KERTOMUS EILISESTÄ HUONOSTA PÄIVÄSTÄ

Jos aloittaisin eilisen Huonon Päivän kertaamisen, se tapahtuisi heti aamusta. Jo kotona oli jotakin pientä, ulos lähtiessä kerroksemme valolamput olivat sammuneet, just. Varoittava alku siis. No, takso oli vähän myöhässä, Varastolle kuitenkin päästiin. Varastolla taas kiirusta riitti ja kesken kaiken kaikki hissit menivät jumiin, sillä tavalla vekkulisti, että toimivat vain alaspäin, ei ylöspäin. Satuin olemaan menossa ylöspäin, kun joku tilasi alhaalta hissin. Just! Siinä sitten pungersin itseni 6. krs:ta jaloin, käsillä vetäen. Ei, ei hengästyttänyt, koipia sattui vain aivan stnasti. Muut nauroivat, että saan varmaan nyt sitten liikuntaa. Eikö olekin ystävällistä? *itku kurkussa* Jonka jälkeen vetutti vielä enemmän. Kävin Itiksessä, jonne mennessä kuski oli jo myöhässä ja jätti minut jonnekin taksoaseman luokse – lähemmäs ei hänen mielestään pääse. Sain asiani hoidettua ja ei kun odottamaan uutta noutoa viimaan ja kylmään. Takso tuli oikein reippaasti myöhässä, kimppakuljetus eli haettiin toinen leidi mukaan. Siinä ei ollut aikaa edes turpavöitä kiinnitellä, kun kaveri kaasutteli menemään. Kas kummaa, selvisin hengissä kotoon. Jossa tuo prleen karvatakamus oli tehnyt tepposensa, koska olin tunnin myöhässä – tai muuten vaan. Iso kasa kissanpaskaa on oikein mukava ylläri päiväpeitolla, varsinkin kun se on sotkettu peittoon kunnolla! Silloin meni hermo totaalisesti. Itkua, palelua, särkyä – lääkkeeksi vähän ruokaa, rauhoittavia, juotavaa – paljon lämmintä juotavaa! Näin siis saadaan ihmisen päivä todellakin pilattua varsin perusteellisesti.

Minä sitten eilen ajelin toisen työmatkan vapaa-ajan matkana. Koko päivän juttelin ensin puhelimessa sosiaalitoimiston kanssa, jossa asia tiedettiin ja oltiin heidän mielestään jo korjattu. Sitten meilivaihtoa Iisalamen kanssa tässä seuraavaksi. Ihan vaan tiedoksi, että näemmä Iisalami aina ensimmäiseksi olettaa, että palvelun käyttäjä on joko tyhmä ja itse sössinyt asiansa tai yrittää guzettaa jollakin tavallaa. Kas tässä suoria lainauksia eilisistä viesteistä suoraan Iisalamen älypäiltä: 

- Sosiaalivirasto on myöntänyt teille työmatkoja 42kpl:tta tälle kuukaudelle. Jos
niitä pitäisi olla enemmän, niin sosiaaliviraston pitää päivittää ne HMPK:n
järjestelmään.
- Jos sosiaalivirasto on onnistuneesti päivittänyt ne meille ne näkyisi meillä.
- Meillä on kuletuspalveluyksikön ohjeistus, että jos asiakkaan matkaoikeudet
eivät näy meidän järjestelmässä niin asiakas tilaa itse taksin ja maksaa sen ja
sosiaalivirasto maksaa kuittia vastaan asiakkaalle. 
-Tilaukset on voimassa. Vapaa-aikana menee myös huomenna, ellei yöllä päivity
työmatkat.

Ja sitten viimeisin saapunut viesti Matkapalvelut/Sosvi:lta, ei siis sosiaalitoimistosta – aiemminhan jo selitin tämän järjestelmän hienoudet!

Vastaus palautteeseen.
Annoitte palautetta työmatkojen tilauksesta etukäteen ja teille oli kerrottu matkapalvelukeskuksesta, että työmatkoja on myönnetty sosiaalivirastosta maaliskuulle liian vähän. Vammaisten sosiaalityön toimipisteessä on vahingossa kirjattu maaliskuulle työmatkoja ainoastaan 42 vaikka tarvitsette niitä 44. Kuljetuspalveluyksikössä on tehty teille matkaoikeuksien korjaus työmatkoihin 30.3.2009.
Pahoittelemme virhettä.
Terveisin

Että näin, minulla ei ole minkäänlaista oikeussuojaa! Jos minulla ei olisi vapaa-ajan matkoja jäljellä, maksaisin itse, n. 45 juuroa päivässä. Entä jos sitä rahaa ei olisi, näin loppukuusta? Sos.toimistosta muuten kerrottiin, että kesäkuun siirtymävaihetta ajatellen käyttäjille on kohtapian tulossa kysely toimintatavoista yms. Aion tavata sen hartaasti ja pitkään sekä vastata vielä pidemmälti! Ei tämä teistä varmaan tunnu miltään, mutta kun minä en oikeasti pääse liikkumaan bussipysäkille asti... minulla on silti normaali työ ja tarve liikkua muuallakin tiettyjen aikataulujen mukaan. Ei, en minä jaksa! Lisäksi eilinen koko päivän kestänyt kurmuutus sai aikaan sen, että pystyn tuskin kävelemään tänään. Sattuu ja särkee niin vietävästi, että tekisi mieli huutaa ääneen!

Minusta olisi mukava joskus kertoa joitakin kivoja tai edes hauskoja uutisia. Valitettavasti sellaisia ei vain ole kohdalleni osunut. Lupaan, että postaan heti, jos niin tapahtuu – siihen asti saatte kärsiä näistä samojen asioiden vatkaamisesta.

Alan taas hermostua, käyn tempaisemassa kourallisen mömelöitä ja nikotiinia, ziitos, tauon paikka!

--------------------------------------------

Purrrrve! Nyt toi mami on vihane, mä tiän. Mutt miks tuli myähää himaa. Ja miks mä taas en muistanu niit judekoi. Ei oo mun vika, ei oo! Mä oon vaa piän kissi, nih. Mutt myännetää, ett kakin peitoll ja sitt vähä pyärittelin peittoo viälä siinä, piilotin sen jutskan. Enkä ollu tiätävinää, ku toi tuli himaa. Siithä tuli taas iha miäletöine huutosotamekkala. Nukuin sitt bases ihan itte, uskaltanu ton viakkuu. Oon saanu ruuat ja kaikki, enkä mitää arestii edes. Mutt nyt se taas suihkuttelee sitä haisuu joka paikkaan, mä tiän. Ja kälättää mulle, en tykkää (oma vika, toim.huom.). Mä meen goisiin, toi voi ettii jonku typerän foton!

Juu, toivottavast teill menee paremmi tänää!

--------------------------------------

Vincent, jos sinun pieni pääsi muistaisi edes pari asiaa!

Päivän slogan: Jos jokin menee huonosti, se sitten vain menee huonosti – aina.

Päivän biisi: Have You Ever Seen The Rain?

Luettua: Marianne Peltomaa – Pimeä portaikko. Vera Gröhn ratkaisee jälleen. Gröhnin kotitalossa, aivan naapurissa pahoinpidellään, tapetaan tai murhataan nainen. Mikä on motiivi ja kuka syyllinen? Vera on emotionaalisesti sotkeutunut juttuun, koska naisen 3-v. tytär on jo tutustunut häneen aikaisemmin. Toki asia ratkeaa ja silleensä. Aivan luettavaa käyttödekkaria eikä ollenkaan pahimmasta päästä. Dekkarien kavereille, jotka arvostavat myös inhimillisiä piirteitä jutussa ja sen selvittäjissä.

 

 

EPÄKILTTI JA PAHA SEKÄ VIELÄ RUMAKIN! 

VEEMÄISIÄ ÖITÄ, PAHEMPIA PÄIVIÄ

Olipa taas kehno ja levotoinen yö, niin se on aina maanantaita vasten. Ei auta, Varastolle pitää kuitenkin. Tietäisipä vaan miksi? P-P on poissa eli lomalla, se tuskin kuitenkaan tällä kertaa vähentää töiden määrää. Ei huvita, ei kiinnosta, ei.

No niin, piristyinhän minä sitten eilen kuitenkin. Joskus aamulla siis. Aloin istuttaa chilejä, mutta huomasin kolmen muun kukankin olevan juurtumassa ja pakkohan nekin oli saada multaan. Ja chilit. Sitten jäikin enää kudzut ja muut muhimaan ja odottelemaan. Ei ollut enempää multaa. Ei ollut ketään, joka hakisi. En minä kertakaikkiaan kehtaa joka päivä soittaa Belgarionille, että tulisi ja tekisi sitä ja tätä, en jumankauta. En minä ainakaan tuon ikäisenä olisi viitsinyt, tai siis tuskin. Että vältän viimeiseen asti kiusaamasta ketään ainakaan liikaa, jos nyt joudun pyytelemään apuja. Voi veddu, että sekin taas kismittää. Juu, siis istutin, siivosin jäljet, imureerasin, kastelin ja hoidin muun viidakon. Lueskelin ja kirjoittelin ja vetelehdin iiBeissä (huusin tosi mageet kissicorwikset, hei!) ja muuta mainittavaa. Lisäksi raahasin itseni ruiskuun palelemaan, tein ruokaa eli sitä tofuseesamiappelsiinia, ragunaporganoita ja sillivoileipiä. Siis tofut yms. evääksi, pari seesaminäkkäriä lounaaksi. Ja jättekuppi hyvää kaffetta. Olin niin tehokas, että oikein ihmettelin. Tosin se tehokkuus lopahtikin hyvin äkkiä sitten, kun oli aika mömelöiden lakata vaikuttamasta.

Tilasin taas matkat HMPK:sta, ja tulikin mukava viesti, perkele! Suora lainaus ”Kiitoksia tilauksesta. Sosiaalivirasto oli myöntänyt Teille jostain syystä liian vähän työmatkoja tälle kuukaudelle (42kpl). Jouduin tekemään Teidän maanantain ja tiistain töistä paluut vapaa-ajan matkoina.” Laitoin heti noottia, että olenko ilman syytä poissa työstä? Vai mitä tämä tarkoittaa? En minä haluaisi käydä töissä, mutta minun on pakko. Luvaton poissaolo on ainakin irtisanomisperuste, jollei peräti työsuhteen purkuperuste! Arvatkaas onko kivaa, jos olisin käyttänyt kaikki matkani? Ei – en piruuttanikaan menisi töihin, en taatusti. Jos joku on virheitä tehnyt, en se tälläkään kertaa ole minä. Siitä olen satavarma! Pitäkää taksonne, minä jäisin paljon mieluummin kotiin lukemaan... Katsotaan, mitä tähän vastataan, minä pidän teidät toki ajan tasalla =E

Että voidaankin vajaatehoista ihmistä kohdella kuin koiraa!!!

No, tarjolla on siis kaksi menoa töihin – en halua vapaa-ajan matkojani käytettävän työmatkoihin paluukyyteinä. Se on eettisesti väärin. Minä jään tiistaiksi kotiin ja ilmoitan syyn esimiehelleni, katsotaan mitä mieltä hän on. Tässä kuussa kun yllättäen on 22 työpäivää eli matkoja tarvitaan 44 kpl, laskin juuri uudestaan! Joku jossakin ei siis osaa edes laskea. Argggggggggh *kirkuu*!

Taidan tarvita tänään rauhoikkeita enemmän tai vähemmän, parasta kuitenkin varautua hyvissä ajoin ja tarkistaa matkamömelörasia. Nyt täytyy käydä vähän ulkona rauhoittumassa, alan taas kiihtyä, kun kirjoitan asiasta. Ai että, miksi nämä asiat juuri minun kohdallani näyttävät aina tökkivän...

------------------------------------

Purrrrrrrrrmenta, kavrut! Juu orja eile taas hermosteli, ei mulle niinku ku muute. Sitt se goisi taas kehnosti, ponppi ylös ja kiäri ynpäri ja silleensä. Ei kiva, mä voinu taaskaa goisii sen viakus, piti mennä jalkopäähä. En saanu eilenkää sitt kunno muanaa, mutt onneks nyt on taas semmost kissimuanaa, ku mä voin sentäs syädä, ja kaakkei ja kalkonii aamuks. Nyt mä just vetelen aamupalaa, oliki jo karmee nälkä. Heräsin toho, ku mami nous keittelee kaffet ja kärtsään sen leipii. Hyi, pahalt haisu sen ruuat, jälks. Se yritti väittää, ett jotai sen vihreit on menny kualeen, ku mä oon rämpiny niit. Tota, nii, oonha mä tiätty käyny siäl tsekkaas kaikkii. Voi olla, ett oon menny vähä tassull koittaanki. Mutt ei ne nyt nii herkkii voi olla, hei, eihä?! Ei oo mun syy, mä syänki vaa melkeestäs kuivii lehtii niinku. Ett ei kissiikää voi mist vaa syyttää. Mä oon kilti, mä. Oon varpist, ainaki yritän, ihan joka päivä vaiks oonki yksi. Nih kerta. Täss mä taas otan relaa, vaihteeks. Ei must oo muunlaisii fotoi, ku mä en kerta suastu niihi!

