VIELÄ VÄHÄN TÖITÄ...

 

 

Työtä lähes vuorotta. Olen näköjään viettänyt tämän viikon joka ainut ilta koneella muutaman tunnin kirjoittaen tai tehden jotakin ns. oikeaa(kin) hommaa. Samaa töissä. Apua, arvatkaas onko niskat ja koko lihaksisto – se olematon – jumissa? En oikein pääse aamulla edes ylös, jäykkis ja kipeä. Argh. No, kaksi päivää vielä. Kyllä sen kestää, on pakko. Taas on teetetty töitä ihan varmuuden vuoksi, kun erehdyin kertomaan, että loma-anomus hyväksyttiin. Toivottavasti palatessani on pienempi pino odottamassa. Matalalentoa yhtä kaikki, kiirusta pitää.

 

Enkä minä ymmärrä, miten minä illatkin saan niin nopeasti katoamaan. Jotenkin ne vain valuvat läpi sormien. Teen sen pari tuntia kotihommia eli jotain pientä syötävää, tiskausta, eväät, kaffetta ehkä, lueskelen, kirjoitan. Äkkiä kello onkin viittä-vaille-nukkumaanmeno. Tai oikeastihan kello on tosi vähän, mutta on pakko painua sänkyyn, jos aikoo töihin ajoissa. Eilisaamuna lähtö kesti tismalleen 2.5 tuntia eikä siinä jäänyt yhtään tyhjää kohtaa eikä liikaa aikaa. Jumankauta, on tämä hankaavaa. Vasta 10 v. sitten kesti 20 min heräämisestä, kun olin jo bussipysäkillä. N. 5 vuotta sitten selvisin 1 h valmisteluilla. Tätä menoa (ja jos vielä töihin joudun) parin vuoden päästä en ehdi mennä enää ollenkaan nukkumaan... *lurpsuttaa sameita silmiään*

 

Ei, ei mitään jännittävää kerrottavaa. Belgalle sain ne stiflat, tulevat ensi viikolla eli asia ok. Itselle tulossa tänään lisää kirjoja sekä ensi viikolla jotakin jännää syötävää.  Ihan kiva, tämä tykkää paketeista ja etanapostista. Huomenna taas normiroudaus, mutta ehkä pienemmällä volyymillä. Ajattelin käydä ensi viikolla täydentämässä ruoka- ym. varastoja ihan ajan kanssa jonakin päivänä. Hah – Varastollakin joku kaipaili muuten Syksyn Satoa eli oli huomannut saman ongelman: kotomaisia juureksia ei ole tarjolla oikein missään! Fyi, sanon minä.

 

Mutta nyt minä menen taas keittämään triplakaffet, sateenkaarimömelöt sekä *heh* triplavitamiinit myös. Jos sillä jaksaisi vielä tämän ja huomisen, hyvä olisi. Nämä ilmeisesti ovat syöneet kivamömelöitä, kuva täältä.

 

 

 

 

 

Päivän slogan: Mitäs siitäkin tulisi, jos elämä reilua olisi!

 

Päivän biisi: Waiting for the Worms

 

Luettua: Hannu Salama – Sydän paikallaan, aivan... ,D Niinhän se on, Hande ei jätä sanomatta vieläkään mitään. Hän ulostaa kaiken samalla tavalla kuin ennenkin, ei kumartele kuvia, vaikka viina on jäänyt ja potenssipillereitäkin tarvitaan. Kirjoituskin etenee, naisasiat myös. Ei paha, Handen kavereille, ei-kavereille varmaan epämieluisa ylläri. Tykkäsin! Anne Holt – Kasvoton tuomio, julmia murhia yhdistää eräs asia, viharikoksen tunnusmerkit täyttävä motiivi (jos sitä siksi edes voi sanoa). Kammottavia tekoa käsittämättömistä syistä... Mutta Inger Vik ratkoo päässään asioita oudolla tavalla, johon hänen erityinen lapsensa antaa vielä lisää potkua. Ajankohtainen, asiallinen jännäri, jossa poliisin toimintaakin kuvataan suht asianmukaisesti. Lukukelpoisaa Holtin ystäville. Jari Järvelä – Zombie, italialainen toimittaja pakomatkalla Suomessa tappouhkausten jälkeen. Outoa eksoottista elämää täällä, pizzerian apulaisena. Sitten pizzerian omistajan ja tyttöystävän kanssa paluu Italiaan ja se odotettu... Suosittelen, vinkeää omanlaistansa kerrontaa. Erilainen! Loppu on uskomaton ajankuva – suositan. Sauli Uhlgren – Kuolema kulkee yöllä, perinteinen poliisiromaani, jossa murhaaja kulkee Kuopion yössä tappaen naisia. Häntä jälestää stereotypia suomalaisesta miehestä (ja ehkä myös poliisista...). Syyllinen vaikuttaa jo löytyvän, kunnes kaikki pysähtyy. Tarina mielen järkkymisestä ja sen perusteista, väittää tukeuvansa tositapahtumiin. Ei kehnompi ollenkaan. Marja Björk – Puuma, ei oikeastaan niinkään puumamaista kuin oletin. Asiallista vanhenevan naisen huolta itsestään ja seksuaalisuudestaan, haluistaan ja kyllästymisestään mieheensä. Rakastajakin siis löytyy, se nuorempi. Samalla tarina siitä, mihin nainen (Puuman ystävätär) voi itsensä ajaa etsiessään Sitä Oikeaa kaikkialta, tosiseikkoja tahallaan huomaamatta. Lapsuusmuistoja... Ehdottoman suositeltava Welhottaren ikäisille ruttuturville, joilla on vielä jotakin tallella ;D Paul Auster – Näkymätön, melkoinen kolmiodraama nuoruudesta, kuolemasta, kirjoittamisesta... kaikesta. Mikä vaikuttaa siihen, mitä ihmisestä lopulta tulee – sekä ammatiltaan että ihmisenä? Hieno, vivahteikas tarina, joka pitää lukea hiukkasen hitaammin ja jopa nautiskellen kaikesta. Ei välttämättä aina niin kaunista, mutta elämää! Hannu Mäkelä – Kivi, Mäkelä kuvittelee olevansa ilmeisesti Aleksis Aleksiksen paikalla. Jotenkin tämä ei välillä oikein toimi, välillä taas toimii. Hiukkasen hairahduksiakin kielestä löytyy (tämä on siis Kiven kielenkäytönomaisesti tehtyä muka-muistelmaa). Jotenkin sai oloni vain kiusaantuneeksi itsensä miehen (siis Kiven!) puolesta. Hän olisi ansainnut hieman paremmin valmistellun opuksen. Kursorisesti luettava, jos on pakko. Linksu ylistää teosta, minä en... Ja enemmänkin on luettu, siitä myöhemmin!

