiva, kun voipi kierrellä pitkin erittäin omituisia ja hankalia reittejä huviksensa. Ziis, miten nämä saisi oppimaan ajamisen kotiin ja Herjaamolle helpointa reittiä. Ei se voi olla vaikeaa, jos Welhotar itsekin sen osaa! Eikä tämäkään herrahenkilö osannut käyttää kortinlukijaa, taas olin vapaa-ajanmatkalla tulossa töihin. Hän ei edes ollut kuulevinaan, kun sanoin, että "Tämä on sitten 4, työmatka!".Ei mitään reaktiota, siinä se meni 1:llä ei vapaa-ajanmatkana, saattajia oli sentään 0. Mitäkähän sos.tston tätsyt tähän sanovat, jos se yleensä heille tiedoksi tulee? Toisaalta, kai sen sanoo järkikin, että en kulje säännöllisesti vapaa-aikana aamuin-illoin samaa matkaa? Vai sanooko? Kun sos.tstostakaan ei koskaan tiedä...

Herjaamolla kiire jatkuu vielä ainakin tämän viikon. Osa lomailleista jo palailee, osa poistui lomalle viime viikolla. Tilanne on siis sama edelleen, noin keskimääräisesti. Ainakin minun kohdallani, eli ankea viikko on tulossa. Varsinkin kun osa töitä aiheuttavista henkilöistä myös palailee lomilta. Jäks! Kyllä minä töitä teen, ihan mielelläni jopa, mutta jatkuva kiire alentaa ärsytyskynnystä, teettää virheitä ja saa hermostumaan jopa rauhallisen ihmisen, saati sitten Welhottaren.

--------------------------------------------

Purrrrrrve, kaiffat! Mä kans lojusin melkee koko päivän, ku mamiskaki kerta. Ai ett mä rapoon, no kai mä voin. Juu, siis taas se sama nolo jutska. Kattokaas ku me sillon joku aika sitte otettii vähä yhtee mamin kaa, mä kävin taas merkkaas ne yhet tyynyt. Ihan pikkase vaa. Mä luulin, ett toi ei huamaa. No, samana iltana se jo ihmetteli, ett sen nenää haisuu joku. Ja se etti, mutt ei hiffannu mitää *virn*, no ei kai, se oli nii tuaretta, ett se ei näkyny ja nii snadi liru... No, juu. Nyt se alko taas penkoo sänkyy ja vaihtaa niit sänkyvaattei. Mä tajuu kans, miks niit pitää aina vaihtaa! No sitt se tiätty löysi, oli vaa menny vähä överiks eli se pikku liru oli sitt sotkenu jo kolme tyynyy ja lakana. Iha vähä vaa, hei! Mamiska hei, ei siit ois välttämäti tarvinnu nii heemostuu, hei. No, tiätty se riipi kaikki taas pyykkii. Ja sano MULLE rumasti. En tykkää. Ensin ääsyttää nii, ett toine joutuu lirumaa. Ja sitt viälä sanoo rumasti. Nih! No juu, oli se kyll vähä ikäväst tehty. Mä lupaan taas yrittää olla kilti, jooko? Se must ei oo sitt kivaa, ku jos mä oonki vähä möhliny, mä en saa kunnon heekkui. Ne on stop vähäks aikaa aina. Nytki tuli vaa puukkimuanat ja napikat, nii ja aamukalkonit. Vaiks mun teki miäli jotai, vaiks ees sitä pussiruakaa. Huutelin sitä jo yälä, ei tullu. Mamiki vaa sähisi! Ja Poikaki meni sinne pois... sekää ei nyt heti tuu taas. En tykkää. Jos tän päivän yrittäis olla oikee tosi kilti, nii ni jos mamiskaki sitte leppys jo...

Kattokaa ny, mite kliffa on goisii, kun Poika ja sen Reppu on täälä! Mmmm, ihana Reppu...mmm. Mutt ny mä meen jatkaa mun unei partsill, siälä on just sopivan vilpost - vaihteeks taas huamisee, hei!

----------------------------------------------

Taitaa olla pakko mennä keittelemään itse kaffet, kun en tiedä, ketkä ovat tulossa töihin.

Päivän slogan: Tyhmyys on niin yleistä, ettei siinä ole mitään erityistä eikä poikkeavaa!

Päivän biisi: Maanantai

Luettua: Pitää vieläkin kehua sitä eilistä kirjaa, tiiliskivi, jonka luin siis illalla loppuun Lukekaa ihmeessä Scott Lynch -  Locke Lamoran valheet, minä pidin kovasti ja hankin itsellenikin heti kun sen jostain halvalla saan! Nyt vuorossa Riitta Valros - Doris, Doris. Welhotar pitää. Hyvää ajankuvausta 50-luvulta, teini-ikäisen suhteesta tätiinsä, joka on erilainen lintu, ehkä vähän omituinenkin. Doris on toisenlainen *virn*, epävakaa, joskus jopa pelottava. Suhteissa miehiin taas kekseliäs, ehkä vähän liikaakin. Helppolukuinen, mukava kesäkirja, jota voi suositella kenelle tahansa. Kukin löytäköön kirjasta sitten omat tulkintansa...

                                  

                                       MASENTAVAA MAANANTAITA!

                                   

ILKEÄ SUNNUNTAI NOSTAA PIKKU PÄÄTÄÄN...

ja yrittää punkea ahdistusta tännekin. Huomenna taas Herjaamolle, tänään pitää siivoilla ja rakennella ruokia. Belgarion lähtee takaisin sotimaan. Ei kiva päivä.