Kliffaa ekaa viikon päivää kaikill – pidetää me kivaa ku orjat menee röihi!

------------------------------------

Vincent, aina yhtä jalomielinen ja ymmärtäväinen karvatakamus.

Päivän slogan: Ei minun tarvitse töihin päästä, mieluummin haluaisin päästä nukkumaan.

Päivän biisi: Money

Luettua: Mark Haddon – Harmin paikka, sekoilua perheessä puolin ja toisin. Isä on eläkkeelle jäätyään alkanut nyt lievästi sekoilla, pelätä ja epäillä sekä menettää järkensä hallittavalla tavalla Tyttären toinen avioliiitto perutaan, mutta jotakin tapahtuu silti. Samoin homopojan parisuhde rakoilee oudosti ja vaimolla on rakastaja. Lopussa kuitenkin asiat tuntuvat järjestyvän, kummallisilla tavoin yhteisymmäryksessä. Ihan luettavaa tavaraa, ei suurta kirjallisuutta. Kelpaa matkalukemiseksi, mutta en nyt mitenkään suuresti suosittele, kepoista on tavara kuitenkin. Jera Hänninen – Jyrki Hänninen – Kallis köyhyys eli kuinka hyvinvointivaltio purettiin ja köyhyydestä tehtiin bisnestä. Tätä suosittelen jokaikiselle luettavaksi. Leipäjonoja, perintätoimistoja jne. Kattavat katsaus köyhyyteen ja sen ilmenemismuotoihin sekä siihen, mistä köyhyys nykyisin johtuu. Hiukka poleeminen, kuten pitääkin. Lopussa Sata-komitean pähkäilyä sekä pääministerin haastattelu sekä tekijöiden omat parannusehdotuket. Varsin mainio opus, kirjastosta voipi lainata toistaiseksi ilmaiseksi ja lisää siellä muualla asiasta! Erittäin luettava opus – suosittelen jokaiselle suomalaiselle! Pauliina Susi – Pyramidi, kirja verkostohuijauksesta ja siihen lankeavasta Sinistä. Sini kuitenkin pelastuu tilanteesta, koska saman tyyppiseen huijaukseen aikaisemmin kaikki rahasta (ja muiden lainatut rahat) sijoittanut nuori mies avustaa häntä paljastamaan huijauksen ja tekemään ilmoituksen poliisille. Rahat ehtivät mennä, huijarit ovat liian nopeita... Aika hyvä esitys verkostomarkkinoinnista ja pyramidihuijauksesta, sen voittajista ja häviäjistä – suosittelen! Mikko Reitala – Tähtihetki, rockbändin uudelleen tuleminen rikoksen kautta, tai ainakin yritys. Päähenkilönä Pablo, joka vain haluaa soittaa ja muistelee bändin kultahetkiä vuosia sitten. Nyt erästä heistä väitetään poliisin ampujaksi ja syytetään muustakin. Vauhtia ja vaarallisia tilanteitakin riittää, mutta pääosassa on musiikki ja bändi, sekä nainen Tilda. Ja lopussa asiat selviävät, tietty. Varsin luettava kotomainen jännäri vähän erilaisissa puitteissa kuin normaalisti. Suosittelen, juoni ei selviä aivan heti ja kerrontakin kantaa kivasti eli ei paha ollenkanas!

 

 

KETTUUNTUNUT JA ÄRTYISÄ! 

MINÄ INHOAN TÄLLAISIA PÄIVIÄ SUURESTI

Eipä paljon taas huvita mikään! Olen horrostellut vain koko yön. Heräsin tuossa keskellä yötä muutamaksi tunniksi ja taas horrostin lisää. Ei siis kunnon unta juuri lainkaan. Että minä vihaan tällaista. Tästä tulee äärimmäisen veltoksi, ei jaksaisi mitään, ketuttaa vain reippaanlaisesti. Tämän päivityksenkin teen vähän pakonomaisesti. Sen jälkeen taas sänkyyn, siihenkin olen jo kyllästynyt.

Ei, ei mitään erikoista täälläpäin edelleenkään. Kirjastosta sain metrin uusia opuksia *jihhaa* ja ilmaisvarauslappuja, ziitosta taas sinnekin. Muuten kaupoissa ei mitään erityistä. Normiruuat, vihannekset edelleen kehnoja. Belgarion sai kuitenkin itämaista tipua ja riisiä, hyvää oli ja riittävästi mausteita. Kaffetta ja rahkamötikät sekä voffeleita. Annoin uusimman Pratchettin hänelle mukaan, oli taas sen verran vinkeä opus, että Poika kikatteli ääneensä sitä tuossa lukiessaan. Hänen kai piti tehdä jotakin muuta, mutta.. Pratchett nyt vie voiton mitä tahansa.

Minä siis aion löhöillä, ilmeisestikin, koska en jaksa mitään. Pitäisi edes vähän siivota ja laittaa multiin pari vihreää otusta. En tiedä, miten käy. Tarvitsisin jotakin piristävää ja paljon! Toin eilen kuitenkin mullat sisälle sulamaan, pussukka oli umpijäässä. Kai sitä sitten jotakin pitäisi.

Miksi minun pitää yleensä käydä töissä ja tehdä yhtään mitään? Minä olen taas todella kipeä – kaikkia, jopa mahdottomia paikkoja särkee, juilii ja koskee. Onko ainut ratkaisu perinteinen?

Enkä minä muuten jaksa tätäkään tämän pidemmälle tässä vaiheessa. Menen takaisin sänkyyn!

Taas horrostin tunnin verran, keitin uudet kaffet eikä sen paremmalta näytä. Lisäksi tuo uusi talvi on epämukavan näköistä, yököttävää suorastaan. Tämä ei tykkää, siksi varmaan särkeekin. Ähh, pakko kai tässä on jotakin tehdä, ainakin evästä huomiseksi. Se on sitten seesamitofua appelsinokastikkeessa, tofu menee muuten kohta vanhaksi. Sitäpaitsi, tuo eväs riittää ainakin kolmeksi päiväksi, hah. Ruiskuunkin on pakko lykätä itsensä, siitäkään säryt eivät pidä. Ihan oikeasti – elämä on aika veemäinen juttu!

-----------------------------------

Purrrrve, kissinkat! Mull oli kliffaa eile, Poikakii tuli ja mä sain ollakkii Poja ja Repun väliss koko päivän >o< Vähänks mä olin tyytyväine. Sitt mä sain taas uutta muanaa ja hampulikkaakkii. Piäne biiti roipenteliiki, sitä oli kyll tosi vähä noillekkii. Mami sano, että 300 g:n paketiss on melkee pualet jotai liäntä ja loput tipuu. On se kummallist, ett semmost sitt pitää ostaa. Mutt se oli jota halvennustaravaa, ett mami sen takii oli ostanu ja muka tulist. Eikä ollu, ku mäkii kerta voin syädä sitä ihan hyvi. Sitt mä vähä näytin kuin mä kiärin, Poika nauro hirveest. Sitt mä varkastin mamin rotsin, sen mikä roikkuu ain toss tualin karmill. Mikä pääll se käy partsill röökill. Nii ni mä varkastin sen, tempasin kynsill sen alas ja se tipahti mun pääll. Se oliki jänskää, siäl alla oli tosi jännää, mä pyärin ja sillee enkä halunnu pois. Mutt sitt mami tuli ja otti sen vegs, höh, mä saanu enempää sitt enää leikkii. Se vissii pelkäs, ett mä merkkuutan sen rotsin tai jotai. Ai jaa, ett tänää ei sitt tuu oikeet muanaa, ku se alkaa leikkii sill valkosell judekall. Olkoo, mull on sitä hyvää puukkimuanaa kyll. Nyt mä meen vähä goisii, toi yks on taas ponppinu ylhääll vissii pualet yätä. Täss mä meditoin vaa...

Kliffaa söndaagii hei kaikill!

-------------------------------------------

Vincent, aivan varmasti olisit jossain vaiheessa merkannut sen takin!

Päivän slogan: Jos elämä potkii jatkuvasti perseelle, ei sitä jaksa enää potkia takaisin.

Päivän biisi: Little Red Riding Hood

Luettua: Jan Jalutsi – Ammattina vankikarkuri, tositarina siitä, miten vilkkaasta ja villistä pojasta tuli Pohjoismaiden takaa-ajetuin rikollinen, ryöstäjä ja vankikarkuri. Alunperin hänen nimensä oli toki toinen ja se on kirjassakin, mutta nimensä hän muutti viimeksi vapautuessaan, ilmeisesti. Kirjassa Jalutsi kertoo rikoksistaan ja lusimisestaan, lähinnä kuitenkin karkaamisistaan. Lisäksi hän kritisoi voimakkaasti suomalaista vankeinhoitoa, jota jotkut luulevat vankien hyysäämiseksi, vaikka todellisuus on toinen. Lisää asiasta toisaalla, suosittelen tätä niille, jotka luulevat rikollisten, paenneiden vankien ja vapautuvien vankien elämän olevan hienoa ja helppoa – se ei nimittäin todellakaan ole sitä. Tämän tietävät toki myös Malmin hörhöt, joilta myös olen kuullut samansuuntaisia tarinoita.

 

 

ANKEAA JA RYHDITÖNTÄ! 

 

LAUVANTAIN IHMETTELYÄ JA TAVISJORINAA

Ei tämä ole reilua – kun saisi nukkua, ei nukuta! Äh, kohta painun uudestaan petiin, kele. Edes kissa ei tällä kertaa herättänyt, nukkui vielä hyvinkin sikeästi. En tiedä, missä vika. Tai, no, juu, arvelen ,D Tulin eilen nimittäin äärinälkäisenä kotoon, kun eväkset olivat niin kevyet. Tuli sitten lapattua loppukin jääkaapin sisältö kitusiin eli porganaa ja perunaa sekä donaria. Jälkiruuaksi keittelin vaffat kaffet, pari keksiä ja, tuota, Kalevin erittäin minin suklaalevyn. Serkkujen kiitos, se levy oli todellakin maailman pienin – söin sen nimittäin kokonaan. Sen jälkeen olikin kiva kerätä itsensä sänkyyn lukemaan. Enpäs olekaan pitkään aikaan ollut niin ähkynä, huh.

Nyt onkin siis tosiaan syytä tuoda kaupasta riittävästi muonaa, pari viikkoa onkin mennyt vähän vähemmillä appeilla eli vihannekset ovat olleet niin kehnoja, etten ole viitsinyt kaikkia ostaa. Lienee sitten pakko, ei tuollaista eilistä ähkyä jaksa joka päivä, örps. Mutta on tämä maailma oikeasti kummallinen, kun uutisoidaan siitä, että Siiva ottaa uudelleen myyntiin vanhentuneet tuotteet. Juu, asia on hyvä, että eivät mene roskiin. Mutta silti! Tuntuu vähän oudolta rakentaa asiasta uutinen. Lisäksi olen katkero siitä, että entiset 50 %:n alet ovat kadonneet ja tilalla on säännönmukaisesti 30 tai vain 20 %:n ale vanhenevista kamoista. Höh – sanon minä. Serkut muuten ovat linjassaan, heillä ale on 50 % ja tuotteet siellä rahkakaapin ylähyllyllä, aleleivät äärimmäisenä vasemmalla leipähyllykössä. Eilenkin mukaani lähti iso täisteräleib 50 sentillä, hah, minä syön sitä pari viikkoa, kun laitan pakkaseen! Täytyykin tästä lähteä vääntämään kauppalistaa... armoton tehtävä, kun en millään keksi mitään uutta ja nopeaa muonaa. Belgarionillekin pitäisi keksiä täksi päiväksi jotakin kivaa lounaalle. Ja Vincentille vielä maistuvaa kissanmuonaa. Minulla on ongelma!

