VAROKAA VÄSYNEITÄ WELHOTTARIA!

Mikä väsy! Ei millään enää jaksaisi tätä päivää ja jo eilinen teki tosi tiukkaa – tahtoisi vain jäädä kotoon ja mennä jonkun tunnin päästä uudelleen peiton alle. Siis juuri silloin, kun viimeistään pitäisi olla töissä. Argh, no joo pieni argh. Työ, tuo juovan luokan kirous, estää ihmistä toteuttamasta itseään. Ja vaikka mitä muuta, siis toteuttamasta. Ei kiva. Minä haluan vain likaiset rahani kerran kuussa, hälläväliä mistä ne tulevat?!

Eilen kyllä tuli, oikeaa rahaakin. Welhotar löysi 5 juuron setelin läheltä Serkkuja. Jäin tupakalle, josko joku tulisi etsimään. Ei tullut, joten löytäjä saa pitää. Hain sitten Serkuista herkkuja, tuolla rahalla ,D Oikeastaan pistin vielä pari eeroa päälle, että sain myös pari kohuked. Siistiä, eikö? Enemmänkin voisi elämä tarjota tuollaisia yllätyksiä, voisin jopa muuttua ihmisenä, ehkä myös eläimenä, jos taivaalta sataisi rahaa. Nyt sieltä sataa enempi lehmän läjiä, juu nou.

Tänään ja taas roudauspäivä. Kyllästyttää. Onneksi on postikeikka eli lukemattomia kirjoja tulossa, taitaa olla pari varaustakin. Mutta muuten kyllästyttää. Aina samat taravat, suurin piirtein samat ruuat, jäkä-jäkä jne. Ei mitään kivaa, minä inhoan kaupassa käymistä! Käyttäisin nettikauppoja, mutta ensiksikin tavarat ovat älyttömän hintaisia eikä niitä voi itse valita, toiseksi toimitusmaksu on jättimäinen siihen verrattuna, kuinka paljon minä käytän rahaa ruokaan ym. päivittäistavaroihin. Eli ei missään mielessä kannata. Voi kun olisi edes joku halpiskauppa, joka toimittaisi tavarat suoraan kotoon ilmaiseksi – tämä tykkäisi kovasti paljon. No – ensi viikolla on sentään vaihtelun vuoksi tofua... soijarouheen tilalla siis. Mukavinta on viettää aikaa Belgarionin kanssa, edes vähän. Hänkin aloitti taas pari kesäkurssia, hitsi, Lipastokin alkaa kohta. Ja minulla on lomaan vielä kolme viikkoa.

Odotan syksyä! En kyllä tiedä, minkä takia. Minusta se nyt vaan on mukavampi vuodenaika. Piruuttaankaan en ensi kesää ole kyllä töissä, jos se näin hankaavaksi ihmiselle tehdään. Nimittäin jos olen vielä Varastolla töissä ensi vuodenkin puolella, pidän lomaa vähän väliä – nyt on mitä pitää, kun fiksu Welhotar jömmasi talveksi monta viikkoa ja saa maksimipidennyksetkin ;D

Ei, tänään ei täältä irtoa kuulkaas mitään tämän enempää. Lähden valmistautumaan viikon viimeiseen työpäivään, voi kun ei väsyttäisi ja särkisi näin kettumaisesti.

------------------------------------

Morrrrrrrrrrrrrjens, kavrut! Mä en kyll hei ala, taas toi möksötti mulle ku mä oli ykäny. Iha siis vähä vaa, ja puhtaal matolkii – siit oli iha helppo korjaa vegs kaikki. Mitää jälkee jääny, toi vaa sano möks, hmph. Enkä mä saanu fisuu, en mitää! Onneks tänää on taas se päivä, ku Poika tulee ja tua mulle-mulle-mulle ihan kaikkee. Ja sitt se tsittaa tääll ainaki jonku aikaa ja noi syä jotai hyvää. Ja mullekki voi irtoo jotai, kyll varmast. Tai toi vois ottaa jotai sulaa, jotai oikeet heekkuu. Must o tylsää, ku ei kert oo heekkui. Ja mä tarviin kaikkei mun kissitavaroit sitte, ett mami saa skrivaa ylös, hei. Joo, skrivaa se, hirvee lista. Kaikki o lopus täält taas. Otetaa kissi juu, ja sitt ei muka hualehdita yhtää – siis no ainakaa niist heekuist >o< Eikä se oo saanu mitää fotoikaa aikaseks. Yritti taas haajattaa mua, eipä onnannu, ei se kyll sitt enempää uskaltanu. Son aika raadellu näköne nyt, toi mami meinaa. Tsihih, handut ja koipi ja kaikki *kollivirn*. Nii ett on tommone jolinakuva niinko ja son täält taas. Must siin on ainaki oikeet fiilist, eiks?

Kliffaa viikendii hei kaikill, heekkui ja semmost!

---------------------------------------

Vincent, sinusta taatusti on huolehdittu paremmin kuin minusta...

Päivän slogan: Olen niin väsynyt, että en jaksa edes nukkua.

Päivän biisi: Daydream

Luettua: Denise Mina – Suden hetki, Paddy Meehan –tarina, ei kehnoja nämäkään. Suosittelen, jos joku ei olisi vielä tutustunut. Kesälukemiseksi sopivaa, ei niin rajua kuin aikaisemmat jutut. Henning Mankell – Panokset,  Mankellin ensimmäinen romaani ja varsin erilainen kuin muut häneltä julkaistut. Itse asiassa minä pidin tästä tavallansa enemmän kuin niistä, joilla hän maineensa (ja rahansa) on kerännyt. Tässä on sellaista työläiskirjallisuuden makua, vahvaa tunnetta sekä luonnetta muutoinkin. Suosittelen kokeilemaan.

 

TAVISSTIFLOILLA MENNÄÄN... 

 

PS: Te uteliaat, vanhemmat gummiankat löytyvät täältä! 

MENKÄÄ MUUALLE - EI TÄÄLLÄ MITÄÄN TAPAHDU, HUSH SIITTÄ!

Pitäisiköhän taas kertoa jotakin kivaa ensin? Ja varoitus, btw, se joka väittää minua iloiseksi ja positiiviseksi ihmiseksi voi varautua johonkin ikävään lähitulevaisuudessa – sopiiko? Eli eipä se hupi jäänytkään tiisdaageniin. Ei tod. Eilen tuli vielä hirmu läjä roskapostia ja seassa odotettu ja tilattu kirja, josta alla lisää. Lisäksi tuli oikein mukava yllärikirje hirmuisen hienoin sisällöin, josta kiitokset ja niiailut lähettäjälle. Ilahdutti vielä lisää kapista koiranmieltäni, tuli hyvä olo. Myönnetään! Muuta en sitten myönnä, en, en varmasti, en vaikka kuinka vonkuisitte ;D No EN! Enkä syönyt suklaata *pyyhkii isolla rätillä suupieliään*, en varmasti! No maistoin minä, ihan vähän...

Varastollakin oli suht sellaista kuin työpäivän pitääkin; riittävästi työtä ja vapaata nettiaikaa (perusedellytys siihen, että Welhotar suostuu työsuhteeseen). Jos jostakin valittaisi niin siitä, että PP nyt sitten jää sinne, minne lähtikin. UP ei tule hänen tilalleen, joten tiedossa on Ison Päällikön uudelleen valinta. Ja ziis vain tietää, kuka täältä (tahi lähipiiristä) paikkaa hakee, eli voipi olla, että olemme vielä aika kuusessa syksymmällä. Ei kiva! PP:n asenteeseen ehti nimittäin jo tottua, niihin tapoihin ja muihin maneereihin. UP taas ei uskalla ottaa vastuuta ja kokee olevansa ilmeisesti myös liian iäkäs hommaan. Oikeasti, liian lepsu ja ihmisystävällinen pomoksi. Toivottavasti kukaan Varastolta EI lue tätä lokia. Toisaalta, jos lukee, varmasti tietääkin asian jo. Että siitä vaan, kunhan ette jakele osoitetta ympäriinsä. Soisin kyllä, että ilmineeraisitte itsenne – minulla on nimittäin epäilykseni...

Lisäksi tuo karvatakamuskin käyttäytyi ihan kunnon kissoiksi, punki vielä viereen ja halusi fisua. Pitihän sitä, lapselle, tottakai. Että sulassa sovussa sitten taas tältäkin osin.

Mutta taksoasiaa *eheheeh* olisi: jumankauta millä paikallistuntemuksella ja lukutaidolla invatakson kuskit on valittu?! Mies soittaa olevansa myöhässä ja ihmettelee, missä minä olen. Siis hän odottaa minua jossain sikäläisen Liiterin luona eli kolmen korttelin päässä. OK, kadulla on sama nimi, mutta lumerot ovat toki erit – eikö? Sain oikeasti selittää, että numero se-ja-tämä seison tässä edessä perkeleen vihaisena. No, sitten ”muka-hauska” mies, että Malmilleko siitä. Kyllä. Ja sitten mennään. Yritän huutaa ja kovaa, että Tuusulantien kautta, Kehä I:lle ja siitä Mäkkärin liittymän kautta on KUSKILLE helpoin ja nopein tapa. Eikö tämä idioot aja Lahdentietä pisintä mahd. kautta takaperseen läpi Malmille. Siinä kääntyessä kotikadulle hän lopulta myönsi, että matka oli pidempi... Hyvä, että myönsi. Olin raivosta kankeana, minä olen sentään kulkenut tuota väliä 1.5 vuotta joka päivä, mennen-tullen. Kai luulisi minun jo tietävän mitä kautta mihinkin aikaan kannattaa taksolla runtuuttaa, perkele, etten paremmin sano! Tietysti se luuli minun olevan joku horajava vammakko (anteeksi kaikille oikeasti vammaisille, en tarkoita sitä mitä luulette), joka on pihalla kuin lintulauta ja sopertelee sekavana omiaan. Erehtyi! Edelleenkin pidän kirottua mainettani yllä, vaikka väkisin.

Hah – sainhan minä jotakin veemäistä tänne aikaiseksi, hyvä minä *taputtaa itseään päähän*! Ei mikään ole niin mukavaa kuin valittaa jostakin aiheellisesti ja olla vielä oikeassa ja oikeassa =D Mikä suloinen tyydytyksen tunne, muahahahaaaaaah. Ei päivää ilman väninää. Minä nimittäin myönnän myös nukkuneeni hyvin kuin pieni sika! Juu, no koipia särkyilee kuten aina loppuviikosta – sille nyt ei voi mitään.

-------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrve, kissinkat! Hei mä-mä-mä sainkii eile oikeet fisuu ja mä ja mami ollaa väleis taas. Mmm, tää on sitt nii mukavaa. Se duunas jotai fisusafkaa ja otti sitä jääfisuu pakastimettimest ja semmost, mä sain sitt melkee pual fisuu ja ai ett soli hyvää, njam. Ihan parast. Ja sitt mä pääsi sen viakkuu ja kuanottelin sitä. Siis niinku punkesi mun kylmän kuanon sen nassuu ja se nauro >o< On sitt aika hyvin kaikki, joo. Paitti ett en tiijä saiks se niit fotoi sitt otettuu kummiskaa. No saa itte kattoo. Pääasia, ett tääll ollaa sopus ja mä saan goisii toss sänkyss mami viakus tai sitt partsill. Jee, ei me kumpikaa jakset olla vihaskana kauaa, eihä. Juu ei, se sano kans. Ett semmost tänne, ei kummempaa. Mä meen nyt ottaa lisää aamu-unkkoi, ku tuntuu vähä väsylt viälä... Ai nii, toss on toi foto ku ollaa niinku mä ja Harmuli, ko Harmaa kävi eile tuala kommenttilootas vinksuttaas >o< Mä oon näläst heikkon ja Harmuli pungertaa munt ylös...

Kliffaa melkee viiko viimest päivää kaikill!

------------------------------------------

Vincent, aika kiva kissaksi?

Päivän slogan: Sitä saa mitä pilaa, ja jössus, on sitä joskus kyllä pilattukin!

Päivän biisi: My Pencil Won’t Write No More

Luettua: SusuPetal - Valkoiset talot, tipahti sitten lopultakin postilaatikosta. Ehdin jo odottaakin. No, en odottanut turhaan, sen voin heti sanoa. Minä pidin kirjasta, kovasti! Ihmisiä, pieniä ja suuria, miehiä ja naisia, lapsia ja vanhuksia - kaikilla oma tarinansa... erilainen(ko) vai ei, sen saa jokainen päättää itse. Tarinat liittyvät toisiinsa mukavalla tavalla, luontevasti ja turhaa osoittelua ei ole – plussaa heti siitäkin. Ainakin itseäni ilahdutti suuressa osassa tarinoita näkyvä toivon pilkahdus, se pienikin, joka muuten ahdistavassa tilanteessa voi olla hyvin ratkaisevaa. Hymy. Tieto jostain, mitä voi tehdä. Herätti itku-nauru-potku-huutoa ja tähän taatusti palataan vielä! Tässä oli jotakin niin tuttua, siis tarkoitan henkilökohtaista, ei välttämättä itse koettua, ähhh, mitenkäs sen hienosti kertoisi – lukekaa itse! Ai niin, erityisesti minua ilahdutti Kaarinan kapina, varsinkin ilmaisutapa ,D Tämä oli siis yhdellä istumalla luetun kirjan jälkeinen pika-arvio. Kiitokset Susulle hienosta kirjasta, suosittelen kaikille. Elävää elämää kenen tahansa pihasta. Katsele ympärillesi, näet paremmin ja elä =I Sen verran vielä, että linkki vie Susun kotisivulle, josta pääset lukemaan myös muiden arvioita kirjasta sekä Susun muista opuksista – käy katsomassa, jos et minua usko...

 

TAVALLISET STIFLAT EDELLEEN.... *hyräilee*

 

KUMMAT ENSIN - HIRNU-VIRNUT VAI PASKARAPOT?

