ALOITTAKAAMME LYHYEMPI TYÖVIIKKO =b

Lyhyt työviikkko alkaa! Se siis alkaa *huoh*... enkä minä silti pidä koko ajatuksesta. Tiedän, että töitä on pilvin pimein tulossa ja menossa. Lisäksi saamme kuulla erilaisia rapoja pikujoluista, jatkoista ja kuka oli kenenkin kaa. Itse asiassa, ei kiinnosta. Minä en ole edelleenkään orientoitunut tuohon työpaikkaan sillä tavalla, että tietyt asiat kiinnostaisivat. Minulla siis ilmeisesti on muutakin elämää? Täh? Kertokaa, btw, missä – hyvin kertonut saa kunniamaininnan! 

Eilinenkin meni vielä hänekseen eli perustoimintojen piikkiin: unta ja ruokaa, lukemista ja aivan vähän kirjailua. Pakkoruisku ja lisää pyykkäystä. Olisi pitänyt entrata pariakin hametta, mutta en jaksanut ottaa edes ompelukonetta esille, laiska minä. Mutta kun sitä varten täytyy hakea jatkojohto ja järjestää tilaa ruokapöydälle ja vaikka mitä. Että nyt mennään jo kolmatta viikkoa hakaneulahameessa. Ja ne hakaneulat eivät siis ole punkkarikoristeita ,D Toivottavasti yksikään ei aukene strategisessa tilanteessa. Tosin näissä läskeissä se tuskin sen kummemmalta tuntuisi. Ketuttaa, että ostin kesällä eBaysta sen loimusamettihameen, se oli halpa ja hyvä, mutta auttamattomasti liian iso ja pitkä, argh. Tarttis tehrä jottai! 

Mutta edelleen sillä mennään mitä ei ole eli puhdasta maripaitaa löytyy, samoin tuli pestyä pari mustaa jakkua. Olen siis edustuskelpoinen *köh* Varastolle. Evääksi tein, ylläri-pylläri, kasvisspydäriä. Se nyt vaan on herkkua, minusta. En voi sille mitään, että tykkään noista juuresten mauista ja kun heitän sekaan vielä paaaaljon indialaisia mausteita, sipuleita erilaisia sekä ison paprikan on siinä jo väri-iloakin. Silti koostumus voi joidenkin mielestä olla lievästi epämiellyttävän näköistä. No se ei ole minun ongelmani, minähän sen syön ja ihan halulla siinä vaiheessa päivää. 

Muuten tulikin sitten vain lueskeltua ja vähän kirjoiteltua, ei ihmeempää kuitenkaan. En ainakaan tunnusta, vielä. Viekää vaikka.... no, jonnekin! Kirjojen uudelleen sijoittelua tullaan jatkamaan tässä projektin edetessä. Josta tulikin mieleen, että pitäisi vängertää pari pagettia liikenteeseen, ups. Onkohan minulla enää edes laatikoita? Nyt olisi hyvä tilaisuus postittaa ne perstaina, kun olen vapaalla muutenkin eli menisi enemmänkin tavaraa eteenpäin. Mutta katsotaan, en jaksa ottaa siitä nyt ainakaan stressiä. En taida jaksaa stressata mistään juuri nyt – minua vain väsyttää! Jos siis etsii väsymisestä sen hyvän puolen, ei jaksa angstata, stressata eikä odottaakaan juuri yhtään mitään. Sitä vain olla möllöttää itseksensä. Eikä minulla olekaan mitään odotettavaa. 

Lonkkaa särkee, se herätti jo yöllä. Tarttis hakea ne kortisonipiikit, mutta missä välissä makoilla pari päivää? Argh. Ei minulla kyllä ole muutoin mitään kerrottavaakaan. Joten ei kun Varastolle tästä!

------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrmenta, kaiffat! Joo, oli toi mamiska tosissaa, ei tullu ku taviskissinmuanaa. Mä yritin kyll pummii, ku se duunas safkaa. Mutt ei siin sitt ollukkaa mitää kissill sopivaa, hmph. Epist, iha epist. Se lupas kyll, ett jos vaiks donarii tänää tai huamenn. Joo, se ain lupailee, ku se vaa sitt muistais kans. Ja mä tiän, ett sill on jotai fisuliinii varajömmaskii. Eilenkii mä sitt kävein aika useen partsill, siäl on nyt kliffa, ku on kyntteli ja semmost. Toi lupas, ett jotai valooki tulee, sitt joskus ku Poika taas käy *huoh*. Rähmäkäpälä ku ei ite saa mitää aikaiseks. Nytki tsitataa tääl makkaris iha pimees, iso valo sano poks ja meni kii. Eikä toi saa sitä vaihetettuu. Ett semmost. Eile mä etin mun lelui, ku toi oli ettiny mulle. Tarkistin, ett ne on niinku olemas. Emmä niill leikkiny. Mutt sitt mä sain kissikaakkei ja niill mä kyll sitt leikkisin, vaiks sanotaa etei ruual saa muka leikkii. Ne on vaa nii kliffoi nappuloit niinku. Enkä mä sitt muuta tehnykkää ku goisin ton viakus, sidee, eiks?!

 

Kliffaa viiko alkuu!

------------------------------------- 

Vincent, huomattavan laiska jopa kissaksi. 

Päivän slogan: Maanantai on viikonpäivistä julmin. 

Päivän biisi: Manic Monday 

Luettua: Kjell Westö – Älä käy yöhön yksin. Tuota, minusta Westö on yliarvostettua, tämä nyt on siitä parhaasta päästä kuitenkin. Mutta jos tästä antaisi kappaleen tekstiä sokkona, tunnistaisin varmasti. En oikein ymmärrä, mihin miehen maine perustuu? Ok, ihan kivaa aikalaiskuvausta ja mukavaa Tsadin kuvausta, mutta en minä tässä mitään hirveän hienoa näe. Jos pitää arvottaa suomenruotsalaista kirjallisuutta, muistakaa ihmeessä Emma Juslin, Merete Mazzarella, Vivi-Ann Sjögren - ihan noin alkuun. Siinä löytyy jo paljon parempaa luettavaa. Varsinkin Juslin on jo nyt erinomainen... Vai johtuukohan tuo ns. arvostus kuitenkin siitä, mitä roikkuu siellä koipien välissä *ilkeä-Polka vauhdissa*?

 

JUU, EDELLEEN PUNAISET MAIHARIT RULES OK!

LAISKA WELHOTAR VAIN ON...

