Tästä tosiaan tuli virallinen kahden lekurin viikko lopulta ;) Olin jossain vaiheessa vähällä perua tuon eilisen tarkistuksen, sitten päätin vain mennä. Edessä se olisi ollut kuitenkin ja helpoimmalla pääsee menemällä ajoissa. Kivaa oli näin unettomana päästä aamun ekalle ajalle. Tuolla meikäläisen hammashoidossa on muuten äärihyvä palvelu, kiittelen! Mukavat vastaanottoleidit, asialliset lekurit jne. Nytkin leidi muisti, että pidän aamuajoista ja sain seuraavankin ajan hammashygienistille heti sopivasti eli huhtikuun alussa yhtenä aamuna klo 8. Kiva!
Lääkäri oli erittäin miellyttävä herrahenkilö; komea, nuorehko, kaikkea sitä, mitä olisin toivonut noin 25 v. ja saman verran kiloja sitten. Oli muutenkin tosi asiallinen, ei vinoillut eikä vinkunut. Hyvä tarkastus ja parit neuvot. Yksi pieni reikä, jonka paikkasi samantien eikä edes sattunut yhtään :D Kehui sentään sen verran, että hampaat ovat vielä *joo, minä olen niin wanha* omia eikä niitä puutu väleistä, eivät ole myöskään hoitamattomia. Vain ienraja vetäytyy iän myötä ja siitä hammaskaulat paljastuvat ja pahastuvat. Hän kirjoitti sitten ihan repsu-hammastahnua. Tästä kohta lisää... Myös aika hammashygienistille vähän rapsuttamaan noita kivejä pois ja sen semmoista. Huomatti, että näyn löytäneen lopulta sopivan hammaslangan *punastuu*. Tämä on vähän sisäpiirin juttu, koska ihan oikeasti hammasvälit ovat niin tiukat, että sopivaa ja mukavakäyttöistä hammaslankaa on ollut hankala löytää ja sitä viimeksi olinkin valitellut. Löysin sitä lopulta sieltä epätodennäköisimmästä paikasta eli Liiteristä :D Silloin oli wirne aika herkällä!
Odottelin noutotaksoa nilkkoja myöten sohjossa viiman käydessä luihin ja ytimiin, vaikka olin taas topannut aivan tajuttoman määrän vaatetta päälleni. En vaan voi sille mitään, että palelen niin kamalasti nykyisin. Takso vielä myöhässä greippaanlaisesti, tuttu kuski onneksi puikoissa. Alkoi sitten selvittämään, että keikkaa oli taas pukattu liian lyhyellä siirtymäajalla (7 minuuttia!) ja piti vielä hakea kimppakyytiläinen Merihaasta eli keskustan kautta. Sinnehän sitten hyydyimme, helvetilliseen sumppuun Kanppiin. Onneksi kaveri soitti suoraan MPK:n ja sai siirrettyä kimppakyydin toiselle. Tällä henkilöllä oli ns. ajoitettu meno, johon ei olisi ehtinyt millään. Eli pääsinkin ihan suoraan kylille. Kiittelin kaveria, koska muuten matka sujui ihan luonnikkaasti eikä se sumppu Kanpissa hänen vikansa ollut. Minä sain kyllä hommani hoidettua.
Postia lähti kassillinen. Kirjoja oli varattuna kaksi, löysin kolme uudelleen luettavaa hyllyistä eli ei paha. Apteekista hain kivamömelöitä kassillisen. Sitten jätin myös sen hammastahnu-repsun. Tässähän olikin veikeä tilanne: leidi katseli koneeltaan, että "onpas hassua, parin viikon aikana varastomme on tyhjentynyt eikä maahantuojalta ole viestiä jne". Lupasi ilmoittaa tekstarilla, kun satsi saapuu. Mutta arvatkaas, kun mieleen tuli, että näin on käynyt pari kertaa aikaisemminkin. Toisen kerran kyseessä oli kohtuullisen uusi allergialääke, toista en muista. Mutta silloinkin "kaikki oli yllättäen loppu". Tuli mieleen, että siinä on kyllä The Valmistaja ja The Maahantuoja kestinnyt lekureita ja hammaslekureita nyt ihan vimpan päälle, koska tuollaiset äkkinäiset kulutuspiikit ovat todella omituisia ilmiöitä. Että yhtäkkiä Tsadin kaikki hammaslääkärit esim. alkavat kirjoittaa tahnurepsuja noinkin vapaalla kädellä isoille joukoille ;) Ettenkö sanoisi, että tässä olisi pienen tutkimisen paikka! Ei se meikäläistä haittaa. Asia ei ole päivän päälle, kunhan sen joskus tässä saan ennen uutta aikaa. Mutta eikö vain olekin mielenkiintoisaa?
