RÄTEI, LUMPUI JA KREKKALOI, NII JA VÄHÄ IIPEIST KANS...

 

No niin, lupasin, lupasin. Tässä niitä nyt on, ostettuja rätei ja lumpui... ja joitakin vinksuja. Vinksuja ihan siitä syystä, että jos joku ei olisi tuttu iiPein kanssa. Tämä ei ole svinduilua vaan toteamus. Eli se on oikeasti helppoa ja kohtuullisen edukasta.

 

Ihan vaan lisäselvityksenä se, että kaikki on ostettu Enklannin  tai Saksan eBaysta eli  iiPeistä. Linkeistä pääsee suoraan... Jos kirjoittaudut yhteen iiPeihin, voit käyttää samaa tunnusta kaikissa. Suomeksikin tulivat äskettäin sivut, eivät olleet hääppöset, joten meikä tykkää enempi näistä kahdesta.

 

Kannattaa siis muistaa, että EU:n sisällä ei mene tulleja, jos ostat USA:sta, menee – jos tulli huomaa .D Eli suosi edes EU-maita mieluusti, tarjontaa on aivan hillittömästi. Myös erikoiskokoja, pieniä ja isoja, pitkille ja muodokkaille, lyhyille ja tänttäröille. Isokenkäiset ja pitkäjalkaisetkin löytävät täältä omansa. Lisäksi löytyy tekijöitä; voit teettää vaatteita, kenkiä ja melkein mitä tahansa omilla mitoillasi ja ainakin halvemmalla kuin Suomessa. Lisäksi osa nettikaupoista toimii myös iiPein alla ja aina kannattaa kysyä!

 

Toimituksista sen verran, että postikulut ovat yleensä halvemmat kuin kotomaassa kotomaahan lähetettäessä ! eli varsinkin UK:sta erittäin kohtuulliset. Kallein vaihtoehto on Saksan Hermes-paketti, mutta se kannetaan kotiin ja tavara on myös vakuutettu. Ja jos saksalainen väittää ilmossaan, ettei toimita kuin Saksaan, kannattaa aina kysyä, postittaisiko Suomeen. Kovasti olemme hyvässä maineessa, koska vain yksi on ilmoittanut minulle, ettei postita – muut ovat aivan tyytyväisenä postittaneet.

 

Maksu on sitten se toinen tärkeä asia eli meikä käyttää mieluiten PayPalia (samoin suurin osa myyjiä), joka on maksuton vaihtoehto. Edellyttää mieluusti VISAn (tms.) olemassaoloa, debit käy ihan hyvin ,D Toiminta on maksutonta, 1.50 laskutetaan, jos unohdat tunnarisi. Firma välittää siis maksut sinun ja myyjän välillä eikä laskuta siitä mitään. Toimii Sveitsissä, on turvallinen ja helppokäyttöinen maksuvaihtoehto. Sekä sinä että myyjä saatte välittömästi maksun jälkeen elektronisen kuitin meiliin maksusta. Jotkut haluavat maksun tililleen – sekin toimii, kunhan pyydät kaikki prleen oikeat koodit (ja tässä voi sitten tulla ongelmia...). Mutta jokaikinen ostamani tavara on tullut viikon sisällä, ollut sopiva ja pätevä sekä mielestäni erittäin kohtuuhintainen kotomaisiin verrattuina (tai Huutikseen). Hulluintahan tässä on taas se, että esim. Marimekkoa ja Arabiaa löytyy kivasti ja halvalla... ok, osa on sellaista, mitä kotomaassa ei edes ole myynnissä, mutta jos joku näitä keräilee tai kovasti etsii – katselkaa sillä silmällä.

 

Kokomerkinnät ovat pitäneet hyvin, muuntotaulukkoja   löytyy monia. Valuuttalaskurin mukaan 1 punta  on n. 1.1 euroa eli helppo laskea. Mitäs vielä kehuisin; no ainakin sitä, että kun minä en aina ihan tavallista vaatetta tai muuta halua, ainakin löytyy kaikkiin makuihin vermettä ja kampetta. Kaverille ostin army-tavaraa ja retkeilyjuttuja – hän oli myös erittäin tyytyväinen hinta-laatusuhteeseen. Niin muuten olen ollut minäkin.

 

Ja tästä postauksesta jää pois eräs tuote, koska sitä nyt ei saisi tilata tänne (unohdetaan koko juttu, mutta voitin tuossa kaupassa n. 100 euroa)... Muuten näiden lisäksi olen hankkinut kenkiin nahkaisia kantakorokkeita sisäpuolelle, siis matalampiin kenkiin. Silikoniset Jinstrussa täällä n. 30 juuroa, nahkaiset UK.sta 4.99. Arvatkaas, naurattiko. Ja kaikenlaista pientä kivaa (mm. itseni ikäisiä hopeakoruja, kissakorviksia, pikkutavaraa) olen ostellut, kauppoja on yhteensä yli 30, osasta en ole saanut palautteita.

 

Mutta suosittelen, ainakin jos erilainen vaatetus tai edukkaammat merkkitavarat kiinnostavat!

 

Ja sitten – varokaa ruotsalaista Traderaa. Kruunun kurssi on kehno, joten ostokset tuntuvat halvalta... mutta prle soikoon, maksaminen onkin sitten eri asia! Ainakin minä olen pettynyt pankkiin, valuuttamuuttujiin jne. Ruotsalaiset eivät näy tuntevan PP:tä, eivät myy maansa ulkopuolelle jne. Eli varsin ihmettelen moisia myyjiä. Kivoja kamoja sielläkin, mutta... jos huudatte sieltä jotakin, tarkistakaa ihan ensin pankiltanne maksujen sujuvuus ja valuuttapalkkiot tms. Ja myyjältä kaikki mahdolliset postikulu- ym. tiedot, hankaavaa on ollut – sano.

 

Tämä oli siis vaan tiedoksi, jos joku ei ole käynyt em. kaupoissa. Ostoksia tässä ja jotakin myöhemmin, ehkä :b

 

Hame, ettei takamus palele talvella =b Sisällä puuvillavuori. Lämpöinen kuin mikä. Firma myi, hinta 25 juuroa + posti. Ei paha.

 

Hame, jossa voi käydä Varastolla töissä. Saksasta, 24 juuroa + posti, käytetty, kiva. Gudrun Sjödeniä...

 

Paita, ei tuon hameen kanssa kumminkaan. 28 juuroa, uusi, laput kiinni. Gudrunia kans.

Syysanorakki, kuin uusi, vuorit yms. 50 juuroa, vähän käytetty. Saksasta, Gudrunia myös (se laatu...).

 

Tavallisista tavallisimpia eli muutama pari leggareita, full length eli vielä nilkkapituutta pidemmät, puuvillaa ja vähän elastaania. Kivat! Hintaa 1.99 + pk:t 2.99. Nauratti ja olen tyytyväinen.