Otetaan kerrankin niin, että kerron jotakin mukavaa. Tosin se saattaa olla teistä hieman yllättävää, mutta minähän olen outo ja myös kummallinen, lisäksi joskus hyvinkin omalaatuinen. Asiaan? Ai niin, hjuu...

Siis maanantaina, kun olin puolipäivävapaalla, toveritar/toverittaret olivat tehneet strategisen iskun Varastolle ja jättäneet sinne yllärin, kumiankkaleegion ;D Kyllä sieltä hyvin lyhyt puhelinviestikin tuli tyyliin, missä sä olitkaan taas töissä – että sen verran tiesin ennakolta, ei aavistustakaan mitä oli tekeillä! Arvatkaas, Varaston henkilökunta oli ottanut toki pussukan vastaan ja luvannut toimittaa sen minulle. Pussukka oli pieni (btw ja dyyligäs) ja ankat tietysti nähtävissä... Kun kävin hakemassa ankkulit kotoon eilen aamulla, oli virallisen tahon edustajan ilme melko mielenkiintoinen. Kun myöhemmin kävin hihkumassa, että ”yksi niistä loistaa pimeässä”, näin jo epätoivoisia tuijottavia katseita! *hirnu tässä vaiheessa* Kiitos – te ootte ihania!!! =D Lohdutti kummasti kapista Welhotarta synkissä syövereissä. Welhotar proudly presents – uudet gummiankat:

Suurin ankka, Mahti The Ankka, oli jo kotona. Muut ovat siis uusia vieraita huushollissa!

Toiseksi, postin italiaanoversuuni ylitti itsensä ja toi mainosten lisäksi kaikkea kivaa! Tai siis toivottavasti kivaa – kaksi pakettia kirjoja odottaa noutajaa, haen ne vasta perstaina, koska ei ole enää matkoja juuri tuhluutettavaksi. Kiitos tästä kyllä kustantajalle, siitä sitten myöhemmin taas täällä ja toisaalla. Lisäksi oli oikein mukavan yllärin sisältävä kirje, josta myös hirnu-kiitokset! Palaan asiaan ass soon ass possible ,D On sitä mukaviakin ihmisiä olemassa. Ai niin, ja erään tilaamani ihan itse ostetun kirjan ilmokin tuli, että tulossa on, ihan varmasti kohtapian. Wau – hyvin vaisu vau tuon toimituksen hituroinnin takia! Mutta tiedoksi vaan.

Lisäksi Varaston päiväkään ei ollut pahimmasta päästä. Tosin luimin kirjastoon klo 9 kieppeillä, koska ei ollut töitä eikä väkeä. Lainasin lisää vanhoja dekkareita, kertaalleen luettuja. Kun palasin, UP oli taas kyselemässä, riittävätkö työt. Hmmm, minusta se ei oikein tuntunut mukavalta... päätin sitten pelata vähän lisää bubblesia, josta toinen esihenkilö minut yllätti töitä tuodessaan. On se kyllä niin, että kun huono tuuri käy, se käy sitten joka asiassa. Tosin minua vähän huvitti se, että kerran fyssa sanoi, että olkapääkipuihin pieni liike esim. hiiren käyttö voisi olla vain hyväksi. Ziis, ajattelin pyytää tuon kirjallisena =DD

Ja vielä sekin, että kiitos lehmäin, Serkut myy myös normipiim, tarvii kohvi kans, ei suhkur. Meinaan että, prleen Malmin Liiteri teki kälyisän tempun: myi perstaina samana päivänä vanhaksi meneviä maitoja. Ja minä ostan viikon ruuat – voitte arvata, miltä ensimmäinen aamukahvi eilen näytti, Georgelta. Että sitten mustana ja heti töistä lähdettyä Serkkuihin hakeen se piim ja juttelemaan leidin kanssa ukkosesta, painostavasta ilmasta ja sen vaikutuksesta maitoon. Miten minä aina jään sen ihmisen kanssa suustani kiinni (no joo, siksi kun se puhuu minun kanssani, olenhan asiakas =I)?

Josta sitten sujuvasti paskaraporttiin: armas nelijalkaisemme, karvaperse kolli Vincent oli jättänyt haisevat terveisensä sänkyyn. Ensin oli tehty toki kökkö laatikkoon, mutta kun en ollut kotona siistimässä, käytiin uudestaan sängyssä ja tuhottiin aivan jokainen petivaate. Niissä oli kirjaimellisesti piehtaroitu, ARGH. Lisäksi outo hajahdus tuntuu Hörhön kassin luona, epäilen karvakasan käyneen kastelemassa koko kassillisen Hörhön vaatteita. Hörhö nimittäin on vielä jättänyt tuon ison kassinsa tänne siihen asti, että saa asuntolasta oman huoneen – ei viitsi viedä turhia tavaroita yhteismajoitukseen... Auts, ne on pakko pestä sitten huomenna, tänään ei enää mahdu kuivumaan. Että se siitä kivasta ja kiltistä kissistä taas. Onko pakko taas ottaa haisukarkoittimet sun muut esille? Ne ovat nimittäin olleet poissa jo erittäin pitkään ja kissi on ollut kilti ja herttaisa. Tai sitten minun ahi-mietintä-synkkyys-kohtaukseni ovat jo vaikuttaneet karvatumppuunkin.

Ilta menikin sitten kotihommissa; sängyn riisuminen, pukeminen uudestaan, pyykinpesua jne. Prletto, pääsin vähäksi aikaa pitkälleni vasta parin tunnin päästä kotoon tulosta. Paha, paha, koivet tarvitsevat lepoa heti, kun pääsen kotiin. Tämä tarkoittaa taas mahtavaa aamujäykkyyttä, ai niin, sorry miehet ,D Teillähän niitä ongelmia on – kuulkaas ei tarvitse mitään Viagraa tai Cialista, hankkikaa ihan reilu fibro kaikkine lisäongelmineen niin jäykkyys on taattu. Tosin en voi taata, pystyykö sen jälkeen muuten enää mihinkään. Minäkin epäilen itseäni, myös siinä. Selibaatti kun ei oikein tarjoa noita kokeilumahdollisuuksia liian kanssa.

----------------------------------------

Moi, kavrut! Mä luulen, ett ny on paras pitää vähän aikaa turpi aika hiljaa kii. Mami oli eile vähä raivon, no joo, oli kai siin vähä syytäki. Mutt ku hätä yllätti kesken unkkoje, mä mihkää jaksanu. Ja sitt mä vähä myllersin sänkyy, etei se huamais. Pahus, sehä haisto sen. Ja sitt tuli taas rumei sanoi. Ja ku siin oli vähä löysääki, mä jouduin sitt raksu ja vesi –kuurill. Tiätteks, niinko vanki – vettä ja leipää vaa. Ihan karmeet olla mamin kaa huanois väleis. Mä tiijä mitä mä teen. Taas se puhu karvavanttuist ja kaikest semmosest. Ja HeSyst ja vaiks mist, hrrr. Mua iha vähä jo pelottaaki. Voisko joku vaiks tulla mulle turvaks tänne, jos se meinaa must tekee ne vanttuut? >o< Mä jo lupasin mun kuvatilankii niil ankoill, jos se vaa saa jotai fotoi aikaseks... Mull vissii menee vähä kehnost nytte! Ai mä saan kuva, joo just, mä oon täss karkotettun Siipperiaan, nimittäi soffall – en saa olla mami kaa sänkyss *kissisnif*!

Hei, toivottavast teill menee paremmi!

--------------------------------------

Päivän slogan: Miksi turhaan tuhlata aikaa sen Heilan etsimiseen Helvetistä – eukolla on vielä kaksi kohtuullisen tervettä kättä, voi siis jopa käydä vieraissa!

Päivän biisi: San Francisco

Luettua: Denise Mina – Päätös, Garnethill-trilogian viimeinen osa. Ja edelleen ehdottomasti tämä on yksi suosikeistani, koko juttu siis. Suosittelen niille, jotka kuvittelevat jo nähneensä ja kokeneensa kaiken. Todenmukaisen oloista kerrontaa Glasgown synkemmältä puolelta, viinaa, huumeita, insestiä, hullujenhuone – ja murha! Syyllistämistä, perhehelvettiä ja kaikkea mahdollista silti äärettömän luettavassa eikä sosiaaliporno- tai hekumointihengessä! Lukekaa pois, jos ette ole tutustuneet – Welhotar takaa kaiken paskan niskaan! Sitten hirnua täältäkin eli uutta sarjista, Jope Pitkänen – Paavo Ruotsalainen, viimeisimmät kiusaukset. Auts, tekköö kippeetä ko naarattaa ,D Jope on taas pistänyt parastaan. Paavo Jr, armoitettu viinaan menevä saarnaajamme antaa kommentteja mm. naispappeudesta, ainakin yhden uuden käskyn, seurustelee pullon ja pirun sekä kottaraisten  kanssa, lähettelee meiliä jumalalle jne. Uskovaiset ja tosikot älkää vaivautuko. Suurimmaksi osaksi tämä on aivan holtittoman hauskaa, savon murteella vielä. Tosin aina löytyy ne pari strippiä, jotka eivät niin hirveästi naurata. Mutta itselleni tämä takasi kyllä yhden hirnu-virnuillan kaiken muun lisäksi *hekottelee vieläkin*. Jöstas, mitä kaikkea saarnaaja ehtiikään! Suosittelen lämpimästi, hankkikaa pois. Kiva muutoin, että tämä on painettu ns. perinteisessä strippiformaatissa – tulevat ihan vanhat hyvät ajat muorille mieleen =D Ja tästäkin lisää toisaalla parin päivän sisällä, seuratkaa...

 

TAVISSTIFLOILLA MENNÄÄN JA IRVISTELLÄÄN! 

 

 

NORMIVÄNINÄÄ KOKO RAHALLA

Edelleenkään ei mikään oikein pure. Unetus on äärimmäisen huonoa, särky vastaavasti mittavaa. Kumpaankaan ei auta mikään nappi, ei meditointi eikä medikalisaatio – huom! ei myöskään asenne, jota joku peräänkuulutti! Kuulkaas, siitä on n. 10 v. kun ensimmäiset säryt alkoivat, melko tismalleen. Ettenkö jo tietäisi, mikä kipu on mistäkin peräisin ja mikä siihen ehkä auttaisi... Unetukseen auttaa se, että saisi elää omaa vuorokausirytmiään, joka on täysin poikkeava näistä ns. normeista. Ikävä kyllä.

Näin eilen ihmisiä, paljon. Minulle jopa puhuttiin – hämmästyttävää!!! Kävin Hakiksessa pika-pikaa noutamassa jokusen kilon tofua, mausteita, kastikkeita jne. Vii Voanista. Jaamme ne Belgarionin kanssa. Hallissa tuli paha olo, liikaa raakaa lihaa. Mutta kun piti lepuuttaa koipisia. Torilla linkkasin hetken; kalat eivät näyttäneet tässä helteessä hyvältä eli jätin ostamatta. Vihanneksia on kotona niin paljon, ettei mitään ylläriä löytynyt. Kukkia olisi ollut ja edukkaasti, mutta kun eräs karvatakamus tykkää niistä myös, niiden syömisestä siis ,D Ainakin jos ne ovat hyvän tuoksuisia ja värikkäitä. Nekin siis jäivät sinne ihastuttamaan muita. 

Pääsin kotoon aikaisin, laadin kasan heiniä ja eväkset täksi päiväksi. Sitten tunniksi puoliuneen; se todellakin on hyvin lähellä meditointia. Ei oikeaa unta, mutta melkein. Se vain vaatii tietyn olotilan, aina se ei onnistu. Ja toisinaan käy kuten päiväunillakin eli sen jälkeen tulee vain huonompi fiilis. Eilenkin taas nousin, itku silmässä – asioista, joista en täällä aio jaanata. Eivät ne kuulu tähän typerään lokiin.

Edelleen olen miettinyt ja pähkinyt, vaikka asiat eivät siitä miksikään muutu. On asioita, joille minä en voi yksinkertaisesti yhtään mitään – en sitten niin millään. On asioita, joille voisi ehkä tehdä jotakin, mutta työ- ym. tilanne huomioon ottaen se joko ei kannata tai siinä on liiallisia vaaroja. Ottakaa huomioon ikäni ja sairaudet! Joten jäljelle jää katkero Welhotar.

Welhotar, joka tällä hetkellä alkaa jo oikeasti kaipailla lomaa. En ole ollut edes sairaslomalla tms. tod. pitkään aikaan. Hmph, syytä olisi kyllä ollut, kantti vaan ei anna periksi, prle. Ei sitten millään. Ja mitäkö minä lomalla? Itse asiassa en yhtään mitään, en todellakaan. Pari juttua olisi, mutta se vaatii erinäisiä toimenpiteitä enkä minä ole ollenkaan varma nyt mistään. En varsinkaan itsestäni.

-------------------------------------------

Purrrrrrrrrrrve, kaiffat! Joohei, nyt toi mami sitt kävi joka paikass. Ja tiätteks, ei mulle mitää. Ei siis hei yhtää mitää. Mäki oon katkero ja mäki meditoin ny. Me ollaa samiksii mamin kaa. Hmph. No, mull on jömmas tuala kyllä jotai. Ei siin mitää. Mutt arvatkaas hei, mä purin-raavin mamin eile iha siakaleiks. Kattokaas, se oli just lähös röihi ja sill oli jo sen stiflat koipisis. Joteski sen koipi liikku taas nii, ett mä iskin heti kii. Verta tuli iha äldesti ja mä menin pakoo, mutt ei toi sanonu ku rumei sanoi. Sitt se vaa rauhotteli mua. Mäki luulen, ett joku on joskus potkinu munta tai jotai. Mami vaa sano, ett ku se nii usee käy just tollee, ett ku jalka tulee jollai tavall niinku lähell tai jotai. Emmä ymmärtäny mistä se selitti. No kummiskii, vähäks sen on koipi pahan näköne... *häpee* Emmä sitä tarkottanu sillee, se vaa tuli jostai. Ku kummiski mä sitt sain mennä viakkuu heti ku se tuli ja kaikkee. Emmä tosissaa, en varpist >o< Hakee nyt sen kuva, ettei tarvii kenenkää taas valittaa... mulle käy mikä vaa. Ai tommone, juu ihan ok.

