MINUN PITÄISI JÄÄDÄ TÄNÄÄN LOMALLE...

 

 

mutta ei se nyt vielä eilen lähtiessäni ihan satasen varmaa ollut kuitenkaan. On se kyllä hassua; sitten kun alkaa tapahtua, tapahtuu ihan hurjaa vauhtia kaikki yhtä aikaa. Eli paperit on tehty, työmäärä sovittu (se 20,01 h/vkossa!), laskettelija laittaa viralliset paperit eteenpäin.

 

Sen verran siis tietoon, että virallisesti aloitankin vasta 1.2.12 (hieno valinta, eikö?). Sitä ennen pidän nyt n. 5 vkoa lomaa eli palaisin töihin marraskuun loppupuolella. Siitä tammikuun alkuun teen jo vajaata viikkoa siten, että kaikki tottuvat siihen (eli olen paikalla ma – ke) ja pidän to-pe lomaa. Pidän tammikuussa vielä lomapätkän ja loppukuun teen taas vajaata viikkoa. Näin saan optimoitua jo ansaitsemani lomat lähes kaikki eli käytettyä ne, ainakin melkein. Vähän jää pesämunaksi kesäksi... Olisivat ne rahanakin osan maksaneet, totesin vaan, että verottaja kahmaisisi siitä niin paljon, että käytännössä ei kannata kiusata itseään ja harmitella. Mieluummin löperehdin kotona ja nukun *wirn*. Siitä kun ne eivät ole vielä keksineet verottaa. Hommatkin ilmeisesti tulevat hoitumaan kohtuullisesti, vaikka tämä nyt näin meneekin. Ei paha, eihän?!

 

Nyt on vaan hirmusti vielä asioita tekemättä, siis semmoisia tähän lomaan ja osa-aikaisuuteen liittyviä. Toisaalta, nuo asia-asiat ehtii vielä marraskuussakin. Vero- ym. jutuilla ei tod. ole kiirekään vielä. Kunhan nyt hoidan itseni järjestyksessä pois kustannuspaikalta ja muistan ottaa mukaan kaiken, mitä tarvitsen ja hoidan jonkun kastelemaan viherviitakkoa työpaikalla. Ehkä se olisi sitten siinä, en jaksa enää edes ajatella – olen tehnyt listoja ja kruksaillut niitä, mutta aina jotakin jää... Ähh, mitä ei ole, sitä ei sitten tarvita!

 

En minä nyt oikein muuta osaa sanoa. Ajattelin tänään ottaa vähän kuppia, kun pitää käydä postissa ja kaupoilla kuitenkin. Samalla voisi käydä Oklassa. Ja hakea jotain tosi hyvää mättöä ;D Ihan vaan, koska minä olen sen arvoinen! Ja kissille kans! Koska kissikin on sen arvoinen.

 

 

 

Päivityksiä lupaan aina, kun koneelle kykenen. Josta tulikin mieleen, että jossain vaiheessa varmaan tulee pakkokatkoja muutenkin. Uusi kone on viittä vajaa kasassa... vain pari juttua puuttuu ja Belga! Sitten alkaakin tapahtua, toivoo tämä ja peukuttaa. Eli saan ihan The Pojan kokoaman koneen itselleni, plittanalla näytöllä ja aika pienellä näppisellä (nakkisormeni tykkäävät matalista ja pienistä näppiksistä jostain syystä). Yhtä ja toista tarpeellista hain Varaston alakerran roskishäkeissä, voi jestas! Vielä paketissa olevia piuhoja laatikkosotalla – oikein pahaa teki. Näppiksiä erilaisia ja vaikka mitä, hmph. No, eivät ne kaikki meidän Varaston ole, on siellä muidenkin. Ja ovat sieltä muutkin jo evakuoineet tarvitsemaansa, mutta paljon on jäljellä! Harmittaa jotenkin... tekisi mieli laittaa johonkin iso ilmo, että tulkaa hakemaan pois. En kyllä taida uskaltaa ;)

 

No, eipä tässä ihmeempää – tällä mennään nyt tässä vaiheessa. Hirmusti olisi kaikenlaista posti- ja häsläkkähommaa, mutta ehkä ne jossain vaiheessa ehtii hoitaa pois kuleksimasta nekin. Nyt kaffelle ja äkkiä, sillä kirjoittaminen kangistaa nopeasti!

 

 

 

POLKA, MELKEIN VAPAA SIIRTYMÄÄN OSA-AIKAELINKAUTISEEN!

 

 

JATKAMME ILMOITUSLUONTEISIA PÄIVITYKSIÄ

 

eli ei mitään kerrottavaa. Eilen ei voinut / pystynyt / kyennyt tekemään mitään minkään asian eteen. Upo oli poissa ja lupasi poiketa illemmalla eli työajan jälkeen kustannuspaikalla. Joten tänään olisi sitten luvassa ehkä jotakin!

 

Toivon erinomaisen kovasti saavani ensinnäkin ne paperit kuntoon; ne hallintopuoli kyllä lupasikin hetikohta. Eli niistä ei ole mitään sanottavaa. Sen sijaan tuo loman pitäminen on asia erikseen eli työnantajallahan on oikeus puuttua siihen, miten se pidetään. Minä nyt toivoisin pääseväni aloittamaan nyt ja palaavani vasta joulukuussa. Saisi edes pidettyä yli puolet pois. Loput jäisivät sitten keväälle.

 

Toisaalta se tarkoittaa sitä, että on oltava suht laatuisa lomitus ja kyllä se kohtuullisesti on toiminut. En minä sillä, lähinnä aikataulua mietin. Mutta kun kaikilla on tapana pitää ne tylsät j-pyhät vapaata, eiköhän tuo järjestyne... Eli siihen tarvitaan Upon ja Ylemmän Tahon puolto.

