VÄSYMYKSESTÄ SEKOPÄISENÄ...

 

myönnän, että olin eilen taas niin väsynyt päivällä, että todella sekoilin. Lähdin duunista klo 13 jälkeen, vaikka piti klo 14 jälkeen. Oli vaan sopivasti vähän töitä ja äkkiä totesin olevani ulkona odottamassa taksoa ja ihmettelemässä, miten se onkin niin myöhässä. Mmmm, no joo, kohta huomasin ja painuin vähin äänin sisään. Kastuin sopivasti oikein vilakan nihkeäksi ja pian sama uudestaan. Tie vei vaihteeksi toiselle puolelle Pazilaa *ja nyt taputuksia ja rukseja seiniin*. Sain lopulta jätettyä passihakemuksen ja uuden saapi noutaa jo noin viikon päästä. Ai miksi Pazilan milizeille? No, joku käkesi tarkistamaan, että onko Malmilla enää lupapalveluja – eipä ollut, ei todellakaan. Turha reissu olisi tullut tehtyä eli alitajuntani pelasti (olen varmaan jostain sen lukenut, mutten tuolloin sen kummemmin noteerannut). Ei ollut ihmeesti väkeä muuten jonossa!

Ja eipä tietenkään ollut väkeä, oli niin saatanallinen keli kuin olla ja voi. Lunta tuli joka puolelta, varsinkin tuolla kustannuspaikan lähellä, jossa muutenkin tuulee pyörteiden lailla. Ejjumankauta, jos tämä jatkuu, en pääse tänään enää töihin. Pääsy eilen kotoonkin oli jo työn ja tuskan takana. HMPK ei ottanut pikatilauksia lainkaan, taksoa joutui odottamaan 35 min eli käytännössä 45 min ja koska tämä oli kimppis, kaveri odotti siis vielä 10 min tähän päälle. Koko matka milizeilta kotiin kesti tunnin. Häpi-häpi-joi-joi, voihan vee sanon minä! Joko tuo lumentulo loppuu tai minä käytän heti sitä uutta passiani (ketään tämä uhkaus ei kyllä todellakaan hetkauta, sen minä tiedän).

Lisäksi masiinat Varastolla takkusivat ahdasmielisesti, vikaa ei löytynyt yrityksistä huolimatta eli syy ei ollut käyttäjäportaassa vaan muualla. On se mukava, että tunnissa joutuu sulkemaan koneen viisi kertaa sen jumiuduttua tietyssä kohteessa ja sinä aikana saa yhden pikkuhomman valmiiksi. Raivona kävin, ehkä se väsymys tulikin siitä?

Jotta raivoa olisi riittänyt, näin erään erittäin törkeän liikennerikkomuksen odottaessani toisen kerran taksoa. Jospa vain olisin nähnyt myös hemmon rekisterinumeron! Kokoperävaunullinen rekka pysähtyi ruuhkassa ja alamäessä jopa päästämään ison lauman jalankulkijoita suojatietä pitkin aseman suuntaan. Tämän rekan ohitti helvetillistä vauhtia vasemmalta ohi kaahaava nuorempi hemmo, joka puhui tietty kännikkään. Tapahtui niin nopeaan, että tosiaan en nähnyt rekkaria (ja sitä saatanan tahmaakin tippui), mutta siinä oli kyllä vajaat puoli metriä rakoa, ettei olisi tullut rumihia, perkele! Aasikallo idiootti!

Lisäksi raivoan vielä etukäteen sille, että tänään on mentävä The Uudelle Konttoorille. Siitä nyt tehtiin oikein juttu, miten minä sinne pääsenkään ja että on pakko tulla! No, minut viedään ja sillä selvä. Tosin eilenkin aamulla eräs meillä töissä oleva ihmetteli, miten minä taksolla kuljen :O Jo vain perkele, huvikseni tietenkin ja muiden kiusaksi. Että hänelläkin olisi jotakin kysyttävää. Ja viimeistään tuolla uudessa torpassa otan rollerin vittuillessani käyttöön, että loppuvat nuo kyselyt horjumisesta, väsymyksestä ja kosketusarkuudesta (en anna ihmisten halailla!). En mitenkään oikeasti jaksaisi rahdata itseäni portaita ees-taas, mutta se on nyt vaan pakko, koska ilmeisesti hissejä ei ole vielä "avattu normaaliliikenteelle". Voihan perseensuti ja muuta mukavaa...

Piruuttani vielä, että oikein tulisin pahalle tuulelle, varasin labra-ajan ja sainkin sen ylläri-ylläri jo ensi viikon keskiviikko-aamuksi. Eli syömättä taas ja pitkään koska en apehdi klo 17 jälkeen ja aika on klo 7.50. Paskaakos nyt tuosta, on sitä kummempaakin tehty. Joskus oltu pari viikkoakin melkein syömättä, koska hyvä vasikka elää vallan mainiosti juomallakin!

Ja jotta kaikki olisi täydellistä, tänään on taatusti hemmetin pluikasta, kaikki reitit auraamatta enkä saa edes ulko-ovea auki. Jesh, nautittavaa! Lisäksi olen menossa töistä postiin (Roayl Mail toimii, kengät taitavat olla jo odottamassa!) sekä ostamaan päärynöitä. Hmph, nekin ovat loppu *mums-mums-mums*.

Jollei tuo lumentulo kohta lopu niin... sitten se jatkuu. Minä menen laatimaan kaffetta ja riipimään sellaisen lääkityksen, että ketuttaa vielä entistä enemmän tai sitten tajuttomuus iskee jo menomatkalla! Nih kerta.

POLKA, JOLLA ALKAA OLLA VÄHÄN LIIKAA KANNETTAVANA!

 

KAIKENLAISTA, MUTTA EI MITÄÄN HYVÄÄ...

eilenkin oli olevinansa jonkinlainen miitti. Njäh, siitä, kuka saa minkin huoneen uusissa tiloissa. Arvatkaas kuka joutuu ainoaan kahden hengen huoneeseen ja saa kaverikseen täysin uppo-oudon lähes-teinarin? No Welhotarpa tietenkin. Ei ollenkaan ajateltu, että meitä kaksi osa-aikaista voisi olla samassa huoneessa. No, ei kai, eihän se vissiin sovi. Jos minä vaikka haisen tai jotakin. Tai puhun rumia. Tuo lähes-teinari siksi, että hän on huomattavasti nuorempi, minua välillä lomittanut leidi, jolla ei valitettavasti ole kykyjä. Upon mukaan "minä siirtäisin hänelle tieto-taitoa". Kissin kellit, jos koko suku on työllistetty jollain kumman tavalla Varastolle ilman mitään pätevyyksiä, mikä minä olen häntä neuvomaan? Hiukan alkoi ketuttaa. Toisaalta, minä voin istua ja tehdä töitäni ihan missä tahansa, ei haittaa! Ja minähän olen vain osa-aikainen, ainakin toistaiseksi. Minä mistään mitään välitä, kunhan on työpöytä, toimiva kone ja tuoli. Sekä jossakin mikrouuni, jossa lämmittää kasvismössönsä ruokatauolla sekä keitellä kaffet parissakin eri välissä. En minä muuta töissä tarvitse – en ainakaan sosiaalista kanssakäymistä, en edes puhelinta! Pirulauta, nih...

Pääsin muuten siinä myös kysymään, miten on ajateltu kulku noin niinkuin hissin ja portaiden yms. puolesta? Entäpä koko apuvälinevalikoimani (tämä oli heille yllätys) säilyttäminen, mahtuuko rolleri ohittamaan toisen, kun väki vanhenee ja kälystelee hiljallensa? Juu, kaikki järjestyy kyllä, luvattiin. Onhan se töihin päästävä! Aivan, onhan se. Onkin sitten eri asia, mitä kautta? Eli pääseekö suurinpiirtein suoraan vai kiertämällä puoli taloa hankea pitkin – tästä lähinnä olin kiinnostunut. Erittäin mielenkiintoisia raportteja tulee sitten taatusti ensi kuun lopussa. Seikkailuja, kiroilua ja taatusti itkua ja väninää. Minä kun en todellakaan enää ihan kaikkea jaksa kestää – en varsinkaan paskamaista suhtautumista toisilta ihmisiltä.