Belgarion tuntuu selvinneen ensimmäisistä kahdesta viikosta suht. selkeästi. Ongelmia ovat tuottaneet pienet tunnetut tosiasiat. Hän on sokea kuni lepakko, jos on liikkeellä ilman silmälaseja. Nykyään lasienkin kanssa, ne kun olisi pitänyt uusia jo ainakin vuosi sitten. Lisäksi hänen on aina ollut vaikea erottaa oikea vasemmasta, sitä on pitänyt aina hetki miettiä. No, ehkä nyt on edessä aika, jolloin sen taatusti tulee oppimaan perskohtaisesti. Muuten Belgarion suhtautuu inttiin mielestäni sopivasti; on tehtävä se, mikä on tehtävä. Ei nyt niin hirvittävän innostuneesti, muttei kuitenkaan slarvatenkaan. Uskon hänen selviytyvän tästäkin, kunhan ei suotta mene töpeksimään. Ja koska äidillä ei tietenkään ole yhtään tyhmää lasta, en usko että näin käy. Ja parin viikon päästä pitäisi taas olla lomavuoro... Welhotar odottaa ja alkaa kerätä varastoja!

Rapoa ruuasta: Vaikka armeijassa on nyt todistajankin mukaan ruoka aivan hyvää ja tarjolla jopa liikaakin, päätin tarjota vielä parempaa. Eli kotitekoisia sienipiffejä, sienikastiketta, pienenpieniä uusia perunoita.... mmmm... oli hyvää. Poika imuroi tehokkaasti pari isoa lautasellista. Lisäksi aamupalaksi oli Liiteristä kokeeksi ostettuja lohipasteijoita, joissa hinta-laatusuhde olikin yllättävän hyvä eli niitä ostetaan lisää pakkaseen. Jälkkärinä toimi edelleen oivallisesti Liiterin lime-kakku sekä kaverin tuoman mähnäsuklaakakun jämät! *röyh* Ruoka maistui myös minulle ja Kummisedälle. Nyt menivät viimeisetkin sienet, huuhtelin jopa pölyt mukaan purkista (siis kuivatuista sienistä!). Kummisedällä ja Pojalla oli paljon keskusteltavaa armeija-asioista. Minä puutuin vain ammuntaan ja ilmoitin, että tulosta on pakko kohentaa. Omat tulokseni liikkuvat tasolla 93 - 94, joten siihen Belgarionin olisi syytä suvun kunnian (siis, anteeksi, minkä?) takia päästä. Suosittelin syyttämään asiasta näkökykyä ja samalla hankituttamaan lasit intin piikkiin...

Lisäksi etsimme alokkaalle mukaan WLAN-korttia, kannettavan hän olisi saanut lainaan Kummisedältä. Eipä löytynyt tähän hätään! Jos jollakin on ylimääräinen, voisi laittaa meiliä! Joko lainaksi tai hyvin edullisesti. Ei muuten, mutta täytyisihän sitä saada yhteyttä Welhottareen ja ulkomaailmaan. Todellakin, 2 konetta ja 800 alokasta on aika myllertävä yhdistelmä, kun ns. vapaa-aikakin on minimissään. Josta ajasta kuulema suurin osa menee Sotkun kassalla jonottaessa. Lupasin siis katsastaa tuota korttia ja lisäksi laittaa kivapostia tulemaan (lue -> suklaalevyjä pienessä Helposti-kuoressa), että pysyisi kunnossa *kikattelee*. Eli hyvä näin - olemme turvassa täällä, koska lapsemme valvovat Suomenlahden turvallisuutta Isosaaressa, Sandiksessa ja Upinniemessä. Lokistanian jälkipolven edustajat armeijassa ;D 

Tänään hän siis palajaa takaisin ruotuun. Minä puolestani hukuttaudun päivän töihin eli siivoukseen, keittiöhommiin, työviikkoon tsemppaamiseen. Totta ihmeessä myös lukemiseen ja päikkäröintiin - näihin mitä suurimmalla huolella ja asianmukaisesti. Haa, sain eilen kylvettyä taas lisää krassia ja dilliä. Edelliset on jo syöty, lisää tarvitaan ja pikaisesti. Tuli hoidettua pyykkikin jo eilen, joten hommia on tänään ihan pikkuisen vähemmän. Minä kovasti tahtoisin nukkua jo ihan kohtapian!

---------------------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrmenta, kissinkat ympäriinsä Lokistaniaa! Hei, nyt Poika tuli lopultaki... mutt tänää se menee takas. Mä tajuu nyt ollenkaa. Ett mamiska antaa sen vaa mennä. Onneks sill oli Reppu mukana, mmmmm. Mä nuuskutinki sitä ihan urakalla ja sitt aloin kiähnää. Ihmiset nauro. Ei voi mitää, se Reppu  on vaan nii ihana. Nyt siitt kyll tuli aikastas karvane, siis niitte darranauhoje kohalta. Niihi oli just parasta kiähnää niskaa ja leukaa....rrrrrrrrrrrrmmmmmmmrrrrrrrrr. Nii ja sitt Poika oli ihan oudon näköne. Silt puuttu hivukset, siis niinku ne pääkaavat. Kammoo, jos mutki leikattais tollee. Ja se haisu erilaiselt. Ei sill ollut niit hassui vaatteitakaa, ihan kotivaatteet. Mut arvatkaas hei, ne Stiflat se oli joutunu heittää pois. Ku ne oli mennykki iha rikki kokonaa. No, oli sill uudet, mutt ei yhtä hyvät haisulit. Ja kyll se sano, ett joskus se laittaa ne hassun näköset vaatteetki päällee. Nyt se ei jaksunu, ku se oli nukkunu myähää ja tuli suaraa muualta. Oli must kyll hianoo, ett se kävi. Mä puffasin ja purrasin, sitt mä nukuin koko loppupäivän siin viakus soffall ja nii... sitt se jo lähtiki. Mutt lupas se tulla takasi. Ja mamiska anto mulle sitt pussiheekkui ja munuaist, ku se unohti antaa jauhist! Siis unohti, hei. Mutt täll kertaa se saa anteeks, ku se hössäs ton Pojan tulemisest nii paljo. Ett mun pualest sopi ihan ok. Meill oli hyvä päivä! *tyytyväinen huokaus*

Täss Poika nyt sitt on. Hei kattokaa, mite hassu tukka. Se oli joutunu ite sen leikkaa, se kerto. Kynsisaksill. Outoo, eiks? Mutt sitt viikoll on munki kuvei. Mä nyt halusin, ett tähän tulee toi foto, kun Poika on kuiteski mun melkeestäs-paras-frendi. Nih! Se on sitt söndaagii vaa kaikill - otetaa lungisti, jesh!

