mutta N Y T erinäisten uhkailujen, kieroilujen ja svinduilujen jälkeen yhteyskin pelaa 
Lisärapoa erittäin todennäköisesti huomenna, tänään ei ehkä jaksu; vähän (!) kirjahommia *kaveri avittaa* sun muuta pientä...
Mutta viestiä, viestiä.... lopultakin!!!
PIHAN YLI-WELHOTAR
Jahas, ties kuinka mones lomapäivä tämän ilmestyessä! Nimittäin nyt olen todella pimennossa, nettipimennossa. Sattuu, koskee, saan vieroitusoireita. Tätä lukiessanne (ajastin tämän Vuodatukseen siis etukäteen) Polka-ressun netti on katki ja asennettu uuteen residenssiin. Jossa sen siis pitäisi toimia jo muuttopäivänä eli lauvantaina. Toivoa sopii ja paras olisi. Muuten uskollinen aasiakas muuttaa kokonaan palveluntuottajaa! Nih kerta.
No, onneksi organiseerasin itselleni tekemistä torstaiksi eli retken Malmille. Postissa on kirjoja noudettavana, samoin kirjastossa. Käyn hakemassa koko satsin, vaikka se on taas lisää kannettavaa. Mutta jotenkin minun on aikaani kulutettava täällä kökkien. Lisäksi käyn hakemassa toinen palovaroitin, muutakin pientä tarpeellista muuttoon liittyen sekä ruokaa, ainakin vähän. Kai muuttoväkikin tarvitsee jotakin pupellettavaa ja kaffetta, ainakin... Yritän siis varautua siihenkin.
Huusholli on kauhistus. Siis iso kauhistus. Pölyä ja kuonaa tuntuu leijuvan joka paikassa. Silti pesen vielä pyykkiäkin. On pakko. Suihkussakin on pakko käydä, ei sitä voi paaskaisena sängyssäkään lojua. Eli jotakin on vielä pakkaamatta. Toivon, että ne saa siirrettyä vasta lauantai-aamuna kasseihin käsimatkatavaraksi. En tule toimeen ilman tiettyjä lääkkeitä, kaffetta ja vähän muonaakin tarvitsen.
Vaikka netti on kiinni, yritän kirjoitella vähän rästihommia julkistettavaksi sitten myöhemmin. Jos pystyn. Kierrokset käyvät vähän kovilla tässä – ikäänkuin alkavat lyödä tavallaan överiksi eivätkä mukavalla tavalla. Siksi niitä kirjojakin, saa ajatukset vähän muualle joksikin aikaa. Ja minireteot ovat myös pakkaamatta; radio ja musiikki pelastavat sentään vähän.
Mutta aivan heti, kun netti toimii, tulen antamaan ensimmäisen pikarapon uusista tuntemuksistani. Olipa kelli sitten mitä tahansa, se on varmaa se. Vaikka se ei sitten ketään kiinnostaisikaan, mutta saapahan itsensä jotenkin normaaliin *täh* kuosiin eli johonkin päiväohjelmaan. Mikäli muuten ketään kiinnostaa, loman aikana päiväohjelma pysyy näköjään ennallaan. Paitsi jos en muista syödä päivällä, se jää sitten kokonaan. Jostain syystä en osaa syödä mättää enää illalla :o Outoa, mutta totta! Olo on kyllä perin huono, mutta ei ole vaan nälkä. Todella outoa...
Muutoin tämä muistuttaa jonkinlaista leiriä – pakoleiriä. Napsureita pakoon –rojekti siis! Apua, kun joudun purkamaan kaiken. Luulen muuten, että osa vaatteista saattaa joutua eräänlaiseen jatkokäsittelyyn. Löysin taas rättejä, joita ei siis ole käytetty, mutta jotka on säästetty silti. Hmmm, pois siis. Tässä pakkaamisvaiheessa en niitä pysty lajittelemaan enää. Kun on siis muitakin mukana, ei onnistu. Sentään 1.5 jätesäkillistä meni roskiinkin tavaraa, älkää vain kysykö mitä. En kerro, hamsteri mikä hamsteri.
Ilman Belgaa en olisi selvinnyt. Hän oli täällä koko keskiviikkopäivän avittamassa; pakkaamassa, puunaamassa, organiseeraamassa ja juttuseurana. Hyvä ja ziitos, ihana lapsi minulla! Lupasi vielä tulla siis muuttoonkin ja huolehtimaan asioista. Nyt on siis vain odotettava. Vaihtokaverikin meilaili ja rauhoitteli, kun huolehdin siisteydestä ja asumisjäljistä. No, jälkiähän jää – sille ei tod. voi mitään. Kuusi vuotta on kuusi vuotta ja se siitä. Niin sielläkin päässä. Talothan ovat kohta jo 10 v. olleet pystyssä, joten kai joka asunnossa jotakin jälkiä on. Paitsi eipä varmaan napsureilla... ,D Käkätys väheni oudosti eilen, kun kommenteerasimme ääneen hyhhytellen Belgan kanssa karmeaa upporasvan käryä. Tosin hekin varmaan jo äänistä tajuavat minun poistuvan lähitulevaisuudessa – todella pian! Onnea heille vaan, kivat jatkot siis *muahhahhaaaaaaah*. Esto kolaa!
Lisäksi wanha ystävä ilahdutti käymällä iltakylässä, koska ei pääse muuttohommiin ja toi tuliaisia (joita muuttajillekin ehkä – hyvin ehkä tarjotaan). Mukavata oli kälätellä ja Belgakin viihtyi pitkään...
Minä tästä sitten jonnekin, ajastan tämän aamuksi – milloin lie tulee sitten framille.
POLKA-RAASU, NETITÖN AIVAN – KESKELLÄ KIIREEN JA VAIVAN!
Muka viides lomapäivä – älkääs viitsikö! Tuhat kertaa mieluummin tekisin normityötä, jos joku hoitaisi nämä hommat. Oikeasti, antaisin jopa talolle lahjaksi nämä kolme viikkoa, jos vain saisin asettua valmiiseen uuteen residenssiin... Ja tämä on kuulkaas paljon luvattu Varaston työntekijältä, tämä.
Eilinen saldo jäi kovin vähäiseksi. Yhden kaapin säkittäminen. Yhden laatikoston tyhjäys. Molempien puunaus. Alakaapin (siis se roskisjudeka) alaosan puunaus, liukusysteemin putsaus ja muuta siihen liittyvää – tämä oli se, johon ulottuvuuteni ei riittänyt kuin mopin ja erinäisten apuvälineiden kanssa. No, tulivat kuitenkin hoidettua nekin. Eli eipä paljoa. Lisäksi blogiystävä – ja ziitosta taas kovasti – tuli autoineen apuun ja saimme kuin saimmekin vietyä useamman pakaasin vaatetta ja pari kassillista kirjoja sinne asuntolaan. Ne nyt ovat ainakin pois muutosta ja menevät ns. oikeaan käyttöön. Osa on nimittäin melkein tuliterää tavaraa vielä.
Muistin sentään syödä ja arvatkaas mitä koekeittiöni loihti? No tietysti jokaisen juutalaisäidin kaiken parantavaa apetta eli kanakeittoa, jossa oli rutosti vihanneksia J No, ainakin se oli äärimmäisen hyvää, tuli parempi mieli ja vatsa tykkäsi hyvää. Uskokaa vaan niitä kirjallisuusviitteitä kanakeiton hyvää tekevästä voimaan ja juutalaisäideistä – se pitää täysin paikkansa!
Tänään Belga on jossain vaiheessa luvannut tulla apustamaan. Kyllä – päätin, että hän saa, avullani toki, pistää pakettiin koko huushollin. En minä enää jaksa, oikeasti. Tämä käy hermoille niin, että ette varmaan osaa arvata. Tai ehkä osaatte, en minä sitä väheksy. En vain yhtään tykkää tästä, en tippaakaan.
