ARVONTA JATKUU VIELÄ, MUKANA NORMIVÄNINÄT!

 

Aivan, se oli vain hetkellinen helpotus se yksi päivä! Eilen tuli tehtyä normaali posti-kirjasto-kaupat -roudaus. Argh ja just. Päästyäni kotoon olin niin kipeä, että kiljuin ääneen. Selkää juili, koivet huusivat ja kädet valittivat. Eikä prleen taksokuski avittanut niin yhtään kassien kanssa, ei edes nostanut niitä koppiautoon. Komea (ainakin omasta mielestään) mamu, joka peilasi itseään varttitunnin taksossa, ennenkuin suvaitsi ajaa n. 15 metriä meidän odottajien eteen ja päästää sisään. Oli kylmä, viima ja nälkä – vähänkö suivautti siis... Kaverilla ei ollut alkeellisintakaan aikomusta todellakaan avittaa minkään asian kanssa. Kyllä, minä itte sitten raivon voimalla nostin ja raahasin. Selkähän siinä taas meni, tuntuu vieläkin ja tuntui koko eilisillan. Hmph tämmöisiä.

En minä mitään ostanut, vähän nassurasvaa ja paria plaatua maustekastiketta. En löytänyt sitä mitä hain, vain normihintaista sellaista ja annoin siis olla. En minä mitään uutta tarvitse, en edes sitä, mitä etsin. Aina löytyy jokin korvaava tuote ja innovoidaan sitten taas lisää. Itse asiassa tullessa jo keksinkin, miten asian hoidan. Raivokasta ja täsmällistä kassien purkamista riitti, muonaa tuli aika mittavasti. Ziitos kauppojen, jotka olivat varautuneet j-muoniin ja siksipä oli paljon oranssia tavaraa tarjolla. Pakaste sai siis täydennystä, yhtä jos toistakin. Kun pääsin lopulta laittamaan muonaa tein sen harvinaisen pikaisesti, samalla pyöritin ison koneellisen pyykkiä. Kävin vielä ripustamassa ne, tiskasin ja keittelin kaffet. Lähdin nettailemaan ja – uhhhhhh – iski niin jumalaton väsy, ettei tosikaan. Typoja vilisi ja horjuin sänkyyn. Vain silmät kiinni ja pari tuntia äärimmäisen sikeää unta. Niin se raitis ilma äkkiseltään väsyttää! *wirn*.

Ilta menikin lueskellessa. Lisäksi otin lievät kilarit; tein kauppoja erään leidin kanssa. Nyt hän valitti, että oli (TOSI KAMMOTTAVAA!) joutunut ihan hakemaan postista kirjeensä ja maksamaan siitä lisää. Vika ei todellakaan ollut minun. Samassa läjässä lähti paljon muutakin postia eli kämmi on postin. Tarjouduin maksamaan erotuksen, kertomalla ettei tuo kuulu meikäläisen tyyliin. Mutta kun, tuo ostos oli luokkaa alle 10 juuroa, on minusta nyt vähän hullua kertoa paljonko meni bussimaksuihin ja takaisin kotiin sekä ylimääräisiin postikuluihin. Pyysin laittamaan tilinumeron, lupasin maksaa sen eläkkeestäni, ettei hän vain joutuisi kärsimään millään tavalla! Veemäistä joo, mutta olipa viestikin kyllä sellainen, että voi hyvää päivää. Minä olen tehnyt vuosia kauppoja Huutiksessa (n. 700 kpl), iiPeissä (n. 50 kpl) sekä Netcyclerissä muutamassa kuukaudessa n. 50 kpl. Eipä ole tämmöistäkään pitsiniska-kermapersettä tullut vastaan. On toki mennyt väärillä postimaksuilla, mutta ne on asiallisesti oikaistu. Tuo hemmetin marmatus oli puoli sivua pitkä ja täynnä minun "ansaitsemistarkoituksessa tekemääni tahallista veloitusta" :o Enhän minä edes laskuttanut häneltä kuin normit postikulut? En oikeasti ymmärrä – en sitten millään! Vai pitäisikö hänen saada kaikki ilmaiseksi? Ilmeisesti sitten niin. Ikävä kyllä, henkilö on kotoisin Turusta... onneksi ei tuttu. Juuri laitoin paketoa muuten sinnekin päin eikä postisetä vinkunut mitään :)

Jahas, tänään vuorossa Belga ja koneen vian etsintä sekä mahd. korjaus (toivottavasti!). Palkkiona hyvä lounas; paria eriplaatuista saladoa, lohkopottuja, vihanneksoja... fisujakin taas. Ja jälkkäreitä paria plaatua niitäkin. Eiköhän tuolla yksi konekin jo taltu.

Muuten en täksi päiväksi ole suunnitellut mitään. Kunhan vain olen! Lisää kaffetta, huutaa pää (sekä vatsa ja mieli), lisää myös mömelöitä, jotta pystyisi edes johonkin...

POLKA, JOTA JOTKUT PIKKUASIAT RAIVOSTUTTAVAT SIMONA!

PS: Muistakaas edelleenkin mahdollisuus osallistua arvontaan klo 23.59 asti jättämällä kommalaatikkoon viestiä tai lähettämällä privaa! :)

PUUHAKKAITA PÄIVIÄ, UNETTOMUUS JATKUU – SAMOIN ARVONTA!

Hups, siinä se taas meni vapaapäivä ihan huomaamatta! Oikeasti sain jopa aikaiseksi kaikenlaista. En nyt ihan osaa sanoa, johtuiko se lääkityksestä (olen säännöllisesti vapaapäiviksi vaihtanut lääkkeet toisiin, tarkoituksella!) vai siitä, että oli vaan jotenkin oudon puuhakas olo.

Aamuaikaisin en sentään muuta kuin kaffittelin rauhassa, nettailin ja muuta tavanomaista. Pelkäsin koko ajan koneen tilttaavan lopullisesti. Ei olisi haluja kasata läppäriä uudelleen framille. No, kesti se ainakin tuon session. Klo 6 tienoolla olin jo sitä mieltä, että ihmiset voivat kestää aamuruiskun ääntä ja kävin pikaruiskussa, oli niin nuhruisa olo. Siinä sitten hivuksia kuivatellessa ei oikein voinut lukeakaan, joten aloin siivoilla laatikostoja. Meikäläisellä on kolme Muuramen suurinta laatikostoa, siis niihin mahtuu aivan älyttömästi tavaraa. Eikä niitä ole siivottu muuton jälkeen, joten kaikki oli todella sekaisin. Kävin laatikostot läpi, pinkkasin, laitoin taskuihin ja kansiin, niputin gumminauhoilla, laitoin rasioihin jne. erilaista paperisälää ym. Mitä nyt tuolla onkaan paikassa nimeltä jömma. Kaikenlaista, todellakin. Paljon muistoja, erilaisia. Paljon kortteja, lehtiä, artikkeleita, kuvia ja muuta mukavaa. Yllärinä sain aikaa kulumaan tuohonkin 2.5 h. Ei paha. Tosi Tärkeät Paperit jäivät sinälleen. Ne on katsottava huolella joskus läpi erikseen. Ne ovat kuitenkin kahdessa laatikossa ja suurinpiirtein tiedän, mitä mistäkin löytyy ja se saa nyt luvan riittää :)

Sitten tulikin Toveritar poikkeamaan ja näyttämään virkkaamiaan huiveja – hianoja kaikki ja upeita väriyhdistelmiä. En voinut vastustaa kiusausta, ostin kasihuivin, vihreäsävyisen lähinnä, 15 juurolla. Suosittelen muillekin. Kiva, mukava, pehmoinen ja voi käyttää vaikka hartiahuivina! Tykkää!!! (Sorry, en uskalla laittaa kuvaa, siis purkaa kuvia koneelle jne... toiste sitten, kun tilanne on hallinnassa!) No, siinä tuli puheeksi eräskin suunnittelija ja muistin nähneeni hänen kankaansa "jossakin netissä" ja kulutinkin sitten aikaa etsimällä linksua. Sehän löytyi ja ostin pois, eli verhot 6 juurolla, ei paha. Suunnittelija on siis Anneli Airikka-Lammi ja verhot tämmöiset. Nuo kettuverhot, jotka ovat nyt ikkunassa, ovat saman leidin käsialaa. En viitsi sanoa, että aitoa retroa... taitaa kuitenkin olla. Ähh. Ei pitänyt tuhluuttaa mihinkään, mutta kun kohta tulot vähenevät, on hankinnat suotavaa tehdä nyt. Siksi aion poiketa tänään ruokakaupan lisäksi myös vähän muualla, tarkistan pari asiaa, joita ihan oikeasti tarvitsen. Josko sattuisi olemaan jopa halvennuksessa... (jospa kuitenkin siis sitä kansantaloutta nousuun tässä minäkin!).

