ZIITOS - SE ON SITTEN PERJANTAI!

Takana äärimmäisen masentava ja rankka viikko - melkein pahin tänä vuonna. Illat ovat olleet kamalia, melkein mennyt väninän puolelle. En ole jaksanut edes tehdä mitään. Täysin repopoikki Welhotar ei ole mukavaa seuraa, ei edes lokilaatikkokommenteissa.

Tänään on siis kuitenkin lupa levätä. Huomenna on normiroudausretki, joka hoitunee jo ammattitaidolla. Ziis, Helmetti ylittää itsensä. Tulossa on ISO kasa HYVIÄ UUSIA kirjoja ;D Minä odotan, odotan, odotan, että saan ne kaikki mukaani! Lisäksi Liiterissä oli pari huomattavaa tarjousta, en kerro mitä, koska te menette kuitenkin ja ostatte ne loppuun, murrr. Belgarion, tuo tuleva alin elektroniikkaa haldaava upseeri, on tulossa lomalle ja saa lopultakin virittää parvekevalot nätisti. Pidän sitä hänelle selkeästi näyttö- ja koulutustilanteena! Lisäksi parveke pitää tyhjätä pakastetuista kukista. Nyt pitää keksiä vain jotakin asianmukaista syötävää hänelle, siinähän sitä voi illan sitten viettääkin. Ja tehdä kauppalistaa. Taas puuttuu yhtä ja toista pakollista emmettä. Eväkset ovat kuihtuneet loppuviikosta, söin viimeisen tomaatin äsken. Viimoinen omenapäärynä odottaa tuossa rintterin vieressä. Jääkaapissa on vielä donaria illaksi, siis minulla ja Vincentillä on juhlava iltapala tiedossa! Taitaa olla aivan pieni juustokannikkakin...hmm... aina vaan parempaa.

Eilen taas soittelin erääseen työpaikkaan, jossa aivan välttämättä vaadittiin minua lähettämään hakemukseni. Kutsuja ei ole kuulunut vieläkään, tosin suurin osa paikkoja umpeutuu vasta tänään. Työsopparia ei ole näkynyt. Esinainen on oudon välttelevä ja liian kilti sekä ystävällinen. Palkkakuitti tuli kuitenkin eilen... Tililläni on tänään ja itse asiassa viikonlopun yli rahaa, oikeasti. Maanantaina tilanne onkin toinen, koska mm. vuokra menee maksuun vasta silloin ,D

Töitä on - aivan liikaa. Ei pysty pitämään tilannetta ajan tasalla, vaikka eilenkin väänsin hommia täpöllä yli 9 h. Turhaa itsensä kiusaamista, totta. Minua vaan alkoi taas niin jurppia nämä torikokoukset käytävällä, huuto ja kikattelu, tietovisat ja jumalattoman ärsyttävät taukojumpat! Kiroilin ja potkin seiniä täällä kopperossa. Olin erittäin ärsyyntynyt ja krantusti puhuteltava! Evästämiseen käytin kokonaiset 20 min. Sellaisena aikana, että sain istua siellä yksin, rauhassa.

Kuolema ja kateus - työkaverini T. on hankkimassa kissaa. Ja ette arvaa, tietysti ragdollia. Mmmmm, hän on jo jättänyt pentuvarauksen, pentu on kuulemma värivikainen, joten ei kelpaa näyttelykissaksi. Hintakin on siis kohtuullinen. Voi että, minä ilmoitin vaikka väkisin tulevani sitten katsomaan... ihanuus.... Onnittelut T:lle ja koko porukalle ;D Welhotar on erittäin iloinen puolestanne!!!

-----------------------------------

Purrrrrrrrrrmenta vaa, kaikki Lokistania ihanat leidit ja upeet kollit (ja ok, tein mamit ja iskät sitt kaa...vaiks ei niitte nyt nii hivveesti oo välii)! Mamiska on ollu vähä väsy, eikä ihan vähä. Aika paljo siis niinku. Paljo oo jaksunu munkaa kans olla. Mä oon sitt vaa punkenu sen viakkuu ku se on lepuuttanu, jos se ei oo lukittanu. Ja sitt jos se on alkanu vänisee, mä oon alkanu juttelee. Ett sillee on menny tää viikko. Eilen se sitt kaivo jostai jömiksest viälä safkaa, kalkonijauhist, hei. Ja tunki sen jäisenä kattilaa. Arvatkaas, pidinks mä snadin puhuttelun sill. Hiffasha se sitte, ku se köntsä oli vähä aikaa ollu siälä, se alko repii siit mulle biittei syätäväks. Eli saimpas mä mun osuude. Jesh. Ja oli muuten kuulkaa njamskista, siis hei, tosi heekkuu! Mami tunki omaasa viälä purveleit ja siblareit ja sitt sitä kilii, pisti yhen punase ja yhe vihree. Mä voinu sitt enää mennä sen sössön lähellekkää, ku alko aivastuttaa. Ihan kammo jutska, kui joku voi syädä semmost! Mut mamiin kyll uppos. Siis se teki sen eväkseks, mutt sill jäi vähä riisjii, nii ni se tunki sen siihen loppusoossii ja änkes kitaasa, slurps, pläts, löts... sinne meni. Ja sitt se väittää, ett mä muka oon ahnimus. Itte on!

Tää hei on oikeesti eri foto ku viimeks, sen huamaa pään ja häntylin asennost! Mami otti pari fotoo kans eile, mutt ei muistanu konettaa niit. Ett täss mä taas vedän vähä relaa - huamatkaa häntylin muoto ja asettelu! Kliffaa viikendii kaikille - huamisee..... zzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzz....

----------------------------------------

Minä odotan, että joku keittäisi kaffet. Sitä ennen lähetän sen työhakemuksen ;D

Päivän slogan: Jos ei ahnehdi, kaikkea on tarpeeksi - jos vaatii, kohta mikään ei enää riitä!

Päivän biisi: Nainen mustissa

Luettua: Douglas Robinson - Pentinpeijaiset, uskomaton taidonnäyte... ainakin osittain fiktiivinen romaani Saarikosken elämästä ja teoksista, naisia ja ryyppäämistä toki unohtamatta. Welhotar  piti kovasti ja hankkii tämän itsellensä sekä suosittaa kaikille muillekin. Minä nautin, sekä kielen kulusta että tarinasta sinänsä. And last but not least, vuoden kaunein kirjan kansi! Ehdottomasti esteettinen nautinto ,D Linkissä sitä ei näy kunnolla ja tarkasti, kuva unohtui kotikoneelle. Se on itse mieluusti nähtävä omalla pöydällä. Noutakaa omanne, lukekaa edes!

                             

                        PETOMAISTA PERJANTAITA!

EI MITÄÄN VIKAA-VIKAA-VIKAA-VIKAA...

Kuten eilen arvelin, fysioterppa oli juuri Sellainen. Hyväkuntoinen, hoikka, nuori ja reipas, jäks. Siis kertakaikkiaan kammo. Ja satutteli minua tahallaan. Oli nähkääs sitä mieltä, että juu, eihän sitä mitään muuta vikaa kuin että olen LÖLLÖ, perkele, kai minä sen tiedän. Mutta eihän se satu - eihän?! Juu ja eihän fibroon auta kuin liikunta. Mutta milläs liikut? Sitten typeriä simppeliharjoitteita, joita periaatteessa osaa olen tehnytkin. Tajusin taas - jälkikäteen - että tämä leidi ei oikeasti tiennyt, mitä teen Herjaamolla. Eli minun on otettava lanka kauniseen käteeni (turpoaviin nakkisormiini siis) ja kilautettava kaverille, tarjoan muutaman ikävän konsonantin. Minä näet luulin, että hän tietää, mutta ei tod. pidä luulla. Hyyssissä kun asiat ovat aivan eri tavalla. Tämä kävi näet ilmi sitten toimintaterpan luona, joka olikin kiva ihminen. Ehkä se johtui siitä, että hän on maahanmuuttaja - Skoonesta ;D Sovittiin, että jos hän haluaa selittää tai kysyä jotain eksaktia, voi puhua ruotsia, koska kyllä minä ymmärrän ja voin myös vastata. Eli se meni ihan rattoisasti. Ja hän olikin sitten Herjaamohommista vähän ihmeissään ja kyseli tarkennuksia. Ehhh - lisäksi tämä pääsi palikkatestiin, ei kuitenkaan sellaiseen, jossa olisi saanut laittaa pyöreitä palikoita nelikulmaisiin reikiin. Lähinnä sellaisia testejä, joissa testataan hienomotoriikkaa, käsien toimintaa yhdessä ja erikseen jne. Oikein veikeää ja hupaisaa. Huomasin, että vasen, vähemmän kipeä käteni, on automaattisesti ottanut hoitaakseen joitakin tehtäviä ja oudosti vahvistunut. No juu, olen sen joissain hommissa huomannut jo ennenkin. Hermojen tiet ovat tutkimattomat, ainakin melkein. No, lopputulema oli fyssan osalta, että hän kuitenkin mainitsee sekä olkapään että koivet erikseen. Toimintaterppa maininnee myös tuon oikean ja vasemman käden eron. Hän oli myös lievästi huolissaan - kas, ensimmäinen ihminen tuolta lääkintäpuolelta! Lupasi puhua neuropsykon kanssa, jolle minulla on aika ensi vkolla. No, näkkyypähän...

Taksoselkkaushan siitä sitten taas tuli. Eli nouto Hyyssistä oli ok, minun piti sitten päästä Hakikseen. Haettiin paria ihmistä kyytiin eri puolilta Kalliota ja Vallilaa. Toinen ei tullut lainkaan eikä puhelin vastannut, odotettiin 15 min. Toinen tuli. Ja tässä vaiheessa oli pakko soittaa ja vaihtaa noutoaikaa myöhemmäksi, koska tähän seilailuun oli mennyt jo turhaa aikaa sen verran, että en olisi ehtinyt mihinkään. Eikä taksokuski suvainnut heti tullessa kertoa, että käydään hakemassa pari muutakin kyytiä. Olisin heti voinut alkaa ratkoa ongelmaa. Pletto! Onneksi kotoa hakiessa ja tullessa oli kivat, mukavat hölöttäjäkuskit, toinen tuttu jo ennestään.

Niin, Hakis, ei voi olla rapoamatta, että käykää ihmeessä hallissa näin ennen joulua. Mmmmmm. Heekkuja. Minä ostin pikkuisen sitä ja vähän tuota ja tätä. Vähän kun on rahaa, mutta yksin voi vain maistaakin vähän ;D Ja Hakiksen hallissa käy niin paljon yksinäisiä eläkeläisiä, jotka ostavat vain sen pienen määrän kerrallaan, että minä en nyt mitenkään tuntenut itseäni hirveän poikkeavaksi. Oli kaikkea kivaa ja erikoista. Enkä nyt tarkoita mitään läskilihaa tms. Yllättäen oli mm. falafelia kappalehintaan, oikein mukavaa. Ja miniryynäreitä. Ja sieni-sipulisilppua (kaikilla EI ole sieniä jömmassa). Ja silakkapiffejä, pieniä. *yllyttää* Turskafilettäkin oli, olivat vähän isoja meikäläiselle. Täytyy ensi vkolla ostaa ja laatia uunipaistos siitä! Ja mausteita, kuivattuja hetelmiä ja luomupuodissa hauskoja hapankorppuja (niitäkin taidan ostaa ensi vkolla). Tuli tosiaan hinku ostaa lähes kaikkea vähäsen, mutta tyydyin vain noihin aivan ensiksi mainittuihin maistiaisiin.

Enpä ole uskaltanut vilkaista vielä työ-nimisiin kansioihin. Pelottaa. Tai tiedän mitä siellä on - tai siis ei ole. *urputusta* Työsopparia ei ole vieläkään näkynyt. Kutsuja haastatteluihin ei ole tullut. Welhotar on edelleen kranttu puhuteltava.

Sen verran parempia uutisia, että aito tekokarvatakki saapui ja on ihan pätevä! Nyt on ainakin lämmintä talven ajaksi. Epätoivoisesti yritin keksiä jotain muuta mukavaa. Ei löydy, valitan!