----------------------------------------------------------

Otetaan lungisti, kuuntelen ja tottelen!

Päivän slogan: Ilman lihaskramppeja en saisi lainkaan liikuntaa.

Päivän biisi: Kersantti Karoliina

Luettua: Malmin kirjasto palveli jälleen erinomaisen hyvin, ziitosta vaan! Richard Rayner - Paholaisen tuuli, aikalailla luettava rikostarina hieman chandlermaisessa hengessä. Ei paha, ei. Kannattaa kietaista mukaan, jos vastaan hiipii. Ulla-Maija Paavilainen - Sinulle luotu, vahvan naisen nousu yritysmaailmassa... tuota... en tiedä, pitäisikö tähän suhtautua vakavasti vai kovasti ironialla. Tästä olisi kai tarkoitus pitää, minä en pitänyt. Siis luettavaa, jotakuinkin kyllä. Mutta ei oikein maistunut Welhottarelle, jotakin jäi puuttumaan. Mutta löytyihän se sokeri pohjalta eli aloittelin juuri tässä aamulla Scott Lynch - Locke Lamoran valheet (Herrasmiesroistojen ensimmäinen tarina). Tässä nyt sitä erilaista fantasiaa, jota onkin kaivattu. Ahh - Welhotar nautiskelee... täysin hulvatonta menoa vanhaa Venetsiaa muistuttavassa ympäristössä. Outoja, hulluja ja kutkuttavia tapahtumia ja henkilöitä. Suosittelen ehdottomasti kaikille fantasian ystäville, toki myös muille, varsin monitahoinen kirja tämä tässä ,D Minä menen nyt nauttimaan lisäannoksen tätä opusta... kielikin on nautittavaa, kääntäjälle suuret plussat! Vinkiksi, jos pidät vaikka Pratchettista, pidät aivan taatusti tästäkin.

                              

                           SIISTIÄ SUNNUNTAITA!

MIEHEMME UPINNIEMESTÄ ON ILMOITTAUTUNUT!

Belgarion, Kiven vartija, tällä hetkellä Suomen puolustaja, on lopultakin ilmoittaunut! Hän on ensimmäisellä lomallaan - lupasin tänään tarjota sitten fiinin aamupalan  puoliltapäivin, parhaimman lounaan minkä aikaiseksi saan sekä kakkukaffet. Kun Poika nyt kerran on täällä. Ehti tulla jo vähän ikävä. Olisi kuulema ilmoittanutkin oloistaan, mutta jos Sotkussa on 2 konetta ja 800 alokasta, ei koneaikaa ole juuri saatavilla. Lisäksi Belgarion on johdonmukaisesti kieltäytynyt kännykästä, vaikka olisin sen hänelle hankkinut. Hänen mielestään kunnon nörtti ei kännykkää tarvitse. Sitäpaitsi, silloinhan minä tavoittaisin hänet aivan liian helposti *virn*. No, minähän olen tietty täällä ihan täpinöissäni odottamassa. Lisää rapoa siis huomenna tästä(kin). Kaikkia varmaan hirveästi kiinnostaa... omahan on lokini. Nih!

Jouduin eilen taas kuivailemaan lätäköitä makkarin tuolin alta, kun luin Susun tarinan loppulauseestani! *kikattelee* Se löytyy täältä! Eikö olekin karmivaa? Lähes yhtä karmivaa kuin viime kesäinen juttu, jossa mieheltä pidätettiin kirjastokortti - minä heti tarkistin, että sekä Belgarionin että Kummisedän kortit ovat käytettävissä, jos minulle niin kävisi. Mihin minä joutuisin, jos en voisi käyttää kirjastoa. No tiedättehän, tämä oli retorinen kysymys. Yhtä retorinen vastaus on: Hunningolle. Koska sitten alkaisin juoda urakalla, suruuni ja ketutukseen. Malmin kirjasto saa siis kantaa paljon vastuuta palvellakseen minua parhaansa mukaan sekä pitääkseen minut kutakuinkin hengissä ja toimintakykyisenä. Eilen palvelu taas toimi, kirjoja on viikoksi, öpaut. Mikäli ei tule täysin unettomia öitä!

Josta mahtavaa aasinsiltaa pääsenkin rapoamaan eilisestä roudauksesta. Kummisetä ilmestyi oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan, vaikka tapasikin kapallisen tuttuja matkalla. Kirjat tulivat, samoin oikeat ruuat. Kummisetä ihmetteli ostamaani ruokamäärää, kunnes itse ymmärsi sanoa, että todella, minä hankin ruuat viikoksi ja vähän päälle sekä aina on mukana myös harvemmin tarvittavaa tavaraa mm. chilikastikkeita yms. Näyttäähän se isolta määrältä kertaostoina, kieltämättä. Mutta aika tarkkaan olen aina sen laskenut eli lämmin safka kerran päivässä, töissä, illalla seuraavan päivän eväksien laitto, jolloin syön kissankupillisen ruokaa. Lisäksi aamupalat itselle ja kissille, myös muut kissinruuat. Kyllä sitä vaan tavaraa kertyy. Mutta - kauppalista mukana ja oransseja varalle ostaen lasku on taatusti pienempi kuin jos punkeaisin kaupoille päivittäin. Heräteostokset jäävät kokonaan pois ja kaikki tulee käytettyä. Mitä ei kotona ole, sitä ei tarvita.