Tämähän jäikin mietityttämään puoliksi päivää. Loppupäivän olinkin sitten huolissani ja ajattelin kahta muuta ihmistä – tosin erillään toisistaan, mutta silti. Vilkutus teille, jos olette kaistoilla! <3

Löysin sentään sen tärkeimmän eli pankkikortin tunnusluvun illalla. Ensin luulin jättäneeni sen töihin hyvään jemmaan, mutta sitten kerran kiukuspäissäni muutin puolet työhuushollista jo kotiin ja toin nekin paperit mukanani. Hyvä niin, pääsen maksamaan ainakin ruokakaupassa muonani huomenna. Pakko mennä kaupoille, ei minulla ole taaskaan kuin salaattia ja purjoa sekä paprikoita. Pari porganaa. Yksi orpo päärynänretale illaksi... Jospa kävisi tänään iltapäivällä milizeilla ja huomenna kaupoilla? Harkintaan ainakin pariksi tunniksi – sitten pitääkin vaihtaa taksomatka tälle päivälle tarpeeksi ajoissa. Nyt voisi käydä jättämässä sen passihakemuksen sopivasti, kun on henki päällänsä.

Mitään muuta henkeä ei oikein olekaan – asiat eivät ole hyvin, mutta joillakin ne ovat kuitenkin vielä huonommin. Kaffetta ja mömelöitä, valvomisen jälkeen on taas toivuttava työkuntoon.

POLKA – HÄN JOKA VALVOO TAHATTOMASTI KAIKET YÖT!

 

JOTESKI GROTESKI

fiilis taas lähteä masokistinomaisen tahallisesti kiusaamaan itseään kolmeksi päiväksi Varastolle. Juu, edessä on aika karmea viikko. Viime viikko oli nimittäin kohtuurauhallinen, kun lapselliset olivat hiihtolomalla. En ymmärrä miksi? Ei meillä kukaan ollut hiihtolomalla, vaikka minulla oli koulusta lomaa. En minäkään pitänyt hiihtolomaa, kun Belgalla oli ns. hiihtoloma. Täpövarmasti se johtuu siitä, että meistä kumpikaan ei hiihdä. Eikä meillä ole koskaanikinä ollut myöskään varaa matkustaa tuolloin mihinkään. Jotkut kuuluivat nytkin olevan jollain Välimeren risteilyllä :o Ei ihan pientä enää, sano... Eipä käy katteeks muuta kuin hiukan lämpötilan suhteen. Muuten jokainen tehköön juuri niinkuin haluaa. Minä voisin pitää viikon lomaa ja viihtyä täällä kotona. Sulkea kaikki viestimet, ostaa pari korillista viinaa, muutaman laatikon viiniä sekä jokusen kopan lonkeroa. Kyllä se hiihtäminen kävisi sen jälkeen jo ihan luonnostaan. Myös ryömiminen, otsanahkaa rypistelemällä ainakin.

Juuei, en taaskaan saanut eilen tehtyä yhtään mitään järkiperäistä. Paitsi ne normit eli siivous, eväkset, pakkoruisku sekä vaatteet täksi viikoksi lähettyville. Vähän kirjoittamista, hyvin sotkuinen teksti sen tilalle, jonka väitettiin olevan lähes kopieeraamista jostakin. Olen edelleen lievästi loukkaantunut, koska inhoan em. henkilöä lähes rajattomasti... en kai minä menisi semmoista edes piruuttani lainaamaan? Jos jokin mielipide tai sanonta ao. opuksesta on sama, se hyvinkin voipi johtua myös siitä, että on sattunut lukemaan sen ja napannut sieltä parikin makoisaa kohtaa. Ei sen kummempaa. No, antaapas tämänkin taas olla. Raivo kangistaa entisestään eikä tässä muutenkaan ole olossa hurraamista.

En muuten jaksa enää itsekään tajuta, miten minä selviän näin vähillä unilla. Vai olenko minä teidän(kin) mielestänne jotenkin pihalla koko ajan? Tillin-tallin-tulkku, hyvin luistaa suksi! Asialistalla tänään uuden verokortin toimitus eteenpäin ja sitten piti olla myös jotakin, jota nyt en taaskaan muista. Se oli jotakin, jonka suunnittelin kirjoittavani ylös, että nmenomaan muistaisin sen. Nyt en ole siis muistanut kirjoittaa sitä muistiin. Hyvä minä! Ei mikään hatarapää... Haa, tulihan se mieleen. Uusi maksukortti ei jostakin syystä toiminut, herjasi väärää PINniä – ei pidä paikkaansa, sano. Jossakin on jotakin mätää ja se on tarkistettava justkohta.

Jahas, torpasta on tällä viikolla taas lähdössä pieni määrä tavaraa. Erittäinkin hyvä niin. Mitä minä kaikella rojulla teen. Toisaalta, ennen oli tapana sanoa, että olisi huutokaupassakin jotakin myytävää... Minun jälkeeni ei ole tarvis pitää mitään huutokauppaa, minä teen sen itse jo etukäteen! Ja lisäksi saan sen verran rahaa, että maksan pois punaiset maiharit ja pari kertaa käyn taas ruokakaupassa, joka ei ole paha sekään. Kaikki on kotiinpäin, näillä liksoilla ja tuilla nimittäin.

Seuraavat päivät menevätkin normipäivitysten merkeissä, mikäli ei mitään todella erityistä tapahdu. En minä jaksa enää illalla tahi aamulla yhtään mitään. Olen jo nyt kyllääntynyt kaikkeen, sorry vaan te kaikki, jotka innokkaina ja pirtsakkoina pyyhällätte yli lumikenttien työmaillenne. Minä en vaan jaksa!

Nyt on saatava kaffetta ja kunnon mömelöt, vaikka nekään eivät auta. No, on ainakin otettu – ei voida väittää, että vastustaisin hoitoa eli olisin hoitokielteinen! *muahahahaah*. Olen vain sitä mieltä, että minun pitäisi itse saada valita omat lääkkeeni ja hoitoni.

POLKA, JONKA ON TAAS LÄHTEMINEN ROPOTTAMAAN!

 

AAMU SAA, MINÄ EN...

enkä minä nyt oikeastaan haluakaan. Siis yhtään mitään muuta kuin pysytellä neljän seinän sisällä. Ulkona on taas synkkää, lumista ja jäistä, koleaa ainakin, jollei peräti kylmää. Sisällä edelleen helkkarin vilakkaa. Päällä on ympäri vuorokauden useampi kerros vaatetta. Olkoot vaan energiansäästötalo, mutta ei kai sen tarkoitus ole palelluttaa ihmisiä alkukesään asti. Silloin nimittäin aloitetaan taas hidas paahtaminen koko kesän ajaksi. Ei hjuva, ei. Ei kyllä koskaan, kyllähän te meikäläisen tiedätte!

Belga kävi eilen lounaalla. Viihdytimme itseämme epäperinteisesti itse tehtyjen pizzojen (sentään pienien ja terveellisten) ääressä, jälkkärinä jädeä. Jädeähän sopii syödä ympäri vuoden, toki. Se on aina hyvää, ainakin kaffen seuralaisena ja joskus vaihtoehtona parempi kuin pullat ja piiraat. Hyvää oli, kuitenkin. Pähkäiltiin siinä yhtä ja toista, ei mitään tähdellistä kuitenkaan. Asunnossaan hän on viihtynyt sen, minkä on ehtinyt siellä oleskella eli eipä kovinkaan pitkään. Opiskelijan päivät ovat yllättävän pitkiä, jollei iske etäpäivä. Silloin taas päivä koneen ääressä on pitkä. Häiriköitä ei talossa kuuleman mukaan ole, joka on aina tietty iso ilo.

