MALMIN POLGARAN VANHAN BLÖGIN VÄLIVARASTO

ainakin toistaiseksi - palaamme asiaan, mikäli uutta ilmenee!

POLKA - HÄN JOKA PYÖRÄHTI TÄÄLLÄKIN!

SUORASTAAN HILLITÖNTÄ MÄRINÄÄ JA LUOKATONTA SCHEISSEA

tarjolla nykyisin Malmin Polgara - tunnustan elähtäneeni!



Jumaleissönin isot kommalaatikot ja kivoja kavereita - tulkaas käymään!

POLGARA - HÄN JOKA POISTUI JONNEKIN.......

MEILLE TAISI TULLA AINAKIN VÄLIAIKAINEN ERO

siis tämän Vuoratuksen Vilhelmin kanssa. 20 päivää ilman märinä- ja väninäalustaa saa naisen - saati sitten Welhottaren - hulluuden partaalle.



Blögini on siis toistaiseksi osoitteessa www.polgara.blogit.fi . Oi lukijat, käykää toki sisään ja nauttikaa! *muahahahah*.



Saattaa olla, että palaan tänne, ehkä... Minä nyt vähän tarkistan tilannetta ja tarjolla olevia mahdollisuuksia sekä tänne jättämääni omaisuutta.



Sitä odotellessa,

 

POLKA - HÄN, JOKA EDELLEEN VALITTAA JA MÄRISEE!

 

OLEN PÄÄTTÄNYT IRTISANOA MUUTAMAN SATUNNAISEN TAVARATOIMITTAJAN,

 

 

ensiksikin Nukku-Matin sekä Uni-Jukan. Syynä töistä kieltäytyminen ja jättäminen ilmoittamatta sijaintipaikastaan työnantajalle. Nih kerta! Eli unet ovat totaalikadoksissa, tosin on aika komea täysikuukin luurannut tuolla. Ehkäpä sillä on meihin pöpilöihin sitten oma vaikutuksensa, olen kyllä vakaasti sitä mieltä. Eilen ei uni tullut kuin oikein rankasti troppaamalla ja silti heräsin yöllä. Troppasin lisää. Oli nimittäin aivan pakko saada välillä nukuttua edes yksi yö. Säryt ovat herättäneet muutoin joka ikinen yö.

Eilen tuli käytyä kylillä ja käveltyä sitten vähän enemmänkin. No, sen toki huomasi heti kotiin tultua, jumaleissön. Koivet eivät pitäneet enää lainkaan, kipu oli itse prleestä ja tuntui levossakin. Epäkivaa. Takso ei kantanut kasseja (normitakso), mutta onneksi naapurin leidi (se koiran äitee) sattui paikalle ja roudasi toisen kassini kotiin. Hassua kyllä, siinä oli päällimmäisenä kissanraksusäkki, joten jaanasimme sitten erilaisista karvamölleistä vielä käytävälläkin. Ihan reilu leidihän tuo... kummasti tuo eläinyhteistyö tuo jonkinmoista yhteistä puheenaihetta. Siis mitenkään tuttuja emme ole emmekä varmaankaan tule, mutta kuitenkin on hyvä tietää, että siellä ei suhtauduta meikäläiseen ainakaan negatiivisesti ;)

Kylillä ei ollut sen ihmeempää, rahapäivä näkyi olleen. Hörhö soitteli, puheesta en saanut selvää lainkaan. Siispä luuri kiinni, minulla ei ole hänelle mitään asiaa. Jotain se sössötti taas anteeksi... Perkele, se ihminen on tehnyt meikäläiselle sen verran kämmejä, että niitä ei helposti korvata! Niin, siis kylillä vain normimäärä puolituttuja ja silleensä. Kaupoissa ei mitään erikoista ja Kittari oli (arvasinkin) suuri pettymys. Ei sitä, mitä etsin – ei siis yhtään mitään. Hehtaarihalli täynnä kaikenlaista härpäkettä. Luotin ennemmin Liiterin ja Risman valikoimiin, jotka ovat tutumpia ja tiedän, mitä on tarjolla. Kittarin kalatiskin vilkaisin, mutta siinä vaiheessa aamua haisu oli aika paha eli vanhaa fisua tarjolla *yöks* eli fisu jäi sikseen. Tekaisin kotona vadillisen salaattia ja niin teen tänäänkin. Eletään nyt sillä sitten vaihteeksi, erilaisia jämiä lisäillen...

Sen lisäksi, että sain koivet tosi kipeäksi, ei kylki myöskään pitänyt yhtään tuosta reissusta. Se voipi hyvinkin olla, että menen maanantaina kokeilemaan työntekoa. Jos se haittaa yhtään, menen omisarvikselle. Niin kipeänä kuin olin eilen iltapäivällä, en aio töissä kyllä edes yrittää olla.

Jahas, taidan mennä etsimään salaattiin sattumia......

 

PÖPI-POLKA - SYÖ SALAATTIA JA TUIJOTTAA KUUTA :O

PYRIMME PALAAMAAN "NORMAALIIN" PÄIVÄJÄRJESTYKSEEN,

mikä ikinä se sitten muka onkin. Tavallista ja erittäin tylsää tallomista sanoisin. Ainoana virikkeenä se, mitä vihanneksia kulloinkin tunkee soppaan mukaan. Sillähän sopii toki rasittaa aivojaan heti aamusta lähtien, pähkiä ja ihmetellä. Lisäksi voi aina miettiä, missä järjestyksessä lukea kirjoja... Oikein muita vaihtoehtoja ei näin äkkiseltään tule mieleen.

Tänään on kuitenkin viikon ensimmäinen asioita kylillä -päivä. Normisetti eli posti, kirjasto, kaupat sekä yllärinä tyhjien tölkkien vienti. Mahdollinen poikkeaminen Kittariin, joka ei kuulu normikauppojen settiin. Voi – tästähän tulee todella jännittävä päivä! Takana on nimittäin jo huisin jännittävä yö; piti katsoa jokainen tunti, millaiset numerot kelloraatioon ilmestyvätkään. Eli hemmetinmoista valvomista jälleen kerran ja kolme-neljä kunnon heräämistä ihan ylös asti. Argh. Ei reilua tämä.

Mitään erityistä ei ole tehty eikä ole tiedossakaan. Loma, siis se oikea, on elokuun loppupuolella. En minä tiedä, mitä minä silloinkaan oikein teen. Makaan varmaan kotona kuten nytkin ja kiroilen saamattomuuttani ja välinpitämättömyyttäni. Toisaalta, en ole vieläkään onnistunut vuokraamaan miestä tahi yleensä seuralaista. Onneksi tuohon aikaan jo saa paremmin kirjoja kuin nyt – nyt on jopa kirjastossa suhteellisen kuivaa.

Huomaattehan, päivän märinä- ja marinaosiot alkavat välittömästi. Lisäksi en ole vielä ottanut edes mömelöitä. Nekin kun on ajoitettava sen mukaan, että ne toimisivat ollessani reissussa. Edelleen odotan melkoisella kauhulla taksomatkoja. Kipu on nimittäin melkoista, on auto sitten millainen tahansa. Tärinä, käänteet, jo kiipeäminen tai itsensä laskostaminen (!) taksoon vaativat omalaatuista liikehdintää, varomista ja välillä suoraa huutoa. Kassien kanssa pärjää, jos niitä vain roikottaa suoraan alas. Nostaminen on vaativa ja karskin akan tehtävä. Onneksi taksojen periaatteessa pitäisi kantaa ostokset ovelle ja nyt minä olen kyllä suoraan pyytänyt heitä sen tekemään. Sen verran on ollut puhkipoikki palattaessa retkiltä.

Aikomuksena olisi kuitenkin keksiä itselleen jotakin muutakin ruokaa kuin vihanneskeittoa vaihteeksi. Jospa siis Kittarista löytyisi myös fisua sekä semmoisia kivoja leivarihärpäkkeitä makeaksi palaksi. Eipä tässä meikäläisellä muitakaan iloja ole kuin syöminen. Kirjasto on jo luvannut tarjota varauksia ainakin kädellisen, joten pari päivää näillä pitäisi pärjätä. Perstaina on toisen reissun vuoro ja silloin pitää taas varautua jo ensi viikkoon. Tiedättekö, minä en mitenkään hirveästi halua töihin. Jos jostakin saisi tämän rahan muuten, en minä sinne todellakaan kaipaisi. Työkaverin mukaan tilanne on katastrofaalinen, ihmisiä on sairaslomalla ja muuten vaan lomalla ja pöydälläni on ainakin metrinen pino papereita, joita kukaan ei ole katsastanut... ja meikäläinen siinä kunnossa, ettei pashalle taivu! Yöks, en halua edes ajatella koko asiaa.

 

POLKA AIKOO TAAS MENNÄ – KYLILLÄ JO PIILOUDUTAAN!

 

 

NETTIPAASTO ILMAN OMAA TAHTOA!

 

 

Eli tiistai-iltana menivät yhteydet katki. Oli vain mykkä hiljaisuus. Ainakin minä ensin luulen kaikkea omaksi viakseni eli tarkistin hiivatin kytkennät, testasin kaiken jne. Sitten puhelintukea Belgalta, josko olisin kuitenkin mokannut ja viimekädessä sitten yhteys toimittajan helppariin. Kirjattiin viaksi ja myöhemmin vahvistettiin, että ihan asentajapohjainen ongelma. Prle. Mutta eipä minua juuri näy kaivatun, joka täten tuli todistettua aika luontevasti. Kukaan (paitsi Toveritar) ei edes soitellut *ehhheheh*. No, tiedän nyt sitten senkin, että tähän(kään) ei kannata luottaa. Noin niinkuin hätätilannemielessä. Kiitos Toverittaren ja Belgan, sain sentään ruokaa pahimpien kipujen aikana! Ja netistä → piuha poikki, oikeasti siis, jossakin, mutta kukaan ei tiedä missä :o Korjattu nyt. Kai.

