MUISTOPÄIVÄ, TYÖPÄIVÄ, VIERAITAKIN... HMPH!

Uahahhh, Welhotar on nukkunut, aika hyvin jopa. Toisaalta ketutti, koska herätessäni elimistöni väitti, että tänään on jostakin syystä vapaapäivä. Ei, ei todellakaan ole. Pahempi päivä tulossa kuin aikoihin. Mutta ensin eilisiin asioihin...

Kuten kommenttiloodassa jo ilmoitin, työarvauslääkäri olikin – ylläri, ylläri – melko hyvä tapaus. En sitten tiedä, johtuiko omasta taustastani vai mistä. Hän on vanhempi, hiukka tasapaksu, hyvin kelpo esimerkki sairaalalääkäristä, jos tiedätte mitä tarkoitan. Siis eräs tyyppi sairaalalääkäreitä, ja kas, sieltähän hän on yksityiselle tullutkin. Joten hän oli lukenut aikaisemmin kiikuttamani sairaskertomukset ja sen pohjalta puhuttiin, asiaa. Eli hiukka hän ihmetteli, että koipia ei ole tutkittu. Sanoin, että ei ole ollut haluja, siis fyssalla. Ja jos esim. ENMG menee työnantajan piikkiin (haa, sehän meni) saan sen, lähete on tällä viikolla valmiina ja se tehdään muualla, ei tuossa meillä, mutta siis kuitenkin yksityisellä. Eihän sekään mukava tutkimus ole, mutta minusta ehkä tarpeen tiettyjen asioiden poissulkemiseksi. Lisäksi sain pyytäessäni kortisoni + puudukepiikin olkapäähän. Hyvin pisti, ei paha ollenkanas. Olisi kirjoittanut sairaslomaakin, en ottanut. Arvelin pärjääväni eilisen töissä, kuten pärjäsinkin. Eli ensivaikutelma kohtuuhyvä. Vähän hän ihmetteli, kun ei fysioterapia eikä kuntoutus kelpaa. Sanoin vain, että en ole sellainen ihminen, jolle kuntoutus sopii ja fysioterapiasta ei ole tähän mennessä ollut kuin haittaa. Eli titrattiin kimpassa (eli minä ehdotin voiko tiettyjä asioita tehdä) lääkitystä ja seuraava tapaaminen lienee sitten ENMG:n tulosten jälkeen. Lupasi vielä uusiskella repsujani eli minun ei enää tarvitse postitella niitä muualle ja odotella viikkotolkulla vaan kävellä talon toiseen päähän ja jättää tiskille ,D Ei siis paha. Käsi tuntuu ainakin vähän paremmalta, eihän se perusjuttu sieltä mihinkään lähde, mutta en ainakaan herännyt yöllä kipuihin! Se on kuulkaas aika iso asia meikäläiselle.

Josta pääsenkin kivaan hommaan eli palatessani lekurilta P-P ilmosi, että hän on nakittanut minut taas avittamaan muita! Lupasin leveästi hymyillen, että toki toki toki, mutta vasta tiistaina. Että juuri otin tuossa iiiison kortisonihevospiikin ja tänään ei nakitus vielä onnistu. P-P kalpeni ja alkoi selittää, että ei sitten, jos ei käy. Minä ilmoitin, että käy tosiaan ja hyvinkin, mutta vasta tästä päivästä lähtien ja mieluusti silleensä, että ilmoittaisivat edes vähän ennakolta. Että ei vain suoraan kiikuteta papereita pöydälle sanomatta sanaakaan. Lupasi infota kollegoitaan. Eli lisää hommia tulossa, ehkä sitten myös jatkosopimus. Onnistuin puhumaan tauolla myös henkilöstöpuolen kanssa. Tekosyyllä, että jos jatkoja tulee, tarvitsen hyvissä ajoin uuden työsopparin (kuljetustuki eli taksoasiat, nääs).... jo alkoi sielläkin liikkua jotakin. Kun samalla mainitsin, että tapanahan on pitää lomat pois ennen lähtöä, että jos vaikka joulukuu sitten lomaa. Joulukuu kun sattuu täällä olemaan sitä pissisintä aikaa. Ans kattoo siis, tuleeko sopparia vaiko eikö ;D Kaikki keinot on käytettävä!

Ja että tämä päivä olisi epätäydellinen, Nainen, Joka Ei Pidä Kissoista on tänään tulossa käymään. Hän aina vain ilmoittaa päivää ennen saapumistaan, milloin hänelle sopii. Lisäksi hän ilmoitti tilauksensa Serkuista.... ja muuta. Onneksi hän yleensä ymmärtää tuoda hyvät eväät tullessansa. Minä en aio hankkia mitään ihmeellistä tarjottavaa tätä varten nimittäin. Meillä ei ole ollut vuosiin juurikaan puhuttavaa, tärkeää sellaista siis. On ihan mukava tavata ja jutella pari tuntia, mutta ystävyys loppui siihen, että hän ei koskaan hyväksynyt jostakin syystä W:tä eikä eloani hänen kanssaan.

Tänään sattuu olemaan W:n kuolinpäivä. Nainen tuskin sitä muistaa tai on koskaan edes ajatellut. No, ei se minua enää niin riivo, mutta kyllähän se tuolla mielessä välillä pyörii – varsinkin tänään. Ne päivät, viimeiset päivät, olivat helvettiä kaikille! Kuolema oli W:lle kyllä suuri helpotus, sitä ei kukaan kiellä. Muille jäi sureminen ja ikävä. Siitäkin on jo viisi vuotta, silti muistan kaiken kuin eilisen (joo, joo, klisee, mutta kun se on niin totta!). En tästäkään jaksa sen enempää. Illalla ehkä laitan uuteen lyhtyyn kynttilän muistoksi ja muistaakseni. Saatan salaa itkeäkin, mutta siitä en kerro kellekään. No, ehkä Vincentille, mutta en muille.

-----------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Hah, mami goisi iha ku possu, iniski viälä. Ja goisi hei pitkää ja mä goisin sen koiviss. En mahtunut sen nassu viakkuu, ku siin oli joku kirja. Oli sammunu kirjan pääle. Omituist. Ei se yleensä. No, se haisu viäl eilenki aika reippaast, ett parempi siälä koiviss kyll oli. Ja hei, mä sain eile sen lopu äklöruuan ja sen päälle sitt donarii, jee. Tiätteks, söin koko ison lautasellise ja nyt on hiivee nälkä. Voisin syädä ihan helpost jotai uutta kivaa muanaa, mamiiiiiiiih, kuuletsä?! *klenkkaa laittamaan ruokaa kissalle* Jep, nyt mami laitto, hei toiha o mageet. Mami luki, ett siin on lohta soossis. Joo, hirveet kasat sitä tosi hyvää soossii, njam.... Ja toss puukin pääll on semmone kuva, miss on kissi ja sill o fisu kainalos *kissivirn*. Tää on muute hyvää! Mmmmm. Joo sitt toi kerto, ett se yks naine on tuloss taas tänne. Jäks, mä en diggaa, se on mulle ilkee. Sen ääniki on heti jo ilkee, ett kissi pois siältä ja kissi ei saa ees haistella ja semmost. En oo ikinä viälä ees raapassu enkä mitää, vaiks miäli välill tekis. Ku se kerra on viaras, nii ni ei viarait sillee kohdella, sanoo mami. Ett kai mä oon kiltist, jos se ei kerta käy pääle. Ja muute, melkee aina se on tuanu jotai semmost muanaa, ett mami on sitt jälkeepäi antanu mullekki, tsihih, eikä taatust oo kertonu sill eukoll mitää. Ett ollaa vähä huijittu sitä sen kissi-inhoo niinku. No joo, sitt viäl yks juttu. Mami toss kertoki, ett se entine miäs W. tykkäs kans kissoist iha kamala paljo, se oli tosi kissi-ihmine. Mä en oo koskaa nähny sitä, mutt mitä mami on kertonu ja ett ku ne kimpas oli hakenu mun edeltäjän, sen kissin, ja ett kuin paljo W. oli ollu HeSyn kans tekemisis kissiasioiss ja sillee... nii mä lupasin mun kuvatilan täll fotoll ku mustakaa ei oo mitää. Mä tiän, se on kuappakuva, tommosee kaikki sitt joutuu. Ett mä oon henkess mukan, jos mamill on vähä pahat fiilikset tänää. Meinaa ku W. ja sitt se kissi, se Uffe, molemmat on kerta kuapas. Mutt hei, mä ja mami ollaa viälä kuiteskii olemas ja yhes!

Ett kaikest hualimat tai just sen takii mä toivon kaikill kliffaa päivää. Huamisee!

------------------------------------

Vincent, sisimmässäsi olet salaherkkä kisuliini ,D

Päivän slogan: Väsynyt ja yksin. Väsynyt niin, että mieltä särkee.

Päivän biisi: The End

Luettua: Sven Westerberg – Lieskoja yössä, tällä miehellä on kyllä aina ollut erikoinen kerrontatapa eikä se todellakaan ole muuttunut. Mielenkiintoista lukea, minä pidän. Mutta aihe on tällä kertaa myös erikoinen eli psyykisesti sairas murhaaja on kertonut jotakin erityistä tutkivalle oikeuspsykiatrille, joka lähtee selvittelemään asiaa. Lopulta päädytään selvittämään Dag Hammarskjöldin murhaa.... ja asia hiljennetään erinäisiltä tahoilta. Mielenkiintoista luettavaa, salaliittoteoriat ovatkin totta eivätkä sairaan murhaajan kuvitelmia. Mutta hiukan meni nyt yli, eli kun tässä muiden kirjoissa on mm. selvitetty jo Palmen murha ja tämäkin tässä, alkavat rikoskirjat olla läntisessä naapurissa pian kriisissä. Eli tämä nyt on hiukka epäuskottavaa tarinaa kaikin puolin. Mutta voisihan se tietysti olla totta. Tarinakaan ei aivan toimi, hiukka junnaamista löytyy. Kerronnan puolesta suosittelen kuitenkin kaikille, erilaista luettavaa. Lee Child – Tilinteko, Jack Reacheria kaivataan taas hommiin. Entisen yksikön kavereista yksi on murhattu ja kolme kateissa. Kavereita ei jätetä tai jos heidät on jätetty tahi tapettu, aina voidaan kostaa. Tyypillinen Reacher-kirja, toimintaa, kämmejä, hyviä ideoita jne. Nämä nyt kuuluvat lue-ja-unohda –kategoriaan. Toiminnallista ja kuitenkin kohtuuhyvin kirjoitettua mättöä, perustavaraa taksoa odotellessa. Vain perusmätön kavereille, muut voivat huoletta unohtaa pois kirjakorista. Tämä ei tule saamaan Nöpeliä eikä jätä jälkiä kenenkään mieleen, ainakaan pidemmäksi aikaa ,D

                                          

                                                    TIIVISTÄ TIISTAITA!

TAAS SE ALKAA...

Vali-vali, tähän voitte sijoittaa kaikki joka-aamuiset valitukseni. En nimittäin taida jaksaa toistaa niitä, koska ne ovat aina niin samanlaisia. En viitsi käyttää huomattavan kieroutuneiksi jalostuneita hengentuotteitani valitusten laatimiseen ,>

Sen sijaan voisi pohtia taas pientä ongelmanpoikasta eli työarvauslääkäriä! Aika on heti aamusta ja kyllä, arvaan mistä keskustellaan... Että pännii. Ehtiiköhän hän edes vilkaista kättä ja koipia, tuskin. Muuta asiaa hänellä taatusti on pilvin pimein, grrrrrrrrrrr. Miksikö olen niin skeptinen? Tuota, muistakaa, että minä olen ollut tässä myllyssä jo vuosia ja tavannut vain kaksi (-> 2) lääkäriä, jotka ovat kuunnelleet ja uskoneet minua! Lisäksi ongelmana on se, että minä tiedän asioita, joita lääkäri ei halua minun tietävän. Puhun myös oudosti, tottakai, täytyykin harjoittaa itseään keskustelemaan ns. normitasolla eikä korkeammilla sfääreillä. Täytyy leikkiä normityhmää Varaston alinta toimistorottaa. Että voipi olla rapon paikka heti lekurin jälkeen, mikäli olen iskussa eli kiukusta puhkuen palaan Varastolle. En oikein saanut illalla unta senkään takia, että mietin tuota asiaa. En ole tavannut edes em. hyyppää, mutta kaikesta päätellen on varustauduttava taas pahimpaan mahdolliseen. Minä kun en enää oikein jaksaisi. Mieluusti kävisin töissä sen aikaa kun jaksan, sitten kaatuisin jonnekin Varaston lähelle ja joku mahdollisesti parin tunnin sisällä kiikuttaisi hoitoon – jonnekin ,> Ehkä. Ehkä se ei olisi edes enää tarpeen, jos kaatuisi ikäänkuin suorilta jaloilta kerien.

Eilinen meni kokonaan univajeen korjaukseen. Nukuin paljon, niin paljon, että en edes tiedä itsekään. Nukkumisen määrästä kertonee se, että ehdin lukea vain kaksi kirjaa ja syödä vain kerran ja käydä ruiskussa. Muuten nukuin aina, kun vähänkään siltä tuntui. Ilman mitään lääkitystä siis. Välillä kävin juomassa muutamat päiväkaffet ja syömässä pari pullaa ,D Jossain vaiheessa heräsin ottamaan kipulääkkeet, kun särki oikein pahasti ja taas päiväpeiton kulmaa silmien päälle, kroooooh.... Ei paha, mutta valitettavasti unta ei voi säilöä pidemmän päälle. Ehkä se tämän päivän riittää.