Varasto on myös ongelma. Kiirus jatkuu, P-P on lomalla ja muutkin kohta lähdössä lomille eli sen mukaisesti taas elellään. Upea henkilöstölehtemme *tsih, anteeks* tarjosi uutuutena kolme kirjavinkkiä, huoh. Oli ihan pakko postata vähän asiaa toimittajalle... ei millään pahalla siis, mutta kun, ne nyt vaan olivat suht kehnosti laadittuja ja kirjoitettuja. En minä sitä sanonut, mutta tarjosin itseäni ,D En malttanut pitää siis suutani taaskaan kiinni, en voinut, en! Ans kattoo, mitä tästäkin seuraa. Lupasin nimittäin n. 8 v. sitten, että en enää koskaan sekaannu mihinkään työhön liittyviin oheistoimintoihin, hupien järjestelyihin, lehtien tekemiseen tms. erinäisistä syistä. Kirottu minä! Lomalistakin ehti lopulta kohdalleni ja sain merkittyä lomani, viikko toukokuulle, pari viikkoa elo-syyskuun vaihteeseen. Ja kaikki loput korotettuna talveksi. Lomien sijoittelu on kuulkaas taitolaji =D

Kirjoja on tullut nippu, ziitosta taas ,D Lisäksi kirjastossa odottaa toistakymmentä uutuutta varattuna! Ai että, ensi viikko voipi olla ihan mukava siltä osin. On ainakin lukemista, jopa parempaa matkalukemista kuin tällä viikolla. Taksojen odottelu ja ääritylsät matkat menevät tosi nopsaan, kun on kirja mukana. Ei sitä muuten oikein jaksaisi, suuri osa kuskeista on hiljaisia tai ärtsyjä. Eipä tarvitse ainakaan tavan vuoksi jorista mitään, jos ei halua. Eri asia sitten, jos on joku kivamukava tuttu kuski, jonka kanssa voi juoruta ja haukkua muita!

Ei, minulla ei edelleenkään ole mitään kerrottavaa. Kunhan tässä jorisen joutessani. Enklannissa odotan pakettia, pitäisi tulla ensi viikolla. Ei, ne eivät ole kissikengät, eivätkä edes punaiset. Mutta rapoa seuraa ja muutenkin iiBeissä on asioita kesken – Welhotar valmistautuu kesäkauteen *muahahah*!

Mutta tavan mukaan, vitamiinit ja nikotiinit ja laatimaan edes jotakuinkin järkevää kauppalistaa, ähh.

----------------------------------------

Purrrrrrviska, kavrut! No nii, on mun mami kilti, on, on se kilti. Mä sain sitt eile niit mjunuaisii, se oli ottanu ne sulaa ja ne oli just hyvii ku se tuli himaa. Enkä mä ees muistanu niit. Olin partsill joikaas, ku se kaivo ne esii ja laitto ruakakuppii. Ai että, mitkä haisut. Mami nauro iha hulluna, ku se kuunteli mun äänii. Se sano, ett ei kissast voi tulla tommost mekkalaa. No tuli nyt vaa, ku hirvee hyvä haisu ja karmee nälkä ja teki niiiiiiiiiii miäli niittä. No mä sitt söin ihan kaikki, tosi noppaa viälä. Ja tiättteks, en mäkää jaksanu illall tehdä yhtää mitää enää. Nii oli mun piän ja söde massu täynä, kävin sitt mami viäree vähä pötköllee, mutt siinäkää ei ollu oikee hyvä. Menin sitt jalkopäähä, ett oli masulkii tilaa kunnoll, etei mami vahinkoss puristele mua nimittäi! Tollasii safkoi ku olis joka päivä, juu, mä tajuun etei voi olla, mutt silti. Oli hyvää! Mitäkähä se meinaa keksii tänää, ku Poikakii on tuloss? Yleesä meill on sillo jotai kliffaa muanaa. Ois nyt taas jotai, mitä mäki vähä ees saisin. Ai, ett mä muka puhun taas ruuast. No joo, hei, mull ei oo paljo muut puhumist, ku mä goisin päivät ku mami on duuniss ja sitt me vaa duunataa mein omii judekoi. Ei meill oo kavrui eikä me tehä mitää ihmeellisii. Me vaa ollaa ja lötkötetää, joskus rapsutus-paijatust ja välill leikitää vähä. Eikä me kumpikaa ees jaksetaa mitää ihmeellisii. Me ollaa vaa taviksii, nih kerta! Mami otti just foton, ku mä vähä venyttelen täsä sänkyss, vassokuu vaa giltsit >o<

Nii ja kliffaa päivää kaikill, ku orjat käy kaupoill, tehkää tekii oma lista!

----------------------------------

Vincent, auttamaton herkkutakamus edelleen.

Päivän slogan: Hei, kelloja ei käännetä eikä siirretä, ne vain laitetaan osoittamaan kesäaikaa!

Päivän biisi: Time Is On My Side

Luettua: Siri Kolu – Metsänpimeä, esikoiskirjailijan erityisen mainio aloitus! Myyttinen, mystinen romaani, joka omalla tasollaan kertoo koululaisista ja myöhemmin opiskelijoista. Koulussa joukko on erityiskoulutuksessa, luovan kirjallisuuden kurssia ohjaa maisteri, jonka pääaiheena on aina metsä jossakin muodossaan. Metsä on tärkeä myös porukalle, joka asuu radan varressa, kaukana ns. oikeasta metsästä. Pääroolin ja ideat keksii Maki, karismaattinen ja outo kaveri. Samoihin aikoihin oikeassa metsässä alkaa tapahtua outoja, joku luulee nähneensä alastoman naisen ruumiin. Laura alkaa myös käydä metsässä, hän haluaa sulautua metsään, olla yhtä metsän kanssa. Luovan kirjallisuuden luokka hajoaa myöhemmin ja Laura tapaa Makin taas ollessaan pyrkimässä yliopistoon. Makilla on edelleen vahva vaikutus ja tilanteet ovat edelleen outoja. Ei tästä sen enempää, lukekaa ihmeessä. Suosittelen kaikille – tässä vahva seuraaja esim. Sinisalolle ja Verroselle, joita tyyli ehkä hivenen muistuttaa. Kolun kerronta on erityisen vahvaa ja taidokasta, pelottavan uskottavaa ja omanlaatuistansa. Torgny Lindgren – Akvaviitti, niin, ja nyt sitten paljastan, että en todellakaan ole mikään intellektuelli. Minä en nähnyt tässä mitään ihmeellistä, niin paljon kuin tätä on kehuttu ja tästä on kohkattukin. Tarina vanhasta saarnaajasta, joka palaa vanhoille maisemille tarkoituksenaan perua saarnansa sanomat. Muutamia vinkeitä juttuja, mutta jotenkin asiat vain leviävät. Rinnalla kulkee myös pari muuta tarinaa, lukekaa, kun luette kuitenkin. Eli ei paljastuksia. Minä en tätä kenellekään sen kummemmin suosittele, kyllä tämän lukea voi, mutta en minä tästä mitään saanut. Sujata Massey – Rei Shimura Havaijilla , sarjan viimeinen kirja. Ei paljastuksia sen enempää kuin että Rei löytää uusia sukulaisia, tai oikeastaan isänsä sukua. Perhe matkaa Havaijille ja siellä sitten tapahtuu yhtä jos toistakin. Näissä Rei Shimura –opuksissa viehättää suhteellinen väkivallattomuus ja kohtuullinen älykkyys. Sekä mitä ilmeisimmin jusalaisille tarjottavat tiedot Japanista ja japanilaisista tavoista, historiasta ym. Eikä se meikäläisellekään pahaa tee. Minä kyllä pidän näitä enemmän kevyenä kesälukemisena, ihan kelpoisaa siihen tarkoitukseen. Eli suosittelen.

VÄHÄN KÖYHÄ, TOSI KIPEÄ!

VARASTOKIIRUSTA JA UNIEN TULKUTUSTA

Unet menivät taas hänekseen, kele. Nukahdin susiväsynä, heräsin siihen kaameaan alakerran pianonkilkutukseen... voi kun soittaja oppisi jo sen harjoittelemansa kappaleen! Tosin näin melkomoista untakin. Kun sain uudestaan itseni tajuttomaksi, alkoikin Vinski puolestaan jolista. Hmph. No, huomenna voi nukkua uudelleen monta kertaa, jos on tarpeen.

Pakko kertoa tuo uni, joka herätti. Eli olin Toverittaren ja Belgarionin kanssa kauppahallissa, joka sijaitsi jossakin Aleksin tienoilla, sellainen tosi vanha halli. Siellä jaettiin ilmaiseksi erilaisia suklaajuttuja, sen kun kahmi vaan mukaansa. Mehän kahmimme. Toveritar otti vain muutaman, niin, Toveritar, joka oli pukeutunut kukkahameeseen, paitapuseroon ja huiviin sekä tulossa jonkin lahkon kokouksessa *apua, ei SAA lyödä*. Hän kovasti intosi asiasta ja jonkun asianosaisen mekin tapasimme, miehen, joka muistutti P-P:tä. Mies taas intoutui kertomaan jostakin naisesta, joka asui minun entisessä osoitteessani, siis exän osoitteessa. Ööö, tietääkseni siellä ei asu ketään naista. Tästä käytiinkin sitten kamala riita. Jonka jälkeen Toveritar lähti kanssamme bussille. Bussiasema oli huippumoderni, sijoitettu Rautatientorille erilaisten hedelmänmyyjien sekaan ,D Onnistuin tökkäämään yhtä hedelmäkekoa niin, että se sortui ja hypin kuni gaselli siinä hedelmien keskellä. Belgarion ei kehdannut enää olla seurassani, koska näki pari kaveriaan ja menin itsekseni odottelemaan oikeaa bussia. Odotuskatos oli kaksikerroksinen, jykevää kakkosnelosta – yllä digikello, josta näki seuraavaksi tulevan bussin numeron ja ajan. Lisäksi alkoi sataa lunta ja minulla oli vain varvassandaalit. Näin käy aika usein unissani. Jotta tästä vaan tulkitsemaan reippahasti, annan luvan! Tulkuttakaa, tulkuttakaa...

Varastolla on jatkuva kiirus, eilen taas tavallista pahempi. Siellä on isot läjät papereita odottamassa Welhottaren pienten pulleiden kätösten taianomaista kosketusta heti aamusta. Ai että, riipoo. Ja kaikilla sama juttu, kaikilla olisi kiire. En minä ehdi kuin yhden asian kerrallaan, vaikka kaksi kättä onkin. Koivista en suostu keskustelemaan. Lomistahan nuo edelleen puhuvat, hitsi. Minäkin menetin toukokuun alun, toinen osasto pitää silloin lomiaan ja minä lomitan. Mutta toukokuun puolivälissä sitten, eikö silloin ole jo kesä, täh? Ja mitä välii... kunhan otan kunnolliset antifasistiset päiväsuojakännit ja mietin maailmanmenoa. Siinä minun lomani, hah.

Jotain pientä kivaa kuitenkin eli kustantajilta tuli pari uutta opusta, ziitosta vaan. Oikein mukavaa ja rapoa seuraa varmasti jo viikonlopun aikana. Tämä kiittelee! 

Jahah, tänään pitäisi käväistä Serkuissa noutamassa jotakin apetta. Jääkaappi on melkoisen tyhjä, tonnikalaa ja porganoita on, eipä paljon muuta. Niin no, tuota, mausteita ja maustekastikkeita. Eilen riivin irti kaikki vihannekset, mitkä löysin ja tein taas saladovirityksen täksi päiväksi. Siihen tungen nyt aamulla vielä raikkua mukaan ja ehkä jotakin muutakin. Juu, puolikas purkki raikkua löytyy vielä ja vähän sekosalaattia Serkuista, heitän ne siihen mukaan. Saa luvan riittää eväkseksi. Pakko taas raahata huomenna täydennystä varastoihin. Hitsi, viikon aikana menee iso kasa vihanneksia ja muuta, jos ei syö missään ulkona tahi työmaakuppilassa – anteeksi, siis henkilöstöravintolassa. Pitäisi ehkä vähän myös suunnitella, mitä syö. Minä vain suunnittelen, mitä ostan ja se on aivan eri asia ,D Ja kun nyt joinakin päivinä (-> siis viitenä iltana vkossa) ei vain jaksaisi tehdä mitään kovin monimutkaista tai pitkään vievää apetta. Kyllä se on kuulkaas vaikeaa! Jos heittäytyisi Kummisedän tyyliin: ostaisi vain valmisruokia, makkaraa ja voileipäaineksia – söisi sitten nappeja diabetekseen, verenpaineeseen ja kolesteroliin? Hänen mielestään kun on helpompi syödä niitä nappeja kuin ostaa ja laittaa oikeaa ruokaa, ehh. Minun nappikiintiöni kun on muutenkin jo melkoinen, en välittäisi enää lisätä sitä.

Josta tulikin taas mieleen; vitamiinit, magnesiumit ja sitten nikotiinit sekä sään tarkistusoperaatio!

