KUNNOLLA PILVESSÄ

oltiin täällä Malmilla koko eilisen alkuilta. Vakaa, tumma pilvirintama lähestyi, mutta mitä vielä. Jyrinääkin kuului. Vettä tuli hiirenpissin verran ja koko arvokkaan näköinen pilvilinna, jota kovasti kaipailin, siirtyi takavasemmalle. Tuonne jonnekin Pakilaan (?) päin – olisiko siellä edes satanut? Täällä edelleen ollaan kuin tuulettamattomassa kasvihuoneessa, hiki päässä saa haukkoa henkeä. Kissallakaan ei ole oikein hyvä olla. Molemmat pidämme vain aamusta, tuossa klo 4 – 8 on sopiva keli, nyt on vielä liian lämmin, kohta viilenee vähän.

Olikin eilen vieras (hei, minulla tosiaan kävi vieras!) käymässä, Minni-kissan äitee. Hän käväisi hakemassa jokusen vaatteen sekä Vinskin lahjoittamat kissinruuat ja makupalat, jotka eivät ole sopineet. Kiva, että kelpasi – saa tulla toistekin. Vähän mietimme, josko voisi istua parin vanhan Herjaamon kaverin kanssa joskus iltaa täällä meillä. Kun alkaa kyllästyttää, pääseväthän he nopeasti tuohon lähikapakkiin. Olisi vaan mukava nähdä heitäkin, kuulostella ja kälätellä. Voisin laittaa ruokaakin, jotakin muuta kuin omia samoja ainaisia eväitä. Ja anteeksi, minulla oli tarjottavaakin – jostakin syystä se sitten unohtui. Juu, sain minäkin tuliaisia, makoisia sellaisia; sitruuna-inkivääri –suklaata ja chilisuklaata, molemmat vielä tummaa plaatua. Herkuttelua edessä, sano. Ziitos, tämä niiailee ympäriinsä ja kiittelee.

Varastolla alkaa olla se lähes hiljaisin aika, vain tekemättömiä pikkuhommia hiljallensa. Ainakin siltä eilen vaikutti. Tosin osa oli etätyöpäivällä, joten ans kattoo tänään. Pääsisikö jo siivoamaan vähän hyllyjä ja papereita, yhden päivän tässä kesällä varaan ihan sitä varten – kuten aina. Tänään voisin myös käväistä pika-pikaa kirjastossa. Luettavaa on vielä vähäsen, mutta sellaisia kevyempiä matkalla luettavia opuksia ja dekkareita kaipaisin tässä. Varauksia on tulossa kovin vähän, kesän laina-ajat ovat pitkiä ja jotkut pitävät kirjoja tod. sen laina-ajan loppuun =O Että vähän ulkoilua tänään, jos koipi kestää. Ja kestäähän se, jos on pakko eli kirjat kyseessä!

Tänään saa sitten tilata (huom. nyt jo, saa tilata) kyydit Palmialta loppuviikoksi. Huomenna toiminta lopulta käynnistyy ja mielenkiinnolla odottelen miten se alkaa toimia. Niin muutkin, mm. kuljettajat. Kenelläkään ei vieläkään ole tarkkaa käsitystä mistään. Ei edes minulla, vaikka utelin ja sain lisätietoja, jopa ylimääräisen tiedoston meilin liitteenä. Eivät kyllä kertoneet esim. liikennöitsijöiden nimiä tai muuta mielenkiintoista. Kyllä nekin jostain pöytäkirjoista löytyisivät, onhan ne kilpailutettu ja siten julkisia asiakirjoja. No – pääasia olisi taas päästä töihin ja kotiin sekä viikonlopun tienoolla kaupoille ja kirjastoon. Minä en muuta pyydä. Palmia saa toteuttaa. Tilaukseni on helppo ja yksinkertainen, ihan kuin minä itse! 

Ei, täällä ei tapahdu mitään mainittavaa. Särkyrintamalla Tradolan toimii iltaisin kohtuullisen hyvin eli vie pahimmat säryt, siitä siis plussat. Päiväsäryt ja särky liikkuessa ei kuitenkaan katoa koskaan mihinkään. Toisaalta nukkuminen on silti kehnoa; nukahdan oikein hyvin, mutta herään 1 – 2 h päästä oikein kunnolla hereille, käyn tupakalla, haahuilen hetken ja painun takaisin sänkyyn. En tiedä, mistä moinen johtuu. Lisäksi aamuherätykset ovat vähän turhan aikaisia. Voisikohan elukkalääkäri asentaa Vinskin sisäisen kellon uudestaan? Minä voisin nukkua 1 – 1.5 h enemmän aamuisin. Olen muuten Varastolla taas susiväsy iltapäivällä, tuossa klo 12 jälkeen. Sillloin iskee hurja väsymyspiikki, joka taas helpottuu parin tunnin päästä. Outoa, mutta kummallista!

Taidan käydä tässä välissä taas kiusaamassa naapureita – eilen siellä oikein paiskottiin ovia. Taisin käydä illan aikana tupakalla ihan 2 – 3 kertaa. Kyllä on ihmisillä ongelmia. Ja sieltä tunki meille taas kammottava rasvan käry, ei minulle tullut mieleen alkaa huutaa ja potkia sekä läimiä ovia – pitäisiköhän seuraavaksi? Ahh – aamun viileähkö tuuli, mmmm....

----------------------------------------

Purrrrrrrrviska, kaiffat! Meill kävikii eile semmone tosi kiva tätsy, sen Minnin äitee. Sen kuvanki, siis Minni, mä oon joskus tänne laittanu. Joo, se oli just semmone, ku viaraitte pitääki olla. Ett kissill tuadaa ekaks tuliaisii, mä sain kaks oikeet kurmeeruakaa. Joohei, eikä niit sitt avattu kummiskaa ku pistettii jömmaa *möks*. Mutt sitt mua ihailtii ja kehuttii, niinku kuuluuki! Tollasii ihmisii saa käydä, joo, niist mä tykkään kovasti. Ja hei – tätsy – hei, muista kertoo sill flikall terkkui, jooko? Se on nii nätti, vaiks se onkii vähä vanhempi vissii ku mä. Mutt voiha sitä vähä vanhempienkii kans niinku, eiks? Muute mä lötkötteli eile ihan koko päivän partsill ku oli niin kuuma, siihe asti ku orja tuli himaa. Sitt alko partsill olla taas liika kuuma, piti tulla tänne vahtii noitte hommii. Ne vaa jotai rättei levitteli ja semmost, epämiälenkiintost. Mutt kyll silti juteltiii munkii kans. Ja mä sain sitt kyll pussiruakaheekkuu, ett ei paha. Ei vaa oo mikää kauhee nälkä. Raksui ja vodaa menee kyll. Nyt tiätteks alkaa kissinki miälest olla jo vähä tukahtunu olo. Mäki jo toivon sadett ja vähä viileempää! Nih! Ja ku mä toivon kerta, ois syytä toteutuu! En tiijä, ei vissii oo enää fotoi. Toi ettii jotai sopivaa sitt. Ai jaha, tommone kuva, son täält.

Kliffaa päivää kaikill – lötkötetää me vaa rauhass ja annetaa orjien tekee työt!

------------------------------------

Vincent, aivan – aivan, sitä vartenhan tässä orjana ollaan!

Päivän slogan: Minä niin haluaisin jotakin, josta tiedän, että sitä ei saa!

Päivän biisi: Kun Suomi putos puusta

Luettua: Tessi Gerritsen - Katoaminen, kuten sanoin, pieni Gerritsen-sessio menossa. Tässä Maura joutuu erikoiseen tilanteeseen. Nainen herää henkiin ruumishuoneella, osastolle otetaan panttivankeja sekä FBI sekaantuu toimintaan yrittäen vesittää kaiken. No, lopulta kyse on kansainvälisestä tyttökaupasta, jonka lonkerot suuntaavatkin Jusalaan asti. Alaikäisten hyväksikäyttöä bordellissa, sitten näiden likvidointi ja muuta yököttävää. Asiaa, sano. Gerritsen ei kuitenkaan pelkää sanoa, mitä mieltä hän on paikallisten ja muidenkin poliitikkojen bordellikäynneistä ja jopa niiden järjestelemisestä, lahjonnasta, turhasta terrorismin pelosta ja muusta asiallisesta asiasta. Eli kyllä kirjasta asiaakin löytyy kaiken muun välistä. Sopivaa kesäluettavaa tämäkin – ja ajattelemisen aihetta.

 

KISSIKENKÄT KOTIIN VIELÄ TÄNÄÄNKIN! 

TAHTOO MYRSKYÄ, SADETTA JA VIILEÄMPÄÄ....

No jo nyt on – siis edelleen kuuma! Sekä sisällä että ulkona. Tuo karvatakamus on jolissut klo 1 lähtien ja sai minut lopulta ylös klo 2. Eihän sitä kestä edes Welhotar, tuollaista märinää. Juu, asia oli hiekkisasia ja se, että oli seuran tarvis ja piti päästä parvekkeelle. Minähän olen toki joutilas nousemaan tähän aikaan palvelemaan kissaa, varsinkin kun on maanantai ja pitäisi Varastollekin tästä. Se on siis vain hyvää harjoitusta, tehdä kaikki mitä pyydetään ja vähän kumarrella – selän takana sitten hiljaa kiroilla itseksenä.

Eilen en pistänyt nenääni ulos, ainoastaan parvekkeelle. Sielläkin tuntui ylikuumentuneelta saunalta, argh. *inhoa, syvää inhoa* Ei silti, en olisi pystynyt kävelemäänkään. Toinen koipi on edelleen ranskanpullana. Ei – siihen EI tehoa mikään muu kuin lepo. Tämä liittyy siihen varsinaiseen vammaan eli taas siellä on joku hermo vinksallaan pinteessä (rasittui liikaa edellisellä ja viime viikolla) ja turvotus sekä kipu tulee siitä. Kun se häviää, häviää myös turvotus. Tämä ei ole ns. helleturvotusta tai pittingiä, tämä on sellaista vammaturvotusta. Älkää siis antako siihen vinksuja! Ainut mikä auttaa, olisi lepo, koho ja kylmä – valitettavasti mitään ei ole saatavissa, ei ainakaan riittävästi. 

Menisin kovasti mielelläni uudestaan nukkumaan. Vaarana on vain nukkua takson ohi, hmph. Ketuttaa tämä kaikki taas tänä aamuna. Toivottavasti Varastolla on rauhallista! Toivokaa tekin. Ennusteiden mukaan lämmin jatkuu eikä tälle päivälle olisi (no ainakaan juuri nyt) luvassa sateita. Myrskyäkin voisivat jakaa vähän tasaisemmin, eikö? Minä voisin ottaa sellaisen henkilökohtaisen pilvipoudan ja pienen myrskynkin tänne, ziitosta, jos kerran tarjotaan...

En minä jaksa nyt edes ajatella mitään, saati sitten jotakin järkeviä. Tein sitten eilen muutaman ostoksen iibeistä, kun kotomaa ei näytä tarjoavan tiettyjä tuotteita missään lähettyvillä. Halvalla tulee, tsihih ja rapoa myöhemmin. Ainut vaiva on hakea tuotteet postista, eivät taida mahtua luukusta... Ette kyllä usko, nauratte itsenne kipeiksi. Mutta kun ei heti löydy, iibei pelastaa, prle. Suosi siinä sitten suomalaista!

Minä menen käymään nyt parvekkeella ja tarkistan säätilan. Lehden digiversion mukaan lämmintä on 16 astetta. Siis hei, nyt on yö – nyt pitäisi olla viileää ja rauhallista! Hiljaista on ja kuumaa. Ei kiva, pitäkää helteenne, hmph!

----------------------------------------

Purrrrrrrrrrve, kaiffat! Hei mami on vähä myrtsin ku mä heräti sen. Siis hei, partsin dörtsi ei ollu auki, mä olin just kakkinu ja sillee. On se kummaa, ett kunno henkilökuntaa saa mistää. Se vaa yritti goisii, sain tunni melkee märistä ja ponppii, ennenku se nousi. Ja sitt tuli taas niit rumei sanoi, ihan hirvee suustaa. Ei uskois, eihä? Näyttelee kiltii ja kivaa – mä sanon, ei oo, hei. Ei tod. oo! Karmee pirttihiimu toi mein mami. Sain mä taas hyvei ruakii ja sellast. Mutt ei tääll voi goisii ku on nii kuuma. Toi vaa hornotti ja väitti, ett on väsy. No on se vissii, mutt mehä goisittii eile päivälkii. Ett mun miälest noi orjat valittaa iha liikaa. Sais olla vaa tyytyväisii toho asemaasa, ett ne saa palvella meit niinku kunnoll. Mä oon ihan vakaast sitä miältä. Nyt mä vedänki lonkkaa partsill mun koritualis. Saa toi käydä välill tääl tsittaas. Muute se hikoo tuala sisäll. Mutt mä alan kohta oikeest goisii, ku kert hommat on tehty. Apua, toi on tosissaa pahall päälä... Fotoi vissii viäl riittää, niit samoi niinku!

Kliffaa viiko ensmäist päivää kaikill (paitti mein orjall)!

-----------------------------------------

Kiitos Vincent, tämä se tästä vielä puuttuikin....

Päivän slogan: Ei pitäisi olla niin yltiöpäinen noiden ilmojen kanssa – minähän olen tilannut itselleni sopivan sään? Missä se viipyy?