Uudessa residenssissä kaapit ovat vielä kuuleman mukaan paashana ja korjaus tehdään ehkä vasta sitten, kun minä jo asustan siellä. Eli en pääse purkamaan osaa vaatteista ollenkaan. Hmmm... no, ehkä kaivelen vain pussukoita. Kunhan nyt saadaan tavarat sinne ja tämä pää jotenkin siivottua. Se minua ehkä eniten harmittaa. Olen kuitenkin tottunut siivoamaan jälkeni, vaikka hitaastikin – silti. Kaveri saa luvan tyytyä siihen, mitä saa. Enempää en uskalla luvata ja siitä häntä jo varoittelinkin. Tosin hän sanoo ymmärtävänsä, mutta ei ehkä tajua sitä, että todella kuuden vuoden aikana jotakin kerääntyy jonnekin ehkä arvaamattomia määriä. En minä itsekään tiedä, mitä kaikkea vielä paljastuu :o
Nukkuminen on äärikehnoa edelleen, jatkuvasti. Särkymömelöitä saisi syödä kuni karkkia vaan, mutta olen silti pitäytynyt normiannoksessa. Ihan piruuttaan. Taukoja on vain pakko pitää vähän väliä. Hiki virtaa ja ilma on oudon painostavaa. Vai kuvittelenko vain?
Napsurit jatkavat samaa rataa. Taas jäkätystä ja mäkätystä. Seinänaapuri tovereineen pakeni heti, kun minä menin parvekkeelle tupakalle. On tämä hienoa, voi laamasen lehmät sentään, kelelauta! Kuvassa Polka lähdössä visiteeraamaan napsureilla – kuva täältä.
Päivän slogan: Varo nestehukkaa! Se on jopa kosteuskettua pahempi vaara...
Päivän biisi: Kaljasta kaljaan
Luettua: Alexandra Marinina – Varastettu uni, tämä sarja se on yhtä kepoisa aina. Ei, aikaisemmat vielä jotenkin jaksoi, mutta nyt tämä on jo kehnoa toistoa. En suosittele edes dekkareiden kavereille, venäläisestä kulttuurista puhumattakaan. Kamenskaja ei ole oikein uskottava ikinä, saati sitten tässä opuksessa! Kirsti Ellilä – Usko, toivo ja kuolema, uusioluennassa ja löytyihän se, kaukokirjastosta kovin luetun oloisena ,D Piti nimittäin itse lukea se uudestaan, erinäisistä syistä. Kyllä, erittäin visto ja piinaava tunnelma, vaikka tätä ei nyt varsinaiseksi rikoskirjallisuudeksi ehkä luonnehtisikaan. Psykologinen jännäri voisi olla parempi, sitä tiheää pahaenteisyyttä, outoja ja pieniä, merkillisiä tapauksia sekä yhteensattumia nimittäin riittää loppuun asti. Suositan. Tiina Piilola – Mahdollisten maailmojen paikka, tykkäsin. Erilainen tarina naisesta, joka muistelee lapsuuttaan ja elää nykyisyyttään mm. tätinsä ja äitinsä kautta. Väliin muistoja pohjoisen kylästä ja sen oudoista tapahtumista. Omela juttu, suositan. Annukka Kyytinen – Diagnoosi: Rintasyöpä, blogimerkinnät kirjana. Asiaa ja muistan lukeneeni blogiakin (Hoidon tarpeessa, ei enää listalla). Suositellaan sairastuneen läheisille, työkavereille mm. Itse asiassa, suosittelisin jokaiselle ihan vain yleissivistyksen nimissä. Tyyliin mitä on sairastua, käydä hoidoissa sun muuta. Lue tästä, tiedät enemmän – omakohtaiset kokemukset ovat kuitenkin aina hyviä kuvauksia ja jokaisella ne ovat omanlaisensa. Eli jos et aikanaan lukenut blogia, tässä se kirjallisena ja editoituna. Markku Keisala – Aika ei anna anteeksi, en muuten minäkään niin että sori, mutta olipa kökkö muka-dekkari. Argh, luin loppuun, kyllä. Epäuskottava juoni, kehno harppailu sinne-sun-tänne ja heikko aikajatkumo jne. ei tuo kyllä tälle tulevaisuutta minun lähelleni. Tunput käteen!
JO KESKIVIIKKO – VIELÄ KAKSI PÄIVÄÄ, KOLME PITKÄN PITKÄÄ YÖTÄ!
Jahas, neljäs lomapäivä! Sanoisiko suoraan, että kyllä tämä muutto on yhtä kushelvettiä *anteeks*. Siis ihan omaa suunnittelemattomuuttani tässä kiroan. Tarvitsisin logistiikka-apua sekä työnjohtajan, any?
Eilen, kiitosta vaan, blogiystävä kävi avittamassa kirjojen pakkimisessa. Iso kiitos – nyt se on ainakin tehty ja auttoi jo tosi paljon. Sain myös taulut ja osan härpättimistä pakattua, jokunen juttu jäi. Väsy iski, raju väsy. Jossain vaiheessa tajusin, että en ole syönyt koko päivänä kuin aamuleivät ja vähän jugurttia sekä päiväkaffet. Join pari lonkeroa siinä hiljallensa ja alkoi itkettää. Vänisin sitten siinä loppuillan. On se, kun omaa kivaa kotoa joutuu purkamaan yhden napsurin takia!
Napsuri piti taas omaa paasaustaan alakerrassa. Aivan käsittämätöntä. Aloitti jo aamusta, tyyliin ”eikö täällä saa koskaan olla rauhassa, eikö se ***** lähde töihinkään enää, saastetta ja savua koko päivä”. Ikkunoiden rajua paiskimista, parveketavaroiden raapimista ja heittelyä. Tiedättekö, vetää mielen aika matalaksi tuo tuollainen. Eikä minusta ole yksin huutelemaan tuolle hyypälle. Mietin, soittaisiko Hörhön & Co häiriköimään tänne oikein viimosen päälle. Totesin, että se voi olla vaarallista. Sekä alakerralle (Hörhö menisi varmaan ns. oikaisemaan asioita!) että minulle (alakerta soittaisi poliisille). Ei, en minä todellakaan poliisia pelkää. Minusta se olisi lähinnä hupaisaa erinäisistä syistä, joita en tässä aio kertoa Mietin vain, että sellaisessa tilanteessa voisin todella alkaa vuodattaa yhtä sun toista, mikä ei olisi mukavaa kenellekään. Ja hei, minä nyt kuitenkin pysyn samassa taloyhtiössä. Ehkä jätän tosiaan tavarat purkamatta uudessakin residenssissä 
Belgalle soitin illalla ja ilmeisesti paniikki kuului äänestäni, koska hän yritti rauhoitella ja oli hyvinkin asiallinen. Lupasi tulla keskiviikkona katsomaan tilannetta. Onneksi Belga on melkoisen harkitseva ja hänellä on sitä logiikkaa, jota minulta puuttuu. Luulen, että pyydän häntä pistämään koko huushollin kasaan ja elän pari päivää salaatilla ja donarilla. Se ei ole mikään ongelma muutenkaan. Eli pakkaisi kaiken jo perjantaita varten, paitsi sängyn siis. Sänky on tärkeä! Se on oltava alla, koska nukun muutenkin äärihuonosti. Jep, tämä taitaa nyt olla lopullinen suunnitelma.