Ei, minulla ei ole mitään jännittävää kerrottavaa, koska en edes muista näkemiäni unia. Jo etukäteen harmittaa se hekumointi töissä ja täällä lokeissa siitä, miten upea ilma on ollut ja miten hienoa on ollut sienestää ja ulkoilla. Niinpä, minäkin ulkoilin parvekkeella aika monta kertaa. Sain jopa vaatteet päälleni. Oikeasti ulos ei ole mitään asiaa näillä koivilla. Roskikselle asti ehkä, hyvänä päivänä. Ja sitten te vielä ihmettelette, miksi olen katkero, kyyninen ja veemäinen ihminen! En minä muuta toivo, kunhan saisin olla täällä omassa rauhassani, vaikka sitten piiiiiiiitkän sairasloman tms. nimissä. Koipia ei ole toivoakaan korjata eikä tilanne voi muuttua kuin huonommaksi. Että saapi repiä ihan siitä vaan. Ja kuvitella itsensä siihen tilanteeseen. Älkääkä vain ehdottako, että huonomminkin voisi olla... silloin voin heittäytyä vaaralliseksi ja ikäväksi ihmiseksi, joka syytää ympärilleen jopa loukkauksia ja muuta sälää.

Eli uusi viikko, uudet kuttumaiset päivät edessä. En minä mitään erikoista pyydä, vain rauhaa itselleni ja tuolle karvatakamukselle. Sen verran rahaa saisi olla, että pakolliset laskut saa maksettua. Jonkin verran saisi jäädä myös ruokaan, siihenkään ei paljoa tarvitse. Tämäkin viikko menee ohran ja tattarin, broiskun ja soijarouheen sekä juuresten piikkiin. Ruokaa voisin jakaa myös Belgarionin kanssa ja joskus antaa hänelle pari kymppiä, ettei tarvitsisi lainaa mennä hakemaan. Paljon kirjoja kirjastoon, kiitos. En minä muuta odota. Aika vähän, eikö? 

No niin, sitten vaan toiset aamukaffet ja magnesiumit kehiin. Niin, ja eiköhän lekurillekin voi vaatehtia itseään vaarallisen kirkkaan punaisin varo minua -sävyin ;D

-----------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Epist, ei oo mami viälkää avannu uusii ruakapuukkei. Siis ku se vanha puukki melkee on tyhjä. Mä joudu viäl tänää skruudaa sitä, sitt avataa vast uus *huoh*. Ku jaksais, mä en vaa tosiaa tykkää siit muanast. Mutt ne uudet hampulikaakit on hyvei, hei ne onkii tosi hyvei, vaiks ne onkii Liiterist! Ne on semmosii kovei tyynyi kans, ku saa rouskuttaa. Niis kyll on jotai vihanneksei, mutt ei haita, ku ne on nii kovei ja kivoi muute. Joo, mamiiih, laita nyt sitt se viimenenki biitti siit puukist, mä skruudaa sen vegs. Saa sitt illall ainaski kunno muanaa. Eilen kyll sain broiskuu vähä maistaa. Sitä oli vaa nii onnettoma vähä, ett en tajuu. Mä oisin voinu syädä sen kaikki, se ois mahtunu mun kuppii. Joo, se oliki mamin eiline ruaka ja tän päiväne eväs. Ei paljo naurata, me syädää aika vähä sitt, jos mamilkaa ei oo ton enempää eväksii =o Sitt se teki jotai kammohajust vihannest (toim.huom. ilmeisesti varsiselleri, josta kukaan täällä ei pidä), iha alko tekee pahaa. Pysyin sitt melko kaukan tost, ku se haisu viäl sill valkosell sipulill ja kaikill purveleill. Nukuinki sen koipisis aika rauhas. En menny viakkuu, ku haisi. Haisi siäll koipisiskii, kai te tajuutte mitä mä tarkota. Siis ku toi riipi vihanneksii ja sillee ja sitt – hei mami, mitä, eiks saa niinku skrivaa... Ai ett ei oo tarpee kaikkee kertoo. Ett ihmiset muka tiätää, mitä tapahtuu ku syä paljo vihanneksii ja jotai ohraa. No olkoo, te sitt tiijätte, mä en kyll nyt hiffaa. Nii ni mami ees ottanu mitää fotoi. Ei se ehtiny ku me goisittii nii paljo. Nukuttii niinku kissat ainaskii, hei mamikii. Oli tosi kliffaa sillee... mä tulin aina viakkuu. Mä kyll kuulemma taas kuarsasi... Tämmöne foto löyty sitt.

Ett kliffaa viiko alkuu kaikill ja huamisee.

--------------------------------------

Vincent, kaikkea ei ole tarpeen kertoa kaikille ja kyllä – sinä kuorsaat mahdottomasti!

Päivän slogan: Koko viikko – ei mittää!

Päivän biisi: Nights In White Satin

Luettua: Outi Pakkanen – Yöpuisto, no nyt tuli leidiltä kyllä täysi floppi, sorry vaan. Tarina pettämisistä ja suhteista, aikuismaisesta läskistä lapsesta sekä uuden delin avaamisesta, sekä lopulta, murhasta. Ensinnäkin; syyllisen arvaa jo etukäteen, tarina ontuu pahasti, ei toimi, ei. Minusta tässä on nyt Pakkasen kehnoin kirja, syytä en ala arvailla. Minä en tästä saanut mitään irti, kunhan lukaisin unien välissä. Mitään jännitystä ei synny missään vaiheessa, yritystä on, mutta tämä ei nyt vaan toimi. En suosittele kenellekään, eikä muuten tule meilläkään käymään toista kertaa! Maarit Verronen – Karsintavaihe, tässä taas aika pelottava tulevaisuudenkuva. Verrosta enemmän lukeneet voivat ehkä kuvitella.... Minä pidin tästä, vaikka se tuntuikin niin todelliselta, että tämä voisi olla edessä jo 10 v:n sisällä, viimeistään. Kaikkia valvotaan hämmentävän tarkasti, rekisterit ovat todellisuutta ja kaikki todella ovat rekisterissä – kuka missäkin ja joku ehkä kaikissa. Vielä kuitenkin muutama ihminen jaksaa yrittää elää omana itsenään, tehden vain välttämättömän määrän työtä. Toiset taas syövät jaksamispillereitä tehdäkseen töitä mahdollisimman paljon ja heidän elämänsä puolestaan on hyvin säädeltyä – mutta nauttivatko he siitä. Myös anarkismin siemeniä ja systeemin vastustajia löytyy... Työ määrittää ihmisen ja hänen oikeutensa, oikeuden asua ja olla, kaiken. Kuitenkin on olemassa jokunen ihminen, jotka haluavat tavata toisia ihmisiä, olla ystäviä, olla yhdessä, elää inhimillistä elämää. Sirut ovat jo kohta todellisuutta. Erittäin suositeltavaa luettavaa ihan kaikille, Welhotar piti tästä! Tämä voisi jopa asustaa meillä. Eli tätä suosittelen kaikille, erityisesti ajatteleville ihmisille ,D

                                                        

                                                     MAANANTAITA - HMPH!

SUNNUNTAI ON INHOKKIPÄIVÄNI =E

Ähh, taas lievästi tympii. Nukuin huonosti, tavallista huonommin. No, käytän tämän päivän goisimiseen. Mitä välii... Yritin tuossa jo uusiouniakin, näytettiin niin ikävä kotivideo, että päätinkin päivittää – ainakin osan aikaa ,> Sunnuntai – jäks, inhokkipäiviäni!

Kirjasto tarjosi eilen melkein parastaan, kassillisen uusia lukemattomia kirjoja! Ziitosta vaan, oikein hyvä juttu. Kaupoista ei sitten mitään erityistä saatu, normiruuat vain. Koivet sain tod. kipeiksi eli eilisilta oli taas yhtä hemmettiä, samoin yö eikä aamussakaan ole vielä kehumista. Eli särkee, jomottaa ja juilii. Ottakaa jostakin vanhasta päivityksestä muut manaukset!

Lounaaksi kärtsäsin pika-pikaa sen lohen puolikkaan, joka oli jömmassa pakkasessa. Belgarion ja Vincent vahtivat toimia huolellisesti ,D Lisäksi perunoita – oikein hyviä tänä vuonna, muuten. Vihanneshässäkkää ja koipivammaisen sienikastiketta, eli kastike Liiterin isoista herkkariviipsaleista, purjosta ja kolmen juuston kermasta. Oli muuten melkein kuin oikeaa, ainakin meille kelpasi. Lisäksi mätettiin vähän Bostonkakkua, kirsikkapiirakkaa ja kaffetta. Belgarion sai pienen kassillisen evästä taas mukaansa, niitä herkkuja enempi, ettei minun tule kaikkea ängettyä isoon kitaani.

Belgarion imuroi taas puolestani, ziitos siitäkin, muuten en olisi pystynytkään mihinkään. Lisäksi vaihdoimme verhot makkariin. Kas kun muut siirtyvät "talven lämpimään värimaailmaan" Welhottaren residenssissä siirrytään musta-valkoiseen! Pitäkää tunkkinne ja tavisasumisenne, minä laitan mitä minä haluan. Ja laitan. Nyt on taas kotoisa olo, marimekkoa ikkunassa (eikä taatusti sitä prleen Unikkoa, jota joka paikassa muualla on!) ja seinällä, siistiä semmoista ja vähän erikoisempaa. Ei ole joka ikkunassa, ei ainakaan aitoa vuodelta 1961. Nih kerta! Tämä on tyytyväinen eikä Belgarionkaan näyttänyt kovin oudoksuvalta. Belgarionillehan menivät ne verhot, jotka olivat myös vanhaa maria. Hän on hyvin tyytyväinen uusiin verhoihinsa ja tuo ehkä ensi viikolla mattonsa pesuun. Ehdotin muutenkin pientä huoneensa kohennusta. Ihan piristys- ja toisaalta allegriamielessä – meillä molemmilla kun on tuo allegria ikävämpää ympärivuotista eli siivous on aika pakollista puuhastelua.

Koska mielenterveydestä on ollut niin paljon puhetta, erään tätsyn vinksun mukaan kävin pitkästä aikaa ostoksilla Mentalwearin sivuilla. Belgarion sai opiskeluun sopivan paidan ja minä avainnauhan. Tuota, huvittavinta on, että Varastolla kukaan ei tajua tuota juttua – siis minulla on avaimet! Ai, että ei naurata, ei ole mikään pakko. Minusta juttu on hemmetin hyvä ja muutenkin suosittelen Mentalwearin tuotteita, ikinä ei ole kehnoa tullut, toimitus on nopeaa ja maksu hoituu samantien. Että sinne vaan, jos paitatarve iskee!

Päivän hekotukset sain illalla. Lankapuhelin soi ja kaunis kirkas tytön ääni kyseli Mummia *pärsk*, en voinut olla hekottamatta. Selitin tytölle, että en tietääkseni ole mummi ja hänellä on varmaan väärä numero. Tyttö oli ilm. itse valinnut numeron, koska hyvin kaukaa kuului äidin kälätystä. Oli pakko soittaa heti Belgarionille ja kysyä, onko hän todellakin isä =O Belgarion rähähti, kikatti ja yritti siinä välissä selittää, että erittän epätodennäköisesti... Sanoin, että jospa kuitenkin pitäisi mielessä. Että jos minuakin jossain vaiheessa tarvitaan ;D

No niin, kohta taidan riipaista toiset aamukaffet pullanpalan kanssa, terveys-sairas-arvaaja voi haistaa jotakin epämiellyttävää, ihan mitä haluaa siis. Otin myös broiskusuikulaa sulamaan. Päivällä käristelen suikulaa, teen selleri-porkkana-paprika-sipuli (unohtuikohan jotakin) –mätön kaveriksi. Kaikki emmeet sai putken kioskista äärihalvalla nimittäin! Lisukkeeksi ohraa tällä kertaa. Tattari on työkavereiden mielestä vähän päällekäyvän näköistä ,D En tiedä, minä pidän siitä – vahva maku on meikäläisen mieleen (kunhan muistaa sen hyvän huuhtelun ennen keittämistä) ja irtonaisuus on kivaa. Riisi maistuu näiden jälkeen kuulkaas aika plassulta. Varsinkin kun naureskeltiin näille U.B:n kerta-annos pikariiseille, jessus, kukahan niitä ostaa???? Varsinainen floppi ruuanlaitosta pitävälle nimittäin. Exä käyttää juuri tällaista tuotteita, muun muassa tällaisia, kaikkea muutakin ns. modernia ja nopeaa, vaikka miehellä ei muuta olisi kuin aikaa opetella kunnollisen ruuan laittamista... Hups, anteeksi, ei siis mitään Exää vastaan, ei toki............argh!