Itse tässä pitäisi toimeentua normaaleihin söndaagin hommeleihin. Harrastaaa kursorista siivoamista eli karvat ja kissanhiekat imurointiin. Pakkoruisku sen todistamiseksi, että pystyy vielä edes menemään itsenäisesti suihkuun ja konttautumaan taksoon, ehkä. Niin tosiaan, taksot on tellittävä ja eräs omalaatuinen reissu ympättävä keskiviikolle. Pirulauta, minulla olisi mitään tekemistä sielläpäin kaupunkia, mutta nyt on pakko. Kehtaa aina Belgaakaan pyytää noutamaan jotakin typerää härpäkettä. No, tuhluutan loppukuun matkani kuun viimeisenä päivänä. Se onkin oikein ja sopivaa. Kun samalla reissulla hoidan vielä jokusenkin posti- ja kauppa-asian, saan matkat hyvinkin kulutettua. Niin tänään vielä, ainakin kolmeksi päiväksi pitäisi evästä laitella eli jotain vihannespataa muhituttaa. Tänäänkin olisi kiva varmaan syödä jotakin, en vaan vielä ole keksinyt, mitä se voisi olla. Kaalipiffejä ja lohkopottuja? Ehkäpä...

Eilisillan sainkin kulumaan lueskellen, kirjoitin ulos pari juttua sekä roilailin netissä loppuehtoon. Ihan asiatonta asiaa, ei siis mitään tärkeää. Kunhan ihmettelin taas kaikenlaista outoa, mitä eteen on tuotu. Ja kaikenlaisia kummallisia ihmisiä(kin). Unesta ei taaskaan tietoa, heräilin tuossa klo 1 tienoolla ja sen jälkeen pyöriskelin peittojen väleissä. Sitten oli pakko nousta, ei vaan jaksanut enää sitäkään. Tämä tietänee taas iltapäivätirsoja, kuten lähes joka päivä tuossa klo 15 – 16 kähmeessä. Tunti tai vähän toistakin, melkoisen sikeää unta, jo jaksaa taas hetken tehdä jotakin "tärkeää".

Sunnuntai-ahi iskee kyllä taas päälle! En minä tahtoisi lähteä taas kiusaamaan itseäni Varastolle, kun tietää hyvin tarkkaan, mitä on tuloksena. Huomenna puoliltapäivin olen jo aivan reporätti ja illalla hyvinkin krantusti puhuteltava ja kipeä. Ja sama jatkuu pari päivää, loppuviikko menee taas toipumiseen jne. Tästä alkaa muodostua myös omanlaisensa kaava. Uudempikaan lääkitys ei pure oikeastaan yhtään. Tekisi mieli alkaa yhdistellä näitä, mutta sisuskaluilla voi olla asiaan jotakin sanottavaa. Paskat minä lekureiden mielipiteistä, mutta maksa ja munuaiset ovat vähän eri asia!

Ei siis mitään tavanomaisesta poikkeavaa. Ei mitään odotettavaa. Ei mitään kivaa tiedossa. Ei mitään. Ehkäpä ihan hyvä niin, jos selviäisi edes tästä jokapäiväisestä helvetistä.

Päivän slogan: Elämä ei ole kilttiä – miksi minä olisin?!

Päivän biisi: Piss Factory

Luettua: Sari Järn – Hiirestä puumaksi. Ehkä tämä on olevinaan hauska, mutta jokin tässä mättää. Tee se, mitä haluat tehdä -asenne ehkä eli älä valita, vaan tee jotain tai tyydy siihen, mikä olet. Aapinen kirjaimellisesti A:sta Ö:hön, hauska ehkä "tyttöjen illassa" drinksujen välillä luettuna. Korhonen-Salmi – Ratkaisujen Suomi, Unelmista töitä. Kahdeksan itse menestynyttä johtajaa kovasti esittää innovaatioita, jotka minusta eivät toimi. Ei anna aihetta toimenpiteisiin, työttömiä tämä taatusti vain vituttaa (minuakin alkoi reilusti kyrsiä eräät asiat). Glenn Willstedt – Iran.Työtä ja seikkailuja ruusujen ja satakielten maassa. Kaksi vuotta Iranissa 1960-luvun puolivälin tienoolla. Kertomuksia työstä maatalouden parissa alankomaalaisen järjestön työntekijänä. Aika hyvää kuvausta sikäli, että herra vaivautui perehtymään kieleen, paikallisiin olosuhteisiin, historiaan jne. Ajankuvanakin hyvä, eli minä pidin. Teeskentelemätön, vaikka ihan pientä itsekehua on havaittavissa ;) Satu Grönroos – Lumen syli. Lapsen silmin kerrottua elämää Helsingissä, välipaloina elämää opettajan silmin... Ei paha ollenkanas, tästäkin meikäläinen taas piti ajankuvana, köyhän arjen kuvauksena sekä kovin tutunoloisen koulunkäynninkin selvittelynä. Emma Donoghue – Huone. Hurja tarina pojasta, joka eli ensimmäiset vuotensa huoneessa, siepatun äitinsä kanssa. Miten heidät vapautettiin ja mitä siitä seurasi. Tämän luki kyllä hievahtamatta, eläytyen ja – kumma kyllä – ei järkyttyen. Lähinnä ainakin itse elin Pojan ajatuksia ja maailmaa ajatellen. Suositan, todella erilainen erinomainen opus! Merja Mähkä – Ihanasti hukassa ja kuinka sieltä pääsee pois, 543 päivän reppumatka. Tämähän oli se Ehtoopulun blöginpitäjä ja suuri osa tarinasta onkin tuttua. Luin nyt kerralla, kun itse ei enää tällaiselle reissulle pääse. No, ei tässä kyllä oikein ihmeellistä mikään muuten ollut, sorry vaan. Åke Edwardson - Niin korkealla pääskyset, ettei niitä nähdä voi. Taas hieno opus kaverilta. Myrsky tuhoaa perheen metsän ja myöhemmin tavallaan myös perheen, kun poika loukkaantuu metsässä ja joutuu koomaan. Mitä tapahtuu pariskunnan suhteelle, ulkomaailmalle, miten aikakäsitys muuttuu, miten suru koetaan jo etukäteen ja miten etukäteen voidaan valmistautua lähes kaikkeen? Synkähkö, mutta kuitenkin toiveikas kirja, jossa paljon ajateltavaa. Suositan jokaiselle! Liisa Karvinen – Riisiä tiskin alta. Tarinoita nousevan auringon maasta. Onko Japani vain liikemiehiä, kiirettä ja omituisia hahmoja sekä teollisuutta? No ei sentään, tässä aika erilaistakin kuvausta nykypäivän kulttuurista, uskonnoista, juhlista, tavoista, paikoista – mukavasti metroasemia hyväksikäyttäen. Suositan Japani-friikeille, tässä on sitä jotakin! Rosamund Lupton – Sisar. Omelalla tavalla toteutettu dekkari, jossa sisko antaa lausunto asiasta. Tarina alkaa, kun Beatricen äiti soittaa pikkusiskon, Tessin, kadonneen. Ja Beatrice lähtee selvittämään, mistä oikein on kyse. Katoamiseen hän ei usko ja lopulta selviää, mistä on kyse – murhasta, mutta minkälaisesta! Sekin selviää aikanaan. Pidin ja suositan, sen verran oli mallikkaasti toteutettu. Ja tottakai osa näistä tulee esille siellä toisaalla (ja muuten muitakin, pysykää kaikilla sivustoilla siis). Lisäksi tietty jätin osan vielä mainitsematta, ettei kukaan taas väitä minun kehuskelevan jollakin.*härn & wirn*.