Prle, mömelöitä täytyisi saada jostakin lisää, mutta en pysty tällä viikolla edes lekuriin. Jospa ensi viikolla sitten. Soittamalla en niitä saa, minun on raahattava itseni ihan otille asti. Kai ne nyt jumankauta ymmärtävät, että tarvis on ollut nostaa lievästi annosta (oikeasti puolikkaalla vaan), että pysyisi jotenkin järjissään tämän härdellin keskellä. No, se on sen ajan murhe.
Tänään samainen blogiystävä lienee tulossa vielä noiden ylimääräisten kamppeiden takia, jotka asuntolan piti hakea. He eivät olekaan saaneet autoa ja leidi ehdotteli tulevansa fillarilla niitä hakemaan. Tuota, yritin selittää, että ei tule onnistumaan – ei mitenkään. Ne on nyt pakattu niin, että ei fillarikyyti taatusti onnistu. Joten jos kaverille sopii, käymme ne heittämässä tuohon lähelle. Olisivat nekin pois mielestä.
Ahittaa, tänään todella pahasti. Lisäksi särkee, otin äsken kipumömelöt. Jospa tämä tästä taas. Yritin nimittäin illalla ryömiä pesemään alakaappia. Ei olisi pitänyt, selkä jämähti totaalisesti. Siis siitäkään hommasta ei tullut mitään. Tämä tässä eniten ketuttaa: ennen olisin hoitanut koko muuton työn ohessa, suit-sait. Nyt en, täytyy vain myöntää, että en todellakaan ole kunnossa. Täytyy myös myöntää, että ei ole niitä ystäviä, joilta ennen sai apua. Ovat hävinneet tässä sairastamisen myötä. Ilmeisesti eivät edes usko minun sairastavan. Niinhän se on... kun käy töissä yms. *syvä huokaus* 
Ja pirulauta, minun on tsempattava itseäni jollakin ainakin vielä viikon verran! Kertokaa oi lukijat, miten ja millä tavalla? Kovin mieluusti yrittäisin unohtaa maailman ympäriltäni ja tehdä jotakin, mutta kun en vain näköjään pysty. Yritän, enkä pysty – mihinkään! Kirottua.
POLGA, MIELI MAASSA!
Kolmas lomapäivä, wau. Eilen sain pakittua kolme laatikollista astioita ja muuta särkyvämpää härpäkettä. Malliksi vielä muutaman kirjakassin. Iso osa on tavaraa on siis jäljellä, koska niitä ei voi vielä pakata. Ensin olisi saatava kirjat kasseihin ja hyllyyn, jotta näkee, paljonko tilaa on jätesäkeille. Niihin tulee siis osa särkymättömistä astioista eli keittiötavaroista, liinavaatteet ja vaatteet ym. Oikein viehkoa, joo. Mutta kun laatikoita ei ole kuin kaksi enää tyhjänä ja ne tarvitaan vielä. Lisäksi sain pestyä neljä ovea ja kaksi seinää. Jokusen hyllyn vielä. Kunnes tuli se prle -> ei vain riitä, minä en riitä. Olen liian lyhyt enkä pysty kiipeämään. Lisäksi voin käyttää vain vasenta kättä, oikea ei enää kestä mitään. Eli tähän on myös saatava ratkaisu.
Lisäksi kirosin nuita kananpaskaseiniä, niistä lähtee kerros pelkästään pesemällä :o Oikeasti... ei siis mitään rotia, pirulauta. Pese siinä nyt sitten läikkää, kun irtoaa koko kerros samalla! Ja tätä kutsutaan suomalaiseksi rakentamiseksi... ei hyvää päivää sentään. No, löin minäkin kerran nyrkkini vuosia sitten samanlaiseen seinään; nyrkkiä vähän sattui, mutta seinään tuli iso arpi. Reipas Welhotar se siinä, todella raivoissaan tuolloin siis. Enkä muuten sille seinälle.
Hommat oli lopetettava vajaan työpäivän jälkeen. Koivet alkoivat temppuilla ja kädet särkeä. Otin kipumömelöt, mutta en uskaltanut enää jatkaa kauaakaan. Siinä voipi olla liikuntakyvyn kokonaislähtö melko lähellä, kun lähtee urheilemaan liian kanssa. Selkääkin vihloo niin, että silmissä säkenöi. Pidin kyllä luku-, kaffe- ja jopa lounastauot ihan reilusti. Myönnän kyllä myös tehneeni töitä. Harvinaisen epäjärjestelmällisesti kylläkin eli aina kun jotakin mieleeni juolahti. Aika usein juolahtikin, että sitä-ja-tätä paikkaa ei olekaan tarkottu tahi katsottu lainkaan. Lisäksi yksi pieni säkki vaatteita löytyi vielä kaapeistakin asuntolaan meneväksi. Sen pakkasin toki valmiiksi.
En ole tyytyväinen itseeni, mutta parempi näin. On kuitenkin jotakin tehtynä, edes. Belga pystyy tod.näk. jonakin päivänä muutamaksi tunniksi irroittautumaan laskareista, luennoista ym. ja tulee vähäksi aikaa jeesaamaan. Päivä jäi auki, koska tenttilista ei ollut muistissa. Eli jossakin välissä saan hänet kuitenkin vielä avuksi, jippii! Belga kun ei pistä pahakseen rätinkään kanssa touhuamista. Se on mukava piirre pojassa / miehessä. Laitoin samalla hänen tililleen pienen stipendin, ikäänkuin kannustukseksi ja toki hän on sen ansainnutkin. En minä ilman apuja pysty näköjään mihinkään. Se tuo ulottuvuuden puuttuminenkin on muuten ällistyttävän iso asia. Kokeilkaapas joskus hoitaa kaikki hommat varpistamatta, kiipeämättä ja vain vasemmalla kädellä kurkottaen! Tulette ehkä yllättymään, niin minäkin, vieläkin. Vaikka se on siis jo tuttua jonkun vuoden ajalta. Sen vain unohtaa normiarkena, kun on tottunut tekemään asiat tiettyyn tapaan. Varoo automaattisesti joitakin juttuja ym. Nyt se tuppaa unohtumaan, kun jopa innostuu hiukan. Jee *vaisu sellainen*.
Vinski on vähän pallo hukassa. Sai toki tutkia laatikot, mutta kun näytettiin merkkaamisen elkeitä, häädin kissin kylmästi pois laatikoilta. Sen jälkeen hän katsoi parhaaksi siirtyä soffalle nukkumaan toinen silmä auki tarkkaillen minun pakkaamistani ja huseeraamistani. Kunnes hiukan hellitettyäni siirtyi parvekkeelle.
No, ei kun kaffetta ja mömelöitä taas kehiin, vähän kirjaa ja sitten hommiin! Ei sitä pakkaamatta voi muuttaa, vai...
Päivän biisi: Tanssii läskien kanssa
Päivän slogan: Parempi naula otsassa kuin pussillinen uusia!