---------------------------------------

Purrrrrrrrrrve, kaiffat! Hei, mä en nyt tiädä mitä sanoo, mutt toi mami toi tiätteks kirjoi ku haisu hyväll. Mä menin jo kassill tuaksuttelee ja sitt hinkkasi itteeni kirjapinoo ja kaikkee. Olikoha ne jonku kissin kotoota tullu just? Tai monen kissin? Oli kuulkaas miälenkiintost – ja noi kaks nauro =( Ja sitt mami vähä hualestu ja hei, se laitto sitä suihkuu niihi. Tota, kyll mull kävi miäless, ett jos piän merkkaus... mami vissii arvas sen. Aika vaikee kai siäl kirjahtimoss selittää, ett miks ne haisuu kissipissill. Ett nyt ne on merkattu mamin haisull! No, mami duunas sitä punast fisuu ja mä sain sitt silt pari piäne piänt biittii ja Pojalt kaa. Mmm, on ne kivoi, mutt Poika on kivoin! Se ei tunke haisui ja semmost eikä töni toisii ja muuta. Se on kilti! No, toi mamikii taas kaht uutta muanaa, mitä ei oo koska aikaisemmi ollu. Mä saan taas koklaa, mikä ois hyvää mun miälest. Nii ni mä sain sitt olla makaas Poja viakus taas soffall ja se teki mulle tilaaki, ett mä mahun. Se on kuulkaas oikee herrasmiäs niinku. Mami vaa tunkee ittesä tualil, vaiks näkee, ett mä istun ja pummin fisuu siinä. Ei mitää tapoi, niinku. Mutt Pojalpas on, siks mä oonki mialuust sen kaveri. Ja sitt se kans imureeras, mä sain olla iha rauhas, se ei hätyytelly mua mistää. Mami joskus hätyyttelee, jos mä oon tiälä (toim.huom. Poika ei tiedä imuroida kaikkia karvapaikkoja!). Ni ett mull oli oikee hyvä päivä, tosi hyvä! Ja tänääki mami lupas mull vähä tota broiskuu ja uutta muanaa, jos mä kiltist syän sen vanhan pois. Kyll mä varmaa saa sen syätyy jossain väliss. Mmmm, mun mami, äske viäl goisittii – täss mä muute tsiigailen niit lainakirjoi >o<

Kliffaa söndaagii, mennää goisii, nähdää huamenn!

-----------------------------------

Vincent, olet kyllä maailman paras kissa pummimaan ihan mitä tahansa ruokaan vähänkään viittaavaa!

Päivän slogan: Älä missään tapauksessa anna vogonien lukea sinulle runojaan!

Päivän biisi: Mister Postman

Luettua: Staffan Bruun – Kadonnut Beatles-nauha, ei ollenkaan kehnoa virittelyä. Burt Kobbat jaksaa toimia vielä vanhempanakin *virn*. Itse tarinakaan ei ole hassumpi, kivoja vinksuja vanhoihin biiseihinkin löytyy rutosti. No, joitakin ne voivat toki ärsyttää. Eli minä pidin. Tarina oli tosiaan kohtuuälykäs, nopsalukuinen ja suht hyvin kirjoitettu. Suosittelen dekkareiden kavereille, tässä siis toinen kotomainen vaihtoehto ,D Robert Jordan – Uusi kevät, Ajan Pyörän johdanto-osa. Tätä olisi tarvittu jo vuosia sitten, kun itsekin aloitin Ajan Pyörän lukemisen... Eli tämä kertoo, mitä tapahtuu ennen tapahtumien alkua, miksi mitäkin tapahtuu ja mikä on eri asioiden tarkoitus ja lopputulema. Kirja alkaa lapsen etsimisellä, lapsen joka syntyy tiettynä aikana. Lohikäärme on siis syntynyt, häntä etsitään jne. Luettavaksi kaikille ikinä Ajan Pyörään tarttuneille, varsinkin vasta aloittaneille tai sarjan jo lopettaneille. No, meillä tämä on ollut englanninkielisenä versiona käytössä jo alussa, joten paheksuimme taas tätä kotomaista julkaisupolitiikkaa. Josta pakko kertoa –tarina. Belgarion sai yläasteella hyvän numeron äidinkielen aineesta, mutta mukana oli huomautus, ettei omia mielipiteitään ole suotavaa tuoda julki tuolla tavalla. Miten, kysyin minä. Hyvin jo tuolloin koulutettu lapseni oli kritisoinut suomalaista kustannuspolitiikkaa eli sitä, miten esim. näistä pokkareista (n. 10 juuroa/kpl) on yhdestä kappaleesta suomennettu ja painettu 2 – 3 opusta, jotka maksavat 20 – 30 juuroa/kpl. Aineessa luki jotenkin tähän suuntaan "tässä suomalainen kapitalismi on huipussaan ja kustannusyhtiöt tahkoavat rahaa nuorilta innoikkailta lukijoilta"! Welhotar nauroi ja hyppi iloissaan, Belgarion oli tyytyväinen, kumma kyllä opettajat eivät. Eli älkää ostako näitä kirjoja, lainatkaa ne tai ostakaa mieluummin vieraskieliset versiot. Welhotar itse suosii ruotsinkielisiä, Belgarion englanninkielisiä versioita – kummatkin ovat erittäin halpoja kotomaisiin verrattuna!

                                         

                                                 ÄH - SÖNDAAGIA VAAN!

MEILLÄ ON RUOKKIMUSONKELMA - MOLEMMILLA =O

Yö se aina vain lyhenee, unen puolesta siis, vaikka pimeyden pitäisi lisääntyä. Outoa, mutta kummallista! Ei, heräsin taas kipuihin, että se siitä. Yritän uusiounta tuossa uudelleen hetken päästä, kunhan ensin väännän vähän päivitystä esiin.

Pitäisi jonkunmoinen kauppalistakin laatia. Ihmettelen, mitä syön. Koska työarvaushoitaja oli sitä mieltä, että en syö oikein, on jälleen syötävä jotakin väärin. En tiedä, mitä se olisi. Täytyy paneutua miettimään asiaa. Oikeasti, minä syön omasta mielestäni harvinaisen terveellisesti tällä hetkellä... paljon juureksia ja vihanneksia, tofua, soijaa, tattaria, rahkasotkuja, joskus eli ääriharvoin broiskua tai fisua. Mikä tässä nyt on väärin, hei, oikeasti? Minulle vidhuillaan selkeästi! Minä en ilmeisesti saisi syödä mitään, no, kyllä se sopii, siinä vain yleensä käy tietyllä tavalla. Ei kai se nyt niin suuri menetys olisi ihmiskunnalle eikä Lokistanialle, mutta ehkä hieman outo tapa poistua keskuudestanne. Siis olla syömättä mitään eli käytännössä kuolla nälkään. Josko vetäisi jotakin läskiä (jäks) ja sen päälle voita (jäks-jäks). Luulen, että Poikakin jättäisi syömättä. Ehkä jopa kissa. Ja itse saisi vain huonon olon ja vatsanpuruja. Ei kiva eikä varsinkaan mukava! Miksi minun ei anneta olla rauhassa, en minä kuitenkaan elä pitkään.

No niiiiiiiiiiiiiiiiiiin – sain upeat 2 h uusiounet ja vielä kohtuullisen mukavatkin. Unessa oli W. vielä hengissä ja entisellään, Belgarion ja *tsihih* tyhjennettiin jääkaappia. Kaikki hyvä yhdellä kertaa. Tosin mukana välähtivät myös yksi entinen esimies (oi miksi, oih?) ja entinen suhde (no jaa, mieli tekisi ottaa yhteyttä, kantti ei anna periksi!). Että siksikin uni oli oikein tervetullut. Hiukka tuli W:tä ikävä, kuoleman vuosipäivä on ensi tiistaina. Siitä tulee 5 v. Ai, miten niin morbidi postaus, tavanomaistahan tämä. W:tä tuli taas ikävä, vaikka voihan olla, että emme olisi enää yhdessä tms. No, pääasia, että sain taas nukuttua ja bonuksena vielä näkyunet ,D

Kirjastossa on reippaat 10 opusta haettavana, pari taitaa mennä Belgarionille suoraan. Ovat enempi miekka- & kilpiosastoa, kyllä minäkin ne silti luen. Kiva kiva, lukemista siis riittää. Tuossa on vielä jokunen opus odottamassa. Ja sitten, herkimmät voivat sulkea silmänsä, Welhotar osti kirjoja! Ihan pieniä vaan.... ihan halvalla Huutiksesta... Douglas Adamsia, jos se yhtään tilannetta parantaa. Minulla kun ei ole kaikkia Linnunrata-trilogian (kyllä, tietääkseni ainut viisiosainen trilogia) opuksia, otin haltuuni loputkin. Pakko – vaikkei muuta, niin jo nimet ovat niin kuvaavia. Kyllä, ne ovat niin sutjakoita pokkareita, että mahtuvat oikein hyvin omaan kirjahyllyyn!

Muutenkin elän ostosbuumissa! Muistattehan, että sain lahjomalla ne upeat satiinipussilakanat, niihin ei ollut sopivaa aluslakanaa. Itse asiassa aluslakanatilanne on erinomaisen kehno muutenkin. Huutiksestahan löytyi siihenkin apua, eli tuplaleveä punainen alulakana on jo postissa ,D Ja sitten, tätä ette kyllä usko, minun ihana hyppyleipäkoneeni on tehnyt lopullisen lakon! En minä ymmärrä miksi. Minä käytän sitä vain päivittäin, olen käyttänyt jo pari vuotta. Kai nyt koneen sellainen pitäisi kestää. Nyt se ei halua enää pitää leipiä sisällään, vaan ulostaa ne välittömästi. Lisäksi sisältä singahtelee sinisiä lieskoja – elämä aamuisin on jännittävää! Pitäisiköhän tänään käydä ostamassa siis uusi hyppyleipäkonekin? Voi tätä kulutuksen määrää.... Olisimme korjanneet sen Belgarionin kanssa, mutta suden sukat, siinä oli samanlaiset ruuvit kuin vanhassa kaffenkeittimessä – sitä prleen vehjettä EI saa auki, ei sitten millään. Eli tällä tavalla juuri varmistetaan uuden ostaminen. Ai että ketuttaa! Mutta kun minä en aamuisin syö kuin rukiista hyppyleipää, nih kerta! Pakko ostaa siis uusi. Kai nyt kaksi ruisleipää paahdettuna aamuisin voi syödä – vai onkohan siinäkin työarvaushoitajan mukaan jotakin pahaa, prkele!

No, minä lähden nyt laatimaan sitä kauppalistaa. Taitaa jäädä hyvin lyhyeksi. Laadin myös apteekkilistan, luulen, että se on pidempi.

---------------------------------------

Purvinka, kaiffat! Hei, mä en tajuu, en olleskaa. Siis se sikspäkki ku mami toi, se lehmän liha on toosi heekkuu, mutt se riista. Siis se on iha hirveet, sitä ei voi syädä. Väkisi oon yrittäny vääntää, onneks nyt on jo viimone puukki menoss. Mami tänäänki sotki siihe jotai mukaa, ett mä söisi. Mamiiiiiiiih – jotai muuta muanaa nyt. Mä en siis muute ala, en! Enkä syä sitä juttuu. Voi ku siäll ois jotai oikeet ruakaa, vaiks jauhist tai semmost, ett toi vois ostaa mulle pakkasee! Mä kovast toivon. Meinaa mun miälest kissilkii pitää olla kunno muanat. Mä tiän, ett mami yrittää. Se vaihtelee laatui ja sillee, mutt ku noi kaupatki sitt vaihtelee laatui ja muanii, ett ei aina oo samoi jutskii – kerto mami. Ett se yks mun heekku ei löytyny enää olleskaa! Iha hölmöö, hmph. Mä tiädä mitä tänää tekis, vissii me maataa mamin kaa. Ai nii, Poika on tulos, jeeeeeeeee! Mulle oma viaras, siis niinku eihä se mamill mikää viaras oo, ku se on sen pentu. Mä saan olla sen kaa soffall ja se on mulle kilti. Tsihih, viimeks mä nualin sen varpuleit, vaiks niiss oli sukat. Vähäks se nauro! Ja sitt jos Poika vaiks imureerais tänää, mua ei yhtää haamita se niinpaljo, ku se, ett mami imureeraa. Nii ni sitt me saatais huamenkii olla rauhass. Ottaa vaiks kunno päikkäreit. Jesh! Täss on sitt foto, ku mä etin hampulikaakkei uudest sänkyvaatehtimost, eiks ookki hirvee? =b

Kliffaa viikendii kavrut ja huamisee!

--------------------------------

Vincent, sinä et kissana ymmärrä sisustuksesta mitään (en kyllä minäkään)!

Päivän slogan: Mitä syön, sitä en ole!

Päivän biisi: Voipallo

Luettua: John Dickie – Cosa Nostra, Sisilian mafian historia. Aika pätevän oloinen opus, jota lukee melkein jännärinä. Eli todellakin aivan mafian alusta lähtien todenmukaista tarinaa. Suosittelen asiasta kiinnostuneille ja miksei jännäreiden kavereillekin sekä leffafriikeille. Tästä löytyy viittauksia ja tietoja aika monelle eri asioista kiinnostuneille tahoille. Hyvin letkeästi kirjoitettu eli lukuongelmiakaan ei tule. En ihmeemmin suosittele, tämä löytänee tiensä halukkaiden luokse muutenkin. Minä luen tätä ihan mielenkiinnon vuoksi, historiakin kiinnostaa...

                                                

                                                           LAUVANTAITA VAAN!

TUNNISTAMISENI HELPOTTAMISEKSI JATKOSSA KUVANI

löytyy tästä - enkö olekin söde *muahhaahah*. Avatareja täältä!

 

P. OLKARA

....ai että ei ole töitä vai...

