LAUSUMIA ERI ASIOISTA – KESKIVIIKON KERMAT!

 

Uhh, ehkä jo voisi katsoa viikon olevan paremmalla puolella. Vielä yksi aamu ja sitten onkin perjantai-aamu. Ei helkkarissa, jopa kuulostaa positiiviselta, jäks. No, sain eilen sen B-lausunnon nähtäväkseni. Ei tuolla kyllä mitään irtoa. Tarkoituksena on varmaan lähettää se, saada hylky ja laittaa paremmat perustelut sitten uudestaan. Lienee tavanomainen toimenpide. Tarkistan vielä pari asiaa omisarvikselta ja laitan sen tällä viikolla postiin. Sitten odotellaan hermorauniona. Tai muuten vaan rauniona, tehän tiedätte minut; raunio mikä vammakko.

 

Sain kuitenkin eilen kirjoitettua kolme juttua eteenpäin – ei niin hyviä kuin olisin toivonut, mutta kuitenkin. On niin iso pino tuossa edessä eikä oikein parista kirjasta löydy inspistä kuin muutamaan riviin. Mutta sillä ne näyttävät muutkin rehvastelevan, jospa sitten minäkin. Ei prle, siihen en sentään alennu, en taatusti. Joku roti pitää olla niissäkin ja vähän vastinetta, minun mielestäni ainakin.

 

Lisäksi kävin pakkoruiskussa, pesin pyykkiä, laitoin meksikolaista fetapataa loppuviikon eväiksi ja laadin kalasaladoa itselleni. Ei paha ollenkanas, sanoisinko oikein puuhakasta minulta.

 

Ehkä raivo antoi voimia, Varastolla nimittäin mentiin taas päin sitä itseään. Ensiksikin eräs korkeampiarvoinen leidi toi ison pinon korjauksia. Ei siinä mitään, niistä oli sovittu. Mutta kas kummaa, osa olikin sellaisia, joita minulle ei ole koskaan toimitettu, joita ei ole minulla koneella, ei sähköpostissa :O *manailua* Ei sitten tullut hänenkään ajateltua mitään, ei niin yhtään mitään. Jätin ne sellaisenaan pöydälle. Kysyköön, jos on kysyttävää, nih kerta. Kun vielä oli juuri Se Päivä, jolloin kaikkea kasaantuu, jokainen halusi omat hommansa nopeasti pois alta. Eikö tietenkin koko Varaston sisäinen käsittelyohjelma kaatunut eikä mitään saanut tehtyä; ei kirjoitettua, ei korjattua, ei tulostettua. Aivan kuin sekin olisi ollut minun vikani *murinaa*. No, kikkakakkosella sain tärkeimmät ulos eli käytin luovaa mielikuvitustani oman koneeni kanssa ja kyllä se toimi niinkin. Tosin joudun nyt aamulla tekemään vähän entrausta, mutta ei haita! Kunhan vaan MUUT ovat tyytyväisiä...

 

 

 

Josta tulikin mieleen, että siinä B-lausunnossa mainitaan vekkulisti potilaan asenne, ärtyneisyys sekä pahantuulisuus ja kärttyisyys ja jopa jonkunasteinen aggressiivisuus ja haistattelu (!). (Lisäksi epäluottamus lääkäreihin, mielipidelääkkeisiin sekä erityisesti terapiaan, fyysiseen kuntoutukseen ja psykiatreihin.) :D Näinhän se on, minä olen krantusti puhuteltavaa ainesta, kun kivut iskevät ja väsy on rajuna päällänsä. Upo sentään on tajunnut tämän, kaikki eivät. Uusin leidimme taisi oikein pelästyä eilen, kun sivuaskeleita ottaen horjahtelin käytävällä – hän istuu minua vastapäätä nääs.

 

Ei, lääkityksellä ei ole vaikutusta asiaan. Koipeni vaan pettäilevät jo tässä vaiheessa viikkoa. Pitäisiköhän sitä käydä omalta Kotojädelökaaralta kysymässä seuraavalla kerralla muutakin helppiä kuin pelkkiä perhepakkauksia... jokin erikoisjädelö strösselin kanssa kyllä kiinnostaisi meitä malmilaisiakin :D Olen tähän asti aina inhonnut sitä ääntäkin, mutta ehkä, ehkä – kukapa tietää!

 

Jahas, tänään päivän toimintaosuutena käynti Hakiksessa eli ViiVoanissa hakemassa muutaman kuukauden mausteet, soijat ja muut maustekastikkeet, tofut jne. Ei paha ajatus; kalakastiketta ja katkaraputahnaa niin, että pitsiniskat ja kermaperseet saavat taas hyhhytellä meikäläisen eväsmuonia *kiero wirn*! Jos aikaa on, käyn hallissa tsekkaamassa fisu- ja mjunuaistarjonnan.

 

No, ehkä nyt ei jädelöä, mausteita eikä munuaisia vaan kunnon kaffetta ja tavismömelöt – ne naisen huonoilta teiltä pois pitävät!

 

 

 

KEKSIVIIKKOA VAAN JA KEKSEJÄ VOIPI YRITTÄÄ TÄÄLTÄ (tai muita palkintoja)!

 

 

JOILLEKIN PÄIVILLE KASAANTUVAT VAIKEUSONGELMAPULMAT

 

Miten jotkut päivät voivatkin olla karmeita, joka tavalla? Eilinen nyt ihan esimerkkinä, jopa se, että oli maanantai. Aamu jo perheestä, en saanut nukuttua kuin pari tuntia kunnolla. Särki, juili oikein pahasti, herätytti vähän väliä. Jossakin vaiheessa huomasin kellinkin käyvän vikaisesti. Tarkistin asian – höh – patteri oli siivotessa lipsahtanut jotenkin vinksalleen. Juu, oma vika, toki. Kuten kaikki muukin.