-------------------------------------

Purrrrrrrrrrve, kaiffat! Hei, vähäks mamiska on ollu mulle tyly. Ei siis niinku oikeestaa vihane, mutt... Mä nähkääs tein sen taas. Mami ei ollu vähää aikaa laittanu klaffisoffaa sitä suihkutetta. No, mä vähä leikin siälä ja sitt ihan vähä merkkasi, siis tooooooooosi vähä. Nii ni eiks tää repäse taas sen peiton pois ja ala puhella rumii. Semmosii, mitkä ei sovi piänen kissin korvill sitt olleskaa. Mä painuin heti basee. Nih. Tyly akka! Laitto heti murinakonee pyärii ja sinne kaikkii petivaatteit - taas - ja sen klaffisoffan peitoksen. Ja sitt, ei antanu mulle heekkuu. No, juu, no sain mä ihan vähä sitä yhtä fisujutskaa maistaa. Mutt siis niinku pari murusta vaa. Itte mätti eväkses ainaski enemmä. Ja oli vähä niinku vakava mulle. Pääsin mä sen viakkuu, mutt en ees tyynyll. Apee olo. Taas se sitt suihkutteli sitä jutskaa ympäriisä. Mitäs jätti sitte välii, oma vika. Mist tämmöne kissi vois iha kaikkee muistaa. Ja kyll toisenki pitäis saada heekkui. Ison pussuka jotai se anto Kummisedälki, ja siält tuli hyvei haisui. Epistä, niiiiiiiiiiiiiiiiin epistä taas ku olla ja voi. Ja sitt mutt melkee unohdettii partsill. Joo, päästi orja ulos. Mutt sitt ovi oli melkee kiini ku mun piti tulla sisää. No oisinha mä päässy, ku oisin tönässy. Mutt aloin sitt vaa jolista, ku se kaikuu nii hyvi! Eikä orja kuullu!!! Sitt oli pakko tulla iha ite, ett ilman kenenkää avaamatt ovee! Tosi huano palvelu, hei, niinku.

Siis tällee näin huano palvelu, ett ei taaskaa muistanu, ett mun fofot on himakoneelll! Tää on taas vriijutskast, mutt voisin olla mäki. Huamiseks mä varmistan, ett on MUN foto, nih! Mä meen tonne meditoimaa ja funtsii, mitä mä oikeen keksin siksi, ku orja tulee himaa. Huamisee...

----------------------------------------

Epäilemättä siellä on jotakin minua odottamassa. Minä nyt vain odotan kaffetta ja omenapäärynän raikasta ensipuraisua ,D

Päivän slogan: Jos palaat kotiin vähemmän energisenä kuin töihin lähtiessäsi, syyllistyt erittäin vakavaan rikkomukseen: varastat kotoa!

Päivän biisi: Omistan tämän Kummisedälle hänen viimeisten työpäiviensä muistolle ;D Ampukaa komissaarit, nuo hullut koirat!

Luettua: Matti Rönkä - Isä, poika ja paha henki, kotimainen hiukka erilainen dekkari. Welhotar piti. Toki löytyi ruumiita ja huumeita, laitonta työvoimaa jne. Mutta tämä ei kuitenkaan ollut päällimmäisenä. Mukana oli myös filosofinen (siis omalla tavallaan) poliisi, hänen fasistinen työparinsa, venäjänkarjalainen maahanmuuttaja jne. Eli useampia kerroksia, joita tarkastella. Varsin viihdyttävää luettavaa - voi toki lukea perinteisenä dekkarinakin. Minua jäi varsin mietittymään kyllä muutama asia.... eli suosittelen kaikille! Jarkko Tontti - Luokkakokous, vanhojen koulukavereiden nykyisiä suhteita ja ajatuksia sekä työtä ja siihen sitoutumista ja etenemistä kuvaava opus, jonka sivuilla nelikymppinen on jo raato! Welhotar piti, intensiivistä, tiivistä kuvausta. Tosin - ja nyt joku pahastuu - tämä mies ei tiedä naisista paljoakaan! Eli naiskuvauksesta jäi puuttumaan jotakin tai kirjailija itse näkee naisessa vain kaksi puolta. Muutenkin vastakohta-asettelut toimivat erinomaisen hyvin. Welhotar suosittaa kaikille, lähinnä  arviointimielessä. Yli nelikymppisenä nääs *virn*... Regina Rask - Hyvä naapuri, Vappu jättää "hyvän" työpaikkansa ja palaa kotiin maaseutupaikkakunnalle hoitamaan vanhempiaan. Mihin jäi elämä, onko sitä vielä? Entä suhteet - entinen murhaa hänet kirjassaan... Friikkuna kuitenkin voi tehdä työtä, asua maalla, ostaa talon jne. Tuota, kyllä minä pidin, osittain. Mieleen jäi vain sellainen "minä nyt olen vähän parempi kuin muut" -mentaliteetti. Vaikka eihän tämä mikään elämänkerta ole, mutta peilaa taatusti kirjoittajan omaakin elämää. Welhotar suosittelee puolihömpän harrastajille, ei paha ollenkanas. Outoa sinänsä, kaikki nämä kotimaiset, umpimähkää valitut opukset olivat kyllä lukemisen arvoisia - yhtään en kuitenkaan ottaisi kotiini asumaan, jollei lahjottaisi! Kyllä kotimainen kirjallisuus siis vielä elää ja voikin näemmä kohtuullisen hyvin =D

                                

                            TYÖPITOISTA TORJANTAITA!

 

 

LISÄKIPUJA ODOTELLESSA - HYYSSISSÄ TAPAHTUU

Rauhallinen aamu – ennen kidutusta. Tiedättehän te, että fysioterapeutit ovat parhaassakin tapauksessa sadisteja, kammottavia kiduttajia... varsinkin, jos olet arvioitavana. Jäks! Pelottaa, koivet vetelevät jo valmiiksi viimeisiään. Innostuin, no jaa, raivon voimalla siis, taas tekemään eilen töitä täpöllä. Ei vähiten siksi, että olin taas liian kilti. Lupasin avittaa työkaveria yhden päivän. Kuinkas sitten kävikään, hän ei koskenutkaan niihin hommiin pariin seuraavaan päivään, joten kuljettelin nekin omien töiden mukana eiliselle. Ihan vain siksi, että olen tänään pois. No, arvatkaas, onko kukaan tehnyt minun hommiani kun huomenna suunnistan Herjaamooon? Tuskin, eikä varmasti ole. Siinä kirit sitten taas muutaman päivän aikana hommat ajan tasalle. Ensi vkolla on neuropsyko, olen taas päivän poissa. Tilanne jatkuu. Seuraavalla vkolla on rästitentti, taas päivä poissa ja Iso haistattelu. Ei kiva eikä etenkään mukava. Minä olen liian kilti, mutta mitäpä ei määräaikainen tekisi saadakseen uuden työsopparin. Vai heittäytyisikö tosiaan pitämään kaikki prleen tietovisatauot ja kirjoittelisi ihan neljällä sormella. Ei, ei sitä tällä luonteella tehdä. Ei taatusti – hitto, minä olen myös liian täydellisyyden tavoittelija sekä aivan liian hyvä ,D  Ikävä kyllä, vain minä tiedän sen. Toisaalta, toki ymmärrän, että esinainen mieluusti näkisi tyttärensä vakinaisena, kuten myös Iso Pomo, sitoakseen esinaisen omiin tarkoituksiinsa. Piiri pieni pyörii. Vain Welhottarella ei ole tässä kivaa. Odotan, että ensi vkolla tulisi ainakin yksi haastattelupyyntö,  puhelimessa eräs paikka vaikutti varsin lupaavalta – no juu, puhelimessahan mikä tahansa voi tuntua hyvältä!

 

Welhotar saa tänään uuden takin, Huutiksesta, tietty! Kummisetä lupasi hakea postista. Jee, tuleekin jo vilpoista. Olisipa se nyt on hyvä ja käypäinen. Sitten ei meikäläistä pidätä mikään – on esiteltävänä jopa talvitakki! Kaikki vaatteeni ovat, btw, joko kirpparilta tai Huutiksesta, samoin suuri osa muista taravoista. Kalusteet (onko liian hieno sana) myös joko käytettynä muilta ostettuja tai myös eri kirppareilta tms. tahoilta hankittuja. Erinomainen ostopaikka on myös Tsadin Intra, jossa on iso kaupustellaan-osasto. Viime vuosina ihkauusina olen hankkinut kaksi paria kalsareita ja jokusen parin nilkkasukkia – ihan totta. Ai niin. Kengät. Kengät on pakko olla kunnolliset, ostan käytetyt jos vain sopivat löytyvät, useimmiten ei. Eli talvikengät oli viime vuonna pakko ostaa uutena, tosin alennusta oli 60  % eli ei paha *virn*. Jopa kissa on käytetty – meillä tuo kierrätys toimii, joka tavalla. Ruokakin kierrätetään eli samoista emmeistä syö kissa, Belgarion ja aika usein myös Kummisetä.

 

Josta tulikin mieleen! Jos jollakulla lukijoista on olemassa kirkkaan punaiset maiharit, kokoa 40 – 41, Welhotar mieluusti ostaisi ne itselleen – maksaisi ihan käypäisen hinnan toki ja postikulut, tietty, jos myyjä ei ole Tsadista. Ei olisi väliä, ovatko kengät nahkaa vai tekosellaista, kunhan väri on oikea. Vuorillakaan ei ole väliä onko sitä vaiko eikö. Kunhan kengät ovat ehjät ja väri on oikea! Laita siis sitten meiliä Welhottarella, osoite löytyy sivupalkista.... Laita edes vinksua, jos olet jossain sellaisia kohtuuhintaisina nähnyt. Tiedän, että parissa ylihintaisessa kaupassa näitä voisi olla, mutta tämä täällä etsii edukasta vaihtoehtoa nyt. Koko voisi käydä jopa 39 tai 42, mallista riippuen, joten ota joka tapauksessa yhteyttä, jos sinulla tällaiset on tiedossa – ziitosta, korvaukseni ja kiitokseni on oleva ruhtinaallinen *omituista virnistelyä*. Vaihtarina voisi saada esim. mustat maiharit rahakorvauksen lisäksi, jos tahtoisi tai jotakin muuta kivaa ja kätevää, vaikka Marimekkoa tms.

 

No, se siitä kauppapuheesta! Olen etsinyt noita maihareita Huutiksesta ja Intrasta, eipä ole löytynyt. Minä nyt vain satun haluamaan sellaiset. Kyllä ne jossain vastaan kävelevät, ihan varmasti, joskus....

 

Tuli mieleen asia, joka on pakko kertoa: Minä pääsin opeamaan Kummisetää atk-härpäkkeissä, tämä on aikakirjoihin merkittävä asia. Eli pääsin neuvomaan, miten kuvat siirretään kamerasta koneelle ja käsitellään. Ehhehheheh, Setä on nyt taas velkaa lisää opeamista. Jaa, ja miksi hän pyysi apua? No, hän ei ole koskaan käsitellyt digikaameraa eikä juurikaan tunne kuvankäsittelyohjelmia jne. Olipas päheä olo =D

 

Jään odottamaan tämänpäiväistä taksoselkkausta ja nyhveröintiä – perästä kuuluu, viimeistään huomenna! Onneksi tässä on vielä aikaa lukea rauhassa.

 

---------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrrmenta kissinkat – kaikki upeet leidit ja komeet kollit Lokistaniassa! Vähäks taas on orja goisinu, siis ainaski neljä tuntii. Mä annoin sen goisii, ett se ei alkais taas vänisee ja hyvää tuli. Se nousiki iha iteksee, ei tarvinnu mun herättää. Ja mä sain ihan täyden palvelun heti ekaks. Vaiks olinki vähä steppaillu mestoi uutee uskoo ja rutannu mattoi ja peittoi ja semmost. Ei mami tollasest ikinä suutu, sen miälest se on mun leikkii. Niinku onki, tiätty. Mä jarrutele ja juakse, sillo pikkumatot saa kyytii. Ja sitt ku mä leikin hiirulon kaa, kynnet takertuu kaikkii muihinki mestoihi, nii meneehä sitä sitt kaikk vähä ruttuu. Muute, ei tullu heekkui eileskää. Orjall oli Iso Nälkä ku se tuli himaa. Se teki snadin broiskusopan – ja söi kaikki ite. Kaks kissinkupillist, hei, tosissaa. Enkä mä saanu mitää! No joo, se broisku tuli pakkasest ja sitt se mausto sen sopan, nii ett mä en ois voinukkaa kyll syädä sitä. Mutt silti, mä vaa tsiigasin ku kuppi lotisi ja Orja tunki soppaa kitaasa nii ett loisku! Oli vähä öklön näköst, hei... Tänää mamiska on menos vissii sinne mestaa, mist saa kans mulle heekkui, tois nyt mulleki jotai. Kummisedälki kerta lupas tuada – kyll se sillo tua mullekki, mä luatan siihe! Ei se voi jättää piänen piäntä kiltii kissii (se oon siis mä) ilma mitää kivoi tuamisii, eihä?!