PALUU HIEKKALAATIKOLLE

Njääh, tuo eilinen lyhyempi postaus ollut mitenkään tarkoitettu ketään ärsyttämään tms. Olin vaan niin väsy. Toisaalta, olen taas väsy, ehkä vielä väsympi. Niin että mitä välii – kirjoitan sitten sekovia. Tsihih, pakko kertoa, kun kävin työarvaushoitajalla. Kun jotkut eivät ole tottuneet kielenkäyttööni, puhuin mielipidelääkkeistä ja ilmaisin itseäni muutenkin omaan tapaani. Leidi halusi moneen kertaan tarkistaa, mitä sanon. Tuota, luuli ilmeisesti oikeaksi hulluksi. Sellaiseksi vaaralliseksi. Ehkä sen takia sainkin pikaisen ajan lääkärille. Pelottikohan leidiä, tsorgen, ei ollut tarkoitus, LOL.

Kyllä, kieltämättä oli aika mielenkiintoista tulla tunnistettua livenä ja täysin odottamatta. Tämä on toinen kerta. Aina se on yhtä pelottavaa ;D Onneksi Susu ei ole pelottava! Tämän voin kuitenkin tässä kertoa kaikille. Siis Susu EI ole livenä pelottava... ei ainakaan kovin paljon. Ja Susun tunnistaa silmistä, kaikista neljästä! Toinen tunnistamiskertahan oli Malmin torilla, jolloin uppo-outo leidi tuli juttelemaan. Tuolloinkin meni pastat lievästi sekaisin. Niin että, älkää vaan luulko olevanne niin anonyymejä. Todisteita on siitä, että muitakin on bongattu! Ihan totta, mutta siitä ei puhuta (ainakaan kovin laajalti).

Että pääsisi kliseisiin, onneksi on jo perjantai. Viikko on jälleen ollut ääripitkä, tylsä ja ketuttava kaikinpuolin. Mikä ihme saa ihmiset kehuskelemaan juuri niillä asioilla, jotka minua ketuttavat. Esimerkiksi Varastolla. Miten ihana ilma olla ulkona, vaikka kävellä metsässä, käydä sienessä, poiketa Tallinnassa. Ilmoitin jo kerran, että jollei eräs leidi pidä turpiaan kiinni, pahoinpitelen hänet jossakin nurkan takana. Hän raukka oli mennyt keräämään pari kassillista suppareita ja rehenteli niillä. Kertoi myös heittäneensä pois torvareita, kun ei ollut viitsinyt niin pientä määrää tuoda edes kotiin. Sain itkuhuutopotkuraivarit. Esto kolaa, sama ihminen kertoi tilaavansa erästä lehteä, jonka nimi muodostuu numerosta ja päivistä, ehhhehe. Kostoni oli sulokas, haukuin lehden maanrakoon ja kiittelin koiranpentua, joka oli tehnyt ao. lehdestä 1 cm x 1 cm silppua yön aikana. Kiltti murre, *pus*! Koiruli ymmärsi sentään jotakin kyldyyrin päälle, silkkaa performanssia!

Muutoin, jatkoja röihinkin on käsittääkseni tarjolla Isomman Pomon tietojen mukaan. P-P ei ole puhunut mitään enkä häneltä ole vielä kysellytkään. Minä aloitan tiedustelut aina sieltä rahanvartijapuolelta, niin isolta pomolta kuin kehtaan kysyä. Kunhan tiedot rahoituksesta tulevat, isken P-P:n kimppuun (millainen kimppu P-P:llä muuten mahtaa olla, siis kun aina isketään jonkun kimppuun, minua hämmentää!). Toisaalta, minua kyseltiin Herjaamolle takaisin. Samoin eräs muu taho olisi kiinnostunut, pitäisi jopa käväistä ensi viikolla. Ei huvittaisi. Jospa ensin katson täkäläisen lääkärin ja mietin sitten asiaa, siinä on pari päivää aikaa. Jos lääkäri on hyvä, en vaihda uuteen paikkaan. Hyvä lääkäri (ja kunnon reseptit) ovat painonsa arvosta kultaa työmarkkinoilla – varsinkin jos sijaitsevat vielä samassa talossa! Eikä minua oikeastaan kiinnostaisi vaihtaa lähellä Herjaamoa olevalle taholle, ryö on ryö on ryö, samaa paashaa samassa paketissa jopa.

Muuten ei mitään uutta residenssissä. Uudet sänkyvaatteet ovat piristäneet lyhyitä unia kummasti. Ne nimittäin tuntuvat niiiin mukavilta, sen aikaa kun ovat uusia siis. Ilmeisesti myös siksi, että ne ovat taatusti kissin merkkaamattomia. Kissi itse on ollut pari päivää vähän ihmeissään, mutta kyllä päiväpeitto on kelvannut lähdettyäni töihin. Nyt vain odottelemaan huomista, varauksia on kirjastossa aikamoinen pino – ah ihanuutta. Belgarion on tulossa avittamaan ja ajattelin laittaa kerrankin joko oikeaa broileria tai lohta (kuulenko ohooooooh-ääniä?) lounaaksi. Siis aivan oikeaa ruokaa, tässä ollaan menty tofu- ja soijalinjalla aika pitkään muutenkin. Että sellaista oikein pureskeltavaa eläinperäistä tuotetta voisi tarjota =I Taidan vaatia vaihtareiksi jotain Belgarionin leipomuksista...

Ehheeh, kävin parvekkeella tupakalla. Katselin taas ympärilleni tuolla pimeässä – meitä on neljä valvojaa tässä puistikon ympärillä! Neljä asuntoa, joissa on valot ja liikettä yleensä viimeistään klo 3 lähtien, joskus jo aikaisemminkin. Olemme sijoittuneet symmetrisen mukavasti. Miksikähän nuo muut aina myös valvovat ja onko heillä kivaa? Jos tietäisi edes nimen tai puhelinnumeron, voisi pitää joskus aamuyömiitin!

-----------------------------------

Purrrrrve, kavrut! Joo hei, mä mitää eile päässy skrivaa, ku toi haahuili jotai ja lykkäs sitt konee kii. Ei mull kyll asiaakaa oo, mitää oikeet siis niinku. Paitti ett toi mein sänky on viäläki aika karmee tapaus, mun silmii särkee. Mami vaa naureskelee ja puhuu jotai virolaisist kolleist – mä en tajuu! Mä mialuummi oon tääll pikkusoffall, jotai makuu hei pliis. Nii ja sitt eile kävi se sama kavru säätääs noit jotai venttiilei ku kävi aikasemminki. Mä taas vähä pomotin sitä, ett kävin tsiigaas hommien hoitumisen. Juu, teki se kaikki. Mutt tunki partsi ove kii! Onneks jätti sentää kylppäri ove auki, niinku mami oli skrivannu sille ohjeeks kerta. Aatelkaa, mä oisin varmaa nääntyny tänne ilma ruakaa ja vodaa. Ja pissilodjuu ja kaikkee, nih! Ett sillee niinku hualimatont tommone toiminta. En mä kyll enää paljo fiilistele tual partsill. Ku mamiki röökaa siälä ja välill on dörtsi melkee kii, emmä jaksa tönii sitä auki ja sillee. Jos se kunnoll avataa mulle, mä voin poikkee. En muute. Vähä käväsen haistelees ja terottelees kynsii. Siäl on jo vähä galsaki, nimittäi. Tai ainaki se kivi on galsaa takamuksen alla, jos sattuu sillee istuu. Eikä mami oo ostanu lisää kanervoi, siitki mä oon katkero. Enkä mä saa mennä lirauttaa Tuijan puukkii. Hmph! Muanaki on ollu pelkkää tavismuanaa, onneks sentää napikoit ja semmost, kalkoniiki mua varte. Mutt ei mitää donarii tai muut fisuu, ei heekkui. Onneks Poika tulee huamena ja noi menee kaupoill. Mull on sentää jotai toiveit! Enkä muute sitt haluu tota sikspäkkii uuvestaa. Se liha on tosi heekkuu, mutt toi riista ei maistu mulle. Kyll mä syän, mutt väkisi. Ett mami hei, voisit kuule kerranki muistaa tään! Täss o foto mein sekasest sänkyst, mä pääsin just pakoo ja onneks päiväpeitto ei näky.

Kliffaa perstait hei kaikill kavruill ja huamisee!

----------------------------------

Vincent, elämäni karvatakamus!

Päivän slogan: Minä menen ja kohta minä taas tulen – sitten minä taas olen.

Päivän biisi: Kaikki tahtoo rakastaa

Luettua: Helene Tursten – Lasipaholainen, jep. Luennassa uudelleen ja kestää sen oikein mainiosti. Huss selvittelee perheen kolmoismurhaa, johon on näyttävästi sekaantunut uskonnollisia aineksia sekä saatananpalvontaa, tai niin ainakin annetaan ymmärtää. Lopulta käy ilmi, että todellisuus onkin toinen, mutta taatusti yhtä ruma ja jutun avain on ainut henkiin jäänyt tytär. Ei paha ollenkanas, luin aika pikapikaa, koska muistin hyvin tapahtumat. Eli suosittelen Turstenista pitäville ja muillekin dekkareiden kavereille. Anita Amirrezvani – Kukkien verellä kirjottu, tarina 1600-luvun Persiasta. Itse en kyllä sijoittanut tarinaa mielessäni noin kauas, yhtä hyvin se voisi olla lähes tätä päivää. Kertomus rakkaudesta, kiihkosta, sovituista avioliitoista, ja matoista – kauniista matoista ja niiden tekemisestä ja suunnittelusta. Minusta myös loistava esimerkki musliminaisen vahvuudesta ja tahdosta, kyvystä toteuttaa itseään ja hoitaa asiat kuntoon. Välissä muutama kaunis sadunomainen tarina keventää arkisempaa kerrontaa. Ei ollenkaan paha, vaikka vähän epäilin. Suosittelen – tämän voi lukea myös kirjana vahvoista musliminaisista, jotka toteuttavat sitä omaa pientä unelmaansa ankean arjen keskellä! Cormac McCarthy – Tie, huh. Tuota. En tiedä mitä sanoa, tämä on pelottavaa. Tuhon jälkeinen hiljaisuus, pimeä ja tuhkan peittämä maisema. Isä ja poika taivaltamassa pohjoisesta etelään kävellen, etsien ruokaa ja suojaa. Törmäten välillä ruumiisiin ja vältellen metsästeleviä joukkoja, jotka metsästävät ainoaa vielä elävää – toisia ihmisiä... ehkä. Toki tarinan voisi ajatella kuvaavan ihmismielen synkkiä puolia tahi muuta. Minä nyt luen tätä tällä tavalla, kertomuksena viimeisen tuhon ajalta. Mitään ei oikeastaan kerrota suoraan, annetaan vain lukijan tehdä omat johtopäätöksensä. Tämä on oikeastaan vielä pahempaa, koska oma mielikuvitukseni on melkoinen. Eli – suosittelen kaikille, älkää kuitenkaan ottako aamiaislukemiseksi. Herkkäuniset, älkää ottako sänkykirjaksi! Mahdottoman koukuttavaa luettavaa kuitenkin. Ehdottomasti yksi  syksyn parhaista kirjoista!

                                        

                                               ON SE - PERJANTAI - ON!

TÄMÄ EI NYT OIKEIN JAKSAISI TÄLLÄKÄÄN HIEKKALAATIKOLLA!

Apua, minut tunnistettiin taas eilen. Livenä. Tämä bloggaaminen on vaarallista, ai miten niin anonyymiä – kysyn vaan. *etsii epätoivoisesti irtokorviaan* Ei tarvitse kuin olla riittävän omituisen näköisenä Serkkujen lähettyvillä, lukea kirjaa Crocsit jalassa ja odotella taksoa, jo tullaan kyselemään ,D Matala, salaperäinen ääni kuiskaa korvaani: ”Oletko Polgara?”. Käääääääääääääääk! No, joka tapauksessa, oli mitä suurin kunnia tavata! Ehehheeheeh! Ei kun joskus uudestaan, ehkä...

Ja sitten itse väninäosuuteen. Kuten arvasin, työarvaushoitaja oli just sellainen. Tehän tiedätte! Olin vastannut alustaviin kysymyksiin aivan todenmukaisesti. Jo se on huolestuttavaa, kuten varmasti arvaatte. Hän on huolissaan ja ei kun tilaamaan aikaa lääkärille. No, maanantaina lekuriin. Ei paha, oikea olkapää on edelleen stanallisen kipeä, tänä aamuna varsinkin. Mutta sitten. Labratulokset, ne olivat kaikki normaalien rajoissa, hiukka ylärajoilla, mutta normaaleja kuitenkin. Siitä riemua sitten irtosikin, että miten ne voivat olla tällaiset, jos syön kasviksia ”muka” niin paljon. No joo, ohjeena vedellä rasvaa nassuun =O Mutta kun minä en tykkää mistään semmoisesta leivän päällä.... enkä oikein ruuassakaan. Maksa-arvot olivat suorastaan alhaiset, kas kun ei kehottanut juomaan. Verenpainearvot olivat myös normaalien ylärajoilla, hänen mielestään korkeat. No, tarkistin vielä asian – kyllä ne normiluokkaan menevät. Ei ehkä tullut leidille mieleen, että minua ketutti siinä vaiheessa jo rankasti. Enkä minä jaksanut enää selitellä muutamaa muutakaan asiaa tälle hyypälle. Ei, hyyppä ei sinänsä ollut pahin hyyppä, mutta hyyppä kuitenkin. Eli kaikkihan tässä menee taas paashaksi. Toivottavasti lekuri keksii maanantaina jotakin olkapäähäni! Heräsin yöllä nimittäin taas sietämättömiin kipuihin.