POLKA, JOKA ON JO ÄRSYYNTYNYT TÄHÄNKIN PÄIVÄÄN!

 

VÄSYTTÄÄ, ON KYLMÄ, SÄRKEE...

ja siinähän ne tulivatkin taas, ne päivän teemat. Eli ei mitään uutta. Residenssissä on todella viileää ja jotenkin kolean kosteaa – grauh. Tästä kovasti tykkäävät kaikki särytkin. Onneksi on hartiahuivi ;) Se lämmittää tässä istuessa oikein mukavasti. Vahinko vaan, että ihan kaikkea ei se päälläkään pysty sentään tekemään.

Eilisestä ei mitään erikoista, paitsi tietysti se, että residenssissä kävi vieraita *kruksia seinään*. Toveritar & ystävänsä pistäytyivät, mukavaa oli. Enkä minä eilenkään saanut sitten mitään järkevää aikaiseksi, kun sammahdin iltapäivällä kauppareissun jälkeen. Oli pakko ottaa päikkärit. Tai mitenkään pakko, minähän suorastaan kaaduin sänkyyn. Jonka jälkeen ei sitten taas meikäläisestä mitään irronnutkaan. Hmph, saamaton akka, laiskakin vielä!

Eikä tänään ole edessä mitään sen kummempaa odotettavaa. Belga on tulossa syömään ja tuo kissanhiekat tullessaan. Se säkki on liian painava meikäläisen kantaa näillä käsillä – ei vaan onnistu enää. Jotakin syötävää siis pitää väkertää – juu, on tuolla fisua ja jotakin muutakin, että apetta saadaan aikaiseksi. Toisaalta se tarkoittaa myös sitä, että minä en saa päivän aikana mitään muuta aikaiseksi, kun aktiivisesti seurustelen Belgan kanssa (-> minä luen ja sanon jokusen sanan, Belga lukee omiaan ja sanoo muutaman sanan). Näin aktiivisia meillä ollaan seuraelämän osalta. Eikö vain olekin jännittävää?

Tekisi mieli kyllä tehdä yhtä jos toistakin, mutta tämä hemmetin kylmyys käy kertakaikkiaan luihin ja ytimiin lihasten lisäksi. Tuntuu, että on vielä tavallista jäykempi. Kipusärkymömelöt eivät auta pätkääkään, prle. Täällä tarvitaan joko kunnon huimeita tai sekokäyttöä. Otin minä eilenkin pari lasillista viiniä *toinen kruksi seinään* sekä yhden lomperon, mutta eihän nekään mitään vielä ehtineet lämmittää, eivät edes naurattaa ;) Olisi nimittäin oikeastikin tehtävää eli ensiksikin kirjoitettavaa ja toiseksi ommeltavaa, siis ompeluskoneella tehtäviä hommia. Tietty lisäksi kaikenmoista kotohommaa. Ja jotakin pitäisi saada Huutikseenkin taas lisämyyntiin... Ehkä tyydyn vain kirjoittamiseen, se on kuitenkin lähes pakollista tointa.

Nyt on pakko mennä kuitenkin keittämään uusiokaffet. Söin kylmää jugurttia ja nyt se on jäisenä möhkäleenä tuolla jossakin. Hrrhrrh!

POLKAN MIELESTÄ KYLMÄKIN KAHVI KAUNISTAA, MUTTA EI TEE IHMEITÄ!

 

PERSTAIN NORMIHOMMIA TAAS TIEDOSSA...

eli tässä aamulla taas posti-kirjasto-kauppareissu. Toivottavasti siellä ei ole ihan niin pluikasta, miltä näyttää. Ei nyt ihan hirveästi tarvitse ulkona käveleskellä, mutta silti... mieluusti en kuitenkaan teloisi itseäni – tai toisaalta, silloin voisi kerrankin saada paremman lääkityksen. Ehkä en pelkästään sen takia lähde kaatuilemaan turvalleni.

Oikein satoisa kirjakevät jälleen tulossa! Miten mukavaa, vaikka en olekaan "akateeminen lukija, joka on lukenut 15-osaisen romaanisarjan 8 osaa". Tämä oli tuolla eräässä kommentissa, jestas. Minä tunnen myötähäpeää tuon ihmisen puolesta, lisäksi myös häpeäisin käyttää tuollaista meiliosoitetta. Mutta kukin taaplaa tyylillään ja minun blögini tämä on edelleenkin. Eli kirjasto tarjoaa kädellisen kirjoja, postissa tuli jo kolme uutuutta ja muutenkin on pino lukematonta materiaalia, joten asiat ovat aivan kohtuullisella mallilla ;) Kun toimeentuisi vielä kirjoittamaan vähäsen  enemmän, olisi vielä parempi. Sain eilen editeerattua kuitenkin kolme versiota framille. Hyvä minä *hakee silitysrautaa silittääkseen itseään päähän*! Kyllä se tästä, kun jaksaisi sinnitellä parin urpotuksen verran...

Mitäpä muuta? Särkee ja väsyttää eli varsin tavanomaista, lisäksi on edelleen aivan saakelin kylmä! Menen kohta keittelemään toiset aamukaffet, muuten tästä ei tule yhtään mitään. Petiin ei uskalla mennä edes lämmittelemään, jos sinne torkahtaa, menee vielä takso nenän edestä. Mömelöt on kiskottu, yhden säästän lähtiäisiksi, että jaksan koko reissun. On siinä taas pähkimistä, miten kantaa kaiken säällisesti kotoon. Ehjänä, itse, siis. Loppupäivä meneekin särkyillessä. Ai niin, Toveritar lupasi poiketa ehtookaffella noutamassa säkillisen potkupukumateriaalia :) Pitäisiköhän tehdä jotakin tipupiirasta tms. apehdittavaa... No, katson vajoanko päikkäreille vai pysynkö hereillä. Onneksi tein eilen vihanneskeittoa ison kattilallisen, joten syötävää on valmiina lounaaksi.

Ei, en pysty kommentoimaan mitään uutisia. Niissä ei ollut mitään kommentoitavaa, ainakaan minun mielestäni. Muut hehkuttakoon erinäisillä asioilla ihan miten huvittaa! Jospa minä hehkuttaisin sillä, että Hörhö soitti anoakseen avaralainaa ja sain kerrassaan raivohepulit. Herrahenkilö sai kuulla yhtä-ja-toista sekä varsinkin erinäisistä töppäilyistään. Ei tullut lainaa eikä edes lupaa poiketa kylässä - ainakaan vähään aikaan. Pirulauta, minulle ei tehdä kakkakepposia eikä vedetä välistä, nih!

Ja ihan piruuttani säästän lukulistani joksikin toiseksi päiväksi. Tänään sitä ei viitsi laittaa framille enkä jaksa näin aamusta etsiä linkkejäkään. Lista onkin jälleen varsin mittava (joitakin sekin jo tuntuu kiukuttavan) – joskaan ei välttämättä laadullisesti :D Vertaan edelleen eiliseen kommenttiin.

No nyt sitä kaffetta! Harmi, ettei kissiä voi opettaa edes pieniin kotitöihin apulaiseksi. Hmmm..

POLKA, JOKA ON JÄLLEEN MENOSSA JA IHAN PIAN TAAS TULOSSA!

 

MITEN KÄYTTÄÄ APUVÄLINEITÄ VÄÄRIN, OIKEIN, NURIN?

Höh, ensin saatte kuitenkin päivittäiset märinät; jos nyt jumalauta sattuisin tapaamaan omisarviksen, minulla olisi paljon ja painavaa sanottavaa. Olen valvonut viime yön uikahdellen (perustermi: uikutus, uikuttaa) vähän väliä. Oikea käsi on niin kipeä, ettei mitään rajaa. Mikään asento ei ole hyvä. Kumma kyllä, kirjoittaminen ei sitä sentään pahenna :o Eli se taas sen leidin tiedoista, osaamisesta yms. Minä vakavasti alan nyt kyllä miettiä sitä omakustanteista yksityistä, asioihin perehtynyttä lekuria! Pirulauta, eihän tuo omisarvis todella viimeksikään kuin hyvin yksisanaisesti "tutki" kättä eli tsekkasi vain liikeradat. Argh – ketuttaa täpöllä. Vetelin nyt vahvempia myrkkyjä, mutta ei auta yhtään...