 

Nonnih, tässä luvattu postaus. On huono olo, meen makoilemaan tästä. Ei kiva taaskaan.... pah!

 

JA TAAS SE VALITTAA JA MAKOILEE...

 

PS. Jahas, muotoilut tekstissä eivät sitten taas toimi eikä tämä jaksa kiivetä hötömölön puolelle. Olkaa tyytyväisiä edes tähän!

LAUVANTAIN LÖTKÖTYSTÄ JA KIRJA-ASIOITA...

 

Jahas, tämä aamu onkin mennyt lukemisen ja loisimisen puolelle. Eli ihan ensiksi vinksu teille, jotka ette jostakin syystä halua Kirjamessuille (ai että oli hyvä takakuva Sohvin päästä eilittäin...ärtsy wirn): tarjolla on tänään myös Varjokirjamessut, eka kertaa! Jos ei siis huvita mennä kirjamessuille tai ei jaksa väkijoukkoja, rahaa ei ole ja kirjat kuitenkin kiinnostaisivat. Käykää ihmeessä, luulisin kiinnostavan ,D Ainakin uutisen perusteella mielenkiintoista...  

Minua ei tänään taida kiinnostaa juuri yhtään mikään. Belga on jossain... prle, kun lapset eivät kerro menoistaan. Juu, takana on taatusti joku kottarainen, nih. Että jossain reissussa pohjoisella pallonpuoliskolla, palaa ensi viikolla. Epistä. No, minä saan syödä herkkuni ihan yksin – Vinski kuolatkoon vieressä!

Ja muistakaa vaihtaa kellonne aikaa ja herätä ensi yönä tekemään se. Ei, sitä ei käännetä. Kellon kääntämisellä on aivan toinen merkitys, ainakin Malmilla. Juu, meni taas tosi tylsäksi muka-hjuumoriksi. Ei naarata, ei.

 

Taidan mennä katsomaan, mitä apetta tarjoan itse itselleni tänään. Ehkä jaksan heitellä pyykitkin pyörimään, jos oikein yritän. Sitten pitääkin maata ja lukea varmaan lisää, ettei tule rasitusvammoja.

 

Päivän slogan: Liika on liikaa, mutta kohtuus on ehdottomasti liian vähän!

 

Päivän biisi: Hei punkero, tuo lonkero 

 

Luettua: Kishwar Desai – Pimeyden lapset, mitä Intiassa todella voi tapahtua, hrrr. Kylmäävä, lievästi todellisuuspohjainen romaani siskosten kokemuksista ns. arvostetussa perheessä. Kammottavan oloinen tarina, joka ehkä päättyy hyvin... Suosittelen! Aune Viinamäki – Rantakivellä, ilmeisesti omaan elämään perustuva opus, joka ei juuri paljoa anna... tunput vaaditaan. Thomas Enger – Valekuollut, erinomainen dekkariesikoinen jälleen Norjasta! Poikkeava päähenkilö, joka etsii syyllistä veritekoihin, mutta myös poikansa kuolemaan ja ehkä omaankin tilanteeseensa. Ehdottoman suositeltavaa tavaraa dekkarien kavereille! Pia Tervo – Ilmapiiri, omakohtaisesti koetun oloista tarinaa työpaikkakiusaamisesta, suorastaan terrorista ja narsistisesta luonteesta. Ei paha, jos aihe kiinnostaa... voipi ahdistaa joitakin ihmisiä. Outi Pakkanen – Seuralainen, luotettavaa Pakkasta, mutta ei edelleenkään hirveän innostavaa minusta. Syyllisen arvaa aika alussa, mielenkiintoinen pääteema eli seuralaispalvelu naisille... Kotomaisen dekkarin kavereille ja Pakkasen faneille. Tuomas Lius – Laittomat, jännäri tämäkin, tapahtumat lievästi uskomattomat, mutta sen verran hyvin kirjoitettu, että viekin yllättäen mukanaan. Hyvää perustyypittelyä ,D Jos aikaa on, voipi lukaista. Laura Henriksson – Aivan kuin mainingit sois, Juha Vainion laulujen äärellä. Ei siis elämänkerta, enempi analyysia lauluista ja niiden sanomasta. Ei paha ollenkanas, vaikka sen verran teoorriijaa mukana, että jotkut osiot hypin kursorisesti lukemalla yli. Mielenkiintoisa opus kuitenkin, Junnun kavereille! Tuula-Liina Varis – Muotokuvamaalarin tytär, novelleja, ihmismäisiä. Pieniä ja suuria ihmisiä ja tunteita. Raadollisiakin. Tykkäsin. Kathryn Stockett – Piiat, tarina etelävaltioiden mustista kotiapulaisista kansalaisoikeustaistelun alkuaikoina, pienistä rötöksistä, suhtautumisesta asiaan jne. Aika omela opus, kannattaa lukea... hassua, mutta kustantajan kuvaus on vähän liian makea! Simon Beckett – Kuolleiden kuiske, sarjamurhaaja liikkeellä, oikeuspatologi Hunter jäljittää. En paljasta enempää, Beckett on lupaava ja parempi kuin useimmat muut aiheesta kirjoittavat. Jännäreiden kavereille!

 

TÄNÄÄN ON MELKEIN-LEPOPÄIVÄ, EHKÄ...

 

 

 

MINÄHÄN EN TÄSTÄ MUUTU

 

Ei kai kukaan luule, että minä olen muuttunut ihmisenä tahi eläimenä? Ei kai, eihän? Sillä mitäpä minulla muuta olisikaan jälleen kuin valittamista. Väsyttää, väsyttää niin, että melkein itkettää. Unet supistuvat jatkuvasti, sellaiset 4 – 5 h, heräilyt siinä välissä vielä. Ei prle, ja Arvaustalon terveydenhoitaja kyseli, onko minulla hyvät unilääkkeet! Mitkä veetun unilääkkeet, hermostuin jo sillekin – sitten pyysin anteeksi ja sanoin, mitä ajattelen entisestä omalääkäristä ja että hän komensi minut muualle. Onneksi rotkotussessio päättyi ja jonoa oli, en ehtinyt räkättää enempää. Olisi taas tullut varsin tuutin täydeltä, sano...

 

Ei piristä edes se, että laitoin eilen virallisen loma-anomuksen menemään ensi viikoksi. Tuli nimittäin taas lisähommia, vaihteeksi. Sellainen pieni kaatoluokka, jossa harvemmin tehdään asioita. Hoidetaan kuitenkin eräät hommat pois jokusen kerran vuodessa. Jep-jep, nakitettiin Welhottarelle. No, ei siinä oikeasti paljon töitä ole. Vaatii taas vain huolellisuutta, tarkkuutta ja tsekkausta tsekkauksen jälkeen sekä kirjeitä pino menemään. Sainhan minä sen eilittäin sitten tehtyäkin ensimmäistä kertaa muiden hommien välillä. Hmph. Niitä muitakin hommia kun riittää ihan täpöksi asti ja tahti tihenee vielä vuoden loppua kohti.

