VIIKON VIIMEINEN TYÖPÄIVÄ *sekopäistä hekotusta*

Se on sitten kamalaa yrittää totuttautua tähän, että jo tänään on perjantai, ikäänkuin *kiero wirn*. En usko mitenkään, siis mitenkään, tottuvani tämmöiseen. Tosin, ne perhanan duunikaverit huomasivat sen kuitenkin eilen. Tuotiin nimittäin taas jömmattuja hommia pinosotalla tehtäväksi. Lisäksi eräskin leidi suorastaan ilahtui, kun olin paikalla ja kertoili yhtä ja toista, mitä oli tapahtunut ja no, näinhän minä sen, mitä oli tumpeloitu. Ei, en itseäni kehuakseni vaan muita mollatakseni minä tämmöisiä puhun. On se oikeasti karmeaa, jos semmoista tekstiä on lähtenyt torpasta ulos, fyi fan – kaikkine mokineen ja kirotusvihreineen. Nolottaa nyt kyllä jonkun puolesta.

Siinä se päivä muuten menikin. En ehtinyt taaskaan hoidella yhtään oikeaa asia-asiaa (sillä tarkoitan tietysti omia asioitani, nettailua sekä bloggaamista tms.). Piti vaan ropottaa koko päivä, hätinään ehti evästää ja kokoustaa välillä. Kokoustaminen oli ihan asiaa ja mielenkiintoista, enemmänkin haluaisin siihen asiaan satsata, mutta kun minulla ei oikeasti ole aikaa! Jostain kumman syystä olen näköjään eräs niistä harvoista, jotka tekevät myös töitä työaikana. Moni kuluttaa aikansa mm. kierrättäen akkainlehtiä (!), etsien neuleohjeita (!!), j-reseptejä (!!!) tai muuta kehittävää. Nettailusta en puhu sitten mitään, koska jos vapaata jää, netissä minäkin roikun. Mutta sitten on näitä ihmisiä, jotka valittavat töiden paljoutta ja kiirettä. Samat ihmiset istuvat kaffella 1 – 1.5 h, ovat ruokatunnilla parikin tuntia ja sitten valittavat, että joutuvat olemaan töissä pitkään, koska on niin paljon hommia ja kiirusta. Lisäksi he ilmestyvät ”aamulla” eli klo 10.00 – 10.30 tienoolla kustannuspaikalle. Veikeää tämä tämmöinen, ainakin kahden jollei jopa kolmen kerroksen väkeä meillä, nääs. Ja palkoissa se näkyy taas toisinpäin, mitä enemmän kulutat aikaasi työtä oikeasti tehden, sitä pienempi on palkka. Järkevää ja toki kannustavaa! *irwiö*

Piti myös tavata iltapäivällä kotoreissun varrella eräs henkilö, mutta juttu kuivui kasaan. Onneksi olin sopinut vain poikkeamisen taksolla enkä siis jäänyt sinne. Siellä olisin odottanut yli tunnin tai tilannut toisen takson ja odottanut ainakin 40 min. Eli oikeastaan parempi nyt kuitenkin näin. Eikä ollut hänen vikansa, muut aikataulut kun pettävät, ei asialle mitään voi. Toiste uudestaan ja paremmalla tuurilla.

Ja loppuviikko? Ettäkö muka laiskottelen? No en kyllä taatusti, minulla on tuossa kirjoja odottamassa lukemista, materiaalia odottamassa kirjoittamista ja editeerausta. Perjantaina on pakko poiketa normiroudauskeikalle. Tämän päivän ja huomisen pärjään vielä entisin eväin ja hyvä niin, ei tule syötyä ainakaan liikaa. Mutta perjantaina on pakko käydä hakemassa lisää kirjoja sekä kissalle muonaa ja hiekkatäydennystä, itselle muonaa ja vessapaperia- aika tasan menee meillä tuo kulutus näköjään *wirn*. Lisäksi olisi kaikenmoista muutakin puuhasteltavaa... työtä läheisesti muistuttavaa.

Ja toivoa sopisi, jos vaikka saisi edes yhtenä aamuna nukuttua uusiounet. En minä paljoa pyytäisi; uusiounet ja vaikka vaan yhdet päikkärit korjaamaan tilannetta! Alan olla melkoisen väsynyt valvottuani taas 3 – 4 yötä hyvin vähillä unisilla pätkillä...

POLKA - TUO LURPPASILMÄ, TÄHTIKORVA, PÄTKÄUNETTAJA...

 

KANNATTAA OHITTAA TÄMÄ SUORAAN,

jos odottaa jotakin mukavaa tai positiivista sanottavaa! Tämä ei ole uhkaus, tämä on vain selkeä varoitus kaikille positiivisille, mukavaa elämää viettäville ihmisille. Ainakin niille, joilla on lämmin koti, jossa saa viettää aikaansa.

Varastolla – no, arvaatte kai – sama pelihän se jatkuu. Lomitettu oli, mutta kehnosti. Siitä oli käyty jo keskusteluakin, kuulin. No, minä kuitenkin olen tästä lähtien helmikuun alkuun asti lomalla joka viikko to – pe ja se siitä. Oli niin hemmetisti hommia, että en ehtinyt hoitaa ainuttakaan asiallista asiaa. Taksot olivat myöhässä mennen-tullen eli tulipa vietettyä raikkaassa ulkoilmassa (→ lue saatanallisessa tuulessa, viimassa ja kylmässä) tunti yhteensä. Reippailua, sano.

Kun sitten rantauduin kotoon, täällä oli kylmempi kuin Varastolla ja se on jo paljon se. Apehdin ja menin peittojen alle lämmittelemään. Ei helvetissä, kolme paitaa, kahdet sukat ja pitkikset. Silti palelee! Pakko soittaa huoltoyhtiöön.... ja hyvällä onnella ne tulevat jonakin aurinkoisena päivänä. Sellaisena, kun aurinko himppasen lämmittää ja lukemat ovat hetken siedettävät. Minä en jaksa tätäkään. Kun särkee, kylmä vain pahentaa asiaa.

Tuossa illalla mietin, miten voisi oikein ilmaista sen, miltä se tuntuu. Että kun koipia särkee ja sattuu jokaisella askeleella kovin monesta eri kohdasta. Aivan helvetisti siis. Ja montako askelta sitä keskimäärin päivässä tulee otettua, montako eri vihlaisua ja perussärkyä sitä oikein tunteekaan? Lisäksi tietysti normaalit selkäkivut, joita ei myöskään pysty kuvailemaan. Mahdoton ilmeisesti kertoa ja siten myös ymmärtää. Aivan, näinhän se on! Tai sitten minä tietysti vain kuvittelen ja riivin huvikseni erilaisia mömelöitä, jotka auttavat vain vähän tai eivät juuri ollenkaan. Perkele, että on ihminen saatu kehnoon jamaan. Mitä pahaa minä olen muka tehnyt? TÄH?

Samanlaista tämä näkyy vaan olevan jatkuvasti. Korkeintaan 4 h unta, niistä 1.5 – 2.5 h jonkinlaista vähän kunnollista unta muistuttavaa, loput horrosta ja heräilyä. Tajuttomuus olisi ainoa ratkaisu, sitä ei saa aikaan kuin ehkä viinalla. Pitäisikö vetää kerran-pari viikossa itsensä kunnon koomaan, että kivut häipyisivät ja saisi edes unta? Minä vaan kysyn?

Aivan, olen harvinaisen ja vilpittömän räyhäkäs tänään(kin). Minua ei kannata puhutella, olen huonolla tuulella. Omasta mielestäni syystä kyllä. Olkaa te toista mieltä, jos huvittaa. Nyt kirjoitan tätä ulkotakki päällä, sormet ovat jäässä. Mietin, hakisinko vielä kämmykät. Hrrrrh. Entäs sitten, kun tulee oikea pakkanen? Only solution is revolution!

POLKA – IHMINEN, JOTA ET HALUA TUNTEA LÄHEMMIN!

 

PALAA VARASTON VAKINAISEEN PALVELUKSEEN!

