HAISUJA JA HAJATELMIA ELI HELMIÄ SIJOILLEEN...

 

Jos tästä aamusta voisi jotakin hyvää sanoa – ensi maanantaina EI tarvitse lähteä ainakaan töihin! Loma on hyväksytty. Muuta hyväksyttyä ei olekaan. En minä ainakaan ole vielä mitään hyväksynyt.

Sipe tuolla kyseli, mitä aion kirjoittaa eväslaatikkooni. Minäpä kerron. Ensiksikin, eväslaatikkoni on kunnollinen rasia, ilmatiivis, ainakin melkein ,D Hyvää, kotomaista dii saignia. Tungen sen puolilleen (n. 0.5 l) vihanneshärpäkettä. Koostumus vaihtelee, mutta yksi on aina ylitse muiden: koska olen myöntänyt addiktioni tiettyihin aineisiin, läsnä on huomattava määrä valkosipulia ja tuoretta chiliä sekä ero... eikäs kun eksoottisia mausteita. Jos eksoottisiksi nyt luetaan jeera, tandoor masala, garam masala, hottein curry sitten Indian, korianteri jne. Minusta tuoksut ovat hyvät, kun kannen aukaisee ja laukaisee. Mutta tämä eväspläjäys on vielä tungettu apteekin isompaan pussiin – siihen, jossa mömmöt kuskataan residenssiin. Se pussi on kuin tehty tälle pänikälle, ei liian suuri (kuten muovikassit, joita meikäisellä ei edes ole) eikä liian pieni (kuten ne pienemmät apoteekin pussukat). Kun pänikkä on tungettu pussukkaan, pussukan ylimenevät reunat vielä kierretään ja tungetaan pänikän alle. Ei kaatuessaankaan aiheuta hankaluuksia kassissa, ei taksossa, ei jääkaapissa... Ei tähän asti!

Ensin mietin tuoreustakuun laittamista; Varastolla on The Henkilö, joka siivoilee aina vanhoja tuotteita pois kaapeista maanisella vimmalla. Oikeinhan se, jos mätäneviä annoksia löytyy. Ymmärtäisin kyllä, muovipussukkaa käytän tosi pitkään eli niin kauan kuin se pysyy ehjänä. Jos siis laittaisin siihen: ”Polgan eväät! Tuotu kaappiin XX.XX.2011 klo 6.45, nautitaan samana päivänä klo 10.30!”

Toisaalta, jos joku on oikein häiriintynyt. Sama taho, joka on marissut eväiden, mm. mausteiden ja kalan haisuista, voisi siihen kirjoittaa myös: ”Näpit irti! Sisältää kosketuksesta laukeavaa hajustetta, joka tuhoaa hengitystiet ja –ilman!”

Tehokasta voisi olla myös vain ilmoitus: ”Jos kosket tähän, valitset väärin! Soitan myös poliisille...” Tai jotakin muuta, tämä on vielä kehittelyn alla. Aamuvitutus voi hyvinkin laajentaa kapasiteettia kummasti, saati sitten mömelöiden aiheuttama lievä ajattelun skarppaaminen...

Ostin nimittäin alennushalvennuskeksejä, jotka ajattelin viedä myös tarjolle Varastolle. Ihan Imbolcin kunniaksi ja siis sivistääkseni kansanjoukkoja ,D Olisivat ne taas ihmeissään ja kuukkeli kuumenisi, tiedon valtatie pölisisi, kun etsisivät oikeaa tulkintaa asialle. En nyt vielä tiedä – täytyy katsastaa, miten päivä lähtee käyntiin.

Päivän slogan: Ajattelin kirjailla sellaisen huoneentaulun, tiedättehän, ruusuja ja kiekuroita – ristipistoilla mustalla pohjalla. Siinä lukisi fraktuuralla ”Paska tsägä!”

Päivän biisi: Everybody’s Smoking....  

Niin, en minä eilenkään tehnyt mitään mainittavaa. Luin muutaman kirjan, joista ei tässä vaiheessa sen enempää eli ei mitään sävähdyttävää eikä erikoista. Normitavaraa, sanoisin ja ehkä vielä vähän pahempaakin *jäks*. Omissa hyllyissä vaara parempi eli käytin illan nauttimalla 70- ja 80-luvun jäänteistä, joista jäi paljon parempi olo!

Niiden lukeminen kyllä herätti myös hillittömän tarpeen litkiä viiniä. En viitsinyt. Olisin kuitenkin piristynyt turhaan, koska tänään on mentävä töihin, ei olisi voinut riipiä mukavan rauhallisesti yönvanhaa ja tasoitella sekä lähteä katsomaan kaikkia Hörhöjä ja Hörhöttäriä tuossa klo 10 kieppeillä Oklan lähistölle. Joten tässä minä vaan olen, lähdössä taas Varastolle. Huonosti nukkuneena ja kipeänä. Krapulassakin olisi mukavampaa, tietäisi saaneensa edes vastinetta rahoillensa. Nyt olen kipeä ihan luonnostani. Perkele. Kaffetta ja mömelöitä koneeseen, kyllä minä yritän kestää.

