VAPPUAATON NORMIPOSTAUS, VOL 1

Ai jaa, tänään siis on Vappuaatto! No hauskaa sitä nyt sitten vaan, te jotka aikonette sitä jotenkin viettää – humaltukaa rattoisasti, syökää hyvin ja runsaasti sekä joikaskaa yhdessä... se kuulostaa niiiiiiin kivalta ,D Minä tod.näk. makoilen kotona, josko siideritonkan haalisi viereensä. Tai sitten ei. Minulla ei ole minkäänlaisia suunnitelmia, minua ei tietystikään ole pyydetty mihinkään enkä aio vänistä ketään tänne väkisin seurakseni. Sitäpaitsi – olen muutoinkin erilainen muori, voin viettää Vapun vaikka nukkuen päivällä.

Sen verran tiedoksi, että omisarvis ei ollut vaivautunut / jaksanut / muistanut sitä C-lausuntoa. Juuri mietin, laittaisiko vähän kuvausta näistä aamuisista tunnoista. Särkee nimittäin niin, että näköä haittaa. En illalla saanut unta muutenkaan, pahin oli olkapää, jota särky runnoi täpöllä. Samoin oikea nilkka oli ottanut eilisen erittäin pahakseen. Oli nimittäin kiirus päivä taas Varastolla, sellainen, joka edellytti käpälien käyttöä ja tepastelua ees-taas. Jo sen huomasi eilen illalla, tänään on vielä pahempi päivä. Hmph, toisaalta jonkinlaiselle alkopuudutukselle olisi kyllä myös tarvis. Saisi vähän kivutonta aikaa sekä nukuttua normia enemmän. Harkintaan, torpassa on kyllä emmeitä.

Käväisin Serkuissakin tuossa, ostamassa vähän viikonloppuappeita. Törmäsin myös uusiin pieniin kaalipiiraisiin, otin maistiaisiksi pari. Osa vanhan toimittajan henkilökunnasta on pistänyt uuden pikkuyrityksen pystyyn ja nyt Serkut kokeilevat, kumman piirakat käyvät paremmin kaupaksi ,D Ihan kiva – ulkonäkö on erilainen, samoin hinta. Nyt pääsen sitten vielä maistelemaan ja annan lausuntoni ensi viikolla. Muuten toin vain tavalliset appeet; kohukkeida, juggaa, siemeniä, valkosipulijuustoa, kuivahetelmiä, adjikaa. Niillä sopisi herkutella milloin vaan, vaikka sitten tänään tai viikonloppuna. Ei tässä sen kummempaa.

Eilinen postikeikka oli kiva ;D Juu, nyt on Welhottarella tosi punaiset!, ihanat, jalkaan sopivat oikeat kunnon maiharit! Loistavaa, sopivat kumpaankin jalkaan (minullahan on myös ongelmajalat!) eivätkä olleet hinnalla pilatut. Sieltä Enklannista ne oli tilattava, juurohinta (sisältää postikulut) n. 35 eeroa. Siellä ne nyt odottavat vielä laatikossaan kaapissa niitä inhoja räntäkelejä ja sateita. Minä olen tyytyväinen, posti pelaa, postimyynti pelaa, eBay ja PayPal pelaa. Taksokin pelasi, kun kaveri oli ennen asunut Malmilla eli löysi postille suht helposti. Ai niin, se toinen iiiiso paketti oli sitten lajitelma uutuuskirjoja toiselta kustantajalta. Tämä kiittää ja niiaa! Olin valinnut pyyntöni hyvin – kaikki on jo julkaistu ja sain koko satsin samalla kertaa. On nyt lukemistakin. Viimeinen kirjaston kirja hävisi eilen pohjattomaan n(s)ieluuni eikä lauantaille ole vielä paljoakaan kirjastovarauksia, ehhh. Welhotar on siis hyvin tyytyväinen postikeikan antiin, otin vain yhden kirjan sänkyyni, vaikka mieli teki ottaa kaikki sekä myös uudet kauniit kenkimet! =D

Ja että taas olisi jotakin todistettavaa ja kerrottavaa, en kyllä kerro, kenet näin incognito Pazilassa. Höh, mustaa muka. Upean oranssi, kaunis kaulahuivi, ruskea takki ja valkomustaa olin näkevinäni ,D Niin sitä vaan toisia hämäillään, ei mennyt läpi! *vilkuttaa* Olipa mukava taas nähdä tuo pirteämpi bloggaaja kevätauringossa!

Ei sitä tänäänkään näköjään villavälihousuja tarvita. Roikkukoot nyt vielä tuossa nopeasti saatavilla. Takatalvea voi vielä odottaa saapuvaksi. Minähän en luota tunnetusti mihinkään – enää...

---------------------------------

Purrrrrrviska, kaiffat! Just joo, en luata mäkää, sano. Ei tullu sitt fisuu eile, ei. Toi vaa etti niit vanhoi jämii ja mätti ne eväspuukkiisa. Sitt se taas räpelsi vadist kekosen vihanneksei nii, ett niit sinkos joka pualell. Sen verta mä sain fisuu, ett sardiinipuuki rääppeet. Höh! No sain mä sitt tavismuanaa ja muut, ei ollu sama. Pitäis olla joku laki noiskii jutuis. Nytki ku kert on joku juhla nii ni vois saada jotai erityisheekkuu, jos sitä kert jömmas on. Tarttee muistuttaa – mamiiiiiiiiiiiiih! Jotai se nyäkyttelee, muistais sitt illall kans. Se kyll mitää muista, ku se tulee himaa. Eilenkii kaatu melkee enste sänkyy lepuuttelee, vaiks mullaki oli asiaa. No, nous se kummiski siit. Mä sitt yritin saada sitä goisii, ei onnistunu. Ei se oo taaskaa goisinu, pyäri vaa ynpäri-ynpäri-ynpäri ja välill punkess ylös, ku sen handuu sattu toss maates. Se sano, ett on parempi ylhääll. Mutt eihä se voi seiste nukkuu =O Ett kai se jossai väliss vähä goisi, ku mä joudun sen kummiskii sitt äske herättää. Nyt se sitt ois kyll goisinu. On toi orjienkii elämä vissii välill vähä hankalaa. Meill kissoill on paremmi. Mami anto mun eile jo ottaa suulist partsill aika pitkää iha yksi, mutt sitt tuli ikävä ja galsa nii ni tulinki sisää. Mutt vähä jo otin rusketust, pitää olla timmis kondiksess taas kesäll. Mami saa taas ettii jonku kuva – se eiline EN ollu sitt mä!

Kuva sieltä mistä eilenkin eli täältä!

Hei, kliffaa Vappendaalii ja heekkui teillekkii – noi ihmiset kummiskii syä kaikkee hyvää ja jua sitä kuperkeikkalimppaa (sitä ei sitt kandee divaa!).

---------------------------------------

Vincent, herkkuja on tarjolla illalla. Luvattu on!

Päivän slogan: Ei pitäisi käyttää kaikkea aikaansa huomisen pelkäämiseen.

Päivän biisi: Oowe-Oohla

Luettua: Randy Pausch – Jäähyväisluento, nuori professori sairastuu haimasyöpään, syöpä uusii ja elinaikaa luvataan vain alle puoli vuotta. Hän kuitenkin päättää pitää pyydetyn jäähyväisluennon ja tässä se todellakin on. Netistäkin pitäisi löytyä täältä. Kirja on itse asiassa enemmän elämänkerta sekä elämänohjeita, ideoita yms. jälkeenjääville. Tämän luin kyllä ihan mielenkiinnolla. Minua hiukka hankasi tämä jusalainen ”Sinusta tulee mitä haluat” –ideologia, johon sisältyy kaikenlaisia kälmejä temppuja. Sinänsä – ihan luettava opus. Suosittelisin itse sairastaville ja läheisille, siihenkin annetaan aika käypäisiä ohjeita! Lisää myöhemmin toisaalla... Anna Koivusalo – Siipirikkoäiti, tarina kolmikymppisestä äidistä, joka miettii itseään ja suhdetta lapseensa sekä muihin läheisiin. Hän tuntee itsensä riittämättömäksi joka paikassa; hiekkalaatikolla, työssä, kotona. Tilanteet kärjistyvät melko hurjiksi, kunnes hänellä diagnosoidaan synnytyksen jälkeinen masennus. Kirjan idea on hyvä, osin toteutuskin. Jossain vaiheessa teksti alkaa pikkuisen ontua ja muuntua sekavaksi, liekö tarkoitus vai kirjoittajan jaksamattomuutta. Ihan luettava, odotin vähän enemmän. En nyt ihan suosittelisi, asiasta kiinnostuneille kyllä... eli niille, joilla tuntuu olevan ns. tilanne päällä, tämä voisi jopa antaa jotakin. Tarja Uusitalo – Lepinkäinen, tavallinen kahden lapsen äiti huomaakin rakastuvansa uuteen työtoveriin, naispuoliseen tällä kertaa. Hän pohtii omaa lapsuuttaan ja namusedän hyväksikäyttöä, miehensä liiallisia (tai siksi kokemiansa) tarpeita sekä miettii naiseuttaan ja omia halujaan. Lopulta hän todella rakastuu ja tunteisiin vastataan. Rakastajatar kutsuukin häntä lepinkäiseksi, bi-seksuaaliksi, joka ensimmäistä kertaa kokee uusia tuntemuksia naisen kanssa. Piristävä poikkeus, asiasta ei ole paljon suomeksi kirjoitettu. Tässäkin vähän toteutus kärsii jostakin – vaikea sanoa mistä. Molemmat viimeksi mainitut kirjat ovat samalta kustantajalta ja kovin ohuita, tunti meni lukemiseen... Onko karsintaa suoritettu jo liika rankalla kädellä vai onko sanottava loppunut? Kummassakin näen vähän samanlaista ongelmaa... No, tämä on kuitenkin ihan kelpoista luettavaa jokaiselle, myös hömpän kavereille (vai onko liian todellista?).

Saattaa olla, että varsinainen Wappupostaus on vielä tuloillansa – tämä on varoitus, ei lupaus!

MINÄ MYÖS OLEN TYÖLÄINEN!

 

KESKIVIIKON KESKEISIMMÄT

Ette varmaan arvaa, olen älyttömän väsynyt ja koivet ovat kipeät! Perin poikkeuksellista, eikö... jaanaisiko vähän asiaa vai jättäisi tähän? No, jätetään tähän, ei se väninäkään auta, prletto. Kun olisi saanut nukkua, karvatakamuksella oli taas tärkeää asiaa. Kun en heti noussut, ekoterroristi tehosti mekkalaa yrittämällä tuhota viherkasvustoa *rousk, narsk* eli ykätkin ovat vielä odotettavissa. Mukavaa tämä aamupuuhastelu, eikö?



Varastolla taas älytön kiire, tottakai, tiistai. Sellainen The Päivä, joka on aina tavallista kiireisempi. Ja niin tietysti, taas osa on jäämässä lomille – niitä pitämättömiä lomia kun riittää eri porukoilla. No, jos elän ja olen töissä vielä ensi vuonnakin, minulla on toivottavasti sama tilanne. Eli lomia riittää... Jäi sinne jotakin tekemistä aamuksikin, vähemmän kiiruisaa. Lupasin vain, että teen ne ennen kuin kaveri tulee töihin. Helppo luvata, hän tulee silloin, kun minä jo lounastan. Ajatelkaas, Varasto tarjoaa työntekijöilleen ihan munkit Wapun kunniaksi, munkkikahvit, mutta oma muki mukaan (-> lue: siis omat kaffet myös...). En aio hakea sitä samperin munkkia, tai jos haen, pussiin Belgarionille. On se hienoa olla työssä niin arvostetussa laitoksessa kuin Varasto, tällaisia mahtavia tarjoomuksia kerran vuodessa. Oikein itkettää kiitollisuudesta ja lojaaliudesta.



U-P eilen huolestuneena taas tiedusti, onko käsi vielä kipeä. Voi että, on se hankala yrittää selittää, että ei se koskaan tuo olkapää tulekaan kuntoon – sitä särkee enemmän tai vähemmän aina. Kroonista. Samoin kuin koipeni, eivät ne koskaan tule kivuttomiksi – eivät edes mömelöjen avulla. Sen lisäksi vielä fibro, josta kerroin hänelle aikaisemmin. Kun ei ymmärrä, ei ymmärrä. Ihminen, joka on aina ollut muuten terve ja noudattanut ns. terveitä elämäntapoja (ja jolla on nyt myöhemmin todettu I tyypin diabetes), hoikka jne. Ilmeisesti hän kuvittelee, että kaikki vaivat johtuvat elintavoista. Noup, ei muuten yksikään, valitettavasti. Jos johtuisi, niille ehkä voisi kuvitella mahdollisesti jopa tekevänsä jotakin. Nyt pitää vain riipiä kipu-, uni- ja muita kivamömelöitä, että pystyisi ja jaksaisi röihin, U-P:n valvovan katseen alle. Anti olla senkin asian, minä vain olen ja muut saa silittää.