Tai niin olisi ainakin tarkoitus, mikäli takso vain suo. Hemmetinmoinen myrsky siellä on riiponut puoli iltaa ja yötä. Käks. Märkää, pimeää, kylmää. Särkee, ketuttaa, väsyttää ja inhottaa. Miksi minä en saisi jäädä kotoon tekemään Tärkeitä Tehtäviä? Esimerkiksi lukemaan ja kirjoittamaan. Tai hoitamaan kissaa. Saisiko kissalle kissan kotihoidon tukea? Tule apuun, HeSy?

Eilen kiukuspäissäni keittelin useammalla kattilalla vihannesmössöjä, joten apetta sain sekä eiliseksi että täksi päiväksi evääksi. Taisi tulla vielä huomiseksikin. Hah! Lisäksi imureerasin ja pesin tuon saastaisen kylppärin. Teki ihan hemmetin kipeää, mutta oli tropitkin sitten sen mukaiset. Lisäksi ilmakin sai jo vekkulit oireet irtoamaan, kun vielä laadin yhden vähän pidemmän kirjoituksen framille tietoinensa kaikkinensa. Hitsi, siihen yhteen juttuun saa kulumaan pari tuntia kaikkiaan! Ei ole kuulkaas ihan helppoa sekään, vaikkei sitä kukaan arvosta, ei kiittele. Hemmetisti aikaa ja vaivaa vie tuo asia ja taustatietojen (oikeiden!) hakeminen vielä. Eli koen siis tehneeni jotakin hyödyllistä, kun vielä pakotin itseni pakkoruiskuun kaiken tämän jälkeen. Hrrrr, sitten iski jämäkkä palelu ja flunssan tai jonkun vastaavan alku otti kunnon otteen. Tämähän se vielä tästä puuttui!

Saa nähdä, mitä kustannuspaikalla on tapahtunut... Mielenkiinnolla odotan. Heti keittelen kaffet ja syöksyn lukemaan sisäisen postin sekä mahd. Tärkeät tiedokkeet. Muuta odotettavaa tuskin on, töitä lienee iso pino, koska perstainahan oli jonkinmoiset pippalot tuollakin. Niihin en tietenkään edes ajatellut alunperinkään osallistua, pois se minusta!

Oikeastaan, ei tämä nyt inhota niinkään, mutta tiedän taas olevani iltakaudet kipeänä ja märiseväni sitä sitten taas täällä ja tuolla, kylillä ja toreilla. Ei ihme, että ihmiset välttelevät minua. Märisevä, känättävä, vanha ämmä. Vali-vali-vali, märi-märi-märi. Mikään ei ole koskaan hyvin (eikä muuten olekaan, sehän on selvä), koskaan ei saa sitä mitä toivoo (eikä muuten saakaan, sekin on ihan selvä), aina vaan muut pyytävät ja odottavat tahi vaativat jotakin (niinpä, näin on!). En minä kuulkaas jaksa! Minä tahtoisin olla vailla työn aiheuttamia ajatustoimenpiteitä ja fyysisiä rasituksia. Vaikka kotona kirjoittaisikin yhtä paljon määrällisesti, täällä pääsee välillä sentään lepuuttamaan ja voi tehdä jotakin muuta vaihteeksi. Työssä työaika taas ei. Etätyönä tuo homma ei tule onnistumaan varmaan koskaan – ikävä kyllä. Sehän olisi optimi vaihtoehto, mutta kun ei käy, ei käy!

Äh, mitä minä tässä taas aiheuttamaan muillekin pahaa oloa; viettäkää te upea työ-, koulu- tai vapaa- tahi eläkepäivä! Minä lähden ropottamaan ja katsotaan, miten ämmän käy. Lisärapoa viimeistään huomenna....

POLKA – TAAS TYÖN RASKAAN RAADANNASSA!

PS: Heräsinkin jo varmuuden vuoksi puoliltaöin......*manailee*

 

EI-EI -PÄIVÄ!

Ei, minä en pidä tällaisista päivistä yhtään!

Ei, minä en nukkunut viime yönäkään kunnolla!

Ei, minä en halua tehdä tänäänkään mitään järkevää!

Ei, minä en halua mennä huomenna Varastolle!

Ei, minä en halua taas uuttaa flunssaa, joka tuntuu olevan tulossa!

Ei, minä en halua siivota, laittaa ruokaa tai tehdä mitään kotitöitä tänäänkään!

Ei, minä en halua mennä ulos!

Ei, minä en halua!

POLKA, JOKA EI TÄNÄÄN TAHDO YHTÄÄN MITÄÄN!

 

SURKEA AAMU AINAKIN

täällä Welhottarelassa, päivästä ei vielä tiedä. Arvaahan sen, kun joskus saa yhden yön melkein nukuttua, seuraava onkin kahta karmeampi. Viime yö meni melkein valvoskellessa ja karmeita painijaisia katsellessa, oikein ahdistavaa – ziitosta vaan. Niin pöyristyttävää, että ketuttaa itseäkin. Ja oikeasti ahdistavaakin, miten unetkin voivat olla tuommoisia *käks*?

Lisäksi ottaa päähän Vinskin uusi luova keksintö → hei, me kustaan kylppärin matolle! Kun enää en ole sallinut kuseskelua soffalle eli vahtinut katinronttia silmät selässäkin, on tuo nyt kiukuspäissään tai jostain loukkaantuessaan mennyt muka ”syömään tai nokosille” kylppärin puolelle, istunut suoraan matolle ja kussut sille. Ja arvatkaas, dunkkaako sielläkin sitten? Onneksi pikkumatot on helppo pestä, mutta ei sitäkään kyllä joka päivä viitsisi tehdä. Hitsiläinen, juuri vaihdoin kissille uusia hiiruloita ja kissanminttuakin... ikäänkuin hyvikkeeksi, kun kaveri on muuten ollut oikein rakastettavan kiltti. No, senhän siitä saa!

Eilen kävin kirjasto- ja postireissulla hirmuisen tuulen ja viiman myllertäessä – ja unohdin laittaa hameen päälle :D Kävin reissun pelkillä lötköleggareilla, semmoisilla, joissa persus roikkuu polvissa. Ei niistä kyllä paljoa näkynyt, kun pitkä maihari ulottuu melkein polviin. Mutta aika hauskaista sinänsä eli dementia iskee; lähtiessä oli lukulasit päässä, kännikkä jäi pöydälle jne. Roskat ja kushiekkapussin sentään muistin viedä roskiin enkä tunkea postin mukaan. Postissakaan ei mitään ylläreitä, tavallista menevää ja tulevaa. Sen sijaan sain vaihdossa eräältä leidiltä piikkimaton, jota testasinkin illalla. Ehkä pitäisi vähentää vaatetta, tuskin tunsin piikkejä. Mutta kun täällä on tod. ollut niin kylmää. Tänään siis testaan sen paremmissa olosuhteissa.

Belga on tavan mukaan tulossa lounaalle. Saapi tänään luvan avittaa puhtaiden ja lämpöisempien verhojen ripustamisessa olkkarin puolelle sekä viritellä kaamosvalot parvekkeelle. Jotain muutakin puuhaa minulla oli olevinansa tiedossa... no, se palaa kyllä mieleen.

Alkavaa ahdistusta havaittavissa myös Varaston tiimoilta eli ajatukset karkaavat välillä sinne ja niihin hommiin. Ei kiva, ei mukava! Minä sitten taas rapoan, kuka on tehnyt ja mitä, miten minä en jaksa kuitenkaan ja kuinka mänttiä, masentavaa ja työpitoista elämä voikaan pahimmillaan olla. Mitään positiivista minä en tässä Paluu Varastolle, osa I -tempauksessa jaksa nähdä. On hoidettava myös kaikenlaista asia-asiaa eli verottaja, taksoasiat sun muut ensi kuun aikana järjestykseen. Siis mieluusti ensi kuun aikana siksi, ettei millekään tulisi turha kiire tai hoppu lomien tms. takia. Niistäkin tulen ihan teidän kiusaksenne rapoamaan täällä kohta kohdalta, mikäli tarpeen.

