NO NIIN, JA MISSÄ SE LUMIMYRSKY NYT SITTEN VIIPYY?

Luvataan ja luvataan - hmmph. Eilen luvattiin sitä lumimyrskyä täksi päiväksi. Kamalaa myrskyä, tännekin ainakin 20 cm lunta. Juu, juu. Ei tietoakaan ja minä jo ihan varauduin. Kenkimien puolesta ainakin, että pysyisi pystyssä ja otin varsinaiset traktorikengät koipiini. Ja jopa hanskat muistin mukaani. Ja huivin. Ja siellä onkin öbaut - 1, ei tuule, selkeää. Että se taas säästä. Luultavasti tuo pleen myrsky iskee sitten iltapäivällä, kun pitäisi lähteä vängertämään kotikoloa kohti. Grrr.

No niin, no nyt on sitten taas nukuttu pitkästä aikaa peräti 6 h, heräsin vain pari kertaa. Sain nimittäin eilen sen oikean, aidon unensieppaajan, josta taannoin oli puhetta. Toimii ilmeisen hyvin. Unet olivat melko mukavia. Erikoisia, mutta ei painijaisia. Siepparista tulee kuva sitten ensi viikon puolella. Kunhan Belgarion pääsee taas purkaan kameran kuvat. Lisää tarinaa ja tietoa unisieppaajista löytyypi Harmaalta Sudelta. Kannattaa tutustua!

Tuntui, että eilen oli koko ilta taas puuhastelua täynnä. Hörhö kävi kylässä ja kertoi jälleen erään hänen hyvän ystävänsä ja minunkin tuttavani heittäneen henkensä. Kukaan ei vielä tiedä syytä. Hörhö oli matalalla mielin, tietysti. Piristelin häntä tarjoamalla ruokaa, kaffetta ja 10 egen pikalainan hätätapausta varten. Hörhö puolestaan avitti kiinnittämällä em. sieppaajan, koska en itse ylettynyt oikeaan  kohtaan sekä vääntelemällä seinäkellon aikaansa. Kun Hörhö oli poistunut, eksyin koneelle ja vietin täysin huomaamattani pari-kolme tuntia siinä. Ajan kulun huomasin vasta, kun yritin nousta ja olinkin jäykistynyt paikalleni. Lisäksi piti yrittää vielä lukea tuo Hobbin kirja loppuun, koska minulla on ehdoton määräys ilmoittaa Belgarionille heti asiasta, että hän pääsee lukemaan sen seuraavaksi. No, jäljellä on enää vain sentin verran, hän saa  kirjan siis huomenna. Muutenkin huomiseksi on sovittuna tapaaminen Malmilla iltapäivällä, joten vietän varmaan töissä vähän pidemmän päivän. Yleensä tapanani on ollut häipyä heti, kun se on mahdollista. Josko nyt huomenna olisi ihan klo 16 asti. Laitetaan siis harkintaan!

Ai niin - kiitos Gummititin, saimme ensimmäisen värillisen pritatun version Kollikalenterista 2007. Kyllä ovatkin kollit upeita! Kalenteria ihailtiin kimpassa sitten illalla, kun muistin avata postin.

----------------------------------

Purrrrrrrrrrve taas, kavrut! Mun miälestä toi mami vois nyt kyllä harkita tota maitonappien vapaata jakoa. Mä oon pumminu ja pumminu, eikä niitä saa mun miälestä tarpeeks, ei ikinä. Sanotaan vaan, ett pitää syödä kunnon ruokaa. No syähän mä, aamullaki kalkonia. Nih! Mami kyll vissii tarkottaa noit raksuja ja pehmoruokii. Joo, tuota, siis kyllä mä niitäki syän...siis jos niit nappei ei tuu. Mä taidan tehdä jonkin kapinan, ett niit sais kerranki tarpeeks *miettii kovasti*. Mutt mä oon jo pari kertaa yrittäny saada sitä pussii auki, eikä se onnistu, ei sitte millää. Tarttee yrittää taas tänää, jos mami kerta on töissä. Voi se vähän yllättyy, jos mä kuiteski saan sen auki. Toisaalta, se laitto taas mulle kaikkii ruokii ja aamuheekkuva *nolo virn*. Ett kehtaaks sitä nyt pistää ihan ranttaliks. Ja kun mä en oo ihan varma, pitääks mun uskoo sitä, ett niist menee massu sekasi. Mä en taho tulla kipeeks. Se ois kamalaa. Voi joutuu vaiks sinne eläinkiusaajalle, joss haisee pahalle. Ei, kyll mun täytyy tarkemmi miettii tota jutskaa viälä. Eilen mä leikin mamin kaa taas kissatappelusta yhestä hiirulosta, se oli aikastas kliffaa. Mami pyöritti hiiruloo ja yritti piilottaa sen ja mä hyökin perässä, ryästin se hiirulon ja sitten kurmuutin sitä hiiruloa ihan täpöllä! Ja hei, sitt mami syätti mulle jotain ruokajutskaa, joka oli hyvää. Mutt ku se kerto mitä se oli....hups...mä olinki syäny kukkakaalii, siäniä ja jotai sotkuu. Ihmisten vihannesruokaa, hei! Siis mä, kissa, verenhimone saalistaja! Vähäks mua hävetti, vaiks se oli aikastas hyvää, täytyy myäntää...

Tuli vaa miälee täst fotost, ett joku kehu kans viihtyvänsä hattuhyllyllä ,D On toiki kattiska aika tyytyväise näkönen, eiks? Mutt nyt on kalsa ja mami on laittanu partsin ovet kiinni. Mun tarttee lähtee basee ottaa oikee kunnon unkot ja alkaa miättii vähä, mitä mä keksin iltapäiväylläriks tolle mamiskalle *kiero kissavirn*. Se on purrrrrrr taas huomiseen!

--------------------------------------

Taas tuo maitonappijuttu - huh! Taidan pitää päivän tai parin tauon ja laittaa ne ihan kaappiin jömmaan, että eivät ole jatkuvasti näkyvissä. Ei tästä tule mitään. Kissa on kuin pikkulapsi - karkkia, karkkia, karkkia... ja hirveä huuto, jos sitä ei sitten tulekaan. Ja jollakin kierolla ja kavalalla tavalla yritetään sitten hankkia sitä keinolla millä hyvänsä. Minäkin jään keksimään iltapäiväylläriä Vincentille ;D

Jotakin sentään löysin illalla lokittaessani, tai no, uutta ja uutta. Mutta saatetaan nyt tässä muidenkin nähtäväksi linkki Pyynö-jäniksen seikkailuihin! ;DD

Päivän slogan: Kukaan ei ole hyödytön. Aina voi olla edes huonona esimerkkinä.

Päivän biisi: Strange Fruit

Kai tiesit, miten hiiresi TODELLA toimii:

TIMMIÄ TIISTAITA KOKO LOKISTANIAN VÄELLE!

MAANANTAI EI MITTÄÄ...

Äh - kylmää...hrr. Mutta silti suht. mukavaa. Eilinen menikin aika pitkälti ruuanlaiton parissa. Tein kanahässäkkää, kukkakaali-sienipaistosta ja lohkoperunoita. Sitä pilppomisen määrää. Pirulauta, muuten kiva ja uusi residenssi, mutta miksi on ajateltu, että yksin (tai kaksin) asuva ihminen EI tarvitse keittiössä työtasotilaa eikä alakaappeja niin paljon kuin muut. Ziis! Oli vähän huvittavaa punkea muhkeva kukkakaali ainoaan isompaan vapaaseen paikkaan eli tiskialtaaseen ja lohkoa se siellä ,D Eli nyt on ruokaa ainakin vielä huomiseksi. Kanahässäkkä jäi kokonaan tälle päivälle, samoin osa potuista ja kukkakaalista. Himskatin hyvejä tuli, vaikka itse niitä syönkin...Eväät Herjaamolla pitää edes olla hyvät, että jaksaa. Tein tälle aamukaffelle myös aamueväät tuon labran takia. Maistuu muuten sikahyvälle...Roskaleipää ja rahkalevitettä. Kalkonia ja juustoa. Hmph. Tulee taas jonkun nälkähimo, kun kirjoittaa.

Muutenkin eilen oli rauhaisaa. Ilma oli upea, mutta en jaksanut lähteä ulos. Hirveästi teki mieli, mutta se olisi tarkoittanut vain lisäsärkyjä, joten kömmin sänkyyn lukemaan ja päikkäreille. Jalat selvästi rauhoittuvat aina su-iltaan mennessä. Jos saisikin vain olla kotona ja tehdä etähommia. Hei, kuka tarjoaa hirmu hyvälle ja nopsalle duunarille etätöitä, jolla eläisi! Minä heti valmis täällä, heti-heti-heti!!! Tutkittu juttuhan on, että etätyöntekijä on tuottoisampi kuin tstossa istuva. Ymmärrän hyvin, jos on työmoraali (taas tuo inhokki) on korkealla, sitä kotona tekee varmasti ihan yhtä paljon, jollei tosiaan enemmän ja intensiivisemmin töitä. Häiriötekijöitä on vähemmän, kaikkeen ylimääräiseen touhotukseen menisi vähemmän aikaa. Minullehan tämä sopisi erinomaisesti. Yölläkin voisi vähän nakutella, jollei nukuta. Tuottavuus olisi huipussaan! *kikattelee, mömmöt alkavat ilm. vaikuttaa*

Kellotkin tuli siirrettyä, mutta seinäkelli vidhuilee. Se pysähtyy joka täysi tunti. Nyt se ei siis kävele. Pitää odottaa, että Belgarion tulee, että saan sen alas seinältä. En uskalla itse kiivetä, jostain omituisesta syystä ,>. Sen toista osoitinta pitää vähän taas taivuttaa. En halua luopua siitä, kun se on niin omituisen näköinen. Tahtoo korjata sen ja itse, tietty.

Ja te mukavat, töissä lusmuilevat kanssalokittajat, tässä teille kiva kursorivaras. Riemua riittää. Yhtä kivaa kuin klemmarien järjestely, jollei jopa kivempaa ;D

-------------------------------

Purrrrrrrrrrrrve kattilaiset kaikkialla! Mäki oon vaan lepuuttanu, kun nyt kerran oli viikonloppu, niin sillo pitää levätä hirmusen rankan kissaviikon jälkeen. Huh - viime viikollaki tapahtu vaiks mitä. Ei ihme, että mamiska kaa vedettii kunnon  päikkärit eileski. Ja mä sain kahtena päivänä broiskuu muide safkoje lisäks! Ett aikastas hyvin menee. Äske mä yriti taas pummii noit maitonappei, en mä viälä saanu. Mamilla on semmone tapa, ett se antaa niitä muutaman aamusin ja muutaman iltasin, tossa ennen ku se kiipee sänkyy lukee ja kuorsaa! Kyll se vois antaa siin välilläki oikeestaa viälä yhen satsin. Ett pysyis niinku toi maitonappitasapaino kondiksessa...Ai ett ei oo vakuuttavaa...no tarttee keksii jotain muuta sitte. Mamiskall on viäläki se mattojutska kesken, mä meinaan jo hermostuu. Ett saanks mä jonku maton vai enks. Ja jos mä en tykkää siitä, nii mä merkkailen ja ykäilen siihen! Nih! Se näytti mulle sitä, mutt en mä oikee ymmärtäny, mikä se oli. Sitt se viälä lukiki, mutt en mä sitäkää  kyll hiffannu. Mutt ei se ainakaa oo ollut toisen kissin käytössä. Sen mä pyysin tarkistaa heti. Ku semmosta mä en käytä, enkä haluu tänne. Mä haluun mulle-mulle-mulle omia jutskia. Ei silti, oon mä hirveesi saanukki kaikkee. Niit ett kiitti vaan jokaselle, kun on mua muistanu - te ootte ollut hirmusen kliffoja. Sillonki ku mä tulin taloon, niin aikastas moni muisti mua. Musta se oli tosi liikkistä. En mä millää ois arvannu, ett himan ja mamin lisäks mä saan frendejäki ja lahjuksii ja kaikkee! Sellast se on, koskaa ei tiädä mitä tapahtuu....

Vähäks on tääki kissi väsynyt - se on päikkäreiden paikka sillo, tai lotkotuksen ,D Mä painun nyt kaa aamu-unkoille, uaaaaaaaaaah! Hirmu pitkä aika siihe, ku mami taas tulee. Ai nii, mä pelästyin eilen, ku se sano, ett  se on menossa piikille! HUH! Mutt sitt se sano, ett silt niinku otetaanki verta pois eikä varpisti laiteta mitää takasi. Huojentaa mun oloa, mua noi piikit pelottaa ihan karmeesti. Ja se haisu. Mamiskaki haisee semmoselta joskus, ku se tulee duunista. Mutt onneks se vaihtaa noi rätit heti ku se tulee himaa, niinku kissivaatteet päälle. No, se on alkuviikkoa taas kaikille kavruille sitte! Pidetään kivaa, ennenku hukutaa lumeen!

---------------------------------

Juu, juu. Olen varovainen, mutta en pidä labroista, en sitten yhtään! Enkä labratätsyistä, ainakaan yhdestä. Mutta olikin eri leidi, kaikki kymmenet putket täyttyivät yhdellä pistolla! Kyllä jaksoinkin kehua....

Onneksi pääsi heti tänne Herjaamoon valmiiseen aamukaffepöytään ja leivät esiin, rouskis-njam-rhyystis, yskää ja tukehtuu tämä kohta hinkuunsa...

Kesken oleva kirja: Harlan Coeben - Viaton

Päivän slogan: Alkoholi ei poista ongelmiasi  - ei sitä kyllä tee maitokaan!

Päivän biisi: Bohemian Rhapsody

Ja luontoteema jatkuu! Autoilija, ethän koskaan aja siilin päälle. Koska siilit ovat todella kivoja, niillä on oltava tässä maailmassa myös jokin tehtävä. Näin pitkätukkaisena 4080-vuotiaana Welhottarena, olen jo pitänyt hyvin monesta siilistä huolta tällä tavalla:

MAHDOLLISUUKSIEN MAANANTAITA LOKISTANIAN VÄELLE!