Muutoin ei siis ihmeitä. Jotenkin eilinen vain humpsahti lisäksi parin paketin laatimiseen ja ne onkin rahdattava tänään postiin. Ehdin kuitenkin vääntää vihanneskeiton, hyvää oli täällä myrskyn keskellä. Huh, tuuli niin, että parvekeklasit vain helisivät ja taipuivat vaarallisen näköisesti. Onneksi on sähköä ja vettä – sitä osaa arvostaa, kun kuuntelin eilenkin raatiosta suht lähelläkin asuvia ilman em. mukavuuksia olevia talouksia.

Päivän slogan: Kirjat huuhtovat pois yksinäisyyden ja ikävän sekä edistävät ruuans... eipäs kun elämän jatkumista!

Päivän biisi: Gotta Keep Reading

Luettua: Giorgio Faletti – Minä olen jumala. Nevernorkissa riehuu sarjamurhaaja, joka väittää olevansa jumala. Asiaa tutkii nuori poliisi, kaverinaan huonomaineinen reportteri. Asiaan on sekaantunut myös eräs kirkonmies. Jäljet ovat olemassa, mutta vaikeat selvittää. Mutkikasta tutkintaa, mutta ihan pätevä trilleri. Jännäreiden kavereille vähän erilaistakin pähkittävää tässä, suositan. Lisa Marklund – Panttivanki. Annika Begtzon joutuu mukaan panttivankiselkkaukseen, kun Thomas on kotiinpalattuaan myös vaihtanut työpaikkaa. Samalla Tukholma ympäristössä näyttäisi riehuvan joukkomurhaaja (just...). Thomas lähtee työmatkalle Afrikkaan, jossa delegaatio kaapataan. Tuota, en oikein pitänyt. Hajanainen, sekava, epätoden oloinen kaikkinensa. Marklund ei ole tässä mitenkään parhaimmillaan missään suhteessa. Sorry vaan, jätä väliin, jos on parempaa lukemista jömmassa! Peter May – Poikkeuksellisia ihmisiä. Dekkarisarjan ensimmäinen osa eli Enzo Macleodin tutkimuksia. Skottilais-italiainen professori on muuttanut Ranskaan ja vedonlyönnin seurauksena ryhtyy tutkimaan Ranskan poliisin ratkaisemattomia murhia. Ovelia käänteitä, merkillisiä ihmissuhteita sekä kummallinen, mutta sopiva ratkaisu. Erilainen dekkari tämäkin, vaihteeksi ihan mukavan oloinen... varauksin suositeltava. Augusten Burroughs – Mahdolliset sivuvaikutukset. Kaveri muistelee taas lapsuuttaan ja nuoruuttaan, vanhempiaan sekä erinäisiä tapahtumia juomakaudeltaan, katkolta jne. Ei voi mitään, minä pidän tästä miehestä kirjoittajana ihan hemmetisti. Suositan kaikille kaikkia näitä muisteluksia (pitäisi olla tuossa linksussakin nähtävissä). Ihkunauruhuutoa aiheuttavia kohtauksia ja tilityksiä! A. S. Byatt – Lasten kirja. Melkomoinen taidonnäyte kirjoittaa 1800-luvun lopusta ja 1900-luvun alusta erään perheen sekä heihin jotenkin sidoksissa olevien ihmisten tarina, lasten kasvusta aikuisuuteen. Tiiliskivi, mutta kyllä tämä vaan kantoi kaikkinensa. Lisäksi paljon historiallista faktaa aatteista, taiteesta, tyylisuunnista, politiikasta, maailman tapahtumista eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvien silmin. Kerrottu ajankohtaan sopivalla tavalla, joka ehkä karkoittaa jonkun lukijan. Minä pidin ja suositan! Hieno opus aikakaudesta romaanin muodossa... Phil Sutcliffe – AC/DC – High-Voltage Rock 'N' Roll, Kuvitettu bändihistoria, Koko ura. Mielettömän hienosti taitettu kirja, jossa yli 400 kuvaa sekä tekstiä tekijän lisäksi eri artikkeleista ym. Ei mitään uutta bändistä, mutta kuvat ja kaikki rekvisiitta tekevä tästä hurjan kaffepöytäkirjan. Niin iso ja painava, ettei tästä ole sänkykirjaksi – suositan, jos pitää bändistä tai haluaa tutustua siihen ensimmäistä kertaa. Ennen julkaisemattomia fotoja paljon, fiilis tulee kyllä läpi eli hyvin toimii! Eoin Colfer – Hiuskarvan varassa. Artemis Fowlin seikkailuista enemmän tunnettu kaveri, jolta ensimmäinen aikuisten rikoskirja. Eikä ollenkaan kehno, mustaa huumoria, hillitöntä vauhtia ja kaikenlaista kälmiä. Tykkäsin ja suositan eli tässä olisi esim. Hiaasenista pitäville hyvä vaihtoehto *winks*. Ja vähän enemmänkin taas tuli luettua, lisää siellä toisaalla tai täällä myöhemmin! Lukemista riittää – ai kun on kiva!

POLKA, JOLTA LUKEMINEN TOIVOTTAVASTI EI LOPU!

PS: Muistathan osallistua arvontaan 31.12.2011 klo 23.59 mennessä! Jätä siis kommalaatikkoon puumerkkisi (tai laita privaa) ja ilmoita, osallistutko arvontaan. Kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan kolme (3) kirjapalkintoa ;)

 

EI EDELLEENKÄÄN NORMIEN PUITTEISSA, MUTTA ARVONTAA PUKKAA!

 

Se on sitten loppuvuosi lomaa meikäläisellä, jos saa vaikka kehua (edes sillä). Ei paljon muuta kehuttavaa taas olekaan.

Arvatkaas huviksenne, miltä tuntuu tulla kaikessa rauhassa kotoon postin kautta. Avata ensin kaksi oikein mukavaa pakettia (ziitosta vaan lähettäjille!), laittaa salaattia pesofatillinen, ahmaista se sekä tupakalle mennessä räpsäyttää kone auki. Hirveä TINGELITANGELIHÄLYTYSMOLOTUS, ei jumankauta. Meinasin hypätä kattoon! Keskusyksikkö! Apuva! Sitten se heitti BIOSiin enkä minä nyt sieltä oikein osannut muuta kuin ilmoittaa, jotta mennääs nyt ihan vaan takaisin sinne, mistä oikeastaan olisi pitänytkin aloittaa. Mentiin. Hätäpäissäni pikapuhelu mikropönkkä-Belgalle, jotta mitä svindua? Eipä siinä mitään... vikaavikaavikaa jossakin, näkemättä vaikea sanoa. Lupasi avittaa tarvittaessa puhelimitse aina puolilleöin asti. Minähän jätin koneen sitten päälle, kun ei tiedä... Oikeastaan olisi pitänyt ajaa parikin juttua läpi, mutta en vaan uskalla. Nimittäin asiantuntemukseni ei tod. riitä tämänkaltaisiin toimiin, ne on sälytetty jo aikaa sitten Belgan harteille – heti sen jälkeen, kun opetin hänet haldaamaan DOSia *wirn*.