 

Lisäksi vähän työnjakoa täytyy tarkistaa eli osa hommista on jaettava osastolla muille, mikä ei tuottane hankaluuksia. Muistattehan tämän erään leidin, josta jo olen kertonut. Koska hänellä on aina paljon aikaa puhua puhelimessa ja seurustella tuntisotalla muualla ja kävellä yhdentekevien paperipinojen kanssa ympäri taloa, hän varmaan ihan iloisena ottaa vastatakseen muutamassa pikkuhommasta *kiero wirn*. Niin minä ainakin asian esitän tänään.

 

Kävin jo eilen Serkuissa hakemassa jömmamuonaa, sellaista, mitä ei muualta saa. Pitänee vielä poiketa tänäänkin siellä. Huomenna käyn päivällä ViiVoanissa, kun on matkoja vielä jäljellä tälle kuulle. Saan samalla täydennettyä sitäkin puolta varastosta. En minä muuta, mutta ettei joudu mieliteoistaan luopumaan; Serkkuin valkosipulijuustoa ja suklaata sekä ViiVoanin osterikastiketta sekä muita mausteita on aina oltava varastossa saatavilla, edes vähän. Muuten tulee kyllä toimeen normivarannoilla. Tofua toki on ostettava myös, ainakin vähän.

 

Muutkaan asiat eivät edenneet eli piuhaa koneeseen ei heti löytynyt, eikä siis edes asioista vastaavaa kaveria. Näytön olen jo löytänyt, maksaa kaksinumeroisen rahan, uusi siis. Ei paha. Lisäksi näppis ja hiiri, jos ostaisi nekin uutena. Itse asiassa minulla on 20 juuron lahjakortti erääseen paikkaan ja voisin käyttää ne siihen yhdistelmään aivan mainiosti. En minä nyt mitään muutakaan oikein sieltä kuvittele tarvitsevani. Tai, no, paljonhan sitä voisi – mutta kun vähemmälläkin selviää. Tärkeintä olisi saada vaan pöytäkone kuntoon eli toimimaan asianmukaisesti. Loppu pitää huolen itse itsestään, toivoo tämä.

 

Vinski on väsynyt, minä olen väsynyt – me tarvitsemme molemmat lepoa! Vapaata ja aikaa nukkua silloin kun huvittaa, vaikka keskellä päivää. Vaikka useamman kerran, jos siltä tuntuu. Kesäloma meni osittain sairiksella. Sen jälkeen on ollut kai kerran muutaman päivän loma, jolloin vain tein rästihommia kotona ja lueskelin. Ja sitten sairaslomia, hmph. Eli ei tässä ole semmoista ns. oikeaa lomaa ollutkaan, ei edes kesällä. Jospa nyt edes onnistaisi! Pitäkää tekin peukkuja, jookosta?

 

Tämä lähtee nyt kaffittelemaan ja Varastolle odottamaan Upoa. Sen jälkeen voikin alkaa soitella erinäisistä järjestelyistä ja se voikin olla vähän hankaavampaa.

 

 

 

POLKA – HANKALUUKSIA AINA TILATTAVISSA!

 

 

IHAN LYHYESTI VAAN, ETTÄ

kyllä jaksaa ottaa päähän. Olen niin orientoitunut siihen, että pääsisin kohta lomalle. Vapaalle. Ettei vaan aina sairikselle. Että voisi vähän ottaa vaikka kuppia – se olisi juuri nyt tarpeen. Suoraan sanoen, tekee ihan sairaasti mieli muutamaa siideriä tai jotakin alkopitoista!

Varsinkin kun Hörhö käväisi eilen kääntymässä. Heitin ulos. En kestänyt ensinnäkään katsella ja toisekseen kuunnella. Kunto oli Mr Too High –luokkaa, en tiedä olinko enemmän kateellinen vai kettuuntunut. Mutta ei auta, muutama homma on hoidettava, on ihan pakko. Ainakin keskiviikkoon asti on oltava töissä.

 

Voi kun pääsisikin sitten jo lomalle! Näin minä esitin jo viime viikolla, toivokaa tekin, että se toteutuisi. Minulla olisi muutakin tekemistä, semmoista vapaa-aikaan liittyvää höperehtimistä...

 

Lisäksi residenssissä on niin kylmä, että eilen ruiskun jälkeen piti vetää talvitakki päälle ja kömpiä kahden peiton alle kissin viereen. Ja kissikin vääntäytyi tunneliin selkäni taakse, sekin ressukka paleli. Hrr, kylmää ja kosteaa. Argh! Nyt kaffetta ja mömelöitä ja taksolle. Hmph!

 

 

 

POLKA, JOKA LÄHTEE TAAS PALELEMAAN TAKSOMARKKINOILLE!

 

TÄMÄ ON TAAS NIITÄ PERUTTUJA PÄIVIÄ ALLAKASTA,

 

 

joten turha odottaa mitään radikaalia päivitystäkään. Normilla mennään, taas. Pakkotöitä on tehtävä residenssissäkin eli imureeraus, eväksiä pariksi päiväksi, pakkoruisku ja semmoista. Laitettava listaakin, mitä on ehdittävä hoitaa heti huomenna pois kuleksimasta, kun pääsee varastoaikaan puuhastamaan eli tsekattava melkoisen monta asiaa osikseen liittyen.