 

 

Täss mä otan relaa sill aikaa, ku hiirulo on kadoksis ja mami ettii sitä. Huamatkaa asento.... zzzzzzz......alkaa nukuttaa. Mamiska on viälä monta tuntii himas, mä taidan ottaa tirsat. Huamisee!

 

---------------------------------------

 

Minä keittelen kohta toiset kaffet ja jatkan lukemista – mitä tässä muutakaan.

 

Päivän slogan: Ajattelen. Siis kuinka minä nyt yleensä voinkaan olla.

 

Päivän biisi: Suicide Solution

 

Luettua: Edelliseen biisiin viitaten Joel McIver - Sabbath Bloody Sabbath, kirja ja asiallinen sellainen bändin alkuajoista lähtien. Erittäin informatiivinen ja hyvä esitys, Welhotar suosittaa kaikista Sabbathista pitäville sekä yleensä heavyn historiikista kiinnostuneille. Aikanaan yksi tämän suosikkibändeistä, vuonna kivi & keppi. Kolahtaa vieläkin, ei voi väittää vastaan.... Ja jos Welhotar on hullu, on Ozzie vielä vähän kahelimpi *mielipuolinen virn*. Lukekaa ihmeessä!

 

                                 

 

                         KESKIAIKAISTA KESKIVIIKKOA!

 

SAIRASLOMAPÄIVÄN AATTO =b

Juu, ilmoitin jo etukäteen olevani huomenna sairaslomalla. Eikö olekin jännittävää, että sen voi ilmoittaa etukäteen. Että minä siis sairastan huomenna, olen siellä terpassa, lupasivat kirjoittaa lapun. Meneehän siellä melkein koko päivä - eli takson laskien en ehtisi enää takaisin töihin. Ziitosta vaan taas tästäkin! Huominen pelottaa: ensiksikin tämä terppojen ikipirteys, hoikkuus ja lihakset. Väännöt ja väkisin tekemiset - sattuu! Ihanaa... Toiseksi pelottaa taksoväännöt, olen taas tehnyt aikataulua, miten ehtisin käväistä asioilla Hakiksessa ja päästä kotiin kohtuuajassa. Paperilla se taas näyttää toimivan, käytäntö tod.näk. on jotain muuta. Eli palelutaksotusta tai sitten en ehdi tehdä mitään. Argh, miksi elämä tehdään näillä ns. palveluilla niin vaikeaksi. Ei siinä mitään, jos minulla olisi ylimääräisiä rahoja mennä kahvittelemaan tunniksi-pariksi ja veisata viis takson tuloajasta. Mutta minä kärvistelen ulkona saaden lisäsärkyjä tai istuskelen sisällä penkillä näyttäen rantojen naiselta.

En ymmärrä, tai siis ymmärrän oikein hyvin. Nyt olisin valmis pitkähkölle sairaslomalle. Asiat alkavat kaatua sillä mallilla päälle, että eilen en pystynyt enää illalla yhtään mihinkään. Vain makaamaan. Ihan hiljaa. Odottamaan, että voisi ottaa relanapin ja nukkua. Väkisin raahauduin laittamaan eväkset tälle päivälle. Sitten takaisin. Ei jaksa kohta enää. Työsopparia ei näy. Kutsuja haastatteluun ei tule. Neuropsyko, Iso Haistattelu ja rästitentti ovat tulossa. Kaikki tämä kahden vkon sisällä. Ahdistaa! Miten minä selviän-pystyn-jaksan-kykenen hoitamaan kaiken, kun olen vielä riippuvainen tuosta saamarin Iisalamen törppöilystä. Vihduilevat vielä, pletto, noilla omilla aikatauluillaan.

Henki Herjaamossa ei ole ainakaan paranemaan päin. Ei nyt voi sanoa, että tilanne olisi mitenkään kärjistynytkään, mutta kaikki ei ole kuten ennen. Tämä ei siis ole vain oma subjektiivinen mielipiteeni.

Itse asiaan: Minä tahtoisiin kotiin ja takaisin peiton alle!

-----------------------------

Purve, kissit! No nih, eiks toi orja nyt oo jo tosi omituine. Eile vaa makas. Ei tehny mitää. Makas eikä ees nukkunu. Mä yriti viakkuu, sitt se lähti. Tuli sitt takas ja makas lisää. No laitto se tiätty mun kaikki jutskat, siitähä ois tullu hirvee haloo, jos ei sitä ois tehny. Mutt ei mitää uusii heekkui eikä lukemist eikä mitää! En tajuu, mikä sill nyt taas on. Vissii vähä kipee taas. Sitt se painu muka goisii jo aikasi, mutt ei kuiteskaa oikeesti goisinu, kyll mä sen kuulin. Jotai se taas vänisi iteksee. Mä sitt vedin pimees hiiruloleikkei ja mylpyröiden kaa kaikkee ja vähä revitin sitt ihan ohimennen tota soffan päällystääki. Eihä sitä nyt leikkei jätetä, vaiks orja ei osallistuiskaa. Ett semmost. Orjan ois paras kyll nyt ryhdistäytyy ja pikasee. Mä en kauaa tommost kattele, mä valitan kissa-asiamiähell tai meen Kummisedäll evakkoo... Öhh, Kummisetä ei kyll taatust osaa hualehtii must, mutt silti. Voin mä ainaski uhkaa sillä orjaa. Jos se kerta viälä huamenna on menoss sitt kuiteski jonneski, mist mulle voi tuada heekkui, nih!

Jos ette muute huamaa, nii kaikki soffakuvat on sellasii, miss mun silmät on ihan auki, auki ja sitt vähä kiini. Mun miälest tää on niinku semmone sarja, niinku taitetta, meinaa. Mutt huamisee, meikä painuu goisii!

---------------------------------

Voi, minäkin haluaisin sänkyyn - sen sijaan odottelen kaffetta! Toisaalta, joku kiva uusi mömelö(kään) tahi jopa huime ei olisi pahasta *mielipuolinen virn*.

Päivän slogan: Mies joi illalla viisitoista tuoppia olutta ja säikähti aamulla peiliin katsoessaan punaista naamaansa - ei kai hän vain ole allerginen!

Päivän biisi: Paranoid

Luettua: Pirjo Rissanen - Sun ystäväsi armaasi, traagista hömppää maustettuna kvasipsykologialla, onghelmilla, dharmatiikalla ja rhomantiikalla. Vain akuuttiin kirjapulaan. Sen verran sekava keitos nimittäin! Robin Cook - Hoitovirhe, argh, miksi taas iskin käteni paashkaan. Tämä on taas tätä, muka-lääketiedettä. Jännittävintä kirjassa on se, ehtiikö toinen päähenkilö omiin häihinsä. Juu, sisältää myös dharmatiikkaa ja rhomantiikkaa ja hoidollista muka-tasa-arvon pohdintaa, just, usalaisittain! Ziis, myyntimenestys kai, mutta kyllä paashkan tunnistaa vaikka mistä paketista. Eli älä koske kuin kintaat kädessä - vain erittäin akuuttiin kirjapulaan! Tätä lukiessa älkää ihmetelkö, miksi makasin velttona koko eilisillan!

                                  

                            TIHKULUMISTA TIRJANTAITA!

HERJAAMOLTA TAAS, HUOMENTAPÄIVÄÄ!

Täällä sitä taas, ihme kyllä. Työsopparia ei ole siis näkynyt, ei... Tuntuu juuri nyt, että ehkä ei olisi väliksikään. Tiedä kuinka kauan minusta on työntekijäksi tai yleensä olijaksi.

Lisäksi tuntuu, että taksotilaus eli HMPK vihduilee minulle. Vai mitä olette mieltä, että jos tilaan vkon ajaksi menot klo 6:ksi Herjaamolle ja paluut klo 15 takaisin kotiin? Eikö olekin simppeliä ja yksinkertaista, luulisi Helsinki. Mutta Iisalami päättää toisin: eipä yksikään aika osu kohdallensa, ne vaihtelevat 20 - 30 min. kanttiinsa eli yli tai alle. Käytännössä tulee kivasti yli 9.5 h työpäiviä tätä menoa. Kumma juttu! Silti nimittäin käy niin, että he eivät kuitenkaan OIKEASTI tilaa näitä etukäteen, kuten on käynyt ilmi joka vko. Miksi sitten minulle annetaan näin epämääräisiä aikoja, kuten nouto klo 15.18? Tässä on selkeää kyykytysmeininkiä. Prletto soikoon.

Ketuttaa  taas tänä aamuna lähes kaikki. Ei eniten se, että Herjaamon lokerossa on kylmä ja täällä leijuu inha glögin - vanhan sellaisen - haju, jäks! Töitä en ole viitsinyt edes katsastaa, vielä.

Keskiviikkona on ne pari terppaa. Nekin vielä. Olen varmaan loppuviikon täysin raihnas, jos ne saavat päähänsä oikeasti teettää tai tehdä minulla jotakin. Silloin ehdin kuitenkin poiketa tullessa Hakiksesta - tekemässä nekin normiostokset. Ei oikein huvittaisi nyt sekään. Ei huvita oikeastaan yhtään mikään!

Tämä on siis normi valitus-väninä-postaus, unohtakaa koko juttu!

---------------------------------

Purrrrmenta vaa kaikki kissit (no oikei, tein emot ja iskät kaa!). Mä tajuu miks toi orja taas valittaa. No, kyll mä herätin sen viimestää kolmelt, mutt sitä enne mä pidin omaa kivaa ainaski tunnin. Leikin mun hiiruloil ja järjesteli vähän mattoi ja semmost piänt yäpuuhaa. Ei kai se nyt nii paha oo? Se vissii nukku vähä kehnost, ainaksi se pyäri ja vinku. Ei sen viakus nyt ollu oikee hyvä sitt goisiikaa. Nii ett sikski piti lähtee liikkeell. Eile se duunas semmost uunifisuu, mutt siin oli kaikkee härpäkett - en syäny, ei sitä kyll annettu ku snadi biitti. Sain sitt muit ruakii. Toi tiätty veteli sitä nassuusa ja teki eväksii. Jotai lohkopottui, ei nekää sovi kissill. Ja purveleit tiätty sekaa. Huh, koko huusholli taas haisi. Ja sitt mä en saanu muka mennä haukkaa vähä Jukkaa, vaiks ne oli jo semmosii lehtii ku muuteski revitää irti. Vähäks toiki on epistä. Eikä mulle taaskaa luettu, vaiks mä nyt aamull odoti. Jos sitt huamenn se muistais taas! Pakko huamauttaa jo illall.

Kattokaas, kerranki mä oon silmät auki, näätte mun öögat ja perusilmee. Ja ton, ett mun söpö suu on aina vähä tollee niinku melkee auki tai jotai... oon mä hiano *ihailee itseään*. Mami otti eilenki jonku kuva, ei vissii onnistunu. Mä leikin mun hiiruloill nii täpöll, ett ei ehtiny kuvaa. Mutt nyt aamu-unkoill ja sitt oottaa taas mamiskaa! Huamisee...

------------------------------------

Voi kun pääsisikin kohta kotiin... ja sänkyyn takaisin!

Päivän slogan: Mikään ei voita omaa sänkyä - paitsi oma leveämpi sänky!

Päivän biisi: Maailman laidalla

Luettua: Tuija Välipakka - Maailman vahvin tyttö, ankea ja surullinenkin kertomus puolisisaruksista, jotka yrittävät elää elämäänsä ilman aikuisia, varoen sossua ja muita ns. hyväntekijöitä. Kovaa elämää, mutta siskoksilla on toisensa. Kaikilla ei todellakaan mene hyvin tässä maassa. Suosittelen, ei sen enempää! Anna Politkovskaja - Venäläinen päiväkirja.... en yhtään ihmettele, jos kaikkien näiden totuuksien jälkeen joku tosiaan alkaakin vainota toimittajaa ja murhaa tämän. Kirja on kirjoitettu juuri ennen em. tapahtumaa. Lähes päivittäisiä merkintöjä parin vuoden ajalta erilaisista rikoksista, katoamisista, väkivallasta, murhista, tapoista, vainosta jne. Suosittelen venäläisenä ajankuvana siitä, mitä kulissien takana tapahtuu ja josta me ehkä emme tiedä (tai välitä) mitään! Herkkähermoiset älkööt vaivautuko, älkööt myöskään Putiniin uskovat...