Kevät tekee outoja tepposia, minullekin, totta prheestä! Huomasin ajattelevani yhtä kaksilahkeista... hitsi. Se varmaan johtuu käpyrauhasesta sun muista harmooneista. Äkkiä pitää karistaa mielestään tuollaiset asiat ja tyytyä riitelemään kissan kanssa. Joka sivumennen sanoen sai äsken hepulit ja puretti taas toista koipeani niin, että veri vain valuu! ARGHHHHHH!



Olen minä urhea – katsokaa, ilman villavälihousuja koko alkuviikon! Uskaltaisikohan jo siirtää viherviljelmät parvekkeelle? Taidan odotella vielä pari päivää... Tänään ohjelmassa pakettien ja yhden kirjatun kirjeen (?!) nouto postista, minä odotan ,D

--------------------------------------

Purrrrrrviska, kaiffat! Hei, eile tuli sittekii fisuu. Orja teki semmost fisujudekaa, duunas sinne paaaljo fisuu ja mä sain omat biitit.. Oli hei heekkuu! Omasa se pilas taas kaikel valkosel sipulil, purveileill ja niill pahoill vihanneksill ku haisuu. Sitä se sitt kehtaa viälä syädä. Ootas, se oli taas sitä taikalakeittoo, siks se sitä sanoo. Hirveen näköst mössöö ja haisuu karmeelt mun nenää. Ainut hyvä siin on se fisu. Ett sain sitä sitt kummiskii, ku sanosin sen painavan sanan. Ja just, kiitokseks äske sitt puretin. Joo, en tiijä mikä minuun meni. Sen koipi vaa hetkuu tossa yäkkärin helman alla, ku se skrivaa. Koko kinkku lihaa – aatelkaa ny. Pakkoha siihe on tarraa kii. Ja sitt pakoo ja äkkii, ku alko kuuluu rumei sanoi. Olin viäl vähä tiukas kii, meinannu saada kynsei irti. Tsihih, sen toinen koipi on tikattu iha täytee reikei. Jos joku tsiigais, varmaa miättis, ett mitä ihmet se on oikee väsänny. Mutt oon mä silti kilti, oonha? *viaton virn* Ku mä kummiski on hurmaava ja kaikkee, oonha?! Siis tottakai oon, mä oon kert kissi. Orja ettii taas jonku kuvan toho, ku kerta must ei saa fotoi.

Kuva täältä, josta löytyy kaikkea muutakin vinkeää ,D



Kliffaa päivää kaikill, purraa ku nähdää orjan koipei!

----------------------------------



Viiiiiiiiiiinnnnnceeent, prle, muista se HeSyn pikavalintanumero puhelimessani!



Päivän slogan: Kun minä valitan, valitan kunnolla ja asiasta – eli yleensä koko ajan!

Päivän biisi: Neiti Kevät



Luettua: Anne B. Radge – Vihreälle niitylle, Neshovin klaanin tarina jatkuu. Erakkorapujen ja Berliininpoppeleiden jatkoa, voi lukea yksinänsäkin, taustoitusta ei tarvita. Torunn hoitaa nyt sikatilaa ja vanhaa isoisää (niin...). Arki on rankkaa, elämä sikatilaelämää ja pitäisi jaksaa kaikkki itse. Erlend-setä Tanskassa aikoo kaverinsa kanssa isäksi ja he suunnittelevat tilan viljasiiloon arkitehtonisesti edustavaa loma-asuntoa. Toinen setä Margido uudistaa puolestaan hautaustoimiston toimintaa rohkeasti (uusi varasto, köh, ja kotisivut), samalla myös puvustaen itseään. Kirja on yhtä hyvä, kuin aikaisemmatkin eli aivan mieletön tarina omituisesta suvusta ja sen jäsenten omalaatuisesta elämästä kukin tahollaan. Kuitenkin yhteisiä pyrkimyksiä löytyy mitä kummallisimmissa asioissa. Juoni ja loppu jääkööt kertomatta, suosittelen kaikille. Noin yleensäkin, suosittelen näitä kaikkia kolmea opusta vaikka kesälukemiseksi – harvemmin pohjoisempaa Norjaa on kuvattu tällä tavoin, hullunhulppeasti ja vänisemättä ,D

KENKEJÄ JA POSTIA =o

 

  

TIISTAI - TÖITÄ, KAHVIA EIKÄ SYMPATIAA

Ei niin mitään rapottavaa, paitsi normiunettomuus ja kirottua pahemmat koipisäryt. Niille ei näköjään voi mitään, ei yhtään mitään. Joskus vielä pyydän jotakuta vetämään turpiin, että taju lähtisi edes muutamaksi tunniksi, samalla voisivat nuo kivutkin unohtua. Kivunsiirtomenetelmä, juu nou. Malmilla joku voisi jopa olla halukas moiseen... hulluja nuo hörhöt välillä, nimittäin. Kipu oli sen verran rajua, että se esti nukahtamisen ja piti hakea lisäunetusmömelöitä, joilla sain tainnutettua itseni vajaaksi 4 tunniksi, kele.



Varastolla ei nyt ollut ihan ihmeitä, sen verran kuitenkin, että pientä sutinaa riitti koko päivälle. Kiirekin vähän. Ei paha, niin paha kuin luulin. Normimallia siis. Ja U-P selittämässä, että Ketorin-voiteella kaikki kivut hoituvat. Aijjumalautta, että kävi vanhaan. Kerroin, että kaikkea on kokeiltu ja Ketorin-voiteet nyt vähiten toimivat. Ei se leidi ymmärrä yhtään, kun yritän selittää näistä säryistä. Hänen mielestään ei vaan pitäisi suun kautta ottaa mitään lääkkeitä. Korkeintaan aspiriinia ja sekin lääkärin määräämänä. Oikeasti, en uskaltanut edes kertoa, millä huimelääkitysmäärällä minä edes pystyn käymään hätinään töissä joka päivä. Argh, sietämätöntä.



Takso kyllä toimii, mutta Iisalamen tilauspuoli – voi eih! Jos tilaan 5 pvän matkat eli lauantaille myös, siihen saivat mahtumaan jo kaksi virhettä eli väärää kellonaikaa, täysin väärää tarkoitan. 9.49 muuttuu 10.49, joka tarkoittaisi kirjasto-kauppa –reissulle aikaa n. puoli tuntia... hmph. Samoin keskiviikkona olisin heidän mielestään ollut valmis kotoon jo klo 11, kuten viime viikollakin. No, kyllähän minä, mutta varmasti U-P ei olisi asiasta välttis niin iloinen. Prle, noitakin joutuu korjailemaan ja sähläilemään ja lukemaan aina uudestaan ja uudestaan, onko ne tehty oikein. Siis tilaukseni mukaan. Oletusarvohan yleensä on, että ne ovat oikein! Iisalamen puolestaan se, että etsi kaikki virheet ja yritä korjata ne kerralla (joka ei yleensä onnistu). Kivaa puuhaa muun sähellyksen ohella, kun yrittää sovittaa ehkä joskus jotakin muuta menoa itsellensä kuin töihin ja takaisin kotiin – ymmärrätte ehkä, miksi oikeasti on niin vaikeaa edes lähteä mihinkään!



Jahas, eilen tuli yksi kirja ja se on luettavana, jee ja ziitos. Kaksi pakettia odottaa postissa, niitä pitäisi tulla vielä yksi. Olen huomenna menossa noutamaan nuo ainakin nyt pois, poikkeaminen taksomatkolla. Juu, siinäkin on taas selittämistä, jos on outo kuski. Malmin posti on kätevästi kätketty tietämättömiltä ja ulkopuolisilta – ei sinne helpolla löydä!



Ei voi kuin olla onnellinen siitä, että nyt on lyhyt viikko. Minä olen ihan poikki jo eilisen työ-nimisen session jälkeen! Pari viikkoa ja sitten on loma ,D

----------------------------------------

Purrrrrrve, kaiffat! Jaahas, eileskää mitää heekkuu, mä en ala. Siis iha vaa tavismuanaa ja sitt vähä aikaa sain olla partsill. Ja orja pönki taas pual yätä pystyss. Mäkää saanu kunnoll goisii. Ei tuu tämmösest hei mitää! Tänää se saa luvan tekee jotai fisuruakaa sitte, mä tiän, ett sill ei oo enää illall eväksii, hehehh. Jos ei tuu fisui, tulee tappelus. Mä tahon heekkui, mult lähtee kaavat ja mä oon pahall tuulell, nih kerta. Ton pitäs riittää, enempi ku hyvi, meinaa. Ett jos meinaa olla mun frendi, safkoje pitää parantuu, edes välill. Eikä mitää selittelyi, vaiks kalkonii ja napikoit ja tavismuanaa jo tulikii. Se ei nimittäi oo fisuu, nih kerta, ei oo! En tykkää olla partsilkaa, ku siälä ei oo mattoo. Mä voin kyll loikoo mun koritualiss, mutt siihe ei viäl aurinko oikee osu. Hmph. Mattoo ei vissii voi laittaa muka laattiall, ennenku se on pesty. Ja sitä taas ei pestä, ennenko ikkunat on pesty. Huoh. On toi ihmiste elämä sitt vaikeet. Ottais toiki vähä relaa välill – ei tääll kummiskaa mitää tapahru. Eikä Poika niit osaa duunaa niinko orja haluis... enkä mäkää. Nii ett ootellaa vaa, mä painun goisii uudestaa. Orja saa ettii foton, jonku jostai...

Kuva täältä!



Kliffaa päivää vaa kaikill, goisitaa me kunno päikkärit ku orjat o duuniss!

--------------------------------------



Vincent, aina yhtä ajattelevainen ja ihastuttava ,>



Päivän slogan: Jos kissa voi katsella paheksuvasti - Vincent tekee juuri niin...



Päivän biisi: Roadrunner



Luettua: Niall Griffiths – Rääpäle, ihan hulvaton juttu... Vähän jälkeenjäänyt nuori mies muuttaa kesäksi enonsa luo Walesin ylämaille ja tutustuu erinäisiin mielenkiintoisiin asioihin oman ymmärryksensä puitteissa. Epätavanomainen maailmankuva sekaantuu epileptisten kohtauksien näkyihin ja kieli on mahdotonta ilotulitusta, välillä taas hyvinkin maanläheistä. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu, ehehheeh. Suosittelen – tämä pitää lukea, mieluusti omistaakin. L. M. Montgomery – Marigoldin lumottu maailma, jep, kaikkien Annojen kirjoittajan myöhempi teos. Tässä mm. löytyy esimerkkejä kaikenlaisista tapahtumista, joita käytetään muissakin leidin opuksissa. Aikoinaan tyttökirjansa lukeneille must, mutta hiukan sekava. Sarjat pitivät paremmin asiat koossa, tässä nyt vähän rönsyillään. Oikea Wanhanajan Tyttökirja ,D Sopii siis myös kertalukuun Welhottarelle.

ETTE ARVAA - KIPEÄ JA VÄSYNYT!

 

MAANANTAIN ÄHELLYSTÄ

En näköjään ole menettänyt mitään, vaikka en ole järin kiihkoisasti lukenut edes netti-HS:a viikkoon. Miten ihmeessä se nyt vaan alkaa muistuttaa yhä enemmän iltapäivälehteä uutisointeineenkin. Asiat tai uutiset alkavat olla jo vähemmistössä. Mm. eilen sitä lukiessa tuli mieleen, että miksi minä en

- voisi juoda joka ilta itseäni känniin, ihan vain huvikseni ja sitten lähetellä tekstiviestejä ,D

- voisi alkaa käyttäytyä epämiellyttävästi (ai, niin, anteeksi), vielä epämiellyttävämmin ja silti saada joukottain ystäviä (?) ja vaikutusvaltaa tietyissä piireissä

- pukeutua (jos mahdollista) vielä huonommin ja taas saada vähän kontaktipintaa



Mielestäni nuo nyt eivät vain ole uutislehden tehtäviä, edes netissä tai varsinkin siellä – miten sen nyt taas ottaa. Alkoi mättää koko lukeminen, siirryin blogien pariin. Paljon parempia juttuja ja uutisia!



Ja juu, kehukaa vaan eilisiä kelejä! En nimittäin koiviltani päässyt vielä eilenkään niin kävelykuntoon, että olisin yksin ulos uskaltautunut. Eikö olekin mukavaa, prle. Niin terve ja reipas minä olen. Voi norsun sukupuolielimet sentään! Vaihdoin särkynapitkin vahvempiin, tosin sitten väsyttävämpiin – ei auta, ei. Minä nyt kertakaikkiaan olen kusessa näiden koipieni kanssa, ei minusta enää ihmistä tule.