Minä olisin tarvinnut jo useampaan kertaan välittömästi tarvinnut märinä- ja väninäalustan. Kävin kesämatkalla Hakiksessa eli puolen tunnin reissun ViiVoanissa, palasin oman kylän kautta ja hoidin pari asiaa pois kuleksimasta. Tuloksena oli oikein mukavasti kaikkea muonan tapaista ja mausteita, mutta myös armottoman raju särky ja juilinta. Juhlistin troppaamalla suurimman sallitun määrän, jolla ei juurikaan ollut vaikutusta. Argh! Suoraan sanoen tuosta reissusta, noin lyhyestä siis, tulin aivan saamarin kipeäksi. En olisi uskonut, yritin olla kohtuullisen rauhallinen enkä kuitenkaan varonut turhia. Ei se silti auttanut. Usch. Tuntui kuin olisi yritetty repiä ihmistä kahtia – vekkulia sinänsä.

Kyydit olivat (kaikki kolme siis) yllättäen kimppakyytejä ja jopa kohtuullisen ajoissa, josta voipi aina olla iloinen. Mutta miten omalaatuista olikaan käydä niinkin keskustassa sekä ajaa eri reittiä kuin tavallisesti; kaupunki näytti kovin kutsuvalta ja vihreältä. Meikäläiseltä melkein pääsi itku, kun muistelin missä olimme kävelleet kenenkin kanssa jne. Kaikenlaista sitä on vuosikymmenien aikaan näköjään tullut tehtyä – reitillä todella oli paljon tuttuja paikkoja, puistoja, kauppoja (tässä oli ennen Se-Ja-Tämä!), kapakoita... Melkein raivoisa harmitus alkoi ottaa paikkaansa. Pitäisikö minun palkata joku, joka lähtisi käyttämään minua joissakin paikoissa? Toyboy? Tahtoisi niin kovasti käydä jossakin, mutta kun en todellakaan yksin pysty.

Syvä harmitus muutenkin nyt tämän nettikatkoksen vuoksi (kirjoitan silti), olisi taas ollut pari tärkeää viestiä lähetettäväksi. Sen verran tähdellisiä, että nolottaa niiden lähettämättömyys. Saisikohan asiasta korvausta? Ikäänkuin maineen kunnian menetyksen *siis että mitäh* takia... :) Nyt alkaa jo hermokin mennä (kirjoitettu myöhemmin), koska on huolehdittavia asioita. Oikeasti huolehdittavia siis. Prletto.

No, meikä eilen sitten taas retkuili, tällä kertaa kotomaisemissa eli Tapanilassa. Ai että, sielläkin olisi ollut niiiiiiiiin helkkarin mukava käydä useammassakin torpassa, mutta oli vain asia-asiaa. Harmitti suorastaan, kun taksolla ei voi poikkeilla noin vain tuttujen luona katsomassa, olisiko joku kotona. Istuksimasssa pihalla parin lomperon ajan kälättämässä ja katsomassa kissoja >o< Oli ihanan vihreää, kaunista. En minä ole nähkääs ulos juuri päässyt, kun olen todella ollut niin raatona. Normiroudaus siihen päälle eli kirjasto ja kaupat, ne vähät mitä oli tarjolla ja tarpeen. Kirjoista on tulossa isompikin uupelo. Kirjoitettavaa on kyllä aika runsaasti, sillä olen enempi lukenut tässä makoillessani omalaatuisissa asennoissa eri puolilla torppaa. Kirjoittaminen ei vieläkään oikein fyysisesti suju kovin pitkään. Kuitenkin pari juttua olisi jopa valmiina, jos tuo helkkarin yhteys vain alkaisi pelata.

Ei, ei hyvältä näytä (katselen aina toiveikkaasti, josko jo pelaisi). Eikä minulla ole mitään kerrottavaakaan. Paitsi tietysti se, että kylkiluut ruskaavat edelleen, ovat kipeät ja tietyissä asennoissa oikeinkin kipeät. Jotkut kotityötkin tekevät tosi häijyä, esim. vihannesten pilppominen, erilainen ojentelu vasemmalla kädellä jne. Omisarvis soitti perjantaina, kuunteli oireet (en edes liioitellut yhtään) ja määräsi viikon lisää sairauslomaa sekä tarvittaessa lisäkäynnin loppuviikosta, jos parempaa ei ole luvassa. Ja ei – en ole tropannut liikaa vieläkään! Ei – en ole myöskään kieputellut alkomahoolia laseissa tahi omissa pakkauksissaankaan. Sekin vielä eli olen viettänyt erittäin hiljaista elämää. Jos tätä nyt voi juuri elämäksi kutsua, ehkä jotakin sen tapaista kuitenkin.

Olen valvonut useita öitä eli nukkunut äärimmäisen vähän. Siinä sitten tulee ajateltua (!) kaikenlaista. Kas kummaa, eräänä yönä kaipailin jopa ajokorttia ja omaa pientä kotteroa. Ihan vaan siksi, että pääsisi vapaasti liikkeelle vaanimatta taksoja tai anelematta keneltäkään palveluksia. Minä olen kamalan huono pyytämään mitään. Joskus on pakko anella ja minusta tuntuu, että se on aina väärin tai hyväksikäyttöä, säälin kerjäämistä tms. En minä sille mitään voi, minusta vain tuntuu siltä. Ne harvat kerrat, kun olen joutunut anelemaan, ovat olleet aina jotenkin väkinäisiä tai sitten ei-sopivia. Toki, ymmärränhän minä. Toisaalta, muistanette vanhan karman lain; tee hyvää ja se hyvä palaa luoksesi. Voin 100 % varmasti ilmoittaa, että tämä ei pidä paikkaansa. MOT.

Niinä päivinä, kun olen ollut hetken paremmassa kunnossa (lue → lääkitys vaikuttaa täpöllä) olen tehnyt kaikkea vekkulia, kuten pessyt jokusen pienen maton. Käsin siis, kylppärissä. Ommellut, jälleen käsin, jokusen jutun. Ompelukonetta en taida saada esiin vielä tässä kunnossa. Netin uupuminen on siis tuonut jokusen tehdyn homman valmiiksi asti. Jopa siivottu on, oli pakko. Karvamöllillä on oikea karvanlähtöaika ja se on aika katastrofaalista.

Nyt painun laittamaan ruokaa, koska tärkeimmät viestit on luettu!

 

ERITTÄIN EPÄSELKEÄ ESITYS VIIKON AJALTA, SORRY!

 

YRITTÄÄ LIIKKEELLE TÄNÄÄN

 

 

ja tarkistaa, mikä on tilanne. Siis liikkumiskipujen suhteen, ei sitä kotioloissa oikein osaa sanoa. Ei muuta kuin että sattuu. Ainakin jos tekee jotakin vähän rajumpaa, kuten hurjapäisenä ripustaa pyykkiä. Hjuu, eilen pyykkäsin ison koneellisen ja ripustamisen jälkeen oli pakko ottaa kunnon lepo. Veti nimittäin sellaisen heikotuksen ja kylmän hien pintaan, että ei ole tosikaan. Sitä ei oikein usko, miten pari hassua luuta voikaan sattua, kun ne hinkkaavat toisiaan vasten eivätkä ole vielä luutuneet. Argh!

Sain eilen myös kirjoitettua yhden vaivaisen ja lyhyen jutun. No, parempi sekin kuin ei mitään. Aihe oli kuitenkin briljantti ;D Eli oli hauska ja helpohko kirjoittaa, siksihän minä tietysti sen valitsinkin. Jotakin on siis tehty sillekin asialle.

En ole silti (tietenkään) tyytyväinen! Tänään olisi tarkoitus käydä hyvin pikaisesti Hakiksessa eli käytännössä vain ViiVoanissa noutamassa tofua sekä erilaisia mausteita sun muuta tarpeellista, jotka ovat taas lähes lopussa. Sieltä suunnistus lähikauppaan ja pientä varastojen täydennystä, vihannekset ovat taas melkein loppu ja eilinen vihanneskeitto oli melko surkea esitys. Onneksi kruunasin sen viipaleella Aura-juustoa, ei se ehkä muuten olisi maistunut kovin hyvälle.

Että sellaista pakollista kauppa- ja hankintamatkaa tässä. Sen verran joutuu kuitenkin liikkumaan ja kantamaan, että selviää taas tuo kylkiluiden tilanne. Särkee jatkuvasti, sehän on selvä. Ja lonksuu sekä ruskaa. Mutta tuleeko minkälaista pistävää tai vihlovaa kipua? Tahtoo tietää! Omisarvis soittaa perstaina ja aion vielä torjantaina käydä hoitamassa jokusenkin asian. Silloin minun on kuitenkin pystyttävä selvittämään tilanteeni kohtuuhyvin. Töihin ei tee mieli, mutta jos kunto sen sallii, toki menen. Nyt ei suoraan sanoen sallisi, selkäkin on vielä aika pahana.

Mutta mitäpä minä tässä valittamaan; terviiset ja myötätuntoni toverille ja toverittarelle, jotka ovat vielä huonommassa kunnossa! <3

Minä nyt jotenkin vielä selviän, kun kiroilen ja menen vaan kaikesta huolimatta. Vaikka sitten kylmä hiki valuen ja välillä täristen. Kun on vaan pakko. Kaikkeen en ole uskaltautunut, en edes imuroimaan. Se kun tekee pahaa jo muutenkin eli olen vain lakaissut pahimmat murut ja kissinkarvat laattioilta. Pukeminenkin on vähän hankalaa eikä tämä kirjoitustehokaan kovin kaksista ole. Kyllä se jää 3 – 4 liuskaan korkeintaan, jos laskemaan alkaisi. Sitten on tauotettava ihan kunnolla. Eli eipä ole hääppöistä.

Kirjat olivat eilen faktisesti loppu, mutta posti pelasti tuomalla kaksi uutuutta sekä kolmannen, jonka ehdinkin jo lainata. Kaikki ovat vieläpä hyviä opuksia, josta olen tosi ilokas. Jaksan näiden kanssa vielä tämän päivän ja sitten käännyn taas omiin hyllyihini. Torstaina ehkä on jo kirjastossakin jotakin noudettavaa *peukuttaa*.

Mmmm, HMPK:n ongelma selvisi – no selvisi ja selvisi. Heitin palvelimensa ei suostu enää lähettämään vastausta suoraan meikäläiselle vaan väittää, ettei viestiä voi lähettää. En jaksa selvittää. Pyysin vahvistukset tekstareina. Johtunee jotenkin tästä käyttisyhdistelmästä. Hmph. Pääasia kuitenkin, että pystyn tekemään tilaukset kunnolla ja he saavat ne oikeaan aikaan luettavaksi. En ole vieläkään päättänyt, pitäisikö hankkia uusi mylly vaiko eikö. Vaatii harkintaa.