Luettua: Miettinen – Pitkäjano, punkkareiden kesäturnee silloin ennen. Oikein viihdyttävää ja minä pidin. Tosin hiukan nuorempaa sukupolvea, mutta aitoja tunteita ja liikeitä. Hupaisaa syksyviihdykettä, plussatan ja linksusta lisää. Gudrun Eva Minervudottir – Nukentekijä, mies tekee työkseen eroottisia nukkeja ja elää yksinäistä sekä erakoitunutta elämää. Kunnes eräänä päivänä nainen tarvitsee apua ja siitähän tarina syntyy. Melkoinen tarina tuleekin, kaikkine sivujuonteinensa. Erikoinen, erilainen, ihmisyydestä ja rujoudestakin kertova tarina. Tykkäsin ja suosittelen, en ehkä kaikille. Hiukan erikoinen tämä kuitenkin on eli ei sovi ehkä jokaisen sielunmaisemaan. Edward Bunker – Kovan onnen poika. Kertomus siitä, miten poika joutuu yhteiskunnan ulkopuolelle jo hyvin nuorena, kärsimään tuolloisista poikakodin, nuorisokodin sekä mielisairaalan (!) oloista sopeutumattomuutensa vuoksi. Kuvittelisin olevan lähellä Bunkerin omaa tarinaa. Syy-seuraussuhteet tulevat esille vähän korostetusti. Vartijoiden, lääkäreiden sekä ns. normiyhteiskunnan kuvaus on melkoisen groteskia ja varmasti melko totuudenmukaista, kun otetaan huomioon mitä vuosia eletään. Suosittelen pahiskirjallisuudesta ja nuoriso-ongelmista kiinnostuneille. Tähän kaikki voi johtaa. Ann Heberlein – En tahdo kuolla, en vain jaksa elää. Omakohtainen tunnustus siitä, millaista on elää masentuneena, olla bipo ym. Turvautua psykiatriseen päivystykseen vähän väliä, lääkityksestä, siitä ja sen ottamattomuudesta, läheisten kommenteista, omasta elämästä ja olemisesta. Hyvä kuvaus, luotettavan oloinen sellainen. Ei turhaa hymistelyä, pari mukavaa näpsäytystä niille, joille masennus on vain ”ota itseäsi niskasta kiinni ja toimi”-tyylinen olotila. Suositan, jos kuka jaksaa lukea. Ei-masentuneille läheisille ja kavereille suosittelen erityisesti, tätä se on, parhaimmillaan ja pahimmillaan.
POLGA EDELLEEN VARSIN LOMAFIILIKSISSÄ *köh*!
PS: Joku ihmetteli, miksi pitää pyyhkiä pölyjä, siivota jne. muuton keskellä. No tiedoksi niille, jotka eivät ole huomanneet: muutan samaan aikaan vaihtokaverin kanssa. Hän muuttaa tänne, minä sinne fifti-siksti samaan aikaan. Hänellä ei juurikaan ole tavaraa. Minulla taas on, kaikki mitä on. Eli kuusessa ollaan... Mitään puunaamista ole tarkoituskaan harrastaa vaan ihan rehtiä normipaskan poistoa, jota on kerääntynyt kuuden vuoden aikana esim. laatikostojen taakse ja kirjahyllyjen ym. alle. Samoin seinistä kerätään darrat pois ym. Eli se on sitä siivoamista. Ja kyllähän nyt kaapit on tyhjättävä ja jos hyllyt on paaskaisia (kuten keittiössä ovat) on ne siivottava. Siis kämppä normikuntoon. Tässä on pienenä yksityiskohtana vielä se, että kaveri asusti tuossa vain pari kuukautta ed. asukkaiden muuton jälkeen eikä siis ehtinyt sotkeakaan mitään heidän jäljiltään. Minä taas, no voitte vaan kuvitella. Kuusi vuotta ja luulin asuvani tässä loppuelämäni!
Toinen lomapäivä. Sunnuntai, voihan viiksi! Tiedossa astioiden pakkailua ja imureerausta. Ja sitä-sun-tätä pikku pakkimista muuttoon liittyen. Jestas, että osaa olla hankaavaa. Purkaa täysin toimiva huusholli pelkästään naapurien takia. En olisi ikinä uskonut tällaista tänne muuttaessani. En edes vielä viime kesänä, en todellakaan! Minä olisin halunnut asua tässä loppuun asti – oikeasti.
Eilen Belga oli pitkään avittamassa, tosin kälätimme, lounastimme ja luimme välillä. Mutta saimme sentään jotain aikaiseksikin, jopa minä. Vähän, mutta kuitenkin. Ehkä osa siis katsotaan jo tehdyksi. No, siinä käydessäni parvekkeella tupakalla tuli jo hirrrrrrrrmuinen huuto ja mekkala tukehtumisesta, ikkunoiden sulkemisesta jne. Belgaa huvitti ja hän yllytti jopa kiljumaan takaisin hävittömiä 
En sentään viitsinyt, ei oikeasti sovi luonnolleni. Vaikka te ehkä toisin luulette, olen livenä kiltti. Ehkä liiankin kiltti. Prle, huusin vain kissalle, että tulisi pois haistelemasta alakerrasta tulevaa ruskean kastikkeen salakavalia sairauksia tuottavaa löyhkää >o< Lisäksi seinänaapurin rouvasihminen peesasi röökiäni eli käytyäni tupakalla hän livahti heti perään omille savuilleen 
Taas Belga nauroi, että kaikki menee kevyesti minun piikkiini. Ei ihme, että tässä tulee hieman skitsofreninen olo O__O
Voi antakaa minun kestää vielä tämä viikko, jookosta? Tai jospa en edes purkaisi tavaroita uudessa residenssissä ollenkaan. Jäisi vaan odottamaan naapurien reagointia. Tai järjestäisi vekkulin kiertokyselyn, mitä on sopivaa tehdä ja mitä taasen ei, mihin aikaan sekä missä vaatteissa – että niinkuin sopisi kaikille asukkaille. Ideoita otetaan jälleen vastaan mieluusti.
Apua pakkimiseen on kuuleman mukaan tulossa viikon aikana, ziitosta vaan. Kyllä se on tarpeen. Yritin eilen tosiaan tehdä jotakin ja sain hitosti särkyjä aikaiseksi. Oikea käsi ei vaan ota kestääkseen yhtään mitään, ei sitten millään. No, se on vaan lisämömelöitä kehiin niin kauan kuin maksa kestää. Sitten se onkin finito. Myös säryt.
Eipä paljon naurata muutenkaan. En ole kiva ihminen, mutta eivät näemmä ole monet muutkaan. Ikävä sanoa, mutta näin on. Toisaalta on mukaviakin ihmisiä, heille siitä kiitokset. Ja eräälle mukavalle ihmiselle paljon jaksamista, rauhaa, lepoa ja muuta semmoista – tiedät kyllä! Asiat varmaan järjestyvät sielläkin parhain päin, toivoo tämä ja nostaa varpaitaankin vakaasti pystyyn...
Nyt lisää kaffetta, vähän hyvää kirjaa ja sitten pakkimaan.
Ai niin, sen verran lisää, että residenssini on aivan kuin viikkoa ennen muuttoa 
POLGA LOMAILEE, JUST...
Ensimmäinen lomapäivä. Ehh, tuota, entäs sitten? Odottelen tässä toista aamukaffettani ja sen jälkeen Belgaa tulevaksi. Tarkoitus olisi tänään saattaa haettavat tavarat säkkeihin sekä kiskoa ylhäällä sijaitsevat sisustushärpäkkeet (!) alas ja pakattavaksi. Lisäksi on pestävä pari ovea ja muuta erittäin mielenkiintoista ja avartavaa.
Onneksi pääsen välillä tekemään lounaan ja minulla on rutosti kirjoja. Enhän minä sentään koko aikaa voi tehdäkään mitään – enhän? Etsin tässä siis jo vahvistusta laiskottelulleni. Toisaalta, puoli yötä meni taas koivet krampaten.
Eilinen päivä oli kammoittava kokemus. Ensin Varastolla töitä aivan vuorotta, hätinään pääsin karkuun. Sitten takso oli myöhässä, vain n. 15 min. Mutta sekin ”vähä” kertaantuu ajon aikana, kun kaverit ajoivat päin p*settä eli taas pidempää kautta. En ehtinyt postiin, en muualle. Vain kirjastoon ja ruokakauppoihin. Kaupoissakaan en ehtinyt valita kunnolla appeita, joten on syötävä, mitä käteen sattui. Grauh!