Niin, näistä apuvälineistä. Ensinnäkään rollerilla ei näillä keleillä kannata edes yrittää ulos. Se on jo itsetuhoista käyttäytymistä ja minä haluan ihan itse päättää omasta itsetuhotavastani. En siis halua lonkkamurtumaa ja sen jälkeistä keuhkokuumetta tms. Vehkeen kääntösädettä, säätöjä ym. olen kyllä kuivatestannut eli hyvä on. Mutta suihkutuoli, se on nannaa. Suosittelen ihan jokaiselle, jos on liukas plaattia tms. Kun tässä mallissa on selkänoja ja käsinojat sekä pärsheelle riittävästi tilaa, on se melkein torpan parhaita istuimia. Kun kuumalla vedellä vielä ensin lämmittää sen ja sitten rötkähtää istumaan, jo vain kelpaa suihkutella... Tykkää! Sitten nämä ottimet ja noukkimet, mitä ikinä ne nyt oikealta nimeltään ovatkaan. Kovin ovat kätevät, kun piti esim. laatikoston takaa (jonne hätinään imuri mahtuu, mutta imuroin vain sunnuntaisin) onkia sinne rapisseita kukan kuivuneita lehtiä. Kuulin, kun Vinski narskutteli niitä... sen jälkeen seuraa säännöllisesti karmeat sikaoksut, joten lehdet pois. Noukkimillahan se kävi tosi näppärästi. Ja sitten niillä voi vielä hyvin hellästi puristaa kissiä takamuksesta ;D Vinski-ressu ei yhtään tajunnut, mitä tapahtui. Ei osannut yhdistää kapistusta takamuksensa puristukseen, katseli vain todella hölmistyneen näköisenä ympärilleen. Oliko se KissaJumalatar, joka muistutti olemassaolostaan? >o< Anteeks, alkoi oikeasti naurattaa... Eli kyllä niille on kaikenlaista käyttöä, vaikka sitten vähän erilaista kuin ehkä olisi tarkoitus. Ylähyllyiltä saa aika näppärästi tavaraa jne. Ai niin, sitten vielä tuo apukoroke, joo. Onhan siitä hyötyä, pääsen jopa toiselle ja kolmannelle hyllylle asettelemaan tavaraa. Saan pesukoneen pistokkeen ihan itse seinään. Ja joka hemmetin välissä onnistun iskemään siihen varpaani, kun se ei ole käytössä ja seisoo tuossa keittiössä. Miten minä aina osunkin sopivasti siihen? Näin siis käytämme apuvälineitä... oikein, nurin ja luovasti.

Jahas, tänään pitäisi toimeentua kirjallisiin tehtäviin sekä suunnitella huominen posti-kirjasto-kauppareissu. Eilen ehdin käväistä postissa ja atteekissa sekä kaupassa sen verran, että hain kaffetta, leipää, näkkäriä – no ja tietysti niitä päärynöitä :D Ehkä huomenna pitäisi jotain oikeaa ruokaakin. Näin unta, että olin hotelliaamupalalla ja siellä oli joku ihmeen makkaratehtailijoiden tms. kokous. Joka pöydässä oli kasoittain rapeita, ruskeaksi paistettuja makkaroita ja jotain lihajuttuja. Siis semmoisia raakamakkaroita, ikäänkuin itsetehtyjä, täytettyjä lihapullia ja muuta. Ja minä unissani hamstrasin niitä laukkuun.... Pitäisiköhän ostaa jotakin – kanaa vaikka – ja kärsätä sitä pannulla. Ilmeisesti on jokin puutos, jos näen jo tuollaisia uniakin ;) No, tuo odotus on kyllä mitä helpoin täyttää, kerrankin! Jos on nimittäin näin vähästä kiinni meikäläisen tyytyväisyys, voin kerrankin tarjota itselleni sen, mitä alitajunta unessani vaati.

On se muuten jännää, miten esim. UK:n Royal Mail toimii – äärinopeasti siis. Kengistä tuli jo ilmoitus, että ovat postissa tulossa eli Royal Mailin hallussa... ja tiedän, että ne tulevat ensi viikon alussa. Siis Enklannista posti kulkee nopeammin kuin kotomaisen postin Italiaano-vastineessa. Ja muuten, Itelliaano onnistui jälleen kerran hukkaamaan minulle tulossa olleen kotimaan lähetyksen. Toisen lähetyksen oli lajittelukone runnellut aivan silpuksi, kuorineen, sisämuoveineen päivineen. Onneksi sisältö oli tallella ja vain vähän pölyinen ja pölykin lähti ravistamalla. Sentään mukana oli kohtelias pahoittelukirje ja koko roskakasa oli survottu postin omaan isoon kirjekuoreen. Mutta näin siis meikäläisellä, joka käyttää postia todella paljon!

Nyt taidan mennä väärinkäyttämään vähän kahvetta, lisää siis!

Hey, let's be careful out there! Pluikasta on, raatiossakin jo varoiteltiin. Älkää myöskään kulkeko räystäitten ali!!!

POLKA, JOTA SÄRKEE *etsii jo lisämömelöitä kaapista*, JUILII JA KETUTTAA!

 

MUMS – KEKSIVIIKKO

 

ja tämän viikon viimeinen työpäivä. Ei paha, ei yhtikänäs. Tosin taas tuli tällekin iltapäivälle hommattua posti-atteekki-kauppakeikka, että saisi varmasti koipensa oikein kipeäksi. Ei kai sitä muuten pysty rentoutumaan, ellei siis ole kipeä. Toinen juttu on tietysti se, että pitää noutaa kirjapaketti, kipulääkkeitä sekä heekkuja (no niitä sardiineja ja päärynöitä)!

Meillä muuten asuu tuommoinen karvakasakin, joka tykkää sardiineista yli kaiken. Vinski sai suorastaan hepulit kun t a a s eilen illalla avasin purkillisen ja tein näkkärileipiä. Hmph, olisipa yhtä innokas päärynöidenkin suhteen, mutta ei nyt sentään. Osa purkista oli siis annettava Vinskille verolle pantavaksi (paneminen mainittu!) sekä loput nuoltavaksi. Kyllä muuten tuli siistiä jälkeä (sekä väsynyt ja tyytyväinen kissa, joka kyllä haisi kammottavalle!).

Eilen en jaksanut *milloin minä muka muuten olisin* tehdä niin yhtikäs mitään! Kunhan pupelsin jotakin, lueskelin, horrostelin ja painuin aikaisin petiin. Ei kertakaikkiaan jaksa. Lisäksi täällä on edelleen aivan hemmetin kylmä. Huoltomies tosin silloin viimeksi käydessään sanoi, että jos vaan tuntuu kylmältä, siitä voi ilmota uudestaan. Mutta kun nämä ovat näitä energiansäästötaloja... hän lopetti lauseensa. Eli ilmeisesti ei mitään toivettakaan saada lämpöä ennenkuin aurinko alkaa lämmittää. Se auttaa välittömästi, tässä huushollissa on isot ikkunat aurinkoon aamusta iltaan eli kesäisin on jo tuskallisen kuumaa. Ikinä ei siis sopiva! Niin minulle aina käy...

Mjoo, eli tylsää on. Tavallansa. En minä kyllä mitään jaksaisikaan, joten ei se harmitakaan. Lisäksi olen taas aamuisin pärskinyt ja aivastellut sojona, joten ehkä parempi näin. Pysyy kotona, ei saa pöpöjä *peukuttaa*. Menee vieraisiin, saa... no ihan mitä tahansa!