 

 

 

 

POLKA LÄHTEE VÄSYNEENÄ – PALAA VIELÄ VÄSYNEEMPÄNÄ!

ILMOITUSLUONTOISESTI KAIKENMOISTA =b

 

loma loma loma loma loma loma loma loma loma loma loma loma

 

Odotettavissa perjantai-iltaan asti:

 

Malmin ja Pazilan suunnassa pikkuhiljaa kiristyvää hyytävää tunnelmaa, pakastavaa. Ketutus ja svindutus lisääntyvät voimakkaasti, jopa aggressioihin asti! Työuupumus saapuu lännestä keskiviikkona puoliltapäivin ja saavuttaa huippunsa loppuviikosta. Sateita siellä ja täällä, joka välissä itketään kiukusta, raivosta, työn paljoudesta, kirjoittamisen hankaluudesta, kivuista, säryistä, ikävästä ja muusta typerästä - kaikesta mahdollisesta.

 

Perjantaina iltapäivästä lähtien poutaantuvaa ja illalla aurinko pilkistää taas. Yöstä tulee kirkas ja auvoinen. Ensi viikolla seestyvää ja selkeää.

 

Varoitukset: keskiviikkona ja torstaina Lounais-Helsingissä Welhotar-varoitus, synkkiä ukkospilviä ja vihaa kaikkea kohtaan odotettavissa. Varokaa vihaista Welhotarta ja välttäkää hänen kulkureittejään, älkää soittako älkääkä varsinkaan lähettäkö tekstareita näinä päivinä. Perjantaina annetaan puolestaan kännipostausvaroitus – alustavaa känniä odotettavissa alkuillasta muuttuen myöhemmin jatkuvammaksi törpöttelyksi.

 

loma loma loma loma loma loma loma loma loma loma loma

 

 

Ja koska minulla ei ole mitään kerrottavaa (ja eilisilta meni vakuutusasioissa ja muissa tärkeissä paperitöissä...) tässä hieman ajankohtaista sienitietoa:

 

 

Syksyn 2010 sienikirja

 

Sienestäminen on mukavaa, mutta muista ettet poimi vääränlaisia sieniä.. Mukaan sienimetsään tarvitset korin, sieniveitsen (mielellään myös harjan kera), jos vierassa metsässä, kartan ja kompassin, kahvia tms. termoskannuun, vähän eväitäkin mutta ennenkaikkea hyvän sienikirjan...

 

 

Ei, tätä EI pidä poimia - ei todellakaan *tsihih*!

 

Lomavinokas (Pleurotus holidayrios)

 

Tavallinen alkoholia imevä sieni koko maassa. Esiintyy koko kesän, mutta erityisen yleinen juhannuksesta alkaen aina elokuun puoliväliin saakka.Viihtyy terasseilla, vesialueiden rannoilla, peitteisillä pientareilla ja jopa kosteissa sisätiloissa. Olemus turpea, punakka, lakki vinossa. Esiintyy yksin tai pienissä ryhmissä. Viihtyy aurinkoisilla paikoilla. Katoaa maisemasta kesälomakauden jälkeen.

 

 

Rantasiitake (Lenitus bikinikus)

 

Maan etelä- ja keskiosassa yleinen viinaa imevä sieni. Viihtyy hiekkaisilla ja aurinkoisilla ranta-alueilla pienissä ja isoissa ryhmissä. Häviää nopeasti auringon laskiessa. Jalka usein solakka ja notkea. Väri varsinkin loppukesällä paahtuneen rusehtava, joskus palaneen punainen. Lakki värikäs, usein niskassa. Vaatii erittäin runsaasti nestettä.

 

Tuurijuopokas (Hygorophorus intervalligus)

 

 

Alkoholia imevistä sienistämme eräs tavanomaisimmista. Esiintyy tavallisimmin suurten juhlapyhien jälkeen, jolloin se juurtuu sitkeästi ravitsemusliikkeisiin, joutoväen kansoittamiin peräkamareihin ja kolmannen luokan kuppiloihin. Tunnistaa kalvakasta ulkoasusta, tyypillisesti, pistävästä hajusta sekä hontelosta jalasta.

 

Räkänuljaska (Gomphidius spyttagus)

 

Tuurijuopokkaiden sukulaislajike. Sen tunnistaa harmahtavasta ulkoasusta, jalka usein horjahtanut, maiti tyypillisesti rinnuksilla, lakki silmillä. Yleinen kaikkialla maassa koko satokauden. Kannattaisi korjata talteen, mutta hapahkon tuoksunsa ja epämääräisen ryhdittömän ja luontaantyöntävän muotonsa takia jää usein omaan arvoonsa. Huom: aina ryöpättävä.

  

Kotkaseitikki (Cortinarius feminius)

 

Kaikkien alkoholia imevien sienien esiintymispaikoilta löytyy yleensä yksi tai kaksi kotkaseitikkiä. Turpeahko varsi, hompsuinen ulkoasu. Lakki epämääräinen (voi olla myös huivi tai nuttura). Heltat usein leveät ja roikkuvat. Jalka lyhyt ja horjuva. Tuoksu tyypillinen eltaantunut hajuvesi. Esiintyy yleisesti hämärissä loukoissa, viihtyy ravinneköyhässä ympäristössä, mutta vaatii paljon nestettä. Huom: erittäin vaarallinen, varsinkin kieli terävä ja myrkyllinen .

 

Kaappijuopokas (Clitocybe fingerporilus)

 

Koko kesäkauden varsin yleinen viinaa imevä sieni koko maassa, mutta vaatimattomien elintapojensa ja syrjäisten esiintymispaikkojensa takia jää usein huomaamatta. Viihtyy kaikenlaisissa oloissa, jos saatavilla on nestettä (sitä ei tarvita paljon kerrallaan, mutta sitä on olatava saatavilla koko ajan). Jalka ja varsi usein ryhdikäs ja suora, mutta nenä punerva. Tunnushaju olematon tai korkeintaan vain hieman pistävä. Tavanomainen harmiton lajike.

 

Aamuvalmuska (Tricholoma dagenefterum)

 

Kaikkialla maassa verrattain yleinen. Tavataan tavallisimmin aamupäivisin. Pinta tyypillisen maitomainen ja niljakas. Haju tympeä ja läpitunkeva. Jalka raskas ja huojahteleva, lakki tärisevä. Nämä tuntomerkit kuitenkin väistyvät, kun lajike saa lisää nestettä.