 

Töissä erinomaisen ankeaa. Kukaan vähänkään järkevämpi ihminen ei ole töissä. He ovat sairaslomalla, ylläri-ylläri. Tunnen yhä vähemmän kuuluvani joukkoon. En jaksa kikattaa enkä mennä seurustelemaan päiväkaffille. En ole siellä käynyt ennenkään enkä vasiten ala sitä tehdä. Ei minua edes kiinnosta, mutta luulen kohta mykistyväni kokonaan. Taidan alkaa puhua kissalle sitten enemmän vastaavasti. Niin ja kerran viikossa Belgalle.

 

Töitäkään ei ollut oikein rasitteeksi asti, mutta kuitenkin sen verran, että välissä ei ehtinyt omia hommiakaan hoidella. Jotenkin puolinainen olo ja jumaleissönimäinen särky! Argh. Kaiken lisäksi liian pienet eväkset ja kehno lääkitys kruunasivat koko päivän.

 

Kun vielä kävin Itiksen ostoshelvetissä – ajatelkaa nyt, Polka ostoshelvetissä aivan vapaaehtoisesti - olikin päivä melkein saanut ansaitsemansa päätöksen. Sentään tuhluutin ihan omaan itseeni n. 8 juuroa sekä kissiin 7 juuroa. Onko suhde mielestänne oikea? Olisin tuhluuttanut yhteen kissijuttuun vielä, mutta aikaa ei riittänyt elukkakauppaan asti. No, toisen kerran. Mutta että oikein asiasta asiaa tehden vaivauduin tuonnekin lähtemään, hmph. Liikaa ihmisiä, liikaa kauppoja. Enkä minä tod. mitään erityistä edes hakenut, mutta jotakin ei vaan saa täältä... Onneksi noutotakso oli etuajassa!

 

Ja sitten satoi, satoi oikein rätväkästi kun tulin kotiin. Kuski jätti kauas ja jouduin taapertelemaan vesilätäköiden läpi kassit maata viistäen. Näytin gorillalta. Onneksi oli kissituliaisia, Vinski oli jo hepuleissaan, kun emulia ei kuulunutkaan heti kotoon. Eli herkkutikkuva ja märkäruokaa, jo loppui kissameteli. Itselle apetta ja lääkettä. Eikä vieläkään oikein hyvä olo. Kylmää ja kosteaa, sadetta ja tylsää.

 

Omisarviksen lausunnon olisi pitänyt tulla eilen, ei tullut! Toivottavasti tänään, aion postittaa sen mahd. pikaisesti eteenpäin. Olen täysin reporanka, uppopoikki, räyhäkipeä. Sovin ensi viikoksi lomaa, en minä tod. jaksa. En sitten millään. Pitäisi kaikenlaista muutakin, mutta kun ei vaan jaksa. Vaikka pari yötä saakin nukuttua vähän paremmin, eipä se paljon korjaa (... ei tuo se vartta norjaa, ei palauta se eilistä...). Ei myöskään parin päivän parempi lääkitys, kun töissä ei voi noita napikoita oikein käyttää. Tai voisi, mutta ne pitäisi ajoittaa taas eri tavalla enkä jaksa enää titrailla. Täytyy kysyä, jospa niistä saisi vastaavan normiversion eikä retardia, silloin olisi parempi.

 

No, pelkkää vali-valia taas. Mutta semmoista se nyt taas on. Mitään en saa aikaiseksi ja sekin ottaa päähän kuin pientä elukkata. Olen saamaton kaikin puolin. No, tänään on töissä kiirus, sen tiedän. Jospa ne endorfiinit alkaisivat laukata sitten. Nyt tämä laukkaa keittämään kaffet ja muihin aamutoimiin, kaffet kyllä sijalla yksi!

 

 

 

POLKA – HÄN JOKA EI SAA AIKAISEKSI MITÄÄN NÄKYVÄÄ!

 

 

 

OLISI MUKAVA, JOS MAANANTAIN TILALLA OLISI PERJANTAI-ILTA!

 

Voihan taas ne-samat-vanhat-jorinat, jotka aina maanantaina tungen tähän alkuun. En jaksa edes kirjoittaa enää niitä, luntatkaa jostain muusta maanantaipäivityksestä. Ei tässä ole mitään laitaa, että ahitus ja angsti, ketutus ja särky alkoivat lisääntyä jo eilen puoliltapäivin. Että minä jaksan inhota sunnuntaipäiviä! Tämä päivä jo menee, ei näitä ole enää kuin neljä jäljellä tällä viikolla...

 

Tänään annoin kertoa itselleni, että minulla on asiaa Itikseen. No, ei ihan pakosti, mutta jos haluan pari juttua itselleni, on siellä käytävä ennen kuukauden loppua. Enkä jaksa enää sielläkään kävellä loppuviikosta, joten menen tänään. Samalla, jos vain ehdin, käyn hakemassa vähän kissatavaroita. Ei ole laitaa, perstaina jäi taas osa tavaroita ostamatta, koska en vain pystynyt enää kantamaan. Ja taksokuski valitti jo nytkin tavaroiden painosta! Hei, normitakso, roteva mies. Ei luulisi olevan varaa vängätä. No, näytti olevan ja kehtasi vielä naureskella, että olen syntynyt samana vuonna kuin hänen vaimonsa. Jolloin hän alkoi kertoa, miten vaimo vaan jaksaa taaperrella ahkerasti ja vänisemättä koko päivän koipiensa päällä keittiöhommissa, työpaikalla siis. Ei sitten tullut mieleen, että se voisi olla jopa vähän ahdistavaa ja loukkaavaa. Kun sanoin jotain selästä, sain heti kuulla, että on hänellä itselläänkin ollut selkäkipua, juu, oikein kovaa. Mutta töissä ollaan silti. No niin pirulauta minäkin! Argh, joskus pistää raivottamaan nämä kommentit. Tiedän, minä en näytä kipeältä, korkeintaan päästäni!