 

Kliffaa tiiskanderia kissinkat!

---------------------------------------

Vincent, jalkani näyttää tiikerin raatelemalta lihamöykyltä...

Päivän slogan: Mitä enemmän mietin, sitä monimutkaisemmaksi asiat muuttuvat.

Päivän biisi: Subterranean Homesick Blues

Luettua: Denise Mina – Kammio ei kuulu Garnethill-trilogiaan, mutta omela opus tämäkin. Sarjamurhaajan tavallansa vankilaan passittanut psykologi joutuu itse murhista tuomituksi, murhaaja vapautetaan uuden murha-aallon ilmettyä tämän ollessa vangittuna, mutta silti jotakin outoa on tekeillä. Mies yrittää selvittää tilannetta ja alkaakin paljastua peräti outoja juttuja... melko mielenkiintoinen tarina. Sopii lukea. Robin Cook – Soluhautomo, no epäuskottavaa perus-Cookia, en ihmeemmin pidä. Tämä vain tempaistu hyllystä lähinnä odottelu- ja matkalukemiseksi. En suosittele kuin ao. hyypän kavereille. Jayne Anne Phillips – Kiuru ja Termiitti, tarinaa Korean sodan aikaisista ihmiskohtaloista, erilaisella ja oudommalla tavalla. Ei nyt parasta tänä kesänä luettua, mutta aika lähelle pääsee. Suosittelen! 

 

EI KISSIKENKIÄ - NORMISTIFLAT... 

EPÄKIVAA LUETTAVAA...

Ei sitä sitten sunnuntaina päässyt oikein päiväunillekaan, ei siihen tilaan. Hemmetti. Aloin vain miettiä taas liikaa asioita ja siitähän ei koskaan mitään hyvää tule. Vain paha mieli, ketutus, katkeruus ja muuta inhottavaa – oikein Welhotarmaisia asioita. Ei hyvä päivä, ei yhtään.

Eikä siinä sitten muuta. Minä vain teen kaiken väärin, en tee ollenkaan, jätän väliin... Ähh, antaa olla. Onko elämä oikeudenmukaista? Tapahtuuko mukaville ihmisille hyviä asioita? Onko elämä juuri sellaista kuin ansaitsee? Ponnistelu, kamppailu ja yrittäminen on turhaa. Se on vain sarja perättäisiä lannistavia nöyryytyksiä! Tässä tämä.

-----------------------------------------

Purrrrrve, kaiffat! Hei, mä sainkii ny paljo tilaa. Mami oli vähä omituin eile, vänisi taas, vaiks mä yriti mennä viärihoitaa sitä. Se vaa sano, ett ainoo kehe voi luattaa, oonki mä. Nii oonki! Mä oon aina paikall, varpist. Enkä oo ees purru sitä pitkää aikaa. Mitä nyt eile aamull oksusi valkosell matoll, iha keskell. Mutt se sano, ett ois ne muutenki voinu pyykät nii ett mitä välii. Kilti son, mun mami! Noi ihmiset ei vaa oo kiltei sille, en tajuu. Poika on joo, mutt seki käy nykysi nii harvon. Muaki se vähä haamittaa, mutt ei sill voi mitää, sano mami. Se sano, ett sill on oma emälä, ett ei sen tarvii kenenkää muitte murheit viäl kestää. Me sitt vissii kestetää vaa kimpass. Kaikki härnäritiput ja ötökätkii, hjuu. Mami lupas jeesaa mua niittenkii kans. Ai ett must oli eile huano kuva, no ku ei just löytyny parempaa! Voisitte teki vähä miättii, enneko aina mollaatte, hei.... ei se sitä tahallee varpist laittanu, mutt ku se ei enää ain jaksu ettii. Kyll se mulle kelpas. Tääki kelpaa – mä nimittäi oon tän torpan ainoo valopää *tsihih*.

Nii ja seuraavaa viikkoo jokasell.

--------------------------------------

Vincent, ainut puolustajani kavalassa ja kylmässä maailmassa.

Päivän slogan: Tiedän ajattelevani asioita, joita en kuitenkaan tee – ja siitäkin saa aina rangaistuksen.

Päivän biisi: Tell Me

Luettua: Denise Mina - Garnethill  ja Pako luennassa uudelleen. Welhotar pitää Garnethill-trilogiasta. Riittävän synkkä, psykoottinen ja likainen – suosittelen muillekin ao. mielenlaadun omaaville. Epäkevyttä kesälukemista.

 

KISSIKENKÄT JÄTETÄÄN KOTIIN! 

JUMITUSTA, SUNNUNTAI-AHIA, HITUROINTIA...

Eilen onnistuin vaivuttamaan itseni jonkinlaiseen olemattomaan olotilaan lähes koko päiväksi, puolitranssiin; vaikka särki, olin melkein unessa (ja välillä oikeasti unessa). Oli oikein miellyttävää, kiitos unissa esiintyjien ;D Ja kyllä, nukuttua tuli siinä myös riittävästi. Miksi tuollaiseen ei pysty arkena? Ovatko säryt silloin liian kovia? Eikö tainnutus onnistu, koska tietää ajan olevan aivan liian lyhyen? Jotakin mielipuolista tässä on takana – tämä nimittäin onnistui jo ainakin kolmatta kertaa. Oikein tyytyväinen minä – toisaalta, jestas sitä univelan ja väsytyksen määrää viikolla! Niin ja lisäksi nukuin sellaiset normiyöunet vielä päälle, ei mitään ongelmia nukahtaa, ei.

Ja ihan asiaakin: onko kellään muulla ollut ongelmia tuon sivupalkin kategorioiden kanssa? Minä en saa niitä nimettyä uudelleen enkä poistettua tms. Väitetään, että on tehty, joo, mutta siinä vain tuo jököttää samanlaisena kuin paasha Junttilan tuvan seinällä. Eli ei toimi, ei edes päivityksen jälkeen, lisäys kyllä.... Ongelma? Tyhmyys? Olisin vähän repareerannut paria asiaa ja olisi ollut tarinakin tarjolla, mutta ei sitten – hmph! Anti olla vaan.

Muuten en eilen tod. noussut kuin laittamaan ruokaa, siivoamaan päällimmäiset irtoroskat sekä pyörittämään kierroksen vaatetta pyykkikoneessa. Hah, kukkakaalicurry oli muuten järkyttävän hyvää – ei puhuta siitä, miltä se näytti. Teen toistekin samalla meiningillä, onnistunut koostumus ja maku, mutta melko iljettävä väri... En ehkä tarjoaisi oudommalle vieraalle ensimmäiseksi ruuaksi ,D

Nyt alkaakin kohta selvä sunnuntai-ahi, jäks. Pitää taas Varastolle, pitää katsella vaatteet (joo, joo), pitää suunnitella jotakin evästä jne. Onneksi huomenna on lyhyt päivä, pääsen sentään Hakikseen. Ai niin, jos Muilutus suo. Olisi syytä, tofua ei ole, bambusuikuloita kaivataan, torilta pitäisi jotakin kivaa vihannesta ja savusilakoita! Nih kerta. Aion taas ostaa rätväyttää ns. oikeaa ruokaa ja tunkea tofua heti pakkaseen jömmaan. Kiero mieleni ennakoi jo sen verran, että ostin Liiteristä appelsiinimehuakin jo valmiiksi ,D Ette varmaan usko, että jonakin päivänä on tarjolla appelsiiniseesamtofua? Ainakin kahdeksi päiväksi, sitä ei kannata tehdä kuin sellainen isompi lasti kerrallaan. On se kuitenkin vähän työläämpää...

Uh, kirjoitan näköjään taas ruuasta. Ei, ei ole nälkä, riivin juuri kaffetta, paahdettua täisteräleibä ja kourallisen mömelöitä. Heräsin nimittäin kissin jolinaan ja stananmoiseen särkyyn. Koipia särkee vieläkin ja olkapäätä vihloo raivokkaasti. Kunhan lääkitys alkaa vaikuttaa, painun aamutirsoille. Se on nykyään ainoa nautinto täällä huushollissa. Senkin kissa katkerana usein katkaisee, kele. Pitääkin tästä Vinskille kissinmuonaa! *pungertaa jääkaapille* Just, kastikkeet syötiin, kronkeli katti. Taidankin mennä lepuuttamaan itseäni, kun vielä siihen on mahdollisuus.

Sen verran toivoisin kyllä, että kelit muuttuisivat. Eilen illalla oli taas samanlainen saunafiilis kuin jo monta viikkoa. Kumpikaan ei jaksanut mitään, kissi makasi repona ja pitkänä sängyllä jalkopäässä, minä repona enkä-niin-pitkänä ylempänä sängyllä ja odottelimme vain auringon laskemista. Phuuh! Menee jotenkin maku muuten kauniista illasta kun hiki vain valuu, kun hiukankin liikahtaa. Jahas, uusiounille tästä... Menikin pari tuntia, lopetin heti, kun Exä näyttäytyi niissä, argh!

---------------------------------------

Purrrrrrrrrve, kaiffat! Joohei, kyll niit mjunuaisii sitt tulikii, ne oli ihan hirmuse heekkuu ja meikä söi ihan tajun kankaall. Koko päivän oikeestaa jaksunu, ku siirtyy välill partsill ja sitt taas takas sisää. Toi söi taas jotai omituist mössöö, ei kissill olleskaa. Haisuki oli jo nii karmee, lykkäs kaikkii purveleit sinne. Mutt näin mä, ett oli ostettu uutta kissimuanaa ja ainaski donarii ja jääfisuu! Kyll mä jotai saan ens viikolkii, iha varpist. Ja jos toi kert meinaa huamena jonnekki hallii ja torill, mä kyll suarastaa vaatin, ett mä saan tuliaisii. Ei se voi olla nii julma, ett mä en muka sais mitää, eihä?! Kert mä oon nii piän ja viatoine >o< Lupas se ottaa vissii fotoikii tänää, jos mä oon muka siin kondikses, siis mä? Kattokaas ku must ei taaskaa oo fotoi, nii ni sitt laitetaa tommone tänää toho, melkee ku mä. Son täält meinaa.

 

Mutt kliffaa söndaagii hei kaikill!

---------------------------------------------

Vincent, otetaan kuveja, jos teet muutakin kuin nukut...

Päivän slogan: Itsepäinen, kaipaa seuraa, silityksiä ja kosketusta toisinaan omilla ehdoillaan – kissa... vai minä?!

Päivän biisi: Call On Me

Luettua: Leah Ruth Robinson – Kavala kuolema, jännäri sairaalamaailmasta. Suurta osaa esittävät sienet... ihan sopivaa kesälukemista. Ei sitä muuta unien välissä tarvinnutkaan ,D

 

ETSITÄÄNKÖ JO KISSIKENKÄT? 

 

KIPUA, SÄRKYÄ, VALITUSTA JA VÄNINÄÄ (unohtuiko jotain?)

Hyvää yötä ja huomenta! Ei tästä kuulkaas tule yhtikäs mitään, ei mitään. Olin eilen niin mukavan relaväsy, sataa ropisi oikein leppoisasti ja silleensä. Kuukahdin kirja kädessä – ja heräsin alta tunnin päästä. No, uudestaan. Heräsin taas kohtapian. Ylös, tupakalle, uudet lukuharjoitukset, sammahtaminen - heräsin kivun huutooni, kiljuin siis ääneen. Koipia, lonkkaa ja olkapäätä sattui ja jomotti niin prleesti, oli pakko nousta. Riipiä kaffetta, leipä ja kourallinen mömelöitä. Jospa se siitä sen verran rauhoittuisi, että saisi joskus vielä vähän unta. Tämä ei kuulkaas ole yhtään mukavaa! Lisäksi tuo käväissyt sade ei juurikaan poistanut painostavaa ilmaa, kunhan hetken jaksoi kastella. Makkarissa on siis hikikii, vaikka kissin kanssa vain uinuu, siis sen minkä uinuu.