 

Eilinen oli aika tuottoisa päivä. Sain Belgan vikiteltyä kiipeilemään eli seinäkelli sai uuden patterin eli aikakin on selvillä ,) Lisäksi lokinpaashat hävisivät pyyhkimällä ja uusi linnunpelättikin sai paikkansa roikkumaan keskelle parveketta. *muahhahh* Joku varmaan vielä ilmineeraa minut julkisivulautakunnalle – sen verran omituisesti parvekkeeni on nykyään sisustettu (vai pitäsikö sanoa ulkoistettu). Lisäksi katsastimme uudelle koneelle sopivan näytön, Varastolta voipi löytyä piuhoja kotitarpeiksi. Hiiri ja näppis taitavat löytyä joko minulta (no hiiri ainakin) tai Belgalta. Eli homma etenee siltäkin osalta. Eilen sain nimittäin matolaatikon kaatumaan illalla n. x 8 yrittäessäni sijoitella paria tekstiä framille. Ja vaikka automaattitallennus on päällänsä, aina siitä jokunen juttu kuitenkin katoaa, grrrrrr. No, sain senkin kuitenkin tehtyä, kiltti minä. Kun sain vielä toimeksi istuttaa kolmet viherviitakon alut, jotka ovat odottaneet pitkään, kaikki tärkein onkin tehty. Uusia alkuja tuli mm. punaisesta joulukaktuksesta, aasinkorvasta sekä oikeasta posliinikukasta! Jep...

 

 

 

Elävien lennokkien peljätti livenä ;D 

 

Lounaaksi tein tosi hyvää seljankaa, koko kattilallinen tuli syötyä ja varsinkin opiskelija kunnostautui asiassa :D Kun sen päälle oli vielä tarjottavana vähän ohennettua rahkaa kera piparjuuren, oli se minustakin kyllä hyvää. Vaikka taas itse kehunkin. Tänään jotakin simppeliä ja riittävää eli evästä Varastollekin alkuviikoksi.

 

Muuten ei siis erikoista. On se hyvä olla vapaalla! Molempina aamuina olen saanut nukuttua uusiounet sekä eilen vielä iltapäiväpäikkärit kaffen jälkeen. Viime yökin meni jo paremmin, kun troppasin asianmukaisesti ja oikeaan aikaan. Sitä ei työpäivää vasten oikein voi tehdä. Eli lääkitystavat tulevat muuttumaan osiksen myötä myös jkv, tod.näk. niin, että osa jää jopa pois :o Tai ainakin ajoitus tulee tasaisemmaksi. Ei paha sekään.

 

Muuten on vain kerrottava, että minulla on erittäin korkeita – sortumaan pyrkiviä – pinoja kirjoja. Kirjastosta suurin pino, sitten tuota muutakin luettavaa. Hyviä opuksia ja paljon. Tämä on siitä kovin ilokas, eipä tule ainakaan tylsää hetkeä.

 

Eli jospa tästä keittämään uusiokaffet, riipimään yhden piärynän (joo, niitäkin oli taas tarjolla alle juurolla kilo) sekä lueskelemaan jotain. Vielä ei kehtaa aloittaa normipuuhastelua. Joidenkin naapurien mielestä tähän aikaan näemmä vielä nukutaan, vain parissa akkunassa näkyy valoa. Minulla parvekekyntteli vielä palaa hiipuen; nätin näköistähän se ja kuivattaa myös parvekkeen eloa, mukavaa tuokin.

 

No, Varasto kyllä kutsuu jo angarasti. Taksotkin on muistettava tellitä koko viikoksi varmuuden vuoksi.

 

 

 

POLKA, JOKA JO HAAVEILEE KUNNOLLISISTA UUSIOUNISTA USEAMMINKIN!

 

ÄKKIPIKAISIA PÄÄTÖKSIÄ

 

vaativat meikäläiseltä eilen. Eli tämä osis eteneekin nyt harvinaisen nopeasti, lähinnä lomapoliittisista syistä. Taitaa käydä niin, että olen töissä ensi viikon ja jään sitten muutamaksi viikoksi lomalle! Ai, että miksi? No, osiksella lomaa kuluu siten, että pidettyjä viikon 2 työpäivää kohti (siis jos pidän ne työpäivät lomaa), kuluu koko viikko (eli 5 pvää) lomaa. Epäkiva ylläri, samoin lomarahojen määrä ja maksu. No, se näkyy vasta kesällä.

 

Palkanlaskettelija oli kuitenkin laskenut, että minun pitäisi olla töissä n. 20 h viikossa, jotta saisin sen maksimaalisen hyödyn palkasta ja osiksesta. Tämä tarkoittaisi 7 + 7 + 6 h työpäiviä ma – ke. Tämä siksi ,että ”kone” ei osaa laskea (muka) ns. poikkeavia työaikoja oikein *huokaus*, niistä pidetään käsikirjanpitoa ja sen tekee jokainen itse – ei se iso vaiva ole, olen tehnyt niin aikaisemmissa keikkapaikoissa. Ei paha, esitin tämän Upolle eikä hänelläkään ollut asiaan sanomista. Lomistakaan ei sen enempää kuin että minua tarvitaan kipeästi j:n tienoolla pariksi viikoksi kustannuspaikalle. Juu, silloin on ne prleen kiiruisat ajat ja muut haluavat olla lomalla. No, minullehan tuo sopii!

 

Näillä näkymin siis sopimus työnantajan kanssa kirjoitetaan heti alkuviikosta ja laitan hakemuksen menemään, jolloin laskevat tarkemmin sen summan ennakkopäätöksen mukaisesti. Asia lienee kohtuullisen helppo kuitenkin, kun meikäläisellä on niin paljon kudhnan ja vadlhion palvelua... Eikä siinä vielä kaikki; nyt on järjestettävä taksomatkapäätös uusiksi (eli menetänkö työmatkoja – no toki ja varmasti, mutta kuinka paljon ja mihin muuhun se taas vaikuttaa) sekä pyytää uudet verokortit erikseen palkkaa ja osista varten. Tuo selvinnee nykyään soittamalla.

