NORMIVÄNINÄT SEKÄ MUUTA; KAIKKEA KAIKILLE!

 

 

Ei tajua, ei jaksa, ei pysty, ei kykene. Siis nukkumaan, edes. Eilisiltana väsy iski kuni lekalla olisi lyöty, mutta kun illalla ei uskalla kuin hetken horrostaa. Muuten ei nuku ollenkaan yöllä. Nytkin se jäi taas jokuseen tuntiin; köhää, lonkka- ja selkäsärkyä puoli yötä. Tai siis makaamisajasta, täällähän sitä minun termistöäni jo kommentointiinkin taannoin. Hmph, tämän päivän kun vielä jaksaisi. Pakko, ei auta. Koivet on aivan hirveän näköiset, onneksi niitä ette sentään näe. Niin sadisti en minäkään sentään ole, että ottaisin niistä kuvan tänne!

 

Illalla voikin valvoa tasan niin pitkään kuin huvittaa, nukkua normiaika, vetää aamumömelöt ja kömpiä takaisin goisimaan. Sen minä kyllä osaan ja haluaisinkin tehdä niin vaikka joka päivä. Ja päivätirsat tietty. Sitten pärjäisi kyllä, ehkä. Nyt on vaan Varastollakin ollut niin pirun kiirus, kaikenlaista sähläämistä yli oman tarpeen.

 

Lisäksi jonkunlaista harrasteenpoikasta aiheuttavat tietysti lukeminen ja kirjoittaminen. Sen lisäksi tavaroista eroon pääseminen, uutena tapana mm. kivat vaihdot täällä, suosittelen erinomaisen lämpimästi! Helppo tapa päästä vaihtamalla tai lahjoittamalla tavaroistaan eroon. Ja ihan hauskaa vielä. Niin että siitä vaan mukaan. Samoin peruspaikka, simppeli ja helppo, on osoittautunut vähintään Huutiksen veroiseksi. Huutis on mennyt reilusti alamäkeen kun eräs tietty taho osti sen haltuunsa. Eli siellä on rahastuksen makua reilusti käyttämisessä ja tietyissä toiminnoissa sekä provikoissa yms. Ihan sikamaista! Perustoiminnot ovat toki vielä ilmaisia, mutta hyvin hankalaa pelkästään niillä on nykyään pelailla. Ei kiva, hinnatkin ovat nousseet pahasti. Joten suositan noita muita vaihtoehtoja, kannattaa ainakin kokeilla!

 

Tuli sitten eilen käytyä postissa, jep. Kaksi kassillista oli lopulta paketteja, kun hain yhden pelkällä viivakoodilla, jonka kopion nappasin lähetysten seurannasta. Sain mulkaisuja osakseni postitätsyltä – uusi ja hidas tätsy, hmph. Ei kiva. Ja yksi lähetys piti laittaakin eteenpäin. Ai niin, luukustakin oli tipahtanut pari lähetystä, joista varsinkin eräästä tekstiili- ja kirjapitoisesta ylläristä tämä kiittää erityisesti :D Mukavaa ja odotan innolla opuksen lukemista ;)

 

Muuten ei ole tiedossa taaskaan mitään ihmeitä. Tänään kirjasto-kaupparoudaus, hemmetisti kantamista tiedossa. Kaikki on TAAS loppu, enkä edelleenkään tajua, kuka meillä syö ja juo niin hemmetisti?! Ja lukee kirjoja, täh? Vinski salavihkaa päivisin, tietty >o< Hyvä syyttää kissaa, joka nyt rauhaisana loikoilee soffan selkämyksellä meditoimassa.

 

 

 

Päivän slogan: Varokaa ihmisiä, joilla on vain yksi kirja...

 

Päivän biisi: Löytyy valinnan mukaan täältä!  ;)

 

