ARMOTONTA KETUTUSTA - MONESTAKIN SYYSTÄ

Jooei, ei edelleenkään unta. Nyt tämä alkaa jo hiukka käydä hermoille, ei edes päikkäreitä eilen. Väsy oli armoton ja yritin sinnitellä. Sinnittelin ja otin jopa nukkuavitusmömelön – ei mitään! Ei se muuten niin ketuttaisi, mutta kun pitäisi töihinkin eli Varastolle huomenna. Ja varmaan jotakin siellä tehdäkin, ihan järkevää siis. Täytyy ottaa yhteys omisarvikseen, kun mikään ei auta. Tai tiedän minä, mikä auttaa: Kunnon känni, jo nukuttaa kummasti 12 h tai ylikin. Ikävä kyllä, sillä on sivuvaikutuksia myös töiden kannalta. Joka ilta vedettynä en usko senkään olevan kovin terveellistä. Noin pikaisesti tsekattuna olen vuoden aikana nukkunut 2 – 3 kertaa ihan 10 – 12 h ja 4 -5 kertaa semmoiset 6 h unet. Että joka toinen kuukausi olisi yksi yö kunnolla uinuttuna! Huvituttaako? Minua ei. Jos saisi olla jatkuvasti kotona, ei olisi mitään väliä. Kyllä sen kestäisi, kun voisi sitten nukkua halutessaan päivällä. Nyt alkaa olla pieniä paineita tosiaan tuon työksi kutsuttavan asian johdosta.

Muutoin ei Malmilla mitään uutta! Vai muka lama, höh. Tuo hemmetin rakettikauppa näytti käyvän kuin siimaa, isoja ja pieniä miehiä hakemassa pauketta, useammat näyttivät ostavan iiiisoja kassillisia tavaraa. Ja koko eilispäivän ja yön tässä on saanutkin sitten kuunnella pentujen söhräämistä rakettien kanssa ja niiden räjäyttelyä. Ei jummarra, tämä pieni pää. Aletkin alkoivat, niissä ei näkynyt tunkua – no ei ainakaan tuossa klo 10 kieppeillä. Olisi ollut itselläkin tarvetta, mutta ei jaksunut. Jos joku tietää, mistä löytyisi leveitä mustia hameita, ei vältt. ohutta neuletta tms. voipi jättää vinksua. Tehän tiedätte tyylin: leveää, pitkää ja mustaa tällaiselle viileämmälle kelille! Onneksi Risma tarjosi kuitenkin appeita alehintaan eli 50 %:lla. Ja nyt pitäisi sitten sanoa, että prle, ystävätär on koukuttanut minut nuihin paffikorppuihin ;D Niitähän oli pakko ostaa ja haukata vähän illalla saladon kanssa. Juu, hyviähän ne, äkkiä vaan menevät. Jostain syystä. Liiteri oli taas jättänyt vitamiinini tilaamatta, hitsi, ollaan sitten ilman. Muuta löytyi, leipä ja leikkeet sekä osa pakasteista myös alessa eli ei paha sekään.

Kotona laadin Belgarionille lounaan. Sienipiffejä (kiitosta vaan niistä sienistä, on ne mahtavia!), oikein jauhoisia perunoita, pienen wokkihässäkän kaikkine vivahteineen sekä sienisalaattia. Hyvin upposi, myös itselle. Oli hirmuinen nälkä, molemmilla. Loput piffit laitoin Pojalle evääksi muiden antimien sekaan. Samoilla uunin lämpimillä tein myös uutta ohra-porganaloodaa, hyvää tuli taas siitäkin. Belgarion ei halunnut sitä mukaansa, jotenkin kartellen onnistui välttämään. Epäilemättä se ei näytä kauniilta, lähinnä koiranoksennukselta, mutta maku on erinomainen. Lupasin jömmata pakkaseen pari lusikallista ja syöttää hänelle myöhemmin! Ei Belgarion ollutkaan syönyt sitä lihaa tuolloin pyhinä, oli reippaasti kieltäytynyt ja laitellut omia appeitaan. Exä oli tivannut ja tivannut syytä... Mutta liha oli ollut semmoinen valmiiksi maustettu pala jotakin epämääräistä, jossa on paistovahti valmiina jne. Minä tiedän, minäkin olen sellaisia joskus saanut ilmaiseksi. Niistä kun ei oikein ole syötäväksi, vaikka vahti väittäisi niitä valmiiksi. Aina pitää paistella vähän yli ja sitten vielä antaa levätä ja tasoittua. No eihän Exä semmoista, tietenkään. Eikä voi ymmärtää, että nuori mies ei syö lihaa ja ilmeisesti pistää senkin minun syykseni, tottakai ,D No jos minä nyt jonkin kassillisen tofua ja mausteita olen Pojalle raijannut ja opettanut käyttämään soijarouhetta, onko se nyt niin vaarallista. Pikemminkin terveellistä, luulisin. Varsinkin kun Exä aikoinaan vaati minua (hei siis minua) laittamaan enemmän ruokia vihanneksista sekä paljon salaattia *huoh* ,>

On taas vähän sellaiset fiilikset, että tekisi mieli heittää hohtimet kaivoon! Vincent ei, toistan EI saa tänään bloggausaika. Syy löytyy ulko-oven vieressä olevasta kassista, jossa on mm. yhdet Eccon kävelykengät. Toiset syyt ovat pestyinä kylppärissä. Kolmas syy on litra tömäkkää Tolu-vettä, jolla on hinkattu kenkätaso hyvin huolekkaasti! Kissa on nyt hyvin hyvin hiljainen. Ja ei, häntä ei ole pahoinpidelty fyysisesti, korkeintaan annettu kolmannen asteen hiljainen moite sanallisesti. Ja se on jo riittävän paha. Ei siitä tällä kertaa sen enempää.

Jahas eli mitäs tänään on vuorossa? Jonkinlaista residenssin ruokkoamista on pakko harrastaa, samoin viitakko kaipaa hoitoa. Pari vaatetta pitäisi korjata. Jokunen kirja lukea. Jotain ruokaa laatia, pariksi päiväksi nyt alkuun, että olisi huomiset eväätkin mukana. Jospa saisi jonkinlaiset unet jossakin välissä edes otettua vai sinnittelisikö vielä tämänkin päivän puolitehoisena. No, ans kattoo. Ketuttaa melkoisen rankasti nimittäin!

Päivän slogan: En minä paljoa ole pyytänyt, jos yhdet yöunet edes!

Päivän biisi: Arkunnaula

Luettua: Jeff Long – Helvetin piirit, olihan se luettava uudelleen. Luin tuon jatko-osan (Helvetin sydän) aivan äskettäin ja pari kohtaa jäi vaivaamaan. Kun lukee paljon pikalainoja, ne myös luetaan melko pikana. Ja kyllä, Helvetin piirit on sen arvoinen, että kestää toisenkin lukemisen. Riittävästi sopivaa kauhua ja vähän asiaakin, jännitystä ja kiinnostava ratkaisu. Että suosittelen, olen jo aikaisemminkin arvostellut ja tsekatkaa linkit, joten ei tässä sen enempää. Ostakaa (löytyy halpispokkarina) tai lainatkaa – jännäreiden ystävä ei varmasti kadu.

PS. Tässä kunnon päivitysaikaa odotellessa päätin kastella viitakon. Just, eipä sekään ilman ns. tilanteita. Pienehkö kastelukannu täynnä vettä Welhotar kurotteli ylös kastelemaan riippanoita, kas, oikean käden ote ei taaskaan pitänyt. Alas tuli 1.5 litraa vettä, joka leviiiiiiiiiiiiiiiiiisi erittäin laajalle alueelle. Prle. Siinä sitten konttimaan. Te varmaankin myös tiedätte, että en pysty olemaan polvillani, se tekee aivan hvtin kipeää. Pakko mikä pakko! Vedet on luututtu plaattialta. Mitä muuta tällä päivällä voikaan enää olla tarjottavana?!

                                               

                                                                     

                                                        ÄHHH!

NORMAALI LAUANTAI - WELHOTAR TYKKÄÄ!

Jahas, normipäivä – lopultakin, on tätä oikeasti jo odotettukin! Unetkin normitasoa eli ei juuri mitään. Ankeaa ja katkeraa. No, eipäs enää tänä aamuna soi ne j-laulut, onneksi. Mutta ojasta elliskoon eli se hemmetin paukuttelu alkaa taas, on jo Malmilla ainakin alkanut. Mistä ne pennut niitä pommeja oikein ovatkaan etukäteen saaneet? Ketuttaa. Juuri kun on nukahtamassa, jysähtää parvekkeen alla, huutoa ja juoksua. Ja kohta sama uudestaan vähän kauempana. Onneksi Vincent ei pelkää ilotulitusta, säntää vain ulos uteliaana tuolin selkänojalle tarkemmin seuraamaan tapahtumia – outo otus kissaksi. Edellinen kissani Uffe meni ukkosella ja ilotulituksen alkaessa piiloon kylppärin kaapin alle viimeiseen nurkkaan moneksi tunniksi ja piti väkisin aina houkutella sieltä pois.

Normiroudauskin tänään eli pino kirjoja takaisin kirjastoon, paljon siellä ei liene varauksia, mutta täytyy tsekata hyllyt. Noilla nyt viikon kyllä vielä pärjää, minulla on jömma-niminen kirjavarasto vielä kotona ,D Ruokaakin pitänee hakea, ensi viikolla on taas joku typerä pyhä ja sen mukaisesti on elettävä. Onneksi tuolloinkin lauantai on normilauantai – ei mene turhan hankalaksi. Jotakin apetta eli kaffemaitoa, kissille muonaa ja muuta on joka tapauksessa haettava nytkin. Ns. juhlaruuat on syöty jo, niitä ei paljoa ollut eli eilen mentiin jo tofun jämien kautta soijarouhemuhennokseen. Ja hyvää oli, taas.

Belgarionin kanssa kälättelin eilen puhelimessa, olin arvannut oikein. Yötä myöten koneella ja sitten lukemaan. Herätin hänet vahingossa klo 13 tienoolla eilen, voi voi. Vahinko, olisi pitänyt vielä odottaa päiväkaffeaikaan asti *virn*. Exä oli kuulemma vääntänyt jonkun lihapalan uuniin ja sitä oli sitten vähän pakotettuna syönyt pari päivää. Lisukkeina kaupan laatikoita ja herneitä purkista. Niimpä! Minulla sentään oli itse tehtyä ruokaa, oli se sitten mitä oli, aina ja yleensä. Erittäin harvoja poikkeuksia on, myönnetään. Siikanököttejä en voi vastustaa, jos niitä puoleen hintaan joskus saa. Samoin eräät Liiterin lihapullat saavat armon silmissäni ehkä kerran vuodessa – ne eivät ole niitä kotomaisia rustokumipullia. Muita eineksiä tms. meillä ei kyllä syödä... no salaatteja, jos ne ovat viiskymppisillä, voi joskus ostaa. Muuten ruoka väännetään omin pikku kätösin, joskus nopeammin, joskus taas pitkään ja hartaasti. Haa, tänään minä väännän uuden ohra-porganalaatikon illalla uuniin muhimaan, kun saan kaupasta lisäemmeet!

Mitään järkevää en siis vieläkään ole saanut aikaiseksi. Eipäs, pyykkäsinhän minä sentään eilen. Varasto odottaa jälleen maanantaina mahtavaa työpanostani, joten puhtaat vaatteet ovat tarpeen ,D Sain minä vähän kirjoitettuakin, siis vähän... Sen verran, että näyttöä on, tsihih!

Vitamiinijuomaa nassuun ja parvekkeelle. Siellä on edelleen kylmää ja raikasta, hmph. Minä tuosta kylmästä niin... aloitettaisiinko sitten kevät samantien, jooko?