 

Eilinen oli töitä täynnänsä, mutta iltapäivä menikin sitten vähän ihmetellessä. Että näinkö tässä äkkiä vaan tapahtuu – en itse asiassa oikein vielä itsekään usko koko juttuun. Pelkään, että olen kämmännyt jossakin tai jotakin tapahtuu vielä. En siis luota koko hommaan, ennenkuin ensimmäiset rahat ovat tilillä nätisti ja niistä maksettu säännölliset laskut. Ja käyty ensimmäisen kerran kaupoilla ;) Kaikki tuntemani osiksella olevat ovat kuitenkin vakuuttaneet, että hirveästi siinä ei menettäisi, 200 – 400 euroa, palkasta ja työajasta riippuen. Toisaalta, sen summan melkein säästää, kun syö vain kerran päivässä, ei tarvitse vaatehtia erikseen, ei tehdä eväksiä, ei ostaa mitään mainittavampaa kuin vain sen, mitä ehdottomasti tarvitsee. Ei silti, en minä nyt muutenkaan eväillä tms. brassaile, mutta onhan siinä aina omat menonsa. Eli senkin tosiaan näkee vasta kevään korvalla, miten homma alkaa sujua.

 

Lekurillekin pitää ensi viikolla informeerata asiasta. Hänhän minua siihen ajoi eli äkkiä jäämään, niin pian kuin mahdollista. Ei aivan väärin, eilen olin jo illalla niin susikipeä, että oli pakko ottaa ylimääräistä troppia ja silti heräsin puoliltaöin särkyihin ja kolotukseen. Sopivasti sikäli, että toveri *vilkuttaa terhakasti* sattui juuri laittamaan viestiä, että sopiiko soitella. No, sopihan se! :D Mukava, että minua muistetaan, kiitosta vaan! Niin lekurista vielä, pitää pyytää uusimaan vielä pari repsua, että lääkitys riittäisi tuonne parin vkon työsessioon asti. Sen aikana voin sitten käydä vielä uusimassa mitä on tarpeen.

 

Muitakin asioita on vielä selvitettävänä, mutta ne jäävät tosiaan arkipäiville. Varastoasioita siis, kukaanhan ei varastoi viikonloppuna. Tänään keskityn keittelemään Belgalle seljankaa ja syöttämään omatekoista jädelöä sekä Napoleuunin leivaria (Serkuista, tietty, kilotavarana). Siitä hyvästä hän lupasi pestä yhden parvekeklasin (sen lokinpaskaisen) sekä tsekata asian tuon pöytäkoneen osalta eli mikä olisi paras vaihtoehto halpisnäytöistä (vai ostaako sitten suoraan kalliimpi), löytyykö jostain kiva näppis (minä tykkään tietystä merkistä... myönnetään) jne. Eli keskitymme hänen leipälajiinsa – tehköön nyt töitä opiskeluavituksensa eteen *muahahah, lapsen hyväksikäyttöä*.

 

Mieltä vähän painaa näiden asioiden lisäksi blogiystävän kissan menehtyminen, jaksuja sinne. Sytytän tänään kynttilän parvekelyhtyyn Pojulle! Olen seurannut, ehkä tästä johtuen, Vinskiä jo jokusen viikon. Vinskin silmä nimittäin ärtyy toisinaan enkä tiedä, mistä se johtuisi. Luulisin, että uuden kissanhiekan pölinästä. Voi se olla tietysti ihan mitä tahansa muutakin. Mutta koska silmä ei tulehdu, vain hiukan punoittaa päivän tai pari, en ole vielä käynyt vetskulla. Lisäksi Vinski on alkanut näyttää vanhemmalta. Toisaalta, kun laskeskelin, alkaahan kaverilla ollakin jo ikää; pahimmillaan jopa 12 – 13 vuotta! Vaikka kuinka olen taas hoidellut turkkia ym. Vinski muistuttaa hieman koinsyömää eteismattoa >o< Muuten meillä on rauhakasta ja vapaapäivinä makoilemme pitkään sängyssä, Vinski kiinni hartioissani ja hurisee lämpöisesti, mmmmmm.

 

Mutta, nyt keittelemään uusiokaffet uusiounien jälkeen sekä kirjoittamaan pari juttua. Nyt on ihan pakko jo toimia, on!

 

 

 

POLKA, JOKA PÄHKII, MITEN SELVITÄ HELPOIMMALLA ITSE...

 

AAMUYÖLLÄ KUMPIKAAN MEISTÄ EI JAKSA ENÄÄ NUKKUA,

 

 

en minä enkä kissa! Kissa jolisee ja märisee ruokaa sekä seuran puutetta, minua taas juilii ja jomottaa. Särky oik. kädessä ja olkapäässä parina yönä on ollut aivan stnallista. Eikä auta mikään. Mömelöillä ja kättä varoen olen taas tehdä ropottanut töitä simona. Argh! Pakko, vielä ainakin jonkin aikaa!

 

Eilen Upo jo tiedusti vakavasti aikataulua ja suunnitelmia osiksen tiimoilta. Lisäksi konfirmeerasin palkanlaskettelijaa asiasta. Hän lupasi selvitellä tarkemmin etuuksia minun puoleltani eli miten homma toimisi parhaiten ja edullisimmin työntekijän kannalta. Arvio oli heti valmis; kaikki vanhat ja tämän vuoden puolella ansaitut lomat pois ennen vuoden vaihdetta, samalla maksuun kaikki lomarahat – nämä eivät sitten vaikuta maksettavaan kuntoutustukeen. Arvatkaas, onko meikäläisellä siis vapaata tiedossa *hymyää leveähkösti*. Taitaa olla varaa pitää ihan pienehkö rännimuotoinen sessiokin! Sen jälkeen vuoden alusta mahd. 3 töissä, 2 vapaana –systeemillä eli ma-ke duunissa, to-pe poissa. Näin asiat saisi ehkä toteutumaan kaikkien kannalta parhaiten eli olisi todellakin lähes win-win –tilanne.