                         

                 MASENTAVAA MAANANTAITA!

SUNNUNTAI - ÄH, TAAS... JOKA VIIKKO...

Taas varhainen herätys. No joo, pitikö sitä ottaa iltapäikkärit välttämättä? Piti, kun väsytti, särkijuilijomotti! Ei kaikkea voi laittaa jonkun fibron piikkiin, jos kauppa-kirjastoreissun, ruuanlaiton, kotihommien ja yksien verhojen silityksen jälkeen ei yksinkertaisesti enää pysty kävelemään. Ei pysty, kun sattuu ja jalat menevät alta. Belgarion todistaa. Melkein pelästyi, meinasin vetää ketoon iltapäivällä pariin otteeseen. Ei kiva eikä varsinkaan mukava! Vietin siis loppuillan lepuuttaen.

 

Kiitos kirjaston, lukemista on todellakin taas riittävästi! Wau, tarjonta oli runsasta ja laadukasta. Kaupat eivät sitten tarjonneet ihmeempää. Paitsi roipentelijauhista 50 rossan alella, ostin pakkaseen. Ja Liiteristä sai omenapäärynöitä vielä ;D Jotakin kalahommelia ostin myös sieltä, ei puikkeleita sentään vaan uunijuttua. Toivottavasti se on edes hyvää, en ole kokeillut aikaisemmin. Belgarionille väänsin tagliatellea ja naudanjauhiksesta kunnon kastikkeet, mukaan ympättynä tietysti tomaattia, valkosipulia, porganaa, oviilien loput, peston jämät, karria ja chiliä. Kissa sai ensin oman osuutensa. Ruoka oli hyvää, tod. hyvää, molempien mielestä siis. Ja kaffetta ja viipsaleet limekakkua. Lisäksi olin ostanut pussukat minisuklaapatukoita, joita piti maistaa. Jäks, luulin paljon pienemmiksi, ne olivat yllättävän isoja sitten. Minulle olisi riittänyt niistä puoletkin. Hyviä olivat, makuina tietty kookos ja toffee, riittävän ohut suklaapäällys, ovat myös Belgarionin suosikkeja. Siis nehän oli tarkoitettu Belgarionille eväiksi ensi vkoksi, kunhan vain halusin tarkistaa koostumuksen ja kelpaavuuden, ehh? Lisäksi yksi – uusin – Pratchett lähti Belgarionin mukaan. Hän oli niin kammokade muutamasta kirjasta, että melkein väkisin tyrkkäsin tuon nyt mukaan! Tosin hän vastaa siitä hengellään, koska se on lainattu minun kortillani. Ja jos Welhottarelta vietäisiin lainausoikeus, hrrr......... kammottavin asia, mitä voisi tapahtua! No juu, kirjalla on kk:n laina-aika, joten minä ehdin sen lukea viikon-parin päästä aivan hyvin.

 

Ai että muuta, no, Belgarionin kanssa on vaan mukava jutella. Ja lopultakin jaksoin seistä ja silittää ne verhot. Belgarion kiipesi ja ripusti. Nyt on nätit, siis omasta mielestä. Tulee lämpöisempi olo sisälle, kun on mukavammat värit  talvea vasten. Lisäksi pyykkäsin ison koneelllisen käyttövaatetta ja ne verhot ja vähän kissavahinkoja (ruokapuolelta siis). Muuta ei sitten jaksanut, ei todellakaan. Miten voi olla (juu, minä taas vänisen), että menen niin repopoikki näistä pikkuhommista. Jossakin ON jotakin vikaa, sitä ei vaan kukaan ole löytänyt. Tod.näk. lekurit luulevat, että minä vaan valitan ihan huvikseni... no en perkele soikoon tosiaankaan! Eikä tuolla kuntoisuusselvityksessä taatusti tule mitään esille, vaikka kuinka yritän. Pitänee yrittää vielä puhua sen hra Fyssan kanssa... jäks!

 

Tänään taas vuorossa kosmeettinen siivous ja pakkotoimet huomenna alkavaa työviikkoa varten. Muuta en kiusallanikaan tee. En, jos ei iske hirmuinen tekemisen tarvis. Toivottavasti ei. Tahtoo tänään makoilla ja lukea, mahdollisesti nukkua. En pidä noista aamupäikkäreistä, niillä yleensä näytetään niin ikäviä nonareita. Eilen aamulla esim. sellainen, missä sekä  Kummisetä että Belgarion kiusasivat minua ja olivat ilkeitä! Heräsin itku kurkussa  =(

 

--------------------------------------------

 

Terrrrrrrrrrrrrrve, kavrut! Mull oli taas eile tosi kliffaa. Poika tuli jo sillä aikaa, ku noi oli jossai kaupois. Mä sain olla kaksistaa Pojan kaa, mä valtasi sen viakust paikan tost pikkusoffast. Me sovitaa jo siihe hyvi. Siis sillee, ett mä jos suastun siihe, ett mä en meekkää keräll vaa leikin sellast pitkää kissaa,  nii ni molemmat mahtuu siihe oikee hyvi. Ja sitt siin on mukava. Ku Poika antaa mun olla rauhas, sitt sill on nii ihanat Sukatki! Oikee hianot ja hyväntuaksuset, mmm. Ja sitt tuli mamiska, kilti mamiska joo! Hei, mä sain oikee ison biitin semmost hurrrrrrrrrrrrrjan hyvää jauhist. Ja sitt se oli ostanu meill roipentelijauhist ja donarii ja fisuu ja taviskissinruakaa ja pussiruakaa ja napikoita ja kissinpuruja. Ihan kaikkee mulle. Hei vähäks mä olin innossaa, mull oli nii paljo heekkuu ja kaikkee. Ja vahinkos mami oli löytäny yhe hiirulo, vaiks mä jömmasi sen. Häntä silt on häviksis, mutt kyll se silti toimii iha hyvi. Ja sitt ku Poika oli jo lähteny, me otettii snadit päikkärit, mä nukuin ihan mami viäress. Ja illall viälä mä sain sitä hyvää pussiruakaaki! Ett kaikki on taas niinku hoidoss, ett kyll edellee hyvin koulutettu orja on kissitaloudell iso ilo, sano. Tänää mami ottaa sen inhopölkkäri esii, en tykkää. Yks hyvä juttu siin on, sillo löytyy aina iso kasa mun lelui *kollivirn*.

 

 

Täss on toi Zepa-täti, kilti, kilti täti seki, tehny must tommose hiano kuva. Upee, hiano. Mamiki yritti, mutt sill ei ollu omei kuvei. Torpso ei hiffanu, ett ois voinu käyttää mun kuvei. Kiitti vaa hurjast, hei, mä oon aika taidekas otus >o<   Ja nyt aamutirsoill, huamisee....

 

--------------------------------------------------

 

Kyllä, olet sinä taidekkaampi otus kuin minä, myönnetään. Ja kuva on hieno – kiitosta vaan minunkin puolestani! =D

 

Päivän slogan: Elämä hymyilee – valitettavasti vain kaikille muille!

 

Päivän biisi: Helvetistä itään

 

Luettua: Gunnar Staalesen – Nainen jääkaapissa, lopultakin kirjailijaa suomennetaan, tämä on kyllä vasta kolmas! Mukavaa... Tässä hyvin chandlermainen esitys rujoista Turskalandian öljykaupungeista, elämänmenon muuttumisesta ja tietysti – rikoksesta. Mahdottoman hyvä esitys, suosittelen kaikille! Nora Roberts – Morriganin risti,  kirjailija näyttää taas erään puolensa. Tässä siis vampyyreja, irlantilaista mytologiaa ja aikamatkailua sulassa sovussa. Kuulostaa omituiselta, mutta toimii kohtuuhyvin. Tosin maneerit ovat tunnistettavissa eli sekshiäkin löytyy kaiken taikomisen, vampyroinnin, taistelujen ja muun mukavan lomasta. Suositellaan niille, jotka em. teemoista pitävät sekä Robertsin hömppäfaneille – että osaa leidi vähän muutakin! Ei suurta kirjallisuutta, mutta jaksoi viihdyttää Welhotartakin hiukkasen aikaa.  Riitta Jalonen – Veteen pudonneet, pienen tytön ajatuksia ja sisäistä elämää. Tulkitsee myös  perheen ja lähimpien sisäisiä suhteita. Pienoisromaani, mutta sisältöä enemmän kuin voisi kuvitella. Suosittelen siis!

 

                                  

 

                          SITÄ SAMAA - SUNNUNTAITA SIIS!

LAUANTAIN PAKKOPUUHASTELUT, KISSATERRORIA JA VÄSYTYSTÄ...

Hmph – taas kissiherätyksiä.... ensimmäistä kertaa luulin kellin olevan 1.30. Katsoin tarkemmin – 21.30 eli olin käväissyt horroksessa. Sitten klo 1 tiimoilla minulle alettiin jolista, täpöllä. Klo 2 jälkeen oli ihan pakko nousta. Ai että miksi? Vincent tahtoi aamukalkonia, napikoita ja seuraa. Eikö se ole ihan tarpeeksi hyvä syy? Enkä saa nyt juuri unta, joten päivitys sitten tässä vaiheessa. Vincent uinuu kai kaiket päivät, kuten kissojen pitääkin. Illat torkuttelee ja kun minä menen sänkyyn lukemaan tulee tarve tehdä jotain. Kuten eräs vanhempi malmilainen sanoi: ”Kissa, katoha sie, se o petoelläin... se o yöelläin!” Elämme siis Vincentin ehdoilla >o<

 

Käväisin eilen labrassa. Kaikki näytti kohtuuhyvältä. Paitsi pari arvoa oli omituisesti pärsheellään. Joku hematologi/sisätautipuolta tunteva/reumatologi voisi jättää viestiä Welhottaren meiliin ja tulkita tarkemmin, ziitosta vaan. Minulla on omat epäilyni, mutta en pysty vääntämään tästä minkäänlaista diagnoosia. Outoa. Ei, arvot eivät ole – toivottavasti – hengenvaarallisen alhaalla tahi ylhäällä, mutta perin kummalliset vertailuna. Eivät oikein sovi mihinkään, mitä minä olen tavannut.... No, seppo siitä, toivottavasti joku vaivautuu! Heh, maksa-arvot olivat kunnossa. Eipä silti, enhän minä käytä alkoa juurikaan, mutta olin vähän huolissani tuosta lääkemäärien popsimisesta.

 

Herjaamon väki glögeili sitten eilen. Kävin minäkin hörppäämässä omaan tapaani pakollisen eli purkista kylmää glögiä kaffemukiin. En pidä punaisesta glögistä, en varsinkaan lämpimänä. Eli livoin sen, söin sen vuoden ainoan j-tortun ja kuuntelin esihenkilön kiitospuheen. Josta taas kävi ilmi se, että työt ovat parin viime kuukauden aikana tilastollisestikin lisääntyneet huomattavasti. Niinkuin sitä ei olisi huomanut. Verratkaa siihen, mitä olen vuodattanut 9 h:n työpäivistä. Lisäksi sain varmistuksen, että eräs... miten sen nyt kauniisti sanoisi... ei maailman fiksuimmasta päästä oleva ihminen, joka tätä työtä tekee, on tod. jäämässä eläkkeelle kohtapuoliin. Tosin hän on jo puolipäiväeläkkeellä, joten vapaaksi tulee puoli päivää. Ja kukas sitä nyt vakkarina tekeekään – esihenkilön tytär! Aivan kuin käärmettä ajettaisiin pyssyyn, aapailee tämä täällä ja vääntää ensi viikolla jälleen lisää työhakemuksia.