Enkä minä muuten jaksa tänään päivittää tämän enempää, minä taidan mennä yrittämään lisäunta. Olen aivan repopoikkiväsy, univäsy siis myös. Että ehkä myöhemmin lisärapoa tai jotakin, jos jaksan. Jos en, ehkä huomenna. Tämä johtuu vain ja ainoastaan kehnosta nukkumisesta... sorry folks!

Ei, ei sitä lisäunta tullut. Ei tule nyt muutakaan, en jaksa irrottaa itsestäni tänään edes päivitystä.

Todennäköisesti olette siitä iloisia ja onnellisia – kerrankin se akka ymmärtää, että ei jatkuvasti valita ja jaanaa niitä typeriä juttujaan omasta tapahtumaköyhästä elämästään. Ja Vincentiinkin kaikki ovat jo kyllästyneet, saati sitten kirja-arvioihini ja muuhun asiaan liittyvään.

Mutta huomenna on – suuri ehkä – uusi päivä!

                                                  

                                                                EI JAKSA, EI PYSTY!

MINÄ VAIN VALITAN JA KÄNISEN - MUUT SAA SILITTÄÄ

Just joo, pikkujenkkilässä tapahtuu taas. Kyllä minäkin vihaan ihmisiä, mutta en minä sen takia asetta hanki. Niin helppoa kuin se olisikin. Kyllä sanan ja netin säilä on aivan riittävä, paljon tehokkaampi myös! Ei, en halua olla ilkeä kenellekään enkä pilkata ketään tai kenenkään oikeaa surua. Uskokaa pois. Mutta minua sitten nyppii tämä kriisiapujuttu – kuka tahansa Möhkä Kättönen täältä Malmilta on niiiiiiiiiiiin järkyttynyt, että tarvitsee justhetikohta kriisipuhelinapua. Ja pääkaupunkiseudun koululaiset – miksi ihmeessä? Tämä ei ymmärrä. Kuka tarjoaa kriisiapua, kun täällä kaverit hyppivät junan alle, vetävät itsensä kaulakiikkuun tai muuten vain lopettavat tupakanpolton kerralla? Kysyn vaan? Ei kukaan, ei niin yhtään kukaan. Jos menet arvauskeskukseen, sinulle nauretaan. MTT:ssa jonotusaika on 3 - 6 kk, eikä kaverin kuolema ole mikään ongelma. Ei edes läheisen kuolema, ei todellakaan. Nimimerkki: Kokemusta on! Päivän saapi olla pois töistä, 30 kpl:n mömelöreseptin saa – siinäpähän hoidat itsesi kuntoon. Veikeää tämä elämä, perkele! Tämä asia on tämän lokin osalta hoidettu nyt pois päiväjärjestyksestä...

Ennemmin tietysti valitan itsestäni. Sehän on paljon läheisempää ja tärkeämpää. Tänään pitäisi olla työarvaushoitaja, ketuttaa jo etukäteen. Minulla on peukalonhangallinen dokumänttejä mukana, varmuuden vuoksi. Tiedän tasan, mitä tekstiä sieltäkin tulee, argh. Eilinen päivä oli itse prleestä, kiirus kuin mikä ja koipia sekä kättä särki täpöllä. Jep, olinhan minä tehokas. Tosin poistuin välillä manailemaan muualle (-> eriöön...) ja kiroilin ääneen huoneessani. Jotkut kun edelleen kuvittelevat olevansa tasa-arvoisempia kuin muut. P-P itsekin ns. rehkii, tyytyväisenä varmasti, tottakai. Ja ruoskii alaisiaan täyttämään tilasto-odotukset. Kas, kuukausi lähenee loppuaan, voihan mähnän änkeröiset! Tässä viikon vielä pitää siis tosi hytinää. On se kiva, että saa puuhastella niin prleesti hvtin pienen palkkansa eteen. Kyllä – minä olen erittäin katkero, minä myönnän sen.

Ketuttaa sekin, että jotkut pyyhältävät töiden jälkeen sieneen ja esittelevät sitten saaliitaan. Minä kuolaan, mutta katsastan ylen eväitä ja kehun omaa kesäkurmitsamättöä – ihan itse pyydetty kesäkurmitsa. Pitäkää sienenne, prle. Voi että, kun pääsisi kävelemään - te ette voi ymmärtää! Mutta ei, eilenkin jo Varaston käytävät alkoivat tehdä tenää (ei tenaa!). Horjahtelin kuni Bambi sillä liukkaalla jäällä ja onnuin vauhdikkaasti eteenpäin. Enkä mene ostamaan sieniä torilta, se on mautonta ja kaikkien periaatteitteni vastaista... en, varmasti en osta! Tuota, paitsi, jos eteläisestä naapurista oikein edukas vaihtoehto eteeni väkisin tungetaan, suostun ehkä mahdollisesti harkitsemaan asiaa =I

Hah, Belgarion oli käynyt päivällä ja hakenut pakettini. Jep, jep. Tekstiilipakettihan oli aivan mainio! Lähtisiköhän tuosta näytettä kuvaksi asti, täytyy tarkistaa. Kenkulit olivat numeroa liian isot, taidan vaihtaa ne eli palauttaa, täytyy kokeilla vielä kertaalleen. Kututtaa, tilasin samaa numeroa kuin sandaalitkin. Olisivat maininneet, että malli on isompi! Tämä ei ole siitä mitenkään ilokas. Mutta asiat on siis hoidettu ja myös lähtevät paketit menneet. Vähän rahaakin on tulossa tilille (se, minkä siis iloisesti kulutin jo noudettuihin tarpeisiin). Toki usutin Belgarionia maistamaan kotona piirakkaa jne. En arvannut, miten siinä kävisi. Iltaruokaa oli äärivähän, vain pieni nokare ja tein sitten pari leipää. Olisin ottanut jatkoksi jonkun pienen makean. Tuota – kaapeissa oli vain näkkileipää, kaikki makeaan häivähtäväkin oli napsittu parempiin opiskelijasuihin. No, ei haita, söin kirsikat pois kuleksimasta ja tänään pääsenkin käymään taas Serkuissa ja täydentämään varastoja.

Minä en jaksa enempää – olen raatopoikki ja kello on 3.02. Ei näissä päivityksissäkään ole mitään järkeä, paitsi että tiedän, monesko ja mikä päivä on menossa. Ei kun vähän lepäämään... eipäs, keitänkin toiset kaffet. Ei minulla ole mitään sanottavaakaan. Minä olen vain tyhmä toimistorotta, joka ei tiedä mistään mitään!

----------------------------------

Purve, kissit! Mä oon siis hei iha järkyttyny. Poika kävi eile, ku mä olin yksi himass. Mä luuli, ett se tuli mun takii. Ei muute tullu. Se raahas tänne oikeen järkkyison paketi. No, onneks se vähä aikaa kuiteski seurusteli munki kans. Mutt sitt tuli mami. Ja avas ne paketit. Kammo, hei, vähäks mä sain hepulit. Mä pelästyi nii, ett oon viäläki iha öööööööönä! Se vaihto lakanat ja nyt mä en löydä ees itteeni niitte seast. On ku yhen maan lipun sisäll makoilis. Ja päiväpeittokaa ei sovi mun väreihi, mä taidan merkkaa sen tänää ku toi yks lähtee. Suihkuttelee sitt mitä suihkuttelee, mutt järkylt siis näyttää. Tiädä taas mikä toho on menny. Mäkää saanu mitää heekkui, tavismuanii vaa. Ja taas toi pyykkäs ja kävi ruiskus. Ihme hykieniaaki harrastetaa joka väliss. Mamill ei oo kaikki himass ny. Siis toi sänky! Mä en osaa kissikiälell ees sanoo, mitä mä siit funtsin hei. No, voi siäl yälä goisii, ku sitä ei kerta näke, mutt muute – mä en suastu laittaa siit fotoo. Orja voi laittaa, mutt mä toivon, ett ei. Antais olla ees vähä aikaa, ett ehtii tottuu! Järkyttää nyt kissii tolla tavalla... mä yriti esittää, ett jos vaiks toi eile iltane aurinko viimene silaus tualt taloi välist fotoks, mutt se sano, ett se ei näy oikee. Ei välii, mutt ei mein sänkyy, mami, eihä, pliiiiiiiiis....

Kliffaa keskimmäist viiko päivää ja huamisee!

------------------------------------------

Vincent, kerrankin sain sinut järkyttymään – kissan ilmeet olivat kieltämättä vinkeät, ovat muuten vielä nyt aamullakin. Perusturvallisuus lienee järkkynyt pahemman kerran ,D

Päivän slogan: Kaikki on vaarallista, mutta kaikkein vaarallisinta on elämä!

Päivän biisi: All The Young Dudes

Luettua: György Dragomán – Valkoinen kuningas, tuota, enpä oikein pitänyt. Tätäkin on jossakin hehkutettu, mutta ei ole minun makuuni. Tarina pojasta, jonka isä on vankileirillä, eletään ”jossain kommunistisessa Itä-Euroopan maassa”. Pojan elämän täyttävät koulu ja leikit sekä tietysti harrastukset, ohjatut sellaiset. Valtio kuitenkin tarkkailee kaikkea, kansalaisten jokaista liikettä ja väkivalta sekä lahjonta ovat arkielämää. Tuota – siis jotenkin tämä ei nyt toimi. Tyyli on nihkeää, tekotaiteellisen lapsekasta. Kieli ja tarina eivät mielessäni kohtaa millään tasolla. Eli, en suosittele. Kyse ei ole niinkään aiheesta kuin kirjoittajan tavasta kirjoittaa, joka ei mielestäni vain sovi tähän. Alexandra Marinina – Kuoleman käsikirjoitus, lienee 7. Kamenskajan tutkimus... Aluksi en pitänyt näistäkään ihmeemmin. Mutta, nämä ovat omalla tavallaan hauskoja, rikoskirjoiksi näistä ei ole. Pikemminkin minä luen näitä kertomuksena nyky-Venäjän tilanteesta ja sen eri ilmiöistä, ne tulevat esille mukavasti tarinan ohella. Eli tarinasta ei taaskaan ole oikein miksikään ja siitä ei sen ihmeempää. Kirjoja suosittelen kaikille nykyisestä Venäjästä ja sen lieveilmiöistä kiinnostuneille. Joskus näistä löytää käsittämättömän outoja yksityiskohtia. Pitää oikein miettiä mistä on kyse. Silloin pitää kuvitella makaavansa Moskovan liepeillä keskihintaisessa hotellissa (huonossa siis) ja lukevansa näitä valmistautuen huomiseen kokoukseen paikallisen yhteistyökumppanin kanssa ,D 

                                           

                                              KETTUMAISTA KESKIVIIKKOA!

KIPU-, SÄRKY- JA KAIKKI MUUKIN KETUTTAA -POSTAUS!

Ensin ajattelin vain kertoa tässä, että ketuttaa ja särkee. Piste. Sitten ajattelin myös kiusata teitä kaikkia sillä asialla oikein perusteellisesti, ettei se nyt vain jäisi mitenkään käsittelemättä. Eikä myöskään lääkärien suunnaton typeryys (siis useimmiten) ja kaikki muu kiva, vaikkapa nyt unen puute, taksot ja muut perusasiat!

Jep, eli – huomenna on työarvaushoitajan vastaanotti. Ajattelin, josko tänään jo pitäisi soittaa ja varata myös lekuriaika samaan hässäkkään. Tämä käsi on nimittäin äärikipeä, suorastaan sietämättömän kipeä. On se ollut ennenkin, vaatii mahd. piikitystä, mutta ainakin kuuria ja lomaa. Jos sen nyt taas saa ilmaistua näille elukkalääkäreille. Ei minusta ole tuijottamaan suurilla silmillä ja ihmettelemään, että ihanko totta, vai oikein jännetupentulehdus tms. Kun tapana on ollut yleensä suoraan kertoa, mikä vaivaa, jos on tauti ennenkin ollut. Prle, että lääkärit ovat herkkänahkaisia. Työkaveri oli lähellä kuolla siksi, että työarvauslääkäri ei uskonut hänen omaa diagnoosiaan. Eikö prle nyt ihminen itse tiedä, mihin sattuu ja mikä se tod.näk. on, jos vaivoja on ollut vuosia? Ei siis – vaan lekurin mielestä ottaa vaan aspiriinia ja rauhoittuu! Korvien välissähän se, vaihdevuodet tulossa/menossa ja vähän ylikierroksia, liekö peräti masennustakin – ja tuo läskikin tuossa. Ei, ei se voi olla ihan oikeasti sairas, ei sitten mitenkään! Annetaan pari päivää sairaslomaa ja jotain hyvin mietoa särkylääkettä. Kas kun sitä voi ihminen vielä tottua ja jopa addiktoitua särkylääkkeisiin. Eikä se ole sopivaa, vaikka särkeekin joka päivä. Ei kun ulkoilemaan vaan siitä, reippaasti, reippaasti - nyt prle minä hermostun oikeasti!