 

Mutta ei vieläkään lipaista! Saan lisäinfoa laskettelijalta tod.näk. jo tänään ja pidän teitä taas aikojen tasalla kaikin puolin. Ne pari-kolme henkeä, joille olen tästä vihjaissut, ovat muuten olleet äärimmäisen kannustavia ja työkaveri jopa ihan ilokas puolestani (hän on osiksella myös, mutta oikealla sellaisella siis...). Mukava, mutta luulen monenkin Varastolla ajattelevan aivan toisin. No, näkkyypähän.

 

Muuten ei erikoista, kiirettä pitää ja ylimääräistäkin koitan hommata siinä sivussa. Eilenkin ehdin aamusta riipaista yhden tekstin kasaan ja framille, huh! Kiirettä kyllä piti, kun sisään kannettiin jo pinosotalla uutta paperia ;) Illalla rauhoituin lukemalla lokeja, koska Vuotatus on taas tökkinyt sekä selailemalla muitakin asioita. Tärkeitä, tietysti. Lisäksi setvin kirjastohommia ja tein kauppalistaa. Tänään taas pakkoroudaus eli kirjasto- ja kauppa-asiat on jälleen hoidettava viimoisen päälle. Muuten kukaan ei syö meillä eikä muutenkaan ole kivaa. Vähän taas hirvittää oma jaksaminen. Koivet ovat karsean näköiset, käsi on täysin tehoton ja silleensä. Mutta kai se siittä, riivon yhden lisämömelön lähtiessä ja yritän vaan sitkeästi. Mitä väliä siitä, miltä illalla tuntuu! Onhan taas viikoksi muonaa, kaffetta sekä muuta tarpeellista tavaraa itselle ja kissille =^-^=

 

 

 

Päivän slogan: Mitä pienemmät edessä, sitä sienet perässä :O

 

Päivän biisi: Pills

Luettua: Kari Väänänen – Päivi Alasalmi – Taivaan tulet, Punainen kukko. Kuten arvaatte, en ole katsonut kuvalaatikosta tätä koskaan. Menettelee viihteenä eli ei paashempi ollenkanas. Jan Rhodes – Taputtavat pikku kätöset, absurdi, omalaatuinen tarina, suositan. Jorma J. Mattila – Kasinokeisari Pekka Salmi, jos kaikki on totta, ei hullummin tunnustettu *wirn* ;) Pelureille suositeltavaa luettavaa...  Pekka Mykkänen – Amerikka, hiekkaan valuvia unelmia. Ehdottoman suositeltava opus siitä, mitä Jusalassa tapahtuu nyt, sisäpolitiikasta ym. Lisää linksusta, minä pidin – ja huom. tämä kaveri ainakin yrittää olla objektiivinen! Sari Kaarniranta – Kadonnut vierelläni. Heta on kotiäiti ja naapurin Kati on hänen kaverinsa. Mutta minne ihmeeseen Kati on kadonnut? Alkaa selvitä totuuksia sekä perhe-elämästä että menneisyydestä – aika vinkeä opus eli dekkari ilman rumihia. Kelpoisa lukea tämäkin. Peter Robinson – Outo juttu. Banks saa oudon viestin veljeltään ja lähtee selvittämään asiaa. Veli löytyy myöhemmin, kuolleena. Samoin eräs nainen täysin toisaalta, mutta taskussaan Banksin entinen osoite. Tykkää Robinsonista, tykkää maisemista sekä suosittaa kaikille! Jarkko Sipilä – Muru. Muru on lievästi kehari, joka asuu omillaan ja viihtyy lähipubin kaljakavereiden kanssa, myös petissä... Mutta Muru löydetään tapettuna ja Takamäki joutuu selvittämään tekijää. Onko kaikki aina niin yksinkertaista; syitä, syytettäviä, itseään syyllistäviä ym. löytyy useampia... Juu, tämä tykkäsi tästäkin, jonkin verran ainakin. Matti Lappalainen – Yksinäinen purjehtija Osa II. Isla de Margarita – Merida 212 päivää. Kaveri jatkaa tarinaansa entiseen tapaan, minä nyt vaan luen mieluusti tämmöisiä purjehduskirjojakin :D Samat varoitukset kuin ennenkin eli jos ette kestä pientä rietasta herjanheittoa sun muuta sananvääntöä, antakaa olla! Roman Sardou – 24 ruumista. Todella, mistä ne ovat tulleet? Onko tämä joku lahko? Miten asiaan liittyy eräs kirjailija ja entäpäs yliopisto ja sen professori? Melkoisen vinkeä juoni tässä trillerissä... ja tästäkin tykkäsin! Anna-Leena Härkönen – Onnen tunti. Epätäydellinen äiti hoitaa lapsia ja kotia, haluaa sijaislapsia hoitoon sekä rakastaa lapsiaan ja miestään. Omalla epätäydellisen hullulla tavallaan ;) Tämä tuli taas luettua kerralla läpi, ja tykkäsin vielä tästäkin. Kaikista lukemistani olen näköjään taas tykännyt... joistakin enemmän, joistakin vähemmän. Vuorenmaa – Mäkelä – Grönlanti pohjoiseen – yli suuren jään. Kaverit hiihtävät läpi Grönlannin (ja tästähän oli juttua aikanaan melko paljonkin). Erinomaista kerrontaa siitä, mihin elämä voi supistua ja ajatukset taas laajentua. Suositan jokaiselle tähän hemmetin oravanpyörään kyllästyneelle! Hienoa... Kjell Westö – Halkeamia, erinomaisia kolumneja, hyvin valittuja, pidin enemmän kuin kaverin romaaneista! Itse asiassa olen viime aikoina tykästynyt kovasti esseisiin ja kolumneihin muutenkin, siis tietynlaisiin sellaisiin. Tässä yksi hyvä vaihtoehto. Olipa siis erinomainen otos vaihteeksi kirjastokirjoista, muista lisää myöhemmin ja ainakin siellä toisaalla. Pitäkää silmällä kaikkia Welhottaren osittainkin hallitsemia saitteja ;D Minä en jätä teitä rauhaan, en ainakaan kirjoilta!