Päivän biisi: Kesäkatu

Luettua: Mary Willis Walker – Kuollut hiljaa makaa. Molly ei usko isänsä itsemurhaan kymmeniä vuosia sitten. Nyt palattuaan kotiseudulleen hän alkaa selvittää asiaa uudelleen ja joutuu sotkeutumaan samalla moneen muuhunkin omituiseen asiaan. Kohtuullinen dekkarinomainen juttu, jossa käydään keskustelua myös jenkkiläisestä aseiden käytöstä ja esilläpitämisestä jne. Ihan sopivaa kesäluettavaa, vaikkei hirveän suuria ansioita olisikaan. Tess Gerritsen – Kaksoisolento, pieni Gerritsen-sessio tässä meneillään. Tällä kertaa Maura löytää kaksoissiskonsa, murhatttuna. Samalla hän saa selville ison palan menneisyydestään... Gerritsenille tyypillistä tekstiä ja juonen kuljettelua. Ei kehnoa, mutta vähän ennalta arvattavaa ja välillä lievästi yököttävää(kin). Ei herkille sieluille. Muuten tämänkin sellaista kesälukemista, ei sen kummempaa.

 

EI TÄNÄÄNKÄÄN KISSIKENKIÄ! 

ISO VÄSY, LIIKA LÄMMIN - EI KIVA, EI YHTÄÄN!

Jahas, ilma ihan vähäsen viilentyi ja Malmilla ihan pikkuisen satoikin. Ei riittävästi kuitenkaan. Edelleen odottelen myrskyä ja mylväystä. Ei tuo täällä ainakaan oikein tehonnut. Taikani taisi olla kohdistettu hieman epävarmasti. Sitä se hirmuinen väsy teettää, että taiatkin menevät pilalle. Nyt jos taikoisin itseni viikoksi taas Varastolle huomisesta alkaen. Se olisi tarpeen, se semmoinen taika.

Iisalami kun näyttää nyt viimoisillaan menevän ihan pihalle kyydeillään. Joko normitakso tai epäpäteviä invataksoja *huoh* - tai sitten kaikki muut ovat lomalla. Ensi viikolla se tapahtuu, siirtyminen Palmian huostaanotettavaksi. Voihan ple, tätä kovasti pelottaa jo etukäteen. Mitään hyvää ei varmasti ole tiedossa, kun on Tsadista kysymys. Ohjeet ovat ympäripyöreitä tai liian yksityiskohtaisia, kerron sitten, pääsenkö tiistaina ollenkaan töihin. Ei silti, olisi se kiva selittää, että en päässyt, kun tuo lakisääteinen kuljetus tökki *tsihih*. Voisi olla äkkiä neuvojia ja avustajia ympärillä, ainakin puhelinsoittoja palveluntuottajalle sikiäisi kummasti. Melkein jo toivonkin, että jäisin rannalle ruikuttamaan. Saisi aihetta kokeilla, mitä tapahtuu. Sen verran olen ilkeä ja kälmi ihminen kuitenkin. Minä kun en katso tätä miksikään eduksi tai palveluksi vaan pakoksi! Jos minulla olisi auto ja ajokortti, käyttäisin niitä – aivan varmasti. Sen verran tuostan prleen ”palvelusta” on saanut jo kärsiä. Eilenkin mies polvihousuissaan ja pullonpohjalaseissaan ei noteerannut minua kyytiin tulijaksi – enhän minä ole ikivanha, ei ole rolleria tms. Joten en voi olla myöskään kyydin tarpeessa. Kele!

Nuhjasimme sitten Belgarionin kanssa kaupoissa, ruokakaupoissa siis. Hän kävi myös apteekissa ja minä puolestani vihannestsioskilla. Ei mitään erikoisia appeita, normitavaraa eli paljon vihreää ja punaista vihannesta. Kissalle taas uutta plaatua muonaa. Ja itselle *huutoa, taputuksia* uusi punainen paita, alesta. On muuten äärivaikea löytää sellaista yksinkertaista vaatetta, jossa ei ole painatuksia tai kuvioita tms. Yksi löytyi, sen ostin. Liiteri on sortunut pahasti yksinkertaistamaan valikoimiaan joiltakin osin; Dijon-sinappia ei ole enää myynnissä! Samoin liha-, kala- ja kasvisliemien tilalla on vain Knorrin lihaliemihegemonia. Aivan sama kastikkeiden ym. osalta. No, meillä ei niitä käytetä, kunhan vaan jotenkin osui silmään. Knorr on pahaa!!! En osta, en. Onneksi Rismasta löytyi vastaavaa tuotetta kohtuuhintaan, siis vihannesliemikuutioita.

Muuten ei mitään radikaalia kerrottavaa. Yritin nukuskella eilisaamun, ei onnistunut. Nukuin sitten vastaavasti iltapäikkärit. Sen jälkeen taas väsytti illalla kovasti, mutta en saanut unta kuin pätkittäin ja kovin vähänlaisesti, vaikka käytin kaikki uniavitteet. Jotenkin tämä ei enää ole reilua. En saa edes nukkua tuntia pidempään enää ikinä! Särkee ja juilii, nilkat näyttävät huonosti nousseilta ranskanpullilta. Just, ei hyvä, ei. Siksi meninkin ja nukuin taas pari tuntia... öööh... en minä jaksa tänäänkään mitään. Kaikkea pitäisi – ei huvita, ei jaksa. Anti olla!

Ällöttävän lämmintä jo parvekkeellakin, jäks.

------------------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrviska, kissinkat! Hei, hei mä oon kuulkaas saanu nyt joka päivä kaikkee heekkui. Mä sain mjunuaisii yks päivä, ku en suastunu syämää yht pussimuanaa. Jolisin vaan nälkäsenä. Toi otti jömmast ja yks-kaks mull oliki oikeet heekkuu mun edes kupis. En tajuu... miten se saikii ne nii äkkii tehtyy valmiiks. Sitt sain donarii ja eile sai heekkupussimuanaa. Se osti semmose ison laatiko jotain sekotuspussei. Sano, ett jos mä en niit suastu syämää, nii ni sitt loppu toi syämine kokonaa. Aika karsee uhkaus. Siin huamaatte, ett mami on välill aika kova tätsy meinaa. Mutt kyll mä noit syän, ne on niit parempii eikä ne oo fisuu. Kai te sen tiijätte, ett fisupusiruakaa mua ei saa syämää kyll kukaa. Ne on ihan kamalan pahoi. Nyt mä tahon partsill goisii. Tääll ei voi enää olla, tääll on kosteennihkeenkuuma, semmone ku ei sovi mull ollenkaa. Mamiiiiiiiiiiiih – tuu avaa dörtsi (se on auki, toim.huom). Nii ni mä meen ny, katellaa huamenn taas. Toll pitäis viälä olla mun kuveikii >o<

 

Kliffaa vapaat päivää viäl tänää hei kaikill!

-------------------------------------------

Päivän slogan: Eikä taatusti ole pakko, jos ei haluu – nih kerta!

Päivän biisi: Ei mittää (työttömän arkkiviisu)

Luettua: Tiina Torppa – Murha naisen käsin, 25 naisdekkaristia . Leidi on koonnnut muutaman tunnetuimman naisdekkaristin lyhyehkön esittelyn ja mahdollisen haastatelun (jos on onnistunut sen saamaan). Mukana siis varsin taidokkaita nimiä, jos sitten mainitaan kyllä muitakin. Hyvä kooste dekkarien kavereille, esittelyt ovat mielenkiintoisia ja lisäksi kirjassa on kirjaiijan kohdalla myös bibliografia, josta ainakin käy ilmi, mitä ei ole vielä suomennettu – paljon puuttuu! Kohtuuhyvä perusteos aiheesta. Tosin voi olla montaa mieltä siitä, ketkä tähän kirjaan ovat ansainneet päästä, mutta se onkin toinen juttu. Ehkä tästä lisää joskus toisaalla. Suosittelen dekkarien ystäville ihan vilpittömästi, paljon asiatietoa ja sitä asiaankuulumatontakin nippeliä. Harri Nykänen – Viimeinen hippi, Johnny ja Banzo-tarina taas pitkästä aikaa. Tällä kertaa miesten lapsuudenystävä löytyy murhattuna ja asiaa aletaan selvitellä yhdessä. Toki tarina ratkeaa, omituinen vyyhti kylläkin ja kuseen joutuu useampikin silmäätekevä. Nykäseltä taas leppoisasti kirjoitettu, omanlaisensa dekkari. Suosittelen, ei vakavikoille eikä turhan jäykille tätsyille. Jim Thompson – Lumienkelit, Kari Vaara on muuttanut pohjoiseen ja siellä alkaakin tapahtua. Kittilää tuntuu vaivaavan suoranainen murha-aalto, joista osan väitetään olevan itsemurhia. Vaara paneutuu asiaan, erilaisessa kulttuurissa, amerikkalaisen vaimonsa kansa, joka paljastaa olevansa raskaana. Eli tässä löytyy kaikkea kaikille. Melkoisen kohtuullinen perusjännäri tai dekkari, ihan miten vaan. Juonikas ja omela, suosittelen! Dorothy Hearst – Suden lupaus , mitä tapahtuikaan 10 000 – 16 000 vuotta sitten susien keskuudessa ja heidän laumoissaan. Suden näkökulmasta kertomus siitä, miten osa susista halusi metsästää ihmisten kanssa ja osa ei. Mielenkiintoinen opus, vaikka jossain välillä haiskahtaa lajitoverimme ylemmyys, vaikka ei taatusti ole tarkoitus. Mukava kirja nuoremmallekin lukijalle, jos jaksaa paneutua asiaa ja on eläinystävä. Pidin, tavallansa, suosittelen elukkaihmisille ja nuorisolle, jota asia voisi kiinnostaa.

 

KISSIKENKÄT OVAT KENKÄJONOSSA! 

UKKOSTA ILMASSA, VÄSY JA UNETOINEN

Liian kuuma! Nyt on yksinkertaisesti ja vain liian kuumaa tehdä mitään. En minä valittaisi, jos olisi tehokas ilmastointi eikä olisi mitään menoa. Prle, valitan kumminkin, ihan piruuttaan. Kyllä tämäkin jotakuta taas kenkuttaa, ihan varmasti. Minä kun kovasti odotan tämän hemmetin helteen jälkeen tulevaa myrskyä ;D Yleensä sellainen tulee ja minä olen enempi myrskyjen ystävä. Nämä hellepäivät ovat meikäläisen kohdalla suurta tuhlausta. Niin olisi ilmeisesti nukkuminenkin, hemmetti soikoon. Kehnoa unta pari-kolme tuntia, heräilyä vähän väliä. Siis oikeaa heräilyä, oli pakko oikein nousta. Argh! Jospa tänään söisi ensin itsensä puolitajuttomaksi ja sen jälkeen nappaisi rajumman kipumömelön. Saisi edes päivällä sitten vähän nukuttua. Ei tästä tule muuten yhtään mitään, en jaksa ajatella, en kirjoittaa, hädin tuskin lukea. Kauppalistakin on vielä tyhjä.

Eilen Varasto oli jo tod. hiljainen. Toivomme työkaverin kanssa, että nyt seuraavat ne Varaston Hiljaiset Viikot, jolloin voi tehdä kaikkea mikä on tekemättä jäänyt; siivoilla kaappeja, kopieerata eräitä liitteitä valmiiksi, järjestellä klemmareita (oikeasti) eli toimistotarvikevarastoa ja muuta pientä. Sovimme jo, että joku kaunis päivä lähdemme ulos kaffelle, kahvit ja jätskit mukana. Varaston etupihalla on selkeästi sitä varten penkkirykelmä. Muutakin tekemistä olisi, nyt voisi järjestellä itselleen vaikka aikaa hammaslääkärille, jäks, sun muuta aikaa vievää puuhaa. No, asiaan palataan maanantaina ja tarkistetaan tilanne.

Kävin eilen Malmin kirjastossa hakemassa jokusen varauksen, ei mitään mainittavampaa. Kirjat näkyvät täällä tavalliseen tapaan viikon aikana. Kiire tuli kuitenkin ja takso ei tiennyt taaskaan minne ajaa. Ei tuntenut muutenkaan kaupunkia, näköjään. Odottikin minua väärän torpan edessä, siis Varaston viereisen talon... Ei kiva eikä mukava, oli normitakso, ikäiseni härra, hyvin tympeä kotomainen ilmestys.

En minä nyt jaksakaan kirjoittaa, koivet vetivät taas puuduksiin, selkää särkee, olkapää on jumissa ja huisin kipeä eivätkä mömelöt vielä vaikuta. Menen vähäksi aikaa pitkälleen. Äh, ei tullut siitäkään levosta mitään. Vajaa tunti kehnoa unetusta, väsyttää! Väsyttää kamalasti. Pitäisi tästä ruokakaupoille Belgarionin kanssa kuitenkin. En minä muuten saa raahattua viikon eväksiä, kissitavaroita ja muutal

Ei täällä ei edelleenkään tapahdu mitään, koska minua väsyttää. Silmät menevät väkisin ristiin. Kävin taas unosilla. Tehdään niin, että toisen kerran enemmän!

 

 

LUOKATON, VÄSY, KELVOTON JA UNETON! 

TAAS SE VAAN ON PERJANTAI, OUTOA =b

Kääntäkääs joku sitä termostaattia ja ilmastointia, jooko? Tämä ei tykkää enää, kiusata nyt Welhotarta tällaisilla keleillä. Residenssissäkin on liian lämmin nukkumiseen ja sekin on karvatakamuksen syytä. Ei voi nähkääs pitää parvekelaseja kokonaan auki öisin – se auttaisikin ihmeesti. Mutta kun, tuo karvakasa tod.näk. menisi udena parvekkeen kaiteelle steppailemaan, katselemaan ja pläts. Eli ei sitten! Mieluummin kärsitään molemmat. Kissa-rassu on välillä iltaisin aivan repona. Yritin ehdotella kylmää suihkua; ei käy, sano. Ja tästä vielä pahenee, OMG. No, täytyy vain viritellä jotakin...