Josta tulikin mieleen, että kiitettävästi olen saanut taas rojua lähtemään torpasta. Tänäänkin taas lähtee, ainakin vähän. Juuei, en minä tilalle mitään aio. Mutta, tuota, siis punaiset maiharit alkavat olla sökönä, kertakaikkiaan rikki, haukkaavat lunta, sohjoa ja vettä. Ja minähän pakosti tarvitsen aina punaiset maiharit. Myönnetään, tilasin ja sain edukkaasti, noin 30 monikansallista, uudet, edelleenkin kirkkaanpunaiset, hinta sisältää muuten postikulut. Siis enhän minä v o i olla ilman kirkkaanpunaisia kiiltäviä (ja ehjiä!) maihareita. Vaikka olenkin jo totutellut niihin villasukkaintegroituihin mustiin – ei se kuulkaas ole sama asia, ei sitten ollenkaan. Samalla tosin onnistuin löytämään maailman omituisimmat sandaalit, jotka on kuin tehty meikäläiselle. Ans kattoo taas, tuhluuttaisinko kaikki tienaamani rahat huit hemmettiin. On se iiPei ihmeellinen paikka :O

Ehkä on parasta, että menen keittelemään aamukaffet ja riipimään mömelöt. Alan muuten liian levottomaksi :D Jospa ottaisi illalla sellaiset kevytkännit....

POLKA, JOKA HAAVEILEE, MUTTA EI VAAN TOTEUTA MITÄÄN!

 

KUN EMME YMMÄRRÄ TOISIAMME...

 

siis minä ja omisarvis. Olihan siitä puhetta, että oli eilen lekuriaika. Olin jopa valmistautunut eli lähettänyt meiliä ennakkoon, kuten hän kerran ehdotti. Kas, leidi printtasi ne siinä edessäni ja hätinään lukaisi läpi – ei kai ollut sitten ehtinyt aikaisemmin. No, valitin kuten ennenkin. Sattuu niin, ettei ole tosikaan. Juilii, puikottaa ja muuta. Yöllä en saa nukuttua, en kivuilta enkä muutenkaan. Arvatkaas, mikä oli tulos (tämä on taas se retorinen kysymys)? Lisää lääkitystä eli samaa troppia kuin nytkin mutta himppasen vahvempana ja pitkäkestoisempana... ja sen pitäisi sitten auttaa kaikkeen kipuun, särkyyn, uneen jne. Tuntui taas, että hän ei lainkaan tajua, mistä puhuin. Ainut mikä kiinnosti työarvausta oli se, että oikea käsi on jälleen kipeämpi. Eli siitä taas lähete Kanppiin ja tarvittaessa ultraan ja piikille. Ei muuta, ei siis mitään muuta.

Tosin jälleen ne samat sanat kuin aikaisemminkin, että on, kyllä on rrruunnsaasti mielipidelääkityksiä, Lyricaa ym. joita voisi käyttää. Minä taas yritin muistuttaa, että onhan niitä kokeiltu; joko ne eivät tehonneet odotetusti tai meikä oli pihalla pari päivää. Ei se pihoitus sinänsä mitään, mieluinen olotilahan se muuten. Mutta jos minun odotettaisiin ikäänkuin työskentelevän, on se melkoisen pirullista. Siis hän ei taaskaan kuullut / kuunnellut / ymmärtänyt mitä minä halusin sanoa. Poistuin sitten kipulääkerepsun ja toisen uusitun repsun kanssa jälleen täysin hölmistyneenä. En minä nyt oikein tajua... tuosta lääkkeestäkin sen verran jo tiedän kohtuupitkään käyttäneenä, että sen tehot eivät tuolla määrällä mitenkään voi kattaa koko vuorokautta! Eivät todellakaan. Eli kärvistellään, kiroillaan ja manaillaan sitten taas. Unta varten odotin edes jotakin tainnuttavaa tai edes ehdotusta vaikka melatoniinista – eipä vainen tullut edes sitä. Yritin myös kertoa siitä, että olin saiskussa piikitettävänä ja tarkkailussa, kun kaaduin. Ensimmäinen (ja ainoa) kysymys oli se, liukastuinko pihassa :O Hyvin on persiinnuolenta onnistunut... hätä oli siis vain siitä, olisiko tuo ollut luokiteltavissa työtapaturmaksi. Muuten ei mitään reaktiota tai edes kommenttia. Olin jälleen äimänä käkenä. Turha yrittää – ihan turha.

Toisekseen, ensimmäinen vajaa palkkani ja osa-aikaeläkkeeni olivat tulleet maksuun. Samalla tuli eläkevirmalta tieto, että nyt pidätettiin veroja palkkaprosentilla, mutta seuraavaksi menisi 60 %, jos en toimita uutta korttia. Ja minä juuri ennen vuoden vaihdetta pyysin uudet verokortit. No, ei kun soittamaan ensin eläkevirmaan ja kyllä, näin on, pitää ja tarvitsee pyytää. Heillä ei ollut merkintää toimitetusta asiakirjasta. Sitten jonottamaan verokorttiasiassa. Ja kas, sainkin kuulla, että pidätys oli laskettu väärin eli kuntoutusrahan mukaan, ei kuntoutustuen eli osa-aikaeläkkeen ja puolipäivätyön mukaan erikseen. Leidi nopeasti laski, että pidätysprosentti pienentyisi vielä 3 %. No minä taas ihmettelemään, pitäisiköhän tuo nyt lopulta paikkansa. Met odotamma, ei siinä mitään. Kivahan se on saada vähän enempi rahaa, mutta voipi lopulta käydä ohraisesti loppupeleissä, jos saa mätkyjä. Mutta, omahan on vikansa. Eivät ole ilmeisesti kaikki kovin itsekään perillä kaikista eri tukien maksumuodoista verotuksen osalta. Nimittäin tuolloin minulla oli päätös edessäni, josta luettelin tiedot leidille, joka sitten ne ensimmäiset kortit laski ja lähetti. Ehkäpä tämä voidaan laskea iloisaksi kuitenkin, jospa sillä rahalla saa viikossa kapan päärynöitä edes!

Kerroinhan, että kävin viime viikolla herkkuostoksilla enkä keksinyt muuta herkkuja kuin päärynät ja tomaattisardiinit. Ne päärynät ovat jumaleissönin hyvejä, enää on yksi jäljellä. Niihin tulee hinku. Samoin sardiinit ovat loistavia ruis-seesamnäkkärin päällä, njam. Näitä täytyy siis hankkia lisää, ainakin varamuonaksi! Jos minun herkkuni eivät ole tämän kummempia, lienee lupa ostaa ja syödä niitä, eikö? Ainakin siis jos kohtuudella niitä rouskuttelee? :D

Muuten olen jälleen ääriväsynyt. Eilen riitti töitä tasaisesti koko päivän ajaksi, jotakin jäi odottelemaankin. Iltapäikkärit oli pakko ottaa, silmät eivät pysyneet auki. Tulee nukuttua työpäiviä vasten tosi huonosti ja yleensä kivutkin ovat pahempia. Noh, huomenna keksin jotakin – ai niin, ei tarvitse keksiä, on postiasiaa. Samalla voi käydä atteekissa ja ostamassa lisää piärynöitä. Siinäpä se taas meneekin huominen ilta.

Nyt tarvitaan vain kaffetta, jesh. Paljon, vaffaa sekä kourallinen mömelöitä, että selviän tämän päivän hommista. Tuolla kelillä ei rollerilla muuten pääse edes meidän ovesta ulos :O Olisiko se syy jäädä kotiin???

PÄÄRYNÄ-POLKA, MYÖS MUODOLTAAN!

 

TUULEEN JA TUISKUUN...