Kotoon päästessä olin niin supiväsy, että heittäydyin vain lukemaan ja urvahdinkin hetkeksi. Kävin vaihtamassa vaatteet ja aloin yöunille jo alkuillasta. Nukkuminen oli harvinaisen katkonaista, koipikivut yllättivät vähän väliä. Kissakin jolisi hereille jo ennen klo 3, halusi apetta. Sitten samainen ape ei kelvannutkaan. Menin uudestaan nukkumaan. Kissi jolisi tunnin päästä hereille, tällä kertaa siivoamaan pissit laatikosta. *huokaus* Ja taas yrittämään unta.
Nyt Vincent istuu tietävän oloisena parvekkeen korituolissa ja on nassutellut ympäriinsä löytyneitä kuivia lehtiä. Odotettavissa siis oksujen korjaamista jossakin vaiheessa. Voiskohan ne nakata napsureille korjattavaksi?
Minä menen nyt juomaan kahvia...
POLGA LOMAILEE, MUKAMAS!
Tänään on sitten viimoinen työpäivä ennen (muutto)lomaa. Ziis, minä olisin oikeankin loman tarpeessa. Aloin jo katsastaa, milloin voisi sellaistakin pitää. No, ehkä piankin. Ei sitä koskaan tiedä. Kun saisi tämän härdellin nyt ensin hoidettua, mitään en ole siis vielä tehnyt. Nimittäin pieniä ylläreitäkin jo tarjotaan eli kunnon pohjapiirrosta ei ole – tai siis on, mutta ei sellaista, missä olisi oikeat ikkunat ja mittakaava kohdillansa. Viherviitakon sijoittamisen eli niiden alustojen (laatikostot vai 50-luvun kukkapöydät) ja ns. työpisteen *eheeheh* kannalta sillä on sentään vähän väliä, silläkin. Ylimmän kerroksen ikkunat ovat nimittäin erilaiset kuin muissa residensseissä ja tuossa piirroksessa ne ovat toisenlaiset kuin pitäisi. No, pientähän se on kaiken muun rinnalla. Esimerkiksi miten peittää kaikki edellisten asukkaiden jättämät reiät ja revityt taulukoukkujen jäljet? Voi vain olla ilokas, että itsellä on hyllyjä ja myös paljon kuveja seinille.
Varastolla on ollut yhtä matalalentoa tämä viikko. Töitä niin prleesti, kaikki yrittävät teettää minkä ehtivät ennen lähtöäni, selvähän se. Eli töitä on tehty niin, että nyt sattuu. Sattuu myös muiden normijuttujen lisäksi mm. selkään oikein viehkosti. Kun ei pääse edes taukoilemaan. No, tänään hirrrmuinen rutistus ja sitten... normiroudaus, vapaa ilta ja huomenna - pakkaamaan.
Jonkinlainen epämääräinen suunnitelmanpoikanen on olemassa. Tuleeko siitä mitään, en voi edes arvata. Paljon riippuu siitä, tulevatko kaikki muuttoon lupautuneet paikalle ja saanko kaiken asiallisesti pakattua. Purkamaan joutunen aika paljon yksin, mikäli Belgalla ei sattuisi olemaan edes yhtä luppopäivää viikolla. Se olisi kyllä lottovoitto, siis jos olisi! Voin vain toivoa. En edes yritä miettiä mitään järkevää ja ansiokasta juuri nyt.
Kunhan nyt saan nuo rojut jotenkin sijoitettua ja tavarat purettua. Sitten on aika miettiä, mitä pitäisi hankkia vai pitäisikö mitään. Kiva olisi ollut kitata ja maalata ne seinätkin, olisin voinut siitä jopa maksaa Belgalle tai jollekin kaverille – mutta kun ei niin ei. Annamma asian olla ja katsomme joskus toiste, jos se enää tuolloin on aiheellista. Jaksuja tarvittaisiin, mutta ei irtoa. En ole taaskaan saanut nukuttua. En myöskään tehtyä mitään järkevää.
Residenssin tarkastus meni yksi-yhteen eli kummallakaan ei ollut mitään ongelmia, ns. normaalit kulumajäljet päätettiin kuitata sillä. Eli ei korjauksia -> ei rahanmenoa siihen, hyvä niin. Hiukan nuhjuisempi tuo uusi kämppä on, mutta eiköhän sekin korjaannu ”sisustamalla” Welhottaren tapaan *muahahahah*.
Mitään muuta ei suoraan sanoen päässä nyt liiku eikä ole kyllä syytäkään liikkua. Tämä tärkein ensin alta pois. Ja vähän yli viikon kuluttua istua kökötän jo uudessa kodossa. Toivon.
Toivokaa tekin, että kaikki menisi edes suhteellisen kivuttomasti. On se kamalaa purkaa pienikin huusholli, joka on rakennettu tasan tietyllä tavalla optimiksi. Sitä optimia tässä haetaan edelleenkin ja siitä siis onkin se jonkinmoinen suunnitelma, mutta suoraan pohjakuvaan tavaroita ei voi sijoittaa tällä kertaa. Prhana...
Nyt menen nauttimaan saavillisen kaffetta kera kourallisen mömelöitä ja puoli askia röökiä, jep!
Tyhjäpäinen kuvani täältä.
Päivän slogan: Kylmä kahvi kaunistaa, mutta ei sekään sentään ihmeitä tee :o
Päivän biisi: Lähde länteen!
Luettua: Thomas Glavinic – Toiveet, jotka toteutuvat, ei ihmeempää sanomista eli minusta aika yhdentekevä – outoa eli odotin ihan muuta. Camilla Läckberg – Mantelintuoksua lumimyrskyssä, aika simppeli arvoitus- ja murhadekkari. Reino ”Pihti” Virtanen – Isän puumerkki, se kaveri, jonka vatsaan ne pihdit jäivät. Just, liikaa uhoa ja jesseilyä. Tapani Bagge & István Mäki – Paha paikka, hulvattoman kova takaa-ajo, ryöstö, pauke ja ryminä –jännäri, ei paha, jos tästä lajityypistä pitää. Juri Nummelin (toim.) – Sherlock Holmes Suomessa, kotomaisia Holmes-tarinoita. No, pari kivaa ideaa, fanien kannattaa lukea. Muutoin aika yksitoikkoista siis. Henri Aleneff – Nuori Kruununperillinen, fantasiaa kotomaisin voimin eikä oikein jaksa kantaa, ei. Maija Haavisto - CFS:n ja fibromyalgian hoito. No eipä ollut mitään uutta, ei tod. Mömelöitä ja silleensä. Ei uutta kivaa tarjolla. Ei todellakaan. Pitäkää opuksenne, minä tiedän, mitä Minä tarvitsen, nih kerta! Sokerina pohjalla kirjaimellisesti Juha Arhinmäki – Pieni Ruotsi-kirja. Tykkäsin, kovasti! Koulupojan ruotsin opiskelua Gotlannissa ja nuoruutta siellä sekä Tukholmassa. Myöhemmin paluu maahan risteilyillä sekä pidemmäksi aikaa virkamiesvaihdon parissa. Ai että, Welhotar piti – kiva tunnelma, peesaa omia tuntemuksia vuodelta kivi & keppi! Lukekaa ihmeessä, jos on muistoja vaikka kesätyöajoilta Stokiksesta ,D Lisäksi pari-kolme (yksi vielä postissa) uutta opusta, joista joskus myöhemmin paremmin. Kirjastossa vino pino VARATTUJA UUTUUKSIA odottaa noutajaa ja maksajaa. Niistäkin myöhemmin... kunhan tässä tokeentuisi johonkin eli jotakin järkeä, ziitos!
VIELÄ VAAN MENNÄÄN TAKSOLLA!
Muuttotarkastus -> tehty, ök.
