NYT NYPPII

 

En tiedä oikein mikä nyppii, mutta nyppii vaan. Varasto nyt ainakin, tämä helkkarin mentaliteetti täällä. Ja eräät asiat, ikävä vaan, ettei niitä voi tuoda julki. Ei edes lokissa kirjoittaen. Eikä varsinkaan siellä. Argh, meikäläistä suorastaan ahdistaa!

 

Lisäksi lievästi ahdistaa tuo selän kuvaus. Jaksan inhota edelleen maireita pyyntöjä tehdä sitä-ja-tätä, kyselyjä ja tenttaamista... Juu, juu, tiedän, että se on joskus tarpeen. Mutta kun olisivat tavallisia eivätkä aina niin mairean oloisia, valheellisen pirtsakoita jne. Argh.

 

Lisäksi muuten vaan jokin ketuttaa! Ei mitään varsinaista syytä oikeastaan. Olen suht mukavasti ylösotettu koko viikko. Töitä on tarjolla riittävästi, tosiaan. Ehkä se on pahin. Eräs leidi tuossa juuri ilmoitti olevansa sairaslomalla lähes joka viikko ainakin perjantaisin. Se on kiva, että tietää sairastamisensa etukäteen. En minäkään jaksaisi perjantaisin töihin, mutta yleensä on pakko. Jotkut Varastolla voivat tehdä ihan mitä tahansa, toiset sitten taas eivät. Joiltakin hyväksytään kaikki, toisilta sitten taas ei. Siis hei, tasa-arvo? Mitä se on? Jotain syötävää?

 

Ehtottomasti kannattaisin tällaista kieltolistaa kaikille Varaston työntekijöille - tasapuolisesti!

 

Ehkä nämä Varaston eräät kollektiiviset mielipiteet ja suhtautuminen tiettyihin asioihin (ehkä jopa osittain koulutuksen perusteella) saa minut välillä raivon partaalle. Samoin joidenkin henkilöiden tapa olla huomaamatta muita kuin vertaisiaan. Argh.

 

Olkoot siis tämä päivä ainakin puoleen päivään asti argh-päivä. Sitten kuvaan ja Iikkeaan. Aloin jo ketutuksessani miettiä, tarvitsenko minä oikeastaan yhtään mitään. Jos antaisi vain kaiken olla ja mennä ihan miten vaan on mennäkseen eli päin hemmettiä kaikessa rauhassa. Ei välittäisi mistään mitään! Päästäisi irti kaikenmoisesta tekemisestä, tekisi niin vähän ja kehnosti töitä, että saisi fudut. Kulkisi likaisena, haisisi ja ei pesisi edes vaatteitaan. Jättäytyisi yhteiskunnan ulkopuolelle, että olisi jokin syy känättää edes jatkuvasti. Kun muiden mielestä minulla on kaikki niin hyvin! Voi kun tietäisitte...

 

Ai niin, selvisi eräs asia sentään eilenkin. Eli mihin ovat kadonneet mm. Polkan kaipaamat silakat:O Voi hyväinen aika sentään. Kyllä minä maksaisin vaikka ihan 3 euroa kilosta, jos ne olisivat tuoreita ja perkaamattomia! Vaikka Rismasta ostaisin, nih kerta! Mutta kun ei niin ei... viekää sitten nekin Kiinaan. Tulee vissiin kalakastikkeena takaisin. Ei siis edes silakoita ja kaffen hintakin vaan nousee. Perkele!

 

No, ehkä tuo kourallinen mömelöitä tuo vähän helpotusta. Argh.

 

Ehkä teille ei-mömelöitseville päivään tuo helpotusta viikon JukeQuiz, vain vastaamalla voit tietää! =D

 

 

 

 

 

POLKALLA ON ARGH-PÄIVÄ, VAROKAA!

 

MAANANTAIN MAHTIPOSTAUS – mukana myös kirjat!

 

Annoin kertoa itselleni, että viikonloppu on edelleen aivan liian lyhyt! Aina. Ei voi mitään. Pidennetään viikonloppu kolmipäiväkseksi vaikka työllisyyden merkeissä. Minä olisin melkein valmis siitä jopa maksamaan eli olemaan tietysti ilman liksaa sen päivän, tai no ainakin melkein.

Eilinen meni kokonaan kotihommien merkeissä. Sitä löytyi oudosti kaikkea pientä puuhasteltavaa. Pari koneellista pyykkiä, petivaatteiden vaihtoa, imureeraamista, appeen vääntämistä, pientä korjausompelusta sun muuta. En minä silti oikein saanut mitään näkyvää aikaiseksi. Nämä vaan ovat sellaisia ”pakko tehdä”-juttuja, jotka löytää kuitenkin edestään jossain vaiheessa. Eivätkä ne edes näy missään, siis kovin konkreettisesti.

Päikkäreillekään en ehtinyt. Kissi herätti klo 2 yöllä, sen jälkeen sain nukkua vielä pari-kolme tuntia ja siinä se. Ei sen pidempään edes vapaapäivänä. No, alkoi tuo särkykin kyllä jo kiusata pahasti siinä vaiheessa, että kaffelle ja mömelöille oli tilauksensa. Viikonlopun aamuissa on se hyvä puoli, että saa ainakin haahuilla ilman, että tarvitsee miettiä mitä laittaa päällensä ja mitä haalii mukaansa. Nyt se on tänään taas edessä. Kaikki on pakittava mukaan; reissukirjoista lähtien. Ja vielä joku ihmettelee, miksi minä kuljetan isoa kassia aina mukanani ;D

Hyllyasialle ei ole tapahtunut mitään radikaalia eli ne odottavat varastossa ensi viikonloppua ja kokoamista. Puran kirjatkin vasta silloin, muuten ne ovat tuossa turhaan tiellä enkä yksin pysty hyllyjä kokoamaan. On se sen verran vaarallista. Saada vaikka hyllystä päähänsä, meikäläisen tuurilla nimittäin. Lisäosioista ei ole vielä kuulunut mitään, mutta ilman niitäkin minä pärjään kyllä. Olen kovasti tyytyväinen jo tähänkin!

Tein myös listan Iikkean keikkaa varten. Eli minulla on täysin valmiit hankinnat, muuta en osta. No, ehkä vähän jotain kivaa muonaa... Löytyi sellainen kylppärikorikin, joka käy meikäläiselle. Voin sitten purkaa tuon naruvirityksen, joka tuolla sinnittelee epätasapainossa lengottaen. No, met katsomma huomenna, mitä tapahtuu.

Tänään on vain tiedossa rutosti töitä Varastolla. Pelottaa jo etukäteen, sen verran hankalia hommia on ollut meneillänsä. Ja uskokaa tai älkää, loppupäivästä minä en tod. enää näe kunnolla. En ruudulle enkä papereihin, en varsinkaan kun jatkuvasti pitää tuijotella niiden väliä! Silmien sopeutumiskyky ilmeisesti vanhemmiten hidastuu niin pahasti, vai? Tai sitten pitäisi taas hankkia toisia silmätippoja, hmph. Minä olen niin pirun kyllästynyt lääkkeisiin, ettei ole tosikaan. Ainakin sellaisiin, jotka eivät ole kivamukavia. Ja sellaisiahan ei ole, koska minä käytän niitä vain ohjeiden mukaan *köh*!