Vaatii myös ison pannullisen erittäin vaffaa kaffetta ennen lähtöä kylille!

 

NYT SE TAAS YRITTÄÄ LÄHTEÄ JONNEKIN...

 

OMITUISIA ASIOITA, TYMPIMISTÄ SEKÄ TIETYSTI AHITUSTA

 

 

Eilen en saanut aikaiseksi niin yhtään mitään. En mitään. Ei vaan jaksa, säryt veivät vaihteeksi voimat kertakaikkiaan. Vain mömmöjä tasaisin väliajoin, lukemista ja lyhyitä unipätkiä. Voi huokaus, tämäkin on niin kirotun tylsää. Pitäisi, mutta ei sitten pysty. Argh. Raivostuttavaa.

En saa edes kirjoitettua mitään, ajatukset eivät toimi eikä todellakaan eräästäkin syystä huvita. Hmph, sillekin. Tämä myös ahittaa melkoisesti, ehkä syystäkin. Olen luvannut, joo. Kyllä kai tästä taas joskus. Ehkä jo tänään tai ainakin tällä viikolla. Ehkä.

Mutta se mikä eniten kummastuttaa on HMPK! Olen sieltä utsinut vastauksia matkoistani jo kolmeen kertaan, lauantaista lähtien. Nyt sain tekstiviestin, että he eivät saa vastausta lähtemään sähköpostilla :o Ei jumankauta, jos tämmöinenkin pikkuvirhe täällä luuraa... Toisaalta, miksihän kaikki muu posti ainakin näyttäisi saapuneen perille. Kovasti on meikäläinen tästä ihmeissään. Onneksi matkoja siis kuitenkin on, joten saan toteuttaa pari reissua ihan ilman mitään laskemisia. Jep, ei kuitenkaan tänään. On jo liian myöhä suunnitella mitään... oikeasti.

Yöt ovat todella vekkuleita. Jokainen yön tunti on tullut taatusti tarkistettua, useimmat niistä moneen kertaan. Ns. yön pituus on öbauttia neljä tuntia, sen jälkeen nukahdellaan vielä lyhyemmissä pätkissä ja kiroillaan sekä odotellaan aikaa, jolloin voisi riipaista kapan mömelöitä. Kaffen ja mömelöiden jälkeen pystyy taas himppasen torkkumaan. Silti on huono omatunto, ikäänkuin pitäisi muka mennä töihin. Ai prle, minä olen sairauslomalla ja minulla on siitä paperi. Minä olen sen jo luovuttanut esihenkilölle. Minulla on lupa olla sairaana (enkä minä kyllä mihinkään pystyisikään). Silti joku riipoo... ihmisen luonto on kummallinen. Ei voi mitään.

 

 

Päivän biisi: Insomnia

Päivän slogan: Tiedän, että se on mahdotonta; mielikuvitus ei usko aivojani!



Luettua: Tapio Kuosma – Tehtävä Guantánamossa. Just ja voi hyväinen aika... tästä olisi saanutkin ehkä ihan kivan palan, jos olisi jättänyt ne luento-osuudet välistä pois (vaikka kuinka sitten haluaisi tuoda asiantuntemustaan julki). Tällaisena ei käy millään minään, tunput!!! Liz Williams – Aavekauppiaan tytär. Erinomaisen outo ja mystinen olisiko scifi-dekkari mitään? Vinkeä tunnelma mm. Helvetissä ;) Suositan outojen tarinoiden kavereille, minä pidin. Pirkko Vapaavalta – Tilapäisesti poissaoleva, pätkittäisiä muistikuvia lapsuudesta ja nuoruudesta Helsingissä ja Kirkkonummella, Ruotsissakin. Pähkäilyä aikuisten tekemisistä ja sanomisista, oivalluksia jne. Pidin, mutta alku jotenkin oli vähän jaanaavaa. Kun päästään asioihin sisälle, tässä on paljon tärkeitä(kin) juttuja. Suositan, ajankuvana vaikkapa, sodanjälkeisen Suomen kuvana, koulutuksen voiman tunnustavana kirjana! Jukka-Pekka Palviainen – John Lennonin valkoinen flyygeli. Hieno tarina, jossa pari päällekkäisjuonta tuovat jännitettä lisää. Pidin kovasti – lukekaa pois itse :) Jukka Nieminen – Zombievyöhyke, suomalaista horroria. Tämä oli hauska, siis eihän tätä tosissaan voinut lukea horrorinakaan vaan parodiana. Mutta toimi kummasti, etsikää käsiinne. Mustaa huumoria, läjeittäin ruumiita, zombiejoukkoja, täpäriä pelastumisia ja muuta vekkulia! Jimi Sero – Mun tie, läpi Smackin, Ballsin ja kosteiden vuosien etc. Aika tyypillinen rokkaritarina taas, mutta kohtuukiinnostava. Ei liikaa hehkutusta mihinkään puoleen, no mitä nyt ihan vähän vaan *wirn*. Itse lainasin Ballsin ja Marjon osuuden takia, mutta siitä on aika vähän. Suositan kyllä muutenkin, paljon on kaveri ehtinyt! :D Pinja Koivu – Onnen tumma pilvi. Kertomus rakkaudesta vierasmaalaiseen, avioliitosta, perhe-elämästä ja sen katkeamisesta. Peloista, kulttuurieroista jne. Tämä nyt menee siihen kastiin, että osa on varmasti paikallaan – osa varoittelee vähän liikaakin. No, jokainen tekee itse päätöksensä kirjasta riippumatta. Tästä jäi vähän huono maku! Donna Leon – Uskon asia, komisario Brunetti tutkii jälleen ensin oikeudenpalvelijan murhaa helteisessä Venetsiassa ja sitten ihmettelee tätinsä hurahtamista horoskooppeihin. Kaiken takana kuohuu kuitenkin kujien oma talousihme ja erinäiset järjestelyt. Brunetti osaa edelleen olla yhtä rakastettava ja esimiehensä yhtä veemäisiä kuin ennenkin – ja vaimonsa kaunis sekä viisas, toki! Suosittelen Leonista pitäville, tämä oli taas niitä pakko-lukea-heti -kirjoja! Joy Fielding – Henkeäsalpaava. Jännnitystä pikkukaupungissa sekä perhesuhteissa että nuorten tyttöjen katoamisissa. Ja eräänä päivänä oma tyttö ei tulekaan kotiin... tyypillistä Fieldingiä eli se lukee, joka haluaa. Ei mitään ihmeellistä kyllä tälläkään kertaa tarjolla. Lesley Lokko – Rikas rakas, köyhä rakas. Kolme ystävystä, kolme salaisuutta. Valtaa, rahanhimoa, mediaseksikästä peliä jne. Kyllähän tämän luki eikä tämä nyt aivan paasha ollut, Fieldingiä parempi – edes. Iso kasa muutakin on luettu, josta myöhemmin lisää. Nyt ei jaksa luetella eikä etsiä edes linksuja.

VÄSYNYT JA TUNKKAINEN POLKA!

 

VAIN KIPEÄ, LOHDUTON JA VÄSYNYT...

 

 

vaikka ei mitään ole tehnytkään. Tai ehkä juuri siksi. Kivut ja ketutus ovat ennallaan, mikään ei niihin tehoa. Pitäisi yrittää suunnitella tässä tälle viikolle jotakin, enhän minä nyt mitään prleen sairasta lomaa ala pitää. Tietenkään. Johan se olisi mahdotonta. Toisaalta myös isommat puuhastelut ovat mahdottomia eli on tyydyttävä ah aina niin ihaniin ja rattoisiin kotihommiin *phthyi*.

Belga kävi eilen sen verran vilkaisemassa tuota toista romua, että totesi sen korjauskelvottomaksi. Nyt saan pitää tätä hänen vanhaa keskusyksikköään toistaiseksi lainassa. Lisäksi hän laittoi kuntoon verkkopankkiyhteyden (homma oli muuten yllättävänkin hankala ja kesti pitkään!), joka ei Linuxilla toiminut – nyt toimii eli pääsen myös kohta kätevästi rahoistani eroon. En minä sillä muuta, mutta joitakin kirjoja on menossa ja tulossa. Pitää seurata senkin takia rahaliikennettä. Nyt on vain tiukka harkinta siitä, mihin ryhtyä; etsiäkö taas vanha mylly jostakin vaiko ostaa uusi. Näytti pikaiseen vilkaistuna siltä, että 300 juuron sijoituksella saisi kohtuullisen uuden. Ähhh. Kyllä se nyt vaan pistää vähän ajattelemaan kuitenkin. Ehkä katsastan vielä, olisi niitä halvempiakin käytettynä tarjolla, mutta kun... Belgakin nimittäin ihmetteli suvereenia tuhovoimaani koneiden osalta. Kehtasi vielä epäillä, että minulla on jotakin tekemistä asian kanssa :O Taatusti viatoinen minä, käytän vain asiallisesti enkä tee edes tyhmiä temppuja. En ymmärrä, miten hän on päätynyt tähän. No, tietysti, ei hänkään ole koskaan kuullut, että joku viikossa saisi neljä (jep, nyt jo neljä) kertaa Linuxin kaatumaan ilman mitään ihmeellisiä kommervenkkejä. Asia siis saa muhia nyt ainakin hetken, jollei täysin ylittämätöntä tarjousta tule vastaan.

Eilen lounastimme ähkytäyteen koko pöydän tarjonnasta eli kaikkea oli ja siitä sai sitten koota itsellensä mitä halusi. Fisuja, salaattia, juustoja erilaisia, hapangorpuja, paahdettuja auringonkukan siemeniä, porkkana-suolakurkkusalaattia, kirsikkatomangeja, kurkkua, rääkkoja, kananhävyttömiä, keitettyjä uusia pottujakin vielä. Maistui kyllä erinomaisen hyvin, myönnetään. Jälkkäriksi kirsikkapiirakkaa ja jätskiä sekä kaffetta.

Olisi ollut pari palvelusta pyytää Belgalta, mutta en suoraan sanoen enää kehdannut. Mies on nyt viikon aikana hoitanut niin paljon asioitani, että jääköön tuo yksi nyt tuohon meinattavaksi asti vielä. Sillä nyt ei ole mikään hirmuisa kiirus. Pitäisi vain hakea avain, paikka on sen verran kaukana, että se vie kaksi taksomatkaa eikä ole minkään järkevän reitin varrella. Laitoinkin juuri kyselyn matkatilanteesta eli montako reissua olisi vielä käytettävissä... Hyvinkin voi olla, että joudun sen ihan itse hakemaan.