 

Syyshapero (Russula dogalus)

 

Viinaa imevien sienten syyslajike: ilmaantuu kesälomakauden jälkeen työpaikan nurkkiin ja hiljaisiin katvepaikkoihin. Tunnusomaisesti turvonnut ja pöhöttynyt varsi, himmeäpintainen ja/tai punertavan läikikäs. Malto hauras, vioittuneista kohdista verestävä. Jalka väsähtänyt, muoto haalistunut ja kulahtanut. Saavuttaa ryhtinsä vain erittäin hitaasti. Hyötyarvo työpaikoilla vain vähäinen.

 

 

 

HYVIÄ SIENISAALIITA KAIKILLE *muahahhahhahaaaah*!

SITTEN MINÄKIN RUPESIN BLOGGAAMAAN...

 
Varastolla aamulla pieni tuokio vapaata. Toimetonta oloa, jonka kulutin lueskelemalla uusia ja vanhoja lokeja sekä kirjoittamalla alustavasti paria juttua myöhemmin kotona editeerattavaksi. Ei Varastolla valmista tekstiä saa aikaan, siis omaa ainakaan. Sen verran on hälyä ilmassa ja työt uhkaamassa. Tarjottiin Varastollakin yhtä kirjoitushommaa, yritän skipata sen myöhemmäksi. En tajua, kirjoittaminen ei kertakaikkiaan nyt maistu. Ei, ei sitten millään. Lukeminenkin mieluusti vähän hupipitoisempana, ziitosta vaan.
 
Alustavasti merkkasin lomaa jo ensi viikoksi. Upo ei ole vielä vahvistanut, voisiko sen myös pitää... minä odotan. Tarvitsen sen lomani, hevletto. Enkä ala vänistä taas, miten siivosin ja muutin ja siivosin jne. koko 3 vkon ns. kesälomani ajan. En, en vänise. Kunhan vaan mainitsen, että sen jälkeen minä vasta väsynyt olen ollutkin. Stressi ilmeisesti alkoi helpottaa. Tässä olisikin hyvää aikaa hankkia uusi stressi loman aikana eli miten uudet naapurit suhtautuvat Welhottaren älämölöön, hillittyyn kurlaamiseen *köh*, Hörhöön & Co? Onhan se jossakin vaiheessa kuitenkin testattava. Niin ja lomasta sen verran, että tämä olisi kyllä töidenkin kannalta paras viikko kuukaudesta pitää lomaa, loppukuu on aina kushemmettiä kaikin puolin. Jookosta,  Upo, kiltti hei!?
 
Olipas ankeaa taas vääntäytyä työmaalle, kylmäkin kalisuttelee sekä kotona että työpaikalla. En valita, kunhan totean. Oli lisättävä vaatetusta ihan reippaasti, jopa kunnon takki päälle *huh*. Kissikengillä vielä mennään, mutta maiharien sijoituspaikka on jo tarkastettu. Onneksi on tarpeellinen talvivarustus hankittuna, itse en tarvitse mitään. Belgalle on hankinnassa talvikengät, Huutiksesta tietysti. Ei sitä uusia sentään, vaikka melkein uudet nuo huutamani kyllä ovat. Muuten hänelläkin on kunnolliset vermeet, hyvä näin. Varaudumme siis talveen... varastoja ei valitettavasti ole. Siis ruokavarastoja yhtään mitään; ei sieniä, ei marjoja, ei mitään. Lasketaanko Liiterin halpispakastepizzat? Tällä hetkellä ainut ruokajömma, jota ei ole syöty loppuun nimittäin.
 
Pitäisiköhän tällä viikolla kunnostautua ja käydä pari kertaa ruokakaupassa? Jos vain jaksaisi, prle. Mutta kun ei niin ei. Enkä minä tiedä, mitä edes ostaisi. Ei ole pahemmin intoa laitella edes pakkaseen mitään muonaa, tsorgen vaan. Sen minkä teen, jätän evääksi ja muutenkin kaikki tulee syötyä parin päivän, korkeintaan viikon sisällä. Edelleen peräänkuulutan kauppoihin sitä Syksyn Satoa? Jos sitä ei tule, turvaudun Serkkuihin ja laadin paria punajuurimuonaa, jota tässä on vähän kaipailtu! Jopa Belga oli sitä mieltä, että se voisi välillä maistua. Opiskelija tuntuu ihan vähän kyllästyneen pasta-tomaatti-soija-tofu-riisi-vihanneshärpäkkeisiinsä... Ei pahalla, varmasti ihan hyviä ovat, mutta kun viikon vetää samaa linssipataa - ensin patana, sitten kastikkeena ja loppuviikosta keittona (aina vettä lisäten) alkaahan se kyllästyttää. Siksi pyrin tarjoamaan viikonloppuisin aina jotakin muuta muonaa hänellekin. Ei silti, omatkin evääni ovat melko samankaltaisia eli erilaisia vihannessösstöjä ja -patoja, tomaatilla ja ilman. Tänään tomaatilla. Muuten, pikku vinkkinä, porgana rakastaa raguunan lisäksi myös korianteria ja garam masalaa, mutta kaikkia vain sopivana tujauksena eli ei liikaa! Tein sunnuntaina porkkana-sipuli-purjo-paprika-valkosipuli -wokkia em. mausteilla ja ihan ripauksella ingevääriä, tuli aivan helkkarin hyvää, njam.

 

Kaiken tämän turhan ja tylsyttävän jorinan välissä olen yrittänyt vääntää vakuutusyhtiölle korvaushakemusta muuttovaurioista, ähhh. Vielä pitää odottaa, että saan kaameran kokoon ja kuvia tuosta lipastosta. En minä paljoa pyydä, mutta pilallahan se on. Ja se yksi disain-tarava rikkisärki kokonansa pirstaleina – heitetty jo poiskin. Helppoa asioida netin kautta, mutta liitteiden tuottaminen hieman hankaavaa – ans kattoo eli rapoa seuraa tästäkin.

 

Hitsi, että olenkin väsy! Vinski kunnostautui eilen paskimalla kumpaankin laatikkoon eli tietysti sitten kusaisemalla sänkyyni – kiitti vaan, puolet sänkyä pyykkiin. Pitääkö hankkia vielä kolmas prleen hiekkalaatikko? En kestä, joku vaihtaa kohta residenssiä...

 

Minä juon kohta kahvia. Minä en muuten jaksa. Sitten minä otan vähän lisää lääkkeitä, että minä jaksaisin taas tämänkin päivän.

 

 

 

 

KOVIN, KOVIN VÄSYNYT POLKA

 

 

VOI TYLSYYDEN TYLSYYS JA KAIKEN MAAILMAN TYLSYYS

 

Tarvitseeko mainitakaan, että olen harvinaisen tympääntynyt. Uusi, ankea viikko aluillansa Varastolla. Taas miittiä tarjolla runsaan työn jatkoksi. Onneksi lomalista kiertää, minä tahdon lomalle. Pian. Oikeastaan mieluummin heti!