 

Päivän biisi: Working Man  

Päivän slogan: Voit pitää koiran, mutta kissa pitää ihmisiä. Ihmiset ovat kissan mielestä mukavia kotieläimiä ja palvelijoita!

Luettua: Colm Tóibin – Brooklyn. Miten sodan jälkeen lähdettiin Irlannista Ameriikkaan töihin. Nuoren naisen tarina äidin helmoista Brooklyniin vuokraemännän hoteisiin, myyjättäreksi. Koti-ikävää, sopeutumista, iloja ja suruja. Erinomaisen paljon parempi, vakuuttavampi ja vakavampi kuin esim. Binchyn tarinat, jotka ovat ihsn pikkuisen aihetta sivuavia. Suositan, tämä oli erinomainen opus! John Vaillant – Tiikeri. Tositarina kostosta, elämästä ja kuolemasta. Siperiantiikeri on kaikin tavoin mahtava eläin. Tässä tosikertomuksessa eräs tiikeri joutuu metsästettäväksi syötyään pari ihmistä... ehh. Kirja on muuten ok, mutta oudosti on tähänkin enempi eläimen vaistoja ja ihmisten käyttäytymistä koskevaan opukseen saatu sotkettua merkillisiä poliittisia ambitioita. Njääh, tiikerin kavereille epäkiva, mutta voi tämän silti lukea. Muutama hyvä juttu taustalla löytyy. Johanna Törmänen – Salaman voimalla. Unelmien omakotitalo isolle perheelle löytyy, velkaa tehdään ja perhe kasvaa. Vain hetki ja salama iskee lähelle, talo alkaa rappeutua ilmeisesti ilmanpaineen ja tärähdyksen vaikutuksista. Taistelua vakuutusyhtiön ja ymmärtämättömien ja kälmien tahojen kanssa. Vakuuttava, suorasukainen opus. Tällä leidi muuten kerää varoja uuden talon rakentamiseksi! Suositan lukemaan, millaista on byrokratia, vakuutusyhtiöiden korvauspolitiikka (kysyisin myös, onko hän valittanut vakuutusoikeuteen?) sekä ihmisten asenteet! Ainoa miinus on fontti – käääk. Ei, ei näin ja lisäksi esipuheessa ja jälkisanoissa on vielä eri fontit *hups*. Vaikealukuista ja tylsää, se on tässä epäkivaa! Susan Fletcher – Noidan rippi. Corragia on koko ikänsä pidetty noitana ja hänen äitinsä hukutettiin jo aikanaan samasta syystä. On kevät 1692, Corrag on vangittu ja hän kertoo tarinaansa papille. Tykkäsin, aika paljon. Lukekaa itse, sovitaanko niin. En siis paljasta mitä on tapahtunut tai sitten ei ole tapahtunut... ;D Karolina Ramqvist – Tyttöystävä. Millaista on olla rikollisen tyttöystävä ja rakastettu, nainen joka odottaa miestä aina kotiin. Elää ehkä pelossa, mutta rikkaudessa. Hiukan Lapidus-tyyppinen juttu naisista, jotka elävät isompia keikkoja tekevien rikollisten kanssa... Ei oikein vakuuta, sorry. Lapidus osasi, tämä leidi on jotenkin kylmä ja ulkopuolinen. Anneli Kivelä – Katajämäki yllättyy, just, minä en. Kotomaista kevyttäkin kevyempää hömppää maalta. Hömpän kavereille. Sabine Kuegler – Elämän viidakossa. Tekijä on aikaisemmin kirjoittanut kirjat Viidakkolapsi  ja Paluu viidakkoon  (löytyvät varmaan lokista tai laarista). Nyt hän kertoo siitä, mitä ei ole aikaisemmin uskaltanut eli elämästään Euroopassa ja osittain Aasiassa, kulttuurien välissä. Joutumisestaan hoitoon, vaikeuksistaan ymmärtää ihmisiä ja heidän käytösmotiivejaan. Omasta mielenterveydestään, lapsistaan, miehistä... Eräiden henkilöiden suoranaisesta terrorista ym. Karua kerrontaa. Suositan, joskin hiukan – ihan hiukan – liioittelun makua on joissakin kohdin. Guillermo Del Toro & Chuch Hogan – Lankeemus. Jatkoa Vitsaukselle. Vampyyritartunnat leviävät ja kaaos lisääntyy, ruumiita tulee erinäisillä keinoilla. Vielä muutama jaksaa taistella, voimin jos toisinkin. Vampyyrit etsivät kirjaa, tärkeää opusta. Sen on löydyttävä, tai... Hurja ja hämmentävän erilainen vampyyritarina, jonka toinen osa on parempi kuin edellinen ja saa vain odottamaan sitä kolmatta! Suositan! Marilyn Kaye - Valitut – Tänään täällä, huomenna poissa. Erityistunneilla käyvien yhdeksän nuoren lahjat kehittyvät ja voimistuvat. Mitä tapahtuu, kun muutama luokkalainen katoaa salaperäisesti? Miksi ja kuka on kaiken takana? Nuorisolle sopivan, yliluonnollisista kyvyistä kertovan sarjan 3. osa, ei paha. Muorikin luki odottelukirjana pikaisesti. Inger Frimansson – Pahaa pelkäämättä. Frimansson osaa, vaikka tästä jäi hieman outo, moralisoiva maku :O Monika on menettänyt parhaan ystävänsä ja kokee ilmeisesti syyllisyyttä siitä. Kun välit perheen kanssa kiristyvät, hän pakenee ulos, haluaa vain keskustaan. Kunnes hän tapaa tutun, ennenkin tapaamansa Josefin. Aikuisen miehen, joka vie hänet kihlattunsa asuntoon. Ilmassa on kuitenkin jotakin outoa, asunnossakin, samoin Josefissa. Alkaa piina, joka viedään kammottavaan loppuun asti. Erinomainen trilleri, mutta tosiaan olen huomaavinani jotakin Frimanssonille epätyypillistä... en tiedä, mistä tämä johtuu vai kuvittelenko vain. Ja loput jätetään listaamatta. Ei kukaan kuitenkaan usko, että tästä puuttuu vielä muutamakin opus.

Ja ihan vielä lukemiseen liittyen; onko kukaan muu huomannut, että keskitysleireihin ja juutalaisten kohtaloihin, selviytymiseen, pakenemiseen, piiloutumiseen II maailmansodan aikana ja ennen sitäkin, holocaustiin ym. liittyvä kirjallisuus on lisääntynyt viimeisen parin vuoden aikana ihan mahdottomasti? Siis tämän on ainakin huomannut toinenkin lukijatoveri. Mietin vain, mistä tämä johtuu? Uskalletaanko nyt vasta asioista kirjoittaa ja niitä julkaista vapaammin? Ovatko kertojat jo kuolleet ja jälkeläiset / läheiset kirjoittavat muistoja faktojen perusteella fiktiivisemmin esiin? Ei, en tarkoita, että tämä olisi mitenkään huono asia. Jotenkin on vain pistänyt silmään moinen yllätys. Jokin uusi tuleminen sitten, ehkä. Kaiken muun rasismin keskellä myös antisemitismi on ilmeisesti nostanut päätään monella taholla? Ehkä – kertokaa, mitä itse olette mieltä ja oletteko huomanneet saman!