----------------------------------

Purrrrrrrmenta, kaiffarit! On se nyt joo kumma, kun toi orja ei saa niit tumppujaa tonne pakkasee. Eilenkää tullu viäl kunno safkaa. Taas se söi jotai semmost ku kissit ei syä. No sain mä kaht erilaist kaakkii ja sitt se ihan vähä leikki mun kaa. Mutt siis hei, toi safkapolitiikka on ihan kidutust. Ai ett menis nyt ottaa – hei menee se. Hei, hei-hei, se meni ottaa mulle ehtooks mjunuaisii sulaan, kilti mami. Nii sitä pitää! En oo vasta ku viiko asiast huamautellukkaa. Ett jos se on tollane siälä duuniskii, en mä yhtää ihmettele, jos se valittaa kiirusta. Niinku ett ei ehdi, viikos hei pitäs ehtii ottaa omall kissill sentää muanat sulaa. Vaiks se puhu jostai, ett kaikkee ei voi antaa koko aika. Ehän mä koko aika niit syä, enkä fisuukaa. No nii, no joo, tarttee myäntää, ett oon melkeestäs joka päivä saanu vähä jotai biittei maistiaisii ainakii. Olkoo, kuhan nyt sitt illall on heekkui. Kuin mä jaksan oikee odottaa? Enkä mä osaa avata tota ovee, se on nii hankala. Mami kerto muute, ett sen jonku frendin tytön kissi on tosi fiksu, höh. Se kuulemma käy asioill ihmiste vessass ja sitt se vetää sen viälä, ku siin on semmone mitä painetaa alas. Mami kerto. Se oli ehottanu, ett ottais sen viiteoll. Ku se kissi oli ollu kiinnostunu painelee niit napikoit alas, semmoset meilkii on tuala kylppäriss. Mutt emmä. Mull on oma laatikko ja oonki muute tehny sinne kaikki ihan kiltis, mitä nyt tais tänä aamun vähä lirahtaa toho orjan pyyhkeesee, ku se tippu lattiall. No mitäs ei heränny hakee pois mun kakkist! Oma vika, ei se ees suuttunu, ihmetteli vaa ku mä menin heti basee. Sitt vast hiffas. Aika huano välill hiffaa muute, toi orja. Nyt se lupas ettii must kesäfoton tähä. Sen miälest pitäs jo olla lämpösempää. Se sanoo, ett sattuu ku on galsa >o<

Kliffaa viikendi alkuu kaikill!

-------------------------------------

Vincent, harvinaisen monipuolinen karvatakamus.

Päivän slogan: Talous, josta puuttuu kirjoja ja kissa, ei ole asumismukavuudeltaan optimaalinen!

Päivän biisi: Crystal Ship

Luettua: Jarmo Sinisalo – Tornadoyö, tuota, mitäs tästäkin sanoisi... huh. Sekalaista muka-jännäriä, jossa italiaano-mafiaa, huimeita, suomalainen seikkailija ja salainen agentti todistajansuojeluohjelmassa, vauhtia ja vaarallisia tilanteita, uskontoa ja muuta. Kaikki omituisessa sekasotkussa keskenään. Alussa junnaa, sitten jopa saa vähän liitoa siipiensä alle kunnes latistuu jaanaukseksi. En kehtaa edes suositella kenellekään, itsellä kävi matkalukemisena ja siinäkin vaivalloisesti. Eli ei kannata... Olkaa iloisia, että luen nämäkin puolestanne, jooko?

 

 

KIIRUISA JA MALTTAMATON! 

JOSKO TAAS URPUTUSTA - NIIN JA PIENI KILAPILU!

Eipä taas ole tälläkään kertaa mitään iloisaa kerrottavaa. No, olen kyllä nukkunut – edes, jos se jotakuta ilahduttaa. Tainnuttanut itseni hyvin aikaisin illalla uniavitteilla, että pystyy edes jotenkin pungertamaan itsensä Varastolle.

Niin, Varastolle. Eilen oli osastokokous ja P-P väänsi taulukkoa ja tavoitteita. Uskokaa tai älkää, meillä on nyt jo alimiehitys osastolla ja lisää tulee. Tod.näk. ketään ei tule tilalle. Silti P-P huomautteli, että ne tavoitteet (ne prleen laskennalliset) tulee saavuttaa. Toki, toki, ihmettelen vaan. Tässä on väännetty hommia heikkopäisenä jo pidemmän aikaa. Ei paljon naurata, ei naurattanut muitakaan. Poistuimme sitten suoraan töihin. Itselleni on langennut se pieni osa muiden tehtävistä, eipä juuri kummoinen, mutta sellainen osio, mikä ilmeisesti ei muita kiinnosta ja on simppeliä perushommaa. Miellellänihän minä sellaisia väsäilen, jos aikaa on. Ei vaadi juurikaan ajattelua, kunhan vain tarkistaa tietyt perusasiat. Toisaalta eilen kiireessä mokasin, no, sen korjaan tässä heti aamulla, ei siinä sen kummempaa. Nolottaa vain, joku ehti jo nähdä sen... *nolo virn*.

Töistä lisää jos vielä puhuisi, ei kohta taida olla kavereillakaan töitä. Mm. Helsingin kaupunki aikoo irtisanoa väkeä – ja kas kummaa, aika moni tuttu ja kavereitakin Malmilta, on siellä töissä. Ei hyvältä näytä. Saati sitten niiden kohdalla, jotka ovat pikkufirmoissa töissä. Huolettaa tuon erään perheystävän pojan firmankin kohtalo, vielä on mennyt jotenkuten, mutta entä jatkossa? Eiväthän nämä asiat suoraan minua koske, mutta silti. Jossakin on jotain vikaa ja pahasti!

En ole kertonutkaan, että tilasin Belgarionille erään lehden, kun sain kinuttua opiskelija-alennuksen siihen, vaikka lehti tulee minun osoitteeseeni, minä maksan laskun ja molemmat luemme sitten lehden. Ja tässä nyt lukijoille arvuuttelun paikka: Minkä lehden Welhotar tilasi? Ihan taustaksi vain, että me molemmat pidämme HS:n nettisivuja lähinnä hupisivuina nykyisin. Asiaa on, asenteellista, mutta myös paljon paashaa seassa. Ei HS nyt muutenkaan ole kunnostautunut puolueettoman tiedon välittäjänä. Eli HS se siis EI ole. Mutta oikein arvaajalle Welhotar lupaa lähettää jotakin, esim. kirjan (tai jotakin muuta, jos arvaaja tunnustautuu oikealla nimellään)! Kilapilu, ikäänkuin, tunnetteko minut vai ettekö?!

Muuten olen taas kipeä, väsy ja kettuuntunut – liekö tämä sitten perusluonteeni. Siksi en jatkakaan jorinaa tänään sen enempää. Sen verran raskas pläjäys tuossa jo tulikin.

-----------------------------------

Purrrrrrrrviska, kavrut! En tajuu, tois skrivas hirmu vähä, vaiks ei sill koskaa muuteskaa oo asiaa. Eile mä vedin taas sen kaas semmoset juaksuhepulipiilojudekat, oli kliffaa. Ja sitt sain taas maistaa fisubiiti, muute tuli vaa tavismuanaa. Hei haloo, mulle luvattii mjunuaisii melkee viikko sitte jo. Eiks ne muka oo sulanu? Hei orja, ei ne itestää osaa kävellä tualt pakkasest tiskipöydäll! Pitäis tekee jotai, jos vaiks orja tunkis noi tumppusa sinne ja ottais ne vegs. Mua haamittaa, mä haluun kunno safkaa. Mun tarvii kans jaksaa olla virkeen ja timmis kondiksess, noin niinku kevät aatelle. Ja ainaski kesää, ett kaikki gimmat näkis mun sikspäkin ja komeet kaavat. Nii ett ois tää orjanki eduks, ett mä oisin kliffan näköne. Oon mä tiätty muutenki, mutt kunno safka niinku... edesauttais siinä (eiks ollu hianost sanottu, mä lunttasin tualt muualt)! Ei oo must kuvei, orja ettii – samall vois ettii sen safkan!

Kliffaa päivää kaikill!

--------------------------------------

Vincent, voiko joku olla noin itserakas – ai niin, Vincenthän ON kissa ,D

Päivän slogan: Jos ihminen on sitä mitä hän syö, alkaako kasvissyöjä muistuttaa vihannesta?

Päivän biisi: Pätkätyöläinen

Luettua: Pentti Kirstilä – Hanhivaara ja mies joka murhasi vaimonsa, uudelleen luennassa eikä paha ollenkanas. Kyllä Hanhivaara pitää pintansa edelleen, Welhotar jaksaa siis lukea nämä ainakin kahteen kertaan. Suosittelen kotimaisen dekkarin kavereille, toimii. Raimo Pesonen – Erityisosaajia, hiukan sekava, mutta hyvä pienoisromaani. Kaikkien henkilöiden tiet risteävät jossain vaiheessa, miten kulloinkin. Melkoisen tosi ja kaunistelematon kuvaus nyky-Suomesta, sen häviäjistä, pahoinvoinnista, rikoksistakin jne. Welhotar suosittaa, minä pidin. Tosin hiukan tuo sekavuus häiritsi, mutta kun itsekin on välillä sekaisin, niin turha tässä on urputtaa!

 

 

EI TÄMÄ TÄSTÄ AINAKAAN PARANE! 

 

KÄLYINEN KESKIVIIKKO

Uaaah – keskiviikko näyttelee rumia kynsiään, mitähän tänään mahtaa olla tarjolla? Minä en enää odota edes mitään mukavaa tapahtuvaksi, kunhan jaksaisi nämä päivät töissä. Muuten ei väliä, näköjään. Illalla ei ole toivoakaan siitä, että jaksaisi edes jotakin järkevää tai edes tähdellistä. Ei vain jaksa. 

Varastolla reilu kiirus jatkuu, nääs nääs, kuukauden loppu on käsillä ja se tarkoittaa taas sitä, että eräät haluavat hommansa päivättäväksi tämän kuun puolelle, ne tilastot siis. Voihan kilin sukupuolielimet sentään! Eilen hajosi rintteri kesken kuumimman kiiruksen, tein kaiken minkä osasin, sitten mikropönkkä teki samat temput uudelleen: ei toimi. Hah, jostain löytyi vanha kaksoiskappale, joka toimi kasetin vaihdon jälkeen aivan hyvin. Joten taas mennäään! Ei edes tuo hässäkkä aiheuttanut mitään reageerausta muihin. No mitäpä sitä yhdestä rotasta ja sen tekemisistä, kunhan vain heidän työnsä tulevat tehtyä. No, tulivathan ne, toki. Tänään P-P pitää jonkinlaisen käskynjaon, vaihteeksi. Arvaan jo sisällön, mutta meidän on kaikkien pakko osallistua kokoukseen. 

Muutenkaan ei ole mitään uutta tarjolla. Mitäpä minulle nyt tapahtuisi? Tai mistä kirjoittaisin? No, paljostakin voisi kirjoittaa, mutta on asioita, joita en nyt lokissaan jaksa enkä viitsi tuoda esiin. Muutenkin menee aina liikaa valituksen puolelle. Ei tätä kukaan enää jaksaisi lukea, jos jaksaa nytkään. Hiljaista on residenssissä, joka kaikki huomioon ottaen on vain erinomaisen hyvä asia! Kissi tosin kaipaisi varmaan muutakin seuraa, mutta onhan Belgarion tulossa jo lauantaina *odottaa*, pääsee Vincentkin näyttämään taas temppujaan muillekin. Minä kun en jaksa enää kaikkeen kierimiseen ym. aina reagoida ihastuneesti, valitettavasti.

Pitäisi kaikenlaista, pitäisi jossakin vaiheessa ottaa kunnon kevätsiivous aiheeksi. Sitä pitänee miettiä jokunen viikko ja saada hra Ikkunanpesijä ottamaan asia itsellensä hoidettavaksi. Asiasta on alustavasti sovittu, mutta mutta .... Lisäksi aikataulut täytyy sovittaa niin, että Belgarionkin olisi tuolloin käytettävissä. Päästäinen? Kun minä en kuitenkaan juhli mitään niitä päiviä. Äh – liian aikaista miettiä edes sitä. Anti olla vaan.