 

Keksiviikoksikin keksin jo menoa, tai oikeastaan on pakko käydä täydentämässä maustevarantoja. Eli käväisen päivällä ViiVoanissa. Miksi päivällä? Hah, no siksi, ettei töiden jälkeen jaksa ja meikäläisellä on vielä pari matkaa tälle kuulle käyttämättä. Voin käyttää ne nyt, koska perstain kauppareissu menee jo syyskuun piikkiin. Siis tällaista on arvioida matkojen riittävyyttä, verrata sitä tarvittaviin aineksiin esim. ruuanlaitossa sekä mahd. käyntiin Hakiksen hallissa (jospa itselle ihkaoikeita, tuoreita, perkaamattomia silakoita ja kissille munuaista!). Kaikki pitää muistaa ja ottaa huomioon sekä sovittaa vielä jaksujen mukaan. Voi huokaus!

 

Tuossa tuli mietittyä, miten sitä lovvoa oikein saisi kasaan? No ei tietenkään käymällä töissä, kukaan työssäkäyvä EI rikastu. Olisi siis joko perustettava puolue tai uskonto. Se ei ole vaikeaa! Ensin on etsittävä sopiva keulakuva vaikka kaveripiiristä, jollet itse koe olevasi sopiva. Parempi tietysti, jos olet raihnainen, juoppo, sairas, moniongelmainen tms. Silloin joko puolue ajaa asiaasi tai joku sinut pelastaa. Ja ei kun miettimään toimintaohjelmaa. Perustaminen on helppoa, mutta muista aivan ensimmäiseksi palkata mahdollisimman pätevä (siis kiero ja luovasti työtään tekevä) kirjanpitäjä, tilintarkastajat sekä yleensäkin taloudenhoitaja. Älä itse koske raha-asioihin tikullakaan, pidä myös näppisi erossa sukupuoliasioista. Elä edelleen vaatimattomasti, jopa köyhästi. Ikävä kyllä, rikkaat eivät anna vähästäänkään, joten joudut vapaasti pissittämään kaltaisiasi. Se ei varmaan tällä moraalilla enää teekään heikkoa. Idea on vapaasti käytettävissä ja suostun mielelläni mukaan, vaikkapa konsultiksi *wirn*, palkkiota vastaan toki!

 

 

 

Päivän slogan: Raha ei tee onnelliseksi, mutta sillä saa rauhoittavia!

 

Päivän biisi: Tuntematon potilas  

 

Luettua: Lauren Weisberger – Viime yönä Chateau Marmontissa. Miten kapakkamuusikko haluaa pinnalle ja pääseekin sekä miten vaimon ja perhesuhteiden käy mediamyllytyksestä. Hmmm, hömppää, mutta aika karmiwa tarina siitä, miten ihmisiä voidaan käyttää hyväksi julkisuudessa eli varoittava esimerkki. Ei nyt niin hirmuisen paha, tosin tekijällä on parempia(kin) romaaneja. Andy Wall – Sopan sinulle keitin. Eeeh, suositan kaikille köyhimyksille. Idea on tietysti käyttää vain kahvinkeitintä ruuanvalmistukseen sekä mahdollisimman vähän rahaa. Rienaavia tarinoita mausteena. Suosittelen kaikille, varsinkin monimutkaisia ja raflaavia muonia vaativille. Paistetut kalannahat ovat maistuvia! Kasey Edwards – Kolkyt ja risana. Ei voi mitään, alku vaikutti lupaavalta ja taas päästään jenkkiratkaisuihin asiassa. Joku voi hyötyä parista vinkistä, muuten fuulaa! Ei meikäläiselle, joka sentään on yli tuon iän sekä jo päättänyt luopua monista asioista! Max Manner – 13. huone, edellistä tekijän opusta parempi, ehdottomasti. Pettureita, salaliittoja ja Annika Malm kaiken keskellä. Ei paha ollenkanas, salaliittoteorioiden ja Mannerinsa lukeneille silkkaa herkkuva. Itsellekin kiva ylläri edellisen jälkeen, joka vähän floppasi. Reijo Mäki – Mustasiipi. Vares on menettänyt muistinsa eräässä tapahtumassa ja kokoaa itseään kaverin mökillä, kunnes sana käy. Mäkikin on parantanut huomattavasti kerrontaansa edellisen opuksensa jälkeen ja vaikka Vares onkin kehnossa kunnossa, tämäkin toimii jo paljon fiksummin eikä sekoile niinkään naissuhteissan. No ihan vähän, mutta Mäen ystäville tietysti must. Itsellä kului viikonlopun iltakirjana. P.C. Cast & Kristin Cast – Piinattu (Yön talo 4.). On tämä sarja parempi kuin eräät toiset nuorisovampyyri- ja yliluonnolliset sarjat. Kaverit ovat hylänneet Zoeyn, koska hän salasi asioita. Mutta nyt kaikkien on pakko olla yhtenäisiä yhteisen vaaran uhatessa. Suht jännittävä, riittävästi mytologiaa, ennustuksia ja muuta, mikä muista opuksista yleensä puuttuu eli maistuisi varmaan niiden muiden jälkeen nuorillekin, saati muorille.  Douglas Preston – Rienaus. Vuoren sisään on rakennettu maailman tehokkain hiukkastörmäytin, tarkoitus on tehdä tieteellistä työtä. Koneen nimi on Isabella... Ja jotkut uskovat sen olevan Saatanasta. Wyman Ford, entinen CIA:n agentti laitetaan tutkimaan, miksi käynnistys viivästyy. Intiaaneja, höyrähtäneitä, outoja tapahtumia ja muuta – Preston osaa oman lajinsa, vaikka tätäkin olisi voinut tiivistää. Pekka Hiltunen – Vilpittömästi sinun. Lia asuu Lontoossa eikä useinkaan enää käy koto-Suomessa. Elämä on aika yksinäistä eikä hän uskalla päästää ketään lähelleen. Kunnes tapaa Marin, jolla on oman kertomansa mukaan poikkeuksellisia kykyjä. Lisäksi tämä johtaa Studioita, joka hoitelee erilaisia huippusalaisia ja –ammatillisia toimeksiantoja. Ei paha, lukekaa itse lisää. Tämä on ilm. sarjan 1. osa, joten lisää voikin odottaa. Aika vinkeä näkökulma asioihin ja tiettyihin tapahtumiin. Miten Lia voi hankkia uuden *köh* ammatin jne... Ja enemmänkin on luettu, josta joskus myöhemmin lisää.