 

Tuli kuitenkin ilmoitus Varaston pikkuj:sta. Mietin menisinkö – tarjoomukset ovat erinomaisen hyvät (ainakin lista näyttää siltä, njam), juomiset myös ja omavastuu kohtuupieni. Päiväkin perstai. Tarkistin myös, että mitään teemaa eikä ainakaan j-teemaa pippaloissa ole. Ans miettii nyt vielä 1.5 viikkoa. Kyllä minä varmaan keksin siihenkin jotakin muuta tärkeämpää luettavaa juopottelun ja sosiaalisen kanssakäymisen tilalle, jos oikein yritän. Aivan varmasti!

 

Huomasin taas eilen – ja olinkin vähän mieli maassa illalla – että minulla ei vielä 3 vuoden jälkeenkään ole oikein kavereita saati ystäviä tuolla Varastolla. No, pari ihmistä, joiden kanssa evästää ja puhua joutavuuksia, mutta eipä juuri kummempaa. Taidan todella olla sosiaalisesti rajoitteinen... ehkä se on se, että en lähde perstai-kaljoille muiden kanssa, parille siis. Minua se vaan häiritsisi, se pari, viina virkistää ja minä tahtoisin lisää. Lisäksi en enää pystyisi sen jälkeen tekemään mitään järkevää. Yksi ilta menisi aivan hukkaan.  En myöskään jaksa juoruta juoruamisen vuoksi enkä myöskään puhua paskaa paskan puhumisen vuoksi. Kun osallistun johonkin keskusteluun, se ei yleensä hyvin pääty... meikäläisellä kun on aina varsin perustellut ja osin kärkevätkin mielipiteet. Olenko minä jotenkin omituinen? Juuei, ei välttämättä tarvitse vastata. Tiedän, että olen. Omahyväinen paska, joka luulee olevansa parempi kuin muut.

 

Ähhh, siis ilmiselvästi minusta ei onneksi ole TV:oon, ei ainakaan kukaan ole pyytänyt *kikattaa*. Jos joku todella ajattelee noin, minäkin voisin vaatia, että TV:ssä ei näytettäisi liian hyvännäköisiä, kauniita, laihoja, älykkäitä, karismaattisia ja lahjakkaita ihmisiä lainkaan. Toisaalta, kun en katso TV:ta enkä kuvalaatikkoa edes omista, epäilen, että sellaisia ei näytetä kuitenkaan. Eikä ainakaan tuota lokittajaa, perkele, jos minulla olisi asiaan yhtään mitään sanomista! Nih, kerta!

 

Toisaalta, mehän tiedämme, että Naamattu on perkeleestä... MOT.

 

Jättäkäämme siis paskaplokit sikseen ja pysykäämme omassa hyvässä seurassamme. Samoin Naamattuun en koske edes hohtimilla!

 

Ai, että kuvia, rapoja, lukulistoja ja muuta odotellaan? Odotelkaa pois, mutta älkää pitkästykö. Minä en nyt vaan jaksa tänään yhtään mitään. En edes nyt aamulla. Enkä taatusti illalla. Tänään on nimittäin vielä normiroudauspäivä ja kirjastossa on kaksinumeroinen luku kirjoja lunastettavissa kohtuulliseen 50 senttiimin hintaan per kappale jälleen *tiedoksi eräille tahoille*. Ja kissatavaroita sekä muonaa on haettaava myös, ei siltä voi välttyä. Tulen siis olemaan illallakin taas ja jälleen kerran reposupipoikkiväsy, nälkäinen ja kiukkuinen. Siis perus-Polka jälleen omalla paikallansa.

 

Menen nyt kuitenkin rauhoittelemaan itseäni erinäisin sveitsiläisen lääketeollisuuden ihmein, riivin 0.4 l kupin vaffaa kaffetta, mustan kärtsätyn leivän juuston, tomaatin, sinapin, basilikan ja tandoor masalan kera... *yksityiskohtaista selostusta tapahtumaköyhästä elämästä*. Ja aivan varmasti jätän itselleni aikaa lukemiseen myös tänä aamuna!

 

 

 

 

SE ON... KYLLÄ SE ON.... LOPULTAKIN SE ON PERJANTAI!

 

 

MELKEIN KUIN EI VALITTAISI OLLENKAAN =b

 

Kuten eilen jo märisin, olen taas supiväsy. Mutta voin iloksenne kertoa, että sain roudattua paketit kotoon melkein ilman pahempaa kiroilua – jihhaa! Lisäksi sain vielä hankittua vähän jömmamuonaa ja kissanpuruja. Vihannestsioski puolestaan pakotti minut ostamaan ällöttävän tuoreita retiisejä 1 juurolla 1 kg:n pussin, kapallisen fenkolia sekä säkillisen paprikoita. Hmph!

 

Pitää nyt kyllä kiitellä sekä Enklannin että Saksan iiPeitä, aivan hillittömän hyvät kaupat olen omasta mielestäni tehnyt. Juu, tuhluuttanut kyllä. Tosin tarpeellistakin *köh* on mukana. Mutta jo yhdellä ostoksella melkein ansaitsin sen, mitä ao. tuote 1 laatikollinen siis, kotomaassa kustantaa. Lisäksi vaatteet ovat sellaisia, että ihan taatusti ei Kuningatar Hörhöttärienkään päällä täällä Malmilla vastaan kävele, nimittäin sellaista kudelmaa ja värvettä on nyt Welhottarella, että.  Ja tuota, en kehtaa kertoa, milloin olen viimeksi ostanut jotakin oikeasti uutta vaatetta. Tulemme puhuneeksi vuosista, ehkä jopa vuosituhansista.

 

Nyt minä sitten aivan vakavasti tiedustankin, haluatteko te kuvarapoa ostoksista vai kökköiset sanalliset kuvaukset? Näyttöä löytyy ja ehkä aikaakin viikonloppuna, lisäksi voin antaa muutaman hyvän vinksun samalla. Että kertokaas mielipiteenne – muothilokiksi tämä ei silti taivu. Mutta en voi sanoa kuin että olisi ihan kiva näytellä niitä muillekin kuin Vinskille kotona...