Töitä -> tehty, ei ök.
Muuta -> ahi, kirotun kova särkykipujuilinta, ei ök.
KÄRSÄ
POLGA MENEE, HETI KUN JAKSAA...
Alkaa todellakin olla siinä-ja-siinä meikäläisen jaksamisen kanssa. Jumankauta, minä en todellakaan pysty mihinkään. En saakeli soikoon edes pesemään kaakeleita. Hvtti. Saamaton raukkis paska! Kaiken muun lisäksi kuuleman mukaan läski, tyhmä ja saamaton. Kiitti ja riitti.
Juu, juu, en puhu rumia ja menen jonnekin, en tiedä minne. Jonnekin! Syytä on. On.
POLGARA POISTUU ODOTTAMAAN TAKSOA...
Kyllä pitää, valitan, että valitan. Valitan silti. Jestas, että tympii. Tympii työ, tympii koto ja muuttokin. Tekisi mieli vetää ne sata kertaa vatvotut perskännit, mutta ei ole mahdollisuutta. En halua rapuloida töissä enkä oikeastaan vapaallakaan. Kun pitäisi pakata, prle. Saan oikeasti näppylöitä, eikäs kun, niitä on jo - ihottumaa siis. Sekin vielä! *räks*
Palmia kunnostautui ilmoittamalla vasta eilisaamuna, että heillä oli tietoliikenneongelma... Just, ketä se ENÄÄ lohduttaa. Minä vaan kysyn. Eivät saaneet edes kotosivuillensa asiasta viestiä tilanteen ollessa päällä - eipä tietenkään. Jännää, sillä kun esim. vuoroesimiehiä haettiin, heillä oletettiin olevan vähintään mikrotukihenkilön pätevyys ja "oikea it-alan koulutus"? Mihinkäs se / he / ne ovat hävinneet? Mielenkiintoista tämä toiminta siellä, aina. Jo menikin hetki, ettei ollut paljoakaan sanottavaa ja tätä sitä osasikin pelätä. Kun lopulta vahvistivat viikon keikat, oli siinäkin kämmiä. Just, kiitti vaan taas. Meni luotto vähäksi aikaa eli kaikki on täsmäytettävä todellakin kuusi kertaa tarkasti myös itse. Ei uskalla luottaa mihinkään, vaikka kuinka olisi vahvistettu. Eikö ole jännittävää? Koskaan ei tiedä, milloin takso tulee ja minne se menee. Pääsenkö mukaan vai onko jotakin valittamista. Eräskin herrahenkilö odotti minun kiipeävän neljän (4) ruoka-, kirja- ja kissanhärpäkekassin kanssa taksoon ihan yksin, ilman apuja. Kun pyysin, josko hän mahdollisesti voisi auttaa, oli se kovin kankeaa. Onneksi hän on poikkeus säännöstä; kun takson saa, yleensä myös apuja, jopa tarpeettomia sellaisia.
Lisäksi voisin vänistä vähän siitä, kuinka kipeä olen. Tosin siinä ei ole mitään uutta. Eli minä nyt vaan taas olen äärikipeä, vaihteeksi. Tietäneekö se sitten kunnollista sään muutosta vai onko tämä stressin ja erinäisten fyysisten harjoitteiden syytä, ken tietäis sen. En minä ainakaan, ehkä kaikki yhdessä! Kuitenkin mömmöjä menisi enemmänkin, mutta yritän säännöstellä niitäkin (hah ja miksi, kun minut on se omisarvis jo leimannut joksikin hemmetin väärinkäyttäjäksi!). Nukkumisesta ei tietoakaan, kerran viikossa saan nukuttua vähän reilummin. Lauantaisin, kun voin mennä uudestaan nukkumaan aamukaffen jälkeen. Muuten ei tietoakaan unista, 2 - 4 h katkonaisella ja lepoa tuomattomalla urvahtamisella mennään edelleen, ties kuinka monetta vuotta. Välillä oli parempi, kun oli lääkitys. Oli, nimenomaan, kunnes omisarvis katkaisi senkin. Prletto, minä vain sanon. Uutta lääkäriä ei siis ole löytynyt, vielä... erästä ajattelin, mutta hänkin on nykyisin Vandalla. Miksi ihmeessä kaikki ovat siellä? *katkeroa marinaa* Haluaisin vain jäädä kotoon, peiton alle, rauhassa!
Eliisa ei ole kiinnostunut muutostani, jännää. Muuten ovat aina tunkemassa kaikenlaista joko meilillä tai puhelimitse, mutta ei nyt? No, ei sitten, jos ei raha kiinnosta. Minä sanonkin tästä lähtien jyrkän EI kaikelle, mitä tyrkytätte. Asioin sitten kilpailijanne kanssa, joka osoitti erinomaisen selkeää kiinnostusta (ja osoittaa jatkuvasti turhaa tyrkyttämättä, kun olen monta kertaa sanonut, että kerron itse muutoksista mikäli niitä haluan). Pitäkää tunkkinne *pthyh*. Yksi aasiakas merkitty siis poistuneeksi teiltä, jep, jep-jep.
No, eilen tuli käytyä sitten ns. ostoksilla eli hakemassa yksi lahjus ja vähän jotakin tarpeellista. Hyvä näin(kin). Edes. Eli shampoota, dödöä sun muuta sekä vihanneksia lisää. Lisäksi katsastin pari kauppaa – ei mitään ostettavaa, mikä oli ihan mukavaa. En minä mitään tarvitse, en edes halua. Kunhan nyt leikin olevani muka-ostoksilla, kun ostoshelvetissä kerta oli pakko käydä. Hah.
Ja sen jälkeen kotona – paskaa, joka paikassa sängyssä, taas! Kun on kerran käyty laatikolla, ei sinne voi toista kertaa mennä. Eihhhhhhhhh, en jaksa enää.
Päivän slogan: Elämä yrittää oudosti demonstroida todellisuutta...
Päivän biisi: We’re All On Drugs
Luettu on ja paljon, tässä märinöiden välillä. Ennen muita tässä kaikille ihana ja uusi aikuisten satu, Rosetan uutuus Ruususatu, kaikkien luettavissa täältä! Suosittelen kaikille, kaunista, herkkää ja - lukekaa itse, vain netissä toistaiseksi... David Almond – Naakkakesä, nuorisokirja, mutta sopiva aikuisille erittäinkin. Kannattaa lukea, erilainen! Jouni Hynynen – Kesämies, kooste entisistä jutuista ym. Simppeliä ja leppoisaa luettavaa edelleen. Päivi Alakoski – Sikalat, uudelleenluennassa eikä yhtään kehnompi edelleenkään. En taida jaksaa edes listata muita, väsyttää armottomasti ja Varastolla on hillitön nippu töitä odottamassa. Mitä minä sanoin, että ne teettävät minulla kaiken ennen lomia L
MINÄ MENEN, MENEN, JOS TAKSO HUOLII!
Edelleenkin väsyttävää... Ukkosta on odotettu, ei nähty, shit! Viimeinen työviikko, jep. Sitten alkaa fyysinen muuttoviikko – tai –viikot siis. Purku on tod.näk. pahempi kuin pakkiminen. Argh. Pelottaa, miten minä selviän. Belgallakin on luentoja joka päivä eikä ehdi oikein avuksi kuin muuttopäivänä. Kai se suttaantuu. Kantakoot kaveri tavarat ulos, minä EN pysty!
Eilen pesin saunan ja kylppärin, sekin jo riitti, kiitti. Vaati normaalit kipumömelöt ja taas tuntuu kuin ei olisi lepoa ikinä nähnytkään. Voihan vee näitä sairauksia, sano. Olisi pitänyt vielä pestä residenssin lattia, mutta käsi oli jo niin pahana, etten uskaltanut kiusata enempää. Teen sen vaikka tänään tai huomenna, ennen tarkastusta kuitenkin. En siis muuten, mutta näkyvimmät paashat ja imureerauksen väistäneet kissankarvat pois.