Mielessä käväisi vaivoin kevät 9 v. sitten, jolloin erosin. Mietin, mitä kaikkea paskaa ja muuta sen jälkeen on tapahtunut – ainakin minulle. Mietin myös, olisinko pystynyt jatkamaan Exän kanssa, elämätöntä elämää, olematonta siis. Kumpi parempi? Sitä välillä ihmettelee täällä pienessä päässään kaikenlaista. Todennäköisesti olisin jo juonut itseni hengiltä, arvelen. Se elämä ei ollut nimittäin herkkua sekään, koska mitään sisältöä ei ollut. Toisaalta, nyt välillä on erilaisista sisällöistä, tosin vääränlaisista, runsaudenpulaakin. Jotkut sisällöt puuttuvat täysin. Ähh, en minä tiedä. Jos tietäisin, sillä voisikin tienata paljon rahaa ja antautua jäämään kotiin ihan luvan kanssa. Minä kovasti viihtyisin täällä, jopa ihan itsekseni, jos joskus edes voisi harjaannuttaa puhe-elimiään. Nyt taas pelkään, että en osaa puhua, kun menen Varastolle... Sujautan turvastani jotakin tosi sopimatonta ja ajattelematonta pelkästään siitä ilosta, että näen joitakin pitsiniskoja, joille avata suunsa. Auts! Elämä on.



Jospa alkaisi puuhastella vaikka muuttoa johonkin? Tai jotakin muuta yhtä epärakentavaa. Varastolle sitä nyt kuitenkin tästä ihan ensimmäisenä tarkistamaan, onko kukaan lomittanut minua vaiko eikö? Pahoin taas pelkään, että ei. Eväksetkin on tehty, väkersin eilen pellillisen soijapiffejä. Lisäksi italialaista vihannespataa (no sen takia, kun siinä on tomaatteja ja kesäkurpitsaa sekä yrttejä), vielä taitaa olla lusikallinen tai pari perunamuussiakin. Vissi lounas, huomiseksi samaa eri vihanneksilla. Onneksi tämä viikko on lyhyempi. Onneksi lomaan ei ole kuin pari viikkoa. Onneksi joku on edes joskus luvannut pestä nuo prleen ikkunat – ne sitten jaksavat ärsyttää!



Ja nyt käyn tarkistamassa kelin eli voiko jo jättää villahousut narikkaan? Juu, voi jättää pois... ei sentään kokonaan ilman!

-----------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrve, kavrut! Mä tiä, me vähä eile saatii joku riitakii aikaseks. Mä hyäkin ton koipisii kii taas – nyt mä tuijotan täss samall tavall. Mamii pelottaa, tsihih. Se meinaa, ett taas mä hyäkin! Mä oonki vaarallinen kissi, juu. Mitä nyt olin vähä oksunu taas, keskell kylppäri mattoo, ja semmost muut piäntä. Vaiks toi ei vissii goisinu kunnoll koko yänä, mutt sen vähä aikaa se just ehti goisii, ett mäki ehdin tehä kaikkee semmost, juu nou. Muute ei tullu eile heekkuu, tavismuanaa vaa. Taas mua huijittii, ett muka tekee lihapullukoit, höh, niit rouhepullei teki! Ei niit kissit syä, uskois jo, ja sitt viä vihanneskasoi ja semmost. Ei käy, noup! Mulle jotai muuta.... joo. Kyll täll viikoll jossai vaiheess viäll irtoo fisuliinii, se osti kilon semmost fisuliinii pakkasee. Kai se joskus siit muanaaki meinaa tekee. Eile otin jo suulist partsill, toi vaa tuijotteli vähä välii, ett mitä mä duunaa siälä. No, viäl tulee seki aika, ett sen on pakko jättää toi ovi kokonaa auki – katotaa sitte! Tää on vähä uhkaus meinaa, siäll voi kaivella kaikennäkös. Vähä riippuu, mitä toi meinaa laittaa sinne ulos asti kasvaa. Täss on muute tommone kissikuva, ku mä en muut löytäny nii pyysin sitt orjaa hakee jotai erilaist välilll.

Kuva on täältä!

Kliffaa viiko alkuu kaikill!

---------------------------------



Vincent, salapurija!



Päivän slogan: Pää, jalat, mieli – kaikki täynnä reikiä kuin hyvä juusto!



Päivän biisi: Kuka on kierittänyt juuston rautatieasemalle?



Luettua: Anna Jansson – Hylynryöstäjä, ja nyt sitten seikkaillaan Gotska Sandöllä... ei paha, mutta Janssonkin toistelee vähän itseään. Kelpo tarina kuitenkin ja Janssonin kavereille ihan sopiva, ei juonessakaan silti mitään vikaa ole. Hyvää konseptia ei nyt vaan kannattaisi kuluttaa ihan loppuun. Denise Mina – Suden hetki, ja mitä pääsinkään äsken sanomasta. Tässäkin Mina toistaa itseään, toisaalta kyse on taas toimittaja Paddy Meehanin jatkoseikkailuista. Ei kehno tämäkään, mutta toistoa riittää. Tosin jatkoahan tämä, mutta silti. Että tuota, ne Minan ensimmäiset olivat kyllä ihan parhaita. Kyllä tämänkin lukee, mutta ei enää kolahda niin mukavan rätväkästi.

VÄSYNYT - VAIHTEEKSI!

 

 

HILJAISTA ELOA JA ALHAISTA MIELTÄ

Ketutusenergian liikakäyttö ei kun jatkuu, toivottavasti vielä tänäänkin. Eilen piruuttani pesin parvekkeen ne paneelit, jotka ovat ikkunoiden alla – kun en muutakaan enää voinut. Räyh, se lupailu alkaa käydä hermoille! Taidan taas vaihteeksi siivota tänään, kissasta lähtee melkoisesti karvoja. Lisäksi hermoille käy Vuodatuksen tökkiminen... minen millään jaksaisi kohta enää. 



Katsokaas, kun minä nätisti tässä kirjoitan tätä Wordiin, ettei tämä häviä (kuten muuten tietysti kävisi) huitsin nevadaan ja siirrän sitten Vuodatukseen, ei Operalla yllättäen julkaisu onnistukaan. Eilen ”odota hetki” –teksti pyörähti pari tuntia... Hah! IE:tä ei mieluusti käyttäisi, siinä kun taas on omat juttunsa. En sitten saanut eilistä mäntin näköistä sepustelua edes korjattua. Uskokaa nyt, ei kummallakaan saanut edes korjattua nuita pieniä vaivaisia mokia. Juu, olisi tarvinnut heti aamusta hötömölöillä, mutta kun ei jaksanut. Ajattelin sitten korjata päivällä, kun olisi ollut muutakin tekemistä ja järjestettävää tässä lokin puolella! Eipä sitten onnistunut. Paasha mikä paasha. Toinen hiekkalaatikko? Tämä kun ns. uudistusten myötä näkyy käyttäjillä toimivan vain kehnommin. Ulkoasusta tms. minä viis veikkaan, mutta käytettävyys saisi olla edes ennallaan, mieluusti tietysti aina parantua?!



Varastollekin taas pitäisi huomenna. Uskokaa pois, ei tod. huvittaisi. Lisäksi yksi uniavituslääke unohtui eilen hakea. Saankin olla sitten ilman sitä koko viikon. En minä missään vaiheessa ehdi apteekkiin. Tai siis minähän ehtisin, minulla ei vaan taida olla matkoja. Sillä 10 min. poikkeamisella ei ehdi asioida apteekissa, kokeiltu on. Jostain kumman syystä nimittäin esim. Malmin vanha apteekki toimii äärihitaasti... Eli nyt ollaan taas ilman unta ja vielä rajummin. Heräilen vähän väliä, näen painijaisia, heräilen taas. Ähhh. Olisi edes kunnollisia painijaisia, mutta ei edes sellaisia. Pelkkää jotakin omituista. Varastolla on varmaan odottamassa taas älytön pino paperia, jospa vain siirtäisi kasat keskenään eri järjestykseen ja odottaisi U-P:n reaktiota =O Nimittäin on aika järjetöntä olla sairaslomalla käden takia, joka on ärsyyntynyt rasituksesta ja heti tunkea eteen taas sellainen kasa, että saan sen uudestaan vielä kipeämmäksi. Varaston logiikkaa!



Eilen oli taas niin lämmin päivä, että puolet Malmin hörhöistä oli noussut koloistaan ja liikkeelle. Ja sen huomasi ,D Eheheheh, päivän pila on se, että Sos.tsto on vaatinut, ettei Alamalmintorile (sinne fattan eteen) enää aseteta kesäksi penkkejä. Siksi, että hörhöt (heidän asiakkaansa) pilaavat näköalat – voi elämän kevät. Minusta se taas olisi oikein asiallista, katsella asiakkaitaan ja tehdä parhaansa heidän eteensä! Kirjasto tarjosi antimiaan heikosti, odotan pakettia kustantajalta... Belgarion nimittäin tempaisi yhden omansa heti pinosta pois, lisäksi tungin mukaansa yhden oman kirjani. Tenttiviikko, pitäähän silloin luettavaaa olla, muahahaah!



Apetta osteltiin, vihannestioski pelasti ihan pahimmalta. Lounaaksi tein thaikalakeittoa, lempparia nykyään. Tungin sekaan vielä vähän pinaattiakin. Belgarion on elänyt taas viime viikon ilmeisesti lähinnä voileivillä. Muistuttelin, että salaatin tekee 5 minuutissa ja silloin se on jo ihan kunnollista... kumma kyllä, se vaatisi myös käymistä kaupassa. Se taas ei ole kivaa, ainakaan hänen mielestään, lisäksi se vie hyvää luku- ja nettiaikaa pois käytöstä ainakin 10 – 15 min. Hjuuh. Ai niin, hän toi leipämaistiaisia; oikein hyvää roskaleipää, vaaleampaa kokojyväsellaista. Njam, kaikki oli ihan kohdallansa ja kotitekoisen makuista. Jälkkäriksi kerrankin muutama pala suklaata (jömmattu Pariisin tuliaisista), olipa hyvää sekin – ohuita, tummia suklaalehtiä, onneksi vain jokunen. Jahas, tänään taitaa rojektina olla soijapihvien laadinta. Niistä riittää evääksi ainakin 2 – 3 päiväksi. Onneksi on muutenkin lyhyt viikko! Wappu saa olla ja mennä, minä en taida välittää muuta kuin siitä, että pääsen lauantaina kirjastoon.



Ulkona on oudon lämmintä. Josko kohta voisi jättää välihousut pois ja vaihtaa hameen väriä?

----------------------------------------

Purrrrrrmenta, kaiffat! Nonnih, ette kyll usko, ett heti alko safkat paranee ku Poika tuli kylää. Mä sain ison biitin fisuu, mun heekkufisuu viälä. Olinks vähä nopee ku vetäsin sen menee ja pummin lisää. Höh, ei noi antanu. Ei kyll ois mahtunukkaa, mutt periaattees pitää pummii aina lisää. Nii ja sitt Pojall oli se piän Kone taas mukan, mmmm. Mä koklasin sitä, hei mä koklasin! Se on just ku kissill tehty, iha sopiva kokone tassuill ja kaikkee. Ikävä kyll, Poika tuli sitt ottaa sen pois, vaiks mä just ehin painaa deleteä, siit mitää hävinnykkää. Nii ku sill on toi liinuksi, joo, se on eri jutska ku mamill. Mä niin tahtosin tommose konee itelkii. Ajatelkaa nyt, mä voisin ite skrivaa kaiken. Orjan ei tarttis. Ja sitt mä voisin pitää yhteyksii kaikkii mun kamuihi ihan ite! Jee, ja perustaa vaiks jotai kliffoi sivui ja muuta. On tää vähä vääri, ett mull ei oo tommost eikä mami suastu ostaa! *möks* Oli se kummiskii tuanu taas mulle kaakkii ja muanaa ja purui ja semmost. Se väitti, ett pualet kuarmast on kissill. Eikä ollu, ihmisvihanneksii siäl oli, mä näin. Mun ruuat nii paljo tilaa viä. Nii no, oli siäl kyll fisuu ja kalkoniiki ja normiruakaa ja... öh, tota, annetaanks tän justkan nyt olla jo. Mull ei oo taaskaa fotoi, en oo antanu nyt ottaa. Nii ett, orja ettii foton...

Kliffaa söndaagii hei kaikill!

---------------------------------------------------------------------

Vincent, bloggaava kissaneromme >o<



Päivän slogan: Minä olen väsynyt, minua ei nukuta, minua vain väsyttää äärettömästi...



Päivän biisi: Väsynyt – ei onnellinen



Luettua: Mons Kallentoft – Sydäntalven uhri , uutta pohjoismaista rikoskirjallisuutta. Tämä oli kyllä vähän poikkeavaa luettavaa. Rikoksen selvittelyä, salaisuuksia menneisyydestä, mutta siinä ohessa uhri, ruumis, kertoo omaa tarinaansa. Merkillisen oudosti ja kiehtovastikin kirjattua tekstiä välillä eli suosittelen, jos pitää hiukka erilaisesta polisiiromaanista. Toki svedutapaan tähänkin on taas ympätty mukaan tutkijoiden henk.koht. ongelmat ja suhteet sekä muu – yhteiskunnalliset asiat jne. Mutta noin yleensä ottaen, mielenkiintoinen tapaus ja suosittelen, jos vastaan tulee eli lukekaa pois. Minä pidin, en nyt ihan täpöllä, mutta kuitenkin.  