 

KISSIKENKÄT LÄHTEVÄT TAAS REISSUUN...

 

 

JOSKUS SUUNNITELMAT TOTEUTUVAT JO AJATELLESSA :)

No, lopultakin selvisi Polkan kehnon palkan salaisuus. Eipä silti, ei mikään muu taho kuin Varasto ehkä olisi minua palkannutkaan vakkariksi. Eikä Varastokaan ehkä nyt enää, kun on katsellut minua jo jonkun vuoden livenä *ärtsy wirn*. Juu, eli sinne taas huomenna, työtä on jo odottamassa!

 

Kirottua on vain tämä viikonlopun lyhyys. Onneksi torjantai on näemmä vapaa eli jonkinmoinen pyhä. Heh, en sitä muuten huomannutkaan kuin vasta viime viikolla. Eli keskiviikon pippaloissa voi ottaa jopa viiniä ruuan kylkeen – toivonkin, että tarjoomukset ovat yhtä hyviä kuin ohjelma! Tiistaina on ensin selän kuvaus, sitten toveritar on luvannut kuskata meikäläisen haahuilemaan Iikkeaan. Tarkoitus on hakea jokunen pyyhe – inventoin pyihkeitä ja ne olivat karmeassa kunnossa. Osa menee suoraan räteiksi! Pakko hakea uusia. Samoin pari pussilakanaa ei olisi pahitteeksi ja muutakin pientä on hakusessa. Ei siis huonekaluja, vaan ihan kotitarvetavaraa. Se nyt vaan on niin, että tuolta kaupasta saa halpiksella semmoista kivaa, mitä tarvitsee. Ei, en ole ostamassa mitään vain näyttökäyttöön, ihan arkitarpeeseen vaan.

 

Tuli muuten mieleen, että näin perstaina Exän pitkästä aikaa kylillä. En mitenkään siis ole huonoissa väleissä, mutta ei meillä mitään puhuttavaakaan ole. Moikkasin ohimennen ja hän poistui takavasemmalle. Silloin nauratti: kaveri on kaljuuntunut takaa! Siis ei normisti päälaelta vaan takaa kuin olisi hinkannut päätään tyynyyn tai johonkin päätyyn ;D En voinut olla hiljaa kikattamatta itsekseni. Hän ei ilmeisesti itse sitä ole huomannut, koska Belgakaan ei ole asiaan kiinnittänyt mitään huomiota. Minä heti nimittäin tiedustin. Edelleen kikatuttaa. Jos minä näytän vammulta naapurin lökäpöksyjen mielestä, näyttää Exä todella Äijältä sanan oikeassa merkityksessä ,D *hilpeää kikatusta*

 

Täytyy vielä tunnustaa yksi, siis vain tällä kertaa yksi, asia: minä hankin pienen seinällisen kirjahyllyä, Sitä Merkkiä. Sitä, jota toveri kaipailee. Nuo varastohyllyt kun eivät ns. vedä tarpeeksi sisäänsä tavaraa. Sain just enkä melkeen mitoitettuna oikean levyisen sysdeemin, maksoin kolminumeroisen rahan – en mielestäni liikaa, alle ¼ uusien hinnasta. Vielä mukaan tuli tukiristikot ja päätytäytteet eli ei paha. Nyt vaan Belgan kanssa kokoamaan ensi viikonloppuna! Jesh, mahdollista on, että makkariinkin saan myöhemmin samanlaiset... *ilokas*. Kirjat pääsevät paremmin oleskelemaan näissä eikä jää tyhjää tilaa. Lisäksi seinien reiät peittyvät mukavasti. Tämä on tyytyväinen!

 

Jos joku siis kaipaisi antiikinsinisellä kuultolakattuja varastohyllyjä hyvin edukkaasti, ei kun yhteyttä privana – osoite tuossa palkissa. Nouto tietty kotoa, en pysty hankkimaan kuljetusta. Nyt siis vapautuu viikon päästä kaksi. Myöhemmin ehkä kaksi lisää. Sopisivat erinomaisen hyvin kenelle tahansa kirjahyllyiksi, myös esim. opiskelijalle tai lastenhuoneeseen. Kestävät ja pyyhittävät, koska on lakattu yltympäriinsä. Kuljetettava mieluummin ilman purkamista. En takaa 100 % varmasti, että ruuvit enää uppoavat kunnolla. On nimittäin purettu ja muutettu sen verran... Kuvan voin laittaa pyydettäessä, samoin hinta neuvoteltavissa!

 

Hjuu, minä muistan, että lupasin olla hankkimatta enää mitään. Mutta tämähän on vain ikäänkuin vaihto parempaan – eiköhän se liene sallittua?! Lupaan olla enää ostamatta mitään muuta. Ai pahus, siis muuta kuin ne Iikkean käyttötavarat *wirn*.

 

No niin – eiköhän tämä riitäkin tälle söndaagille. Kotihommiin, siivoamaan, tekemään apetta (onkin mielenkiintoisia aineksia taas..), ruiskuun ja muuta mukavaa.

 

Rauhakasta sunnuntaita muille!

 

 

 

 

 

POLKA – TUO VARSINAINEN KIRJAHAI!

 

 

LEPOLAUVANTAI - SUUNNITELMIA JA TARINOITA MALMILTA =b

 

Lauantai – meikäläisen ns. lepopäivä, toivottavasti. Belga on tavan mukaan tulossa lounaalle. Tarjolla vaihteeksi *hah* fisua ja uusia pottuja sekä vihanneksia. Jälkkäriksi tällä kertaa tyrnitäyttäriä pieni pala, Serkuista, tottakai. Serkuista saa noita ohuita täyttäripaloja sopivan kokoisina annoksina, ei tarvitse ostaa kokonaista isoa mähnäkakkua. Tuossa on ohut pohja, välissä rahkaa, sitten päällä tyrnihydelöä. Hyvältä näyttää!

 

Tässä on kohkattu noista epsanjalaisista kurkuista. No, minä ostin viikko sitten kotomaisia porganoita SS-kaupasta. Kun avasin pussin, sieltä paljastui yksi rotansyömä, limainen yksilö, joka oli saastuttanut läheisetkin kaverinsa.Oli pakko heittää pari porganaa roskiin, pestä ja kuoria muut hyvin ja sitten vasta tunkea ne ruokaan. Että se ”suomalaisesta laadusta” ja muusta. Minä kun en kotimaisuudelle nykyisin juuri laske painoarvoa. Viimeksi ostamani kotomaiset tomangit olivat nimittäin pahoja. Paljon parempia (ja halvempia) olivat hollantilaiset luumutomaatit. Että se taas vihanneksista tällä erää. Tsioski tarjosi puolestaan ison pussukan herkkareita 1 juurolla, samoin ison pussin paprikoita (4 kpl) juurolla. Muuten normitavaraa, myös juurolla. Että näin meillä!