Jospa menisi keittämään toiset aamukaffet, lukisi vähän ja yrittäisi kirjoittaa yhden jutun.

POLKA – VÄSYNYT, APEA JA AHDISTUNUT!

 

EN TIEDÄ, KÄVIKÖ KUKAAN YÖKYLÄSSÄ

koska minä nukuin! Ihan oikeasti nukuin, heräsin kyllä jokusen kerran. Olin vain niin lopen väsynyt, että en jaksanut nousta ylös, vaikka yritin. Piti vain maata ja tulihan se uni sitten, tosin katkonaisesti, mutta kuitenkin. Eli vaihteeksi on taas nukuttu. Varmaan minä olin niin ylirasittunut eilisistä aktiviteeteista *kikattelee*, ihan hirveästi kaikkea. Oikeasti, siis semmoista pientä puuhastelua on kamalasti olevinansa.

Eli ihan hyvä, että en lähtenyt mihinkään pippalehtimaan. Olisin nukahtanut sinne paikallensa, olisi ollut aika noloa ;) Tänään vielä vuorossa posti- ja kirjastoasiat. Lisäksi saan piikkimaton, josko se vähän hellittäisi hartiajumia – ainakin toivon, että sillä olisi jotakin vaikutusta. Kaikkea pitää kokeilla!

Kaupoilla kävin eilen ja hankin eväksiä Varastoviikolle, kassit tulivat siis melkoisen täyteen. Pitää tässä syödä vielä monta päivää jotakin. Eikä mitään erikoista edes, ihan tavallista muonaa; vihanneksia, juustoa, tavistavaraa. Kaksi isoa kassia tuli taas täyteen, ne sain kuitenkin kohtuuhyvin vielä itse roudattua (ei ollut niitä kirjoja nyt mukana nimittäin). Mutta tiedättekö, millainen on invataksikuskin kosto? Ettepä tietenkään... no taannoin eräs kuski, jolla oli ohjannassaan myös aloitteleva apumies, lähti ajamaan torilta päin hemmettiä eli täysin päinvastaiseen suuntaan kuin piti. Ensin annoin mennä, jotkut kaverit kiertävät tuosta erästä reittiä pitkin. Mutta tämä vaan jatkoi ja sitten jo kiljaisinkin, että mihin hevlettiin ollaan oikein menossa?! Sanailun jälkeen hän uskoi minua ja suostui ajamaan meidät kotio (Toveritar oli tuolloin mukana). No, nytkään hän ei millään uskonut meno-ohjeitani. Annoin ne kuitenkin eli leikin navia ja pääsimme pihaan ihan nätisti. Kun hän sitten nosteli ostoskassit pois autosta, läjäytti ne aivan kymppikeskelle syvää vesilammikkoa niin että roiskeet vain lensivät! Että tämmöinen on se ”kaltoin kohdellun” invataksokuskin kosto! Toinen kassi oli valitettavasti kangaskassi, toinen muovitettua kangasta. Prle, onneksi eivät näkkärit olleet siinä alimmaisena – olisi tullut vähän sanomista, stana. En oikein tykännyt hänestä, jos hänkään ei sitten pidä minusta!

Kävin tässä välissä vähän lukemassa ja lämmittelemässä peittojen alla. Edelleen täällä on aivan hemmetin kylmä, nyt lisäksi vielä kosteaa. Minä palelen!

Alkaa jo ahittaa Varaston alku ja mitä siellä on edessä. Miten osa-aikaisuus alkaa toimia? Kuka siitäkin taas on kade ja mitä minä saan kuulla? No, antaapa olla – ihmiset ovat omalaatuisia, kuten olen aina sanonut.

Päivän slogan: Vain otetut lääkkeet auttavat – eivätkä nekään aina eivätkä kaikkeen!

Päivän biisi: Kylmää

Luettua: Davier Safier – Huono karma. No eipä kummoinenkaan viritys, hyvin moraalisesti opettavainen (eheheeh) eikä edes oikeasti hauska! Tunput käteen. Arja Saijonmaa – Nuori alaston nainen. Leidi kehuu itseään melko estoitta sekä eloaan Mikis Theorodakisin vanavedessä. Jotenkin vaivaantunut tunnelma tästä jäi. Inna Patrakova – Naapurit, miten venäläiset ja suomalaiset tulevat toimeen kesämökeillänsä vierekkäin. Njääh, tyypittelyä ym. Leidin ensimmäinen romaani Tulkki oli paljon parempi! Roslund & Hellström – Kolme sekuntia. Trillleri huumekaupasta, rikollisista soluttautujina, siitä, miten poliisit ja ylin poliisijohto eivät kerro kaikkea mitä tietäävät ja miten se vaikuttaa. Kuolemaan kuluu vain kolme sekuntia! Aika paha, tykkäsin, hjoo. Mari Saat – Lasnamäen lunastaja. Mitä Natalja tekee jäätyään – uskomatonta – työttömäksi. Vironvenäläisen on vaikea saada mitään hommia, paitsi... viihdyttäviä semmoisia. Entäs tytön, Sofian, elämä ja unelmat? Hieno pienoisromaani, tykkäsin! Frank Dikötter – Mao, Kiinan suuri nälänhätä 1958 – 1962. Melkoinen tiiliskivi ja melkoinen, tyrmäävä, rankka ja asiallinen opus kaikkineen. Kannattaa lukea, jos aihe vähänkään kiinnostaa. Uskomattomia totuuksia arkistojen kätköistä. Suositan! Anna-Kaisa Huusko & Juho Huttunen – Retroaarteet. Kivasti koottu opus retroilusta sen oikeassa merkityksessä. Tottakai esitellään ne keittiötavarat, purkit sun muut sekä painokankaat. Mutta erityistä arvoa annan valaisimien esittelylle sekä muun designin, pintakäsittelyn, huonekalujen ym. esiin tuomiselle. Miinusta sille, että hinta-arviot on annettu priimakuntoisista astioista sekä B:n huutokaupoista – nostanee kirpparihintoja oudosti. Kannattaa lukea, paljon tuttuja muistumia ja näkymiä ;) Bill Bryson – Sisään! Lyhyt historia lähes kaikesta kotona. Mitä kaikkea koti voikaan kertoa maailmanhistoriasta – ihan totta! Hieno lukupaketti kaikille kaikesta kiinnostuneille – suositan :) Ja nakerina pohjalla Niina Aalto – Sähköjänis, analogisessa muodossa tällä kertaa eli oikein miellyttävä käyttöliittymä. Tarinoita free lance -kuvittajan elämästä, ideoista, kahvista, vegaanimuffinsien resepti sekä paljon muuta. Kaikkea kommentoi sarkastisesti pupu Schopenhauer. Hieno opus, vaikka lahjaksi! Ninnin blogissa paljon muutakin ajankohtaista... Jotakin taisi vielä jäädä listaamatta, mutta en jaksa enää miettiä, mitä. Loput sitten taas siellä jossakin, joskus ainakin!

POLKA – KYLMISSÄÄN JA NÄLISSÄÄN, pikku reppana *itsesääliä, väninää*!

 

MINÄ TAITAVASTI HUIJASIN TEITÄKIN...

väittämällä olevani tänään yltiösosiaalinen sekä lähteväni johonkin pippaloimaan. En minä menekään. En minä taida oikeasti jaksaa; nukkuminen on taas ollut varsinaista seikkailua Mitä-Sitä-Maassa. Lisäksi ilma aiheuttaa ilm. outoja ylimääräisiä särkyjä. Toveritarkin on kykenemätön seuraksi. Kyllä minä itsekin sinne pääsisin, ei siinä mitään. Mutta luulen, että tässä kunnossa ei ilmainenkaan ruoka ehkä niin maistuisi ja jos aion vetää päivän lääkecocktailin, ei voi ottaa edes paljoakaan viintä. Että lopetetaanpas kokonaan semmoinen sosiaalisen elon unelmointi ja tyydytään seurustelemaan nukkuvan ja piereskelevän kissan kanssa sekä nettailemaan senkin edestä!