Varastolla työt eivät tekemällä lopu. Omalla osastolla on jo melkoisen hiljaista, osa lähtee vielä tänään lomillensa. Mutta kun, tuo naapuriosasto teettää töitä nyt täpöllä. Melko outoa, koska siellä pitäisi erään hyypän olla töissä – tai sitten hän on kiireeseen vedoten kieltäytynyt. Minulle kiire on jotakin muuta. Eilen kun sieltä tuotiin ns. kiireellisiä hommia, kyse oli tästä päivästä tai ensi viikon alusta. Eheheeh, meillä kiireellinen tarkoittaa sitä, että se tehdään justheti pois. Että näin, jätin pöydälleni valmiita hommia naapureille noudettavaksi. Ilmoitin vain, että hakekoot pois. Ainut edellytykseni heidän hommiensa tekemiselle on ollut se, että en hae, tuo, vie enkä kopieeraa asiakirjoja ees-taas jne. Eli saavat itse tuoda ne ja jättää ohjeistuksensa lapulle, jos en ole paikalla. Muuten hoidan hommat siten kuin parhaaksi näen. Tähän asti se on toiminut ihan siististi. Kai tämä tästä. Jossakin vaiheessa olen, kuten viime kesänäkin, talon ainoa näitä hommia hoitava henkilö, krhm *tsihih*. On pantu Welhotar paljon vartijaksi!

Josta tuli mieleen hassuja ajatuksia eilisillasta. Mömelöt painoivat väsyä päälle, en kuitenkaan mennyt kuin kevyttirsoille. Siinä unta odotellessani muistelin, että täsmälleen 30 v. sitten olin melkoisen samanlaisessa tilanteessa, tavallaan. Olin aloittanut The Virastossa, näissä suht samoissa hommissa ja tein täpöllä töitä ja opiskelin iltaisin. Ihmettelen kuitenkin, että kyllä jossakin mättää. Tuolloinen palkkani oli lähes alin mahdollinen (kuten muuten nytkin). Työaika oli 8 h, tunnin ruokatunti, jolloin ehti ruokailun lisäksi käydä vaikka Kauppatorilla ostamassa kirsikoita (!) tai katselemassa vaatteita eri puodeissa, Ekbergillä kaffella tms. Silti silloin kävin joka päivä ulkona VARK:ssa tai jossain lähiravintelissa kunnon lounaalla, vähintään 2 – 3 iltana viikossa kävimme Wanhalla tai jossakin muualla soittoruokalassa hankkimassa lievää humalaa. Lisäksi 1 – 2 kertaa kuussa kävin vielä Turussa vanhempien luona kääntymässä. Siis toverit oi, rahan arvossa on tapahtunut jotakin outoa =O Siis kyllä minä nytkin tulen toimeen palkallani, mutta ei siitä mihinkään ylimääräiseen riitä. Ei edes siis tuolloisen konttorirotan vaatimattomaan elämään ja huveihin samassa mitassa. Tuolloin palkallaan, kehnollakin, pystyi elämään ihan ihmismäistä elämää eli syömään ja käymään jossakin. Nyt pitää laskea jokainen ruokakaupan ostos, eli ei vain ole varaa esim. syödä Amicassa joka päivä sitä kalleinta vaihtoehtoa. Laskimme, että siihen menisi koko palkka, siis se ruokaan varattu osuus! Varastollakin varmaan kolmasosa evästää eikä syö ns. henkilöstöravintolassa. Niin ja lisäksi tuli ostettua aina silloin tällöin ihan uutta vaatettakin – samettifarkkuja, takkeja jne. Tuolloinkin jo kävin niillä muutamalla kirpputorilla, jotka olivat olemassa. Eipä niiltä silloin juuri kukaan vaatteita ostanut, minä ja kaverit jotakin. Huonekaluja oli paljon, niitäkin haettiin. Hinnat olivat suhteessa nykypäivään tolkuttoman halpoja. Kengät sai 50 pennillä ;D Jotakin tolkkua asioihin, please! Kertokaa oi minulle, milloin maailma alkoi muuttua tällaiseksi ja miksi? 

Duoda, kuuntelin juuri uutisia puolella korvalla. Kuulin sanat ”kuollut” ja ”Jackson”. Tiedättekö, ensimmäisenä minulle tuli mieleen, että joku kahjo on ampunut Jesse Jacksonin. Juu, varmaan omituista teidän mielestänne. Se nyt vaan on niin, että ajatukseni riittävät vain siihen asti. Mutta se olikin se albiinoksi muuttunut kummajainen, joka teki Kummisedät. No, toivon vain, että hänen suuret rahansa menisivät mieluusti johonkin hyväntekeväisyyteen, lapsille.... joista hän käsittääkseni piti. Ei, en halua mollata ketään enkä mitään. Omat arvoni vain ovat kovin erilaiset. Minä muistan tuon miehen (pojan) Jackson Fiven jäsenenä ,D (Te ette varmaan edes tiedä siitä mitään, jos olette nuorempaa sukupolvea!). Silloin hän oli pieni, tumma, hauskan näköinen kikkarapää, joka osasi laulaa....

Jahas, tänään on sitten kirjastokeikka työmatkapoikkeamana. Varauksia on, jokunen. Niillä selviää taas viikonlopun yli. Kirjoitushommiakin olisi, josko ehtisi huomenna. Belgarionillekin pitää soittaa, jonkun kurssin lopputyö pitää jättää tänään, argh. No, kyllä hän sen on tehnyt, minä tiedän sen. Kunhan nyt tiedustan, mikä oli aihe ja tietysti pääseekö hän huomenna lounaalle (lue -> avittamaan minua ja tekemään palkatonta orjatyötä iloisena vihellellen). Näyttääkin siis olevan reede =D

Auts, ulkona on liian lämmintä jo nyt! Täytyy käydä kastelemassa chilit ja Tuija nyt ainakin...

----------------------------------------------

Purrrrrvinka, kissikavrut! Eheh, mami taas anto mulle eile donarii. On asiat hei aikas hyvin. Joka päivä melkee onnistunu pummiin jotai heekkuu siltä. Ja se on viäl antanu, ei oo yhtää murpsuttanu. Outoo! Tai sitt se on ollu vaa nii väsyny, ett ei oo kestäny mun märinää. Eilenkää taas voinu goisii sen viakus. Liika kuuma, iha tuli kissihiki. Hyvä, ett kaavoi lähtee. Sillo niit on niinku ohkasempi kerros, eiks ookki? Vai? Emmä mitää oo jaksanu tehdäkkää, makoillu sisäll sänkyll ja sitt partsill nii paljo ku oon jaksanu. Eilenkii oli pakko tulla lepuuttaa välill sisää toho kylmäll lattiall. Ei tuala kestä illall, siäl on ihan hirvee kuuma. Mamikaa pysty oleen siälä, kyll se välill käy, mutt sitt äkkii sisää ja dörtsi kii. Kattokaas, ettei se länpö hyäki sisää. Sitt keskell yätä se käy avaas kaikki ovet ja räppänät, vaiks ei se nyt kyll mitenkää hirveest auttanu. Mamiih, miss on mun muana? Hei mä en oo saanu mun muanaa! Sain vaa kalkonii ja kaakkei... nyt mä meen kyll kattelee tonne skoben etee, ett se tajuis antaa mulle jotai. Mull on koko päivä aikaa syädä täälä jotai piänt heekkuu kerta. Pakkas se itelleeki taas eväspurtilon. Se on hei vaihtanu piänempää purtiloonki... hassun näkösee semmosee. Täss on vaihteeks taas kuva muns, siis mä itte mun partsill. Eikä oo ihan samanlaine ku noi aikaisemmat, siis ei iha >o<

Oikee vinkeet perstait kaikill, kliffaa viiko viimest duunipäivää!

----------------------------------

Vincent, kiitos tuostakin toivotuksesta ,D

Päivän slogan: On se sitten hienoa, että töissä on viihtyisää, mukavaa tekemistä ja paljon hienoja, kyldyrellejä ystäviä – ihan kuten kotonakin *valehtelee sormet ja silmät ristissä*!

Päivän biisi: Mä lähden stadiin

Luettua: Marianne Peltomaa – Oikea perhe, itsenäinen jatko eiliseen opukseen ja tämäkin uudelleenluennassa. Leidi ja lapsensa asuvat nyt kahdestaan ja elämä näyttää sekä hyvät että huonot puolensa. Ei siis pelkkää iloa ja onnea, myös angstia, riittämättömyyden tunnetta, murrosikää. Sitten hän päättää adoptoida vielä toisen lapsen ja saa tällä kertaa pojan, Pabliton... Ihan kulkevaa ja asiallista tarinaa tämäkin, suositan kaikille aiheesta kiinnostuneille. Arne Dahl – Maan alla, poliisi hyökkää ilmiannon perusteella turvapaikanhakijoiden asuntoon ja eräs heistä ammutaan. Takaa löytyykin sitten aivan muuta kuin laiton maahantulo tai huumeet. Mukaan lienee sotkeutunut ainakin poliisi sekä muita tahoja. Dahlin kerronta on aina tyylikkään tehokasta, merkillisen ennakoivan outoa ja viihdykästä sekä kriittistäkin. Uudelleenkin luettuna tämä toimii kuni tauti, suosittelen Dahlin kavereille (älkää nyt sotkeko taas muihin Dahleihin!) sekä yleensä kesädekkariksi!

TOISET STIFLAT EDELLEEN KOIVISSA... 

PS. Kesken kirjoitukseni joku on ehtinyt sotkea kirjaimet... siis vain Vuodatuksessa, ei Wordissa! 

TORSTAINOMAISTA TAVISJORINAA EPÄKIINNOSTAVASTI ULOSANNETTUNA

Ei liene yllätys – nukuin erittäin kehnosti sen ajan minkä nukuin. Uteliaille tiedoksi, että vedän muiden mömelöiden lisäksi nyt vielä Tradolania. Ei toimi kuten pitäisi. Sen pitäisi jossakin vaiheessa väsyttää, mutta ei täällä. Tosin simahdin eilen sikaväsynä kotoon tultua sänkyyn, mutta se on ihan yleistä unen puutetta. Tämä 4 h yössä kun ei edelleenkään oikein riitä. Iltapäivällä ei enää näe kunnolla, kun silmiä särkee jatkuva ruudun tuijottelu ja sanatkin alkavat hyppiä, joten silloin pääseekin suuntimaan kotiin. Ja kohta sänkyyn, puolihorrokseen ainakin – on ihan pakko, muuten tipahtaa seisaaltaan tai alkaa ulista suoraa huutoa väsymyksestä.

Eilen sentään hemmottelin itseäni ja kävin Serkuissa, siis Eestin Herkuissa ostamassa yhtä sun toista pientä. Aikomuksenahan oli vain hakea seesamin siemeniä ja adjikaa, mutta mukaan tarttui loistavaa kirsikkajuggaa, kohuked, juustoa, keksejä sekä, kas vaan ja yllättäen, kirsikkahilloa. Njam! Voiko tässä kaiken lisäksi olla addiktoitunut myös kirsikoihin? Minä syön kirsikkajuggaa ja –rahkaa, syön niitä tuoreena, mehuna, hapankirsikoina, torttuna – antakaa minulle mitä tahansa, missä on kirsikkaa, minä varmaankin mussutan sen hetioitis menemään... Outoa! Ehkä se johtuu siitä, että kun on valikoiva pakko muiden hedelmien osalta, sitten syö niitä joita voi oikein urakalla. Älkääkä sitten väittäkö vastaan – kirsikat OVAT nyt vaan niin kirotun hyvejä ;D

Töitäkin vielä riittää Varastolla. Sieltä toiselta osastolta pari tyyppiä, kiltejä sellaisia, raijjaavat minulle sotkujaan selvitettäväksi. No, kyllähän minä, kun ei ihan hikikiirettä pukkaa. Eilenkin oli ihan siedettävä työkeli ja kas, ensimmäiset lomalta palaajat saapuivat! Jotenkin he näyttivät oudon valjuilta hikisen Varaston uumenissa ,D Vahingoniloinen Welhotar vain katsoi eikä edes pilkannut yhtään. Vielä se on minunkin lomani! Parin kuukauden päästä.

Josta lomasta tulikin mieleen, että Lumput ovat jälleen kunnostautuneet uusilla varsin mielenkiintoisilla kesäasubloggauksilla, käykääs katsomassa ja ihailkaa! =D

Taksohuolestus jatkuu, voihan vee! Eilen tuli lopultakin kirje sos.toimistolta tähän Palmiaan siirtymisen aiheuttamista toimenpiteistä jne. Yksisivuinen, muutoin ihan asiallinen läpyskä. Mutta voihan kilin kellit ja muulin ....t, miten karmeaa kieltä, siis suomea se teksti oli! Ihan kirotusvihreistä lähtien sitä ja tätä suoritettiin jonkun toimesta jne. Taidan ottaa siitä kopion, korjata mokat ja palauttaa – juu, tietysti nimettömänä. Leidi näyttää olevan sukunimeltään ainakin ruotsinkielinen. Mutta ei se silti selitä näitä vihreitä ja omituista ulosantia. Näyttää siltä, kuin kirje olisi värkätty mahd. nopeasti, tarkistamatta ja sen kummemmin selittelemättä. Olisivat nyt miettineet edes kohderyhmää, ennenkuin kuljetuksia tullaan suorittamaan jonkun tahon toimesta jollakin aikavälillä. Tämä tahtoo selvää kieltä ja tavallisia ilmaisuja, että jokainen kansalainen ne ymmärtää! Samaa tämä tahtoo Varastollakin ja joutuu siitäkin tappelemaan. Ja lokini on sitten asia erikseen, tänne kirjoitan mitä kirjoitan, nih kerta!