---------------------------------------

Purrrrrrrve, kaiffat! Mä kans eile tehny mitää. Tai siis niinku goisin iha koko päivän ja vedin kunnon karvaykät, ett mamill oli jotai duunii sentäs. Ett ei jämähdä paikallee niinku. Sitt mä goisin taas. Sitt ku sen piti alkaa goisii, mä olinki taas pirtsakka ja herätin sen kolmelt, ku sen pitää herää viimestää kolmelt muuteskii. Ett se niinku ehtii kaikki sen aamuhommat. Skrivaa ja syädä ja laittaa mun taravat ja kaikki. Mä sain just kalkonii ja uutta muanaa, kupitki se pesi kaikki! On se nyt muka hualehtivaine... eikä ku onha se aina. Noi kupit on vaa kliffoi, ku ne on nii helppo hoitaa, se sano. Ett hyvä ostos, omat kupit kissill. Ku tähä asti mull oli ne Kummisedä antamat. Oli neki iha ok, mutt hepposii. Noi on oikeit elukkakuppei. Ne ei kaadu eikä mitää. Ja mulle sopivan isoi, vaiks mami väittää niit koiran kipoiks >o< Eikä oo, on vaan mun omat kuppit! Nih kerta! Poikaki on tänää tuloss taas käymää. Iha ku mä en oiskaa nähny sitä pitkää aikaa, vaiks ei siit oo ku viikko. Kummallist, mutt tää onki ollu hassu viikko. Mami ollu himass paljo ja sitt ollu muute hiljast ja kaikkee. Aika vaa vissii tuntuu sitt pidemmält. Hei – en mä yhtää valita! Mikää oo nii kivaa ku mennä mami viakkuu goisii, ku se lukee toss sänkyss. Se on ihan parasta eikä sitä saa koskaa liikaa. Välill mä käännyn ja käyn rapsutettavan ja paijattavan ja nykyää tunken itteni ihan kiini sen nassuu, ett se saa puhuu höpöjä, hassu mami... no mäki tykkään, joo! Tost safkast viälä, ett mä en koskaa syä mun kuppei iha tyhjäks, naksui on aina ja vähä tavismuanaaki. Sen tavismuanan lopun mä syän yälä tai sillo ku mami on töiss. Vettä on kans aina. Mä en oo ahne, mä mialuummi vähä jömmaan ruakaa. Se tulee kai siit, ett aina ei oo ollu tarpeeks safkaa. Ett niinku vähä pitää jättää. Joskus mä syän sitt vast, ku mami tulee ite kylppärii tsittaa ja sanoo, ett syä ny... Mutt nyt piänet aamu-unkot – täss mami tökkää mua sormell nenuu, hömppä >o<

Kliffaa löördaagii hei kaikill – se on iha tavallist löördaagii ny!

---------------------------------------

Vincent, kiitos seikkaperäisestä selvityksestä *virn* ;D Nöpönenä lutukka...

Päivän slogan: Normaali lauantai on parempi kuin monta pyhäpäivää peräkkäin!

Päivän biisi: Take It As It Comes

Luettua: David Baldacci – Pelurit, kaunis korttihuijari Annabelle valmistautuu tekemään elämänsä puhalluksen vihaamalleen miehelle ja kameliklubi saa hänestä uuden jäsenen. Samaan aikaan kongressin puhemies murhataan ja murhat jatkuvat. Kameliklubi alkaa selvittää asiaa omiin nimiinsä, koska heilläkin on oma lehmä ojassa. Mieletöntä valtapeliä Ameriikassa siis... Kirjasto ja vanhat kirjat ovat tärkeässä osassa, samoin kunnon huijaukset ja likaiset keinot. Lopulta kaikki ratkeaa, tavan mukaan hyvikset voittavat – vai voittavatko. Sujuvaa, hauskaakin kerrontaa, mielenkiinto pysyy vireillä eikä kirjassa mitään kovin kehnoa olekaan. Sellainen kertakäyttöjännäri, jota en ota meille asumaan, mutta voisin jopa hätäpäissäni lukea toisenkin kerran. Suosittelen kähminnän ja fiksujen ratkaisujen ystäville, uhkapeli on alkanut! Sisko Istanmäki – Yöntähti, kasikymppisten luokkakokous pidetään lapsuuden koulutalossa ja tunnistaminen alkaa heti. Vuodet ovat vierineet, mutta ihmisten perusluonne pysyy. Aina asioita järjestellyt Norma ilmoittaa kaikille mielenkiintoisen uutisen: Hän on ostanut talon, unelmien talon, jossa olisi tilaa kymmenelle vanhukselle, siis heille luokkatovereille. Ystävyyden talo, Rauhanmäki. Kaikki kiusaantuvat hieman eikä ajatus ole oikein mieluinen kellekään. Kaikilla on omat asuntonsa, kellä millainenkin eikä ajatustakaan muuttaa muualle. Parin viikon sisällä tilanne kuitenkin muuttuu: erään asuntoon muuttaa siskontyttö miehineen puolipakolla, pastori taas tuntee itsensä yksinäiseksi, erään leidin asuntoon taas tulee suuri remontti. Norman toive täyttyy – hän saa kaikki asukkaat, mutta mikään rauhan tyyssija talosta ei tule. Keittäjä pitää omituista käkätystään ja asukkaat riitelevät toistensa kanssa milloin mistäkin. Lopulta tulipalo järjestää asiat – ehkä parempaan suuntaan. Asukkaat joutuvat vanhainkoteihin, kukin omaan kuntaansa. Loppu kommuuniasumiselle tuli nopeammin kuin luultiinkaan. Istanmäki antaa aika selkeästi ymmärtää, että vanhuus ei ole mikään ihana olotila, autuus ja leppeys. Vanhus saa ja voi olla vihainen, kiukkuinen, yrmeä ja riitaisia – ihan syystäkin vielä. Ja vanhainkoti on vanhainkoti, se ei muutu nimeä vaihtamalla laitoksesta miksikään muuksi. Aika skeptinen, mutta todenmukaisen oloinen kuvaus vanhuudesta ja sen mukanaan tuomista "pikku ongelmista", joihin muilla ainakin on kova halu puuttua. Suositan – tämä kannattaa lukea jo tässä iässä ,D Taru Väyrynen – Tulimme tuosta, kirjailijan hyvin harkittu ja niukkakin elämänkerta. Varmasti ollut vaikea kirjoittaa kaikki kokemansa ja näkemänsä. Osa tekstistä on todella koskettavaa, liikuttavaa ja vahvaa. Vaikka itse olen lukenut paljonkin Väyrysen tekstiä, nyt vasta tajusin, kuinka tuottelias hän kaikkineen on ollut. Muutenkin osa hänen elämästään on jostakin syystä jäänyt minulta huomaamatta, ei hän kovin ole itseään esille kyllä tyrkkinytkään. Sanoisin ensiksi Tarulle kiitokset kirjasta, joka oli varmasti vaikea kirjoittaa! Toiseksi kiitokset koko elämäntyöstä... se on ollut mittava ja varmasti vieläkin jatkoa seuraa? Suosittelen luettavaksi kaikille elämänkerroista pitäville ja varsinkin Väyrysen kirjoja lukeneille, osahan kulkee Taru Miettisen nimellä, osa sekä Tarun että Tarmon nimellä. Muistan erityisen hyvin myös muutaman nuortenkirjan – lukekaa tämä, lisää tietoa siitä, millaista on olla rivikirjailija nykypäivän Suomessa (ja rivikirjailijalla tarkoitan tässä sellaista, joka ei esiinny Best Seller –listalla tai Finlandia-ehdokkaana, tämä ei siis ole mitään halveksuntaa!). Tiina Pystynen – Leskikuningattaren muistelmat, kertomuksia kuolemanjälkeisestä elämästä. Olisiko tämä kuvaromaani, no, en luokittele, on vain hiton hyvä. Mitä leski tekee miehen kuoleman jälkeen? Rakastettua ei voi olla, mutta puhelinmyyjän kanssa voi keskustella romanttisesti. Leski on arvokas nainen, pesänselvittäjä ja laskujen maksaja. Äiti lapsille. Paras ystävä on koira, joka on ihana kuolaava basiliskopesä. Leskellä ei voi olla miesystäviä, leskellä on yksinhuoltajanaisystävä, joka ei ymmärrä lapsia ja vihaa koiraa. Ja paljon muuta! Jestas – Pystynen on mainio – suosittelen ja tämä tulee meille vielä asumaan tämä opus, heti kun sen jostakin saan edukkaasti. Nih! Kehuja.

                                         

                                               VOI EI - UNOHDIN ALET  =E

KOLMAS PÄIVÄ MAKOILUA ALKAA JO KÄYDÄ HERMOILLE!

Voi ei, tämä vaan jatkuu! Sekä tämä vapaa että unettomuus.... Sanoisin tähän, että nämä vieraat ovat kuni kalat, jotka alkavat haista kolmantena päivänä. Lähtekää jo, huits nevadaan siittä. Pääsisi normaalieloon tästä. Siis jotenkin edes. Heräsin taas armottomaan särkyyn ja kissimärinään, oli aivan pakko nousta. Eilen vetelimmekin unia pitkin päivää. Vincent elämänsä ensimmäistä kertaa minun olkapäälläni ja osittain päälläni käpertyneenä ja rennosti nukkuen ,D En voinut liikahtaa, mutta saatoin hyvinkin lukea. Tosin korva aina vinksahti sivua kääntäessä ja yskiessä, sellaista ikävää häirintää makuupatjan tienoolta. Että Vincent se lähestyy taas lisää, toukokuussa tulee täyteen vasta 3 v. talossa. Pikkuhiljaa siis. Mukavalta se ainakin tuntuu, meistä molemmista, että jonkunlaista pientä luottamusta hiljallensa tulee lisää, mutta todella siis hiljallensa =D

Minulla on ikäänkuin ja mukamas pieni flunssanpoikanen. Sellainen, joka ei tiedä, onko menossa vai tulossa. Vähän nenä valuu, vähän on kurkku kipeä, vähän yskittää. Äsh tuotakin, iskisi edes kunnolla tai menisi sitten reilusti ohi. Olen tropannut inkiväärillä ja piparjuurella (chili ja valkosipuli kuuluvat oletusarvoihin!), kun normipiparjuuri loppui, tartuin wasabiin. Hah – sekoittelin tonnikalatahnan ja siihen rutosti wasabia, jo kelpasi apehtia paffikorppuja. Niihin tulee muuten himo, hitsi, ystävät! Taas jokin ruoka, johon meikä repsahti välittömästi.... ystävätär toi siis tuliaisina sellaisia mitä lie, kevytkorppuja, jotka näyttävät pahvilta, siitä nimitys. Ne ovat äärihyviä ja kestäviä levittelynkin osalta.

Nyt alkaa jo tämä makoileminen käydä vähän hermoille, johan tätä on kestänytkin. Eilen jo vaihdoin allakan uuteen ja siivoilin laukkua. Jospa tänään jo jotakin vaativampaa. Minä tarvitsen jotakin pientä tekemistä pienissä erissä päivän mittaan ja lukemisten välillä. Muuten tulee vain selkä kipeäksi! No, kyllä täällä tekemistä on, ei silti, kun vain viitsisi aloitella. Isompiakin rojekteja. Vähän tekstiäkin sain aikaiseksi, jospa tänään sitäkin lisää.

Varatut ruuat ovat onneksi jo lopuillansa. Tänään vielä vähän tofua ja ruokasalaattia, sitten pääsee taas käsiksi normaalimpiin aterioihin. Tai siis, normaaliahan tässä on syöty, mutta ehkä vähän paremmin tehtyä ja suurempi valikoima. Huomenna on normilauvantai eli Belgarionin kanssa kirjastoon ja kaupoille sekä lounas tietysti Pojalle. Tiedän jo, hän saa toista suurta herkkuaan eli sienipiffejä. Minulla on kalkonijauhelihaa pakasteessa, siihen lisätään vähän kuivattuja sieniä ja tehdään kunnon annos piffejä. Tarjotaan täytettyjen herkkusienien ja sienikastikkeen sekä kotitekoisen perunamuussin kanssa, saladoja unohtamatta. On muuten herkkua, vaikka joku voi vähän ihmetellä sienten määrää. Meillä ollaan perusteellisia – jos kerran syödään sieniä, niitä myös sitten syödään! Jälkkäriksi on jo kirsikkakeksejä sekä sukulaatia, halutessaan hän voi laatia itse muffareita. En ole tässä edes soitellut, täytyypä tänään kilauttaa. Tiedän, että hän on ollut avopilla syömässä ja muuten luultavasti lueskellut, kuten minäkin. Niin, ja istunut koneella, mutta sekin on oletusarvo.

Minulla on nyt juuri kohtuullisen tylsää! Särky vie ihmisestä jotenkin terän ja olen muutenkin aamuäreä hyyppä. Tarvitsisin varmaan toisen mukillisen kaffetta heti perään... vitamiinijuomat ovat vasta menossa, ehkä sitten sitä kaffettakin. Welhottaren residenssissä ei mitään erityistä. Toivoisin, että raatio jo lakkaisi soittamasta nuita j-lauluja! Minen jaksa enää kuunnella niitä, en, en sitten millään. Ulkona on edelleen kirkasta ja kylmää. Hmph, pitäisi viedä roskat ja sekin on rojekti, jos on vielä liukasta.