Uaaah, eilinen meni melkein nukuskellen, lukien ja syöpötellen jokaisessa sopivassa välissä. Tänään on sitten jo palattava perusteltuun päiväjärjestykseen. Juu, aloitin jo – päivityksillä, prle. Kestikin taas melkein tunnin päivittää kaikki, no, oli siinä viruksentorjuntaohjelman uusin versio ja muuta mukavaa myös. Mutta kone käy nyt siis suorastaan kuumana, kerrankin *virn*. 

Sain myös eilen tehtyä kaikkea pientä ja tarpeellista, juu nou. Kursorinen imureeraus, pyykkäystä, jättikattilallisia juureksia tuli keiteltyä, kirjoja uudelleensijoiteltua jne. Että en minä nyt ihan koko päivää kuitenkaan nukkunut. Kirjoitettua en saanut yhtään mitään, leikin, että ajattelen asiat ensin vähän valmiimmaksi *muka*. Ehkä tässä kohtapian saan puhdin päälle ja jotakin ihan aikaiseksikin, toivoo tämä. 

On se sitten jännä, että yksi tuollainen 2.5 – 3 pvää palava öljykynttilä lyhdyssä kuivattaa ja lämmittää tuota parveketta mukavasti! Suuresti olin hämmästynyt, koska siellä on ollut jatkuvasti kylmänkosteaa ja nihkeää. No, tietty kelitkin ovat vaikuttaneet, mutta silti. Hyvä pitää mielessä ja ostaa taas niitä lisää halvennuksella, kun se aika tulee. Nimittäin Tuijan talvehtimista pitänee seurata tänä vuonna paremmin kuin viimeksi. Se kärsi selkeästi sekä talvesta että kesästä. Jospa tuo lämpö silloin tällöin auttaisi siihenkin... No, on kuitenkin mukavampi istuskella siellä tupakalla (ja kuunnella alakerran naapurien kälätystä) jalat kuivina ja lämpiminä. Tuosta naapurien svinduilusta – svinduilisivat omille seinänaapureilleen; suorastaan yököttävää oli katsella, kun landeleidi puisteli aivan kaikki peti- ym. vaatteet parvekkeelta suoraan alas! Siis tuohan on jo jokaisen talon, meidänkin, järjestyssäännöissä kiellettyä. Arvatkaas, olisiko kiva saada niskaansa kapallista pölypunkkeja ja ties mitä muuta? Puuttuisivat mieluummin siihen kuin meiltä tuleviin ruuan tai tupakan haisuihin. Argh, taas. 

Tämä päivä meneekin taas valmistautuessa Varastolle menoon ja koko viikkoon. Ei siis mitään uutta tai sen kummempaa. Kunhan etsiskelen jotakin puhdasta ja ehjää vaatetta. Pakkoruiskukin on taas edessä, jäks. Lisäksi eväkset pitäisi laatia, mutta se on helpoin vaihe – juurespaistosta on tulossa iso läjä joka tapauksessa. Sitä riittää ainakin yhden päivän eväisiin myös. Taksotkin on taas tellittävä... perjantain jätän auki ja varmistan myöhemmin. Siitä on ihan erikseen sovittava Belgarionin kanssa ja jospa samaan saisi mahdutettua myös yhden käynnin muualla. 

Josta tulikin mieleen, että eihän Upo ollut muistanut, että olen lomalla. Kävin perstaina konfirmeeraamassa häntä asiasta ja kas, taas hän etsii jonkun ns. lomittamaan *huoh*. Toivottavasti ei samaa leidiä enää ikinä, koko viime viikon jouduin korjaamaan hänen mokiaan – ei siis millään pahalla, mutta teen mokani mieluummin itse ja vastaan niistä siten myös itse ,D No, kaksi lyhyttä työviikkoa on mukava ainakin ajatuksena ja se takaa myös pari toimenpidettä täällä residenssissä. Welhottaren tuurilla nimittäin eilen aamulla makkarin valolamppu simahti! Just, en minä sitä sinne saa vaihdettua, joten joudun odottamaan Belgarionin tuloa. Ei se oikeastaan hirveästi haittaa – täällä on parikin erilaista lukuvaloa, jotta toimeen tullaan. Kivaa tämä ei ole, aina tulee mieleen, että tuossahan se olisi, mutta kun... Prleen kyvyttömyys ottaa kaaliin niin, että ette uskokaan! 

Juuei, ei todellakaan mitään sävähdyttävää kerrottavaa. Kunhan ollaan ja köllötellään Vinskin kanssa rauhassa, kerrankin ,D Jatkamme samaa rataa tänäänkin, mikäli ei muusta muuta johdu.

--------------------------------

 

Purrrrrrrrrrve, kavrut! Mähä sanoinkii jo, ett kyll on kissipäivät. No oikeest on, mä sain eilen ekaks mjunuaisii ja sitt viäl illall donarii. Ja lisäks kissinkaakkii ja mami etti mun leluikii, mmmmm. Oikee kiva. Ja sitt mä kävin monta kertaa partsilkii tsiigaas sitä kynttelii ja kuuntelees äänii ja semmost. Mutt melkee mä goisin koko päivän. Tuli syätyy sen verra tuhdist, ett meen just goisii uudestaa. Mami kyll uhkaili, ett tänää tulee vaa ihan tavist kissimuanaa. No, ihan okei, ei siin mitää. Kuhan vaa välill tulee tollee heekkui, paijatust ja makaamist, mä oon iha tyytyväine. Nou proplems, eiks? Ei mullakaa oo uutta kertomist, mitää niinku. Mä meen nyt goisii, täss o kerranki vaihteeks foto iha vaa must ja ton ittesä ottama (silt se näyttääki!).

 

Kliffaa söndaagii hei viäl kaikill kissinkoill! >o<

---------------------------------- 

Vincent, kerrankin tyytyväinen ja hiljainen kollipoika – ei mitään valittamista =o 

Päivän slogan: Olen tyytyväinen melko vähään, tosin en itseeni – mutta se ei olekaan vähän! 

Päivän biisi: White Rabbit 

Luettua: Josh Bazell – Niittaa noutaja, aika terävä opus, jota en suosittelisi sairaalassa olevalle tai sinne joutuvalle – työntekijöille kyllä ,D Asiaan liittyy toki kaikenmoista sivujuonta mafiasta lähtien, pääpaino sijoittuu kuitenkin enemmän sairaalamaailmaan lähes sellaisena kuin se oikeasti onkin – iik! T. C. Boyle – Hatka City, tästä Welhotar piti kovasti. Tarina kommuunista, joka ensin asustelee etelässä ja lopulta tilanteen pakottamana muuttaa Alaskaan. Tarina on niin täynnä häröjä hippejä, tilanteita, tuttuja asioita ja kaikkea kivaa, että tätä ei voi kuin kehua. Siis Welhottaren ikäisille ikihipeille sopiva opus, lähes tiiliskivimallia. Tämän voisin jopa haluta hyllyyni ja se on nykyisin paljon se. Suosittelen kaltaisilleni.... vai mitenkähän tämän nyt ilmaisisi ,D

 

KAIKKI KENKÄT EDELLEEN LEVOSSA!