Prle, ajattelin myös soittaa taholle, jotka mainostavat kurssina jotakin "Tule ystäväksi kivun kanssa" ja "Hillitse kipusi"! Ei saatana näitä hillitä enää meditaatiolla, kokeiltu on. Pitäisi prle mainoksensa jossakin muualla. Welhotar on nyt hyvin krantusti puhuteltavalla tuulella. Se oli hyvin lähellä, että en eilen illalla alkanut päivittää testamenttia ja inventoida ylimääräistä mömelövarastoa sekä etsiskellä Oulun junan aikataulua tässä Malmin korkeudella, prkele, nih! Sen lisäksi, että kipu sattuu, se tekee jatkuvuudellaan hulluksi!

Tee siinä sitten Varastolla töitä. Onneksi ei ole hirveää hässäkkää. Pakko oli jättää osa aamuksi odottamaan. Kas kun – minä vielä unohdin särkylääkkeet eilen kotio! Olin aivan kusessa, en pystynyt iltapäivällä tekemään oikein mitään. Yksinkertaisesti sattui niin kovasti. Täksi päiväksi pakkasin vähän ylimääräistäkin lääkelaatikkoon, varmuuden vuoksi. Kun vielä eiliset muutkin eväät olivat perin köyhät, olin täysin rojuna kotiin päästyäni. Suoraan sänkyyn, mutta pakko se oli ruokakin vääntää siinä tuskissaan. Ja syödä paria ällömakeaa höttömättöä. Alle heitin heti pari kipumömelöä. Olo alkoi parantua, kun sain syötyä ja lääkkeet vähän vaikuttivat. Siis vähän parantua. Ei, minähän en siis parane tästä (mikä ikinä tämä sitten onkaan kokonaisuudessaan) koskaan, että sillekin voipi naureskella ja olla vaikka läpeensä tyytyväinen. Olkaa!

No, Belgarion käy tänään postissa ja tämä saa uusia leikkitavaroita. On illaksi vähän puuhaa (jos pystyy)! Rapoa huomenna, jos onnistuu.

Tämä oli siis harvinaisen tyhjä ja mitäänsanomaton väninäpostaus! Minua edelleenkin vain särkee, sattuu ja juilii enkä pysty ajattelemaan juuri mitään muuta. Paitsi että, työpaikkoja lienee vuoden vaihteessa tarjolla useampia, repikää siitä, muahahh. V*ttu, työkyvyttömälle paskalle, prle.

---------------------------------------

Purrrrrrviska, kissit! Joo, mami kaatu sänkyy ku tuli himaa. Mä jo olin huali, kun mä itte nukuin toss soffan peiton alla enkä heti tullu pois. Ett miks se sinne meni ja mitä se teki. No nous se siitä ja alko väsää safkaa. Ja tiätty, jotai vihannesmättöö, mitää taaskaa kissill. Sain mä sitt uutta puukkimuanaa ja se oli heekkuu. Ja sitt mä istuin vähä aikaa illall partsill, ku suuliski vähä skriinas. Ett ei ollu paha ilta. Mutt toi mami, se on sillee kipee, ett ei sen viakuskaa voinu olla, ku se vaa luki ja puhu rumei ja sano, miss ei voi olla makoomass. Ei sitt voinu, ku mennä sen koipiste taane iha väärää paikkaa. Jäis nyt jo himaa, ei tommone oo enää orjalkaa normaalii. (Oletko itse normaali? toim.huom.) Nii ett ei se must mitää fotoikaa eikä semmost. Otin sitt aika iisist enkä kauheest kiusinu, iha snadist vaa hyäkin ja semmost tavisjutskaa. Ku se on kuiteski mami, niinku. Jäis ny kotii, mä löysi vaa tämmöse foton...

Kliffaa päivää hei kaikill ja huamisee.

---------------------------------

Vincent, ihan sama, taidan testamentata sinut taloyhtiön väestövastuuvelvoite-kissaksi!

Päivän slogan: Kipu ei kuulema tapa, mutta voisin ilmoittaa, että se kyllä ajaa sen partaalle!

Päivän biisi: Kipua ja tuskaa

Luettua: Minette Walters – Kuvanveistäjä, ai että, minä taas tykkäsin tästä. Tämähän on myös uudelleen luennassa. Niin kavalan kieroa! Onko totuus se miltä vaikuttaa vai se, mitä tutkijat saavat selville. Onko Olive vankilassa tosiaankin syyttömästi vai äärettömän ovelan juonen itse keksineenä. Suosittelen kaikille, hiukka puistattavan hyytävää luettavaa! Sopisi meidänkin hyllyyn, että kertoo jotakin Welhottaren arvostuksesta. Lisäksi minulla on kesken kaksi kirjaa, joista ei tässä vaiheessa mitään. Huomenna sitten molemmat samalla kertaa. Ovat niin eri tyylisiä, että on pakko lukeakin erikseen – toinen on matkakirjana nimittäin ,>

                                        

                                          VAIN VIINA HELPOTTAA KIPUJA!    

                                   ...mutta kun viina ei maistu eikä huvita juoda =O

MASENTAVA MAANANTAI - TAAS!

Arrgggh! Heräsin aivan /#%”!#¤!/)moiseen olkapääsärkyyn keskellä yötä. Johan eilen olikin hetken aikaa hyvä olo, sitä se tiesi... eli illalla oli kohtuuhyvä olla, mukava, tyytyväinen ja lämmin. Niin eikö tuo kipu iske, ilmeisesti nukuin tyytyväisenä jotenkin väärässä asennossa. Yritin sitten venytellä ja hieroa, ei se paljoa auttanut. En juuri saanut enää nukutuksikaan. Työarvaushoitaja on siis parin päivän päästä. Työkaverit kehuvat yhtä lääkäriä. Josko sitten pitäisi vastaanotille. Pitäisi kyllä muutenkin...

Kaikesta huomaa siis, että on maanantai. Olen edelleen sitä mieltä, että maanantait pitäisi peruuttaa. Edessä pitkä viikko täynnä töitä eikä mitään mukavaa odotettavaa. Ai niin – paitsi ne paketit. Uudet kengät, ne onkin pakko saada ennen kylmien aamujen tuloa. Lisäksi vaihdan makkarin värimaailmaa, joten toinenkin paketti on tervetullut. Joo, Welhotar sisustaa. Siirryn talveksi musta-valkoiseen, kun muut siirtyvät ns. lämpimiin väreihin. Tahtoo olla erilainen, eipäs kun – kaikki yökkärini ovat punaisia ja vihreitä, minut siis löytää helpommin sängystä *muahhahahh*.

Muutoin eilinen meni juuri niin ankeasti kuin sunnuntait aina. Otin päikkärit aina kun mahdollista eli ainakin kolme kertaa. Söin kertaalleen, mutta kaffittelin kyllä aina päikkäreiden jälkeen – tai ennenkin, en minä enää muista. Onneksi ei ollut mitään tärkeää tekemistä, kunhan makoilin ja lueskelin. Lepuutin koipia kävelykuntoon. Viitakko on vähän piristynyt. Tuossa kosteiden kelien aikaan kastelin sitä liikaa ja nyt se oli pienellä kuivatuskuurilla, vieläkin kasvit saivat vain tipan vettä ja senkin todelliseen tarpeeseen. Huutis-paketit on pakattu äärihyvin ja laputettu. Pakettikortit hoidettu ja rahat laskettu. Belgarion tulee joko tänään tai huomenna viemään ja hakemaan postiasioita. Hyvä! Täytyy muistaa jättää lappu, että kaapissa on piirakkaa ja keksejä... lapsiraukalle, joka joutuu hoitelemaan äiteensä asioita.

Eli tästä se on taas vain lähdettävä viikon alkuun. Onneksi on luettavaa ja ruokaa kotona. Aamupuuhana jälleen pyykkien keräily, korjaus ja viikkaus. Pesin eilen taas yhden pienen maton, kylppärimaton. Jostain syystä ne käyvät pyykissä usein, paljon useammin kuin mikään normimatto. Outoa, mutta käsittämätöntä. Iltapuuhasteluna ruokana tulossa – ylläri, ylläri – kesäkurmitsa-tomangi –hässäkkää ja tagliatellea ,D Niin ja tietysti luettavaa. HelMet on yllättänyt, nyt tehdään kuun puoliväliuutuusluettelo, johon lisätään tiedot loppukuusta, jolloin on julki koko kuukauden uutuudet. Hmm, no joo. Ei siitä hirveästi iloa ole, kun osan kirjoista olen jo selvitellyt muuta kautta. Hyvä idea nyt kuitenkin, palvelee se jonkin verran meikäläistäkin. Tulossa on iso pino kirjoja, pitäisiköhän pyytää Belgarionia noutamaan ne jo nyt vai jättäisikö lauantaiksi... taidan jättää lauantaihin. Minulla on nyt tarpeeksi luettavaa – turha ottaa niitä tänne seisomaan.

Welhotar katsasti jo viikon vaatteet, nyt siirrytään talviseen Polgaran siniseen ainakin hetkeksi ,D Kun on tuota valinnanvaraa, ehheheheh!

---------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrve, kavrut! Uaah, mäki goisi eile mamin kaa sitt melkee koko päivä. Enkä tehny typeryyksii, en ainaskaa muista. Juu et olin kilti. Ja hei, sain donarii. Toi söi jotai donarijutskaa ja mä sain melkee pual puukkii, siihe viäl normiruaka ja heekut. Hei, ei pahemmi olleskaa. Joo, joku tuala ehdotti mulle kavrui. Kyll se on nii, ku mami sano, ett mä en oikee tuu muide kissoi kaa toimee. En aina ees ihmiste. Must on semmone varotuslappu tuala HeSyskii, ett mä oon epäsosiskaaline ja vaiks mitä. Silti toi mami otti mut, mä olin lusinu siäl jo pual vuatta. Eikä kukaa halunnu kerta mua, ku mä olen tämmöne. Hmph. Ett en mä tiädä, voi olla, ett mä tulisi toimee ihan nuare kissaleidin kaa tai jotai. Mami ei kyll usko, en mäkää oikeestaa. Ku muutenki on aika vaikeet välill. En mä tarkota mamii, ku iha omii jutskei. Ois se tiätty hianoo, ett ois kissikavru. Hianoint ois, jos mami ois mun kaa jatkuvasti himass. Sillo me oltais kumpiki tyytyväisii! Siihe mun miälest niinku pitäs pyrkii. Ett multa pitäs kans pyytää joku lausunto. Ett mä tarviin mamii ja ett se on kipee. Mähä mamii enite nään! Mä tiädän kans enite, nih kerta! Nyt mami lähtee taas sinne töihi, ei voi mitää. Mä goisin sitt senki aikaa ja venaa sitä. Nou hätä, kyll mä saan mun aikan kuluu. Kyll mä leikin tääll itekseenki ja semmost. Ja kyll toi dörtsiki on sillee, ett jos mä välttis haluisin partsill, mä voin mennä. Mutt en mä taida, alkaa olla semmone sisäkissafiilis, tiätteks? Hei, mä tiän, ett te diggaatte mun nukkumiskuvii *tsihih*, ku mä oon sillo nii söde >o< Täss vaihteeks taas yks, mä goisin mein sekases punkas.

Ei ku viiko alkuu kaikill! Huamisee.

----------------------------------

Vincent, olisi ihana olla kanssasi kaiket päivät – jospa miettisit sen lausunnon kirjoittamista tässä viikon aikana!

Päivän slogan: Kissalla on tiettävästi yhdeksän henkeä – Welhottarella ehkä vain yksi...

Päivän biisi: Eilinen on mennyt

Luettua: Leena Lehtolainen – Harmin paikka, leidin toinen julkaistu opus. Kyllä, tämä on huomattavasti selkeämpi ja ansiokkaampi kuin viimeisin, sorry vaan. Tarina sinänsä ei ole kummoinen, eli kuristettu nainen, jonka murhaa Kallio selvittää ollessaan lakiaisaintoimistossa töissä. Koko Tapiola tuntuu jotenkin sotkeentuneen asiaan ja kaikki tuntevat toisensa. Klassinen päättely ja irralliset tapahtumat tuovat lopulta selkeän ratkaisun. Eli tämä ei ole ollenkas paha ja kesti jopa toisen lukemisen. Minä siis todistettavasti olin oikeassa – kirjailija on alkanut (ja saanut luvan) rönsyillä pahemmin, kurinalaisuus puuttuu, tosin uudemmat opukset ovat hiukkasen mielenkiintoisempia muutoin, mutta sotkuisempia ja hiukka haahuilevia. Sunnuntain pelasti uusin suomennettu Terry Pratchett – Carpe jugulum (tartu kurkkuun), vampyyrisuvun raikas motto jo vuosisatoja. Vampyyrit, uudenaikaiset sellaiset, saapuvat Lancreen ottaaakseen vallan kuningaskunnassa. Tämä ei kuitenkaan innosta noitia, jotka päättävät karkottaa vampyyrit omin avuin. Noidilla riittää pollalogiaa – onneksi. Lisäksi kirjassa tavataan vanhoja tuttuja lajeja, omituisia uusiakin. Welhotar piti tästä kovasti ja käkätti jo ensimmäisen sivun lopussa. Hulvatonta kielellistä iloittelua, aivan uusia kikkoja vampyyrien karkotukseen ja muuta mukavaa. Suosittelen kaikille, tosin ehkä edellyttää hiukkasen Kiekkomaailman tuntemusta, mutta sopineee aivan noviiseillekin. Ehdoton must syksyn kirjasadosta – korjatkaa äkkiä luettavaksenne! Uudelleen luettavana Minette Walters – Umpikuja. Acid Row, slummi tai lähiö, pahamaineinen sellainen, jossa eletään rajua elämää. Terveys- ja sosiaalipalvelut kuitenkin toimivat, mutta joku erehtyy pahasti ja paljastaa, että alueelle sijoitetaan asumaan eräs vapautunut pedofiili. Samalla katoaa pieni Amy. Lähiön sekavaiset joukot tiivistyvät ja päättävät iskeä erääseen asuntoon isommalla joukolla, asunnossa sattuu olemaan sairaskäynnillä lääkäri, joka jää pinteeseen. Joukkovoima huumaa, porukka on valmis vaikka tappamaan – tosin kohde ei ehkä olekaan oikea. Onko väkivalta oikeutettua ja missä on kadonnut Amy? Kierohko opus, suosittelen! Kestää uudelleen lukemisen mainiosti, voisi asustaa meilläkin, jos tilaa riittäisi.