Eilen oli Varastollakin hiljaista, ei juuri mitään puuhaa. Eräs leidi toi kyllä ison pinon tavaraa juuri ennen kotiinlähtöä, oletusarvona, että saa ne maanantai-aamuksi. Hän saakoon ne, jos ja kun minä vain pääsen sinne ajoissa. Taksot ovat muutoin kulkeneet suht ok, mutta ihan pari asiaa: välittäjät eivät osaa merkitä omavastuuta oikein eli minähän maksan pankkiin, koska minulla on ns. kuukausilippu – taksot aina kinuavat sitä 2.20 juuroa/keikka käteisenä. Korjatkaa se jo, pliiz, kai 2 vkossa ehtii yhden merkinnän oppia. Samoin ns. jatkot aiheuttavat ongelmia eli se, että menen jonnekin, josta jatkan klo jotakin jonnekin muualle. Eilenkin osoitteeni olivat väärinpäin eli kuski oli menossa hakemaan minua kotoa, kun piti noutaa Risman edestä tavaroiden kanssa. Fiksu kuski oli tsekannut koko kyydin (siinä siis näkyy koko tilaus eli nouto töistä, vienti kirjastolle, nouto Rismalta ja vienti kotiin) ja soitti kysyen onko tässä jotakin outoa. Eli tuli vain vähän myöhässä, pääsin kotiin. Uusilta välittäjiltä muuten ei edellytetty yhtään mitään, vain mielellään kokemusta asiakaspalvelusta *köh*. Aikaisemmin keväällä, muistattehan, edellytettiin vielä yhtä sun toista koulutusta, atk-tuntemusta jne. Että niin se rima vain laskee. Muutenkin taksot elävät jännittäviä aikoja! Virmat ovat jättäneet tarjouksensa siitä, ketkä Muilutus ottaa yhteistyökumppaneikseen ensi vuodeksi ja ehkä pidempäänkin. Kaveri, jolla on oma virma, kertoilee aina minulle tällaiset tärkeät asiat aamukyydeissä. On se hyvä saada sisäpiiritietoja ,D

Eilisestä roudauksesta ei ole juuri kerrottavaa; kirjastossa oli vain 4 latteaa varausta, hyllyissä ei mitäkänäs. Vihannestsioski sentään pelasti vähäsen, siellä oli taas vaikka mitä; kotimaista kyssäkaalia, tosi nättiä mangoldia, purjoa, kukkakaalia, herkkareita, paprikoita jne. Hyvä, että se on olemassa! Risma on remontissa – taas. Hmph, paikat ovat sekaisin eikä kaikkea tavaraa ole. Ne, jotka tykkäävät shoppailla: siellä on jumalattoman iso remppa-ale yläkerrassa, tavaraa riittää, kenkää, vaatetta, puutarhataravaa. No, en minä paljoa kaivannutkaan ja sain haluamani. Loppuaika menikin Liiterin listaa tutkien eli sieltä ns. pakkoeväkset ja vähän pakkaseenkin jotakin, varuiksi. Vihanneksia tuli mukaan säkillinen, vähän fisua, kissatavarat – eipä juuri muuta. Hyvin tavanomaiset ostokset siis, ei mitään räväkkää.

Sen verran kuitenkin taas, että tänään laadin kukkakaalicurrya ja huomenna jotakin kesäkurmitsasta. Vähän vaihtelua sentään ,D Alkuviikosta pääsenkin Hakikseen, joten sitten saa tofutäydennystä ja muuta mukavaa. Belgarionkin tilasi tyyliin ”pari-kolme tofua, jos jaksat niin kiloja ;D”. Lisäksi mausteita täytyy ostaa, osa on lähellä loppumista myös Belgarionilla, joten... Viime viikon olemme toisistamme tietämättä syöneet erilaisia heiniä koko viikon. Eilen pistettiinkin elämä risaseksi ja syötiin Liiterin neljän juuston pizzat – olivat muuten aika nameja! No, ainakin kun ei ole pitkään aikaan pizzaa vedellyt nassuunsa. Jälkkäriksi saimme kirsikkapiirakkaa ja loput jäätelöstä – nämäkin herkut kestivät kolme viikkoa, uskomatonta! Totesimme, että hinta-laatusuhde on silloin optimaalinen. No, met herkuttelemme vain kerran viikossa, muuten mennään suht tavismuonalla.

Uaah, tuon kirjoitin klo 2 jälkeen. Kävin sitten uinumassa pariinkin otteeseen. Ei tämä oikein tästä tokene. Koipia vain jomottaa, väsyttää jne. Annoin itselleni luvan makoilla ja mömelöryhdistyksen aikana ehkä esitellä imurille keskilaattiaa. Ruokaakin laitan vasta silloin. Syödä kyllä jaksaa vähän kipeänäkin ja sen jälkeen voi ottaa taas tirsat. Ähh, raunio mikä raunio...

 

---------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrve, kissit! Hei, mä sain mjunuaisii, sain sain. Tosi heekkuu, mutt en jaksunu syädä kaikkee. Ei oo oikee hirmu nälkä, on viäläkii kuuma. Mäki vaan makoilen. Eilen oli Poika käymäss ja mä sain olla sen kaa. Koko aika ku se oli täälä, mä olinkii tosa soffan selkänojall lähell sitä. Eikä se muut ku naureskeli. Mä tykkään siittä, hjuu. Mutt muaki lötkötyttää ja näköjää mamiiki. Tiätteks – se kilju yälä nii, ett mäki olin iha täpöhereill. Karmeet ku mä pelästysi, ett onks joku elukka tullu sisään. Kävin sitt tutkiis, eikä ollu ja menin mamin viakkuu, mutt se hääti mutt pois. Se oli nii kipee, ett sitä ei saanu ees koskee ku se alko jo melkee huutaa. Pyys se anteeks ja mä tiän, ett ei se tarkota mitää. Mä pääsen taas nuuskuttaa ja kuanottelee sen kaa päiväll. Sitt ku sill on parempi olo. Voisiks joku sanoo jotai noill ilmoill, meill o vähä ku kasvihuanees. Partsilkaa ei oo oikee hyvä! Kuvatila mä annoi mamill, ku siälä ei oo must kuiteskaa kunno fotoi.

Nii ett kliffaa löördaagii kaikill kamuil – vedetää kunno relaa ja safkataa hyvi!

-------------------------------------

Kiitos, Vincent, olet sinä sentään niin ymmärtäväinen...

Päivän slogan: Jos seurustelisin itseni kanssa, yrittäisin lopettaa suhteen mahdollisimman nopeasti!

Päivän biisi: The Rain Song

Luettua: Karin Slaughter - Häpäisty, eli sessio jatkuu. Lena saa selville jotain enonsa menneisyydestä ja pakenee. Samalla tapahtuu muutakin outoa, parempi vilkaista linkkiä. Edelleen tämä suosittaa kesälukemiseksi. Kassandra Block – Viimeinen ruusu, tunnustuksellisenomainen lesbotarina, terävä, ironinen ja hauska(kin). Tässä etsivä Renate Kress selvittelee saksanturkkilaisten nuorten tyttöjen katoamista. Ovatko ne mahdollisesti kunniamurhia, pakotettuja avioliittoja vai mitä on tapahtunut? Paljon hyvää lesbo- ja turkkilaiskuvausta eli eri kulttuurien asenteita ja tapoja. Welhotar suosittaa ja piti tästä, mielestäni tämä on jopa parempi kuin tekijänsä edellinen eli Rakkauden puukottamat. Luvataan, että tulossa on lisää ja minä ainakin aion lukea. Suosittelen asiasta kiinnostuneille, avarakatseisille (hiukan oikeaa seksiäkin mukana!) ja islamista maahanmuuttajien keskuudessa pähkiville asenteille. Lukekaa ihmeessä Kassandraa, jos ette jo ole tutustuneet – mielekäs vaihtoehto taviskirjallisuudelle =D 

MYÖS KISSIKENKÄT LEPOON NYT! 

LOPULTAKIN - PERJANTAI!

Hillitön väsy jatkuu. Alkuillasta nukuttaa ja melkein sammahdan, kun kelli lähentelee 22 ei uni tule enää millään. Pitää hakea lisätroppia jne. Ja sitten ylös klo 3. Krääh! Täytyy nukkua viikonloppuna vaikka väkisin - ei tästä tule mitään, ajatuksetkin jo takkuavat, töissä tulee tehtyä vihreitä jne. Tahtoo nukkua, miksi ei saa?! Ja nyt kun yöt ovat sopivan mukavia, voisikin jo uinua. No, viime yö meni taas hemmetinmoisten kramppien merkeissä, sattuu vieläkin. Enkä minä tiedä tehneeni mitään poikkeavaa. No, illalla istuin vielä ja kirjoittelin vähän pidempään, mutta muuten siis normieloa. Loppuviikko alkaa aina olla yhtä hvttiä!
 
Tänään pitää vaihteeksi suoriutua viikon roudausretkestä; taas kirjasto, posti, apteekki, ruokakaupat *huoh*. Ketuttaa ja kyllästyttää, onneksi Belgarion on vielä apuna. Kirjastossakaan ei ole kuin pari varausta, tämä kesä on niin kehnoa aikaa. Postissa on yksi pieni paketti, jotakin käyttöjuttua vaan - ei mitään mainittavaa. Apteekista normimömelöt. Ruokakaupoistakaan ei mitään erityistä. Samat entiset appeet, niillä näkyy pärjäävän. Mitä sitä turhaan muuta...prle. Ruoka ei ole mikään nautinto, jos ei jaksa laittaa, ei ole kaikkia aineita jne. Vttu! Että minä inhoan tätä, etten pääse liikkeelle - aivan jumalattoman turhauttavaa. Viekää vaikka kuulo, minä veetut välittäisin! Vaihdetaan hyvä kuulo toimiviin jalkoihin, kiinnostuneita?!

Varastolla UP kävi eilen kyselemässä, riittääkö töitä. Juu, sen ainoan kerran tänä kesänä kun olin pelaamassa työajalla *virn*. Vähänkö ketutti... Kerroin, että harvinaista kyllä, pari-kolme päivää on tässä kahden viikon aikana ollut rauhallisia. Tosin eilen aamustakin tein ison nipun naapuriosaston hommia – hän ei vain ollut näkemässä. Lisäksi kerroin, että olen apustanut työkaveria. Hän sitten vielä kyselemään, eikö nyt mitään. Sanoin kylmästi, että ei nyt juuri, mutta kohta tulossa... Samalla pummasin ma-iltapäivän vapaaksi. Ja kuten ennustin, iltapäivä olikin kiirusta. Mutta voikin käydä tuuri, huvituttaa. Oikeasti. Ja kyllä joka päivä on töitä riittänyt, välillä riesaksi asti. 

Eilen iltayöstä tuossa mietin, mitäkähän muutosta tässä kehittäisi tänä syksynä; uusi asunto, uusi työpaikka... jotakin. On vähän pysähtynyt olo. Vai pitäisikö vain alkaa leikkiä ihan itseksensä tässä ja juuttua pysähtyneisyyteen. Mutta kun se ei oikein nyt istu meikäläiselle. Tekisin kovin mieluusti jotakin muuta. En kyllä vielä tiedä, mitä minusta vielä isompana oikein tulee. Jotakin suurta *tsihih*! Ei vaiskaan, saahan sitä unipäissään kuvitella kaikenlaista, kehitellä jotakin mukavaa ja antoisaa. Kunnes tajuaa realiteetit. Eli paashat kaikelle, minusta mitään ole tekemään tai muuttamaan. Anti olla vaan.

Josta tulikin mieleen, että Hörhö kävi pitkästä aikaa ottamassa avaralainaa. Jee, hän on saanut mukavan asuntolapaikan, josta siirtyy kuun vaihteessa omaan huoneeseen. Sen jälkeen aletaan suunnitella tukiasuntopaikkaa ja siirtymistä mahd. omaan vuokrakämppään! Hienoa – olin kovasti ilokas Hörhön puolesta. Hänkin vaikutti tyytyväiseltä; ikää alkaa olla sen verran, ettei jaksaisi enää elää kadulla. Muodon vuoksi sen verran haukuskelin taas, että pitäisi ne raivarinsa sisällään ja häipyisi vaikka ulos, jos oikein ketuttaa. Hörhöllä kun on tapana ottaa välillä pultteja pikkuasioista ja siten polttaa sillat takanaan. Aika monessa paikassa on jo käynyt näin. Nyt kaikki kuitenkin vaikutti aivan luvattoman hyvältä! Toivon oikein kovasti, että kaikki menee hyvin =D *tsemppaa salaa*

Kissikin on tullut kahjoksi. Eilen vedettiin hullunrundia ja mäykytettiin turhasta, kun en suostunut antamaan muuta muonaa kuin normikissanruokaa. Pilalle hemmoteltu sekin, hmph. Luulen, että minun muonani on melkein samoissa hinnoissa kun kissin ruuat ja tavarat kaikkinensa. Prle, kohta taas tulee käpälistä, ilme on sellainen. En minä osaa edes kissaa sitten kasvattaa, näinhän se ilmaistiin... vai kuinka?

Raahaudun tästä parvekkeelle nuuskimaan yöilmaa – nyt on mukava kesäyö; pimeää, lämmintä, hiljaista. Oikeat Welhottaren yöt ovat näemmä alkamassa!

-----------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Ai mua taas mollataa, siis vähäks epäreiluu. Mä en vaa digannu sen safkoist, hei, kävinhä mä yälä sitt vähä siit nokkimass. Minkä mä sille voin, ett toi ei oo ostanu sopivii safkoi. Tää tarkottaa oikeestaa sitä, ett mä söisi mialuummi oikeet safkaa. Niinku fisuu ja mjunuaisii, vois sitä vetää vähä jauhistkii ja tipuu joskus ja sillee. Mutt kaikkee tommost tulee nii harvo, toi ei muista ottaa niit sulaa tai jotai. En mä nyt nii kronkeli oo, raksui mä syän vaiks kui. Toi määkäruaka vaa ei maistu, mun miälest sen pitäs olla oikeet muanaa – mialuummi heekkuu. Voisitsä mami ottaa vähä mjunaisii sulaa? Jos sä kerta ens viikoll meet sinne ostoksill.... mulle illaks? Juu, hei, se lupas ottaa. Sillee, ett mä saan niit illall. Ja Poikakii on tulos käymää, ku ne menee tänää kaupoill. Hei tuakaa vesidonarii kans mulle, mä en pysty syämää semmost öljydonarii, ku meill joskus harvo on. Ei maistu, ei mee alas. Ai mä muka materialisti, nou vei. Mutt ku oon kans yksi päivät pitkät, nii ni syämine on sitt aika kliffaa, ku mami tulee himaa ja saa jotai heekkuu. Jaha, ai tommone tavisfoto – mitä mä sanoin, ett ne alkaa ain näyttää samoilt. Ton pitää taas ottaa uusii kuvei koht, menköö tän kerra!

Kliffaa viikendi alkuu kaikill kissinkoill, okei, orjill kans!

----------------------------------------

Vincent, ystävällisyytesi on suorastaan ylitsevuotavaista ,D

Päivän slogan: Vincentin seura on usein älykkäämpää kuin tiettyjen työkavereiden jutusteltu kahvipöydässä!