Kaupoilta sain kaikki mitä menin hakemaan ja vähän enemmänkin. Oli jopa laputettua lohta, jonka hamstrasin heti hoiviini. Jopa kahta plaatua oli tarjolla, neljän päivän ruuat on siis jo hallussa. Lisäksi päärynöitä alennuksella! Vähän muutakin oli kohtuuhintaan, joten olin ainakin ruokaostoksiin tyytyväinen. Tuhluutin oikein kunnolla eli ostin ne vuoden ainoat laiskiaispullat itselle ja Belgalle vielä kaiken kukkuraksi. Niistä tehdään selvää huomenna! Ne ovat isoja. Ne ovat pulleita. Ne ovat täynnä hilloa ja oikeaa kermaa. Jäks!
Kotoon mennessä takso olikin uppotäynnä eli ilmainen reissu kivan porukan kanssa. Ei siis hassumpi päivä. Vielä kun postiluukun alla makoili Arpalta tullut B-lausunto, jossa oli silkkaa asiaa ja paljon. Vieressä lisukkeena kaksi uunituoretta opusta sekä lupaus noutaa jotakin postista maanantaina, olikin jo aika lokoisa olo. Toisaalta aivan hillitön nälkä. Kasseja purkaessani laitoin jo lohisopan emmeet tulemaan. Kun kaikki hommat oli hoidettu, oli soppakin melkein valmis. Säikäytin sitä paprikalla, omakasvattamalla chilillä (vain vähän) sekä ylimääräisillä herkkareilla. Oli kuulkaas räävittömän herkkua! Sitä syön vielä tänäänkin :P
Reissu siis onnistui ok. Kyllä sitten oli tropattavakin räväkästi heti kotona. Aamulla otettu kipulääkitys ei riittänyt ihan kotoon asti. Koivet ottivat oikein pahakseen, samoin selkä ja lonkka. Tropit menivät sitten maximiin, oli pakko. Jos ette muuten vielä ole tietoisia, istuminen pitkään on myös hankalaa. Eli tässä kirjoittaessakin sellainen 15 - 20 min ruudun tuijottelua ja sitten joko lepuuttamaan ihan hetkeksi tai tekemään jotain muuta. Muuten jäykistyn täysin ja selkä alkaa särkeä oikein tosissaan. Sellainen perussärky ja -kipuhan on jatkuvasti sekä jaloissa että selässä, myös hartioissa. Selvitys B-lausunnossa kertoikin kaiken oleellisen eli vikaa-vikaa-vikaa. Monessa paikassa, enemmän ja vähemmän. Siitä ei sen enempää, mutta ihan tiedoksi teille, jotka ihmettelette tätä kirjoitteluani sivutolkulla jne. Se vie aikaa enemmän kuin luulettekaan ;) Vaikka se onkin täysin luokatonta, siihen on käytetty laatuaikaa mittavasti!
Tämmöisiä heekkupaitoja saisi vaikka täältä! =^.^=
Päivän slogan: Aggressiivinen vinoterapia on aina kohdallaan, krapula juodaan remissioon myöhempää käsittelyä varten!