LAUVANTAIN LOTKOTUSTA KAIKESSA RAUHASSA

Kyllä on sitten mukava olla tänä aamuna hereillä, kun on saanut saavillisen kunnon kaffetta, paahdetut ruisleivät, juustoa ja ison tomangin sekä sinsanppia ja lisäksi kipumömelöt ja vitamiinit sun muut härpäkkeet! Tuli nimittäin jo nukuttua monta kertaa ;D Kuten kerroin, olin viime viikon äärimmäisen väsynyt ja poikki. Olen aika varma, että osa tuosta väsymyksestä johtui vääristä syömisistä – kyllä – kun Hörhö oli täällä, tuli syötyä vähän eri tavalla kuin yleensä. Lisäksi allegrialääke loppui, samoin vitamiinit. Eikä kaikkia lääkkeitäkään voinut ottaa, jos otti drinkkiä. Niin että tämä kovasti toivoo tilanteen nyt olevan suht normalisoitumassa. Niin paljon kuin se nyt Welhottaren kohdalla onkaan mahdollista! 

On se hyvä, että en jäänyt Varaston pikujoluihin. Kun tapasin Belgarionin, olin jo aivan poikki ja hädin tuskin jaksoin kotoon. Senkin vain Varaston tarjoamien parin suklaakarkin voimin – muuten olisin aivan varmasti tipahtanut matkalle. Hirmuinen nälkä ja silleensä. Kotona sain heti valmiin vihannes-sieni –padan lämmiteltyä ja sen voimalla taas jaksoi. Tosin illan mittaan  ahmaisin vielä pari isoa silakkapiffiä ja jättimäisen tomangin. Belgarionille taas tarjosin kaffen kanssa mielettömän hyvää Serkuista haettua omenatorttua – se oli täydellistä! Molemmat olimmekin aika ähkyinä, Belgarion tyytyväinen saatuaan kunnon ruokaa ja kissikin sai vielä kissikarkkia. Kirjojakin saimme molemmille eli ei paha ollenkas. Lisäksi vihannespuolta oli tarjolla oikeinkin kiitettävästi ja edukkaasti, kun vain viitsi vähän valita ja otinkin sitten kotomaisia juureksia jättimäiset keot, samoin ulkomaista tomangia. Silti tuntui, että pääsin varsin vähällä rahalla kaupoista =o Ostin nimittäin vähän jemmaruokaakin... peräti outoa tämä tämmöinen. 

Työkaverin kanssa pähkimme eilen näitä pikujoluja eli olemme molemmat suht saman ikäisiä ja olleet useammassa työpaikassa. Totesimme, että onhan näitä pippaloita nähty ja jotenkin ne menevät aina saman kaavan mukaan. Ensin ruoka näyttää ja maistuu hyvältä, samoin alkopuoli. Parin tunnin päästä kaikki on räävittömän riivittyä ja porukka alkaa olla hilpeästi päissään. Tässä vaiheessa aletaan kokoontua kuppikuntiin ja haukkua pomoja tai yleensä johtoporrasta tms. Hetki eteenpäin, ensimmäiset voivat huonosti, samoin alkaa ainakin sanasota, jopa mahd. tappelu. Kohtapuoliin kokoonnutaan pienempiin seurueisiin ja aletaan mollata toisia työkavereita... Ja loppuilta on yhtä kaaosta ja sotkua kaikkinensa. Ollaan sitten missä tahansa ja missä seurueessa tahansa. Potin korjaa kummin kaiman järjestämä  epäsointuisa kuusijäseninen kvartetti, joka soittaa kaikkien nuottien vierestä. Toisena vaihtoehtona Entinen Suuruus, joka nyttemmin juo tai on uksossa *huoh*. Eli tässä jokaiselle yhden pikujolun kaava – näin se nyt vain yleensä menee! 

En sitten mennyt myöskään hautajaisiin. Sytytimme syksyn ensimmäisen lyhtykynttilän Belgarionin kanssa ja päätimme vain sen voimalla muistella kaikkia vuoden aikana poistuneita, samalla nauttien kaffetta ja torttua. Jokaisella tapansa, Belgarionille tämä tuntui olevan helpotus – siis ettei tarvitse lähteä minnekään ja kuitenkin asiasta voi puhua, jos haluaa. Samoin tämä sopii meikäläiselle hyvin. Eli jokaiselle tapansa mukaan, meillä mennään nyt vain näin, monestakin eri syystä. 

Ah – mukavaa. Kävin taas ottamassa miniunet ja vain lotkottamassa, mmmm. Tänään vuorossa pientä siivousta ja pyykkäystä eli normipuuhia. Ruuanlaittoa niistä juureksista ja muusta. Lotkotusta ja päiväunia, mikäli mahdollista. Ehkä kirjoittamistakin, jos vain pystyy jaksumaan ja ajatus kantaa. 

Seuraavat pari viikkoa ovatkin nelipäiväisiä eli otin pari päivää lomaa Itsepäisyyspäivän molemmin puolin. Perstaina olisi tarkoitus vaihtaa residenssi talvivarusteisiin eli matot, irtopäälliset ja verhot. Taas tarvitaan Belgarionia ja hän ehtikin jo lupautua ,D Jotakin piristystä pitää keksiä välillä tännekin. Lyhyet viikot ovat taas tarpeen siksi, että vuoden vaihde tulee olemaan kiiruisa töissä. Se on aina ollut sitä ja on varmaan nytkin. Varaudun siihen jo ennakolta, taidan olla lähes ainoana töissä tuolloin – siis rottien edustajana. Mitäs minä, sopiihan se. Inha J. menkööt menojaan siinä hässäkässä. Yksi suunnitelmakin olisi olemassa, kun sen vain voisi ja pystyisi toteuttamaan. Tarttee kattoo =I Jahas, jospa menisi välillä lueskelemaan ,D

------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Mä tiäsin, heti ku Poika tulee, tulee heekkui. Mä sain silakkabiiti, en paljo, ku se ykättää, mutt vähä. Sitt mami otti just mjunuaisii sulaa, mä saan siit päiväruakaa. Ja sitt se on mun kaa taas nää päivät. Mä oonki tiiviist maannu sen viakus tosa. Kliffaa. Ja eile sain maata Pojan viakus monee kertaa. Kissipäivät, mähä sanoin. Oikee hyvä mull ainaskii. Nyt mä vaa ootan sitä safkaa ja meinaan goisii siihe asti! Ja sitt se päästää mut partsill taas, ku siäl o lämmint ja mä pääse tsiigaa ihmisii ja fogeleit. Ja hei, meill onkii kyntteli siälä, sitäki pitää käydä tsiigaa. Mä muistan, ett se on pääll mont päivää ain kerrallaa. Emmä muut nyt oikeestaa tarvii. En, vaiks kuin miätin. Vois se ettii kaikki lelut kyll, jos se kert meinaa taas imureerat ja muut. Mun lelui on taas hukas tuala jossai, emmä niit mee hakee itte.