EI MYRSKYÄ, EI KIVAA, EI MITÄÄN....

Höh - kuten kommenteeraajat ovat todenneet, mitään myrskyä tullut! Ja minä ihan odotin. Epistä. Vähän tuuli kolisteli, mutta siihen se jäi. Eli eilinen menikin ihan tavallisissa merkeissä. Syöden, lukien ja päikkäröiden. Tosin en päässyt edes kunnon päikkäreille. Belgarion viipyi aika pitkään, söimme hyvin roipentelia mandariini-vihannessotkun kanssa ja juotiin kaffetta, puhuttiin höpöjä ja lueskeltiin. Niin, ja käännettiin kellot jo etukäteen, ettei tarvitse yöllä herätä niitä kääntämään, kuten oikein tietysti olisi ,D Belgarionin lähdettyä könysin petiin kirjan kanssa. Ehdin varmaan olla puolihorteessa 15 min. kun Kummisetä heitti kilarin ja tuli viihdyttämään itseään meille. Eli juomaan pullon viiniä ja kertomaan mitä kahden päivän aikana on tapahtunut. Siis rapoamaan, koska yleensä näemme lähes joka päivä. Olikin tapahtunut, joten jaksoin kerrankin kuunnella. Lisäksi esittelin Kollikalenterin, joka oli Kummisedänkin mielestä fiksu. Hän saa sen ilmeisesti kummipojaltaan Vincentiltä sitten lahjaksi...

Muutoin vedin kunnon yöunet vaihteeksi. Tosin se vaati ylimääräistä lääkkeen pupeltamista keskellä yötä. Ikävä kyllä, olin taas kääntynyt yöllä - en meinannut päästä taaskaan ylös sängystä. Särky on näet levinnyt tässä parin kk:n aikana myös olka- ja käsivarsiin, kyynärpäihin, polviin sekä II - IV sormiin. Eli oikein veikeä sekasärky - joka paikkaa särkee. Toivottavasti *takoo taas puuta* pää vielä toimii, ainakin jonkin aikaa. Huomenna on se kirottu labra. Veetuttaa tuon syömisen kanssa. Yleensä vetäisen aamulla kaffetta,  vitamiinijuoman ja leivän tai kaksi. Kun niitä ei sitten saa ottaa, tiedän, että jo illalla on hirmuisen kamala nälkä. Vaikka oikeasti ei olisikaan. Ple. Hmmphh! Tänään muuten teen lohkoperunoita ja kukkakaalipaistosta sienten kanssa. Tai ainakin olisi aikomus jaksaa pilppoa ja esikeittää tuo kaikki. Samassa uunissa tuo hoituu... Muutoin pitää käydä Kummisedällä pyykkäämässä sekä esitellä imurille residenssin keskilattiaa. Eilen huomasin, että pölykoirat ajavat toisiaan takaa, kun tuulettelin parvekelasit avoimena. Eli olisi aika tarttua toimeen. Mutta ei oikein jaksa. Pirulauta. Kivunhallinta vielä lähes kaiken ajan ja voimat. On pakotettava itsensä toimimaan. Vmäistä, mutta pakollista.

Ja näin sunnuntain kunniaksi voit käydä syyllistämässä itseäsi ekotallaajassa, jonka poimin Olmin luolasta!  Oma tulokseni tuossa alla.

Tuloksesi on tallennettu tietokantaan.

Sait yhteensä 572 pistettä. Tämä tarkoittaa, että:

• Ekologisen jalanjälkesi koko on 5,7 hehtaaria
  
• Kulutat noin 8,2 jalkapallokentän suuruisen alueen ekologisesti tuottavaa maata vuodessa.
  
• 1,8 hehtaarin henkilökohtainen ekologinen jalanjälki vastaa yhden maapallon laajuista kulutusta globaalisti ajatellen. Jos kaikki eläisivät, kuten sinä, tarvitsisimme 3,1 maapalloa.

3,1 maapallon kulutuksella tarkoitetaan sitä, että maapallolla on laskettu olevan 1,8 ha/asukas ekologisesti tuottavaa maapinta-alaa (ekologista kapasiteettia) ja sinun ekologinen jalanjälkesi on 3,1 kertaa suurempi kuin 1,8 ha/as. Ekologisen kapasiteetin laskuihin ei huomioida eliölajien säilyttämisen takia luonnonsuojelualueiksi varattavia maa-aloja, jotka siis tulisi vähentää tuosta 1,8 hehtaarista.

Taulukossa näet jalanjälkesi muodostuminen ja voit verrata tulostasi muihin vastanneisiin. Keskarvoja laskettaessa on tuloksista jätetty huomiotta 10% pienimmistä ja suurimmista arvoista.

Kiinnitä huomiota punaisella kirjoitettuihin kohtiin, joissa oma kulutuksesi on keskiarvoa suurempaa.

	Oma EJ	Keskiarvo	Erotus
Asuminen	1,7	1,4	0,3
Kulutushyödykkeet	1,4	1,6	-0,1
Ruoka	1,2	1,5	-0,3
Liikkuminen	0,6	0,7	-0,1
Harrastukset	0	0,1	-0,1
Jätteet	0,8	1,1	-0,3
Yhteensä	5,7	6,3	-0,6

Vihje: Lisää tämä sivu selaimesi suosikeihin. Omat tuloksesi pysyvät tallessa ja voit seurata keskiarvon kehitystä.

Aika paha muutoin, mutta suomalaisittain kai suht. hyvä,  asumisen kanssa siis voisi olla paremmin. Mutta kerrostalossa asuja ei voi aina toimia niin ekologisesti, kuin olisi mahdollista...

--------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrrrr - mä mitään ekolokiasta tiijä, eikä mun tarvii. Mä oon kissa. Mä oon osa ekoa. Mä käytän pellettejä ja ne menee piojätepussiin ja kakit suoraan veskiin. Ja mä syön kaikki, ett mikään ei mee hukkaa. Ett mä en paljo jätteitä tee. Mä kiärrätän mun kissinkaavat ku mä teen noita karvainstallaatioita eri pualelle. Mähän oon ihan selvästi ekokissa. Ja ruokiaki ostetaan isoina pusseina ja puukkeina, ei semmosina piäninä pussilätysköinä. Et nih ja sillee! Mäki ootin sitä myrskyy. Ei se sitte tullu. Mä olin jo parvekkeella tsiigaas, millo se tulee. Äh, vähän ikkunat kolisi ja sillee, mutt ei mitää muuta. Se kesän yks ukkospäiväki oli järeempi. Nyt on aika kliffa keli käydä päivystää vähä partsilla ja sitt tulla sisälle lämpösee, vaiks basee. Mamiskaa vähä harmittaa vaa, eilen se sano jo, ett se ei aio koko syksyy ja talvee olla tässä ovella portsarina, kun mä kuljen siitä. Ku siält tulee sitte kylmä sisälle, jos sen jättää mulle auki. Tekis mulle kissanluukun siihen! Ai nii, mutt ei se vissiin voikkaan tehdä, sehän on pahus lasia koko ovi *käy tarkistamassa*, joo on! Ei voi tehdä läpee siihe. Mun tarttee vähä rajottaa ravaamista siällä, muuten mami heemostuu ja meill tulee joku tappelus taas. Mä petyin eilen, maitonapit loppu!!! Mutt sitt mä muisti, siis m ä  muistin, ett Poika toi niit lisää. Ja menin pummii mamiskalta niitä. Sitä nauratti, ku se luuli, ett mä en hiffannu sen jömmaa. Vähä se ekaks kiusi mua ja anto mun leikkii tyhjäll pussill, mutt kun mä lopetin se ja  ilmaisin melko tomerasti, ett niit nappei ja just ja heti, nii sainhan mä niitä taas. Ahhh - aamun kalkoni on just syäty ja 3 maitonappii ja mami laitto uutta pehmoruokaa ja putsas mun kaikki kupit just äske! Kyll nyt taas kelpaa syödä. Tulis nyt vaa nakuttamasta ja antais viälä yhden napin....

Mä nyt löysin taas tämmöse foton, kun mä itte tykkään kukista, siis noin niinku safkamielessä! Toi kissi näyttää kyll vähä tutulta ,D Oiskoha joku meikäläisist vähä saman näköne? *kissikikatusta*. Ja mäki diggaan kiipee kirjahyllyy, vaiks se on oikeestaa kiällettyy. Mut jos mä joskus haluun suututtaa mamin ja mä oon sille vihane, mä meen just sinne ja tasan tiijän mist se heemostuu, sillon mä teen sen kaiken! En mä useen, mutt joskus. Mami on välillä oikeesti kova jätkä, kyll se on tän torpan pomo! Mä myännän kyllä sen nyt. Mutt joskus must tuntuu, ett mä haldaan koko tätä luukkuu ja sillon meill tulee tappelus. Nyt ei oo taas tullu. Me ollaa parhait frendejä. Nih!  Varpisti se pualustaa mua ja mä sitä ihan joka asiassa. Mutt se on sitte söndaagia vaan kaikille kavruille - huomiseen!

--------------------------------------

Huomiseen tosiaan. En tiedä, missä vaiheessa huomenna ehdin nätisti päivitellä (!) lokiani. Labra on 7.20, josta painun suoraan Herjaamoon kaffelle. Katsotaan nyt. Tekemättömiä töitä jäi perjantailta tosi paljon, kun piti yrittää muitakin lomittaa...

Päivän slogan: Ei ole taikuutta. On vain sipuleita!

Päivän biisi: Pimeä tie, mukavaa matkaa!

Kesken oleva kirja (jee - lopultakin sain sen tilauksesta!): Robin Hobb - Narrin kohtalo (Lordi Kultainen III)

Ja jotta kasvissyöjät saisivat jälleen tahtonsa läpi, oma lounaani on tänään kasvisruokaa. Tässä taas syksyn satoa:

        

PUHTIA PORKKANOISTA NÄIN SUNNUNTAINA KOKO LOKISTANIAAN!

MISSÄ SE MINUN MYRSKYNI ON?

Tässä sitä vaan ollaan odoteltu, mutta mitään myrskyä missään ole! Vähän tuulee ja on vilpoisampi kuin eilen. Hmpph. Taas minua on huijattu, aina vaan luvataan kaikkea, mutta ei sitten kuitenkaan. Varauduin jopa kunnon myrskyyn eli varmistin parvekelasien kiinnitykset ja kaikki, siis minä. Eikä mitään ole tullut, ainakaan vielä. Yrittelin sitten nukkuakin. Mutta kuten Tikun nokassakin, Sandman välttelee meikäläistä. Oli pakko nousta, jo  toisen kerran tänä yönä. Särkyilee aika pahasti. Olin eilen ip:llä röntgenissä. Eihän se satu, niin. Mutta kun väännetään sopiviin asentoihin, joissa pysyä vaikka vain hetki, niin tekeepä höpöä. Kotiin päästyä olin taas aivan repo. Ei kun suoraan sänkyyn ja pienet päikkärit. Sitten vasta alkoi jomottaa, taas oikein jännästi eri tavalla, koska koipia ja lonkkia sekä selkää oli vängerretty luonnottomiin asentoihin. Oli ihan pakko nousta 2 aikoihin mömelöimään itsensä ja marinoimaan lisää vielä kaffella. Nyt tässä vaikutuksia odotellessa samalla ilmaisen itseäni kirjallisesti (?).

Josta tulikin mieleen informeerata kaikkia, että tämä säälittävä lokin rääpäle täytti eilen puoli vuotta! Minä ja Vincent olemme siis saaneet  jotakin aikaiseksi Lokistaniassa. Lokilistalla on nimittäin yllättävän suuri määrä lokeja, joissa on vain aloitusteksti eikä enää jatkoja... Me nyt sentään olemme jatkaneet! *Hurraa-huutoja, taputuksia, raketteja, yleistä hilluntaa!* Joku ehkä toivoo jo pääsevänsä meistä. Meillä ei, toistan ei, ole  ainakaan toistaiseksi aikomusta muuttaa pois Lokistaniasta. Haluattepa sitä tai ette, pilaamme päivänne joka aamu, mikäli ei muusta muuta johdu. Tai satu eteen tärkeämpää juopoteltavaa.

Tänään taitaa olla pakko lähettää Belgarion yksin kaupoille ja kirjastoon. Minä en oikeasti taida nyt pystyä. Jos saa kaksi päivää lepuutettua, menee alkuviikko töissä vielä jotenkin. Pirulauta, että pitää ihmislapselle kaikki saakelin jutut sälyttää päälle. Kuten nyt tämä koipiongelma, juuri kun alkoi muuten olla asiat suht.koht. kunnossa, residenssi koottu uudelleen kasaan, duunissakin jatkuvasti jatkoja jne. Niin eiköhän sitten tyrkätä jotain tämmöistä päälle. No, ei tämä tietysti pahinta ole, mitä voisi tapahtua. Erinomaisen kiusallista ja elämää haittaavaa kuitenkin! Minulla ei ole enää lähes lainkaan ns. sosiaalista elämää, koska en pysty enkä jaksa lähteä mihinkään duunin jälkeen tai viikonloppuna. Ja yritän vielä jotenkin ärveltää tuolla Herjaamollakin, toistaiseksi. Olisi niin mukava lähteä ihan tuosta vaan käväisemään jossakin, jonkun luona kylässä, illalla kirjastossa, kaffella keskustassa - mutta ei, ei pysty kykenemään. Ai niin, valitusosasto loppuu tällä kertaa tähän. Siis tämänhän aina voi hypätä yli, mutta se nyt on vähän raponomaista tietoa Welhottaren jokapäiväisestä elämästä!