Pahin tilanne on ehkä siinä, että lukemattomat kirjat alkavat olla jo kovin vähissä. Tarjolla on enää erittäin isokokoinen historiaopus, joka on kohtalaisen kuivaa luettavaa. Ehkä tällä on juuri tarkoitus rangaista meikäläistä. Pakko kohta siirtyä omien, laadukkaiden hyllyjen pariin ;)

Siirryn keittämään toiset aamukaffet, selkä vinkuu ja kylkiluut ärjyvät!

ONNEKSI SENTÄÄN EDES SATAA =P

 

TAHTOO AINA NÄYTTÄÄ,

 

 

että pystyy kaikenlaiseen. Kuten eilen uhosin, pesin sen perhanan kylppärin. Oli ihan pakko. Kun täällä kotona tylsistyneenä vaeltaa, silmä osuu hanakasti mm. sinne. Karvamölliltä lähtee nyt karvaa tavallistakin rajummin, lisäksi kylppärissä on myös Vinskin vessakopat sekä ruokakupit. Eli sotkua tulee ja tulee sitä tietty minultakin. Noin alkajaisiksi keräsinkin kaksi isoa kourallista kissankarvaa. Sen jälkeen lakaisin ja otin mopin ja pari suihkua avuksi. Hitaasti liikehtien tuli kohtuupuhdasta. Parasta tietty se, että kaikki pöly, karva ja kuona lähti ainakin hetkeksi tiehensä. On raikkaampi olo, sano. Lisäksi etäinen ketutus ja ahitus häipyi tiehensä. Mutta kun vielä suunnittelin keittiön lattian kokopesua, hirtti kiinni. Ei enää pystynyt, joten moppasin vain seinänvierustat ja se olikin tarpeen. Käytännössä seinänvierusta tarkoittaa jääkaappi-työpöytä-seinustaa, jossa oli fläkkejä jos minkäkinlaisia. Kun vielä lakaisin plaattian ja levitin viikolla pestyt pikkumatot päälle, leikkii koko keittiö olevansa puhdas ja freesi. Kaikenlaista silmänpalvontaa ja feikkausta harrastetaan täällä aivan häpeämättä.

No kun ei pysty oikein mihinkään, alkaa käydä hermoille. Tämä kirjoittaminenkin on tämmöistä. Muutama rivi ja taas pitää päästä maate, kun alkaa riipiä. En minä jaksa edes aloittaa mitään järkevää, vaikka tiedän, että pitäisi. Ei vaan suoraan sanoen innosta eräidenkin kommenttien takia, ei myöskään siksi, että kipeydyn niin hemmetisti ja palkkioksi tulee silkkaa svinduilua. Että jospa sitten, kun olen vähän redimmällä tuulella kestämään sellaista. Nyt en ole. Nyt tarvittaisiin silityspaijatusta tms. Koska sellaista ei ole saatavissa, on tyydyttävä oraalisten tarpeiden tyydyttämiseen. Belgalle tulee tarjolle lounas, jota pitäisikin alkaa kohta koota. Paljon kaikkea pientä kivaa syötävää...

Harmittaa himppasen tuo konepuolikin taas. Pitäisikö vielä sijoittaa ja ostaa ihan upouusi keskusyksikkö? Ei niiden hinta nyt pilvissä ole tietenkään... mutta... No, katsotaan, mitä tuolta sisältä ensin löytyy ja onko se mahdollisesti jopa ehjättävissä. Tuskin. Meikäläisen tuurilla täällä huushollissa on ajettu loppuun uskomaton määrä koneenraatoja!

Ensi viikolle olen suunnitellut pariakin juttua, pitää vain ensin tarkistaa matkatilanne. Jos ne riittävät, tiedossa on kesälomamatka Hakaniemeen sekä ylimääräinen keikka kylille. Ei minulla edelleenkään ole tekemisen puutetta, vaikka särkee ja koskee tavallista enemmän ja oudompaan paikkaan. Kun mömelöt vain tehoaisivat paremmin – ikävä kyllä ei. Vedän nyt täpöllä satsilla kipulääkitystä ja vähän kaikkea muutakin sekä lisäksi vitamiinoja. Pitäisi näistä jo alkaa tokeentua, vaikka ei yhtään siltä tunnu. Öisin herään edelleen vähänkään asentoa muuttaessani. Argh! Viime yönä tarkistin kellon toimivuuden vähintään tunnin välein, aamuyöstä jo useammin....

Kaffetta kehiin ja suunnittelemaan seuraavia kälmejä tekoja ;)

 

POLKA, JOKA LIENEE EDELLEEN SAIRAS...

 

JOKU AATTO TÄNÄÄN, VAI?

Näytti alkaneen joillakin jo eilen. Ainakin yöllisestä mekastamisesta päätellen. Hyvin kuuluu partsille kävelytien yöllinen yrjöily ja sivistynyt keskustelu toisten kaltaistensa kanssa kapakoiden sulkemisaikaan ja toki ennenkin. Nauttikaa, hyvät lapset, nauttikaa – yrjöäminen on oikein kivaa näköjään! Minä en siis herää edes tuohon pieneen pikanttiin yksityiskohtaan, mutta unien ollessa hyvinkin katkolla istun välillä partsilla ja ikkunatkin ovat auki ympäri vuorokauden. Kuulokuvia ei siis voi estää.

Vielä en voi raportoida kylkiluiden paranemisesta yhtään mitään – siis mitään ei ole tapahtunut. Särkee niin, että pahaa tekee. Varsinkin joidenkin aktiviteettien jälkeen, esim. eilisen kyläretken tehtyäni olin aika rätti kuulkaas. Siinä tuli sentään käveltyä ja koko ajan kannettua jotakin, lopulta aika paljonkin tavaraa. Roikottaminen onnistuu vas. kädelläkin, mutta nostaminen tms. aiheuttaa stnallisen kipukohtauksen. Kaikki kuitenkin hoitui. Paitsi ettei apoteekissa ollut tarjolla mömelöitä, joista olin pyytänyt repsun. Tämä on juuri yksi niistä lääkkeistä, joiden kanssa on toimittamisvaikeuksia ja seutti tarkisteli jo kuormakirjaakin, onko mitään luvattu. Lisäksi hän tarjoutui jo soittelemaan pääkaupunkiseudun apoihin, josko pystyisin hakemaan. Näytin ilmeisesti tosi kurjakkeelta. Sanoin, että apu tulisi sitten jo vähän myöhään ja turha sitä nyt on lähteä kyselemään, jos sitä ei kertakaikkiaan ole näissä isommissa paikoissa myynnissä. Hmph! Muualla on, maaseutukaupungit rules tässä asiassa. Ilmeisesti kysyntäkin on vähäisempää jne. Eli antaa olla, sama mömmöhän minulla on normimuodossa sekä retardinakin, joten en minä sentään ilman lääkitystä ole.

Unet jäävät pakostakin erittäin kehnoiksi ja lyhyiksi. Aina kun vaihdan asentoa, kipu herättää oikein rätväkästi. Heti ei saa unta, joten tulee valvottua öisin – mutta sehän on aika tavallista muutenkin. Ehkä minä sen kestän. Olen ottanut vastaavasti sitten paritkin päivätirsat. Vieläkin vaan harmittaa se, ettei pysty oikein mihinkään. Tämä kirjoittaminenkin on jo hankalaa, pidemmän postauksen aikana käydään jopa lepäämässä. Usch. No, ehkä minä voin yrittää jotakin pientä hoidella yksikätisesti, mutta sekin sattuu lihasten ollessa kireällä ympäri selkää.

Netissä siis roilataan edelleen enempi ja vähempi, vaikka sitten Linuxilla. Pikku kämmi siinä, ettei juuri nyt pääse verkkopankkiin. Ohjelmaan pitäisi tehdä jokin asetusmuutos tms. Ja minähän en sellaista tee, kyllä varma on niin. Belga on onneksi tulossa huomenna lounaalle sekä tsekkaamaan tuon matolaatikon toimintaa. Tunnustin jo pojallekin, että olen onnistunut kaatamaan koneen jo kolme kertaa! Hän piti sitä jo eräänlaisena ennätyksenä ja ihmetteli vain, miten se voi olla mahdollista. Minulla oli toki teoria aiheesta ja kerroinkin sen hänelle. Että hauskaa ja jännittävää on nettailukin nykyään.

Tänään jos raahaisi itsensä ruiskuun, pesisi kylppärin sekä keittiön lattian ja tekisi muutaman muun kevyen sairaslomalaiselle sopivan homman, saisikin taas jotain aikaiseksi. Taitaa kyllä jäädä tuohon ensimmäiseen kohtaan tällä kertaa. Jotakin apetta pitäisi päivällä.... uusia pottuja ja vähän fisua, jep. Loput jätetään huomiseksi, jolloin on tarjolla Etsi, Mitä Haluat Syödä -pöytä eli entinen seisova pöytä erilaisine pienine herkkusineen, njam. Uskokaa pois, kaikkea pientä kivaa löytyy juuri sopivasti :P

Taidan mennä keittämään toiset kaffet – hirveä kaffen tarve on kuulkaas.

 

POLKA - KIPEYS EI HAITTAA KAFFITTELUA LAINKAAN! :D

 

 

 

 

TÄNÄÄN SEISOO KOKO PÄIVÄ(n) =P

 

 

Toivotankin kaikille lukijoille oikein vekkulia ja antoisaa kesäpäivänseisausta, joka on tänään 21.6.2012 (klo 2.09). Nyt yöt alkavat lopultakin pimetä... nauttikaamme siitä.

Ja ilman suurempia juhlimisia eiliseen eli arvoisat toverit, eilisaamusta vääntäydyin melkein normiaikaan eli kaksi tuntia tavallista myöhemmin Varastolle ja aloin välittömästi katua jälleen tilannetta. Töitä oli järjettömästi, siis tekemättömiä vuoria suorastaan.