 

Argh – ex-Posti ei vieläkään ilahduttanut Kummisetää silmälaseilla eikä minua talvitakilla. Epäreilua. Mutta sen sijaan Liiteriltä tuli mukava kirje ja kaksinkertainen korvaus. Tiedättehän, että olen armoton valittaja. Valitin, että pakastevihanneksissa olevissa miniporkkanoissa oli raju (no oli se suussa raju, ainakin 2.5 cm) tikku sisällä. Kirjoitin taas herkän ja tiukan valituksen ja liitin tikun mukaan. Nyt, tosin aika pitkän ajan jälkeen, tuli kaunis vastaus ja pahoittelut sekä ostoskortti – siis silkkaa rahaa käyttää ostoksiin Liiterissä. Tosin korvaus oli mitoitettu niin, että sillä saa juuri ne kaksi vihannespussia. Ei se mitään, parasta niidenkin on tottua siihen, että Welhotar valittaa, jos asiaa on. Eli ziitosta sinne, minä olin oikeassa. Ja tänään roudausretki suuntautuu, tietysti, myös Liiteriin.

 

Pahus, tajusin vasta äsken, että en eilen jaksanut edes soittaa Belgarionille, onko hän päässyt lomalle. Ainakin viimeksi sanoi, että pääsee ja ilmaantuu tänne apuamaan ja lounastamaan. Tämä on siis oletusarvo, kun lähden roudausretkelle Kummisedän kanssa. Ah – kirjasto on taas laittanut parasta pöytään, ainakin HelMetin 8 varausta on valmiina. Lisäksi tein kauppalistaa. Sitä on jotenkin muutettava. Nyt minun ruokani alkavat olla loppu viimeistään torstaina. Ihmettelin asiaa, koska ostan kuitenkin aika reippaasti emmettä lauantaisin. Kunnes tajusin, että osa menee Belgarionin ruokaan ja herkkuihin, osa Vincentille, minulle jää sitten kunnon eväät yli puoleksi viikoksi. Eihän se paha ole, ei! Tekee vain hyvää elää kaurapuurolla ja näin, mutta kun tekisi mieli jotain muutakin välillä.... Täytyy siis ehkä ostaa vähän enemmän donaria ja makrillia jömmaan. Ja pakkaseen jotain äkkiänopeaa. Toivottavasti vielä löytyy omenapäärynöitä! Nyt Kummisetäkin on koukussa niihin *virn*. Voisikohan jostain saada jotain käynnistysavustusta minulle, niinkuin markkinointimielessä. Mies, joka ei ole aikaisemmin syönyt kuin banaaneita, ostaa jo muitakin hetelmiä! Kummisetä siis ei ole ruokarajoitteinen, kuten minä....

 

---------------------------------------

 

Purrrrve, kissinkat! Ruakarajotteine, mitä toi oikee taas meinaa? En tajuu. Ja sitt se valittaa must heti ekaks. Ei kandeis. Nyt mä sain kaikki ja nyt mä jo kuarsaan täss viakus. Ois vaa heränny heti ja antanu mullemullemulle kaikki, nii ois saanu goisii. Mitä pihtas jotai kalkonii ja napikoita, nih. Siitäs sai, nyt mä lupaan kuarsaa nii, ett se ei saa ite ees kunno aamupäikkäreit! Höh! Eilekää saanu sitt ku vähä roiskeit, niinku niit biittei. No tarttee sanoo, ett ei niit sill itelkää ollu ku ihan vähä, niiku kahen leivän kans. Mutt mulle tuli mun osuus. Ens ei meinannu tulla, mutt sitt mä kiipesi tualill ja sanoin painava sanan! Johan tuli biittei mullekki, njammmmm. Vähä ne on sualasii, ett mä en saa paljo, mutt on ne kyll hyveiki. Sitt mä taas ihan vähä hyäkin mamin koipii. Joku teki sen, ett ku se kulki ja sammutteli noit valoi, nii heti ku iso valo sammu, mä hyäkin. Onneks ei tullu ku yks reikä koipee. Mutt mä en kehdannu tulla viakkuu ennenku sitt, ku orja meni taju pois. Mä menin viakkuu ja sitt kohta jo heräti sen. Joteski se ei tykänny, outoo >o< Toivottavast Poika sitt tulee tänää. Mä tiän, ett meill on jömmas ainaski jauhist ja kalkonii tuall pakkasess. Jos mamiska tekis semmosist jotai kunno ruakaa, ett piänet kiltit kissit sais kans kerranki syädä. Ett ei jäis niinku nälkä! (toim.huom. juuri laitoin kissanruokaa tarjolle, joku täällä nyt esittää jotakin?!) Juu, mä oikeestaa goisinki varall täss, ett mä jaksaisin sitt olla Pojan ja Repun kaa, ku se kerta tulee. Tai toi torpso taas eile sitt soittanukkaa sille. Huoh – ihmisii siis ei voi luattaa. Mä oisin soittanu, mutt en muistanu sen numeroo.

 

 

Ett tämmösii uusii kuvei, joteski taas samanlaisii. Mutt niis on kuiteski MÄ! Kliffaa viikendii kaikill Lokistaniaa ja huamisee....

 

-----------------------------------------

 

Aivan, mukavaa viikonloppua vaan kaikille. Älkää ottako mistään j-alkuisesta sanasta minkäänlaista stressiä. Levätään, nukutaan ja luetaan – eikö?

 

Epikriiseistä (on siis vaarallista tehdä töitä): "... joutui työkaverin pahoinpitelemäksi. Työkaveri tarttui tukasta takaapäin ja veti rouvan nurin. Kaatui selälleen betonilattialle. Jo aikaisemmin rasittunut ja leikattu selkä kipeytyi..."

 

Päivän slogan: Kaikkien rakkautta ei voi saada. On parempi olla oma itsensä ja seistä rohkeasti sen takana kuin yrittää miellyttää kaikkia!

 

Päivän biisi: Hassisen kone

 

Luettua: Liza Marklund – Punainen susi, juu, toiseen kertaan luennassa siksi, että ensimmäisellä kerralla jouduin lukemaan tosi pika-aikataululla. Pidän, edelleen ja suosittelen myös. Marklund osaa tuoda niin paljon erilaisia näkökulmia esille, että kaikki kirjat ovat omalla tavallaan mielenkiintoisia myös siinä mielessä. Fredrik Rejman – Laivalääkärinä valaanpyynnissä, Nuoruuden seikkailu. Ihan lukukelpoinen elämänkerta eräästä vaiheesta nuoren lääkärin taivalta. Sujuvaa luettavaa, sattumuksia jne. Ajankuvana myös mainio eli suosittelen, jos aihe vähääkään sivuaa omia harrasteita!

 

                                  

 

                           LAATUPUOLISTA LAUANTAITA!

POIKKEAVA PERJANTAIN PÄIVITYS =b

Yllättävä kotipäivitys ,D Eli juu-uh, päätin mennä sitten tänä aamuna labraan otattamaan vuosikokeet. Minut siis noudetaan tavallista myöhemmin. Sielläkin kun on jossain vaiheessa pakko käydä ja nyt olen juuri sellaisessa mielentilassa... sellaisessa, että jos siellä saan taas kimppuuni erään leidin (sen, joka pistelee 10 kertaa eikä löydä suonia) Welhotar saa taas aiheen kevyeen kenttäraivariin. Sovin labran kanssa, että voin mennä sinne ilman varausta, kunhan menen suoraan vähän ennen virallista avaamista – joskus on hyvä olla jonkinlaisia suhteita sinnekin päin! Josta suoraan Herjaamolle kaffepöytään. Taidan vääntää tavallista paremman aamupalan. Mitäkähän se tarkoittaisi? Laittaisikohan peräti kaksi siivua juustoa leivälle ja elisi herroiksi *virn*.

 

Herjaamolla on tänään se ns. pikkujoulu. Tämä eräs tarkoin valikoitunut joukko käytti eilen ainakin puoli päivää tarpeiden hankintaan ja koristelun sekä tarjoilun vatvotaan. Ziis, ei oikeasti voisi vähemmän tällä kertaa kiinnostaa. Eli puolen päivän jälkeen koko iltapäivä ilm. glögitellään ja pepparkakkaroidaan, tortutellaan. Noup, minä en taida kuin hakea kaffetta. Sitten Herjaamo lähtee yhteiselle aterialle, onneksi ei joulu-sellaiselle, jokainen on saanut tilata mitä lystää. En osallistu siihenkään. Aika vähän näyttäisi muutenkin olevan menijöitä. Jokin karsii jengiä näistä hippaloista oudosti! Tunnelma Herjaamolla ei ole siitä parhaimmasta päästä...

 

Pääsin eilen taas virittelemään lisää työpaikkahakuja liikkelle. Harmi vaan, että huomasin eräässä aikaisemmin lähetetyssä hakemuksen meililiitteessä inhan panovihreän! Jäks – ja sitten hakemuksessa väität olevasi tarkka ja huolellinen. Jotenkin tuntuu, että sen paikan voi jo unohtaa, pienikin moka on pahasta. Toivottavasti se on niin pieni,että sitä ei huomattaisi *virn*. Kiireessä kun tehtailee töiden välissä kuusikin hakemusta päivässä ja tekee papereihin aina työpaikkaa vastaavat korjaukset, vältt. tulee joskus joku pieni moka. Ei tuo nyt kuitenkaan ihan pahimmasta päästä ollut, vähän vaan harmitti!

 

Ja muuta – Wanhempi Läppäri sai uuden kodon, oikein hyvän, siis minusta. Myin sen suht. edukkaasti leidille, joka lähtee vapaaehtoishommiin Njafrikaan. Ottaa koneen mukaansa töitä varten ja sitten jättää sen sinne rojektin käyttöön. Eli WL pääsee ihan oikeaan paikkaan. Siksikin vielä, että on vanhempaa ja ainakin tosi kestävää, simppeliä mallia. Olimme molemmat tyytyväisiä! Kummisetä odottaa uusien silmälaisen saapumista nettipokapuodista ja minä taas uutta talvitakkia. Olen muuten ollut huomaavinani ,että Postin muuttuessa Italiaanoksi, palvelu on entisestään huonontunut, jos mahdollista. Eli tässä vaan odotellaan nyt erinäisiä asioita saapuviksi.

 

Uhh, eilen soitettiin, että pääsen jo ensi vkolla fyssan ja toimintaterpan arvioon samana päivänä eli keksiviikkona. Se päivä menee siis sairiksena. Seuraavalla vkolla on taas neuropsyko. Uhh. Sitä seuraavalla vkolla tentti ja Iso Haistattelu, muistaakseni vielä peräkkäisinä päivinä. Jumaleissön, että meikä on taas ohjelmoitu. Ja nyt jo tiedän, että taksomatkat tulevat olemaan kirjaimellisesti kortilla. No, näyttää siltä, että teen muutaman vkon nelipäiväistä työviikkoa – ei paha. Tod.näk. kukaan ei tee töitäni, mutta mitä siitä. Jos ei oikein pahaa juttua ilmene, kirin vkon aikana melko hyvin hommat takaisin. Puuuuuuuh – miten kaikki jutut aina kasaantuvat oudosti. Muuta ei tarvittaisi kuin jokunen työhaistattelu tähän päälle!

 

BTW, nukuin niin sikahyvin, että herätin joutui käyttämään ääntään. Taisi olla kolmas kerta tänä vuonna. Särky kyllä herätti jonkun kerran - koipia jomotti täpöllä. Muuten on tullut nukuttua siis ihan kohtuullisesti, yesh!