Luettua: Tony Parsons – Pojista miehiä, trilogian viimeinen osa. Ja edelleen pitää pintansa, vaikka jotenkin tämä onkin aika ahdistava, ainakin minusta. Silti pidin ja suositan, koko sarjaa siis! Richard Powers – Suopeus. Hmm, hienoksi opukseksi mainittu, mutta en minä tässä mitään hirveän ihmeellistä näe. Oma skeptinen mielipiteeni vain, että onnellisuutta ei sellaisenaan ole olemassa, ei geneettisesti, ehkä sentään kemiallisesti ;D Älyköt varmaan pitävät tästä! Paul Auster – Sunset Park. Melkomoista tarinaa kehrää mies taas; draamaa sekä perheessä että muissa ihmissuhteissa. Tämä kolahtaa! Arnaldur Indridason – Jyrkänteen reunalla. Tämä kaveri osaa, täytyy sanoa. Miten oudot kuolemat muka liittyisivät toisiinsa, menneisyys tulevaisuuteen ja kuinka Islannin talouskriisi tuntuu vaikuttavan kaikkeen! Suositan, erinomaista jälleen. Jukka Petäjä – Hiidenhyrrä. Kolme vankia karkaa mielentilatutkimuksesta Lapparista. Yksi heistä tappaa pakokaverinsa ja matka jatkuu. Tarkoitus on hakea ryöstösaalis serbimafiaan kuuluvan Dragon kanssa. Juttua tutkii mm. Suokko, jolla on ongelmia omastakin takaa. Mutkia on matkassa jos jonkinlaista ja ylläriäkin mahtuu mukaan – ainakin lopussa! Ei pashempi juttu, mutta jokunen ns. maantieteellinen totuus nyt ei vaan pidä paikkaansa, vaikka tekijä sillä kehuskeleekin. Leif GW Persson – Matkan pää. Johansson on jäänyt eläkkeelle ja saa makkarakioskilla aivoinfarktin, josta toipuu hiljalleen. Samalla hän kuulee lääkäriltään 25 v. vanhasta koulutytön murhasta, joka on edelleen selvittämättä ja vanhentunut. Mies alkaa tutkia tapausta, jotta edes oikeus tapahtuisi. Kunto on heikko, mutta aivot toimivat – ainakin välillä – ja avustajia riittää. Perssonilta jälleen erinomainen suoritus, suositan! Carl Hiaasen – Takaisin luontoon. Jo vain, uusi suomennos kaverilta eikä tietenkään tätä voi olla lukematta ja kehumatta. Hullunhauskaa luomisvoimaa outoine tyyppeineen ja intiaaneineen, Floridan rämeillä, saariryteikössä ja pienissä kylissä. Puhelinmyyjiä, yksityisetsiviä sekä muuten vaan hölmöjä miehiä ja villejä naisia. Ehdoton suositus, varsinkin alligaattoripainin ja pään sisäisten äänien kavereille :D John Grisham – Tunnustus. Ajankohtainen aihe eli kuolemantuomion täytäntöönpano, syytön mies joutui kuolemaan. Murhaaja ja raiskaaja tunnusti, mutta mitä tapahtui ja tapahtuu? Mellakoita, lehtijuttuja, väenkokouksia... mutta muuttuiko Texasissa oikeasti mikään? Hyvä opus siitä, miten syytön mies saadaan kätevästi tuomittua ja teloitettua eikä oikeaa tekijää uskota. Suositan! Seppo Konttinen – Suomalainen ruokalasku. Nonnih, tässä kaveri kertoo juuri sen, mitä tässä olen välillä yrittänyt tuttavillekin selittää... eli kaksi keskusliikettä hallitsee kotomaan markkinoita, Närpiön tomaatit ovat timanttien arvoisia jne. Kannattaa ehdottomasti lukea, mitä meille on valehdeltu EU:n myötä ja mitä on tahallisesti tai tuottamuksellisesti jätetty kertomatta (esim. maataloustukien saajat ja määrät!). Paljon asiaa tiiviissä paketissa, myös lähiruuasta, lisäaineista, hinnanmuodostuksesta (mm. leipä, maito, lihatuotteet, kala). Ai että, tämä pitäisi antaa jokaiselle jo koulussa! Nih kerta! Ja osasta näistä sitten siellä toisaalla, kun taas jaksaa ja ehtii. Hyviä opuksia olikin taas tarjolla ihan kiusaksi asti, kun pitää vain lyhyesti noteerata tässä. Nyt on vähän taas takkuillut tämä kirjoittamispuoli ihan jo kehnohkon olon ja flunssan takia. Ei jaksa tihruta näyttöä, kun työntekoakin se jo haittaa, illat ovat nimittäin vielä pahempia *seli-seli-seli*.

 

No, minä tästä lähdenkin taas ropottamaan. Ensin kaffittelen ja napittelen, sitten taksoilen ja tupakoin... elämä on helppoo... Pahus, luontaistuotteet menevät näköjään tiukoille, pojat eivät ole saaneet maataloustukiaisia riittävästi! ;)  Ja toisaalta, kännikin on näköjään poissuljettavissa  :O

 

 

 

POLKA, JONKA ELÄMÄ EI KOSKAAN OLE OLLUT VARSIN HELPPOA!