Kuuma yö, kuuma päivä tulossa. Onneksi Varastolla on suht viileää... noin ulkoisesti ikäänkuin!

----------------------------------------- 

Purrrrrrrrmenta, kaiffat! Ai kuuma vai, mä olin eile partsill jo aamust ku toi lähti röihi. Sitt mä makasi siälä viälä illalkii, juu ja oli kuuma. Tuukkiki oli iha kuuma ja pölisi, enkä antanu viäläkää haajattaa. Pummin vaa makupaloi ja sainkii hei yht heekkuu, donari lisäks mun toine heekku on tomskusartiini. Nii ni sitä mä sain makupaloin sitt viälä. Ja tavismuanaa, kaakkei ja semmost. Ei toi jaksanu leikkii eile. Enkä mä jaksanu olla sen viakus ku oli nii kuuma. Ei voi mennä ku käymää paijatettavan, muute tulee turha lämmin. Emmä tämmöst tarkottanu, ku mä puhuin, ett partsill vois olla lämpösempää hei! Voisko joku käydä kääntääs jotai termostatusta tai semmost pyärylää? Eile tsiigattii mamin kaa, ett näytti ku ois ollu tulos sade tai ukkone, mutt ne tummat pilvekset menikii ohi – höh. Tylsää. Ei me kumpikaa oikee tykätä, ku tääll on illall ja yälä ku bastus ois, kehnos bastus viälä. Mutt täss on taas ihan tuare partsifoto musta, siis hei musta ku mä syän mun kaakkei, mmmm. Ja eikä varpist tuu läpinäkyväine, ei....

 

Kliffaa melkee loppuviikkoo!

---------------------------------------

Vincent, veit jalat suustani...

Päivän slogan: Etsin tarmokkaasti hankaluuksia - löytäjä saa pitää!

Päivän biisi: Kesäöitä

Luettua: Kirjoja uusioluennassa. Lisa Unger – Kauniita valheita, leidille selviää, että hänelle on valehdeltu koko hänen elämänsä ajan mm. taustasta ja perheestä. Asian selviäminen aiheuttaa kaikennäköisiä vaaratilanteita sun muuta kähmimistä. Perusluettavaa jännäriä kesäksi, ei kehnoa, mutta ei mitään suurta kirjallisuuttakaan. Marianne Peltomaa – Matka, yksinäinen suomenruotsalainen leidi adoption pyörteissä. Tässä kirjassa adoptioprosessin alkukuvausta ja lopulta lapsen hakumatka ja ensimmäiset ajat kotomaassa. Ihan luettavaa ja informatiivistakin, sopinee adoptointia harkinneille ja adoptoineillekin (ja varmasti suositellaankin). Rajuja tunteita pienessä mittakaavassa. Tämän jatko on sitten tuossa jo aloitettuna. Ihan asiallista luettavaa, arvostan kerronnan tasoa.

 

KISSIKENKIMET KOTOSALLA TÄNÄÄNKIN!

 

 

MUUTETAAN LÄÄKITYSTÄ JA MUITA KIVOJA TOIMINTOJA

Nukuin äärimmäisen kehnosti. Aloittelin uudella lääkitysyhdistelmällä ja muutakin tapahtui. Niin että on vähän kumma olo ,D Tällä uudella mömelöyhdistelmällä mennään nyt alkuun vähän aikaa ainakin, ans kattoo miten käy. Eli normiannokseen lisättiin myöhemmin  iltapäivällä otettavaksi rajumpi kipumömelö eri plaatua, josko se avittaisi ilta- ja yösärkyihin, muuten sama vanha sateenkaarikourallinen menee lisäksi. Toivoisin kovasti tämän toimivan. Eilen se avitti juuri niin vekkulisti kuin aapailin eli pieni tekemisen tarve iski, lievä maaninen puuhastelu ja pirteys. Siksikin uni saattoi olla hakusessa. Hmph, muistattehan, että olen kertonut miten lääkkeet toimivat minulla usein hieman toisin kuin joillakin muilla. Toisaalta oli hikikii vielä iltayöstä ja kääpiöt riekkuivat puistossa tod. myöhään. 

Muutoin Varastolla töitä tehdään edelleen täpöllä – naapuriosaston leidi on joko lomalla tai kieltäytyy eräästä osasta töitä. Teen sitten heidänkin hommansa, se on itse asiassa ikimuistoinen nautintaoikeus eli he myös lomittavat minua, kun olen pois. Nyt vain aika selkeästi oli jemmattu tiettyjä hankalampia asioita ihan minua varten ja tuttu hyyppä ne tuomaan, että en kieltäytyisi. No enhän minä, kilti Welhotar. Tein kyllä, eräät asiat eivät kuulu muille osastoille, jokainen tekee sen osan itse ja siitä ilmoitinkin – tein kyllä sitten neiti P:lle tämän palveluksen ja sain siitä hyvästä silittää omaa päätäni. Se on mukavaa, kun heti saa näin positiivista palautetta siitä, että on ollut ystävällinen ja kilti toisille =D Kokeilkaa, se on oikein mukavaa! *yllyttää muitakin kahjoja* Nimittäin jos työpaikalla ei kukaan muu anna positiivista palautetta, taputa itseäsi päähän ja kiittele hyvin suoritetusta työstä! Luulisi jonkun jo kohta reagoivan asiaan.

Tuosta taksoasiasta sitten tulikin jo palautetta Palmialta, että ovat pahoillaan tietojen tulemisesta vasta näin myöhään jne. No joo, tuo kuun vaihde tuottaa sitten ongelmia. Hyvä, ettei tarvitse 1.7. tasan klo 00.01 olla varaamassa loppuviikon matkoja, se käy jo edellisenä päivänä, wau mikä suosionosoitus. Hitsi, haistan oikeasti probleemeja! Toivotaan nyt kuitenkin parasta. Mukavasti ovat ainakin vastanneet kysymyksiini – tähän asti. Valitettavasti he eivät vielä tunne minua *huoh*! Ikävä ihminen tuo P. Welhotar... Kyselee matkojen ja autojen perään jatkuvasti, ihan kuin se sille jotenkin kuuluisi.

Toivottavasti eilisestä jaanauksesta oli apua joillekin, ainakin täällä oli käyty em. haulla eli invataksoilla, Palmialla yms. Oli turhan pitkä ja tapahtumaköyhä postaus. Toisaalta, elämäni on aina tapahtumaköyhää. Pituudesta ei kukaan voi sanoa mitään. Josta tuli mieleen, että kyllä on jotenkin outoa päivittäin katsella Kummisedän jäämistöä. Tuntuu niin omituiselta, vastahan hän ilokkaana ne osti ja Belgarion ne kokosi ja sitten otettiin vähän siiteriä! Sehän oli ihan hetki sitten? Ja nyt ne ovat tuossa. Koskaan ei voi tietää, mistään.

Sain eilen kuitenkin puuhasteltua jotakin pientä kivaa eli otettua muutaman kuvan Vinskelistä parvekkeella. Hän on oikein edukseen ja saattekin seurata kuvia (lähes samanlaisia) monta mukavaa päivää. Kuvista sen verran, että ”pakko kertoa” –tarinaa: tuossa on ihan oikea kristallimaljakko *kääk* ja kun sille EI kertakaikkiaan ole huushollissa muuta käyttöä, se tuli kaapista *tsihih* ja viettää nyt kesälomaa Jukkaa kasvatellen ,D Etualalla on Kummisedän tyttären maalaama kissatuhkis – eikö olekin tyylikäs? Takana kasvattaa itseään Tuija, josta on alkanut versoa oikein kunnolla vihreää nyt tänä keväänä. Alla kasvaa jokunen samettikukka, jotka ostin minihintaan – olivat aivan ruppanoita. Jo viime kesästä kuitenkin muistin, että nehän alkavat kasvaa tosi äkkiä, kun raastaa hetioitis roikkikset pois. Että se parvekkeesta – chilejä en nyt kehtaa kuvata ,D Lisäksi intouduin vähän kokkaamaan eli soijapataa itämaisittain, helleruokaa *heh*. No, tulista sellaista tuossa 10.30 aikaan vähän lounaaksi niin jaksaa iltasalaattiin asti. Tein sen verran, että riittää loppuviikon ,D Kumma, kun soijarouheen kanssa aina menee vähän överiksi, tyyliin ”rapsautanpas nuo loput tuosta varisemasta”.

Kello on tasan 3.00, nuorempi väki palailee kapakoista ja lievä meno sekä meininki on valloillaan. Ei kuitenkaan häiritsevästi. Uskokaa pois, on tulossa todella hikinen päivä. Ulkona tuoksuu siltä jo nyt =O Täytyykin muistaa kastella parvekekasvit.

----------------------------------------

Purrrrrrrrrviska, kaiffat! Ähä, noi yrittää kiusii, emmä mitää läpittenäkymättömäks tuu. Enkä varpist, mami sano. Kyll mä aion edellee olla partsill, eilenkii makoilin siälä monta tuntii. No sitt mä olinkii iha puhki enkä päässy ees goisii, ku mami pyäri tossa kaikkiin omituiste hommie kaa ja jaanas jostai kirjast ja höpisi, konetti ja luki. Vähäks se oli levotoine taas. Mutt nyt must on fotoi, semmonenki, miss mä oon tarjoll toss pöydäll. Mami sano, ett jos se osais maalat, se tekis sen. Siis apuva, hei! Ekaks muka ei näy läpi ja sitt aletaa maalaa =o Tää ei nyt tajuu, täll on siihe liika piäni pää. Mutt heekkui tuli eilenkii just sopivast. Taitaa toi mami olla oikees, ku antaa nykyää vähempi ruakaa kerrallaa. Enne meni aina roskii, ku se hais mamin miälest. Se meinaa pelkää, ett mä tuun kipeeks. Höh, mull on teräsmaha, mutt yht juttuu se e i kestä, kissadonarii! Se on siis iha hirveet. Ainoo kerta ku mä tulin kipeeks, nii ni toi oli vahinkos kerranki ostanu sitä. Ja sillo meil kävi varpusparvi, montaki keetaa. Sen jälkee ei muute olla syäty sitä, eilenkii syätii tavallist ihmisdonarii, fifti-siksti, tehä tiijätte. Mami sai kaks lusikallist pelastettuu itellee *kollivirn*. Mult lähtee just nyt iha hiiveest kaavaa, sillee kunnoll. Toi mun mesta sänkyss on iha valkone, ku ne valkokaavat lähtee. Mä en, siis en, anna haajattaa! Ett tiadoks vaa niinku. Täss mä nyt oon iha ite mun partsill, mun pöydäll ja otan vähä relaa... ai et ei sais... höh >o<

Kliffaa keskimäist viiko päivää ja paaaaljo suulist kissinkoill!

---------------------------------

Vincent, itse olit levoton koko illan!

Päivän slogan: Kun pomo on poissa, hyppivät pikkupomot pöydillä!

Päivän biisi: Soneranputsausjenkka

Luettua: Douglas Preston ja Lincoln Child – Ihmeiden kabinetti (erikoisagentti Pendergast ratkaisee). Tässä varsinainen uutuus jännärin, kauhun ja omituisten tapahtumien kavereille. Eikä ihme, tekijät ovat sitä luokkaa, että heiltähän tämä käy. Ei juonipaljastuksia tällä kertaa lainkaan, mutta Welhotar suosittaa kesäkirjaksi, sellaiseksi kevyeksi versioksi. Eli tämä on ihan ikkarioma kirja ;D Linkissä lisää asiasta. Ja sitten, voihan vee, Pazilan kirjahtimossa oli taas kirjoja pinoittain 1 juuro/kpl. Lisäksi ota ja vie –hyllyssä oli tarjolla vaikka mitä. Uskokaa pois, otin vain yhden (-> 1 kpl) kirjan. Kun tilaa ei ole, sitä ei vain ole. Argh. Saisikohan sitä isomman asunnon sillä perusteella, että kirjasto kasvaa ikäänkuin salaa itsekseen, lisääntyy ja täyttää hiljalleen koko residenssin?

 

KISSIKENKÄT KOTIIN VIELÄ TÄNÄÄNKIN! 

INVATAKSIT, VAIKEAVAMMAISTEN KULJETUSPALVELUT JA MUUTA ASIAA

Ai, nyt alkoi sitten kesä? Eilen päivällä oli vielä ihan sopiva keli tehdä töitä ja laahustaa varo-varo-vasti Varaston käytävillä eli varoa koipiaan täpöllä. Illalla kotona olikin jo kuuma, hiki ja piti taas laskea kaihtimet, tunkea kissa ruskistumaan partsille ja itse lepuuttaa sängyssä ihanan tiiliskivikirjan kanssa. Ei paha, jollei kummoisempia helteitä tule. En minä niitä kaipaa, niin että jos voisi järjestää minulle sellaisen oman, varjostavan pilven, ihan pienen vaan? Työaika riittäisi, kyllä sitä kotona aina jotenkin omilla virityksillä pärjää ,D

Töitä riittää vieläkin Varastolla. Ja auts, olen tehnyt mokan... toivottavasti se läystäke ei ehtinyt vielä lähteä mihinkään, en ainakaan usko. Korjasin, tein uudestaan ja kopieerasin. En ainakaan muista sen lähteneen. Lisäksi selvitin erästä omituista käännöstä ruotsiksi, korjasin sen sitten siten kuin minun ja valtaosan mielestä sen pitäisi olla. Asiasta on neuvoteltava, kun vastaava henkilö tulee paikalle. Outo ja kummallinen jäänne takavuosilta, kieltä taitamattoman suora väännös? Päivä ei kulunut siis hukkaan eikä muillekaan elukoille. 