 

POLKA – AHDISTUNUT, MUTTA SUUNNITTELEVAINEN LUONNE!

 

 

SUNNUNTAI-AHIA - TAAS...

 

En edelleenkään pidä näistä päivistä  - siis sunnuntaista! Tämä on yhdenlaista kidusta eli ”pitäisi tehdä, mutta ei yhtään huvittaisi” –hommaa taas. No, ainakin voin kertoa nukkuneeni. Vetelin eilisen päivän ensin aamu-uusiounia melkein Belgan saapumiseen asti. Alkuillasta nukuin lisää, sitten yöunet ja vielä tänä aamunakin kietaisin kevyet uusiot tuossa.

 

Belgalle laadin tonnikala-vihannespiirasta (oli muuten tosi hyvää!) ja jälkkäriksi kirsikkapiirasta. Tiskasinkin. Välissä pyöritin koneellisen pyykkiä. Siinä eilisen saldo, ei tarpeeksi, mutta pakolliset siis. Belga oli tyytyväinen muoniin ja sai myös vähäsen heekkuja mukaansa. Onneksi hän vei myös pari säkillistä roskia ja hirrrmuisen kasan lehtiä ja paperikuonaa. Keli oli taas sitä luokkaa, että en edes uskaltautunut ulos pihaan.

 

Josta tulikin mieleen, että rappuumme muutti taas joku porukka. Ilmeisesti alakertaan ja jompaan kumpaan isoimpaan asuntoon. Lapsia tuntui olevan eli kääpiöitä kirkui sekä pihalla että rapussa. Ei haita, minua siis. Kunhan eivät käy ahdistelemaan mistään asiasta!

 

Minä vain haluan elää rauhassa täällä. En halua osallistua mihinkään, koska en pysty. En halua myöskään olla sosiaalinen, koska naapureitaankaan ei voi valita. Toisaalta seinänaapurin lökäpöksyjen vanhemmat tapaisin erittäin mielelläni. Minulla olisi heille ehkä painavaa sanottavaa...

 

Jahas, tänään olisi taas lähdettävä suunnittelemaan muonaa! Josko kietaisisi soijamurukastiketta, se on aina hyvää. Timjamiporganoita...  juu. Siinäpä se. Jokunen hyvä pottu vielä kiehumaan, on huomisetkin eväät Varastolle sitten. Ja jos joku jumankauta vielä koskee eväspussukkaani, minä teen asiasta virallisen valituksen! Katson sen työpaikkakiusaamiseksi ja oikeasti otan hepulit, prle. Minun eväitäni ei aleta piilotella johonkin kaapin alalokeroihin, stana? Niissä mitään vikaa ole. Ne vaan ovat itse tehtyjä ja hyvin maustettuja vihannesmuonia! Argh!

 

Kun tämän alkavan viikon vielä jaksaisi, olisi viikko lomaa. Tarve saada aikaiseksi kunnon känni kasvaa eksponentaalisesti päivä päivältä...

 

 

 

POLKA, JOKA KATSOO VIITAKON KASVAVAN...

 

 

HORROSTELUA JA UUSIOUNIA

 

Sen verran pitää kirjoittaa tänäänkin, ettei kukaan soita paikalle mitään isompaa organisaatiota ,D *hmph* Olen taas vedellyt uusiounia, siitä on tulossa lauantainen tapa. Tosin lääkkeet on pakko käydä kietaisemassa 2 – 3 tienoolla ja sen jälkeen saa nukuttua n. tunnin pätkiä. En tiedä, onko sekään nyt niin hyvästä. Mukavaa se kuitenkin on, koska silloin näytetään näitä kivoja päänsisäisiä videoita!

 

Eilisen kauppa- ja kirjastoreissun jälkeen olinkin niin susiväsy, että ilta-appeen jälkeen kaaduin sänkyyn puolihorteessa. Hätinään jaksoin lukea kirjani loppuun. Horrosta... Sitten vaihtamaan yövaatteet ja kokonaan goisimaan. Ei tämä oikein tunnu mukavalta ihmisen elämältä, ei. Sattuu, särkee, väsyttää – ei nukuta. Kivut herättävät öisin aina, kun vaihdan asentoa vähänkään. Eli aika monta kertaa sitä on hereillä ja katsoo vielä kelloakin varmuuden vuoksi. Voihan vee...