Mutta minähän menin sinne vain käydäkseni lekurissa. Rtg:ssä selkeät murtumat VI ja VII kylkiluissa vas. Edessä ne pienemmät luuruhjeet, kuten kerroinkin. Ei pitäisi olla ongelmaa, mutta hankala paikka parantua ja kivulias *ihanko totta, grauh*. Saikkua 1.7. asti, omisarvis soittaa sitä ennen ja kysyy kuntoa. Jos on tarpeen, saan siis lisää saigonia soittamalla. Onneksi tämä omisarvis palasi takaisin, ainoa, jonka kanssa olen tullut hyvin toimeen ja joka on kuunnellut minua. Tosin ensimmäisen tapaamisen jälkeen pidettiin 2 h palaveri, johon olin hankkinut vanhat sairauskertomukset ja tehnyt oman listani jne. Siis ei, hän ei toteuta minun toiveitani mitenkään. Onhan vaan asiallinen, vähän jäyhäkin ehkä, meikäläisen ikäinen, luotettava peruslääkäri. Sanoo suoraan, jos aihetta on. Ei koristele, ei myöskään pelottele. Minä tykkään tämmöisestä meiningistä eli ei mitään krumeluureja!

Lisäksi kuulin kaverilta, että erästäkin mömmöä saapi vesiliukoisena eli poretyyppisenä ratkaisuna,

pyysin sitä yöksi nopeavaikutteiseksi, että saisi uudestaan nukuttua särkyjen herättäessä. Arvis ei ollut edes kuullut asiasta (tämä onkin tosi tuore juttu), sain toki sitten niitäkin repsulle. Joten ei paha!

Tämän lisäksi informeerasin osastomme leidien hädänalaista työtilannetta, että siihen ehkä puututaan myöhemmin. Samoin kerroin, että tahdon jonkun tuonne taloon mukaani testaamaan rolleria, koska siellä on mahdottomia ovia ja loukkoja eli vammaudut lisää, jos käytät rolleria *ikävä ihminen minä*. Tämä viimeinen muuten luvattiin toteuttaa heti, kun meikäläiselle vaan sopii – sehän on työarvaushuollon eräs päätehtävistä myös.



Näillä puheilla siis... olipa reissu. Töissä on töitä niin, että hirvittää. Mapitin yhden paperin, joka häiritsi esteettistä silmääni. Muuten tein pari sellaista juttua, jotka eivät juuri nyt kotona onnistu. Olin siis töissä, toki käymässä. Ja ihan hyvä, marmatin esihenkilölle myös työtilanteesta jne. *aggressioita liikkeellä*. Päätän raporttini eräästä toimipisteestä sekä sen vaatimattomasta viranhaltijasta

tällä kertaa tähän.

Enkä lisäraportoi kassillisesta muonaa, jonka kävin hakemassa Serkuista lähinnä Belgalle sekä yhdessä apehdittavaksi viikonlopukkeeksi *mullemullemulle*. Kaikkea kivaa ja namia, uuttakin :P

Tänään vuorossa posti → vietäviä lähetyksiä kaksi kassillista. Kirjasto → haettavia opuksia noin yksi kädellinen. Apteekki → haettavia mömelöitä pariakin plaatua. Ruokakaupat → savukalaa, katkiksia, uusia perunoita, jättikekosittain tuoreita vihanneksoja. Päärynöitä, useita. Ja sitten pikaisesti kotoon.

Eilisestä jäi nimittäin aika vekkuli nyykähdys, siinä oli kävelyä, kantamista ja aktiviteettia vähän turhan paljon. Olen siis normaaliakin jäykempi tänä aamuna. Hei kaverit, käypikö katteeks?! ;D Juuei, tämä ei ole yhtään hauskaa. Mutta pikkuhiljaa menen, aikaa on tällä kertaa. Eikä kannettavaakaan pitäisi olla ihan mahdottomasti. En uskalla luopua kuitenkaan edes konditionaalista tässä vaiheessa ;) Jäykkyys saattaa tietysti johtua myös kesäpäivänseisauksesta.

Sairausloman jatko tarkoittaakin sitä, että pääsen poikkaisemaan Hakaniemessä puolen päivän minilomalla ensi viikolla. ViiVoanissa ja hallissa nyt ainakin. Olisi sitä kyllä muutakin, mutta nämä tärkeimmät!



Ja nyt päivän ensimmäiset kaffet ja kipumömelöt ;)

POLKA - KAS, SAIRASLOMALAINEN AIKOO TEHDÄ MUKA JOTAIN :O

 

SAIRAS AIKOO VAIHTEEKSI TAAS LÄÄKÄRIIN...

 

 

josko lopulta saisi kunnon huimehia! Mitä noista taudeista tai vammoista niinkään väliä, vai mitä? Eli kävin eilen rtg:ssä ja sain ajan omisarvikselle tälle päivälle. Ajoitus on sikäli hyvä, että samalla käyn Varastolla hoitamassa pari asiaa (omia asioita tietty, ei työasioita) sekä Serkkuin luona pikkuisen ostoksilla.

Myöntää täytyy, että koville ottaa. Kivut ovat helvetilliset, eniten ehkä vituttaa se, ettei uskalla lähteä tekemään mitään isompaa puuhaa. Siitä seuraa karmiva rangaistus; joko homma jää kesken tai säryt vain pahenevat ja siirtyvät isommalle alalle. Eli ei kiva, en pysty edes kirjoittamaan kuin hätinään näitä läyrypäivityksiä.

Hommat makaavat – samoin akka. Ja jopa kissa. Hyvältä ei siis näytä kotihommien puolesta, kirjoituksia on tekemättä vaikka kuinka ja muutakin olisi toki tarjolla. Argh, että jaksaa nyppiä. Silloin pitää ottaa sen verran rauhoiketta, että asia lakkaa kiusaamasta ja voi ottaa 10 min tirsat. Yöunet nukun n. klo 22 – 23.50 melko tasan. Sen jälkeen puuhastelen omiani ja saatan saada aivan pienet unet vielä jossain vaiheessa kiinni. Yleensä en saa, koska herään pidemmiltä unilta aina kamaliin kipuihin ja siitä toipuminen vie oikeasti kolmisenkin tuntia tai jopa enemmän. Itkettykin on, lähinnä kivusta, yliväsymyksestä ja itsesäälistä, perkele.

Tiedän, että omisarviksella ei ole antaa mitään parannuskeinoa. Voisi kuitenkin kirjoittaa sairauslomaa tarpeeksi. Ketuttaa nämä pätkityksetkin, aina pitäisi olla menossa ja tulossa. Minäpä tulen rapottamaan tästäkin asiasta, kun palajan reissulta.

Huomenna pitäisi vielä postiin, kirjastoon ja vihanneskaupoille. Olisi ihan pakko, koska yksinhän minä täällä kyhjötän residenssin pölyisessä nurkassa ja jyrsin kynsinauhoja sekä pälyilen salakähmäisesti ympärilleni.

Ei, ei siis mitään uutta kerrottavaa.

 

POLKA - JOLLE JO PELKKÄ AJATTELEMINENKIN TEKEE KIPEÄÄ  =P

MINÄ EN JATKOSSA KEHU KETÄÄN, EN EDES ITSEÄNI!

 

 

Tuntuu, että käytän sen minimaalisen jäljellä olevan energiatipan itseni mollaamiseen. Siitähän me kaikki voimme varmasti olla samaa mieltä, että minä olen mäntti paskiainen? Ei tarvitse edes ihmeemmin perustella. Niitä perusteluja näet kertyisi hyvinkin huonon romaanin verran eli kilosotalla. Polgis-koodi! :D

Koodista tulikin muuten mieleen *lamppu, torpsot* yksi asia; tietääkö kukaan mitään paikkaa, missä kivoja keskusyksiköitä kasvaisi maassa / puussa / kasvihuoneessa ja niitä voisi käydä röpelehtimässä hiljaksensa? Uuteen ei taaskaan – niinpä – ole varaa... Parillekin voisi olla käyttöä, koska meillä Belgan kanssa näitä näkyy tilttailevan aika sojona. Ja ihan totta, minulla suorastaan hupikäytössä (no kuitenkin yhtä jatkuvaa ja aktiivista kuin töissä) ja Belgalla työopiskelukoodaushuvittelu-juttujen puitteissa. Hänellä tosin on aina varalla yksi vanha käyttökelpoinen yksilö, jos tulee totaalinen tiltti. Rakentelemaan ei nyt ruveta. Ei ole aikaa, sano.

Vaihtarina oli läppärin osto, mutta edellisistä on sen verran huonoja kokemuksia, että eipä taida tulla kyseeseen. Vai ulottuukohan (no siinä se selitys olikin) huono tuurini sinnekin asti, että olisin aina saanut vain ns. huonon yksilön? Sehän on toki yksi mahdollisuus, jopa todennäköinen selitys asiaan. Eli minun ei kannata hankkia yhtään mitään upouutta, se on just kohta kuitenkin särkihajalla eikä kukaan koskaan korvaa mitään jne. Argh, koska sehän olen minä!

Eilen poltin päreeni, hihani sekä monta tupakkaa useiden eri asioiden puolesta. Eniten kuitenkin siksi, että miksi juuri nyt (kun se ei – hei oikeasti – ole enää edes muodissa) joka helkkarin paikka tunkee itseään ja palvelujaan Naamattuun. Usein jopa ainoana kommentointi- tai palautemahdollisuutena. Tämä on nimittäin täysin käsittämätöntä ja pariin paikkaan olen jo viestiä laittanutkin. En jaksa ymmärtää, miksi kaiken pitäisi olla siellä. Koska tottahan on, että eivät KAIKKI ihmiset ole Naamatussa. Tai osa on ehkä ollut hetken, mutta viisaasti häipynyt. Minua suunnattomasti ketutti eräs taloyhtiön asia, jossa *eheh* oli suora Naamattulinkki. Laitoin sihahtelevan sähköpostin meiliosoitteeseen ihan reilusti ja omalla nimelläni jopa ;) Saas nähdä, saanko edes vastausta.... tulen toki rapottamaan asiasta. Minähän oletan, että te olette järjettömän kiinnostuneita asiasta.