Joten tässä sitä kirjoitellaan, pelko kirjaimellisesti pärsheessä. Onneksi sain eilen pari juttua melko valmiiksi. Ehtoon mittaan sitten editeerasin ne ja vein framille, ettei jää kokonaan vajaaksi kaikki tekeminen täällä. Jos tämä nyt tilttaa, onkin pakko laittaa tilalle tuo entinen läppäri. Eikä siinäkään tietty mitään, vie vaan aikaa ja on ihan pikkuisen hitaampaa *voi huokaus*. Ehdin jo tottua liiankin hyvälle tässä. Aina jotakin menee pieleen, kun kuvittelen kaiken kerrankin olevan suht kunnossa ja pääseväni myös tekemään ihan reilusti jotakin omia hommia omalla ajalla. Ei ole niin yksinkertaista Welhottarelle mikään. Ei. Kyllähän tämä kerran aikaisemmin herjasi oudosti fataalia erroria (no ei nyt ihan), mutta kun ei mitään tapahtunut eikä uusia herjoja ilmestynyt, en sen kummemmin tutkinut tilannetta. Eikä muuten Belgagaan tuolloin mitään omituista huomannut... Valistuneita ehdotuksia ovat olleet tietysti näytönohjain ja kovo – toki, olen ihan samaa mieltä ;) Tosin en edelleenkään aio tehdä asialle juuri nyt yhtään mitään.

Sen sijaan päätin, että koska vuosi on lopuillansa ja plögin kävijämäärä lähentelee melkoisesti 20 000 (on se ylikin, ensimmäinen laskuri jämähti... leikitään, että tuon verran AINAKIN on jo koossa), julkistan sen arvonnan nyt alkaneeksi!

ELI – JÄTÄ LAATIKKOON puumerkkisi ja ilmoita, osallistutko arvontaan. Voit lähettää myös privaa. Kaikkien 31.12.2011 klo 23.59 mennessä ilmoittautuneiden kesken arvotaan kolme (3) kirjapalkintoa.

Voittajat arpoo Vinski - karvamölli - täysin puolueettomasti (Ano Nillinä ei sentään voi osallistua) eli voit jättää vaikka vain nimmarisi merkiksi (esim. PP – osallistun arvontaan!). Otan myöhemmin yhteyttä kaikkiin ja kyselen osoitteita. Ai että miksi? Tosiaan, aion ihan itse lähettää ne kirjat. Toki ne saa myös noutaa Welhottarelasta ja samalla tarjotaan pullakaffet :) Odotan runsasta osanottoa. Kirjoista ei vielä sen enempää, eli voittaneille lähetetään lista, josta jokainen voi valita haluamansa opuksen. Ja jos joku nyt ei missään nimessä kirjaa halua, tarjoan myös vaihtoehtoa, mutta vain poikkeuksellisesti! Nyt kannattaa siis pysyä meikäläisen kelkassa ja tsempata, kompata ja kommata mahdollisimman paljon. Ei se kyllä mitään auta, sillä voit osallistua vain yhdellä osoitteella. Minä tulen rankalla kädellä sensuroimaan kaikkinaiset vilpilliset yrityksetkin *uhkailee*.

No niin, eiköhän tässä ollut taas tälle päivälle aivan riittävästi. Olen järkyttynyt eilisehtoon tapahtumista vieläkin, kaikista niistä! Taidan mennä yrittämään uudestaan unta tai keittelemään lisää kaffetta. Hmph!

POLKA – MIKÄÄN EI OLE KOSKAAN NIIN YKSINKERTAISTA KUIN NÄYTTÄISI!

 

MIKÄÄN NORMIARKI OLEKAAN,

 

vaikka eilen mukamas niin väitin. Varastolla ei ollut töissä kuin muutama hassu ihminen, kirjaimellisesti ;) Toisaalta, hirmuinen pino hommia oli kyllä muistettu jättää – se ei ihmisiltä unohdu. Olivat tyhjänneet pöytiä ja nyt lomailevat juuri sopivasti siiheksi asti, kun meikä aikoo jäädä lomalle. Ai miten mainio ajoitus kerrankin!

Lisäksi itsellenikin suureksi hämmästyksekseni muistin lähettää kaikki tarvittavat paperit eteenpäin, tsekata omisarviksen ajan ja muuta. Huippua – olen siis jopa tehokas, jos ei ole ihan hirmuinen kiirus. Ja sitten... tunnustan jotain, hmph, ja juuri eilen tulin kirjoittaneeksi kaikenlaisista materiaalisista asioista! Ei, en sentään sortunut alennusmyynteihin. En toki. Mutta sorruin yhteen toiseen ostokseen eli ostamaan kavereita parille astialle, jotka ovat olleet ahkerassa käytössä kotona. Puolustuksekseni on vain sanottava, että hinta oli mielestäni äärihalpa eli 50 % uusista ja noita ei näy käytetyn juuri lainkaan. Niin leidikin vakuutteli ja senhän minä kyllä uskon. Tyytyväisenä voin siis tarjota kaffetta ja pullaa jopa useammalle vieraalle yhtä aikaa :) *ihmettelee vaan, mistä niitä vieraita nyt tulisi*. Sorruin siis kuluttamaan. Toisaalta laitoin taas kierrätykseen yhtä ja toista omaanikin, joten ehkäpä tasoissa ollaan. Noin niinkuin rojujen osalta, tai taidan olla voiton puolella eli olen saanut jopa jotakin karsittua kaapeista ja hyllyistä! Jep, lisää vaan pois häiriämästä.

Ja koska vuosi lähestyy loppuaan olen antanut itselleni nootin muistuttaa myös eräästä asiasta. Lupasin tuossa syksymmällä järjestää arvonnan. Asia on työn alla ja kunnon ilmoitus asiasta tulee sellaisena päivänä, kun ei oikein jaksa muuta(kaan) postata. Eli pysykää kaistalla :) Aivan lähipäivinä tulee julki jotakin..... =D

Mitäs vielä – hah, viimeinen työpäivä tällä viikolla. Täältä Serkkuin kautta postiin ja sitten kotoon. Jippijaijei, tämä tykkää. On parikin kirjoitusta kesken, kolme kirjaa lukemisen alla jne. Lisäksi pitäisi vähän siivoskella laatikoita ja niputtaa myös papereita siinä samalla. Kun vaan olisi joku siinäkin potkimassa pärsheelle.

Ja jos joku ystävällinen sielu vielä pakottaisi minut menemään oikeaan passikuvaan – minulla EI ole passia eikä henkkaria... Käks! Olen käyttänyt vanhentunutta passia jo kohta kaksi vuotta. Kyllä minä sitten jo tuohon poliisiasemalle, mutta se kuva *ärisee järkyttyneenä*.

Tästä suivaantuneena lähdenkin aamutoimiin! Olisikohan Serkuissa jotakin kivaa joulun jäämiä vai onko kaikki vielä tuoretta...mmmm...

POLKA , JOKA HYVIN HARVOIN AJATTELEE MUUTA KUIN... no joo!

 

PALUU (ainakin melkein) NORMIARKEEN, JESH!

 

Tämä on suhteellisen tyytyväinen, että palataan ns. normiarkeen, kunhan vielä uusi vuosi menisi äkkiä ohi ja sen "muka-pakolliset-kuviot" ;) Tiedän, tiedän – tästäkin tulee taas sanomista, mutta kukin taaplaa edelleen tyylillään. Antisosiaalinen Welhotar tismalleen omallaan.

Minä olen oikein ilokas siitä, että olen onnistunut välttämään: joulutortut (ei ainoatakaan tänä vuonna, ne tavalliset ovat pahoja!), sen perinteisen jouluaterian (johon on väkisin joutunut joskus osallistumaan ja en vain jaksa niitä mättöjä!), suklaakohvehtien leegion pahimmat (vain yksi rasia oli töissä minun Varastopäivänäni ja pääsin valitsemaan ensimäisenä!) sekä kehnot piparit (niitä on hyviäkin!). Lisäksi kotona EI ole tuoksunut kuuselta, mutta muuten ihan hyvältä! Kirjoja on ollut riittävästi, ruokaa vähän liikaakin (mutta oman ja Belgan maun mukaan!). Nyt ollaan jo sentään siirtymässä myös normaaliruokintaan, joten siitä ei sen enempää. Eväksenä on italiaista vihannespataa, iltaruokana salaattia... Makeana palana daadeleita, tietty. Mikäs sen viihdykkäämpää.

