YHDEN ASIAN POLKA TÄSSÄ - TERVE!

Erinäisiä neuvoja taidetaan kohta tarvita. Saattaa, siis ja vain saattaa olla, että Welhotar muuttaa naapuriin. Tarjolla olisi ehkä - iso EHKÄ - isompi asunto lähes samaan hintaan. Epäilen nimittäin, että sillä on kohta tarvetta. Kun liikuntakyky tästä vielä alenee, tarvitaan enempi vapaata lattiatilaa (kepit, rolleri tms. juu nou). Eikä sovi väheksyä ehjää seinää, jolle saisi lisää kirjoja! Eli, jos näin nyt sattuisi käymään, kertokaas mitä mieltä olette. Kannattaako vaiko eikö? Ongelmana on jälleen kerran muuttoavun ja kantajien tarve. Nyt ei tarvita edes autoa (paitsi Iikkea-reissuun ja kasaamaan jossain vaiheessa). Parhaat perustelut puolesta tai vastaan esittänyt palkitaan kalsarikännillä ja ruokasessiolla Polkan kanssa vanhassa tahi uudessa kodossa... haluttaessa palkinto voidaan vaihtaa myös kirjaan ;D
 
Siksi tässä olenkin vähän täpinöissäni, kyseessä olisi vaihto naapuritalon kaverin kanssa. Ans kattoo, mitä mieltä hän on eli saako hän muitakin vaihtotarjouksia. Treffejä ollaan kuitenkin alustavasti oltu sopimassa eli katsastusta asunnoissa. Olisi se kyllä kiva, siellä on nimittäin oikea kunnollinen keittiö eli kunnolla laskutilaa ja paljon alakaappeja, joita kaikkia olen kaivannut. Vastike ei nousisi sekään nyt ihan hirveästi ja takson olisi helpompi ajaa tuohon. Huonona puolena parveke makkarin puolella ja sisäpihalle, toisaalta ylin kerros olisi myös aika kiva. Mutta se keittiö ja ehjä seinäpinta, ahhh. En nyt tiedä toivoako vaiko eikö, vähän vetää kahtaalle. Muutto on hemmetinmoinen ruljanssi taas kerran. Toisaalta, matkaa ei olisi kuin jokunen metri ja hissillä ylös-alas.
 
Nyt meikä vain sahailee myös mielessään ees-sun-taas sekä plaraa kiihkoisasti Iikkean kuvastoa - no, itse asiassa, kirjahyllytkin on valittu jo. Ja jos ne eivät sopisi, tiedän, missä ne joku tekisikin! Kerrankin, voi että. Minä olen syvästi hermostunut, uskokaa tai älkää. Kyse on nyt enempi siitä, kiinnostaako toista osapuolta tämä residenssi vaiko eikö *hermo*... Alustavasti hän on erittäinkin kiinnostunut, mutta saa nähdä kun näkee *eheheh*. No, ei tämä pashempi ole.  

Tämän asian parissa tulikin pähkittyä melkein koko eilinen päivä. Varastolla sentään riitti röitä, joten ei ihan mennyt hänekseen. No tunnustan, että kävin Iikkean sivustolla, mutta vain kerran (1 x 1)!
 
Tätä ei ole kiva sanoa, mutta koska en ole kiva ihminen, ei ole väliä; minä haluan myös eroon tuosta alakerran savolaiskapiaiseläkeäijästä ja hänen rouvastaan! Eilen kotiin tultua aloin vängertää meksikolaista vihannessössöä kaikkine mausteineen, mmm, muhkeat tuoksut – aivan... Kohta kuuluikin jo parvekkeelta rouvalle käsky laittaa kaikki räppänät kiinni, koska ”se savuttaja tuli taas kotiin ja täällä haisee”. Huvittavinta oli tietysti se, että en ollut edes käynyt vielä tupakalla ;DDD Että ei tuollaista ns. naapuria kestä meikäläinen. Tulisi oikeasti suoraan ovelle, jos valittamista on. Mutta kun, edessäpäin ja tavatessa ollaan niin maireaa ja tervehditään puolin ja toisin ystävällisesti *prleen silmänpalvoja minäkin*.
 
Sodassa, rakkaudessa ja yleisessä vitutuksessa kaikki on sallittua, joten ajattelin sitten ainakin kokeilla, josko tämä vaihto onnistuisi. Voisi tehdä hyvää mielelle, avartaa kaikin puolin *öhh*. Tosin asiassa on yksi mutta. Asunto on samassa talossa ja rapussa, missä Kummisetä kuoli, samanlainen asuntokin. Ei kiva. Mutta en minä nyt uskoisi sen vaikuttavan, enhän minä nyt nuku muutenkaan! Eikä K. kummittele, en ainakaan usko. 

Sorry, tämä päivitys nyt on täynnä tätä asiaa eikä varsin muuta. Ei nyt jaksa muita asioita yhtä aikaa oikein pyörittääkään. Yhden asian Polga! Ja nyt kun olen tämän uloskirjannut, on aivan varmaa, että siitä EI tule mitään. Eli tästä taas aamukaffelle ja sateenkaarimömelöt nassuun sekä Varastolle.

Päivän slogan: Minun nuoruudessani ei ollut lounastunteja. Minun nuoruudessani herättiin aamulla kukonlaulun aikaan, syötiin kukko ja mentiin töihin. Ja sillä ruualla pärjättiin talven yli, paiskittiin hommia yötä päivää ja mentiin nukkumaan vasta, kun uusi kukko oli ehtinyt kasvaa kiekumisikään.  

Päivän biisi: Muuttofirma  

Luettua: Risto Uimonen – Iiro Viinanen, Henkilökuva. On sitten miehestä mitä mieltä tahansa, kirja on kohtuuhyvä ja melkoisen informatiivinen – kaikkea en tiennyt ja tämä taustoittaa miehen tekemisiä ja sanomisia aika hyvin, vaikka toki tietysti hänen itsensä puolelta. Kannattaa lukea, jos pankkikriisi ym. yhtään muistuu mieleen ja kiinnostaa. Parhaimmillaan (tai pahimmillaan) menee melkein jännäriksi. Toki mukana on paljon sellaista, mikä ei tod. kiinnosta! Michele Primi – Queen – koko ura, komea rock-pläjäys taas. Kaikki ennen Queenia, levyt, esiintymiset, Freddien jälkeen jne. Paljon faktaa, hyviä kuvia. Tietokirja ihan parhaasta päästä, ei kuitenkaan haastatteluja tm. virallista tausta-aineistoa. Muuten tykkäsin oikein kovasti ja suositan – hiano! Tämän lisäksi lueskeltu erästäkin luetteloa... juu ja paria vanhempaa kirjaa hyllystä ,D 

 

 POLKA JÄNNÄÄ OIKEIN TOSISSAAN – JÄNNÄTKÄÄ TEKIN!

TIRSTAINA ON JO VÄSY KUNI KUORMAJUHTA

Varastolla alkaa olla rauhallisempaa, mukavaa. Oikein mukavaa. Jospa jo kohta ehtisi tehdä jotain pientä sen läävän suhteen, siis töissä. Siivoilla papereita, kaappeja ja laatikoita. Se tulisi tarpeseen. Juu, pöydällä ei ole juuri mitään ylimääräistä, koska kaikki on kätevästi sullottu aina jonnekin tyhjään tilaan ovien taakse ,D Siinä minä olen hyvä. Mutta sen edestään löytää, tai oikeastaan siis takaansa, käytännössä. Ehkä jo tänään, jos ei kovin kiireitä tule. Toisaalta, työkaveri lupasi perehdytellä minua niihin lisähommiin, mitä on heti syksyn alusta tulossa. No, minulla on koko kesä aikaa *viehko wirn*.