 

Kyllästyin eilen melkein jo makaamiseenkin, vaikka torkuttelin ja nukuin tai viihdyin muuten vaan vällyjen alla kirjan kanssa. Ei mitään järkeä, tekemistä olisi – ei jaksa. Yksin ei edes huvita tehdä eikä suunnitella mitään. Kunhan sain taas pahimmat paashat imuureerattua ja itseni pyykättyä. Siinäpä meikäläisen tekemiset. Ei myöskään mitään odotettavaa.

 

Paitsi, yllättäen (kuten aavistelinkin) Hörhö on noussut kivien ja pöpelikköjen suojasta. Josko pitäisi vähän kulautella sihijuomaa hänen kanssaan. No, ei vaiskaan. Lupasin laatia taas paperia eteenpäin, on kertoman mukaan vaihteeksi sellainen tilanne. Kyllähän minä, aina sen verran. Loppuviikosta lupasi ilmestyä, en luvannut kuin ehkä torstaina tai perjantaina. Sen verran tiedän ja tunnen myös itseäni, että mieluusti pidän vapaata seuraavan päivän, jos äityisin vaikka kippaamaan janojuomaa.

 

Eli kokonansa, tämä viikko lienee yhtä tapahtumaköyhä kuin muutenkin. En valita, se sopii. Tosin aika tylsää, koska minulla ei todellakaan ole yhtään mitään kerrottavaa mistään eikä kenellekään. Kuviakaan en ole jaksanut laitella.

 

Tyytykää siis siihen, mitä saatte. Sen verran olen nettaillut, että tätä komppaan ihan reilusti. Tämä taas  – tuota, näin scifiä ja fantasiaa aika paljonkin lukeneelle ei nyt ehkä ole yllätys, mutta pieni outo tuntemus kutittaa kantapäitä (niitä kipeitä)!

 

 

 

Päivän slogan: Joka toiselle kuoppaa kaivaa kaivinkone!

 

Päivän biisi: California Dreamin’

 

Luettua: Minä ja herra fibro – matkakumppanina fibromyalgia, oikeasti luin tämän jo aikaisemmin, mutta en kai listannut muistaakseni tänne. No, ihan vaan tiedoksi, että leidi saapi olla onnellinen. Hän pystyy liikkumaan, prle ja se sitten muka helpottaa jne. Kaikilla ei ole näin eikä tämä opus kyllä minulta nyt pisteitä saa kuin siitä, että joku yleensä asiasta kehnohkosti kirjoittaa. Että sen verran. Viäräleukanen vielä, muka, ziiiiiiiiis, tunput käteen ystävät!  Staffan Bruun – Kohtalokas kapsäkki, kiva, ei enää Kobbat-dekkareita, toivon. Tämä oli nimittäin hauska ylläri, omituinen sattuma lentokentällä (vai oliko se lopulta sattuma...)  , jonka jälkeen tavallisen mainosmies Sallisen perhe joutuu tapahtumien pyörteeseen mukaan. Perheestäkin paljastuu kaikenlaista, ei vähiten tietysti vaimosta.  Tykkäsin! Maarit Verronen – Kirkkaan selkeää, Tiksu P. joutuu velkoihin ja suostuu muodonmuutokseen, jonka seurauksena päätyy kuumailmapallon omistajaksi ja ammattilaiseksi. Ensin tutkimaan säätä, tavallaan. Sitten hieman erilaiseksi palkkionmetsästäjäksi ja lopulta ehkä turvaankin. Fantasiaa, sellaista rujompaa mallia, ehkä tulevaisuutta lähellä olevaa. Hyvä, paljas, todenoloinen tarina! Suositan kaikille... pidin kovasti. Brian McGilloway – Rajamailla, 16-v. Angelan ruumis löytyy Pohjois-Irlannin ja Irlannin tasavallan rajamailta, alastomana, ainakin melkein. Näyttää kuin mukana olisi huimeita ja raiskaus. Tutkimukset johtavat kuitenkin muualle ja syyllinenkin selviää, toki. Hyvää ympäristönkuvausta ja nimenomaan Irlantiin liittyviä tapahtumia ennen ja nyt. Sormus on isossa osassa, mistä se onkaan kotoisin? Tutkintaa johtava poliisi Ben Devlin on nuori ja kunnollinen, mutta hänelläkin on omatunto ja sitä ehkä joutuu välillä tutkimaan. Poliisi- ja murhajutuksi kohtuukestävä ja ihan ok, ei paha, luin mieluusti! Tim Weiner – CIA – Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun historia, melkoinen opus sekä tietomäärältään että sivustoltaan. Tätä oli pakko lukea rinnakkain muiden opusten kanssa pari viikkoa, että pystyi omaksumaan edes osan. Kaikille asiasta kiinnostuneille ihan ehdoton opus! Diana Gabaldon – Luiden kaiku, taas tiiliskivi, leidi jatkaa tarinaansa aikamatkailuista sekä USA:n vapaussodasta 1700-luvulla että elämästä Englannissa 1980-luvulla, jonne Bree matkasi takaisin. Lisää linksusta ja asiasta kiinnostuneille (JA aikaisemmat tarinat lukeneille) ihan suositeltavaa luettavaa eli tarina jatkuu entiseen tapaan! Lincoln Child – Utopia, elämyspuistossa alkaa tapahtua outoja ja eräs asiantuntija kutsutaan apuun. Kuka haluaa särkeä tämän erityisen maailman lumouksen karmeimmalla mahdollisella tavalla. Ziis, että Child osaa, tämän luki kyllä ihan herkeämättä, jopa meikäläinen...Yasmine Galenorn – Noitanainen, sekoitus seksiä, vampyyreitä ja muita olioita, velttoa scifimäisyyttä, magiaa (ja sitäkin lievän veltohkosti), romantiikkaa ja muuta; kaikki sotkettuna ihan kohtuullisesti tsioskikirjaksi, mutta niiiiiiiin täynnä joko kääntäjän mokia (lauseenvastikkeita ja lauseita muutenkin sotkettu oikein tosissaan, sanoja puuttuu välistä ym.) ja / tai kirotusvihreitä, että hävettää lukea. Lisäksi tämä lupaa olevansa kolmiosainen ja toisen osan I luku on tässä kirjassa mukana – että tehtäiskö vähän bisnestä, vai? Ei, ei näin! Toinen todellisuus ja muu kirjan maailma ovat kyllä ihan ok, samoin tarina sinänsä, mutta.. jokin mättää, valitettavasti. Tarkistakaas ensin tuo kirjan kieliasu siellä kustantamossa, jookosta. Ja hei kaikki lukijani, tsekatkaa aina myös nuo linkit – arvioni ovat edelleen erittäin subjektiivisia, joten turha minua on syyttää!