 

sitä on taas lähdettävä. Varastopäivät, nääs. Ja omisarvis. Ja töitä taas tarjolla niin, että häijyä tekee. Ei tekisi, jos olisi kunnossa. Eilen jo särki taas kättä niin maan perusteellisesti, kun tuli puuhasteltua jotakin tuon pölynimurinkin kanssa. Tehtyä jotakin muutakin pientä, josta selkä ei taas pitänyt. Yö meni niin hänekseen, että olisinko nukkunut edes paria tuntia, päikkäreistä ei puhettakaan.

Minä en taida enää kohta jaksaa. Upon pitäisi ehkä tulla huomenna töihin, taidan käydä pienellä keskustelulla. Ei tästä tämmöisestäkään nimittäin yhtään mitään tule. Viikossa on pari iltaa, joiden aikana on keskimäärin kolmisen tuntia melkein OK olo, ei siis hyvä tai kivuton, mutta kohtuullinen. Semmoinen, ettei tarvitse vääntää itkua koko ajan ja pystyy jotakin tekemäänkin. Muuten ei.

Juu, taas minä valitan. Mutta kun mikään ei vaan näytä auttavan. Seuraavaksi, jos tuo keskustelu Upon kanssa ei auta, otan rollerin ja apuvälineet konttorille ja noukkimella käyn läpi paperin kerrallaan, rollerilla käyn kopioimassa – toki tuolloinkin paperin kerrallaan. Katsotaan, alkaako mitään tapahtua. Pidän tietysti normaalit tauot ja käyn vaikka istumassa tualetissa, kun minusta ei juoruamaankaan ole. Että olisin ikäänkuin pois työmaalta, kuten kanssasisaret. Pitäisi puhua myös paljon puhelimessa, mutta minulla ei ole ketään kenelle soittaa. Jospa soittelisi johonkin... onko niitä vielä joitakin senssilinjoja tms.? Minä kun en tiedä.

Sitä pohdittaessa menenkin keittelemään kaffet. Tosi mukavaa duunipäivää vaan muillekin, jotka tuolla kinosten keskellä yrittävät päästä kustannuspaikoillensa turvallisesti ja suht ajoissa.

POLKA, JOKA ON TAAS VÄSYNYT JO TÄSSÄ VAIHEESSA!

 

HERÄTESSÄNI EN TIENNYT, MISSÄ OLEN...

sillä katselin epätoivoisesti ympärillä olevia outoja kaapistoja, kirjahyllyjä jne. Juu, omassa sängyssä tietty, mutta unessa olin varsin intensiivisesti jossakin muualla. Harmi vaan, että tuon selvitystyön aikana koko uni ehti haihtua huut hemmettiin. Siellä lienee ollut kivaa, koska herätessä en olisi halunnut poistua sieltä... Hmph! Ette muuten arvaa: ulkona sataa vaihteeksi lunta. Mikä hemmetin maa – noin säänkin puolesta – Suomesta on oikein tullut viime vuosina? Ei riitä, että muutenkin menee huonosti, säätkin vielä vittuilevat. Voisiko tästä syyttää oikeistoa? Mitäh?

Tarjolla tänään normisöndaagin puuhat ja valmistautumista Varastopäiviin. Huomenna on aika myös omisarvikselle eli papereitakin pitää koota kasaan ja miettiä, mitä sille ihmiselle oikein sanoo, että se ymmärtäisi. Sanon tahallisesti "se", koska lääkäriä ei sinutella, ei ainakaan tuota hyyppää. Ei muuten huvittaisi lähteä ropottamaan pätkääkään, joka hemmetin paikkaa särkee jo valmiiksi ja tiedän olevani huomisiltana taas aivan saakelin repokipeä. Kolme aamua ja iltaa menee taas kiroillessa ja tropatessa niin, että pääsee edes liikkeelle. Voi miksi ne eivät jo anna minun olla ja ottaisivat tilalleni jonkun nuoren, kehityskelpoisen yksilön!

Ei mitään hauskaakaan kerrottavaa oikeastaan. Belga kävi eilen lounaalla, apehdimme paistettua lohta (Risman halpistarjous tietty), jo vain oli hyvää. Lisäksi etsin kaapeistani sopivia syviä kippoja ja lusikoita, molempia kun miehellä oli vain 1 kpl. Hmmmm, laitoin etsinkään kumpiakin. Aterimia saadaankin hetikohta, kippoja ehkä myöhemmin. Lisäksi mukaan lähti jotakin muutakin pientä. En sitten tiedä, jotain hän on itsekin ostanut eikä toki pieneen asuntoon paljoa mahdukaan, ei tarvitsekaan mahtua. Sen verran, että toimeen tulee kohtalaisesti eikä jatkuvasti tarvitse tiskailla. Huvittavaa oli tietysti kuulla se, että The Mummo oli lähettänyt hänelle jonkinlaisen paketin, jonka sisällöstä minua ei tietenkään informeerattu miltään osin. En ole ollut T.M:oon yhteydessä yli vuoteen – silloin kirjoitin varsinaisen paljastuskirjeen, jossa kerroin erosta Exästä kuten se oikein meni, Belgan säästöjen kohtalosta (miten Exä otti ne käyttöönsä) sekä kaikesta muusta vekkulista. Sen jälkeen ei olekaan kuulunut sanaakaan. Kiitin tietysti kirouksesta, joka joka hetki nostaa rumaa päätään kohdallani. Onneksi se ei tunnu ulottuvan Belgaan asti! Joo, tiedän, olen inhottava ihminen. Oli vain tarve tuoda esiin ne asiat, joista hänellä näytti olevan aivan erilainen käsitys.

Mutta muuten en ole taaskaan saanut mitään järkevää aikaiseksi, kuten en yleensä muutoinkaan. Osan ajasta on vienyt hillitön pärskiminen, nenän valuminen ja silmien vuotaminen sekä kirvely. Olen tropannut chili-valkosipuli-inkiväärisekoituksilla kaikissa muonissa sekä lisävitamiineilla. Normilääkityksellä tietty vielä. Toivottavasti on tehonnut eikä äidy pahemmaksi, kipeänä on aivan hemmetin pirullista vielä sairastaa jotakin kulkutautia nimittäin.

Päivän slogan: Oikeuslaitoksessa saa oikeutta yhtälailla kuin työvoimatoimistosta työtä! (ja tähän lisäisin vielä, että lääkäriltä hoitoa ja oikeaa lääkitystä)

Päivän biisi: Ain't It Strange

Luettua: Rikoksia ja rangaistuksia – Kouvolan dekkaripäivien antia 2011 Mukaan mahtuu sekalaisia novelleja, mutta pari lähes helmeä, sopii luettavaksi, jo vain. Cecilia Samartin – Kaunis sydän. Jestas, mitä tuubaa – nunnia, huonoa elämää, hömppää torpan täydeltä. Tunput!!! Tamski – Huotari, Kehä III, Tarinoita mikkeliläisissä lähiöbaareissa. Aivan ehdottoman hieno opus, tykkäsin kovasti (ja löysin ainakin pari tuttua paikkaakin!). Joukko turneita erilaisissa paikoissa kaikkine tietoinensa ja oheisjuttuinensa. Hauska, hyvin tehty ja erinomainen muutenkin :D Wolfgang Herrndorf – Ladaromaani. Miten nuoret pojat joutuvat erittäin epätavanomaiseen seikkailuun erään Ladan luvattoman käyttöönoton vuoksi... tavallaan liikkistä ja kirjana erinomaisen kelpoisa. L.M. Montgomery – Hedelmätarhan Kilmeny, armotonta fuulaa leidin paremmin tunnettujen ja parempien opusten rinnalle. Tuplatunput!!! Mika Pekkola – Aamun kirkastus, joka ei oikein kirkastunut meikäläiselle. Sopinee ns. Paremman Kirjallisuuden ystävälle eli ei oikein iskenyt meikäläiseen tällä kertaa täpöllä. Beth Revis - Across The Universe – Matka alkaa. Miten kryotekniikalla jäädytetty nuori Amy herää kesken matkan aluksella ja liittyy matkaajien joukkoon. Aika hemmetin hyvää scifiä, enempi ehkä nuoremmille kuitenkin. Vanessa Diffenbaugh – Kukkien kieli, hiukan hömpähtävää, mutta kelpoista kevytluettavaa (ikäänkuin kevytlevitettä...). Ann Rosman – Noitavasara, miten 1600-luku voikaan oudosti liittyä nykypäivään murhineen kaikkineen. Ei nyt paashempi dekkari tämäkään. Aleksi Delikouras – Nörtti, nuoremmille sopiva opus ongelmineen, meikäläinen ei oikein jaksanut ;) Delphine de Vigan – No ja minä. Yliälykäs 13-vuotias Lou tutustuu asunnottomaan Nohon ja alkaa idealistiksi. Kivasti yhteiskuntakritiikkiäkin tarjolla Pariisin liepeillä, ei paha nuorten aikuisten opus. Ja todettakoon taas, että pari opusta jäi merkitsemättä - ehdin palauttaa ne kirjastoon. Osa taas ei tule tähän muista syistä, myöhemmin sitten, ehkä...*härn*.