 

Kävin sitten eilen Hakiksessa tuhluuttamassa eli Vii Voanissa. Hämmennys oli taas se, että hinnat nousevat siellä(kin) jatkuvasti. Normi-tofu eli Tahoe tofu maksaa nyt 1.60. Viimeksi ostaessani 1.50 ja hyvin pitkään se oli 1.40. Pientä hilausta siis, kuten muissakin hinnoissa. Sentti sinne ja toiset kymmenen tänne. Tosin kauppaa on huomattavasti siistitty ja järkeistetty, tilat on tehokkaammin järjestetty ym. Näyttää myös siltä, että vanhukset ovat jo kohta vetäytymässä pois – heitä ei enää jatkuvasti näe kaupassa. Nuori polvi valtaa siis puotia hiljallensa, olisiko tässä myös syy hintojen nousuun eli rahaa palkkoihin ym. varmasti tarvitaan. Silti kohtuuhinnat kuitenkin mausteilla, riisillä ym. En minä siis valita, kunhan vain totean. Juu, sain kaiken mitä halusin ja tietysti vähän ylimääräistäkin kivaa. Ehdin poiketa myös hallissa, ei tehnyt mieli mitään. Ei ainakaan sen jälkeen, kun kotimaisia (ei lähi- eikä luomu)tomaatteja myytiin ”Perniön makeat tomaatit 12 juuroa kilo” -kyltillä. *käks* Garmiwa hinta, minusta. Eivätkä nuo edes näyttäneet hyviltä vaan vähän kuivahtaneilta ja rypykkäiltä...

 

Tänään ajattelin käydä Serkuissa vaihteeksi. Kun ennen vapaata poikkesin, olivat monet taravat myyty loppuun, joten täytyy uusia vähän varastoja. Ei, ei tietenkään suklaata – mitä ihmettä te nyt oikein kuvittelette? *ristii sormiaan* Kaffemaitoahan minä vaan ajattelin!

 

Ei, minulla ei ole edelleenkään mitään raflaavaa kerrottavaa. Kaikenlaista on ollut suunnitelmissa, mutta aina kaikki myös on onnistuneesti romahtanut joko omista rajoitteista tai muiden haluttomuudesta johtuen. Jotakin reissuakin tekisi mieli suunnitella, mutta kun en yksin kykene lähtemään. Mutta saa edes suunnitella, jep, jep-jep eli paskat! Ns. loman taidan viettää tosiaan kotona viehkoisasti. Ei silti – minusta on ihan mukava olla täällä. Pelkään vaan, että kolmen viikon aikana ehtii unohtaa puhekykynsä, olemattomat käytös- ja ruokailutapansa sekä alkaa pelätä ihmisiä vielä tavallista enemmän. No, lomaan on siis aikaa, se on vasta elokuun loppupuolella ja syyskuun alussa ,D Hyvää kannattaa odottaa!

 

Ilmeisesti helle vie Vinskinkin voimat – kissi vain makoilee repona parvekkeella ja siirtyy sitten helteen oikein alkaessa kurmoottaa tuossa klo 17 jälkeen sisälle, jossa on viileämpää. Nyt täytyy alkaa pitää myös säleverhoja kiinni samasta ajankohdasta alkaen, muuten täällä ei voi nukkua. Tulee liika lämmin ja aurinko paistaa suoraan sänkyyn, ei kiva, ei sitten yhtään. Eikä kissille maistu oikein muonakaan, fisu ja raksut sekä vesi kelpaavat. Märkäruoka ei oikein uppoa. Johtunee sekä lämpimästä kelistä että karvanlähdöstä – onneksi molemmat loppuvat aikanaan. Joten se tästäkin aiheesta, hän ei halua kertoa enempää, koska mitään EI tapahdu >o<

 

Ja koska tämä loki oli taas tyhjyyttä täynnänsä, käykääs taas tsekkaamassa oma älynne JukeQuizzissa. Oli vähän vaikea, meinaan! *usuttaa*

 

Minä puolestani poistun normiaamun puuhasteluihin, jotka tavan mukaan kestävät hyvinkin pari tuntia. Kafffffffffffeeeeeeeettttttttttttaaaaaaaah!

 

Päivän slogan: Linksun takana – Suomen nuorisossa on tulevaisuus, hui!!!

 

Päivän biisi: Kansan koti

 

Luettua: Weli-Markku Hakola – Volunteerin Runo, Mi Eretz, tuota ja joo, kovin on asenteellista juttu Israelista, Palestiinasta ja Gazasta. Lisäksi opus on koottu kovin, kovin sekavasti. Järkevämpi jaottelu olisi jo pelastanut paljon, esim. historia kronologisesti jne. Jaottelu henkilöiden kertomuksista eri tavalla ym. Ja jesseilystähän meikäläinen ei oikein välitä. No, joka tapauksessa hyvää oli kibbutzeilla olleiden kertomukset, muuta – eipä juuri! Ja nämäkin vain siksi, että parikin tuttuani on viihtynyt siellä useita kertoja. Eräs on jopa naimiaisissa Tel Avivissa, että näin. Douglas Preston & Lincoln Child – Kuoleman asetelma, toinen suomennettu Pendergast-kirja. Tällä kertaa kuolema kulkee Medicine Creekin pikkukaupungin laajoilla maissivainioilla – näköjään järjettömästi ja omituisia riittejä noudattaen. Eikä tämä ole ainut tapahtuma. Pendergast toimii ja ottaa avukseen toisen kummajaisen, kylän ainoan goottitytön, josta taas seuraa yhtä ja toista mielenkiintoista. Oikein hyvä tiiliskivi, kauhua, jännitystä, outoja tapahtumia ja karmivahko loppu – tykkäsin ja lisää toisaalla myöhemmin. Andrew Nicoll – Rouva Agathen rakkaus, Tibo, pormestari on ihaillut sihteeriään jo vuosia ja lopulta erään lounastauon pikku onnettomuus saa heidät lounastapaamiseen. Tapaamiset jatkuvat ja intohimoinen suhde alkaa kehittyä... liian myöhään, vai? Rouva saa hetken helpotuksen erotessaan kylmästä miehestään ja aloittaessaan uuden epätoivoisen suhteen ”taiteilijan” kanssa, mutta eipä tästäkään nyt oikein sitten mitään tule. Lopulta Hyvä Tibo on jälleen se, jonka kanssa kävellään auringonlaskuun ;D Vanhantyylinen, magiaa ja taikuuttakin sisältävä rakkaustarina, joka sivuaa myös muita aiheita. Kivaa vaihtelua perushömpän kavereille, tässä on mielenkiintoista ideaa – suositan! Eikä muuten vähiten siksi, että kirjoittajan kerrotaan olevan alunperin skottilainen tukkijätkä :o Kiva!!! Ja eivät ne lukemiset tähän loppuneet vieläkään *härn-härn*.

 

 

 

TAAS POLKA MENEE – EHKÄ POLKA MYÖS TULEE...

 

 

 

 

KUINKA KAUAN VIELÄ, KÄRSIMYSTÄ SIELLÄ...

Maanantaiaamu. Ahdistava viikonloppu ilman rutiineja ja raatamista on takanapäin! Nyt saa ihminen taas olla viisi päivää mielekkäästi, tehdä töitä valvonnan alaisena, pakkotöitä tarkkaan määrätysti ja selostaa tekemisiään. Voi se vanha, kauhistuksen kananhäkki (mikähän se muuten mahtaa oikeasti olla, minä vaan kysyn...)! Taas on noustava, hoidettava pitkälliset aamutoimet, asennettava itsensä Varasto-oletusasetuksiin ja lähdettävä. Eihhh, miksi minä en saisi olla kotona? Ei huvita, ei jaksa, ei kannata, edes. Pitää olla ISO vene, se kannattaa. Mitä pieni vene kannattaa? Ei yhtään mitään.