 

Tänään voisi vielä vähäsen nukkua lisää. Belga on tavan mukaan tulossa lounaalle. En keksinyt mitään kivaa: kaikki vihannekset olivat vähintään apean näköisiä, fisu tosi hintavaa ja halpislohi (savustettu semmoinen) ihan karmean näköistä – ei sitä voinut kuvitella syövänsä. Kranttu minä, joo. Mutta en minä voi ostaa mitään omissa liemissään eli rasvassa ja pashassa lilluvaa fisua, en! Joten käännyn savutofun ja wokin puoleen.

 

Kirjoja on, mutta ei todellakaan mitään ihmeellistä tai säväyttävää. Lisää niistä toiste. 1.5 kg kirjoja (-> siis kaksi kirjaa ,D) tuli postista, jokunen kirjastosta. Lisäksi on pari asiaopusta vielä kesken. Jotakin pitäisi myös kirjoitella nyt viikonlopun aikana. Kun viitsisi ja hupittaisi. Lisäksi normaalit viikonlopun toimet.

 

Hupittavana asiana voisin tietysti kertoa, että Varastolla joku oli eilen piilottanut eväkseni! Nostin mekkalan. En löytänyt niitä omalta paikaltaan jääkaapista. Etsin aikani ja ne oli jömmattu viileäkaapin ainoaan vihanneslaatikkoon, vaikka tilaa olisi ollut muuallakin. Siis hei, haisivatko ne todella NIIIIIN pahalta? Muuta selitystä en asialle enää keksi. Maanantaiseen eväspljäykseen ajattelin kirjoittaa jotakin vähemmän mairittelevaa...

 

Njääh, ei jaksa. Ei irtoa. Menen keittämään toiset aamukaffet! Vinski voi paksusti eli syö, havittelee kissinmaitoa (sitä vitamiinilisää siis) ja märisee. Tavallista eloa siis Welhottarelassa kaikin puolin.

 

 

 

 

TÄNÄÄN SE VAAN MAKAA – LAISKA MÖHKÖ VAMMU!

MELKEIN MENI VIIMEINEN HERMO!

 

Ette varsin usko, että oli eilen lähellä mennä se viimeinenkin hermo. Kävi konelääkäri ja lähti. Se Oikea Aparaatti tilttasi uudelleen noin kolmen minuutin kuluttua tämän jälkeen! Minä sain osa-aikaeläköityneen työkaverin entisen minirintterin lainaksi *huokaus*. Ei se kestä tätä menoa, tarkoitan siis tuottamaani paperimäärää. Ei nyt puhuta laadusta, eihän?! Siis määrällinen ulostus, uloslähtevistä papereista, on melkoinen. Eli aika turha homma. Mutta ilokseni ihan uusi rintteri on meikäläiselle tulossa, ei ole vaan tietoa milloin. Siihen asti on selvittävä kepulikonsteilla; kaikilla on kiire, kaikki haluavat siistit ja nätit peipperit. Just ja joo! Nyt saavat tasan tyytyä siihen, mitä minä tarjoan... En voi tehdä enää enempää.  Eilen jo sanoin ensin Isomalle Päällikölle pahasti, melkein jopa hyvästi. Päätin kuitenkin katsoa ja puoli päivää homma toimi. Sen jälkeen Polkan kuultiin jo kiljuvan käytävällä isoon ääneen, että se aikoo lähteä ja ehkä tulee, ehkä ei. Hakee sairaslomaa, ehkä ei. Jumalattoman rasittavaa tämä tämmöinen. *ärisee*
 
Pahinta on se, ettei todellakaan voi itse vaikuttaa asiaan hevon humpan vertaa! *kimpun lisäksi tarvittaisiin nyt selvitys hevon humpasta, any?* Joten päätin mennä kiusaamaan postin itaalovastinetta ja hain pari pakettia kirjoja. Ei paha. Ei yhtään. Lukemista vähän jo kaipailinkin, vaikka kaksi opusta on kesken. Ne ovat vähän liian asiapitoisia ja runoihin ei nyt tahtonut tarttua, liiaksi ainakaan. Se vaikuttaisi jo työntekoonkin. Joten selkeä hömppä sikansa saakoon ;D Hakitin siis kaksi opusta, toinen parempi kuin toinen.
 