Sain eilen jopa aikaiseksi jotakin, josta on syytä olla myös kohtuullisen tyytyväinen. Ahitusta aiheuttaa edelleen kaiken muistaminen kuntoutustuen, omisarviksen sun muun tohtoroinnin liepeiltä sekä työn tosiasiallinen jakautuminen oikein. Kehityskeskustelu Upon kanssa on sovittu ensi kuun loppupuolelle ja siinä kyllä tulen ottamaan esille sen, että en minä aio tehdä kolmessa päivässä viikon hommia. En todellakaan. En myöskään aio päästää käsieni läpi muiden virheellisesti tekemiä tuotoksia. Tämä onkin ongelmallisempi juttu... No, näkkeepähän eli asiasta pitää vain puhua.

Mitä minuun muuten tulee, voisin luonnehtia taas vuoden vaihdetta vaikka näin:

Olen taipuvainen jopa kateuteen, se on yksi perustunteista. Ainakin nykyisin. Lisäksi niitä ovat ahneus jaraivo. Olen joskus erehtynyt myös myötätuntoon ja anteliaisuuteen, mutta vain hetkellissti ja yleensä humalassa. Niistä ei siis kannata juurikaan puhua, koska en välttämättä muista niistä mitään....

Maallisia asioita, esim. rahaa ja tavaraa, en juurikaan osaa kyllä kadehtia. Valitan! Joidenkin kyvyille olen kateellinen, terveydelle ilman muuta ja kivuttomuudelle jopa äärimmäisyyksiin asti. Ahne olen joillekin asioille; omatekemälle hyvälle ruualle ja juomalle, vaikka vähän aina pyrinkin rajoittamaan. Lisäksi kirjoille – niitä ei lasketa oikeastaan tavaroihin, koska käytän kirjastoa ääripaljon. Tahtoisin ehtiä lukemaan enemmän kuin pystynkään. Olen tiettyyn rajaan asti myötätuntoinen ja kannustava, mutta sääli on epämiellyttävää (myös sen kohteena olevalle)! Olen myös antelias, jos kyse on vain maallisesta (ruuasta, tavaroista, kirjoista, joskus jopa rahasta). Jos joku pyytää 50 senttiä pulloon, saa sen melkoisen varmasti. Jos pyytää 50 senttiä ostaakseen suklaata, asiaa harkitaan. Jos pyytää 50 senttiä matkalippuun, ei onnistu! Jos pyytää 50 senttiä ruokaan, pyytäjä pääsee ruokapöytääni apehtimaan kanssani – jos ei kelpaa, oma vika *kiero wirn*.

Tässäpä taas tällä kertaa ajattelun, sanomisen, pilkan ja ivankin aiheita ihan kaikille. Tämä lähtee nyt keittelemään ne perinteiset tosi vaffat aamukaffet ja riipimään kourallisen sateenkaarimömelöitä, jotta pääsisi edes taksoon ja kustannuspaikalle. Kyllä kai se siitä sitten taas, pari päivää mennään vaikka aidanseipäänä (tai oikein kunnon pönkkänä, jos minusta puhutaan).

POLKA, JOSTA EI SAA SEIVÄSTÄ TEKEMÄLLÄKÄÄN!

 

RISUKASAAN SATAA MYÖS VETTÄ!

 

Eli älkää tulko sanomaan sitä klisheetä, että päivä paistaa jne. Ei se paista, prle. Korkeintaan tulee sadetta, räntää, myrskyä jne. Sitä tässä vain nytkin katsellaan - tuuli rämistelee parvekeklaseja ja huutolaulaa hormeissa.

Eilinen meni kyllä ihan ketuillensa. Ei muuta kuin syötiin, luettiin ja maattiin, keitettiin kaffetta ja syötiin vähän lisää. Örps. Fisu alkaa sentään olla jo loppu, onneksi. Ei jaksa sitäkään nyt ihan joka päivä. Oikein odotan siirtymistä vanhakantaiseen vihannesmössö-salado -ruokailuun. Lisäksi pitäisi keksiä jostakin jotakin puhtia itsellensä, että saisi jotakin aikaan. Mutta kun ei vaan jaksa eikä huvita!

Tänään vuorossa kursorinen imureeraus, pientä pyykkäystä ja pakkoruisku sekä Varastopäivien aiheuttamat toimenpiteet eli taksot ja eväkset. Siinäpä se sitten onkin. Postiin pääsen kai keskiviikkona, en taida uskaltaa muina päivinä vielä yrittää. Siellä on taas yhtä ja toista noudettavaa, jos on kyllä vietävääkin. Kuulostaa reippaalta, ei ole sitä.

Belga viihtyi eilen kyllä hyvin sekä ruokapöydässä että kirjojen parissa... eipä siinä mitään. Hihiteltiin muutamallekin hyvälle jutulle ja silleensä. Lisäksi epäilemme, että ensi viikonloppunakaan emme turvaudu nakkeihin ja perunasaladoon... ;) Tai ehkä Liiterin perunasaldon toiseen versioon ja siihenkin näkkileivän päällä makean chilikastikkeen kanssa. Juu, onneksi lapsella on todellakin yhtä outo maku ja tavat sekä muutkin tottumukset. Tosin hän pukeutuu ehkä hieman siistimmin kuin minä. Nörtihkösti. Toisaalta, minulla on taas vuosien uusrahvaanomainen wanhan hipin tyyli, josta ei enää voi luopua. Kotona taas kuljeskelen vermeissä, jotka eivät enää kelpaa edes kierrätykseen, hädin tuskin siivousräteiksi... Vinski on muuten kamalan tykästynyt Belgaan. Belga ei vaan ymmärrä, miten suuri luottamuksenosoitus on, kun kissan punkeaa väkisin syliin ja pökkii päällään leukaan ;) Nauratti katsella poikien käpertymistä sitten pienelle soffalle – siinä nuori mies antoi tilaa vanhemmalle kissalle ja runsaasti. Kuitenkin niin, että läheinen lämpö säilyi.

Yöt ovat menneet kehnosti; kivut herättävät säännöllisesti ensimmäisen kerran 1 -2 h päästä nukkumaanmenosta. Sen jälkeen uinuminen on äärihankalaa ja lähinnä horrostamista. Onneksi olen saanut otettua uusiounet joka aamu, aamukaffen ja mömelöiden jälkeen. Yksi huono puoli niissä on; näen tuolloin harvinaisen eläviä unia. Äskenkin heräsin itkien – olin vanhan ystävättäreni kanssa liikkeellä. Kuten joskus oli tapana, kiertelimme ilman mitään tarkoitusta ympäriinsä kävellen merenrantoja ja joutomaita. Pieni pullo juomaa mukana ja sitten poikkesimme syömään jonnekin. Ystävätär sai aivoinfarktin vuosia sitten, juuri Tapaninpäivänä. Liekö siitä tullut niin hyvin mieleen. Toisaalta, hänen uutta osoitettaan ja puhelinnumeroakaan ei ole, mutta äkkiähän minä ne selvitän. Ensi viikolla laitan viestiä – varmasti laitan. Viimeksi kun tapasimme em. sairastumisen jälkeen, hän oli vielä heikossa kunnossa. Samoihin aikoihin V:n kunto alkoi heikentyä ja yhteytemme katkesi, syyttä suotta. Ikävä on niitä vanhoja aikoja... pakko siis tehdä jotakin!

Samoin huomenna olisi paljon muutakin tehtävää ns. virkatyön lisäksi; pitää kirjeet kuntoutustuen maksusta, fysioterpan kotokäynnistä ja apuvälineistä laittaa menemään. Jep, jos minä ne tähän kirjaan, ehkä jopa muistan kaikki!

TAPANINA E I SITTEN TANSSATA – EI TÄÄLLÄ AINAKAAN!