 

Eilisestä aamusta alkanut ketutus vain syveni päivän myötä. En saanut aikaiseksi mitään. Ei kyllä tarviskaan. Muonaa ja sekojuggaa pariksi päiväksi. Tänään poikkean Vii Voanissa hakemassa vähän itämaisia makuja vaihteeksi, ne alkavatkin olla lopuillansa. En minä muuten, mutta on matkoja jäljellä ja nekin on käytettävä. Loppuviikosta on kuitenkin asiaa postiin ja kaupoille *huokaus*. Nekin murehduttavat jo etukäteen. Miksi minulla ei ole neljää kättä? Terveitä koipia? Edes parempaa selkäruotoa?

 

Sitten pitäisi ja pitäisi yhtä sun toista muutakin. Sellaista vapaaehtoista täytymistä, ikäänkuin. En ota mitään stressiä, mutta kuitenkin. Kun on tullut luvattua jotakin jollekin, pidän lupaukseni.

 

Otin eilen väkisin päikkärit, ei olisi pitänyt. Näin pahoja uneja, itketti ja vitutti. Totesin taas, että olen niin yksin, että kukaan ei minua pariin viikkoon kaipaisi – onneksi kissille riittäisi muonaa kaluta! Perkele!

 

Päivän slogan: Lähdetään päiväkaljalle, vedetään vanhan kaavan mukaan: perustetaan firma, keksitään uskonto ja mietitään juoni taitelliseen pornoelokuvaan sekä pysytetään järjestö, jolla työllistetään itsemme ja joka saa RAY:lta runsaasti tukea palkkoihin, asuntoon ja kaikkeen...

 

Päivän biisi: Kuularuiskulaulu  

 

Luettua: Leena Lander – Liekin lapset, tykkäsin ja suosittelen. Polveileva romaani jossa eroava mies muuttaa maalle sukulaisilta perimäänsä torppaan ja alkaa selvitellä taustoja, tutkia sukuaan ja merkitä muistiin 1918 tapahtumiin liittyviä asioita Halikossa. Miten kahtiajako punaisiin ja valkoisiin tapahtui? Miksi Märynummen teloitukset? Murha ei vanhene koskaan, joten voimmeko pyytää vielä tutkintaa tapahtumista? Ja Welhotar vastaa vakaumuksellisesti kyllä! Se, että alaikäisiä punakaartilaisia (mm. isoisäni) ammuttiin, vietiin Hennalaan näkemään nälkää kuukausiksi ja tuomittiin kuokkimaan Konnunsuolle sekä menettämään kansalaisluottamuksensa oli varmasti yllätys nuorelle, joka lähti leivän perässä punakaartiin – koska muutkin lähtivät! Ja teloitus oli lähellä, vierestä vietiin. Eli romaani on ehdottomasti lukemisen arvoinen, joskin liian kiltti versio monestakin asiasta. Piste. H. P. Lovecraft – Varjo menneisyydestä ja muita kertomuksia, kootut teokset II osa. Nämä kootut opukset ovat aina vähän hiinä-ja-hiinä. Mukana on paljon hyvää, mutta myös kehnompaa materiaalia. Tässä päällisin puolin aika hyvää. Erityisesti pari tarinaa suorastaan erinomaista. Bonuksena eräs tarina, josta johtuen eräässä kaupungissa ei enää kukaan saa tappaa kissaa! Hieno esitys, toivoisin olevan meikäläisen idea ,D Anja Snellman– Parvekejumalat, aika ovela opus, tarina vuosaarelaisesta, tosi-islamilaisen perheen teini-ikäisestä Anis-tytöstä sekä toisekseen islamiin palaavasta suomalaisesta Allasta. ”Vaarallisia” mielipiteitä molemmilla, samoin tekoja ja tapoja... Anisin isä pahoinpitelee häntä uskon ja sen käskyjen rikkomisesta, äiti on opetettu vaikenemaan. Alla taas on äidin ystävä. Muitakin ihmisiä vilahtelee mm. veljet, jotka vahtivat Anista ja joille kaikki on sallittua... Melkoista menoa ja mielipiteitä – ehdottoman suositeltavaa luettavaa! Lisää toisaalla.

 

 

 

LYÖKÄÄ VETOA KUINKA KAUAN POLKA JAKSAA...
 

 

HUOMISTA JO KIIHKOISASTI ODOTELLEN =b

Eijjumalauta, taas on tullut nukuttua :o Tai enempi horrosteltua siis eilenkin. Belgakin jo ihmetteli. No on sitä kyllä univelkaakin, enemmän kuin laki sallii. Yöunet jäävät aina liian lyhyiksi, niin viikonloppuisinkin – pakko ottaa uusiounia ja päikkäreitä. No, huomenna sitä on lupa löytää itsensä taas Varastolta. Argh.

 

Tänään taas edessä pakkoliikkeitä huomisen saavuttamiseksi eli evästen kokoamista, taksojen tellimistä, suunnittelua mitä tehdä ja minäkin päivänä (on postiasiaa, kauppaa ja muuta, prletto). Eipä paljon huvita! Oikeastaan ei huvita yhtään mikään nyt, kun loput kirjatkin ovat aika tylsähköjä virityksiä. Kyllä ne lukee, mutta ei niistä ihmeemmin taida irti saada. Pitää kaivaa toista varastoa tilalle, juu, sieltä riittää vielä.

 

Riittää muonaakin, se on vaan aika lailla yhtä-ja-samaa, mutta mitä välii. Minähän sen syön, ei ole turhan tarkkaa. Kunhan on jotakin. Eikä muuten edes kiinnosta, ilma on harvinaisen painostava taas vaihteeksi. Ei edes kunnolla nälätä, kun eilen tuli mussutettua kunnolla. Vedin kaksi lautasellista, Belga kolme ,D

 

Belga muuten näytti saavan masiinan kohtuulliseen kuntoon. Juu, oli vikaa, jota yhdessä ihmettelimme. Eli väärä näytönohjain käytössä (se simppelimpi), graf.pross. lämmitti kierroksillaan 92 asteeseen (!) ja muuta kivaa pientä – ei ihme, että matolaatikko toimi omituisesti ja kaatuili. Nyt pitäisi kaiken olla suht.koht. kunnossa *peukuttaa*. Tosin teki hän töitäkin parisen tuntia, sai myös stipendin ja vähän herkkuja Serkuista, että jaksaa kesäopiskelut. Olen tyytyväinen, jos tämä nyt kestää normikäytön, muusta viis tai kuus. En minä mitään ihmeitä pyydä enkä tee edes. Ilmeisesti yhden päivityksen yhteydessä on tapahtunut jotain outoa, muuta selitystä asialle ei keksitty. En päivitä enää mitään, mikä ei ole ehdottoman tarpeellista... prleen Keitsin pojan vehkeet!

 

Vinski goisi eilen koko päivän, kun satuin syöttämään sille vähän donaria ennen Belgan tuloa. Kissi sammahti kuni kunnon addikti ainakin ,D Ei ollut edes pummimassa lohta tai kärttämässä muuta muonaa. Suorastaan huvitti. Kun itse heräsin lyhyiltä päikkäreiltä, heräsi kissakin melko ihmeissään ja haisteli ympäriinsä – varsinkin minua ja käsiä sekä suuta... Juu, fisua oli syöty eikä hänelle muuta kuin donaria. Ai että, taas ropisi pisteitä, mutta alaspäin. Ilkeä emäntä, tosi ilkeä. Mutta kun, donaria ja kissanmuonaa kuitenkin – eikä lohta ollut kuin pari viipsaletta per sierainpari, joten se siitä herkusta.

 

Aika hyvin pärjätty pari päivää vähemmillä kipumömelöillä ym. Silti koivissa sellainen normisärky, mutta siedettävässä määrin kuitenkin. Samoin olkapäät eivät pidä olostaan ja muutakin jomotusta löytyy. Ähh, kaffetta lisää ja kyllä yhdet mömelötkin pitää riipaista. Muuten en saa mitään aikaiseksi!

 

Päivän slogan: Hieno päivitys, en tiennytkään, miten sykkyrällä olin. Nyt saan taas uskaltaa. Heti tämän julkistettuani

uskaltaa.... olla melkein ihminen... melkein.