Tänään vuorossa kirjastoroudaus, jossa tarjolla erittäin sekavaista luettavaa. Sekin on omituista tai oikeastaan aika kiva, että kirjasto vuoden lopussa käyttää viimeiset määrärahojensa rippeet ostamalla omakustanteita sekä pienkustantajien opuksia. Aika kattavasti jopa! Tarjolla on jos jonkunmoista tekijää ja opusta, kuten olette lyhytarvioista huomanneet. Ihan helmiäkin on tosiaan joukossa. Ja tämä vain siksi, että isojen kustantamojen ajoitus on niin itsestään selvä: kevät- ja syyskausi! Sitten on taas pinoja pitkin residenssiä ja postiluukku kolisee usein. Lisäksi varauksissa on aina se 30 mahdollista. Hui, pelvoittavaa! Mutta silti mukavaa... kyllä, minä olen ehkä eniten addiktoitunut kirjoihin. Sen jälkeen sitten kaffe, tupakka, chili, suklaa jne. Öbaut tuossa järjestyksessä jopa ,)

 

Kyllä se on tokeennuttava myös ruokakaupoille. En minä osannut keksiviikkona mitään ihmeempää ostaa, en oikeastaan edes voinut. Pakko tehdä tuoretavaroiden ja vihannesten hankinta  perjantaisin viikoksi kerrallaan, ihan taksopoliittisista syistä. Joten kantamista tulee taas olemaan ja selkä on jo valmiiksi kivasti venksollaan. Ähhh. Enkä minä keksi Belgalle mitään kivaa syötävää. Jömmassa on normitofua ja savutofua, pala fisua. Jospa niistä jotakin? Tässä päivässä on ainoastaan se hyvä puoli, että kun pääsen joskus tod. kipeänä ja ylirasittuneena kotoon, saan taravat paikoilleen ja kotivaatteet päälle – olen vapaa! Sitten teen jotakin epänormaalia apetta, makoilen ja luen. Enkä muuten tee taatusti mitään järkevää! Minä voin vaikka luvata sen ihan teille kaikille. *ristii varmuuden vuoksi sormiaan*
 
 

 

 

 

Päivän uusioslogan: Rakkaus on sokea. Lisäksi se kuulee huonosti, ja sillä on kihti ja reuma. Nivelissä on reuma ja tämän tästä on mentävä makuulle. Tyynyjä vaan pään alle ja peitto korviin ja lepoa. LEPOA! Miksen minä jo viimein saa levätä?! HAUDAN POHJALLA! JUMALAUTA-ha-ha-aaaaaa... LÄÄKKEET! Asiaan!

 

Päivän biisi: My Smoking Song 

 

Luettua: Antero Viitala – Tottahan Kawalla!  Kaverin seikkailut moottoripyörien ja myös autojen kanssa jatkuvat. Nyt jo seurustellaan, opiskellaan ja muuta eloakin löytyy. Ei paha, jostain oudosta syystä minä olen pitänyt näistä molemmista opuksista. Nuoren miehen kertomaa, ajankuvaa, ei paha. Tosin välttämättä en kaikkea tekniikkaa tunne *wirn*... Sopisi vaikka muuten kirjoja vieroksuvalle miespuoliselle otukselle! Lee Child – 61 tuntia, Jack Reacher –romaani taas. Eikä nyt ihan kammottava, mutta tavan mukainen. Nyt suljetun, saarroksiin jääneen kaupungin arvoitusta. Oikeasti lainasin tämän nukkukirjaksi ja työkaverille kiertoon ,D Olli Stephany – Junat pysähtyvät asemalla. Aika vinkeä opus eli ei paha, fantasian puolelle menisi ennemminkin. Tosin esikuvia on, on. Mutta kotomaiseksi kehityskelpoinen tarina, vähän vielä vaatisi mielestäni hiomista, mutta meikähän on varsin kriittinen joissakin asioissa. Kazuo Ishiguro – Yösoittoja, viisi novellia, joita yhdistää erityisesti musiikki, jazz sekä aika ja sen kuluminen. Pidin, paljon ja lisää toisaalla. Tuomas Milonoff & Juha Rantala - Madcook, kulinaristinen seikkailukirja. Ja hei, tämä oli oikeasti hyvä! Suosittelen ja ihan tosissani. Kaverit vetävät äijämeiningillä kansaa päähän sillä, mitä oikeasti kannattaisi syödä ja miksi, miten elää ja olla. Tämä   e i   siis ole pelkästään huuhaata ja apinan aivoja, vaikka sitäkin ja hupia on tarjolla. Välillä pohditaan vakavasti kasvissyöntiä, ravinnontarvetta, globalisaatiota, lisäaineita jne. Kannattaa ainakin selata, sopii erityisesti uus-äijämäisyyteen tykästyneille – suosittelen kaikkia vilkaisemaan läpi, jos eteen tulee eli positiivinen ylläri! Lisäksi tuli luettua pari vanhempaa suosikkiopustani hyllystä, reissukirjana jokunen opus myös, joista myöhemmin lisää... siellä siis. *muahahahaah*

 

 

 

 

 

KETTUUNTUNEENA SE TAAS MENEE – UUSHI PAITHA KUITENSKIN PÄÄLLÄNSHÄ!