Päivän biisi: Voi kuinka me sinua kaivataan

Luettua: Karin Slaughter – Sokaistu, sessio siis jatkuu. Tämä on oikeastaan se opus, jossa kerrotaan miten kaikki alkoi. Järjestyksellä ei sinänsä ole väliä, mutta tässä tulevat ilmi taustat sille, miksi eräät henkilöt käyttäytyvät kuten käyttäytyvät jne. Edelleen pidän Slaughteria kohtuullisen taitavana psykologisen jännärin taitajana, mukana tietty kammottavat murhat, oudot katoamiset ja pikkukaupungin pulmat. Suosittelen ainakin kesälukemiseksi, muutenkin, jollei ole näitä aikaisemmin lukenut – aivan käypäistä jännäriä ja vähän erilaistakin. Ja sitten, mikä-mikä-mikä minua odottikaan melko plittanassa kuoressa postiluukun alla kotoon tullessa, jesh! Ei kun repimään kuorta kiihkeästi auki ja: Minttu Hapuli – Tarot-tarinat! Tarinat ovat täynnä tapahtumia, hurjia, helliä, optimistisia, hätäännyttäviä ja melko kammottaviakin. Erotiikka, seksuaalisuus ja elämä yleensä ovat vahvasti läsnä tavalla tai toisella eikä kuolemakaan kaukana kulje. Hapuli on kirjoittanut kirjan, joka piti lukea yhdellä istumalla. Hetkeäkään hellittämättä tarinat vievät mukanaan välillä mustiinkin syövereihin. Toivon ja ilon pilkahduksiakin on, toki, kuten elämässä aina ja nekin ovat vahvasti esillä. Tilanteet muuttuvat äkkiä eikä eilispäivää enää ole. Tarot-tarinat on vahva, mystinen ja samalla arkisestakin elämästä kertova kokoelma. Yllättäviä käänteitä joka suhteessa, ei vähiten miesten ja naisten välillä. Absurdeja ja outoja tilanteita ja tapahtumiakin löytyy. Welhotar piti ja suosittaa varauksetta muillekin. Tämä herätti itku-nauru-huutoa ja tähän palataan varmasti toistekin. Mintulle kiitos kirjasta – hieno kertomuskokoelma teemoineen. Iskee kuin naula päähän! Tämä myös siellä toisaalla...

 

KISSIKENKILLÄ VIELÄ VAAN... 

PERJANTAIN AATTO?

Aamuyötä taas ja niin edelleen! Voihan vee, kun saisi valvoa tässä pari tuntia ja painua uudelleen peiton alle. Meikä on aivan loppu, puhki, kulunut, rätti! Väsyttää. Väsyttää ihan järjettömän paljon. Tämä ei ymmärrä, tosin en ole saanut moneen yöhön nukuttua kunnolla särkyjen ja oman aivotoiminnan (joo, joo) vuoksi. Illalla käy joskus vähän liioilla kierroksilla. Ei auta unimömelöt, ei relaksantit, kele. Urvahdan hetkeksi ja taas ponpin ylhäälle. Sitten aamuyöstä pari-kolme tuntia sikiunta ja taas menoksi. Ei kiva eikä mukava. Jospa sitten lomalla saisi edes nukuttua. Tai edes viikonloppuna, hitto. Kohta kävelen täysin zombina ympäriinsä, tai siis vielä enemmän zombina kuin tavallisesti. 
 
Eilisen ruokiksen liikunnallisesta osuudesta vastasi jälleen Serkut eli kävin viikko-ostoksilla, öh tuota, Belgarionille vaan, hjuu. Itselle adjikaa, kohuked ja ukraiinalaista salaattia purkillinen. Herkku oli taas itse paikalla, on se kyllä hyvä myyjä ja mukava kaveri juttelemaan. Ikävä kyllä, muorille aivan, aivan liian nuori. Ei ole paljon Belgarionia vanhempi *huoh*. Tiedoksi muuten, että se sieniliemi oikeasti maistuu sienelle! Ostan toistekin, sopii taatusti vihanneshässäköihin ja sienimuonaan *kuvittelee turhia*. Ja toinen uutuusvinkkaus, en ole aikaisemmin ainakaan huomannut: mm. suklaalla, capuccinolla jne. kuorrutettuja paahdettuja manteleita pienehköissä pusseissa keksihyllypuolella ylhäällä – kannattaisi ehkä jonkun kokeilla. Enkä muuten ostanut! 

Tässä samalla sieni- ja marjatiedotus Helsinkiin ja lähistölle: sekä sieniä että mustikoita ON! Työkaveri tarjosi kumpiakin, että maistettu ja nähtykin on. Mettään siittä, terveet ihmiset - HUSH!
 
Jahas, mitäkähän sitä keksisi itsellensä huomenna. Ai niin, roudaus- ym. keikat, juu ei, ei tarvitsekaan keksiä yhtikäs mitään. Olen yrittänyt joka päivä puuhastaa jotakin päivällä. Jos yrittäisi ensi viikolla käydä Hakiksessa, tekee mieli tofua eivätkä torin ja hallin tuotteetkaan pahasta olisi. Taas meni tässä välissä jokunen tunti talolle lahjaksi, kun täällä piti päivystää edelliset pari-kolme viikkoa. Pitääkin kysyä UP:lta, josko ma voisi häipyä aikaisemmin. Matkojakin on jäljellä, laskin juuri. Sääntöjä noudattava, kilti ja kuuliainen Welhotar... Sain muuten vastauksen - ympäripyöreän - johonkin aikaisempaan valitukseeni. En edes muista mihin niistä eikä vastauksessa ollut mitään järkeä: vain toistoa siitä, miten Muilutuksen on ollut hankala aloittaa, toivovat ymmärrystä jne. No, ei tässä mitään. Muilutus sinänsä eli kuskit ovat olleet ajoissa paikalla, ainakin tähän asti. Paitsi eilisaamuinen normitaksi, joka tuli myöhässä eli kastuin litimäräksi sadekuuron alla ja takso halusi välttis ajaa hankalinta mahdollisinta kautta (= myös kallein vaihtoehto ja ikävin ajaa kuskin kannalta). No, ei ole minun asiani, kunhan ihmettelin ääneen. Tuollaisista ylihintaisista matkoista vaan voi tulla sos.tston kyselyitä jälkikäteen. No, täti selvittää, prle! Olen sentään oppinut nopeimmat ja kuskien kannalta helpoimmat reitit töihin ja Hakikseen. Se riittää minulle.
 
Koneenkin kanssa pitäisi jaksaa leikkiä. On, varmuuskopiot on otettu, myös kuvista ja blogista erikseen. Mutta nuo prhanan päivitykset, ei taas jaksaisi. Ja vähän muutakin pitäisi samalla tehdä, mutta kun räpellyskään ei juuri nyt huvittaisi. Kehtaisikohan taas pyytää Belgarionia apuun? Mutta kun ne vilkaisut ovat nykyään niin sääliviä.. Ja jostakin syystä Vuodatus ei nyt anna taas tehdä paria temppua, mikähän siinäkin on? Täytynee yrittää uudestaan, jos ja kun huvituttaa. Olisin vain vähän järjestellyt lokiani ja muuta pientä – ei onnistu, sitkeässä istuu vain samat vanhat asetukset, hmph.

Nyt huvituttaa mennä viettämään hetki aikaa pimeälle ja mukavan vilpoisalle parvekkeelle. Särkee vieläkin, mömelöt eivät vaikuta. Kävelen huonekaluista kiinni pidellen ja Varastolle taas pitäisi. En minä ikinä tule jaksamaan oikeaan eläkeikään asti, en mitenkään!

----------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrmenta vaa, kavrut! Hähähhäh, mitä mä aikaisemmi sanoin. Taas sain fisuu, sitä pakastimettimest otettuu. Menin taas orjaa vastaa ja olin syäny kaikki muut, enkä syäny niit kuivii kikkanoi. Ja ku se taas söi heinii. Nii ni pitihä mun nostaa piän mekkala, tai siis niinku yrittää näyttää oikee piänelt ja nälkäselt. Jeee, se toimi. Mami otti siält loput fisut ja sulatti ne miikros. Ja pilppo mulle melkee koko fisu. Ne on muute omituisii fisusii, osa hirmu piänii, osa suurii. Ikinä tiärä, mitä siält oikee tulee. Se ostaa koko semmose tsilon pussin fisuu ja sitä me sitt syädää mont kertaa, tosi mont. No, heekkuu oli kummiskii. Mä diggasin ihan täpöll ja menin sitt mamin viakkuunki tosi mont kertaa. Nii mont, ett lopult se jo hääti mut vegs. Sill oli kuulemma silmät ja korvat täynnä kissinkaavoi, se aivasteli ku niit oli sen nenäskii jo. Mitä mä sille voin, jos kaavat viäläkii pölisee vähä, nih kerta. Se uhkas alkaa syättää mulle jotai fisuöljyy – mä en nyt tiijä onks se hyvä vai huano asia... Must mä oon iha kondikses ja mun tuukki on aina kesäsi tämmöne! Enhä mä paha näköne oo? Enhä? Hei, täss o foto, ku mä tapitan mamii ja meinaan saada jotai heekkuu...

Kliffaa perstain aattoo hei kavrut!

----------------------------------------

Vincent, tämä asunto on pölyn ja roinan lisäksi kuorrutettu kissankarvoilla!

Päivän slogan: Hiljaiset perivät maan, mutta eivät ne kauan sitä taatusti saa pitää!

Päivän biisi: Long And Winding Road

Luettua: Ruth Rendell – Nokikolarin poika, ei varsinainen dekkari, psykologinen trilleri enempi. Mielenkiintoista juonen kehittelyä, yllätyksiä, pähkäilyä, merkillisiä yhteensattumia ja muuta erikoista kyllä riittää. Ei vauhtia tai vaarallisia tilanteita, mutta sitäkin enemmän pohdintaa merkillisistä asioista. Rendell on välillä melko mainio ja Welhotar tykkää tällaisena ilta- ja kuljetuslukemisena. Suositellaan muillekin kesäviihdykkeeksi, jos ei ole aikaisemmin tullut luettua.

 

VIELÄ VAAN MENNÄÄN KISSIKENKILLÄ... 

WELHOTAR SEIKKAILEE - TÖISSÄ, KIRJASTOSSA JA LOKISTANIASSA

Kertokaa, voiko ihmisellä mennä totaalisesti ensiksi hermo itsensä kanssa, sitten hermo kissin kanssa (no, vähän vähemmän) ja lopulta koko maailman kanssa? Nyt ei oikein mikään toimi, nimittäin! Ihan käytännön puuhatkin levähtävät käsiin. Piti eilen ottaa kuvia, kaameran patterit sanoivat taas sopimuksen irti, zts, prle. Piti yrittää varovasti harjattaa Vinskiä gummivanttuulla - arvatkaas pitikö karvatakamus siitä? Käsivarteni näyttävät narkkarin ulokkeilta; täynnä verta ja reikiä. Piti tekemäni jotakin eräälle vaatetusosiolle - ei auta, vaatii muidenkin osioiden ottamista esille ja päivittämistä eikä jaksu riittänyt. Ehkä viikonloppuna, iso ehkä. Onneksi oli valmista evästä itselle ja kissalle, en olisi varmaan saanut sitäkään aikaiseksi. Pystyin sentään pilppomaan iltasalaatin ilman huomattavampia vammoja muiden kuin vihannesten osalta. *huoh* 
 
Kirjastossa kävin ihan UP:n luvalla oma asia ulos -koodilla 20 min sisällä, noukin vain pinon vanhoja dekkareita. En luonut silmäystäkään myytäviin poistokirjoihin - hyvä minä (juu, ne on jo kerran katsottu...). Ei siis mitään uutta, vain uudelleen luettavia opuksia öiksi. Sopivan karmeita, jotta alkaisi kunnolla nukuttaa – ei toiminut, ei nukuttanut. Piti ottaa niitä kuviakin todisteeksi, että Pazila on vihreä, mutta kun se kaamera treikkaili. Siitäkään ei siis tullut mitään. Olen jo pari vuotta aikonut kuvata yhden jutun. Kyllä minä sen vielä tänä kesänä jossakin vaiheessa... ihan varmasti! Muutoin elo Varastolla alkaa muistuttaa normipäiviä eli sitä saa mitä muut pilaavat. Ja Welhotar tekee, tietty, kilti minä, ei jupise, ei narise. Muuten siitä palkankorotuksesta; sillä todellakin juhli verottaja, en minä. Arvatkaas huviksenne, jäikö käteen paljoakaan? Siis tod. ei, ei olisi kannattanut edes puhua asiasta. No saa sillä pari kertaa ostaa kilon tofua ja pari kiloa savusilakoita - siinä se sitten meneekin. Toivottavasti sitten joskus edes veronpalautusta, jos olen vielä hengissä!

Ja taas asiasta ihan muuhun. Lueskelin eilen jokusta satunnaista lokia, hmmm. Nuorten lokeja. Lasten... ööö... siis nuorten, jotka asuvat vielä kotona! On se erilaista, voi hyväinen aika. En tiedä itkeä vai nauraa vai jättää sikseen. Olenko vain niin kade? Minun oli pakko lähteä kotoa hyvin aikaisin, suorastaan lapsena, mukana kassi ja muovikassi - ei muuta. Ja tässä sitä sitten ollaan, katkerana Welhottarena. Olisikohan paremmin, jos olisi ollut oma loki ja PC, ihan jopa mahd. oma huonekin (...no ei nyt sentään liioitella!)? Olisinko minä nyt jotenkin fiksumpi ja filmaattisempi, terveempi? Olisiko minulla enemmän jotakin omaisuutta? TÄH? Alkoi nimittäin vähän kiihdyttääkin jokunen lokinpoikanen siellä... Nooh, tämä vain välihuomautuksena. Onhan Belgarionkin nuori, mutta ei sentään ihan tuollainen, ja ei, tämä ei ole omakehua. Taidan todellakin olla wanha, liian wanha kaikkeen.