Ei, en minä viitsi kiusata teitäkään pidempään. Täytyy mennä vängertämään evässaladoa, jätin sen aamuksi, että emmeet eivät vetisty ja painu kasaan. Joten vitamiinit, nikotiinit ja salaattia ,D

----------------------------------------

Purrrrve, kaiffat! Orja anto eile sitt fisuu, joo hei, semmose olemattoma biiti. Mä oisin voinu syädä vaikse koko fisun, nii ei. Makustelupala vaa, onks toss mitää laitaa? Mä vaan kysyn. Sitt tuli taas sitä tavismuanaa ja onneks iso nippu kaakkei, niit mitä se heitteli pitkin, ett mä sain hakee ja hyäkkii. Sitt se vähä aikaa jakso leikkii pelästysleikkii kummiski mun kaa. Ett se muka säntäilee *heheheh* mun perää, mä juaksen pakoo ja meen piiloo ja hyäkin sitt taas pakoo. Se on hei kliffaa, mut ei orja kauheen kauan jaksa semmost. Sen koipiset ei tykkää, nytki se lysähti soffall iha kesken pelin. Mä sain sitt vaa paijatus ja hännästvetoo, siis semmost kilttii vetoo! Ei oikeet roikotust, meinaa. Ett oli mull iha kliffaa, vaiks mami sanooki, ett mä tarviisin seuraa. No ois se kliffaa, jos joku taas tulis. Ku mä oon sillee ude, ett on kliffaa ku on porukkaa ja mä saan näyttää mitä mä osaan. Mutt toi jo sanoki, ett Poika on tuloss. Ei mee ku pari päivää, jee. Mä tykkään. Nyt mä sain kalkonii ja hampulikaakkei, koht toi laittaa mull päiväeväkset. Nyt mä vähä täss ensin meditoin ja meen pummii, jos se kert meinaa nyt vast tehdä sen eväkset, joss siäll ois jotai heekkui mukan, oviileit ainaskii!

Kliffaa keskimmäist viiko päivää!

----------------------------------------

Vincent, auttamaton herkkutakamus sinäkin.

Päivän slogan: Mitä sitä suremaan – aina jossain joku uusi löytää jonkun uuden!

Päivän biisi: Been Down So Long

Luettua: Helen Walsh – Englantilainen tragedia, monikulttuurisen perheen tarina, surullinen sellainen. Robbiella olisi ollut mahdollisuuksia, mutta hän luopui niistä Susheelan takia, naidakseen upean tamiliprinsessan. Kaksi lasta ja muutto keskiluokkaiselle asuinalueelle vievät Robbien lopunkin kunnianhimon musiikin tekemisestä ja hän elää vain täyttääkseen perheen tarpeet ja Sheilan (joksi Susheela on muuttunut) pienetkin odotukset. Lapset ovat kuitenkin omanlaisiaan, Ellie ja Vinnie – puoliverisiä, kuten he tulevat huomaamaan rasismin kasvaessa. Welhotar piti tästä melkoisen paljon, Vinnien kohtalo oli tyypillinen, pakkoratkaisu, mutta muutoin erittäin hyvä kertomus Manchesterin mielipideilmastosta 70—luvun lopusta nykypäiviin. Myös Sheilan kuvaus elämästä maahanmuuttajana Englannissa tuntuu hyvinkin todelliselta. Suosittelen kaikille, Walsh kuvaa erinomaisen hyvin ihmisten välisiä tilanteita ja tuntemuksia. Christian Oster – Siivooja, niin eleetön ranskalainen lyhyt romaani miehestä, joka ottaa siivoojaksi taitamattoman tytön ja matkustaa tämän kanssa rannikolle, että tästä ei saa irti oikein mitään. Pitäisi sitten kai sanoa, että tämä on hieno – no, minusta ei. Tässä ei juuri tapahdu mitään, tämä on Welhottarelle liian hienopiirteinen ja hienovarainen esitys. Suosittelen herkille ja taitaville kirjallisuusihmisille. Riku Korhonen – Hyvästi tytöt, lyhyitä novelleja tytöistä eri aikakausina, erilaisista tytöistä... 25 tiukkaa tarinaa rakkaudesta, siitä mikä on mahdollista ja mikä ei. Miehen elämässä tärkeintä ovat – tytöt. Luettavia tarinoita, minä en sitten vain osaa arvostaa. Osa ei iske eikä kosketa mitenkään, osassa olisi ainesta pidempään tarinaan. Welhotar suosittaa lyhytproosan ystäville.

 

KATKERA JA ÄRTYNYT! 

 

TOIVOTTAVASTI TÄMÄ PÄIVÄ ON PAREMPI...

Juu, että eipä eilisestä voi maanantai pahemmaksi mennä, todella. Jos joku voi mennä pieleen, kaikki – aivan kaikki. Oikeastaan jo sunnuntaista lähtien. Eli eilinen räyhähenki lähti siitä, että olin taas ja jälleen kerran lupautunut avittamaan erästä henkilöä, ottanut vapaaksi osan keskiviikosta jne. Jopa tilannut takson – hän ei yhtäkkiä halunnutkaan minua mukaansa, mutta kas, oli vain unohtanut ilmoittaa. No voi-voi! Kun vähän sanoin pahasti, minut sitten haukuttiinkin maanrakoon, miten pistän nokkani joka asiaan (ITSE pyysi!), haluan tietää hänestä ja perheestä asioita (on syytä, jos mennään viranomaisiin juttusille!) jne. Ei jaksa selittää! Päätin, että en enää ikinä, siis ikinäkoskaanmilloinkaan lähde kenenkään kanssa hoitamaan hänen asioitaan enkä hoida hänelle mitään muutakaan, en vaikka mikä olisi. Prle. Enkä hoida kyllä muidenkaan asioita, omani ja Belgarionin korkeintaan!

 

No, ans olla, töissä olivat koneet tiltissä – näytti, että joku ajo olisi menossa. Tarkemman selvittelyn jälkeen koko hallinnonhaaralla oli valtakunnallinen katkos. Haloo – ihan kiva taas, menikin pari tuntia siinä ihan ihmetellessä. Kun ne asiakirjat nyt sattuvat olemaan siellä koneella ja verkossa, prle. Jonka jälkeen söin kehnot evääni ja vielä liian nopeasti, sain vatsani kipeäksi, aloin väsyä ja kotiin mennessä ja taksoon kiskoutuessani katkaisin pari kynttä oikein juurta myöten poikki. Että saisiko olla vielä jotakin? Muuta mukavaa? Ai niin, huomasin tehneeni pahan mokan, jota on nyt myöhäistä korjata. Toisaalta, toisen henkilön olisi pitänyt se huomata asiaa tarkastaessaan. Niin että, en tiedä kenen kontolle sekin menee. Muistan jopa tilanteen, se oli näitä hässäkkä just-heti-nyt –tilanteita. Nolottaa, ei kuulu tapoihini.

 

Välttyäkseni lisäkidutukselta menin nukkumaan mahd. aikaisin, olin supiväsy. Ja nukuin, kyllä, siihen asti kun karvatakamus taas huolehti aamujolinoista. Mutta nukuttu on, ei nyt aivan hirveä väsy. Särky on seurana... hitsi, edes vähän lämpimämpää, ziitos. Sekin voisi vähän auttaa!  Kaikki puhuvat lomistaan, ketuttaa. Odottakaahan toukokuun alkuun, muhahhahah, silloin minä repäisen ja lomailen. Minä en kohta enää jaksa näitä aamuja, särkyisenä raahautua Varastolla kiusattavaksi. Kohta otan sen henkilökohtaisesti ja alan käyttäytyä rumasti. En kyllä eilenkään ollut kovin iloisan oloinen, eipä pahemmin ollu syytä.

 

Ai niin – uusi pankkini on nopea ja tehokas. Uusi kortti tuli eilen, tasan viikon päästä tilauksesta. Piti heti kokeilla toimiiko se ja kyllähän sitä sai 16 juuroa menemään ihan kummasti iiBeihin ,D Sen verran piti tuhluuttaa ihan piruuttaan. Minä olen riistokapitalismin uhri – kuluta, kuluta, tulee parempi olo! No, kunhan tarava saapuu toki rapotan asiasta, tshiih, ei, ei sentään vielä kissikenkiä. Kissikenkien osto on kiinni vain sopivan väri- ja kokoyhdistelmän puutteesta! Jos löydän oikeat, ostan sellaiset ihan piruuttaan, kaikkien kiusaksi. Tutuja en osta, sen minä kuitenkin lupaan – en ainakaan itselleni.

 

Tuntuu, että tästä viikosta on taas tulossa pitkä ja vaivainen. Huomenna on osastokokous, joka on taas sitä yhtä ja samaa, luulen. Kunhan P-P haluaa taas tietottaa, P-P piirtää ja kertoo. Kertokoon, pakko siellä on kuitenkin olla läsnä. Muuten ei tällä viikolla ole siis odotettavissa yhtään mitään, ehkä onneksi. Kun vain jaksaisi edes nämä päivät jotenkin läpi ilman suurempia kipusärkyvammoja ja väsymystä – siinä olisi minulle jo ihan tarpeeksi.

 

No niin ei kun vitamiinit, nikotiinit ja kissitavarat kuntoon!

 

-----------------------------------

Purrrrrrrrrrrve, kavrut! Siis ei, ei tuu mitää tost orjan safkajutskast. Nii luvattii mulle jotai ja mitä mä sain – piäne biiti fisuu ku se duunas eväitää. Sano, ett on nii vähä. Ettei riitä sillekkää. Ois sitt ilma, se on jo tarpeeks iso ja mä oon piäni ja nälkäne kissi. Piti sitt päiväll vaa vetää raksui ja tavismuanaa. Sain mä kunnon hampulikaakkei sitt illall kyll viälä. Ja sain olla orja kaa petis, se  vähä paijatti-rapsuttiki, mutt sitt se sammahti keske kaike. Ihan krooh yhtäkkii. No mäki sitt vaa goisin, mutt pitihä se herättää ennenku se karmeeäänine herätyskelli soi. Nii mä sitt jolisin sen hereill, ei se mun miälest enää oikeest goisinu, flöittas vaa. Kuha märisi taas. Sain biitin kalkonii ja kaakkei. Nyt on hyvä. Koht se laittaa mulle mun muut päiväjutskat, enneku se alkaa tekee muit judekoi. Nii se aina tekee, oon mä sen kuiteskii aika hyvin kouluttanu. Ett orja niinku toimii melkee sillee ku mä haluun. Tänää ois jo syytä saada kunno safkaa, jahas, se lupas. Näkis vaa, paljoha sitä luvataa. Orjat on just tommosii, ne mitää muista. Ottais nyt vaiks heti mjunuaisii sulaa, nii ni mull ois heti valmist safkaa ku se tulee.... Muistaaks se? Muistais nyt. Mä alan vetää unta kaaliin, orja ettii foton.

 

 

Kliffaa päivää vaa hei kaikill, kouluttakaa teki orjanne tottelevaisiks!

 

-----------------------------------

 

Vincent, tässä ei ole kyse koulutuksesta vaan pakkotyöstä.

 

Päivän slogan: Tämä päivä ei voi mitenkään enää olla huonompi kuin eilinen.

 

Päivän biisi: Pölyä ja tuhkaa

 

Luettua: Mirjami Hietala – Valkoiset lautalattiat,  vanheneva, eläkkeelle jäävä leidi rakennuttaa poikansa perheen talon lisäsiiveksi oman asunnon, josta hän haluaa tulevan juuri omansa näköinen. Rakentaminen ja kaiken miettiminen ja järjestelyt aiheuttavat kuitenkin odottamattoman suurta ahdistusta, miettimistä ja välillä muisteloja lapsuudesta. Välillä hän kokee olevansa haitaksi ja miettii, mitkä olisivat oikeita suhtautumistapoja asioihin. Toisaalta, hän haluaa itselleen nyt kaiken, mikä on parasta ja mistä hän oikeasti itse pitää. Asuntohan on vain hänelle itselleen, se viimeinen asunto, missä hän tulee asumaan loppuikänsä. Nuoret puhuvat jo rollaattorista ja hän vain miettii, huolehtivatko he hänestä – sitten lopussa. Hän käy myös läpi vanhoja papereitaan, kirjojaan, muistelee asioita ja tilanteita. Kirjassa oikeastaan käydään läpi koko rakennusprojekti sekä aivan fyysisesti ja työ kerrallaan, mutta myös luopuminen kauniista kaupunkiasunnosta  ja asettuminen tavallaan miniän pihapiiriin ja vaikutusalueeseen. Haikea, hiukka teräväkin kertomus vanhenevan naisen tunnoista eläkkeelle lähdön kynnyksellä. Aivan suositeltavaa luettavaa tällaisille ikääntyville haahkoille kuten minäkin eli tavallaan jopa pidin tästä, vaikka tilanteeseen onkin mahdoton eläytyä täysillä.

 

 

VIELÄKIN KETUTTAA!

 

WELHOTAR LEIKKII ORAVAA...

Ai että kuulkaas, nyt ketuttaa! Ketuttaa kuin pientä oravaa, joka ei ole saanut nukkua tarpeeksi. Lisäksi ketuttaa pari muutakin asiaa. Olen aika kehnolla tuulella, jopa maanantai-aamuksi. Voisin puraista noin alkajaisiksi joltakulta pään poikki, ihan kepeästi ohimennen. Riipiä kuni kurre käpyjä. Vetuttaa!