 

POLKA LUSMUILEE VAPAALLAKIN

 

Sitä voisi muka väittää eilen tehneensä jotakin hyödykästä – silloin sitä kyllä valehtelisi. Eli en minä mitään asioita jaksanut hoitaa, hyvä kun hoidin edes itseni kodon lähistölle. Postissa kävin, hyvä minä. Kirjoja lähetin laatikollisen, tuottakoon ne iloa saajalleen... Kun kirjastostakaan ei ollut mitään noudettavaa, päätin leikkiä shoppailua *käks*. Sitähän minä vihaan ja inhoan yli kaiken.

 

Juu, kävin siis ostamassa daadeleita ja keksejä. Sitten erehdyin Malmin rätei & lumpui –puotiin. Mukaan tarttui hauska tunika ja mustat leggarit. Ja ei, minä EN siis pidä niitä makkarankuoria sellaisenaan koipisissa. Niitä pidetään sen pitkän loihkanan (siis hameen) alla. Minä olen allergiainen sukahousuille, niistä tulee inhottumaa. Joten olkaa rauhassa, tosin nyt ollaan shitten shishkoksia erään Toverittaren kanssa. Tai kaksoshia. Hänellä on samanlainen paita. Nyt pitää muistaa esiintyä yhtä korrektisti *potkii itseään persuksille ja komentaa*.

 

 

 

 

 

 

Kun näin hyödykkäästi olin jo saanut aikaani kulutettua, totesin aivan turhaksi tehdä mitään muuta. Kävin hakemassa vähän lisämuonaa ja tilasin takson. Kotoon ja äkkiä, vielä ehdin auringon aikaan siis näkemään sumeat ikkunat ja kaiken kuonan, argh.

 

Mutta hyvää se teki! Siis päästä pois Varastolta aikaisemmin, alkoi ahdistaa ja pahasti. Sitä on liikkeellä, työkaveri kertoi jo itkeskelleensä pari päivää sekä töissä että kotona. Hänellä kun on vähän samaa vikaa; selkä ei kestä, hartiat jumittaa, huimaa, särkee ja sattuu. Siinä sitä eilenkin lojuttiin tupakkahuoneessa voihkien ja suunnitellen Arvaustaloon menemistä. Päätimme mennä tänään – vaikka kimpassa – jos yhtä paha olo jatkuu. Joka taholla koneet eli lähinnä rintterit yms. paperia ulostavat laitteet ovat sanoneet sopimuksensa irti eikä mikään toimi. Arvatkaas, keitä sitten syytellään, kun papereita ei kuulu eikä näy? Just, meitä!

 

Tosin hyvää hyvyyttäni eräälle henkilölle tein kikkakakkosella hyvän näköiset paperit ihan noin vaan puolisalaa ,D Mutta ei sitä kaikille pidä tarjota täyttä palvelua. Vain mukaville ihmisille, jotka osaavat pyytää palveluksia ja joilla on siihen jokin perusteltu syy. Ja jos osaavat vielä tulla anteeksipyytävän ja ymmärtämättömän näköisenä kyselemään asiaa. Mielellään saa tietysti olla miespuolinen ja itseäni nuorempi henkilö *muahahhaah*!

 

Nyt tyydytettyäni tuota rätei & lumpui –hinkuani enemmänkin (ziis, meikäläisellä on ainakin vuodeksi kampetta), päätin ostaa lisää kirjoja. Tuota, juurihan minä niitä olin laittamassa pois? Niin, siis parempaa luettavaa. Uskottehan? Jooko? Ihan jokusen opuksen minä vaan. Eikä siihen sitten lasketa sitä, että postista oli taas tullut kaksi pakettia. Nekin saisi noutaa vaikka tänään *phuuuh*. En minä mitään enää aio selitellä, minä vaan pissaan. Ehkä laitan osan kirjoistani myyntiin jossain vaiheessa tänne lokiin. Niistä, joita en aio hyllyissäni pidempään säilöä ja joilla ei ole itselle mitenkään hirveän suurta merkitystä... Kun vaan saisi itsestään edes sen verran irti! Ja tämä on tsemppausta itselle, tämä.

 

Edelleen olen repoväsy, nyt ovat niskatkin taas jumissa.  Vielä tämä päivä ja huomenna on jo perstai! Kun vaan jaksaisi. Ehkä se siinä, taas ylimääräisten mömelöiden voimin – ei tässä muukaan auta. Pidän auki Arvaustalon ajanvaraus -akkunata ja heti, jos siltä tuntuu, alan klikkailla sopivaa aikaa sieltä. Alkaa olla asiat sillä mallillaan, nimittäin. Kohta ei pääse edes kävelemään, selkäkin on alkanut pistää pahemmin hanttiin kuin aikoihin, perkeletto!

 

Mutta Heddaa lainatakseni päivän slogan olkoon: Päivät pitenee ja elämä lyhenee.