 

 

 

POLKA – HÄN JOKA PITÄÄ ITSENSÄ KIIRUISANA!

SUNNUNTAI ON PERUUTETTU!

Lupaan, että itse pidän tässä tänään toisen lauvantain. Aloitin sen jo nukkumalla, pitkään :O Ette kyllä usko, mutta heräilyt pois lukien olen nukkunut melkein 8 h. Tätä ei tapahdu usein, joten ansaitsee tulla merkityksi muistiin! Olokin on siis vähän parempi, jahka kipulääkitys alkaisi vaikuttaa. Koivetkin näyttävät melkein normaalilta. Ikävä kyllä, eivät pitkään. Huomenna on taas pungerrettava itsensä Varastolle ja jo parin päivän jälkeen tilanne on aivan hemmetin kamala. En tykkää!

Muutoin olin eilen oikein sosiaalisella tuulella, hölöttelin Belgan kanssa pitkään. Söimme hyvin, siis pizzaa, kupsisekookia, kaffetta. Belga lisäksi kotitekoista jädelöä. Järjestelin tätä läppäriä; tämä vain sekoilee, ei auta. Kuumenee liikaa ja tilttaa. Vika ei ole koneessa, tai siis tavallansa on. Tässä on vain yksi tuuletin...

Käytännössä ongelma on se, että nyt täytyy joillakin saiteilla käyttää toista selainta, toisilla toista. Muuten ei pysty toimimaan. Ei se hankalaa ole, kunhan ensin muistaa mikä sopii minnekin. IE toimii toisilla sivustoilla ok, Opera taas toisilla. Opera puolestaan dissaa jotkin sivut kokonansa... Firefoxia ei kannata asentaa. Chrome olisi nopea, mutta minähän en nopeutta kaipaa vaan varmuutta siitä, ettei kone taas tilttaa. Hmph. No aika sikansa saakoon ja harkinnassa on tietysti pöytäkoneen hankinta, joka helpottaisi tilannetta oleellisesti. Belga voisi sen kasata ja siihen voisi vaihtaa / hankkia / lisätä / korjata melkein mitä tahansa. Mietintään, koska uuteen ei oikein olisi varaa. Ehkä yritän tulla näin toimeen toistaiseksi. Jos sitten pääsisin siirtymään osa-aikaiseksi, tekisin varmaan enemmän ns. oikeita hommia, jolloin olisi ehkä aiheellista päivittää konetilannekin.

Tänään vuorossa taas kursorinen imurointi, eväiden laadintaa (jee, sieniä ja kesäkurmitsaa!) ja pakkoruisku. Kirjoittaakin pitäisi, mutta taaskaan ei oikein ole hirmuista inspistä siihen. Enempi pakko-tehdä -osiota. Jospa vaan valitsisin parhaimmat päältä ja huit välittäisin ilmestymisaikataulusta? Juu, sen minä taidan tehdäkin.

Ei minulla mitään asiaa ole, kunhan päivitän - päivityskin vain siksi, että tiedätte minun olevan kotona! Ja nyt lukemaan lisää...

POLKA, JOLLA ON KIRJA KÄDESSÄ JA PINOT ODOTTAMASSA! :P

SIIRRYMME VAIHTEEKSI TEHDASASETUKSIIN eli

kahden heräämisen jälkeen olen nukkunut kahdet uusiounet. Lisäksi ed. teksti häippäisi huut hemmettiin ja muistin, miksi en yleensä tahkoa tähän tekstiä suoraan.

Tänään siis vuorossa taas makaamista, päikkäreitä ja lukemista. Lounas Belgalle ja itselle, tarjolla pizzaa :D

Prleen exä vainoaa minua aina unissa, niin nytkin. Teki taas inhoja temppujaan, kuten IRL. Argh, näin hänet eilen keskustassa - on varsinainen The Äijä, takatukka ja kaikki *muahahhaahahh*.

POLKA, JOKA MENEE ENSIN JÄÄ- EI KUN LÄÄ.. NO JONNEKIN KAAPILLE!

HÄN ON OPETELLUT VALITTAMAAN, HÄN ON VAILLA KOULUTUSTA!

 
Tuli taas mieleen jatko- ja täydennyskoulutuskin, kuten aina syksyllä. Jotkut asiat kiinnostaisivat täpöllä, mutta kun ei taaskaan voi! Jos kurssit ovat viikolla arki-iltana, menisi aina kaksi asiointimatkaa viikossa eli 8 - 10 kpl kuukaudessa. Hmph. Sitä jäisikin sitten ihan 8 - 10 matkaa muuhun tarkoitukseen eli juuri kaupassa käyntiin tai muuhun hupitukseen (!). Tai jos vaikka haluaisi käydä ihan oikeasti jossakin?! Onneksi sosiaalinen elämäni on täysin olematonta, muuten olisin tosi kusessa. Prle, en muuta sano. Eli nämä ovat poissuletud. Viikonloppukurssit ovat melkein yhtä ongelmallisia; joko ne maksavat hurjasti tai sitten matkoja menee taas niihinkin ihan liikaa. Pelkkää *ainoastaan ja vaan* etäopiskelua taas ei ole juuri niistä aiheista, jotka eniten kiinnostaisivat! Tiedoksi asiaa ihmetteleville, että Tsadi myöntää kuljetustukea sen minimin eli 19 asiointi- eli vapaa-ajan matkaa / kk, tarkoittaa siis 9 meno-paluureissua. Sen voi kuulkaas käyttää ihan mihin hyvänsä muuhun, muttei lekuri- tms. käynteihin. Eli voipi valita, käykö ruokakaupassa, kirjastossa, atteekissa, hurvitteleeko shosiaalishesti, käykö jossain tapahtumassa tms. Eli valinnanvaraa on. Tosin jos aikoo syödä, on parasta käyttää 4 – 5 reissua kauppa-asioihin... Miettikää te, jotka bussilla tai muilla julkisilla tahi omalla autolla, fillarilla, jalkaisin tms. kuljette: Montako matkaa muualle kuin koti-työ-koti te kuukaudessa teette? Miettikää ihan oikeasti, selviättekö 9 reissulla? Kototehtävä viikonlopuksi ope-Polkalta.
 