Kummisetä jäi sitten istumaan iltaa eli jorisemaan joutavia ja minä yritin mennä aikaisin nukkumaan. Jostain syystä en taaskaan saanut kunnon unta. Koipia särki täpöllä. Eilisen kävelyn jälkeen makoilin soffalla vähän aíkaa, enkä sen jälkeen päässyt liikkelle taaskaan kuin huonekaluista kiinni pitäen. Aikamoinen ährääminen siis. Sama aamulla. Äsken keittelin kaffet ja riivin mömelöt. Tilanne helpottanee iltaan mennessä. On tämä yhtä helvettiä. Jos joku hoitavista lääkäreistä näkisi minut tuossa tilassa... olisi kyllä hyvä! Edelleenkin minusta tuntuu, että kukaan näistä ammattilaisista ei oikein ymmärrä, miten paha tilanne todella on.

Welhotar on tässä pienessä mielessään lukuisina unettomina öinä pohtinut erilaisia vaihtoehtoja töiden osalta. Työsuhdehan katkeaa taas vuoden vaihteessa. Yhä enemmän kallistun siihen suuntaan, että en ota jatkoja. Työvoimatsto ei voi puuttua asiaan, kyseessähän on vain määräaikaisuuden loppuminen. Eläkkeelle tuskin pääsen, koska diagnoosit ovat osittain auki eikä KELAsta ole kuulunut vielä mitään. Eli silloin kyseeseen tulisi tuo 500 pvää ansiosidonnaisella ja hiljaa hinautuminen eläkeprojektin kautta mahdolliselle eläkkeelle. Minusta ei nimittäin ole vieraalle töihin tässä kunnossa. Toisaalta voisin hyvin tehdä jkv töitä kotona. Mutta mitä töitä? Ennen olin friikkuna jonkin aikaa, myös keikkalaisena. Kirjoitin juttuja, joista ei paljoakaan maksettu. Samalla tein muita hommia. Tähän ei nyt voimat riittäisi. Hyviä ehdotuksia otetaan siis vastaan. Kun voisikin saada sen juuston leipänsä päälle tässä koneen ääressä, en hetkeäkään epäröisi!

----------------------------------------------

Uaaah - purrrrrrrrrrrmenta kavrut! Hei, vähäks oli kliffa päivä eile. Kummisetä tuli käymää ja mä sain munuaisii. Mulle tuatii uusii ruakii ja kaikkee. Ja sitt Poika on tuloss tänää, kerto mami. Ett aikastas hyvin pyärii. Ja toss aamull mä sain kiini yhen tosi ison yäpeehosen - rouskis...njam... Ett mä vaan niinku pualustin mamii, noi yäpeehoset voi olla vaarallisii vaiks, tai ainaki mä luulen. Ja sitt illalla mami taas teki mulle tilaa sen massun viäress (juu siin on paaaaaaaaaaaljo tilaa!) ja anto mun taas goisii ihan rauhass, vaiks se itte käviki tsöges taas ja vähä pyäriki. Onneks orja aikanaa ostanu ison sänky. Ett kissiki sopii. Ihan yhen kissin ja yhen ihmisen sänky. Mami sanoo, ett 140 x 200. Mä tajuu, mutt niinku tarpeeks riittävä! Ku me molemmat tykätää rötköttää siinä. Ett nyt orjaki toimii niinku pitää. Tiättehä te, mite vaikeet on nykyää saada kunnon palvelusväkee. Tänää mä saanki jauhist, mamiska duunaa siit jotai emmettä ja laittaa siänii sekaa. Mä niit syä, mutt mä saan eriksee raakaa jauhist, se on kans melkee parast heekkuu. Ett niinku kissinpäivät on, mutt niin pitääki  *virn*.

Ja piänest piäte pitää opetella tarkaks kissiks... Mamiska otti eile jotain fotoiki. Toivottavast mä saan taas sitte mun omii kuvei tännekki. Mutt nyt mä otan lokosast täss sänkyll ja kattele tota nakuttamist, ihme noppaa toi nakuttaa kyll. Melkee menee silmät kii... krrrrrrrrrr.... piuhhhhhhhh ... mmmm......rrrrrrrrrrrr........

--------------------------------------------------

Vincent, ainoa luotettava ystäväni *pussaa nenään*!

Päivän slogan: Olenkohan minä vain oman mielikuvitukseni tuotosta?

Päivän biisi: Kyykyssä

Luettua: Marjatta Riski - Hanna-Hanna. Finn-Kirja on kustantamona kovasti pirkistynyt, oikein mukavaa! Pidin alkuvuosien kirjoista kovasti, ehkäpä siksi, että puoli sukua asui tuolloin vielä lahden tuolla puolella ,> Kirjasta sen verran, että hieman olisi ilmaisua voinut vielä karsia ja kehittää. Muuten hyvä kuvaus ihmissuhdesotkuista, ajautumisesta hankaluuksiin ilman omaa syytään, köyhyydestä, turvautumisesta alkoholiin - ja lopulta  Tukholman poliisin ankeasta löydöstä. Poikkeuksellista kirjassa on vahva, selviytyvä nainen, joka ei kuitenkaan kaiken keskellä enää jaksa... Suosittelen, vaikka kovasti haluttaisi välillä päästäkin editoimaan tätä perustaltaan vahvaa tekstiä.

                                 

                             LAATUISAA LAUANTAITA!