 

Lisäksi Susu eli Heddan ja Keskiäkäisen tekijä totesi seuraavaa: Ketutus ei kiva, vitutus vielä pahempi, kipu perseestä ja työ syvältä!

 

Kuinka oikeassa tässä ollaankaan. Eli näihin sanoihin, näihin tunnelmiin täältä vaffan kaffen, tupakan sekä mömelövuorien takaa!

Päivän biisi: Codeine

 

 

 

 

POLKA – SINNIKÄS WANHA HIPPI, AINAKIN VAATTEET PÄÄLLÄ  =b *muuten vaan wanha*

 

 

 

 

LÖISITTE MIELUUMMIN VAIKKA HALOLLA PÄÄHÄN?

 

Tunnustetaan tässä nyt jotakin, mitä en ainakaan Varastolla ole vielä koskaan tehnyt. No, kerta se on ensimmäinenkin *wirn*. Aivan suoraan haistattelin v*tua eräällä leidillä. Kyse oli siitä, että hänen mielestään minulla on niiiiiiiiiin helppoa ja voi ei, hän oli tosissaan. Taksilla vain hurruutaan johonkin mukavaan tapahtumaan aina kun minua huvittaa... Siinä vaiheessa Polkan jo ennestään kireä pinna katkesi. Totesin haista v*tt* ja poistuin, läsnä oli pari muutakin henkilöä. Ao. leidi oli kuuleman mukaan ollut ihmeissään. Minä en niinkään: kipeä, joka paikkaa kolottaa ja muutenkin taksot ovat taas pelanneet miten sattuu. Pirulauta, se ihminen luulee ilmeisesti, että minä vain soittelen taksoja ja kuljen ihan miten ja milloin itseäni huvittaa, mustan Mersun takapenkillä maksamatta penniäkään :O Olen aikaisemmin yrittänyt selittää näitä määräyksiä, kimppakyytejä, aikataulutusta jne. Ilmeisesti se vaan ei mene perille kuin niille, jotka ovat asian kanssa jotenkin olleet joskus tekemisissä. Voihan veeee. Ei, en aio pyytää anteeksi! Minulla ei todellakaan ole syytä siihen.
 
No, ettei totuus siis unohtuisi, Palmia toki vastasi valitukseeni sunnuntain "erheestä" seuraavasti: "Annoitte palautetta Helsingin Matkapalvelusta, koska Sunnuntaina 23.1. kuljettaja soitti Teille ja sanoi odottavansa Malmin Prisman edessä. Ette ollut tilannut matkaa kyseiselle päivälle ja halusitte selvityksen tapahtumaan. Helsingin Matkapalvelusta saadun tiedon mukaan tilaus oli tallennettu välityskeskuksessa väärälle päivälle. Matkaoikeutenne on palautettu. Pahoittelemme välityskeskuksessa sattunutta virhettä mikä lienee kuitenkin inhimillinen." Mielenkiintoinen ilmaus tuo "lienee inhimillinen", hmmm.... (salaliittoteorioita, folipipoja jne.)
  
Joopa joo, ei tuo taaskaan paljoa lämmitä. Ei lämmitä myöskään asiakastutkimus, jossa pyydettiin mieluusti vastaamaan linkin kautta. Aivan, minähän olisin heti vastannut, mutta kas - koko linkkiä ei löydy. Ei mistään annetusta osoitteesta, ei hakutoiminnoilla, ei millään. Eli olisiko tuo jopa aivan tarkoituksellista (salaliitto, foliopipoja lisää) ettei kukaan VAAN erehdy kirjoittamaan liikaa ja arvostelemaan toimintoja. Minä en nimittäin millään enää jaksanut kirjoittaa kaikkea. Pääasiat kuitenkin. Toivottavasti saavat selvää, oli kyllä ihan kyselyksi asiallinen. Mietin vaan, mitä tuosta taas joku otantaan eksynyt mummeli kommentoi! Sääliksi käy; tosin vaihtoehtona on vastata puhelimitse. Mutta toki, itse pitää soittaa annettuun numeroon ja soittaminenhan aina maksaa... On tämä ihmeellinen maailma, tämäkin!

 

 

 

 
Yritin myös varata eilen lekuriaikaa. Ei onnistunut sekään. Molemmat nimetyt leidit olivat varattuja, ainut vapaa aika iltapäivällä. Silloin, kun jo olen menossa kotoon! Eli tänään ainakin melkein normityöpäivä, jos ei muusta muuta johdu. Ajattelin lähteä asioille klo 12.30 tienoolla. Ainakin takson varasin siiheksi. Tiedä sitten, saanko hoidettua pätkääkään mitään järkevää. Pääsenpähän ainakin pois Varastolta vähän aikaisemmin. Minä olen kuulkaas niin loputtoman väsynyt, että tuskin olen ikinä ollut!
 