 

Kliffaa viikendii kaikill muilkii >o<

---------------------------------------- 

Vincent – erittäin tyytyväisen näköinen kollipoika =D 

Päivän slogan: Köyhälistön edustaja on tyytyväinen jo vapaaseen viikonloppuun oikeiden lääkkeiden ja kunnon ruuan kanssa! 

Päivän biisi: Ready for the Weekend 

Luettua: Eero Pasanen – Kononen ja keltainen ruusu. Taas tätä parempaa Konosta, osa on nimittäin ollut vähän epätasaisempaa. Tästä minä pidin. Kononen on tapansa mukaan etätyössä ja käyttää harmaita aivosolujaan erinäisissä ravinteleissa. Tosin tällä kertaa syyllinen onkin erikoisessa asemassa, mutta joutuu lopulta kiikkiin kuitenkin. Suositellaan Konosen kavereille! Ai, että ei muuta luettua – no ei vielä, yksi paksumpi opus on kesken. Siitä lisää huomenna.

 

KAIKKI KENKÄT LEPUUTTAVAT TANAKASTI!

 

SATTUU JA TAPAHTUU - KIRJAIMELLISESTI =b

 

Täytyy alkaa veryttelemään (!) tätä kirjoituskättä ja –olkapäätä Varaston huippukoetoksia varten jo näin aikaisin eli kello on n. 0.30. Kättä juilii ja jomottaa, se prleen kiertäjäkalvosinoireyhtymä taas laukesi. Ja tietysti arvaattekin miksi – retorinen kysymys siis. No katsokaas, armaat lukijat, on kuun vaihde ja The Tilasto laukeaa. Se tietää sitä, että rotta tekee hommia täpöllä. Muut ovat säästelleet (jopa, olen nähnyt!) vähemmän merkittäviä, lyhyitä juttuja tehtäväksi juuri ennen kuukauden vaihdetta, että Hän Itse saa ne omiin tilastoihinsa merkityiksi! Voi elämän kevät, sanon minä. No, kyllä minä vielä tänään; syön vain hevoskuormallisen kipulääkkeitä. Eri asia on, onko se oikein? Minä olen nimittäin tehnyt oikeastikin töitä tällä vkolla aivan saatanasti, yksin ja valittamatta. 

Hiukka tämä tietysti naurattaakin, Upo aamuisin ratsastaa joukkoja sekä aukkoja katsellen ja suomii porukkaa VIELÄ parempiin saavutuksiin. Mutta kun tässä unohdetaan nyt yksi asia -> se asiakas tai taho, jonka asioista on kyse. Voiko niitä pisteyttää tahi arvottaa? Minusta ei ollenkaan voi, meidän osastolla ainakaan. Eli ne eivät ole millään tavalla keskenään vertailukelpoisia. Mutta tilastoida pitää ja lisää saada papegoija-merkkejä *phuuuuuuuuuuh*. Sen verran hupia tästä löytyi, että illalla unta yrittäessäni päähäni pälkähti aika mainio jutun tahi tarinan tms. aihe ;D Että ei turhia kuitenkaan! 

Vielä sen verran Varastolta, että tilanteet todella ovat menneet yhä kriittisemmäksi. Eräs leidi jäi jo sairikselle, varustettiin SSRI-piltsuilla ja lähetteellä työarvauspsykopaatille. No, hän oli ihan tyytyväinen, koska oli asiaa jo yrittänyt hoitaa työpaikalla kaikin laillisin keinoin. Juttelimme siinä ja päätimme ns. kokoustaa asiasta ensi viikolla. Eri asia onkin taas se, onko oikein, että se kiusattu ja raastettu, ahdistettu työntekijä joutuu kärsimään ja koko jutun aiheuttaja on edelleen ”ymmärrettävä” ja ”mukava ihminen”, varustettuna niillä ns. pärstäkertoimilla ja ns. pätevyyksillä? No, ajattelin vaivihkaa viestiä asiasta omisarvikselle. Kyllä hän jo tietääkin ja tämä sairastunut leidi onkin menossa hänen juttusilleen ensi viikolla. Mutta minua nyppii melko rajuhkosti tällä hetkellä! Yksi ihminen (ja pari toisella osastolla) voivat terrorisoida ja pitää koko toimistoväkeä ikeensä alla sekä kerätä tietysti vielä jotakin kunniaakin jostakin. Auuuuuts! 

No niin, sain jopa nukuttua melkein neljä (4) tuntia! Paras enkka tällä viikolla ,D Naapurit kyllä yrittivät terrorisoida tämänkin oikein kätevästi. Alkuillasta alkoi aivan seinän takaa, lähes sängyn kohdalta, saatanallinen Miehisen Peniksenjatkeen (no se kiviseinäporakone!) mekkala. Sitten se vähitellen vaimeni ja kuvittelin jonkin tulleen valmiiksi. No ei tod, olin niin väärässä kuin ihminen olla ja voi. Kun olin nukahtamassa, tultiin stananmoisella mekkalalla kännissä kotiin ja jatkettiin sitä poraamista (siis porakoneella!). Ja sitten ilmeisesti järjestettiin asialle (mikä liekään) harjakaiset. En minä paheksu, kaukana siitä. Toivoisin vain, että työtä tekevät ja raskautetut eli kehnouniset ja kipeät Welhottaret jätettäisiin vaikka arki-iltoina rauhaan.

Huippua on se, että heidän sänkynsä on aivan minun sänkyni kohdalla! Minä kuulen kaiken, mitä tapahtuu – tästä tulee jännittävää. Eilenkin yritin vastata jo mahtavilla suolikaasupäästöillä – pröööööööööööööööt. Voi kun tietäisivät! Vanhapiika-Polka varautuu kuuntelemaan yön ääniä, mukanaan runsaasti kirjoja, liukuvoidetta, tekopenis, kissa ja paljon, paljon muuta! *maanista hekotusta* Siksi minä nimittäin olen hereillä. Naapurissa pidettiin petijumppaa ja sen jälkeen aloitettiin melkoisten dB:n mukainen kuorsaus *huokaus*. Enhän minä ole muka-vain-kade, enhän? Se minulle nyt kertokaa.... Niin tiedoksi, että minun residenssini järjestystä on mahdoton muuttaa! Voi kun saisi heidät jotenkin tajuamaan, mistä on kyse tai vaikka tapaisi tuossa rappukäytävässä. Ihan ovat mukavaa sakkia kuitenkin... 