 

 

 

POLKA TULEE – NÄHTY JO TALOYHTIÖN ROSKIKSELLA! =P

PAKKO SE MEIKÄN TÖIHIN SAA – PALKKA, SE MUA NAURATTAA!

 

 

Teen vain oman työni, mutt sen teen mä vuoksi senttien. *sairaalloista hekotusta*  Heti on rapottava, että osiksesta alettiin eilen jo tiedustaa ihan vakavissaan. Että joko heti vaiko kohta vai vasta vuoden vaihteessa :O Kas, lomia on hitosti pitämättä ja ne pitäisi käyttää ennen osiksen alkua pois. Samalla saisi lomarahat :D Hah, en pistä pahakseni, en ollenkanas. Sovin Upon kanssa, että asiasta olisi palaveros mahd. pikaisesti. Tänään soitan avustuksenlaskettelijalle, josko hän laskisi sen tarkemmin eli kuinka paljon joudun olemaan töissä saadakseni mahd. paljon lovvoa! Lomista ikävämpiä uudisointeja; saan kyllä täydet lomat, siinä ei mitään ongelmaa. Mutta se loma kuluu sitten niin, että jos olen 2 pvää lomalla, menee koko vko... *hmph, aina minua rangaistaan*. Irtopäiviä ei taas ole lupa pitää. Että semmoinen ohjeistus. Luvattiin se kirjallisenakin, mutta ei lähtiessäni ollut vielä tullut. Eli ihan hatusta vetäistynä vuoden vaihteessa. En usko, ennen näkemääni – tahtoo rahat tilille ja silleensä ennenkuin uskaltaa riehua lainkaan. Mutta kenenkään mielestä tämä ei kuulosta hullummalta, vähiten tietenkään minun. Ja te lukijathan myös tunnette minut siitä, että jo keskiviikko alkaa mennä yli kestokykyni rajojen. Eli mahd. 3 pvää töitä, 2 pvää vapaata jne. Siitä siis lähdetään, ainakin alkuunsa ajatuksena puhumaan.

 

Matalalentoa mennään taas duunien puolesta, aivan hemmetinmoinen kiirus ja häslinki. Kaikkea täytyy tehdä, mieluusti yhtä aikaa ja pitää vielä mielessäkin muutama asia, nimi ja hoidettava juttu eli missä vaiheessa mitäkin on menossa. Eipä ihme, että olin jo eilen rättipoikki. Tähän kun lisää sen, että taksoa on odoteltu aamuin-illoin yli 2 x 20 min. eli välillä melkein tuntikin vuorokaudessa, aiheuttaa se jo melkoista särkyä selkään, koipiin sekä jumalattomia kramppeja. Argh. Enkä minä jaksa enää edes valittaa nuista taksoista, prle, ihan turhaa. Mitään ei tapahdu kuitenkaan – syytetään ruuhkaa, ”koneen” virheitä tms. Koskaan kukaan ei ole tehnyt mitään väärää eikä odotuksia tai unohduksia hyvitetä mitenkään. Joten turhan suap taas pyytämättäi...

 

Tänään – kumma kyllä – ei olekaan tiedossa postikeikkaa. Vapaa ilta, hyvin harvinainen torstai siis. Ilmeisesti kaikki j-markkinoille tarkoitetut opukset ovat jo ilmestyneet. No ainakin melkein kaikki. Jestas, kyllä niitä onkin... OK, on niitä vielä tulemattakin, mutta nämä ns. syysuutuudet on öbauttia nyt luettu, odottavat käsittelyä tuossa tai kirjastossa noutamista.

 

Kulutan illan pakkoruiskussa, muonaa laatien sekä kauppalistaa tehden. Johan siinä on ihan tarpeeksi hommaa meikäläiselle. Joku saattaa käydäkin, itse asiassa melkein toivon, että ei! Hörhö soitteli nimittäin ensimmäisen kerran (pitkästä aikaa) jo alkuviikosta yhtenä aamunkähmeenä ja sitten pariin otteeseen myöhemmin. Piti tulla sinä-ja-tänä päivänä klo se-ja-tuo eikä vaan näkynyt. Arvasinhan minä sen, soitti keskellä yötä ja kertoi vasta heränneensä, pyyteli anteeksi ja sen semmoista soopaa kuten aina. En nyt oikein jaksaisi, en ainakaan loppuviikosta siis, kuunnella sitä selittelyä, sepustamista ja paashaa. Eri asia, jos on lomaa tms. Voisi vähän vaikka kupitellakin ja kälättää itsekin, mutta ei viikolla eikä varsinkaan tänään. Ei kertakaikkiaan jaksa! Olen todellakin tullut wanhaksi sekä lisäksi raihnaaksi. Antisosiaalinen olen ollut aina.