 

Päivän biisi: Peaches

 

Luettua: Maggie Stiefvater – Väristys, susista, ihmisistä ja ihmissusista. Aika mukava nuorisokirja (ainakin enemmän), sopii myös teemasta innostuneille. Herkkyyttäkin löytyy, rakkautta, muuttumista ja muuta, minä suosittelen! Barbara Ehrenreich – Nälkäpalkalla, tämä on jo vanha juttu ja kerran luettukin, mutta kaipasin uudelleen luettavaksi. Fil.tri lähtee selvittämään Jusalan matalapalkkaisten asemaa eli itse tiskaamaan, tarjoilemaan, siivoamaan ja vielä elämään sekä kauhistelee tilannetta. Eipä liene parempi nytkään. Tosin tässä on hieman feikkiä, koska leidillä on vararahasto ja mahdollisuus tukeutua hätätilassa tuttuihinsa jne. Mutta silti, suosittelen kaikille – tämä on Jusalaa, mutta sovellettavissa hyvin kotomaahankin eli miksi EI kannata tehdä yhtä työtä, jos palkka jää alle tietyn minimin. Sanokaa mitä sanotte! Jamie Freveletti – Pahaa pakoon, jahas ja tuota, epäuskottava ns. seikkailu, jossa leidi jää henkiin lento-onnettomuudessa Venezuelassa ja muut eloonjääneet otetaan panttivangeiksi. Emma jatkaa pakoaan, kas kummaa, myös henkiin jääneen agentin kanssa. Huimeita, verta, korruptiota ja ylläreitä. Ei oikein toiminut meikäläiselle... Erotica-sarja – Rietas orkidea, sitä itseään eli ei kovinkaan hienovaraista erotiikkaa enää, lähemmäs pääsee jo silkkaa pornoa osittain. Yhtä jyystämistä, melkein, eli ei jaksanut viihdyttää jos ei kiihdyttääkään. Ainoa positiivinen asia, että nämä oli kirjoitettu (muka) naisten näkökulmasta. Antipas olla taas senkin sitten. Matti Laine – Ammattilainen, hän on tappamisen ammattilainen, joka saa tehtävän. Samalla hän sotkeutuu monen muun elämään Suomessa, vaikka itse onkin toisaalta. Sotku on mielenkiintoinen kuvaus monen nykyihmisen elämästä, sieltä vähän toiselta saralta, rahaa on, ehkä. Tai sitten sitä yritetään hankkia taviselämässä. Ihan ok opus, kunhan pääsee yli tietystä vierauden tunteesta, joka välttämättä hiipii ammattilaisen mukana matkaan. Lisää linksuista, jos kiinnostaa...

 

 

 

VIELÄ VAAN UNTA, JOS SITÄ ON TARJOLLA...

 

YÖ MENI, UNETUS JÄI

Uaaaaaaah, arvatkaas olenko nukkunut? Juu, se oli taas retorinen kysymys eli muuta en ole tehnytkään. Eilinen meni nukkuessa ja horrostellessa, melkein koko päivä. Hereillä ollessa hätäiseen muonaa nassuun ja vähän kotihommia, lukemista, josta taas tipahtaminen puoliuneen. Nyt on jo vähän parempi olo, nukkuminen tekee ihmeitä! Voi kun saisi viikolla edes vähän paremmin uinuttua, mutta kun ei, prle.

 

Belgarion on tulossa syömään eli lounaalle, lupasin taas vähän parempaa apetta. Tarjolla kylmäsavulohta, sillejä, tsatsikia, kananmuna-raikku-donari-yrtti –härpäkettä, vihanneksoja ja uusia pottuja (erittäin pieniä ja kotomaisia). Jos ei opiskelijalle kelpaa, ihme on. Soitin eilen ja tarkistin, onko hän tulossa. Juhannusmetakointi oli siellä samanlaista kuin täällä – kumpikin kökki koneella ilman ajatustakaan lähdöstä mihinkään. En sitten tiedä, miten tervettä tämä oikein on :D

 

Hörhöstä vielä sen verran, että eilinen etoriita oli melkoisen omituinen. Hörhön äidillä on nimittäin tod. paha reuma sekä fibromyalgia, hänellä on kuitenkin erinomaisen hyvä lääkitys (mm. vähän moppea pahimpiin kipuihin) eikä reuma häiritse koipisia lainkaan, vain käsiä. Joten mamma iäkkäänäkin kipeltää kummasti menemään, reissaa ja retkuilee. Siksi Hörhö ei ollenkaan ymmärrä, että minä paremmassa kunnossa (hänen mielestään) en tod. pääse kävelemään. Selitä siinä sitten akillesjänteistä ja selän tekoviasta. Kun ei mene perille, ei mene perille! Perkele, onneksi sitä ihmistä ei tarvitse nähdä ainakaan viikkoon ja silloinkin vain siksi, että tulee maksamaan velkansa. Raivostuin nimittäin aika pahasti, kun hän ehdotteli, että jospa päivä päivältä alkaisin vain kävellä enemmän. Että kyllä se siitä lähtisi. Voi emännän kevät noita ajatuksia...  Ähh, nyt se urponderi soitti varmaan viidennen kerran ja toivotti hyvää jussia. En ollut ystävällinen.

 

Taidankin mennä kohta lepäämään ja ottamaan vielä uusiotirsat. En usko, että kukaan voi nukkua määräänsä enempää. Ja mennessäni uudestaan nukkumaan näen yleensä kaikkein vekkulimmat unet, joten eiköhän ole aika laittaa pää tyynyyn. Sitäpaitsi tätä kirjoittaessa Vuodatus taas päivittää itseään eikä sinne ole mitään asiaa, ei kannata siis. Minä menen tuohon lähietäisyydelle pitkälleni.

 

Ja taas tuli otettua sellaiset horrosunet ja mielenkiintoisetkin vielä. *eheheh* Olisipa normielämä yhtä jännittävää edes pikkuisen kuin osa unista. No, väninä sikseen – parasta on kun ei todellakaan tapahdu mitään, ei yhtään mitään!

 

Minä menen keittämään aamun toiset kaffet, olen sen tarpeessa!

 

 

 

LEPOA JA UNETUSTA – TULEE SE VIELÄ TYÖPÄIVÄKIN!

 

 

 

KORKATA VAI EI - KAS SIINÄ PULMA, KESÄYÖN UNELMA?

Jaksaisikohan sitä päivitystä? Kai se on jaksettava, on sitten tämäkin päivä korkattu. Eilen en korkannut, vaikka mietin kyllä asiaa. Ei maistunut / huvittanut / ja muita tekosyitä. Liian lämmintä, liian aurinkoista teemakännissä roilaamiselle. Odotan kiihkeästi kunnollista ukkosmyrskyä. Silloin voisi tempaista oikeat rähinäkännit ja soitella veemäisiä puheluita. No, ehkä ei. Olisi varmaan parasta sulkea puhelin ja kiikuttaa se johonkin kauas piiloon. Kun sitten vaan aamulla taas muistaisi, missä se on (juu, tehty on, etsitty on, tapeltu ja itkettykin asian eteen on).

 

Sujuihan se eilinen, vaikka olin aivan hemmetin väsy ja kipeä. Röitäkin riitti, taas osa väkeä siis jäi lomalle *huokaus*. No, muutama meitä on vielä talossa. Sopii minulle. Huvitin itseäni eilenkin etsimällä torppaa Virosta, siihen saattaisi jopa olla varaa. Tosin kuvitelma on niin toteuttamiskelvoton, että saa nauraa ääneen. Tarvitsisin nimittäin ainakin yhden apulaisen / talonmiehen tms. kuskaamaan minua autolla, avittamaan joissakin hommissa jne. Ja tuskin Hgin sos.tston vammaispalvelut palvelisivat minua siellä, joten en pääsisi liikkumaan muuten mihinkään. Eli – yhtä hyvin voin kökkiä Malmilla kuin Viljandin lähistöllä ,D Malmilla on kuitenkin enemmän tuttuja. Viljandissa taas olisi halvempi elää... jos sitä eläisi eläkkeelle asti, asia tulisi taatusti harkintaan. Turha luulo siis.