Ai miten sain unta? Hah, tempaisin kaksi uniavitetta, yhden relaksantin ja yhden rauhoittavan. Kun heräsin tunnin päästä, heitin vielä puolikkaan avitteen. Sillä sitä saa sen 4 h unta, just! Vaikka olen ollut kuni zombi jo monta päivää. Voihan vee, sanon vaan. No, ans kattoo taas tätäkin juttua, mihin se tästä kääntyy. 

Muuta? Just, Kummisedän huoneistoon on siis muutettu. Arvaatte varmaan, että esim. eilen ilkeämielisessä pienessä päässäni kävi kaikenlaista ei-niin-mukavaa –jäynää ajatellen uutta asujamistoa! Ai niin ja tänään on Varaston pikkujolu, minähän en osallistu. Jos joku kysyy, miksi en, kerron mieluummin osallistuvani pitkän mietinnän jälkeen bileisiin Malmin hautuumaalla. Siellä kun on varmasti kiinnostavampaa ja minuakin kuuntelevaa seuraa *muahahahah*. Morbidia tämäkin siis. 

Ja sitten onkin normiperstai; kirjasto, apteekki, kaupat ja kotoon. Tein jo eilen makuisaa vihannes-sienipataa tarjolle. Sen kanssa voisi ehkä olla vielä jotakin, täytyy katsastaa. Belgarion joka tapauksessa on tulossa avittamaan ja hänelle on luvattu jälleen kunnon lounas. No joo, kävin minä eilen Serkuissakin ja hain karpalomehua, mustikkakohuked, savujuustoa sekä mainion näköistä manteli-omena –torttua ;D Viikon herkkuhetki ON siis tänään! 

Ja ei kun varustautumaan Varastolle, täytyy muistaa ottaa ylimääräiset kipumömelöt mukaan =E

-----------------------------------------

  

Purrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Hei, mä sainkii eile vähä maistaa donarii, njam. Ja toi jo kertokii, ett Poika ja se menee kaupoill ja kaikkee, mmmmm. Hyvä kissipäivä onkii tuloss. Mutt arvatkaas, oliks toi vähä änkkän eile? Mä nimittäi olin pönkiny kummiski tonne päiväpeito alle, vaiks siin on ne haisulipaprut pääll *tsihih*. Olin kyll käyny tosi hualell lodjull sitä enne, etei niinko mitää. Mutt se kyll meinas heemostuu. Se oli muuteskii iha poikkiräks, ei jaksunu mitää ja silmät lurpsutti. Sitt se simahtikii, mä kyll goisin jo paaaaaaaljo enne. Ett nyt mä vaa odotan, mitä kaikkee kliffaa mä-mä-mä saan. Kuulette sitt huamenn. Nyt mä meinaan goisii viälä vähä lisää, prrrrrrrrrrr. Ai nii, ei ollu vissii ajankohtasii fotoi, nii ni vaiks ton piltsuist sitt tämmöne.

 

Kliffaa viikendi alkuu kaikill Lokistaania kissinkoill ja kissi-ihmisill kaa!

---------------------------------------- 

Vincent, päivieni kyseenalainen, ehkä jopa musta valo! 

Päivän slogan: Onhan se jotenkin mielenkiintoista, että naapuri huolehtii myös minun viihteestäni! 

Päivän biisi: Sex and Drugs and Rock and Roll 

Luettua: Outi Pakkanen – Muistivirhe, kaksoissiskojen outoa perhe-elämää ennen ja nyt sekä kaikkea muutakin mielenkiintoista. En paljasta enempää, ihan käypäistä luettavaa (ja niitä hyvejä repseptejä!). Diane Wei Liang – Paperiperhonen (Yksityisetsivä Mei Wangin tutkimuksia). Ihan luettavaa dekkaria tämäkin, kiintoisaa kulttuurikuvausta ja muuta mukavaa. 

JA HEI SIELLÄ – EIPÄS UNOHDETA TÄTÄ! Lisää myöhemmin =D

 

PUNAISET MAIHARIT ON LUOTUJA KULKEMAAN...

WELHOTAR EI SENTÄÄN RAUHOITU... EI TOKI!

Todettakoon vielä tähän alkuun, että en pidä siitä, että blogissani ja kommenttilootassani vettuillaan suoraan toisille – se ei ole minkäänlaisten käytöstapojen mukaista. Kts. siis eiliset kommentit. Kyllä, täällä saa edelleen vänistä ja vettuilla minulle, se on eri asia. Minähän olen luotu kestämään sellaista. Samoin jokaikinen on tervetullut muuten vaan, puhumaan paashaa, kommentoimaan lukemisiani, tekemisiäni jne. Mutta ei todellakaan toisten puuhia, sehän kuuluu muualle – ainakin minun mielestäni! 

Josta tulikin mieleen, että blogituttavuus juuri hetki sitten kysyi, eikö minulla ole minkäänlaista idioottisuodatinta. Ei – ei ole, enkä koe sitä tarvitsevanikaan. Minä kirjoitan edelleen täsmälleen sitä, mikä sattuu huvittamaan tahi olemaan ajankohtaista omassa pienessä päässä. Se, joka nämä kaikki tarinat ottaa täysin todellisena elämänä tai kertomana, voikin tarkistaa oman todellisuudentajunsa vahvuuden. Minä nimittäin elän montaa erilaista ja jännittävää elämää *muhahahhaah*! Edelleenkään en poista omia kirjoituksiani tahi toisten kommentteja. 

Mutta itse asiaan: Varastolla melkein sain elämäni raivarin! Kerroinhan, että oli luvattu avittaa jne ja olin oikeinkin tyytyväinen asiaan. Kunnes totuus selvisi. Eräs leidi oli hyvin näyttävästi hakenut sieltä jokusen homman tehdäkseen ja – nyt ne palasivat eteeni. Täynnä silkkaa sontaa. Osa oli pakko tehdä uudestaan aivan alusta lähtien, osan saattoi korjata. Helvetillinen kiire koko päivän ja jengi vaatii tulosta, arrrrrrrrrrrrrrrrgh. Itkuhan siinä oli tulla! Sanoin jo pariinkin otteeseen tulevani hulluksi. Olisi kai pitänyt sanoa, että olen jo. Sellaista meno nimittäin eilen oli ja varmaan on tänäänkin. Hätinään ehti pissille, parille tupakalle ja lakisääteiselle ruokatauolle. Että sellaisia aikoja; tosin joku oli hyvinkin ilahtunut tultuani takaisin (ja tuli tuomaan jemmaamiaan hommia). 