Josta taas tulikin mieleen, että ma-aamuna on mentävä labraan. Onneksi sain tosi varhaisen aamuajan. Kun on oltava syömättä ja juomatta. Ei se koskaan muutoin haittaa, mutta kun tietää, ettei saa syödä klo 18 jälkeen, tulee aina ihan pakosti hirveä nälkä, tekee mieli kaikkea mahdollista. Vaikka muulloin ei tee, niin silloin varmasti, kun ei ole lupa. Ihmismieli on outo kone. Samoin tuon juomisen kanssa. Aamulla saa aina ottaa sen vajaan lasillisen vettä lääkkeiden kanssa. Minun tekisi tuolloin mieli hulauttaa puoli kannullista jääkaapista otettua viileää vettä... Hmph. Tahallaan ihmisiä kiusaavat. Ja minun tuurillani labrassa on taas se leidi, joka ei koskaan osu suoniini. Löydän ne itsekin paremmin. Olen jo huomauttanut pari kertaa asiasta. Taidan pyytää toisen tätsyn, jos tämä on  vuorossa. Minä en jaksa enkä halua. Nih - räyh!

----------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrmenta vaan! Wau - mami herätti mut. Ei siis tahaltee, mutt mä heräsin siihe, ku se alko nakutella täll koneella. Se on taas sillä tuulella, näköjää. Pitääki taas olla oikeesti kiltisti. Vaiks oon mä nyt ollu. Ainaski kaks päivää. Eilenki meinasin ykättää baseen, mutt sitte ehdinki kuiteski just suihkun alle. Ai että, mami kiitteli mua fiksuksi kissaksi, ei tarvii ku huuhtoo vaan. Älkää kertoko, mutt se oli ihan vahinko, ett se ykä siihe just tuli *kissavirn*. Mä vaan yritin pois siält basesta... Voi hitsi, Vieno ja Kirre ei sitte oo saanu viälä Kollikalenterii auki. Ja hei, Gummititi, mihin meiliin sä sen laitoit. Ei mä eikä mamiska olla saatu sitä toista versiotakaa! Jos sä  laitoit sen mamin duunimeiliin, ni se sano, ettei se eile iltapäivällä ehtiny tsiigaa sitä. Se päivysti 20 muun hommii, se sano. Ja sitt se meni röntkaamaa! Ett meill ei oo ku toi Vordi mein koneella. Mami sano, ett se voi yrittää joteski muuttaa sitä, mutt se ei usko ett se onnistuu täll matolaatikolla!!! Mä sain pummittuu mamilta just muutaman maitonapin. Nyt on taas hyvä olla, kun on saanu aamuheekut! Mutt niinku just Vienoki sano, mäki aina välillä ajattelen niit kissinkoja, jotka on yksin  tuoll pimeessä ja märässä metässä tai vaeltelee jossai. Vähäks alkaa vanhaki kolli taas herkistellä. Ku siit on just öpaut vuosi, kun mä olin siinä tilanteess. Ja nyt mull on oma hima, oma partsi, oma base, oma mamiska, oma jääkkäri (toim. huom. Nyt alkaa riittää tuo omiminen ;D), kaikki on mun-mun-mun. Ja kliffoi kissikavereita netissä! On tää kissin elämä omituista välillä. Vähä niinku mami sano tuolla aiemmin. Ett ensin on kaikki piäles, siis niinku mulla, ja sitte on yhtäkkii taas ihan kaikkee mitä voi toivoo. Kavruja ja ihmisiä ja kaikkee! Ett kyll mä oon onnelline. Oikeesti. Nytki mä meen just käpertyy mun basen ylälauteille, kun siäll on nii rauhallista ja kliffaa!

Mä löysin tämmöse vaanimiskuvan, vaiks mamin mielest kurrei ei saa vaanii eikä syödä suihinsa... Mutt ne mun uudet kuvat on nii pimeitä, ett mamiska lupas ottaa uusii. Se sano, ett se ei kehtaa niit laittaa tähä. Hyvei ne muute ois, mutt ihan pimeitä. Niinku mamiki *kissikiusimista*! Se on sitte vaan kliffaa lauvantaita kaikille, pidetään oooooooooooooikeen lötkö-lauantai, jooko?

-------------------------------------

Jeps. Gummititi - ei ole sitä toista versiota missään meilissä! Eikä tässä matolaatikossa ohjelmia...niin että....Yritän miettiä asiaa, tai Belgarion voi katsastaa sitä, kun poikkeaa tänään.

Päivän slogan: On hämmästyttävää, miten tarkasti todellisuus parhaimmillaan jäljittelee oikeaa elämää!

Juuri loppuun luettu kirja: Sari Vuoristo - Loppu hyvin

Päivän biisi: Lähettäkää minulle kirjoja (toim. huom. Juu, kiitos, antaa tulla vaan!)

Ja eilen, kaikki tietysti ovat jo kuulleet asiasta, kuoli kirjailja Reko Lundán. Rauha hänelle, lopulta, pitkän sairastamisen jälkeen!

Ja tältä näyttää meillä aamuisin! Ylä-Malmin vanhan pienteollisuusalueen tilalle rakennettiin asuntoja. Jäljelle jäi kuitenkin vanha paja, joka on edelleen toiminnassa, funkkista edustava, suojeltu tehdaskiinteistö, jossa on VVO:n vuokra-asuntoja (entinen Valion tehdas) sekä muistoksi työstä ja tehtaista tuo vanha piippu, joka nyt on keskellä tarhan ja lekarin pihaa.

                         

MYRSKYISTÄ LAUANTAITA LOKISTANIAN VAPAAVALTIOON!

 

OLIPAS SYNKKÄ JA MYRSKYINEN YÖ

Ja samaa näytetään tarjoavan vielä tässä aamullakin. Hitsi, oli pakko käyttää sateenvarjoa, inhokki nro 2. Miten sen kanssa voi toimia? Jos on kassi ja olkalaukku. Kävelee jotenkin omituisesti vinossa. Seurauksena se, että toinen puoli vaatteista on aina märkiä, kuten nytkin. Onneksi sentään pää pysyy kuivana. Jalat ja pärshe ovat märät, grrrrr. On se nyt sitten taas kivaa kun on mukavaa. Myrsky on kiva, kun olisi saanut jäädä kotiin peiton alle lukemaan ja sitten päivittämään tätä lokia. Mutta ei, heräsin 3 aikaan ja nousin särkyilemään. Pirulauta, miksi minun ei anneta olla rauhassa kotona ja tehdä sitä, mitä itse haluan?

Tässä on pakko alkaa miettiä vaihtoehtoja. Eli pyytää jatkuvasti sairaslomaa, kieltäytyä suoraan mahdollisista jatkoista (tähän ei työvoimatsto varmaan reagoisi, koska määräaikaisuus vain päättyisi), yrittää pyrkiä työvoimatston kautta eläkeprojektiin (olen vain liian nuori ja liian terve, en pitkäaikaistyötön enkä juoppo, no tuo viimeinen järjestyy kyllä), yrittää vongata itseään eläkkeelle muuten vaan, jos arvoisa fysiatri suostuu jonkun diagnoosin lopulta antamaan. Vähiin jäävät vaihtoehdot. Siis ansiosidonnaiselle siirtyminen ja työn tekeminen friikkuna - eli silloin saisi sovellettua päivärahaa, jolla jo jotenkin eläisi. Tämä on jo pakko laittaa harkintaan. Minä en enää kohta jaksa!

Eilen kotiin päästyäni oli pakko mennä suoraan sänkyyn lepuuttamaan. Ei nukkumaan vaan lepuuttamaan tunniksi. En jaksanut edes avata postia, en laittaa ruokaa kissalle (sitä kyllä oli vielä), en tehdä yhtään mitään. 9 h työpäivä ja matka kotiin olivat vieneet fyysisesti voimat niin täysin, että ei uskoisi. Väkisin oli sitten noustava ja huolehdittava ainakin kissa-asiat, evästys tälle päivälle sekä tiski. Vähän nettailtava ja katsottava uutiset. En jaksanut enää muuta. Oli taas pakko mennä sänkyyn. Luin sitten ja lotkotin. Tiedän, että paljon asioita olisi pitänyt jaksaa hoitaa, ei vaan nyt onnistunut. Olen räähkä.

Vincent on ihastunut siihen, että katson pikkusoffalla lotkottaen ne päivän uutiset. Kissi kömpii päälleni hurisemaan ja haluaa silittelyä. Tätä ei kestä pitkään, mutta aina vähän aikaa. Vincent ei ilmeisesti ole kovin tottunut tällaiseen, mutta molemmista se tuntuu oikein mukavalta. Paitsi että Vincent ei osaa varoa kynsiään yhtään. Onneksi yleensä illalla on jonkunlainen aamutakin räsyriepu yökkärin päällä, etteivät kynnet aivan tunge läpi. Muuten tässä olisi aivan verinaarmuilla ,D

--------------------------

Purrr - nyt mami on saanu Kollilanterin avattuu ja se on kyllä älden upee! Kyllä meitä komeita kolleja onki löytynyt. Ja kyll Reetin mami on hianosti kaiken laittanut! Voi jummi - mä oon siällä kaa, ainaski kahdes eri kuukaudess. Nyt mä haluun mun oman kappaleen mein seinälle ja sitt mamin työpaikan seinälle ja Kummisedän seinälle ja Pojan seinälle ja vaiks kelle! Toivottavasti Gummititi, joka lupas sen rintata, saa sen nyt nätisti rintattuu - ois tosi kiltti titi *anova kissavirn*. Mä voisin sitt tehdä titille jonku takaspalveluksen. Ihan mitä kiltti kissi vaan voi tehdä - ihan mitä vaan. Olla tosi kiltti titille ja vaiks mitä - jookosta? Muute meill oli eiline ilta tosi kliffaa mamin kaa, vaiks se ensi meniki suoraa sänkyy. Ku se sitt laitto evästä, mä sain donarii ja ruokii ja aikastas monta maitonappii. Niis napeis on siis niinku maitoo, maitojalostetta, hivenaineita, vitamiineja, sokerii ja öljyy. Ett on kai ne sitt iha vähä terveellisiiki - mä ainaski luulen. Ja hurrrrrrrrrjan hyvejä ;D Taas mä aamulla yritin pummii niit lisää, mutt ei mamiska anna, kun muutaman vaa. Mutt sain mä kalkkunaa ja palasen juustoo, kun mä halusin nyt sitäki sitte. Ja sitt eilen mä kiipesin mamin päälle lojumaa ja paijattavaks, ku se katteli sitä laatikkoo! En mä yleensä, mutt eilen oli niin semmonen olo, kylmäki vähä, myrskys ulkona ja kaikkee. Sillo on kiva maata mamin masun päällä ja purrrrrrrrrrata vähä, hurista ja olla oikee lämpöses siinä. En mä pitkää osaa siinä olla. Mutt sitte mä tuun taas uudestaa!

Ku Gummitit eile sano, ett se tarvii jotai pualustusta, nii mä voin vaiks tällee sitte pualustaa sitä - mä pystyn mihin vaan. Nih! Nyt mä pystyn taas lopettaa tän ja menee goisiin. Kliffaa viikonloppuu kaikille kissinkoille ympäri Lokistanian vapaavaltiota!

-------------------------------------

Tämä täällä alkaa suunnitella iltapäivän päivystystä ja röntgeniin menoa, prle, kaikkea sitä onkin luvannut ja sopinut. Mikään ei huvita eikä innosta juuri nyt!

Juuri loppuun luettu kirja: Kristina Björklund - Rakas sinisilmä, kertomus vanhenemisesta ja sairaudesta, suosittelen, jos aiot elää pitkään tai läheisesi on joutumassa tai joutunut pitkään laitoshoitoon...

Päivän slogan: Lopeta totuuden etsiminen ja asetu aloillesi hyvään fantasiaan!

Päivän biisi: Lucy In The Sky With Diamonds

Ja sitten viikonlopun puuhiin kaupan kautta - vai kuinka?

NESTEPITOISTA PERJANTAITA LOKISTANIAN HULTTIOILLE!

TORSTAINA TAAS ODOTELLAAN TOIVOA

Torstain siis pitäisi olla Toivoa täynnä, mutta kaveri oudosti karttelee minua. Ottakaa välittömästi yhteyttä, mikäli tapaatte hänet ja pyytäkää jättämään edes viesti tai kommentti, ple.

Kaunis oli tämä aamu - aivan pieni pakkanen. Siis sopiva, kun on vaatehtinut tarpeeksi. Ei tuulta. Oikein mukavaa muuten, paitsi noiden pleen särkyjen puolesta. Noin lyhyenä rapona: säryt vain pahevat ja ilmestyvät uusiin paikkoihin. Huomenna on rtg, ma labrat, kk:n päästä lekuriaika. Saisi jo selvitettyä jotakin, kiitos. Mutta minä odotan, odotan, odotan...

Herjaamon koko väellä on huomenna iltapäivällä koulutuspäivä, jossa  demotaan erään ohjelman uutta versiota. En pysty lähtemään edes sinne. Sain luvan olla pois. Päivystän täällä rtg:n asti. Yksin, ilmeisesti. Huu - entäpä jos vieras mies tulee taloon. Koskaan ei voi tietää, milloin ovikello soi. Ei - lähtisin mielelläni  koulutukseen, mutta matka sisältää kävelemistä ja minä en pystyisi istumaan siellä koulutuspaikalla 4 h huonoilla penkeillä. Sen jälkeen en pääsisi enää kotiin. Joten tämä on pakkovalinta. Paskamaista kyllä, sillä yleensä olen ennen aina ollut tuppautumassa mukaan erilaisiin koulutuksiin. Olen kouluttautunut aika paljon työni ohessa, se on ollut eräs tapa tehdä jotakin järkevää myös illalla. Ettei aika kulu vain höpöjä lukiessa ja nettaillessa. Nyt en jaksa edes ajatellakaan mitään koulutusta. Kunhan saan raijattua itseni tänne ja takaisin kotiin. Kävelyni muistuttaa nykyisin keinuhevosta vintin rappusissa. Että hyvin menee, mutta menköön!