 

Ja nyt taas pakko-kertoa –tarina. Vain Malmilla voi tapahtua näin eli huomatkaa miten sallivia ja mukautuvaisia sekä mukavia meillä ollaan. Odotin eilen taksoa noutamaan minut, seisoin torin kulmalla jo ennen aikojani. Siinä seisoskeli myös hörhö, joka on ikänsä asunut täällä ja hörhöillyt. Vähän huonossa hapessa, kuluneissa ketineissä jne. Pummasi minulta röökin ja pyysi avaralainaa. Annoin tupakan, en rahaa. Hän jäi siis jatkamaan pummimista. Tuli erinomaisen hyvin pukeutunut tummapintainen vanhempi kaveri, jolta hörhö pummasi 40 senttiä sanoen sen menevän suoraan pullon hankkimiseen. Mamu nauroi leveästi, kokeili taskujaan ja sanoi: ”Ei ole kuin juksi euuro. Tässä, sinä saa sen...”. Molemmat toivottivat toisilleen kiitokset ja hyvää jatkoa. Merkittäköön vielä, että hörhö ei ollut mitenkään uhkaava, hän on pieni ja heiveröinen kaveri. Toinen oli iso, harteikas ja ronski mies eli mistään pakottamisesta tai uhasta ei ollut kyse. Minua nauratti – tässä sitä malmilainen hörhö, fattan suosikkiasiakas, pummii työssä olevalta mamulta rahaa flindaa varten! Ja toinen vielä antaa – aika tyylikäs veto kummaltakin, sano.

 

Jahas, tässä onkin alettava mittailla kirjahyllyjä ja mahdollisia uudelleensijoituksia. Asiasta ei vielä sen enempää, pitää odotella Belgan tuloa. Ähh, näyttää se pientä hommaa pukkaavan tällekin päivälle. Ensi viikollekin. Hui, minä tunnen olevani kamalan kiireinen ja ylösotettu.

 

Eilinen päivä Varastolla oli taas yhtä hemmettiä. Olin kipeä kuin koira, töitä teetettiin kuin hevosella ja muutenkin olin varsin eläimellisellä tuulella. Sama jatkuu ensi viikolla, varauksia jo tehtiin eli miten olenkaan paikalla. Ei tykkää. Lisäksi olen sopinut kaikenlaista heti alkuviikolle – tyhmä minä. Mitenkähän minä taas jaksan kaiken....

 

No, menen nyt keittelemään toiset kaffet. Kai se tästä lähtee käyntiin tämäkin päivä! Kliffaa lauvantaita vaan kaikille.

 

 

 

 

POLKA, JONKA PITÄISI TÄNÄÄN VIETTÄÄ LEVÄNNYTTÄ PÄIVÄÄ!

 

EI OLE EDES MITÄÄN MIELESSÄ...

 

Jei, lopultakin perjantai. Kyllä sitä on odotettukin taas, ihan tarpeeksi asti. Ja valitus vaan jatkuu; rättipoikkirepona, koipi kuni hyvin noussut limppu (huomasitteko, vaihdoin sentään ranskiksen limppuun?!), selkä juilii. Vatsa elää omaa elämäänsä. En tykkää olostani. Tahtoo lepoa ja rauhaa.

 

Sitä ei kuitenkaan ole annettu. Eilenkin tekitin töitä ihan lähtöön asti, muut pippaloivat erään nimityksen johdosta. Olin paikalla 5 min, en edes kumonnut kuoharia, riipaisin pari sukulaatia ja poistuin töihin – jätin jälkeeni hämmentyneen osastoväen ;> Ihan oikein, mitäs ensin tuovat kaikkea roinaa meikäläiselle ja sitten alkavat kipata, nih kerta.

 

No, halusin minä olla yhden illan ihan rauhassakin. Tietysti se meni kotihommiksi eli pyykkäämiseksi. Aivan oikein – Vinski oli ollut asialla. Selkeää svinduilua, jos laatikot ovat molemmat puhtaita ja vain siihen paikkaan, missä minä yleensä loikoilen, oli lirautettu juuri sopiva määrä sihikusta. Ja toinen laatikko oli vain 10 cm:n päässä... Rumia sanoja riitti ja kissi meni taas baseen mököttämään. Katsotaan, mitä härra sanoo, jos hän saakin sijoitusseuralaisen tässä jonakin viikkona! Aikeita siihen suuntaan olisi vähän ilmassa. Minusta ei huono idea. Ei myöskään leidistä, jonka kanssa juttelin. Eli lisärapotusta asiasta myöhemmin.

 

Muuten tämä on tänään taas tyhjää täynnä eli ei mitään uutta. Kirjasto-kauppakeikka tulossa. Sain lahjusjäätelön (!), jonka aion käydä tänään myös naattimassa. Se onkin varmaan se kesän ainut tsioskijädelö. Hirmuisesti pitäisi tavaraa tuoda kaupoilta, uhhh. Jos ei jaksa, Belga saa käydä huomenna hakemassa päivityksen. Ei siitäkään mitään tule, että olen illalla oikein kipeä enkä pysty edes nukkumaan, kuten joskus on käynyt. No, katsotaan sitäkin. Kirjoja on taas mielettömän hyvin tarjolla – mmmmm. Ja lukematta on tuossakin vielä pino ja toinenkin pino. Ahhhh ja ähhh!

 

 

 

 

 

Polkan piltsukassi kesäksi - ihan merkkituote, sano! Paskamutsitkin suosittelee :D Tuunaa itte omasi, ainakin emmeitä löytyisi täältäkin :)
 

Ja tämä lähtisi nyt tarkistamaan Polkan sivuapteekin sisältöä – aivan varmasti nyt tuommoiseen riittävät jo ylijäämämömelötkin. Kaffetta siis kehiin ja Varastolle!

 

 

 

 

PERSTAITA VAAN KAIKILLE – PITÄKÄÄ KIVAA!

 

ILOINEN YLLÄTYS KISSALLE *wirn*!