Päivän biisi: Painkiller
Luettua: Sami Hilvo - Rouva S. Ei oikein narahtanut meikäläiselle, ei jaksanut, ei - joku varmasti pitäisi. Jyväskylän Science Fiction Seura - Me emme valehtele ja muita puolueen hyväksymiä novelleja. Aika hulvaton kokoelma, mininovelleja ja novelleja, jotka kolahtivat aika rattoisasti. Suositan muillekin kuin scifin kavereille, velmuilua riittää vähän joka taholle, jos vakavaakin asiaa... Marcus Karppi - Lahdessa soi Zamboni. Rikosromaani, joka on kyllä meikäläisen mielestä enempi parodia kaikesta mahdollisesta, mm. G-miehistä, NHL:stä sekä kaikesta jääkiekkoon liittyvästä. Toki rikoskin on tehty ja paha saa palkkansa, myös tutkija - siis palkkansa ;D Ei pashempi, jos jaksaa lukea kaikki älyttömyydetkin sekä sietää välillä lievän ärsyttävää nippelifaktaa. Heini Sarasto - Reilusti skitso, Kalevi Rinteen elämä. Mies kertoo itsestään, sairastumisestaan ja elämästään. Hyvin kuvattua faktaa sairaudesta, lukekaas pois ihan tietopuolenkin vuoksi. Muutenkin ihan asiallista toimintaa! William S. Burroughs - Viimeiset sanat. Miehen viimeisten kuukausien päiväkirja, joka oli ihan pakko saada käsiinsä. Edelleen yli 80-v. kaveri jaksoi muistaa, irrotellakin ja kirjoittaa sekä hoidella kissoja. Kun ympäriltä lähti liikaa ystäviä, tuli sitten lähtö itsellekin. Burroughsin viimeinen, joka ehdottomasti suositan miehen kirjoista ja elämästä kiinnostuneille! Lopuksi sitten sokuri siellä pohjalla eli Will Wiles - Puulattian kunnossapito. Tästä luin täysin mitäänsanomattoman arvion ja otin vain lainaksi yhtään ajattelematta. Kerrankin aidon positiivinen yllätys eli tykästyin ehdottomasti. Mitä tapahtuu, kun pedantti Oskar pyytää ystävänsä huolehtimaan kodistaan ja kahdesta kissastaan ehkä parin viikon ajan. Outo maa, outo kaupunki, siposiisti astunto ja paljon muuta. Aivan käsittämättömistä lähtökohdista kehitelty tarina, joka vei mennessään täpöllä. Suositan! Näiden lisäksi luettu pino muuta, joka sijoitettu sinne toisaalle. Eli varmaan saman verran opuksia. Lisäksi öitä myöten lueskeltu omia dekkareita - ne kun ovat ihan omiaan yölukemiseksi! *ehheheeh*
Lääkäri oli erittäin miellyttävä herrahenkilö; komea, nuorehko, kaikkea sitä, mitä olisin toivonut noin 25 v. ja saman verran kiloja sitten. Oli muutenkin tosi asiallinen, ei vinoillut eikä vinkunut. Hyvä tarkastus ja parit neuvot. Yksi pieni reikä, jonka paikkasi samantien eikä edes sattunut yhtään :D Kehui sentään sen verran, että hampaat ovat vielä *joo, minä olen niin wanha* omia eikä niitä puutu väleistä, eivät ole myöskään hoitamattomia. Vain ienraja vetäytyy iän myötä ja siitä hammaskaulat paljastuvat ja pahastuvat. Hän kirjoitti sitten ihan repsu-hammastahnua. Tästä kohta lisää... Myös aika hammashygienistille vähän rapsuttamaan noita kivejä pois ja sen semmoista. Huomatti, että näyn löytäneen lopulta sopivan hammaslangan *punastuu*. Tämä on vähän sisäpiirin juttu, koska ihan oikeasti hammasvälit ovat niin tiukat, että sopivaa ja mukavakäyttöistä hammaslankaa on ollut hankala löytää ja sitä viimeksi olinkin valitellut. Löysin sitä lopulta sieltä epätodennäköisimmästä paikasta eli Liiteristä :D Silloin oli wirne aika herkällä!