Ai hitsi, huomasin myös, että kelloja pitää siirtää ensi viikonloppuna. Mihinköhän minä ne kellot siirtäisin; kaikki samaan paikkaan, vaihtaisi vain kellojen asentoa vaiko peräti siirtäisi rannekellon vas. kädestä oik. käteen? Ongelma on suuri, mutta mahdollisesti ratkaistavissa. Olipa kehnoa herjaa. Siis kesäajasta siirtyminen talviaikaan. Sekin vielä. Kun en koskaan muista milloin ja minne päin. Yleensä sälytän tämän asian Belgarionin harteille jo lauantaina, jotta kaikki tulisi hoidettua. Pitää heti laittaa iso lappu asiasta.

Kummisetäkin kävi eilen tuomassa postin ja samalla rapoamassa. Hänkin oli saanut vaihdettua omalääkärin ja oli oikein tyytyväinen. Näin se pelaa, toivottavasti vs. ylilääkäri nyt huomaa, että eräässä arvauskeskuksessa eräs tkl ei ole kovin haluttu omalääkäri!

Tuli leikittyä kuukkelileikkiä, minkä pihistin Oudolta Emolta eli googleta "(oma nimi) on" ja kopioi 15 ensimmäistä tulosta:

Eli tämän mukaan Polgara on:

- secretary...(no jop)

- tukihenkilötoiminnan yhteyshenkilö (no voisin ollakin, kun tietäisi mitä tukea)

- ja sitten tulikin Kristillinen Kirjakauppa ja Antikvariaatti  (juu, rakastan kirjakauppoja ja antikoita, mutta tuo kristillisyys, se ei nyt kyllä sovi, ei!)

- Katso! (no kyllähän minä katson, ei tarvii hiiltyä)

- Tampereen Kaupunginkirjasto (ah - rakkaat kirjastot..mmmmmmmmmm)

- Nääshallin kuntosaliryhmiin päässeet (no en jumaliste Tampereelle enkä varsinkaan kuntoilemaan, jumaliste, en...)

- Vanhat suomalaiset elokuvat (*huoh* nämä on Kummisedän heiniä)

- Helsinki City maratooniin osallistuneet (no voi että, enpäs tiennytkään ,D)

- IT-lehden henkilöuutisia (wau - olen päässyt piireihin)

- Laukaa - Konnevesi (en ole ikinä ollut lähelläkään...)

- Sipoo, tulokset rasteilla (no olen kyllä suunnistanut esim. ravinteleihin, mutta en valitettavasti Sipoossa)

- Kronos - vanhat hallitukset (joo, olen ollut hallituksessa, en tuolla...)

- Helsingin Yliopisto, historia (olen siis jo historiaa...)

- TSSH-HeNetin kokous (mitä hittoa tuo tarkoittaa???)

- ETS - jäsenet kautta aikojen (mutta en minä, en, en varmasti!)

- Pirkanmaan Kristillisdemokraatit (ei, en kestä, koko ajan läsnä outoja seutuja ja kristillisyyttä! Nyt sai luvan loppua.)

Ei tämä ollutkaan kiva leikki, hei, ei ollenkaan!

--------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrr vaan kaikki kavrut. KOLLIKALENTERI on valmis! Ne jotka sen haluaa, voi laittaa viestiä Reetille. Mami ei oo viälä sitä nähny, niin en mäkään. Mä odotan ihan kiihkeesti nyt, en millää malttais, en. Siin oon mä, siis mä, mä! En mä ikinä oo missää tollases enne ollutkaan, eikä varmaa muutkaa kollit. Vähänks tää on hianoo! Mä aattelin, ett sitt mun kaikille frendeille se menis vaiks joululahjaks tai sillee. *tyytyväinen kissavirn* Muuteski mull on menny nyt iha hyvin. Mä oon ollu ihan kiltisti, tooooosi kiltisti. Ja mamiki on ollut mulle ihan yhtä kiltti. Ja Kummisetä toi mulle ison pussin taas uusia kuivanappuloita, ihan erejä kun viimeks. Ja se toi ne ihan tuliaisiks, ei se halunnu ett mami ees maksais niistä. Kyll kaikki nyt pitää musta hualta. Ja aatelkaas, viiime vuanna tähä aikaa mä vaelsin tuoll jossain yksin ja kylmissää ja ihan nälissää ja laihana...*tyytyväinen huokaus*! Taas mä oon saanu kalkkunaa ja aikastas monta maitonappii. Voi juku, Gummititi, minkäs teit - mä oon tosi koukuss niihi nappeihi. Mä jään vähä välii tuijottelee mamiskaa ja katon välill pussii ja välill mamii, ett se orja nyt ymmärtäis. Mutt ku mä en saa niist tarpeekseni. On ne nii hyvei. Ja Poika osti mulle jo toisenki pussillisen niitä. Enkä mä muute eile syäny yhtää kanervoo. Mami kävi tarkistaa (hmph, ei luattanu muhun). Nyt se ei enää jättäny mulle partsin ovee auki päiväks. No, siäll on kyll aika galsa, mä kävin just tsekkaas tilantee. Parempi painuu goisii basee ihan rauhassa, siäll on lämpöstä ja mukavaa.

Mä aattelin, ett laitetaa nyt toi kuva, miss Poika just on tuanu mulle maitonappeja ja mä kaveeran sen kaa. Mä purrrrrrrrisen tossa ja poika yrittää lukee jotai. Mutt se on purrrr taas huomiseen!

-----------------------------------------

Vincent on maitonappi-addikti! Kissan anovan silmät seuraavat jokaista liikettäni, kun istun nappipussin lähelläkään. Onkohan jossain tarjolla vieroitusta?

No, tapani mukaan, lähden etsimään tuoretta kaffetta, on aika ehkä käynnistyä ns. työtehtäviin!

Äsken luettu kirja: Matti Mäkelä - Rakkausromaani, nimi ehkäpä hieman erehdyttää, aika karmiva opus...

Päivän slogan: Vasta kun viimeinen puu on kuollut, viimeinen joki on myrkytetty, viimein kala kadonnut, huomataan ettei rahaa voi syödä!

Päivän biisi: Suzanne

Ja kaikkien kivojen kasvissyöjien iloksi jälleen: Ihmeellinen Luonto eli mitä kaikkea Maaäiti meille oikein tarjoaakaan ;D

             

                   TOIVONTÄYTEISTÄ TORSTAITA LOKISTANIAAN!

KESKIVIIKKO KESKELLÄ VIIKKOA =o

Tämän aamun ainoa hyvä puoli on siinä, että enää tarvitsee kangeta itsensä tänne vain kahtena aamuna! Että voi olla vaikeaa tuo liikkeellelähtö. Pelottaa, että koivet ei kestä, että liukastuu lehtikelillä, että ei ehdikään sopivaan bussiin, että on unohtanut jotakin ja pitäisi vielä palata kesken matkaa kotiin. Huh - onneksi on nuo mömelöt, sveitsiläisen lääketeollisuuden lahja  Suomen työtätekevälle väestölle.

Tulipa sitten taas matkailtua eilen eli käytyä ihan Tsadin melkein-keskustassa ja Hakiksessa, tietty. Asiat tulivat hoidettua erinomaisen nopsakasti ja olinkin yllättävän aikaisin kotona. Vaikka pitikin kävellä erinäisiä matkoja. Olin hyyyyyyvin ylpeä itsestäni, vaikka särki, kolotti ja juili. Pahempi juttu oli se, että Kummisetä tuli rapoamaan KELA-kokemuksistaan juuri kun olin tullut kotiin. Minua ei kannata puhutella noin puoleen tuntiin kotiin tulon jälkeen. Olen silloin räähkä, kipeä ja vidhumainen ihminen. Se menee kyllä ohi, mutta tällä kertaa Kummisetä erehtyi todellakin väärään aikaan väärään paikkaan. Minkä hän kyllä itsekin huomasi ja häipyi melko pikaisesti kerrottuaan tärkeimmät. Onneksi oli eväsruoka valmiina, ettei tarvinnut tehdä yhtään mitään illalla. Idioottilaatikosta katsoin seiskan uutiset, käväisin netissä ja menin nukkumaan. Hah - heräsin parin tunnin päästä siihen, että naapurissa leikittiin perhehelvettiä. Otin yhden mömelön lisää ja jatkoin unia. Ikävä kyllä, jossain vaiheessa yötä olin kääntynyt väärälle kyljelle ja nyt on olkapää(kin) aivan repona. En pystynyt ottamaan oikealla kädellä edes kaffemukia hyllystä. Prle. Mutta töitä pystyy kyllä tekemään, näköjään. Tähän nakutteluun ei mikään tunnu vaikuttavan ,D

Työkaveri toi eilen Hesarin töihin, oliko sitten eilinen vaiko jo maanantain numero. Lehdessä oli aika hyvä juttu mammasta, joka vaati lääkäreitä kuuntelemaan itseään. Hänhän oli täysin järjissään, ainoana vikana vanhuus, josta syystä häntä ei oltu kuunneltu eri tilanteissa. Olen aikaisemminkin miettinyt, mitä tekevät nämä vanhukset, jotka vielä ns. kunnioittavat lääkärin auktoriteettia eivätkä ehkä osaa tai uskalla pyytää lisätutkimuksia, vaatia lisäselvityksiä sekä kunnollista, ihmismäistä kohtelua. Kun itsekin on joutunut erinäisillä ilkeillä tavoilla hoitamaan asioitaan, mietin, miten ikäihminen näistä oikein selviää. Tämä mamma ainakin näytti selvinneen kovasti hyvin, mutta peräänkuulutti sitä, että vanhus ei ole idiootti eikä hänelle pidä puhua kuin lapselle. Lukekaa artikkeli, jos löydätte sen jostakin, linkkiä en löytänyt...

--------------------------------------

Purr, on vain nyt vähän lyhyt purina. Mä nimittäin tein sen taas, mulla taitaa oikeesti toi muisti vähäsen pätkii. Nimittäin ne kanervot siällä meidän partsilla! Mähä sanoin, ett ne maistuu hyvältä...mutt mamin kanss sitt jo sovittii, ett mä en enää syä niitä. Eilen sitt mami tuliki vähä myähemmi himaa. Ja mä tulin just partsilta. Ei se viälä siitä mitää huamannu. Mutt sitte aikastas pian ku se jo löhös klaffisoffassa, se kuuli kun mä ykättelin partsilla. No - tiätty se tuli kattoo ja siivoo jutskat veks. Mutt ku se ykä oliki pelkkää kanervoykää ja yks kanervon oksa oli ihan paljas.... Taas tuli rumeja sanoja - mutt hei, voiks piäni kissi muistaa ihan kaikkee, hei, voiks, hei? Mun miälest ei voi! Ja sitt mami laitti partsin oven kiinni. Ja laitto vaan tavallisii kissinruokii. Ei tehny ees itellee ruakaa. Eikä antanu mulle heti mun maitonappei, vaiks mä pyysin. Ei ku se sano, ett jos syä kanervoja, sitt ei syödä maitonappei vaa kissinruokaa. Aikastas kova jätkä toi mamiska, pirle! No, ei siin voinu mitää muuta ku käydä syämässä ensin osa kissinruokaa ja sitte olla kiltisti. Mä yritin olla oikee hellyttävä ja pyöriskellä siinä lattialla sillee söpösti ja kaikkee. Eikä mitä, mami oli kovana, ei mitää heekkuva. Sitte vasta, ku se melkee jo oli menoss goisii, mä sain 3 nappia. Ett noi niinku vihjeeks, ei kandee syödä mamien kanervoja, ne voi vähä närkkii siitä. Kyll me sitte taas tänä aamuna oltii ihan väleis, ett mä sain mun kalkkunaheekun ja maitonappei ja paijausta ja ihan kaikkee. Mutt kyllä mä olinki kiltisti ihan koko yän ja aamun. Ans kattoo nyt, jaksanks mä olla koko päivänki viälä kiltisti - ainaski mä lupaan yrittää! Nih!

                    

No nih - nyt on musta kuveja. Tää on tommone lähikuva. Vähä noi kaikki kuvat on pimeitä, kun mä en tykkää siitä leiskuvalosta, mä saan hepulin siittä...Mutt kai täss nyt näkyy, ett mä oon mä, eikä mikään iha viaras kissa! Mutt nyt mun tarttee tehdä piäni partsitsekkaus, mä yritän muistaa ne kanervot ja sitte mä otan aamupäikkärit. Purrrrrrrrrrrrrrrr huomiseen!

------------------------------------

Miksi ihmeessä kanervat maistuvat kissoista niin hyvälle. Kissanruoho taas ei kelpaa, siihen ei edes kosketa. Räyh! Aikaisempi kissani Uffe parturoi kokonaan yhden kanervapuskan. Vincent on vasta aloittanut, yksi oksa on siis täysin kalju. Tätä menoa siis kanervat ovat keväällä kaljuja. Siinä on tietysti hyvänä puolena se, että ei tule roskaa, kun vie ne kokonaan pois....

Päivän slogan: Täydellisyyteen kannattaa pyrkiä: Siellä on tilaa kaikille, mutta ei vielä ketään!

Kesken oleva kirja: Hans Erich Nossach - Viimeistään marraskuussa

Päivän biisi: Good Times, Bad Times

Tänä päivänä 25.10.1950 syntyi Albert Järvinen, joka ikävä kyllä kuoli Lontoossa 24.3.1991. Muistakaamme Albertia ja Hurriganesia!

                                            

KEHITTÄVÄÄ KESKIVIIKKOA LOKISTANIAN PAKKOTYÖLEIREILLE!