 

No nyt onkin karvamöhkölle upouusi, puhdas alunen kuseskella taas piloille! Kävin Etolassa ja ostin ohuehkon määrämittaan sahatun vaahtomuovipalan tuohon klaffisoffalle ja päällystin sen (väliaikaisesti vain) päiväpeitolla, joka on kaksinkerroin ja päälle lättäsin vielä poppanan. Tiedän, että tuo kieromus kyllä osaa luikerrella sinne väliin ja tehdä tepposensa. Mutta ans kattoo nyt taas. Tällä mennään mitä on, nih kerta. Minua ei yksi kissa lannista, ei varmasti. Eikä muuten pomotakaan. Toisaalta, eilen ei oltu liritty soffalle, mutta sen sijaan hän oli suihkaissut punaisiin crockseihin! Osoittaako se sitten hyvää tahi huonoa makua? Tolu-käsittelyn kautta partsille kuivumaan – siis kengät, ei kissa. Vinski ymmärsi taas ihan itse painua baseen. Ovi oli auki, mutta tietäen lievän raivokkuuteeni poika makoili siellä täysin rauhassa luullen, että minä en jostakin syystä muka pääsisi sinne. En viitsinyt mennäkään kiusaamaan, kunhan sanoin muutaman ruman sanan! *ai muutaman*

 

Hakiksen reissulla on aina viihdykästä käydä ViiVoanissa. Taas löytyi kivaa uutta ja samaa vanhaa niin, että kassi oli täynnä purkkia, pulloa, pussukkaa sun muuta. Tofua 1.5 kg tietty. Osa menee käyttöön viikonloppuna ja alkuviikon eväänä, loput pakkaseen kuutioituna. Jep, on se vaan hyvää ja edukasta. Osterikastiketta ostin tällä kertaa isomman pullon, sekin on hyvää... kaikki eivät ehkä pidä, mutta meikä tykkää. Sikansa saivat myös sambal oelek valkosipulin kanssa, inkivääri valkosipulin kanssa, pippurikastike, ravintolakäyttöön tarkoitettu iso pussi tandoor masalaa (ja pienempi mahd. tuliaisiksi tms. jollekin), bambusuikuloita chilissä ja öljyssä sekä kookosmaitoa, sitä laimentamatonta nimittäin. Hinta-laatusuhde on käypäinen edelleen. Ja jostakin syystä en vaan osaa käydä niissä muissa etnisissä kaupoissa, vaikka niitä siinä nurkilla onkin useampia. ViiVoan toimii ja siellä on aivan älyttömästi tavaraa, myös luomua muuten...

 

Halliin en enää ehtinyt, kun Etolassa palvelu ei oikein ollut mieleistä... siitä ei sen enempää. Hiturointia ja ihmettelyä, jaanaamista sun muuta. Oikein kotomaan tyyliin siis. Hmph.

 

Kotomaan tyyliin aikoo näköjään toimia myös Palmia ja Matkapalvelukeskus taas vaihteeksi. Kuskit ovat tässä jo monena päivän valitelleet, että siirtymäajat ovat ihan perheestä. Että esim. Kannelmäestä Pasilaan pitäisi ajaa 7 minuutissa ja Koskelasta Pasilaan 2 minuutissa :O Lisäksi on kuultu erilaisista mahdollisista sakkomenettelyistä, jos kieltäytyy kyydistä vedoten siihen, että ei vaan ehdi! Eli siirtymät on laskettu (-> lue ”kone” laskee) ne aivan liian lyhyiksi eli linnuntietä kesäyönä klo 00.00 ilmeisesti. Joitakin muitakin outouksia mm. taukoihin ja muuhun on kuuleman mukaan tulossa. Sen kummemmin eivät ole vielä kaikkea juorunneet, mutta tutut kuskit kertovat aina välillä jotakin. Itse ihmettelin sitä, että noudettaessa Hakiksesta kyydissä oli jo kaveri. Ei siinä mitään, vapaa-ajan matkojahan on ihan hyvä yhdistellä... mutta hän olikin työmatkalla ja ohjeissa lukee nimenomaan, että työmatkoja ei ole lupa yhdistellä. En kehdannut kysyä, missä nyt taas ollaan menossa. Huomasin vain, että kuski selasi kiihkoisasti Lähitaksi-kirjettä... hmmm. Mielenkiintoista! Tiedä sitten, mihin tässäkin ollaan päätymässä. Samaanko, mihin nuo muut kaupungin, vai? Mitään ei tietenkään asiakkaille ole kerrottu, sehän on toki aivan turhaa ja tarpeetonta etukäteen ilmoitellakaan, eikö vaan? Luulevat vielä kohta saavansa jostakin jotain palvelua asiallisesti, asianmukaisesti ja pätevästi hoidettuna *räyh*!

 

Minä en ole menossa sitten yhtään mihinkään ainakaan tänään. Koivet huutavat ja selkä vikisee vielä eilisestäkin. Eihän tuo paljoa ollut, mutta silti. Edellispäivän rasitukset muistaen yritän tänään lepuuttaa, että jaksaa huomenna hoidella taas kirjasto-kauppa- ym. asiat. Ähhh, täytyykin alkaa tehdä jo puutelistaa. Paljon taas puuttuu, pesuaineista lähtien kaikenlaista! Kannettavaa tulee ihan hitosti. Viimeksi muuten taksikuski avitti kassien kanssa ja manasi toisen pussukan painavuutta tosissaan. Vaatimattomasti minä sen kuitenkin ne raijasin kaupoista ulos, joka nyt on kuitenkin pidempi matka kuin taksosta koto-ovelle *wirn*. Heikkoa tekoa nuo kuskit, jos eivät puolivammulle pärjää! Siis käsivoimathan minulla on ok, mutta en pysty nostamaan kättä koukistaen yli 90 asteen. Eli hyvinkin monia kiloja pystyn roikottamaan isossa kassissa. Jos pysyn siis pystyssä muuten, enkä vedä turvalleni.

 

Joku asia tässä pyöri mielessä, josta olen suunnitellut kirjoittavani. Se vaan kummasti haihtuu heti, kun istun tähän. Tärkeäkin se on olevinaan, tai siis ainakin tähdellinen... mikä ihme se mahtaisi olla. No, se palaa mieleen taas silloin, kun konetta ei ole lähelläkään eikä paperia laukussa. Wanhuus, joo!

 

Minä menen nyt palauttamaan mieleeni kunnon kaffen maut sekä vaihteeksi nieleskelemään väkisin nuo mömelöt. Alkaa kuulkaas kyllästyttää tuo määrä ja kapseleiden koko! Käks!

 

Toivolle terveisiä, ei se kuitenkaan tule käymään!

 

 

 

 

 

POLKA, JOKA ON MENETTÄNYT SEKÄ USKON ETTÄ TOIVON!

 

 

... JOSKUS SITÄ EI VAAN JAKSAISI ...

 

Uhhuh – huomaa, että on keskiviikko. Meikäläinen on rättipoikki heti aamusta, aivan repona. Ei millään jaksaisi, mutta on pakko. Lisäksi koipia sattuu aivan stnasti ja selkää juilii aivan prleesti (ruma sana on pakko sanoa!). Syynä eiliset pelastusharjoitukset – portaita ylös-alas pikapikaa isolla porukalla ja seisoskelua pihalla kovassa, hyytävän kylmässä tuulessa pitkään. Ei kuulkaas tykkää meikäläisen vasen koipi varsinkaan tuommoisesta, eikä selkä! Lisäksi joku kehtasi vielä kysyä, miksi en käyttänyt hissiä :O Eikö nyt jumankauta aikuiset ihmiset ole jo oppineet, että oli sitten harjoitus tahi tositilanne, käyttäydytään aina kuin olisi tositilanne! Nih! Sanoinkin siinä, että hänenä en paljon svinduilisi. Oli kyllä tosi raskasta kiivetä. Ei, ei muuten käynyt kunnon päälle, sattui vaan! Ja tietysti nyt särkee sitten täpöllä. Mutta tein sen. Kaiken uhallakin.