 

Ja jos oikein hemmetin positiiviseksi heittäydyn, huoltomieskin oli käynyt eilen. Partsin ulko-ovi toimii, jee. Se oli vaatinut mm. lukkoihin ja ovipumpun johonkin reikään *tsihih, reikä mainittu* litroittain öljyä. Huoltokaveri vielä soitti ja kertoi, että on korjannut tilanteen! Kiittelin ja ajattelin vielä huomenna laittaa viestiä uuteen huoltoyhtiöön, että kaveri saisi kiitosmaininnan ihan henkilökohtaisesti. Maahanmuuttajakaveri, puhui kohtuullisen hyvää suomea, täällä tuoksuu vieläkin se-semmoinen-kais-tiedätte ei paha tuoksu, mutta tyypillinen... Nimittäin hyvin ja siististi tehty homma, erityisen mukavaa oli tämä asian korjaamisesta ilmoittaminen minulle! Ziitos <3

 

Jahas, sitten voikin heittäytyä ihan omaksi itsekseen. Varastolla nakitettiin taas sairasloman sijaistaminen minulle, omien kiirushommien lisäksi. Just, ihan kiva joo. Niinkin aikaisin kuin eilen iltapäivällä, kun leidi jo aamulla oli ilmoittanut olevansa sairaana. Prle soikoon, eivät kyllä ajattele muita pätkääkään! No, teenhän minä – kun en muuta voi. Manailen, lisään lääkitystä ja ropotan menemään.

 

Lisäksi sain eilen Varaston tarjoamana vuoden piikin! Ehh, ei sentään huimetta (mieluummin olisin sitä ottanut), mutta lunssarotkotus tipahti kuitenkin. Näin katsokaas työnantaja huolehtii, ettei työntekijä vain sairastuisi. Ei hyvää hyvyyttään vaan siksi, ettei tule sairaspoissaoloja eikä tarvitse hankkia ulkopuolisia sijaisia. Luuletteko te, että minä en muka tätä hiffaa, täh?! Prle, nih! Mutta kaikki otetaan vastaan, mitä työnantaja ilmaiseksi tarjoaa – eikö?

 

No vielä viikko töitä ja sitten pari päivää vapaata. Pitäisiköhän suunnitella jotakin vai tehdä samaa kuin aina: maata, syödä ja lukea? Ehdotuksiakin otetaan vastaan, vaikka niihin ei ehkä suhtauduta niiden edellyttämällä vakavuudella ja / tai intohimolla. Voipi olla, että niille jopa nauretaan vasten naamaa tai suututaan. Se riski kyllä kannattaa ottaa. Kuulisin mieluusti, mitä te olettaisitte minun tekevän minilomalla?

 

Sorry, lyhytpostaus siis tänäänkin. Olen melkoisen poikki eilisen hommista ja illan riennoista. Kun piti vielä purkaakin ne postit, paketit, kassit jne, tehdä muonaa ja evästä pariksi päiväksi, syödä, lukea ja vaikka mitä... Ei se ilta mihinkään riitä! Ei kyllä riitä aamukaan: nyt kaffelle ja äkkiä, mömelöt kehiin ja silleesti. Jos olen riittävän nopea, ehdin aloittaa vielä uuden kirjan tänä aamuna *vimmainen irw*.

 

 

 

POLKA MENEE; JOTAKIN UUTTA (pökät) JA JOTAKIN WANHAA (minä)!

 

 

 

 

KESTÄVÄÄ KETUTUSTA, MYÖS KESKIVIIKKOISIN!

 

Jahas, katsokaas eilistä kommenttilootaa! Ihan rohkeasti vaan, ei se pure. Se olen ilmeisesti minä, joka puren, nih kerta. Tekisi mieli kirjoittaa varsinainen vali-vali-postaus, mutta kun ei jaksa *wirn*. Jos jollakin on ao. lehti, voisi skannata tms. meikäläiselle sen privameiliin. Minä sitä lähde mistään etsimään, en taatusti.

 

Olen taas niin sikaväsy kuin olla ja voi. Unet jäävät alle 5 h, keinolla millä hyvänsä. Sitten nukuttaisi koko päivän ja illan. Illalla vetäisin tunnin tirsat, turhaan. Ei se mitään auta, kun kivut hyökkäävät unessa ja herättävät. Nuku siinä sitten, hitto! Aloin jo miettiä sopivaa lekuriaikaa ja tehokasta luonnehdintaa kaikista sairauksista hänelle... jälleen kerran. Tämä ei nyt vaan jaksa.

 

Tänään vielä pitäisi tehdä se kevyt postiroudaus, siis kevyt. Just, tuota, 5 pakettikorttia on tullut. Niistä ainakin 2 kirjoja, lopuista ei voi olla varma. Auts, jaksankohan minä nyt edes mitään muuta kantaa. Kun piti niitä muitakin pakko-ostoksia ja –asioita hoitaa... Pakkohan se on, eihän sitä apua ole eikä sitä saa, joten minä menen ja teen. Sen jälkeen olenkin reposupipoikkiväsy.

 

Sain eilen sentään kilautettua huoltofirmalle tuosta ovesta. Lupasivat lähettää miehen katsomaan. Toivottavasti myös tekemään asialle jotakin. Ei ainakaan eilen vielä ehtinyt, ei sillä kyllä niin kiire ole. Pelkään vaan todellakin, että jonakin päivänä (aamuna, yönä) ne lasit kaatuvat päälleni helisten. No, nyt ainakin olen edes ilmoittanut, jälleen kerran, asiasta.

 

Matalalento Varastollakin jatkuu, vielä viikko ja sitten se parin päivän vapaa – joka tulee kyllä tarpeeseen joka tavalla. En minä tänään enempää kuulkaas jaksa. Pitäkää te kivaa ja viihtykää, kun voitte ja pystytte, haluatte ja jaksatte.

 

Minä menen keittämään triplakaffet, nappaan kourallisen mömelöitä ja poltan loppuun tupakin. Sitten minä menen odottamaan noutoa.

 

 

 

 

NÄIN POLKA URHEILEE MM. TERVEYDELLÄÄN – TEHKÄÄS PERÄSSÄ!

 

TIIISTAIN TILINYLITYKSIÄ...

 

Olipas eilinen pitkä päivä - ihan kuin maanantai.  Tästäkään päivästä ei ole mitenkään hyvä tulossa, tiistait ovat töiden kannalta aina pahoja. Varastolla siis edelleen töitä vuorotta *huokaus*. Ensi viikolla lomanen, minä niiiiiiiin odotan. Jospa saisi edes tehtyä jotakin, vaikka vaan ihan pientä residenssin eteen.
 
Josta tulikin mieleen eilen kerrottu parvekkeen ulko-ovi -teema. Aikani ovea runksuteltuani ja väänneltyäni, käänneltyäni jne. totesin sen toimivan melkein helisemättä ja suht ok, jos muistaa nostaa aina oven avatessaan myös kahvasta kunnolla ja työntäessä myös eli ovi on jotenkin liian matalalla. Eikä se ole vika, eihän toki - se on ominaisuus. Kele noita huoltomiehiä... kohta minä menen näyttämään niille ominaisuuksiani! Ei, te ette halua kuulla taatusti enempää tästä uhkauksesta. Pakko sinne on kilauttaa.
 