 

 

VÄSYTYSTÄ, LUNSSAA EDELLEEN SEKÄ KYLLÄSTYSTÄ...

 

 

ei vaan jaksa. Olen taas rättisupipoikki. Töitä riittää aivan hitonmoisesti, en tajua. Tai tajuan, joo. Ja teen. Kyllä. Kiroilen itsekseni, mutta en känise kenellekään – en piruuttaankaan. Prletto.

 

Tänään pitäisi postiin työmatkalla – hah, eipähän tällä kertaa rikeerattu asian kanssa. Ikävä kyllä, tiedän siellä olevan ainakin kolme lähetystä tulossa joko huomenna tai perstaina enkä saa niitä. No, on tuossa neljä silti... en ymmärrä, mitä minä taas touhuilen. No, suurin osa on kirjoja ja tuo yksi jotakin muuta ;)

 

Lunssa voi edelleen hyvin, herään kivun lisäksi öisin hemmetinmoiseen räkäyskään *viehättävää, eikö*. Ei ole laitaa, mitkään mömelöt eivät tehoa mihinkään. Taidan olla immuuni. Jokin luonnontuote voisi olla poikaa...

 

Josta tulikin mieleen, että löysin eilen Hörhön erään jömmapullon. Nyt niitä on jo kolme *muahhahaah*. Mahtaa kaveria ottaa päähän! Luuletteko, että minä soittaisin ja kertoisin, jos hän ei kerran jostakin syystä taas halua pitää yhteyttä. Ehei, minä nautin ne vaikka flunssalääkkeenä mieluummin, nih kerta! Minusta tuntuu muutenkin, että minua vaivaa nyt krooninen alkomahoolin puute :O Pitäisiköhän sitä tässä... huomenna... ehkä... voisihan sitä... tai sitten... niin...

 

Jospa minä luonnontuotteista sitten kaffelle tässä. Ei edelleenkään mitään järkevää, asiallista tai mukavaa. Minultako? Älkää nyt naurattako. Jos minä rupean hauskaksi, mukavaksi, positiiviseksi ja asialliseksi, minulla on LOPULTAKIN Se Oikea Lääkitys!

 

 

 

POLKA, VÄSYNYT, MUTTA EI TOD. ONNELLINEN!

 

 

 

TAKSOT JATKAVAT KIUSANTEKOA...

 

 

eilen oli yksi kehnoimmista kuskeista ”opettamassa” uutta kaveria. Voi huokaus, ei niin mitään rotia reitissä eikä ajotavassa. Murisin ja kuski ohjaili kaveria koko ajan väärään suuntaan – päinvastaiseen jopa loppupeleissä. Hmph, väsyneenä, kipeänä ja kaikkensa työnantajalle luovuttaneena sitä meikäläinen oli taas aika krantusti puhuteltava.

 

Aamulla taas oli yksi kivakuski, jonka kanssa keskusteltiin ihan vakaviakin, mm. vanhustenhoidosta (suunnittelimme semmoista hauskaa vanhuutta, ettei tarvitsisi virua vaipoissa -> laulua, hyvää ruokaa, viiniä jne. tarjolla sekä valittua seuraa) sekä eutanasiasta. Jännä kaveri, entinen ammatti metallimies – nykyisin invataksikuski. Sanoi, ettei tuolloin ollut tullut mieleenkään, miten hankalaa joillakin voi todella olla jopa liikkua. Myöntelin, minä sentään jotenkin tulen toimeen. Monella on tod. huonomminkin. Eli päivän taksosaldo meni plussalle ihan tämän kaverin ansiosta. Ikävä kyllä, hän osuu harvoin aamuajoon meikäläiselle.

 

Töitä taas jaksettiin ropottaa eli pinoja kannettiin ulos ja sisään. Eihän siinä mitään, mutta minä edelleen pärskin, räin ja yskin rätväkästi. Ajatelkaas nyt, paljonko minä ehdin tartuttaa ihmisiä tässä tämänkin viikon aikana? Arvelisin, että kymmeniä! Riippuu siitä, miten kauan basiliskot kirjekuorissa jaksavat elostella ;) *kiero wirn* Ei ole minun vikani, jos puolikuntoisana joutuu töissä olemaan.