 

 

 

POLKA LÄHTEE VAROVAISEN EPÄTOIVOISENA...

 

 

 

 

EPÄKIVA SUNNUNTAI

 

Nyt tiedän, miksi meillä on aina niin pölyistä – se todellakin on minun ja erityisesti kissan syytä! Olen nyt asunut tässä öpauttia 4 viikkoa ja imuroinut ainakin kerran viikossa, lakaissut myös vähintään kerran viikossa. Silti täällä on helkatin pölyistä ja... karvaista. Belga-raukka erehtyi eilen loikomaan pikkusoffalla, josta on tullut täällä kissan lempimakuupaikka pitkien päivien ajaksi. Siksi ajaksi siis, kun minä raadan Varastolla. Soffalla on vaaleansininen puku, jossa karvat eivät näy. Mutta Belgalla olikin tummansiniset vaatteet, hjuu. Oli siinä aika karvakas kaveri lähdössä kämpilleen alkuillasta! Kulutin ainakin vartin poistamalla karvoja, loput poistunevat tuulen mukana hänen fillaroidessaan kotoon.

 

Tänään olisi siis vaihteeksi taas kunnon imuroinnin ja pölyjen pyihinnän vuoro. Joka viikko sama juttu eikä se mihinkään häviä, outoa :o Eilen sain kuitenkin uuden pestyn maton laattialle, eteisen valolampun vaihdatettua ja ison kasan lehtiä ja roskia vietyä pois, ziitosta vaan. Lounasta vastaanhan Belga täällä apustaa pienissä (ja joskus isommissakin) hommissa.

 

Lounaaksi tekelehdin paistettuja sieniä, sipulin kera tietysti, yrteillä höystetynä – njammm. Lisukkeena pikkuisen savukalaa, pieni nyssykkä katkarapuja, iso vati tsatsikia ja lauma pieniä perunoita, oikein jauhoisia ja hyvejä. Oli njamia, örps! Jälkkäriksi rahkavadelmaleivareita Serkuista, ihan pienet semmoiset ja vaffaa kaffetta. Kyllä  kelpasi lauantaipäivän herkuiksi, se on meille molemmille herkuttelupäivä. Muuten eletään enempi vihannes-soija-mössö-tofu-tomangi-papu-sössölinjalla.

 

Kirjatilanne on kerrankin kirjaimellisesti ylitsevuotavainen – lukemattomia lukemattomia kirjoja eli kirjastosta metrin pino, muualta toinen metri. Ei paha, kun se suostuisi vain kääntymään myös luettuaan lyhyempään kirjalliseen muotoon nopeasti ja hallitusti. Ikävä kyllä, näin ei kovin helposti käy ja aina on jotakin rästissä... No, en stressaa asiaa, koska tämä kaikki on vapaaehtoista (vaikka silti se vähän käy hermoille). Kuten muuten tuli jo sanottua, on aivan ehdottoman mainio syksy kaikin puolin. On kirjoja, on suht hyvä keli ainakin vielä.

 

Mitä olen muuten jäänyt taas ihmettelemään, missä hitossa ovat kotimaiset edukkaat juurekset ja vihannekset? Se ns. Syksyn Sato, täh? Ei niitä ainakaan meidän kaupoissa ole näkynyt! Tahtoisi halpoja punajuureksia, lanttuja ja porganoita – mitä vielä, phyh. Ihan hitonmoisia hintoja pitävätten. Ei raaski ostaa, halvempaa olisi ostaa vaikka Serkuista keitettyjä punajuureksia tai porganasalaattia. Hullua mutta totta. Tämä ei nyt ymmärrä taas ollenkaan kotimaista maatalouspolitiikkaa. Pitäisikö kohta järjestää joku käymään kerran parissa viikossa tai kerran kuussa lahden takana ruokaostoksilla, samalla saisi tuoda muutkin nautintoaineet? Matkat voisi maksaa perustettava apepiiri, vapaaehtoisia, anyone?

 

Tiedoksi, että taas on tullut nukuttua ja ihan kunnolla 1,5 päivää ja siihen se taas loppuukin. Kivutkaan eivät nyt ole niin pahoina, kun pystyy lepuuttamaan halujensa mukaan. Varastolla on todella ollut taas pientä hässäkkää, koivet eivät pidä siitä yhtään, eivät myöskään lonkat eikä selkä. Ma-ti menevät vielä jotenkin, mutta jo keskiviikkona alkaa unenpuute ja särky tuntua pahempana. Tähän kun lisää kotihommat, kellon mukaan (tämä on seurattu eli tarkastettu juttu) joka päivä saan menemään pakollisiin hitaasti hoidettuihin hommiin ainakin pari tuntia joka ilta. Aamuisin töihin lähtöni kestää 2 – 3 tuntia! Ei hyvä, mutta kukaan lekuri ei tajua tästä yhtään mitään. Minä olen terve, kun käyn lääkkeiden voimalla töissä – vaikka ne eivät loppuviikosta enää auta juuri ollenkaan. Silloin pärjätään vain hlvtinmoisella sisulla. Miten tämä on selitettävissä lekureille, jotka eivät edelleenkään ymmärrä, että ei vaan jaksa. Kai sitä olisi sitten mentävä joka keskiviikkoiltapäivänä hakemaan sairista?

 

Ei, auts, sunnuntainen ahi nostaa päätään. Ei huvittaisi mikään, mutta kun on pakko edes jotakin... Ähh.

 

 

 

POLKA SUNNUNTAIN EPÄTUNNELMISSA

 

 

 

 

VAIN INFORMAATION VUOKSI

Kahvi väsyttää - se on siis unilääkettä (tämä täytyy muistaa). Olen juonut kahdet aamukaffet ja nukkunut lisää niiden jälkeen.

Odottelen Belgaa, että päästään lounastamaan. Ehkä myöhemmin saan iltapäivätirsatkin.

Miten niin univajetta.

UNTA LISÄÄ, MUTTA ANTAKAA VÄLILLÄ RUOKAA!

 

KUKA KEKSI PERJANTAIN - SE OLI HYVÄ JUTTU!

 

On vain todettava harvinaisen tylsähkösti, että on perjantai – hyvä. Erittäin hyvä. Kolme viimeistä päivää ovat olleet yhtä kushemmettiä, ei voi muuta. Säryt sun muut ovat häiriköineet yhdessä työruuhkan kanssa eloani kovasti. Ei kiva, ei mukava.