Upo kävi eilen keskustelemassa, just... ei sen ihmeempää, oikeastaan. Kyseli vointia ja ihmetteli, kun omisarvis ei sitten ole vieläkään soittanut. Molemmat kuvittelimme, että leidi soittaa justkohtapian. Ei kai sitten, voihan hänellä olla omanlaisensa toimistopäiväkin. Ei siinä mitään. Upo oli kuitenkin ihan myönteinen asian suhteen, jopa positiivinen. Esimerkkejä on nimittäin osastolla eli se on ainakin parille henkilölle ollut vain hyväksi kaikinpuolin. Toki he ovat osa-aikaeläkkeellä, eivät osatyökyvyttömyyseläkkeellä. Käytännössä kuitenkin sama asia eli ovat töissä 50/50 tai 60/40 ja kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä sekä työtuloksiin että sovittuihin vapaisiin! Jesh, minä kans!!!

 

Oli omisarvis saanut kuitenkin kasaan jonkinlaisen (osin virheellisin tiedoin) työkykyarvion. Muutama asia siitä pitää oikeasti korjata eli täytyy tänään laittaa meiliä asiasta. Sen perusteella hän vasta laatii varsinaisen B-lausunnon, johon tulee sitten mukaan Huussin paperit myös *wirn*. Siinäpä varsinainen soppa, sanon minä. Mutta hyvä näinkin, en uskalla olla edes tyytyväinen saati ilokas. Korjaan nuo hänen mokansa tai ymmärrysvirheensä ja katsotaan sitten taas. Hän lupasi myös B-lausunnon mahd. korjattavaksi ja ainakin nähtäväksi minulle, kun se on valmis. Että näin sekin asia sitten pikkisen taas etenee.
 
Josta päästäänkin ketterästi kirjoihin. Upo kun kyseli siitäkin, mitä minä teeskentelen kotosalla jne. No, toki kerroin, hyvin välttelevästi... Sitten juteltiin kirjallisuudesta, arvosteluista, lukutekniikasta sun muusta. Tästä hyvin huteraa aasinsiltaa sitten kaikille lapsenmielisille (sekä lapsille ja nuorille, toki!) syksyn kirjalista, joka ei tietenkään ole taaskaan täysin kattava. Mutta hyvä tästä on vakoilla, mitä on tulossa. Täytyy tunnustaa, että kyllä minä mieluusti luen välillä nuorisokirjojakin ja selaan lastenkirjoja! Ei olisi pahaksi kenellekään aikuiselle, minun mielestäni. Tosin osa nuortenkirjoista on nykyisin silkkaa soopaa eli tv-sarjoista uloskirjoitettuja muka-kirjoja, joita en kyllä suosittelisi kenellekään. Kirja kirjana jne. Mutta - jokaisella on omat mieltymyksensä, pääasia on lukeminen! :D

 

 

 

Ja tässä ehkä sitten Mr Mieltymys :)

 
Onneksi on viikon viimeinen työpäivä. Eilinen oli taas aamusta hyvin hektinen. Hankalia asioita, epämääräisiä juttuja. Yhtäkkiä tilanne rauhoittui ja sain vähän huokaista. Omituista, mutta kummallista! Tällaista se on aina eli kaikki haluavat omansa juuri samaan aikaan pois käsistään ja minähän teen. Haluan itsekin isot pinot pois ja teen sitten hommia ihan täpöllä. Vähempikin riittäisi, mutta en mieluusti jätä mitään lojumaan pöydälle lähtiessäni. Tänne jää kuitenkin vielä muutama henkilö, jotka osaavat tuoda omat roippeensa pöydälleni heti lähdettyäni. Joka aamu on jotakin odottamassa, niin jäi sinne pari pinoa nytkin. Ei se kyllä haittaakaan, siitä on hyvä aloittaa aamulla. Minä olen oikeasti parhaimmillani siinä klo 7 jälkeen eli heti töihin tultuani. Mömelöt vaikuttavat vielä jkv, vatsa ei ole liian täynnä, mutta ei ole nälkäkään, pahin unetus on ehtinyt hävitä jne. Siihen kun vielä keittelen kaffet ennen klo 8, jaksaakin ropottaa täysillä ruokikseen asti. Sen jälkeen alkaa vasta väsyttää. Pahin väsy ajoittuu klo 13 tuntumaan, silloin oikeasti nukuttaa.
 
Tänään pitäisi jaksaa vielä ropotella täysi päivä tai vähän alle oikeastaan. Noutotakso tulee klo  14.30 eli kirjastolle, atteekkiin hakemaan kaikki repsut tyhjiksi sekä vihannestsioskille ja ruokakaupoille. Lista on taas odottamattoman pitkä. Syynä siihen se, että viime perstaina oli pakko jättää osa varmuusvarastoa ostamatta kissatavaroiden takia. Nyt täytyy ostaa kaffetta, näkkäriä ja yhtä sun toista kaapeista uupuvaa taravaa. Sitten monen väskyn kanssa pitää raahautua odottamaan taksoa. Taas minua pelottaa tuo raijjaaminen. Toivoisin jo olevani takaisin kotona... muonat ja muut härpäkkeet aseteltuna paikoillensa, nassu pestynä ja täysi kaffemuki nenän edessä! Onneksi viikonlopun ruokalista on jo suunniteltu eli Belgalle tarjolla pizzaa tai piirasta, miten hän itse haluaa. Lisäksi saladoa ja keksikakkua. Pitäisi riittää, nälkäiselle opiskelijallekin.