 

--------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrmenta kavrut! Joo, on mami kuisteski kilti, on........ mmmmmmmmmmmmm. Eilenki mä sain taas donarii, hei. Se taas söi pualet ja mä pualet. Sitt se teki taas sitä kasvisevästä. En tajuu, en syä! Miks ei voi tehdä kunno ruakaa, niinku jauhist tai broiskuu. Eih, ei toi orja. Se vaan väänsi jotai rakunaporganoita ja siänisoossii ja jotai makaryynii vai mitä se oli, höh, paljo kiinnostanu. Tänääkää varmaa saa mitää kunnollist. Mamiiiiiiiiiiiih – mä tahon illall sitt sitä pussiruakaa kerta jos ei oo mitää oikeet ruakaa! Onneks Poika on tulos taas huamenn! Mami laittaa sillo aina jotain toooooooosi heekkuu ja mä saan aina kans osan. Hei, mä tiän, nyt te taas luulette, ett mä en funtsi muuta ko safkaa, mutt ei mun oikeestaa tarttekkaa muuta funtsii. Mull on kissinpäivät! Nii vissii on joillai muillaki. Terkkui taas sinne Kulkurill kans - ett niiku muikkui tuodaa, ja varpisti ihan sua varte! Voi vinde, mä en tiäks voi syädä kaikkee fisuu olleskaa. Mä oksun kaikki muikut, silakat ja semmoset. Ja kuiteski mun tekee niit hurjast miäli. Arvaas, ottaaks päähä?! Sen takii mä aina oonki vinkuus mamilt donarii tai jääfisuu, ne ei oksuta, nääs >O<

 

 

Täss on taas foto, miss mä kyttään donarii - eiks ookki vinkeet silmät. Tää on kyll melkee samanlaine ku eile. Mami ehtiny kuvaa, ku sill tuli joku ihmine tänne käymää. Muutenkaa se oikee mitää ehtiny eile. Odotan mä kyll, ett jos edes tänää mami taas lukis. Mami, äkkii kotii sitt taas! Mä rupeen koht goisii lisää, huamisee, kaiffat!

 

-------------------------------------------------

 

Minä menen kohta ns. laittautumaan *röhönaurua* eli pukeutumaan ja lukemaan taksoa odotellessa.

 

Päivän slogan: Ei ole olemassa rumia naisia, on vain heikkonäköisiä miehiä!

 

Päivän biisi: Miksei asioista puhuta

 

Luettua: Sain Wolfen luettua loppuun - mainiota tavaraa, hankintalistalle oitis eli suositan. Aloittelin juuri Michael Connelly - Sokkelokuja, Bosch palaa eläkkeeltä selvittämään vanhaa murhaa, joka lopulta kääntyy sarjamurhiin ja muutenkin varsin omituisiin, esim. poliittisiin tapahtumiin. Vinkeää kehittelyä, kohtuullisesti verisiä tapahtumia, ei kuitenkaan liikaa. Sellaista perustavaraa rikoskirjallisuudesta pitäville, ehkä vähän tavallista parempaa kuitenkin!

 

                                  

 

                                 PERJANTAITA SIIS!

 

EDIT klo 7.55: Heh, pääsin suoraan vampyroitavaksi, oli tuttu tätsy. Oikein hyvä, suonikin löytyi (välillä ne ovat tosi pahasti jömiksessa)! Ja sain aamupalan eli 2 äärimmilleen kärtsättyä ruispuikulaa, 1 siivu kalkonia, 1.5 juustoa sekä iiiso muki kaffetta ,D. Minä olen melkein tyytyväinen - päivän tärkeimmät asiat on siis hoidettu kuntoon!

LOPPUVIIKON VÄSY OTTAA PAIKKANSA

Väsy, kova väsy! Herätys oli taas 1.30, särki kättä - vaihteeksi - niin, että ei pystynyt enää uinumaan. Heitin mömelöt, kaffet, leivän ja nukuin vielä torkut. Ei pystynyt enempään kuitenkaan. Olen raato, siis väsy ja kipeä. Loppuviikosta tämä alkaa tuntua pahiten, ei jaksaisi yhtään mitään! Silti minun ei anneta olla rauhassa; tulee Kummisetä, täytyy keskustella, jopa käyttää aivojaan, pitää tehdä eväksiä, pitää rapsuttaa kissiä, ruokkia, hoitaa. Antakaa minun maata ja lukea, en minä muuta tarvisisi!

Eilen pirkistyin sen verran töissä taas, että kulutin osan päivää työnhakuun. Työpaikka ja työaikahan ovat juuri sitä varten. Taas minua suorastaan vaadittiin hakemaan yhtä paikkaa - ja minähän hain. Tilanteet ovat mielenkiintoisia, olen taatusti pätevä jne. Mutta kun menen haistatteluun, kaikki muuttuu. Ehh, mistäkähän johtuu? Siitä kai, että Welhotar livenä ei ehkä ole kaikkien pitsiniskojen ja kermaperseiden mieleen, välttämättä siis. No, lisävinksuakin tuli, että eiköhän tänäänkin pidä taas paneutua hakemusten syövereihin.

Muuten ei mitään uutta. Äsken tullessa tulikin mieleen, miten piristäisi itseään huomisaamuna. Ehh, vuosilabrat ovat ottamatta, jospa pitäisi sen pakkopaaston ja kävisi aamulabroissa. Sen jälkeen olisi taatusti hereillä. Jihaa, hyvin vaisu jihaa... Iltapäivällä Herjaamolla on lökiä ja peppareita ja tortendahleja. Ei kiinnosta, en pidä niistä. Ainakaan muiden tekeminä. Sen jälkeen olisi ns. pikkujoulu eli yhteistä ruokailua, josta pitää maksaa oma osuus - ei kiinnosta sekään. Ilmoitin, että en halua lähteä rähinöimään julkisesti hyvin tuntemaani ravinteliin. En. Olen sen verran krantusti puhuteltava tällä kertaa mm. työasioista, että voisin riehaantua. Joten huominen jääköön minulta viettämättä, jospa vaikka tekisi ja hakisi töitä senkin aikaa.

Lisäksi alkoi tehdä mieli siideröitä itseään jonakin sopivana hetkenä! Mistäkähän sekin mahtoi iskeä. Siideriä on jömmassa, tottakai. Odottakoon, en minä jaksa nyt edes sitä. Olisin valmis lähtemään kotiin kohtapuoliin, kunhan saan tämän päivityksen tehtyä ja aamukaffet, ne toiset, juotua.

------------------------------------------

Purrrrrrrrrmenta, kavrut! No mä en kyll mikää väsy oo, mutt orja teki sen taas, hei, se teki sen taas. Huiji mua ja painu goisii. Ekaks anto kalkonii ja napikoita ja meni hornottaa sänkyy takasi. Höh! Onneks se oli eile illall kuiteski sen verra järjissää, ett se duunas donarileipii itellee. Siis käytännöss se tarkottaa sitä, ett mä saan pual puukkii itelleni, jesh! Njamskista, hei. Oisin voinu ottaa enempiki, mutt mamiska ehti sitt jo syädä sen lopun kahen leivän pääll. Juu, se laitto taas sitä omituist juustomöhnää ja donarii sekasi, purveleit viälä ja jotai kurkkuu tai semmost ja tunki ne kitaasa ahnaasti ku mikä. Iha ku ei ois enne donarii saanu. Piänell kissill jääny sitt ku pual puukkii vaa (toim. huom. kissi sai ensimmäisenä osansa!), vähäks on niinku taas kotiipäi kallellaa toiki! Eikä ehtiny tai jaksunu lukee. Iteksee vaa luki semmost isoo kirjaa siinä. Mutt kyll se paijattirapsutti mua kunnolla ja sitt me leikittii sitä päide pökkimist vastakkai >0< Terkkui sinne Iisilää mun kavrull Kulkurill - juma, oma piha ja kaikkee ja hiiruloit! Aika vinkeet sull siälä on, ja kliffa isi ja kaikkee. Teilki on sitt niinku kimppapäikkärit kai, meill ainaski on ja mä diggaa niist iha hirveest! Viikonloppusi se on melkee parast. Siis hyvä safka jälkee tiätty. Ett mennää mami kaa safka jälkee oikee sänkyy goisii. Mein soffall ku ei mahdu. Nii ni sitt voidaa goisii just nii pitkää ku huvittaa ja vaiks poikittai *virn*.

Mami näytti eile tätä fotoo Kummisedäll ja sano sill, ett täss tosi vaaralline kissi vaatii donarii - heh, sähkökissi... Kummisetä ei jostai syyst ollu samaa miältä, nauro mokoma mulle, mulle siis, hei. Oonks mä muka joteski epäuskottava, täh? Hmph, mä painun goisii ja venaan mamii - mamiiiiiiiiiiiiiiih, äkkii himaa, hei! Ja muill sitt vaa huamisee.

-------------------------------------------

Minä odotan ensin kaffetta ja omenapäärynän rouskaisua, sitten kotiinpääsyä!

Päivän slogan: Aikainen lintu saa matoja - ja mato nukkuikin pitkään!

Päivän biisi: Odotat?

Luettua: Jep, sen minkä jaksoin, jatkoin eilistä opusta. Aivan mielettömän hyvää kerrontaa, suositan kaikille. Lopusta on vielä vähän kesken, mutta Charlotte Simmons ON ;D

                                  

                                TURHAA TORJANTAITA!

RÄTISEVÄÄ KIHELMÖINTIÄ TYÖASIOISSA, KETUTUSTA YM.

Herjaamolla muutama muukin tuntuu olevan aika raivoissaan erinäisistä asioista. Ei vähäisimpänä tämä hauska päivän jaottelu, muistattehan: aamukaffet, taukojumppa, tietovisa, ruuan  haku, ruokailu, iltapäiväkaffet, pieni ulkoilu - ja kas, jo onkin aika lähteä kotiin. Ja sitten valitetaan työn paljoutta! Toisaalla taas kateus nostaa aina rumaa päätään... kuka on ansainnut ja mitä. Minä veetut välitän enää tulospalkkiosta. Kas, se on sidottu siihen, paljonko olet ollut poissa. Joka ikinen sairaslomapäivä vähentää sitäkin muutamaa juuroa, on sitten lääkärintodistus tahi ei. Onko tarkoitus, että porukka tulee tosi kipeänä töihin? Minä jo viimeksi laskin saavani n. puolet siitä, mikä olisi täysimääräinen palkkio. Shit, enemmän minä sain noista omalla ajalla tehdyistä jutuista. Näin Tsadi palkitsee uskolliset työntekijänsä *muahhahahahaahhh*!

Eilen hain jälleen raivoisasti töitä - tällä kertaa keskityin tahoihin, jotka eivät koskaan laita ilmoja mihinkään vaan rekrytoivat ainoastaan suoraan omien sivujensa kautta ilmoittautuneiden joukosta. Eli siinäpä Welhotar täytteli 5 - 6 lomaketta, lisäili CV:ta ja "Kerro vähän itsestäsi" -novellia täpöllä, samalla pitäen kahta työakkunaa auki. Olipa viihdykästä. Samalla selailin mollin sivuja ja löysin Kummisedällekin pari työpaikkaa, samoin parille kaverille. Olin sillä tuulella, että kopioin kaikille ne ja meilasin menemään, ikäänkuin suosionosoituksena. Welhotar on hyvin ajattelevainen ihminen lähimmäisilleen *kiero virn*. Yhdestäkään paikasta ei tietenkään vielä (hah) ole kuulunut mitään, mutta minä tulen toki välittömästi rapoamaan asiasta. Työnhaku on mielenkiintoista. Nyt voisin ottaa vastaan sellaisen n. puolen vuoden sijaisuuden oikein mieluusti. Siis toki muualla kuin Tsadilla, ja sitten........mmmmmmmm........

Josta jälleen näppärää olematonta aasinsiltaa kuljetuspalveluihin! Eilen oli ilo vastaanottaa Tsadin vammaispalvelun uusi esite. Voi ple, oli kyllä taas niin laadittua tekstiä, että. Kyllä on mammoilla tavaamista, sano. Enkä huomannut mm. mainintaa pikatilauksista (vai onko tämä pelkästään Iisalamen oma keksintö), jota voi käyttää kaksi kertaa kk:ssa? Lisäksi tässäkin jäi tämä kimppakyytien laskeminen puolikkaiksi jotenkin omituisesti... No, uusi haku on kohta edessä. Prletto, ette arvaa mitä se vaatii, minun on käytävä hra Fyssan puheilla. Ei muuten, mutta hän teki edelliset paprut ja ne kieltämättä olivat täyttä asiaa. Nyt kun tiedustin meilillä, hän oli sitä mieltä, että tulisin näyttäytymään. Pakko kai se sitten on. Nimittäin voivat olla sen verran kudhumaisia, että tkl:n papereita ei käsitellä "yhtä pätevinä" kuin el:n lausuntoa!

Tässä kuussa ei näy olevan mitään tärkeää, enää. Paitsi että Kummisetä joutuu vieläkin opeamaan minua heti kun ehtii. Hakiksessa ehtisi vielä käydä tässä kuussa, hei, yksi matka on jäljellä, heiiiiiih! Joulukuun alku onkin sitten tupattu täyteen neuroa, tenttiä, Suuri Haastattelu ja sen sellaista. Josko saisi sen inhan joulun joko olla rauhassa tai keikalla? Tämä kovasti arvostaisi sellaista. Keikkaa kyllä vastaanotettaisiin mieluusti, että yhteys vaan, ziitosta...