 

Jahas, se on viikko puolessa, kun on päästy jo tähän asti. Jospa tänään kävisi Serkuissa täydentämässä vähän muonavarantoja; juustoa, kohuked, adjikaa, kurkkusaladoa, leipää, kuivahetelmiä... jotain tuommoista ainakin. On se kumma, että tämä lunssa ei ihmeemmin vienyt ruokahaluja. Vain niinä parina pahimpana kuumepäivänä ei tehnyt mieli ruokaa. Eilen taas vetäisin pesofatillisen saladoa, kimpun taatelia, iiison päärynän (prhana, se oli viimeinen, kilo on mennyt!) ja palan näkkäriä. Vielä teki mieli jotakin, mutta ei silti ollut mitään oikein semmoista... outoja mielitekoja vaan.

 

Nyt ei ole enää edes outoja mielitekoja. Koska minulla ei ole mitään radikaalia(kaan) kerrottavaa, poistun keittelemään kaffet – pitää juoda PALJON kaffia - sekä nauttimaan loppukuurin antimia ja normimömelöt. Hrhrh, päivälläkin heitän helttaan neljä kapulaa sekä kaksi piltsua, melkomoista lääkitystä eikä silti tehoja! Räyh!

 

 

 

POLKA, JOKA TOIVOISI VIIKON LOPPUVAN JO TÄNÄÄN!

 

 

TAKSOT VIEVÄT ITÄÄN – MUTTA MINNE?

 

Olipahan eilisaamu taas varsinainen taksoseikkailu. Oikeastaan sen saattoi jo arvata, kun härra saapui 10 min myöhässä iloisana kuni peijpone. Huva paiva! Jees, toki! Pimeää kuin muulin persiissä, kylmää kuin pingviinin pakaroissa ja keuhkoja särki kuin soramurskaa. Siinä väkisin sain itseni ängettyä liian korkeita rappuja jätteisoon taksoon ja ei kun matkaan. Pimeää siis edelleen. Enkä minä sieltä sävylasien takaa taaskaan nähnyt, että eihän sitä Itä-Pazilaan suinkaan käännytty; härra halusi ajaa suoraan Itä-Pagilaan! Äimälän pässit, sano. Kilometrejähän siitä tuli ja minä töistä myöhässä melkein puoli tuntia. Sanoin, en edes raivostunut, että PAZILAAN sitä piti!!! Hmph. Toivotteli sitten kaikenlaista hyvää; työpäivää, hauskaa päivää, mukavaa jatkoa. Minä vain mulkaisin pahasti.

 

Kivatakso nimittäin perjantaina kertoi, että nämä sopimuksilla ajavat kaverit saavat näistä jokusesta ylimääräisestä kilometristä aina juuron tahi pari taskuunsa. Ei siis ihme, että meikäläistä kuljetellaan välillä sitä pisintä mahdollista reittiä, vaikka muut keikat kaverilla kusisivat. He vaan soittavat keskukseen ja vetoavat siihen, että ”asiakas on vielä tässä kyydissä ja menossa ollaan, ei ehdi seuraavalle keikalle”. Juuroja taskuun ja seuraavaan keikkaan asti luppoaikaa! Ei paashemmin suunniteltu. Minua vain tuo ei kyllä ilahduttanut yhtään.

 

 

 

Varastolle saavuttua totesin työtilanteen juuri sellaiseksi kuin olin arvellutkin. Helpot ja nopsat hommat oli lomitettu ja tehty pois. Paashamaisimmat ja kinkkiset oli joko osittain tehty (väärin nekin... korjasin) tai jätetty tekemättä. Vääntämistä riitti koko päiväksi ihan riittävästi. Ainoastaan seinänaapuri tiedusti tilaani ja oli vähän huolissaan. Hän on tämä, josta kerroin aikaisemminkin, meillä on ns. yhteisiä tauteja! Ainoa siis, joka ymmärtää, millaista on sairastaa kaiken muun sotkusairauden lisäksi vielä normia ärhäkämpi lunssa keuhkoissa. Muut vain katselivat ja välttelivät. Ei silti, minä heidän sääliään tai kuulumisiaan kaivannut. Kävinkin keittiössä pari kertaa hakemassa kaffetta sekä yskimässä ja räkimässä oikein reippaasti ja kuuluvasti. Eiköhän ne basiliskot siellä muhi näppärästi ja kasva rehevästi *muahahhaah*, mitäs pakottavat sairaan ihmisen työhön! Sitä ehdottomasti saa, mitä pilaa.