EI SITTEN MITÄÄN KOHTUUTTA MISSÄÄN

Ei jumankekka - ensin on kuivaa ja hirveä helle monta kuukautta, sitten sataa lotisee lähes taukoamatta. Ei silti, en minäkään ole mikään kohtuutta missään harjoittava ihminen, mutta nyt alkaa mättää. Siis joku voisi miettiä, että kesälläkin saisi sataa sopivasti ja syksyllä olla myös kauniita kelejä, nih! En kyllä kastunut Herjaamolle tullessa, oli sadetauko. Onneksi, sillä pitäisi näillä hivuksilla ja vaatteilla käydä tänään vielä iltapäivällä Tsadissa yhdessä tapaamisessa. Ei olisi kiva ilmestyä paikalle uitettuna koirana, mutta hyvin pätevänä koirana silti ,D

Jostakin syystä, olisiko tämä sade, koipia särkee taas tavallista enemmän. Viime yö meni oikein kehnosti nukkuen. Piti yöllä käväistä ottamassa lisämömelö, että saisi nukuttua edes vähän. No, nyt on tarpeeseen se viikonlopun varanukkuminen. Jospa sillä jaksaisi tämän päivän. Ja heti kotiin tultua nukkumaan. Ruokaakin on eilisestä jäljellä. Ei tarvitse tehdä yhtään mitään illalla. Muutenkin koipitilanteessa tapahtuu eli pe olen menossa uudelleen röntgeniin ja ma labraan. Yllättäen, aika armaalle fysiatrille järjestyi vasta täsmälleen kuukauden päähän. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, hemmo ottaa niin vähän asiakkaita vastaan päivisin ja on 1 pvän vkossa omalla vastaanotollaan. Odotellaan sitten. Onneksi pääsen tsekkaamaan itse vastaukset muuta kautta, jos niissä olisikin jotain erityistä. Ja jos jotain erityistä on, joko kiirehdin aikaa tai menen muualle eli työarvaushuoltoon tai arvauskeskukseen. En jaksa pystyä kykenemään enää. Menee hermot kipujen kanssa - pakko tunnustaa! Ilman mömmöjä ei tule toimeen ollenkaan, jos on lähdettävä kävellen muualle kuin roskisreissulle.

Vali-vali-vali -kiintiö taisi tullakin sitten siinä, tsorgen. Saa hypätä yli, jos ei jaksa lukea. Jotkut jo puuhastelevat ja kovasti puhuvat joulusta, samoin kaupat ovat jo aloittaneet ällöttävän joulubuumin. Minä aion pyrkiä taas keikalle jouluksi. Meillä ei juhlita joulua eikä muitakaan traditionaalisia juhlia. Olen ollut viimeiset vuodet töissä jouluaattoiltana ja joulupäivänä, jotta perheelliset ja muut halukkaat ovat voineet pitää vapaata. Hyvä vaihtokauppa; he saavat vapaata, minä ihan mukavan palkan korotuksineen ja verottajakin on onnesta kankeana. Pitääkin ottaa kohta yhteyttä, että olisin taas vapaaehtoinen joululomittaja!  Josta tulikin mieleeni, en ole prle vieläkään saanut korjattua veroehdotusta takaisin. Kaikille muille se on tullut, mutta ei minulle. Jotenkin minusta tuntuu, että minua syrjitään tässäkin asiassa. Joku jossain on kiusakseen päättänyt, että tuo on juuri sen tyyppinen ihminen, että sille se palautetaan aivan viimeiseksi. Ihan piruuttaan. Että voi tehdä pienemmälle kiusaa. Olisi kiva tietää, paljonko lopulta palautuksia saa. Jospa ihan ostaisi jotakin, tuhlaisi. Wau - eipä sellaista ole tullut tehtyä aikoihin.

----------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrr - mamiska vois tuhlata vaiks muhun ja ostaa mulle kaikkee kivaa, niinku vaiks kilon niitä maitonappeja. Poju ja Tiikeri tossa eilen ihmetteli, ett miten mä voin syödä niitä. En mä ennen kai ollu koskaa niit saanukkaa, mutt sitte Gummititi kävi kylässä ja toi niitä mulle tuliaisiks. Ensiks mä maistoin vaa yhden sillon tällön. Nyt mä oon koko ajan pummiis niit mamilta. Niis on semmonen nanna kuorrutus päällä ja sitä vähän nuolastaa ja sitte pureskellaa ne loput. Niitt toisii kaakkei mä en oo viälä saanukkaa. Mutt mamiska kerto, ett sen edellinen kissa ei tykänny niistä yhtää. Se vaa leikki niillä, eikä syäny ollenkaa! Mä varpisti oisin syäny, mä ainaki luulen. Mä haluun aina maistaa kaikkee, mitä mami tekee safkaaki. Eilen mä olisin halunnu maistaa rakuunaporkkanoita, mutt mami anto nokaree, ni se oliki ihan vihannesta. Höh - enhä mä voinu tiätää. Tuoksut oli hyvät nääs! Mutt hei, nyt, hei, kuulkaas kavrut. Meill oli mamin kaa eilen oikee iso tappelus, semmone kunnolline. Siis mulle tuli taas semmone vähä hömelö olo. Meill on toss lehdille semmone kori ja mä kiipesin siihe korii ja alon riipii niit lehtii. No mami tuli kattoo ja mä olin melkee just lirauttaas siihe piänet merkkaukset. Arvatkaas suuttuks mami. Ensin se nosti mutt pois siältä korista, sitt se läppäs mua pyllylle ja sitt se taas puhutteli mua niin rumill sanoill, ettei uskois, ett tollasesta kivast mamiskast sellasii irtoo edes. No mä suutui kaa oikee kunnolla. Mä pörhistin häntää, irvistin kunnolla ja aloin sähistä ja melkee hyökin mamin päälle. Mutt ku se ei pelänny yhtää. Se vaan sano, ett katotaas kuka tän torpan pomo oikee on! Vähäks se oli hurjana. Ei se mulle mitää tehny, mutt piti vähän puhutteluu. Ja kyllä mäki sitt rauhotun. Mutt oli aikastas lähellä, ett mä en hyökkiny mamiskan kimppuu ja alkanu purra-raapii-raadella sitä. Huh! Mutt kyll me sitte jo kohta tehtii ihan kunnollinen sovinto. Ja syötii donarii ja mä sain sitte maitonappei viälä myähemmin. Ett ei me kumpikaa olla pitkävihasii. Kunhan mä nyt muistaisi, ett tääll sisäll ei sais merkkailla mitää! Mull on vissii vähä kehno toi muisti. Tai niinku mami sano, ett sull on mun luanto - ja sitt se hihitti, tota mä en nääs tajunnu kyllä.

                   

Tota, ku mami puhu joulusta, nii mä löysin tän! Hih - huomaatteks te, ketä se vähä muistuttaa ,D *kissavirn* En mä kyll tommosee suastuis... Mutt nyt meikä lähtee partsikierrokselle terottaa kynsiä ja sitt basee goisii. Timmiä tiistaita koko  Lokistanian kissijengille! Se on purrrrrrrr taas huomiseen!

-------------------------------------

Kyllä, riideltiin eilen Vincentin kanssa. Olipa vaarallisen näköinen hyökkivä otus tuo nuppu suuttuessaan! Häntä pörhöllään, hampaat irvessä, hirveä sähinä ja kollin hyökkäysjolina. Sitä piti ihan kummissaan katsoa, eka kertaa Vincent noin raivostui. Mutta minä nyt kuitenkin aion edelleen pysyä residenssini haltijana, joten  puhuttelu oli paikallaan.

Nyt minä lähden kohta etsimään sitä karmeaa kaffetta ja katselemaan tekemättömiä töitä!

Kesken oleva kirja: Hannele Huovi - Pesula

Päivän slogan: Ajan tuhlaaminen on tärkeä osa elämää!

Päivän biisi: Black Dog

Ja jälleen - kasvissyöjien iloksi jotakin mukavaa tällaisena tapahtumattomana tiistaina. Hei - älkääs nyt, tässähän on vain kasviksia ,D

                               

Ja jos joku nyt ihmettelee, miksi liputetaan, tänään on YK:n päivä.

RAUHALLISTA YHTEISELOA SIIS MYÖS LOKISTANIAAN!

 

MASENTAVA MAANANTAI ISKI JÄLLEEN!

Siis - eilen ei ehtinyt iskeä mikään angst, kun nukuin ja luin taas koko päivän. Mutta nyt aamuyöstä, arghhh! Heräsin 3 tienoolla, luulin, että kello on enemmän, jotenkin en tihruisilla possusilmilläni nähnyt kunnolla. Ja Vincentkin jolisi herkkujolinaa. Joten nousin, totesin kellon, annoin Vincentille kalkkunaa ja painuin vielä tunniksi goisimaan. Ihme ja kumma, sain nukuttua ja kotivideokin jatkui. Se oli nimittäin oikein mukava ja mielenkiintoinen juttu. Sain sen katsottua juuri loppuun ja nousin 4 aikaan keittelemään kaffetta ja riipomaan mömmöt. Sitten aloinkin taas tuskitella tätä työmatkaa, kävelemistä ja kenkien valitsemista. Viikonloppuna tuntui lähes hyvältä, kun ei tarvinnut kävellä missään eikä mihinkään. Siis ei pidempiä matkoja. Päädyin taas vanhoihin maihareihin ja uskaltauduin hirmuisen itsetsemppauksen jälkeen kävelemään pysäkille. Mutta olikin oikein leppoisa ja hieno syysaamu, ei merkkiäkään sateesta, lämpöistä (no, olihan tuota vaatettakin päällä) ja mukavaa. Lähes nautin siinä pysäkillä odotellessani bussia...

Kuten olen aikaisemminkin sanonut, ei tämä työnteko mitään, mutta nämä työmatkat. Ple soikoon, kun ei tunne talossa asuvia ihmisiä paremmin. Josko joku lähtisi samoihin aikoihin tänne päin ja tiputtaisi minut töihin ja iltasella hakisi pois...Meilläkin on talolla nyt omat nettisivut, mutta niitä ei ole vielä kukaan käyttänyt. Pitäisiköhän laittaa sinne kimppakyyti-esitys? Itse asiassa - tuli nyt vasta mieleen! Sehän se olisi paras tapa tsekata asia. Joku voisi hyvinkin olla menossa vaikka Vantaalle päin tätä kautta...

Oli jotenkin orastavasti flunssainen olo jo perstaina, joten senkin takia pysyin sisällä ja nukuin niin paljon kuin mahdollista. Ja riivin mömmöjä, vitamiineja ja vihanneksia kaksin käsin. Nyt se ei taas tunnu, mutta katsotaan taas illalla. Täällä Herjaamossa työkaverit epäilevät, että rakenteissa olisi hometta eli muita pöpöjä. Ainakin pari astmaatikkoamme saa aina oireita työviikon alkaessa, mutta ovat kotona ok. Suunnitelmissa on pyytää jonkinlainen työilmatarkastus. Pari muutakin ovat nyt kahden-kolmen vuoden aikana alkaneet saada allergiaoireita töissä ollessa. Minähän en niitä saa, koska syön allergialääkkeitä vuoden ympäriinsä. Eli ei ole Herjaamolla kaikki kohdallaan - ei työilman eikä työilmapiirinkään suhteen ,D

Ja vaikka tämä ei edelleenkään ole ruokaloki, olen jo useamman kerran aikonut laittaa tämän ohjeen tyrkylle, njam:

Polgaran peltiroskaleipä

- n. 25 g hiivaa

- 2 tl suolaa

- 0.5 l kädenlämpöistä vettä

- jauhoja (sämpyläjauhoja, grahamjauhoja, venhäjauhoja maun mukaan)

- 2 rkl öljyä

- n. 200 g pähkinöitä, leseitä, sesamin siemeniä, auringonkukan siemeniä, pellavan siemeniä maun mukaan, tai mitä kotona sattuu olemaan tahi halvalla löytyy lähikaupasta, kaikki käy...Parhainta on, jos sekoittelee erilaisia siemeniä keskenään!

Sekoita hiiva ja suola keskenään, kunnes sotku muuttuu juoksevaksi. Lisää vesi ja osa jauhoista sekä sotke ne keskenään. Lisää niin paljon jauhoja, että taikina on tukevaa, mutta vielä hyvin sekoitettavaa. Lisää öljy ja osa siemenistä (osa säästetään pinnalle) ja sekoita tasaiseksi. Levitä taikina pellille leivinpaperin päälle. Laita nousemaan lämpöiseen paikkaan (meillä lämpöinen paikka on tiskialtaan päällä, tiskialtaaseen laskettuna kuumaa vettä). Kun taikina on noussut liinan alla, voit vielä voidella sen silkalla vedellä, ripottele päälle vielä osa siemenistä koristeeksi. Paista 200 asteessa n. 30 min. kunnes on kauniin ruskeaa. ÄLÄ laita tämän jälkeen enää leivinliinaa päälle. Tästä on tarkoitus tulla rapsakkakuorista leipää. Leipä on parhaimmillaan vähän lämpöisenä, hinajan, hillon tai levitteen kanssa! Helppoa, hyvää ja vaihtelua sämpylöille ;D

-----------------------------

Ai jaa, en mä tota leipää kyllä syö, nih! Mä syän mieluummi vaiks vaa sitte kissinruokaa. Eilen mami teki jäätyneestä fisusta safkaa ja mäki sitte sain sitä, kun se fisu ei ykätä mua! Ett se oliki namiskaa taas. Vaiks siinä taas oli jotai kummaa vihreetä ja ruskeeta seassa (toim. huom. kuivattua tilliä ja kuivattuja suppareita murennettuna). Kyll se silti mulle kelpas. Ja sitte tavallista kissinruokaa ja naksuja. Ja tiätty maitonappei. Mulle on tullu hirmune himo niihi maitonappeihi. Gummititin syy, mitäs toi niitä mulle, nyt mä oon ihan koukussa!  Nytki aamulla, ku mä olin saanu mun heekkukalkkunapalan, nii mä jäin nököttää siihen lattialle mamiskan tuolin viereen ja istun ihan hiljaa - vaan tuijotin sitä tosi tiukasti. Sanoin mä kyllä sillee söpösti kurrrr-purrrrrrr-purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr. Et orja niinku huomais mut. No, kyll se huomaski. Eli mä sain 4 maitonappiiki viälä. Mutt enempää ei sitt tullu. Orja selitti, ett siinä lukee, ettei yli 10 saa antaa päivässä. Voi ällö! Mä voisin varmaa syödä koko pussin, mutt kai tota pitää sitte totella. Sitt mä kiltisti vähän siinä purrrrrrrrrrrrrrailin ku mamiska vaatehti itteesä. Hirveesti noi ihmiset tarvii muute vaatetta. Paljo kätevämpää ois, jos ne kasvattais kunnon turkin! Ja sitte ku mami oli lähtemässä, nii taas se leperteli mulle nii, ett mä jo menin ihan noloks. Kyll kai ny tän ikäne kolli jo osaa yksinki olla ja hoitaa yhen päivän kulumisen, kun on kaikenlaista tekemistä! Mutt toisaalta, on se aikastas kivaa, ett joku huolehtii musta ja mun päivästä ja silittelee aamullakii *vähän nolo kissavirn*!