                                            

                                                  KUMOTAAN TÄMÄKIN PÄIVÄ!

TAVANOMAISTA SÖNDAAGIN PAASHANJAUHANTAA

Voi että, mitä minä tekisin ilman Belgarionia? Tämähän siis toki on retorinen kysymys, mutta kyllä taas eilen oli onnekas olo (ja alkoi itkettää). Että sain kantoapua, kaupassa noutoapua hyllyistä, Belgarion vielä imuroi, kyseli olisiko muuta tehtävää ja lupasi vielä hoitaa postiasiat viikolla. Vei vielä mennessään valtavan kassin lasipurkkeja kierrätykseen sekä pari kassia roskia. Ziis, ei voi kuin kiitellä. Kummisetää ei ole taaskaan näkynyt pitkään aikaan, lienee ottanut jostakin nenuunsa tahi viettää muuten vain kosteampaa eloa. No, hiukka ottaa päähän, koska aikanaan Kummisetä lupasi, että hän auttaa-tekee-toimii, jos en pysty. Ja on tavoitettavissa. Eli, keneenkään ei pidä luottaa. Ei edes itseensä!

Kirjastosta hain vain jokusen varauksen, luettavaa on muutenkin tuossa ihan riittävästi – kerrankin ,D Ja kyllä sitä taas kuluukin, ei silti. Kaupat tarjosivat mukavasti oranssia, ei kun siis keltaista, eli ostin vähän broiskua jömmaan ja paria laatua leipää pakkaseen. Joskus kai sitä on syötävä jotakin muutakin, kuin tavanomaisia mättöjä. Muuten vain täydensin normivarastoja itselle ja kissille viikoksi, selvisimme aika pienillä kantamuksilla siis tällä kertaa. Asia kostautuu kyllä ensi viikoksi, se on varma. Lounaaksi suunnitelmien mukaan alkupalaksi Serkkujen kaalipiirakkaa, pääruuaksi lohiseljankaa (sen viime viikkoisen lohen perkeistä). Himskatin hyvää! Tosin asiantuntija ei olisi tunnistanut seljankaa, käytin jauhoisia perunoita, kun en viitsinyt ostaa erikseen kahta laatua. Eli seljanka näytti enemmän muhennokselta, vaikka siihen tulee vain pari perunaa. Päätimme Pojan kanssa pitää silmät kiinni, itse asiassa luimme molemmat, maku oli kuitenkin äärihyvä. Ja Vincent sai oliivisirunsa sekä seljankamaistiaiset. Tehdessäni apetta alkoi nimittäin hirvittävä huuto, kalan tuoksu ja oliivien ottaminen esiin sai kissasta esiin todella outoja, jopa ennen kuuulemattomia ääniä. Belgarion nauroi kippurassa, kun kissan käpälä kävi aina pilppoessani oliiveja. Mutta nyt se on todistettu, ei siis mikään satunnainen mielenhäiriö. Vincent pitää oliiveista, ystävät hyvät! Ruokajuomana itse tekemäni puolukkatuoremehu. En saanut mitenkään syötyä puolukoita loppuun, en pidä niistä oikein missään muodossa. Ei kun vähän keittämään, vain hetki, ja survomaan sihdin läpi. Aika herkkua ”tuore”mehua, kun lisäsin vielä vettä mukaan.

Josta tuli mieleen, että minun on aivan pakko hakea Iikkeasta ne kattilat! Ja vähän muutakin. Kirjoitin jo ilmon Iikkea-miitistä, mutta poistin sen. Ehkä palaan asiaan.... itse olen kuitenkin pakkomenossa sinne ehkä ensi kuun alkupuolella.

Belgarion sai mukaansa pari pakettia tofua, josta olikin kovin tyytyväinen. Lisäksi kauraryynejä ja pastaa. Kaura menee siis leipomuksiin, hän oli ehtinyt laatia jo kertomansa mukaan valtavan leivän eri seoksista kasaan. Ja hyvääkin oli ilmeisesti ollut. Laitoin meilinä teeleipäreseptin viikolla, odotin maistiaisia - päh. Lupasi hän joskus tuoda sämpylän tai pari, jos sattuu jäämään. Lisäksi tungin mukaan vähän valkosipulisavujuustoa ja rahkaa. Kyllä se avittanee vähän opiskelijan ruokaostoksia... hyvin se poika muuten pärjää tuon ruokapuolen kanssa, on jotakin oppinut. Yliopistolla tuntuu menevän ok, ei mitään erityistä. Tähän astihan asiat ovat olleet vielä kovin tuttuja. Ei muuta, mutta toivon hänen jaksavan ja olevan edelleen kiinnostunut. Väläyttelin vaihteeksi karmeaa kohtaloa Herjaamolla tahi Varastolla. Se saa ihmiset oudosti kiintymään opiskeluun tai omaan työpaikkaansa!

Tänään ei siis onneksi tarvitse siivota. Ei muuta, mutta jalat ovat äärikipeät, samoin oikeaa kättä särkee. Jalkoja sentään lämmittää ihanasti Ainot , se hiukka avittaa ketutustakin. Ei ole hyvin asiat siltä osin, ei. En saa nukuttuakaan kunnolla, aina särkee, jopa unen läpi. Kipulääke vaikuttaa vain vähäsen eli ei poista kipua, hiukka turruttaa vain. Kylppäriin piti taas raahautua aamulla seinistä kiinni pidellen erinomaisen hitaasti, hyvä ettei lattialle lirahtanut. No, omahan on lattiani ja tuskin siitä kosteusvaurioita olisi syntynyt. Ketuttaa. Päivityksen jälkeen on pakko yrittää lisäunta. 

Päivän toimiin kuuluu tänään viitakon hoitoa (vihreitä onkin vähän kuivateltu tuon kostean kauden jälkeen eli en olen niitä pahemmin kastellut), Huutis-tavaroiden loppupakkausta, vaatteiden etsimistä viikon ajaksi, jotakin ruokaa täksi päiväksi ja huomisen evääksi. Taitaa mennä donari-raikku –linjalle. Ei huvita sunnuntaisin paneutua mihinkään. Minä oikeasti inhoan tällaisia päiviä! Inhoan! Jäks!

---------------------------------------

Purrrrrrviska, kattiskat! Joo, ja taas toi ehti kertoo kaikki. Mä oisin kyll ite halunnu sanoo, ett ne vihreet oviilimylpyrät on hyvei, mutt niitäkää ei saa tarpeeks. Vaa semmosii tosi minibiittei. Mutt eile sain lohikalaa ja niit oviileit, iha vähä. Oli niiiiiiii hurrrrrjan hyvää, että. Ja sitt Poika tuli ja me oltii toss soffall ku broidikset ainaskii ja ootettii mami safkoi. Mä sain melkee maistaa Pojan piirakkaaki, mutt en sitt halunnukkaa. Se haisu melkee hyväll, mutt ei siin ollukkaa lihaa. Höh, taas mua huijittii. Muute ollaa sovuss mami kaa, mutt partsill ei enää voi olla. Vaan käväsen siälä. Mami meinaa, ett mä oon saanu raumoja siit Tuija-jutskast. En tiijä, ei huvita, ku siälä on kosteet ja semmost. Kuka siäll nyt viittii oleskella. Mutt hei, meill onkii lämpö päällä – nyt mä voin lämmitellä mun masuu toss patterin päälä. On seki sentää jotai. Ja saan välill ainaskii heekkui. Eilenki tuatii jotai uutta kaakkii, ei mami näyttäny, mutt se pussi putoss vahinkoss sen jömmast. Iha outo, enne nähnykkää semmost! Toivottavast ne on hyvei kans. No tota, nii, yks piän vahinko, näykkäsin tuala sänkys mamii handust. En tiijä miks. Ja sitt yriti hyäkkii sen koipisii, ku se meni goisii. Pahus, ku se jostai syyst osaa ennakoida sen, ett mä meinaa hyäkkii, törmäsi melkee seinää ku se ehtiki nostaa koipesa sänkyy. Mä laski siihe, ett sen koipiset on kipeet eikä se ehdi. hmph! Ai nii, me ollaa esitelty kaikki mein asukit, mutt mä en muista onks tätä kaiffaa esitelty. Ett esitellää sitt nytte. Tää on ollu taloss jo enne mua. Sen nimi on Henry. Mami sano, ett jos joku hiffaa miks, se taputtaa (mä en tajuu täst mitää, toivottavast jonku orja tajuu!). Tää on semmone hiljane kaveri, jonka mäki jätä rauhaa iha suasioll. Se on vaa olemass, iha ku Anselmus. Mutt toi Henry on tommone hiljane ja jäyhä, mutt kova kavru. Nii ett on mull frendei tääll himaskii. Täss sitt niinku Henry livenä...

Mä tahon nyt muanaa, mamiiiiiih! Hei, kliffaa söndaagii kaikill ja huamisii!

-------------------------------------

Vincent, jatkuvaa märinää taas jostakin. Lautasella on ruokaa, raksuja kupissa, toisessa kupissa vettä. Kalkonit ja kahta lajia kissikarkkia on tarjottu. Mitä ihmettä vielä puuttuu?

Päivän slogan: Todellinen yksinäisyys on sitä, että huomaa pölykoirienkin jo karttelevan taloutta!

Päivän biisi: What Good Can Drinkin’ Do

Luettua: Harrastin hiukka nopeaa uudelleen luentaa eli Eppu Nuotio – Musta sekä Kosto. Ei olisi tarvinnut. Sen verran simppeliä tekstiä, että ei kaipaa uusintakierrosta. Muistaessani yritin selvittää sitä pizzojen kohtaloa, ei selvinnyt vieläkään. Joten se siitä. Sopivaa luettavaa simppelin rikoskirjallisuuden kavereille, helppolukuista esim. kipeänä tai väsyneenä. Eivät muuta meille, eivätkä tule muuten käymäänkään enää! Leena Lehtolainen – Väärän jäljillä eli uusin opus. Pidin leidin ensimmäisistä kirjoista, mutta, mutta... Mitenkäs sen nyt kauniisti muotoilisi. Tämä ainakin olisi ollut reippaan karsimisen tarpeessa, kustannustoimittajaaah, hohoi! Liikaa monimutkaisia ja asiaan liittymättömiä tapahtumia, mausteena vielä ne tyypilliset omat aatteet ja ajatukset. Tarina sinänsä kohtuullinen, urheilua, duupparia, rahaa - mutta auttamattoman epäuskottava. En kovasti pitänyt, palautukseen heti eikä taida käydä toista kertaa täällä. Aion muuten lukea seuraavaksi yhden Lehtolaisen vanhemman opuksen, ihan vertailun vuoksi. Että olenko minä oikeassa vai oikeassa? Rapoa seuraa. Eli tätä uutuutta en nyt suosittele kuin Lehtolaisen vannoutuneille faneille ja yleisestä kirjapuutoksesta kärsiville.

                                            

                                       JONKUNLAISTA PÄIVÄÄ VAAN KAIKILLE!

ARVATKAAS, KUKA KÄVI KYLÄSSÄ JA MIKÄ ON VINCENTIN UUSIN HERKKU?

Terveisiä unista (joo, vain yksi u-kirjain eli lukekaakin oikein) – oli kivaa! Kuten lupasin, menin eilen illalla pizzan jälkeen iltapäikkäreille ,D Semmoinen pieni pakastepizza tuunattuna antoi hyvät 2 h sikeät unet. Haahuilin vielä vähän aikaa herättyäni teeskennellen jotakin, lueskellen ja seurustellen karvatakamuksen kanssa, keitin kaffet ja söin ällömakean keksin. Sitten vedin 4 mg:n Sirdaludin ja sainkin taas lisäunta. Tosin tuo oranssi olio ei pitänyt siitä ja herätti pariinkin otteeseen. Silti – nyt on nukuttu vähän enemmän. On vähän parempi olokin. Kun tässä vielä tämän päivän ja huomisen päikkäröi, olenkin iskussa *ehehheeh* ensi viikolla.

Ei silti, olin minä eilenkin Varastolla oikein iskussa. Ainakin silloin, kun oli töitä. Pahempi olisi, jos ei ole mitään tekemistä. Silloin vasta väsy alkaa painaakin. Taksokyyti on välillä kovin unettavaa myös, onneksi siellä voi nukkua ,D Työkaverikin palasi plunssalomalta pirteänä. Lupasi jäädä nyt töihin jo pidemmäksi aikaa. Hyvä, ettei tule kesken töihin ja sairastuta muitakin... Ei mitään normaalista poikkeavaa siis Varastolla. P-P ruoskii edelleen joukkojaan, kannusteita ei näy eikä kuulu. Ei edes kiitoksia. Tosin turhaahan nekin olisivat, mutta silti. P-P käy hiukka kuumana, kun osasto ei täytä suunniteltuja tavoitteita... syynä tuo työntekijöiden vähyys (siis silkka puuttuminen) ja se, että asiat vievät aikaa ja ovat hankalampia kuin on oletettu. Eihän se työntekijöiden vika ole, mutta keidenkähän selkänahasta tuokin revitään – kysyn vaan!