Sitten voinkin vain odottaa huomista, että pääsen noutamaan pakettisaaliin. Ei se nyt hääppöinen ole, mutta jotakin kuitenkin. Jokunen lähetys on tullut suoraan postiluukusta ja yksi Hermes-pakettina myös kotoon eli ihan kiva. Ei tarvinnut noutaa. Kohta on vaatekokoelma täydennetty sopivaksi, jihhaa. Ei vielä yhtäkään virheostosta, tosi outoa! Jonkinlaista rapottavaa siis ehkä tulossa, vaikka ei se kyllä mjuotiplokiksi muuta tätä räpellystä *käks*. Ja yksi kirjapakettikin, näköjään. Ei paha, tosin minulla on edelleen lukematta suorastaan hävettävät kasat uutuuksia. Toisaalta, jos ei olisi, valittaisin siitäkin. Niin että sovitaanko, että kirjatilanne on kohdallaan?! Ruokatilanne taas ei, täytyy hakea huomenna vielä lisätäydennyksiä varastoihin. Oudosti sitä muonaa upposi viikonloppunakin, vaikka en mitään erityistä laatinutkaan. Varastoja siis on kasvatettava, jömmaruokaa ikäänkuin. Nyt on hyvä tilaisuus, kun perjantaina on kuitenkin kauppapäivä.

Ja pari ns. kototalousostostakin on tehtävä, apoteekissakin taas käytävä ja kaikkea muuta hyödykästä tekemistä. Taidan olla väsy huomenna(kin)... ainakin illalla. Saisipa sitten edes nukuttua *toivoo kovasti*.

---------------------------------------------

Ja nyt täytyy tunnustaa, että edellisyönä huusin kissalle. Uhkailin, että sopisi lopettaa se skräpsyttely ja rapsiminen työtasolla ja tiskipöydällä. Ei se lakannut... heräsin kunnolla ja kompastelin keittiöön. Vinski uinui täpöllä soffalla ja *noloa* ulkona satoi helkkaristi ja pisarat iskivät suoraan ikkunoihin ja ikkunalautaan. Andeeks...

Vinski on yllättäen kasvanut kissana - henkisesti siis. Nyt saa harjattaa, mutta vain pöntöllä istuessa. Siis minä istun kissaharja kädessä vessan pöntöllä (asiaa tahi ei) ja harjaan, saan harjata. Muuten ei. Joka päivä lähtee sellainen kasa karvaa, että kohta olisi ainakin kissankarvapipo ja -tunput valmiina... Huh! Se ei vielä vaan näy oikein missään. Osa karvoista on pakko nimittäin nyppiä (!) pois varo-varo-vasti. En ymmärrä, ei rontilla tällaista turkkia ole koskaan ollut. Liian lämmin kesä? No, hyvä ja kivahan se vaan on, jos tuosta reikäkarvamatosta kuoriutuu vielä siposiisti silkkiturkki.

 

Ehh, turha ehkä toivoa. Kuitenkaan. Emme me muutu!

------------------------------------------------

Päivän biisi: Free Electric Band  

Päivän slogan: Nyt aion ottaa vähän rennommin, olen raivoissani vain päivän kerrallaan.

Luettua: Kyllikki Villa – Myrskyssä, kolmas lokikirja. 75-v. Villan laivamatka jälleen Etelä-Amerikkaan ja matkoja Chilessä, merkintöjä (tai oikeastaan saneluja) matkalta, jo hyvästijätön tunnelmissa. Pidin aikaisemmista lokikirjoista, niin tästäkin. David Baldacci – Kaappaus , tällä kertaa ei kaverilta paashempi trilleri, vaikka vähän perinteistä aineistoa löytyykin. Myös ylläreitä, lievää Jusala-kritiikkiä ja ihmisyyttä. Ei siis paha. Lisääkin on luettu, just.

 

TÄYTYY MENNÄ, ETTÄ SAA TAAS TULLA!

 

NARI-NARI, VALI-VALI...

 

Ei luvassa mitään tänään(kään)! Ei vaan irtoa, on kylmä, paleltaa ja ketuttaa. Pitää taas lähteä Varastolle eikä yhtään huvittaisi, ei senttiäkään. Töitä on odottamassa vino pino, kuun loppu lähestyy ja se tietää lisää hommia. Ensi viikolla miniloma eli pari päivää vapaata. Odotan...

 

Jospa saisi rauhassa edes joskus nukkua. Tai siis yleensä nukkua. Argh. Residenssissä ketuttaa edelleen tuo parvekkeen ulko-ovi, pakko soittaa siitä taas. Se tulee vielä joku kerta syliin, lasit helisevät ja ovi tökkii siihen malliin. Herra tarkastaja ei kuitenkaan asialle mitään ole tehnyt. Kaikkia osia on rasvattu, siitä narina ja helinä ei johdu. Epäilen, että yksi lasikerros puuttuu... voi prle, miten täällä on eletty. Minäkään nyt mikään enkeli (!) ole, mutta ihmettelen edelleen.

 

Eilinenkin meni ketuillensa enkä saanut aikaiseksi yhtään mitään. Typötyhjää makoilua, ruokaa, pakkoruisku, palelua, kissan mouruamista. Josko voitaisiin lopettaa sunnuntait, tehdä silloin töitä ja pitää vapaata maanantait? Kannatusta?

 

Tälle viikolle varasin kuitenkin keskiviikoksi postin noudon eli haen tulleet paketit, niitä pitäisi olla useampi, kahdesta on laput jo. Tahtoo loputkin! Samalla olisi hoidettava pari muuta asiaa, ettei kaikki jää perjantaiksi. Viime perjantai nimittäin vei meikäläisestä niin tehokkaasti mehut, ettei ole tosikaan. Alkoi oikein pelottaa, en millään meinannut jaksaa enää kävellä ja kantaa. Ei vaan kädet, jalat ja selkä pelaa kuten pitäisi. Lisäksi taisi taas jäädä apehtiminen päivällä vähän heikoksi, ähh. No, se on toki korjattu viikonlopun mussutuksella, parasta palauttaa taas normaali päiväjärjestys!

 

Eli eipä tässä muuta, kaffetta, mömelöt, tupakat, kissahommat ja odottamaan taksoa, nih.

 

 

 

KIELLETTÄISIINKÖ MAANANTAIT LAILLA?

 

 

EIPÄ JUURIKAAN MITÄÄN...

 

Ei minulla mitään tässä, oikeastaan ei sitäkään vähää. Kuten lupasin, otin eilen muka levon kannalta. Tosissaan särki niin, että en pystynyt kunnolla edes sisällä kävelemään... prle tätä tautia!