KETTUUNTUNUT KÄYTTÄJÄ!

 

TAVIKSEN TAVISPÄIVÄ *grrr*

En tiedä, onko suurin osa vetutuksesta poistunut. Otin eilen nimittäin kuurin – ei, en edes sitä matokuuria. Viinat lojuvat vielä koskematta *koputtaa jotakin*. Kuurasin sen stanan ison kylppärin, liukkaan kuin fan. Tyhjäsin ensin, sitten kuurasin. Sain kulutettua tunnin kunnon vetutusenergiaa siihenkin. Kyllä nyt kelpaa taas kissan ja minun sotkea. On se muuten outoa, miten kylppäri ja sauna voivat vetää magneetin tavalla puoleensa pölyä, vaikka siellä imuroidaan säännöllisesti. Niin että, minulla on tosi puhdas ja nätti kylppäri. Niin nätti kuin se nyt Welhottarella olla ja voi.

 

Vängersin italialaista vihannespataa, heitin taas sekaan puoli kourallista soijaa sekä chilejä, hyvää tuli! Sen jälkeen oli vielä runsaasti ketutusenergiaa, joten kiusasin olkapäätäni vielä lisää. Riivoin särkymömelöt ja niiden alkaessa vaikuttaa säntäsin imureeraamaan ja pyyhkimään pölyjä. Just, pahin raivo haihtui ja käsi alkoikin illemmalla särkeä taas täpöllä. Katsokaas, näin yksinkertaista se on. Edelleen tuo parveke ottaa armottomasti päähän. Suunnittelin jo sen pesemistä, mutta... hra Ikkunanpesijän luonteen tuntien siitä ei olisi hyötyä. Hän ei korjaa jälkiään eli joutuisin pesemään sen uudelleen kuitenkin. Jos hän nyt tämän vuoden puolella yleensä ilmestyy. Ai että, riipoo, broidi, riipoo...

 

Lisäksi suhtaudun edelleen erään leidin meileihin lähes raivokkaasti. Tekointellektuellit ovat pahinta maailmassa!  Tähän liittyen vielä holhoava asenne sekä ”kyllähän minäkin”...argh.  Tulee näppylöitä. No, antipa jutun olla. Minä teen mitä teen, niin kauan kuin teen ja siten pistän pystyyn jotakin muuta. Katsotaan.

 

Edessä normilauantai kaikkinensa, turha sitä on teille selostaa. Pakettikin olisi postin italovastineessa, mutta kun se ei suvaitse olla lauantaina auki. Minulle on luvattu nyt postin kautta niin paljon materiaalia, että lienee parasta ottaa heittokeikka taksolla vaikka tiistaiksi. Epäilen, että maanantaina on lisää lappuja odottamassa. Sitä sun tätä eli kirjoja ja lisää kirjoja sekä yhdet kengät, juh. Ei sitä ihminen muuta kaipaa. Kengät siksi, etten minäkään sentään pysty paljain jaloin kuljeskelemaan. Kirjoja muuten vaan, luettavaksi, tiedättehän. Niinkuin niitä ei nyt muuten olisi, mutta silti. Eräs kustantaja lupasi isommankin paketin, minä odotan ja kuolaan ,D

 

Voihan rähmä, unohdin jo melkein, että ensi viikolla on Wappu. Just joo, amatöörien juhla. Pitää taas tarkistaa, miten kirjasto on auki. Muuten ei niin väliä. Ehkä sen verran, että tänään voisi ostaa varastoon jotakin apetta – ja ei, meillä ei syödä nakkeja ja perunasalaattia, ei todellakaan! Ei myöskään juoda kuohuviiniä, osteta ilmapalloja tms. Korkeintaan huudellaan vallankumouslauluja parvekkeelta ja ollaan ilkeitä kanssaihmisille. Se nyt ei ole mitään uutta. Hyvä puoli on yksi ns. ilmainen vapaapäivä, tällä kertaa erittäin hyvin sijoittuneena. Varasto kutsuu nimittäin maanantaina, oli mikä oli. En minä tuota kättä viitsi mennä uudelleen valittamaan. Ainakaan maanantaina. Ehkä sitten taas tulevaisuudessa, se on kuitenkin jatkuva riesa, krooninen juttu, josta en pääse eroon. Käytän sitä nyt hyväkseni suorastaan. Viikolla haen myös sen C-todistuksen – sitten onkin pähkäilyn aihetta tehdä perusteltu hakemus. Miksi se on muille helpompi tehdä kuin itselleen? Minä keksin aina hyviä perusteluja muille, mutta nyt pelkkä ajatus kangertelee. Ehkä sekin tarvitsee vähän voiteluainetta.

 

Siihen asti – meillä on melkoisen lämmintä jo näin aamulla. Toivottavasti tulee edes kaunis päivä (että ne paskaiset ikkunat näkyisivät oikein kunnolla, grrrrrrrrrrrr)!

 

-----------------------------------

Purrrrrrrrrrviska, kissinkat! En nyt tajuu, orja on ollu tosi omituine. Vänissy ja vääntäny. Kahjo se on, iha selväst. Mä kyll oon saanu kaikenmoist heekkuu, mutt välill jo melkee pelotti. Se vääns kylppäri iha sekasi, sitt se kohkast rättiesä ja imureeramise kans. Söiki vaa taas jotai mättöö. Onneks mä sain semmost toist muanaa. Ja sitt se puheli taas iteksee, eiku siis mulle – nii se käski sanoo, hei, mami, eiks juu mä sanoin nyt oikee? Nii ja sitt se yritteli soittaa puhelimell, mutt kukaa ei vastannu sill. Se melkee heitti senki seinää ja sano, ett anti olla sitt. Sitt se vaa paijatti mua ja lukitti, pönki ylös ja eikä se taaskaa oo goisinu. En tajuu, ei se goisinu päivälkää. Se on nykysi tosi huano goisii, voi se toss maata, mutt kirjan kans eikä se sillo goisi. Ei kukaa semmost ainaskaa osaa! Ja mä oon muute ollu kilti, tosi kilti, mmmm. Ja sitt mä eile jo otin suulist partsill, mami anto mun olla siälä yksin nii kaua ku mua vaa hotsitti. Tosi kliffaa, vaiks tarttee sanoo, ett iha hirvee kauaa ei jaksunu olla. Kyll siäl vaa tulee galsa viäläkii. Enkä mäkää muute nää niist ikkunoist alas kunnoll, ei voi tsiigaa mitä kaikkee tapahtuu tosa puistoss ja muuall. Mälsä jutska! Mutt Poika tulee tänää ja sen Reppu ja Kone, tsihih. Ja me saadaa jotai heekkuu. Tiäs vaiks fisuliinii, toi mami on vähä semmosell tuulell, ett anti mennä vaa. Must on tämmöne kuva, ku toi otti salaa. Mä oon just tulos tsiigaa, viäläks se vaa skrivaa ja skrivaa. Skrivas se, taas >o<

 

 

 

 

Kliffaa viikendii hei kaikill, ja *pus* kaikill upeill gimmoill ympäri Lokistaniaa!

 

-----------------------------------------

 

Vincent, kevättä rinnassa?

 

Päivän slogan: Viha ja inho, kateus ja ketutus – nuo ihmisen käyttövoimista kaikkein dynaamisimmat!

 

Päivän biisi: I Hate

  

Luettua: Olen turvautunut toverittarien päivähoitokirjoihin sekä muuhun materiaaliin, joista ei sen enempää. Kiitoksia vaan molemmille, jotka kirja-asioissa ovat tuottaneet iloa ,D  Kirjaston kirjat on luettu. Ai niin, yksi on mainittava Jussi Siirilä – Juoksija, kertomus miehestä, jonka asiat ovat enemmän kuin järjestyksessä, kunnes alakertaan muuttaa eräs perhe... Miehen elämä menee sekaisin, kaikki järjestyksessä olevat asiat (kuten palapelit ja työ) sekaantuvat pahan kerran. Yllättävien tapahtumien jälkeen seuraa omituinen matka omituisiin paikkoihin ja miehen elämä muuttuu, kerrankin parempaan ja inhimillisempään suuntaan. Satiirinen, hihityttävä kertomus dynaamisen uraohjuksen tiestä ,D Suosittelen!

 

 

 

ANTI OLLA TAAS, KELE!

 

 

PS: Nyt taas alkaa riittää tämä vuodatuksen kettuilu! IE:llä tulee paashaa ja hitaasti - Operalla ei vaan mitään. Minä olen kuulkaas käyttänyt julkaisemisen kanssa temppuiluun enemmän aikaa kuin itse kirjoittamiseen! Mikä tässäkin nyt on niin vaikeaa, hei?

ITSESÄÄLIÄ, INHOA, VÄNINÄÄ JA SITÄ ITSEÄÄN!

On tämä omituista. Minä yritän ja saan paskaa niskaani, taas. Minä nyt kuitenkin väitän olevani Polgara Welhotar ja sillä siisti, suorastaan putipuhdas. Vaikka en nyt ruiskuun ehtinytkään, prletto. Pitikö sitä nyt alkaa vänisemään jonkun idiootin ämmän takia – no piti, tietty! Vänisemiset ovat meilläpäin kovasti pinnalla nykyisin, jollette ole sattuneet huomaamaan.

Vielä sen verran, että ei minulla todellakaan ole enää ystäviä. Nyt olen ollut viikon kotona, puhelin ei ole soinut kertaakaan. Todella mahtavaa! Kukaan ei siis kaipaa minua, laskutkin kun on jo ohjattu maksuun. Hienoa, tuli sitäkin eilen vänistyä tuossa illalla valvoessa. Pidän siitä, että saan olla rauhassa, se on totta. Mutta en ole vuosiin ollut näin yksin konkreettisesti. Eilinen söi viimeisenkin pienen ripauksen itsetunnostani. Minut litattiin lyttyyn. Enkä minä jaksa nyt edes kinata ihmisen kanssa, joka ei halua ymmärtää.

Tapasin eilen Malmin retkellä ison nipun hörhöjä kevätauringossa ja he tietysti halusivat kuulla kaiken Kummisedästä ja muuta. Minähän kerroin, myös sen, että olin kertonut kavereilta terveiset. Kovasti ottivat osaa, mutta olivat myös sitä mieltä, että ei kukaan tänne ole tallustelemaankaan jäänyt. Ei ole ainakaan meillä nähty. Huikkaakin tarjottiin, lohtuhuikkaa, useampaan otteeseen. Kas kun ei nyt sattunut maistumaan. Ymmärsivät senkin. Nyt voisi maistua *kaivelee varastoja*.

Retki osui kohdallensa, paitsi tietysti taksot. Taksot olivat myöhässä muuten hautajaisissakin, hätinään ehdin. Samoin eilen myöhässä, vain puoli tuntia, alkoi jo ketuttaa. No en tietenkään ehtinyt kaikkea siinä ajassa, kunhan tärkeimmät. Kirpparit jäivät sitten taas väliin. Toivottavasti joskus vielä taksit kulkevat ajoissa (kenties kerran vielä kulkee taksot aaaajooooissaa – harjoittelen vain Wappua varten, zorgen). Kiskaisen tähän muuten HMPK:n vastineen siitä tunnin taannoisesta myöhästymisestä. Heidän on kovin helppo kuitata nämä asiat aina näin:

Vastaus palautteeseen.

Annoitte palautetta 18.4.2009 tilatusta kuljetuspalvelumatkasta jolloin auto

oli käynyt mutta ilmeisesti väärässä paikassa, koska ette kohdanneet lainkaan.

Matkapalvelukeskuksesta saamamme selvityksen mukaan kuljettaja oli lukenut

osoitetidot huolimattomasti. Pahoittelemme tapahtumaa. Olemme antaneet

huomautuksen kuljetusyhtiölle tapahtuneesta.

Ystävällisin terveisin

Kuljetuspalveluyksikkö

Muuten siis taas osa suunnitellusta rauhallisesta retkestä jäi toteutumatta. Kävin Oklassa, hain säkillisen vihanneksia, fisua sain vain jäisenä... Prle, ei mikään tunnu menevän oikein ja onnistuvan. Minua ottaa päähän, tosissaan. Illemmalla vaihdoin kuitenkin kudzut ja kaikki chilit omiin purkkeihinsa jatkokasvatukseen – jopas näyttävät jo nyt aamulla pirteämmältä. Toistaiseksi vielä aurinko ei paista keittiöön asti kuin vasta myöhemmin illalla. Hmph, siihenkin.