Ihmisillä on sitten jännä ja omituinen tapa näyttää paremmuuttaan (tai luultua sitä) jollakin tavalla. Minä nyt en vaan oikein kestä sellaista, en tod. Tulee räyhähenki ja pistää sanomaan tai tekemään jotakin. Nyt on juuri sellainen olo. Mutta antipa olla, kuitenkin tällä kertaa, prle! Pitäkää tunkkinne! Yritän pitää turpani tukossa, noin keskimäärin siis... Minä kyllä kestän arvostelua, tiettyyn rajaan asti. Mutta miksi pitäisi, minähän OLEN aina oikeassa – ai että ei, olenhan!

Eilinen olikin niin mukavan rauhallinen ja leppoisa, makoilin ja lueskelin. En tehnyt mitään järkevää enkä järjetöntä. Lääkitsin itseäni riittävän rajusti, että kipukin painui jonnekin tuonne taakse odottelemaan parempia aikoja iskeä takaisin. No niinhän se iskikin, nyt aamulla. Eli taas mennään, prle näitä työviikkoja. Edessä toinen toistaan kipeämpiä ja ikävämpiä päiviä, ei naurata.

Ai niin, unohdin kokonaan kertoa, että löysin minä sentään jotakin kivaa lauantaina. Aikaisemminhan kerroin siitä itämaisesta pikkupuodista, joka avattiin Malmin Novan puolella. Jossa ei oikein ollut minulle sopivia appeita, tofukin 1.90 ja muutenkin enempi tuonne arabimaihin tms. viittaavaa tavaraa ja maustetta. Mutta nyt – kioskin (sellainen se oikeastaan on eli hyvin pieni kauppa) ulkopuolelle oli järjestetty hirmuisen hyvä valikoima erilaisia kuivahedelmiä ja muita virityksiä ja minä löysin – sokeroitua inkivääriä! Isohko pussukka 2.45. Ei ole vastaan tullut, vaikka olen etsinyt ja hetihän se piti ostaa, kun eräätkin siitä paljon ovat puhuneet. On nannaa! Suosittelen, ihan mahdottoman herkkua, käy vaikka kurkkukarkiksi tms. Lupasin käydä toistekin ja katsastaa muutakin valikoimaa, halvaa kyllä löytyi montaakin plaatua. Lähinnä etsin seesaminsiemenlevyjä, en äkkiseltään ainakaan huomannut. Varmasti niitä siellä on, minulla on omituinen himo seesamiin nykyisin.

Ylläolevan laitoin muistiin eilen – nyt ei sekään kiinnosta. Eikä kiinnosta kyllä juuri mikään muukaan. Ajatukseni ovat nyt vähän muualla. Taidan siirtyä harjoittamaan paheita; lääkitystä, nikotiinia ja muuta mukavaa. Jospa se vähän korjaisi kieroutunutta ja katkeraa ajatusmaailmaani!

------------------------------------

Terrrrrrrrrve, kissinkat! Ei toi orja kyll taaskaa oo hyväll pääll, joo. Ei tuu heekkumuanaa, vaiks kui yrittäis pummii. Tavist vaa tarjotaa, en syä, tai syän sitt ku o pakko. Miks mä en muka saa muuta, täh? Piänt kissii iha kidutetaa tällee, sano. Mä en tykkää, en. Lupas se tänää jotai, mutt miten nii mä jaksan oottaa taas iltaa asti? Se ottaa koht jotai sulaa, se sano. Ja sitt mun pitää oottaa sata tuntii, ett sitä saa. Hei, safka on nii tärkee asia, ett se pitäis ottaa vakavast. Mä vaan meinaa, ett jos joku teist sanoo, ett mä vaan puhun ruuast. Mutt ku se on mull tärkeet! Ja goisimine. Orjaki ponppinu taas ylös vähä välii, nukkunu vissii yhtää. No enhä mäkää sitte, ihmetelly vaa, mikä sitä taas vaivaa. Ponppii ja ponppii taas vaa. Yritin mä saada sen goisiinki kissihoidoll, ei tehonnu täll kertaa sekää. Olkoo sitt, safkat ja orjat. Mä alan nyt jolisee oikee kunnoll. Toi otti foton ku mä pummin >o<

Kliffaa viikon alkuu!

--------------------------------

Vincent, olet yhtä vaativa ja arvosteleva kuin kaikki muutkin!

Päivän slogan: Vaikka parhaansa yrittää, paskaa sataa niskaan - aina.

Päivän biisi: Kolmatta jalkaa kaupunkiin

Luettua: Unni Drougge – Pahuudella on rakkauden kasvot. Omaelämänkerrallinen romaani, jossa kirjailija kertoo elämästään vaikean eron jälkeen sekä rakastumisestaan itseään nuorempaan Nicklasiin. Ensin he ovat silmittömän rakastuneita, kunnes totuus hiipii kehiin. Nicklas on väkivaltainen ja pyrkii hallitsemaan Unnin käytöstä ja vieroittaa hänet muista ihmisistä, ystävistä ja jopa lapsistaan sekä kirjoittamisesta. Unni jättää lapset entiselle miehelleen, ottaa yhden tytöistä mukaansa ja muuttaa yhteen Nicklasin kanssa. Ulospäin kaikki näyttää hyvältä, mutta kotioloissa psyykkinen ja sitten myös fyysinen pahoinpitely jatkuu. Unni kuitenkin auttaa Nicklasia luomaan uraansa kustantamopiireissä, joissa tämä elääkin kuin kala vedessä. Lopulta muutkin huomaavat miehessä jotakin outoa; hän valehtelee, ei tunne asioita, on aggressiivinen ja petollinen. Kirjoittajan oma urakin on lähellä tuhoutua tämän mukana. Lopulta hän päätyy eroon, katkeraan ja raskaaseen eroon. Drougge on kirjallaan halunnut tuoda julki, kuinka usein naisia pahoinpidellään niin, että sitä ei välttämättä edes läheinen huomaa. Miten toinen osapuoli saa kaiken valtaansa ja miten eron uhalla ym. voidaan pelata kuin millä tahansa pelillä. Erinomainen kirja, tosin petollisen epämiellyttävä, perheväkivallasta ja sen seurauksista pahimmillaan. Tim Davys – Amberville, paluu alamaailmaan . Taatusti erilainen ruotsalainen dekkari. Pääosassa ovat pehmoeläimet, jotka selvittävät, mistä penikat tulevat ja kuka pitää ns. kuolemanlistaa, kun autot tulevat hakemaan risaisia lemmikkejä pois. Gangsterikuvaus, jossa pääosassa toimivalla nelikolla on jo Ambervillessa vauhdikas ja rikollinen menneisyys. Kun nyt pahamaineinen rikollispomo Kyyhkynen gorilloineen (kirjaimellisesti!) tulee vaatimaan palvelusta entisiltä apureiltaan, on heidän vain toteltava. Muuten läheiset saavat kärsiä. Melkoinen lukukokemus kaikin tavoin, suosittelen!

 

 

VÄLINPITÄMÄTÖN JA VASTUUTON! 

AAMU SAA - MINÄ EN!

No eipä tuo uni tunnu viihtyvän täällä torpassa, ei sitten millään. Vaikka eilen olin susiväsy, alkuyö meni horrostaessa ja vasta puolenyön jälkeen sain vähän unta. Kele, nyt kun saisi nukkua ihan kunnolla, ei mikään toimi. Ei edes uniavitteet eikä mikään. Vai liekö syynä se, että päivä oli puuhastelua täynnä ja illalla innostuin kirjoittamaan ja sitten vielä lukemaan lisää. No, tänään voi vielä päikkäröidä tai kohta painua uusiounille, joten ei hätää. 

Kirjasto tarjosi aika reteästi luettavaa, niillä pärjännee tämän viikon. Kaupoilta ei sitten mitään erikoista, ei myöskään vihannestsioskilta. Kehno on vihannestarjonta ja pakko oli ostaa pakkaseen vähän sitäkin puolta. Meille laadin lounaaksi alkupaloiksi savulohipasteijat ja pääruuaksi soijapiffit, riisiä sekä tomaatti-sieni –kastiketta. Oli hyvää, kyllä vaan! Jälkkäriksi kaffetta, rahkamötikät ja pieniä suklaavoffeleita. Eipä taaskaan tarvinnut syödä toista kertaa päivän aikana, sen verran täyttävää mättöä. Belgarion pitää nuista piffeistä kovasti, kuten minäkin. En vain viitsi niitä hirveän usein tehdä, on niissä oma hommansa ja niihinkin voi kyllästyä. Joten säästellään esiintymistiheyttä ja tarjoillaan välillä muutakin. Mukaansa Belgarion sai tofua, adjikaa, kuivattuja hedelmiä, vähän suklaabiittejä ja rahkamötiköitä. Kai niillä pari päivää pärjää...

Kun aikaa oli, käväisimme myös torilla. Ensimmäiset kirpparipöydät ovat jo tulleet aikoja sitten. Jäin selaamaan tietty kirjoja ja noloa – juu, ostin kolme taidekirjaa 10 juurolla, van Goghia ja virolaista grafiikkaa pari opusta. Toinen ikäänkuin valmis näyttely irrallisine grafiikanlehtineen. Ei paha hinta, minusta. Ja kyllä ne tuonne jonnekin hyllyyn mahtuvat, mahtuvathan?

Taksossa tapahtuikin sitten todella outoja. Kysyin kaksi kertaa taksolta, onko se minun nimelläni. Hyvää soomea puhuva mamu sanoi, kyllä-kyllä. No ei kun kassit takapaksiin ja kotoon. No, kotoon tultua puhelin soi toooosi pitkään. Siellä oli erittäin vihainen taksikuski, joka oli odottanut minua 15 min Risman edessä. Siis haloo? Nyt joko tämä ensimmäinen taksi otti väärän asiakkaan tai sitten oli tuplatilaus. No, vika ei ollut minun, mutta tämä toinen kuski minut kuitenkin haukkui. Siis miten minä muka voin tarkistaa, että taksi on juuri minulle tarkoitettu muuten kuin kysymällä? Ja jos vastaus on kyllä, tottakai minä menen! Pyysin kaveria siis soittamaan Iisalameen ja laitoin itsekin tiedon asiasta, että tämmöinen melkoisen oudohko tapahtuma nyt olisi, että jospa vaikka selvittelevät. Voihan joku kähmiä tuossa kyytejä lauantaisin, Prisman edessä on nimittäin mieletön taksotrafiikki lauantaisin puoliltapäivin, mummot ja me muut vammakkaat odottelemme siinä joukolla kotiinkuljetuksia.

Siivottuakin tuli eli Belgarion imuroi ja minä pyykkäsin. Residenssi on vähän kuosissa hetken aikaa ainakin. Olisi tekemistä, kun vain jaksaisi. Odotan innolla lomalistoja, merkitsen heti toukokuuksi ainakin viikon löhöloman – makaan enkä tee yhtään mitään! Olen kohta wörkkinyt ilman kunnon lomia pari vuotta, hiukan liikaa minullekin. Tekisi niin mieli vain makoilla jonkun aikaa, nukkua kun nukuttaa, syödä kun nälättää ja muuten vain olla!

On tämä nyt hankaavaa, kävin tässä välissä jo lepuuttamassa. Säryt vaivaavat aika pahasti, vahvemmat mömelöt vaikuttavat kovin hitaasti eivätkä siis vielä toimi. Argh. Taidan mennä päivityksen jälkeen vielä yrittämään pieniä aamu-unia, olen kovasti sen tarpeessa.

------------------------------------

 

Purrrrrrrrve, kavrut! Äh, noi kaupoilt tuanukkaa ku normikissitaravat. Mä en kyll ala siis hei. Enkä saanu ku vähä jotai lohipatseijaa, en syäny, maiston vaa. Ei sovi kissill. Sitt mä luulin, ett tulee lihapullei – no ei, ku siit murujutskast taas jotai mättöö ja semmost syätii vaa. Meikäkissi sai vaa tavismuanaa, no sain mä semmose ylimääräse kissikaakkiannokse. Ja toi lupas, ett tänää tai huomenn vois saada mjunuaisii tai fisuu. Enkä sitt herättäny tänää orjaa, ku se herätti mut! Ei se taaskaa oikee goisinu, pyäri ja hyppi pystys. Ei osannu ottaa relaa kunnoll. Kummallisii noi ihmiset, orjaki sanoo ett tekis miäli nukkuu nii ni ei nuku sitt kuiteskaa. Ett kummallist tommone, mä goisin taas ihan rauhas täss. Orja viakus, oo mitää hätää. Siin mä saan olla, jos en mee makaa kirjan pääle. Siit se ei oikee diggaa. Muute saan rapsutus-paijatust ja semmost. Ja eilenkii leikittii hyäkkimist ja kaikkee sellast vauhdikast judekaa. Mä olinki iha poikki sitte. Toi unohti ostaa sitä mun heekkumuanaa. Höh, ei ollu listall, se sano. Harva pää vanhall orjall. Unohtaa laittaa asioi jo listalkii. Mutt mä jatkan goisimist, orja ettii kuvaa...