 

Kirjoja tuli taas, on melkoisesti luettavaa. Satoisa kirjasyksy, etten sanoisi. Kun vaan ehtisi kirjoittaa myös. Se tässä enempi huolettaa. Yritän ottaa aikani vaikka aamuisin, jos mahdollista. Illalla ei enää jaksa eivätkä aivot (?) toimi edes sen vertaa kuin herätessä eli aamuyöllä, kuten muut sanovat. Minusta klo 3 – 4 on selkeästi aamu, varhaisaamu, ja mitä paras ylösnousuaika. Varsinkin kun ei enää pysty kivuilta ja säryiltä nukkumaan eikä edes kääntymään. Nih kerta!

 

Eli tässä näihin aikoihin, kun tätä päivitän. Ei ole vielä edes Höskän jakaja käynyt. Siinä olisikin minulle ihan hyvä duuni. Ainoa vaan, etten voi kävellä enkä kantaa niitä lehtiä. En myöskään erityisemmin pidä Höskästä. Mutta ideatasolla. Aina kannattaa ideoida ja sen jälkeen delegoida. Ideatasolla aika moni asia on muuten käyttökelpoisen tuntuinen ;D

 

Kuten sekin, että joskus lähtisi johonkin. Jos joku sattuisi tietämään FMEJ:n tai Dumarin keikan lähiaikoina, Welhotar voisi jopa liikahtaa! *ristii selän taakse sormiaan varmuuden vuoksi* Ainakin, jos joku lähtisi vaikka kaveriksi. Noin niinkuin vinksuna, en minä mitään koskaan kuitenkaan mistään tiedä! :O Minä olen vaan mölli Malmilta.

 

Nyt menen möllittämään muutaman mömelön, antilooppikuuri loppui, räkäpiltsut ja kuumetuslääkkeet jatkuvat. Lisäksi toinen kourallinen normilääkkeitä sekä vitamiinot. Ai miten niin kemiallinen kooma? En minä muuten mihinkään ”työpaikalle” ikinä pääsisi.

 

 

 

POLKA, HÄN JOKA ELELI MÖMELÖILLÄ PUOLET ELÄMÄNSÄ PÄIVÄT!

 

 

LUNSSA JA TYÖT JATKUVAT...

 

ja arvatkaas, ottaako yhtään päähän? Tämä oli toki retorinen kysymys; tietysti ottaa. Pakkaan kassiini eväksien lisäksi rullan talouspaperia, kaksi pakettia mömelöitä sekä yhden sekalaisen pussukan random-mömelöitä. Jospa saisi tämän päivän vietyä niillä loppuun.

 

Kas kun taas tiedän, mitä on odotettavissa. Kuu on lopuillansa ja se tarkoittaa sikamaista työsumaa aina. Tod.näk. siellä on odottamassa aivan helkkaristi tekemätöntä työtä. Argh, ja minua juilii edelleen, räin ympäriinsä ja pärskin sekä muuta mukavaa! Ja jos tunnen kuumeen poikasenkin nousevan, menen Arvaustaloon, kyllä varma on nih! Minua ei enää suotta kiduteta.

 

Pari päivää tässä menikin jo niin, että ketutti oikein kunnolla tämä maanantain ajatteleminenkin. Varsinkin eilen, en saanut tehtyä mitään järkevää – taaskaan. Normihommat oli pakko hoitaa, ei muuta. Mitä välii, paljon kiinnostaa hei...

 

Tarvitsisin ehdottomasti sairasloman toipumisloman, mutta sellaistahan ei toki saa. Kauheaahan se olisi, jos ihminen terveenä töihin tulisi. Mieluummin niin puolikuntoisena, että kohta sairastuu uudelleen. Mahd. vielä pahemmin. Hmph, sellaista se on tämä työnantajien mentaliteetti nykyään. Ja kun vuorotteluvapaakorvauksiakin aiotaan kiristää vuoden vaihteessa, ei ole enää mitään toivoa mistään. Hiljaa tuossa jo mietin mielessäni, että jos sille osa-aikaiselle ei pääse, voisi vähäksi aikaa ottaa vuorotteluvapaata. Kai sitä jotenkin pärjäisi, vaikka sitten heikomminkin. Kun on aina tottunut pärjäämään kohtuullisen vähällä...