Muutenkin tilanne siellä on osittain niin kireä, että ehdotin jo työkaverille, josko erään asian voisi nostaa työsuojelulliseksi kysymykseksi. Ilmeisesti ei voi. Leidillä on ns. pärstäkerroinlisää ja ns. meriittiä niin, että ei tule onnistumaan. Tosin kerroin, mitä myös voi tehdä.... en sentään tässä. Se on erittäin inhottava ja ruma tapa saada työkaveri hermostumaan. Mutta tiedoksi voin sen ehkä myöhemmin muussa yhteydessä tuoda. Emmehän me nyt sentään ilkeämieliseksi aleta, eihän? 

Jahas, ja rapoa Hörhöstä tietysti odotetaan? Pakko tuottaa pettymys, kun hän eilen soitteli, passitin hänet sinne omaan uuteen majaansa ,D Hjuu, minä olen outo. Toisaalta, olemme Hörhön kanssa tunteneet toisemme ainakin n. 10 v. Että sellainen tapaus.

Ai että taas ottaa pattiin, siis pannuhuoneeseen eli päähän! Tsadi aikoo seurata Tukrun esimerkkiä ja kirjastoja lopetetaan... Listalla on viisi (5!) kirjastoa (ehkä jopa useampikin!), joista 3 ns. Malmin suurpiirissä. Tapanilaa suosivat lapsiperheet, Pukinmäkeä koululaiset ja oikeastaan kaikki, minullakin se olisi aika lähellä. Puistola ja Tapuli ovat muuten vaan olleet ihan mukavia, btw. Ja nyt sitten lopetuslistalle, arrrrrrrrrgh! Sitten rakennetaan kaikkia perkeleen pulkkamäkiä ja hiihtoputkia, stana. Teillä on varmasti varaa matkata vaikka Lappiin tms. laskettelemaan. Ei siksi tarvitse kirjastoja meiltä viedä! EI! Huutavan ääni korvesta siis jälleen asialla, nih kerta. 

Uni ei  vain tule, edelleenkään! Otin illalla kaikki sallitut uniavitteet sekä tein kivan hiilihydraattitankkauksen, argh. Väärää tavaraa, en taaskaan muistanut eli iloksenne vietin jälleen puolen yötä seurustelemalla norjalaisen puhelimen kanssa. Kuten huomaatte, olen todella käyttäytynyt eilen muutenkin erittäin aikuismaisesti ja kypsästi *häpeää ja noloaa*. Mutta – tehty mikä tehty, sanottu mikä sanottu ja sillä mennään, mitä ei ole =D 

Varastolle matka käy, jololadidii, jololadiduu =E

---------------------------------------

 

Purrrrrrrrrviska, kaiffat! Heh, lopult toikii huamas, ett se yks kävi vähä outon muhu kuuman tai jotai. Emmä oikee tajunnukkaa, no, silleesti sitt. Muute mä sainkii eile oikeet kanaa, oli muute älde hyvää heekkuu. Oo tullu semmost pitkää aikaa ja mulle luvattii mjunuaisiiki ainaski viikonlopuks. Ja Poikakii on taas tulos huamenn. Sill on jotai väsäämist täälä ja tiätty mun kissitaravat  pitää hakittaa. Nehä ne on kaikkein tärkeint. Ja toi möhkö saa painuu kans omill kaupoillee, ett Poika saa kunno safkaa (ja mä kans!). Ett tämmöttös. Muute mä oon viäläkii vaa goisinu, herätin ton sitt tosa yälä leikkii ja meninkii ite goisii *kollivirn*. Aika vinkeet härnää tollee, se sanoo, ett päitä alkaa särkee >o< Ku mä en keksi fotoo eikä toikaa, me päätettii laittaa se uus kellin kuva tähä. Tommone, siit näkee aja....

 

Kliffaa torsdagenii kaiffat!

--------------------------------------------- 

Vincent, aina yhtä sielukas otus. 

Päivän slogan: Minä pidän aina linjani, tosin niitä voi tarpeen tullen vaihdella ,D 

Päivän biisi: Autopaikka 

Luettua: Tartuin saamaani sarjakuvakirjaan, hyvää työtä ja lisää myöhemmin asiasta. Lisäksi lukaisin yhden nuortenkirjan, hyvä sekin. En nyt linkkaa niitä tähän, koska ne tulevat esille myöhemmin muussa yhteydessä, joten oli sellainen rauhallisempi lukuilta, koska olin puhkirepopoikki!

JA TOTTAJUMALISTE MAIHAREILLA MENNÄÄN...  

JUMANKAUTA, TÄSSÄ BLOGISSA EI PILKATA HÖRHÖJÄ TAI MINUA!

Huomenta Suomi, hyvin pyyhkii! SUN tyttös valvoi taas eikä pirulauta edes ahkeroinut, kun ei voinut siivota tahi pestä pyykkiä äänihaittojen takia. Niin että takana toinen uneton yö: kipuja, särkyjä, kolotusta, pientä kuumeenpoikasta. Juu-juu ja Varastollehan tästä, tietty (prle sanonko minä...). No, siellä on omisarvis kuitenkin lähempänä jne. Että jos meinaa jotakin ns. oikeaa tautia sairastaa! 

Ja ystävät hyvät, minä EN ollut Hörhön kanssa kännissä 1.5 vkoa sentään. Tuo on pelkkää panettelua. Vähäsen tuli otettua, mutta käytiin myös kirjastot ja ruokakaupat. Että sillä asenteella toivoisin teitinkin asiaan suhtautuvan. Vaikka Hörhö on Hörhö, ei se sitä tarkoita, että koko ajan vedetään jotakin Oklan tuotetta kehiin tms. Kyllä siihen kuuluu paljon muutakin, nyt viimeksi hän mm. sai sen asunnon ;D Jeah. Ja mitä häimiäisiin tulee, edelleen on ns. harkinta-aika *tsihih* piruuttaankin vireillä. Pitäähän ihimisellä olla jännitystä elämäänsä – myös teillä siis. Kyllä minä sitten kerron, melkein ensimmäisenä siis täällä. Että on hyvät nyt vaan ja odottavat rauhassa *kylmänrauhallinen wirn*. 