 

Tänään on sitten vissiin se aatto, hmph. Taidan tehdä jotakin poikkeuksellista, vaikka siivoilla ja hoitaa kotihommia *köyhä wirn*. Minua ei saa mihinkään rientoihin. Ei ole kyllä pyydettykään ja minähän en itseäni ala tyrkyttää minnekään, turha luulla. Kotiparveke paras terasso. Ja jos oikein himottaa, lähiterasso on tuon naapuritalon takana ;D Talopesulan oven vieressä, niin että ei se kaukana ole, minulle kyllä kovinkin kaukana. Hädän tullen sinne voisi tietysti ryömiä... Helpommin ehkä selviäisi soittamalla kotitoimitukseen *hysh*, siis pizzan tietysti *ristii sormiaan*. Tai heittelemällä satunnaisen valikoiman lääkevarastosta ja odottamalla, mitä tapahtuu minkäkinlaisella kombinaatiolla. Sveitsiläistä rulettia, sano. On tuolla sen verran myrkkyjä jömmassa, että ei sitä ihan heti selvinpäin voi sanoa olleensa, jos kaikista jotakin kietaisisi. Pois se minusta, minähän käytän lääkkeitä vain oikein!

 

Mutta olisi se silti hemmetin kivaa saada kunnollinen ja toimiva lääkitys kaikkiin vaivoihin – jos ihan vakavasti siis puhutaan. Se nyt vaan näyttää täysin mahdottomalta eli olen taas ollut viikon 3 – 4 h yöunien varassa. Tänään voi sitten vedellä päivätirsat, ruokatirsat ja muuten-vaan-tirsat, jos pystyy. Toisaalta, alko kyllä auttaisi siihenkin, ainakin riittävässä määrin. Muuten olen taas sellainen, että liian pieni määrä viinaa vain virkistää, ähhh. Omituinen minä!

 

Juu, ei tänään mitään aamuruljanssia, tässä vain hiljallensa heräilyä, lukemista ja jaanausta, radiosta kälätystä ja molotusta. Vinskikään ei jaksa mitään, en minäkään – jatkamme lötköttelyä. Hörhöongelmakin on hoidettu; Hörhö soitti aamulla ja halusi heti (!) käydä pikaisesti. Saapui 2.5 h päästä ja lekotin ulos 5 min. päästä. Se ihminen ei nyt vaan ymmärrä, että minä EN pysty kulkemaan julkisilla enkä pysty kävelemään edes kilometriä (!). Jos pystyisin, en kai minä taksojen kanssa tappelisi ja kärsisi tästä ketutuksesta särkyineen päivineen. Eli heitin kaverin suoraan ulos, menköön kaveriensa kanssa mihin huvittaa. Minä en! Eli jos nyt kuitenkin pitäisi tuon Vinskin eikä antaisi sitä toistaiseksi ainakaan pois. Nimittäin tuli katsastettua tämä viiteo *köh*. Onhan ne nättejä, mutta tilat käyvät jo muutenkin pieniksi ,D
 

Tänään ei muuta tarjolla, olen torkuskellut puoli aamua ja säheltänyt koneella siitäkin osan. Ei mitään. Taidan tarttua imuriin, ehkä sitten lomperoon tai kirjaan – voitte veikata, mikä voittaa.

 

 

POLKA KOTONA – LOMPEROT JÄÄKKÄRISSÄ!

POLGA KUUMANA, LOMPEROT KYLMÄNÄ!

Nyt se on edessä – vapaata ainakin vähän! On se tarpeen, Varastolla kaikki alkavat käydä ylikierroksilla. Kun osa väestä jää lomille, hommia on tehtävä pois ja se aiheuttaa mieletöntä sähellystä, sotkua, aikataulujen sovittelua ja töitä meikäläiselle. Juu, eli ihan kiva. Jääkää vaan lomalle, on paljon mukavampaa tehdä rauhassa vaikka kiireellisiäkin hommia kuin säheltää keskentekoista materiaalia ja jättää se lapun kanssa odottamaan jonkun paluuta... Ähh, vaikea selittää, kas kun moneen paperiin tarvitaan useampi henkilö mukaan.

 

Eilen eräs leidi poikkesi kysymään 10 min ennen lähtöäni, ehdinkö vielä tehdä yhden asian. Kerroin, että jos joku maksaa takson kotoon, toki aina *kiero wirn* ,D Sovimme, että teen sen sitten aamulla. Itse asiassa sillä ei tod. ollut niin kiire eli ehdin sen tänään oikein hyvin. Hän vain on niitä, jotka tulevat töihin tuossa klo 10 jälkeen ilman mitään kiirusta. Onhan se sitten hyvä lähempänä klo 15 alkaa kysellä kaikenlaista, hmph. No, on tänään ainakin tekemistä eikä tod. itsellä kiirettä yhtään mihinkään ;D Lomperot vain itseksensä kylmivät jääkaapin vihannesolotilassa.

 

Eilen kävin kirjastossa ja kaupoissa – loistavaa, ei ryysistä missään. Selvisin kuni kaneli kanpelaverkosta! Toivottavasti noilla appeilla ja *köh* juomilla selviää sitten pari viikkoa. Tänään vielä Serkkuihin ja sen on siinä. Meikäläisen vähän pidempi viikonloppu.

 

Belga lupasi tulla lauvantaina syömään sekä entraamaan tätä masiinaa, ei tästä muuten mitään tule. En minä jaksa etsiä vikaa-vikaa-vikaa, kun sitä ei yhdellä syömisellä löydy... Eli hän saa ruokansa eteen taas tehdä pikkuisen hommaakin *muahahhahah*. Pitäisiköhän kirjoittaa tästä mikrotuesta hänelle todistus? Ähh, pahus, meillä on sama sukunimi. Ei ehkä oikein vakuuttavaa tulevia mahd. työnantajia ajatellen.

 

Päivän linksuna missiasiaa, hei, minulta siis. Uskokaa pois. Kerrankin missejä meikäläisen makuun . Mutta, tuota, pitäisiköhän itse ihan osallistua? :o

 

Muuten ei muuta kuin samaa vanhaa; väsytystä, jomotusta (tällä kertaa radikaalia sellaista), vihlontaa (ilmat ovat muuttumassa, uskokaa pois) sekä tavissärkyä. Mutta taas mennään, kun luvattu on. Ensin vain ne vititavalliset aamutoimet kaikkinensa eli pari tuntia tässä saa taas kivasti menemään, ennen kuin pystyn liikkumaan jotenkin.

 

Vinski ei pääse koneelle tällä  kertaa. Eilinen ylläri myöhässä olemiseni takia jäi melkein huomaamatta. Sir V. oli mennyt ja kusaissut parvekkeen jätteisoon kukkaruukkuun ja levitellyt mullat tietty hupaisasti pitkin parveketta ja mattoa – en jaksanut ottaa imuria esiin. Pahimmat siivosin harjalla ja kihvelillä, loput sitten toiste. Toisaalta, eilen sain myös uusia tuoksuöljyjä, joten valmistelen tässä parhaillaan täsmäiskua. Ans kattoo, miten sitruunaruohoöljy tehoaa, nih!

Päivän slogan: Rakkaus on sokea. Lisäksi se kuulee huonosti, ja sillä on kihti ja reuma. Ehkä fibrokin. Niveliä särkee, olisi tämän tästä mentävä makuulle. Tyynyjä vaan pään alle ja peitto korviin ja lepoa. LEPOA! Miksen minä jo viimein saa levätä?! HAUDAN POHJALLA! JUMALAUTA-ha-ha-aaaaaa...LÄÄKKEET! Asiaa!!!