 

TAKSOMATKA HERJAAMOLLE 19 KM?

Ah - Iisalmi, kuuleeko Iidensalmi! Tänään oli oikein reilu taksoleidi, joka oli myös hermostunut HMPK:n töpeksintään; hänelle oli ilmoitettu, että matkani on XXX:stä ÖÖÖÖ-tielle (väärä osoite taas siis), matka 19 km. Öh, tuota, siis korkeintaan 1.9 km. Ja lisäksi seuraava keikka odotti jo 5 min. päästä! Jollakin ei nyt jossakin oikein leikkaa, vai eikö tuolla saa ajatella omilla aivoillaan. Ei kai 19 km:a aja 5 minuutissa, ei edes reipas kuski... Yhdessä ehdimme käsitellä taas välittäjien tai oikeastaan välinpitämättömien töpeksintää - jos siellä nyt on vain yhdet liikennevalot, tulkaa Tsadiin kuukaudeksi ja kulkekaa asiakkaina! Tutustukaa sillä tavalla työhön, ehkäpä sitten homma alkaisi toimia! Prletto. No, ei minulla siis sinänsä tänään mitään valitettavaa ole, mutta taksoleidillä kyllä. Yhteydet olivat taas mitä olivat, väärät tiedot kyllä kulkivat varsin mainiosti. Ja ettei totuus unohtuisi, tässäpä uudelleen adressi, jonka toivon lukijoiden käyvän allekirjoittamassa. Loppuisi tämä minunkin valitukseni edes tästä asiasta *virn*!

Eilen olinkin taas pahimmoillani repokankearättipoikki kun pääsin kotiin. Oli pakko ryömiä heti sänkyyn tunniksi. Ei nukkumaan siis, vaan lepuuttamaan ja rauhoittumaan. Silmät kiinni ja rentoutusta kehiin. Eipä se paljoa auttanut. Sen verran kuitenkin, että jaksoin raahautua suihkuun ja sain aivan pakolliset työt tehtyä. Loppuviikosta on jo niin kipeä, että toivoisi vain voivansa makoilla edes muutaman tunnin. Ei edes välttämättä nukkua. Nukkuminenkin jäi vähän heikoille, kokonaista 4 h. No, unta kuitenkin. Parempi sekin kuin ei mitään. Ketuttelee jonkun verran. Olen helvetillisen kade ihmisille, joilla ei ole jatkuvia kipuja ja jotka pystyvät kävelemään normaalisti. Olen lisäksi huomattavan kade ihmisille, jotka pystyvät nukkumaan ilman mitään apuja jopa 8 h. Minulle nämä ovat täysin saavuttamattomia etuja. No, voisi olla huonomminkin. Voisihan sitä olla vaikka imatralainen poliisi!

Tiedä sitten, miten tänään selviän viikkoroudauksesta. Pääsen sentään lähtemään vähän tavallista aikaisemmin, Kummisedän kanssa pitäisi olla treffit hyvissä ajoin kirjaston tienoilla. Ja kauppalistakin on valmiina. Kun vain pystyisi iltapäivällä kävelemään edes sen pienen matkan ja luudaamaan kaupoissa. No, pakkohan se on, ei auta. Täytyy siirtää päivämömelöt niin myöhäiseen kuin mahdollista, että ne vaikuttaisivat vasta tuolloin. Onneksi huomenna ei taaskaan ole mitään pakollista tekemistä! Ah onnea, kirjojakin pitäisi olla riittävästi *ristii sormiaan*!

Vali-vali -postaus jälleen. Juu, kun ei nyt muuta irtoa. Aika helvetillinen viikko tämä on ollut kaikin puolin. Lisäksi jouduin eilen vielä elvyttämään. Basilisko oli jostakin syystä jo heittämässä henkeään, upotin sen muutamaksi tunniksi veteen - ja kas, tänään jo nökötti pirteänä omassa lasissaan. HUOM! Vesibasiliskon kasvattajat, pitäkää huolta siitä, että vesiraja todella ulottuu  jatkuvasti pari senttiä purkin pohjan yli. Muuten käy kehnosti!

----------------------------------------------

Purrrrrrrrrmenta kaikki kissinkat taas! Hei, ette muute usko, mutt se eiline uhkaus toimi. Siis mamiin. Mä sain eile donarii pual puukkii, siis ihmisdonarii, njammm. Ihan ilman pyytämäti. Ja sitt napikoita oikeeseen aikaa ku yks katteli kuvalaatikosta jotai typerää juttuu. Ja sitt se teki mulle tilaa sänkyss sen masun etee, just niinku pitääki. Ja ku se kävi yälä hereillä ja tsögessä, se ymmärs mennä toista kautta pois. Ett mä en herää. Ja ku se tuli, se tuliki oikee päin, ett taas sitä toista kautta. Haa - heti meni uhkaus perille, se otti sen kerranki tosissaa. Meill kissoill on kuulkaas takana mahtavat voimat, ei noi orjat tajuukkaa millaset! Nii ett tääll on kaikki kondikses ja illaks mulle on luvattu munuaisii >0< Ja piäni toivoki on, ett jos se Poikaki tulis... mull on kyll vähä ikävä. Mamiskaki jemmannu jotai heekkui. Ja ainaski Kummisetä tulee varpisti tänää käymää, ett mä voin vähä jutskaa senki kaa. Eile oli muute taas koiratappelus mein partsin alla. Hullui dogeja! Mä tsiigasin mun koritualist niitä, ne vaan haukku ja älämölisi hirveesti... melkee puri niitte omii ihmisiiki. En tajuu. Kyll kissit kuiteski on fiksumpii. Ainaski me, eiks?