Otin lisäksi asiakseni selvittää tämän Palmian jutun eli Helsingin vaikeavammaisten kuljetuspalvelun uudet järjestelyt. (Sananvalinnat ovat muuten ihan hakujen takia!) Ensin laitoin viestiä Palmialle, josta tietenkään ei vielä tähän mennessä ole vastattu. Kyselin, milloin aikovat lähettää materiaalia asiakkaille. Sitten paneuduin syvälle heidän kotisivujensa sisältöön etsiäkseni edes jotakin tietoa. Uskokaa tai älkää, minä kuvittelen sentään vähäsen osaavani luovia netissä jne. Toki ensiksi siis piti kokeilla sosiaalitoimiston ilmoittamaa tilausosoitetta, joka on www.stadinkyyti.fi, aivan, sellaista sivua ei ole siis ollut olemassakaan – ennen eilistä!!! Mistäkähän johtuu, että tekstit ilmaantuivat esille vasta tänä aamuna asiaa vielä kerran tarkistaessani *köh-köh-köh*.Ensiksikin kuukkeloimalla stadinkyyti tai stadin kyyti saatte ei-mitään-järkevää –vastauksia eli ei ainakaan Palmiaa näy heti, kuten tarkoitus ilmeisesti olisi, vai? Aikani Palmian kotisivuilla kohkattuani se löytyi, ihan vaan muutaman klikkauksen takaa *huokaus*, mahtaa olla joillakin hankaluuksia, eli ihan hemmetin hyvin oli piiloitettuna täällä. Ja lopulta tältä sivulta löytyivät tarvittavat tiedot varausten tekemiseksi!

Ei hemmetti, kyllä oli oikeasti tehty vaikeaksi tuo löytäminen! Mutta Welhotar löysi ja tässä siis tiedoksi muillekin Helsingin kuljetuspalveluasiakkaille, jos ette ole tietoa saaneet, prle. Minä en todellakaan ole saanut kirjallisesti mitään tietoa asiasta huhtikuun alun jälkeen! En myöskään sähköpostissa tai muuta kautta. Jokunen kuski on jotakin aapaillut, mutta mitään tietoa heilläkään ei vielä eilen esim. ollut siitä, ajavatko jotkut firmat Palmian piikkiin vai onko firma palkannut omia kuljettajia ja mille kalustolle. Melkoinen asia, joka on jätetty kivasti tuonne jömmaan (että loputkin asiakkaat kaikkoaisivat?) ja josta ei tiedoteta. Aivan Tsadin tapaista, kylläkin. Eli tästä nyt ne ensimmäiset miinukset. En pidä itseäni minään älykkökäyttäjänä eli jos minunkin oli vähän hankala löytää sivusto tällä logiikalla, sääliksi käy muita kavereita – varsinkin mammoja ja pappoja, jotka ovat hissukseen totutelleet netin ihmeelliseen maailmaan. No, ei kun odottelen Palmian vastausta ja inhvoan teillekin, vaikka se ei ehkä teitä kiinnostaisikaan. Tuleepahan merkattua tänne kuitenkin ylös mahdollista tulevaa tarvetta ajatellen – koskaan ei tiedä, kuka kyselee ja mitä! Ja vielä, jo on jumankauta vammaisten oikeuksia taas ajateltu ihan viimoisen päälle, prle. Saas sitten nähdä, millaista toiminta oikeasti on. Ohjeistuksia kyllä löytyi, sivutolkulla kuten aina. Sopii selailla ja ihmetellä *katkero virn*.

Eilen oli kyllä taas kiva, tuttu aamutakso, joka manasi toiminnot huuthemmettiin – hänkään ei vielä tiennyt tästä asiasta. Paluutakso oli nuori kaveri, joka väitti tuntevansa Malmia, jep, jep-jep. Postiin hän vielä hätinään osasi, kun kerroin minkä puiden välistä ajaa ,D Kotoon sitten ei mentykään suoraan vaan täysin päinvastaiseen suuntaan. Ymmärrän, lisätieto-osuus hämää. Onneksi olin tropannut niin, että en hermostunut vaan ohjasin oikeaan suuntaan ja kerroin, miksi niin monet ovat erehtyneet aikaisemminkin... Lopuksi erosimme hyvässä yhteisymmärryksessä. Niin, posti, mmm, sain kaksi kirjaa. Toisen luin jo illalla, toinen (se tiiliskivi) on vielä kesken ja hyvä niin, erinomaisen kiehtovaa ,D

Tänään yritän jossain välissä käydä Pazilan kirjastossa, josko löytyisi jotakin vanhempaa uusioluettavaa. Se on aina kesällä tällaista, vaikea löytää uutuuksia eli kirjasto ei niitä paljoa hanki. Kumma, sillä kustantajat kyllä tuottavat jo syksyn alkusatoa ihan ripeästi ulos. En minä sitten muuta tänään; pakkoruisku ja parin päivän eväiden teko. Saladoa tai thai-tai-kalaa, en ole vielä päättänyt. Elämä on niin vaikeaa ja täynnä pitkälle johtavia monipolvisia, kaikkeen vaikuttavia päätöksiä.

Malmilla on taas erittäin kaunis aamu – hiljaista ja rauhallista. Aurinko laskee-nousee ja tänään päivä on jo ainakin minuutin lyhyempi kuin eilen. Teretulemas syksy! =D

-----------------------------------------

Purrrrrrrrrrviska, kaiffat! Nonnih, nyt orja on löytäny semmost muanaa ku uppoo mulle ihan täpöllä. Vähäks se kesti! Se on pussimuanaa, kaikki muut, muttei fisu käy mulle. Heekkuu. Oikee njamskist, saa vaa liika vähä. Se sanoo, ett mä en saa kerralla mitää koko pussukkaa, pualet vaa! Mä hei vaan kysyn, ett onks se oikee? Mä voisin syädä enempi tai jättää sitt venaa osan. Toi orja on vaa sitä miältä, ett kerrallaa pual pussii ja sitt toiste toine puali. Ett ei jää seisoo muanaa ja muute voi syädä raksui ja vodaa. No joo, emmä tiädä sitt. Mä jakselen kuiteskii oikee hyvin, eilenkii ruskettelin itteeni partsill vaiks kuin kauan. Mutt hei, vast sitt ku orja tuli himaa. Partsill pääsee koko päivän, mutt mä oon mialuummi sisäll ihan sillo päiväll ja goisin. Sitt ku toi tulee himaa on niinku turvallisempiki mennä tonne ulos. Tiädä vaiks taas tulis joku jättifogeli kiusiin mua! Nih kerta, mami pualustaa pikku kissii, juu. On se kilti, eilenkii paijatti monta kertaa. Ja se hitsi hiffas, ett mä olin kalunnu yht sen härpätint, ei se suuttunu, vei sen vaa kokonaa pois... Ja sitt me lötkötettii viärekkäi ja se höpis mun koovaa taas kaikkee kivaa, semmost mist kehtaa kertookkaa, tämmöne ronski kolli. Mä sitt vaa hurisin ja käperryi siihe sen pääle >o< Tommose omelan kuvan se on löytäny, kissi ja kirjat. Mamin miälest parast mitä on, se laittaa kuvan toho.

Kuva on sitt täält >o<  

Kliffaa toist arkipäivää, toivottavast teilkii on ilta-aurinkoo tarjoll!

------------------------------------------

Vincent, kilti ja kamala karvatakamus *pus*!

Päivän slogan: Menneisyys on loitolla, tulevaisuutta ei ole ja nykyhetki on autius.

Päivän biisi: Arvaa harmittiko?

Luettua: H. P. Lovecraft – kuiskaus pimeässä ja muita kertomuksia, Kootut teokset, osa 1. Lopultakin ,D Welhotar on tyytyväinen ja odottaa lisäosia. Lovecraftia on käännetty satunnaisesti sinne sun tänne, ei kuitenkaan tällaisena hyvin koottuna versiona. Alussa Sadelehdon ansiokas esipuhe novelleista ja niiden kirjoittajasta, ajankohdista ym. tärkeästä. Kaikki novellit ovat erinomaisen luettavia, toiset parempia, kuten yleensäkin, mutta hyvän yleisnäkemyksen näistä saa asiaa tuntematonkin. Kauhun ystäville, Lovecraftin tunteville, kahvista ja Cthulhusta nauttiville – Se on täällä, hankkikaa se! Suuret Muinaiset! Iä! Linda Olsson - Laulaisin sinulle lempeitä lauluja, herkkä, kaunis kirja. Nuori ja vanha nainen, molemmilla takanaan rankkoja kokemuksia, elettyä elämää ja suuria tunteita, joutuvat pakosti naapureiksi. Molemmat ovat yksinäisiä omasta halustaan ja virittelevät hiljalleen erikoisen ystävyyden. Minä pidin tästä, vaikka hiukan tehdyn makuista melankoliaa ja tapahtumia löytyy, vähän liiankin kanssa. Kokonaisuudessaan ei kovin tavallinen romaani kuitenkaan. Kaunista maaseudun kuvausta yksinäisessä kylässä, muutenkin luonto on tärkeä osa opusta ja tapahtumia. Suosittelen, herkemmän lajin ystäville. Tästä myöhemmin siellä toisaalla enemmän. No – tässä tuli nyt kaksi hyvin erilaista kirjaa kuin Welhottaren luonnekin ;D Nauttikaa molemmista, siis kirjoista!

KISSIKENKÄT KOTONA KOIPIONGELMIEN TAKIA!

PS: Sorry tämä kohkaus näistä kuljetuspalveluista – asia koskettaa esim. minua päivittäin työmatkoilla sekä vapaa-ajan matkoilla ja varmasti useita muitakin (en tiedä, ketkä tätä vakituisesti sitten lukevatkaan...). Tästä syystä siis tämä postaus ja otsikointi, oi toverit Lokistaniassa!

VARASTOLLE SELKÄ VÄÄRÄNÄ JA VÄNKYTTÄEN

Sitä jotenkin joku ehkä normaalimpi ihminen luulisi, että jos on nukkunut melkein kolme vuorokautta, olisi pirteä ja ilokas lähtemään töihin. Se ihminen erehtyisi, kyllä täällä on kettumaisella tuulella oleva Welhotar, jonka pitää lähteä Varastolle väkisin. Jäks. En minä kaipaa Varastoa pätkääkään... sen sijaan minä kaipailen jo kirjastoa. Tänään en sinne pääse, pitää postista hakea pari kirjaa. Kiltti kustantaja jaksaa muistaa ja lähettää, ziitosta vaan. Sitten siellä toisaalla taas lisää. Joten huomenna sitten Pazilan hyllyille. Osui sellainen uskiskirjojen suma... prle. Niihin tosiaan pitää saada varoitusdarrat!

Eilen nukuin melkoisen monet päikkärit, en edes muista monetko. Hätinään jaksoin välillä vääntää appelsiinitofua ja italiaanovihannespataa parin päivän evääksi, syödä ja tiskata. Kaffen juontikin melkein jäi kesken, kun alkoi niiiiiiiin väsyttää. Vinski uljaasti jaksoi kyllä pitää seuraa kainalossa ja höristä samaan tahtiin – Vincent Uskollinen! Paitsi että tuo kirotun karvatakamus aloitti aamujolinansa jo ennen klo 2, kalkoni mielessä, siivouspuuhiinkin oli tarvis. Eihän nyt herrasmieskatti katsele tuotoksiaan pitkään, jos henkilökunta on talossa valmiina, grrrr.

Hiljaista on ollut, on vieläkin. Kukaan ei ole häirinnyt Malmin rauhaa – ei ole uskaltanut. Puhetaidon kanssa voi olla vähän hiinä-ja-hiinä eikä se varastolla juurikaan kehity, toisaalta, se on aivan yliarvostettu kyky. Puhumattakin selviää mainiosti. Etenkin työpaikalla.... siinä seurassa! Jössus, en ole kertonutkaan, että eräs leidi taas kieltäytyi töistään – me muut teimme ne pois. Mutta, leidillä on The Virka. Tosin olen jo kuullut juttuja, että asiaan oltaisiin lopultakin puuttumassa, toistaiseksi siitä ollaan vielä hys-hys, mutta viimeistään syksyllä lomien jälkeen olisi pieni uudelleenorganisoinnin paikka siinä kohdassa, kertovat asiasta perillä olevat lähteiset.