 

Kun Belga kuitenkin tuli lounastamaan ja apehdimme myös jälkkärit, oli pakko ottaa vähän lisälääkitystä. Ihan vaan, että jaksoi ja pystyi edes tiskaamaan. Outoa kyllä, se iskikin päälle oudon siivousvimman. Osansa saattoi tietysti tehdä se, että aurinko paistoi ja näytti residenssissä leijuvan pölyn, saastan ja paashan. Siinäpä sitten pyyhin pölyt, imureerasin, osin moppasin ja pesin kylppärin. Oli kyllä pakko pitää taukoja, otti suoraan sanoen vähän koville. Särki ja heikotti. Mutta nyt sekin on tehty. Uskomaton suoritus! *taputtaa itseään päähän* Huomasin muuten, että väliseinän toinen puoli on pesemättä, argh. Sitä ei ole edes pyyhitty. Pyyhkäisin sen, pesen paremmin joskus paremmassa vaiheessa!

 

Muutoin keskityin lukemiseen ja osin myös kirjoittamiseen, vähäsen. Tänäänkin olisi pakko vähän tehdä tekstiä. Lukemiseen ei ole pakko, se on sisäinen välttämättömyys... Lisäksi pitäisi huoltaa jokunen vaate käyttökuntoon, kun vain viitsisi. Ei millään jaksaisi ottaa ompeluskonetta esille ja tuo homma ei ihan  käsipelillä nyt tule toimimaan. Sen verran korjailua olisi tiedossa. Ans kattoo, ei sitä tiedä, jaksaako vaiko eikö.

 

Muonaa on kuitenkin laitettava, myös huomiseksi. Käks, taas Varastopäivät alkavat. Aivan järjetöntä menoa, btw. Jotenkin minulle on tyrkätty hommia yli äyräiden, puhe oli vain osasta. Aivan. Siinä sivussa sitten on tullut kaikkea muutakin pientä, jotka yhdessä tekevät aika paljon. Ja työnantaja on tietysti tyytyväinen. Edelleenkään luvattua lisäapua ei ole tullut, siirto talon sisällä ei jostakin syystä ole toteutunut eli toimimme jatkuvasti vajaalla (ja vajaalla) miehityksellä. Teettää kaikilla lievästi liikaa töitä, jokainen meistä odottaa vain lyhyitä lomasessioita. Ei hyvä, ei yhtään. Toisaalta näin tämä menee muutenkin aina vuoden loppua lähestyttäessä, sille ei voi mitään. Jos tilanne ei kuitenkaan mitenkään muutu, asia on otettava puheeksi Upon kanssa. Ei tämä näin voi jatkua – meistä ei kukaan enää kohta jaksa. Ensi viikko vielä ja vähän seuraavaa, sitten parin päivän miniloma. Tämä jo nyt tiedoksi, saa tulla kylään.

 

Ei, minulla ei ole mitään kiinnostavaa kerrottavaa juuri nyt. Menen keittämään toiset aamukaffet ja valitsemaan uutta luettavaa. Otin pienet lisäunet... näen omituisen eloisia unia. Nyt käväisin pikaisesti Tallinnassa ja oli oikein mukavaa. On se, että edes unissaan pääsee sinne käveleskelemään!

 

Päivän slogan: Vaikka tekisi pahaa, voi tehdä hyvää.

 

Päivän biisi: Kuningatar

 

Luettua: Jani Saxell – Unenpäästäjä Florian, outo, mutta hyvä tarina. Fantasiaa, jossa mukana myös romanien historiaa, siis Romanian romanien... Suosittelen! Thomas Rathsack – Jääkäri: tanskalaissotilaana Afganistanissa ja Irakissa. Ihan lievästi sotahullu kaveri kertoo, kuitenkin kohtuuasiallisesti hankkiutumisestaan ”oikeisiin sotatoimiin”. Odottelukirjana menettelee. Jack Higgins – Käärmeenpesä  , ei jaksanut meikäläistä oikein innostaa, reissu- ja odotteluopus paremminkin. Samaa shaissea kaveri vääntää jo ties kuinka monetta kirjaa. Ian Rankin – Lankeemuksia. Rebus taas uudessa tilanteessa, ties kuinka monetta kertaa. Nyt etsitään kadonnutta leidiä, lopulta jopa ehkä useampaa, museonkin apua tarvitaan ja varsinkin erään henkilön. Juu, tykkäsin ja suositan tietty! Sokruna pohjalla tällä kertaa aivan odottamatta Gregory David Roberts – Shantaram. Vankikarkuri saapuu Intiaan, jossa alkaa elää sikäläistä elämää – ensin slummissa, sitten muualla, tappelee ja sotiikin. Vähän yli 1 000 sivua, mutta hetkeäkään ei käynyt aika pitkäksi. Tykkäsin ihan täpöllä, mieletöntä kerrontaa Intian oloista ja elosta siellä, rötöksistä, myös paljon mietteitä ja filosofiaa, uskontojakin sivuten. Tykkäsin kovasti – jos vain pää kestää tiiliskiviä ja erilaista tempoilua tapahtumien ja mietteiden välillä, lukekaa ihmeessä!

 

 

 

JAHAS – TYLSISTÄ TYLSIN PÄIVÄ EDESSÄ!

 

 

KOSKA ON TAAS LAUVANTAI

eikä kukaan ole kommentoinut eilistäkään vamma- ym. rapoani, pidättäydyn tänään jälleen pidemmältä postaukselta.

On syitä, hyviä syitä! Aivan ensiksi olen väsy, työväsy. Eilinen oli vuoden pahimpia päiviä töissä, hätinään ehdin taksoon ajoissa. Toisekseen, kävin noutamassa 1.5 metriä kirjoja sekä kaksi säkillistä muonaa. Lisäksi olen jo aamun aikana ehtinyt kirjoittaa pari juttua ja lähettääkin ne.

Ette te VOI olettaa, että jos minulla on noin paljon kirjoja ja hyvää (!) ruokaa, käyttäisin aikani bloggaamiseen - ettehän?

Menen kohta valmistelemaan lounastarpeita, Belga on tulossa syömään puoliltapäivin. Aion siis nauttia hyvän lounaan jälkkäreineen sekä muutamasta erinomaisesta kirjasta. Aivan rauhassa. Lisäksi lepuutan särkeviä koipiani ja mustuvaa keskisormeani *kräääh*!

OTTAKAA TEKIN LUNGISTI - SE ON VIIKONLOPPU!