No juu, meinasin minä tästä kyllä kaupoille. Keskipäivällä ei ole ryysistä ja saattaisi selvitä hyvinkin nopeasti ja tehokkaasti ostoksista. Minä olen kuitenkin sopinut huomiseksi taas tapaamisen tuonne kirjaston viereen ja käyn samalla sitten postissa. Tarkistin, että matkoja on riittävästi, joten taidan vekslata tilanteen nyt näin. Tuleepahan ainakin vähän vähemmän kerralla kantamista eikä tarvitse kävellä ihan niin paljon (→ ei siis rasita itseään, läskit säästyvät!).

Muuten tässä aika menee näköjään päikkäreiden merkeissä – olen päikkäröinyt lähes joka päivä ja kunnolla. Mieluusti useampaan kertaan. Lisäksi olen lukenut niin paljon kuin mahdollista. Nyt olen lisäksi saanut jopa kirjoitettua. No, melkein joka päivä ainakin jotakin. Yksi juttu muhii tuolla ja odottaa editeeraamista ja toinen on tuloillansa. Jospa nekin saisi vielä myöhemmin tuonne framille. Ei olisi pahitteeksi tuokaan, sano.

Muuta? Ei, residenssissä ei tod. mitään mainittavaa. Ai niin, paitsi semmoinen erehdys sattunut päästäiskaktukselle, että se on alkanut työntää jumalattoman isoja puhtaan valkoisia kukkeja! Vähänkö on senkin aikataulutus pielessä tai sitten se johtuu tästä sikamaisesta kylmyydestä täällä huushollissa. Auts, josta tuli mieleen pakkoruisku, senkin vuoro olisi tänään! Miten minä oikein taas tarkenen, kun nukunkin kaksi paksua paitaa ja villatakki niskassa, kahden peiton ja puolikkaan päiväpeiton alla? Minä vaan ihmettelen... :O

POLKA – TUO KYLMÄNARKA KUKKAINEN *wirn*

POLKA – TUO KELVOTON KAIKKEEN

 

Otsikko lähtee lähinnä siitä, että eräs tuttava ei ole ilmoitellut itsestään pitkään aikaan. Ajattelin tietysti, että olen jotenkin tahtomattani loukannut häntä ja otin sitten yhteyttä varovasti meilillä. Ainakin omasta mielestäni varovasti. Minä – hullu – kun kuvittelin, että olimme ystäviä. Aivan, ei pitäisi kuvitella kaikenlaista, vaikka toinen sanookin niin. Sain kuulla, että hän ei jaksa tavata ketään ihmistä; sen ymmärrän, tilanteeseen ja vaikka lievään masennukseen liittyen. Mutta sitten hän ilmoitti myös, että hän ei halua olla tekemisissä kanssani, koska hänellä on kaksi tervetä jalkaa! Anteeksi kuinka?

Omasta mielestäni, no tämä ON toki subjektiivinen mielipide, en yleensä kahdenkesken tai useammankin kesken ihmeemmin valittele, jollei särky & kipu ole niin laajamittaista, että olen täysin liikuntakyvytön. Joudun vain usein toteamaan, että en voi lähteä sinne tahi tänne, tehdä sitä tai tätä, koska en vaan pysty. Onhan se varmasti naurettavaa, että todella tuosta torpan nurkalta näen ostarille, mutta en pysty kävelemään sinne asti. Ja vielä hullumpaa on se, että kauppareissun jälkeen olen täysin nyykähtänyt ja onnun 1.5 päivää. En mielestäni pidä tästä mitään meteliä, en itke tai märise kuin korkeintaan täällä blögissä ja tämähän on minun blögini, minä saan sanoa täällä juuri sen, mitä minä haluan! Nih kerta!

Mutta outo oli tuo selitys, en ole moista kuullut. Tosin aapailen asiaan liittyvän muutakin, mutta annetaan sen olla. Vei vaan mielen aika maahan eiliseksi, sai välillä jo melkoisen raivokkaankin reaktion punkeamaan esiin. Onneksi on blögiystäviä, joille kävin purkaantumassa ja sitten olikin taas ihan mukavaa... Kiitos, oi blögitoverit :) Enkä kerro missä!

Siksipä eilinen menikin vähän ketuillensa. Sain posti-kirjasto-kauppareissun tehtyä. Postia oli siis aivan älyttömän paljon taas kokoontunut, yksi iso kassi täyteen. Kirjastoon palautin jokusen opuksen, sain saman verran uutuuksia luettavaksi. Lisäksi kivatätsy yllytti osallistumaan kävijätutkimukseen ja -kyselyyn. Tokihan minä, kehuin kirjastoa ilman muuta. Minua ainakin on palveltu aina hyvin! Kun vielä aikaa oli ja kassissa tilaa, kävin Liiterissä hakemassa vähäsen heekkuja. En oikeastaan mitään kunnon ruokaa. Sanotaanko näin, että en tiedä, mikä minuun meni! Ostin keksejä ja suklaata, kahta plaatua juustoa ja silleensä... Pakko mennä perjantaina oikeille ruokaostoksille, eihän tästä muuten mitään tule. Varastollekin on laadittava taas ensi viikolla eväksiä ja muutenkin syötävä terveellisemmin. En minä nytkään epäterveesti ole syönyt, ehkä vähän yksipuolisesti vaan. Vihanneksia ja tofua. Välillä vähän fisua. Ja sitten sitä samaa uudelleen. Ja vihanneskeittoa. Ja uudestaan.

Tiedetään, ketään ei tämä kiinnosta. Taitaa muuten olla niin, että perun huomisen yltiösosiaalisen menoni. Ei se kyllä minua yhtään haittaakaan. Toveritar on sairas, sairaana hän ei taatusti lähde enkä haluakaan hänen lähtevän mukaan. Yksin voisin mennä, mutta en edes tiedä, huvittaako minua lähteä yhtään mihinkään! Illan voisi käyttää ihan yhtä hyödykkäästi nakerrellen näkkäriä ja taatelia sekä lukien edelleen lukemattomia lukemattomia kirjoja.

Tyytyväisenä voin merkitä kyllä, että ennen tämän päivityksentapaisen laadintaa ehdin kirjoittaa yhden jutun tuonne toisaalle framille. Sekin oli taas vähän semmoinen ikuisuussessio eli asia ehti venyä vähän turhankin pitkään. Mutta nyt sekin on tehty – jeee. Vapaata koko loppupäivä! Menen kohta laatimaan esityöt soijarouhe-punajuuripiffeille ja timjamiperunoille; siitä tulee tämän ja huomisen päivän lounas. Njam, ei ole nälkä, mutta hyvää ei kannata vastustaa. Vetäisin juuri toiset aamukaffet viimeisten kunnollisten uusiounien jälkeen. Kerrankin tarjottiin taas mukavat ja miellyttävät unet. Tosin liian vähän, mutta hyvä näinkin. Laatu oli ainakin kohdallansa.

POLKA – HÄN, JOKA ELÄÄ LUKEAKSEEN!

 

JOS SANOISIN, ETTÄ OLEN HYVÄLLÄ TUULELLA, VALEHTELISIN!

Meikäläistä ottaa kaaliin aika pahasti. Itse asiassa vaihteeksi todella pahasti; mikään ei mene siten kuin pitäisi. Mikään ei toimi, kukaan ei jeesaa, kaikki vaan nauraa hekottelevat. Perkele! Minen leiki enää ikinä kenenkään kanssa missään hiekkalaatikolla. Antipa olla senkin yhden jutun sitten.

Toisekseen, en edelleenkään saa aikaiseksi yhtään mitään. Eilinen meni täysin ketuillensa tapellessani jonkun typerän kuvankäsittelyn kanssa. Vetut! Minä haluan sen entisen takaisin, se oli helppo enkä minä muuta tarvitse. En minä enää muista, mitä IrfanViewillä tehtiin... en tod. Muisti on silleensä hassu kapine, että osa siitä häviää johonkin vuosien mittaan. Eli siis tappelin vaan tuon prleen ohjelman kanssa, yritin saada yhtä juttua tehdyksi eikä vaan onnistunut. Ja sitten kun vahingossa onnistui, en tiedä miten :O Siinä sitä olisi hommaa tällekin päivälle; ei tule kuuloonkaan! En ala.