Lisäksi sain taas viestin siihen bloggaa ja kerää pinnoja –juttuun, piti oikein tsekata, mistä hitistä on kysymys. Jooh ja just. En kehtaa linkata! Aika karmeaa tuubaa, ainakin osa. Sorry, jos tämä loukkaa jotakuta. Jos en olisi töissä, vetäisin tuon jollakin ihme nickillä tosi puolimielisesti läpi ja saisin mitään tekemättömiä lahjuksia (ainoa hyvä idea olivat lahjakortit, mutta pisteraja oli mieletön). Tämänköhän takia sitten näinkin oikein veikeitä kannibaalipainajaisia, yöks ja kääk! Jos vielä söisin käristettyä elukkaa, se loppuisi just ja nyt heti. Sen verran kammouni tuo oli, uskokaa pois. Piti ihan nousta ylös rauhoittumaan, ajatelkaa, Welhotar siinä käristämässä ihmisspydäriä ja –grilliä... *poistuu takavasemmalle*

Mikä muu tässä taas ketuttaisi? Oikeastaan aika monikin asia, voitte lukea ne jostain vanhasta postauksesta. En jaksa kopioida itseäni tänään. Keskiviikko ja minua väsyttää ja särkee ihan simona, Laskin juuri, että neljä työviikkoa ja Welhottarellakin on lomaa. Mitä ihmettä minä teen? Viime vuonna kävin Hakaniemessä, minne matkustaa siis tänä vuonnna? Minulle on ehdotettu esim. matkaa Sipooseen... luulen joskus käyneeni siellä. Se olisi kuin ulkomailla. Toisaalta olisi ihan asia-asiaakin entiseen kotopuoleen. Ei kai sitä nyt kovin montaa reissua sentään. Sitäpaitsi minulla on tehtäviä, erilaisia residenssiin liittyviä huolto- & hoitotehtäviä, joihin olen jo värvännyt Belgarioniakin mukaan. Niihinkin saan menemään pari-kolme päivää kummasti. Lopun aikaa voikin kännätä ja nukkua - sehän se olisi parasta lepoa. Nyt pitää vain valita juomansa fiksummin kuin viimeksi! Ei, en minä makua tai kännin laatua tarkoita vaan sen vaikutuksia erinäisiin elimiin (ei maksaan!). Lisäksi joku voisi neuvoa näppärän keinon, miten estää itseään soittelemasta ja postaamasta päissään - any?! Sillä olisi tarvetta...

--------------------------------------------

Oli se taas, hei oli se kilti. Juu siis purve vaa, kaiffat.. Eikäku mä oon vähä innossaa. Ku oikee pummaa, orjalt saa heekkuu. Jep, totistettu on. Ku näyttää piänelt raihnaselt ja nälkäselt hylätylt kisult, tulee donarii *tsihih*. Ja sen jälkee se hiffaa, ett mä oonkii syäny melkee kaikki raksut päiväll. Juu, ei se mitää sanonu, laitto vaa täyde kupi kaikkee. Ei sitä donarii kummiskaa, sitä tuli vaa osa puukist. Njammm. Nyt mä voin syädä vaiks sitt tavismuanaa vaihteeks. Yhten päivän, vaiks, ainakii vähä. Ainaskii sen hydelön vegs. Katotaa sitt, jos keksis jotai kiaroo taas. En mä mitää ilkeet meinannu. Ei tollakaa mitää heekkui ollu, eilist eväst se otti. Ja söi iltaheinii. Mutt on must ainakii foto, vaiks se ei niit muit fotoi sitt saanukkaa. Se sano, ett siäll oli pupui, lintui ja vaiks mitä. Siis sen röis vai? En usko! Ai, se tarkotti sitä mestaa. Meinkii pihall on pupu ja sitt noi fogelit kiusii mua ihan joka aamu. Nii no täss mä tsiigaan tarkkaa, mitä must taas meinataa skrivaa. Täll kertaa ei mitää semmost omituist ku mä kerta vahdin koko aika. Nih!

Kliffaa keskimäist viiko päivää, tai oikeestaa jo vähä yli kert on jo aamu >o<

-----------------------------------------

Päivän slogan: On hyvin turhauttavaa olla Malmin fiksuin, älykkäin ja toimeliain epäonnisin ihminen!
 
Päivän biisi: Us And Them
 
Luettua: Mirjam Lohi – Nuttu, keski-ikää lähestyvä nainen peilaa elämäänsä äitinsä, mummonsa ja muiden naisten sekä lapsuutensa kautta. Osittain runoa. Kohtalaisen luettava opus, jotakin jää puuttumaan – kuin kertomatta. Eli mitäänsanomatonta turhan paljon, samoin runot eivät ihan täytä tehtäväänsä. Sopii kerroksellisesta lyhytproosasta kiinnostuneille ja lapsuuden muisteloista pitäville. Paljon lapsiasiaa ja asiaa lasten saamisen vaikeudesta ym. asiaan liittyvästä (varoitus!). Dean Koontz – Salainen muisti, luettu aikaisemmin pikalainana, joten otin uudestaan työn alle. Koontzille tyypillistä kauhua, hiukka ylläreitä, ei paljoa. Samalla kaavalla kaveri on pärjäillyt jo kymmeniä kirjoja. Mutta ihan luettavaa kauhua, joka ei pahemmin notkauta suuntaan tahi toiseen. Keinot ovat kyllä vekkulin kekseliäät ja kaameat. Kauhuvaroitus – eli ei painijaisia näkeville! (Oma painijaiseni ei siis liittynyt tähän kirjaan).

 

KISSIKENKÄT JALASSA EI NÄE PAINIJAISIA! 

WELHOTAR SEIKKAILEE - VUOROSSA OSTOSHELVETTI

Jep, kävin pakon edestä Itiksen ostoshelvetissä ja helvetti se todella on. Ihmiset eivät väistä toisiaan, kulkevat päin – etenkin kuningataräidit (sorry vaan) ja heidän hovinsa. Lisäksi perun kaikki puheeni Yrjöstä! Tuotteet ovat kyllä suurilta osin sopivia, mutta mikä asenne. Minua kohdeltiin kuin aasiakasta ainakin. Jopa muut aasiakkaat ihmettelivät. Kyselin vain, miksi ihmeessä ei näitä mainoksia enää ole tullut, en minä muuten, mutta täyteen hintaan en tiettyjä asioita sieltä osta, nih. Vain 50 %:n alella ja sen saa sillä hvtin mainoksella, joka tähän asti on tullut kotiin 2 x kk:ssa niin kauan kuin Yrjö on täällä toiminut!

No, kun en ole käynyt puodissa hiukan yli kuukauteen, minua (!) ei ole aktivoitu =O Jesh, joo. Ostin sitten tarpeeni ja eikö prle taas juuri minulle sopiva shampoo ollut loppu, vain yksi purkki jäljellä ja koko homma menossa uusiksi eli täysin samaa ei enää tule myyntiin – uusi ”tuoteperhe” kyllä. Leidi kertoi ehkä jossain olevan sitä vielä, mutta ei tehnyt elettäkään hakeakseen. Hmph. Kysyin sitten maksaessani vielä, että kukahan hoitaa näitä teidän asiakaskontakteja, siis firmassa. En saanut suoraa vastausta, kysyttiin yhteystietojani. Annoin vanhan mainoslapun, jossa ne ovat. Edelleen kysyin, voinko soittaa jollekulle suoraan. Ööö, no tuota ette. Ja miksikö en? No kun se on Ruottissa tämä meidän palveluvastaava. Kerroin puhuvani ihan mielelläni hänen kanssaan myös ruotsia, englantia, saksaa tai vaikka vähän viroa. Lopulta kävi ilmi, että kukaan heistä ei tiennyt, kuka vastaa ao. firman asiakaspalvelusta. Ja minä olin vielä kiltillä tuulella, asiallinen ja niin herttainen kuin perusveemäinen Welhotar vain olla ja voi. Prle, jättäisin koko puljun sikseen, mutta kun sieltä löytyy se ainoa meikäläiselle sopiva shampoo ja rasvat aina! Argh. 

Muilutukselle lussat, homma hoitui ja näin kaksi sellaista paikkaa IRL, joiden tiesin olevan olemassa, mutta en ollut nähnyt. Nähty on, nyt, eli osaan sijoittaa ne mieleni kartalle. Reissusta jäi kyllä helvetin kehno maku. Että näin Yves Rocher kohtelee maksavia asiakkaita, ziitosta vaan. Kehoitan muitakin kyselemään palvelun perään, etenkin tämä asiakaspalvelusta vastaava henkilö olisi mukava saada kiinni!

Kas, Varastolla alkaa näkyä oikeita työntekijöitä - livenä ihan. Tavallansa mukavaakin, näkee siis ihan ihmisiä. Voi jopa keskustella, jos aivan välttämätön tarve on. Ainakin tupakkahuoneessa, muualla keskustelu onkin huomattavan vähäistä ja enempi virallisluontoista. Kummallista, eikö? Usein ihan oikeatkin työasiat tulee sovittua tupakalla puolihuolimattomasti, sitten vielä yritetään kieltää polttaminen joka hemmetin paikassa. Jopa kotona, varsinkin ja erityisesti parvekkeella! Argh! Eikö ihmisillä (-> lue naapurit) ole muuta tekemistä kuin edelleen läimiä niitä stnan parvekkeen ovia? Hassua, kun menen hipohiljaa tupakalle, kukaan ei läimi mitään. Jos pidän ääntä, alkaa mekkala. Tästä voisi ehkä päätellä jotakin...
 
Säryt ovat aika stnalliset, se ei liene uutta. Koipia jomotti koko viime viikon, tuo viikonlopun lepo ei ehtinyt auttaa. Nyt juilii lisäksi myös olkapäätä ja lonkkaa =E En saa nukuttua lähes lainkaan, vain pätkiä. Ei, jos otan niitä vahvempia kipumömelöitä, en taas pysty olemaan töissä skarppina. Ei tässä missään ole nyt taas järkeä. Pitäisi varmaan taas kiusata omisarvista, mutta kun nuo lääkärit eivät uskalla määrätä järeämpää lääkitystä. Sairaslomaa varmaan saisin, jos mankuisin ja sekin auttaisi vain sen loman ajan. Minusta kun ei vaan ole hirveästi mankumaan. Pitäisi sen nyt nähdä, jos koivet näyttävät lähinnä raaoilta broilerin puolikkailta (sorry folks), että kaikki ei ole ihan niinkuin pitäisi! Onko tässä enää mitään mieltä yrittää mitään, ihmettelen. Minä en oikein tahdo jaksaa. En minkään asian kanssa.

---------------------------------------------

Purrrrrviska, kaiffat! No, siihe se sitt jäi, ett yks päivä vaa tulee heekkui. Sitt alko tulla taas sitä tavismuanaa, jost mä en nyt nii välitä. Onneks saa sentää olla partsill, yälläkii. Meill on näköjää avoimie ovie päivät jatkuvasti. Mami pitää räppänöit auki koko aika, no ei tääll vois muute ollakkaa. Ei ees kissi. Eile se oli jossai ja oli vähä pahall pääll ku se tuli. Ensi se meinas sammahtaa heti sänkyy, sitt se ei taas saanu unta. Se tartti taas viärihoitoo, mutt ei sitt kummiskaa ku oli nii kuuma. Ett me taijettii steppaa hereill molemmat pual yätä. Onneks mä pääsen goisii rauhas, ku toi lähtee röihi. Se huijas taas ku se teki eväksii. Hurrrrrrrjan hyvät haisut ja ku mä meen tsiigaa, taas sitä murujutskaa ja heinii. Just joo, no mä meen tsiigaa mitä se syä iltaruuaks – toisenlaisii heinii. Ei oo kuulkaas helppoo hei mullakaa. Ei mitää toivoo mistää tippuvist ihanist heekuist! Sen on pakko ottaa sulaa jotai heekkui mulle, pakko, mä taaviin! No, ehti se eile ottaa jonku foto, ku mä kerjäsi. Ne on vaa kaikki iha hullui kuvei. Mult puuttuu koovat tai jotai, ku se ei ehtiny mukaa. Niih, et son sen vika eikä mun. Kaamera ei oo niin nopee ku mä oon. Ett täss mä oon hei takajaloill oikee kerjuuttaas. Foto on kehno – älkää tsiigatko sitä olleskaa, vaa ett kuin fiksu ja taitava mä oon, jooko? 

Kliffaa päivää hei kaikill kavruill!

--------------------------------------------

Vincent, tänään minut taidetaan laskea pois tuosta joukosta?

Päivän slogan: Sisäinen säätilani näyttää vahvaa matalapainetta, myrskyä ja sadetta tulevaksi, mahdollisesti erittäin runsasta sellaista kaikkine lieveilmiöinensä.

Päivän biisi: Helvettiin jäätynyt 

Luettua: Günter Grass: Taikalaatikko, toinen osa romaanielämänkertaa. Tässä lapset, kaikki kahdeksan (!) peilaavat isäänsä ja elämäänsä valokuvien sekä erilaisen todistusaineiston pohjalta. Lasten puheenvuoro ja mielenkiintoinen sellainen. Itku-naurua ja hulluja päähänpistoja. Suosittelen – nauttikaa Grassista niin kauan kuin hän jaksaa! Jerome Charyn – Laupias viranomainen, omalaatuinen rikoskertomus poliisikomentajasta, joka luentokierroksensa lomassa huomaakin olevansa sotkeutunut mafiaan, nuoruuden rakkauteensa sekä hellimäänsä matoon. Joka erilaisuudesta pitää, hänen pitää myös tämä lukeman ,D Welhotar suosittaa omalaatuisen tarinoiden kavereille....

KISSIKENKILLÄ VAIKKA LÄPI KIVEN JA TULEN!