-----------------------------------------------

Purrrrrrrrrviska, kissinkat! Ai ett, toi mami on aikastas kekseliäväine kuiteskii. Eile mitää uutta muanaa itellee tehny, mutt ku se teki pahahaisust donaritahnaa, mä sain mun osan siit donarist. Siis niinku enne sitä kaikkee haisujudekaa. Njam, ja tavismuanaa viälä ja uusii raksui. Mutt yks jutska: Kavrut hei, oikeesti. Mull ois naksui, jois on fisuu (Bilaxia leikatuille kissoille) ja sitt hampulikaakkei (makua en muista, keskellä ruskeaa, päällä vaaleaa, sellaisia sitkaita), jotka mä mieluusti antasin jolleki kissill, jos joku haluis? Eiks kellekää kelpais? Mä kun en tosiaa syä niit. Niist fisujutskist mull tulee huano olo ja noi kisukaakit ei oo mun makuu yhtää. Ett jos joku muu tykkäis, vois hakee niit mamilt ens viikoll. Tai täält meilt himass, jos bunkkais täällä päin! Ett iha vaan tiadoks. Mami veis ne muute vaiks Hesyy tai johki, mutt ku se ei kerta voi. Ku se ei kerta kävele ja sen matkat on vissii iha finito. Ett laittakaa viästii tai jotai... Muute me tosiaa ollaa goisittu ja mä ihan oikeesti goisin mamin pääll, siis niinku käperryi sillee pualipuuhkaks sen olkapääll ja pisti pään siihen nätist ja tassunkat ja kaikki. Eikä yhtää pelottanu, vähä pidin kylpytakist varpin vuaks kynsill kii, sitt helpotin neki. Ja se pysy paikallaa, hei se pysy! Vähä se yski välill ja rapitseli kirjaa, mutt siin oli hyvä ja lämpöne olo. Oikee mukava, hei! Oon mä kyll rohkee. Ja yäll mä kuuli, ett iha ku joku rapistelis ovee auki. Mä säntäsi heti tsiigaa, mut se oliki mein naapuri, ku tuli himaa. Oli nii hiljast, ett se kuulosti ku oltais tultu meille. Mä oon tosi hyvä vahtikissa, heti oisin purru-raapittanu, jos joku ois tullu! Ei mullakaa mitää ihmeellist, niinku kuvast näkyy – kliffaa vaa, ku mami on koko aika himass >o<

Hei, kivoi vapait vaa kaikill ja vissii heekkuikii viälä riittää!

----------------------------------------

Vincent, meillä ei herkkuja enää ole, mutta jospa pärjättäisiin tavismuonalla jo?!

Päivän slogan: Maailma pyörii, toisinaan kyllä mielestäni väärinpäin!

Päivän biisi: Antakaa määkin huudan, määkin olen kännissä!

Luettua: Chapman ym. – Monty Pythonin maailma Monty Pythonin mukaan. Olipa pettymys, iso sellainen. Sekä Belgarionille että minulle. Odotimme hyvää, jopa hauskaa historiikkia ja tilanteita, kuvia - noup! Tämä on lähes toimittamaton haastattelukirja, jossa kaikki kertovat tapahtumat omalta kantiltaan, toistoa siis toiston perään. Kuvia oli pari aukeamaa, nekin kehnoja. En suosittele, jos ei ole aivan armoton friikki. Alkukielellä löytyy parempaakin luettavaa. Jotakin olisi pelastanut edes suomentajan vinksut tms. Mutta kun ei niin ei. Tästä ei paljon saa irti, ehdotan dissaamista. Ei tule meille toista kertaa, valitettavasti. Alastair Reynolds – Jäänpuskijat, aivan uskomaton scifi-romaani, tiiliskivi vielä. Ei petä kertaakaan, tarina on mahdoton ja looginen yhtä aikaa. Yllätyksiä toisensa perään. Tämän luki oikein mielellään, mutta scifi nyt ei ole minun paras ystäväni kuitenkaan. Eli ei tämäkään meille asumaan tule, jollei parilla juurolla divarista karkaa. Suosittelen kuitenkin kaikille vakavan scifin ystäville – aivan ehdottomasti koukuttava tarina! 

                                              

                                                     LOPETELLAAN TÄTÄ LEIKKIÄ?

SÄRKEE KOVASTI JA - JOKU VEI MIUN PORGANALOOTANI!

Nyt minä irtisanon suhteeni siihen kaveriin, siis Unihiekkamieheen! Ja nostan rosessin, ihan varmasti. Sain eilen päivällä nukkua mahdottoman mukavat päikkärit. Mutta yö (tämä hyvin lyhyt aika) on ollut yhtä hvttiä, ei unta, särkyä ja jomotusta, kaksi karmeaa painijaista ja yksi höpöuni. Nekin kaikki alle tunnin mittaisia. Tästä ei kuulkaas tule yhtään mitään. Minun pitää saada jotakin kunnon mömelöitä tai ottaa joka ilta sen verran alkoa, että uni tulee kunnolla enkä herää särkyihin – no sitten menee maksa, mutta menee se hermo ja maksa tällä lääkitykselläkin! Nih, kerta! Welhotar on hyvin kipeä ja odottaa, että särkylääke alkaisi vaikuttaa. Mitä minä eilen tein, että käsi heittäytyi tuollaiseksi, ja koipisetkin lievästi? No juu, siivosin eli imureerasin – oli pakko, kissankarvat ja ne minun leikatut hiukseni.... Niin tiesittehän, että Welhottaren hivuksista irtisanottiin ainakin 15 cm harvaa kasvustoa. Nyt on hyvä, sitä ei kukaan edes ole vielä huomannut ,D Materiaalia siis riittää. Niin ja toiseksi, raastoin niitä porkkanoita, sekin on sellaista ees-taas –hommaa, josta käsi ei pidä. No, turha jälkikäteen miettiä – joku teki vain pahaa ja nyt se yöllä sitten kostetaan. Ei kiva eikä mukavakaan!

Mutta eilisestä ateriasta. Laittakaapas silmät kiinni niin kuiskaan:”Minä söin sen porkkanalaatikon! Kokonaan!” Siitä tuli kuulkaas niin jumalaisen hyvää, mmmmm. Tein sen melkein pakkauksen ohjeen mukaan (siis rikottuja ohrasuurimoita), en lisännyt makeutta, koska porkkanat ovat mielestäni aivan tarpeeksi makeita, en lisännyt suolaakaan vaan laitoin tilalle ylimääräisen kasvisliemikuution. Hauduttelin ensin uunissa 200 asteessa 1.5 h, maistoin ja hyvää oli eli söin joulupuuroni tuossa muodossa tällä kertaa. Laitoin uunin pois päältä ja käväisin vähän uinumassa ja annoin puuron olla uunissa syömiseen asti. Siis.... en voi kuin sanoa, että olin jo aloittamassa uuden satsin tekoa, tajusin vain, että kananhävyttömiä ei ole eikä se nyt välttis niitä tarvitsekaan, mutta annetaan olla. Tuo on hyvä ruoka tehdä vaikka joku ilta. Kotoa tullessa laittaa appeen uuniin, voi touhuta omiaan ja kas, illalla se on valmiina. Eli pääruokana meni tätä laatikkoa ja joulutofut eli seesaminsiemen-appelsiini-tofua pari palasta, kyljessä yksi pieni peruna ja päällä piparjuuri-hapukooria! En minä kyllä mitään lisää kaivannut. Alkuruokana vetelin paria laatua oliivia, vähän kalaa, sienisalaattia, marinoituja valkosipulinkynsiä, suolakurkkua samaisen hapukoorin kanssa. Riitti ihan hyvin, ei turhan useaa laatua. Ja jälkkärinä parin tunnin päästä juustoja, pari tuoretta taatelia ja ananaskirsikkaa sekä kaffetta ja pari piparia. Kaikkinensa hyvää ruokaa, ei liikaa eikä liian vähän sekä kaikki mieluisia! Tälle päivälle onkin jo toisenlainen apehtiminen, kun se laatikkokin loppui. Tänään tarjolla sellaista intialaistyyppistä curryperunasipulimitälie-hässäkkää, tiedän, että sillä on oikeakin nimi! Lisäksi tofua ja yllättäen piparjuuuri-hapukooria. Onkohan minulla joku puutos, olen viikossa syönyt purkillisen piparjuurta? Lisänä vielä sienisalaattia ja ehkä jotakin muutakin, katsotaan nyt. Ei ole nälkä, söin äsken sen pakollisen leivän kaffen kanssa, että mömelöt eivät kärtsäytä vatsaa...

Minkäänlaista pukkiakaan ei ole näkynyt, en kyllä odottanutkaan *virn*. Malmilla on hiljaista, mitä nyt äsken taas äänekkäästi käveltiin ohitse ,D Se on tyypillistä, oli päivä tai yö mikä tahansa. Ei muuten edes juotatuttanut eilen. Jotenkin tuo ruoka ei kaivannut vodkaa kylkeensä, tsihih. Viini ehkä olisi maistunut, mutta en jaksanut käydä Oklassa riittävän ajoissa. Ei haittaa, kyllä tämä aika tässä kuluu muutenkin kuin juodessa ja syödessä! Syömisen jälkeen vain makoilin ja lueskelin sekä vähän nettailinkin siinä sivussa, että tuli liikuttua sängystä tähän piirongin tienoolle asti ,D Kissakin oli tyytyväinen ja uinuimme yhdessä kunnon ruuanpäällispäikkärit. Että Vincent muuten osaakin kuorsata, voi hyväinen aika! Mutta vietimme oikein nautinnollista ja rauhaisaa iltaa muutoin.

Tänäänkään ei ole tiedossa sen kummempaa eli sama jatkuu. Josko jotakin pientä asiallista saisi aikaiseksi, en tee siitä mitään pakkoa kuitenkaan. Kunhan pidän mielessä... Käympäs tässä taittamassa palan sukulaatia itselleni, tummaa kirsikkaa. Suklaat jäivät eilen aivan koskematta – vahinkoa pitää alkaa korjata välittömästi tämän vuorokauden puolella! Lisäksi minulla on paketti sitä herkkukinuskia, josta jo kerran päätin luopua *nolo virn*, mutta onhan nyt juhla ja silleensä. Parvekkeella on kylmää, täällä on kirkasta ja pakkasta, ähh!

-----------------------------------

Purrrrrrrrrrrmenta, kavrut! No hei, käviks teill pukit, tsihih? Meill ei ku mami vaa duunas safkoi. Ja juu, imureeras se, mutt mä goisin sill aikaa, ei pahast niinku häirinny! Sitt mä sain oikee ison biitin jauhelihaa, semmost hyvää. Söin sitä melkee koko päivän sitt. Ja vähä sain maistaa jotai muutki, en tiijä mitä oli (toim.huom. hapukooriapa tietenkin...), nualasin vaan, joo, voi sitäki syädä. Ja sitt ku kaikki oli valmist, mami istu toho ja alko syädä. Ja kyll se söiki, isolt lautaselt =O Tavallisest se syä semmosest kissinkupist, melkee ku mäki. Mutt nyt oli oikee jättilautane ja orja veteli menee. Fisuu en saanu, ku se oli sitä sualast semmost. Haisu kyll hyvält! Ett heekuteltii ja sitt mentii goisii oikee kunno päikkärit. Mä nukuin iha mami nassu viakus, melkee sen tyynyn niinku. Ja sitt mä söin vähä lisää ja mami kävi ruiskuss, ett mä pääsin vähä leikkiin ja sitt juatii kaffet. Haisujuustoi se söi, jäks, en ottanu! Mutt tänää se lupas jotai muuta kaivella taas kätköistää mullekki. Ett semmoset ruakajuhlat tääll enempi niinku on. Äskenki toi mussutti suklaata. Sitt se yskii vähä koko ajan. Ei kai se oo tulos kipeeks, mä joudun taas hoitaa sitt sitä. Toivottavast ei, se on nii raskast yksinhualtajakissall toi orjan hoitokii... Muute meill o rauhallist, kukaa ei käy, just kukaa ei soita eikä mitää häikkää niinku. Ollaa vaa ja maataa >o< Täss mä oon eilen safkan jälkee mamin kaa punkas, joulujen värit, eiks?!

Kliffaa toist vapaat ja lisää heekkui vaa kaikill!

---------------------------------

Vincent, olet ollutkin poikkeuksellisen kiltillä tuulella....

Päivän slogan: Jahas, se on kohta juhannuskiireiden aika – laidunkauden avajaisiin ainakin pitää alkaa valmistautua!

Päivän biisi: Ensimmäinen joulu selvinpäin (no eikä ole, mutta biisi tuli jostakin mieleen...)

Luettua: Ken Follet – Maailma vailla loppua, 1078 sivuinen järkäle tarinaa. Eikä kehno ollenkanas. Juonitteluja, luostareita ja niiden elämää, salamyhkäistä kähmintää sielläkin, sotaa ja ruttoa, rakkautta sun muuta eli elämää 1300-luvun Englannissa. Kohtalaisen kiinnostavaa eli aika ei käynyt pitkäksi, sopivasti kaikkea. Lyhentääkin olisi toki voinut. Suositan historiasta kiinnostuneille ja tämän tyyppilajin kirjoista muutenkin pitäville. Asiatiedotkin näyttäisivät olevan kohdallansa eli tavat, ruuat jne. eli tämähän on aina kiinnostavaa. Suosittelen tiiliskiviä harrastaville – itse jopa lievästi pidin tästä! Petri Laine – Taivaan kaikki värit, kahdeksan scifi-novellia, jotka on aikaisemmin julkaistu eri lehdissä. Lähinnä ns. kovaa scifiä eli sitä ihteänsä. Pari novellia erottui edukseen, muuten aika tavanomaista. Turbatorilta jälleen uusi kustanne siis. Suositan oikean scifin kavereille, mieluusti ei aloittelijoille! 

                                          

                                                SITÄ TOISTA VAPAATA!

SE ON SITTEN VAPAATA - JA JOKU AATTO, SANOVATTEN...