Edelleenkin oma rintteri on korjaamatta. Lisäksi eilen tilttasi välillä Se Ainoa Oikea aparaattikin! Leiki siinä sitten tehokasta, prle. Nilkat ja koivet muutenkin vetävät oikeasti viimoisiaan. Näyttävät mielenkiintoisalta, aika pelottavilta oikeastaan. Ei niitä haluaisi omiksi koiviksiin kyllä tunnustaa. Hui! Kipua, rätväkkää sellaista, vihlomista ja karmaisevia kramppeja (joihin EI siis auta merisuola, ei magnesium!). Nyt kuulkaas ottaa päähän aika rajusti...

Tämä menee nyt ottamaan niin paljon lääkitystä kuin uskaltaa, ei tässä muuta voi. Ja kaffetta, hyvänen aika, edes sitä ja paljon!

 

Ja että mainittua tulisi, selvisin kuitenkin eilispäivästä vanhalla konstilla eli shoppailuterapialla -> iiPeihin ja selaamaan tarjontaa, pientä sellaista. Irtosihan yksi juttu, postikulujen hinnalla. Kuvaa en jaksa laittaa, en muitakaan kuvia. Joskus toiste, jookosta?! Rätei ja lumpui –postaus, ehkä.

 
Päivän biisi: Lintumies  

 

 

POLKA – HÄN JOKA ELELI KIPEÄNÄ ELÄMÄNSÄ PÄIVÄT....

 

HYVIN KETTUUNTUNUT JA KIPEÄ POLKA TÄÄLLÄ!

 
Tässäpä mm. linksu taannoin puhutusta kipututkimuksesta. Tässä lisää linksuja sivussa, eli missä asiasta on uutisoitu. Ihmettelen vaan, että ns. valtamedia eli mm. Höskä EI ole asiasta kertonut lainkaan. No, miljoona suomalaista on toki väärässä. Selvähän se. Ja tuo yhden lekurin lausunto, että lääkityksen hakijoina on väärinkäyttäjiä (myös) on tietysti totta, mutta joku taatusti lukee tätä taas kuni itte pääpiru rhaamattua. Joten odottaa ei voi mitään muuta kuin lisää mielipidelääkkeitä. Eikö nyt jumankauta kukaan usko, että esimerkiksi meikäläisellä ne eivät toimi. Tai jos toimisivatkin, annostus olisi niin mittava, että en pystyisi töihin. Ei, ei minulla olisi mitään sitäkään vastaan, mutta olisiko lekurista oikein toimia niin? Mielenkiintoinen ajatus - että ihminen lääkittäisiin työkyvyttömäksi? Minusta se voisi ollakin kiintoisaa...

 

Nimittäin nyt olen aika helvatun kipeä. Ai miksi? Ei, ei niinkään ilmojen takia, vaikka ne fibroa rassaavatkin. Sen sijaan työrintteri hajosi totaalisesti, huolto on tilattu, mutta kukaan ei tiedä, milloin suvaitaan saapua. Nyt ei sitten kelpaa mikään muu kuin tietyllä koneella rintatut paperit. Aivan. Ymmärrän. Sinne vain on matkaa ziljoona kilometriä pitkin käytäviä. Minä teen prleesti töitä. Kuun loppu on nähkääs tulossa ja silloin on hommia aina yli oman tarpeen.

 

Eilisen päivän ravasin sitä väliä – välillä kävin vessassa parkumassa; sattui niin... Mietin, pitäisikö arvikselle. Mutta kun PanaDOL auttaa, ei ehkä kannata. On tiistai-aamu ja nilkat ovat kuni ilmapallot, särkevät aivan tuhottomasti. En tiedä, onko tässä enää laitaa. Että minä käyn töissä ja loppupäivän hoidan (tai yritän hoitaa eli levätä) särkeviä koipisia ja kolottavaa ja juilivaa selkää. Sama taas edessä – tätä loppumattomiin! Että olen elossa vain tehdäkseni tuota työtä, jonka nyt tekee kuka tahansa suht järjissään (no jaa...) oleva hyyppä aivan yhtä hyvin tai jopa paremmin sekä tehokkaammin, urputtamatta ja kevyesti. Käyttäytyisi kauniisti ja näyttäisikin paremmalta. Minkä vetun takia minun sinne täytyy mennä?

 

Ei jaksa. Ei jaksa yhtään mitään muuta. Hätinään lukea, edes. En ymmärrä, miksi minut taas ajettiin tällaiseen tilanteeseen tuon lekurinkin kanssa. Ettei tieto mennyt perille. En minä enää oikeasti jaksa tätä paskaa.

 

 

 

 

POLKA – OLISI PAREMPI OLLA KOTONA!