Kuten varmasti siitäkin, että Toveritar eilen kävi puolestani noutamassa muonaa, josta kiitokset ja niiaukset hänelle! Olen nimittäin edelleen stanan kipeä ja krantusti puhuteltava ämmänkäppänä. Mutta kyllähän asia niin on, että se on tod.näk. huomenna veivattava itsensä vaihteeksi Arvaustaloon. Mietin vielä hetken asiaa. Samalla voisi käydä Varastolla piruuttaan viemässä sairaslomalaput, ettei niiden perään tarvitse huudella. Ja tämä johtaisi tietysti myös Serkkuin kautta kotoon -projektiin. Sekä ylihuomiseen pakkorakoon – oikeasti: kirjoja on saatava, tuoreita vihanneksia ja päärynöitä on myös haettava! Ei auta, lääkitystä kehiin ja menoksi ilmeisesti. Ei tässä nyt muukaan auta.

Menkää te mökille tai jonnekin pitämään kivaa ja juomaan vinaa. Minä jään tänne torppaan synkistelemään ja ahdistelemaan, se on sitten niin helvetin mukavaa. Varsinkin, kun siihen ei ole syytä.

Joku tuolla aikaisemmin on useasti sanonut, että minun pitäisi muistaa, että monella on huonomminkin. Aaaivan. Mutta sopisi myös muistaa, että vielä useammalla on paremmin ja sitäkin useammalla todella paljon paremmin – että repikääs juttua nyt vaikka tästä *kiero wirn*.



Kivut ovat tällä hetkellä suorastaan käsittämätöntä laatua. Unta sain väkisin 1.5 h ennen puoltayötä. Sen jälkeen olen vain yrittänyt levätä ja tropata. Mikään ei auta. Harkitsen vakavasti pienimmän keittiöveitsen teroittamista huippukuntoon.

 

POLKA - NYT SATTUU NIIN, ETTÄ OLEN KALPEA JA HILJAA...

 

OLISIKO POLVISTUTTAVA JA KIITETTÄVÄ MIEHIÄ...

 

 

sillä valitettavasti ainoatakaan naista joukkoon ei varsinaisesti kuulu. Mutta mitäpä blögääjä ei tekisi hakusanaihmeiden takia eli kiitän polvillani:

• 
  

  
  poikaani, kivenkantajaa, Belgaa – joka hädässä suuressa, Äiteen itkiessä Sungin luuriin, nopeasti myrskystä ja sateesta välittämättä pakkasi kivikautisen kakkostyypin keskusyksikön reppuunsa ja kiisi residenssiini

  
  


• 
  

  
  toista suomalaista, tavallansa kirjaimellisesti, eli Linus Thorvaldsia, joka mahdollisti omalta osaltaan tuon tapahtuman; sain nimittäin ruhtinaallisen 7 minuutin täsmäperehdytyksen Linuxin sekä Ubuntun alkeisiin (eikä tämä vielä tämän pahemmalta näytä)

  
  


• 
  

  
  sitä Herra Isotohtoria Arvaustalossa, joka sai minut ajattelemaan jälleen uusia, reippaita ja radikaaleja muutoksia sekä Arvaustalon että koko kansan perusteelliseen likvidointiin tutkinnan jälkeen

  
  


• 
  

  
  (outoa ääntä pitää tuo keskusyksikkö............ hhmmhhmmmhmm, vaistoaakohan se tällaiset puheet)

  
  


• 
  

  
  armasta työnantajan edustajaa, koska nyt tajusin, että voinkin mennä ihan itse Varastolle vaikka keksiviikkona viemään saikkupaperit sekä samalla sanoa pari sanasta (...niin...) ja käydä samalla omisarviksen luona Arvaustalossa

  
  

Eikö tämä jo kiittelynä riittäne, minä ainakin olen sitä mieltä. Tsihih, on muuten aikastas hassu tekstinkäsittely tämä. Ikinä ennen nähnytkään, mutta eikö kaikissa ole samat toimet... siis periaatteessa? :D

Asiat voisivat siis olla toki huonomminkin – sitähän voisi olla vaikka imatralainen poliisi...

Muuten voin vain kertoa, että särkyä ja unettomuutta riittää aivan tolkuttomasti. Tätäkin alkua kirjoittelen yöunien jälkeen eli n. klo 23.30. Olen jo aikani goisinut sekä siitä tuskaisasti herännyt.

*huokaus*. Loppuyö ja -aamu menevätkin välillä lukiessa sekä koneen ääressä ja kaffetta keitellen. Varastotoverille on pakko soittaa myös heti aamusta sekä tarkistaa pari asiaa... minä olen nyt sillä tuulella, että jos yksin laittomuudelta tms. vaikuttava ilmaisu jossain vilahtaa, ryhdyn asian edellyttämiin toimenpiteisiin! Perkele, kyllä varma on nih!

Todella kevyet uusiounet nukuttuani en tiedä, ymmärtääkö tätä päivitystä kukaan. Mutta mitä välii, hei! Itte tein, Linuxilla ja Ubuntulla ihan eka kertaa. Eikä Belga-raukka vielä tiedä, mitä minä tällä oikein pystynkään tekemään *sairasta hekotusta*.

 

 

POLKA – HÄN JOKA LÖYTÄÄ KAIKKIALLE =P

PITÄÄKÖ ODOTTAA, ETTÄ HERÄISI KUOLLEENA

 

ennenkuin Arvaustalon työarvaus ottaisi minut taas ihan ns. oikeana asiakkaana? Mietin tätä avausta ja koko postausta. No, teillä on taas kaikenlaista sanottavaa, minä tiedän...

Ideani oli se, että koska varsinkin selkää ja vasempaa kylkeä järsi aamulla aivan saatanasti, menisinkin jo tänään lekurille. Ei tarvitsisi huomenna sählätä, mennä Varastolle, yrittää kävellä arvaukseen, palata jne. Koska siis tiedän olevani työkyvytön ainakin viikon, mahdollisesti pidempään.

No voi hyväinen aika sentään, mutta kylläpä olin taas tyhmä! En ajatellut sitä, että Arvaustalohan laskuttaa jokaisesta käynnistä, kannattaa antaa vain lyhyt saikutus. Toisekseen minua "palvellut" arvaaja ehdotti menemistä Malmin rtg:n (poistettu jo vuosia sitten!) ja asiointia samalla lääkärillä (ei ole vakilääkäreitä hänkään) – toki minä hemmetissä niin olisinkin tehnyt. Arvaustalokin on keskittänyt toimintaansa siten, että on Yksi Iso Talo ja satelliiteissa on vain perustoiminnot ja supistetut aukioloajat...

No, pyysin koko viikkoa sairista, koska toki tiedän, että näillä näpyköillä (kyljillä ja muilla vammoilla) ei isompia hommia hoidella ainakaan viikkoon. Ei, ei sitten millään. Kolme päivää ja uusi arvio. No, otin sen tietty vastaan, mutta vähänkö ihmettelin. Että taas pitää ke tai to laahautua uudelleen framille. Tyhmään pieneen päähäni imeytyi vasta paluumatkalla ajankohta: Iso Herra Arvausherra luuli minun kusettavan itselleni jotain ylimääräistä hauskanpitolomaa ns. juihannukseksi. Olisin voinut kertoa toki heti, että en vietä juhannusta, en pidä hauskaa enkä mökkeile. Kökin kotona, luen, nettailen ja syön. Mutta olen täysin varma, että kyse oli siis tästä. Minä en vain tyhmänä tajunnut. Sillä aikuisten oikeasti *vihaa tätä ilmaisua* kunnolliset retkahdusvammat sekä murtumat (useampi, jotka vinkeästi kiehnaavat toisiaan vasten) eivät parane noin äkkiä!

Hah, minulla on jo suunnitteilla uusi ja upea postaus kaikille arvaushoitoalan ammattilaisille sekä työnantajapuolen edustajille: siinä mukaan tulee tietysti kehokartta jokaisen sairauslomatodistuksen liitteeksi sekä luettelo tehtävistä, jotka henkilö voi hoitaa (tämähän on suuntaus, että kipsikoipinen voipi hyvinkin tehdä kevyitä kirjoituspöydännostotöitä jne). Epäilen, että tämänsuuntainen ajatus aiheuttaa meheviä riekkujaisia blögissäkin.

Siiheksi asti voin siis kertoa, että nukuin yöllä n. tunnin ja heräsin saatanallisen raivokkaaseen särkyyn, joka ei ottanut talttuakseen sitten millään. Murtumista jotain tietävät ymmärtävät varmasti mistä puhun (kyse on siis murtumista, joihin ei voi asettaa immobiliteettia jostain syystä ;) Tämän jälkeen aloin pähkiä tuolla lääkäriasialla ja varasin ajan, kävin ja palasin. Söin vähän ja goisin hieman lisää.

Btw. Ammattietiikka on myös Herra Iso Herralla hieman hakusessa. Kysyin tahallani, voinko nyt rauhassa sitten ottaa maksimimäärän kaikkia lääkkeitä ja kuumelääkityksen vielä, kun tuo kuumekin tuossa pukkaa päälle. Lisänä tietysti muu "tarvittaessa"-lääkitys sun semmoiset huimeet. Ja tämä suositteli jopa, että olisikin oikein hyvä lääkitä oikein (2 x 50 mg Tramal, 2 x 50 mg Panacod, 1 x 5 mg Diapam, 1 x 150 mg Tramal retard, 400 mg Ibumax, Aerius, vitamiinit ) – tässä oli äkkiseltään siis hänen lupansa mukainen aamulääkitys :O Pelottaako? :D

Voi mussukat, palataan astialle! Olen saanut n. 100 g kuivattuja tatteja ja laadin niistä kohtapian jotakin tarjolle, njam :) Haistakootten tatti koko Arvaustalo Luuloherroineen...

 

 

POLKA, HEI SE LIIKKUU VIELÄ.....

KUNHAN NYT TULI VIELÄ MIELEEN

 

tässä jo useampaa tuntia taas valvoessa yksi asia. Katsokaas, kun meikä kirjaimellisesti asuu ja oleskelee yksin. Eipä todellakaan ollut ketään pelastamassa, ei avittamassa minkään asian kanssa! Tai tokihan tuo virkavaltapuoli *muahahaaaaaaaah*, sieltähän se varmasti olisi löytynyt kaikenlaistakin...

Minä siis vilpittömästi kiroan entiset ns. ystäväni ja tuttavani, jotka ovat joskus lupailleet auttavansa minua tms. Perkele – jollei Belgaa olisi, minä makaisin tuossa vieläkin ja itkisin pahenevia kipuja sekä lääkkeiden kohtsillään uupumista. Ja todennäköisesti huomenna kömpisin lisävastaanotille. Ehkä teen sen silti, mutta ainakin huushollia on vähän siivottu, olen saanut ruokaa syödäkseni, himppasen lisää lääkkeitä sekä isoimmat Mr Miau -pyykit on pesty.