NÄYTTÄÄ KESKISORMEA

 

 

Ei hyvää huomenta, toverit! Tämä ei nimittäin ole reilua, ei ollenkaan. Olen väsy kuin laiskiainen, nukuttaisi, mutta en pysty nukkumaan. Eilen simahdin jälleen iltamuonan jälkeen 1.5 h aivan, tunniksi, kunnon unille. Ei siis torkuille. Argh, oikeasti, kohta tulen hulluksi.

 

Varastolla teetetään ihmisellä töitä aivan liikaa, ei ehdi. Ei kykene eikä myöskään pysty jaksamaan. Lisähommia tuli parissakin työryhmässä. Aivan asiaa kylläkin, mutta minullahan ne varsinaiset työt taatusti teetetään, nih. Sen verran arvaan jo etukäteen. Eilen jo kopieerasin materiaalit ekaa palaveroa varten, sellaisen peukalonhangallisen... Lisää asiasta myöhemmin, ei se kummoinenkaan juttu ole, mutta pääsee ainakin vaikuttamaan vähän joihinkin asioihin mm. omankin työnsä osalta. Siksi ei siis paha.

 
Kaikki varmasti haluavat tietää myös, miten eilinen erittäin kehno aamu alkoi. Palmia kunnostautui jälleen. Tai ei Palmia, vaan tullut takso. Se oli mallia cab eli sellainen tavallista isompi, jossa on liukuovet eli lähes normitakso. No, kiipesin taakse ja hamusin turpavyötä - samalla kuski voimalla tökkää jo oven kiinni. Arvatkaas kenenkäs näpit siellä olivat välissä? Huusin melko rumasti... oikeastaan tosi rumasti. Kun sattui nimittäin muutenkin jo melkoisen rätväkästi eli normikivut ja juilinta. Nyt on siis oikea keskisormi litussa. Sitä on hyvä näyttää! Näkyy ainakin kunnolla, sano. Kuski kyllä pyyteli jokusen kerran anteeksi ja minä kiroilin. Lähtiessäni vielä pyysin häntä todella olemaan varovainen päivän aikana, jos on mummeleita vaikkapa kyydissä. Syyksi hän sanoi, että ei ole vielä  *hmph* tottunut autoon. No, nyt sitten särkee oikein vekkulisti joka paikkaa, myös keskisormea. Prle!
 
En sitten enempää sanokaan asiasta. Ketutti taas lahjakkaasti. Ainakin se, että niin kovin monet ovat kateellisia tästä ns. palvelusta. Voihan eläin! Jos vain pystyisin, kulkisin julkisilla paljon mieluummin. Ei tuo takso ole kuulkaas kadehtimisen arvoinen!

 

Tänään vuorossa töitä-töitä-töitä vuorotta sekä illalla normiroudaus. Kirjastosta kaksinumeroinen määrä varattuja opuksia, joista maksan edelleen 50 senttiimiä kappaleelta ihan omasta kukkarosta *tiedoksi eräille*. Sen jälkeen ruokakaupat, listasta tulee taas hurjan pitkä. Kaikki muona on loppu, totaalisesti. Postissakin olisi jo paketti, mutta taidan odottaa vielä. Voisi ehkä hakea ensi viikolla useamman paketin samalla kertaa. Enhän minä juuri nyt niitä tarvitse, vaikka hirveästi tekisikin mieli noutaa uudet rätväkät lainapeitteet käyttöön :D Juu, juu – ihan ilman muuta tulen rapottamaan sitten asiasta.

 

Olisi muutakin rapotettavaa, mutta tänään ei jaksa. On vielä laadittava kauppalista, hoidettava kissiasioita, pakittava palautettavat kirjat sekä – tärkeintä kaikista – nautittava upeasta aamupalasta mömelöinensä.
 
Vinskikin haluaisi olla yhtä pitkä  - vaikka onkin jo tavallista pidempiselkäinen (se ei tarkoita samaa kuin suoraselkäinen!) kissinka. Voi, on tuo mahdoton >o<

 

Lupaan ottaa lungisti, kun joskus iltasella pääsen takaisin kotoon. Omaan ihanaan kotoon, peiton alle, jotain mukavaa ruokaa massussa, hyvä kirja kainalossa jne.

 

 

POLKAN PERJANTAI – TYHMÄÄ TÄYNNÄ!

 

 

 

VÄSY VELKOO

 

Eilen se väsy sitten kaatoi – onneksi vain sänkyyn asti. Onneksi vasta ruuanlaiton jälkeen. Simahdin umpiuneen taas melkein tunniksi, heräsin haahuilemaan. Ei jaksuja mihinkään. Hätinään sain pari tärkeintä viestiä tarkistettua.

 

Siksi olo on tänäkin aamuna sen mukainen. Töitäkin tuli eilen tehtyä rutosti, lisää tungettiin – puuhaa kaikenmoista. Ähh, kun vain aikaa riittäisi.

 

Nyt riittäisi aikaa ja jaksujakin ehkä, mutta kun ei ihan tähän aikaan voi vielä Varastollekaan lähteä. Olen edelleen väsy. Minulla on väsyvelkoja runsaasti. Minä haluan takaisin nukkumaan tai jotakin. Lisäksi minä haluaisin edes yhden vähän kivuttomamman päivän. Olisiko se liikaa pyydetty... no, juu, olisipa tietysti. Olkoot, hmph.

 

En minä jaksa enkä pysty edes kirjoittamaan. Joku puikottaa minua hartioihin, autss. Minä menen kuitenkin nyt juomaan kahvia. Mutta joskus minä jälleen palaan paremman sekä paneutuneemman postauksen kanssa.

 

 

 

 

POLKA LÄHTEE – VÄSYNEENÄ, MUTTA SITÄKIN PASSIIVISEMPANA!

HUPAISAN OUTOA VÄNINÄÄ TUNTEMATTOMASTA SUUNNASTA

Heti kärkeen oikeita hupitusuutisia kaikille vammakoille ja matkapalvelun käyttäjille, ziis! Nyt on Palmia eli varauskeskus TODELLA kunnostautunut *tenattaa*! Edellispäivänä oli välitetty normiviesti kuljettajalle tilauksesta. Lisätiedoissa (siis siinä, missä lukee esim. että asiakas noudetaan asunnosta, tarvitsee tukea ja apua) luki seuraavasti: ”Asiakas epäluuloinen ja muriseva. Lieneekö ihminen.” Ja tämä tarina on tosi, luin sen itse ruudulta. Kuski oli säästänyt tämän, se leviää nyt ympäriinsä. Hän kyllä lupasi tarkistaa, kuuluiko se ehkä Welhottaren lisä-lisätieto-osioihin.  Ei niin hauskaa, ettei tämä kyllä vähän satu. Työpaikkahjuumori on asia erikseen, mutta jos kyse on todella liikuntaesteisestä invataksipalvelujen käyttäjästä – hrh – tämä on erittäinkin asiatonta viestintää. On sitten olevinansa hauskaa tahi ei!