Muutoin ei ihmeellistä, ison kasan hyviä opuksia raahasimme kirjastosta, samoin laadin pil... anteeksi siis älden hyvää kasvispöperöä, joka sisälsi pääosissa ison pussukan sieniä ja sivuosissa muita vihanneksia, njam. Jäi vielä evääksikin! Ei siis paha ja kohta matkaamme Hörhön kanssa Varaston kulmalle, Hörhö siis toimii ns. saattajana. On kivempi kulkea seurassa taksilla. Ja vielä, älkää epäröikö hörhöjen tietotaitoa ja elämänkokemusta *muahhahahhahahhaah*!!! 

Ai, että Minä Itte – argh, samaa vanhaa. Ei oikeastaan mitään uutta eikä mullistavaa ole ainakaan tiedossa. Avoppi kuopataan perjantaina ja Exä antoi taas niin lieroja vastauksia, että en aio osallistua. Käyn sitten joskus, jos käyn... Ei muuten osallistu Belgarionkaan. Että sellainen suku, se suku. Ja juu ei, en halua osallistua muihinkaan heidän pippaloihinsa, en ole koskaan osallistunut, koska minua ei ole ihmeemmin kutsuttu. Ystävänsä voi sentään valita, työkavereita ja sukulaisiaan ei (tai tavallaan, mutta se vaatii jo erinäisiä järjestelyjä). 

Ja sitten julistan virallisesti J-kiellon alkaneeksi täällä blogissa NYT! Täällä EI tulla jakamaan mitään vinkkejä mihinkään tms. Sen sijaan aiomme juhlistaa komeasti talvipäivänseisausta 21.12. =D Muut tekevät mitä pystyvät, me Welhottaret sun muut druidit mitä haluamme! Nih kerta. 

Ja sitten Varastolle, grrrrrrrrrrrrr.......

 --------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrrrrrrrmenta, kaiffat! Joo, on kerranki ollu seuraa ja vähä paremmat safkat, vähä outoi tosissaa, mutt iha hyvei. Ja mami on kert ollu himas, son hianoo kans. Ei täss sen kummempaa, yks kavru tääll kävi, ku oli tosi kissifrendi, mä hiffasin heti ja olin koko aika iha kiinni siin. Se tiätteks osas puhuu kissojen kiältäki sillee oikeest. Mmmm, saa tulla toistekii, mä goisinki se kaa >o< Fiksu jäbä, mä vaa sanon, ett enempi tollasii ihmisii kehii. Joo, mullakaa oo mitää uutt kertomist – märkää ja galsaa, tirpatkaa ei tuu partsil *kissimöks*. Nii, ett katelkaa mun tilall vaiks tota kuvaa *kollivirn*!

 

Kliffaa daagii hei kaikill....

----------------------------------------

Vincent se ei paljoa ole ehtinyt urputtamaan ,D 

Päivän slogan: ... ja minun blogissahan ei tapella! Kele! 

Päivän biisi: Entinen likka 

Luettua: Terhi Nikulainen – Pelasta mut... hohhoijakkaa. Jos tämä on jännäri niin? Tuota, samaan opukseen on sotkettu kaikkea mahdollista. En viitsi suositella kenellekään, linksusta lisää, jos kiinnostusta on. Mutta sitten viikon helmi eli Terrry Pratchett – Totuuden torvi, Ankh-Morporkissa toimitaan taas ja eräs henkilö saa päähänsä perustaa lehden. Aivan hulvaton! Ehdottomat suosittelut kaikille Pratchettin kavereille –jo 25. Kiekkomaailma-kirja. Tämä onnittelee!

 

JA TOSI PUNAISILLA MAIHAREILLA MENNÄÄN, GRRRR.....

 

RAPOTUSTA SE ON LYHYTKIN RAPOTUS - EIKS?

Mitä? Mikä ihmeen päivä... ei kun siis päivitys =O Ihan ensiksi, ei tässä ihan sentään viikkoa ole juotu, nyt on iskenyt mahatauti ja troppailen sitä. Mutta kyllähän sitä Hörhön kanssa sovittiin ja tehtiin vaikka mitä... juu, mennään naimisiin, matkustetaan Damiin (tiedättehän, kälä-kälä-kälä). Muuten vietimme aikaa täällä, yksi kaveri myös viihtyi hyvin seurassamme ja silleensä. Ja tiedoksi myös, että tofua, soppaa ja pizzaakin on vedelty isolla kädellä. Nyt on kehno olo, syynä lienee liika tuore leipä  ja maito – harvoin tulee syötyä ja kun niitä hotkaisee, ai että se on nannaa. Ja leivän kosto onkin sitten, tuota.... juu, en kerro enempää. Minä kun en juuri leipää muuten hotki. 

Eli ei muuta, Varasto on paikallaan ja sinne pitäisi huomenna. Töitä on kauhakuormaajan verran, kertoi työkaveri, Auts! No, tiesinhän minä sen, mutta tänään en sinne lähde (tai ehkä vaipoissa, hei ystävät, laittakaas kroonikkovaippoja tulemaan se ISO paketti ;D). No juu, ei ollut hauskaa... 

Kirjojakin on tullut – kiitoksia taas kaikille asiaan vaikuttaneille. Osa on luettukin, mutta ei arvosteltu eli taitaa jäädä viikonloppuun. Muuten ei kai mitään ihmeempää (lorrr-lorrrrrrrrr, se on maha!). Hetkinen... 

Juu, nyt ei pysty kykenemään enempää eli lisärapoa myöhemmin! Jep-jep ja kiitti kommentaareista =E

  

MAIHAREILLA KIRJASTOON TÄNÄÄN.... 

POLKA LOMALLA PART 4, TIK-TOK -KÄNNI

Kelli tuli, ystävä lähti. Hörhö tuli ja otamme tik-tok -kännit!

Kivaa känniä muillekin! 

 

T. Polka 

POLKA LOMALLA, PART 3 - AIKA ON KAPINE, JOKA ON TULOSSA!

Aivan, sunnuntait ovat aina tylsiä päiviä. Tosin käytin eilisenkin lähes kokonaan nukkumiseen. Uskomatonta, kaikkinensa. Minun siis täytyy olla joko hyvin, hyvin väsynyt tai sitten... no antaapas sen olla! Kävin joka välissä nukkumassa, aamukaffen jälkeen, ruuan jälkeen, ennen ruiskua ja ruiskun jälkeen, kirjan jälkeen, toisen kirjan jälkeen. Ei paha – aina tuli uni, tai ainakin melkein. Yöksi piti kuitenkin ottaa tipahtamismömelö, muuten alkaa käydä ajatuksissaan turhilla kierroksilla – siinä on se paha vika! Muuten voisin nukkua ihan mainiosti, mutta ajattelen liikaa ja turhia asioita, tai sellaisia, joille en voi mitään. 