Että joskus jaksaa suorastaan ärsyttää, naurattaa ja väsyttää moiset "vakuuttelut", joita eräätkin henkilöt joskus ovat luvanneet. HV enkä suinkaan tarkoita hyvä veli!

 

 

POLKALTA – näihin kuttuuntuneisiin, väsyneisiin ja kipeisiin tunnelmiin!

 

 

NIIN PITKÄÄN KUIN PÄIVITYS KESTÄÄ...

 

eli kuinkahan pitkään pystyn ja jaksan istua sekä kirjoittaa ;) Ja olkaa toki hyvillä mielin, vaiva ei ole viinavetoinen, kyllä se on ihan fyysinen – selkäperäinen vieläpä. Prle, en muuta sano.

Asiahan alkoi tuossa rännätessäni pari päivää ja mennessäni (selvänä!) yöllä kylppäriin. Minä mitään valoja ikinä laita, omassa huushollissaan nyt selviää. No sepä tuo oikea veemäisempi koipi elikkä lonkka itseasiassa otti varsin pahakseen jonkun sivuttaisliikkeen ja hush-pois olinkin lattialla äimänä käkenä. Ehdin sentään saada kädet eteen, jostain kumman syystä sitä vaistomaisesti vie kädet eteen. Turhaa, perkele. Meikäläiselle ne aiheuttivat taas pari pientä kylkiluumurtumaa (nyrkit siis) osuessaan ihan täsmälleen samoihin kohtiin kuin lukuisina muinakin kertoina. Eli ne kohdat on jo niin niitattu, ettei edes yllättänyt.

Mutta kun siitä sitten viilailin itseäni ylös, repi koko selkää aivan järjettömästi. Leiskui vaan silmissä, sekä ala- että yläselässä. No, siitä sitten aamunkorvalla lekuriin tekemään selvitystä, saamaan kipupiikit ja saikkua – lääkkeitä totesi olevan omastakin takaa. Ainoa ongelma on, että missään asennossa EI VOI nukkua. Sattuu n i i n kovasti siis, varsinkin tuonne selkään. Jossa siis Sisarus Marian mukaan on ilmeisestikin tärähtänyt *ehheheh*/revähtänyt isot pitkittäiset selkälihakset. Katsokaa ja ihmetelkää eli kuukkeloikaa, minä en jaksa enkä pysty... aikamoinen määrä fläsää siis siinä oli liikkeessä.

Ja ettei kaikki olisi niin hienoa, en todellakaan pysty edes kunnolla istumaan pidempään kuin 15 min, samoin kirjoittamisen kanssa. Ulkonakin oli aika svindilliset kelit ja minä yritin etsiä vain asentoa sängyssä. Lisäksi en pysty nyt kantamaankaan enempää kuin yhden (-> 1 kpl) kirjan. Eli Belga on organiseerattu avittamaan kauppa-posti-kirjastohommiin, siivoamaan pikkuisen sekä ehkä käymään pesutuvassa. Ihan pesutuvassa sen takia, että koska Armas Miau oli taas liikkeellä veemäiset ajatukset mielessä, on soffan päällykset menossa pesuun...

Että näin (ronks sanovat kylkikuut, wiu-wiu komppaa selkäosasto), eihän sitä minulla ole koskaan mitään kivaa kerrottavaa eikä tämäkään tietenkään ole totta!!!

 

 

POLKA – MUTTA MIKSI MINUA SATTUU NIIN SAATANASTI!!!???

 

PS: Nyt menenkin yrittämään taas lepo(hah)asentoa 15 minuutiksi :/

 

OLITTE OIKEASSA – OLEN HUIJARI!

Se tuli sitten todistettua eilen, että olenkin oikeasti huijari. Nyyh, salani tulivat julki; olenkin täysin terve ja viaton ihmisyksilö. Odotin nimittäin Risman edessä kahden jumaleissönin ison kassin (se posti) kanssa paluutaksoa kotoon. Tuli normitakso, Herra Iso Taksoherra alkoi heti kovalla äänellä tivata:"Miksi sinä tilaa taksi, tuohon osoite. Noin vähän matka. 500 m. Miksi ei kävele?" Menin ensin tietysti äimäksi käeksi, väsynyt ja kipeä minä. Sitten aloin jo itku silmässä selittää, että hei, lääkäri on sanonut ja haluaako hän heti kortin vai mitä nyt oikein... Siis, mies ei ollut tajunnut, että kyyti oli HMPK-kyyti, joka tuli normaalin taksivälityksen kautta. Väkisin sain itseni väännettyä takapenkille, sitten kaveri katsoi uudestaan viestintäänsä ja alkoi pyydellä anteeksi. Että kun on ollut jo yli tunnin ilman keikkaa ja sitten saa näin lyhyen keikan :O Hei ja halloo, monet, siis oikeasti tosi monet ajavat ihan kantamustensa takia tuosta ostarilta lyhyitäkin matkoja kotiin. Siis ns. terveetkin. Moni tuttavakin, että näin. Lisäksi eräs taksokuski kerran kertoi, että hän ottaa aina vaikka lyhyen keikankin (silloin minä vähän pyytelin anteeksi, että on niin lyhyt matka) – yleensä kuulema sen jälkeen alkaa keikkaputki. Eli jos on ajossa, saattaa saada hyvinkin jonkun toisen keikan läheltä jne.

Kun päästiin perille, oli Herra Iso Taksiherra hyvin auttavainen ja kohtelias. Olisi kantanut jopa kassit kotiovelle, pyysin jättämään rappujen ylätasanteelle eli hissin viereen. Itkuhan siitä pääsi jo aikaisemmin ja sitten kotioven sulkeuduttua oikein kunnolla. Ei kai siinä syytä ollut, hemmetin itsesäälinen ämmä vaan tulossa kotiin väsyneenä ja vittuuntuneena. Mutta näin – se on teillekin nyt todistettu – minä olen kaikkien mielestä täysi kusettaja! Pitää varmaan alkaa kulkea rollaattorin JA kepin kanssa. Ei vaan jaksaisi, kun silloin on ostosten teko yksin vielä hankalampaa.... Eli purin kassit, avasin paketit *jihhaah* ja korkkasin / avasin hanan. Niin yksinkertaista se on. Vastoinkäymiset tekevät ihmisestä saati sitten tällaisesta kusettajasta alkoholin väärinkäyttäjän!

Mutta minähän käytän alkoholia oikein. Käsittääkseni se on tarkoitettu juotavaksi? ;) Eikä kai niitä prosentteja siihen ihan syyttä ole kuitenkaan tungettu – vai olisiko? Siis vain sen pelkän raikkaan maun vuoksi? Minäpä vähän suvaitsen epäillä. Ihan vähän vaan. Varsinkin vielä alkoholiverotusta ajatellen. Muun muassa.

Nyt minä olen siis ihan pienessä hutikassa ;)

POLKA - IHAN VÄHÄN VAAN.....

TYÖVIIKKO LOPPUU

 

eikä hetkeäkään liian aikaisin! Taas puhki-poikki-rätti ja tämä päivä on vielä jaksettava väkisin. Töistä vielä postiin ja kauppaan, sitten kotiin ja narauttamaan.

Töitä on todella riittänyt ja kuten eilen sanoinkin, suorastaan salavihkaa olen hoitanut osan kaverinkin hommista. Ne nyt ovat tavallaan vielä levällään, joten kukaan ei ainakaan huomaa sitä. Siis lähiesi muun muassa, joka tuntuu vähän siltä, että hän aikoo kovasti päteä tässä hommassa ;) No, poika saa yrittää. Poika on nuori, mutta poika vielä oppii vanhojen naisten kanssa teutaroidessaan – siis täällä työasioissa tietenkin, tarkoitan :/ Mitäs muuta teidän likainen mielikuvituksenne edes voisi kuvitella?

Jotkut ns. hupittelivat eilen, mutta minä jätin senkin väliin. Jos olisin jäänyt talolle, olisin tänään ollut vielä kipeämpi. Olisi ollut syömistä ja juomista, en minä sitä. Mutta ihan vaan siksi, että minä en pysty seisoskelemaan missään pidempään, istuminenkin pitkään ilman jaloittelua on paha. Enkä minä ole muutenkaan mikään seurapiirihai. Tahallani taas olin kovasti antisosiaalinen. Sitä nyt tuolla tuskin kukaan edes huomasi, koska en muutenkaan ole ikinä missään mukana. Joillakin oli jo varaa ja aikaa työaikana aloitella ja jatkaa sitten ilmeisesti iltamyöhään – en minä tiedä. Täytynee käydä urkkimassa. Tai mitä hemmettiä se minulle kuuluu, ei se oikeastaan edes kiinnosta. Ei minulla Varastolla ole ketään hyviä työkavereita tms. joiden kanssa voisi edes keskustella mistään kovin järkevästä tai lähteä vaikka tempaisemaan pari lomperoa. Eikä nyt ole kovin suuria halujakaan, minä olisin nimittäin varmasti tasaisen huonoa seuraa kenelle tahansa.

Ei, minulla ei todellakaan ole mitään kerrottavaa tai en ainakaan jaksa juuri nyt ajatella mitään. Tahdon vain päästä töihin ja saada pari annosta vaffaa kaffetta sekä mömelöt, että pääsisin edes liikkeelle. Sen verran, mitä pakko on. Tämä on taas niitä päiviä, että on jo vaikea päästä kiljumatta edes taksoon, kun sattuu yksinkertaisesti vaan niin helvetisti!

 

 

POLKA, JOKA KUITENKIN TAAS MENEE...