 

Ei perhana, alkaa ottaa taas päähän tämä kaikki! Ei minusta ole tänään kuulkaas rapottamaan mitään eikä ottamaan kantaa ajankohtaisiin asioihin. Menen keittämään kaffet ja riipimään kaksi kourallista mömelöitä -> lisäkourallinen tulee noista kuuritropeista. Onneksi on vielä pari kypsää päärynää. Voitte siis kuvitella minut maaninen, seisova katse silmissäni jauhamassa päärynää mehu ja kuola suupielistä valuen. Miellyttävä ajatusrakennelma, eikö?

 

 

 

POLKA – TUO IHMISELTÄ VAIKUTTAVA BIOJÄTERAUNIO!

 

 

SAIRASLOMA LOPUSSA – NIIN MYÖS POLKA!

 

Ikävä kyllä, se on taas huomisaamuna raju startti  Varastolle. Ankeaakin ankeampaa siis. Yskiäröykytän kuni hirvi. Siis vain yskin, en liiku. Muistutan muuten virtahepoista, mutta en ole niin nopea – nassu vain näyttää siltä. Eläimellistä menoa, nääs tänään(kin).

 

Koska siis tänään on taas tylsääkin tylsempi päivä ja lunssailu jatkuu, osallistun Olgan haasteeseen eli kahteen meemilöön :D

 

Ensimmäiseksi piti kertoa 8 asiaa itsestäni. Jo vain, voisin kertoa vaikka 100 tai sitten en mitään – mutta olkoon:

 

1. Olen harvinaisen itsepäinen, kun sille päälle satun – samoin pitkävihainen ja muistan kokemani epäoikeudenmukaisuudet kymmeniä vuosia yksityiskohtia myöten!

 

2. Edellisestä siis seuraa se, että minulla ei ole ystäviä (enää).

 

3. Olen muuttunut sairauksien ja kipujen myötä yhä antisosiaalisemmaksi. Onneksi joskus saa vähän nukuttua ja unielämäni on erittäin sosiaalista ja aika usein myös mukavaa.

 

4. Täytettyäni tietyn määrän vuosia, päätin, että tässä iässä pukeudun juuri siten kuin haluan; vaikka sitten kissakenkiin ja laitan toiseen jalkaan punaisen ja toiseen mustan sukan. Lisäksi käytän aitoa tekotiikeriturkkia niiden kanssa!

 

5. Pyrin puolustamaan tiettyjä mielipiteitä hamaan katkeraan loppuun asti, vaikka näyttelisinkin myötämielistä!

 

6. Olen vakaasti sitä mieltä, että minua ei koskaan tule kohtaamaan ns. hyvä tuuri saati sitten onni!

 

7. Olen pessimisti; lasi ei ole puoliksi tyhjä eikä se ole puoliksi täynnä –se on silkkaa myrkkyä!

 

8. Osaan olla katkera ja kateellinen, hyvinkin paljon, vähintään kerran päivässä. Toisaalta osaan myös olla kiltti, huolehtiva, ystävällinen ja tehdä palveluksia ihmisille ihan muuten vaan... Tosi skitso siis!

 

Ja toiseksi piti vastata viiteen kysymykseen – helppoa, mutta liian laajoja :D

 

1. Lempiruoka:

 

Mieluusti omatekemä kasvismuona, jossa on paaljon mausteita. Myös joidenkin thai / intialaisten/ kasvisruokapaikkojen ruoka käy, mutta ulkona syöminen on melko hintavaa ja meikäläiselle hankalaa eikä yksin viitsi lähteä ulos. Joten oma apu tässäkin paras apu! Myönnetään, että pari kertaa vuodessa syödään pizzaa, joka aina lasketaan kasvisruuaksi :)

 

2. Lempimakeinen:

 

Kalevin appelsiini-tummasuklaa tai espressosuklaa!

 

3. Lempiluettava:

 

Kaikki, missä on tekstiä. Lukulistan päivitän pari kertaa viikossa blögiini. Luen arkisin 1 – 3 opusta päivässä, viikonloppuna enemmän. Todettakoon, että ei kuvalaatikkoa, joten oma mielikuvitus tuo paljon vilkkaampaa huvitusta :D Ei elämää ilman kirjoja. Opin lukemaan n. 4-vuotiaana vaatekomerossa Akkarista, kun The Äitee ei enää jaksanut lukea minulle vaan sanoi (ilmeisesti piloillaan) että menisin komeroon ja lukisin itse  - kun tulin komerosta, tajusin osaavani lukea. Luen kaikkea tietokirjoista hömppään; lemppareina hyvät dekkarit ja jännärit, kauhu ja fantasia sekä elämäkerrat. Uudet kotimaiset sarjakuvat ovat myös mahtavia!!!