 

TÄMÄ ON TAAS TÄMMÖINEN PÄIVÄ,

 

jolla ei ole oikeastaan mitään funktiota meikäläisen elossa! Onneksi saan osan jääkaappia tyhjäksi, koska Belga on tulossa syömään. En nimittäin taida yksin osata enää ahmia kuten joskus... Siis kyllä minä eilen oikeasti söin. Omasta mielestäni jopa hyvin. Laadin vihanneshässäkän, hyvin yulemaisen sellaisen eli lanttua sun muuta. Lisäksi söhelsin kasaan sieni-purjo-juustokastikkeen, josta tuli äärimmäisen herkkua. Lisäksi papusalaattia (ohje hurjan yksinkertainen: Pitkiä vihreitä papuja hiukan keitettynä eli rapsakoina. Sopivaan kannelliseen kippoon ne vähän pilpottuina, päälle 3 rkl öljyä, 3 rkl viinietikkaa / balsamicoa / mitä nyt kotona onkaan, mustapippuria, chiliä ja valkosipulia maun mukaan – annetaan tekeytyä tunti-pari. Ovat hyvejä. Säilyvät jääkaapissa ja vain paranevat päivän-parin ajan... njam.). Lisäksi juustoa ja pari palaa kalaa. Örps, hyvin meni alas yksi lautasellinen. Sitten tulikin tauon paikka. Jälkkäriksi söin jokusen daadelin ja myöhemmin vaffat kaffet mähnäpullan ja parin suklaakeksin kanssa sekä rivin tummaa suklaata. Siinäpä se, enempää ei haluttanut eikä jaksanut. Parempi näin kuin hirmuinen ähky. Ja päälle parin tunnin tirsat ;)

Tänään tarjoan Belgalle erilaisia fisuja ainakin neljää plaatua, ao. papusalaattia teen uuden annoksen, lisäksi kananhävyttömiä keitettynä ja smäidiksellä täytettynä, hirmuisen hyvää saaristolaisleipää (semmoista rouheista, ei liian makeaa eikä liian tiivistä), uunijuureksia tai raguunaporganoita, ehkä timjamipottuja. Ei pidä liikaa laittaa tarjolle. Jälkkäriksi on taas juustoa, hetelmiä ja kaffetta. Eiköhän tuolla pärjää hyvin yhden päivän?

Juuei, ei minulla ole mitään kerrottavaa, siksi luettelen tässä ruokalistaa parilta päivältä. Eilen sain sentään pari juttua kirjoitettua valmiiksi, kun ei muutakaan järjellistä tekemistä oikein ollut. Pesin ison koneellisen pyykkiä. Kurkin, onko naapurin lapset heitetty ulos vai ovatko he riekkumassa muuten vaan keskenänsä autiolla lekarin pihalla (olin oikeasti vähän huolissani...). Ilmeisesti kyse oli vain liian jännästä hepuloinnista pukkendahlia odotellessa. *helpotuksen huokaus*. Sitten Vinskikin sai etoheekkua ja minä vielä vähän kävin nettailemassa. Eli ei todellakaan mitään ihmeellistä. Kukaan ei soittanut, kukaan ei vaivaillut meikäläisiä. Niinhän se, yleensä muutenkin.

Onneksi on paljon luettavaa, ettei heti tule uupelo. Lisäksi olisi puuhaa täksikin päiväksi. Lisää luettavaa ja kirjoitettavaa. Hieman ehostustoimenpiteitä kylppärissä eli jonkinlainen siivous olisi taas sielläkin tehtävä ja pyykättävä vähän lisää. Imuroinnin säästän ehkä huomiseksi, samoin pakkoruiskun. Nimittäin kohta se on taas pari Varastopäivääkin edessä. Ja sitten taas pari vapaata ja se ääliömäinen ns. juhla, argh. Ei muuta, mutta saan raivarin siitä räjäyttelystä ja roskastamisesta. No, sen jälkeen vajaa työviikko ja loma, jesh!

Ehkä minä painun takaisin lukemaan sänkyyn peiton alle. Minulla ei siis ole mitään herkkää tai jännittävää kerrottavaa tämänkään ns. juhlan vietosta tässä residenssissä. Parempi näin, en toivottavasti tuota ainakaan pahaa mieltä kenellekään, joka on syönyt sikapläskiä koko yön *wirn*, peuhannut lahjuspapereissa sekä saanut jotain käyttökelvotonta rojua.

SIIRTYKÄÄ JO FISUUN – EIKÖHÄN SE SIKA OLE JO SAANUT TARPEEKSEEN?

 

SIAN PÄRSHETTÄ EI OLE UUNISSA – SE ON TYHJÄ!

 

Siis uuni, sikaa ei ole koko torpassa murustakaan. Kanaa taitaa olla pakkasessa palanen tahi kaksi. Fisua sen sijaan on, erilaisia vaihtoehtoja, melkoinen määrä. Samoin juustoja, vihanneksoja ja nyt jopa erilaisia hetelmiä. Belga tuleekin huomenna lounaalle, joten tarjottavaa onkin syytä olla... Itse ajattelin syödä tänään suht iisisti.

Syy on aika selkeä, ettenkö sanoisi *köh*. Nainen, Joka Ei Pidä Kissoista, poikkeaa kylässä 2 – 3 kertaa vuodessa ja tuo aina hyvät appeet mukanaan. Hän kun on todella vaativa omien muoniensa suhteen eli mikä tahansa ei tod. kelpaa, jos valita vain voi. Ja hänhän voi eli tuo mukanaan kaikki, mitä haluaa syödä ja juoda. En tietenkään pistä hanttiin *ehheheh*. Eilen siis saatiin lisää fisuja, lisää juustoa, viiniä, kaffetta sekä jotakin muutakin pientä. Syötiin eli natusteltiin heekkuja ja juotiinkin kohtuuhyvin. Sain myös hänelle omat lahjuksensa kasaan eli jokusen kirjan sekä taravan, joita hän on halunnut ennenkin. Kelpasi, jo vain hyvinkin. Olimme siis molemmat tyytyväisiä.

Tein vain aivan pienen virheen, joka kostautuikin sitten välittömästi. Illalla vielä alkoi hiukoa ja tein minimallisen sillileivän – ei siinä mitään – mutta teki aivan hillittömästi mieli lasillista maitoa. Join sen... sen jälkeen alkoikin taas vatsa koskea ja koko yöhän siinä taas meni. Ähh, kun ei malta. Olisihan se pitänyt muistaa (varsinkin tuollaisen syömisen ja juomisen jälkeen), että tämä itse aiheutettu laktoosiongelma laukeaa varsin pikaisesti. Tämähän johtuu vain siitä, että en juo maitoa raakana. Korkeintaan tippa vaffaan aamukahviin ja muuten se saapi olla rauhassa. Ei ihme, että sitten tulee pieniä ongelmia. Suoraan sanoen, paskempi juttu *muahahhaah*, joka valvottikin sitten melkein koko yön.

Eli reippaana tässä valvotaan jälleen, otan kohta kirjan taas käsittelyyn ja jatkan makoilemista ja lueskelua. Ehkä siivoskelen... ehkä en. Muuten ei tänään mitään ihmeellistä. Samaa toivon muillekin ;)

Tähän piti alunperin tulla kortti, jonka sain sieltä K-S:stä, mutta jostakin syystä skannaus ei suostu tänään toimimaan (tietysti). Joten kuvana tietty junan vessa – teemaan liittyen, siis tämänpäiväiseen.

Päivän slogan: On vaikea olla nöyrä kun on niin hyvä!