 

Päivän biisi: Cry, Cry, Cry 
 

Luettua: Reijo Mäki – Kolmijalkainen mies, no jo on kaverilta puhti pois ja ilmeinen rahantarvis. Varesta tuskin enää tunnistaa, saati sitten Apteekkia. Jutussa mollataan lähiötä, jossa mm. Äitee asuu eli määritellään se täysin paskaksi paikaksi – kiitosta vaan. Samoin osansa saa – tietysti – virolaisvenäläiset sekä pikkurötöstelijät. Voi elämän kevät, nyt tästä en kyllä tykännyt yhtään. En! Rasistista puppua maustettuna suht rankalla pornolla ja seksillä, jota mies itse ei enää sitten harrastane, jos siitä on pakko jatkuvasti joka käänteessä tehdä asiaa. Pohjanoteeraus Mäeltä. Leif G W Persson – Possujuhla, vinkeän satiirinen opus 1970-luvun Ruotsin poliisitoimesta, postiryöstöistä ja erityisesti eräästä niistä. Bordellien paljastamisesta ja mitä siitä seurasi. Isokenkäisten rötösten ja tekosten peittelyä korkeiden tahojen käskystä ym. Tykkäsin, todenoloista ja hyvin kirjoitettua tarinaa, kuin dokkaria olisi lukenut, ainakin melkein. Perssonin ensimmäinen romaani, btw. Charlaine Harris – Veren voima, lopultakin suomeksi ensimmäinen Sookie Stackhouse –kirja, näitähän on Jusalassa julkaistu 10. Ei paha, erinomaisen koukuttava tarina Sookiesta, jolla on telepaattisia kykyjä. Hän ihastuu työssään baarissa Billiin, karismaattiseen upeaan mieheen, joka on vampyyri. Tätä Sookie onkin odottanut siitä asti, kun vampyyrit tulivat ulos arkuistaan... Ja ei tästä tällä kertaa lisää, enemmän siellä toisaalla (kuten näistä muistakin) ja linksusta tärkeimmät. Tykkäsin, harmitonta ja koukuttavaa, sanoisinko hömpähtävää kauhua, huumoria ja rhomandiikkaakin ,D Ei ihme, että tämä on lyönyt leiville. Ja enemmänkin on edelleen luettu, lisää myöhemmin *härn-härn*.

 

 

 

KISSIKENKÄT, KISSIVÄSKY, KASSI JA POLKA – MUUTA EI TARVITA!

 

 

SE ON TAAS MENOJA JA MEININKEJÄ *UHHH*

Voihan vanha kehno! Tänään vaihteeksi viikon toinen kauppapäivä, argh. Inhottaa. Lisäksi Varastolla ollaan lähdössä tai jo lähdetty lomalle, se tietää kiirusta ja hämminkiä. Eilinen jo mätti lievästi muitakin, ei pelkästään meikäläistä. En sitten tiedä, mitä ajattelivat, kun lähdin normaaliaikaan kotoon. Kyllä porukan toisaalta jo pitäisi 2.5 vuoden jälkeen tietää, että vain pyyntö riittää. Voin jäädä myöhemmäksikin, kunhan vaihdan kyytimisajan viimeistään puoli tuntia ennen – mielellään jo tietty aikaisemmin (jos en vaihda, sakkona menee yksi kappale työmatkoja!). No, sinnehän jäivät kaffittelemaan ja hihittelemään omiaan. Minä poistuin, oli väsy ja kipeä olo. Ei jaksut oikein riitä taaskaan, unta liian vähän sun muuta tavanomaista paashaa; kipuja, särkyä, jäykkistä.

 

Nyt alan toivoa, että olisin kuitenkin ottanut lomani aikaisemmin. No, ehkä se tästä rauhoittuu niin, että voi ihan rauhassa harrastaa kaikenlaista pientä työduunijobihommien lisäksi. Lisäksi pitäisi siivota töissä mappeja, hyllyjä, laatikoita, kaikkea pientä puuhastelua. Se on varattu loman aikana tehtäväksi *huokaus*. Olen vain heittänyt eräitäkin nippuja pinoon ja päättänyt ”joskus myöhemmin” lajitella ne säästettäviin ja roskiin meneviin. Siinäkin muutamaksi päiväksi puuhaa – tai yhdeksi, jos ei mitään muuta tekemistä olisi. Tosin sellaista päivää tuskin tulee. Tod.näk. olen ainakin yhden viikon yksin rottana koko puulaakissa, kolmisen viikkoa niin, että joku toinen on kaverina. Eli meillä on kuitenkin oltava jonkinlainen päivystysvalmius päällänsä.

 

Ai, että miksi kauppaan tänään? No hitsi, että välttyisin huomisen etoruuhkalta ja perstai-aamun hätäilyltä – niin ja pääsisin kirjastoon vielä samalla reissulla. Pakko se on yrittää hoitaa taas hommat ennakoiden niin, että tänään ostetuilla appeilla eletään seuraavat 1.5 viikkoa. Uhh, näyttääpäs tuo pahalta kirjoitettuna! No, Serkuissa ehtii toivottavasti käydä vielä huomenna. Vähän herkkuja olisi kiva myös olla saatavilla. Toisaalta, kun minä ennakoin näin, luultavasti moni muukin on päättänyt olla ajoissa ja siellä on aivan stanalliset jonot. Onneksi kauppalista ei ole älyttömän pitkä, kerrankin.

 

Ja ei, älkää edes kysykö, minä EN juhli juhannusta enkä varsin mökkeilekään. En muutenkaan saati sitten nyt. En ole vuosikymmeniin ollut missään mökillä enkä aio mennäkään. Ainut tietysti, jos tarjotaan jotain kalastajatupaa Turun ulkosaaristossa – sen minä voisin kelpuuttaa. En muuta. Kronkeli, kyllä, mutta se kannattaa. Eipä tarvitse stressata ainakaan niillä asioilla itseään eikä toisia. Ei kerjätä makuupaikkaa tunkkaisessa saunakamarissa hyttysten syötävänä ja muuta mukavaa. Oma koto, paras koto, nih kerta, kun olen sen päättänyt! Jos ette ole huomanneet, olen hemmetin kova päättämään. Tosin pystyn myös joskus luistamaan päätöksistäni, mutta luuletteko te, että minä niitä välttämättä tuon julki?

 

Toisaalta, nyt voisi vetäistä lievät pärsheet olkapäille, ei sille kipeälle, vaan vain toiselle eli kevyempää mallia siis. Ans kattoo, tänään se selviää eli mitä jaksan kantaa ja mitä en. Neste on hyvinkin painavaa tavaraa... Alko on kuitenkin aina kantamisen ja maksamisen arvoista tavaraa, joten jätän tämän ihan teidän arvattavaksenne. Joka tapauksessa olisi aikaa nukkua, kun vain saisi unta! En minä muuta kaipaa kuin kivutonta lepoa ja kunnon unta. Ihan semmoiseen pieneen olisi tämä tyytyväinen. Tuskin siitä kuitenkaan mitään tulee.