 

Eilinen ei tilannetta ainakaan parantanut. Väsy on edelleen järkyttävä, en silti uskaltanut mennä uneksimaan hetkeksikään ennen iltaa. Pakolliset kotityöt ja paaaaaaljon kirjoittamista, sain jopa valmiiksi ja lähetettyä eteenpäin. Harmittaa, omat laatuvaatimukset ovat ehkä turhan korkealla (tai sitten ei, ehkä minä kuvittelen itsestäni liikoja). En koskaan saa aikaiseksi sitä, mitä haluaisin. Tai jos saan, olen epävarma muiden suhtautumisesta siihen; onko se yliammuttua paashaa liian laveasti jne. Että siinä pähkimisessäkin meni taas aikaa. Ääääääh.

 

Tänään kirjastosta kaksinumeroinen luku varattuja ja itse maksettavia varausmaksulla tilattuja opuksia *tiedoksi eräille tahoille*! Pinossa saman verran luettavaa muualta ja pieni jömmapino vielä. On muuten mahtavan upea kirjasyksy – paras aikoihin, minun mielestäni. Tai sitten on vain ollut oudon hyvä otanta, siis ainakin osittain. Tämä on kovasti ilokas muutamastakin opuksesta, sano.

 

Sitten tietysti taas ruokaongelmat eli –ostokset. Ei, mitään muuta ongelmaa ei edelleenkään ole kuin se, että joku saisi kantaa ne prleen muonat. Tekisi mieli ostaa sitä ja tätä vihannesta, mutta ne ovat yllättävän painavia. Suunnitelkaas piruuttanne itsellenne viikon muonat ja eväkset (sekä varmuusvarasto) viikoksi, ihan piruuttaan... Äkkiä sitä sortuu ostamaan varamuonaksi ainakin pari pussia wokkivihanneksia pakkaseen jne. Kirpparillakin olisi tarvis käydä, mutta sen ehkä ehtii ensi viikolla. Matkojakin olisi jäljellä. Tarvisisin vain yhden (tai oikeastaan kaksi) ihan pientä juttua. Mutta miten minä nekään saan haettua – ongelma toistaan seuraa.

 

No – tänään on yhden kaverin läksiäiset töissä. Ikävä kyllä... sniif, mukava poju lähtee muualle ainakin vähäksi aikaa. Toivottavasti palaa takaisin myöhemmin. Varastolla ei muuta kuin töitä vuorotta. Hätinään ehtii lehtien nettiversiot vilkaista kaffetta hörppiessä, pari lokia tsekata ja siinä se sitten onkin.

 

Illalla aion relata ja sukeltaa suoraan kirjan kanssa sänkyyn. Jos sekään ei relaa tarpeeksi, käyn salajömmalla ja tempaisen jotakin sihijuomaa.

 

Nyt menen kuitenkin tempaisemaan traditionaaliset triplavaffat kaffet ja normimömelöt!

 

 

 

 

PERSTAI-ILTANA POLKAKIN RELAA...

NIIN VÄSY, NIIN KIPEÄ, NIIN...

 

Ei tästäkään päivästä / viikosta tule mitään. Olen niin väsynyt ja kipeä, että en pysy kohta pystyssä. Eilinen ilta meni urvahdellessa, pilkkiessä ja teeskennellessä turhaa. Ei, ei hyvä! Tänään postiin, kotoon, muonaa pariksi päiväksi ja pakkoruisku.

 

Miten ihmeessä minä muka jaksan edes Varastolla... töitä on, ihan hemmetisti. Muutkin jo stressaavat, minua nukuttaa ja väsyttää. Koivet elävät taas omaa elämäänsä ja leikkivät ranskanpullaa.

 

Minä en taida jaksaa – minä menen.

 

Noudattakaa kuitenkin näitä tosi päteviä dieettiohjeita – tämä on suositus!!!

  

Dieettiohjeet

1. Jos syöt jotakin, eikä kukaan näe, siinä ei ole kaloreita. Tämä pätee myös siihen, että syöt pimeässä!
2. Jos juot kevytlimsan ja syöt suklaapatukan, kevytlimsa mitätöi suklaapatukan kalorit.
3. Jos syöt toisen henkilön kanssa, etkä syö enempää kuin hän, kaloreita ei lasketa lainkaan.
4. Lääkkeeksi syödyn ruoan kaloreita ei milloinkaan lasketa, esimerkkinä kaakao ja juustokakku.
5. Jos lihotat ihmiset ympäriltäsi, näytät itse hoikemmalta.
6. Elokuviin liittyvät ruuat, kuten popcorn ja perunalastut, eivät lihota, koska ne ovat osa elokuvaelämystä, eivätkä ravintoa.
7. Keksin, munkin tms. puolikkaissa ei ole kaloreita. Puolittaminen saa kalorit valumaan ulos.

8. Jos valmistat ruokaa, ei välineistä nuolluissa aineissa ole kaloreita. Ei myöskään ruuan lopuissa, säilytetyissä ruuissa jne.
9. Samanvärisissä ruoissa on sama määrä kaloreita, esimerkiksi pinaatti ja päärynäjäätelö, herkkusienet ja vaniljajäätelö. HUOMAA: Suklaa on universaali väri ja siksi sopii yhteen minkä tahansa muun värin kanssa.
10. Kylmissä ruoissa ei ole kaloreita, koska kalorit ovat lämmön yksiköitä (esim. pakastetut piiraat, jäätelö, hyvin temperoidut juomat, erityisesti jääpalalliset). Ulko-olosuhteissa alle 15 C-asteen lämpötilassa mikä tahansa nautittava lasketaan kylmäksi, esim. hiillostettu makkara, vohveli kermalla & hillolla, kuuma kaakao kermavaahdolla ja muilla lisukkeilla, kaikki alkoholilaadut ja –määrät...

 

 

 

POLKA LÖNTYSTÄÄ VARASTOLLE – JA SITTEN TAAS TAKAISIN

OUTOA JORINAA EPÄMÄÄRÄISESTÄ SUUNNASTA

 

Enää en asu itselläni kylässä. Sain lopulta kiinni ns. huoltojoukot, jotka olivatkin heti käyneet laittamassa oikean nimen sekä oveen, että rapun tauluun. Hienoa, on paljon kotoisampi olo. Eikä tarvitse pelätä, että suuret vierasjoukot *täh* vyöryvät ohitse, koska eivät löydä Welhottaren residenssiä. Siis yksi asia hoidettu eilen, wau. Tosi hienoa. Suorastaan nolottaa.