Päivän biisi: Pahaa joulua ja onnetonta uutta vuotta! Erityisesti pyytän kuuntelemaan sanoitusta – Dumaria parhaimmillaan kaikin puolin, tämä tykkää... <3

Luettua: Veera Laitinen – Surunsyöjät, öööh, hömppähumppaa jenkkiläisittäin. Aika karmeaa scheissea. Uponnee tietyn ikäiseen naispuoliseen nuoreen lukijaan, muille ei – tunput tarpeen! Arne Dahl – Jälkijäristys, räjähdys Tukholman metrossa ja A-ryhmälle tulee jälleen töitä. Mitä ovelin juoni, tai päällekkäisjuonet siis. Kuka tai mikä on kaiken takana? Dahl osaa, suositan. Tuomas Vimma – Raksa, kerrankin kaverilta vähän jo kirjaa muistuttava opus. Edelleen mennään kuitenkin roheasti rahan voimalla ja näytetään se. Muuten ok, mutta tuo rahapuoli ei innosta. Petri Kesti – Minne menet Elisa? Huimeita ja saatananpalvontaa, just joo. Tosi epätodennäköistä kaikki tämä kerronta, lisäksi huiman paljon panovihreitä... ja juoni ei nyt vaan toimi, eivätkä kuvauksen huimeistakaan sekä saatananpalvonnasta. Eli tutki taustoja, kokeile vaikka itse, pelkkä jossakin konsertissa olo EI riitä!!!! Kehno. Ja sitten opuksen lopussa Tiina Viitasen runoja, jotka kertovat kahden vammaisen lapsen vanhempien arjesta... nyt en ymmärrä tätä funktiota? Miksi nämä ovat samoissa kansissa? Runot ovat parempia kuin romaani, mutta katkeria tuntoja riittää. Tosi on, että asiat eivät ole hyvin... Mutta olisiko näille ollut tilaa muutenkin? Onko kyseessä vihrepanos kirjasta? Ilpo Rantanen & Olli Lindholm – Likaiset legendat, 30 vuotta yötä. Yön tarina alusta tähän päivään asti. Kaikkinensa, ihan luettavaa, jos soittaa levyjä taustalla. Jotenkin turhan paljon räävitään entistä dokaamista ja nykyistä mahdollista täysraittiutta – se nyt on epäolennaista, jos musiikista ja bändistä pitäisi kertoa... Ja Ollista saa vähän oudon kuvan ;) Laura Gustafsson – Huorasatu, en oikein jaksanut. Ihan kuin tämä olisi jo kerran kirjoitettu! En voi mitään, ei nyt tule mieleen kuka kirjoitti hyvin samanlaisen opuksen jokin aika sitten. Nou points! Lukas Moodysson – Isän aika. Omela kertomus isästä ja tämän kuolemasta, shakista, palaamisesta nuoruuteen ja ihmettelyä siitä, mitä kaikkea jäi paitsi sekä mitä todella tapahtui. Vähän tajunnanvirranomaista, mutta toimii. Tykkäsin. Tuomo K- Silaste – Esa, psykopaatti. Jo vain taas niin kehnosti ulosannettu opus, että ei kannata lainata. Teema olisi tärkeä, mutta tämä ei kyllä anna yhtään mitään. Toisten hyväksikäyttö, sairauden nimissä, sekä jonkun oma narsistis-tyyppinen persoonallisuus eivät tule tarpeeksi esiin. Lisäksi sellaisia ajatuskulkuja ja kirotusvihreitä, että ei oikein jaksaisi edes lukea. Luin kuitenkin, en halua suosittaa. Aliisa Roosa – Kaloripommi. Voi helvata taas, luulin tämän olevan järkevämpi juttu. Ei, tässä eläkkeelle joutunut leidi alkaa laihduttaa urakalla ja kas, miten upea hänestä tuleekaan. Löytyy ihan mies ja kaikkea! En oikein kestä tämmöisiä... miksei olisi saanut olla läskinä ja saada sen miehen? Epätosi, MOT... Johanna Venho – Syntysanat. Tämäkin teema on kulkenut useammalla taholla – joku muuttaa jonnekin selvittämään päätään, mutta joutuukin tilanteisiin. Ei paha, mutta kaluttu aihe kuitenkin tällä menolla. Charlaine Harris – Verenperintö. Sookie lähtee setvimään serkkunsa Hadleyn jäämistöä, mutta joutuu taas erilaisiin tilainteisiin ;) Uusi miesystäväkin on löytynyt ja oudosti tuntuu läheisistä löytyvän uusia piirteitä, ainakin oman suvun taustoista. Nyt selviää sekin, miksi Sookie vetää puoleensa ylisiä, muttei tavallisia miehiä... Hupaa vampyrologiaa, nämä ovat näitä harmittomia tarinoita, joita lueskelee välipaloina. Eero Huovinen – Lähdön aika. Piispan viimeinen vuosi eli mitäs piispa oikein tekeekään, paitsi kokoustaa eri puolilla maata ja maailmaa? Kaikenlaista, myös EH:n ajatuksia eri asioista ja uskonnostaan. Huomattavissa lievästi ankarampi vai sanoisinko vanhakantaisempi ote kuin aikaisemmin. Lukemisen arvoinen silti. Janet Evanovich – Herttaseiska, näitä ei nyt kyllä vaan jaksaisi. Hömppää palkkionmetsästäjän silmin, tämä jotenkin jo tökkii. Kari Hanhisuanto – Kaksoset,jo vain... yritetty on, ehkä liikaakin. Tämäkin töksähtää omaan näppäryyteensä eli vähempikin olisi riittänyt, ei kaikkia juonia samaan opukseen. Ei siis valitettavasti toimi. Ja lisää sitten siellä toisaalla! :D

PITÄKÄÄ KIVAA – ÄLKÄÄ SYÖKÖ KOKO SIKAA!!!

SITÄ SOPII ODOTTAA ASIALLISIA PÄIVITYKSIÄ

hamaan maailman tappiin asti, mutta täältä niitä EI kyllä tule. Ei tänäänkään. Olisi taas kaikenlaista pikkuhommaa... Kävin eilen ja edellispäivänä postissa, kirjastossa ja kaupoilla. Ei pitänyt olla enää mitään noudettavaa, mutta postin prle on edelleen jömmanut yhtä pakettiani. En pysty – siis yksinkertaisesti pysty – lähtemään tänään minnekään! Toinen koipi otti eilisen ylimääräisen retken niin pahakseen, että joka askeleella sattuu aivan jumalattomasti. Kuin miekka työnnettäisiin tuonne jonnekin luuston väliin, eikä se tapahdu vain askeltaessa; särky jää eli koipea särkee lisäksi koko ajan. Eli minusta ei ole tänään sellaiseenkaan aktiviteettiin. Käsittääkseni pakeetossa ei ole mitään pilaantuvaa, joten haetaan se sitten ensi viikolla. Todennäköisesti.

Muuten eilinen menikin aika hänekseen. Roudausliikkeen jälkeen veivasin sopan, söin sen ahnaisiin kitusiini, siivosin jäljet ja tiskasin. Lojuin ja lueskelin, odottelin Toveritarta kylään. Ja sitten luulin saavani kaffetta (en viitsinyt keittää, kun ajattelin hänenkin haluavan...). Juu, ystävä tuli, mutta olikin omien läheistensä kanssa pupeltanut jo kaikenlaista. Mukava iltahan siitä tuli, ei siinä mitään! Minä sain kaffet sitten hänen lähdettyään – päätinkin ihan herrastella mähnäpullan ja suklaakeksin katveessa, njam siis. Ja sitten melkein kohtakin nukkumaan. Eli asiallista asiaa ei koko päivänä. Nettailua ja lukemista ei varmaankaan lasketa?

Samoin taitaa jatkua tämäkin päivä. Tosin pitäisi framille ainakin yksi juttu valmiiksi, se on jo tekovaiheessa tuolla jömmassa. Kirjapäivityskin olisi teikäläisille ehkä huomisen herkuiksi tulossa *lupailee kaikenlaista perätöntä* ! Nainen, Joka Ei Pidä Kissoista tulee käymään tänään illemmalla. Hän on siitä mukava vieras, että tuo mukanaan syömisensä ja juomisensa, koska on varsin kranttu niistä :D Mikäpä sen mukavampaa; tosin olen varannut hänellekin yhtä ja toista, josta tiedän hänen pitävän. Noin niinkuin viikonlopuksi mukaan.