PAVUT PUUTTUIVAT

 

eilisten kommenttien kokonaisohjeista kokonaan. Kun liikuntakyvytön ensin alkaa miettiä ja meditoida, joogata, luopuu kaffesta, liikkuu runsaasti ulkona (?!) ja mitäkähän siinä vielä oli – niin tosiaan, alkaa syödä papuja, HEI LIIKUNTAKYVYTÖN SAA LIIKUNTAKYKYNSÄ TAKAISIN. Muistaakseni jossakin pitkässä tarinassa sanottiin, että silloin pitäisi ottaa vuoteensa ja käydä. En kyllä tiedä, missä pitäisi käydä. Ja miksi ottaa sänky mukaan :O

Eilisen perusteella päätin jo illalla, että huomenna minä ainakin käyn Alkossa ja vedän illalla kunnon perskännit! Koska minä olen juuri sen arvoinen. Muutahan arvoa meikäläisellä ei enää olekaan, ei edes vaihtoarvoa ;)

Hetkisen jopa suunnittelin ihan vakavasti kirjaavani tänään tähän kaikki diagnoosit, linkit niihin, kertoa mitä on tapahtunut jne. Sitten päätin, että se on ihan turhaa. Ei se teitä kuitenkaan saa mitenkään muuttamaan mielipiteitänne eikä ole tarviskaan. Jokainen saa olla ihan sitä mieltä mitä haluaa. Totuuden kanssahan sillä taas ei välttämättä ole mitään tekemistä. Paitsi paria juttua minä kehoittaisin miettimään; ensikin sitä, että miksi minulla on ollut jo vuosia invataksioikeus VALTAVA:n perusteella toistaiseksi eli jatkuvana ja toiseksi, miksipä luulette minun olevan osatyökyvyttömyyseläkkeellä? Ihan noin vaikka aluksi siitä lähtisitte liikkeelle... en minä tässä muuta. Että olenko minä jotenkin ollut äärimmäisen lahjakas kusettaja? :O

Töitä vain riittää ja nythän tilanne on muuttunut aivan omalaatuiseksi. Uusi puoliesihenkilömme eli lähiesihenkilö oli jaellut töitä perstaina, kun en ollut paikalla. Oli mennyt niin mielenkiintoiseksi, että minulta siirtyy osa töistä pois (se olisi ihan ok), mutta ne siirtyvät työkaverille, jolla on muutenkin jo kiirusta ihan riittämiin :O Siinä kyllä sanoin suoraan, että minä ihan mieluusti teen ne tietyt hommat, koska osaan ne taatusti ja ne on helpompi ja nopeampi meikäläisen tehdä. Siis lähiesi ei nyt oikein taida itse tietää, missä mennään. Hän on toiselta osastolta alunperin eikä tiedä meidän tavoistamme jakaa hommia, joka on tähän asti toiminut ihan mainiosti. Mitä nyt työmäärästä voisi sanoa, että sitä on aina liikaa ja tämä kuukausi tulee olemaan helvetillinen kaikin osin. Mutta tuota nyt ei meistä kukaan enää jaksanut ymmärtää... No, työkaveri päätti tehdä lähiesin ohjeistuksen mukaan sanomatta asiasta sitten sanaakaan, kun kukaan muukaan ei miitissä suutaan avannut (sen jälkeen tietysti kyllä). Taidan ehdottaa, että ryhtyisi italomaiseen lakkoon hänkin. Minä sitä jo himppasen harrastan eli teen kaiken, mutta enpä ihmeemmin eilenkään pitänyt täpökiirettä *muahahaah*. Jos on jotakin kiireellistä, sanokoot asiasta tai laittakoot viestin rojukasan päälle. En minä muuten ymmärrä – minähän olen vain tyhmä toteuttaja ;) Ei minulle makseta ajattelemisesta.

 

 

Päivän slogan: Bileet oli hyvät, tunnelma oli rento ja aurinkokin oli pilvessä!

Päivän biisi: I Don't Like The Drugs

Luettua: Vendela Vida – Rakastavat, nainen lähtee miehensä kuoleman jälkeen häämatkansa seuduille uudelleen, kokemus ei kuitenkaan enää ole sama. Mutta jotakin tapahtuu... Ei paha. Alicia Gimenez Bartlett - Petra Delicado ja merkityt tytöt  . Uusi dekkaristi, jonka päähenkilö on varsin omanlaisensa ja samoin työkaveri jutun parissa. Aika hyvä uutuus, ainakin hiukka erilainen. Raimo J. Kinnunen – Platonin ratsut, apuvah, ei jaksanut – kahdet tunput tai jättäkää hyllyyn, ziis.... Jennifer Egan – Aika suuri hämäys . Melkomoisia takaumia kaiken hölmöilyn keskellä, voisi olla satiiria ja hauskaakin, jollei takana olisi jotain vähän vakavampaa tai toisaalta ihan scheissea. Enpäs oikein tiedä, miten suhtautua – luin kuitenkin ja joku varmasti pitää enemmän kuin meikäläinen. Cancade Bushnell – Hissillä huipulle, oikeastaan ei chick litiä vaan raakaa taistelua seurapiireistä sekä varsinkin erään asuintalon herruudesta kaikkien sattumien katveessa, pientä irvailua suihkuseurapiireille, wanhalle rahalle sekä nykynuorisolle, joka Tietää Tulevansa Tähdeksi ;) Ihan lukukelpoista hupaa, menee siinä iltaa odotellessa. Eija Jansson – Kielletyt huoneet, kotomaista kummitustarinaa, mutta jotenkin ei toimi loppuun asti. Alku on ok, mutta loppu ei vaan uppoa... ei missään mielessä. Seppo Jokinen – Hervantalainen. Tampereella tapahtuu raakoja pahoinpitelyjä, mutta miten niissä lopulta ilmeneekin eräs outo yhtäläisyys. Komisaario Koskinen on ymmällään, mutta ratkeaahan juttu jälleen. Kelpoisaa dekkaria kotimaisittain, suositan siis (tosin muistuttaa ainakin erästä pohjoismaista dekkaria aika pahasti, että silleensä). Marja Orkoma – Puistotie 4, viimeinen osa Satakielilaaksosta. Kevythömppää ja semmoista (Orkomahan on siis Pirkko Arhippa.... että voitte päätellä jotakin, näissä ei murhata ketään!). Nina Peura – Kuolemankukkia. Opiskelijabileissä löytyy ruumis ja Olli Berg saa töitä. Uusi dekkaristi, ei kovinkaan kummoinen. Tarina ei vielä oikein tahdo sujua ja ratkaisu on helppo. Lievää jaanausta havaittavissa. Arja Lehto – Vahinkolapsi. Ilmeisestikin omaelämäkertaa terapeuttisesti auki. Kaikki dokaavat ja lapset kärsivät. Pikkuisen nyt epäilen tässä liioittelun makua, jos ei kukaan ole muka asiaan puuttunut. Riippuu tietysti ja näin. Virheet olisi kannattanut korjata sekä oikolukea tämä. Vertaistukea ehkä olisi tarjolla, muuten – no jaa, en oikein osaa suhtautua tämmöiseen...... Marko Lamberg – Päätön ritari, kauhutarinoita keskiajalta. Juuri sitä, mitä otsikkokin kertoo ;) Loputhan osaattekin käydä katsastamassa sieltä toisaalta, iso nippu jännäreitä ja muuta vekkulia onkin sijoitettu sinne suoraan käymättä tätä kautta ollenkaan – ihan tarkoituksella siis *härn*.

 

POLKA – TAAS SE MENEE JA VINKUU, MÄRISEE, VÄNISEE... terve (?!) ihminen (!?)...

 

 

UUSI VIIKKO, MIKÄÄN EI MUUTU

 

 

Enkä tiedä, haluanko edes minkään muuttuvan. Vähän riippuu, mitä tarjottaisiin. Jossain ehdotettiin, että jollei voi muuttaa maailmaa ja tapahtumia, pitäisi muuttaa ajatuksia niistä. Mmmm, mahdotonta. Eivät ajatuksetkaan nyt ihan kaikeen tehoa.

Ilmoitan olevani jälleen lopen uupunut ja miettiväni jotakin...

 

 

POLKA – HILJAA EI TULE HYVÄÄ EIKÄ MITÄÄN MUUTAKAAN

 

 

OIKEIN MUKAVAA TÄMÄ,

 

kun ei oikeastaan tiedä, mikä vuodenaika on kyseessä. So not, meikäläiselle sopii oikein hyvin tämmöinen kesä ;) Tehän tiedätte, että en myöskään pidä liian kuumasta. Aurinko – no ihan sama – sisällähän minä joudun kuitenkin aina olemaan. Että mitä välii... Belgakin eilen tuossa ajatteli samaa, hän opiskelee taas koko kesän. Tarjolla pitkä ja ank..antoisa kurssi ja paljon opintopisteitä, joten se kannattaa tehdä pois nyt. Eli kökkimistä koneen äärellä, välillä taas sängyssä kirjan kanssa. Hän epäili, mokoma, että jos minulla olisi lomaa, viettäisin sen samalla tavalla eli kökkisin koneen ääressä ja lukisin. En mennyt väittämään toisinkaan. Tosin uhkailin häntäkin lievää pahemmalla kohtalolla joutua kaverikseni jollekin retkelle *muahhahaah*, uhkailin myös tulevani kylään (mies kalpeni ja näytti hyvin ahdistuneelta). Saattaa se kuitenkin olla jokin Iikkean keikka pakko heittää pois kuleksimasta jossain vaiheessa kesää.

Muuten olen väsynyt ja tympääntynyt. Tämä ei liene uutta eikä siitä sitten sen enempää. Särkee ja sattuu eikä siitäkään sen enempää. Piti vaihtaa taas vahvempaan kipulääkitykseen. Unet menivät hush-pois-tiehensä, kun naapureissa eilen juhlittiin pitkin yötä kaikenlaisia kinkereitä. Ei se meikäläistä muuten haittaa, mutta humalaisen miehen "tenori" kovaa ja korkealta keskellä yötä sisäpihalle päin ei kyllä kuulu suosikkeihini – ei ole kuulunut koskaan. Taisi muutama muukin sulkea parvekkeen ovet ja ikkunansa ;)

Ja ihan vaan muistutukseksi, kun haeskelen taas vaihteeksi päälleni toista paitaa:

Kuva täältä!

Tänään vain pakolliset kotihommat ja evästen laitto eikä yhtään mitään ylimääräistä. Ketuttaa hyvinkin ankarasti. Lisäksi minulla on outo aavistus, että Varastolla kämppikseni pitäisi "parantua" sairikseltaan tällä viikolla.... Hmph! Lisää kaffetta, mä liikun vielä.

 

 

POLKA, JOKA AIKOO OTTAA IISISTI!

PS: Kuva ei suostu keskittymään, väittää Vuotatuksen Vepa, prle...... argh ja hmph!