 

4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä:

 

Ennen tein kaikenlaista vaatetta itselleni, enää ei jaksa eikä kannata (siis taloudellisesti, kankaat ovat tosi hintavia). En osaa kutoa ns. oikeita asioita enkä myöskään virkata oikein! Ommella kyllä eli verhot yms. ompelen itse, samoin kasseja tms. simppeliä tai korjaan jotakin tarpeellista. Mutta mieluista, njäääääääh!

 

5. Lempielokuva:

 

Avaruusseikkailu 2001. Pieni suuri mies. Hyvät, pahat ja rumat. Edwin Laineen versio Tuntemattomasta sotilaasta. Paljon suosikkeja; Antonionin, Chapen, Kaurismäkien elokuvat. Vanhat länkkärit, vanhat kotimaiset (rhomanttista ja dharmaattista).... En ihmeemmin jaksa enää katsella liikkuvaa kuvaa...

 

Jos joku haluaa osallistua, ottakoon näistä onkeensa. Tämän tein illalla, kun oikein taas ketutti! :D Juu, oikeastaan, haistetaankin mukaan kommentoijani Ansku, Mr. V. sekä Zimbo ja Sipe. Sovitaan niin, että vastata voipi omassa lokissa tai kommenttilootassa jos haluaa. Ihan miten vaan. Ja vastatakin saa millä mielellä tahansa *wirn*, kun käypi täällä ensin lukemassa ja ilmoittamassa alla, että osallistuu - sopiihan?

 

Minä menen riipimään lisää mömelöitä, ei niistä kuntoon tule, mutta on vähän mukavampi sairastaa!

 

 

POLKA – EDELLEEN SVINDUUNTUNUT, KYLLÄSTYNYT JA KATKERO!

 

 

NIINHÄN SE MENI EILINENKIN,

 

 

vielä vaan flunssatellessa ja köhiessä, kuumeen hiipiessä salakavalasti illemmalla takaisin. Sain sentään asialliset hommat kylillä hoidettua nopeasti ja tehokkaasti. Otin nimittäin sen verran tujun mömelöcocktailin juuri ennen lähtöä, että vauhtia riitti kotoon asti. Onneksi myös tutut taksot, joten ei sanomista niistäkään. Hyvä minä, reipas, kiltti, ahkera (kehun itseäni, kun kukaan muu ei sitä tee!).

 

Sen jälkeen vielä laitoin vähän rojua Huutikseen myyntiin; uusia kenkiä, hyviä maripaitoja ja muuta. Yrittääkääs kiinnostuneet piruuttaan vaikka etsiä :D Saattekin siitä oikein tehtävän itsellenne. Innostus loppui kyllä aika lyhyeen, eli jaksut vain loppuivat. Luin pari opusta, evästin, nettailin muuten vain ja semmoista.

 

Ihmettelimme yhdessä blogitutun kanssa näitä lekureita, jotka eivät vain määrää riittävän hyvää kipulääkitystä. Eivät sitten millään! Buranaa, perskeles, tyrkyttävät ja siitähän onkin iso apu. Eiköhän jokainen tähän ikään ehtinyt jo tiedä, jos alkaa koukkuuntua johonkin lääkkeeseen? Minä ainakin välillä tauotan mömelöitä ja käytän jotakin muuta valmistetta jonkun aikaa, sen jälkeen tehokin on pari päivää vähän parempi. Mutta se ainainen selittely, nöyristely ja anelu – voihan pärshe! Että se käy hermon päälle. Eikä lääkkeitä saa tarpeeksi kerralla, on taas mentävä vajaan kk:n päästä uudelleen vastaanotille. Herttileijaa, ettei vaan kukaan käyttäisi väärin! Jumalauta, kärsisivät itse enemmin näistä stanan selkäkivuista (yhtä helvettiä, sanon!), jotka viime yönäkin herättivät tuossa 1.30 tienoolla. Sen jälkeen en olekaan juuri unta saanut. Olisi kiva tietää, mitä arvoisat lekurit tuolloin itse ajattelisivat kunnollisesta ja tehoavasta lääkityksestä? Nih kerta. Olen juu pahalla päällä itseni ja muidenkin puolesta tässä asiassa!