---------------------------------------------

Huaaamenta, kaiffat! No nih, nyt toi orja on taas seonnu iha kokonaa. Se heräs niinku pitiki tos tasan klo 2. Duunas kaffet, kärtsäs niit sen leipii ja mä sain kalkonii ja mun eväkset! No, sitt se painuki takas goisii, hei. Ja goisi oikeesti, mä luuli ihan, ett taas on viikendi. En tajunnu, olin ihan hookissinä =O No, sitt tää herää ja alkaa hekotella ja pungertaa duunii. Vähäks se on tosissaa seko... vissii sitt kaikki orjat on, kai. En tiädä. Mut omituine toi mami on, ei voi muut sanoo! Hei, huamasitteks te, meill on uus kavru, Kulkuri, kolli kaa. Se skrivas eilen mun lokii kommenttei ja sitt sen faija on vissii toi Iisi, kais tiijätte. Teretulemas, komee kolli *virn* mein ja mun kaiffoje lokeihin kaa! Nii viälä, mami ehtiny eilenkää lukee enkä saanu lisäheekkui. Se duunas kyll kalkonii, mutt se oliki umpijääs, ett mä en saanu sitä. Sitt ku se oli valmist, orja oli duunannu sinne kilii - taas. Kuka sitä nyt sitte syä, tsiuh! Ja sitt siin oli tomanderii ja porganoit, epistä. Tänää se vähä vihjas, ett jos vaiks fisuu. Hyvä! Mä en kattokaas oo mikää kronkeli, mull kelpaa melkee mikä vaa, niinku donari ja jääfisu, kalkoni ja broisku. Mutt orja saa luva opetella jo, ett EI laita niit haisupurveleit niihi ennenku mä saa mun osan, nih!

Mamiska kyll fotas mua eile, mutt ei purkanu kuvei. Nii ett sitt tämmöne vriikuva, ei paha tääkää, eihä *virn*. No mutt huamisee...

---------------------------------------

Tämä täällä jää odottamaan kaffetta ja ensimmäistä päivän omenapäärynän rouskaisua!

Päivän slogan: Autuaita ovat persaukiset, sillä heillä ei ole varaa tehdä syntiä!

Päivän biisi: Anna mulle piiskaa

Luettua: Hätäisesti sain eilen illalla aloiteltua Tom Wolfe - Minä olen Charlotte Simmons, hyvältä vaikuttaa, jössus, Wolfe on kyllä armoitettu kuvailija. Lisää opuksesta huomenna... tähän asti Welhotar on pitänyt!

                             

                        KERKEÄVÄÄ KESKIVIIKKOA!

 

 

NOPEITA PÄÄTÖKSIÄ, VÄNINÄÄ, VÄSYMYSTÄ!

Kuuluisat sanat: En tiedä, mikä minuun meni! Olin eilen aivan rättiuupunut heti kotiin tultua. Paha olla, joka tavalla. Kummisetä kävi vähän juttelemassa, ei onneksi viipynyt pitkään. Toivoin vain pääseväni sänkyyn. Nukahdin relamömelön avulla kohtapian ja heräsin parin tunnin päästä siihen, että itkin ääneen. En tiedä näinkö unta vai iskikö paha olo läpi unenkin. Eipä siinä muuta, jatkoin väninää sitten hereillä ja kävin hakemassa ahinapin. Rauhoittihan se sitten aikanaan. Empäs ole kovin kaunis näky tänä aamuna sitten... silmät punaiset jne. Kaikki vaan alkoi ketuttaa, särkikin tavallista enemmän. Ja tässä sitten vielä kuvittelee hakevansa ja jopa pääsevänsä työhön. Ja saavansa opiskelun loppuun. Ja pystyvänsä johonkin, jopa.

Josta pääsenkin mukavasti tenttituloksiin: kaksi isompaa osiota meni uusiksi, kaikki muut on hyväksytty, nipin-napin, mutta hyväksytty kuitenkin. Arvosanojahan todistukseen ei tule, ehh... Eli joulukuussa rästitentiin vain (?!) kaksi osiota... en tiedä pitäsikö hurrata vaiko itkeä. Pakko sinne on kuitenkin mennä. Eikä noissa tentittävissä asioissa voi säveltää yhtään mitään. Osiot ovat näet silkkaa faktaa ja vielä sellaisista asioista, joiden kanssa en joudu tekemisiin ikuna, en, enkä edes halua. Arhg!

Nopeita päätöksiä teen harvoin, mutta eilen tein. Eli vanha läppäri halvalla myyntiin sisäisesti ja heti löytyi 4 halukasta ostajaa. Samalla ostin Huutiksesta uuden talvitakin, vanhan luovutan ystävälle, jos se kelpaa. Pakko oli tehdä jotakin sillekin asialle. Eli mahdollisimman nopeasti sitten, kun pari minuuttia aikaa on ja mahdollisuus! Tulos tulee olemaan lievästi plussan puolella... Black Beauty on tienannut siis itsensä lopultakin! Käytin kuitenkin edellistä konetta niin kauan ja sen on sen verran vanhempaa mallia, etten kehtaa pyytää mitään älytöntä summaa, mieluummin hyvä koti ja kunnon käyttäjä sekä edukas hinta. Sama juttu takin osalta, eli kaverille mieluummin ja ostohintaa halvemmalla kuin myyntiin vaikka sisäisesti. Juu, selvästi manneverta on, kauppa se on joka kannattaa! *valehtelee kirkkain silmin*

Herjaamolla tuntuvat lähes kaikkien hermot olevan kireällä. Töitä riittää. Joitakin ahdistavat muut asiat. Ei kiva, ei mukava. Onneksi en siis ole ainoa, joka on vidhuuntunut tilanteeseen. Kohta yllytän muitakin perustamaan Herjaamo-lokeja, ehhh.. Joita sitten toiset voivat lukea ,>

---------------------------------

Purrrrrrrvinka, kameraden! Mami ei oo kilti, ei. Eile ei sitt tullu heekkuruakaa ku iha vähä. Fisuu, jääfisuu teki niinku ruuaks, mutt mull tuli vaa tosi piäni biitti (toim. huom. minulle jäi saman verran!). Vähäks otti päähä. Söin sitt puukkiruakaa ja vedin hepulit. Eikä se jaksunu lukeekkaa mulle, ei heitellä mylpyröit eikä mitää. Vanu vaa tualill ja meinas nukahtaa. Taas se oli reporäkspoikki. Ainaha se on. Sitt mentii goisii, nii se kuitenkin jakso paijattaa mua nii, ett mä aloin kurrrrrrrrrrrrrrata ja rupesin oikeesee paikkaa mutkalle. No enks mä sitt herää siihe, ett orja kollottaa äänee! Hitsi, kiltit piänet kissit saa ees nukkuu, ku orjat kollottaa jossai vähä välii, on väsyneit ja semmost. Kai tähä muute joku säädös niinku löytyy. Vai pitäskö ottaa taas yhteyttä kissa-asiamiähee niinku. Ett ainaski ennakkotapaus! Ens yäks pitää keksii jotai, vaiks pitää orja sitt mialummi hereill. Tommost viitti kukaa kuunnella kaiket yät, ku pitäis goisii. Nih!  Tekeeköhä orja tänää jotai hyvempää safkaa, sanonu aamull mitää. Laitto vaa normieväkset, anto kalkonii ja napikat... Mä odotan, ois kliffa saada heekkuu! Mamiiiiiiiih - äkkii kotii ja laittaa meill kunno ruakaa - nii ja lukee kans.

Torpso mami, nyt se ei muista, onks tää mylpyräfoto jo ollu. No, ei se ehtiny eile ottaa uusiikaa, mutt täss mä vaihteeks *huoh* oon taas mun mylpyrän kaa. Huamisee!

------------------------------------------

Tämä ei jaksa nyt tarkistaa mylpyräkuvia, tämä odottaa kaffetta. Toin Herjaamoväelle Malmin markkinoilta ostettuja vesirinkeleitä; ne kun puolittaa ja paahtaa, mmmmm... Kilti minä? *taputtaa itseään päähän* Lisäksi toin ns. parempaa kaffetta, täällä ei Liiterin vihreää näköjään juoda! Höh, parasta kaffetta siis. Minä vaihdan tuon normikahvin päittäin vihreään, jota olen tuonut tänne aikaisemmin. Meillä kotona kun suositaan eurooppalaista tummaa paahtoa, ziitos. Täytyy odottaa, se pitää tehdä varmasti todistajien läsnäollessa, ettei vain kaffeostolista mene mitenkään sekaisin! Sehän nyt olisi pahin kuviteltavissa oleva katastrofi muutamille.

Päivän slogan: Luulin olevani hyvä, kunnes huomasin olevanikin parempi!

Päivän biisi: Vanha suomalaisten poikain vitutuslaulu

Luettua: Chelsea Cain - Sydänverellä, auts, tätä ei voi laskea kädestä, pitää lukea loppuun. Aika karmean hyytävän mukaantempaava kirja sarjamurhaaja(i)sta, uhreista ja välillisesti asiaan sekaantuvista henkilöistä. Enkä kerro enempää - lukekaa itse koko kiero tapahtumasarja. Suositan ehdottomasti, Welhotar piti! Ei heikkohermoisille, ei todellakaan. Marian Keyes - Kuuleeko kukaan, ups, hömpähköä, en varmaan osaa arvostaa näitä ns. vakavankepeitä tarinoita. Ns. hauskasti uransa aloittanut leidi menettää miehensä (-> lue mies kuolee!) onnettomuudessa ja leidi yrittää saada yhteyden. Tarinaa työstä, yhteyden etsinnästä ja elämän jatkamisesta, ehkä. Tuota, ei minua ainakaan lohduta eikä lohduttaisi. Sopinee hömpän kavereille, ei minulle eli vain akuuttiin kirjapulaan!

                         

                          TIUKKAA TIISTAITA!

EIPÄ NYT ALA HYVIN TÄMÄKÄÄN VIIKKO...

Eli Herjaamolta taas, huomenta! Olipas vaikeaa takson kanssa - miksi normitaksot ovat niin pänkkäpäitä? Kun minä kerroin, että tullaan Herjaamolle tiettyä kautta, kun toista kautta tullessa on ensiksi lippusiima, sitten porsaat ja jos sieltä välttis haluaa ajaa, joutuu pujottelemaan parkkipaikan läpi. Mies vaan vänkkää ja vänkkää, vaikka tänne pääsee supisuoraan toisesta 20 m:n päässä olevasta liittymästä. No, tultiin sitä kautta, lopulta. Prletto, luulevatko taksot, että Minä en tiedä, mitä kautta tänne tulla? Argh! Ja Iisalamikin kunnostautui jännittävällä tavalla eilen. Teen koko viikon etukäteen tiedossa olevat matkatilaukset netin kautta sunnuntaisin. Nyt ei ole tiedossa ihmeempiä, joten kirjoitin vain maanantain tiedot ja alle, että samat tilaukset ti, ke, to ja pe. Sitten erikseen lauantain tiedot. Tähän asti olen uskollisesti kopioinut ja liittänyt, nyt en mitenkään viitsinyt. Niin eikös tule palautetta, että he EDELLYTTÄVÄT minun tekevän joka päivälle oman tilauksen, koska se on heille helpompaa. Argh-argh. Lähetin viestin, että jos he eivät kuitenkaan laita oikeita osoitteita, voisivat yhtä hyvin kopioida ja liittää. Mutta jos se on niiiiiiin vaikeaa, kyllä minäkin sen voin jatkossa tehdä. Kuten tähän mennessä olen tehnytkin. Voi hvpleen kuttu! Perjantaina koppitakso muuten itse huomautti, että kannattaisi anoa tätä omatilausoikeutta tilata takso suoraan Helsinki-Datasta, että sen on kuulemma nyt useampikin saanut, nimenomaan työmatkoihin taksoa käyttävät. No, täytyy muistaa, kun uusi haku kohta tulee! Että tällainenkin asia sitten voi rassata ihmistä. Ja kun Iisalami ei sitten todellakaan ota niitä kirjoittamiani oikeita tietoja, vaan laittaa tilalle omansa.....