 

Hmph, ilta meni taas yllättäen nettaillessa. Sain The Tehtävän eräältä osaston leidiltä, hänelle on etsittävä kengät netistä. Aivan tietyn väriset ja näköiset. Kyllähän minä, toki. Löysin kahdet varsin veikeät, meillä on aika samanlainen, vähän erikoinen maku... Tosin hänellä on rahaa ja varaa teettää vaatteensa. Kenkien ei ole niin väliä, koska nämä tulevat vain yhteen tilaisuuteen. *köh* No,  esittelen ne hänelle ja jos tulee iiPei-ostoksena, lupasin vielä käyttää omaa tiliäni. Eiköhän tuolla palkalla ja asemalla jo makseta takaisinkin, palkkiotakin tarjosi – kieltäydyin! Aion lunastaa sen sijaan jonkin lupauksen, juomaa tahi ruokaa. Se on aina parempi kuin silkka raha! *kiero lurvana*

 

Loppuillan ja koneen tilttailuvälit kulutin lukien hillittömiä sarjispläjäyksiä, jotka tipahtivat taannoin luukusta. Ziitosta vaan syntymäkaupunkiini! *kikattelee itseksensä* Asiaa – lääkkeet! Sen lisäksi kaffetta ja odottamaan, että pystyy pukeutumaan ja lähtemään ansaitsemaan sen vastikkeen tekemästään ”työ”suorituksesta.

 

 

 

NIIN MAAN PERUSTEELLISTA PERSTAITA KAIKILLE!

 

EI PÄIVÄÄ ILMAN ONGELMIA – EI PÄIVITYSTÄ ILMAN VALITUSTA!

 

Kyllä se nimittäin niin on – en minä näitä ongelmia itse itselleni keksi tai tahallisesti aiheuta. Ne vain ilmaantuvat jostakin, ihan odottamatta. Kuten eilen; minä lisäsin taksovaraukseen noutomatkalle Varastolta kotoon poikkeamisen postissa. Näin olen toiminut koko sen ajan, kun minulla taksopalvelu on ollut. Olisikohan 4 – 5 vuotta, öbauttia ainakin. Eilen sitten vastauksena ilmoitettiin, että EI käy. Postissa poikkeamiseen EI voi käyttää 10 minuutin pysähtymisoikeutta :O

 

Polka raivona ja äimänä käkenä selvittämään asiaa, eli miksi ei muka käy kun on tähänkin asti käynyt. Meikäläisellä kun on asiaa postin itaalovastineeseen vähintään kerran viikossa ja jos siinä menisi aina yksi asiointimatka, eivät ne matkat riittäisi enää yhtään mihinkään. Onneksi asiasta perillä oleva taho oli paikalla. Minulle näin väittänyt leidi ei kuuleman mukaan ollut selvillä käytännöistä. Eli postissa ehtii käydä 10 minuutissa, kaupassa ei. Eikä apteekissa. Hautuumaalla saapi viipyä peräti 20 minuuttia! Ruhtinaallista, eikö? Joka tapauksessa asia selvisi ja hain kirjapaketin ja vein kirjeen postiin. Huh, vähänkös tuokin pisti pelästymään ja raivoamaan... Ajatelkaa, jos se olisikin totta? Ettei poikkeaminen kävisi. Mutta kun se nyt kerran luvan perään käy, minähän voisin esim. soittaa johonkin kauppaan ja pyytää heitä laittamaan ostokset valmiiksi (no en luota niin paljon, mutta ajatus on hyvä), minä noutaisin ja maksaisin. Ja siinä tuskin menisi kauempaa kuin 10 min. Samoin voisi viedä atteekkiin reseptin tänään ja hakea huomenna. Molempina päivinä menisi tod.näk. alle 10 min. Tätä täytyy alkaa kehitellä *liero-kiero-kavala, vammaisraukkojen palveluiden väärin hyväksikäyttäjä*.

 

 

 

Ongelmia tuottaa myös hirmuinen työsumakki eli kiirus ja siihen combona lisääntyvä selkäkipu. Kiire tehdä, paljon duunia -> selkä ei tod. tykkää, kun jumitan pidempään koneella. (Siis hei, se on töissä eri asia kuin kotona.) Kun nousen, sattuu niin, että on pakko uikuttaa / kiroilla / huutaa. Kävely on erinomaisen kökkelehtävää. Hmph, taidan viikonloppuna vähän titrailla tuota lääkeannostelua, sekä määriä että plaatua. Ei tässä muu auta. Jos oikein pahaksi heittäytyy, toki omisarvikselle sitten. Ihan vaan kaikkien kiusaksi!

 

Leidimme, joka yrittää saada 60 sairispäivää täyteen, on taas poissa. Kukaan ei reagoi asiaan tällä osastolla. Entiseltä osastoltaanhan hänet suurinpiirtein lähdetettiin sen takia, että poissaoloja oli oudon paljon ja osa työpapereista (sellaiset, jotka olisi pitänyt laittaa ulos ja joiden olisi pitänyt palata takaisinkin) löytyi kaapista puolen vuoden päästä :D Hauskaa, minulle nyt ei ainakaan sitä tapahdu. Tosin myöntää täytyy, että loppuviikosta en enää ole skarppi. Teen mokia ja yleensä onneksi huomaan ne. Väsymys ja kipuilu lisääntyy niin, ettei enää muista eikä jaksa kaikkea, mitä pitäisi. Tämän kyllä kerroin vastaanotillakin yhdeksi hyväksi syyksi, miksi voisin jäädä osa-aikaisesti pois. En vaan jaksa. Lisäksi outo ilmiö on se, että loppuviikosta myös näkö (ei siis ulkonäkö, joka on aina omalaatuinen) alkaa jotenkin heiketä. En vaan näe kaikkia korjauksia tai merkintöjä, jotka on tehty hennolla viivalla tms. Eikä syy ole silmissä tai laseissa. Epäilen vaan väsymystä, silkkaa kaikenkattavaa väsymystä, joka alkaa nyt jo velloa pahasti!