 

Belga ei flunssaa pelkää ja aikoo tulla tänäänkin lounaalle. Opiskelija uhmaa kaikkia luonnonlakeja saadakseen herkkulounaan kerran viikossa, jälkkäreineen ja välipaloineen *tsihih*. No, tuskin tämä enää on tartuntavaiheessa. Ainakin toivon niin.

 

Toinen ihmettelyni aihe koskee mm. erästä tutkimusta, jossa kysyttiin, montako kertaa päivässä käyt Internetissä. Miten niin montako kertaa? Kone avataan aamulla, kun noustaan ylös ja suljetaan nukkumaan mennessä (mikäli ei jätetä jostakin syystä pyörittämään jotakin kopieerausta tms.)! Mitä ihmeellistä siinä on - kerran siis, mutta ainakin 16 h kerrallansa *muahahahah*. Siinä teille tutkimusta, sano!

 

Minä menen keittämään toiset kaffet, svinduttaa niin ja nyt oikeaa olkaa ja kättäkin särkee varsin räväkästi. Löytyyköhän torpasta vielä jotakin riipimätöntä mömmöä :O

 

 

POLKA, KAIKKIEN MÖMMÖJEN ÄITEE!

 

SE ON SYYSPÄIVÄNTASAUS TÄNÄÄN OI TOVERIT,

 

 

juhlikaa illalla Madronia! Kukin juhlikoot tavallansa... Minä varmaan sytytän ensimmäisen syyskynttelin kynttilälyhtyyn parvekkeelle – onhan sekin sentään jotakin *suuri tapahtuma Welhottarelassa, merkittävä aikakirjoihin*. Täällä kun on aina tapahtumaköyhää ja surkeaa.

 

Tauti voi, kiitosta vaan, yhä hyvin ja on voimissansa. Kuumetta on, yskittää yhä, ei hyvä. Pitää tässä heti aamusta postiin, kirjastoon, apteekkiin ja kaupoille. Jos en nyykähdä matkalle. Onneksi Malmilla nyykähtäneet korjataan aina nopeasti jonnekin, se hyvä puoli tässä on.

 

Sentään eilen mömelöiden voimalla tein soijarouhe-punajuuripiffejä, niistä tuli niin hyviä, että kissikin söi yhden :O Eikä yhtään itkenyt tai valittanut, kerjäsi vaan niin intensiivisesti, että annoin murusen ja sitten lisää. Sinne upposi. Kaverina oli vihannesriisiä. Annoksia jäi täksikin päiväksi ja satsi tuota teelmää menee uusintaan, oli hyvää kaikkine mausteinensa nimittäin! Sain jopa vietyä kaksi kassillista roskia sekä käytyä pakkoruiskussa, voi huokaus. Maksettua pari laskua ja sen semmoista normitouhua. Haa, ja illalla ostin talvikenkät iiPeistä :) Silti olen kipeä edelleen. Hetkittäin pystyn jotakin säätämään, kun on aivan pakko. Sen jälkeen runsaasti lepoa, kaffetta ja lisälääkitystä. On tämä yhtä hemmettiä kaikkine viiruksineen vielä...

 

En oleta olevani maanantainakaan hyvässä kuosissa. Jos en tod. ole, menen uudelleen vastaanotille. Repsujakin pitäisi uusia, mutta omisarvis näyttäisi taas olevan kateissa, prle. Eikä kukaan muu tiedä historiaani (tai suostu perehtymään siihen), joten joudun odottamaan siiheksi asti, että hän palajaa maisemiin! Voi hemmetti sentään, no, ehkä noilla pärjää hetken aikaa vielä. Ketuttaa tämä leikittely kipulääkityksellä, siihen ovat kiinnittäneet huomiota jo muutkin tahot.

 

Lisäksi satun olemaan vaihteeksi äärimmäisen huonolla tuulella, ettenkö sanoisi oikein veemäisellä semmoisella. Älköön kukaan hörhö tänään asettuko tielleni ja pummatko paria euroa tai muuta vastaavaa. En takaa, mitä tapahtuu! En mene tänään myöskään takuuseen omista sanomisistani ja tekemisistäni muutenkaan. Sen verran ottaa taas päähän, nih kerta! Olen joskus kuvitellut, että minulla on ystäviä – väärin – ei ole.

 

 

 

POLKA, SVINDUUNTUNUT PERSSILMÄÄNSÄ ASTI!