Ja jos minulla olisi riittävästi juuroja, tilaisin jonkunlaisen siivouspartion tekemään kevätsiivouksen ja pesemään nuo ikkunat. Prle, mitään kuulu siitä yhdestäkään ihmisestä – ikkunoista ei näe enää läpi. Tämä on tosi. On täällä ns. perussiistiä, mutta pölyä ym. ja lattiat kaipaisivat pesua. En minä pysty, oikeasti en! Voi hvtti, miksi pitää ja täytyy? Minusta olisi mukavaa, jos täällä olisi puhdasta ja kohtuusiistiä sekä pölytöntä. Kovasti olisin mieltynyt myös siistiin parvekkeeseen ja mattoon sekä kalusteluun siellä. Olisi kiva edes istua ulkona, anteeksi, siis parvekkeella. Puhtaaseen mattoon täällä sekä toisiin verhoihin. Mutta kun ei, sitäkin stanan asiaa en pysty itse tekemään. Tajuatteko, millaiselta se tuntuu – kun ei siis todellakaan pysty? Olisikohan kuitenkin parempi juoda itsensä känniin päivittäin?

Ei, minusta ei tänäänkään irtoa teille mitään hupia. Tai tämä on sitten teille hupia - voittehan te naureskella tälle väninälle ja paashalle, kuten joku tätä suurinpiirtein kutsui. Siitä vaan, ihan vapaasti! Minä en nyt jaksa enempää, anti olla. Pitäkää vaikka hauskaa minun kustannuksellani. Hakekaa Vincentkin pois, hoitoon ja hienoihin eksklusiivisiin oloihin, ehkä kissankin olisi parempi muualla. Kun vielä saatte Belgarionin pysymään pois täältä, asia onkin harvinaisen selvä.

 

EI MINUSTA OLE MIHINKÄÄN!

HAUTAJAISET PIDETTY, VÄSY *sisältää tavisjorinaa*

Noin, unet ovat edelleen kadoksissa – tai taas, ihan miten vaan! Menen kohta uudestaan vähäksi aikaa unettamaan, kunhan saan tämän ensin valmiiksi tai alkaa kunnolla väsyttää. Kissa-ressukin on hukannut vuorokausirytminsä kokonaan, kun olen ylhäällä omituisiin aikoihin ja häiritsen hänen kotoeloaan.

Kummisetä tuli sitten eilen haudattua, rauhallisesti ja kauniisti, alle parikymmentä ihmistä eli vain kaikkein läheisimmät mukana, sukulaiset ja me muutama parhain ystävä. Ihan hyvä niin, ihmiset tunsivat myös toisensa. Ei vaivaantuneita fiiliksiä, vaikka itkettiinkin välillä. Oletteko muuten huomanneet, että papit sen kuin nuortuvat, ihan kuin lääkärit ja hammaslääkäritkin? Eikö olekin omituista? Kohta ne ovat suoraan tarhasta! Ai että minäkö vanhenen, tuota, pelkkää panettelua! Tosiaan, pappi oli kuin ensimmäisiä kertoja pappia kyydissä, vähän epävarma, mutta jotenkin hellyttävä poju. Nätisti oli valinnut, mistä puhui – eikä liian pitkään. Kanttori taas vanhempi leidi, jonka ääni, tuota, krhm, en kehtaa sanoa... Huvittavana juttuna toinen paras ystävä ja poikansa toivat valkoisen ruusun ja neppariauton arkulle, minä ne (muuten tosi upeat ja erilaiset, suosittelen Malmin kukkaa, toivomuksesta etukäteen tilatessa mukavia erilaisia yllätyksiä, kun antaa vapaat kädet suunnitella) punaiset kukat – muut toivat sinivalkoista normia. Heh, värssymme ja ulosantimme olivat myös vähän tavallisuudesta poikkeavia. Hiukka hengenheimolaisia kun olemme. Tarttee olla erilainen!

No, pappikin sai kaffetta juodakseen ja voileipäkaakkua sekä makeita leivonnaisia. Tämä muistelopaikka muuten tekee huomattavaa tiliä, voitto lienee mahtava. Nätit, arvokkaanoloiset tilat hautuumaan vieressä, osaava henkilökunta – ja ainut paikka lähistöllä. Tarjottavat erittäin hyviä ja käsittääkseni itse tehtyjä. Nytkin voileipäkakut (itse söin vain kalapuolta) oli täysjyväleivästä, tosi hyvää ja raikasta, ei mitään majoneesia tms. Marjatäyttärissä oli oikeita marjoja ja karmea määrä kermaa, josta kranttu Welhotar ei pidä ja lohkaisi kerrankin vain pienen siivun marjapuolelta. Muistelotilaisuudessa oli ihan hauskaa, jopa. Asiaan tietty vaikutti se, että Pikku-E, Riiviö, oli mukana ;D Samoin se, että me kaverit valloitimme yhden pöydän ja kertoilimme vanhoja tarinoita, hauskoja sellaisia. Paitsi että siskonsa taas mokaili ja päästeli sammakoita suustaan tapansa mukaan. Hän on omanlaisensa ja saakin olla. Sovimme tyttöjen kanssa, että he ovat tulossa tänne selvittelemään tavaroita myöhemmin. Haju ei ole kämpästä vieläkään lähtenyt, sano, ilmeisesti siivouskin on vielä joko kesken tai osin tekemättä. Lupasin sitten kertoa kaikenlaista mukavampaa tarinaa sekä niitä asioita, joita Kummisetä olisi halunnut minun kertovan heillekin. En minä siskonsa kuullen niitä ala, ne eivät hänelle kuulu millään tavalla. Lupasin myös ottaa Kummisedän vaatteet ja astiat varastooni. Niillä on käyttöä taas, kun joku hörhö on kehnoissa ketimissä liikkeellä tai saa asunnon. Niin minä tein W:nkin vaatteilla ja kaikki menivät jo ensimmäisenä talvena. Tehän tiedätte, alan miehet... 

Sen verran oli kyllä rankkaa, että tilaisuudet vetivät minut ihan poikki, en jaksanut illalla enää mitään. Makoilin vain ja lueskelin. Veimme kukat W:n ja E:n haudoille jo valmiiksi uurnanlaskua varten. Eh, seurakunnalla ei ole tilaa säilytellä mitään kun on niin ruuhkaista! Mietimme, että mukavampi ne kukat ovat siellä näkösällä kuin raaskuina jossain säilössä – tuottavat väri-iloa ohikulkijoille Wanhalla puolella. Kummisetä haudataan sitten pienenä kuolleen tyttärensä kanssa samaan monttuun, vinosti vastapäätä W:tä ja Äiteetään. Samalla reissulla näkee sitten taas kaikki, kun sinne eksyy.

Uhmakkaasti sitten varasin tänään itselleni ylimääräisen taksoretken Malmille. Minulta nyt puuttuu taravoita, joita en koskaan ehdi tai muista Belgarionin ollessa mukana. Tein oikein listan eli kukkamultaa, ehkä jokunen purkkikin, sitä sun tätä muuta eri kaupoista ja Oklasta voisin hakea pari pulloa viiniä jömmaan, käydä kirpparilla ja muuta. Eli teen parin tunnin aamupäiväretken Malmille. Käyn sitten kirjasto- ja kaupparoudauksen normaalisti perjantaina. Matkojakin kun on tässä kuussa vielä käyttämättä. Tosi on myös se, että appeet alkavat taas uupua. Ei muuten mitään, mutta nuo tuoreet vihannekset – niitä ei ole, nahistunut kurkun pätkä ainoastaan orpona tuossa ja kaapissa jokunen porgana! Ja jospa jaksaisi sinne kauppaan asti, missä ehkä mahdollisesti olisi myös tuoretta fisua tarjolla – ai että. En minä tällä sairaslomalla taida ehtiä mitään saada aikaiseksi. Ei huvita, ei jaksa, ei pysty – eikä prleen hra Ikkunanpesijää kuulu eikä näy. Ennen sitä ei voi osaa keväthommista edes ajatella tekevänsä. Kustantamo muisti taas parilla opuksella, ziitosta. Nyt onkin pariksi päiväksi taas luettavaa jäljellä eli sopivasti.

Toivottavasti tänään on jo vähän lämpimämpää – eilen Welhotarta vielä palelsi melkoisesti!

------------------------------------------

Purrrrrrrve, kaiffat! Hei siis, toi oli jossai eikä tuanu mulle mitää, siis ei mitää. No selitti se, ett ei siält voinu, vaiks yks haisu fisult jo pitkäll. Mä sain sitt taas semmost kalajudekaa, nannaa ja kaakkei ja pääsin viakkuu. Vaiks ei se taas osannu goisii. Pönki vaa ylös, nukku vähä ja taas sama. Hmph, häirii munkii goisimist. Onneks jos se menee kaupoill, mä saan olla rauhass ja goisii iha iteksii. Se huano puali siit on ku se on himass, ett se ei oikee nuku niinku muut. Välill mä funtsin, goisiiks se olleskaa. Sitt välill se goisii päiväll montakii kertaa, vetää vaa peiton nurkan nassu päälle ja krooooooooooh! Sillo mä häivyn, sen äänt kestä kukaa. Mä meen sillo jalkopäähä, karmee ääni ku orja kuarsii suaraa piänen kissin herkkii korvii! Aatelkaa ny. Juu, ei tullu eilenkää heekkumuanaa. Lupas toi sentää, ett jotai fisuliini täss jonai päivän. Näkis vaa senki päivä. Jömmaa vaa kaikkee pakkasess, vaiks mun tekis miäli. Kai se itekki joskus syä muuta ko heinii, ei kyll eile. Se sano, ett ei oikee maistu ja sitt se rouhas taas heinii, nii ett roisku. Ja kaffet, hei, tiätteks ett se divaa sitä iha jatkuvast taas. Koko aika toi purpsuttaa toi kaffekone. Hmm, no juu haisuu se hyväll, mamill ja aamull, mutt ei sekää kissill oo. Ett tänne ei mitää uutta, partsill on viäläki vaa galsa. Eikä must taaskaa oo fotoi, orja hommii...

Kliffaa torjantait kaikill, lämpösempii kissinpäivii!

---------------------------------------

Vincent, armas karvatakamus, pirrrrrrpurrrr *kuorsausta*....

Päivän slogan: Maailma jatkaa menoaan, ei kuitenkaan koskaan enää samanlaisena.

Päivän biisi: My Only One

Luettua: Gerry Birgit Ilvesheimo – Lykantropia, tarina sotien välisestä Euroopasta. Omituisen hajanainen, ei oikein minun makuuni. En saanut irti, ehkä tilannekaan ei ollut kirjalle otollinen. Saattaa vaatia toisen lukukerran. Antti Tuomainen – Veljeni vartija , erilainen rikosromaani isistä ja pojista, rikoksista tai niiden selvittämisestä. Ja kaikki alkaa yhdestä korttipelistä, joskus muinoin... Jos joku kaipaa vähän erilaista rikosromaania, tässä sellainen olisi. Ei kyllä mitään suurta kirjallisuutta, mutta idea on aika hyvä. Kertalukemista kylläkin eli ei kestävämpiä ansioita, valitettavasti. Olli V. Lounasmaa – Täällä ei näperrellä! Kylmäfyysikon kuumat paikat.  Elämänkerta ja samalla osin tieteellistä näyttöä ja työasiaa TTK:n kylmälaboratoriosta ja muusta asiaan liittyvästä. Tämän luki ihan mielikseen, vaikka asiat eivät tuttuja olekaan. Tiukkaa asiaa, tiukka ja täsmällinen mies. Perustavaraa ja varmaan tieteellistäkin ansiota löytyy. Tuskin kukaan on kuvannut tutkimuksiaan ja tutkimusympäristöään sekä työtään tällä tavalla. Kunnioitukseni herralle, melkoinen mies! Luettavaksi suosittelen ehkä asian harrastajille, opiskelijoille jne. Aivan asiaa tuntematon ei saa tästä ihan kaikkea irti.

 

VÄHÄN VÄSY... 

 

KUMMISEDÄN HAUTAJAISPÄIVÄ, lisänä tavisjorinaa

Voi hyväinen aika taas! Näyttö vinkkaa kuin rietas ensirakastaja silmäänsä... on tässä jokin kosketushäiriö, mutta ei sitä pysty itse paikallistamaan. Aikansa kenottuaan tämä asettuu paikallensa ja siinä pysyy, kunnes on tarve sulkea masiina. Pitäisikö siis tehdä jotakin vai ei? En tiedä, ei se nyt hirveästi häiritsekään, kunhan sen vaan saa asettumaan. Toisaalta, nyt ei juuri hetkauta mikään. Nukuskelin eilen koko päivän, joten yöunta tulikin ruhtinaalliset kolme tuntia. Ei enää uni maistunut, tai olisi maistunut, mutta ei onnistunut. Menen uudestaan nukkumaan vielä myöhemmin. Lääkitystä on nautittu hieman tavallista enemmän, silti kohtuudella.