Selvisi, miksi tuo naapuri vihaa läskiä! Ne ovatten jotakin hiton bodarikuntoinhointoilijoita!!! Auts – miehen kaveri oli eilen parvekkeella, joivat ööliä ja juttu kulki ojentajalihasten, erilaisten vääntöjen ja harjoitteiden parissa kovaäänisesti – en minä muuten olisi kuullutkaan, kun en kuuntele... nyt ei voinut olla ihmettelemättä ao. herrojen tekstiä (ja juomavaliota). Ja voi kauhistus, ihan akallakin 5 kg tullut kesäpainoa eli nyt heti lenkkiohjelmaa käyntiin yms. Eli ei ihme, että eivät voi sietää meikäläistä. Tosin en silti suostu ymmärtämään heitä.
Varastolla tiedossa koko viikko töitä ja vähän lähimikropönkkäkivaa ,D Vaihteeksi, joo. On se ihan kivaa, en minä sillä. Pari työkaveria ei vain halua käyttää erään tietyn henkilön palveluksia, joten lupasin avittaa OO-asioissa. No, ainakin se on erilaista kuin normi päivätyö, vaihtelua siis. Muutenkin varmasti teetetään taas hommia etukäteen, onneksi nyt on mukava lomittaja kuitenkin tiedossa. Tai ainakin hänen pitäisi olla paikalla. Nuori ja vielä innokas.
Tänään päätin sitten käväistä Itiksessä hömpähtämässä sen verran kuin ehdin eli puolisen tuntia. Ihan vain siksi, että ensi viikko menee pakatessa, seuraava purkaessa ja kas, sitten onkin elokuun loppu. Yhtään matkaa ei saa jäädä käyttämättä ja tosiaan asiaakin tuonne on. Josta tulikin mieleen taas Palmian omituiset vedot viime aikoina – matkojen vahvistukseen kuluuu yli 8 tuntia eli normaali työpäivä, ihan kiva hei! Eikö ketään kiinnosta, no, ilmeisesti siis ei. Ja sitten ihmetellään, miksi minä hermoilen joka aamu ja ilta taksojen tulosta ja menosta... Perkele, siellä olisi kirveelle töitä! Tai järkeville ihmisille. Nyt ei ollut edes automaattivastaajaa, että tilaus on otettu vastaan. Kilin pahalta haisevat sukupuolielimet sentään. Minua vituttaa ja reilusti. Uskokaa jo, että paljon mieluummin kävelisin terveillä koivilla bussille ja takaisin, jos vain pystyisin! Tämä EI ole mikään etu eikä miellyttävä kokemus, jos joku niin vielä luulee. Joka päivä saa hermoilla ensin taksojen tuloa, sitten kuskien olotilaa ja suhtautumista jne. Aina hermona, siis itse... ihan aina. Palmian nettitilaukset EIVÄT TOIMINEET KOKO EILISPÄIVÄNÄ – puheluja yritettiin pitkittää (= rahaa firmalle!). Jumalauta, nyt meni hermo, totaalisesti!!!! Tilasin aamumenon puhelimella, loput töistä, perkeletto, vittu, vinetto!
Ähh – ja uusi lekurikin pitäisi jostakin etsiä. Se kaveri, jonka piti ottaa vastaan Malmilla, näyttikin siirtyneen kauas Vandan puolelle. Hitot siitäkin, pakko varata jollekin kuitenkin loman ajaksi aika. Mömelöt loppuvat 3 vkon sisällä ja tarvitaan ainakin uusintaa, mieluummin uudet mömelöt ja annostukset myös, ziitosta.
Ei, ei hyvin mene joten vali-valia ja jaanausta vaan tiedossa täällä päin. Turha odottaakaan mitään kivaa tai myönteistä. Minua väsyttää, vituttaa, sattuu ja harmittaa – kaikkea tasapuolisesti!
Nyt oikein vaffat kaffet, mömelöitä kourallinen ja tupakkaa, eiköhän se siittä, pirulauta! Valitan, että taas vain valitan. Ei voi muuta, on niin paska olo, tsori!
POLGARAN PITÄISI SAADA TAKSI – EHKÄ....
Uaah, rankka viikonloppu! Hirrrmuisen hiostavaa ja väsyttävää. Tästä syystä olenkin yrittänyt nukkua ja olla tekemättä mitään. Eilinen ns. ukonilma ei kyllä tehonnut kuin vartin, sen jälkeen taas hikilämmintä ja nihkeää. Eipä huvituttanut muuta kuin lueskella ja torkkua. Sain goisittua melko reippahasti, jotakin hyvää sentään. Mitään muuton eteen ei ollut mahdollista tehdä, ei todellakaan. Ei voi, ennenkuin alan oikeasti pakata. Ja se tapahtuu vasta kun loma alkaa eli tämän viikon työpäivien jälkeen. Ennen sitä tarvitsen vielä kaikkea enkä viitsi asustaa edes hetkeä keskeneräisessä residenssissä. Myös kissarajoite on muistettava eli Vinski voi lirauttaa ihan mihin tahansa auki olevaan pussukkaan, kassiin tahi laatikkoon – eli ei mitään esille ennenkuin olen itse jatkuvasti vahtimassa. Joten suosiolla viikon päästä alkaa ehkä sitten tapahtua jotakin noteerattavaa.
Belga kävi lounastamassa, tein riisiä, tsatsikia ja kevätkääryleitä. Jälkkäriksi paistoin pienen satsin mähnäpullia ja tyhjäsin keksilaatikon. Juu, kaikki meni. Hyvää oli. Ja pakkanen tyhjeni mukavasti. Samalla sain uunin ja ritilät pestyä, jossa toimessa poltin taas ja jälleen kerran käteni. Auts. Siis teinhän minä sentään jotakin. Niin siis poltin vasemman käteni ja oikea olkapää kipeytyi aivan prleesti tuossa ees-taas hinkkauksessa. Se ei sitten siitä jaksa tykätä eli tarvitsin vielä illalla kipumömelöt, joita yleensä en käytä viikonloppuna...
Muuten tämä nihkeys ei innosta mihinkään. Toivottavasti tänään tulee se povattu myrsky, vaikka ei siitä mitään enteitä ainakaan vielä ole. Menisi tuo muuttohommakin vähän reippaammin. Nimittäin jo tuo pieni pesu-urakka kasteli yhden teepaitani hetkeksi ja vaati kuivattelua ulkona parvekkeella eli naapureiden sulohäirintää. Taas mielenosoituksellista tekoyskää ja –aivastelua, toisella parvekkeella koko väen pikasiirtyminen sisätiloihin ja kovaääninen mäkätys *ärh*.
Jahas, sitten tellimään taksot ensi viikoksi. Josko maanantaina pistäytyisi Itiksessä hoitamassa pari hankintaa... Keskiviikkona on tarkastusherran vuoro ja itse pääsen vajaalla päivällä Varastosta. Hyvä sekin. Eikä matkojakaan mene yli tarpeen. Jospa yhden ylimääräisen reissun saisi tehtyä loman aluksi; tarvitaan muonavarantoa ja kirpparillakin pitäisi käväistä. Ylimääräistä valolamppua olisi tarvis. Katsastan ensin kirpparit, sitten ehkä Risman ja tod.näk. lopulta sorrun Iikkeaan. Mutta kotonurkilta se on lähdettävä kuitenkin liikkeelle tässäkin, ihan kannatuksen vuoksi. Mitään muuta uutta en tarvitse. No, tuota, yhden pikkumaton ostin jo alen-alesta, alta 6 juuroa... tavallinen kudottu perusmatto, sinisävyinen ja siisti eli nätti siis.