 

Josta taas päästään siihen, että en tod. ole ainoa, joka ei jaksa. Toinen työkaveri jäi juuri kesän yli pitkälle saikulle, samoin osastoltamme yksi hyyppä. Röökikaveri on myös hyvin väsynyt eikä jaksaisi millään kremppojensa kanssa. Taas mietimme sitä, milloin ja millä ihmeen keinolla pääsisi eläkkeelle, edes osa-aikaiselle! On tämä kummallista ja outoa. Eli viittaan taas siihen, että kremppaisia akkoja pidetään väkisin töissä ja nuoret, fiksut ja terveet ihmiset ovat työttöminä ja etsivät kuumeisesti mitä tahansa hommaa! Ei mitään järkeä, ei.

 

Toisaalta, päättelimme, että Joku Taho odottaa sitä, että meikäläiset kuukahtavat pakostikin työnsä ääreen ennen aikojaan. Silloin ei ole tarvis maksaa yhtään mitään eläkettä – siinähän voittaa yhteiskunta ja toki työnantaja! Alle lujaa, sanon minä. Olen kohta valmis äärimmäisiin tekoihin päästäkseni pois. Ei siksi, etten haluaisi tehdä näitä hommia. Välillä se on jopa ihan kivaa. Mutta kun eilenkin tein pitkää ja hankalaa juttua parisen tuntia pötköön, koska sain asian päästä kiinni enkä uskaltanut sitten lopettaa, olin tuon jälkeen notkea kuin rautakanki ja selkää viilleltiin pitkällä veitsellä. Samoin koipia nipisteltiin ja tuikittiin vekkulisti! Liikkeellelähtö kesti vartin – oli pakko varovasti oikoa ja venytellä itseään, ennenkuin uskalsi lähteä edes kävelemään.

 

Belgagin poikkesi yllättäen iltakylässä. Tai siis pyynnöstä, koska iiPein myyjä oli sekoittanut hänen ja minun nimeni eräässä paketissa, joka tuli kirjattuna kirjeenä ,D Joten hän sai sen ihan itse hakea täältä (ja samalla tuoda kissanpuruja). Minullehan se paketti tietty oli, semmoinen paperipaketti nimittäin. Semmoinen, joka on paaaaaaaaaljon halvempi muualla EU:ssa kuin Suomessa. Eikä tästä sen enempää! *huijausta, kähmintää, EU-kauppoja* =D

 

Mitäs muuta – no, tänään menen käymään Hakiksessa ja ainakin siis ViiVoanissa. Tofu on loppu, samoin tandoor masala, inkivääriäkin olisi tarvis, osterikastiketta, pippurikastiketta ja vaikka mitä muuta pitää taas hamstrata kehiin. Tein eilen ison kattilallisen porgana-kesäkurmitsa-purjo –keittoa, johon raastoin vielä mukaan pari vanhaa keitettyä perunaa. Kun raastoin koko satsin ja keittelin sitä hissuksiin, heittelin mausteita sekaan ja lopulta itse kasvatettua chiliä ja yrttejä oli makukin mukavan tulisen pehmeä ja taas tuli eväskeittoa pariksi päiväksi. Ei paha, hinta ei ainakaan hirvittänyt ja annoksista tuli mittavat. Tosin tuo on melkoisen kevyttä muonaa eli vaatii ainakin illalla salaattia tai jotakin lisäpurtavaa!

 

Lisäksi pitää poiketa Etolassa ja hakea jonkinmoinen pehmuste klaffisoffaan – kukaan ei ole minkäänlaista tarjousta esittänyt. Ei kai se nyt ihan hirmuja maksa, jos ostan määrämittaan leikattuna suht ohuen pehmukkeen ja päällystän sen itse. Tikkikangastakin on juuri sen verran tuolla jömmassa, että saan aika kivan päällyksen. Tai oikeastaan, ei se ole tikkikangasta, se on Belgan vanha päiväpeitto, jota ei ole käytetty paljoakaan. Sopiva ja pätevä, käy meikäläiselle!

 

Ja sitten kotoon ja äkkiä, sillä raitis ulkoilma ja ihmisjoukot väsyttävät nopeasti! Pahus, hallista pitää äkkiä hakittaa munuaista kissinkalle... pakkohan se on, pienelle karvakasa-herneaivolle =/

 

Nyt tämä lähtee pakotetusti kaffelle ja riipimään jumalattoman ison kourallisen isoja mömelöitä *yäks*, osa ei tahdo enää mahtua kunnolla kurkusta alas!

 

 

 

 

 

KISSIKENKÄT YRITTÄVÄT KAMMETA VARASTOLLE – YRITTÄVÄT SIIS....

 

LISÄÄ UKKOSTA, TOIVOO TÄMÄ JA IHASTELI EILENKIN

 

Voihan en-tiedä-mitä-taas-sanoa! Samaa vanhaa vaan Varastollakin. Eilen taas huomasin, miten en vielä 3.5 vuoden jälkeenkään ole oikein asettunut sinne. En sovi joukkoon, oon toisenlainen... Jotenkin vaan se sakki on niin omanlaistaan, enkä tarkoita nyt virkoihin tai koulutukseen liittyviä asioita. Ihan muuten vaan. Meitä lienee n. 150 seassa vain jokunen, jotka asuvat vuokralla tai asumisoikeustorpassa, jotka puhuvat asioista niiden oikeilla nimillä, eivät hymistele pahemmin tahi nuole Isoherran pärshuksia jne. En minä tätä pahalla sano, mutta joskus nyppii. Ei aina kestä meikäläisenkään kantti aukoa turpaansa ihan miten tahansa. Tai jos auonkin, se kestää vain hetkisen. Sen aikaa, kun hiljaisuus juuri ehtii laskeutua ,D Ehhh. Kaikesta huolimatta hoidin työyrtitkin kuntoon eli vaihdoin mullat ja vähän leikkelin niitäkin parempaan kuosiin. Ainakin NE näyttivät piristyvän.

 

Tuli vaan mieleen, kun tuossa yritimme koota juttuja lehteen. Nouvei, ei meikäläisellä ole tarjota siihen huttuun muuta kuin kirja-arvosteluja. Muuten se on kyllä lähes luokatonta tavaraa, ikävä kyllä. Nolottaa, hävettää *käks*, mutta itsehän lupasin. Olen kyllä luistanut ansiokkaasti miiteistä eli en ole ilmeisesti saanut edes ns. kunnon kutsua, jostain on vain jossain sovittu ja silleensä. No, asiahan ei minulle kuulu, mutta...