Hähääh, mä löysinki tämmöse foto tuolt vrii-justkasta! Mamiska ja sen frendi ottaa tota hihitysjuamaa joskus ja irvistelee. Eikä toi kissikää ihan sen näköne oo, ett sill ois kaikki himassa. Vähänks täst tulee miälee kaikenlaista ;D Eli terkkuja vaan sinne jonnekin... Mä lähen nyt ensin partsille ja sitte mun tyynykoloon goisiin oiiiiiiiikeen pitkät unkot. Sitte mami jo kohta tuleeki, ett mä pääsen kiusii sitä vähän! Ai nii - kyll se on huutanu mulle sitä mattoo siältä Huutiksesta, mutt ei viälä tiedä, saanks mä sen. Mä rapotan sitte! Se on purrrrrrrrrrrrrrrrrrjat maanantait vaan kaikille Lokistanian kissinkoille!

--------------------------------------

Kesken oleva kirja: Helena Kallio - Ennen kuin sielu puutuu,taidanpa peräti suositella...

Päivän slogan: Elämää voi ymmärtää vain taaksepäin, mutta sitä on elettävä eteenpäin!

Tänään on Unkarin kansannousun  50-vuotisjuhlapäivä, 23.10.1956, juhlikaamme sitä tuon kirjoittamani, alunperin unkarilaisen leivän ohjeen myötä leipomalla peltileipää ja herkuttelemalla sillä!

       

MAANANTAITA KAIKILLE LOKISTANIAAN - LEIPOMAAN SIITÄ!!!

 

NO NYT WELHOTAR ON NUKKUNUT!

Uaaah - huomenta! No nyt on tullut sitten nukuttua. Lähes 1.5 vrk, välillä vain syöden, lukien ja tavaten Belgarionin, Kummisedän ja Hörhön. Eli kunnon päikkäreitä vähän väliä. Sitten illalla mahdollisimman aikaisin sänkyyn. Heräsin kyllä yöllä, mutta menin vielä väkisin nukkumaan ja katselemaan typeriä kotivideoita, joita minulle näytettiin. Joten heräsin vasta klo 6...minulle harvinaisen myöhään. Ajatellen siis vielä sitä, että olen nukuskellut pe-iltapäivästä lähtien!

Tosin eilen tuli sellainen alustavasti flunssainen olo; vähän kurkku kipeä, vähän silmät vuotavat, vähän melkein nuhaa, vähän melkein päänsärkyä. Sitäkin troppasin siinä valkosipulilla. Pelkään tosissaan, että vielä sairastun tuohon flunssaankin. Ai niin - nyt unohtui vitamiinijuoma. Se pitää vielä juopasta heti päivityksen jälkeen. Ehkä unetus johtui myös tuosta olosta ja siitä, että meillä on aika kylmä. Patterit eivät vielä lämmitä kunnolla. En ymmärrä, miksi talojen lämmitys alkaa aina jonakin tiettynä päivänä eikä sen mukaan, millainen ilma on. Tuo aika raaka, kostea keli hiipii kyllä väkisinkin sisälle, kun minusta on oltava myös raitista ilmaa, joten partsin ovi on lähes aina ihan pikkuisen raollaan. Joten mikäs siinä sitten mukavampaa kuin hiipiä kahden peiton alle kirjan kanssa ja jos nukuttaa, antaa mennä vaan. Tosin eilen iltapäivällä herätessäni en ollut yhtään varma, mikä päivä ja vuorokaudenaika on. Piti laittaa idioottilaatikko päälle, koska klo oli jotain 18 tienoilla. Ja minulla kun ei ole digitaalista kelloa, nopein tapa tarkistaa asia on katsoa töllöstä, minä on meneillään, onko aamu vai ilta. Siis oli ilta ;D Ja kohta tulikin Kummisetä rapoamaan parin päivän tapahtumista. Onneksi hänkään ei viipynyt kuin tunnin, joten pääsin sitten koneelle ja uudestaan kohta nukkumaan.

Belgarion, Poikani, kiven vartija, kävi yksin eilen kirjasto-kauppa -roudauksen ohjeiden mukaan. Koipeni oli niin kipeä, etten halunnut ärsytellä sitä yhtään lisää. Eipä tuo orja valittanut ja hoiti hommat varmaan puolta nopeammin, kuin jos itse olisin ollut mukana. Vain kissannaksut unohtuivat, niitä on kuitenkin pariksi päiväksi ja Kummisetä lupasi hakea sitten kummipojalle kyllä naksuja, joten asia ei jää haittaamaan. Kun vielä tein kalkkunafileepiffejä uunissa, sienikastiketta ja riisiä, olimmekin molemmat taas lähes tajuttomia. Belgarion on luopunut Cokiksesta!!! Hui!!! Kun tiedustin miksi, hän kertoi laskeneensa, että menee vararikkoon vuodessa, jos juo niin paljon Cokista. Hän on siirtynyt kahviin. Tämä kiitellen huomattiin ja sen kunniaksi juotiin jälkiruokakaffet keksien kanssa. Kunhan Poika vielä oppii juomaan kylmää kahvia, hänet voi kastaa täysiveriseksi nörtiksi. Belgarion näet maksaa itse bussilippunsa ja Cokiksena. Nyt jää Cokis pois ja senkin summan voi käyttää johonkin kivaan atk-härpäkkeeseen. Ei Belgarion pihi ole, taloudellinen vaan. Mikä on tuossa iässä aika hyvä asia, jos pitää tulla toimeen opintorahalla...

------------------------------

Purrrrrrrrrrrr taas kaikki kavrut. Joo, me ollaa molemmat mamin kaa goisittu aika päheesti! Tosin mä yritin nyt aamulla napista sitä hereille, mutt ei onnistunu. Se ei reagoinu mitenkää, mutisi vaa, ett ei se nouse, eikä silloin nouse kissikään. No, mikäs siinä autto. Muuta ku odottaa, ett orja nousee. Oli mulla jo hirvee heekkutarvis. Mikään nälkä ollu, mutt ku ei saanu heekkuja. Sitt mä sain kalkkunaa äsken. Mutt en viälä maitonappeja. Poika - ai että se onki kiva Poika - toi eile mulle lisää maitonappeja. Nyt mulla on tuolla uus pussi ja vanhaski on vähä jälellä! Yesh! Mamiska sano, ett mä saan sitte kohta nappeja, ku se on ensin tän jutskan nakuttanu tähä muistii! Mamiska on ostaas vissii jotain ihme mattoo mulle kaa... mä en sitte tiedä, saanks mä sen vai en. Kun se on siältä Huutiksesta, mutt jotai se näytti, katotaa sitte. Mä rapotan heti sitte teille, mitä tapahtu! Mäki haluisin jotain omaa, ku Reetill ja muillaki on. No oikeestaa ohan mullaki - mull on koko partsi mun omassa käytössä, ei mamiska siälä hirveesti oo. Ja mä saan kyllä täällä sisälläki olla melkee missä vaa. Paitsi hellalla. Jooo, hei, mä en oo kertonukkaa, ku mä melkee poltin tassuni. Ku mamiska oli tehny semmosta kalajuttua kattilassa ja siirtäny sen kattilan sitte toiselle levylle, ku ruoka oli valmista. Nii se niinku jäähty siinä. No, mami ei ehtiny sanoo mitää, ku mä loikkasin työtasolle ja haistelee sitä ruokaa, kun ne  tuoksut oli niin mahtavat. Ni sitte mami hääti mut pois ja mä meninki pois hellan kautta. Se oli KUUMA se yks levy viälä - ei onneks polttanu mun tassuja mutt lähellä oli! Ett mä vähä pelästyin ja nii mamiskaki! Nyt mä oon vähä varonu, ett mä en mee seisoo niille levyille kuiteskaa...

                          

No, nyt mä löysin siält vrii-jutskasta tämmösen kuvan -  aika kliffa! Ja mamiska kuvas mua kaks päivää, tai ainaski yritti kuvata. Ne kuvat mä saan sitte viikolla, ku Poika laittaa ne mulle. Sitte taas saatte ihailla mua ihan täpöllä - ei tarvii kattella vieraita kissinkoja - nih! Haa - mami kävi tossa savuilemassa välissä ja anto mulle maitonappeja, mutt vaa kaks. Mä tarvii lisää, mamiiiiiiiiiiiiiiiiih!!! Se on kliffaa söndaagia vaan kaikille mun lukijoille - huomisiin! Mun täytyy alkaa käkättää tolle mamille lisäheekuista just ny!

----------------------------------------

Jep, yritin tosissaan kuvata pari päivää Vincentiä, mutta eipä hän oikein suostunut linssiluteeksi. Paras kuva taitaa taas olla nukkumiskuva ,D Parhaisiin juttuihin ei ehdi edes kameran kanssa perässä, kun aina tapahtuu!

Minä tässä alan valmistautua päivän puuhiin eli pakolliset pyykkääminen Kummisedällä sekä keskilattian ja soffan alustojen esittely imurille. Saa luvan riittää tälle päivälle. Ja jos laittaisi thai-tai-kanaa, riittäisi huomiseksikin. Sitten voisi vielä vähän nukkua varastoon ja lukea.

Kesken oleva kirja on nimittäin sama, minkä viimeksi mainitsin. Ei  ole ollut aikaa lukea, kun on ollut niin paljon nukuttavaa ja kirjassa on n. 800 sivua ,D Edelleen olen närkästynyt siitä, että HelMetiin ei voi laittaa kuin 20 varausta kerrallaan! Olisi niin paljon varattavaa ja luettavaa! *huoh* Nimittäin taas on se 20 täynnä ja  hurjasti lisää on jo merkattuna...

Päivän slogan: En ole vainoharhainen, vika on todellisuudessa!

Päivän biisi: Honky Tonk Woman

Ja sunnuntain huviksi hölmöjä, hassuja tai muuten vaan mukavia kissavideoita!

            SIPOSIISTIÄ SYYSSUNNUNTAITA LOKISTANIAAN!

                                                   

WELHOTAR ON EDELLEEN HYVIN, HYVIN VÄSYNYT

Mistä ihmeestä tätä väsymystä oikein riittää? Tai siis tiedänhän minä. Minä nukun aivan liian vähän. Siis 4 - 5 h unta ei riitä, eipä tietenkään. Ja kun näin aamulla riivin itseni ylös ruokkimaan kissan ja seurustelemaan, ei heti saa uudelleen unta. Joten se on silloin päivityksen paikka. Päikkärit otetaan tuossa kohtapian eka kertaa ja sitten iltapäivällä uudelleen. Aina kun mömmöt alkavat kunnolla tehota, saa myös jkv nukuttua, mikä tietysti on hyvä. Toisaalta, ei haluttaisi syödä niitä mömelöitäkään ihan jatkuvasti. Kun ne eivät ole kivoja mömelöitä, ainoastaan tarpeellisia.

Hui - kaikki tuntuvat saaneen tuon karmean Lokistanian lunssaviruksen - toivottavasti se ei tartu minuun. En jaksaisi enää sairastaa lisää! Toivottavasti säästyn edes siltä.

Tänään onkin vaihteeksi roudauspäivä eli Belgarion on tulossa avittamaan minua. Kirjasto-kauppa -roudaus on sen verran laajamittaista toimintaa, että en siihen yksin pysty. Viikon kirjat ja ruuat tarkoittaa kolmea kassia tavaraa. Minulla on hätäisesti yksi käsi, jolla voi kantaa vähän, toisella ei juurikaan pysty kanniskelemaan kuin korkeintaan kissanruokapussukkaa. Sitä nimittäin - ylläri-ylläri - särkee. Minä olen repona-räks joka paikasta.

Pitäisi saada myös tuota kuvaustoiminnetta aikaiseksi, Vincentkin jo vaatii sitä. Lisäksi joitakin muitakin kuvia olisi ns. pakko ottaa eli Huutiksen myytävistä tavaroista. Ikävä kyllä, olen kehno kuvaaja...

Tänään meillä näköjään syödään ohuita kalkkunafileepihvejä, otin juuri pakkasesta sulamaan. Josko laittaisikin ne uunissa. Niitä on tylsää kärtsätä paistinpannulla. Ja sitten riisiä vihannesten kanssa. Ja kurpitsahössöä. Hmmmmmmm - hyvää siitä on tulossa.

-----------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrve! Jesh - mäkin saan taas kalkonia. Mä näin kun toi mami otti semmosen iiiiiiison paketin pakkasesta. Yleensä se tarkottaa heekkuva mulleki. Niinku tiätty pitääki. Ei kissii voi jättää ilman, jos ite syö heekkuja, ei. Se pitäis oikeestaan kiältää lailla. Vaiks sain mä äsken just mun aamukalkkunat. Sitte mä tuijotin mamiskaa taas tarpeeks kauan, nii mä sain maitonappei. Hei mami - heiiiiiiiiiiiii: Osta niitä donaripurkkeja ja uusi kissakarkkei ja kissiruokaa ja kissinappuloita. Mä tarviin ihan kaikkee ens viikolla! Varpisti, jooko? (toim. huom. Joo, joo - äiti ostaa ihan kaikkea kissille!!!) Muuten mä oon ollu kaa aika rauhallisesti, mitä nyt eilen vedin vähän hepuloita ja  törmäsin mamiin vahingossa. Se meinas kaatuu, kun sen koivet on niin glesat. Ja mä taas pelästyin, ett jos se kaatuu, niin mä jään alle ihan plittanaks ja mä säntäsin viälä hurjempaa juoksuu. Oli mamilla sitte vähä iltahommii - piti vähä säätää mattoja nääs. Mutt eiks oo hyvä järjestää tommosta iltajumppaa orjille, ett ne  pysyy kondiksessa?