Juu, Varastolla on odottamassa reilu pino hommia. Osa kiireisiä, osa kuukauden varoitusajalla tehtäviä. Eiköhän sitä jaksa vähän aikaa, taas. Kun joka päivälle viitsisi keksiä jonkun upean tapahtuman itselleen, kuten tänään käynnin postissa, huomiselle käynnin kirjastossa, keksiviikkona voisi käydä katsomassa Serkkujen rantapoikaa jne. Joka päivälle oma tavoitteensa – ai miten niin sen pitäisi olla työperäistä? Onko se muka välttämätöntä? Jos vain sillä selviää päivän tuolla... ja jaksaisi vielä kotonakin jotakin. No se jääköön taas nähtäväksi. Väsyttää jo nyt, tullessa väsyttää vielä enemmän. Lisäksi ketuttaa se, että Palmia ei edelleenkään ole ilmoitellut itsestään. Taidan soittaa sinne tänään ja kysyä, milloin olisi inhvoa tulossa. Toisaalta, ei heidän kotisivuillansa ollut ainakaan viime viikolla vielä mitään merkintää kuljetuspalveluista eikä huhtikuussa (!!!) ilmoitettu kotisivu toimi. Wau – no onhan tässä vielä vähän yli viikko aikaa – nais. Palmia saa ensimmäiset miinuspisteensä minulta siis jo ennen aloittamistaankaan. Jos tarkoitus on tilata puhelimitse kyydit aamuin illoin, he tulevat saamaan minulta myös puhelinlaskun siltä osin. Sen verran nöyryyttävää ja holtitonta tämä puuhastelu kuljetuksien kanssa on!

Kommenteissa oli maininta siitä, että saisin olla kiitollinen.... Minä olisin kiitollinen, jos saisin kunnon kipulääkkeet ja tästä sitä kädenvääntöä käydään koko ajan. Kipulääkkeitä on, niitä ei annetta niiden addiktoivan vaikutuksen vuoksi (niinkuin nämä eivät muka addiktoisi joitakin, toiset addiktoituvat jopa asperiiniin). En pääse Kipupkl:lle edes näillä perusteilla ja työarvis ei uskalla määrätä muita mömelöitä. Täytyykin konsulteerata häntä eräästä yhdistelmästä, jota tuossa mietin! Toinen koipi toimii edelleen kehnosti, sekin on omisarviksen paikka, jos ei tokene parissa päivässä. Saikkuu!

Malmilla on kaunis aamuyö, aurinko laskee/nousee ,D Tirppalinnut huutavat kurkku suorana (ja Vinski vaatii apetta). Täytyy poiketa tuolla ulkona, raikkaassa ilmassa katsokaas...

-----------------------------------

Purrrrrrrrrmenta, kaiffat! Mä en sitt ite jättäny eile skrivaamatta, mutt ku mami oli taas sillä tuulela, kais tiijätte. Ett niinku mikää ei ollu aamull taas hyvi. No ei nytkää vissii oo, ku mä nyt satuin herää vähä aikaisemmi ja mull oli kalkonifiilis ja sitt kävin laatikoll ja halusin senki puhtaaks ja yks vaa hornottaa. On se goisinu kert eilen mun kaa melkee koko päivän, niin ni kyll se sillo voi jo noustakki, iha varpist voi! Nih kerta! Ett kajautin sen hereill ja steippailin vähä täss läppärill ja rintterill, jo alko liikkuu toi möhkö. Mutt ett se onkii paha suustaa aamusi, iha kaameet kiälekäyttöö. Ette uskois, ku kuulisitte, munki koovii iha kuumotti. Mä opin viälä pahoi tapoi ja rumei sanoi täälä, hei. No, sain mä sitt ison biitin kalkonii, hampulikaakkii ja sitt jotai määkäruakaa iha vähä, njamm. Sitä se laittaa päiväks sitt vähä enemmä, enneko se lähtee röihi. Juu, lähtee se taas. Tianaa meill raksurahoi ja on taas pois koko päivä. Mä saan olla iteksee, no nyt se kyll tiätää, ett mä goisin melkee koko aika. Se jättää kuiteski partsin dörtsin auki, ett mä pääsen sinne makoilee, jos mä haluun – aika useen mä haluun olla siäl vähä aikaa, vaiks ei aurinko suaraa viäl paistaiskaa. Siält näkee ja kuulee kaikelaist. Heekkui tuli viikoloppun melkee joka päivä jotai, ainaskii jotai piänt. Tuli fisuu, oviileit, semmost kaikkee snadii. Ett kliffaa mull on ollu, ku eile viäl makoiltiiki koko päivä! Ei oo nyt omei kuvei, orja ettii jotai sopivaa.

 

Kliffaa viiko alkuu kaikill kissinkoill ja niitte orjill nyt sitt kans!

--------------------------------------------

Vincent, miten huomaavaista, muistaa orjatkin maanantaisin ,D

Päivän slogan: Elämä on vastenmielinen ilmiö, ja kaiken siitä tietämämme taustalla oleva aavisteltavissa oleva pirullinen totuus tekee siitä vielä joskus tuhat kertaa vastenmielisemmän.

Päivän biisi: Subterranean Homesick Blues

Luettua: José Luis Correa – Viulistin kuolema, vinkeää ja vähän erilaista dekkaria. Tyylikäs ja mukava kesädekkari, fiksu. Suosittelen kesälukemiseksi! Norman Ollestad – Myrskyn silmässä – selviytyjän tarina, no just joo. Tässä omakehu haisee eli äärimmilleen treenattu pikkupoika selviää lento-onnettomuudesta. Eikä pelkästään se, vaan tämä höpötys isän treenaamisena olemisesta on jo lievästi sairasta puuhaa. En suosittele ainakaan vanhemmille, karmeaa jenkkihuuhaata. Viktor Kärki – Tuulenpesä, erään miehen sairaskertomus – kannattaa lukaista läpi, ihan sitä itseään eli millaista on kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja paljon muutakin psyykkistä sairastavan lähes keski-ikäisen miehen elämä. Lyhyt, mutta suht kiinnostava. Marshall Frady – Martin Luther King Jr, elämänkerta miehestä, jonka kaikki tietävät. Paljastava, avoin eikä mitenkään sensaatiohakuinen silti. Hiukan niukka, jopa, eli faktat ovat pääosassa. Suosittelen asiasta kiinnostuneille, kannattaa ainakin lukea läpi. Heikki Kaaranen – Kupla kimaltaa, IT-kuplan puhkeaminen ja sen vaikutus perhesuhteisiin, toinen naissuhde ja miehen selviäminen koko rytäkästä ehjin nahoin. Ei mitään järisyttävää kirjallisuutta, mutta ihan luettavaa ja jopa suositeltavaa (miehet, hoi!). Sokerina pohjalla Haruki Murakami – Kafka rannalla, erikoinen, monella tasolla liikkuva japanilainen romaani.. Pääosassa 15-vuotias Kafka, joka karkaa kotoaan ja etsiytyy tahtomattaan sinne minne pitikin. Päällekkäistarinoita, japanilaista mytologiaa, ihmeitä ja outoja tapahtumia. Tämä on ehdottoman luettava, mahdollisesti jopa hankittava! Lukekaa ihmeessä, Welhotar suosittaa lämpimästi (vaikka tätä on mainostettu niin, että ehdin jo kyllästyä siihen, sorry)!

 

KISSIKENKÄT KÄYTTÖÖN! 

WELHOTAR MATKAILEE UNISSAAN, EDES...

Jos taas listaisi, mikä olisi mukavaa.

1. Olisi mukavaa lähteä vaikka kävelylle, yksin tai jonkun kanssa. Mille perkeleen kävelylle, näillä koivilla?

2. Olisi myös kiva lähteä syömään ulos. Ai, samoin näillä koivilla eikä tiedä koskaan mihin kuntoon ne äityvät, samoin sopiminen mistään kovin pitkällä tähtäimellä on mahdotonta – olen joutunut perumaan niin monta menoa. Mukavaa ja tärkeääkin.

3. Olisi mukava, jos olisi joku kaveri. Mikä helvetin kaveri, kuka minua kestäisi? Tai uskoisi, että olen todella niin kipeä kuin olen. Katsokaas, tässä on sellainen vekkuli piirre, että näytän tavalliselta läskiltä ämmältä, joka vain huviksensa vänisee. Kun selässä ei ole mitään inva-lappua eikä apuvälineitä käytössä.

4. Olisi kiva käydä kylässä, olisi niitä sellaisiakin tuttuja. Miten? Taksomatkat eivät riitä, en halua käyttää hyväkseni muiden alentuvaa hyväntahtoisuutta ja taas – entäs jos koivet eivät kestä tai minulla onkin niin huono olo, että en pysty olemaan edes pystyssä...

Helevetin kivaa tämä ns. elämä! Täällä sitä kökitään neljän seinän sisällä ja spontaanisti ei lähdetä minnekään, ei tod. Onneksi on kirjoja! En sano mitään muuta. Onneksi! 

Ylläolevan kirjoitin eilen illalla – tai oikeastaan yöllä – kun ei nukuttanut. Vieläkin on yö eli nukuin välissä vähän aikaa. Ei se mieli miksikään muutu. Annetaan tuonkin ylenannon olla. Ketuttaa sen verran taas, vaihteeksi, tämä oleminen täällä sidottuna neljän seinän sisään. Jos se olisi täysin vapaaehtoista, luultavasti tekisin niin kuitenkin. Mutta kun ei, asia onkin toinen. Paljon veemäisempi tunne, yllättäen.

Selkä alkaa olla myös kipeä, se johtuu liiasta makoilusta. Mutta kun on kipeä, pitää makoilla... aikamoinen noidankierre. Olkapäät ovat vähän paremmat, totta kai, kun ei tarvitse olla töissä. Tätä voisi jatkaa loputtomiin, tätä vatkutusta. Jospa lopettaisin sen näiden ällöpyhien jälkeen tähän. Arkisin voi valittaa sitten arkisia asioita. Normiasioita, ikäänkuin. Joka tapauksessa, taksot on taas tilattava ja varastolle pungerretava huomisaamuna. Pari kuukautta töitä tarjolla ilman lomaa, onneksi osa ainakin hyvinkin rauhallisia päiviä, mikäli oikein muistan viime kesältä.

Ähh – tässä välissä kävin lähtemässä Pariisiin hyvässä seurassa sekä bussissa, kentällä että koneessa. Olipa mukava ja viihdykäs uni, sellaista ei koskaan tapahdu IRL. Siksi lopetankin tämän kirjoittamisen tältä erää tähän. Menen muistelemaan unta, josko sen saisi vielä jatkumaan – tai edes jonkun toisen vastaavan.

Päivän slogan: Elämä on unissa!

 

KISSIKENKÄT TARVITSEVAT LEPOA! 

KETUTUSTA, KIPUA, UNTA JA KUNNON LOUNAS

Ihan ensimmäiseksi näin pyhiksen kunniaksi jokunen sana muutamille henkilöille, prle, tana, letto!

1. Sinä, joka lähetit multimediaviestin puhelimeeni, et taatusti tiedä mitä teit! Puhelimeni on vuodelta kivi & keppi, lähes mallia kenttäpuhelin (Belgarion tietää). Niin että älä enää vaivaudu. En kyllä myöskään usko, että olet tuttavani. Kukaan heistä ei liene edes niiiiiiiiiiiin typerä!

2. Sinä armas naapurini siellä yläkerrassa, tiedän, kuka sinä et ole. En ole vielä selvittänyt henkilöllisyyttäsi, mutta teen sen aika pikaisesti. Prle, kanta-astuja kengät jalassa! Aina kun pääsen päikkäreille, se mekkala alkaa! Haloo, me asumme kerrostalossa, jossa äänet kuuluvat omituisista suunnista. Me asumme kaupungissa. Se ei tarkoita, että pitäisit korkokenkiä puoli päivää. Jollei sinulla sitten ole omituisia fetissejä – silloin voisimme toki keskustella niistä. Joten jätä tuo homma tai täällä alkaa tapahtua!

3. Te kaksi armasta naapuria, ylhäältä ja/tai alhaalta, jotka mielenosoituksellisesit mätkitte ikkunoita ja ovia kiinni, kun menen tupakalle tai käristelen mausteitani. Teidän käristämänne kuollut liha ja ns. makkara haisee minun nenääni äärimmäisen pahalle, joten sovitaanko niin, että minäkin alan osoittaa mieltäni samalla tavoin. Aina kun haistan kuollutta lihaa, katson kissiäni ja näen sen käristyvän. Johan tässä suutuu leudompikin Welhotar, prle! Sitäpaitsi, minun parvekkeeni on lasitettu, teidän ei ole. Prleen pihit savolaiset, lasittakaa ne – eipähän hajuhaittoja tule...

4. Sinä unihiekkakaveri, joka toisinaan käyt kylässä usein, joskus taas jätät käynnit väliin pitkäksi aikaa. Sovittaisiinko niin, että et toimittaisi päivittäin itkettäviä unia. Minä olen lopen kyllästynyt siihen, että herään itkien eikä se sitten aivan heti lopukaan. Sveitsiläisen lääketeollisuuden ihmeet kuluvat kovin nopeasti loppuun tätä rataa, joten olisiko herrasmiessopimus paikallaan. Minä voisin vaikka lopettaa nukkumisen kokonaan?!

Ai että, eilinen päivä menikin melkein 12 h unien parissa, kaikkinensa. Mitä tosiaan paria itku-unta sitten tarjottiin. Nukuin aina kun voin, hienoa, niin se olisikin voitava tehdä. Varsinkin aamuisin, kun herään klo 2, olisin valmis menemään unille klo 4 jälkeen muutamaksi tunniksi, kun kipumömelöt alkavat vähän vaikuttaa. Mutta eihän se työaamuina käy, ei. Nyt käy, ziitos edes tästä vähästä ilosta.