Kliffaa söndaagii kaikill kavruill!

---------------------------------------

Vincent, karvatakamus, elämäni pimein valo!

Päivän slogan: Minulla ei ole edes uraa, jolla voisin epäonnistua...

Päivän biisi: Äiti pojastaan pappia toivoi

Luettua: Kirsti Ellilä – Pappia kyydissä, Ellilän parhaita viime vuosien opuksia. Pappi todellakin saa kyytiä monellakin eri tavalla, kun vaimo päättää saattaa opinnot loppuun ja valmistuu teologiksi. Perhekin lemmikkeineen häiritsee papin keskittymistä ja lähes viimeinen niitti on naispapin valinta kirkkoherraksi, vaikka hän ja vaimonsa käyvät kovaa vaalityötä etukäteen. Kun Matleena vielä alkaa ajatella ihan omilla aivoillaan ja kyseenalaistaa naispappeuden vastustajien teesit, onkin perhekatastrofi hyvällä alulla. Pappi irtisanoo itsensä ja sopii ihan itsensä kanssa kaikkien muuttavan Kouvolaan. Matleena taas päättää haluta pappisvihkimyksen, lopultakin hän on varma itsestään ja mielipiteistään, varma uskostaan. Välissä hän tosin tapasi Heikin, juomisen takia hyllytetyn ortodoksipapin, jolta ainakin sai keskusteluapua ja sympatiaa – ehkä hän rakastuikin, kuka tietää. Ellilä tuntuu tietävän mistä kirjoittaa, ympäristö on itselleni lievästi vieras. Suosittelen; ajankohtaista ja terävää, ajatuksia herättävää viihdettä. Ja huom. en luokittele tätä hömppään, eli arvostan. Lisää kirjasta myöhemmin siellä toisaalla!

 

VIELÄ VAAN VÄSY! 

 

TRAGEDIA MALMILLA – KISSA LUKITTIIN VÄKISIN SAUNAAN!

"Tietojemme mukaan Malmilla on jälleen sattunut inhimilllinen ja koskettava tragedia, kissojen kriisiapua on saatavissa ja pyrimme saamaan haastatteluun myös armeijan, poliisin erityisjoukot sekä hengellistä vahvistusta antavat vapaaehtoiset. Akuutti tilanne lienee kuitenkin jo päättynyt. Läheltä asiaa seuranneet kuvaavat, että keskiyön jälken eräästä asunnosta alkoi kuulua kissan vienoa, surumielistä jolinaa, kun tämä yritti herättää välinpitämätöntä ja kieroa, velttoa emäntäänsä. Emännän herättyä kuului vaimeaa rumaa sanankäyttöä, lievää manailua sekä sen jälkeen jyrkkä oven läimähdys. Sen jälkeen asunnossa vallitsi tuntikausia pelkkä hiljaisuus ja molempien osapuolen uninen tuhina. Tarkempien selvitysten mukaan kissa oli lukittu saunaan (!) ainakin kahdeksi tunniksi nukkumaan, emännän itse nukkuessa itsekkäästi pehmoisten vällyjen välissä. Kumpikaan osapuoli ei ole vielä suostunut haastateltavaksi ja äsken esiintyessään väkijoukoille parvekkeella, molemmat olivat mitä parhaita ystäviä eivätkä antaneet julkista lausuntoa asiasta. Kirjeen vaihtajamme Malmilla on kuitenkin varpaillaan ja palaa asiaan välittömästi, kun kuulemme jotakin uutta. Piiritystilanne on kuitenkin purettu, mutta valvontaa jatketaan..."

Lienee paras tunnustaa. Puolen yön tietämillä karvatakamus väkisin vänkäsi minut hereille kesken parhaiden unien. Suljin Vincentin baseen tietäen tarkkaan, mitä tein. Hetken kuului tosiaan pari joikaisua, sen jälkeen rapinaa, kun Vincent kiipesi paikalleen goisimaan. Kuuntelin vielä – raukea hiljaisuus. Sitten nukuin minäkin. Kun lopulta heräsin ihkaoikeasta unesta, painuin suoraan kylppäriin. Mitä tekee vangittu sankarimme, hah, herää ja tulee unisena pummaamaan kissikarkkia! Siinä teille vankeutta ja ahdistusta kerrassaan, höh. Vincent oli vetänyt itse taatusti yhtä sikeitä kuin minäkin ja heräsi vasta minunkin herättyäni. Että tällainen aamu tällä kertaa!

Viikko on ollut äärimmäisen raskas, työteliäs ja vähäuninen. Varastolla kiire vain jatkui eilenkin, oikein tosissaan vielä. Kiirusta piti koko päivän, ei ehtinyt kunnolla edes taukoja pidellä. Ei myöskään harjoittaa mitään nettihurjastelua, jossakin välissä jätin pari viestiä ja luin jokusen blogin. Muuten yhtä matalalentoa koko päivä. No, tämä ei varmaankaan jatku pitkään. Taas jotkut jäävät lomille jne. kuten olen jo kertonutkin. Tällainen työhurjastelu vaan tekee minut aina kipeämmäksi kuin olisi toivottavaa. Iltaisin olen kipeä ja väsynyt enkä mieluusti ottaisi lisämömelöitä. No, pakko se on ollut pari kertaa kietaista, särky on ollut infernaalista. Oikea olka kun pahastuu rätväkästä työnteosta melko nopeasti, samoin nilkat – niin omituiselta kuin se ehkä kuulostaakin.

Viikko on mennyt kotona tekemättä yhtään mitään, ei ole vaan ollut jaksuja mihinkään. Pakolliset hommat on hoidettu, muuten olen vain horrostanut ja lueskellut. Ei kiva eikä hyvä. Tämä tarkoittaa sitä, että pitäisi nyt viikonloppuna hiukan edes yrittää reipastua. Ähhh, en jaksa. Taidan pyytää Belgarionia imuroimaan ja muu saa jäädä. Kai sitä joskus ehtii sitten ne muutkin, mitä pitäisi... ehkä. Kun unetkin ovat jääneet vähäisiksi, on olo sitten ollut vielä tavallista kehnompi. Särkyjen ja vähäunisuuden yhdistelmä tekee minut aika ikäväksi ja ärhäkäksi ihmiseksi. Tiedän, että käyttäydyn huonosti, jos takso on vähänkään myöhässä tai kuski on pikkuisenkaan torpso. Ei pitäisi, ei, mutta kun ei vaan jaksa olla kiva ja kohtelias. En kenellekään.

Belgarion on kuitenkin tulossa tänään avittamaan taas kirjasto- ja kauppareissulle. Pitäisi jotakin kauppalistaakin tuossa tehdä, jömmaruokaa on pakko haalia vähän enemmän kuin viimeksi. Ehkä jopa suunnitella, mitä söisi viikon aikana. Vihannekset ovat edelleen ongelma, toivottavasti tsioski tarjoaa jotakin kivaa ja edukasta. Soijarouhetta ja tofua sentään on, mutta jotakin muutakin voisi välillä apehtia. No, minä menen miettimään asiaa, ainakin jääkalaa voisi ostaa ja tehdä pinaattikalaa uunissa. Ja jotakin vähän herkumpaa täksi päiväksi lounaalle...

------------------------------------

Purrrrrrrve, kavrut! Hei, toi orja pisti mut vankilaa yälä. Hei se pisti! Luitteks tei, hei, luitteks? Mä vaan kysyn, onks se muka reiluu. Jos niinku kissi tarvii seuraa yälä ja vähä jolisee, nii ni orja herää ja pistää tonne kylppärii ja oven kii. No, mähän menin heti goisiin, mutt silti. Tota, mä itse asiassa heräsin siihe, ku se tuli aamull kylppärii. Muistanu ees koko juttuu. Ite se sanoo, ett nyt se on goisinu sitte hyvi. Joo kai nii. Nii goisin muute mäkin, bases on aina nasta goisii, ku siäl on pimeet ja lämpöst. Mutt ett laittaa oven kiini, nii ni se on epist! Tänää on onneks kauppapäivä ja orja tua mulle taas kaikkee, ihan kaikkee (no ei varmasti, toim.huom.). Ja sitt se tekee jotai hyvää ruakaa, jost mäki saan osan ja sillee. Ett kyll täst hyvä päivä on tulos, Poikakii tulee ja kaikkee, mmmmm. Nyt mä goisin täss surkeen näkösenä, kattokaa vaikka, toss alla on foto. En oo saanu ku ihan uutta kissanmuanaa, kaakkei, uutta vodaa ja raksui. Nih kerta, kattokaa, miten oon kehnosti hoidetu näköne ja huanokuntone, eiks? Ai ei vai.... nii tota, ehkä mä vähä liiottelen *nolo virn*.

 

Kliffaa viikendii hei kaikill, paljo heekkui ja kaikkee semmost!

----------------------------------------

Vincent, olet joskus äärimmäisen ärsyttävä eluk... siis kissa.

Päivän slogan: Parempi kissa saunassa kuin rääkymässä korvan juuressa keskellä yötä!

Päivän biisi: City Jail

Luettua: Antti Karisto – Satumaa, suomalaiseläkeläiset Espanjan Aurinkorannikolla, tutkimus aiheesta. Ei paha, mutta ensimmäiset 100 sivua menevätkin tutkimusmenetelmien ym. selostamiseen, kuten tapana on. Ja kirja todellakin on tutkimus, ei mikään romaani tms. Ihan mielenkiintoista faktaa, osa jo tiedossa toki olevaakin. Luettava opus, ei siinä mitään. Minua tämä ei nyt eräistä syistä ihan hirveästi kiinnosta, mutta muille tiedoksi, että tällainenkin on julkistettu. Sopiva asiasta kiinnostuneille tai jotenkin teemaan jo sotkeutuneille ,D

 

 

EI TÄMÄ VÄSY HELPOTA! 

 

WELHOTAR HARMITTELEE

Ähh, olipas kehnompi aamun alku! Juu, kissahan se minut hereille sai, tietty ja hitonmoiset käsisäryt myös vaivasivat puoli yötä. Ei pystynyt kykenemään enää edes pätkäuniin. Olin illalla laittanut kännikän piuhan päähän keittiön puolelle. Hämärästi olin juuri uneen putoamaisillani kuulevinani viestin tulleen... en jaksanut nousta katsomaan, en sitten millään. Aamulla arvelin sen olleen Hörhön ystävättäreltä, no juu ei, olisi ollut paljon mukavampi puhelu tiedossa. Ja paashat, niinhän minulle aina käy, tyypillistä... kun ei jostain syystä lähde asiakseen katsomaan jne. Jäks! Tsorgen, ei ollut tarkoitus olla vastaamatta, olin jo puoliunessa. *seli-seli-seli*. Nyt kyllä harmittaa =( Tyypillistä Welhottaren tuuria!

Varastolla pitää ihan hitonmoista kiirusta, sekin vaikuttaa, olen illalla susiväsy. Joka päivä väsy alkaa jo töissä, tunti ennen kotiinlähtöä. En millään enää jaksaisi, en pysy hereillä. Kun pääsen kotiin, on vähän parempi. Jotakin syötävää ja vähän lukemista. Lojumista ja ehkä jopa kone auki. Tosin saatan sammahtaa kesken lukemisenkin. Työtä nyt vaan on ihan tarpeeksi yhdelle Welhottarelle, vaikka olenkin nopea ja kätevä. Silti tuppaa kiirusta ja hätää. Kaikki haluavat hommansa tehtäväksi pika-pikaa jne. Lisäksi toinen työkaveri on puolipäiväinen ja vielä osa-aikaeläkkeellä, joten hän on kovin vähän paikalla. No, tulee niitä hiljaisempiakin päiviä, minä tiedän. Tai ainakin uskon kovasti siihen. Lisäksi odotan toukokuuta, aion merkata ensimmäisen lomaviikkoni sinne – kaikkien kiusaksi. Ei kukaan, ei todellakaan kukaan (ainakaan normaali) pidä kesälomaa toukokuussa ja loppuja pakollisia syksyllä. Minä olenkin erilainen muori, minä aion tehdä juuri niin. Mikäs on nimittäin mukavampaa kuin olla töissä kesä-heinäkuussa, kun talossa on suht hiljaista ja inhottava aurinko räköttää, jäks. Saa olla vilpoisassa huoneessa, suojassa ja rauhassa kesän inhoista riennoista ,D

Onneksi on jo perjantai, ei tätä jaksaisi enää yhtään pidempään! Tänään voisi vähän pakkovalvottaa itseään, saisi ehkä nukuttua aamulla edes pikkuisen lisää. Lisäksi pitää vähän suunnitella huomisia puuhia. Belgarionin kanssa pitäisi kirjastoon, no siellä ainakin on läjä varauksia odottamassa. Kaupoille toki myös, appeet ovat tosi vähissä. Taisin viime viikonloppuna alimitoittaa viikon ruuat, ainakin vihannesosion. Eli vaikka sitten pakkaseen lisävihannesta, jos ei kerran tuoretta löydy. Tofua on, samoin mausteita ja muuta kivaa. Kunhan normieväkset saisi kanniskeltua taas viikoksi residenssiin. Lisäksi pitäisi keksiä jotakin kivaa lounaalle huomiseksi – ehh, soijapiffejä? Täytyy illalla konfirmeerata Belgarionia asiasta.