Ai että tänään? Kellon toimitus pitäisi tapahtua keskipäivän tienoolla, mikäli kaikki sujuu, kuten aapailtu on. Lisärapoa myöhemmin. Mikäli kelli käy ja näyttää vielä oikeaa aikaa, on ehkä syytä kietaista ns. kellokännit! Niitä ei tässä huushollissa ole vielä koskaan kietaistukaan. Hirveän huonoja nuo nykyiset kellotkin; tuon ostin n. 24 v. sitten halpakaupasta ja nyt jo lopetti yhteistyön. Ei siis mitään laaduntarkkailua tai luottamista enää mihinkään, kaikki hajoaa heti käsiin... Ja uusi kellikin maksoi aivan kamalasti, alta 10 juuroa. Hieno se kyllä on, onkohan livenä myös. Tämä kovasti odottaa. Kun on tottunut keittiössä katsastamaan ajan seinältä (en käytä kotona silmälaseja), ei jaksa tihrustaa muita kellejä, vaikka niitäkin on huushollissa. On se ajan puutteen eräs laji tämäkin, eikö? Mutta sen siis pitäisi korjaantua, mikäli sikis ei kaada ketään *ristii taas kaikki ulokkeensa, jotka voi*. 

Kissillä on ollut oikeat kissinpäivät, kun ollaan makoiltu sekaisessa sängyssä keskenämme. Hän on kovasti koipieni perään, toisaalta myös takamuksen takana on ilmeisen hyvä olla... Ja unta kuonoon, koko päivän. Välillä pientä ruokapalaa, käynnit parvekkeella rähisemässä taliputoille, jotka etsivät ruokaa parvekkeilta ja sitten taas goisimaan. Yöllä voi sitten herättää emon minkä asian takia vaan, sillä ei ole niin väliä. Näköjään, grrrr. Ai niin, kissi pitää myös kaikenlaiset öttömönkiäiset kurissa, äskenkin näkyi metsästävän lattialta jonkun pienen mustan – älkää kysykö minkä, edelleenkään ei ole niitä silmälaseja päässä. Pieni se oli, joten ei liene vaaraa. Epäilen eksynyttä banaanikärpästä, niitä täällä lentelee. 

Jahas, vielä siis kaksi päivää vapaata tämän jälkeen. Hienoa! Mutta alkoi jo epäilyttää torstai ja sen työtarjonta. Eikä Upo ole paikalla, että voisi edes valittaa. No, sen näkee sitten. Tehdään mitä voidaan ja loput jääkööt vaikka tekemättä. Taksojakaan ei ole tellitty, hah, toivottavasti ne ihmettelevät, missä vika ;D Ei, ei vikaa tällä kertaa. Ja sen korjatun version kuljetustukihakemuksestakin laitoin perstaina postiin. Että jos ”saisi” käyttää ”palvelua” vielä ensi vuonnakin... 

Muuta? Ei, ei muuta, ei ainakaan mitään järkevää. Jospa menisi keittämään toiset aamukaffet kohtapuoliin ja riipimään pyykit narulta. *pärsk* Aivastuttaa, hui.

----------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrve, kaiffat! Joo, niinku toi sanokii, nii kissinpäivät. Paitti safkojen pualest mun miälest nyt vaa ei oo. Jos tänää kert tulee joku viaras, nii ni ees sen kunniaks vois kaivaa jotai heekkuu mulle, jooko. Ai ett harkitaa! Aina sama juttu, harkitaa ja harkitaa. Ois harkinnu sillo, ku hakitti mut tänne! Ja ois tiänny mun tavat, ois voinu ottaa sen söden naapurin, nih kerta *kissimöks*. Muute oon joo saanu makoilla mamin kaa sänkys kaks päivää. Tänää se sitt kasas sen ja puistelikii noit riapui. Ei kiva, kaikki mun kaavainstallaatiot ja muut, sinne ne taas meni. Ja toi peittokii on semmone, mihi kaavat ei jää kunnoll kii. Mutt hei, tiput on iha kahjoi. Ne tulee toho partsin kaiteell riakkuu, härnää oikee ja tsirpittää! Ne luulee, ett mami antaa niilki muka safkaa. No ei varpist anna, mutt vois se avaa vähä enemmä noit partsin klasei, ett mä saisin tuaret paistii... vois olla heekkuu vaihteeks. Tosi udei ne on, ykski meinas väkisi tunkee siält klasien raost sisäll =O Mamiiih, voisiks sen päästää leikkii mun kaa...?

 

Kliffaa viiko ensmäst päivää kaikill!

--------------------------------------- 

Vincent, onneton karvatakamus... 

Päivän slogan: Uskokaa tai älkää, luen trilogian kuudetta osaa parhaillaan... 

Päivän biisi: It Came Out Of The Sky

Luettua: Hilkka Vento – Lasikuituun valetut perät, tuota, aika vinkeä ns. rikosromaani ,D Tässä sen verran ideaa, veretön ja ehkä jopa tapahtumaton rikos ja tunnustus on nauhalla. Siis mikä ihmeen tunnustus? Vanhempi leidihän vain kertoo, miten vaikeaa oli olla miesvaltaisessa yritysmaailmassa se, joka tiesi kaiken tileistä ja laskuista... Seurakunnan työntekijä vaan sai tilillensä runsaan palkkion ja kaikki olkoot tyytyväisiä, vai? Taina Latvala – Paljastuskirja, iltapäivälehden toimittaja, romaaninkin kirjoittanut leidi aloittaa suhteen ulkoministerin kanssa. Tästä sitten seuraakin yhtä jos toista, töiden välttelyä, keskusteluja Bukowskin ja Millerin kanssa, Marilynin elämänkertaa seuraten.... Bukowski antaa hyviä neuvoja, miten mies saadaan pienentymään, monella eri tavalla ,D  Oikeastaan ei kehnompi juttu tämäkään, lievän epäuskottava, mutta pitää pintansa aika pitkälle. Ei kehno, ei! Sami Parkkinen – Self help, yhden illan draama, selkeästi huomaa Parkkisen tehneen muita tekstejä, tämä nimittäin toimisi paremmin näytelmänä. Kaksi pariskuntaa, kummallakin menee omalla tavallaan huonosti, tässä vielä huonommaksi muuttuen. Vielä huonommin näyttäisi menevän tyttärellä, joka ei ole liikahtanut 3 kk:een huoneestaan ja julistautuu hikikomoriksi. Julmaa tekstiä ja vielä julmempia suunnitelmia, moraalin peräänhän tässä huudetaan! Kannattaa lukaista, lyhyt opus, mutta ihan kelpoisa! Jopa suositeltavaa luettavaa, mutta ne, joille tämä olisi omiaan tuskin lukisivat tätä.

KENKÄT LUULTAVASTI LEPUUTTAVAT... SIIS VAIN EHKÄ!