Unihiekkamiestä vedetään kohta turpiin ja kunnolla! Ei mitään rajaa enää, vain 4 h erittäin kehnoa unta. Heräsin klo 2 tienoolla, kissakin märisi ja metaanipäästöjen määrä torpassa oli pienen voimalan luokkaa. Mitenkähän sitäkin voisi käyttää hyväksi? No, riivin tuossa ensimmäisen kevytaamupalan kissin kanssa, ajoin koneen päivitykset (12 kpl!) ja sehän taas kestikin. Mistä se Mikronöfti kaikkea keksiikin. Ja ei, minä en edelleenkään halua niitä tiettyjä päivityksiä, vaikka niitä aina pakkotarjotaan (maksullinen tietoturva), minä luotan näihin ilmaisohjelmiin, jotka olen laittanut automaattisesti päivittyviksi. Että sellaista pientä aamupuuhaa!

Varastolla eilinen päivä oli silkkaa, raakaa työntekoa. Vuoden viimeiset kiireelliset ja pöydillä lojuneet jutut lähtivät. Lisäksi tein jo ensi vuoden puolelle päivättyjä pumakoja, höh, jotkut tulevat töihin vasta lompiaisen jälkeen.... Avitin työkaveria puolen aamua (hän, joka tekee osapäivätyötä), että saatiin myös hänen pöytänsä tyhjemmäksi. Ihan hyvä – tilanne rauhoittui ja jopa P-P pääsi omaksikin hämmästyksekseen lähtemään aikaisin kotiin meidän muiden jäädessä vielä vängertämään jotakin pientä. Oli kuulemma hänellekin ainutkertaista ,D Kyllä me ollaan hyviä *virn*!

Alakerrassa, onneksi tuolla viistosti oikealla, vietetään poikain kinkunpaistajaisia. Kuulostaa hauskalta, ihan oikeasti. Porukkaa on enemmänkin ja ilolientäkin näemmä sopivasti. Eivät ikävä kyllä ole niin tuttuja, että huikkaisin parvekkeelta, joko pääsisi kastamaan leipää liemeen. En minä siitä lihasta ,D Kummastakaan! Kuten sanoin, meillä ei ole lihan iloja, joulutofua on tulossa. Samoin laitan kohtapuoliin porkkana-ohralaatikon uuniin. Muusta ruokapolitiikasta: sienisalaattia, oviileja kahtakin plaatua, sekosaladoa, marinoituja sieniä, ruokasaladoa sekä suolakurkkuja, hapukooria ja tymäkkää piparjuurta. Pääruokana lienee seesami-appelsiini-tofu sekä se porkkanalaatikko ja osa ruokasalaatista. Tuossa on kuulkaas aika paljon syötävää. Onneksi kaikkea on vain vähän ;D Jälkkärinä on vielä juustoja ja valikoituja hetelmiä, suklaita (!) ja kaffetta. Jo on ihme, jos ei tuolla muka pärjää....

Vaikka eilen iski omituinen nälkä, iltanälkä! Kotoon tullessa riivin pari kalaleipää ja kaffetta. Hetken päästä tein pari juustoleipää (nämä kaikki siis paffikorpuilla). Kohta avasin donaripurkin, sekoitin sen raejuustoon, maustoin ja vedin kitusiin. Välillä heitin mukaan pari ananaskirsikkaa. Outoa, ei minulla yleensä ole iltanälkä tuollaisissa mittasuhteissa. Liekö jotain harmoniperäistä ,D Olin nimittäin päivällä syönyt ihan kunnolla soijarouhesoossia, salaattia ja tagliatellea, melkein ähkyyn asti. Ja pipareita, pari suklaata ja yhden vihreän kuulan... Juu, laitetaan se iän ja harmoonien piikkiin, sovitaan niin, eikö?

Täällä ei ole (vielä ainakaan) edes siivottu. Päätin kotoon tullessa, että en tee yhtään mitään järkevää. Nämä pari-kolme viimoista työviikkoa ovat olleet melko raskaita, oikeasti. Koivet huutelivat omiaan ja kellistyin suoraan sänkyyn kirjan kanssa, mitä nyt tosiaan söin välillä. Unta en saanut, en sitten millään. En edes unetusavitusnapeilla! Ei kiva, onneksi tänään voi ottaa uusiounia ja päikkäreitä ihan niin paljon kuin huvittaa. Kukaan ei tule käymään, minä käyn korkeintaan roskiksella! Kummisetä vaikuttaa tyytyväiseltä sairaslomalaiselta – jalkaa ei särje eikä ongelmia ole. Makoilee, syö ja katselee töllöä. Hmph! Lisäksi kaikki hänen sukulaisensa ovat luvanneet kuljetella tässä pyhien aikaan sinne sun tänne syömään ja juomaan. Soitin nimittäin eilen, että jos hän kaipailee juttu- tms. seuraa, olen normisti lomilla ja kotona. Lisäksi varmistelin erästä hankintaa jo etukäteen.

Eli – vietän tämän päivän varmaan puolittain sängyssä, ehkä siivoan, ehkä en. Laittelen vähän apetta esille ja viihdytän itseäni lisää kirjoilla. Siinä se on, se kaikkien odottama juhla, höh. Minä nyt vain olen saanut tästäkin hommasta tarpeekseni, anteeksi vaan nyt kaikille, jotka ovat j-ihmisiä. Minä en ole!

Malmilla vallitsee raikas ja kirpeä talviaamu – ihan oikeasti, kello on 3.31!

------------------------------------------

Purrrrrrrrrrrmenta, kavrut joka pualella! Hei, tänää on se päivä, ku saa ainaskii heekkui. Jotku saa jotai lahjoiki, mä oon saanu jo. Uusii naksui ja kaakkei ja muanaa. Eilenkii sain donarii heekuks ja äske taas kalkonii. Ja mami lupas jotai mulle eriksee päiväll, tualt pakkasest niinko. Se meni sitt kummiski joksku ihme vihanneslinjaks. Olkoo, emmä kinkuu syäkkää, mä oon kerra kokeillu, ei käy! Ett ei haamita. Muute me ollaa lötkötetty ja oltu hereill, mäki oli yälä hereill ku mamikii kerta. Ja sitt me naureskeltii toss aamull, ett tääll kyll haisuu. Tiätteks mikä, mä voin suaraa sanoo, ett kakit ja piarut. Molempiin, meinaa! Ett semmost kakkisjutskaa >o< Toivottavast kaikill on tänää kliffaa. Mulle mami sano, ett se on keksiny jotai uutta leluu tai jotai, lupas ite tekee. Näkis vaa taas, mitä seki väsää. Pahaa pelkään, nimittäi. Ja sitt se uhkas imureerat, no seki riippuu, jaksuuks se. En tykkää kyll, mutt ku meist molemmist irtoo kaavoi. Ja hei – mamin hiuksis on häipyny melkee 20 senttii johki! Joku vei ne? Itte se on tyytyväine, mutt must se on outoo. Ainaki ku makaa sen viakus... osa hivuksist on jossai jömmas. Laittais takasi! Ai nii, oisko jotai muuta... emmä muista. Mä oon riakkunu täss aamull hepuleit ja partsilkii käyny monta kertaa. Nyt mä alan ottaa relaa. Toi meinaa laittaa jotai uunii... ei lihaa kummiskaa, ett ei paljo kiinnosta! Mutt mä toivotan mun kaikill tutuill tosi kliffaa julee ja vapait ja heekkui ja lahjoi ja semmost, mitä teill normihuusholleis on tapan tehdä! Täss mä oon just tulos partsilt sisää – huamatkaa mun tosi siisti niskakuvio!

Kliffaa päivää kaikill – ei se pukinderi muute sitt oo vaaralline (se ei oo oikee, mä paljastan!)...

----------------------------------

Kas, päivän paljastus – älkää antako pikkukissojen kuitenkaan nähdä tätä, säilyttäkööt he vielä uskonsa kaikkiin ihmeisiin!

Päivän slogan: Joulujuhlista jaloin, muista ryömien!

Päivän biisi: Joulupukki puree ja lyö

Luettua: No, en minä voi kertoa. Olen vasta puolivälissä eli sivulla 574. Vähänkös on tiiliskivi menossa ,D Lisää siis huomenna tästä opuksesta...

Minä kiittelen kaikkia Lokistaniassa, ystäviäni muualta sekä muitakin viestejä lähettäneitä – on ollut mukava saada kaikenlaisia toivotuksia ,D Erityisesti ilahdutti toinen saamistani joulukorteista – juu, minä sain kaksi korttia ihan oikeasti, melkein itku tuli silmään....

                                           

                                                          PITÄKÄÄ KIVAA!

VIELÄ TÄMÄ PÄIVÄ - SITTEN VAPAATA...

Nonnih, se on sitten niin, että Unihiekkamies haastetaan oikeuteen vastaamaan velvollisuuksiensa laiminlyönneistä, toimitusten lyhyydestä tahi puuttumisesta kokonaan, epäsäännöllisistä elämäntavoista ja kaikesta muustakin epämääräisestä! Nih! Olin eilen supirepoväsypoikki, nukahdin kirjan ääreen illalla. No nousin uudestaan, teeskentelin sitä ja tätä ja sain uudet unet käsiini. Eikö jumankekka taas tarjottu maailman kamalinta painajaista, heräsin itkien. Olin nukkunut vajaan tunnin. Sen jälkeen ei uni tullut taas silmään oikein millään. Hmph, no kai sitä tämän päivän vielä jaksaa, vaikka päässä olisikin hieman heikompi miehitys...

Varastolla pyörii melko normaali myllytys, ei kummempia. Sentään saimme sukulaatia, vihreitä kuulia ja pipareita ,D Ei paha. Normieväät olivat aika vähäiset. P-P:tä lahjoimme valkealla amarylliksellä (kaunis!) sekä hyvällä pullolla punaviiniä. Ei P-P ole ollenkaan pahimmasta päästä kuitenkaan näistä meitin esihenkilöistä! Täällä on muutoin aika hyvä tapa: kerran vuodessa kerätään pieni summa jokaiselta, ikäänkuin jömmakassa, josta maksetaan erinäiset muistamiset vuoden aikana eli synttäri- ym. kukat sun muut. Asiaa – ei tarvitse aina olla jonkun kinuamassa euroa tahi paria. Kassa, josta menee se mikä menee ja loput jömmaan kaffekassaan. Omia pippaloita varten lasketaan omavastuuosuus, joka on myös suht. pieni, koska teemme lähes kaiken itse. Kätevää ja suositeltavaa! Eli Welhotar paiskii töitä kohtuullista vauhtia ja työkaveria jopa avittaen – lopultakin hän suostui siihen, että avustan ajankäyttöni mukaan tietysti. Hyvä, koska silloin mikään ei jää turhaan makaamaan hänellekään pöydälle ja saamme kaikki ajoissa liikenteeseen, myös talon sisällä. Eli Varastolla kohtuullinen rauha maassa, ihmisten tahdoista ei tietoja!

Sen verran vielä, että eilen oli outo olo – ei kankainen, vaan kuumeinen ja kehno olo, aivastelin ja nenäkin vuoti kuin kehnosti tiivistetty hana. En kai minä vaihteeksi taas ole tulossa kipeäksi pyhiksi? Ei olisi ensimmäinen kerta, olen ollut niin monta juulea kipeänä, että en edes muista. Milloin flunssassa, angiinassa, vatsataudissa tai jossakin muussa hilpeässä olotilassa. Näin tekee siis kunnon virkanainen eli sairastaa ns. pakollisilla lomilla, kele. Toivottavasti se oli väärä hälytys!

Takso haki ajoissa iltapäivälläkin – normitakso, mutta ei se odotettu *virn*. Oli kuitenkin kiva vanhempi kaveri, jonka kanssa jutustella. Oli ollut huono vuoro, kaveri oli ajanut 9 h, tänä aikana 10 keikkaa. Keskituntiansioksi oli tullut vähän yli 3 euroa – että se taksikuskeista huonona päivänä. Mies oli aikaisemmalta ammatiltaan kokki, oikea ravintolakokki, joten kumma kyllä, puhuimme ruuasta ja kunnioitimme toistemme näkemyksiä matkan ajan. Oli ihan mukavaa. Toivottavasti hänellekin vielä tuli jokunen keikka ja pääsi sitten kotoonsa laittelemaan omia herkkujaan – kuulostivat minunkin mieleeni oikein herkuilta, mm. lanttukuutiot (käristettynä, maustettuna, viimeksi tippa hinajaa...) sekä yhteiset ystävämme rakuunaporkkanat. Kyllä taksomiehissä ja –naisissa tapaa monenlaisia ihmisiä, oikein todella mukaviakin siis.