 

Nyt menen sitten tyytyväisenä taas riipimään kourallisen sateenkaarimömelöitä, kärtsättyä ruisleipää, tomangeja ja saavillisen kaffetta. Toki tupakkaa myös, ilman muuta! *muahahahaaaaaaaaah*

----------------------------------------

 

Purrrve, kaiffat! Siis hei, mä en ookkaa skrivannu pitkäst aikaa mitää. Mutt ku mull ei siis tapahdu yhtää mitää. Vähäks on tylsää. Toi menee ja tulee. Jos se on pidempää vegs, mä hoidan sille jonku yllärin, tänää se sano, ett tulee myähemmi. Jeps ja mä funtsin sille jonku ylläri, saas näkee mitä mä keksin >o< Mä oon ollu kaiket päivät partsill ja vaa maannu ja goisinu siälä. Joskus mä oon tsiigaillu, ku noi kääpiöt duunaa jotai tai jengi muute vaa pörrää toss puistoss ja alhaall. Mun koritualist mä nään ihan kaikki, mitä tuala tapahtuu. Siäl muute tapahtuu melkiist ain, yälläkii. Onneks möhkö jättää dörtsin auki päiväks ja yäks, ett mä pääsen tsiigaa ku kuuluu jotai äänii. Eilenkii yälä, tai no yä ja yä, möhkö oli kummiskii hereill vaihteeks, nii ni hirvee älämölö siälä. Joo, ne oli juanu sitä sihijuamaa ja hölisi kaikkee ja mä kuunteli niitte mekastust. Sitt mitää muut ei ookkaa kertomist, ei oo tapahtunu mitää, yhtää mitää. Poika on käyny, joo ja se on kliffaa. Viimeks se silitteki munt iha kunnoll, mmmm. Mut muute samat judekat, samat safkat ja semmost. Ai nii, se Miäs kävi kerran, toi lekotti sen ja jotai sen taravoitkii ulos ja puhu taas tosi rumei *tsihih*, vähäks mä nauron. Ei ollu mulle sitt vihane, ko sill yhell vaa. Eikä toi oo fotannukkaa mitää, ett munst ei oo kunno kuviikaa. Toisaalt onneks, ku mä oon aika koinsyämä viäläskii, meinate kaavat lähtee edellee ja se ei oo kliffaa. Tulee sitt kunno karvaoksuikii, semmosii palluroit, meinaa. Siin ois taas toll kiva ylläri, tarttee alkaa lipoo jo hyviss ajoi tuukki puhtaaks *kolliwirn*.

 

Mutt hei, kliffoi lomii ja vapareit ja semmost kaikill!

-----------------------------------------

 

Vincent, myös erakoitunut Malmilla...

 

Päivän slogan: Niin kärsivä, että voisi heittää mandariinilla vihreää rauhoittavaa kettua! Tämä asia painetaan sitten villasella. Villasella painetaan. Sormien läpi katsotaan tätä sitten. Koirana veräjästä pääsen minä tästä. Veräjästä singahtaa koira. Villasella painettu koira. Sormien läpi näkee sen villasella painetun koiran. Villakoira veräjästä menee. Sen näkee sitten silmällä siitä. Ei nääkään lääkkeet toimi. Kaikki lääkkeet on ihan puhdasta schaissea. JUMALAUTA

 

Päivän biisi: Good Times, Bad Times

 

Luettua: Brandon Mull – Myyttihovi, ehkä eniten varhaisnuorille tarkoitetun sarjan ensimmäinen osa eikä nyt paashempi ollenkaan. Sisarukset joutuvat isoisän hoteisiin outoon taloon, jossa he saavat merkillisiä kykyjä juotuaan maitoa! Seikkailukas juttu, hauskakin. Ahmimisikäiselle, johon lempeä fantasia alkaisi jo purra ensimmäistä kipinää... lukekaa linksusta lisää! Orhan Pamuk – Viattomuuden museo, just, tämä kohkattu ”upea teos”. Saisinkohan olla eri mieltä, kun minä en tässä mitään ihmeellistä enkä upeaa näe. Vain jaanausta ja haikailua erään rakkauden perään erinomaisen mittavan (yli 700 sivua) tiiliskiven verran. Ei sen kummempaa. Lisää linksusta. Minttu Vettenterä – Mörkö vei ilon, lastenkirja sisaruksista, muutosta, möröistä, kummituksista, tontuista sekä seikkaluistaja vaikka mistä sekä – äidin masennuksesta. Kirja sinänsä on ihan ok, mutta jäin vain miettimään, minkä ikäisille tämä olisi tarkoitettu. Kovin pieni ei tätä oikein ehkä ymmärrä ja pelkäilee, vanhempi taas voi kokea tämän osoittelevaksi tai jopa syyllistäväksi, vaikka tarkoitus on varmasti ollut täysin toinen. Kuitenkin ajatteluttava aihe,  masennus, jota lähestytään kivalla (jos nyt näin voi sanoa) tavalla ja kuitenkin asiallisesti. Suosittelen ensin aikuisen luettavaksi ja sitten arvio siitä, kannattaako lukea / antaa lapsen itse lukea tämä. Tästä Mintun blogiin.Toim. Alan Bartlet – Hitlerin valittu Eva Braun, Päiväkirja. Tuota noin ja just, onko tämä aito vai ei? Ja toisekseen, jos on, jossain on Aatun avioton lapsi, mikäli oikein tuota lukee. Toisaalta uskomattoman naiivia tekstiä... II maailmansodasta kiinnostuneille ehkä sopivaa luettavaa. Itse en kyllä pitänyt, argh. Pisti vihaksi eukon yksinkertaisuus, snobismi sun muut käkätykset. Eli itse en suosittele välttämättä kenellekään, paremman kuvan saa normihistoriikeista! Enemmänkin on tullut luettua, mutta osa säästetään seuraaviin postauksiin *härn* ,D

 

 

 

POLGA, KISSIKENKÄT JA KASSIT – AINA MENOSSA MUKANA, VAIKKA ETOISIKIN  :O

 

 

 

 

LUPAAN: EI VALITUSALOITUSTA! =b

Täytyy sanoa, että tällä kertaa EN aloita valittamalla. Siis aloita, huom! Totean vaan, että näköjään sitä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, muillekin eikä aina minulle. Eli ihan oikeasti huonomminkin voisi olla, aika karmea tunnustus minulta. Näin nyt kuitenkin asiat on nähtävä. Eikä tämä ole positiivisesti sanottu, tämä on asioiden hyväksymistä siten kuin ne nyt juuri sattuvat olemaan!

 

Jos ketä kiinnostaa eikä ole lukenut Hesaria 21.6., toveri toisaalta toimitti lehdessä olleen jutun fibromyalgiasta. Juu, oli pakko kirjoittaa tämä auki hakusanojen takia *wirn*. Ihan vaan teillekin tämä siis luettavaksi - kerrankin minusta asiaa!!! Eli tässä linkki artikkeliin, eipä ollut muuten kovasti näkysällä netti-Höskässä. Joutui oikein etsimään, sano. Mutta kuvaa aika hyvin lekureiden suhtautumista ja sairastuneen tuntoja. Tosin em. henkilö ei ehkä ole tyypillisin esimerkki, mutta silti ihan hyvä. Tuo loppu vähän jää raivottamaan ”voi ottaa päivätorkut”, hmph...

 

Lähetin muuten tästä kopsun omisarvikselle, joka onkin ylläri-pylläri lomalla. Ilmeisesti en siksi ole saanut edes potilasasiakirjoja. Koska hän on myös vastaava ttl *pthyh*, hänellä lienee asiaan myös puumerkkinsä pantava. Hain muuten eilen mömelöt taas apteekissa ja yhdellä repsulla oli niitä prleen Ketipinoreja se 90 kpl. Tuttu seutti siinä suoraan ihmetteli, miksi niitä oli määrätty ja millainen olo minulle tuli. Kun kerroin, oli leidi melko kauhuissaan ja sanoi, että kyllä hän on kuullut kaikenlaista tästä ao. lääkkeestä, mutta isommalla annoksella ja pidemmän käytön jälkeen. Totesimme sitten siinä yhdessä, että tod. lienen jotenkin yliherkkä näille mömmöille. Eli kaikki muutkin tuntemukseni mielipidelääkityksistä eivät tod.näk. ole mitään omaa keksintöäni (no, ei todellakaan) tai psykosomaattista vaan minä yksinkertaisesti reagoin vain niihin herkemmin kuin joku toinen.  Hyvä, että tuli juteltua hänenkin kanssaan asiasta, vahvistaa kantaani. Olen tähän asti totisesti ja oikeasti suostunut kokeilemaan loppupeleissä ihan kaikkia määrättyjä mömelöitä, mutta mikään ei ole tehonnut ja kaikista on tullut melkoisen kammoja oireita. Huippuna Lyrica, jota kuulin erään herran syövän fibroon 350 mg / vrk ja pärjäävän hyvin - ja meikä oli 75 mg:sta 2 pvää pihalla kuin lintulauta.