 

Vastineeksi voin kertoa, että Varastolla puolestaan oli normiviikon matalalentopäivä. Sellaisia ovat yleensä tiistait ja torstait, ainakin. Toki muutkin päivät, mutta erityisesti nämä kaksi tietyistä syistä. Eli eipä ehtinyt kuin takoa konetta ja ravata ympäriinsä. Lisäksi huvitin itseäni neuvomalla erästä epäystävällistä pitsiniskaa OO:n käytössä. Olin oikein ystävällinen ja kysyin monen monta kertaa, ymmärsikö hän varmasti *kiero wirn*. No, asia tuli selväksi. Kivaa työkaveria apustin ilman svinduilua erään ongelman kanssa, johon löytyi lopulta syy. Syy eli vika on sellainen, jolle me emme täällä voi mitään. Asia pitää ohjata eteenpäin, argh. Päämikropönkkiskö saa pohdittavaa jälleen kerran, se onkin heille aivan oikein.

 

Jokunen tuttu takso on ollut vähän ihmeissään uudesta osoitteesta ja melkein jo morkannut väärää tekstiä ,D Ei paha, Palmia ei ole kuitenkaan saanut huomautuksia ainakaan minulta. Olen sitten kertonut muutosta ja ohjannut ajamaan oikeaan osoitteeseen. Ovat olleet tyytyväisiä eli on helpompi ajaa ja kiertää tuossa kuin sisäpihalla. Kirottua vaan, että talvi lähestyy ja siinä sitä sitten ollaan taas. Jalkakäytävästä ei tälläkään puolella huolehdita, se on kapea ja liukas jne. No, se sitten aikanaan.

 

Tekisi mieli sanoa, että ihan kiva tämä syksy. Ainoa ongelma on vaan, että vaihteeksi olen taas prleen kipeä ja jäykkä, joka paikkaa juilii, kolottaa ja jomottaa. Hartiat ovat kuin kiveä, lonkat narskuvat, selkä rusahtelee, käsi plopsahtelee jne. Vain kunnon lepo ja lämmin peitto auttaisivat – ei vaan kehtaa mennä ruinaamaan sairaslomia. Ei ainakaan ihan vielä! Kyllä tämä tästä, toivon. Kaikkein inhottavin puoli on jatkuvasti se, että sekä illat että viikonloput on ihan pakko levätä. En muuten jaksa tehdä yhtään mitään. Se taas tarkoittaa, että minä en pysty lähtemään minnekään humputtelemaan; en ravinteliin, kylddyyririentoihin, leffaan tms. En siis yhtään mihinkään. Jos aion lähteä jonnekin, se pitäisi tietää ainakin vähintään pari viikkoa aikaisemmin, jotta osaa varautua lääkityksen, kyytien, vaatetuksen, mahdollisten vapaiden, seuralaisen jne. osalta. Ja minä en edes ole ns. oikea vammainen! Käks.

 

Taidankin aloittaa jo perjantain ja viikonlopun suunnittelemisen. Pakkohommia on kuitenkin edessä, sille ei voi mitään. Postissa olisi käytävä kai huomenna. Perjantaina kaupoilla ja kirjastossa. Lauantaina normihommat eli Belga tulee lounaalle, vähän residenssin laittoa sekä muita kotihommia. Loppuaika lepuutusta, kuten myös sunnuntai. Ja sunnuntaina jo alkaa taas ahittaa. Tämä on sellainen alaspäin menevä syöksykierre, kuulkaas. Kohta taidan ottaa viikon loman ja vetää kunnon perskännit, jospa se vähän helpottaisi!

 

Nyt menen vetämään sammiollisen hvtin vaffaa kaffetta ja kourallisen sateenkaarimömelöitä, auts... sattuu!

 

 

 

 

 

 

 

 

Päivän slogan: Joka luulee olevansa rohkea, vaikka pelkää – on tosiasiassa kauhuissaan.

 

Päivän biisi: Aaveratsastajat

 

Luettua: Jaakko Tapaninen - Lähikuvassa Eero Huovinen, ikävä kyllä, melkoisen ylimalkaista piispantoimen ja tiettyjen ns. kohokohtien esittelyä. Kovasti odottaisin kunnollista elämäkertaa, mieluusti Eeron itse kirjoittamana – ihan tietyistä syistä, joista ei tässä sen enempää. Terveisiä vaan *vilkuttaa tanakasti*! Eli tämä on vähän tilaustyönomainen syöksähdys markkinoille Huovisen jäätyä eläkkeelle, rahastuksen makua siis, ikävä kyllä. Eikä sisältökään oikein vaikuta, paljon tärkeää jää pois ja opillisilla kysymyksillä dogmeista ja dropping names –jutuilla ei kirjoja tehdä, nih kerta. Lue, jos hirveästi innostaa, en ihmeemmin suosittele. Mieluummin Huovisen omakirjoittamat opukset sitten... Ann Cleeves - Sininen sarastus, Perez tutkii jälleen Sthelandinsaarilla. Ornitologileidi on murhattu, kun komisario on kihlattunsa kanssa vierailulla kotisaarella. Paikalla on enää vain muutama henkilö ja hekin jäävät syysmyrskyn saartamiksi – kuka on syyllinen? Toinenkin murha tapahtuu ja tilanne kiristyy... Ei paha dekkari, vaikkakin melko perinteinen, itse pidän Cleevesistä ja saarien kuvauksesta. Suositan siis. Tom Knox – Pahan koodi, muinainen temppeli löytyy haudattuna Kurdistaniasta, vanhin ikinä sekä erittäin edistynyttä kulttuuria edellyttänyttä rakentamista ja ympäristöä. Kaivauksista selviää myös jotakin todella erikoista. Samaan aikaan Brittilässä tutkitaan rituaalimurhia, jotka johtavat samoille jäljille – jezidien Mustaan kirjaan. Jahas, Tavinskikoodin eräänlaista jäljittelyä jälleen kerran, ei kanna, ei jaksa, liikaa sotkua ja sekovaista toimintaa. Tunput käteen, jos aiot lukea!

 

 

 

 

RAAHAUTUU VARASTOLLE – RAAHAUTUU KOTOON

TAVISPOSTAUS ILMAN MAUSTEITA

 

Että kunnon postausta odotellaan, vai? Ei tule kuulkaas mitään, kun mitään ei ole tapahtunut. Welhotar on vain makoillut, ottanut tirsoja ja lueskellut joka välissä. Lukenut aina vaan eri pinoista; kirjaston lainatuista ja kahdesta omasta pinosta – kaikkia uutuuksia siis. Oikein mukavaa, sano. En minä kaipaa oikeastaan sen enempää tehdäkseni. Ikävä kyllä, jostakin on myös tuo muonansa hankittava.