Oma ruualaitto supistui eilen vankkaan annokseen tummaa soijarouhetta eli laadin tömäkästi maustetun kastikkeen. Tuli muuten taas niin äärihyvää kuin olla ja voi. Ja kyllä, käristelin ensin mausteet, sipulin ja rouheen, sitten lisäsin vähän vettä ja purkin tomaattimurskaa... keittelin jonkun aikaa, avot, hyvää oli ja evääksikin tuli iso kasa. Tagliatellea vähän kylkeen, jo kelpaa tänäänkin apehtia! Illalla tai huomisaamuna laitan uuniin porkkana-ohralaatikon, se on jo päätetty. Lisäksi teen sienisalaatin ja vähän jotakin muuta pientä. En mitään ihmeempää kuitenkaan. Siinähän ne appeet sitten huomiseksi ovatkin. Juustojakin on vielä jäljellä, samoin pipperkakkuja ja kaffetta. Niillä minä pärjäilen hyvinkin ja jopa herkuttelenkin. Tänään käyn vielä Serkuissa toivottamassa vuoden jatkot ja pikkuostoksilla, onhan se sentään minun hovihankkijani. Ai niin ja vinksuna, että siellä on sitä kevythapukooria, siihen kun runttaa sekaan siellä myös myytävää piparjuurta, on muuten erinomainen juuston vastine myös soijarouhekastikkeen päällä! Njam!

Welhottarelassa ei siis taaskaan mitään uutta! Ulkona on melko viileää, taisivat luvata ihan pakkastakin. Mitään ei ainakaan nyt tule alas taivaalta, joten toivottavasti on kuiva keli. Mukavampi odotella taksoja ja muutenkin... Korjaan – tuulee aika rätväkästi!

---------------------------------------------

Purrrrrrrrrrrve, kaiffat! Mä herätin taas ton orjan nyt aamull. Tiätteks miksi – mä halusin sen mun kakkakummiks *kollivirn*. Ett ku mä tarpeeks jolisin ja toi vähä puheli rumei, jo tuliki laatikkoo täytettä, tsihih. Ja sitt sain heekkuu ja nyt makoilen täss ja ootan, ett mulle laitetaa päiväruuat. Mami lupas mulle huamena jauhist tai jotai jääkkärist, ku vissii sill ei oo semmost mulle sopivaa fisuruakaa. Jollei se sitt avaa donaripuukkii. Eikä kai se oo juhlaruakaa, vaiks toisaalt, meill se sopis hyvinki. Mä tiiän, ett mami tekee semmost jännää fisusekotust, mihi tulee donarii ja jotai muutaki (mä en sitä muuta syä), mutt hyvää se kuulemma on. Ett jänskää nähdä, mitä se keksii mulle sitt, niinko juhlasafkaks. Me ollaa iha kaksistee! Kaikes rauhas... eikä meill taatust oo tylsää, jotai keksitää varpist. Mull ei tosiaa oo mitää uutta kertomistkaa täll kertaa. Mä toivotan vaa kaikill mun kamuill ja koko Lokistanian kissikaartill oikee kliffaa Julee ja paljo heekkui ja muuta mukavaa!

Jaksakaa viälä ootella tää yks yä – huamenn on sitt kuulemma heekkupäivä >o<

-----------------------------------

Kiitos Vincent, alat olla oikein herrasmiestuulella jälleen!

Päivän slogan: Karjupukkia odotellessa on pakko tyytyä omaan hyvään seuraansa!

Päivän biisi: Ruokaa, ei aseita!

Luettua: Marina Lewycka – Muu maa mansikka, Kentin mansikkapelloille kokoontuu poimijoita eri puolilta maailmaa, lähinnä Itä-Euroopasta, Malesiasta, Afrikasta. Ei puhettakaan kunnon palkasta ja välittäjä ottaa omansa järjestelyistä, kehnosta ruuasta jne. Hilpeää väkeä, silti. Kaikilla on kuitenkin omat haaveensa jopa rikastua ja jatkaa vaikka opintoja tai auttaa vanhempia perheen elatuksessa siellä jossakin. Tilanne kuitenkin muuttuu radikaalisti ja väki joutuu erilleen etsimään elantoaan muualla. Suosittelen ehdottomasti, tämä on sellaista itkuhuutonaurun sekaista luettavaa, joka on pakko lukea kerralla loppuun. Aivan mahdotonta – hyvässä mielessä. Eli lukekaa ihmeessä, Welhotar suosittaa lämpimästi. Ja toki, tämä on sama kirjailija, jolta aikaisemmin ilmestyi Traktorien lyhyt historia ukrainaksi, josta myös kovasti pidin... 

                                           

                                                    VIELÄ TÄMÄ PÄIVÄ!

JA MIKÄS TAROT-KORTTI SITÄ WELHOTAR ONKAAN?

You are The Moon

Hope, expectation, Bright promises.

The Moon is a card of magic and mystery - when prominent you know that nothing is as it seems, particularly when it concerns relationships. All logic is thrown out the window.

The Moon is all about visions and illusions, madness, genius and poetry. This is a card that has to do with sleep, and so with both dreams and nightmares. It is a scary card in that it warns that there might be hidden enemies, tricks and falsehoods. But it should also be remembered that this is a card of great creativity, of powerful magic, primal feelings and intuition. You may be going through a time of emotional and mental trial; if you have any past mental problems, you must be vigilant in taking your medication but avoid drugs or alcohol, as abuse of either will cause them irreparable damage. This time however, can also result in great creativity, psychic powers, visions and insight. You can and should trust your intuition.

What Tarot Card are You?
Take the Test to Find Out.

Idea tämänkin turhuuden tekemiseen on kopsittu täältä!

 

VARSINAINEN WELHOTAR!

SEISATUS ON JUHLITTU - PÄIVÄT PITENEVÄT

Jahas, nukkuhiekkakaveri iski heti takaisin – ei toimitusta tälle yölle. Vain kevyet iltapäiväunet eilen ja 4 h unta sekä särkyjä. Hush, prle, hommiin sieltä kaveri! Jos eivät toimitukset ala olla kunnossa, minä nostan rosessin, nih! Turha sitä sitten on selitellä, ettei ehdi joka paikkaan. Nytkin kunnon perheenemännät tuolla tekevät jotakin j:n liittyviä puuhia ja minä kirjoittelen ja käyn välillä riipomassa vitamiinijuomia. On täällä siis muitakin hereillä, Malmin perukoilla.

Tilasin eilen taas viikon kyydit HMPK:lta Iisalamesta, asiallinen vastaus kellonaikoineen tuli ihan 5 h kuluttua, toivottivat siunattua j:a. Voihan vee, voisiko siitä valittaa? Että pakanalle lähetetään tuollainen toivotus ja ilman allekirjoitusta vielä. No takso kulkee siis vielä tälläkin vkolla, toivottavasti osuu edes joku normitakso, mieluusti eräs ,D En siis ryhtynyt mihinkään mittaviin kännipuhelupuuhiin, onneksi. En siis ollut riittävästi nauttinut....

Muuten lauvantai oli oikein viihdykäs – sain ystävättäreltä äärikauniin Taika-mukin, punaisen. En ihan vielä ottanut edes käyttöön, josko vähän myöhemmin. Vinski sai uusia raksuja. Lisäksi söimme mielestäni erittäin hyvin sekä joimme myös hyvin. Ei, se 2 l:n pänikkä ei todellakaan tyhjentynyt. Sen sijaan siideriä – oikeaa sellaista – kului, vähän valkoviiniä ja vodkaa. Sopivasti. Paransimme maailmaa joka tavalla siedettäväksi paikaksi ja kälättelimme muuten joutavia. Eli kts, kivaa oli – saa tulla toistekin =D

Sen verran alko vaikutti, että ihan pienet säryt eivät herättäneet eli tosiaan nukuin 12 h ja vielä parit pienet päikkärit eilen. En sitten muuta tehnytkään. Vähän lueskelin ja sellaista kevyttä. Valmistauduin tähän työpäivään, henkisesti siis. Varasto pyörii kuitenkin tavallansa nämä välipäivätkin, on asioita, jotka vain on hoidettava näinäkin päivinä! Työkaveri eli toinen heistä palaa lomalta, että kaverikin on hommiin tiedossa. Lisäksi toivon, että meille jätettin pipareita perjantailta, toivottavasti joku myös ymmärtää lähettää suklaata. Siis on aivan eri asia syödä töissä niitä pieniä herkkuja, maulla tai laadulla niin väliä ,D Kunhan on jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Lauantailta jäi vielä seljankaa, jonka otan evääksi – taidan ottaa myös pari leipää. Ja tänään tai huomenna pitänee vielä käväistä Serkuissa toivottamassa j:a sekä ostamassa jotakin mukavaa syötävää. Löysin muuten hirmuhyvää piparjuurta purkissa, lisäaineena vain vesi, suola ja sitruunahappo. Sitä kun sekoittelin hapukooriin, avot, maistui kuulkaas sekä zakuskan että seljankan kanssa! Hinta alle juuron... kotitekoista eli virolaista apetta. Taas niitä löytöjä, joita varten kannattaa siellä käydä.

Muuten ei siis erikoista. Minulla on lainassa 22 opusta, huojuva pino, hrrr. Osa on tiiliskiviä vielä. On ainakin jotakin tekemistä sitten, kun lojun tuossa ja tungen suklaata suuhuni... Välillä käyn tekemässä juustoleivän ja keitän kaffet ja taas minä jatkan. Pieni ihminen se on tällaiseenkin kovin tyytyväinen. Belgarion avitti kiltisti lauantaina roudaushommissa ja sai omaa lempiherkkuaan eli hyvin nopeasti paistettua medium-kypsää merilohta, perunoita, täytettyjä herkkusieniä sekä tuota em. hapukooria kostukkeeksi. Vaikutti oikein tyytyväiseltä, lisäksi hän sai pari pientä lahjusta. Kulkekoot nyt sillä nimellä, olisi hän ne muutenkin saanut ,D Lupasi tulla käymään taas ensi lauantaina, on muutoin ihan tavislauantai eli kirjasto ja kaupat on käytävä läpi.

Ja – tadaddadaa – Welhottarella on uusi bloggauskylpytakki. Villi väri, semmoinen olisiko mukamas vadelman punainen... Hinta Karjaustalossa 12 juuroa. Ai että miksi ostin sen nyt? No siellä oli ennakkoale ja jos olisin odottanut oikeaa alea, ei näitä olisi enää ollut. Oli vain 2 kpl isoja kokoja, ostin toisen. Arvatkaas olisiko niitä tosiaan ollut enää myynnissä, kokemuksen mukaan ei. Joten nyt on lämpöistä ja mukavaa. Väri sopii Ainoihin ja tossukoihin. Pääasia kuitenkin, että on ehjä ja mukava, ei tekokuitua eikä vetokettua. Lisäksi tuhluutiin isoon pakkaukseen öljylyhtykynttilöitä – niitä ei ole aina saatavissa ja nekin olivat alessa. Valoa parvekkeelle – näyttää oikein kauniilta tuossa lyhdyssä nimittäin ja palaa 2.5 päivää!

No, jospa kävisin parvekkeella – siellä sataa jotain mähnää, lumiräntää? Kostea ja raaka keli, jäks. Sopivaa lähteäkin töihin!

---------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Hei, mun Gummititi kävi täälä eikä kiusinu mua yhtää. Sain jotai tosi hianoi raksui ja kehui, siis se kehu mua hoikaks pojaks >o< Niin oonki, vaiks oon ehkä vähä pyäristyny, iha vähä. Mun elukkalekuri sano, ett mä oon semmone, etten pyäreeks tuukkaa, niinko sen malline. Tavallist pidempi kissi, tsihih. Ja sitt mäkää en ollu tuhma Titill. En purettanu, en mitää. Kävin puffaas ja olin nätisti oikee. Mamiki kehu... kyll mä osaan, jos mä haluun! Ja mä halusin, ku se on kliffaa ku käy tollasii viarait. Ja Poikaki kävi tiätty. Oli oikee nasta viikendi. Sitt eile vaa maattii mamin kaa kimpass. Mitä välill vähä safkattii ja semmost. Muute oltii iha rauhass vaa. Tänää toi menee viälä tianaa raksurahaa ja huamenkii. Sitt se onkii mun kans taas monta päivää, se lupas. Mmm, mä tykkään! Sillo ei tuu ees miälee tehdä mitää tosi typerää ja mami paijattaa ja ku se duunaa safkaa, mä saan makupaloi tai jotai jääkkärist, jos on vaa vihanneksei. Mä oon tiijätteks aika onnenpoika kummiskii. Mull on ihmiskavrui ja kiva hima, mun oma hima. Mun mestat ja kaikki. Basenki mä saan pitää iha yksin, ku mami ei siäll just voi käydä. Se tulee kipeeks tai se ei yksi uskalla. Ett sillee. Ei mullakaa mitää ihmeellist oo tänää. Just sain kalkonii ja heekkuu ja uutta kissimuanaa ja raksui. Ihan kaikkee koko päivää varte. Täss on foto lauvantailt, mä makaa toss pöydä viäress – viaras on toisess pääss ja mami toisess – mä halusin olla keskell. Ett niinku näkee ja kuule ihan kaikki!

Kliffaa alkuviikkoo eli paria päivää kaikill!

------------------------------------

Kiitos Vincent, ja kyllä, sinä olit oikein esiintymiskelpoinen kissi ,D

Päivän slogan: Reipas sisätyö näin kälyisellä kelillä on oikein mukava vaihtoehto!