 

Torstai siis – eikä edelleenkään ole näkynyt Motivaatiota, Onnia, Toivoa eikä Uskoa. Jukka ja Mattihan ovat olleet kadoksissa jo todella pitkään. Pakko kai pärjätä ilman taas tämäkin viikko. Yhden kirjoituksen sain sentään eilen framille ja tad-da-daa, järjestysnrolla 330! Aika monta, sanoisin. Siinä ne tekemiseni ja hoitamiseni taas sitten olivatkin.

 

Kävin kyllä Serkuissa täydentämässä vähän varastoa. Lähinnä Belgaa ajatellen, itselle ostin vain adjikaa, auringonkukan siemeniä ja porkkana-persikka –nektaria *njam*. Taisi siinä tulla vähän jotakin muutakin. Varaston alakertaan on aukeamassa uusi, yksityinen lounaskuppila, siis jonkinmoinen työmaaruokala. Pahalta näyttää. Varastoja tuotiin eilen ja pelkkää purkkitavaraa näytti olevan. Tuoreesta ei tietoakaan. Tulen rapoamaan asiasta, mutta en toki käyttämään em. palveluja. Olen antanut kertoa itselleni, että kiinteistöyhtiö vaatii hirmuista vuokraa ja tietysti yrittäjän on katteensa saatava, joten hinnat lienevät melkoisia. Odotamma ja katsomma kuitenkin. Olisi se ehkä joskus kiva syödä jonkun toisen tekemää ruokaa... ehkä.

 

Menen kuitenkin ihan itse tekemään nyt pari leipää sekä kaffetta, myöhemmin syön pienen kipon omin pienin pullein kätösin laadittua kuivahedelmä-siemensekoitus-marja-jugurttia (joka on äärimmäisen herkkuva!). Ja ei kun odottamaan taas taksoa, jotka muuten syksyn tullen ovat taas järjestään myöhässä 15 – 20 minuuttia. Ei paljon, mutta sen verran, että kuskejakin kututtaa. ”Kone” laskee aikataulut eikä se ota huomioon ruuhka-aikoja tai lisääntynyttä liikennettä lomien jälkeen, sanovat miehet ja manailevat. Niin manailen minäkin seistyäni useampana päivänä puolisen tuntia odottamassa koivet hoilaten hoosiannaa!

 

 

 

POLKA – HÄN EI VALITUSTA TEE, HÄN PITÄÄ SITÄ YLLÄ!

 

 

VOI PASKA, ON NIIN VITUN RASKASTA TÄLLÄ TIELLÄ TAAS OLLA...

 

ja odottaa sitä, että  p ä ä s e e  taas Varastolle! Voihan kilin kellit sun muut, en paremmin sano. Olen harvinaisen veemäisellä tuulella. Vasenta puolta selkää juilii, hyvinkin iskiasmaisesti, ei hyvä, prle. Eilen jo sattui niin stanasti, mutta piruuttanikin tein hlvetisti töitä ja kiroilin ääneen ”työ”huoneessani. Taatusti tulee sanomista. Antaa tulla, tuli jo muutenkin. Pirulauta. Hätinään ruopaisin eväät kitusiini, pikatupakalla kävin ja kaffet join siinä sivussa. Näin se selkä tuosta taatusti kohentuu.

 

Tekisi mieli ottaa yhteys johonkin numerolehteen tms. ja ulosantaa täältä muutama tarkoin varjeltu totuus. Mutta en tiedä, mitä siitä seuraisi. Tiukka kielto tietysti, ettei sellaista voi tapahtua, ei ole tapahtunut eikä tietenkään koskaan tule tapahtumaan. Mutta kun – olen ollut todistamassa erinäisiä todella omituisia lausumia sekä päätöksentekoa. Kerroinkin jo asiasta eräälle blogitoverille tavatessamme. Aika pelottavaa, tästä muuten olen blögissäkin tainnut mainita. Ihan kostomielessä tässä hehkuttelen asialla.

 

Työkaverikin sitten jäi pidemmälle sairikselle, lopultakin pitkän sinnittelyn jälkeen. Lopen uupuneena ja kyllästyneenä paashapuheisiin, työtahtiin (jossa kukaan ei avita, vaikka pitäisi) ja jatkuvaan nonseleeramiseen sekä svinduiluun. Täällä pärjäävät perseennuolijat, pitsiniskat ja kermaperseet. Oman edun tavoittelijat, varakkaat, tietyn koulutuksen omaavat sekä – ylläri – persuiksi julkisesti tunnustautuvat *kyllä, ihan puolueen jäseniksi* henkilöt. Voi hyväinen aika sentään. Mihin kärmespesään olenkaan aikanaan pääni pistänyt? 

 

 

Lisäksi tuossa vähän aikaa sitten eräs toimistorotta totesi, että ei ole vielä käyttänyt paljoakaan sairaspäiviä. Hjuu, oli vielä rutosti vajaat 60. Tuolloin hän ilmoitti heti oitis kohtapian pitävänsä pari päivää. Ja sitten kohta taas pari jne. Ja näin hän onkin tehnyt. Jumankauta, sitten minulle muristaan viikosta, josta todistus on olemassa. No, eihän oikeudenmukaisuudella ole koskaan täällä Varastolla ollut mitään tekoa. Eikä millään muullakaan. Hyvinkin pärstäkohtaisesti on asioita päätetty, ihmisiä siirrelty vastoin tahtoaan kehnommille paikoille, kyseenalaistettu ammattitaitoa ym. Minä en aikaisemmin siihen oikein uskonut, kun eräs korkeamman aseman omaava leidi näin kertoi. Pidin sitä vähän liioiteltuna... Nyt totisesti uskon!