Pitäisi tänään hoitaa postikeikka. On menevää ja tulevaa ihan tarpeeksi asti. Samalla voisi viedä jokusen kirjan pois ja hakea muutaman varauksen. Jos aikaa jää, poiketa kaupassa. Riippuen postin painosta. Tässä on taas semmoinen hullu juttu, että tiedän joukosta puuttuvan yhden lähetyksen, joka tietty tulee loppuviikosta. Hitsi, menee hermo!

Ei, minulla ei ole mitään kerrottavaa. Eilen meni hermo jo monta kertaa ja se on menossa taas. Täällä on näemmä tapahtunut jotakin outoa... Hmph. Prletto. No, asia selvitetään ja piru vieköön poistan vaikka kaikki ohjelmat, jos siltä tuntuu. Nyt alkaa nimittäin ärtsyttää!

POLKA, JOKA ON KOHTA HERMOT RAUNIONA!

 

AINA KYLMÄ JA KOKO AJAN VÄSY!

Ei voi mitään, yöt pysyvät näköjään edelleen aivan hemmetin katkonaisina. Väkisin saa maattua jokusen tunnin, kun välillä on hereillä ja ihan pirtsakkana. Sitten jossain vaiheessa päivää iskee armoton väsy, joka kumauttaa suorastaan tajun kankaalle ja on pakko päästä päikkäreille. Ei ihan kiva, jos ajattelee taas Varastoa. Alkaa ahittaa melkoisen pahasti nimittäin sekin. Viikko vielä ja sitten se taas alkaa.

Enkä minä ole saanut mitään aikaiseksi, vaikka piti. Piti yhtä ja toista. En ole siis käytännössä tehnyt mitään siitä, mitä suunnittelin. Juu, onhan tässä aikaa. Mutta kun tiedän, ettei tästä nyt vaan tule mitään. Täytyisi olla joku potkimassa persiille tai ainakin kannustamassa valtaviin suorituksiin, esim. ompeluskoneen esilleottoon tms. Sentään sain eilen siivottua ja jopa keittiön ja olkkarin laattiat pyihittyä eli mopattua. Jotenkin ainakin, siis suurpiirteisesti. En kehdannut pakottaa Belgaa lauvantaina verhojen vaihtoon, koska hänen mielestään siinä ei ole järkeä... Itse en uskalla kiivetä edes tuolille ja tuo vaatisi kiipeämistä isommille tikkaille, argh. Sitä ei siis uskalla ruveta yksin edes puuhastelemaan. Jospa ensi lauvantaina. Ulkovaloja en myöskään saa nätisti yksin paikallensa, siihenkin tarvitaan toinen kaveriksi – saavat olla, ehtiihän ne. Jospa käyttäisi osan tästä päivästä papereidensa siivoamiseen? Tosin siinäkin on yksi vaara; jumittuu lukemaan kaikkea ja kuitenkin säilyttämään ne :D No, ehkä siitä voisi ainakin aloittaa.

Kylmä täällä on edelleen. Patterit ovat kädenlämpöisiä ja kissa niiden päällä tuntuu viihtyvän, että ehkä ne sitten vähän lämmittävätkin. Minä en vaan sitä huomaa. Päällä on kaksi paksua paitaa ja neuletakki sekä lötköleggarit ja kahdet sukat päällekkäin. Silti vaan paleltaa ja välillä on pakko kömpiä sänkyyn peittojen alle lukemaan ja lämmittelemään! Epistä tämä tämmöinen. Eikä tähän muten auta mikään liikunta tms. Eilen reuhdoin imurin ja mopin kanssa eikä tullut yhtään lämmin. Perskeles, sanon minä! Kohta ei enää voi lisätä edes vaatekerroksia, koska muutenkin liikkuminen on niin jäykkää. Sitten sitä vasta jäykkis olisi. Tai jos vaikka suoraan vetäisi ulkokamppeet niskaansa? Millä sitä sitten tarkenisi ulkona? Mielenkiintoista...

Tästä epämääräisestä jorinasta voi siis jo päätellä, että täällä ei ole tapahtunut mitään ihmeitä. Tänään jotain pakkimista yms. asioita. Huomenna posti- ja kirjastoasioita Malmilla. Jos kasseihin jää tilaa, voisi käydä myös kaupoilla. Sen näkee sitten, ei jaksa ajatella. Se on vasta huomenna. Menen keittämään toiset aamukaffet ja etsimään mielentilaan sopivaa luettavaa.

EIKÖS WANHOJA IHMISIÄ AINA PALELE, MUUTEN?

 

HUIJASIN NIITÄ!

Sainpas huijittua niitä unialan valeammattilaisia. Ei niitä kyllä yhtään – ainakaan vielä – ole ilmoittautunut. Eilen iski taas oikea lekaväsy, mutta onneksi vasta aika myöhään illemmalla. Oli pakko mennä iltapäikkäreille. Tuli sitten nukuttua vähän enemmän samalla kertaa. Herättyä olin vieläkin väsy, uaaahhh. Katsastin viestit ja luin pari sivua sekä päätin sitten mennä normiaikaan kuitenkin unille, tai ainakin melkein. Ja kas, heräsin vain pari-kolme kertaa pidemmäksi aikaa. Sitten tavisherätys, ensimmäiset aamukaffet kera mömelöiden sekä kevyttäkin kevyemmät uusiounet. Jo vain! En voi sanoa nukkuneeni hyvin, mutta sentään edes jotenkin kohtuullisesti. Jospa tässä saisi jotenkin aikataulunsa kuntoon ennen Varastoviikkojen alkua. Muuten ei töistä tule todellakaan yhtään mitään... (olisiko nyt niin väliäkään)

Belga kävi eilen lounastamassa ja nyt kaiken pitäisi, siis pitäisi, toimia kunnolla. Nähdäkseni toimiikin. Kuvien esikäsittelyyn otin sitten IrfanViewn, se on ollut ennenkin ja perustoiminnot siinä riittävät kyllä, kun Paint on kuitenkin olemassa. Muuten käytössä Open Office, selaimina Opera ja IE. Ja jos joku ihmettelee, miksi juuri nuo kaksi, eräät sivustot vaan nyt toimivat parhaiten toisella ja toiset taas toisella... Ikäänkuin vähän pakko pitää nuo kaksi. Mietin kyllä Tulikettua vielä kolmanneksi, mutta antaa olla toistaiseksi. Näillä nyt siis pitäisi selvitä, siis konepuolella :D

Muuten residenssissä ei ihmeellistä tälläkään kertaa. Vai kerroinko jo, että ikävissäni ostin itselleni kirpparilta uuden pehmolelun, semmoisen 1.5 metrisen punaisen tuhatjalkaisen kaveriksi krokodiilille ja louhikärmekselle. Minun Lelut, vain minä saan leikkiä. Tässä iässä olen luvannut jo itselleni, että saan ostaa juuri sellaisia vaatteita kuin haluan ja vaikka minkälaisia leluja, jos haluan. Nih kerta!

Aamunkähmeessä sain kirjoitettua yhden tekstin ja vietyä sen eteenpäin. Kilti minä, jep! Nyt lukemaan lisää, sitten laatimaan muonaa eilisistä jämistä, siivoamaan sekä muut normisöndaagin puuhat. Jäks! Ensi viikko onkin täynnänsä taas kaikenlaista pientä puuhastelua, josta myöhemmin ehkä lisää, mikäli asiat antavat vähänkään siihen aihetta.

SE ON KUULKAAS PAKKANEN ULKONA :O

 

PALVELUKSEEN HALUTAAN: UNIALAN AMMATTILAINEN!