Eilen katselin ihan mielikseni uusioaamu-unia, näin katsokaas vanhoja kavereita pitkästä aikaa livenä. Oli oikein mukavia uneja kerrankin. Sellaisia kun näytettäisiin useamminkin. Muuta en sitten eilen tehnytkään, unta kaaliin kun vähänkin siltä tuntui ja väliaikana kirja esille. Lojumista ja lukemista. Välillä ehdin tekaista vihanneskeiton ja ahmia sen nassuuni sekä illalla salaatin, joka oli varsin mielikuvitukseton. Ei oikein kunnon appeita. Jotakin on unohtunut taas tuoda kauapasta. Mutta niillä mennään mitä on. Jos reipastun, käyn huomenna itsekseni vähän reissussa. Valikoimassa sellaista, mitä ei yleensä mahdu mukaan tai jaksa hakea. Mutta se on sitten huomenna – ja todellinen ehkä...

Tänään kun on ne hautajaiset. Ei nyt tunnu kovin ahdistuneelta, enempi helpottavalta, tavallansa. Varsinkin kun olen lomalla eikä tarvitse hötkyillä edes aikataulun kanssa. Värssyt on valittu ja silleensä. Kunhan päivän aikana raahaan itseni ruiskuun ja vaatehdin sekä olen valmiina klo 13 kieppeillä, on kaikki pakollinen tehty. Niin, ja säädän lääkityksen, sehän se tärkein. Onneksi siellä muut ovat enempi pääosassa, tällä kertaa. Onneksi ovat kaikki tuttuja. Jos nyt jotakin hyvää pitää keksiä. Ja onneksi on myös illaksi ja yöksi luettavaa, jos en saisi unta. Yritän varmistaa sen minkä voin. Jotakin ruokaa lienee pakko vähän kasata myös, jos päivällä pystyn syömään. Ettei paha olo iske kesken kaiken, voi se iskeä silti, mutta realisti kun olen, on ainakin jotakin oksennettavaa. Salaatti voisi taas olla tarpeeksi raikasta... Suunnittelin, että illalla voisin kipata pari sihijuomaa, jos olen sillä tuulella. Sekin nyt riippuu – saa tulla mukaan, jos on liikkeellä täällä päin.

Ja hra Ikkunanpesijästä ei taaskaan ole kuulunut yhtään mitään. Tod.näk. jonakin kovin kiireisenä kesäiltana sitten kuuluu, että nyt olisi aikaa ja hän on tulossa puolen tunnin varoitusajalla... kelelauta, nih! Pitäisi ja pitäisi, pitäisi tässä jotakin tehdäkin eli saada aikaiseksi. Eilen pari kirjoitusta, jotka ovat luettavissa siellä toisaalla myöhemmin. Ei muuta, hyvä kun nekin. Eräs kustantaja lupautui tuossa lähettämään vähän enemmänkin materiaalia, kiva. On näemmä kirjoja, joita ei ole missään pahemmin arvosteltu, joten minä nyt yritän niitä tuuppia vähän eteenpäin. Oikovedoksiakin tyrkyllä, niin että sillä rintamalla ainakin jotakin. Normihommaa sikäli, että palkkaa ei makseta, mutta hyllyt täyttyvät uhkaavasti. Osa, ikävä kyllä, kirjallisuudella, josta en nyt aivan täpöllä ole kiinnostunut. Saattaa olla, että olisi jakelun paikka tuossa kesän korvalla. Kerran luettuja kirjoja...

Toivottavasti päivästä tulee kaunis ja aurinkoinen, helpottaisi tuntoja.

--------------------------------------

 

Purrrrrrviska, kaiffat! Taas toi orja elää ihan omaa elämääsä. Pyärii ja goisii mite sattuu. Joha täss kissiki sekoo täysi. Ja muanaa tulee omituisii aikoihi, kalkoniiki eile illall. Ja orja veteli taas safkaa nii ett roisku. Iha ku elukka, juu *kollivirn*. Ei oo siisti, niinku mä. Eikä kronkeli, niinku mä. Toi varmaa söis vaiks piänei kivei, jos ne naamiois jokski saladojuustoks ja paprikaks tai semmoseks... juu tai herkkareiks, tsihih. Ei vaiskaa, mä sain semmosii hianoi sardiinei sitt, ku se söi omaa osaasa niist. Oliki hurrrjan hyvei. Vissii usee meill tommosii ollukkaa, nualin koko astian puhtaaks! Mami sano, ett ne mitää hianoi ollu, mutt vaihteeks hyvei niinku saladon kans. Just joo. Kaiken sen moskan kaas hyvää fisuu viälä, pilalha se menee. Mä taidan koht houkutella ton mamin mun viakkuu. Eile oli nii kivaa, ku se goisi vähä välii ja mä sen viäress. Oikee oltii kavereitt, yks vähä välikohtaus tuli, mutt ei siit sen enempää. Mä punkesin häntäni sen suuhu eikä se tykänny, sitt mä aloin sähisee ja se tökkäs mut sänkyst pois. Sano, ett siäll sähisee vaa toi orja. Just joo, kissien sorsimist tommone. Illall otin sitt vähä aikaa partsill suulist, mutt ei siälä viäl voinu hirmu kauaa olla. Kyll orja on oikees, galsa siäl tulee.

Kliffaa keskimmäist viiko päivää kaikill!

---------------------------------------

Vincent, karvakuono metsiäinen. Jos minulla olisi valta, ottaisin sinut tänään mukaani... Tiedän, että Kummisetä olisi pitänyt ideasta – ikävä kyllä, se on kiellettyä.

Päivän slogan eli kirjataanpas hautuuvärssyt ylös... ”Aika on tulla ja aika on mennä, matka käy viimein matkojen taa. Jokin vain linnulle kertoo: nyt lennä, jossain taas siipiään leputtaa saa.” Kavereiden ja kaikkien Malmin hörhöjen puolesta (joita ei ole kutsuttu):” Vain kesyt linnut kaipaavat – vapaat lentävät!”

Päivän biisi: The Graveyard

Luettua: Donald Spoto – Lumous, Audrey Hepburnin tarina. Spoton tapaan laadittu elämänkerta. Alkuajan lapsuustiedot, elämä Hollanissa sodan aikana sekä koulussa Englannissa ovat monelle varmaan aika tuntematonta aikaa. Sitten seuraa ensimmäinen elokuvarooli Englannissa. Hän saa parempia osia ja sittemmin filmataan legendaarinen Loma Roomassa, joka poiki Oscarin sekä muut tärkeimmät leffat. Paljon henkilökohtaista, osa juoruja ja muualta ongittuja tietoja. Hepburn itse ei ollut kovin innokas antamaan haastatteluja, häntä kiinnosti enemmän rakas poika ja mukava kotielämä. Eli ihan ok elämänkerta, kunhan vähän harrastaa kritiikkiä Spoton tietolähteiden osalta. Aikansa tyyli-ikoni vietti loppuvuodet UNICEFin hyvän tahdon lähettiläänä. Ei pahempi silti, kyllä tämä leffafriikin lukemisen kestää, itsekin pidin, kun olen vähän elämänkerroista innostunut. Lisää siellä toisaalla... Michael Pollan – Oikean ruoan puolesta, tuota, tämä oli hiukka puuduttavaa todistelua ja vähän sekavaakin. Niistä ja näistä rasvoista, siitä ja tästä ja tuosta tutkimuksesta. Ei kovin luettavaa, pääasiana kuitenkin, että syö sitä, mitä isoäitisikin olisi syönyt ja minkä tunnistaisi syötäväksi. Eli ei jalostettuja elintarvikkeita tms. Enempi kaveri tuntuu vannovan ns. keräilijäruokavalion suhteen. Tämä vaatisi huomattavan paljon tietoa, että tästä saisi kaiken irti tai sitten erityistä paneutumista. No, minua tämä ei sikäli hirveästi kiinnostanut, koska teen kaiken ruokani itse enkä käytä juuri mitään valmista, en myöskään syö vaaleaa leipää enkä sokeria (no, muffareita tosi harvoin ,D). Eli varmaan tässä on ihan hyviäkin ideoita, mutta tuntuu vähän sellaiselta intomieliseltä yhden asian liikkeen kaverilta. Ja sitten tämä, että käyttää vain ajankohdan kasviksia. No, se on muualla helpompaa kuin täällä... Elina Halttunen – Saaressa kaikki hyvin, Maria viettää lapsuudenkesiään maalla isovanhempien kanssa suvun huvilalla. Lapsuus on värikästä ja rikasta aikaa, täynnä tapahtumia. Maria ei kuitenkaan jaksa ymmärtää kaikkea; miksi hänen sukunimensä muutetaan ja hän muuttaa kirjaimellisestikin isovanhempiensa luokse? Eikö äiti enää halua häntä? Mitä tapahtuu isoäidille, kun hän katoaa ja miksi? Ratkaisut seuraavat kirjan loppuosassa, joka on yhtä värikästä kuin alkukin. Mielettömän intensiivinen kirja suvusta, vanhemmista, sisaruksista, serkuista, aviopuolisoista ja kaikkien välisistä sotkuisista ihmissuhteista ja vanhoista tapahtumista, jotka Maria kohtaa lopulta itse jo äitinä ja eronneena. Kannattaa lukea, jos vastaan tulee. Minä jotenkin pidin tästä...

 

EI HYVÄ PÄIVÄ TULOSSA, EI... 

SAIRAS LOMALAINEN RAUHOITTUU?

Nonnih, kehnosti nukkunut sairas lomalainen tässä, tere! En minä jaksanut Varastolla, kävin omisarviksella, joka huolestuneena katseli ja kyseli, kirjoitti alkuun viikon sairista ja lupasi C-todistuksen. Tarkoituksena siis olisi hakea edes vammaistukea, kohonneisiin kustannuksiin. Eli silloin voisi jopa oikeasti maksaa jollekin siitä, että saisi joitakin huoltotöitä täällä tehtyä eli kunnolla siivottua ja muuta tarpeellista tehtyä, ruokaa kannettua ja kirjoja roudattua. En kyllä usko, että se menee KELAssa läpi, ei mene moni muukaan asia, mutta yrittää pitää. En minä muutakaan enää keksi. Ei näillä diagnooseilla pääse kuitenkaan eläkkeellekään. Tosin otan senkin seuraavan kerran puheeksi.

Hra Ikkunanpesijälle jätin kyynisen viestin, muistaako hän ikkunat, ne joista ei näy läpi. Lyhyt kuittaus tuli lähes välittömästi, jep, muistaa ja soittaa. Nalkutan niin kauan, että asialle tapahtuu jotakin. Ihmettelen vaan, kun oikeasti olen luvannut maksaa, joko kuitilla tai ilman – ihan miten hra itse haluaa! Jos ei raha kelpaa ja on ongelmia sekä valittaa laskujen kaatuvan päälle, on ehkä turha nirsoilla sitten tämän homman kanssa. Tällä summalla nyt ainakin kuittaisi varmaan yhden puhelinlaskun tai nettiyhteyden. Kele. Vetuttaa, kun ihmisten lupauksiin ei voi luottaa. Vaikka pitäisihän minun hänet tietää ja muutenkin sen verran ihmisiä tuntea. Luotan vain Belgarioniin ja hän ilmoittaa reilusti silloin, jos ei pääse tai on jotakin muuta. Muihin ei siis kannattaisi luottaa pätkääkään, mutta ilmeisesti ihmiseen on kuitenkin sisäänrakennettuna jonkinlainen systeemi, että pitäisi vähän luottaakin eikä aina vain epäillä kaikkea. Vaikka siis olen peruspessimisti...

Ette muuten usko, peruin tietty tämän viikon työmatkat Iisalamen kautta. Siellä oli eräs henkilö, joka ennenkin on osoittanut kykynsä ja taitonsa hoitaa asiat. Vain hetken päästä tuli viesti, että hän on perunut työmatkat ja jättänyt vapaa-ajan matkat sillensä, kuten pyysinkin. Lisäksi toivotti voimia hautajaisiin ja silleensä. Nimestä muistan leidin aikaisemminkin toimineen ihan järkevästi ja inhimillisesti, on siellä pari muutakin järki-ihmistä töissä. Ikävä vaan, että torpsot mustaavat koko putiikin maineen. Lisäksi selvitin, montako matkaa on jäljellä. Minun pitäisi käydä ehkä tällä viikolla vielä viettämässä pari tuntia tuossa Malmin ostarilla, rauhassa niissä kaupoissa, joihin Belgarion ei suostuisi mukaan, hmmmm. Mikäli pystyn kykenemään, teen sen to tai pe. 

Keskiviikkona en varmaan kykene mihinkään kummempaan, kun on ne hautajaiset. Niitä skitsoaa etukäteen ja vänisee jälkikäteen. Silloin ei ole siis aikeita tehdä mitään järkevää. Lisäksi lääkitys on tuolloin titrattava kohdallensa määrän, laadun ja ajoituksen osalta. Onneksi ei tarvitse ihmetellä vaatteiden kanssa. Kas Welhottarella kun on mustaa mustalla vaikka minkä verran. Kukkapuska on tilattu ja kortin sekä värssyn olen melkein jo tehnyt – eli suunnitellut ja toteutan ne tänään. Siinähän sitä, päivälle ohjelmaa. 