Mamin yhen tutun kissi käy tällee vessass - pitäsköhä munki alkaa harjotella. Toisaalta, mamiska sano, ett se kissi kerta on tipahtanu sinne vetee. Ett ehkä ei kandee. Mutt vinkiks vaa, ett me osataa ollakki tosi siistei. Mä meen nyt siistii itteeni partsill, kliffaa ku ei oo niin kuuma - se on vaihteeks taas huamisee...

----------------------------------------------

Vaihteeksi minä taas odotan, että joku muu tulisi keittelemään aamukaffet - lisäksi täältä on moni jäämässä taas lomalle, joten tarjottavaa myös, ziitos?!

Päivän biisi: Tell All The People

Luettua: Hilkka Pulli - Lämmössä väreilee totuuden jano, omakustanne, joka olisi ehkä pitänyt jättää kustantamatta tai kirjoittaa pariin kertaan uudelleen. Tämä täällä ei pidä tästä. Vain akuuteista akuuteimpaan kirjapulaan - silloinkin tumput käteen, ziitos!  Karin Fossum - Murtuma, tästä Welhotar piti! Erilaista Fossumia, koska hänethän lähinnä tunnetaan hyvänä dekkarien kirjoittajana. Tässä taas romaanihenkilö käy kirjailijan luona, välillä tarkistamassa juonen kulkua, välillä kertomassa omia tuntojaan. Erinomaisen mielenkiintoisesti kirjailijan mieltä ja tapoja peilaava tarina. Toki tässä voi nähdä myös kertomuksen yksinäisyydestä, liiallisesta kiltteydestä sekä siitä, mihin se pahimmillaan voi johtaa. Suosittelen, sen verran erilaista kerrontaa Fossumilta tällä kertaa...

Ja pitkästä aikaa, lääkärin moka: (Lääkäri ahdistuneen ja masentuneen potilaan tullessa vastaanotolle, potilaan työttömyys kestänyt kaksi viikkoa) Annetaan Medipam ja Propral ahdistuneisuuden oireen mukaiseen hoitoon. Kehoitetaan hakeutumaan työelämään ja tasapainottamaan elämää muutenkin! (toim.huom. Ja niitä töitähän nyt on tuosta vain saatavissa - että niinkuin sopii siitä hakeutua työelämään eikä syyttä suotta ahdistua kotona, voi prkele!!!!)

                                  

                    PERHANANMOISTA PERSTAITA!

TAKSOLLA KUNI INTIASSA...

Tänään oli siis vuorossa indialainen normitakso. Hänkin saapui yli esteiden, puomit kiertäen ja jalkakäytäviä ajellen. Sentään noudatti pyyntöäni ajella Herjaamolle ihan katuja pitkin, jopa koko matkan. Paikasta hänellä ei ollut aavistustakaan - nou hätä, Welhotar neuvoi! Tuli vaan mieleen, miten matkasta olisi selviytynyt asiakas, jonka puhe- ja kommunikaatiokyvyt ovat jostain syystä kehnot tai kielitaito vähänkään puutteellinen... Welhotarhan vaikka tarvittaessa puhuu käetkin puusta! No, täällä ollaan ja taisipa taas tämäkin aamu tulla vapaa-ajan matkaksi. Miksi, oi miksi ei opeteta käyttämään kortinlukijaa oikein? Tämä ei ole kuljettajien vika, heille ei vain ole koskaan näytetty, miten toimia henkilön ollessakin muulla kuin vapaa-ajalla takson kyydissä. Meitä työmatkalaisiakin kun sentään on! Toistaiseksi...

Mutta nyt Welhotar on nukkunut kuni pieni (no, ei nyt niiiin hirveän pienikään) possu! Kaivauduin sänkyyn hyvin aikaisin kirjani kanssa. Sirdaludin avulla sammahtaminen tapahtui hyvissä ajoin ja kunnon unta riitti lähes 6 h, osa siitä Vincentin jolinan säestämänä ja Welhottaren kirouksilla höystämänä. Eli nukuttu on. Loppuviikosta aamut ovat aina vain vaikeampia ja vaikeampia. Särkee, juilii, aamujäykkyys kestää ja kestää! Nii-in, aamujäykkyys, josta varmaan joku miehenpuolikas voisi haaveilla. Tässä tämä kyllä tarkoittaa kokonaisvaltaista jäykkyyttä, erityisesti jalat ja pikku kätöset kärsivät tumpeloinnista. Olin vähällä kompastua maton reunaan, sehän on jo varsin korkea kynnys ,>

Kiitos Kummisedän, aamupala oli turvattu ja lukemista riitti sekä eilisillaksi että täksikin aamuksi. Huomenna hän lupasi myös lähteä roudausretkelle eli pitkän kaavan mukainen kirja- ja ruokahamstraus jälleen. Palkkiona lievää vidhuilua, ilmainen taksimatka kotiin sekä jotakin hyvää ruokaa jossakin välissä. Hävytöntä hyväksikäyttöä, juu, mutta kun Kummisetä itse sanoi, että hänellä ei nyt ole muutakaan eli sopii hyvin. Ja kaikki tämä tasoittuu pitkällä aikavälillä eli minä avitan puolestani häntä joissakin sellaisissa puuhissa, jotka ovat hänelle hankalia hoitaa tai järjestää. Yllärinä saimme eilen molemmat Viron tuliaisia eli iiisot paketit Rizlaa ,D Tiedoksi vain, että kun itse vääntää tupakkansa, säästää melkoisesti ja tulee myös poltettua vähemmän. Rizla-paketti täällä maksaa 1.30, Virossa 100 paketin laatikko keskimäärin 15 juuroa eli 0.15/paketti. Jossakin on jotain vikaa!

Töitä on Herjaamolla riittänyt, ziitosta vaan. Eilen tuli taas innostuttua niin, että yksi ranteen palovammoista ärtyi pahemmin. Täytyy olla varovaisempi tänään. Ei ole kiva, jos se tässä nyt vielä tulehtuu, prletto. Eli työnpuutetta emme kärsi. Johan sitä luppoaikaa olikin melkein viikko!