 

No, se ehkä sairauksista! Siirrytään sitten näihin konepuolen sairauksiin. Työkoneen sain toimimaan aamulla ihan ok lopulta. Tosin siinäkin alkoi iltapäivällä taas jokin tökkiä, meillä ajetaan näitä päivityksiä nyt tosi tiuhaan. Ei niitä kyllä päivällä pitäisi olla, tai ainakin niistä tiedotettaisiin... en nyt tiedä, mitä sanoa asiasta. Epäilen edelleen, että jossain on pieni säähköonkelma, joku piuha jossakin. Minut tietäen arvaatte, että en millään ole päässyt kaikkiin naruihin käsiksi. Täytynee pyytää joku notkeampi kaveri tänään apuun! Kotikone on aivan pershiillänsä, en muuta sano. Asetukset eivät pysy, Winkku tilttaa ilman mitään – siis vaikka olisin keittiössä – tilt! Belgarion yritti antaa meilitukea, tein mitä piti, ei onnistu -> sama jatkuu. Hän saa seuraavalla lounaalla tutkia asiaa tarkemmin. Minä en enää jaksa, oikeasti. Kun minä vain tarvitsen kirjoituspohjaa ja nettiyhteyttä ja niiden olisi pelattava saumattomasti milloin tahansa. En minä paljoa pyydä, enhän?  =I

 

No, eilen kävin hakemassa kolme opusta postista, ne mömelöt apteekista sekä kasoittain kuivatavaroita kaupasta. Sellaista tarpeellista, joka oli kaikki lopussa; kaffet, näkkärit, vessapaperit, kissinpurut, osa kissanmuonista jne.  Hyvin selvitty, sanoisin. Kotiin tultua melko repo. Näin alkuviikosta ei kuitenkaan ihan hirveän poikki, jaksoin jopa tehdä ruokaa ja syödä. Kissa oli puolestaan närkkiintynyt ja tulostanut minulle lämpöiset ”Teretulemas öhtupuhkuselt!” –oksut. Niin kiva ja kiltti kissi... *ärisee*.

 

No niin, ei tänne siis todellakaan mitään kurjuutta kummempaa. Nyt vitamiinit, mömelöt, kaffet ja kaikki normiaamun appeet sisään ja sitten odottamaan tehoja ja pakolliset aamupuuhat sen jälkeen.  Toki, toki minä muistan ehdottomasti käydä aamutupakalla sekä kastella vesikasvatuksessa olevan kesäbasiliskonkin...

 

Tänä aamuna ei teille, armaat lukijat, sitten muuta. Olen suoraan sanoen taaas kirotun väsy ja melkoisen kipeä, joten lukulistaa ja muuta ehkä huomenna. Sentään on kirjoja ja lukuhaluja. Mitään muita haluja ei enää olekaan ,D

 

Ai niin, sen verran vielä, että Litha meni kuten pitin: katsoin auringonnousun sekä –laskun enkä edes nukkunut välillä. Luontoonkin kiinnitin huomiota, varsinkin toiseen luontooni *ehhh*. Että tästä eteenpäin vain kohti pimeyttä jälleen, jihhaa!!! *kiljuu innosta*

 

 

POLKA LÄHTEE, KOHTA TAAS TULLAKSEEN HÄIRIMÄÄN KUNNON KANSALAISIA!

HYVÄÄ KESÄPÄIVÄN SEISATUSTA!

Riipoo, kaverit, riipoo ja pahasti. Tänään pitää noutaa ns. painavat tavarat kaupoista ja lääkkeet apoteekista, kirjat postista ym. Joo, ihan kivaa, eikö. Kyllähän se olisi, jos koivet olisivat edes jossakin kunnossa, mutta tällä kertaa niitä jomottaa aivan vietävästi parin päivän läheslepuutuksen jälkeenkin. Lisäksi oikea olkapää on aivan hemmetin kipeä, ei anna edes nukkua sitäkään vähää, mitä muuten tulisi kuorsittua. Eli eipäs hyvin mene, ei tod. En ymmärrä, miten selviän tämän viikon. Pelkällä ketutuksella sitten, kai! Ja lopulta tulen nyykähtämään kipeiltä koivilta kerien Varaston edustalle, näihän se menee.

 

Ei ole kuulunut kenestäkään eikä mistään mitään. Kaikki asiat ovat levällään eikä se nyt ainakaan minusta johdu. Mitään ei vaan tapahdu. Ei kyllä tapahdu kotonaan, tämä prleen matolaatikko ei ota toimiakseen asianmukaisesti; nyt se ei pidä mitään muutettuja asetuksia vaan palaa outoon tilaansa, kun kone on ollut suljettuna, lisäksi erinäisiä muitakin erinomaisen outoja asioita tapahtuu, argh. Kaikki on minua vastaan, mikä nyt ei ole mitenkään outoa sinänsä. Toivoisi sitä sentään joskus jotain helpotusta ja kivaa itsellensäkin, mutta kun ei niin ei! Ilmeisesti minut on jossakin valittu sellaiseksi siaksi, joka vain kärsii ja kärsii – muidenkin puolesta. Ei perkele tämä ole kuulkaas ihmisen elämää tämä tällainen.

 

Siispä minä taas lähden. Pakotettuna, en muuten. Runsaasti kaffetta ja mömelöitä, muuten ei pysty eikä jaksa... juu ja tupakkaa, ihan piruuttaan!

 

Päivän slogan: Kun saa aina vaan kärsiä ja kärsiä, kohta voi perustaa jo sen kuuluisan kärsäkaupan!

 

Päivän biisi: Kärsi

  

Luettua: M. G. Soikkeli – Kuninkaantekijät, fantasiaa ja kotomaista, kyllä. Jotenkin tämä ei vain minua nyt jaksanut kauheasti kiinnostaa. Lievän sekavahkokin, loppua kohden tilanteet paranivat. Ei nyt niin kehumisen arvoinen, tsorgen vaan! Parempaakin on leidin kynästä lähtenyt. Fantasian kavereille kuitenkin...  Donald Spoto – Seurapiirien kuningar Grace Kelly. Hyvin Spoton tapainen kirja, mutta Grace on tietysti elämäkertansa ansainnut – ei silti. Juoruja, totuuksia sekä hyvää ajankuvaa. Elämäkertana ei nyt kovin erikoinen, koska nämä spotomaiset juorut vievät taas tilaa faktoilta. Silti elokuvafriikeille omiaan, muutenkin elämäkerroista pitäville, toki. Kaarina de Wolff – Naisten juttuja, tästä pidin ,D Virastossa olevien naisten elämää ja tarinoita, kovin on tutun oloista, ehkä nyt kuitenkin kärjistettyä – mutta silti. Suositellaan virastoissa työskenteleville, niiltä välttyneillä ja kaikille naisille ihan sisarellisuuden nimessä! Leila Simonen – Lapsitappajat, olihan tämä pakko lainata, vaikka heti alussa muistin joskus lukaisseeni tämän. Argh, alleviivaavaa, osoittelevaa sekä osittain dekkariin tosi fakki-idioottigeneraattorimaista kielenkäyttöä... Ei toimi, ei sitten millään – ainakaan dekkarina. Unohtakaa koko juttu, pliiz!!! Elina Hirvonen – Kauimpana kuolemasta, ei jaksanut liikuttaa. En mitenkään jaksa uskoa, että kaksi vuotta Afrikassa saisi kirjailijan eläytymään ns. oikeasti siihen maailmaan, mitä hän pyrkii kuvaamaan. Epäuskottavaa, ei pure, vaikka vähän pitäisi edes toimia johonkin suuntaan.

 

 

 

KIPEÄ JA SVINDUUNTUNUT WELHOTAR EDELLEEN MENOSSA VARASTOLLE!