MAANANTAI ON PERUTTU - YLIMÄÄRÄINEN VAPAA SALLITTU!

Ihan retorisena kysymyksenä taas vaihteeksi, että miten viikonloppu menee niin paljon nopeammin kuin vastaavat arki- ja työpäivät? No, voin minä tunnustaa uudestaan sen, että nukuin huomattavan paljon lauantaina ja jonkun verran eilenkin. Pakko. Minulle tulee viikolla aivan hitonmoisesti univelkaa, sille ei voi mitään. Eikä sitä tasoita mikään muu kuin nukkuminen päivällä. Ai että se on mukavaa. Vähänkin kun siltä tuntuu, pikkuisen peiton nurkkaa silmille ja unta! Ja vaikkei tuntuisikaan, voi silti tipahtaa vahingossa pikkuisen uneen. Uuni paras lääke on, edelleen.

Siis maanantai, melkein-normaalit Varastopäivät alkavat jälleen *huoh*. No, se pitää tällaisen spontaanin ja rajua menoa rakastavan ihmisen *sarkvirn* aikataulussa, kurissa ja nuhteessa koko viikon ajan, jokaisena päivänä. Timminä ja skarppina Polgara The Virkanainen nuhjaa – ei kun siis tärkeilee Varastolla päivät pitkät – erittäin pitkät. Ja sitten syöksyy sieltä kärppänä *eheheh* jo odottavaan limusiinitaksoon, joka kuskaa Welhottaren kosmetiikka- ja muotiostoksille Itäkeskukseen. Ai että ei mene läpi vai? No, ei kyllä mene minullakaan, on niin vaikea kuvitella itseään tuollaiseksi. Ettenkö sanoisi melkein mahdotonta ,D

Siis tänään Itikseen ja Yrjölle, huomenna kirjastoon – on se kuulkaas menoa kuitenkin. Ja Serkuissakin pitää pyörähtää, koska Belgarion söi ja vei (-> lue: tungin mukaan) kaiken muun, muttei kirsimoosia. Hakikseenkin tekisi mieli, mutta kyydit eivät ehkä riitä. Se täytyy säästää aivan kuukauden viimeisille päiville, jos mahdollista. Ollaan sitten ilman tofua ja kunnon savusilakoita, ei katsella ihmisiä – näkeehän niitä töissäkin livenä! Mausteita vielä riittää eli aivan hillitöntä ongelmaa ei ole. Eväksetkin ovat tänään maanantain mukaiset: jälleen kasvisspydäriä, kun sattui jäämään jokunen pieni uusi peruna. Siihen ymppäsin jättimäisen sipulin, paprikan, porganaa, kiinankaalia mukaan, lisäsin lopuksi vielä yhden kananhävyttömän ja yrttilöitä. Kyllä sitä syödä kelpaa, ainakin minun. Jos ei ole suuria vaatimuksia, nimittäin. Minulla tunnetusti ei ole. Vaatimuksia siis. Ei edes suuria. Oikeastaan ei niitä ole enää lainkaan, edes niitä.

Sunnuntai-ahi iski jälleen eilen, onneksi vasta illalla. Ei sentään tullut hävettyä enempää eli kirjoiteltua sitä sun tätä julkisesti näytille tai vähemmän julkisesti meilattua. Alan oppia. Maailma opettaa. Ja ihmiset. Varsinkin sekä maailman että ihmisten mielipiteet tai toimet ja teot.

Väsyttää, särkee – nukkumiset jäivät erinomaisen kehnoiksi. Eikä se tällä kertaa ollut karvatakamuksen syytä. Pahus kun ei voi syyttää mistään edes kissaa...

----------------------------------------------

Purrrrrrrrviska, kissinkat! No ni, no nyt mami onkii tosi kilti, mmmmmmmmmmm. Me syätii eile donarii. Tai siis niinku mä söin, se jakattii taas se puukki vähä hassust. Mami otti vaa pari lusikallist ja mä sain loput. Se vaa sano, ett kyll kissin pitää saada ku on kert oottanu nii pitkää jotai heekkuu. On se kilti, on. Oliki muute heekkuu, siis parast donarii ikinä (ja halvinta... toim.huom). Tai sitt se oli vaa se, ett soli kylmää ja hyvää ja mull oli kaamee nälkä. Eikä ollu ku tavismuanaa. Nii ja olin mä yälä ykänny, ku mä oli skruudannu sitä kuivamuanaa vähä liikaa... en sitt muistanu juada päälle meinaa. Ja sitt kävin viäl vetääs vähä noit lehtii tualt partsilt pääle. Nii et siit se ykättämine tuli. Ai ett ei pitäis puhuu ykättämisest? Mutt sehä o iha tavallist kissihuushollis, ei siin oo mitää omituist. Omituisempaa ois, jos orjat alkais ykäilee samall tavall. Sitt se ois omituist ja pitäis olla hualissaa. Ähh, iha tavallist tommone välill. Eile alko illall jo suulis menee sillee pilvee, ett vähä pysty olee ulkonaki. Ei pitkää kyll. Mä venaa sellasii pimei iltoi, semmosii ku tulee myähää syksyll. Ku on sopivan lämpöst ja pimeet ja mami laittaa kyntteli toho lyhtyy. Sellaset on kliffoi iltoi – ja ne houkuttaa kans yäpeehosii. Ton piti ottaa fotoikii, mutt mä goisin taas koko ehtoon, ku oli masu niiiiiii täynä ja niiiiii mukava olo >o< Toi ettii jotai muut sopivaa taas ja fotoi sitt joskus muullo. Ai tommone – tota – on toss hei jotai, joo ja son täält.

 

Kliffaa viiko alkuu kaikill kissinkoill, orjill mä en uskall oikee sitä toivottaa!

------------------------------------------

Päivän slogan: On kirjoitettava kuten on kirjoitettava...

Päivän biisi: Wicked Old Witch

Luettua: Leah Ruth Robinson – Tappava viilto, tappamista ja vauvanukkeja, abortin vastustajia, inhimillistä sekoilua ja väkivaltaa sekä sarjamurhaaja lopulta sairaalassa. Ihan kelpoista ja kepoista kesäluettavaa, sen verran monipolvinen juoni, että jaksaa vielä seurata. Ei muuta. Jonette Crowley – Kotka & Kondori, Tositarina odottamattomasta mystisestä matkasta. Mikähän minua viirasi, kun tempaisin tämän mukaani? Varmaan inkat ja muu siihen liittyvä. No joo, tämä on sen tyyppistä uskonnollismystistä puuhaa, itsekorostusta ja soopaa tod.näk., että minä en tähän puutu. Muut saavat lukea ja selittää mieleisekseen, mutta kyllä minä tämän selasin kursorisesti lukien kuitenkin läpi. S.E. Hinton - Vampyyrin palvelija. Ihan vähäsen erilainen vampyyritarina – vai onko? Kannattaa lukaista, jos kiinnostaa. Ei ole varsinaisesti kauhukirja kuitenkaan. Tai minä en miellä sitä sellaiseksi. Perusasetelma löytyy linkistä. Ihan käypäistä uusioluettavaa tämäkin.

KISSIKENKÄT JALKAAN JA MENOKS! 

SUNNUNTAI-POLKA TÄSSÄ TAAS, HEI =E

Jahas, melkein 5 h unet – ei ole totta! Toisaalta heräsin välillä siihen, että karvatakamus huusi ja volisi ykävolinaa. Piti siis siivota keskellä yötä, juu nou. Tuore okse parempi kuin kuivunut okse. Niin että se siitä sitten taas. On vaan niin hemmetin kuumaa ja painostavaa iltaisin, ettei saa nukuttua kuin vasta joskus klo 22 jälkeen. Ja heräsin ensimmäisen kerran tietysti klo 3, menin kyllä takaisin urvahtamaan vielä. Ketutti. Liian kuuma, eikä sille voi tehdä edes täällä huushollissa mitään! Maata vain repona pahin aika ja yrittää olla hermoilematta. Vahvinta särkymömelöäkään ei voi ottaa, kas kun sillä on sellainen vekkuli ominaisuus, että veri alkaa jotenkin kiertää nopeammin, lämmittää, erityisesti koipeja, hmph. Talvella se tuntuu äärimmäisen mukavalta, mutta täällä saunaa muistuttavassa residenssissä tällä kelillä ei tod. Minä mielestäni olen tilannut sen ukkosen jo useampaan kertaan? Missä se viipyy? Tulisi nyt jo, koipiakin särkee edelleen. 

Samalla voisi vain mainita, että eilinen meni todellakin makoillessa. Ei ollut eikä tullut mitään rapulaa. Hah – tuollaisesta määrästä, älkää naurattako. Vatsa ei vaan tykännyt, sitä jouduin vähän hellimään sitten erilaisilla tuotteilla pieniä määriä päivän mittaan. Tänään voisi ja pitääkin laittaa isompi satsi apetta eli evästä taas Varastollekin. Sain sentään eilen esiteltyä imurille keskilattiaa sekä pyykättyä koneellisen työvaatetta. Viitakon hoidettua, kukat kasteltua ja ihmeteltyä istutuksiani. Ulkokasvusto tarvitsisi ilmiselvästi jotakin lannoitetta! Epäilen, että kasvu pysähtyi siksi... yleensä otan mitä multaa sattuu olemaan, nytkään en katsonut, kunhan riipaisin vain mukaani. Voi olla, että se on jotakin kylvömultaa, joka tarvitseekin oikeasti lannoitusta peräänsä. Prletto, unohdin koko asian. On sitten huomiseksi muutakin puuhaa ja haeskeltavaa.

Pitää tietysti Varastolle huomenna. Osa aikaisemmin lomalle jääneistä palajaa maanantaina ja pitää myöhemmin syyslomaa. Tietää siis töitä Welhottarelle. Varsinkin eräs leidi palaa, loistava säheltäjä ja sohlaaja, grrr. No, on siellä ainakin sitten tekemistä, tiedän sen. Lisäksi käyn huomenna Itiksessä. Ei mitenkään haluttaisi tai huvittaisi, mutta on pakko. Yrjö lopetti myymälänsä Hakiksessa ja shampoot ym. ovat aivan lopussa. Äh, sekin vielä. Se on pakko tuupata maanantaille, että jaksaa kävellä. Taksit kun ajavat siellä vain siihen Vanhan puolen pääovelle eli kävelysillan alkuun! Siitä onkin mukava lähteä talsimaan, sanonko minä mikä järki tuossakin on – ei yhtään mitään. Minä inhoan Itistä, mutta nyt se vaan on pakko. Toinen Yrjö on keskustassa ja vielä pahemmassa paikassa, taksolla siellä olisi ihan kuusessa nimittäin liikenteen takia. Eikä minulla ole mitään mielenkiintoa lähteä kumpaankaan suuntaan missään mielessä. Minulla ei ole mitään ostettavaa näistä ostoshelveteistä, paitsi ne Yrjön tavarat ja mahdollinen lannoite kasvustolle! En minä todellakaan halua käydä jättimarketeissa, en myöskään ekslusiivisissa pikkumyymälöissä. Jos minä suoraan sanon, minä inhoan näitä katettuja markkinakatuja yli kaiken! Ja jotkut viitsivät vapaaehtoisesti, jopa halukkaasti, viettää niissä aikaansa jopa koko päivän – tämä ei ymmärrä...

Toivottavasti Tsadin muilutus toimii tänään. He saavat nyt nimittäin ensimmäisen poikkeavan tilauksen! Wau – toivokaa nyt, että huominen matka edes jotenkin toteutuu. On tämä niin väärin. Jos on pakko kulkea nuilla hvin takseilla, voisiko ne saada kulkemaan edes siten kuin itse haluaisi? Eihän se ole paljoa pyydetty, eihän? Joku jo sanoi minua ammattivalittajaksi, katkeraksi sellaiseksi. Ei, en minä valita koskaan kuin aiheesta ja mielestäni asiallisesti. Se, joka ne ottaa vastaan ja on itse töpännyt, voi tietysti kokea asian eri tavalla. Tulen edelleenkin valittamaan aina kun aihetta on. Kiittelen kyllä nyt sitä, että Muilutuksen kuskit ovat olleet oikeissa paikoissa oikeisiin aikoihin (ja jopa etuajassa) koko viime viikon! Hieno suoritus *taputtaa* =D

Auts, jalka puutuu taas – menen vähäksi aikaa pitkälleni. Ehkä torkahdan, jos vain pystyn. Pitäisi varmaan tänään kirjoittaa vähän muutakin. No, päivä on pitkä ja tapahtumaköyhä, kuten aina ennenkin. Eiköhän tässä ehdi, jos vain saan aivot jotenkin toimimaan. Mmmm, nukuin yli 2 h ja näin oikein mukavia unia, erittäin harvinaista ja viihdyttävää. Ja lisäksi raatiossa soi äsken juuri se biisi – ehheheh!

--------------------------------------

Purrrrrrrrrve, kaiffat! Mä kans en enää tykkää täst kuumast. Ei tykätä kumpikaa. Ei oo hei kissilkää tääll helppoo, ku ei pääse pakoo mihkää. Eilenkii makoilin tuala paljaall lattiall melkee koko illa, kävin välill partsill, mut siäl oli iha kauheet. Ja sitt mä vähä ykättelin jo päiväll. Taatust johtuu siit ku on nii kuuma. Muute mä nytki melkee goisin. Ei täst tuu mitää, ko mamiki vaa steppaa pystys pitki öitä. Se ei saa goisittuu ku päivisi taas. Ja se koivet on klesat viäläkii. Hei, sain muute eile sitt ihan minipiäne fisubiiti, semmosen kökkären, ett just näki. Höh, sai siit kerra maistaa. Mami vaa sano, ett ei oo sill itelkää paljoo isompi. No ei kyll ollukkaa. Jos me tänää voitais avata mulle vaiks donaripuukki tai jotai, hei, se melkee lupas. Vaiks se meinaaki syädä vissii taas niit heiniisä. Syäköö, jos mulle irtoo sitt vaiks donarii tai jotai. Kerra viikos, pliis, söndaagi kunniaks. Kyll mä saan sen ylipuhuttuu. On se kilti, ei se yälläkää yhtää mollannu, vaiks mä ykätin. Sano vaa, ett jos yrittäis ees paljaslaattial. Mutt ku mä en millä ehtiny >o< Ett semmottos. Mä jatkan goisimist, mami divas äske lisää kaffet, se nauroki jotai. Ihan outoo, se o hyväll tuulell, vaiks se heräs vast =O Toi kuvakii o aika hyvä, mä tarttisi tommose viilentime, mami ei tykkää niist, mä tiän!