Taksot ovat kulkeneet suht kohtuullisesti, niitä paria kämmiä lukuunottamatta. En vieläkään täysin luota vahvistuksiin, mutta hyvä näin. Jos aina toiminta olisi edes tällaista, ei minulla olisi oikeastaan mitään valittamista. Hei siis taksoasioiden suhteen, tarkoitan. Valittamista minä kyllä keksin aina jostakin!

Eheheh, uusi pankkini jo lähestyi viestillä, että uusi kortti on tulossa. Nopeaa toimintaa, laitoin hakemuksen vasta maanantaina! Hienova, varsinkin jos se toimii kuten pitäisi eli PayPalin kautta myös maksuvälineenä. Muuten mitään erityistä tarvetta ole moiselle, automaattikortti riittäisi ihan hyvin. Mutta tuo pahuksen eBay...

Juu juu, nyt vitamiineja, magnesiumia ja nikotiinia!

---------------------------------

Purve, kavrut! Mä en siis ala, toi muana meinaa. En syä, en. Syän sen kalkonin ku pummaan orjalt toss yälä. Ja hampulikaakit. En syä tota kissinruakaa. En syä ku vähä raksui. Mihi hävis ne mjunuaiset? Mä siis hei kysyn vaa? Juu en oo kipee, en vaa haluu syädä tota muanaa. Tai voin mä vähä syädä, sitt ku orja on häipyny. Mutt nyt meinaan olla vähä kronkeli. Ei se kyll aamusi availe mitää uusii puukkei tai ota heekkui sulaan. Ja sitt se taas möksöttää mulle, ett mä herätin sen. Mun miälest se uikutti jo unissaa. Sitä taas sattu, mä tiän. Oli se hereill, senki mä hiffasi. Nyt mä oon melkee uness, täss tsiigailen toine ööga auki, ett mitä se skrivailee. Mitä välii, must kummiski jotakii. Se melkee uhkas viädä mutt jo lekurill, jos mä en ala safkaa. Höh - kunno muanaa kehii, pliis. Täss muuta tarvii. Mutt ku on tommone hualimatoine orja, nii ei sitte. Mä oon nyt vähä pahall pääll täsä. Enkä ala leikki tai mee paijatettavaks, en varmaa mee. Illall ehkä sitt, jos tarjoomukset ois parempii...*uhkailee, kiristää, manipuloi*. Eikä must oo edelleenkää fotoi, ku mä paan ain silmät kii. Ei toi ehdi siin ajas ottaa fotoi ikinä. Ei se osaa ees kuvaa, semmone orja niinku. Mitää osaa, höh.

Kliffaa viikendi alkuu kummiskii kaikill, ei orjall!

----------------------------------

Vincent, kiitosta vaan taas tästäkin!

Päivän slogan: Minä pystyn vastustamaan lähes kaikkea, mutta en kiusauksia!

Päivän biisi: Vanha, mennyt ja entinen

Luettua: No, lopultakin sain sen Disneyn elämänkerran loppuun. Suosittelen, erinomainen selvitys miehen elämästä, elokuvista, ajatuksista, haaveista jne. Tässä saa selityksensä myös mm. Disneyn erinäiset toimet, joita on arvosteltu myöhemmin. Kaikille leffafriikeille ja muutoin asiasta kiinnostuneille! Max Brooks – Zombi, taistelijan opas. Kuolleet liikkuvat keskuudessamme, elintärkeä opas siitä, kuinka suojaudut zombeilta. Ja siinähän ne tärkeimmät olivatkin. Jos luulet, että zombien kanssa on helppoa, kannattaa lukaista tämä opas ja varautua hyvien ohjeiden mukaan – Welhotar suosittaa. Anne-Maria Kuopio – Etanadynamiittia, novelleja lapsista ja vanhuksista, syrjäytyneistä, ikävää ja vielä ikävämpää. Ei tämä kirja ainakaan nauruun juuri anna aihetta, sen verran ankeita tapahtumia ja sattumia novelleista löytyy. Mukana pari poikkeusta, toki, joista ansiota. Taidokasta kerrontaa kuitenkin, välillä ehkä joillekin hiukan ahdistavaakin. Suosittelen realisteille. 

 

 

ON SE VIIKONLOPPU MEILLÄKIN! 

 

ÖISTÄ PÄIVITYSTÄ, PALKKA-ASIAA JA MUUTA

Karvatakamus vieköön! Mikä ihme into tuolla katilla on jolista minut hereille keskellä yötä, no joo, retorinen kysymys. Pitää mennä katsomaan vessatuotoksia, putsata ne ja saada kalkonia – klo 1:n jälkeen yöllä. Ihan kiva hei! Eipä siinä sitten enää unta saa (yritin jo), joten päivitystä kehiin sitten aamuyön ratoksi.

Tapasimme sitten eilen Toverittaren kanssa – juu, kiitosta vaan – oli mukava tavata ja seuraavalla kerralla sitten jo luetaan *muahaah*. Kävimme syömässä kiinalaista. *örps* Welhotar vetäisi vain kanaa ja vihanneksia, mutta santsasi tietysti vihannespuolta ja tofua sekä sai itsensä kunnon ähkyyn loppupäiväksi. Tofu oli hyvää ja vihannekset erinomaisia, molemmat eri plaatua kuin itse teen eli mukavaa vaihtelua. No, eipähän tarvinnut ruokaa kotona. Lisäksi sain kassillisen kirjoja päivähoitoon, oikein huojentavaa, että on varalukemista! Kävimme myös Serkuissa ja toiset täydensivät karkkivarastojaan, toiset sitten taas ei ;D Jospa heti sovitaan, että kun karkit ovat loppu, nähdään taas? 

Varastolla on aika pirunmoinen kiirus, en ymmärrä miksi. Voin kyllä arvata eli lomia on vielä pitämättä ja jotkut aikovat taas ja jälleen lomailla, hmph. Töitä tulee tehtyä ihan raatona, ei ehdi edes nettiin lukaisemaan lokeja, korkeintaan hätäisesti pistäytyä. Ei kivaa, ei. Tosin päivä menee nopeasti, mutta vastaavasti on kipeämpi illalla. Eilen käytiin myös P-P:n kanssa ns. palkkaneuvottelu, joka kesti ehkä n. 5 min. Pelkkä toteamus siitä, että jaettavaa ylimääräistä rahaa ei ole, henk.koht. palkkoihin siis. Että se siitä. Tiesinkin sen jo ennestään, joten eipä siinä auta selittelyt. Lupauksia kyllä tuli, että ehkä ensi vuonna, kun sitä-ja-tätä on tapahtunut.... Ähhh, turha juttu, työnantajan kiitokset ilman palkankorotusta!

Taksokin kulki taas ajallaan. Tosin aamulla rankaistiin sillä, että lämmitys ei ollut päällä. Autossa oli kyllä ns. lämmitin päällä, mutta se puhalsikin kylmää ilmaa joten sisällä oli kylmempää kuin ulkona. Huomautin kyllä asiasta, kun hampaiden kalinalta pystyin. Lisäksi minut yritettiin nirhata; kaveri laittoi käsijarrun päälle ja tuli ulos hakemaan korttia. Virhe! Auto lähti itsekseen vyörymään ja kuski ehti häthätää sisään, minä taas olin jo tipahtamassa avoimesta ovesta. Että näin järkevää toimintaa, annoin siitäkin lievästi kitkerää palautetta. Että jos ei töissä saada hengiltä, on se mahdollisuus näemmä sitten olemassa vielä tässäkin vaiheessa! Että jotkut kuskit ovat vaan niin torpsoja, kele. No, kotiin pääsin nätisti, tuttu kuski eikä turhia puheita vaan suoraan pihaan, ziitosta vaan, niin sitä pitää. En minä työpäivän jälkeen jaksa lätistä, jollei ole kyse jostain innostavasta asiasta, kuten jonkun asian mollaamisesta tai reippaasta haukkumisesta suorastaan!

Eilisen kiinalaisen jälkeen Welhottaren koekeittiö väänsi illalla omat tofunsa. Olin laittanut ne aamulla marinoitumaan ja paistoin vain öljytilkassa. Lisäksi vihanneksia ja vähän kookosta, jep-jep. Appeet tälle ja huomiselle päivälle ovat valmiina ja jääkaappi näyttää taas aika tyhjältä. Höh! No, kyllä tässä lauantaihin pärjätään hyvinkin. Josta tuli mieleen, Liiteri on lähestynyt mainoksilla, jossa puoti ilmoittaa alentaneensa yli 40 tuotteen hintaa. Älkää uskoko, tai siis kerron tositarinan. Liiteri nosti jokunen kuukausi sitten mm. tomaattimakrillin ja donarin hintaa 20 – 30 senttiä kerrallaan, lopetin heti niiden ostamisen. Suhteessa perushintaan korotus oli järkyttävä. Nyt juuri nämä tuotteet ovat alennettujen joukossa, hinta on sama kuin ennen korotusta. Ai, että ne luulevat, ettei sitä kukaan huomaa, kele. Turha luulo, minä ainakin huomasin heti... Toisaalta, se ei estä minua enää ostamasta tomaattimakrillia, joka sattuu olemaan yksi herkuistani. Mutta kälmiä touhua, sano, ja niin läpinäkyvää. Luulevatko ne ihmisiä tyhmiksi vai?

Uaah, että väsyttää. Miten hemmetissä minä jaksan seuraavat 12 tuntia.... Kohta menen riipimään aamumömelöt, vitamiinit sun muut – jospa siitä vähän piristyisi.

--------------------------------------

Purrrrrrrrrmenta, kavrut! Äh, eile ei ollu hyvä päivä, siis noin niinku ruakapolitiika kannalt. Ei mitää uutta muanaa, ei heekkui, ei mitää. Tai siis sainha mä kaakkei ja muut, mutt ei mitää erikoist. En sitt syäny. Heräti orjan toss yälä ku teki miäli kalkonii, antoha se. Paiskas päi nassuu, ilkeet tommone. Sitt se meinas mennä goisaa, mutt ei saanukkaa muka unta. Kyll mä vaan, heti painuin goisii, ku toi sai tän konee auki. Juu, on tää vähä kiaroo, mutt mitäs ei tuu kert kunno muanaa. Muana on ensteks tärkee asia sisäkisseill! Pitäis ton se tiätää, ett menis nyt vaa laittaa uudet muanat ja sekottelis vähä raksukuppii samall. Muute en oo tehny typerii, en. Oon ollu kilti, ku kert on kaikkee mjunuaist jäässä. Sillo on aika viisast yrittää ainaski. Ett jos meinaa pärjää ton orjan kaa, niinku. Vaiks kyll se jotai valitti eilenki, ett mä muka haisun. Enkä mä haisu, se oli vaan mun henkitys. Sille mitää voi, mun hampait ku ei pestä, hei ei tod. Tai mä haluisin näkee sen, ku yrittää. Vois samantiän tilaa itellee tikkausajan, ett ensin tikkaan mä ja sitte lekuri! Nih kerta.Ai, nyt orja liikku, ei se mennykkää laittaa mun mestoi. No, mä meen tsiigaa kuiteski, jos jotai aamupalaa. Kyll se ne safkat duunaa, ennenku lähtee tianaa niit raksurahoi. Ei se voi olla näi kiltil ja söpöll kissill paha, eihä (kyllä voi, toim.huom). Ett mä meen venaa... toi ettii jonku foto.

 

Kliffaa melkee jo viikon loppuu niinku, siis melkee hei!

---------------------------------

Vincent, talon ainoa optimisti!

Päivän slogan: Jos on pakko mennä töihin, mennään sitten tyylillä eli taksilla!

Päivän biisi: Valuva taivas

Luettua: Maarit Verronen – Normaalia elämää, aivan jumalattoman hyviä pienoisnovelleja ns. normielon puitteissa, joissa kaikissa mukana jotakin pientä kämmiä ja vinksahtanutta. Welhotar piti kovasti ja suosittelee muillekin! Markus Kajo – Kettusen kannettava, ähhh, pari kohtalaista juttua, mutta väittäisin jopa itsekin pääseväni (!) tuolle tasolle. Ei mitään ihmeellistä, en kummemmin pitänyt, vain Kettusen parhaille kavereille.

 

 

VÄSY JA RÄYTYNYT!