 

*menee ottamaan triplarauhoikkeet – koska olen sen arvoinen*

 

Ei, minä en kertakaikkiaan pysty nyt mihinkään muuhun kuin manaamaan raivokkaasti. Ei tee mieli kirjoittaa, hätinään lukea. Hah, kiusaa tehdäkseni en varannut K. Röyhkimyksen uutta kirjaa kirjastolasta. Ihan siksi, että inhoan ao. herraa. Ai että miksi? Kity-lehden haastattelussa vuonna nakki & HK-blöö henkilö kertoi päivänsä menevän pilalle, jos hän aamulla liikkeelle lähtiessään näkee rumia, lihavia, pahannäköisiä sekä huonosti pukeutuneita naisia. Sen jälkeen olen systemaattisesti vihannut häntä!

 

Tänään aion kiskaista ehkä pari juomaa illalla, vain hyvin ehkä. Ensin kuitenkin postikeikka, haettavana kirjoja ja jotakin postitettavaakin. Pitäisi käydä Hakiksessakin, mutta ei tässä ole oikein aikaa eikä matkoja. Jospa ensi viikolla... Tänään voisi poiketa Serkuissa, kuormapäivä eli uutta tavaraa tulossa. Söin eilen kiukuissani kaksi riviä tummaa suklaata ja se on näköjään loppu. Voisi täydentää ainakin suklaa-, leipä-, adjika- ja juustovarastoa!

 

Ähhh – mitä tästäkään jorinasta kukaan piittaa! Millään ole mitään väliä juu, joten menen keittelemään susivaffat kaffet ja vetelen tupla-annokset mömelöitä. En minä muuten jaksa enkä kestä. Saisivat tulla ne kivat valkotakkiset nuoret miehet ja viedä meikäläisen jonnekin lepoon ja rauhaan. Yksi sänky riittää.

 

 

 

POLKA – NAISENNE LATAAMON ETEISESSÄ!

 

 

ASIAT HOIDETAAN KUIN ELLUN KANAT

 

Eli vain tilannetiedotus eilisestä…. omisarvis kirjoittaa B-todistuksen, se on nyt selvää. Mahdollisuus mennä läpi 60/50 eli kohtuukehnot, koska työ on niiiiiiin kevyttä (no, asiasta voi todella olla montaa mieltä!). Tosin lupasin antaa mennä siinä lausunnon liitteenä kaikki vanhat paperit, joista näkyy sitten muutakin *härn*. Lisäksi hän soittaa Upolle, joka vastaa työnjaosta eli tulisi työnantajan puolto myös. Puhuin alustavasti Uponkin kanssa eikä hänellä tuntunut olevan asiaan oikeastaan mitään sanottavaa. Tuntui suhtautuvan ei-ainakaan-kielteisesti. Lisäksi sain lisälääkitystä, jota aikaisemminkin on ollut käytössä – lähinnä illaksi ja yöksi kipuihin ja vaivoihin.

 

Otin tujun mömelöcocktailin ennen vastaanottoa, joten jaksoin olla asiallinen ja puhto, kiva ja fiksu. Jopa pukeutunut *köh* asiallisesti, juu-juu, uskokaa pois! Vietin siellä 1.5 h hermoilematta oikeastaan yhtään. En edes sanonut pahasti. Olen suorastaan ylpeä itsestäni.

 

Jos asia – siis hyvinkin jos-ja-jos-ja-jos – menisi kerralla läpi, ensimmäinen mahd. toteutumisajankohta olisi vuodenvaihteessa tai sen jälkeen. Olisi hyvä, koska Varastohan on muuttamassa kevään tienoolla. Sehän hankaloittaa asioita. Itse asiassa muistin sen vasta äsken ja täytyykin konfirmeerata omisarvista siitä erikseen (portaat!!!). Kaikki vähänkin avittava olisi nyt tarpeen. Ensin hän kuitenkin lähettää sen nähtäväkseni, jos haluan vielä jotakin poistaa / lisätä tms. Hei – jos jollakulla olisi lisävinksuja, mielellään voisi laittaa viestiä laatikkoon tai privana, jookosta. Muuten asiaa eli jotakin edes saa tässä liikkeelle. Lupasi lisäksi lähetteen fyssan puolelle apuvälineasioissa... tehän tiedätte, että en pääse yläkaapeille enkä pysty kiipeämään tuolille jne. Suihkukin on vaarallisen liukas, siis kylppärin laattia.

 

 

 

Sorry epämääräinen ilmaisu, täällä on pimeää... :O

 

Eilen illalla ukkosti kivan greippaasti, tykkäsin. Tosin sade tuli niin rajuna, että tunki pienistä raoista parvekkeelle ja kasteli upean (no sen roskiksesta dyykatun) olki- vai mikä ruokomatto tuo nyt on. Semmoinen siisti ja hiano. Toivottavasti se ei nyt ihan heti lahoa tuohon... kele. On minulla tavismattokin siihen, mutta tuo on kiva jalalle...

 

Jahas, tänään tulee sitten ratkaistavaksi parikin asiaa. Ans kattoo kuin ämmän käy, prle. Vastineita olen vääntänyt ja itseäni puolustanut. *phuuuh* Siksi olenkin rättipoikki vaihteeksi. Ehkä en tee tänään mitään muuta kuin töitä ja illalla kokkaan loppuviikon eväkset. Postiin ja Serkkuihinkin olisi asiaa, mutta jääköön huomiseksi tai torjantaiksi! Ei sitä kaikkea jaksa, muutakin ajateltavaa nyt juuri.

 

 

 

POLKA – NAISENNE HOITAMASSA KEVYITÄ PAPERITÖITÄ!