Odottelin noutotaksoa nilkkoja myöten sohjossa viiman käydessä luihin ja ytimiin, vaikka olin taas topannut aivan tajuttoman määrän vaatetta päälleni. En vaan voi sille mitään, että palelen niin kamalasti nykyisin. Takso vielä myöhässä greippaanlaisesti, tuttu kuski onneksi puikoissa. Alkoi sitten selvittämään, että keikkaa oli taas pukattu liian lyhyellä siirtymäajalla (7 minuuttia!) ja piti vielä hakea kimppakyytiläinen Merihaasta eli keskustan kautta. Sinnehän sitten hyydyimme, helvetilliseen sumppuun Kanppiin. Onneksi kaveri soitti suoraan MPK:n ja sai siirrettyä kimppakyydin toiselle. Tällä henkilöllä oli ns. ajoitettu meno, johon ei olisi ehtinyt millään. Eli pääsinkin ihan suoraan kylille. Kiittelin kaveria, koska muuten matka sujui ihan luonnikkaasti eikä se sumppu Kanpissa hänen vikansa ollut. Minä sain kyllä hommani hoidettua.
Postia lähti kassillinen. Kirjoja oli varattuna kaksi, löysin kolme uudelleen luettavaa hyllyistä eli ei paha. Apteekista hain kivamömelöitä kassillisen. Sitten jätin myös sen hammastahnu-repsun. Tässähän olikin veikeä tilanne: leidi katseli koneeltaan, että "onpas hassua, parin viikon aikana varastomme on tyhjentynyt eikä maahantuojalta ole viestiä jne". Lupasi ilmoittaa tekstarilla, kun satsi saapuu. Mutta arvatkaas, kun mieleen tuli, että näin on käynyt pari kertaa aikaisemminkin. Toisen kerran kyseessä oli kohtuullisen uusi allergialääke, toista en muista. Mutta silloinkin "kaikki oli yllättäen loppu". Tuli mieleen, että siinä on kyllä The Valmistaja ja The Maahantuoja kestinnyt lekureita ja hammaslekureita nyt ihan vimpan päälle, koska tuollaiset äkkinäiset kulutuspiikit ovat todella omituisia ilmiöitä. Että yhtäkkiä Tsadin kaikki hammaslääkärit esim. alkavat kirjoittaa tahnurepsuja noinkin vapaalla kädellä isoille joukoille ;) Ettenkö sanoisi, että tässä olisi pienen tutkimisen paikka! Ei se meikäläistä haittaa. Asia ei ole päivän päälle, kunhan sen joskus tässä saan ennen uutta aikaa. Mutta eikö vain olekin mielenkiintoisaa?
Kaupoilta sain kaikki mitä menin hakemaan ja vähän enemmänkin. Oli jopa laputettua lohta, jonka hamstrasin heti hoiviini. Jopa kahta plaatua oli tarjolla, neljän päivän ruuat on siis jo hallussa. Lisäksi päärynöitä alennuksella! Vähän muutakin oli kohtuuhintaan, joten olin ainakin ruokaostoksiin tyytyväinen. Tuhluutin oikein kunnolla eli ostin ne vuoden ainoat laiskiaispullat itselle ja Belgalle vielä kaiken kukkuraksi. Niistä tehdään selvää huomenna! Ne ovat isoja. Ne ovat pulleita. Ne ovat täynnä hilloa ja oikeaa kermaa. Jäks!
Kotoon mennessä takso olikin uppotäynnä eli ilmainen reissu kivan porukan kanssa. Ei siis hassumpi päivä. Vielä kun postiluukun alla makoili Arpalta tullut B-lausunto, jossa oli silkkaa asiaa ja paljon. Vieressä lisukkeena kaksi uunituoretta opusta sekä lupaus noutaa jotakin postista maanantaina, olikin jo aika lokoisa olo. Toisaalta aivan hillitön nälkä. Kasseja purkaessani laitoin jo lohisopan emmeet tulemaan. Kun kaikki hommat oli hoidettu, oli soppakin melkein valmis. Säikäytin sitä paprikalla, omakasvattamalla chilillä (vain vähän) sekä ylimääräisillä herkkareilla. Oli kuulkaas räävittömän herkkua! Sitä syön vielä tänäänkin :P
Reissu siis onnistui ok. Kyllä sitten oli tropattavakin räväkästi heti kotona. Aamulla otettu kipulääkitys ei riittänyt ihan kotoon asti. Koivet ottivat oikein pahakseen, samoin selkä ja lonkka. Tropit menivät sitten maximiin, oli pakko. Jos ette muuten vielä ole tietoisia, istuminen pitkään on myös hankalaa. Eli tässä kirjoittaessakin sellainen 15 - 20 min ruudun tuijottelua ja sitten joko lepuuttamaan ihan hetkeksi tai tekemään jotain muuta. Muuten jäykistyn täysin ja selkä alkaa särkeä oikein tosissaan. Sellainen perussärky ja -kipuhan on jatkuvasti sekä jaloissa että selässä, myös hartioissa. Selvitys B-lausunnossa kertoikin kaiken oleellisen eli vikaa-vikaa-vikaa. Monessa paikassa, enemmän ja vähemmän. Siitä ei sen enempää, mutta ihan tiedoksi teille, jotka ihmettelette tätä kirjoitteluani sivutolkulla jne. Se vie aikaa enemmän kuin luulettekaan ;) Vaikka se onkin täysin luokatonta, siihen on käytetty laatuaikaa mittavasti!