---------------------------------------------

Purrrrrrrrve, kattiskat! No nyt ette kyllä taatusti usko, mitä toi mamiska on tehny mulle, hei siis mulle. Tiätteks te, se unohti, unohti mun iltanapikat!!! Meni vaan goisii ja sitt hornotti siälä iteksee. No, mä sitt kävin toss aamuyälä jo huamauttamas, ett sopis herää ja antaa tuplana aamu- ja iltanapikat. Ei se mitää heränny, märis ja puhu rumii, siis niinku /)#//&!"% tollast. Kunnon kissi kehtaa toistaakkaa sen sanomisii. No, heti ku se heräs, mä alotin saman jolinan. Eikä se muka muistanu. Laitteli vaa omii sotkujaa, no anto se kalkonii, mutt silti. Mä jäin vaihteeks taas tuijottaa sitä. Ja kävin välill huutaas partsill. Kyll se sitt hiffas ett jotai oli jääny välii. Mutt ei pyydelly anteeks eikä ees ryäminy mun edes. Otti vaan napikkapussin ja sain mä sitt vähä useemman kun normiaamuna. Ett palveluskunta pitää vissii taas laittaa johonki törkeen paikan leirille. Niinku uudelleenkoulutuksee. Ei täss kai muu auta. Ei nimittäin tullu heekkuruakaakaa eile, itellee teki jotain ryynispurvelihässäkää. Nou vei, semmosii voi syädä. Ett nyt pitäis ton kyll vähä skarpata! Muute menee vähä harkintaa monet jutskat. Mami - tää on sitt uhkaus...

Ett täst tarttee ottaa vähä mallii ja hyppää itte koneelle illalla! Mutt nyt mä hyppään goisiin partsill - se on taas huamisee...

-----------------------------------------

Ja minä jään odottamaan, josko joku uljas tulisi pelastamaan minut Herjaamon kaffettimen orjuudesta.

Päivän slogan: Menneiden unohtaminen tuottaa mielenrauhan!

Päivän biisi: Aina mielessä

Luettua: Douglas Kennedy - Vaarallinen valinta, melkoisen karmiva avioliittoromaani. Ei mene hömpän puolelle edes. Ja hämmästyttävintä se, että mieskirjailija pystyy näinkin hyvin kuvaamaan mm. synnytyksen jälkeistä masennusta ja eri tapahtumia naisen näkökulmasta. Oikeussalidraama on myös hyvin hallinnassa. Ei ollenkanas kehno opus, ei. Mutta EN suosittelen rastaana oleville, pienten lasten äideille enkä herkästi tunteillaan kirjoihin reagoiville - tästä voipi tulla paha olo! Madeleine Thien - Varmuus, eleetöntä, vaivattoman oloista ja taitavaa kerrontaa. Tapahtumat liikkuvat välillä II maailmansodan jälkeisessä Borneossa, välillä Vancouverissa, Prahassa ja Hollannissa. Welhotar piti ja suosittelee - ei tosin aivan varauksetta, eli tämäkään ei ole mitään hömppää.

                                   

                          TOUHUPITOISTA TORJANTAITA!

TAKSOLLA KUNI NIGERIASSA....

Heti aluksi - en halua olla ilkeä ihminen enkä rasisti, tämä olisi voinut sattua kenen tahansa takson kanssa. Eli tänä aamuna odottelin jälleen raittiissa ilmassa kotiovella taksoa. Kuulin auton taas pörräilevän jossain, jossain, mutta koska röntgenkatseeni ei edelleenkään toimi, en voinut lähteä mihinkään. Äkkiä takso kääntyi eteeni - suoraan kävelytien, pihan ja kaikkien esteiden läpi. No, on sieltä aikaisemminkin ajettu. Mutta vaarallista se on, muiden ihmisten takia ja ihan kiellettyäkin. Autossa oli komea raamikas musta mies, joka puhdisteli takapenkkiä. "Joku kaatanut sosasolaa, jees". No jees jees, kunhan itse pääsin kuivalle penkin puoliskolle. Ja ei kun matkaan. Kaveri ei uskonut, että mentäisiin ihan oikeaa tietä. Jouduin neuvomaan takaisin läpi pihojen ja esteiden. Seuraavaksi jouduin neuvomaan Päätalolle ja ilmoittamaan, että ei sinne vaan seuraavasta risteyksestä. No, tätä on sattunut aikaisemminkin. Nou hätä siis. Mutta - liekö sitten huono näkö vai tottumus, tämä kaveri makasi ratin päällä, kuitit olivat aurinkolipan alla ja aurinko paistoi suoraan silmiin, joten käsillä piti sitten varjostaa. Syöksähtelimme hypähdellen pienen sammakon lailla Herjaamon portaiden eteen. Kortinkäsittelykin oli uppo-outoa, taisi taas mennä vapaa-ajan koodilla... huoh... niin se on kyllä mennyt aikaisemminkin ja useinkin. Läheskään kaikki kuljettajat eivät osaa käyttää kortinlukijaa. Toivottavasti sossun tätsykin tajuaa listoja lukiessa, että minä en säännöllisesti kulje vapaa-ajan matkoja arkipäivinä klo 5.30 - 6.00 ja jälleen 14.30 - 15.00. Ainakaan vielä ei ole kyselyjä tullut!  Matka oli siis lyhyt, mutta jännityksen täyteinen. Varsinkin kun Kirkonkyläntiellä on melko vilkas liikenne pitkin varhaisaamuakin. Eli täällä ollaan - taas ,D