 

Aasinsiltana tämä toimii taas siihen, että ei tietenkään aina pitäisi valittaa. Törmäsin eilen kaveriin, jolta oli amputoitu molemmat koivet ja toinen käsivarsi. Että silleensä... mutta kun särkee täpöllä, ei pysty ajattelemaan mitään eikä ketään muuta, saati sitten asettua toisten asemaan. Säryn lisäksi tämä stnallinen väsymys kera unettomuuden on kyllä jotakin katastrofaalista. Jo kolmas yö mennään parin tunnin unilla, öpauttia rallaa. Kun Varastolla mainitsin asiasta, eräskin suorasanainen (!) leidi jo sanoi, että itse tulisi hulluksi, jollei saisi nukkua vähintään 7 h / vrk. Aivan ja ziitos. Kyse ei ole siitä, saanko nukkua. Minä en vain pysty, herään kipuihin enkä saa unta. Jos otan kipumömelöitä, se on liikaa jne. Argh, taidan siis luvata myös tulla hiljallensa lisähullumaksi. Sopiiko?

 

Varastolla töitä riittää. Nekin katkaisee pahasti työmiitti tänään, olen lupautunut sihteeriksi. Vain ja ainoastaan siksi, että pysyisin edes hereillä sen aikaa ja tietäisin, mistä puhutaan. Selkeä motivaatio siis on. Väsymys alkaa haitata työntekoa, en näe (siis ihan fyysisesti) kunnolla väsyneenä, siristelen silmiä ja korjaukset häviävät johonkin... Muutenkin tulee tahkottua turhaan korjauksia, kun niitä väsyneenä ensin värkkäilee nopeasti eikä ehdi juurikaan täsmennellä mitään.

 

Eilisiltana olin taas haahuamassa kotona kolmisen tuntia vain kotihommia; evästä, ruiskua, pyykinpesua sun muuta. Sitten erehdyin pitkälleni hetkeksi aikaa ja jo The Sandman iski eli vajaan puolen tunnin torkut. Niistä oli varsin veemäistä herätä! Ja sitten taas yö meni vajailla. Minulla taitaa muutenkin nyt mennä vajailla – ei ole kaikki pastillit näemmä aina askissa!

 

Ei, ei minulla ole mitään kerrottavaa. Särkee, juilii, väsyttää – menen riipimään kourallisen aamumömelöitä ja juomaan sen 0.4 l kaffeannokseni, sen päivän ensimmäisen ja parhaan. Sen jälkeen tupakalle, jesh! Onneksi on ollut upeat syyskelit – oikeat Welhottaren kelit; sadetta, myrskyä, tuulta, pimeää *krääh*! Tämä niiiiin tykkää! Kuva täältä.

 

 

 

 

 

Päivän slogan: Parempi aito vihollinen kuin epäaito ystävä.

 

Päivän biisi: The Soft Parade 

 

Luettua: Ilona Korhonen – Työn taso riittämätön, kertomus työpaikkakiusaamisesta. Erään järjestön työntekijän tositarina, hieman muunneltuna mm. nimien osalta. Luulen tietäväni tapauksen ja näitähän on enemmänkin – lukekaa ja miettikää! Suosittelen kaikille, kyseessä voit kohta olla jopa Sinä Itse. J. R. Ward – Herätetty rakastaja,  Mustan tikarin veljeskunta –sarjaa. Vampyyritarinaa siitä hiukan paremmasta päästä, toki taas höystettynä seksillä ja väkivallalla. Ei kuitenkaan pahinta mahdollista, kelpoisaa odottelulukemista siis. Katriina Ranne – Minä, sisareni. Neljän sisaren tarinaa jokaisen itse kertomana, hiukan päiväkirjanomaisesti. Lapsuudesta, opiskeluista, suhteista toisiinsa ja elämään. Minä muuten pidin tästä esikoisteoksesta kovasti paljon (sitä syksyn naiskirjallisuutta siis...), hieno tunnelma, siskosten ja muiden välisten suhteiden kuvaus erinomaista! John Grisham – Etelän lait, seitsemän kertomusta. Eikä paashempia novelleja ollenkanas, kivoja yllärikoukkuja tarjolla myös siinä sivussa. Grishamilta ihan kelpo kauraa. Ja sokerina pohjalla tietsti Pasi Ilmari Jääskeläinen – Harjukaupungin salakäytävät. Minulle osui rouge-versio, toinen loppu on vielä lukematta. Pidin ja kovasti, hankittavahan tämä on. Tästä on enemmänkin arvosteluja Pazin blogissa linksuissa, joten lukekaa sieltä. Sanon vain tässä sen verran, että mukavasti kudelmoitu yhteen elokuvat, lasten mielikuvitus, todellisuuden oudot tapahtumat ja kaikkea muuta salamyhkäistä ja unenomaista. Btw, jossain vaiheessa mielessä käy Stephen King ja pari hänen sanomaansa asiaa kirjoittamisesta sekä ainakin pari hänen teostaankin. Siis minun mielessäni... Hieno kirja, kiitosta vaan, Pazi – suositan kaikille! Ja nyt lukemaan se toinen loppu.

 

 

 

POLKA LÄHTEE – LUKEMAAN SITÄ TOISTA...

 

 

TIISTAIN TILITYKSET ELI JAKSAISI EDES MYRSKYTÄ!

 

Sanokaa vaan ihan reilusti, että aina minä valitan. Ja tehdän sanotte, niin minä valitankin. Olen umpiväsy, mutta en saa nukuttua kivuilta, säryiltä ja ajatuksilta. Alkaa olla aika garseat oltavat, ei kohta jaksut riitä. Eilen jo pilkin Varastollakin päivällä. Kotiin tultua oli pakko ottaa puolen tunnin tirsat, ajatus ei kohta enää kulje. Jos se nyt joskus on kulkenutkaan. Argh! Jos ensi yönä ei saa kunnolla nukuttua, teen triplamömelöcocktailin – se tehoaa taatusti. Voipi olla, että siitä ei vaan herää ajoissa. Hmph.

 

Lisäksi niskat ovat äärikipeät. Työpäivän jaksaa lääkityksen voimalla, kotona se alkaa taas. Eli ei hyödytä lekurikaan. Se vaan toteaisi, että lääkitys on jo, nih kerta. On tämä semmoinen .......

Ohoh, tuli muutaman tunnin katkos. Alkoi sattua liikaa, oli pakko mennä pois. Nyt pistän koneen kiinni hetkeksi aikaa ja yritän urvahtaa vielä vähän.

 

Tulin sitten takaisin! Urvahdin vähän eli pari vajaan parin tunnin sessiota. Voi kun edes jaksaisi myrskytä kunnolla!

 

 

 

POLKA – THE KETTUUNTUNUT!