 

Olen tässä miettinyt (siis asiasta ihan toiseen), että Vinskillä on stressipissit. Eli Vinskiä ketuttaa olla yksin täällä päivät. Mitäänhän ei tapahdu, jos minä olen kotona. Siksi tässä olenkin viikon mietiskellyt toisen kissan hankkimista, jos vain sopiva ja halukas ehdokas jostakin löytyisi. Ei olisi paha, samalla menisi kaksi herneaivoa tuossa ja olisi niistä seuraa toisillensa. Ei ole kiva, jos Vinskilläkin on paha olla päivisin ja tylsää. Ja sitten minä tulen kotiin ja olen kipeä, jaksan vaan lukea ja nettailla. No, ainahan minä juttelen ja kälätän kissille, mutta silti. No, ans kattoo ja asia mietintään vielä toistaiseksi.

 

Annoin myös kertoa itselleni, että huominen voisi olla hyvä päivä vierailla Hakiksessa. Jep, sen minä taidankin tehdä. Serkuissakin varmaan pitäisi käväistä. Ja jos perstaina lähtisi vähän aikaisemmin Varastolta, ehtisi käydä vielä hoitamassa Malmillakin yhden ylimääräisen asian. Hitsi, mitä tässä suunnittelemaan – nyt on vasta tiistai. Viikko tuntuu taas äärimmäisen pitkältä ja vaikealta. Ei jaksaisi, ei sitten millään. Eilisen pysyin pirtsakkana, kun oli niin mukava kevään ensimmäinen ukonilma! Tämä tykkäsi :)

 

Ja jos joku muuten haluaa välttämättä tietää glukosamiinin vaikutuksista, niitähän ei vielä ole koettavissa vaan vasta viikkojen päästä. Ainoastaan vekkulit *grrr* sivuvaikutukset  eli varsinkin näin semikasvissyöjälle  lisääntyvät ilmavaivat *pröööööööööööt* ja turvotus, ähh. Menee osa normisafkoista taas uusiksi eli vielä vähemmän palkokasveja ja juuriskoita sellaisenaan jne. Ei kiva eikä mukava tämä, mutta toivoisi kovasti, että se joskus alkaisi jotenkin oikeasti tehota. Tosin tuttu seutti apossa väitti, että osalla vaikutus olisi selkeästi placebo-tyyppistä eli ”mömmö kitaan vie kivut” oli se sitten mitä tahansa. No – ihan sama, kokeillaan kaikkea sanon minä!

 

 

 

 

 

Päivän slogan: Elämän kurjuudessa on kaksi pakopaikkaa; kirjat ja kissat!

 

Päivän biisi: Purr Like A Cat 

 

Luettua: Katherine Pancol – Krokotiilin keltaiset silmät. Hieno, omela tarina Pariisista, mutta tapaamme myös krokotiileja. Tarina lähinnä kahdesta sisaruksesta, joista kumpikin on ehkä onneton omalla tavallaan... Toinen tutkija ja kahden tytön yksinhuoltaja, toinen rikkaissa naimisissa. Ja ihmissuhdesotkuja(kin) syntyy, jos paljon muutakin. Juu, tykkäsin tavallansa. Sarah Waters – Vieras kartanossa, Englanti sodan jälkeen. Maalaisaatelin asemaa kuvaava tarina, johon sisältyy omalaatuinen kartano, kertojana lääkäri, jonka äiti on ollut aikanaan työssä siellä. Kummallisia ja dharmaattisia tapahtumia, outoja kokemuksia, tragediaa sun muuta. Käypäinen ajankuvauksena, trillerinä, ironisena yhteiskunnallisena romaanina, kauhujuttunakin – eli pidin tästäkin. David Dosa – Hoivakodin kissa Oscar. Tosikertomus dementikkojen hoivakodista ja saattohoitokissa Oscarista. Myös siitä, miten hyvää kissat tekevät kaikille ihmisille, muistille ja terveydelle :D Lukekaa ihmeessä, vaikka tarinassa on hiukan hehkutuksen makua on tämä silti aika vekkuli opus. Myös dementikkojen ja Alzheimeria sairastavien läheisille sopivaa ja mielenkiintoista luettavaa. Hienoja lainauksia eri kissaihmisiltä joka luvun alussa! Suositan! Tobie Gene Levingston, Keith & Kent Zimmerman – East Bay Dragons MC, Oaklandin Soul-Bikerit. Tositarina mustasta moottoripyöräjengistä, joka ottaa jäseniksi vain mustia ja pysyttelee (ainakin periaatteessa) lain oikella *hmmm* puolella. No, tarina on kuitenkin mainio ja esipuhe on Sonny Bargerilta, joten lukekaas pois, jos aihe kiinnostaa. Hyviä kuvauksia 60- ja 70-luvuilta, mustien ja valkoisten asemasta, mellakoista, poliisien asenteista jne. Janet Evanovich – Kuudestilaukeava. Taas uusi opus Stephaniesta. Ja samaa palkkionmetsästyshömppää kuin aikaisemminkin eli vauhtia, vaaroja, kahvia, miehiä ja kaikenmoista hömppää siinä välissä. Sopii tietylle osalle lukijoista, reissukirjana menettelee. Natascha Kampusch – 3096 päivää. Kaikkihan tämän siepatun tytön tarinan kai vielä muistavat? Tässä siitä hänen versionsa, en voi olla sanomatta näin, koska tämä jotenkin tuntuu liian ymmärtäväiseltä sekä romaaninomaiselta. No, siis en vain usko, että hän olisi tämän ihan itse omin käsin kirjoittanut ilman mitään taustavaikutteita tai –apuja. Mutta siitä huolimatta, voi lukea ja pelotella itsensä huolesta kankeaksi! Juhani Karjalainen – Osasto 32. Mitä tapahtuu verojohtajalle aivoinfarktin jälkeen, kun samassa potilashuoneessa on hänen entinen ”asiakkaansa”. Mattala on lievästi järkyttynyt kaikesta tapahtuneesta jo muutenkin, sitten vielä tämä. Ja asiat vain paranevat, kun työtoveri paljastaa jotakin todella henkilökohtaista ikuiselle poikamiehelle ;D Aika omela tarina sekä infarktin kokemisesta, sairaalassa olemisesta, toipumisesta että verojen kanssa työskentelevien paineista. Eija Piekkari – Pako portin alta. Kelpoisa kesädekkari jälleen. Krisse on jo aikaisemmista opuksista tuttu poliisi, joka joutuu taas tutkimaan outoja murhia pienessä kylässä. Luistavaa tarinointia, mutta jotakin jää vielä vaan pikkuisen puuttumaan – vai olisiko tässä liikaa jotakin? Kiittelen paria hyvää ihmiskuvausta, harvinaisen aitoja paskapäitä ja alistettuja ihmisiä tarjolla. Muuten harmiton lukuvälipala. Sirkka-Liisa Palokari – Portaat katoavat hämärään. Virpi menee nuorena naimisiin ”vahingon” takia, avioliitto hajoaa ja pojan elämä menee päin hemmettiä jo lapsesta lähtien. Tästä seuraa paljon ikävyyksiä ja katkeruutta, pahoinvointia ja itkua. Vihaa ja syyllisyydentuntoa. Vertaistukea kaikille avioliitossa pettyneille ja eronneille, aikuisen lapsensa menettäneille, itseään syyllistäville – siis oikeastaan lähes jokaiselle, joka on elämää kokenut. Maaria Päivinen – Silja ja Mai. Duoda ja joo, naiset ilmestikin rakastavat toisiaan tai ainakin Silja rakastaa. Mutta Mai. Ja – mitenkäs tämän nyt sanoisi, ehkä vähän liian korkeakulttuurista kerrontaa taas meikäläisen makuun. Kyldyrelliä varmasti ja joku saa tästä taatusti enemmän irti kuin minä! Puhuvat proosan uudistumisesta... jahah. Ja jätän pois ainakin yhtä monta kirjaa kuin tässä on lueteltu, ei jaksa listata nyt. Nih kerta – väsymys käy vasempaan käpälään.