Päivän biisi: Don't Eat The Yellow Snow

Luettua: Rainer Granit – Lähtölasku 47, kertomus matkasta Marsiin ja takaisin. Jostakin syystä astronauttikoulutukseen erittäin sopimaton toimistojukka Kauffman päädytään lopulta lähettämään Mars-retkikunnan mukana avaruuteen. Jostain syystä matkalaiset huomaavat, että heistä yritetään parhaansa mukaan päästä eroon. Omituisia tapahtumia ja suoranaista sabotaasia. Lisäksi Kauffmanin tyttöystävä tulee raskaaksi ja myöhemmin vauva syntyy Marsissa, näemme siis ensimmäisen todellisen marsilaisen ,D Golffia pelataan sekä kuussa että Marsissa ja muutakin erikoista saadaan aikaiseksi pitkän matkan aikana. Takaisinkin joukko pääsee, monien mutkien kautta. Hauska, ironinen opus, ei mitenkään erityisen ihmeellistä kirjallisuutta, mutta oikein sopiva välipalakirja. Tätä ei siis pidä ottaa minään vakavana seikkailuna tms. Pelkkää irtiotoa arjesta siis. Ja tiedoksi, että kirjailijalla on toki salanimi!

                                             

                                                              MAANANTAI?

LYHIRAPO VUODEN LYHIMMÄLTÄ PÄIVÄLTÄ =D

Vain tällä hetkellä pikapäivitys! Olipa kivaa saada vieraita ja hyvää ruokaa ;D Kiitos! Olen nukkunut 12 tuntia ja vieläkin väsyttää... tuli vähän juotuakin! Mutta ei nyt liikaa kuitenkaan, sopivasti, ehkä.

Poistun siis vielä hetkeksi kissan viereen miettimään tämän päivän kulkua – vuoden lyhyin päivähän tämä on, torpsot!

Ehkä päivitän lisää, ehkä en.... eläkää jännityksessä siis!

                                                   

                                                   MINÄ NÄEN PILKKUJA  =p

TALVIPÄIVÄNSEISATUKSEN AATTO JA SIIHEN LIITTYVÄÄ

Vähänkös tämä on nukkunut – melkein ennätys nimittäin! Nukuin eilen kahdet iltapäikkärit ja sen jälkeen lähes 7 h yöunet =O Tosin kissakeskeytyksin, kuten arvata saattaa. Vincentiä ilmeisesti ottaa päähän, että minä nukun ja hän ei. Taidan alkaa keskeytellä myös kissaherran unia mitä makeimmissa vaiheissa, esto kolaa... No, ei sentään. Että nukuttu siis on, kohtuullisesti. Särky ajoi lopulta ihan kokonaan ylös ja riipimään kaffetta kitusiin mömelöiden kera. Liikettä riittää tänäänkin, aika paljon vieläpä.

Belgarionin kanssa on ensin treffit kirjastolla, tuota, enhän minä ole rohmu, enhän? Siellä on varmaan 15 varausta odottamassa eli kassillinen materiaalia ,D Jihhaa! Lisäksi Italiaanossa on se kirje haettavana, onneksi se on aivan vieressä. Jos vain aikataulu antaa periksi, käyn Karjaustalossa katsomassa kylpytakkia, siellä on jo ale. Nimittäin eilen vetäessäni illalla kylpytakkia päälleni, kuului taas uusi epäilyttävä rusahdus. Reiät alkavat olla suurempia kuin itse takki. Tahtoo kylpytakin. Piste! Sitten olisi tietysti noudettava viikon ruuat! Seuraavan kerran aion mennä kauppaan j:n jälkeen... Lista on pitkä, mutta onneksi joulutofut ja bambusuikulat on jo ostettu. Eikäs kun en minä mitään j-ruokia muutenkaan koskaan osta, mutta pari juttua on ihan pakko hakea. Belgarion tulee jonakin vapaapäivänä syömään. Exä vaatii (!) hänen olevan aattona Exän illallisella, j-päivänä taas Avopilla (joka ei osaa laittaa ruokaa...). Eli Belgarion saattaa olla kunnon ruuan tarpeessa jossakin vaiheessa!

Niin, tänään siis Welhottarelassa vietetään Talvipäivänseisausta asiaan kuuluvin menoin. Zakuskapöytä ja lohiseljanka, jälkkärinä juustoja ja hetelmiä sekä keksiä (pipari kuuluu sinihomejuuston kanssa!). Varsinainen seisatushan on vasta huomenna, mutta juhlimme tänään, että jaksaa sitten ihailla seisatusta oikein kunnolla. Seisatus on aika pätevä ja kätevä juhla, kuten tästä huomaamme:

YULE 21.12
Talvipäivänseisaus, joulu.
Talvipäivänseisauksen aikaan päivä on lyhimmillään ja yö pisimmillään. Kun päivä alkaa vähentyä wiccoille alkaa uusi aurinkovuosi, Jumalaisen lapsen syntymä. Yulen sapatti on Auringon uudelleensyntymän juhla. Auringon voima on vähentynyt aina kesäpäivänseisauksesta lähtien, mutta alkaa nyt kasvaa.
Vuoden pisimpänä yönä, seisauksen yönä juhlittiin esi-isien odottaessa Tammikuningasta, kuningas Aurinkoa, joka lämmitti jäätynyttä maata ja auttoi sitä jaksamaan eteenpäin.
Yulen aikana wiccalaiset koristelevat kotinsa ikivihreillä kasveilla, jotka muistuttavat kasvukauden uudesta alkamisesta.Mistelillä on vahva yhteys pakanallisuuteen. Sitä on pidetty taikakasvina, koska se kasvaa ilman maahan kiinnittyneitä juuria. Sapatin juhlan kohokohta oli seremoniallinen yule-halko. Perinteen mukaan halko ei koskaan saanut olla ostettu, vaan se piti hankkia omilta mailta tai saada lahjaksi.
"SUURI AURINGON JUMALA,
TOIVOTAN SINUT TERVETULLEEKSI TAKAISIN.
ANNA KIRKKAUTESI LOISTAA JUMALATTAREN YLLE,
ANNA KIRKKAUTESI LOISTAA MAAN YLLE,
LEVITTÄÄ SIEMENET JA TEHDÄ MULTA HEDELMÄLLISEKSI.
OLE SIUNATTU,
OI UUDELLEEN SYNTYNYT AURINKO! "
(lainaukset: varjojenkirja.com ja cunnigham:wicca)

Hmmmmmm – olisikohan siinä kirjeessä tuo halko (tai misteliä) =D

Tuota, pakko kertoa ja mistelistä mieleen, noutava takso oli vanha tuttu normitakso.... käläteltiin siinä kaikenlaista ja jotenkin tuntui menevän jo vähän silmäpelin ja vokottelun puolelle. Hyi olkoon, wanha Welhotar ja vielä vähän vanhempi takso ,D Katsotaan, mitä asiasta seuraa. Hän pyyteli soittamaan ja antoi j-lahjaksi virmansa tyylikkään täytekynän (oli oikeasti tyylikäs, siirtyy laukkuvarusteluun), jossa oli vain virman nimi ja luvan numero – aika fiksua, harva tietää, mitä se tarkoittaa. Minä nyt satun tietämään, luvan numero oli niin alhainen, että kaveri on ajanut kymmeniä vuosia. Hmmm. Ei kun kuukkeloimaan tuossa parin siiderin jälkeen, ties vaikka Drink And Dial –projekti pyörähtäisi käyntiin. Mies, jolla on taksi alla, osaa laittaa hyvää ruokaa ja puhua, on harvinaisuus näinä päivänä. Vaikka siis ystävänä, tarkoittaa tämä!

Nyt täytyy lähteä tarkistamaan ostoslista, puuttuuko vielä jotakin aivan olennaista!

-------------------------------

Purrrrrrrrrrrmenta, kattiskat! Mäki toivotan sitä Seisatust kaikill. Ja sitt mä oon ihan onnekas ku mami on himass. Mitä välii, yrittäköö vaa nukkuu, mutt kyll se herää. Se herää viimestää sillo, ku mä alan ponpii tän konee päällä ja hypin täst rintteri pääll ja takasi. Siit se vissii heemostuu aina enite, tsihih, kumma jutska. Kaakkeiki heitti mulle toho lattial – en syä! Pitää tarjoo nätist. Olkoo kaakit siälä. EN syä! Makoilen täss pluikkaill lakanoill ja funtsin, ett mitä ihmet se meinaa tänää duunaa. Tiätteks, meill on jääkkäris iso fisu, kokonainen fisu tai siis niinku koko pualikas. Se meinaa ekaks syättää Pojan sill ja duunaa lopust jotai muut. Höh, söis sellasenaa, se on sillo parast. Kai mäki sitt saan piäne biiti, joo se lupas, ett mä saan. Ihme muanaaki sill on, haisujuustoo ja kummii hetelmii =O Taatust tapahtuu jotai omituist ruakapolitiikas taas. Onneks mull on aina puukkiruakaa, jos noi leikkii taas safkasa kans. Ja sitt ne aikoo juada sitä hihitysjuamaa, mami sano, juu, kuperkeikkalimppaa niinku. Ei hyvä, joku voi yrittää ottaa mua sylii! Ei muute onnistu, mä varotan vaa. Eikä ku kyll noi tiätääki. Onneks mä pääsen basee pakoo, jos mull meinataa tehdä jotai tai muuta. Ei kai kissoi uhrata Seisatukse aikaa – eihä O__O Vähäks pelottaa, mutt ei mami anna kenenkää tehdä mull mitää, mä tiän! Pyys se lupaa laittaa yks foto, ku mä en taaskaa suastunu kuvaa. Täss on, jotai juatavaa seki on...

Mutt hei, kliffaa löördaagii kaikill – meill onkii pippalot ja mulla lohifisuu!

---------------------------------

Kiitos Vincent, kuvassa siis hyvin pieni osa (eli 2 l) juomista, muahahahaahaaaaaah!

Päivän slogan: Talvipäivänseisaus on vain keskellä talvea, Kesäpäivänseisaus sentään kerran vuodessa ;D

Päivän biisi: Hän sammuu

Luettua: Andrew Gross – Sininen vyöhyke. Rehellinen liikemies ei olekaan ehkä niin rehellinen kuin perhe luulee. Eräänä päivänä FBI tulee ovelle ja miestä syytetään erinäisistä sekaantumisista kullan ja kokaiinin maahan rahanpesun nojalla. Tarjolla on kuitenkin mahdollisuus – todistaa muita vastaan ja suostua todistajansuojeluohjelmaan. Toki mies valitsee rakastamansa perheen vuoksi tämän. Tilanteet menevät kuitenkin kireälle ja vanhin tytär Kate alkaa selvittää asiaa jouduttuaan murhayrityksen kohteeksi. Hän löytää suojeluohjelmassa olevan perheensä, mutta isä on kadonnut. Tehdessään treffit äidin kanssa, äiti lupautuu kertomaan jotakin tärkeää. Hänet kuitenkin ammutaan, ennenkuin hän ehtii kertoa mitään. Katea asia jää vaivaamaan. Lisäksi hän ei usko isän kadonneen vaan pelkää tämän menneisyyttä – ja todisteita alkaa löytyä. Kepeähkö jännäri, kohtuullisesti kirjoitettu, mutta ei mitenkään erityinen. Kertalukemisen arvoinen, ei tarjoa mitään uutta tai poikkeavaa... ehkä pari pientä ylläriä. Vain erityisesti vähäverisestä jännäristä kiinnostuneille.

                                           

                                       

                                                     SE ON SITTEN BILEET!

JA SAMA TAHTI JATKUU...

Jaksaisipa vielä tämän päivän! Eilen meinasi katketa, sekä pinna että se kuuluisa paskasangon ripa. Ei oikein näytä ihmisillä olevan tajua, että joka ikinen heidän tekemänsä prleen paperi kulkee minun kauttani viime kädessä. Eilen niitä viime käsiä oli vähän turhan paljon. Juostiin pitkin ja hakemassa allekirjoituksia, sitten itse huokaistiin tyytyväisinä. Yritin selittää, että minä ja toinen työkaveri olemme paikalla vuoden loppuun asti, ihan joka arkipäivä. Osan rojusta voi päivätä niille päiville, vaikka allekirjoittaisi ne vielä tänään ja lähtisi itse lomalle – me hoidamme loput! Ei tunnu menevän perille, no pari sain väkisin ujutettua sinne. Ihan kuin se mitään merkitsisi, tässä nyt vain lasketaan sitä, että lähtevät tämän vuoden puolella! Eivät ne ennen j:a ehdi kuitenkaan.... Piti selittää kuni pienille lapsille, että hei – nämä tosiaan voidaan postittaa vaikka vasta j:n jälkeisinä päivinä. Asia kun ei siitä muuksi muutu eikä aikakaan, kun se katsotaan postileiman päivästä! Hmph.