POLKA, JOLLA TÄNÄÄN TARJOLLA KOHTALAISTA KETUTUSTA!

 

PITI KIRJOITTAA TÄNÄÄN PIDEMPI POSTAUS,

 

mutta nukkumiset jäivät taas haaveeksi. Jos ei kättä tai muita paikkoja särkenyt, alkoi kissa joikhailla eli sellaisia pieniä pätkiä unta sitten siinä välissä. Aika armotonta tuo käsisärkykin, grauh.

Kai se olisi jotakin tehtävät velvollisuuksienkin eteen – ehkä tänään, ehkä huomenna. Vieläkin vaan aivastuttaa, väsyttää ja muuta semmoista. On kylmä ja makoilisi mieluusti vain peittojen alla. Jos saisi edes pari pyyherenksua korjattua tänään, ei olisi sekään paljoa vaadittu. Jos siis...

Belga on tulossa syömään ja kuin sattumalta Risma tarjosi halvennuslohta, joten lohta tulemme siis syömään. Sen kanssa jokunenkin pottu, feikkitsatsikia ja salaattia. Kai sillä päivän pärjää, lohta on melkein kilo kahdelle hengelle (no joo, kissille kans).

Muuten loput ja mahdollisesti ehkä jotakin järkevämpää huomenna. Hemmetin spämmiaasit ovat iskeneet meikäläisen lokiin enkä viitsisi laittaa taas salasanoja, koska silloin ei kukaan enää viitsi kommata. No, ei viitsi kyllä nytkään, joten tässä ei ole mitään logiikkaa. Kuten ei niin usen muidenkaan toimieni kohdalla.

POLKA – EPÄLOOGISEN LOOGINEN VIIMEISEEN ASTI!

KOKO VIIKON EDESTÄ SITTEN...

 

Ovat päivitykset näemmä jääneet aika lyhyiksi. Siihen on syynsä eli ei kertakaikkiaan jaksa muuta kuin valittaa ja vänistä. Ottaa oikeasti aika koville vetää kolme päivää täpöllä juuri, kun on ehtinyt melkein-muttei-ihan toipua vähän parempaan kuntoon. Tämä siis johtaa siihen, että on jatkuvasti puolikuntoinen tai todella kipeä. Työpäivien iltoina ei jaksa enää yhtään mitään, torstait menevät täysin toipumiseen. Ja näin perjantaina on taas velvollisuuksia eli posti-kirjasto-kauppahommat, joita ei muina päivinä kertakaikkiaan jaksa eikä pysty.

Tänään siis taas vuorossa normi-isku kylille, pari kirjapakettia postista, jokunen kirja kirjastosta sekä pari kassillista apetta kaupoista. Kävin keskviikkona hakemassa kaffetta, leipää ja jotain pientä, ettei kaikkea tarvitsisi kantaa yhdellä kertaa. Suunnittelin myös ostavani jotakin herkkua; rahjustin hyllyjen välissä, mutta mieli ei vaan tehnyt yhtään mitään tarjolla olevaa. Hah, ostin tomaattisardiineja ja päärynöitä – on siinä meikäläisellä herkut sitten :) Eikä tänäänkään taatusti sen kummempaa, viikon normimuonat. Ne, mitkä kevyemmin jaksaa kantaa ja jotakin huomiseksi lounaaksi.

Belga on nyt asettunut uuteen kotoonsa ja tulee tod.näk. huomenna lounaalle. Mikäpä hänellä, asunto on ihan hieno verrattuna solukämppään ja pikkuhiljaa kalustusta voi täydentää mielensä mukaan. Sanoin vain, että tekee listan asioista, joita tarvitsee. Meikäläisellä ja jokusella muullakin on tavaroita ylimääräisenä, joille hyvinkin voisi olla hänelle käyttöä. Muuten mies järjestäköön elonsa ja olonsa kuten parhaaksi näkee. En siis aio puuttua mihinkään, mutta olen tarjonnut apua tarvittaessa -tyyliin.

Varasin sitten lopulta keskiviikkona täysin ryydyttyäni ajan lekurille, omisarvis ottaa vastaan maanantai-aamuna. Laitoin myös viestiä, koska hän aikaisemmin pyysi, josko voisin vaikka kirjoittaa etukäteen, mitä olen vailla :o Ei ilmeisesti ymmärrä vieläkään, että tahtoo kunnon särkylääkkeet ja mieluusti kapalliset verikokeita (ne, joista ei ole vieläkään suostunut antamaan lähetettä, kuvittelee minun kuvittelevan...). Ensin toki ilmineerasin, että mielelläni lääkäriltä kaipaisi ensisijaisesti hoitoa! Saas taas nähdä, miten ämmän käy. Todennäköisesti ei tapahdu yhtään mitään eli annetaan ohjeeksi kävelyä 10 min ulkona, perkele! Kun se kuulkaas olisikin noin helppoa, en sanoisi yhtään mitään. Olen myös sitä mieltä, että tuosta oik. kädestäkin pitäisi saada uusi lähete, se on taas ollut äärikipeänä. Varmasti naurattaa teitäkin, kun ei oikein tahdo ovea saada kiinni tai avainta kääntää lukossa – niin kipeää tekee.

No, mitäs minä valittamaan eli joillakin on vielä kehnompi tuuri. Tsemppiä ja komppia niille tovereille, jolta ei myöskään kipuja eikä ongelmia puutu!

No, ehkä tässä pitäisi tehdäkin jotakin ennen lähtöä. Kirjoittaminen ei huvita niin maan pätkääkään, ei oikein lukeminenkaan. Väsyttää vieläkin aivan tuhottomasti, nenä valuu ja silmiä kirveltää. Epäkivaa tämäkin.

POLKA, JONKA TAAS PITÄISI MENNÄ!

 

SITÄ OLLAAN TAAS TOSI VÄSYNEITÄ,

kun on vapaapäivä, eläkepäivä, siis... En minä tänään jaksa mihinkään! Oli niin tarkoitus lähteä erääseenkin tapahtumaan, mutta ei onnistu. Jonkinlainen flunssanpoikanen tekelehtii edelleen tuloaan ja väsyttää aivan armottomasti. Lisäksi tietysti särkee ja juilii tavanomaista enemmän, se tulee tässä bonuksena.

Eli ei sen enempää teillekään. En minä nyt vaan jaksa, menen uudestaan sänkyyn – ehkä herään, ehkä teen muonaa. Ehkä nukun tämänkin päivän ohi, jos se on mahdollista. Kolme työpäivää vie mehut harvinaisen tehokkaasti karaistuneestakin Welhottaresta.

Lisäksi ketuttaa tuo saakelinmoinen spämmipostien tulo ja poistaminen, grrr!

POLKA – JOKA MENEE NYT TAKAISIN SÄNKYYN!