Muuten ilo on ollut varsin kyseenalaista, säryt ovat roipeltaneet erittäin pahoiksi. Niin pahoiksi, että vahvinkaan lääkitys ei riitä niitä taltuttamaan. En tiedä, miten niitä edes kuvailisi. Kukaan ei kuitenkaan usko – kuin tylsällä veitsellä kitkutettaisiin hiljalleen nilkoissa, olkapäässä ja yläselässä. Puoli tuntia sain eilen armoa, sen aikaa kun nappi vaikutti täpöllä. Silloinkin vain, jos makasin hipohiljaa ja liikkumatta. Kuvitelkaa itse, en pystynyt eilen edes ulos viemään lehtiä. Eivät koivet ottaneet päällensä, toinen ei ollenkaan kipujen takia nimittäin. Pyydän vain, että kuvitelkaa itse!!!!

Naapurissa, seinän takana, pippaloi nuoriso ilman sen suurempia häverikkejä tai mellakointeja. Oikein esimerkkikelpoista toimintaa – no, sillä minikääpiöllä lienee osuutta asiaan. Muuten Malmilla on ollut hiljaisempaa kuin normipäivinä saati sitten normiviikonloppuina. Paitsi nuo mainitsemani numeroidut esimerkit, siis. Hörhöt ovat mukavia ja sosiaalisia veikkoja näiden inhokeiden seassa!

Mitä en eilen nukkunut tai lukenut, sen ajan söin hissukseen kunnon lounasta. Uusia kotomaisia perunoita, jokunen oikein sievä versio. Vihreitä papuja hiinä-ja-hiinä keitettynä, herkkua, vaatii tirauksen voita päällensä. Paistoin sen palasen siikaa silleensä valurautapannulla rapsakaksi ja sisältä juuri ja juuri kypsäksi, njam. Tein tzatzikia, jossa oli enemmän kurkkua ja muuta emmettä kuin juggaa. Lisäksi oli vielä loistavaa sinappisilliä. Piti vielä tehdä salaattia, mutta lautaselle ei enää mahtunut, joten se jäikin tälle päivälle. En minä olisi sitä jaksanut syödäkään. Tuolla sain jo ähkyn aikaiseksi eli eipä tarvinnut muuta enää syödä eilen. 

Vihanneksia ja muuta eloperäistä oli taas äärihalvalla putken tsioskissa, isoja pussukoita 1 juurolla, esim. isoja herkkareita, uusia tuoreita valkosipuleja, 4 isoa paprikaa, kilo tomangeja, pari kurkkua – mitäs muuta vielä... pari kerää salaattia ja kilo purjoa. No, kassillinen tavaraa lähti mukaan. On se vaan mukava, että tuokin puoti on olemassa ja näköjään pysyykin – hinnat ovat erittäin kilpailukykyiset. Ainoa ongelma minulla on valita viikoksi kestävät tuotteet eli ostettava osa tomaateista raakoina, osa puolikypsinä ja kypsinä sekä vahdittava niitä... No, ei sekään ole ongelma, jos ei siitä ongelmaa tee. Tänään joka tapauksessa tarkoitus on vääntää sellainen reilumpi salaatti em. tarpeista ja sotkea mukaan jääneet uudet perunat sekä vähän juggaa kostukkeeksi, ehkä myös oviilit sopisivat mukaan. Hah, tiedossa on siis sammiollinen salaattia (ja kissireppanalle jotakin muuta herkkua, ai niin, oviilithan maistuvat Vinskille kyllä). Jälkkärinä meillä toimii aina vain tuo vaffa kaffe, eilen söin jopa kaksi palaa suklaata sen kanssa! Wau, miten juhlavaa juhannusta ,D

Lisäksi tänään voisi harjoittaa kipeää itseään esim. siivoamalla ainakin näkyvämmät pölykoiralaumat. Vinski on nyppinyt rintakarvojaan tupsukoiksi ja ne näkyvät valkoisina pallukoina. Juu, turkinvaihto on edelleen siis täpöllä menossa. Ei, mitään ongelmaa, sairautta tai hätää EI ole. Meillä tämä vaihto vain on tähän aikaan ja se tapahtuu juuri noin. Muut karvat kiehnätään ja siivotaan irti, ne jotka eivät lähde, käkitetään hampailla. Ja ei, Vinski ei muutoin revi turkkiaan tms. (Tämä selvitys noin varuilta, ettei joku taas ehdi esitellä jotain teorioitaan tms. Me voimme olosuhteisiin katsoen hyvin – Vinski erittäin hyvin taas minuun verrattuna!). Muuten harjoitan luku- ja makuu- sekä mahd. unisessioita aina kun siltä tuntuu. Oikea koipi muuten kettuilee jo nyt, heti aamusta, aivan täpöllä. Ei kestä alla, sellainen stanallinen kipu nimittäin on päällänsä.

Hah, mikä kesä? Missä? Onneksi lomaa on vasta elo-syyskuussa. Uskokaa pois, silloin on kivat kelit. Vaikka asialla ei olekaan minulle mitään merkitystä! No, hiukan harmittaa tuo, että chilit kasvavat kovin kituliaasti...

-------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrvinka, kameraden! No hei, mä sain sitt eile oikeetki fisuu maistaa. Tosi minin biitin, vähäks toi on pihi. No ei sitä kyll paljo ollukkaa. Ja sitt kävi viälä semmone häverikki, ett mä jotenki elin niinku mami ois duunis, ett goisin koko päivän. No toiha joutu herättelee munta syämää fisuu, hei, vähäks noloo. No mä goisin ja heräsin sitt, ku oli se aika, ku mami tulee orjaröist himaa. Siin sitt vaa oltii, maattii ja kaikkee. Kyll se jakso sentää mua paijattaa. Mutt hei, se ei pysty kunnoll kävelee enkä mä voi jeesii! Mun pitäis olla paaaljo isompi, semmone tiikerikissan kokone. Kasvaisinkoha mä, jos mä oikee koklaisin? Ja saisin aina heekkumuanaa, mamiiiiiiih – sä voisit ees koklaa sitä? Jooko? Aha, ett must ei tuu tiikerii syämälä. No ei sitte *möks*! No, heekkuu se lupas tänäänki taas, jotai ainaki ettii. Ku kert on viäl vapaat ja muut eikä mein tarvii tekee mitää, yhtää mitää. Saadaa vaa olla, mmmm. Sänky onkii ollu hyvin miähitetty eli ihan täynnä kaikkee tarpeellist taravaa. Ruakaa sinne ei saa viärä, mutt muute kaikkee; mami, mä, kasa tyynyi, kasa peittoi, kasa kirjoi, pari mun leluu, puhelin jossai ja semmost. Vaiks mitä toi puhelimell tekee, sill kukaa soita. Mäki puhun enemmä sen kans, nih kerta. Must ei oo tiätteks fotoi, toi ettii jotai sopivaa...

 

Kliffaa toistakii vapaapäivää kaikill!

-----------------------------------

Vincent, ainut elävä olento, joka välittää – edes jostakin.

Päivän slogan: Jos saan lepoa, saatan jatkaa peliä. Joidenkin mielestä tämä on ihan hyvä peli – minä en ole siitä lainkaan varma!

Päivän biisi: How Do You Sleep?

Luettua: Lee Child – Terässeinä, hmm, tuottelias kaveri tämä. Jeff Archer –tarina jälleen eikä sinänsä kehno ollenkanas. Toimintaa ja rajuja otteita, pahikset saavat kyytiä ja Jeff jatkaa matkaansa. Huomattakoon, että Child ymppää salavihkaa mukaan myös asioita, joissa jenkkilälle annetaan vähän kyytiä muutamista asioista ja tämä onkin pantu ilolla merkille, salavihkaa kylläkin. Enempi äijäkirja, joten en osaa sanoa, tajuavatko äijät tämän muilutuksen ajatuksiinsa ,D Juu, ihan kelpoista ei-merkittävää luettavaa, joka ei ehkä toiste tänne eksy, mutta kertalukemisena kyllä toimii. Charles Bukowski – Tarinoita tavallisesta hulluudesta, aikaisemmin suomentamattomia novelleja. Toimivat kuin tauti, minä kun satun pitämään Bukowskista. Teemat entiset; viina, naiset, laukkakilpailut, kirjoittaminen ja esiintyminen. Suositeltavaa kaikille, erityisesti vanhasta, likaisesta miehestä pitäville. Itse kirjasta vielä, yllättäen painettu Tallinnassa eikä sentään Kiinassa – ilolla pannaan tämäkin merkille. Welhotar pitää ja hankkii itsellensä, jos vain löytää jostakin! Tuula Salonen – Elämä laineillaan kuljettaa, no just, pitihän se vahingossa temmata se uskiskirjakin mukaan. Tavallista perhe-elämää uskishengessä eli jesse maksaa vaikka sähkölaskut pyydettäessä. En jaksa lukea näitä yhden asian tuputuksia, en sitten millään. Jos sillä olisi merkitystä juonen kannalta, ehkä, mutta tässä se nyt vaan on niin esillä kuin olla ja voi, vielä helluntalaishengessä. Välttäkää ja kavahtakaa, ottakaa tumput käteenne, jos tarvitaan. Näissä opuksissa olisi hyvä olla jokin tarra... en nyt viitsi kertoa, minkälainen! Kannetaan ulos varovasti kihveliä apuna käyttäen eikä tuoda toista kertaa sisälle.

 KISSIKENKÄT PYSYVÄT TAATUSTI KOTONA!

ANTAA SATAA SINNE PÖPELIKKÖIHIN *muahahahaah*

Aha, nyt on siis se kuulu juhannusaatto. Pitäisi ilmeisesti juhliman ja muuta. Duoda, duoda, ei taida tulla Welhottarelassa kyseeseen. Meillä kun ei tätäkään juhlita, ei! Minä aion syödä kohtuuhyvin ja makoilla kissin vieressä sekä lukea uusia opuksiani. Juu, juu, olen erilainen muori! Ei, minä en ole lähdössä mihinkään, ei ole kutsuttu eikä näemmä kutsuta. Jos joku pyytäisi jonnekin Turun saaristoon, känkeäisin itseni sinne vaikka väkisin – en muualle, nih. Että nyt ollaan sitten Malmilla ja katsellaan hiljaisuutta.

Varastolla tehtiin eilinen aamupäivä töitä täpöllä, korjattiin, pinottiin jne. Onnistuin ilmeisesti horjuttamaan erään herran itsetuntoa, kun kerroin korjanneeni hänen kirotusvihreänsä etusivulta ja herjana heitin, että kyllä tuolla koulutuksella pitäisi sentään osata. No, kostohan tuli välittömästi eli sama etusivu uusiks ja pumagat (n.20 kpl, yli 40 sivua) uudelleen käsittelyyn... voi rähmä! Herkkätunteisia nuo jotkut. Iltapäivän P-P:n miitti olikin oikeastaan lähinnä ilmoitusasia – P-P jää joksikin aikaa nykyiseen asemapaikkaansa ja meille tulee Uusi Pomo. Väliaikaiseksi valittu U-P tuskin pystyy tointa hoitamaan ja muita halukkaita ei liene. Tod.näk. hra M. hakee ja hänet valitaan. En olisi pahoillani, jos näin kävisi. Niin, P-P tarjosi hyvää kuoharia sekä loistavaa sitruuna-rahka-valkosuklaa –kakkua. Njam, tuo kakku oli sellaista vähän kepeämpää mallia eli välissä oli (makumuistelon mukaan) rahkaa, jossa oli vähäsen kermaa seassa piristettynä kunnolla sitruunalla, siis kerrosten välissä. Päällä oli samaa tavaraa ohuelti leviteltynä ja kakku oli simppelisti koristeltu höylätyllä valkosuklaalla – että osasikin olla raikasta ja hyvää! En hirveästi täyttäreistä välitä, mutta tämä oli aivan ehdotonta ;D Töitä jäi pöydälle odottamaan runsaasti. No, maanantaina sitten, pirteänä ja terhakkana (ai minä siis...)!

Taksokin tuli ajallansa, ulkomaalaisvahvistus, joka ei uskonut että en ole menossa Prismaan enkä Novaan ostoksille vaan Malmitalolle kirjastoon. Huoh, asian selittämiseen meni aikansa ja sain jostakin syystä kuskin taas myrtsiksi. Lisäksi hyyppä luki lehteä (!) kaikissa punaisissa valoissa ja välllä ajaessakin, vyöttelin vain turpavyötä paremmin kiinni ja luin omaa matkakirjaani. Aika huolimattomia, nämä eräät vahvistukset. Pelottikin jo vähäsen, ei ollut ruuhkaa, ei harmia eli aivan aikataulun mukaan ehdin kirjastolle ja rehvasin Belgarionin. Varauksia oli kymmenkunta, ne nopeasti kassiin ja menoksi. Ziitosta taas kirjastolle – eivät he jätä minua pulaan, minä luotan heihin! 

Epäilin, että kaupoissa olisi jo/vielä jonoa, mutta ei sen ihmeempiä. Ilmeisesti suurin ähellys oli jo ehtinyt lähteä tai käy muualla isoissa kauppahelveteissä. Meillä oli suorastaan rauhallista. Ostin pakollisia muonia vähän yli viikoksi, kilotolkulla vihanneksia sekä siikaa herkuksi itselle, ihan vähän vaan. Kissikin sai omat taravansa ja muonansa, tosin jouduin säntäämään toiseen puotiin uudestaan, kun Liiteristä olivat raksut loppu juuri silloin eikä ollut aikaa odotella. Ei siis sen kummempaa hässäkkää kaupoissa eikä muutakaan. Perushörhöt olivat tavanomaiseen tapaansa liikkeellä, jokunen vieraileva tähtikin näkyi joukossa. Jokusen tuttavankin ohimennen rehvasin. Olisi se mukava käydä tuossa keskustassa joskus kesällä muulloinkin kuin asia-asioiden perässä. Näkisi vanhoja tuttuja ja silleensä.... mutta kun ei niin ei. Koipeni alkoivat eilen taas juilia aivan saamaristi töiden, kirjasto- ja kauppakävelyjen jälkeen nimittäin. Ei näillä kävellä edes torskalle asti, ei. Aamulla tuskin kävelin edes kylppäriin, prle. No, mömelöt auttavat vähäsen, samoi lepuutus ja kyllä tämä tästä, kai. 