Vähänks on hei karmeen näköne kissinka ,D Tän mä löysin tuolta vrii-justkista, kun mun kuveja ei sitte enää taaskaan oo. Mamin pitäis vaa kuvata mua, nii ett musta olis joka päivä ihan oma foto. Mutt ei, tää vaa kuvaa välillä jotain tavaroita tai ulkokuvii. Epistä. Mua täytyy kuvata, kun mä oon kerta ainoo kissa ja tää on mun lokiosasto. Nih! Mutt nyt mä yritän pummii viälä pari maitonappii ja sitte mä meen goisii lisää. Se on kliffaa viikonloppuu kaikille kissinkoille!!!

----------------------------------------

Päivän slogan: Ihminen, joka ei tee virheitä, ei yleensä tee mitään!

Päivän biisi: Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band

Tänään 21.10.1929 syntyi kirjailija Ursula Kroeber Le Guin, joka varmasti parhaiten muistetaan Maameren tarinat -sarjasta ja muusta suomennetusta scifistä!

BTW - hiireni osoittaa yhteistyökyvyttömyyttä ja -haluttomuutta, pitäisi varmaan sijoittaa uuteen hiireen. Nykyinen on Mikronöftin vanhinta mallia, ei edes scrollia. Mutta jos vaikka tämmöiseen...

Aika pähee, eikö?

 

LOKOSAA LAUANTAITA LOKISTANIAAN - ÄLKÄÄ KILTIT MENKÖ NIIHIN OSTOSHELVETTEIHIN - ETTEHÄN?

TALVEN TULOA, RAPOA, FLUNSSANHOITO-OHJEITA SEKÄ HUPIA...

Haa - olen jälleen tänäkin aamuna päässyt tänne Herjaamolle asti! *taputuksia, hurraa-huutoja* Päätin, että talvikausi on alkanut, joten vaatehdin itselleni leggarit (koska sukkahousut on inhokki nro 1) sekä ikuvanhat maiharit jalkaan. Olipa kiva niillä lätystellä. Nimittäin nuo ns. terveyskengät ovat kamalat jalkaan - eivät auta kipuihin. Eivätkä pohjalliset, vaikka ovat siis mittojen mukaan teetetty. Nuo pohjalliset eivät mahdu maihareihin, onneksi. Pitänee ostaa niihin sellaiset aivat ohuet, pehmeät ja tavalliset pohjalliset, kun pohjat ovat vähän kehnot - kengät ovat varmaan ainakin 6 v. vanhat ja silloinkin ostettu kirpparilta. Mmmm - tällaisesta syksystä minä oikeastaan pidän. Tuuli melkoisesti, mutta eihän se haittaa. Raikasta ja kirpeää - auringosta ei vielä tiedä. Ja perjantaikin, kaiken lisäksi.

Täytyy tässä heti rapota eilisestä fysiatrin konsultaatiosta. Sen valitus- & väninäkirjeen (oli se kyllä aika ilkeä kirje!) seurauksena siis pääsin uudelleen fysiatrin vastaanotolle ilman erillistä lähetettä. Nyt poju jopa suostui pienillä siisteillä kätösillään tutkimaan minut kokonaan. Kun ensin olin valitellut, mistä kaikista paikoista koskee. Hän siis todella tutki ja ihmetteli, että sattuu, ja monesta paikasta. Niinkuin minä sitä olin jo monet kerrat sanonut. Ja tämä siitä nyt sitten ihmeissään, kuin ei olisi koskaan kuullutkaan. Eli MOT: lääkäri EI kuuntele välttämättä potilaan anamnestisia tietoja, vaan miettii omiaan! Seurauksena oli lähetteet uudelleen selkäranka- & lonkkaröntgeniin sekä labroihin (sisältäen mm. tärkeimmät reumakokeet, tulehduslabrat, maksa-arvot, kolesterolit ja muuta pientä ,>). Ja tämän jälkeen sitten hänelle vielä uudelleen, että katsottaisiin lääkitystä tahi muuta. Yritin jo kiertäen-kaartaen ehdotella lähetettä myös Kipupolille ja ENMG:n, mutta se ei mennyt ainakaan tällä kertaa läpi. Täytyy paneutua tähän puoleen seuraavalla kerralla. Seuraava kerta on siis tuossa vähän yli kk:n päästä. Mies on kovin varattua plaatua. Jumalauta, näitä lääkäreitä, jotka toimivat erityissairaanhoidossa kuntapuolella. Tälläkin kaverilla on n. 6 - 10 potilasta päivässä, siis todella vähän. Lisäksi kerran viikossa hän on koko päivän pois yksityisvastaanotollaan, luultavasti myös joskus iltapäivisin. Ei ihme, että on varaa tila-autoihin ja ökytaloon Kuliksessa, perkele! Hoitaisi nyt ensin minut kuntoon, niin voisin antaa jotakin anteeksi. Nyt en. Minusta perusterveydenhuollossa sekä yleensä kunnallisessa terveydenhuollossa työssä olevilta lääkäreiltä pitäisi kieltää sivutoimiluvat kokonaan! Potilaat tulisi tällä puolella taatusti hoidettua paremmin, kun voisi keskittyä vain näihin eikä rahakkaisiin yksityispotilaisiin. Olen törmännyt tapaukseen, jossa eräs henkilö olisi joutunut odottamaan erityislääkärille 2 kk täällä, mutta tämä oli sitten ehdottanut kylmän rauhallisesti, että hänen yksityisvastaanotolleen  saisi ajan vaikka viikon sisällä. Henkilö valitsi tämän yksityisvastaanoton, koska tilanne oli todella kehno. Että näin myös pyydystetään asiakkaita - mitenkäs sen moraalipuolen kanssa oikein mahtaa olla?

Olen mahdottoman ylpeä, olen päässyt töihin ja myös töistä pois ihan joka päivä! Kyllähän tässä sitten jo töitä tekee, kun tänne ensin pääsee. Herjaamolla myös sairastetaan, kuten koko Lokistaniassa, kamalaa flunssaa. Minä en vielä sitä ole saanut *koputtaa, suorastaan takoo pöytää*. Ja tässä vielä kerran meidän kiinalaislääkärimme ohje: Pitää juoda paljon, EI kuumaa, koska kuumien nesteiden juominen turvottaa limakalvoja entisestään ja pahentaa usein tukkoisuutta. EI kuumaa höyryhengitystä, jos on semmoinen höyryhengityshärpäke, niin sillä sitten sitä viileämpää höyryä on ihan ok. EI saunomista, koska siinä on sama tilanne, eli pahentaa limakalvoturvotusta ja tulokkaana saattaa olla kiva poskiontelotulehdus tai ainakin sen paheneminen. Hän suositteli juotavaksi kättä lämpimämpää sitruunamehua ilman sokeria (varmaan myös viinimarja-, puolukka-, karpalo- yms. C-vitamiinipitoiset mehut ok). Viimeksi noudatin näitä ohjeita ja lisäsin ruokiin, mitä nyt silloin pystyin syömään, paaaaaaaljon valkosipulia, chiliä ja cayennea. Flunssa kesti minusta ainakin lyhyemmän aikaa eikä ollut hirveän tukkoinen olo. Eli kannattaa ainakin kokeilla, ei näistä mitään haittaakaan ole.

Ai niin, ja tiedoksi kaikille, minulla on ensi viikolla ihkuoma unisieppari. Tilattu on! Parempien unien takeeksi....

---------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrve taas, kaiffarit! Äh, toi mami tuli eiles himaa, nii mä olin taas goisimassa. Nyt se varmaa luulee, ett mä goisin kaiket päivät. Luulee vaan ihan rauhassa, onneks se ei tiedä, mitä kaikkee mä ehdin tutkii ja hoidella päivisin. Sillon kun voi rauhassa katella kaikkii kirjoi kirjahyllyssä ja sillee. Ja tutkii työtasot ja hellan ja leipäkorin. Sitte voi tutkii kaikki lehtikorissa olevan ja haistella kengätkii varmuuden vuoksi. Nii - ja vahtii partsilta kaikkee, mitä tapahtuu. Et oikeestaa mull on aika paljon puuhaa. Sitte mä leikin mun hiiruloilla ja kolffipallolla ja vedän välillä hepulit ja järjestelen matot sillee kun niiden mun mielestä pitää olla. Sitte mä karvastan soffaa ja teen tyynykoloja mun mieleiseks. Ja käyn nukkumassa mamin paikalla sen sängyssä, mieluusti siälä peiton alla. Ett tekemistä riittää. Ja pitäähä mun safkataki, vaiks mä oonki yksin. Ja vaihdella loikomispaikkoja, kun mulla on monta hyvää kissajömmaa nykysi. Eile oli sisälläki vähä galsa, ku mami meni nukkumaa. Se yritti houkutella mua sen sänkyy lämmikkeeks. Nou vei - mä olin just saanu itelleni hyvän asennon patterin päällä, siinä on lämmin ja mukava kissan loikoo oikeeeeeeen pitkänä. Mutt hei arvatkaas mitä! Toi orja teki eile donarisafkaa eikä se antanu mulle yhtää donarii, siis ei antanu, siis mulle, hei! Se vaan sano, ett ei oo ku yks purkki ja se tarvii sen kokonaa ja ett mulle on kissinruokaa ja muuta! Vähänks mä loukkaannuin ja huusin sille. Epistä siis. No, sitt mä annoin periks, ku mä sain uutta kissamuonaa ja maitonappei. Kyll mä sitte hiffasin, ett ku se laitto iltaruokaa ja sitte viälä evästä samasta ruuasta, nii kyll yks purkki donarii on aika vähä. Ett tällä kertaa orja saa anteeks. Mutt orjaa kehotetaa ostaa varalle useampi purkki donarii! Heti huomenna!

Tää ei oo sama foto ku viimeks, mutt täss mä taas varovasti tutustun kolffipalloon. Se on aikastas vaikeempi lelu, ku muut jutskat, ku sitä pitää vetää sille karvanelosella laakeesti vallin kautta kulmaa! Ett sen peräs ei sillee aina juosta, vaa katotaa, ett mihi se lähti menee ja sitt hyökitää perään. On kattokaas mulla harrastuksii, oikei hianoi, niinku! Oon mä sen verran hiano, ett mä sain taas mun aamukalkkunaheekkuva ja maitonappei, ennen ku mamiska lähti. Ja sitt se avas mulle partsin oven raollee ja laitto kaikki jutskat kohdallee. Ett kyllä se aina tsiigaa, ett mull on kaikki kondikses, ennenku se lähtee. Aina ku se rupee vaatehtii ja laittaa tsengat koipii, nii mä meen sen etee tuijottaa oikee surkeen näkösenä. Sillo se alkaa lepertää, että pitää mennä nyt, ett Vincent jää nyt sitte yksi, ja ett kyll mami kohta tulee, pitää vaa mennä tienaa kissinruokarahaa ja sillee. Ja sitt mä yleensä saan viälä ne maitonapit. Vaiks en mä mikää surkee oo, mutt toi menee aina läpi ,D *virn*. Mutt nyt mä lähen ihan oikeesti goisii. Se on sitte kliffaa viikonloppuu koko Lokistanian kissijengille!

---------------------------------------

Ja turha varmaan mainitakkaan, että tämä täällä aikoo upottaa itsensä lähimpään kaffesammioon tuota pikaa!

Päivän slogan: Ihminen on ainoa eläin, joka itse valmistaa häkkinsä!

Päivän biisi: Oikeus on voittanut taas

Ja nyt ihan Pahalle Waatturille;

Uuden Pinkku-ihmeen vuoksi uusi Pinkku-kuva ihailtavaksi!

Sekä lisäksi perjantain ihmeenä taas kasvisruokailijoille jotakin uutta Herjaamon suurkeittiöstä:

Toivottavasti kaikki ovat tyytyväisiä ja perstai-tuulella!

       TUULISTA JA TYYLIKÄSTÄ PERSTAITA LOKISTANIAAN!

 

FYSIATRIAA, UNISIEPPAREITA JA MUUTA MUKAVAA

Täytyy varmaan hankkia unisieppari. Unisieppareista on ainakin kaksi tarinaa:

Kauan aikaa sitten kun maailma oli vielä nuori, vanha poppamies oli korkealla vuorella ja näki näyn. Näyssä Suuri Isä puhui hänelle kielellä jota vain poppamiehet voivat ymmärtää. Hän puhui elämän ympyrästä. Aloitimme vauvoina ja sitten nuorina eteenpäin aikuisikään kunnes olimme jälleen hoidettavina kuten olimme vauvoina ja näin ympyrä sulkeutuu. Suuri Isä laittoi poppamiehen tekemään ympyrän ja ompelemaan verkon reunoilta keskustaan päin ja kun se oli valmis, sanoi Suuri Isä: "Katso ympyrä on valmis, käytä sitä hyväksesi saavuttaaksesi tavoitteesi ja auttaaksesi heimosi jäseniä ajatuksien ja heidän unien ja näkyjensä kautta. Mikä on hyvää unissä jää elämän verkkoon ja toimimaan henkilön hyväksi. Paha menee verkon reijistä eikä koskaan palaa takaisin." 

Toisessa tarinassa taas Hämähäkki-isoäiti loi maailmankaikkeuden laulamalla, mutta harmistui ihmislasten pahoista unista.
Isoäiti meni Pajun luokse ja pyysi tältä muutaman oksan,
Kotkalta isoäiti sai muutaman voimallisen sulan.
Hämähäkki-isoäiti taivutti oksat ympyröiksi yhdistämään
kaikkia maailman ihmisiä. Sitten hän kutoi viisauden verkon oksien ympärille pyydystämään lasten pahat unet.
Aurinko-isoisän aamusäteet polttivat pois verkkoon
takertuneet pahat unet - jäljelle jääneet unet muuttuivat aamukasteeksi ja valuivat kotkan sulkia pitkin takaisin Äiti Maahan.