 

Kliffaa söndaagii, vapaat, viilei piiloi ja heekkui kaikill!

--------------------------------------------

Kiitos Vincent, sisällytän itseni viileisiin piiloihin!

Päivän slogan: Jos enää ikimaailmassa haluan jonkinlaisen suhteen vastakkaiseen sukupuoleen, aion etsiä Heilaa Helvetistä!

Päivän biisi: Hard Times

Luettua: Karin Slaughter – Piinattu  ja Kadotettu. Uusioluennassa ja kestävät toisenkin kerran. Suht. korutonta kertomaa, jälleen tapahtuu samassa pikkukaupungissa yhtä sun toista sekä samat henkilöt pääosissa. Nämä eivät ole varsinaisesti sarja, joten voi lukea hyvin erikseenkin. En jaksa selitellä enempää, ovat sellaista vähän bulkkitavaraa. Parempi tsekata linkit, jos kiinnostaa. Kesälukemiseksi ihan kelpoisia. Ari Väntänen – Hanoi Rocks – All those wasted years. Kääks, vain intohimoiselle Hanoi-fanille tai sitten keräilijälle. Tällä ei ole kirjallisia ansioita juuri lainkaan. Hätinään jaksoin edes lukea kursorisesti loppuun asti. Ei mitään uutta, ei todellakaan. Että en suosittele kuin em. ihmisryhmälle, muuten voi jättää rauhassa hyllyyn ja ottaa jonkun oikean luettavan kirjan – ikävä kyllä. Tästäkin olisi ehkä saanut luettavamman version, mutta jokin tässä mättää...

KISSIKENKÄT PUUNATAAN TOIMINTAVALMIIKSI!

TYTTÖ PALAA PLAKALTA SALAMALLE...

Jatkoa tarinoihin täällä. Muori muistelee 1970-lukua ja kirjoittaakin sen mukaisesti.

********************************************************************************************

Lehmuksen lehdet olivat vielä vihreät. Kesä Salamalla oli parhaimmillaan, väki liikkui – Janne vain kaipasi tyttöä. Tyttö oli kertonut jo talvella lähtevänsä. Mihin, sitä se ei ollut sanonut. Tiesimme vain, että sillä oli tarkoitus käydä ainakin Pariisissa. Naureskelin, tottakai Janis käy katsomassa Jimboa... Nyt ei naurattanut. Tyttöä ei ollut näkynyt moneen kuukauteen. Jannekin oli huolissaan ja ylipuhui minut hakemaan Omppua Puolalankadulta. Tiesin saavani, vaikka en ollutkaan vielä sen ikäinen. Minullakin oli hennatut hiukset ja näytin vanhemmalta kuin olin. Puhuttiin kesästä. Kerroin työstäni Tukholmassa, liftaamisesta Köpikseen, ajasta siellä. Janne oli kateellinen, vanhemmat olivat pakottaneet hänet jollekin kesäkurssille.

Äkkiä jotakin tuttua vilahti torin väkijoukossa ja Janne alkoi hihkua. Tyttö oli tullut takaisin. Se käveli hitaasti pitkässä hameessaan, odotti valoissa ja tuli istumaan. Olin kateellinen. Iho oli sulaa kultaa, hiukset kauniit, hymy yhtä leveä kuin aina. Sille sopivat ne pisamatkin. Kuuntelin puolella korvalla soinnukasta ääntä, joka kertoi Jannelle Euroopasta. Se oli jotenkin juuttunut Kreikkaan, puhui vain Ateenasta ja jostain Plakasta. Viimeisen yön se kehui ajelleensa jonkun upean kundin kanssa punaisella Corvetella. Tulin vielä kateellisemmaksi. Oma, ihana kesäni kutistui latteaksi.

Ehdotin, että siirtyisimme Taikkarille. Työssäkäyvä väki alkoi tungeksia hetkeentarttujien tiellä. Tyttö sanoi, että sillä oli vielä joku juttu, tulisi sitten myöhemmin. Menimme kaupan kautta Taikkarille. Asetuimme igluun, että näkisimme kaiken. Upea näköala yli kaupungin. Tyttö viipyi. 

Lopulta Janne huikkasi, se näki tytön jo kaukaa. Minua nauratti taas. Näytti kuin tytöllä olisi ollut valkoiset nilkkasukat jalassa. Kun se tuli lähemmäksi, huomasin, että se olikin sideharsoa. Jalassa sillä oli jotkut sairaalan läpyskät. Se kertoi käyneensä päivystyksessä. Kreikassa se oli kävellyt monta viikkoa ilman kenkiä. Kuumat kivet ja asfaltti olivat tehneet tekosensa – jalat täynnä tulehtuneita rakkoja. Silti se hymyili. Kengät olivat ainakin kokoa 45, mutta silti se oli kaunis. Katsahdin sitä silmiin; kuin Omppua Jaloviinassa. Se vain hymyili leveästi ja ehdotti, että siirtyisimme kallioille. Kai se muisteli edelleen Kreikkaa ja niitä kallioita.

*********************************************************************************************

POLGA GOES 1970'S

KUPERKEIKKALIMPPAA JA SÄRKYJÄ

Uaah, pieni iltajuoma tekee hyvää! Nukuin 6 h, erittäin harvinaista. Heräsin välillä vain hemmetinmoisiin koipikramppeihin, joka oli odotettavissakin. Kuumaa, kun juo tarpeeksi, pitäisi lisätä silloin magnesiumia, mutta ei huvituttanut. Oli muutakin juotavaa. Eli kellistin jokusen kuperkeikkalimpan, luin, vetelehdin ympäriinsä ja katselin kerrankin auringolaskun Saiskun skutsin taakse. Hei – ollaan kohta jo niin syksyssä, että aurinko ei enää paahda yöhön asti täpöllä makkariin. Voi nukkua jo tuossa klo 22 tienoolla, jos huvittaa. Mmmm, mukavaa. Ja lompero oli hyvää ja tuotti myös hyvän olon, ei siinä mitään. Sitä nimittäin jäikin vielä! Enkä nyt tätäkään olotilaa miellä kankkusmaiseksi, vähän väsyttäväksi ehkä vielä.

Eilisestä ei mitään erikoista. Varastolla oli äärihiljaista, tekelehdin jotakin ja leikin koneella sekä karkasin hyvissä ajoin. Roudausreissukin osui nappiin; kaikkea saimme, mitä halusimme. Tosin oudosti missään ei ollut kunnollista keräsalaattia eikä hyviä kesäkurmitsoja – ja minusta ne nimenomaan ovat kauden vihanneksia. Jäin oikein etsimään, ei ollut. Tosin Rismaa taas uusitaan, joten voipi olla, että olivat jömmassa jossakin. Liiteristä taas osa taravoista oli loppu. Helkkari, perstai, joo. Ihmiset lähtevät mökeille tms. ja ostavat sinapit ym. tavarat sekä vihannekset pois. Argh, ja minä sentään olin liikkeellä hyvissä ajoin. Ai niin, mutta kun jotkut ovat lomalla. Ehkä se selittää tämän asian. Niin, eikä Malmin torilla myydä kuin marjoja ja herneitä sekä kukkia – ei siis kaikkia vihanneksia, kuten minusta olisi tarpeen. No, korvasin nuo sitten muilla appeilla eli on taas ruokaa ainakin viikoksi, pakkaseenkin jömmasin jotakin. Kirjoja ei juuri ollut, vain yksi varaus, pari hyllystä ja tuota, niin, yksi siitä ota tai jätä –laatikosta mukaan ilmaiseksi, en voinut vastustaa kiusausta. Saanko anteeksi tuotuani taas yhden orvon kirjan omaan kotoon?! Se voi mennä majailemaan vaikka piirongin laatikkoon, jos muualla ei enää ole tilaa. Ei sitä voinut sinnekään jättää...

Eipä sitä eilen sitten kukaan liittynyt seuraan – hengessä ilmeisesti, mutta hiljaista oli. Kukaan ei edes soittanut. En edes minä, tai no ihan vähän melkein, mutta ei sitten kuitenkaan ;D Kuperkeikkalimpassa on se huono puoli, että se saa vatsan sekaisin. Ja kun alle vedimme Belgarionin kanssa pari mukia kaffetta sekä kirsikkapiirakkaa capuccino-jäätelön kanssa, voin vain syyttää itseäni. Kyllä sen pitäisi tästä rauhoittua, kun mömelöt alkavat vaikuttaa. Nyt on taas vähän pesukonefiilis. Pyörii, pyörii, kurisee, vähän linkoaakin. No, tänään aion muutenkin vain lepuuttaa. Koivet ovat äärikipeät. En osaa sanoa miksi. Tosin joka päivä on ollut jotakin ylimääräistä käveltävää tai sitten ilmasto on muuttumassa radikaalisti. No, särky on kuitenkin sellainen, ettei huvittaisi edes nousta ylös. Särkee, vaikka vain makoilee. Kokonaisvaltaisesti vielä, koska krampit saavat pohkeet kipeiksi. Vali-vali-vali ja auts. Täytyy käydä välillä pitkällänsä ja kirjoittaa sitten taas lisää.

Heh – olipa vilkasta mielipiteiden *tsihih* vaihtoa kerrankin kommenteissa eilen. Kaikki näyttävät olleen liikkeellä ,D Mukavaa, minä tykkään siitä, että täällä käydään myös jättämässä viestejä! Ja niin, se arvatuskilapilu biisistä on vieläkin voimassa! Kukaan ei ole arvannut tai tiennyt. Kertaan vielä jo jätetyt ja ymmärretyt vihjeet: Leidi, uudehko levy, biisi jota tietyssä mielessä ei unohda. Oliko vielä jotakin, no minä voin itse lisätä sellaisen vihjeen, että hän myös osaa soittaa... ,D Ähh, ei se biisi kummoinenkaan ole, se vain on soinut jokusen viikon joka aamu. Ei muuten nyt parina aamuna, jostakin syystä. Mutta aivan varmasti olette sen kuulleet, mutta ette ole noteeranneet (jota en mitenkään ihmettele).

No niin, ei kun lepäämään ja lukemaan, ehkä pienet tirsat. Sitten taas lisää...

-----------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrve, kattiskat! Mä tajuu, me valvottii mamin kaa eile toooooooosi myähää. Me oltii partsilkii melkiistäs yälä. Oli muute nastaa, mä olin iha ihmeessää. Nyt mä kuarsin jo, sanoin mamill vaa, ett skrivaa jotai ylös. Joo, mulle noi toi purui tiätty ja sitt erilaisii kissiheekkui. Mamii haamitti hirveest, ku siälä kaupas oli joku remppa-ale ja kissimuaniiki hirmusell alell, mutt ei enää mitää pehmoruakii. Ett mä sain sitt noit tavallisii ruakii. Ne kalliit muanat ei ollu sitt halvennuksell meinaa. Tänää mä toivon, ett se ottais jotai heekkuu mulle. Jos ottasit, jookosta.... joo, se sano, ett se ottaa, jos se vaa muistaa. Se on vissii vähä kipee. Se divas illall sitä sihijuamaa ja pärski sitt melkee mun nassuu. Hyh! En tykänny, mutt iha kiva ilta meill oli kaksisteenki. Mitää fotoi se ei eile muistanu ottaa eikä se nyt jaksu ja mäki goisin, nii ett se ettii jotai muuta toho sitt. Ei tääll mitää erikoist, luvattii kuumaa päivää. Emmä tykkää siitäkää, eilenkii joutusin makaan taas pöydän alla, ku alko olla tosi lämpöst. Mutt tämmöse toi löysi, son täält. Vähä häijy niinku, mutt voin mäki olla >o<

 

Hei, kliffaa vapaapäivää kaikill muillekii!

---------------------------------------

Vincent kuorsaa kuin ainakin aikamiespoika ,D

Päivän slogan: Viina on viisasten juoma, otetaan me muut vaan kuperkeikkalimpparia!

Päivän biisi: Me & Bobby McGee

Luettua: Henrik Jansson – Otteita kumouksellisista kokouksista. Miten suomenruotsalainen opiskelijapolitiikka vaikutti Turussa 1970-luvulla ja mitä tapahtuu 2000-luvulla samoille henkilöille? Miten maailma ja maailmankatsomus on muuttunut? Onko nähtävissä moraalista krapulaa? Mainio aikalaisromaani vasemmistoaktivistiryhmän sisäisistä suhteista, toimintaperiaatteista ja –tavoista. Minä pidin kovasti! Suosittelen kaikille, ah niin tuttua ,D Istumiset kokouksissa, lehtisten jakaminen, marssit. Nostalgiaa ja fiktiivistä totuutta. Ikävä, että Janssonia ei ole paljoa suomennettu. Kaverilla on paljon annettavaa kotomaiseen kirjallisuuteen. Itse olen lukenut jotakin aikaisemmin på svenska, ei ole nyt listaa esillä valitettavasti. Ilahduttavaa suomenruotsalaista proosaa, Welhotar pitää ja luulee jopa tunnistavansa erinäisiä hahmotyyppejä Kårenilta ja Portista *vilkuttaa terveisiä*.

 

KISSIKENKÄT ANSAITULLA LEVOLLA...