Belgarion sai iltapalaksi savulohipasteijoita ja murukirsikkapiirakkaa sekä jömmasuklaata. Mukaan pakkasin sambal oeleekia (kas, se oli loppunut ,D), juustochilikastiketta (sitä dippiä siis, me emme kyllä dippaa sitä vaan syömme muutoin) sekä loput jömmasuklaat. Lisäksi tyrkkäsin pojalle pienen juhannusstipendin, kun lomarahatkin näyttävät tulleen tilille ;D Kerroin myös palkankorotuksesta ja hänkin totesi, että meillä on sitten varaa ostaa tofuakin useammin ja ostaa kissille mjunuaisia eli käyttöönhän se menee. Realistinen mies, tuo Belgarion. Kesälipastohommat pyörivät kuumimmillaan ja koodausta jatkuu yötä-päivää, kiirettä pitää. Lomaa jää vain vähän. Näiden kurssien jälkeen on vähän vapaata, sitten ennen Lipaston oikeaa alkua on vielä pari ylimääräistä kurssia... Eipä tuossa olisi töihin ehtinytkään, jos niitä olisi tyrkylle asti ollut. Minä nimittäin kehitin hänelle jo parikin ”pikkuhommaa” nuille oikeille vapaapäiville *kiero, kavala virn*. 

On täällä nyt mukavan hiljaista ja varmaan vielä hiljaisempaa tulee! Uskon, että osa häipyy vielä tänään sinne minne kuuluukin eli jonnekin pöpelikköön – rauha maassa ja Malmilla.

 ----------------------------------------

 

Purrrrrrvinka, kissinkat! No nii, hei on toi Poika sitt ihana. En mä useen noin sano, mutt ku se on. Mami tuli kaupast vast Pojan jälkee ja poika toi mulle kaikkii ruakapussukoi, kaakkei, purui – ihan kaikkee nyt on mulla, tiätteks. Mami ei sitt ostanu sitä jädee, mutt se selitti sen kyll hyvin. Ett sen pitää löytää semmone joku piäni vaihtoehto eikä se ehtiny nyt just ettii. En mä nyt sen perää niin hirveesti oo. Mull on pakkasess jömmas heekkui ja taas tuli uusii muanii kokeiltavaks. Mä oon ihan tyytyväinen ja mä sain olla taas Pojan viakus, mmm. Ja sain maistaaki sitt semmost uutta kanajudekaa, ku oli ihan hirrrrrrrrmuheekkuu, söin kaikki meinaa. Nyt orja anto jotai lohta, ei oo nii hyvää. En tykkää, vaiks lohi on muute hyvää. Hmph. No, tuall on vaiks mitä koklattavaa viälä. Jännä viikko taas tulee >o< Muute en oo tehny mitää, lötköti vaa eilen illall mami viakus. Nii ja hei, näitteks te tän? Siis mä en tajuu kuin kissin voi postittaa =O Tääll Suamess se ei kyll ois selvinny henkis, sano mami... Nii mami, se kyll tipahti tosi noppaa ja heräs uuvestaa sitt paaaaaljo myähemmi. Se on taas vissii vähä väsy ja kipee, mutt mä annan vähä kissiviärihoitoo nii ni taatust tulee parempi olo! Mä en tiärä, onks must enää fotoi. Orja ettii, jos ei, se valkkaa jostai sopivan.

Kliffaa Jussii kaikill kissinkoill ja orjill – pitäkää kivaa, hei!

------------------------------------

Vincent, vai kissivierihoitoa taas tarjolla, hmmm... parempi seura, parempi mieli =D

Päivän slogan: Juhannus – amatöörien juhla, ei kannata!

Päivän biisi: Kaiken pitäis muuttuu

Luettua: Mary Higgins Clark – Missä olet nyt? Mack on kadonnut 10 v. sitten, mutta soittaa aina kotiin äitienpäivänä. Sisko on kuitenkin epäilevä ja huolissaan ja alkaa etsiä Mackia. Samalla selviää, että tänä aikana on kadonnut muutama nuori nainen lähistöllä. Jotain outoa on tekeillä ja poliisi epäilee kadonnutta Mackia.... Tiivis, monimutkainen sotku, joka alkoi poikien asuessa yhdessä opiskeluaikana. Tarinaan liittyy paljon sivujuonteita ja psykopatiaa, kirjaimellisestikin. Juttu selviää erikoisella tavalla ja lopputulema on tietysti yllätys kaikille. Kelpoisaa luettavaa, mutta miksi Clarkin pitää aina loppusanoissaan kertoa, miten kaikki menee nyt hyvin jne. Eli suosittelen Clarkin kavereille ja muillekin, tästä lisää myöhemmin toisaalla.

 

KISSIKENKÄT LEPÄÄVÄT SATEELTA JA PAASHAKELILTÄ! 

 

VÄSYNEENÄ NUKAHTANUT JA MUUTA OUTOA

Sen siitä saa, kun nukahtaa väsyneenä! Nimittäin jos nukahtaa ensimmäisen kerran jo heti kotoon tultuaan, nousee ja yrittää sitten oikeasti nukkua kunnon unet perään. Ei, se ei onnistu, ainakaan minulla. Harmittaa, ketuttaa jne. Olin niin väsy, että tosiaan sammahdin suoraan kotiin tultua. Heräsin ehkä tunnin päästä – miten vaikeaa oli jaksaa tehdä pakolliset iltahommat. Ja nukkumisyritys oli lähinnä säälittävää; horrostelin ja heräilin, kävin tupakalla, kunnes ennen puoltayötä sain unta. Ei hyvä, pitäisi vaan sinnitellä mieluummin väsyneenä. Ainakin meikäläisen siis. No, nyt on kolme vapaata aamua, saa mennä uudesta nukkumaan ja siitä tämä kovasti tykkää! Uusiounet ovat ihan parasta, niin ja kunnon päikkärit. Oikeat päikkärit ruuan jäkeen ja keskellä päivää, mmmm.

Varastolla edelleen lieviä katastrofin aineksia. Pari hyyppää jäi eilen lomille, joten tekemistä riitti. Varsinkin kun toinen mähläili omiaan ja jouduin sitten korjaamaan niitä tuotoksia vielä toisen kerran omiin nimiini. Lisäksi tuli ankea pino, onneksi osan siitä voi jättää ensi viikolle. Hankala juttu muutenkin, mutta kyllä se siitä selviää, kun saa rauhassa tehdä. Odotan nimittäin, että ensi viikko olisi jo lievästi rauhallisempi. Tänään P-P tulee pitämään sen miittinsä, just ja ihan kiva. Onneksi hänellä ei ole tapana istuttaa porukoita pitkään asioiden ääressä, se hyvä puoli miehessä on. Asiat asioina ja näin, jokainen painukoon sitten omiin hommiinsa.

Eiliselle oli myös muutoin lieviä myrskyisiä tapahtumia, kun eräs leidi keksi pyörän uudelleen ;D Eli asioista ei-lainkaan-perillä-oleva leidi esitteli meille parille sekretaarille tupakkahuoneessa, miten HÄN on keksinyt uuden tavan tehdä erään asian. No tuota, tapa on tiedossa, toki, jokainen erinäisiä ohjelmia käyttänyt osaa nämä kikkakakkoset ja kukin käyttää niitä tavallansa. Mutta tämä leidi, hän halusi, että kaikki alkavat tehdä juuri näin (eihän se prle näy lopputulemassa eikä missään muuallakaan!) ja aikoi ohjeistaa siitä muitakin. Yritin nätisti selittää, että sen voi tehdä myös näin ja tuollakin tavalla ja vielä muutenkin. Ei, ei mennyt perille. Jo kovin vihaisena hän oli sitä mieltä, että meillä on kovasti tuota muutosvastarintaa emmekä me halua oppia HÄNELTÄ yhtään mitään. Mainittakoon, että ao. leidi ei tee juuri näitä töitä ammatikseen, ei myöskään hallitse ohjelmia ja koneen käyttöäkään mitenkään erityisen hyvin. Kun hän poistui murputtaen paikalta, röhähdimme kikattelemaan.... ei siinä voinut mitään! Isopalkkainen virkanainen, joka tosiaan keksi erään tavan tehdä erään asian eräässä ohjelmassa siten kuin joku sen tekeekin, itse en. No, huippu on tietysti se, että olemme vaihtamassa ohjelmia ja syksyllä käytössä onkin jo toiset pohjat ,D Dharmaa suoraan Varaston hektisistä uumenista!

Jahas, se olisi sitten tänään kauppa- ja kirjastokeikka, Belgarion lupasi tulla avustamaan, kiltti hän. Olisin aika kuusessa muutoin! On ostettava muonaa yli viikoksi, muistettava myös kissiä ja jotakin herkkuakin saisi mieluusti olla. Belgarionille lupasin kunnon iltapalan – mistäkähän minä sen nyt keksin... No, jotakin piirakkaa tai pasteijoita voin äkkiä tekaista ainakin. Niin että, minä lähden nyt Varastolle iso kassi täynnä kirjoja, josta kuljetus kirjastolle iltapäivällä ja rehvaan Belgarionin siellä. Sitten vain pikahyppyä kaikki hankinnat ja kotiin! Pelottaa ensinnäkin, onko jo tuohon aikaan ruuhkaa ja miten sen voisi välttää. Lisäksi inhottaa ja pelottaa kauppojen jonot! Ne suorastaan öklöttävät vielä enemmän, mutta pakko nyt vaan on kestää. Lupasin myös, että en teetä Belgarionilla ainakaan tänään (!) mitään outoa ja kummallista. Hänellä oli eilen vielä yksi tentti, ensi viikolla pitäisi jättää työnäyte ja yhden ohjelmankin pitäisi olla valmis loppukuusta. Kiirettä pitää, kesäopiskelijallakin.

Koivet olivat eilen vielä niin sökönä, että käveleminen oli melkoista tushkaa ja kipua. Horjahtelin ja hissuttelin pitkin Varaston käytäviä... Nyt on jo vähän parempi, lepuutus auttaa. No, tuo iltapäiväkeikka ei taas tee hyvää niillekään. Onneksi, onneksi on vapaata! Onneksi ei ole pakko lähteä minnekään! Onneksi!

Ulkona on muuten niin kylmä, että voisi kohta kuvitella vaikka satelevan räntää, hrrrrrrrrr.

-----------------------------------

Purrrrrrrrrrrrviska, kavrut! No nii, no mä oon nyt kavruu mamin kaa. Ku kerta noi lupas tulla joskus käymää ja mun, siis hei mun, viaraiks. Nii mä ainaskii sen nyt ymmärrän! Ett orja voi pitää sitt nassusa ummessa, jos mä sovin jotai. Eilenkää tullu viäl kunno muanaa. Nyt se menee Pojan kans kaupoill, mä tsiigasin, ett listall tuli mun muanat – kyll ne tuli. Ja kaikkee muutaki mulle. Ja sitt mä haluun heekkui kans, jos kert muutki meinaa jotai heekkui syädä ku on joku pyhä vissii. Meill niist ei piitata, me vaa ollaa. Joku kysy tost fotost, ett mitä mä eile siin liposin. No, orja huiji kissikaakeill mut kuvattavaks. On se kiaro! Täss on toinenkii foto, siinäkii mä oon saanu kissikaakki ennenko mä suastuin olee tossa. Siin on ne uudet tualit sisäll ja mä kiahnaa siihe tyytyväisen. Kliffaa ku on paljo uusi juttui, mitä voi haistella ja kiahnata omat haisusa niihi. Muute mä oon ollu mun miälest ainakii oikee kilti ja sillee. Ett ei pitäis olla mitää sanomist... eihä (pelkään taas pahinta, toim.huom.)? Nii ett mä jään odottaa ku noi tulee kaupast ja täss alla on se foto >o<

 

Kliffaa mone päivä vapaat kaikill!

----------------------------------------

Vincent, herkkuja on tulossa myös kissalle.

Päivän slogan: Vapaa? Vapaa ei voi olla yksikään ihminen, jolla on omaisuutta, sukulaisia tai huolehdittavaa....

Päivän biisi: Pyydä mahdotonta

Luettua: David Benioff - Varkaiden kaupunki, melkomoinen, kylmäävä tarina sodan aikaisesta Leningradista sekä kaverusten matkasta etsimään kananmunia linjojen takaa. Hyytäviä yksityiskohtia, mutta samalla myös myötäelämisen kykyä. Welhotar suosittelee, jännäri ja kertomus sodan ajalta. Aika hyvä sellainen tällä kertaa, kannattaa tempaista mukaan, jos edestään löytää. Timo Surkka – Paha tulee parvissa, 14 outoa tarinaa. Turbatorilta taas koottuja novelleja, joista osa on julkaistu aikaisemmin muuallakin. Ei paha ollenkanas, kivoja vekkuleita ja vähemmän miellyttäviä ylläreitä löytyy näistäkin. Hiukan epätasaista jälkeä ja - tuota - taas olisi vähän asiaa oikoluvusta ja painotekniikasta, zorgen vaan! Voipi olla, että tästä muualla myöhemmin. Outojen tarinoiden, kotimaisen scifin ja kauhun kavereille.

 

KISSIKENKÄT KESTÄVÄT MYÖS VIILEÄÄ!