 

Eilen Varastopäivä oli normiluokkaa, ei uutta eikä outoa. Joukossamme lienee kleptomaani – kaffehuoneen jokainen lusikka on oudolla tavalla hävinnyt. On vain yksi lusikka, joten keitot on syötävä vuoroissa ,D Onneksi eväänä ei yleensä ole soppaa... nytkin on wokkia, kukkis-parsis-porgana-sieni-paprika-sipuli-valkosipuli-inkivääri-chili-savutofu –sekoituksena. Njam. Tein sitä niin ison satsin, että riittää kolmeksi päiväksi. Tosin laadinkin sen jo sunnuntaina, just.

 

Muutenkaan ei erikoista. Sain eilen kirjoitettua kolme juttua auki, editoitua ja laitettua ne matkaan illalla. Ziis, siis työpäivän jälkeen – kuin melkein täysi toinen työpäivä. No, eivät ne taaskaan ole sellaisia kuin olisin halunnut, mutta kun... siis on vähän ruuhkaa, sano. Pakko laittaa eteenpäin asioita.

 

Vinskikin on muuten jo pariin otteeseen käyttänyt kahta laatikkoa päivän aikana. Elän jännityksessä päivästä toiseen. Vieläkö tsemppi pojulla kestää? Toivottavasti... tosin päivän aikana on myös kiva steppailla työtasoilla, loikoilla pöydillä ja tasoilla sekä patterien päällä sekä napsia kukista lehtiä. Karvojen pölinä on mieletöinen, vaikka vasta edellispäivänä imureerasin. Ähh, ja harjasinkin karvatakamuksen.

 

Eli ei mitään kerrottavaa ainakaan juuri nyt. Toivokaamme, että ei tulekaan. Lisää tapahtumaköyhästä elämästäni ehkä huomenna. Ainakin tämän verran. Eli kuvan mukaisesti – ei pöllömpää (kuva täältä), käykääs kokeilemassa tietojanne JukeQuizissa (meikä teki kysymykset meinaan!).

 

 

 

 

Päivän slogan: Minkä taakseen jättää, voi vapaasti jättää jonkun toisen huoleksi.

 

Päivän biisi: September

 

Luettua: Munoz Molina – Öinen ratsumies, nyt kuulkaas tämä oli tervanjuontia eli liian fiksua tähän fiilikseen tällä kertaa. Luin kyllä kursorisesti, menee uudelleenluentaan myöhempänä ajankohtana. Liian kultiveerattua näihin aikoihin... Marja Leena Virtanen – Aida, melkomoinen perhedraama isoäidin näkökulmasta oman perheensä, äitinsä, lastensa sekä lapsenlapsensa suhteen. Yllätyksiä, sairauksia, salaisuuksia – kaikkea mahdollista, hyvin koostetussa ja luettavassa muodossa. Pidin ja suositan, ylläri-ylläri ,D Robin Cook – Perimä. Kuolinsyyntutkija Stapleton alkaa tutkia ensin vaihtoehtolääkintää oudon kuolemantapauksen johdosta. Tähän limittyy hänen ainoan lapsensa sairaus ja vanhan ystävän, arkeologin löytö. Tämä puolestaan kaivaa salaa Pietarinkirkon alta esiin luuarkun, jonka sisältö paljastuessaan mullistaisi sekä kirkkoa että lääketiedettä. Jännäri eikä paha sellainen ollenkaan, hiukan epätyypillistä Cookia kerrankin... Uskontoa, lääketiedettä, vaihtoehtoja, ihmeitä ja kaikkea sekasotkussa – tässä kyllä komppaan linkkiä eli epäuskottavaa tekstiä rahantekomielessä. Stephen King – Auringonlaskun jälkeen, mmmmm, mielettömiä novelleja Kauhun Kuninkaalta. Ja jokaikinen toimii kuin tauti, tosin pientä juonten samankaltaisuutta on havaittavissa (no, minä olen lukenut Kingiltä kaiken ja addiktoitunut pahasti...). Ehdoton hankinta King-faneille, jokaiselle kauhun ja mystiikan ystäville! Suositan reippaasti ja rajukkaasti. Juhani Olutkoski – Teddy vai punkkari eli nuoruustango 1980. Mitä tapahtuikaan Tampereen nuorille noina hulluina vuosina? Kuka seukkasi kenenkin kanssa? Mikä sai punkkarit ja teddyt tappelemaan? Mitä musiikkia kuunneltiin? Puolidokkari (ainakin mielestäni), jossa autenttisia kuvia ja Suosikin otoksia. Aidon tuntuista tarinaa, mielenkiinto säilyi suht hyvin ja tarina kulki ja toimikin. Ajankohdasta kiinnostuneille. Lisääkin on luettu ja paljon, nyt ei jaksa enempää tähän tuoda julki.

 

 

 

 

POLKA TAPAHTUMATTOMUUDEN TURVASSA  =b

 

VIIKKO ALKAA, HYPPII TASAJALKAA (kiukusta)

 

Vietin koko viikonlopun lähes horrostellessa ja lueskellen. Vain ehdottoman pakolliset muut tehtävät tulivat hoidettua. Kirjoittaminen ei maistu, ei sitten yhtään. Ei siten myöskään työnteko eikä oikein mikään muukaan. Väsyttää edelleen vähän. Ketuttaa sitäkin enemmän. Onkohan tämä myöhästynyt reaktio muutto- ja työnalkustresiin *miettii ankarasti*?

 

Siksi en tänään äidy mihinkään teräviin suorituksiin, tässä jokunen kuva residenssistä, koska niitä on pyydelty. Huomaathan, toki, että kuvat ovat kehnoja johtuen sekä minusta että kaamerasta. Sorry siis, residenssi on kivampi ja siistimpi, nyt ei olla vaan stailaustuulella...

 

 

Makuuhuoneen ovelta, edessä ns. työpiste – oikealta pääsee parvekkeelle

 

 

 

 

Makkari perusasussaan

 

 

 

 

Se Kuuluisa Pupuhylly (sisältää kaikki lastenkirjani), huomaa isoa reikää peittävät tassukuviot...

 

 

 

 

Kissa on kävellyt lisää olohuoneen puolella

 

 

 

 

Näkymä makkarin ovelta olohuoneeseen ja keittiöön

 

 

 

 

Olkkarin perusnurkka, makoiluun ja lukemiseen

 

 

 

 

Keittiö siis tällainen, osa siitä näkyy aiemmassa kuvassa, oikealle jää vielä pari kaappia ja työtasoa

 

 

 

Olkkaria toisesta suunnasta

 

 

 

Ja vielä vähän lisää...

 

Toivottavasti tämä riitti – luannikast viiko alkku!

 

 

 

POLKA – VÄSYNYT JO LÄHTIESSÄÄN...