 

Ei väliä, onko Nukku-Matin vaiko Uni-Jukan koulutus. Saa olla valeunialan ammattilainenkin, kunhan homma toimii. Talo tarjoaa puitteet alan toimintaan. Työntekijä on velvollinen vain saamaan henkilön syvään, lepuuttavaan uneen yhtäjaksoisesti viikon jokaisena yönä vähintään 5 tunniksi. Tarvittaessa jopa pidempään. Tästä on kuitenkin sovittava erikseen, myös erillinen korvaus taataan. Unialan ammattilaisen velvollisuus on hankkia tarpeet (unihiekka ym.) itse, työnantaja maksaa em. aineet laskun mukaisesti jälkikäteen. Kuukausipalkka, säännöllinen työaika, muut ison talon edut! Mikäli hallitset myös kivun lievityksen tai poiston, palkka maksetaan välittömästi tuplana! Ota ihmeessä yhteyttä, jos tunnet olevasi etsimäni mielikuvitusolento!

Oli ihan pakko jo laittaa ilmoitus asiasta. Tämä nukkuminen (se olematoinen siis) on mennyt täysin holtittomaksi. Riivin yöksi kasan mömelöitä (relaksantteja, rauhoittavia, kipulääkettä, uniavitetta) ja saan hyvinkin unta 1.5 – 2 h. Sitten herään täysin pirteänä. Ei nukuta niin yhtään. Tekisi mieli keitellä kaffet ja alkaa puuhastella jotakin. No, eihän se käy, keskiyöllä. Eli haen vielä jokusen napin ja saan sitten nukuttua ehkä saman verran lisää. Enempää ei enää yleensä ole tarjolla yöksi. Aamulla tai aamupäivällä saattaa tulla hetkellinen unitarve, jolloin heti sänkyyn ja nopeasti, ettei harha vain katoaisi. Samoin ruokailun jälkeen iskee varsinainen unileka, joka tuo helpotusta 1 – 1.5 h:ksi. Tuntuu vaan, että tämmöinen päikkäröiminen on turhaa. Lisäksi se haittaa jotenkin muuta elämää. Minä kuulkaas niin mielelläni nukkuisin joskus muutaman yön ihan normaalisti (muutenkin kuin sammuneena!). Taitaa olla samanlainen harha kuin kivuton päivä – eivät ne toteudu kuitenkaan koskaan.

Enää viikko lomaa ja sitten alkavat Varastoviikot. Onneksi jo kuitenkin vajaina eli 3 päivää töitä, 2 päivää lomaa. Totutetaan ensin väki siihen, että en todellakaan ole paikalla joka päivä. Toivottavasti lomani aikana myös työnjakoa on mietitty – siis ihan oikeasti mietitty. En aio suostua tekemään samaa määrää töitä puolta lyhyemmässä ajassa. Kas, näin ne työt jo alkavat pikkuisen ahdistella tuolla jossakin hyvin kaukana vielä, onneksi.

Ensi viikolla on kuitenkin tarjolla The Tapahtuma eli jotakin mukavaa, hyvää ruokaa ja juomaa sekä sitä itseään parempaa seuraa. Welhotar aikoo siis todellakin olla yltiösosiaalinen ja mennä mukaan. Juu, ihmetelkää vaan rauhassa. On sitä pakko joskus nähdä muutama ihminenkin, ehkä jopa keskustella joidenkin kanssa. Ja ilmainen, toisten laittama hyvä ruoka on aina mukava ylläri ,D

Mitenkäs siitä tulikaan mieleen, että Belga lupasi ilmestyä tänään lounaalle. Tarkoituksena vielä pikkuisen viritellä tätä masiinaa. Hyvä niin, en minä ihan kaikkea uskalla tälle tehdä kuitenkaan... parempi, että Belga hoitaa ne asiat loppuun asti, kun on aloittanutkin ja tietää mitä hakea ja mistä.

Eilen Toveritar oli avustamassa roudausreissulla, joka oli hiukan tavallista kevyempi. Ihmekös tuo, koska kohta kotoon päästyä luukusta levähti tietoja, että postia olisi haettavana. Aivan... ja lisää tietoa vielä illalla. Eli ensi viikon alkupuolella on mentävä postiin kahden ison kassin kanssa. Mikä ei tietenkään ole paha sekään. Harmittaa hiukan tuo ajoitus kuitenkin.

Muuten Welhottarelassa ei taaskaan mitään uutta. Unettomuutta, kipuja ja kurjuutta. Enkä edelleenkään ole saanut mitään järkevää aikaiseksi. Saamaton, tylsä minä!

POLKA - KYLLÄSTYNYT UNETTOMUUTEEN JA SÄRKYIHIN!

MITEN MAA MAKAA, SITEN MYÖS POLKA!

 

Eli ilmeisen levottomasti, huonounisesti ja vähän väliä heräillen. Juilii, tekee kipeää, särkee. Saan nukuttua korkeintaan 1.5 h pätkiä. Sitten pitää ihan kokonansa nousta. Välillä keitin jo kaffetkin, sain sen jälkeen tunnin unta. Ei ole laitaa tällä kuulkaas, kohta menen / tulen ja sekoan (siis vielä pahemmin). Päivällä taas, no, eilenkin päikkärit iskivät päälle kuin nuijanukutuksena. Hyvä, että jaksoi hoiperrella edes sänkyyn ja sitten unta melkein pari tuntia. Omituista, mutta kummallista!

Tänään siis vuorossa normiroudaus toivottavasti Toverittaren avituksella, luvattu ainakin on. Ei silti, saattaisi noista selvitä yksinkin. Toisaalta, nyt voisi taas ostaa jömmaan jotakin, jos on tarjolla. Pakkaseen jotakin laputettua; leipää, fisua tms. Met katsomma ja tarkasti, toki. Postiin on paljon vietävää, tiedän sieltä myös olevan tulossa tavaraa. Ei ole näköjään vielä ehtinyt meille asti. Tarkoittaa sitä, että ensi viikolla on mentävä ihan asiakseen sinnekin noutamaan yhtä ja toista. Ai niin, jos muistatte sen paketin, jonka olivat palauttaneet – Kirjavälitys löysi sen heti ja lupasi laittaa uudestaan tulemaan meikäläiselle. Voitto!

Eipä silti, kirjapinoja nyt vaan on aivan hirmuinen määrä edelleen eikä se juuri ehdi alentua jostakin syystä, vaikka luen koko ajan. Luen välillä kirjaston kirjan, välillä oman kirjan jne. Sitten pitäisi välillä ehtiä kirjoittaakin vielä. Äh, turhaan minä valitan vähistä unista, kun tekemistäkin on. Toisaalta en ole kyllä penaalin terävin kynä, jos olen äärimmäisen väsyksissä; teen typeriä kirjoitusvirheitä, vääriä viittaussuhteita sun muuta pashaa. Omassa blögissä sillä niin väliä, mutta muilla saiteilla ja framilla onkin vähän toinen juttu. Kieli saisi olla edes kunnollista, vaikka asia ei aina olisikaan (wirn).

Mitäs muuta minä kertoisin... ruokapolitiikka on ollut lähinnä vihanneskeittopitoista. Ihan siksi, että on ollut niin karmean kylmä. Kuuma keitto lämmittää, tuoksuu hyvälle ja lämmittää!!! Ainakin hetken ajan ;D Onnistuin löytämään myös muutaman erinomaisen piärynän, jotka jo ehdin syödä pois. Niitä pitääkin ostaa lisää, olivat kohtuuhintaisia ja oikeaa plaatua. Jotakin muuta pitäisi välillä keksiä syötäväksi, ainakin huomiseksi. Belga tulee lopettelemaan asennuksia ja lupasin sen tavanomaisen lounaan opiskelijalle.

Ei, ei minulla todellakaan ole mitään kerrottavaa eikä rapottavaa. Elämme kissin kanssa mahdollisimman hiljaista eloa, ihan tarkoituksella – ettei kukaan vaan huomaisi meitä!

Päivän slogan: Turha toivoa sellaista, mitä ei taatusti saa!