Täällä residenssissä ei ole tekeillä kummempaa. Postista olisi haettavaa ja vietävää, mutta Belgarion lupasi hoitaa sen ensi viikolla. Tulossa kengät ja maattavaa, menossa Huutis-osastotavaraa. Pitäähän sitä jotakin ostaa, jos kerta saa jotakin myytyä, eikö? Ai ei vai, minä kun luulin. Tänään normaali roudausretki Belgarionin kanssa, tod.näk. ei mitään erikoista. Tai olisi, paljonkin, mutta ei huvita eikä jaksuta. Eli vain pakolliset viikon eväät itselle ja kissalle. Ei muuta. Kirjat tietysti, mutta ne ovatkin oletusarvo eikä niitä siis tarvitse erikseen mainita. Mietin taas, mitä tarjota Pojalle lounaaksi. Täytyy jättää hänelle itselleen vain valittavaksi, en minä nyt tofusta ala mitään vääntämään, koska aion luovuttaa sitä hänelle pari pakettia. Kokeilkoon itse! Taidan luovuttaa muutakin elintarviketta, saisikohan sillä varjolla pummattua siivouksen? Joten fisua tms. on varmaan tarjolla tai tekaisen lohiseljankan... hmmm, ei pahempi ideo. Welhottaren lohiseljanka on muuten äärimmäisen hyvää *vinks*, jos tulette käymään, voitte tehdä tilauksen etukäteen. Sen kanssa sopii tarjottavaksi esim. Serkkujen kaalipiirakat, mmmm. Tulipa nälkä. Ai niin - pakko kertoa -juttu: Vincent on rakastunut oliiveihin, tavallisiin halpisoliiveihin. Ainahan karvapylly on kieli pitkällä tsekkaamassa keittiötekemisiäni. Eilen tuunasin pizzaan vähän oliiveja mukaan. Kun nyt vonkuna oli sitä luokkaa, annoin pienen sirun oviilia ja naureskelin itsekseni. Naureskelu loppui siihen, kun Vincent halusi lisää, lisää ja lisää. No, annoin pari pienen pientä palaa, mutta eihän tuota suolaa mahdottomasti voi. Eli - minulla on kissa, joka pitää mm. oliiveista =O Enkö ole jo aikaisemminkin maininnut oranssien kissojen omituisuudesta? Vielä nukkumaan mennessä käteni nuoltiin, vaikka ne oli pesty jo useampaan kertaa. Oliivien haisu lienee ollut tallella...

Taidan mennä kohta taas ja vaihteeksi pitkälleni. Tämä päivitys on nyt kyllä taas niin tajunnanvirtaa kuin olla ja voi. Ei mitään järkeä – mutta onko tässä yleensäkään; lokittamisessa, olemisessa, maailmassa?!

----------------------------------

Purrrrrrviska, katit! Toi orja, siis mä en tajuu, orja vaa goisii tai sitt lukee. No, seurustelee se joo, mutt ei se jaksu tarpeeks ja mull ois tarvis. Siis johonki tarvis, en tiijä mihi! Mull on seuran puute, jos se nyt tulis sänkyy mun kaa ees jutskaa. Eikä siis ku kyllähä se aina jutskaa ku ollaa sänkyss, mutt silti. Mä tarviin hurrrrrjan paljo paijatust ja sillee. Ku en oo viälä oikee toipunu mein siit isost riidast niinku. Ja ilmatki on muuttunu. Mutt hei yks tosi hiano juttu – meill on hei lämpö pääll! Voi maata toss tsögen patteri pääll ja siält tulee lämmint niinku. Hianoo, se on nyt mun ykkösmesta. Masuu lämmittää tosi ihanast, tulee hyvä olo! Safkaks on jotai riistajutskaa, se on jo kuivunu. Jäks, en syä, kuivaa en syä. Mamiiiiih, laita uutta semmost! Ja mä näin ett se tsiigas jotai raksukuvei tai semmosii, mulle niit sitt siält kaupoilt. Kliffaa ku Poika ja Reppu on ainaskii tänää tuloss. Mä saan taas olla siin, mmmm. Kliffa päivä vissii tuloss, ku nyt ensi sais sen oikeen muana! Ei mullakaa oo tääll mitää ihmeellist. Tylsää olla päivisi yksi himass, hei! Ja odottaa, ett orja tulee, vaiks se aina yllättääki mut goisimast. Ihme jutska. Mull on tylsää, vaiks mä goisin, mutt oikeesti on, siis mä luulisin >o< Juu ei oo otettu fotoikaa, ett tämmöse löysi. Tuli iha vähä yhet kavrut miälee, tsihih... ei paljo, mutt kuiteskii.

Kliffaa viikendii kaikill, olkaas kunno kissoiks sitte!

----------------------------------

Vincent, onko sinulla varaa pyytää muita olemaan kunnon kissoiksi?

Päivän slogan: Noin neljäsosa kivuista häviää jo nukkumisen avulla, MOT.

Päivän biisi: Pain

Luettua: No, sitä eilistä Scarlettia tässä on lueskeltu. Täytyy myöntää, että siinä on kuitenkin pienehkö ripaus Tuulen viemää –kirjan henkeä. Eli ei ihan pahinta mahdollista, mutta aika kamalaa kuitenkin. Luen sen loppuun tässä aamun mittaan. Lisää kirjoja odottaa, monta mainiota opusta – ihanaa!!!

                                        

                                           LAISKAA LAUVANTAITA VAAN!

SE ON PERJANTAI, LOPULTAKIN *VÄÄNTELEHTII YMPÄRIINSÄ*

Kiitos, kiitos ihan kuka tahansa – sekä kaloista, että viikonlopun alkamisesta! Tämä viikko on ollut niitä ääripitkiä, kyllästyttäviä, särkeviä ja hankaavia kaikinpuolin. Että viikonloppu onkin tarpeen. Saisi edes vähän nukkua, päikkäröidä taas tarpeekseen. Ihan pitäisi pari asiallista asiaakin saada aikaiseksi. Saa nähdä, onnistuuko vai jätänkö kylmästi tekemättä.

Koivet ovat sanomassa sopimusta irti, kohta lienee sairiksen paikka. Nyt viiltelee jo reippaasti, ihan normikävelyssä Varaston käytävillä. Koivet myös pettäilevät vinkeästi alta, jos astuu vähänkin sivuun. Ja tottakai – ovat sikahemmetinkipeät. Ensi vkolla on työarvaushoitaja, jotenkin on jo etukäteen vähän negatiivinen olo. No, jäkättäköön taas, kyllä minä tiedän, mitä asiaa hänellä on. Eivät ple antaneet labratuloksiani puhelimitse, kun kysyin. Höh, minä olisin vain halunnut tietää. "Emme voi, lääkärin on ne tulkittava ensin!" Pirulauta, minä yhtä kandin planttua vastaan milloin tahansa. Labroissa ei pitäisi olla erikoista. Mutta Minä Itse olen hoitajille ongelma – aina! No, se on vasta ensi viikolla...

Varastolla normityö jatkuu, P-P ruoskii väkeään tehokkaampaan toimintaan (meillä on jatkuvasti yhden työntekijän vajaus ja nytkin pari pitkällä sairaslomalla) saadakseen tilastot kauniiksi. On sekin, että tällaisia asioita tilastoidaan. Käytännössä se on mahdotonta, erilaiset asiat vievät eripituisen ajan selvitäkseen ja saadakseen päätöksen. Mutta kyllä P-P yrittää. Jos se olisi vain hänestä kiinni, mutta kun muut luulevat, että kaikilla meillä on omakin elämä ,D Syysplunssa kaataa kovasti väkeä myös Varastolla. Ja lähellä taas esimerkki miten käy, kun ei pysy kotona vaan tulee sairaana töihin. Työkaveri oli 3 pvää pois ja tuli sitten viikonlopun jälkeen töihin. Kröh, krääh, punaiset läiskät poskilla. Patistin lekurille ja keuhkoputkissahan se muhi, lääkekuuri, sairasloma jne. Että pysykää kotona plunssaisena se kolme päivää, hakekaa todistus, jos on pakko. Jos olo on paha, menkää oikeasti lääkäriin hakemaan antilooppikuuri tms. jos tarpeen. Älkää, kiitosta vaan, tulko tartuttamaan sitä meihin muihin! Ainakaan minuun, minulla on jo riittävästi vaivoja ilmankin.

HelMet on nyt kiva, saa usein sähköpostia, muahahah. Saapuneet varaukset tulevat nyt tiedoksi meiliin eikä enää tule lainkaan sitä paperisaastetta. Hyvä! Odottamassa on jokunen kiva opus, lisää myöhemmin. Ja vinksuna, että uutuusluettelot eivät ole luotettavia. Kuukauden aikana ehtii tulla paljon uutta kivaa, joten vietän paljon aikaa etsimällä haulla vasta äsken tulleita kirjoja ,D Kiusa se on pienikin kiusa.... ei vaiskaan, en minä kiusata halua. Minä luen hyvin nopeasti uutuudet alta pois – aina. En jömmaile niitä kuin ehkä korkeintaan viikon tai vähän yli. Että älkää minua syyttäkö, jos joudutte jonottamaan haluamaanne kirjaa.

Huomenna on jälleen tiedossa roudausretki Belgarionin kanssa, kirjastoon ja kaupoille. Hah, yksi uutuus on tulossa myös Belgarionille. Ja vinksuna, Liiterissä on lemmikkipäivät! Tarkistakaa tarjonta, hyvältä näyttää. Kaikki muut Liiterin kissanmuonat ovat olleet Vincentin mielestä hyviä, mutta normipurkkiruoka ei ole kelvannut, siinä on ollut joku outo maku (hänen mielestään siis). Minä käyn vain hakemassa viikon normiruuat, en sen enempää. Siitäkin tulee jo liikaa tavaraa, mutta viikko on pitkä aika. Ja pitäähän tuota opiskelijanplanttuakin jotenkin avittaa... ostin Serkuista jo juustoa ja kohukkeita ym. Käykääpäs nyt siellä puodissa, eikö?! Vai teenkö tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä =b

Tänään, kun tulen kotiin, menen joko heti nukkumaan tai käväytän uunin kautta pienen pizzan! Sitten joka tapauksessa yritän antaa unen tulla! Minä olen reporättipoikki joka tavalla. Ehkä pizzan päälle nautin sellaisen mömmösekoituksen, että uni tulee joka tapauksessa!

--------------------------------------------

Purrrrrrve, kaiffat! Joo, ollaa mami kaa aika hyviss väleiskii jo. Mä eilenki goisin sänkyss, niiden paprui ja muavi väliss. Enkä tehny mitää tyhmii jutskei. Tääll kävi joku hyyppä tsiigaas mun basee ja semmost. Mun piti vähä pomottaa, ett katoin, mitä se duunas niinku. Putsi niit ilmavaihtojutskii. Hyvä, ilmaa siäll tartteeki. Ja sitt mä goisin siihe asti, ett mami tuli. Sain joo muanaa ja heekkui. En mitää ihmeellist, ku sill on vaa sitä omituist valkost mähnää ja tatttarii. Ei kissit semmost syä. Onneks tuli kalkonii sitt. Sitt se söi jotai makeet höttöö. Ei käy sekää. Tuli onneks napikoit. Niinku nyt aamulkii. On meill melkee kaikki taas ok, mä goisin yät mamin koipisien viäress ja häiriköin sitä täss nytkii. Meinaan tonne sänkyy vetää aaamutirsoi. Mami kyll kattoo vähä siihe mallii, ett pitäis ensi käydä laatikoll. Höh! Se on sitt epäileväine – mutt se onki ihmine. Eikä oo otettu taaskaa fotoi, tämmöne piti iha käydä hakees. Ihan ku mä, iha tosi - siis mä tsiigaas tätä konet noi suulisjutskat pääss - eiks?

Hei, se on viikonloppuu vaa kaikill, huamisee!

----------------------------------------

Vincent, kun pyörit siinä peittokasassa, en ole ollenkaan varma, mille asialle teet paikkaa; alatko nukkua vai teetkö kakkiskierrosta!

Päivän slogan: Piru teidänkin hauskanpitonne periköön – mikäli minä en ole siinä osallisena!

Päivän biisi: Skitsofrenia

Luettua: No juu, olihan tähän tartuttava, kun eteen käveli. Luen sen tänään loppuun jossakin vaiheessa. Hömpämpää hömppää ei juuri voi olla eli Alexandra Ripley – Scarlett, jatkoa Tuulen viemään. No joo, tässä on vähän enemmän otetta kuin siinä Rhettissä. Mutta silti, ei, ei ole meikäläisen suosikkitavaraa. Viehättävää tässä on vain kirjan paksuus ja se, että sitä silti voi lukea sängyssä. Vain mahdottoman hömpän kavereille. Kunnon linkkiä ei löydy, halukkaat etsikööt itse, jookosta, jooo... Meillä tämä käy ehd. viimeistä kertaa. Nih kerta!

                                          

                                              PERJANTAIN PAHEITA VAAN!