 

Niin ja muistakaas käydä tietoa kilpailuttamassa eli uusin JukeQuiz täällä. Hyvi kysymyksi, pahoi vastauksi *wirn*. Tiärä itte paremmi!

 

 

 

 

 

POLKA KUVITTELEE, ETTÄ LÄHTEE KIVOIHIN TÖIHIN TERVEENÄ!  =b

 

MAANANTAI – EI MITTÄÄN!

 

Ähh – aloitetaan samoilla vanhoilla manauksilla; maanantai ja pitkä sekä ankea viikko edessä. Koska kuukausi on lopuillansa, myös kiirus (vielä) lisääntyy, huh. En siis odota tältäkään viikolta mitään mukavaa tai edes mielenkiintoista – en ainakaan Varaston puolelta siis.

 

Toisaalta, aion käyttää työaikaani heti aamusta huolehtimalla Varastolla kasvavista yrttilöistä eli vaihtamalla niille mullat. Ne kukat ovat varsin kehnossa kunnossa; kun olen ollut poissa, kukaan ei välttämättä ole kastellut niitä, vaikka olen pyytänytkin. Se on niin helppoa unohtaa koko juttu, mitä väliä sitä nyt Polkan kasveilla olisikaan. Ne eivät ole upeita puita, eivät edes fiikuksia tms. Semmoisia kotoisia ruttanoita vaan – vähän vihreää ankeaan ympäristöön. No, saavat nyt pienen hoitokäsittelyn kuitenkin, sen lupaan kiireenkin keskellä! Työhuoneen ikkunoita ei muuten ole pesty kahteen vuoteen. On semmoinen keveä harmaus koko ajan. Voitte vain kuvitella, Pazilan pölyjä siis ,D

 

Muutoin kunnostauduin eilen tekemällä normikotihommia, niitä tavallisia. En jaksanut / viitsinyt ryhtyä mihinkään kummempaan. Lepuutin ja luin välillä, että taas jaksaisi. Koivet ja selkä särkevät silti viikonlopun ylikin – ei siitä eroon pääse kuin pidemmällä levolla (ja mielestäni tujummalla lääkityksellä!). Ans kattoo sitten, mitä selässä näkyy... mielenkiintoista odottaa tuloksia.

 

Tällä tahi ensi viikolla pitäisi tehdä retki Hakikseen eli käydä ViiVoanissa ja hallissa. Ei ole poissulettu sekään, että Etolassa käväisisi katsomassa vaahtomuovia tuohon klaffisoffalle. Kukaan ei näemmä sellaista patjantapaista ole tarjoamassa!

 

Laitetaan tännekin nyt vielä erikseen kysely, vaikka se eri sivustoilla jo onkin: Olisiko kellään myydä (ja kuljettaa Malmille tai Pazilaan) n. 60 – 65 cm leveä ja 200 – 210 pitkä patjantapainen pehmustus? Ei tuossa pelkällä puulla voi loikoa ja lukea! Värillä ei väliä, päällystän itse sopivaksi. Ja mitatkin ovat ohjeelliset eli en ole turhan kranttu... Lisätietoja voipi sitten kysäistä kommenttilootassa tai suoraan meilillä, jos tämmöinen sattuisi olemaan jossakin tarpeettomana. Kovasti toivoisin, että olisi. Juu, kirppari olisi se vaihtoehto, mutta kun meikäläinen ei nyt vaan pääse ns. vapaasti liikkumaan eli älkää edes ehdottako sitä. Malmin kirpparit on jo katsottu eikä löytynyt.

 

Siinäpä tarpeet tällä kertaa. Meikäläinen on suhteellisen vähään tyytyvä eläin kuitenkin. Kunhan muonaa löytyy kaapista sekä mömelöitä toisesta kaapista, suostun jopa joka aamu lähtemään töihin (johtuen luultavasti mömelöiden vaikutuksen ajoittamisesta!).

 

 

 

 

 

Sitä minä vaan edelleen ihmettelen, miksi minua ei muka voida suoraan päästää vaikka puolipäiväsairikselle tms. Tilalleni olisi lennossa tulossa työttömiä, asiat taatusti paremminkin hallitsevia nuorempia, terveitä ja innokkaita tekijöitä! Miksi minua kiusataan ja pakotetaan töihin. Olen joka päivä niin hemmetin kipeä, minua särkee, en saa nukuttua jne. Illalla en pysty enkä jaksa tehdä mitään. Valmistaudun vain seuraavaan päivään. Ja viikonloppuna kun melkein ehtii toipua (no ei ihan kokonaan, se vaatisi parisen viikkoa ja vähän ylikin), pitää taas maanantaina lähteä. Ei jaksa kohta enää ymmärtää. Lääkityksessä pihistellään, osa kokeiluista on ollut täysin sopimattomia, joitakin ei ”voida määrätä”... Perkele, minä sanon!

 

Ja edelleenkin muistutan teitä siitä, että joka ikinen askel koskee – osa kovasti, jos en katso miten jalkani asetan! Liiku siinä sitten, käveleminen tekee todella pahaa. Hörhö pakotti minut tuossa taannoin iltakävelylle, menin, jep. Tuloksena kammoittava kahden viikon koipiturvotus ja jäytävä särky. Nämä koipi- ja selkähommat eivät siis mene fibron piikkiin. Kyllä minä hätinään fibrosäryt ja jomotukset sekä juilinnan sekä muut fibron aiheuttamat oireet (mm. vatsaongelmat jne) jopa saattaisin kestääkin. Mutta kun ei pääse enää mihinkään, mihin haluaisi. Kaikki pitää sovitella ja säätää päivän, kellonajan, työhönmenon, kuljetusten ja omien jaksujen mukaan – minä olen ohjelmoitavissa oleva ihmiskoe, ilmeisesti.

 

Ähh, nyt alkoi taas ruikutus ja väninä. Lähden napostelemaan mömelöitä, niitä lisämömelöitä myös sekä puolisen litraa erinomaisen vaffaa kaffetta. Josko se tästä taas lähtisi ronksutellen käyntiin...

 

 

 

 

 

POLKA, JOKA VÄNISEE JO UNISSAANKIN!