Päivän biisi: Mercedes Benz

Luettua: Petri Karra – Kohtalonohjaaja.  Monitasoinen, omalaatuinen tarina miehestä ja hänen minuudestaan, pariskunnasta ja pojasta. Suosittelen, jos kestää hiukan daideellista kikkailua. Mats-Eric Nilsson & Henrik Ennart – Vaara vaanii kattilassa. Miksi pelkäämme aitoa ruokaa. No, tämä lienee vähänkään valistuneelle kuluttajalle kohtuullisen tuttua asiaa. Eli miten sikoja, kanoja ym. kasvatetaan nykyään. Antibiooteista ja lannoitteista, paskasta (!) ja paljon muusta. Sekä täysin käsittämättömistä määräyksistä taas toisaalla. Kaikille, jotka haluavat tietää lisää siitä, mitä syövät! A. J. Kazinski – Viimeinen hyvä ihminen. Tunnettuja hyväntekijöitä löytyy surmattuina, onko asialla sarjamurhaaja ja jos, niin millainen. Vai vielä pahempaa? Ei pashempi idea tässä trillerissä. Christopher Ciccone – Siskoni on Madonna . Millaista on oikeasti olla Madonnan broidi? Salaisuudet julki -tyyliin, mutta ei nyt niin hirmuisen rumasti kuitenkaan. Elämäkertojen ja Madonnan kavereille. Kari Honkanen – Kasvun vuodet – isyyspäiväkirja. Down-lapsen isä jatkaa tarinaa. Muuten ok, mutta tuo jesseily on jo liikaa. Siihen kuluu yli puolet kirjasta! Tunput käteen. Heti. Hal Duncan – Pako Helvetistä. Todellinen pako Helvetistä ja aika kammottava sellainen. Rumien tarinoiden ja jännäreiden kavereille! Tom Rachman – Keskeneräiset. Kertomus eräästä sanomalehdestä, sen toimittajista, jutuista ja lehden lopullisesta tilanteesta. Ei pashempi tarina, tykkäsin tavallansa. Raija Oranen – Nimeltään Kekkonen, no joo... eipä ollut ihmeellistä faktiota. Ei mitään kiinnostavaa, ei edes kirjoitustavassa. Tylsä! Miika Nousiainen – Metsäjätti. Oman kylän poika pääkallonpaikalta laitetaan ensin YT-neuvotteluihin ja saneeraamaan hommia (siis työntekijöitä). Rinnalla kulkee vaimon raskaus sekä parhaan ystävän muistot nuoruudesta. Tykkäsin, tämä jaksoi kantaa kuitenkin, vaikka sivujuoniakin riitti. Claes Andersson – Oton elämä. Otto, ilm. Anderssonin alter ego, muistelee elettyä elämää ja lapsuutta sekä nuoruutta 1960-luvulla. Yrittää kirjoittaa työhuoneella, saa pari sydäriä ja selviää. Selviää myös, mikä on tärkeää. Tästä pidin kovasti, tosin olenkin aina pitänyt Anderssonin tekstistä – suosittelen muillekin. Johanna Sinisalo – Enkelten verta. Tämä voi olla tulevaisuutta jo huomenna, maapallo on sinulla vain lainassa lapsiltasi! Suositan kaikille! Gianrico Carofiglio – Todennäköinen syyllinen. Vähän erilainen dekkari, tai oikeastaan asianajajan tarina elämästä sekä hänen yrityksestään puolustaa erästä syytettyä. Suosittelen. Ja loputhan löydättekin sieltä toisaalta...

LISÄÄ KIRJOJA, MÄ NÄEN VIELÄ SENTÄÄN LUKEA!

 

SE MAKAA, SE LUKEE, SE MUSSUTTAA; SEHÄN ON POLKA!

Eipähän ole tullut siis tehtyä yhtään mitään mainittavaa. Kunhan olen vetelehtinyt, väittäisinkö vaikka suunnitelleeni erilaisia toimintoja. Valehtelisin, minä mitään suunnittele. Olen tosiaan vain nukkunut aina kun vähänkään siltä on tuntunut, välillä lueskellut ja nettaillut sekä kerran päivässä laittanut oikeaa apetta. Lisäksi sitten mussutellut jotakin vielä pitkin päivää, hmph.

Tänään kuitenkin lievästi aktiviteetteja, että pääsisi jotenkin normieloon taas kiinni. Paljon on pakattavaa ja postitettavaa huomiseksi. Ovat, pahus vieköön, jotenkin kasaantuneet tähän loppuviikolle. No, saan ne suoraan huomenna postiin, joten nou ongelmaa siinäkään. Lisäksi sain äsken laadittua taas yhden minua rassanneen kirjoituksen framille, ei paha sekään. Harmittavat nuo typerät jutut, jotka vaan jäävät roikkumaan. Roikkumaan lähinnä siksi, ettei niistä oikein keksi mitään hyvää joskaan ei myöskään huonoa sanottavaa – vaikeaa vakavasti suhtautua sitten objektiivisesti semmoiseen. No, se on nyt tehty ja yksi samanlainen enää jäljellä. Sitten tarjolla olisikin melkein pelkkiä herkkuja ,D Minä odotan!

Huomenna normiroudauspäivä kaikkinensa. Lutuisa, arvokas Toveritar on luvannut tulla avittamaan, ziitosta jo etukäteen. Selkä ei tunnu nimittäin kestävän enää oikein mitään. En tiedä, johtuuko se tuosta viimeisestä kaatumisesta. Olisiko vain (miten niin vain?) lihakset jumissa vai paheneeko tilanne suht reipasta vauhtia? Kuitenkin jo pelkkä käveleminen saa selän särkyilemään, nostelu sun muut aktiviteetit sitten jo kiljumaan ääneen. Olen nyt joutunut joka päivä troppailemaan normilääkityksen lisäksi myös vahvemmilla kipulääkkeillä, onneksi tosin vielä alemmalla annostuksella.

Muuten täällä ei ole mitään rapottavaa. Residenssissä on edelleen hemmetin kylmä, josko tänään kehtaisi jo soittaa huoltoyhtiöönkin asiasta. Tämä ei tod. ole mitään normaalia viileyttä enää. Viime yön nukuin 2.5 peiton alla eli kaksi täkkiä ja päiväpeitto. Hätinään tarkeni! Tässä kirjoittaessa näpit alkavat kohmettua puolen tunnin sisällä. Hitsi, täällä on kylmempi kuin ikinä Varastolla (haikailee!). Eilen pidin talvitakkia sisällä, siis tavallisten vaatteiden päällä, ainakin puoli päivää. Ei vaan tarkene ilman sitä. Pakko kaivella jömmaa, jos sieltä löytyisi jotakin järkevämpää lämmikettä päiväksi. Ja kuten jo kerrottukin, kylmä ja viima sekä säiden vaihtelu tuovat veikeän lisänsä erinäisiin särkyihin, juilimiseen ja kolotuksiin.

Tästä kirjoittaessa tulikin jo sen verran kylmä ja ensimmäisestä aamukaffestakin on jo aikaa, että taidankin mennä keittämään ison kupillisen kuumaa kaffetta!

POLKA, JOKA KÄRSII MYÖS KYLMÄHORKASTA!