 

Raihnas ja wanha ei muuta nyt kaipaakaan kuin kaffetta ja kipumömelöitänsä. On tämä aika pirullista, kun mömelöiden voimalla teen ne työt – kaikki. Illat sitten menevät leppoisasti särkyjä kuunnellen. Tosin sain nyt vähän vaffempaa toista lääkettä kokeiltavaksi, täytyy huomenna tosi pahojen särkyjen ollessa päällä kokeilla sitä(kin) uudestaan. Se on ennenkin ollut käytössä, mutta eri vahvuudella ja päivälääkityksenä. Toivottavasti siis toimii yötä vasten otettuna. Mutta siitäkin minä tulen rapoamaan, en säästä teitä miltään likaisilta ja vastenmielisiltä yksityiskohdilta, en toki! Enää...

 

 

 

POLKA, TUO LIUKAS LUIKKU!

 

PS: Olipa eilen upea syysmyrsky, hienoja salamoita ja jyrinää, katuvalot pimenivät ja puisto... jesh!!!

 

UHHUH – SE ALKAA TAAS KÄYDÄ...

 

 

kunnon päälle tämä työnteko. Johan sitä kaksi täyttä päivää kestikin. Eilen olin jo kipeä ja jäykkis iltapäivällä, oli vaikea kävellä hetkenkään istumisen jälkeen. Selkä vinkui myös tosi pahasti. Että se siitä sitten taas. Meikäläisen viikko on se pari päivää, mutta pakko yrittää jaksaa. Upokin on pois, enkä ole vielä saanut sovittua neuvotteluaikaa osiksen aloittamisen puuhastelemiseksi.

 

Tänään viimeinen antilooppi tätä vaffempaa tavaraa. Pitää käydä myös lunssapiikillä. Jos olo tuntuu tosi pahalta, käyn myös omisarviksella tai valitan suoraan arvaushoitajalle. Olen nukkunutkin äärihuonosti, 3 – 4 h joka yö. Herään taas aivan stanallisiin juilimisiin ja särkyihin. Sen jälkeen ei enää kunnon unta saa. Juu, vali-vali-vali. *anteeks*

 

Mutta mitäs minä lupasin, niin, raporteerata siitä Oudosta Paketista. Toveri syntymäkotikaupungistani oli lukenut tarkkaan lokiani ja kas, paketista paljastui keskusyksikkö – liekö jopa toimiva ;) Ei, iloinenhan minä, toki! On se ihmeellistä, miten upeita lukijoita minulla on! Täällä kun murisee ja marmattaa jonkin puutetta (no ei ehkä terveyden tai huimepitoisten aineiden tms.) niin jo kohta tapahtuu. Ja tapahtuu joskus marisemattakin. Minä kiitän kovasti ja kiitän samalla teitä muitakin, jotka olette minua muistaneet erinäisillä kivoilla tavoilla vuosien aikana.

 

Josta tulikin mieleen, että vakoilutin lähenee tasalukuja. Lupaan seuraavan hyvän tasaluvun koittaessa järjestää kirja-arvonnan, oikein kunnollisen sellaisen! Muistuttakaa minua, jos en itse sitä huomaa!

 

Ja asiat johtavat jälleen toiseen. Minä kovasti ihmettelen tämän talon ja naapuriyhtiön yhteistä roskakatosta. Siis kierrätyslaatikot ovat suht. ok, mutta kun porukka heittää pois niin hyvää ja käyttökelpoista tavaraa, että meikäläistä oikein hirvittää. Olen korjannut tuolta pois merkkitakkeja (Hörhölle ja Hörhöttärelle, yhden Belgalle), paitoja ja puseroita, yhden hyllykön, mattoja, rottinkijakkaran ja vaikka mitä. Eilen siellä oli Lundian päätypaloja, onneksi seinää vasten. Jospa ne pysyisivät siellä siiheksi asti, että saisi apuja. Lisäksi päällimmäisenä roskien päällä oli neljä istuintyynyä... katsoin ja ihan iskemättömiä, puhtaita ja siistejä. Yhdestä puuttui toinen nauhoitus :o Siis oli pistetty uusiksi vähän sisustusta, koska aivan pohjalla näkyi saman sävyinen matto. Tyynyt otin mukaani ja pesin; ne ovat hyvät parvekkeelle ja varsinkin Vinskille omiaan >o< Matto harmitti, se oli niin syvällä ja iso, etten saanut siitä otetta ollenkaan. Toivottavasti sekin on vielä jäljellä pidempään. Muutkin näkyvät huoletta noukkivan mukaansa sinne jätettyä käyttökelpoista (jopa iskemättömän näköistä) tavaraa ja niin minäkin. Olisi vaan hirmuisen kiva, jos olisi kunnon tila, mihin ne voisi viedä kierrätettäväksi! Joissakin taloyhtiöissä on, mutta täällä ei ylimääräisiä tiloja kuuleman mukaan löydy (... ja joku vastaavakin pitäisi nimetä jne.). No, tämä on tämmöistä meikäläisen narinaa taas parempiosaisia kohtaan.