Tämmöisiä heekkupaitoja saisi vaikka täältä! =^.^=
Päivän slogan: Aggressiivinen vinoterapia on aina kohdallaan, krapula juodaan remissioon myöhempää käsittelyä varten!
Päivän biisi: Painkiller
Luettua: Sami Hilvo - Rouva S. Ei oikein narahtanut meikäläiselle, ei jaksanut, ei - joku varmasti pitäisi. Jyväskylän Science Fiction Seura - Me emme valehtele ja muita puolueen hyväksymiä novelleja. Aika hulvaton kokoelma, mininovelleja ja novelleja, jotka kolahtivat aika rattoisasti. Suositan muillekin kuin scifin kavereille, velmuilua riittää vähän joka taholle, jos vakavaakin asiaa... Marcus Karppi - Lahdessa soi Zamboni. Rikosromaani, joka on kyllä meikäläisen mielestä enempi parodia kaikesta mahdollisesta, mm. G-miehistä, NHL:stä sekä kaikesta jääkiekkoon liittyvästä. Toki rikoskin on tehty ja paha saa palkkansa, myös tutkija - siis palkkansa ;D Ei pashempi, jos jaksaa lukea kaikki älyttömyydetkin sekä sietää välillä lievän ärsyttävää nippelifaktaa. Heini Sarasto - Reilusti skitso, Kalevi Rinteen elämä. Mies kertoo itsestään, sairastumisestaan ja elämästään. Hyvin kuvattua faktaa sairaudesta, lukekaas pois ihan tietopuolenkin vuoksi. Muutenkin ihan asiallista toimintaa! William S. Burroughs - Viimeiset sanat. Miehen viimeisten kuukausien päiväkirja, joka oli ihan pakko saada käsiinsä. Edelleen yli 80-v. kaveri jaksoi muistaa, irrotellakin ja kirjoittaa sekä hoidella kissoja. Kun ympäriltä lähti liikaa ystäviä, tuli sitten lähtö itsellekin. Burroughsin viimeinen, joka ehdottomasti suositan miehen kirjoista ja elämästä kiinnostuneille! Lopuksi sitten sokuri siellä pohjalla eli Will Wiles - Puulattian kunnossapito. Tästä luin täysin mitäänsanomattoman arvion ja otin vain lainaksi yhtään ajattelematta. Kerrankin aidon positiivinen yllätys eli tykästyin ehdottomasti. Mitä tapahtuu, kun pedantti Oskar pyytää ystävänsä huolehtimaan kodistaan ja kahdesta kissastaan ehkä parin viikon ajan. Outo maa, outo kaupunki, siposiisti astunto ja paljon muuta. Aivan käsittämättömistä lähtökohdista kehitelty tarina, joka vei mennessään täpöllä. Suositan! Näiden lisäksi luettu pino muuta, joka sijoitettu sinne toisaalle. Eli varmaan saman verran opuksia. Lisäksi öitä myöten lueskeltu omia dekkareita - ne kun ovat ihan omiaan yölukemiseksi! *ehheheeh*
POLKA - HÄN JOSTA EI ENÄÄ TIEDÄ, MISSÄ SE TAAS MAHTAA BLÖGÄTÄ!