 

TYHMÄÄ-PYHMÄÄ

on tämä tämmöinen taas. Kävin eilen hyvin pienellä roudausreissulla. Tai, tuota, kyllähän siitä kuitenkin melkein täysimittainen sitten tuli. Oli vaan pakko käydä postissa. Eikös tuo penteleen itaalovastine ollut palauttanut erään kirjapaketin :o Siis hei ja ihan oikeasti, sain lapun viime viikolla! Joku on ilmeisesti hukannut sen ensin, sitten löytänyt ja kiikuttanut minulle. Ja minä hyväuskoisena hakemaan. Hiippana piti minua takuulla tosi tyhmänä, kun ikivanhaa pakettia kävin hakemassa. Hmph, no laitoin lähettäjälle viestiä asiasta, josko saisin sen uudelleen itselleni. Paha kyllä, ei edes lähettäjästä ollut tietoa tarkemmin. Laitoin vain seurantakoodin ja muut tiedot sitten Kirjavälitykseen. Eiköhän se niilläkin tiedoilla löydy. Lisäksi hain toisen paketin, isomman, mutta tosi kepoisan. Sen sisältö puolestaan oli erittäin miellyttävä! Minähän täälläkin olen mainostanut tätä sivustoa . No, eräässä tavaravaihdossa sain nyt oikein nätit Verna-viinilasit, kauniin vihreät ja tukevat. Tykkää oikein kovasti. Minun viinilasini kun ovat kärsineet pahasti; sain kerran lahjaksi nättejä, kierrätyslasista käsin tehtyjä laseja, joista jokainen oli pikkuisen erilainen. Mutta ne menivät tosi helposti särki ja jäljellä on enää yksi. Tarvistakin siis oli ja jälleen kerran tavarat kohtasivat toisensa kaikessa tarpeessa ja rakkaudessa, jos nyt niin voi sanoa. Eli kyllä tuo on minusta tosi hyödykästä!

Sen verran pitää vielä sivustoa mainostaa, että olen päässyt eroon osasta tavaraa. En tietenkään läheskään kaikesta, mutta paljon sellaisesta, jota en tod käytä (pienet pitsiliinat, lasinaluset, joidenkin kirjojen kaksoiskappaleet, viherkasvien alut). Tilalle olen taas saanut joko kivaa tahi tarpeellista – se on aina mukava, ettei tavaroita vain heitetä pois vaan pistetään reilusti kiertämään tarpeessa oleville! Ja maailma pelastuu... no ainakin ihan pikkuisen, jos siltä kantilta katsoo :D

Eilisestä vielä, kirjastosta pari kirjaa, no problems. Ja nyt oli kerrankin aikaa laahustaa Rismassa etsimässä paria pikkutavaraa – löysin molemmat. Niinkin simppelit asiat kuin hyvin pieni säleikkö kukkapurkkiin posliinikukkaa varten löytyi. Samoin löytyi se maailman simppelein aterimien kuivatuspönttö (vai mikä se on nimeltänsä), jota olen myös etsinyt. Entinen kun on halkeillut, sisältä naarmuinen, peruslikainen ja kulahtanut. Haa eli sain molemmat ja tilipäivän kunniaksi ostinkin ne sitten! Lisäksi toisten kahjojen kavereiden yllytyksestä ostin Ainon lakujäätelöä, joka oli ihan nami tuttavuus. Tosin itse melkein tykkään enempi tavisvaniljasta, jonka päälle holvataan rutkalla kädellä lakukastiketta. Mutta Aino-jädet ovat kyllä herkkuja koostumuksensa puolesta, ei voi muuta sanoa. Juu, ja kalliimpia kuin muut. Mutta kerrankos sitä voi kokeilla jotain tuollaistakin!

Muutakin ruokapuolta ostelin nyt jemmaan, ettei tarvitse täällä nälkäänsä valitella. Sen verran oli laputettua tavaraa ja halpistarjouksia, että katsoin ne ansainneeni ja pakastinkin sai töitä. Eli kohtuullisen hyvä reissu muuten, mutta oli järjettömän kylmä. Minua siis ainakin palelsi, viima viilsi joka paikassa ja koipia sekä selkää juili mielettömästi. Kotona oli pakko tropata melkein heti jo vahvemmalla kipulääkityksellä. Juilii niitä kyllä vieläkin, ähh. Kukas käski lähteä? No ei kukaan, mutta teki mieli jotakin muuta muonaa kuin mitä olisi enää ollut tarjolla ja etenkin kissa oli vailla raksuja; tämä on tärkeä pointti, muuten joku syyttäisi eläinkääkkäyksestä!

Ilta menikin nettaillessa ja lukiessa, ei siinä enää muuta jaksanut. Välillä tässä koneen vieressä ja sitten taas hetkeksi pitkällensä sänkyyn lepuuttamaan. Tropata piti vielä illallakin lisää, ei siinä mikään auttanut. Hemmetti, kun olisi edes jotakin kunnon troppeja, mutta kun ei ole edes niitä! Mrhmh.

Eli ei mitään kerrottavaa eilisestä, normirapoa. Tälle päivälle ei suunnitelmissa myöskään muuta kuin roskien vienti, joka sekin muodostuu joskus melkoiseksi seikkailuksi. Lähdenkin suunnittelemaan ao. toimenpidettä kaffen ääreen.

POLKA – TUO ITSEPÄINEN KUTJAKE!

 

POLKAN LIIKAHDUSPÄIVÄ

 

Juu, ihan totta! Minä aion taas liikahtaa täältä residenssistä, on melkein pakko. On vaihteeksi taas postiasioita, kirjastoasioita ja – kas vain – ruokakauppa-asioita. Olin mitoittanut muonatarpeet hiukka liian vähäisiksi ja varsinkin vihanneksista alkaa tulla uupelo. Lisäksi kissanraksutilanne oli tarkistamatta. Jöstas muuten, että Vinski jaksaa vedellä nuita raksuja! Tämä kaikki siis tarkoittaa keikkaa, lyhyttä sellaista, toivoo tämä. Ja vain pakollisten asioiden hoitamista. Tosin olisi muistettava pari pientä juttua, jotka aina unohtuvat.

Olen ollut äärettömän laiskalla ja saamattomalla tuulella. Mikään ei huvita. Väsyttää ja särkee niin kirotusti. Unet ovat luokkaa 1.5 – 2 h, heräilytauko ja taas unta1.5 – 2 h. Sitten päikkäröidään, jos vaan pystytään. Tämä ei kuulkaas ole yhtään kiva tapa viettää ns. lomaa. Ei sitten ollenkaan. En minä tällaista odottanut, en tod. Mutta ei voi mitään, näin se vaan nyt menee.

Sain sentään tuossa aamunkähmeessä kirjoitettua ja editeerattua edes yhden jutun, joka on seissyt tuossa odottamassa jo pidempään. En ole oikein saanut siitä mitään irti, enkä tiedä sainko nytkään. Mutta tehty se on ainakin eikä ole enää painamassa mieltä. Toiset odottavat kuitenkin jo kiljuen vuoroaan sekä lukemista, mikä ei suinkaan ole huono asia :D

Pakko muuten vielä kertoa siitä sängystä tipahtamisesta sen verran, että se sai todellakin entiset vammat yltymään uuteen, melkoiseen särkyyn ja toi lisäsärkyjäkin oikein vekkulisti. Pirulauta! Olen notkea kuin rautakanki, en taida taaskaan taipua kunnolla taksoon. Siitäkin on tullut muuten jo sanomista. Että pitäisi mainita ongelmista.... siis yksi kuski känätti asiasta. Missään ohjeissa ei mainita kuin avun tarpeesta ja apuvälineistä! Jos minä en taivu nopeasti, en taivu enkä muuten taivu muutenkaan. Nih kerta! Se on kuskilla oltava aikaa odottaa sen verran, että pääsen paikalleni – oli sitten normitakso eli koppitakso.

Josta tulikin mieleen, että pitäisi ottaa yhteyttä meitin arvauskeskuksen apuvälinepuoleen. Sain sinne jopa lähetteenomaisen paperin. Taidan jättää sen kuitenkin siiheksi asti, että olen taas töissä. En aio soitella omaan laskuuni Tsadin jonotusnumeroihin... kuitenkin taatusti ensin yhdistävät fyssaterpalle, joka haluaa tulla kotikäynnille tms. Eli laitan sinne postia Varastolta, parempi ja hyödykkäämpi niin. Soitelkoot sitten minulle! Olisi tarvetta muutamallekin pikkuiselle jutulle nimittäin.

No, näillä nyt kuitenkin mennään, mitä on! Ainakin tänään kauppaan ja liksapäivän kunniaksi ostetaan eräänkinlaista jädelöä (vinks, vinks!) :)

POLKA – LAISKA JA SAAMATOINEN!