Puolet säryistä häipyy jo pelkällä ajatuksella, että ei tarvitse mennä palelemaan ja odottamaan taksoa! Ehkä energiaa riittää tänään sitten pikkuisen johonkin muuhunkin, toivoo tämä. Ähh, kävin jo leppoisilla aamu-unilla. Nukuttaa lisää...

----------------------------------------

Purrrrrrmenta, kaiffat! Mami onkii mun kaa koko viikon, hei se on. Eile se kyll ei taaskaa saanu goisittuu, vaiks mä goisin viakus. Ei ku yks pyäri ja hyppäs ynpäriinsä ylös ja takasi. On se levotoine ihmine, meinaa. Ei se osaa ottaa relaa. Mä sain kyll taas donarii vähä, ku se teki semmost saladoo, mihi tuli donarii kans. Pilas sen kyll, ku tunki mukaa vatillise vihanneksei ja tiätteks te ison raakan sipulin! Karmee dunkkis, ja valkosipulii lisäks. Fyi! Mä melkee voinu olla sen viakus, ku se vaa otti kulho nassu etee ja pisti rouskuttaen. Appeet vaa sinkoili. Ja sitt se haisu sill sipulill koko illa. Eikä ku sano vaa njams ja väitti, ett himass voi syädä sitäkii. Just joo, yhtää välitä mun hajuaisteist ja sillee. Sipulill haiseva orja nyt sitt täälä, hei. Muute mä oon ollu ihan kilti, joo, oon. Enkä oo tehny tyhmii. Vähä kyll loukkaannui, ku eilen oisin voinu jäädä partsill ja toi ei suastunu. Väitti, ett siäll tulee galsa. No tota, nii, no tuleeha siäl. Oikeestaa aika pian. Mutt silti mä oisin voinu olla siälä vähä pidempää. Äske ku kävin ulkon, en suastunu jäämää. Nyt on viäl pimeet ja oikeest galsaa. Mutt illall, jos aurinko ois näkyviss, siäll ois jo tosi kliffaa. Munkii miälest siäl on likast, mutt ku siäll ei voi tekee mitää, ennenko ne klasit on pesty – sanoo orja, on se siin oikees. Ei oo mulle mattoo, sitä isoo ja silleesti. Mun paikkakaa oo kondikses eikä muuta. Ähh, ei täss kandee valittaa. Mami on himas, se on pääasia. Ja mull on heekkui jömikses. Kuvei ei oo, ett siin taas orjall hommii...

Kliffaa viiko jatkumist kaikill!

----------------------------------------

Vincent, parvekkeelle ei ole vielä tullut kevät!

Päivän slogan: Pelkkä ajatus hetkittäisestä vapaudesta vie jo osan säryistä ja apeudesta.

Päivän biisi: Just Feel Better

Luettua: Juan Gomez-Jurado – Taivaspaikka, argh. Taviskoodi poikii kaikennäköistä paashaa edelleen. Kun siihen sekoitetaan vielä vanha miljardöörijuutalainen, fasismin jäljet, terrorismia ja muuta sekavaa, saa aikaiseksi tällaisen. Kehnosti luettava, epämääräinen opus, jolla ei ole minkäänlaista arvoa – ei edes jännäriksi. Jopa useampi kotomainen omakustanne viihdyttää enemmän. Paashaa paremmassa paketissa, en ymmärrä miksi tätäkin on jossain jopa arvostettu. Ei kannata lukea, tulee vain paha mieli nuoren kirjoittajan puolesta. Tuppurainen, Kauppinen, Paakkanen – Liukuvoidetta ja laatuaikaa, Parisuhdeopas homoksi, lesboksi tai heteroksi aikoville. Pilke silmäkulmassa koottu opus kaikesta tarpeellisesta, jota pitää tietää. Aivan asiaa ja hiukan asian viertäkin. Luvattoman hauska opus, vaikka todella onkin asiaa eli nyt loppui heteronormatiivisuus. Suosittelen ihan jokaiselle. Sopii vaikka seksuaalisuudestaan epävarmalle nuorelle, kaapissa olevalle heterolle ,D ja muiden vähemmistöjen edustajille. Tästä kunnon opas kaikkiin tilanteisiin, myös eroon ja sen käsittelyyn, vapaa-ajan viettoon, suhteen vakinaistamiseen jne. Tiukkaa työtä, kirjoittajina itse hetero, homo ja lesbo, joten asiantuntemusta löytyy joka saralla. Minä pidin ja suosittelen, tästäkin myöhemmin ehkä pikkuisen enemmän siellä toisaalla...

 

 

NUKKUMAAN LISÄÄ... 

TUUTIN TÄYDELTÄ SITÄ ITTEENSÄ! *älä lue, jos et kestä*

On urvahdettu silloin tällöin eilisen päivän aikana. Oikeasti nukuttu kehnoa unta kolmisen tuntia. Mitään järkevää en pystynyt tekemään, särky oli infernaalinen. Kirjoitus sentään sujui, vähän sain aikaiseksi. En tarpeeksi. Jotakin kuitenkin. Olen poikki, väsynyt ja kipeä. Eikä minusta ole mihinkään. Olo on täysin turha, kelpaamaton, orpo. Varasin ajan omisarvikselle. Minä en jaksa. Minun pitäisi kaikkea, mutta en pysty. En, vaikka siltä näyttääkin. Varmasti sieltä katsoen. Ei, minä en soita teille keskellä yötä enkä pyydä apua. En. Minä käytän senkin ajan itkemiseen ja valittamiseen. Se on kansantaloudellisesti hyödykkäämpää.

Minä voisin elää täällä rauhassa, jos saisin tehdä asiat omaan tahtiini – mutta ei. Ilman mitään velvoitteita, ilman työtä, mieluummin vaikka sitten ilman rahaakin. Ei tässä enää kauaa keikuta, täälläkään. Antakaa siis edes se rauha, edes! 

Taksotilaus eli armas Iisalami ei eilen suostunut vastaamaan minulle koko iltapäivänä! Kun lähetin huomaustusmeilin, että jo tunteja sitten lähetin tilauksen, vastaus oli ”Meilitilaukset käsitellään ei-kiireellisinä!” Olisihan toki kiva tietää, pääseekö taas edes työhön ja mihin aikaan! Hautajaisiin menolle ja kukkien hakemiselle annettiin aikaa kokonaista 14 minuuttia – laitoin lievästi vittuilevaa vastinetta. Eihän tuona aikana ehdi edes kappeliin, saati sitten kukkakauppaan. Syyttivät järjestelmäänsä... Hienoa, näin se palvelu kehittyy ja paranee, jos vähän arvostelee. Voihan vittu – minä sanon nyt vittu-vittu-vittu! Sen verran olen kyllästynyt tähän kaikkeen; takseihin, särkyihin. Siihen, että en saatana soikoon pysty edes luuttuamaan lattiaa, perkele! Saati pesemään niitä helvetin ikkunoita. Minua vituttaa armottomasti. Sensuroikaa ja jättäkää väliin, jos ette kestä. Minun kyykyttämiseni saisi nyt luvan loppua!

Minä taidan tällä viikolla vetää persekännit, sellaisen tajuttomuustilan. Tai laillisia mömelöitä riittävästi, onhan se sentään se huoleton ja hyväksytty vaihtoehto. Paitsi sisuskaluille. Mitä välii! Alkaa olla hiukan reippaasti pinna kireällä, kaiken paskan jäljiltä. Vai vielä ”ihana kevät”, tulkaa ja eläkää tätä elämää vaikka vain pari viikkoa – ihan luvan kanssa saisi sen tehdä! Olisi kevät kaukana. Ei ole ulkonakaan kevättä, ei edes sen haisua. 

Jos olisi valta ja mieli, lähtisin kävelemään tuolta ja ryhtyisin friikuksi. Mutta kun ei ole, tarvitsisi olla ns. omaa rahaa, sellaista ylimääräistä. Enkä minä yritystä ala perustamaan, se on vaarallista. Tosin tietäisin mitä voisin tehdä, toisaalta, siitä ei takuulla kukaan eikä mikään taho maksaisi. Joten se siitäkin ajatuksesta. Heittäytyisin työttömäksi, kyllä minä pärjään aika vähällä. Olisi ainakin parempi olo, fyysisesti ja tod.näk. henkisestikin. On nuo päällikkövarastot niin perseestä!

Ette te halua minulta ruokalistaakaan, se on taas vihanneksia vihanneksilla. Antaa siis olla, ihan rauhassa vaan. Minä syön juuri sitä mitä haluan ja mikä sattuu tällä kertaa menemään alas edes jotenkuten.

Ulkonakin on kylmä, minä olen palellut koko viikonlopun jo muutenkin.

-----------------------------------

Purrrrrve, kissinkat! Mä en tiädä mitä mä löysin, matto haisuu hyväll. Joo, siihe tippunu jotai ku noi on syäny. Nyt mä oon vahtinu sitä mattoo, jos siihe taas ilmestyis jotai, fisuliinii tai tipuu. Taitaa olla turha toivo. Mami on vähä snärkkis, ei kyll mulle. Iteksee urputtelee ja kävelee iha oikeest seinii pitki. Eile se yritti jotai tekee, mutt ei pystyny. Sitt se suuttu, ei kyll taaskaa mulle, ku itellee. Haukku itteesä >o< On noi ihmiset outoi. Antais olla, kyll mä voin elää vaiks onkii roskii eikä mattoi vaihrettais tai jotai, ja iha hyvi ikkunas voi olla noi samat riavut. Mitä se ottaa tommoset hepuleit, ottais relaa. Iha rauhass vaa. Mä yriti eile selittää, mutt se vaa kääns selkäsä. Kyll se mua paijatti ja sillee. Mutt ei se kondiksess oo, se käy lääkekaapill vähä välii eikä sen koipisii uskalla koskee ku se muute huutaa. Siis niinku, ett sitä sattuu. Sori, mami, ei ollu tarkotus. Mä oon saanu ihan hyvii eväksii, mutt ei semmost oikeet muanaa. Kaikkee muut on kyll irronnu. Mä taidan nyt mennnä vaihteeks goisii, ei kai täss muutakaa voi. Toi kummiski lähtee taas. Ei oo must toisii fotoi, on vaa samalaisii ku ennenkii. Orja ettii foton.

Kliffaa viikon alkuu kaikill Lokistaniaa! Älkää hei välittäkö mamist, se on vaa sill tuulell....

---------------------------------------

Vincent, pidähän sinäkin kuonosi soukemmalla. Kännikässä on HeSyn pikavalinta!

Päivän slogan: Vaihtoehtoja ei ole ja jos on, ne ovat kaikki aina huonoja.

Päivän biisi: Jos rakastat

Luettua: Niina Hakalahti – Hengenahdistusta, parisuhdehömppää, kehnoa sellaista. Muka-hauskaa, mutta ei toimi, ei vaan toimi. Sanna on ylisuoriutuja ja perfektionisti, Pete taas entinen munkki, nykyisin Maan Ystävien kannattaja, ajattelija ja matkaaja – sekä fyysisesti että henkisesti. Toivoton pari, toivoton suhde. Jota tässä sitten yritetään riipiä. Ei ihan pahinta hömppää, mutta ei kyllä kestä kuin vaivoin yhden lukemisen. Kannattaa jättää hyllyyn. Reijo Mäki – Vareksen Turku, matkaoppaana toimittaja Ruuhio . Tämä oli aika hauskaa luettavaa, sinänsä, vaikka kaupunki on tietysti muuttunut vuosien aikana. Sopii Vareksen ystäville ja ei-turkulaisille, voisi turkulainenkin tässä retken tehdä. Ansiokkaita kuvauksia kyllä. Vain Vareksen ystäville, unohtakaa Mäki! Kaj Chydenius – Muistin juuri, tuota, odotin vähän jotakin muuta. Tässä Chydenius muistelee enemmän tuttavia ja ystäviä, lauluntekijöitä ja muusikkoja sekä suuria teoksiaan. Toki mukana on paljon tuttua, mutta silti. Tämä ei siis ole mielestäni varsinainen elämänkerta, ehkä enempi musiikkikerta, musiikista, jota hän on tehnyt, esittänyt jne. Mukana vilahtelee suuria persoonia, joskin myös tuntemattomia kansanmiehiä ja –naisia. Kuitenkin mukava uutuus, tässä on paljon sellaista, mitä ei ole aikaisemmin koottu yksiin kansiin (esim. ne suurtyöt). Suosittelen musiikin ystäville ja Chydeniuksesta kiinnostuneille. Tina Lundán – Ensimmäinen kesä, ja tämä ei ole omasta elämästä, sepitettä, sano. Leidi lähtee lapsineen maalle, yhteisöön, jossa kesät vietetään ja päättää iskeä miehen. Josko leski vielä kelpaa siihen, vuoden vanha leski. Ja kelpaahan se, hetkeksi. Kunnes leidi itse päättää heivata miehen, joka ei pysty heti antautumaan uuteen suhteeseen. Hmph, jotenkin teeskennellyn oloista proosaa. Rahastusta omalla leskeydellä. Kirjana ei muutenkaan kovin kummoinen. Keskinkertaista....