Hmph, töitä riittää. Arvelin alkuviikosta ihan oikein. Hätäisesti ehtii tärkeimmät lokit lukea työaikana. Aivan väärin! Pitäisi ehtiä tehdä myös paljon muuta tärkeää ns. taukojen aikana. Mutta kun ei pysty. Kaikki eivät tästä kiireestäkään niin piittaa. Minä vain omaan tämän kirotun ns. työmoraalin - ja sitten olen taas kipeänä. Eilen illalla jo mietin, että jospa alkaisi heittää kaikki ihan pläskiksi. Tekisi muutaman homman päivässä, luimistelisi ja lintsaisi niin paljon kuin kehtaisi. Ei taatusti tulisi jatkoja. Mutta tulisi 500 päivää ansiosidonnaista, asumistuki ja mahd. sossun avut. Kyllä nyt Welhotar ja kissa niillä pärjäisivät. Eikä jumalauta olisi joka iltapäivä ja ilta niin prleen kipeä! Minä todella alan harkita tätä asiaa.

Olin eilen jo aamupäivällä niin repokipeä, että itketti. Mömmöjä vaan nassuun ja lisää duunia, menihän se. Prle! Kotona meni tunti, ennenkuin pystyin tekemään yhtään mitään, siis mitään. Mutta pakkohan se oli raahautua suihkuun vaikka väkisin, tehdä vähän evästä ja tsekata koneelta pari asiaa. Ja daddadaa, Welhotar katsoi taas kuvalaatikkoa, edelleen Kelly Osbournea Jaappanissa ,D Sitten kaikista lääkärin määräyksistä huolimatta kietaisin huiviini 4 mg Sirdaludin ja vartissa iski tajuttomuus, josta heräsin vasta klo 4. Jee, unta ainakin 5 h, keskeytymätöntä unta. Imovanet heitän seinään - eh, siis pidän varalla. Kyllä se on Sirdalud joka toimii, kun lihakset ovat täysin jumissa ja joka paikkaa särkee! Ja Lyricat pidän myös varalla. Kun ei käy niin ei käy. Prle, kai sitä ihminen saa tropata itseään niillä mömelöillä, jotka tehoavat, jos lääkäri ne on määrännyt ja noudattaa annostuksia. Kivakandilla oli vain tämä oma idea, joka nyt ei sitten toimi.

Onneksi on olemassa Kummisetä! Hän lupasi käydä tänään puolestani kirjastossa palauttamassa jokusen kirjan (kassillisen siis) ja hakemassa muutaman varauksen. Lisäksi leipä on loppu, joten lupasi tuoda sitäkin. Ziitos, taas olisi mennyt kaksi taksimatkaa tuohonkin eli täysin turhaan. Sen verran on riisiä kaapissa ja jotain emmettä pakkasessa, että pärjään perjantain kaupparoudaukseen asti. Mutta aamulla on ihan pakko saada paahdettua ruisleipää ja kaffetta, muuten minua ei saa liikkeelle.

-------------------------------------------

Huapurrrrrrrrrrrrmenta, kaikki kunnon kollit ja upeet leidit! Vinde, mäki oon goisinu tosi sikeest. Johtuukoha se siit, ett mamiki goisi nii hyvi? Omituist. Tai sitte siit, ett mä sain eilen aikastas ison biitin jääfisuu, ku mami väsäs eväksii duunii. Njam, jääfisu on hyvää. Ja sitt mä menin goisiin taas. Mutt muistin herää siihe aikaa, kun tulee ne jotkut uutiset, ett sillo mamiska ainaki muistaa antaa mulle mun heekut, ne parhaat, maitonapikat nimittäi! Sitä on pakko mennä sillo istuu sen etee ja tuijottaa nii pitkää, ett se hiffaa. Ett hei,  toss on toi kissi, se ei oo saanu napikoita. Ja sillon liikkuu. Mamiki punkee ittesä väkisi soffalta ylös ja napikkakaapille, ku vaa kunnolla jaksaa tuijottaa. Nyt mä oon tosi toiveikas kans tän illan safkast. Mä tiän, ett jääkkäris ei oo muut ku mein aamukalkonit! Sen on ihan pakko ottaa pakkasest jotai. Ja kaikki mikä on pakkases, kelpaa mulle kans. Jee! Ai - mä unohdin, siälä on niin vihanneksei kans. Ei kai se pelkästää niit, eihä, ei... mamiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiih!!!

Tsiigatkaas nyt kavrut, tätä mä oikeestaa eilen tarkotin! Ett ku sitt jos löytää jonku vinkeen gimman, nii ni mitä ihmett sitt pitää tehdä? Kattokaas ku tota, ihan yks pikku juttu, niinku ett ei oo kais-tiiätte-mitä... ett kai sitä pitää tyytyy sitt vaa pussaa, vai?! Mä meen nyt pussaa mun partsin tualii ja goisiin vähä. Huamisee taas vaihteeks!

------------------------------------------

Ja minun kai on alistuttava siihen, että keittelen täällä aamukaffet joka aamu. Jäks.

Päivän slogan: Ei voi eksyä, jos ei välitä missä on!

Päivän biisi: Vakosamettihousuinen mies    (juu kiitos, saa ilmoittautua!)

Luettua: Mikael Niemi - Mies joka kuoli kuin lohi, mieletön dekkarinoloinen romaani, osittain tietysti meän kielelä. Niemen kirjat ovat aina ilahduttaneet Welhotarta, niin tämäkin. Tällä kertaa sivutaan useaakin tärkeää asiaa; kieltä, kulttuuria, maaseudun ja kaupungin murrosta, hyväksikäyttöä, juuria ja identiteettiä - lisäksi paljon muuta. Welhotar suosittelee, harkitsee myös tämän hankkimista hyllyihinsä!

                             

                      KETTUMAISTA KESKIVIIKKOA!