Ja tässäpä hyvä tilaisuus kiittää The Lukijoita muutamasta mukavasta lähetyksestä. Erityisesti eilen saapunut Yule-kortti tuolta Keskeisimmästä Suomesta sai nauruhermoni tosi koville. Saatan skannata sen tähän huomenna. Tänään ei jaksa. (Olen oikeasti kipuillut yön tuon koipeni ja muiden särkyjen kanssa tavallista pahemmin). Mutta on se kiva, että olette muistaneet meikäläistäkin – ziitosta siis ihan kaikille. Myös N:lle matkalla D:n kanssa jossakin pohjoisessa, S:lle juurikin sinne Keskeisimpään Suomeen, Toverittarelle tuohon erittäin lähelle sekä mr S:lle "sinne jonnekin" :D Mukava, että olette olleet meikäläisen seurana! Ja toki kaikille muillekin kommanneille ja hiljaakin olleille – ihme, että olette jaksaneet näitä märinöitäni jatkuvasti...

Mitä muuhun tulee, tänään vuorossa seuraavaksi aamun uusiokahvit (nukuin myös uusiounet nappien voimalla, ainakin 2 h) sekä sen jälkeen pakkoruisku *käks*. Ulkona vallitsee aika fiinin oloinen keli, mutta varokaa: siellä on pluikasta. Joku hangannut rutosti kyntteliä plaattialle. Varovasti siis, jos olette jonnekin lähdössä.

Belga tulee syömään sunnuntaina, siihen asti apehdintani onkin vähintään mielenkiintoista. Ainut, joka vähänkin viittaa j:uun on lanttulaatikko, koska se oli alennushalvennuksessa. Muuten on kaikennäköisiä fisuja ja saladoa, myös katkarapu- ja sienisaladoa, juustoja ja mähnäpullaa, keksejä, jäätelöä, marjoja sekä niille kastikkeita. Tätä kaikkea on siis tarjolla vain Belgalle, itse apehdin aika yksinkertaisesti eli vihannespuolista muonaa ennen sitä. Ehkä tänään olisi tarjolla lanttulaatikkoa ja ... tuota ... timjamipottuja, rakuunaporganoita sekä ehkä grecusaladoa. En ole vielä päättänyt. Ensin siis kaffetta – se naisen tiellä pitää ja Welhottaren pois pahanteosta *wirn*.

MUILLE VAAN: ÄLKÄÄ REHKIKÖ, SE TEITIN JUHLANNE TULEE ILMAN RESSIÄKIN!

PS: Ulkona leijailee jo kärtsätty sianpärsheen löyhkä - yäks ja anteeks, mutta oikeasti se löyhkää....

 

LUKIJOILLENI TOIVOTAN TÄNÄÄN HYVÄÄ YULEA,

 

iloa ja valoa!

Tänään on siis talvipäivänseisaus ja yö pisimmillään, pimeys on hallinnut. Tästä eteenpäin kuljetaan kohti valoa ;) Ihan 5 minuuttia viikossa piteneepi päivä. Sytytelkääs siis valoja, kyntteleitä sun muuta ja juhlikaa tätä päivää... Niin minäkin teen, käyn vain ensin hoitelemassa pari pakollisa asiaa.

POLGARA – WELHOTAR, PIMEYDESTÄ VALOON!

 

VAIN YKSI PÄIVÄ

 

eli tänään töitä, huomenna on Yule – talvipäivänseisaus. Ei täällä kyllä mikään muu seisokaan *hyi, mitä te ajattelitte*. Tarkoitin tietysti töitä -> työt makaavat, palkka juoksee, ilma liikkuu, väki istuu ja kaverit juovat. Näin liikunnallisesti siis (wau, kerrankin poikkeava aloitus, eikö?).

Tänään myös annoin kertoa itselleni, että olisi suotavaa käydä Itelliaanossa noutamassa yksi tahi kaksi juttua... muistaakseni yksi. Samalla käyn toisessa kaupassa hakemassa kaffetta sun muuta pientä. Huomenna aamulla ajattelin käydä varsinaisissa ruokakaupoissa ja kirjastossa. Hyvin, hyvin aikaisin aamulla eli heti klo 9:n jälkeen, kun kirjasto ja kaupat ovat vain auki! Minen jaksa sitä härdelliä, joka joka paikassa näyttäisi ja kuuluisi olevan. Minä haluan vain tavalliset viikkomuonani sekä ensi viikon eväkset, en juuri sen kummempaa! Ja minun on ne saatava ilman minkäänlaista tappelusta tahi ressiä – muuten minusta tulee hyvinkin epämiellyttävä naishenkilö. Semmoinen, josta sitten saapi lukea numerolehtein otsikosta ja Ilma-Puudelista.

Varastolla on aivan hillitön työmeno, kun kaikki vähänkin lomaa tms. omaavat, perhettään suuresti rakastavat ja kunnioittavat, kaikki kunnon kansalaiset siis, lähtevät viettämään Pyhää Kulutusjuhlaa. Eli ei täällä ensi viikolla ole kuin perusmiehitys, se välttämätön eli minä ja pari muuta. Hyvä näin, kyllä tässä on väännettykin kaksi päivää ihan ilman kustaukojakin. Oikeasti! Maanantaina alkoi niskajumitus ja selkäkipu, eilen koipien kunnollinen kolotus ja yleisvetutus kipuineen ja tänään on vuorossa keskiviikon lopullinen repsahtaminen reponaiseksi. Lisäksi unet ovat edelleen lahjakkaasti kateissa. Jos joku näkee, saa palauttaa suoraan Welhottarelaan, ziitosta. Krääh – onneksi on vapaata pari päivää ja sitten se ylimääräinen maanantai, töitä pari päivää, vapaata ja kas, kohta onkin 1.5 vkoa lomaa. Minä vain odotan!

Eilen pääsin lopulta puhelimella Verokorttien Suurhaltian puheille (nettiverokorttipalvelu ei toimi!). Pyysin siis uudet verokortit, erikseen töihin, erikseen kuntoutustuelle. Saas nähdä, mitä tapahtuu – pahaa pelkään, että ei käy niin hyvin kuin joillekin. Mutta vaikka miten laskisin, kyllä sillä pitäisi (tuo -isi -pääte on aika pelottava!) pärjätä, kun nuukasti ju... siis käyttäytyy. Niidenkin asioiden pitäisi alkaa olla reilassa, työaika pitää vielä tsekata eli ohjelmeerata kulunvalvontaan, mutta se tehdään vasta ensi kuun puolella. Kerroinko jo, että laskennallisista syistä viikkotyöaika on 20.01 h :) Aika hupaisaa... jospa joku päivä voisi ihan tehdä sisään vaikka 5 minuuttia ja yllättää itsensä *muahahaah*.

Ei, ei minulla ole edelleenkään mitään veikeää tarinoitavaa tai kummallista kerrottavaa. Hyvin olen tosiaan luistanut kaikista sosiaalisista velvoitteista töissä, JEE minulle! Eikä muutenkaan ole tapahtunut mitään, siis kerrassaan mitään. Kissa makaa illat patterin päällä ja kuorsaa, siirtyy sitten baseen ja kuorsaa, herättää minut klo 2 – 3 (kun kuulee minun muutenkin olevan hereillä), vaatii kissinmaitoa ja pehmomuonaa sekä siivousta. Sen jälkeen makaa soffalla aamutirsoilla ja kuorsaa. Varsin mukavaksi on kissi elonsa järjestänyt – ja jos ei homma toimi, kunnon yökonsertti pystyyn tai mieluummin yösalaoksut, jotka aina tehoavat =P

Näin siis meillä, nytkin huutaa jolistaan jotakin... menen keittämään siis kaffetta ja antamaan elikolle sitä, mitä elikko nyt ikinä osaakin vaatia.

POLKA – ODOTTAEN VAPAITA, EI KYLLÄ MITENKÄÄN INNOLLA!