Niin että kai se on siihen nyt sitten satsattava, ettei tule painijaisia ja että nukkuu paremmin - olisikohan tuo liikaa pyydetty.

                      

(Tämän on tehnyt anuvi ja linkki ompi tässä! Kysyin lupaa käyttää kuvaa, mutta en ole saanut vielä vastausta...joten jos anuvilla on jotain tätä vastaan, ilmoitathan asiasta!) 

Nukkumisen kanssa on siis todella taas niin ja näin. Eilen kotiin päästyäni kaaduin suoraan sänkyyn ja nukuin taas pari tuntia. Herättyäni tein pakolliset ja menin uudestaan nukkumaan. Heräsin pari kertaa painostaviin uniin, mutta sain väkisin maattua lähes klo 4 asti, jolloin Vincent aloitti aamupainostuksensa.

Tänään on siis aika fysiatrille, aloin jo eilen illalla, siis hereillä ollessani, kehittää raivo-vimma-uhkailua, joka tehoaisi tähän täysin välinpitämättömään ihmiseen. Ajattelin uhkailla vaikkapa sillä, että jos häneltä otettaisiin tila-auto pois ja hän joutuisi kävelemään ökytalostaan Kuliksesta ensin julkisille ja matkailemaan sitten Malmille töihin, kauankohan hän terveenä sitä jaksaisi. Miehen parkkipaikkakin kun on työpaikkansa pääoven edessä. Hän on itse myös ns. runsaan täyteläinen eikä suinkaan mikään hoikka poika. Kuitenkin hänen mielestään minussa ei ole mitään vikaa, särkee vain koko ajan enkä pysty kävelemään. Ja se johtuu läskistä. Kiitos, perkele! Varmaan nykyinen kyynärpäiden, II - IV sormien, olkapäiden ja olkavarsien sekä niska-hartiaseudun jomotuskin johtuu läskeistä - tai tupakasta ja alkoholista. Sehän on selvää! Enhän minä suinkaan sairas ole, en ainakaan lääkärin mielestä.

Kummisetä eilen kävi raportoimassa omista tekemisistään. Samalla mainitsin tästä tämän päiväisestä lääkärinajasta. Hän suorastaan raivoistui, kun sanoin, että hyyppä ei ole saanut mitään diagnoosia aikaiseksi. Lupasi marssittaa itsensä lisäksi kaikki minut tuntevat malmilaiset mukaan todistamaan, miten kehnosti kävelen, jos nyt yleensä kävelen. Lupasi myös kertoa sen, mitä meteliä pidän aamulla noustessani, kun sattuu niin pleesti. Täytynee käyttää tätäkin hyväksi, jos vieläkään ei mitään tapahdu. Olisi se aika vinkeää saada vastaanotolle puoli Malmia mukaansa todistajiksi liikuntakyvyistä ja vaivoista! ;D 

Tulean rapoamaan asiasta heti huomenna - illemmalla en jaksa pystyä kykenemään!

------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr - vai epäilee joku, ett mä oon laihtunu. No en mä kyll oo, mä syän aika rätväkkäästi. Ja oon hyvä pummiin kaa. Ja mamiska antaa mulle melkee kaikkee, mitä mä vaan osaan haluta. Eilen mä halusin punajuurta, kun mä en tiänny, mitä se oli. No, eihä sitä voinu syädä. Mutt sitte me avattiin donaripurkki ja jaettiin se tiätty tasan mamiskan kaa fifti-sixti, niinku. Ett mieluummi sillee, ett mulle tulee vähä enemmä. Mamiska kyll yritti urputtaa jotai ett se ois isompi ja tarviis eväitä enemmän. Mutt mä taas sanoin, ett mä oon pienempi ja kasvava kissi, ett mä tarviin ruokaa enemmän, varsinki donarii. Nii se sitte jaettii niinku mä halusin. Sitte mä sain tavallista kissapehmoo, raksuja ja maitonappei! Ja nyt aamulla mä sain mun aamukalkkunaa ja sitte palan juustoo. Sitä juustoo mä nyt en ihan joka aamu ees haluu, mutt tänää mä halusin sitäki. Mull oli hirmu nälkä. Ja sitte mamiska laitto mulle päiväks taas ruuat ja uutta vettä ja siivos laatikot ja avas oven partsille. Ett mulle on taas laitettu kaikki aikastas hyvin. Kyll mä tässä jakselen odottaa, ett toi orja tulee himaan. Mä luulen, että tänää se laittaa joko fisuu tai sitte jauhista. Mä saan sitte molempii - jee!!! Ja mull on koko päivä taas aikaa nukkuu ja touhuta omii jutskii ja leikkii vaiks iteksee täällä. Ei mulle tylsää tuu. Eilenki mä olin goisimassa, ku mamiska tuli duunista ,D

Taitaa tääki katti odottaa heekkuva, noin niinku säilykkeenä *virn*. Nimittäin, te ette taas usko, mutt mun uusi kuvei ei enää löydy! Tarttee taas oottaa ens viikkoon, että näätte mun komeen atleettisen vartaloni! Nih - et siihe asti pitää taas käyttää näit vrii-justkei, niis on kyll joskus iha hauskoi juttui. Mutt mä lähden goisiin nyt rauhassa. Se on purrrrrrrrrrrr taas huomiseen kaikki kaiffat!

------------------------------------------

Jep, se on on huomiseen, sillä kaffe odottaa minua jossakin. Täytyy käynnistyä pariksi tunniksi ennen lekurin kiusaamisaikaa (siis kuka kiusaa ja ketä?).

Päivän slogan: Vaarallisin ennakkoluuloistamme on se, että meillä ei niitä ole!

Päivän biisi: All Right Now (tai toivottavasti ainakin joskus..)

Tänään 19.10.1947 on syntynyt runoilija Arja Tiainen, Welhotar onnittelee!

                                     

 

              SINNIKÄSTÄ TORJANTAITA LOKISTANIAAN!

 

           

TÄMÄ TÄÄLLÄ ON NYT HYVIN, HYVIN VÄSYNYT...

Olen todella edelleen siis erittäin väsynyt! Eilinen akutus toimi taas rentoutuksen kannalta kuin tauti - lähes nukahdin pritsille. Kun tulin takaisin Herjaamoon, aloin pilkkiä tässä näytön ääressä. Piti juoda litroittain kaffetta, että jaksoin työpäivän loppuun asti. Ihan kamalaa, nukutti sairaasti. Kun pääsin lopulta kotiin, vaihdoin yökkärin päälle ja painuin suoraan sänkyyn ja vedin kunnon unia pari tuntia. Sitten tein vain pakolliset eli kävin suihkussa, ruokin kissan ja tein muut kissahommat sekä laittelin eväät tälle päivälle.  No, katsoin sentään uutiset. Ja ei kun uudestaan nukkumaan. Unta riitti taas klo 3 asti. Silloin alkoi riipiä ja Vincentkin muistutella olemassaolostaan eli oli pakko kiskoa itsensä ylös. Mutta koipiin akutus ei toimi. Eli kipusärkyjomotus ja aamujäykkyys ovat ennallaan ja tosi pirullisia. Alan jo valmistella itseäni huomiselle fysiatrin vastaanotolle. Sille hemmolle on nyt syötettävä tämä diagnoosi, ei tässä muu auta, eli kerrottava seikkaperäisesti kaikki asiat. Jos se ple suostuu kuuntelemaan. Äksy kirjeeni aiheutti siis sekä tämän akutuksen että uuden fysiatrin vastaanoton. Toivon vain, ettei kirje aiheuttanut hänelle äksyilykohtausta, koska silloin kaikki pitää aloittaa uudestaan työarvaushuollon kautta. Millään ei jaksaisi tapella itselleen mahdollisuutta saada tarvitsemaansa sairaanhoitoa, johon on kuitenkin oikeutettu.

Ja tästäpä tulikin mieleen - pakko kertoa. Eli muistattehan, että hain omalääkärin vaihtoa viime vkolla. Eilen tuli sitten oikein siisti kirje, jossa ilmoitettiin uuden omalääkärin nimi ja yhteystiedot jne. Liitteenä valitusosoitus sekä ohjeet siitä, että omalääkäriä ei nyt kuitenkaan vaihdeta useammin kuin kerran vuodessa jne. Asia siis toimii tosi hyvin eikä vaadi kummempaa, kuin sen kirjeen ylilääkärille. Asiallista meininkiä. Tosin tunnen tämän nyt minulle määrätyn lääkärinkin...ehkä kuitenkin vähän parannusta asiaan. Kummisetä vain pähki sitä, mitä tämä uusi lääkäri ajattelee siitä, että joku on hakenut tätä siirtoa. Suhtautuuko hän mahdollisesti eri tavalla asiakkaaseen, kun tämä on osoittanut omaa tahtoa ja kykyä hoitaa asioitaan? Se jää nyt nähtäväksi. Kummisedän kirje ylilääkärille lähti eilen, hän saa varmaankin kirjeen sitten ensi vkolla.

Pirulauta, kirjeistä, olen tässä odotellut verotoimiston kirjettä jo pari vkoa. Missä se viipyy! Täh? Welhotar korjasi vähän papereita eikä nyt ole vielä kuulunut mitään. Lähes kaikki tutut ovat jo korjatut versiot saaneet, mutta minä en. Tämä on taatusti tahallista kiusantekoa, ple. Odottelen kovasti veronpalautuksia, sen verran on tulossa, että sillä summalla jo voisi tehdä jotakin. Ei paljon, mutta kuitenkin!

----------------------------------

Purrrrrrrrrrrve, kaverit! En mä sitte tolle mamiskan matolle mitää tehnykkää. Se onki nimittäin tosi hyvä matto, mistä ottaa spurtit, kun pitää ottaa kunnon hepulivauhdit. Kun se kerta on uusi, se pysyy ihan kiinni lattiassa ja mä saan siitä kunnon vauhdit. Se ei mee niinku ruttuu ja vauhtilähtö on paljo nopeempi ja kireempi. Nii ett matto saa olla, mun lupa. Eilen mäki kyllä otin ihan levon kannalta. Ku mamiska tuli duunista, mä goisin viälä mun tyynykolossa. Seki meni sitte goisaa, mitä mä ihmettelin. Se vaan sano, ett mun pitäis olla hiljaa vähä aikaa. Mä katoin ja annoinki sitte sen nukkuu, se näytti tosi väsyneeltä. Sitt mä herätin se kuiteski tekee päivän tärkeimmät velvollisuudet eli kaikki kissihommat. Laittaa mun ruuat ja vaihtaa vedet ja purut ja silllee. Ja sitt vähä leikkii edes, vaiks ei se oikee jaksanu. Mutt parit maitokaakit mä sain kuiteski. Ja kyll se jutteli mun kaa ihan nätisti, mutt sano, ett mennää vaan aikasi goisii. No, sopiha se mulle. Mä sitten yöllä tossa vähä hiippailin ja kävin kattoos mamiiki. Aamull mä sitte purisin se hereille, vaiks se oli jo muutenki heräämäs. Mull ei ollu mikää kiire ja orjaki huomas sen, nii sekää ei pitäny kiirettä. Ett oli ihan rauhalline aamu. Mä sain kaks kalkkunaheekkuva vahingossa, yesh! Ja sitte ku mami alko lukee, nii mä menin viälä istuu sen etee ja kattoo sitä syvälle silmii. No arvaatte kai, maitonappii tippu taas. Ja voi-voi, kissi jää nyt yksin taas, kun mami menee töihin ja läpäti-lää, oikeen lässytystä. Vaiks mä voin ihan hyvin olla päivän yksin, ei tee heikkookaa. Mutt on toi flöittaamine kyll noitten maitonappien arvosta! Ett joskus kannattaa olla orvon ja surkeen näköne kissi, yleensä se menee orjii täydestä.

Täss mä taas leikin oikee pirtsakan ja virkee näköstä kissii, mami nääs avas just broiskusuikalepaketin ;D Ja mun tarttee päästä osille, nii mä osaan sillon taas olla kiinnostuneen näköne ruuanlaitosta. Kyll mä sain niit suikiksii - et sillee. Nyt mä lähen taas aamu-unkoille, kun mamiskaki on lähtenyt duunii. Ehkä mä herään sitte siihe, kun se tulee duunista. On niin öklö keli, ett mä varmaa nukun aika paljo tänää! Se on kliffaa keskiviikkoo sitte taas kaikille kissinkoille, purrrrrrrrrrrrrrrrve!

-----------------------------------------------------

Vincent on kyllä aika hienostunut pummi, yleensä ei mitään suoraa rääkymispummausta (paitsi kalkkuna ja jauheliha), vaan anoen nätisti katsotaan, että eikö pieni kissiraukka EDES tätä pikkujuttua saisi. Höh - sehän hallitsee tätä residenssiä täysin, mokomakin!

Tämä täällä alkaa kohta taas pilkkiä, joten ämpärillinen kaffetta on hankittava jostakin ja pian.

Kesken oleva kirja: Alastair Reynolds: Lunastuksen arkki, tässä lähes 800 sivua kunnon scifiä. Pidin erityisesti Reynoldsin edellisestä suomennoksesta  Timanttikoirat, turkoosit päivät, joten tämä uusi oli lainattava aivan siitä syystä!

Päivän slogan: Elämäni tarkoitus on olla varoittavana esimerkkinä muille!

Päivän biisi: Me And Bobby McGee

Ja näin keksiviikon kunniaksi kasvissyöjille ompi tässä omat eväät - nauttikaa ja muistakaa 6 x päivässä ja suomalaissuositusten mukaan vähintään puoli kiloa päivässä. ;D Huomautuksena lisättäköön, että tämä liittyy Osakeyhtiö Huovisen maanantaiseen porkkanalokitukseen!

                             

KIIHKEÄÄ KASVISKESKIVIIKKKOA LOKISTANIAAN!