 

 

 

Mutta suosittelen kierrätystä ja vaihtotaloutta vaikkapa tämän sivuston kautta. Varsin mukava vaihtopaikka, jossa tavara vaihtuu tavaraan, ainakaan toistaiseksi ei varsinaista julkista myyntiä. Kyllä, siellä olen minäkin. Paljon kivempaa kuin Huutiksessa ja asiallisempaa kaikin tavoin. Suositan! Ja jos joku haluaa, voin minä laittaa kutsunkin, pistäkää vaan privaa tai laatikkoon tietoa :) Perusideat näkyvät heti pääsivulla eli tavara vaihdetaan tavaraan... kukin arvottaa itse mitä haluaisi, omia toiveitaan jne. Tähän asti olen päässyt kivasti eroon muutamasta jutusta ja saanut taas tilalle jotakin tarpeellista. Ihan mukava tapa minusta. Kirjoittauduin tänne jo joskus aikaisemmin, mutta tuolloin se ei vielä toiminut täysillä. Nyt esim. levyjä, leffoja, kirjoja ym. löytyy pilvin pimein. *usuttaa*

 

Jahas, mutta tarpeellista muonaa sieltä ei oikein saa (joku kyllä tarjosi vaihtarina itse tehtyä leipää, mutta ei muistaakseni Tsadista). Joten tänään Serkkuihin hakemaan vähän täydennystä eli mm. auringonkukansiemeniä (jestas, ne on paahdettuna sitten hyvejä!), juustoa ja muuta namia. Niin ja Belgalle jotakin.

 

Nyt nälkä yllätti eli kaffetta ja kipumömelöt, onhan sitä ropottamaan kuitenkin päästävä tänäänkin!

 

 

 

POLKA – SYNTYNYT KIERTÄMÄÄN (roskiksesta roskikseen)!

 

KYLLÄ SITÄ YKSI WELHOTAR AINA KIIREISENÄ PIDETÄÄN,

 

 

kun oikein kimpassa koko osaston voimin yritetään =P Eilen oli niin hemmetin kiirus, ettei ehtinyt kissaa sanoa. Piti sanoa se karvainen, pitkähäntäinen miukuttaja, joka asustaa meillä ja jolle pitää avata aina ovi sekä jääkaappi... Niin, siis että oikeasti oli läjiä pöydällä. Paperiläjiä. Isoja semmoisia. Suorastaan mittavia. Ja lisää hyllyssä. Ihan kiva hei. Kun pääsin aamulla huoneeseen, laitoin asiat tärkeysjärjestykseen ja kastelin kukat. Sitten laitoin tietysti koneen ja raation päälle – itse asiassa tein nämä kaikki asiat samalla pyörähdyksellä. Sitten vasta palttoota pois niskasta ja setvimään, mitä laukusta tarvitaan sekä keittelemään uusiokaffetta. Varovasti sitten ropottamaan.

 

Eli matalalentoahan se oli koko eilinen päivä. Eikä kukaan tullut todellakaan kyselemään niin yhtään mitään! Yksi kävi valittamassa, että Toinen oli joutunut ihan hirveästi tekemään yhtä juttua viime viikolla. Hmph, minähän teen niitä monta-monta-monta joka päivä. No, olihan minua taas lomitettukin, ihan kiva. Ikävä kyllä samalla tavalla kuin viimeksikin eli korjattavaa löytyi hävettävän paljon. En mitenkään kehdannut semmoisia laittaa menemään, joten korjasin korjattavat ja laitoin omat nimmarini pienimmällä sinne loppukaneetiksi... Joku roti sentään sillä, mitä minäkin suostun käsistäni päästämään.

 

Jännittävintä eilen oli oikeastaan postiaasiointi; en tod. voinut perjantaina enää ottaa 8.4 kg painavaa omituisen mallista laatikkoa hoteisiini, joten päätin noutaa sen eilen. Hepuloin, kukahan mahtaisi olla vuorossa ja JEEE – nuori, roteva, komea normitaksokuski. Minähän heti puhumaan kirjoista, sarjiksista yms. sekä pyytämään suoraan, voisiko hän tulla ihan Itelliaanoon asti avittamaan valtavan paketin noutamisessa. Kaveri lupasi heti, ilman mitään sen kummempaa märehtimistä. Siinä sitten kälättelimmekin koko reissun, puhuimme pashaa ja hän tod. kantoi paketin melkein kotiovelle asti. Hienoa, minä sanon! Kiitos, nuori mies, oli oikein mukava. Eikä ollut pahan näköinenkään ;D Wanhan silmä(kin) lepäsi *hör-hör-hör*. Niin, sitä pakettia en uskaltanut eilen vielä aukaista. Kun oli niin hemmetisti iltakiirusta. Että tänään koittaa The Hetki. Sitten minä ilmeisesti huudan tai jotakin – minua on jotenkin peloteltu jo valmiiksi. Minä toivon Teräsmiestä, minun tuurillani siellä on Peräsmies. Minä toivon Kapteeni Kirkiä, minä saan Kapteeni Kangen... itse asiassa se olisi aika hieno juttu =) Minä tulen kyllä rapottamaan, mikäli asia on niin merkittävä ja tähdellinen! (ja jätän myös sanomatta mitkä muut kapteeni K:t tässä tulivat mieleen, annetaan jo tämän jutun olla, jookosta?)

 

 

 

Kuvassa siis Kapteeni Kanki by Kari A. Sihvonen...

 

Tänäänkin on käytävä päivällä tuossa Pazilan kirjastossa. Ihan pikapyrähdys vaan ruokiksella. Käyn viemässä yhden jutun... semmoista tavallista outoa toimintaa olen saanut taas tämänkin viikon kasattua lähes täyteen. Joka päivälle on melkein jotakin, tärkeää tai vähemmän tärkeää. Näköjään pääasia, ettei jähmety. En minä kyllä ehdi jähmettyä, mutta koivet kyllä jäykistelevät jo yhden työpäivän jälkeen aika pahasti. Samoin selkä ja niskat, argh!

 

Sittenhän se onkin taas mömelöiden, kaffen ja muun aamutärkeän aika! Jep, ei meitä muruilla ruokita, ne on piltsut jotka elättelee...*hyräilee tär.. eikäku törkeänä*

 

 

 

POLKA, JOLLE AAMUPALA TARKOITTAA KOURALLISTA MÖMELÖITÄ KAFFEN KERA!