 

TIISTAI – VIELÄ YKSI PÄIVÄ, JOKA

 

ei sekään muuta sitä karmeaa totuutta, että edessä on eräs sietämättömimmistä ns. juhlista. Onneksi ei tarvitse osallistua mihinkään. Hyvin olen päässyt kaikesta luistamaan. Mitä nyt Belgan kanssa riivittiin vähän raakaa piparitaikinaa lauvantaina välipalajälkkäriksi. Muuten olen erinomaisen hyvin pysynyt kuosissa! Ns. "Oikeita J-kortteja" ei ole lähtenyt, tosin kortteja ja kaikkea kivaa muutamallekin kaverille, mutta se on asia erikseen. Lähetän minä muutenkin etanapostia toisinaan, ei sen kummempaa.

Ja parillekin Toverittarelle on varattu vapaa pääsy Welhottaren Kirjawarastolle, vassokuu vaan. Siis kun poikkeatte, niin on lupa – toki ensin minulta kysyen *en minä nyt kaikkea anna pois*. En minä mikään jalo ihminen ole, minä olen vaan niin hemmetin käytännöllinen. Parempi hyvällä lukijalla kuin jumalattoman hyllyssä kerran luettuna ja pölyjä keräämässä...

Belga on tulossa syömään jossain vaiheessa viikonloppua. Sellaisena päivänä, kun bussit kulkevat jotenkin ihmismäisesti! Minä lupasin laittaa seisovaa fisua eli kylmän kalapöydän sekä saladoja, timjami-lohkopottuja sekä uunijuureksoja. Hyvää pitäisi tulla, ja tuleekin. On aina kelvannut, huonommillanikin olen parempi kuin monet parhaimmillaan *ehheeeeeeh*. Eikäs kun syy on siinä, että opiskelijalla ei ole varaa väheksyä ilmaista ruokaa, jota tungetaan kupu täyteen (ja yleensä hänen makuaan ajatellen) sekä plätkäytetään vielä vähän evästä mukaan. Kyllä minä ne motiivit varsin hyvin ymmärrän. Belga on vain sellaista salamaksettua seuraa.

Muuten töissä on edelleen kiirusta. Juuri kun luulin saaneeni pöydän lähes tyhjäksi (enkä nyt siis puhu hyllyistä, mapittamisesta yms. mitään), tultiin ja lojautettiin saakelinmoinen nivaska paperia turvan eteen. Jep, minä aloin heti tehdä lähtöä Serkkuin kautta kotoon... Ei sitä kukaan kestä. Varsinkin kun porukalla oli niiiiiiiiiiiiiiiiin hupaisaa pienessä sihneessä lounaan jälkeen. Voi kun olisi jotenkin voinut käpäyttää moiset epäkurantista käytöksestä virka-aikana – minä niin mielelläni olisin kyllä vasikoinut ihan jokaisen! Juu, paskamainen ihminen olen, sehän on selvä. Ali-ihminen suorastaan, tai oikeastaan anti-ihminen, koska olen anti-sosiaalinenkin.

Lisäksi olen vielä eloperäisellä jätteellä käyvä anti-ihminen; eilen vedin sunnuntaisen jämäsalaatin sekä jätskikipon pohjat ja kaivelin päälle tsinuskikastikkeen rippeet eli käänsin purkin kokonaan (leikkasin siis auki ja kaavin rääppeet). Örps, riitti kiitti ja taas mennään. Siksipä meillä ei koskaan mene ruokaa haaskioon eikä roskiin. Koska Minä olen olemassa. Kissakaan sitä söisi, mitä minä tipauttelen menemään kurkusta alas. Ei siis ihme, että – no jätetään kertomatta likaisimmat yksityiskohdat kaikesta.

Nukkuminen on edelleen yhtä kushelvettiä, herään ennen puolta yötä ja sen jälkeen horrostan vähän. Sillä pitäisi pärjätä, ei onnistu. En näe edes kunnolla, unohtelen asioita ja muuta kivaa. Lisäksi niskoja särkee edelleen täpöllä, terävällä veitsellä kaivellaan lapoja ja sen jälkeen puikotellaan eri kokoisilla sukkapuikoilla. Oikeaa jalkaa puolestaan piikitellään pienemmillä neuloilla, argh. Ole tässä sitten muka iloinen ja tyytyväinen – ja paskat, sanon minä! En ole. Enkä tule, jollei näistä kivuista pääse jotenkin eroon ja saa edes joskus kunnon unta. Kerran viikossa on liian vähän!

No, se taas väninästä ja marinasta. Kaffetta kehiin – Varasto, here I come *maastoutukaa*.

POLKA – TUO ÄITI AURINKOINEN!

 

TÄSSÄ PÄIVÄSSÄ EI – EIKÄ MYÖSKÄÄN TÄSSÄ VIIKOSSA

ole mitään hyvää! Minä voin sen luvata heti tänä aamuna. Olen edelleen kipeä, kettuuntunut ja väsynyt. En jaksaisi mitään, mutta on pakko. Kieltäydyin joululounaasta tänään, teen senkin ajan duunia. Ettei kukaan vaan luulisi minua sosiaaliseksi eläimeksi tai sitten mahdollisesti jopa jotenkin kiitolliseksi jostakin. Fyi fan!

Olen ärsyyntynyt kaikkeen ja lähes kaikkiin. Mieluummin vetäytyisin jonkinlaisille pakkounille peiton alle, varustettuna runsaalla keolla kipu- ja rauhoitusnapitusta. Ehkä vähän lämmittävää alkomahooliakin olisi tarpeen. Siellä minä köllisin, kaikessa rauhassa – kaukana kavala maailma...

Yule on 22.12., hah! Miksi minä sitäkään viettäisin. Minä en vietä mitään. Mikä viettää minua :/ Ymmärtäkää miten haluatte, mitä se minulle kuuluu... Ei sitten niin pätkääkään. Ei edes se pätkä. Ei paljoa kiinnosta.

Menen, kun on pakko. Otan kipulääkettä, koska sattuu niin saatanasti. On sattunut jo monta päivää eikä tämä hellitä. Kai sillä yritetään muistuttaa jostakin, että "pitäisi" taas jotakin. Voihan vee, minä sanon. Vee! Omisarvis ottaa vastaan, kiitosta vaan tästäkin, ensi vuoden puolella eli 2.1.12. Hmph.

Ja vielä on pakko jonakin päivänä tsempata itsensä tuonne ostoshelvettiin hakemaan ruokaa. Voi vee sillekin. Minen jaksa! Mutta pakko se on, jos aikoo itse syödä eikä aio tappaa kissaa nälkään tai kushiekan puutteeseen. Ehkä se olisikin veikeä ja omaperäinen ratkaisu kaikkiin ongelmiin...

PITÄKÄÄ TAI ÄLKÄÄ – MINÄ OLEN JUURI TÄLLAINEN!

 

 

MIKÄ MINUA VOI VÄSYTTÄÄ?

 

Vai olisiko se, että jonkun viikon huonompi unetus karkaa nyt pöntöstä ihan pitelemättä. Goisin eilen aamulla reilut uusiounet kipunapituksen ja aamukaffen päälle. Hätinään jaksoin herätä ja laittaa Belgalle helppoa tofu-sieni-wokkia ja jälkkärit.

Sitten jonkun tunnin lueskelimme, minä yritin piristäytyä enkä siis onnistunut. Belgakin lähti ja minä menin palelemaan sänkyyn, vähän peittoa silmien päälle ja taas rätväkät päikkärit. Sen jälkeen olinkin niin pöllämystynyt ja kyllästynyt itseeni, ettei enää yhtään mikään huvittanut. Ei sitten niin mikään :(

Josta suvereenisti jonkinlaisille yöunille. Ja taas on vuorossa se käärmeisin päivä viikolla. Pakkosiivous, pakkoruisku ja kaikkea muutakin pakollista sekä huomenna Varastolle. Minua suuresti ketuttaa tämä kaikki. Toivottavasti jaksaa edes sataa – en kestäisi, jos tulisi lunta tai olisi kaunis keli. Mrhmhhmh!

Yhdytään vaan biisiin: Lasinen elämä

Ja kaikkien pakkotoimien välissä lupa lukea ja mupeltaa piparitaikinaa...

POLKA, VÄNINÄÄ JA MARINAA JO VUOSIA – YHTÄÄN TINKIMÄTTÄ!