 

 

ERINOMAISEN PAHAPÄINEN! 

MINEN JAKSA - NE TEKIVÄT SEN TAAS!

En saanut nukuttua lainkaan, valvoskelin sitten – välillä lukien, välillä unta odottaen. Ei kannattanut, mikään ei auttanut; ei uniavitteet, eivät lisäsärkymömelöt. Katsokaas toverit, prleen Iisalami teki sen taas! Odotin eilen autoa ilmoitetun mukaisesti 9.49, kun kyytiä ei tullut, soitin 10.10 Iisalameen. ”Auto kävi teitin portahalla, että ollunna paekalla!” Siinä vaiheessa repesin, olin odottanut 9.40 lähtien ja jutellut mm. parinkin naapurin kanssa. Ei, sisäpihalla ei ollut käynyt taksin taksia, ei auton autoa! Joku itseensä kyllästynyt kuski oli taas ollut toisen talon pihassa – valitettavasti minulla ei edelleenkään ole röntgennäköä. Sain pultit, haukuin ja kiroilin, menkööt nauhalle. Leidi yritti tarjota pikatilausta, en huolinut, koska tarvitsen sen ensi viikolla. Ilmoitin vain, että lähettäköön vaikka itsensä Vanhan Vihtahousun, mutta auton minä haluan ja juuri nyt. Lopulta puolimätä auto tuli, pääsin kirjastolle sentään. Belgarion odotteli jo kyllästyneenä, oli odottanut 40 min. Minä odotin sitä autoa myös 40 min. Ihan kiva, hei! No, tullessa taas seisoimme Risman edessä – ei autoa, naureskelin, että jopa olisi sattuma. 10 min. päästä olin jo soittamassa taas raivosta kankeana Iisalameen, kun puhelin soi. Takso soittaa pihastani ja ihmettelee missä minä olen. Kerroin odottavani Risman edessä. Kuski kertoi ilmeisesti saaneensa ajotiedot väärinpäin – eli nouto kotoa ja vienti Rismaan. Voi hvtin prleet, minä en enää jaksa! Kuka stnan rähmäkäpälä siellä asioita hoitaa? Nootti lähti, tiedän ettei siitä ole mitään hyötyä. Korkeintaan saan vastenmielisen ja välinpitämättömän ”olemme pahoillamme” –viestin. 

Olin jo eilen äärikipeä eli tuosta seisomisesta koivet ottivat tod. pahakseen. Tänään en pääse kuin seiniä pidellen kävelemään. Kaikki Iisalamen takia. En millään viitsisi hakea sitä yksittäistilausoikeutta, se tietää älyttömiä puhelinlaskuja, kun Taksokeskus ei kuulemma huoli internet-tilauksia etukäteen. Tosin sekin pitäisi tarkistaa sieltä suoraan. Minä en jaksa enää uskoa mihinkään! Arvatkaas, minkä sählingin ne saavat aikaiseksi hautajaispäivänä, jolloin mennään ja tullaan useampaan kertaan todella omituisiin osoitteisiin ja paikkoihin... Ei ihme, että myös kurkkua särkee ja olo on plunssainen. Eilinen odottelu kylmässä viimassa ei sovi kenellekään. Eniten veetutti Belgarionin puolesta, jolla toki olisi ollut parempaakin tekemistä! Tiedän, ei hän sitä minun piikkiini laita, mutta minua vain ottaa päähän tuo Iisalamen hävytön välinpitämättömyys.

Kuvitelkaa tämä omalle kohdallanne. Ehkä sitten ymmärrätte, miksi elämäni on tällaista. Tai mikä elämä – minulla ei enää ole sosiaalista elämää. En jaksa / pysty / uskalla / kehtaa lähteä mihinkään. Aina on takso-ongelmia, minut jätetään esim. tunniksi keskellä yötä odottamaan autoa, kuten viime syksynä! Mitäs nuo liikuntaesteiset, eivät ne mitään virkistystä tai varsinkaan ravinteli-iltoja tai kyläkäyntejä kaipaa, prle. Pysykööt kotonaan ja mädätköön sinne – kirjaimellisesti! Olen niin täynnä raivoa kuin olla ja voi, anteeksi siis vuodatukseni. Rapoa jatkosta seuraa. Haluaisin kovasti, että ”pihalla käynyt” takso saisi huomautuksen ja määräyksen käydä vapaa-ajallaan todistetusti tässä oikeassa osoitteessa. Se olisi mielestäni oikein sopiva opetus ihmiselle, joka ei malta lukea ohjeita (ruudulle tulee oma ns. profiilini, jossa on oikeat ajo-ohjeet, joita noudattaen varmasti pääsee perille!).

No, rauhoitutaan ja jatketaan normiasioista! Kirjasto tarjosi vain 8 varausta ja muutaman hyllykirjan, hmph. Ei mainittavaa, pari kiinnostavaa opusta kylläkin. Onneksi putken tsioski sitten kunnostautui vihannesten kanssa; löysin jättimäisen saladokerän, pari parsakaalia, kaksi pussillista paprikaa sekä kilon hyviä porganoita ja sipulia (nämä vielä luomua). Maksoivat alle 5 juuroa, ei paha! Normikaupoista ei mitään erityistä irronnutkaan. Tosin kissi sai uutta herkkumuonaa, sitä pahvipaketissa olevaa, vähän ympäristöystävällisempää muonaa. Hiukka kalliimpaa, mutta maut ja ulkonäkö ovat kohdallansa; ostin kampela- ja lihapateeta. Toivottavasti karvatakamukselle maistuu... Sääli vaan, että tuokin muona on ruotsalaista, ei kotomaista.

Belgarionille tarjosin sitten jo mainittuja kevätrullia (vihannestäyte), riisiä ja tzazikia, sitä omaa versiotani. Yllytän muitakin: raastoin kokonaisen kurkun ja suolan avulla rutuutin siitä vedet pois. Sekaan Liiterin 0.1 %:sta maustamatonta juggaa (aivan superhyvää), mukaan pilpoin ison punasipulin, reippaasti valkosipulia, pienen vihreän ja punaisen chilin, mietoja siis, sekä pienin muruiksi muutaman oviilin. Päälle rapsautin vähän mustapippuria. Njammm. Apetta jäikin vähän, osan söin illalla näkkärin päällä ja äsken aamupalalla – se on tosi hyvää! Jälkkäriä olikin sitten riittävästi eli luumukakkua, jonka Belgarion hoiti kätevästi alas. Itse vain maistoin sitä. Lisäksi oli kohukkeida ja keksejä, tietty hyvän ja vaffan kaffen kanssa. Örps eli hyvää oli. Simppeliä ja nopeaa, mutta meille ihan käypäistä. Juteltiin siinä joutavia, Belgarion lueskeli tentiin. Pojalla on ensi viikko tenttiviikko, joten hän ei pääse hautajaisiinkaan. Se on nimittäin juuri tenttiaikaa... paha kyllä. Muuten en kehdannut enää vaivata häntä millään tekemisillä tms. Tungin pienen stipendin ja vähän juustoa ym. mukaan lähtiessä ja lupasin soitella ensi viikolla. Minusta tuntuu, että hänkin alkaa kyllästyä tähän jatkuvaan apujen pyyntöihini. Hra Ikkunanpesijästä ei ole kuulunut pihahdustakaan. Hmph, no ehkä ne joskus kesällä sitten, tai sitten ei. Minä en jaksa enää vaivata ketään millään asialla. Jos ei tapahdu, niin ei sitten. Maataan täällä paskassa ja loassa, annetaan asioiden olla. Jos minä en itse pysty, en enää vaivaa ketään. Se kun on kovasti näköjään joillekin vaikea ymmärtää, että oikeasti minä en pysty kaikkeen, vaikka näytänkin siltä. Eilen kuitenkin päätin ottaa kaikki kivut yhtäaika vastaan ja imureerasin sekä pyykkäsin vielä illalla. Sama se, särkeköön sitten kunnolla. Ja kyllä särkeekin! Hetken jo harkitsin vakavissani ikkunoidenkin pesua, mutta tuloksena olisi luultavasti vakavia tapaturmia, joten... toistaiseksi en ryhdy siihen. En uskalla edes yrittää. Hah, läppärin sentään putsasin, mm. imurin avulla – turvat tukkoon siellä! Läppäri on nyt ainakin puhdas ja toimii, toistaiseksi.

Ai että riipoo, riipoo niin, että itkettää ja raivottaa!

-----------------------------------

Purrrrrrrrviska, kaiffat! Mä hei sainkii semmost tosi hyvää kanpelamuanaa. Toi kanpela on sitt fisu, hei! On heekkuu, maiston jo. Sitt sain muutaki safkaa ja mami anto mull oviiliikii maistiaisiks ku se teki noill muanaa. Mä taas pidin hualta Pojan taravoits, Koneest ja Repust. Olin tiätty tosi tarkkan, ku niit pitää kert vahtii. Vahingos kyll sitt nukahdi, ku oli masu täynä. Poika nauro, ku mä kuarsin siin – hei mahuttii me samall soffall. Toss alla on foto siit, me molemmat! Juu oli kliffa päivä, vaiks mami vähä jotai marmatti, ei meill kummallekaa, tiäteskää. Me ollaa kiltei. Joku on vaa ollu sill taas ikävä ihmine, siit se tulee pahall miälell. Ei siin paljo auta, mä kyll annoin kissihoitoo, mutt ku sitä sattu kans. Ei se vissii goisinu olleskaa, ku se vähä välii pönki ylös ja mä heräsi. Mentäis hei uudellee goisii, jooko. Joo, se sano, ett voi taas yrittää, ku noi sen mömelöt alkaa jeesaa, jos alkaa. *huoh* On se vähä kipeen näkönenki, ei silti. Ja sitt se kävelee tosi oudost, välill meinaa kaatuu. Mua vähä pelottaa, jos mä jään alle. Tulee plittanaa kissii. Se sano, ett päätäki särkee. Outoo, ei sill yleensä... ei oo kiva ku se on kipee, vaiks ei se sill mitää voi. Mä kyll lupaan taas yrittää hoitaa sitä, mä oon hyvä hoituri. En mäkää kaikkee pysty kyll, ett en osaa laittaa sitä sen ingivärijuamaa enkä muut. Mutt voin olla viakus ja tarjota itteni vaiks tyynyks ja olla paijattavan ja sillee. Juu, mami, tuu sänkyy – mä jeesaan >o< (toim.huom. nyt tuo kissaksi nimitettävä eläin puri jälleen koipeni paashaksi, prrrrrrrrrrrrle!)

Kliffaa söndaagii kaikill kamuill!

--------------------------------------

Vincent, herttainen tarjous – kohta minä kömmin kaikkien peittojen alle edes lämmittelemään.

Päivän slogan: En minä itseäni sääli, minä säälin niitä, jotka joutuvat vielä kestämään minua.

Päivän biisi: Dark Night Blues

Luettua: Leena Parkkinen – Sinun jälkeesi, Max. Erikoinen, hieno tarina siamilaisista kaksosista I Maailmansodan jälkeisessä Saksassa. Elämästä sirkuksessa ja muualla. Isaacin ja Maxin ihmissuhteista, rakastajattarista, dekadentista elämästä myöhemmin Suomessa. Kertomus veljeksistä, jotka kirjaimellisesti jakavat kaiken, aivan kaiken. Ehdottomasti lukemisen arvoinen opus, suosittelen. Lisää tästä hieman myöhemmin siellä toisaalla... Ata Hautamäki – Levottomat kadut, rikosromaani Käpylästä 1962 Nuorisofestivaalien ajalta. Ata, Ata, kömpelömmäksi vain menee ja kirjaa ei taaskaan ole kunnolla oikoluettu romaani / romani toistuvat epämääräisin väliajoin. Osa tapahtumista on tarkistettu, kaikkea ei. Historia ei ole aivan niin kuin tästä luulisi. Kömpelöä tällä kertaa, jättäkää väliin. Deborah Smith – Kuin lempeää sadetta, argh, sellaista itkusäälihömppää, jota ei halua kenenkään lukevan. Hömpän kavereille. Rikas perijätär etsii oikeita vanhempiaan. Löytää farmin, jota hoitaa komea seminole-puoliverinen kaveri vammaisten työntekijöidensä kanssa. Farmi on tietysti rahavaikeuksissa ja leidi pelastaa. Totuudet selviävät ja loppu hyvin. Sniif ja jäks, menkööt muualle. Ei hyvien kirjojen ystäville, sorry vaan. Tämä on yksi pahimmista hömppäkirjoista pitkään aikaan – miinuksia rutosti!

 

MINÄ EN TAIDA ENÄÄ JAKSAA!