Olin eilen siis niin älyttömän reposikaväsy, että ei ole tottakaan. Hätinään jaksoin edes taksoon, alkavat koivet ja selkäkin pistää hanttiin eli jumittua ja jäykistyä. Kotona pari leipää ja makaamaan eli puoliuneen. Siitä sitten nopeasti kunnon uniin, en jaksanut edes lukea kuin puolisen kirjaa. Väsytti ja nukutti armottomasti, nukuin kyllä suht hyvin siihen asti, kunnes Vincent taas kertoi olevansa vailla seuraa. Samoin kävi illalla, minut herätettiin horroksesta märinällä, hän oli yyyksiiiiiiiiiiiiiiin, rouhhhhhh! No, sillä tekosyyllä jaksoin sentään ruiskuun ja uudestaan pitkäkseen. Oli pakko lepuuttaa, että jaksaisi vielä tämän päivän.

Tänään illalla saa lepuuttaa ihan tarpeekseen, huomennakin ,D Peljästytämme hieman matoja huomenna erinäisillä juomapuolen tuotteilla ruokaa toki unohtamatta. Eilen en edes muistanut, mitä kaikkea olin suunnitellut. Onneksi olin laittanut jotakin ylös lapulle. Katsokaas, sitä se kiire ja väsy teettää, normiaivosolut eivät ole tuolloin käytössä näemmä lainkaan eikä ainakaan työpaikalla. Kai nyt ruoka ja varsinkin juoma pitäisi pysyä hatarassakin mielessä!

Minä olen saanut jonkun oudon isokokoisen kirjeen =O Pitää noutaa huomenna, juu, Italiano on auki poikkeuksellisesti myös huomenna. Ihmettelen! Kukaan tutuista ei varmasti ole lähettänyt mitään.... Jos siellä on jotakin typerää, lähetän sen takaisin *uhkailee*. En ole tilannut mistään mitään enkä myöskään ostanut Huutiksesta mitään, mikä ei olisi jo tullut. Mysteeri – ratkeaa siis huomenna. Uteliaskin olen, enemmän kiusaa se, että kyseessä on kirje eikä paketti! Paketin ymmärtäisin ja jännäisinkin ihan vähän, mutta kirje, hmph! No, voisi siellä olla kirja/kirjoja ,D Sainkin jo oikein mukavan kirjalähetyksen, ziitosta vaan, jos tätä lokia siellä luetaan! Arvostelut seuraavat jossakin vaiheessa.

Kirjapino on... siis on. Varauksissa odottaa vielä toistakymmentä opusta, jihhaa! Ajatelkaa, 5 pvää vapaata – vain makoilemista, apehtimista ja lukemista. Lisäksi olisi muutama lehvakin tuossa. Ei tekemistä puutu, tämä odottaa oikein noita päiviä. Siksi olenkin suorastaan hamstrannut kirjoja ja vähän valikoinut lukemisiakin eli lukenut alta pois vähemmän kiinnostavat kirjat. Olen näköjään tehnyt myös virhearvioita, mutta se on sen ajan murhe. Pääasia, että on itse valikoitua kivaa muonaa jääkaapissa ja kirjoja tarjolla. Lisäksi oletusarvona on se, että kone ja yhteys toimivat! Ehkä sorrun myös tekemään muutaman ompeluhomman, jotka ovat odottaneet melko *köh* pitkään...

Mutta nyt lisää vitamiinijuomaa ja magnesiumia sekä kissalle kissikaakit!

---------------------------------

Purrrrrrrrviska, kavrut! Hei, mami antokii eile donarii, koko pual puukkii. Se duunas eväksii eikä jaksanu mitää oikee. Teki rakeisest juustost ja donarist ja jostai haisuist mössöö ja vihanneksei. Mä sain sitt donarii vaa. Njammmm, oliki heekkuu! Ja sitt mull luvattii kans huamiseks jotai heekkui, ku on joku juhla, sano toi. Lupas kertoo sitt huamenn lisää. Hyvä judeka, tosi hyvä. Poikaki käy tääll huamena ja kaikkee kliffaa. Gummititiki on tulos, mmm, mä pakastan sitä! Anteeks tätsy, mä yritän olla jo purettamatt... oikee tosisti yritän *nolo virn*. Ja mä edellee oon goisinu mami viakus niin liukkaill lakanoill. Enkä oo ee sotkottanu niit, oon ollu kilti. Mitä vähä märisin, ku orja vaa makas ja melkee itki tajuttoman. Pitihä se saada ylös ja ruiskuu ja antaa sitä safkaa. Kyll se vähä sitt jo jakso, mutt mentii tosi aikastee goisii kyll. Oiskoha se oikeesti nyt väsyny? Mä vähä luule, ei se usee oo tommone, iha plöts... >o< Sikski se pitää välill saada ylös, ett se ei vaa jää makailee. Siit ei tuu hyvii jutskii olleskaa. Ett onneks mä oon olemass ja pidän hualta tost mamist. Tiädä mitä muute tapahtus, vois vaiks goisii yli duuniaja eikä sais rahulii ja sitt mä en sais ruakii tai jotai. Mist sitä tiätää – ei mistää! Hei, must ei oo kuvii, mutt mä laitan tähä yhe tosi sairaa justka. Tsiigatkaa vähä, hei, karmeet >o<

Kliffaa viikendi alkuu kaikill ja viälä kliffempaa – mami, mikä se oli – joo, Talvipäivänseisatust!!!

-------------------------------------

Kiitos Vincent, herrasmieskolli Malmilta =D

Päivän slogan: Joskus minut vielä löydetään muumioituneena työpöytäni äärestä – hän teki töitä loppuun asti!

Päivän biisi: Me teemme työtä

Luettua: Torgrim Eggen – Kaksoset... no olipas yllätys, Eggeniltä siis. Minä kun odotin jotakin aivan muuta! Tämä on nuoren kuubalaisen vallankumousrunoilijan kertomus hullusta rakastumisestaan toiseen kaksosista, julkaisemastaan ensimmäisestä runokirjasta sekä vähäisestä ajautumisesta olosuhteiden pakosta toisinajattelijoiden pariin. Mitähän hyvää sotkusta ei synny! Rakastettu saa lapsen ja pakenee Kuubasta jättäen lapsen sisarelleen. Päähenkilö, Raúl puolestaan joutuu ensin vankileirille maanpetoksesta tuomittuna sekä sen jälkeen ns. uudelleenkoulutukseen... Luvattuaan (ja myytyään sielunsa) hän pitää julkisen puheen tunnustaen erehdyksensä, hänet tunnustetaan jälleen yhteiskunnan jäseneksi ja hänelle etsitään sopiva työpaikka. Hän muuttaa yhteen toisen kaksosen kanssa lapsensa takia, Iriksen, joka on itse ihanuus. Lopulta kontaktit, jotka vankilassa syntyivät sekä salaa Meksikossa julkaistu kirja saavat aikaan sen, että häneen otetaan salamyhkäisesti yhteyttä. Haluaisiko hän poistua Kuubasta? Pitkään mietittyään hän vastaa myöntävästi ja järjestelyt etenevät pikaisesti. Äkkiä hän onkin Meksikossa, josta muuttaa sitten New Yorkiin ja viehättyy syvästi kaupungista. Tämä voisi olla oikeasti jonkun Kuubasta paenneen kirjoittama, kaikkine yksityiskohtineenkin. Joku jäi pikkuisen mättämään, olisiko järjestelmän turhankin osoitteleva kritiikki osittain, ainakin henkilöltä, joka ei siellä ole syntynyt! Silti, Eggeniltä uusi aluevaltaus, ei minusta kyllä mitenkään parempaan suuntaan. Minä odotin jotakin Sisustajan kaltaista vinkeää ja hurjaa jatkoa. Kaksoset voi ja kannattaa lukea, toki itse miettien tai sitten vain puolinaisesti ajatellen, eli kävi meillä eikä tule toista kertaa. Muut Eggenit ovatkin hyllyllä turvassa, tämä ei tule sijoittumaan sinne – sorry vaan!

                                              

PERJANTAI =O

JORINAA JA SITÄ ITSEÄÄN

Taas, just ja joo – olisi nukuttanut, mutta kissi jaksoi märistä minut hereille jo klo 2:n jälkeen. Syynä mitä ilmeisimmin se, että häneen ei eilen kiinnitetty tarpeeksi huomiota ja heekkujakin oli tarvis. No, koipia ja kättä särki niin, että nousin sitten lopullisesti ja kissi sai aamuheekkunsa, minä kaffet ja kipumömelöni. Tässä sitä sitten taas nakutellaan joutavia!

Nainen, Joka Ei Pidä kissoista pääsi lopulta tänne noin tunnin myöhässä. No, hyvä kun ehti. Hän muisti tuoda aiemmin lupaamansa leffan sekä erään pänikän, jonka olen luvannut armollisesti ottaa vastaan. Lisäksi sain juustoja ja etelän hetelmiä. Ei paha, keittelimme kaffetta ja söimme sämpylöitä ja juustoa sekä tuoreita taateleita ja passioneja, njam. Welhotar kunnostautui kerrankin vetämällä hedelmiä, noita kun minä voin syödä. Toin vielä tarjolle vähän ananaskirsikoitakin jömmastani. Lisäksi olin ostanut naiselle Serkuista marinoituja sieniä maistiasiksi sekä ison pinon öllesigareita – hänkin oli tyytyväinen. Lisäksi hän sai paitansa, jotka kaikki olivat erinomaisen mieleiset. Että ihan hyvä, viipyikin vain 1.5 h, oli kiire kotoon. Vincent pyöri koko ajan naisen jaloissa, kähmi muka salaa viitakon läpi ruokia ja pummi minkä ehti, vaikka tiesi ettei syötävää hänelle ole. Näinhän se on aina, jos kissa tietää, että joku ei hänestä pidä ;D Nauratti, oikeasti. Minä jäin sitten pirkeänä seurustelemaan kirjan ja kissan kanssa. Ei se odotusaikakaan hukkaan mennyt; ehdin pestä koneellisen pyykkiä, tiskata sekä kirjoittaa yhden arvostelun. Hah, olin tuotteliaalla päällä.

Varastolla on edelleen kiirus! Eilen kyllä harmitti, väki oli joko jo lomalla ja osa sitten eräässä tapahtumassa iltapäivällä. Kakkospomo (jota harvoin näkee siinä päässä käytävää) tuli ovelleni ja ihmetteli, miten rauhallista täällä on. Ziis, olin koko aamun vääntänyt hommia ja juuri saanut edelliset pois. Lueskelin rauhassa erään nettisivun ilmoja... juu, rauhallista on eikä tekemistä. Yritin selittää, kuinka tämä viikko on ollut kiireinen – tähän asti. Pieni hetki rauhaa, heti toinen yllätetään ns. laiskottelemasta. Kävipä tsägä, sano! Eli työt eivät mihinkään kadonneet, ne vain piiloutuivat eiliseksi iltapäiväksi. Kyllä siellä on varmasti jotakin odottamassa, kun pääsen kustannuspaikalle... ei sellaista aamua, ettei jokin pieni yllätys odottaisi. Eikä se todellakaan ole mikään j-lahja ,D No, pari päivää vielä tätä viikkoa, ehkä sen pakosti jaksaa.

Sitten onkin lauantai – Welhottarelassa vietetään Talvipäivänseisausta jo lauantaina, jotta voi ihailla sitä täpöllä sitten sunnuntaina. Rapoakin saattaa seurata, mikäli päivä seisahtuu oikein kunnolla.

Kummisetäkin soitteli, ehehheeh! Juu, ei pitäisi nauraa, mies oli nimittäin taas kerran telonut itsensä – tällä kertaa kehräsluun pieni murtuma, vaati kuitenkin kipsin ja kepit tuolla massalla sekä pitkän sairasloman eli tammikuun loppuun asti. Hiukka oli nolon oloinen kertomus, kas kun hän oikein oli viettämässä syntymäpäiväänsä ;D Siinä on ihminen, jolle sitten sattuu ja tapahtuu, ainakin kaatuessa. Ja hän kieltämättä kaatuu usein, yleensä tiukan alkomahoolin myötä. Reipas 100 kg raavasta Kummisetää saa kaatuessaan kieltämättä aikaan mielenkiintoisia efektejä ja vammoja – sekä esineisiin että itseensä. Lupasin avittaa, jos on invapalvelun tarvis ja muutenkin. Ei kuulemma tarvitse, hän selviää aivan hyvin Oklaan itsekin, oli jo kokeillut. Lupasin sitten soitella paremmalla ajalla, tuolloin oli vielä vieras talossa ja joimme kaffetta, ei paras aika juoruilla naapurin kanssa.