Muuten ei todellakaan mitään rapottavaa. Tämä keli käy meikäläisen hermoille selvästi. Samoin työ alkaa maistua puulta. Lisäksi perjantainen aikataulu sai minut raivoihini – ihmisten ja aasiakkaiden palvelijoiden hitaus. Erityisesti se, että menin uusimaan kellon patteria. Aasiakaspalvelijana oli nuori tyttö – kaikkine lävistyksineen, napapaitoineen ja ylimielisine asenteineen. Kultakaupassa, hei. Ei kiva. Pattereista ei tiennyt mitään, itse Henkilö takahuoneessa hoiti asian. Yritti sitten väkisin myydä myös hihnan kelliin, juu, tiedän tarvitsevani uuden. Mutta kun kenenkään mieleen ei tule, että kun sanon, että minulla on kiire, minulla on oikeasti kiire. Takso hakee kello silloin-kun-on-sovittu! Eikä muuten odota pitkään... Niin että olin lievän töykeä, ihan vähän vaan. Kyllä minä sen hihnankin haen, ehkä joskus toiste. Nyt piti normireissulla käydä myös apteekissa kaiken lisäksi eli helkkarin kiirusta piti. Että minua risoo tämä oman aikataulun minuuttiotanta. Jos en sitä tekisi, joutuisin odottamaan 20 min – 1 h tai ylikin. Että siinä jokainen sitten miettii, miten aikansa käyttää. Perkele, nih.
Hmph, vielä viisi työpäivää. Joista onneksi yksi vajakki, siis ainakin päivä. Ja yksi muu asia –iltapäivä. Yksi normiroudausiltapäivä töiden jälkeen. No juu, ehkä minä pakolla jaksan, kun olen jaksanut tähänkin asti. Pakkohan se on. Koivet, selkä ja toinen käsikin alkavat myös pistää hanttiin jo melkoisesti eli lepo olisi tarpeen. Ehkä siinä pakkimisen välillä voisi lepuuttaakin? Edes vähän ja jossakin välissä.
Ei, ei tässä muuta tänäänkään. Minä lähden viettämään apaattista ja tylsää sunnuntaita. Jos vaikka ensiksi menisi pesemään kylppärin ja sitten vähän pyykkiä. Jippii. Ja tylsistynyt, ankea huokaus...
KIVAT VAAN TEILLEKIN!
hups - salamoi rätväkästi... Väsyttää. Menen uudestaan nukkumaan ja katson ensin tuon näytöksen. Ehkä sitten voisi teeskenneläkin jotakin.
Ei jaksa. On oikea väsy. Huomenna lisää, ehkä.
POLKA ETSIYTYY SÄNKYYN!
Nonnih, perjantai ja 13. päivä. Ja minähän en ole taikauskoinen, koska olen Welhotar *ristii sormiaan tanakasti*. Tänään tiedossa rutosti töitä Varastolla ja normitapaan – ylläri, ylläri – roudausretki kirjasto-apteekki-vihannestsioskit-ruokakaupat ja kotoon! Kirjastossa näyttäisi olevan ihan mukavasti uutta ja vanhaa ETUKÄTEEN VARATTUA luettavaa ,D (nuo isot kirjaimet eivät aukene kaikille, mutta jotkut tietävät...) Lisäksi pari opusta könöttää tuossa jömmassa odottamassa sopivaa lukuhetkeä, se on nyt viikonloppuna. Kunhan vain tämän päivän vielä jaksaisi ja pääsisi kotoon asti. Särkee. Sattuu. Svinduttaa.
Ja ihan tiedoksi, paperit on sitten virallisesti allekirjoitettu Byrokratian valvovan silmän alla. Vaihtokaverin kanssa molemmat totesimme sen harvinaisen kivuttomaksi toimenpiteeksi. Oikein miellyttävä & asiallinen tilaisuus – no problem, no panic. Kaikki oli ok molempien osalta. Sain jopa yhden tiedon, josta voi joskus olla hyötyä joskus kaukana tulevaisuudessa (tai no, ehkä ei kovinkaan kaukana). Koskien siis näiden asuntojen luovuttamista eteenpäin esim. jälkipolville (-> polvi = Belga). Kaveri oli ollut reissussa eikä siksi ollut ehtinyt vastailla... no, se hyväksyttäköön. Muuten sovimme siinä samalla monesta erilaisesta pikkuasiasta ja odottelemme vain muuttopäivää. Kaikki tuntuisi olevan menossa toivottavasti kohdallensa! Mies on kyllä niiiiin rauhallinen ja... niin... rauhallinen, mitä minä en tod. ole. Oikein kateeksi käy.
Lisäksi sain härra tarkastushärrankin kiinni ja sovittua ajan ensi viikolle yhdeksi iltapäiväksi eli lähden vain vähän aikaisemmin Varastolta. Jee – helpotus tuokin ja ehdin katsoa, onko karvakasa tehnyt tekosiaan, puunata parketit ja kiillottaa hopeat, piilottaa muut arvoesineet sekä viedä roskat tms. mikäli tarpeen. Kyseessä on hänen mukaansa vain nopea tekninen tarkastus, että kaikki toimii :o Mitä ihmettä se sitten pitääkin sisällänsä, ei ole tietoa. Sittenhän tuo nähdään.
Nyt vielä hoidettava pari virallisluontoista asiaa ja sitten pakkimaan huushollia yhteen kasaan. Voi kilin kellit sentään. Ihan oikeasti, se on karmivaa. Mutta apuja on luvattu ja niihin tulen tarttumaan, ziitosta vaan lupaajille. Otan yhteyttä vielä erikseen ja tämä on siis lupauksen lisäksi myös uhkaus. Muuttonaisille ja –miehille tarjoan muuttopäivän muonan ja juomat. Lisäksi kutsun tupareihin ,D Viimeksi tupareissa taisi olla kaksi ihmistä. Että silleensä, halvaksi tulee minun hupini ja samalla myös kavereiden hupi. Ei tarvitse kuin katsoa minua niin jo saavat nauraa ääneensä.
Vinskikin oli edellisen kakkakeikan jälkeen eilen hyvin rauhallinen ja kilti kissi. Tosin mietin jo kaikenlaista, jospa hän ei sopeudukaan isompaan huusholliin ja muuta. Pitäisikö vaikka pölisevä karvakasa marinoida? Eih, oikeasti, aika karmeaa! Ei, kyllähän Vinski siellä missä minäkin... eli ruuan perässä.
Ja nyt minä menen aamukaffelle, riivin kourallisen sateenkaarimömelöitä ja hoidan pari pikkujuttua heti aamusta pois kuleksimasta.
Päivän slogan: Rehellinen työ? Mitä ihmeen iloa siitä muka voisi olla...
Päivän biisi: Jormalla on työpaikka
Luettua: Outi Nikula – Arska ja Pena, hauskan omaperäinen (ja lievän opettavainen & alleviivaava) tarina naisesta ja miehestä etsimässä suhdetta – lopulta he löytävät toisensa. Pieni ongelma on kuitenkin Pena-kissa >o< Mukavia särähdyksiä ja luonnehdintoja mm ystävistä ja heidän motiiveistaan. Nopealukuinen, suositan. Ben Myers – Muse, Vastavirtaan – bändihistoria. Siinä se olikin sanottu, ei oikein sytyttänyt, ehkä faneille kelpaa. Luin yleistietouden nimissä...
NO NIIN – TAKSO, VIEKÄÄ MINUT VARASTOLLE JA TUOKAA TAKAISIN!