Kehno onni jatkuu - kelli simahti, rannekelli, josta pidän kovasti. Toivottavasti vain patteri on loppu. Senkin joutuu Kummisetä hoitamaan... jos on sillä tuulella ja kunnossa.

Jotakin hyvääkin: Rahan tuloa ei voi estää eikä kestää. Lopultakin se yksi pienlehti maksoi jutuistani, verottaja on varmaan ilokas, prletto. No, ylimääräistä se on kumminkin, tavallaan. Eli täytyy tämän Black Beautyn hintaa vielä vähäsen tienatakin takaisin ;D Ja rahan tulo - joo, olipas vaikeaa Malmilla tämä S-etukortin vaihto S-pankin tiliin, vaikka asia oli mielestäni täysin selvä. Siis sen tiedon perusteella, joka oli postitettu kotiin. En halunnut edelleenkään maksukorttia, en Viissaa, vain pankkitunnukset  ja verkkopankkiyhteydet. Erittäin epäpalveleva, haluton ja veltto leidi sitten ne siinä väänteli hiljallensa. Ja arvaatte tietysti, minulla takso tulossa ja selitin, että kiirekin olisi... Miten maailmassa jotkut ns. oikeasti vammaiset jaksavat asiansa toimittaa. Vai onko syy siinä, että ajattelutapa on toinen. Minä olen mielestäni vain lievästi esteinen koipien puolesta, pääsen kävelemään parhaimmassa tapauksessa jopa 100 - 200 m, jos hyvin käy. Tosin olenkin sitten sen ja seuraavan päivän kyvytön kävelemään, mutta mitä siitä. Eli aina käy niin, että jos varaan aikaa asiointiin, joudun odottelemaan taksoa tunnin. Jos yritän selvitä normiajassa, joku hankailee vastaan. Argh. No, nyt on jömmatili... tosi pieni, mutta kuitenkin ;D

Ja tästä sitten vain greippaana työnhakuun! Ai niin, näin unta, missä minulle kerrottiin, miten tentistä olisi pitänyt selvitä... miksi se näytettiin vasta näin jälkikäteen =O

--------------------------------------

Huamenta, kissinkat! Arvaatteks, ollaanks me goisittu eile. Mä ja mami. Tai mä siis goisin enempi,  mutt kyll goisi orjaki. Ihan goisimist vaa, vähä syätii savufisuu välill. En tykänny, maiston vaan. Mutt sitt sain sitä njamskista pussiruakaa, ett ei haitannu. Mami veteli sitä fisuu sitte ja teki eväksii. Eikä se sitt illall kuiteskaa jaksunu mulle lukee, tänää sen on ihan pakko jatkaa sitä sen kirjan lukemist, ku se jäi nii jänskää kohtaa! Mä oon miättiny jo kaikii juttui valmiiks, ett mäki voi alkaa harjotella. Kuulette sitte kyll ihan varpisti. Mami se muute vaa suihkuttelee sitä öklöö dödöö ympäriisä. Ei haittaa. Mä muuten tiän nyt, miten mä saan sen ihan varpisti hereill. Mä nimittäin meen klaffisoffall ja pompin-raapitan siinä. Ei mee ku hetki, ni siältä tullaa *kollivirn*. Se varmaa luulee, ett mä meinaa kakkii tai pissii siihe. Nouvei, mä vaa herätä ton aamull taatusti siihe äänee. Se pomppaa ylös ja huutelee jotai, sitt mä oonki jo nätist omall paikall ja pyydän vähä kalkonii ja napikoita. Ett näi, pitää yrittää edes olla omela, noi orjat muute mitää usko...

Mamii raivostuttaa, ku mä paan aina silmät kii, ku se otta kuvei - niinku tässäki, ehhheheh. Lisää kuvei vaa, mutt parempii, hei, orja, hei. Mä meen tsiigaa mun eväksii ja sitt goisii, ett ei ku huamisee.

---------------------------------------

Kiero, kavala kissinka. Minä odotan kaffetta.

Päivän slogan: Moni on tietämättään viisas ja tahtomattaan oikeassa.

Päivän biisi: Älä viskaa mua pihalle

Luettua: Guillermo Martinez - Oxfordin murhat, miellyttävää, vanhahtavaa kerrontaa, oikea kunnon älykäs dekkari siis. Kaikki olleelliset ainekset ja yllätyksellinen loppuratkaisu. Welhotar piti ja suosittaa kaikille dekkareista pitäville. Tässä ei mässäillä väkivallalla, vaan pohditaan ratkaisua mm. matemaattisin ja filosofisin keinoin ,D Linus Torvalds & David Diamond - Just for fun: menestystarina, jostain syystä eksyi käsiini vasta nyt, vaikka on ilmestynyt jo -01. Ei kehno "elämänkerta" ollenkanas, ei. Lyhyesti Torvaldsin elämästä, enemmän Linuxin kehittämisestä ja sitäkin enemmän open source -pohdintaa. Kirjoitettu sujuvasti, jota ei-nörttikin jopa ymmärtää, hjuumoria(kin) sopivasti seassa. Welhotar suosittaa asiasta kiinnostuneille.

                                   

                           MAHDOTONTA MAANANTAITA!

RUOKAA JA KIRJOJA - OI RAUHAA...

Nonnih, siinä se meni taas, lauantai. Ehdin kaikenlaista enkä mitään. Roudausretki vei ajan ja voimat... argh! Kirjasto tarjosi parastaan kuitenkin. Risma kunnostautui oranssilla kalkonilla sekä Liiteri oransseilla ruispuikuiloilla, omenapäärynöillä, salaattijuustolla (se, joka leikkii oikeaa fetaa) sekä huippuhalpissiiderillä. Ähh, minä olen jäänyt koukkuun omenapäärynöihin - voisikohan niistä jotenkin vierottautua?! Welhotar siis rakensi varaston ruuasta, siideristä ja heekuista.... heekut vain Poikaa varten, tietty ;D Kummisetä oli mukana, mutta tällä kertaa minä jouduin vähän katsomaan perään. Miehellä oli ollut yönvanhaa, joten hän oli greippaassa kunnossa jo lähtiessä. Jouduin katsomaan hänen peräänsä, mies kun hävisi Malmin syövereihin minun tärkeimpien emmeideni eli kirjojen ja mömelöiden kanssa. Huh – yhytin hänet sitten Liiteristä...

 

Oppilas Belgarion puolestaan istui rauhassa kotisoffalla lukemassa Hobbin uusinta (grr, kateus). Väänsin kasaan ison kalkonipadan chilillä reippaasti maustettuna, juu, oli taas hyvää. Syötiin, keitettiin kaffet ja hän vähän apusi parissa asiassa. Jotain päätettiin jättää ensi vkoksi eli verhoja ei vielä viitsitty vaihtaa. Joku raja sentään huushollinkin laittamisessa. Lisäksi Belgarion asensi koneelle vanhat ilmaisvirustorjunnat ja palomuurin ja niiden automaattipäivityksen. Minen ala maksella turhaan jostain Mikronöftiin sidoksissa olevan tahon palveluista, en. Kun tuokin toimii tod. hyvin nimittäin.  Muutoin Belgarion tuntui, no ei nyt viihtyvän, mutta sietävän inttielämää varsin hyvin. Päivät ovat suht. lyhyitä ja pakkotoimintoja ei aivan hirveästi ole. Talvileiritys on kuitenkin tulossa, ohjeistin pukeutumisessa *virn*. Juu, heitä oli jo kuulemma ohjeistettu samoilla asioissa. Että kyllä äitee tietää. Lisäksi Poika mietti, palatako Upinniemeen vai hakeutua muualle. Olisi kovin halukas pääsemään paikkaan, jossa todella myös pääsee tekemään jotain eli pitämään yllä saamaansa koulutusta. Ei paha ideo, paikan vaihto siis  voipi tulla kyseeseen tammikuussa. No, hän päättää itse asiasta. Mutta oli mukava nähdä. Belgarion on hyvää, rauhoittavaa ja hauskaa seuraa kaikkinensa – ja yhtä omituinen ja kahjo kuin äitinsä... no tuota, joissakin asioissa hän pitää minua kyllä vielä kahjompana ,D

 

Jalkakoipia särki eilen niin kirotusti, että sen vuoksi oikeastaan verhot jäivät vaihtamatta. Nimittäin istuen on erinomaisen vaikea silittää. Minä en pystynyt enää iltapäivällä seisomaan, kun koivet vetelivät viimoisiaan. Paneuduin siis lukemiseen ja Belgarionin lähdettyä otin parin tunnin päikkärit. Herättyäni vedin vielä kalkonipadan jämät – huh, on vieläkin vähän tukeva  olo. Pari viime päivää on oltu vähän heikoilla ruuilla, tai ei siis heikoilla mitenkään, mutta vähän turhankin kevyillä.... Jatkoin lukemista ja kuuntelin raadiota, oli oikein viihdykästä. Nukahdinkin

aikaisin, mutta kipu herätytti tuossa kahden jälkeen ja oli pakko nousta.

 

-------------------------------------------

 

 

Murrrrrrrrrrrphista vaa! Hei,  Poika tuli eile sitt, ja Pojall oli sen Reppu ja  Stiflat megess. Ja mä sain olla sen kaa soffall. Hei, mä sain. Ja sitt mä sain kans kalkonii ku mamiska teki siit safkaa. Enne siis ku se taas tunki sitä kiliii sinne. Sitt se oli ostanu jotai fisuu, mä haiston sen. Mä oon ihan varma, ett se syä sen yksin ja mä saan jotai muuta. Mutt mä tiän! Ja mä sain normipuukkiruakaa ison kasan ja pussiruakaa kans. Ja must hualehdittii aikastas hyvi kyll eile. Vähä mä menin piiloo ku mami löys partsilt yhe tualinpäällise, mihi tuli vahinkokakka, ku mä olin kipee. Ei se mitää sanonu, pisti sen vaa murinakoneesee. Kumma juttu, nyt se on iha puhas. Hei kavrut, sanokaa teinki mamill, ett ne EI OSTA semmost jotai kissintonnikalaa ku on halvennukses. Mami sano, ett siit mä tulin kipeeks, siis tosi kipeeks! Ett pysykää vaa niis ruuis ku te ootte tottunu. Kyll mami mulleki välill aina tua erilaisii makui vaihteluks, mutt mull on oma suasikki, mitä on sitt aina kuiteski tuala olemass. Siin kissidonaris niinku oli jotai vikaa, ku mun masu meni iha sekasi moneks päiväks ja mä olin muutenki iha klesa. Ett mä vaa varotan! Muute kliffaa, mami vaa ei eile jaksunu lukee, en mä kyll ois jaksunu välttis kuunnellakkaa, mä olin kans ihan poikki, ku oli nii paljo tekemist ja semmost. Oli oikee hyvä päivä >o<

 

 

Juu, taas näit samoi kuvei. Mamiiiiiiiiih, tänää otat sitt uusii, jookosta. Zzzzzzzzz, se on  taas huamisee.

 

--------------------------------------

 

Selvä, otetaan kuveja ja valmistaudutaan huomiseen. Eli aloitetaan työnteko ja –haku täpöllä!

 

Päivän slogan: Köyhän elämä on.

 

Päivän biisi: Velhonaisen älä salli elää

 

Luettua: Stieg Larsson - Tyttö, joka leikki tulella. Perusteellisen hyvää ruotsalaista rikoskirjallisuutta, kuten tavallista. Nyt tässä häiritsee lievä mammuttitauti, kirjaa olisi voinut vähän karsia. Valitettavasti kirjailija vain jostakin syystä (salaliitto????!!!) menehtyi vastikään. Ja kas, Iikkeaa mainostetaan aika monessa paikassa aivan tuotteiden nimellä. Olisikohan tässä peräti sopimus takana. Siis tämän jopa huomaa, eli nämä jutut häiriävät minua. Muuten erikoisempi kertomus siitä, mitä kaikkea kulissien takana tapahtuu mm. psykiatrisessa hoidossa ja perheissä, poliisissa jne. Päähenkilökään ei välttämättä ole kovin viehättävä ja sosiaalinen ihminen. Welhotar piti. Sekä tietysti, loppuratkaisu. Welhotar suosittaa rikoskirjallisuuden kavereille ja luki tämän itsekin aivan mieluusti em. kommentaareista huolimatta!

 

                                  

 

                               SÖPÖISTÄ SÖNDAAGIA!