Muutoin ei residenssistä mitään uutta – mutta käyn ulkona, saatte sään tiedotuksen Malmilta klo 3.25. Pikkupakkasta, lunta maassa, raikasta ja rauhallista, kuten meillä aina =D

----------------------------------------

Purrrrrrrvinska, kaiffat! Nonnih, no nyt se eukko kävi taas. Se joka ei tykkää munst niinku. Sano se päivää ja sitt hätyytteli pois kassist. Vaiks siält tuli hyvii haisui ja rapisi, en tykkää. Kissien pitää saada tarkistaa kassit ja paketit ja semmoset. Eikä mulle mitää, täll kertaa. Vaa haisujuustoi ja semmost ja hetelmii. Höh! Ja sitt ne kälätti eikä puhunu must mitää. Onneks se ei viipyny pitkää! Mä sain sitt mamin kokonaa viakkuu, ai että. Tiätteks, noi uudet pluikkaat lakanat on sitt mageet, ihan ylimageet. Mamiki tykkää ko niihi ei jää mun kaavat. Ja must niiss on tosi kliffa goisii, nytki otin jo sopivan mestan. Vaiks tiän, ett toi koht laittaa tän kasaan. Sitt mä ryämin tonne alle, tsihih. Nii mä tein eilenki, en meinannu millää herää ku mami tuli. Goisin vaa tuala peiton ja niitte lakanoitte väliss, mmmmm. Sain mä äske kalkonii ja kaht lajii kaakkii, uutta muanaaki ja sillee. Mutt nyt mä haluun vaan loikoo. Piti ekaks saada orja ylös, mitäs luki taas illall myähää ja oli viarait. Ei semmone kuulu mein systeemii, ku mull jäi liia vähä aikaa. Mä täss kans kuuli, ett Kummisedäll on koipi kipeen, viäl kipeemp ku mamill. Tai ei se kai oikeest särkykipee oo, mutt se ei pääse kävelee. Mä funtsin, jos mä menisi ilahduttaa sitä! Se vois diggaa (tuota, ehkäpä ei kuitenkaan, toim.huom.). Ei ois pitkä matka ees. Mutt toi ei päästä mua yksin mihkää, epistä. Äske mä siivosin itteeni ja orja otti foton, ei se ehtiny kunnoll – ei toss fotoss enää näy mitää järkevää.... mähä oon ihan siivon näköne ja peitän kaikki! >O< *virn*

Kliffaa päivää hei kaikill, otetaa lungist, eiks?

----------------------------------

Vincent, ota sinä lungisti, minä luultavasti en voi tai pysty...

Päivän slogan: Milloinkas se Karjupukki taas olikaan tulossa.... muahahaaah!

Päivän biisi: Broken Hearts Are For Assholes

Luettua: Mats-Eric Nilsson - Petos lautasella, Tiedätkö, mitä kaikkea suuhusi panet? Tietokirja, joka on täynnä jännitystä ja kauhua – kyllä vaan. Tässä kerrotaan, mitä todella syöt päivittäin esim. einesten mukana, montaako lisäainetta esim. tavalliset keksit saattavat sisältää ja mitä syömäsi leikkele todella on. Mukana on runsaasti esimerkkejä nk. elintarvikekatastrofeista, joista osasta ei ole edes tiedotettu kuluttajille asti. Lisäksi kerrotaan lukuisia esimerkkejä siitä, mitä esim. tavallisimmat valmisruuat (lihapullat, laatikot, kastikkeet jne) sisältävät todella. Esimerkkinä mm. eräs suolainen piirakka, josta löytyy 52 erilaista lisäainetta – hyvää ruokahalua! Jos haluat välttää lisäaineita ja syödä vähemmän käsiteltyä ruokaa, tämä on ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja. Mukana on kätevä luettelo tavallisimmasta ruoka-aineista sekä niiden käytöstä ja saatavuudesta aina banaanista tryffeliöljyyn ja sipulista majoneesiin. Tiesitkö, että keskivertokuluttaja syö vuosittain 6 – 7 kg lisäaineita? Mukana on myös satokausiluettelo eli mitä hedelmää ja vihannesta kannattaa ostaa milloinkin, appelsiineista aina kotimaisiin vadelmiin. Kirjan aivan parhainta antia, totuuksien jälkeen, on kirjan lopusta löytyvä luettelo suomalaisista luomu- ja lähiruokatuottajista yhteystietoineen – tämä lista ei ole kattava, mutta ainakin antaa hyviä vinkkejä. Loppuhuipennuksena on vielä lista EU:n hyväksymistä E-numeroiduista lisäaineista, niitä on kaikkiaan n. 360. Pelottaako? Suosittelen kaikille, varsinkin näin suuren ruokajuhlan alla! Ihminen on sitä mitä hän syö... 

                                             

                                                         VASTA TORJANTAI....

PS: Että kissa voikin kuorsata kovaa, ziiiiiiiiiis =D

                                           

TÖITÄ, TÖITÄ, LISÄÄ TÖITÄ - AINA VAAN TÖITÄ! =E

Ai että, taas väsyttää jo aamusta. Welhotar on kuulkaas äärettömän väsynyt ja lievästi kettuuntunut – ei liene uutta, eihän? Ei siitä sitten sen enempää.

Työssä eletään kuin viimeistä päivää. Porukat syöksyvät huoneeseeni, heittävät prujunsa pöydälle ja häipyvät mahd. nopeasti. Kaikki pitäisi olla valmiina just ja heti. Yritin eilen sanoa, että laittaisivat ihan itse paperinsa niitä varten oleviin lokerikkoihin, lajittelisivat, kai nyt tuon koulutuksen omaavat ihmiset osaavat lukea. Ei, ei toimi. Minä sitten keksin järjestyksen ja teen kaiken siinä järjestyksessä, jossa ne on tuotu, mikäli päällä ei ole lappua välittömästä lähdöstä lomalle tms. Ette usko, eilinen päivä oli aivan tajuton. Klo 6.30 lähtien pelkkää duunia, lähes tauoitta. Ja osaston piti rauhoittua, joo, sitä ihmetteli lähin työkaverikin! No, minä teen minkä voin ja enempään en minäkään pysty. Pakko oli sitten käydä ruokiksella hätäiseen apehtimassa ja Serkuissa 10 min. ostoksilla. Sekin oli vähän liikaa, häivyin kuitenkin hyvässä järjestyksessä vähän ennen takson tuloa – muut naureskelivat tuolloin iltapäiväkaffella. Toisilla on vaan toisenlaiset tavat ja aikataulut. Turha sitä on silti minulle naureskella, jos tulen aikaisin töihin. Teen taatusti yhtä pitkää ja jopa pidempää työpäivää kuin eräät =I

Lisäksi ah iloa ja onnea, henkilöstöpuoli lähestyi minua kysellen loma-aikomuksistani tässä välipäivinä. Ilmoitin olevani paikalle. Ja kas, minulle nakitettiin taas kaikki naapuriosaston hommat myös, koska ”eihän teillä siellä varmaan mitään tapahdu”. Kysymyksessä oli siis tarjous, josta ei voinut kieltäytyä, tiedättehän. Eli tiedossa on myös välipäivinä kiirusta ja mellakointia ovellani – kuka pääsee ensin tuuppaamaan hommansa Welhottaren pieniin, pulleisiin kätösiin. On se sitten mukavaa olla suosittu, grrrrr!

Nainen, Joka Ei Pidä Kissoista on tulossa tänään kylään. Hakemaan maripaitansa ja muuta mukavaa, hmph. No, hänet on mukava tavata ja hän ymmärtää viipyä myös kohtuullisen lyhyen aikaa eli hän on ihminen, jota kestää riittävän pieninä annoksina. Lisäksi hän tuo mukanaan yleensä hyvät eväät ,D Tällaista vierasta ei sovi halveksua. Minäkin ostin Serkuista vähän ekstraherkkuja illaksi, omansa hän saa kyllä maksaa, minen sitä tavaraa syö! Kunhan vain pääsen sänkyyn ajoissa – ei, en tarkoita nyt nukkumista vaan lepuuttamista. Lepuuttaminen on näinä päivinä arvossaan kun koipia särkee ja oikeaa olkapäätä on alkanut juilia aika vinkeästi. Pitäisi pystyä vähän hillitsemään tuota työtahtia ihan itse, mutta kun kantti ei vaan anna periksi, juu nou!

Ai niin, Welhotar tilasi taas netistä uudet silmälasit kokeiltavaksi – siellä on ale eli 29 juuroa tietyt kehykset sisältäen linssit, ei paha! Kokeilen, vaikka en ostaisikaan. Olisi hyvä olla varalasit, nimittäin! Täältä kannattaa katsastaa tarjoukset ja uusi mallisto!

Ehheeh, sen verran sain eilen toimeksi, että vaihdoin lakanat. Ei tässä mitään, mutta nyt Welhotar makoilee bordellinpunaisissa satiinilakanoissa. Ovat muuten oikein miellyttävät – suositan! Jotenkin vaan alkoi naurattaa, jos tähän vielä iskisi j-pukin matkaan, saisi ainakin vinkeän kuvan ,D Vincentkin oli ihmeissään, mitä hitsiä tapahtuu! Kissikin tuntui pitävän, joten annamme lakanoiden toistaiseksi olla. Toivottavasti ne eivät illalla ole pissitty, kakittu ja oksuttu pesukuntoon.... Ehdin myös tehdä apetta, tattaria ja soijarouhemättöä intialaisittain. Olipa taas onnistunut mättö, niin tulista ja hyvää, että silmistä vesi valui ja mieli teki lisää. En ottanut, se on evästä! *nostaa nokkaansa*

Käydäänpäs vähän ulkona, saatte tiedotuksen Malmin säästä... kylmää ja raikasta, vähän lumenhöhtyä maassa, selkeää ja rauhallista.

--------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrmenta, kavrut! Tsihih, mä ehdinki jo kuarsii tähä liukkaall lakanall. Nää on muuten mageet, siis tosi mageet. Mä tiädä mitä tää pluikas on, mutt täss on mahtava goisii, ihan tosi. Ekaks mä luulin, ett mami on suuttunu jostai ku se alko riisuu sänkyy ja painuin basee kovall kiiruksell. Mutt ei se ollu, ei se huutanu mull eikä mitää =O Siis enhä mä mitää ollu tehnykkää – tiätty – mutt ku mä en aina muista mun ikuvanhoi juttui... Nii ni tää on tosi hiano mesta ottaa päikkäreitt ja goisii nytte. Suasittelen, ett teinki orjat käyttäis tommosii, ne on kissill kuulkaas iso ilo >o< Kiva alusta goisii, tarttee viäl tsekata, kuin ne suhtautuu normiykään ja semmosii piänii vahinkoihi. Pahempi on sitt se, ett ei mitää heekkui taaskaa. Uusi kaakkei ja kalkonii, tavismuanaa sentää. Ja mami taas pessy kaikki mun ruakakupit. Ett kyll mä syän kaikkee, mutt sitt vast ku se on häipyny. Mami on vissii vähä väsy, eilenki se melkee kaatu sänkyy. Sitt duunas safkaa niist muruis ku näyttää jauhikselt mutt ei oo, hmph. Dunkkas tosi heekult, tarjos mulleki, jäks enkä syäny. Sain sitt ylimääräse kaaki, ku olin muute reipas *nostaa kissinenäänsä*. Ai nii, se oliki sitä varte, ett se yks naine o tuloss käymää, hrrr. Se on se vaikee tapaus, tehä muistatte. Ku ei tykkää must yhtää – siis kuka voi olla must tykkäämättä? (Aika moni, btw toim.huom.) Yritti toi ottaa fotoiki, mä oon toss patteri pääll, ei siit tuu kunno fotoi.

Kliffaa keskimmäist viikon päivää taas kaikill, eiku goisitaa!

--------------------------------------

Wincent, yritetään kestää vierailu illalla kunnon kissin tavalla – palkkio odottaa ;D

Päivän slogan: Minulla on hyvin yksinkertainen maku – haluan vain parasta!

Päivän biisi: Lounatuulen laulu

Luettua: Jeff Long – Helvetin sydän, jatko-osa Helvetin piireille, voi tämän lukea ilman edellistä eli ei vaikuta oikeastaan asiaan. Hyvä olisi tietysti lukea nämäkin peräkkäin, viittauksia ja historiaa on helpompi ymmärtää. Kymmenen vuotta sitten tuhoon tuomitut paljastivat maan sisuuksista tunnelit ja niitä hallinneet ikiaikaiset pedot. Armeija lähetettiin tuhoretkelle alakertaan, rutto tappoi loput ja asian luultiin olevan kunnossa. Helvetti kuitenkin haluaa kostaa mm. metrotunneleiden ym. kautta. Lisäksi lapsia aletaan siepata ja heitä pelastamaan lähtee retkikunta. Hmm, tuota, mahdoton kertoa mitä tapahtuu. Erilaisia ja omituisia asioita. Helvetti on erilainen kuin maanpinta, siellä tapahtuu odottamattomia asioita, ilma on erilaista, eläimet ovat omanlaisiansa, asukkaat myös. Eli suosittelen jokaisen itse luettavaksi. Aika mieletön tarina, kirjailijalla on taatusti melkoinen visuaalinen kyky, samoin ylitarjontaa mielikuvituksen puolella! Tämä on kauhun ja scifin välimailla liikkuvaa, melko verbaalista iloittelua. Suosittelen kauhun ystäville erityisesti, Long on taitava, erittäin taitava... lukekaa ja nauttikaa, jos voitte!

                                                         

                                                       KOHTA MENEE HERMO!