 

TAKSORÄHÄHTELYÄ JA VIIKON SUUNNITTELUA *YÄKS*

 

No jo pentele piti jo eilen rähähtää Palmialle, MPK kun on jälleen niin helvetin huolimaton. Arvaatte varmaan: kännikkä soi (eikä ensimmäistä kertaa näin tapahdu!) sunnuntai-iltapäivänä 16.30 tienoolla ja erittäin ärtyisä kuski kyselee, missä minä olen? No, kotona – en IKINÄ käy sunnuntaina kaupassa. Miksi käyttäisin vapaa-aikaani moiseen! Eli useamman kerran tilaus on mennyt pärsheelleen ja kaikki pistetty minun viakseni. Onneksi olin juuri tehnyt tilauksen netin kautta ja se oli vahvistettu ihan oikein. Siis ei kun kommentoimaan asiasta: vastaus ”ehkä inhimillinen virhe, ao. henkilö ei ole enää paikalla”. Just, ei tässä muuta, mutta arvatkaas oliko kuski veemäinen MINUA kohtaan. Minä pyysin häntä soittamaan MPK:n ja selvittämään tilanteen, ei ollut ainakaan meikäläisen tilaus. Tod.näk. ovat sotkeneet päivät. On sitten kiva nähdä, onko ensi perstaina noutoa ollenkaan. Voihan veeeeee.... On se hienoa, että on palvelua.

 

Eikä muutenkaan asiat oikein ole kohdallansa. Läppärini vinoilee pahasti, näytönohjain kuttuilee, ajurikin... ei hyvä. Kivaa tilttailua, sivujen jumittamista ja muuta mukavaa. Lisäksi virustorjunta on automaagisesti itseään päivittäessään myös temmannut automaagisen jokapäiväisen torjunnan pois :O Hämmentävää! Tee tässä sitten jotakin järkevää. Ja tämä tietysti silloin, kun olen oikeasti tekemässä jotakin tähdellistä, esim. laittamassa jotakin tekstiä framille. Tai iiPeissä maksamassa PP:n kautta, jolloin tili jää ikäänkuin auki. Prletto. No, sain asian jotenkin korjattua, mutta ei hyvä. Pitäisi jossain vaiheessa jaksaa ajaa pari fiksausta, mutta kun ei ole olevinansa aikaa. Se vie koko illan, aina. Hmph.

 

No, joka tapauksessa, tälle viikolle tiedossa: keskiviikkona puoli päivää vapaata ja oikeaa asioiden hoitamista. Ehh, lisää myöhemmin. Tänään ajattelin käyttää hiukan aikaa jonkinlaisen oire- ja valituslistan laatimiseen tulevalle omisarvikselle tai arvishoitsulle. En tiedä, viitsinkö tai jaksanko. Se on aika rasittavaa – oikeasti. Siitä tulee pitkä ja monivaiheinen lista, samoin lääkelistasta (siis siitä, mitä kaikkea on kokeiltu ja mikä ei ole tehonnut, mitä sivuvaikutuksia on ollut jne.). Mutta kun näköjään kukaan ei niitä halua lukea suoraan papereista tai tehdä yhteenvetoa, on se näköjään asiakkaan / potilaan / sairaan itse tehtävä ja siis tässä tapauksessa objektiivisesti aina potilasasiakirjoihin viitaten. Hirmuinen homma, muuten.

 

Sain kuitenkin eilen hoidettua pakkohommat ja vielä tehtyä yhden tekstinkin, jep. Edes sen. Pari puolivalmista lojuu tuossa, en vaan saa niihin oikein inspistä. On sanottavaa, kyllä, mutta aivan liikaa! Kun ei saisi olla niin paljon tekstiä, merkkimäärä on periaatteessa rajoitettu. Ei kiva, ei varsin mukava – toisaalta minulle hyvinkin hyödyllistä yrittää rajoittaa sanottavaani vain tähdelliseksi ja asiapitoiseksi. *huokaus* Onneksi on tämä loki, johon jaaritella kaikkea muuta!

 

Lukeminenkin on ollut neljän kirjan lukemista yhtä aikaa eli listaa saatte odotella ihan rauhassa. En tule tekemään sitäkään tänään – eikö olekin helpottavaa. Kenekään ei siis tarvitse epäillä, että en olisi lukenut kaikkea tms. Tai saanut jostakin joitain aivan ylimääräisiä kirjoja, tiskin alta vaikka ,D Pimeitä kirjoja! Pimeää suklaata! Pimeää chilikastiketta! Kun ihminen on niin addiktoitunut näihin asioihin kuin minä, on näitä kaikkia aina oltava kotona. Tosin suklaata ei ole juuri nyt, mutta on oikeita suklaakeksejä kuitenkin pahimpaan hätään.

 

Voi pentele, vielä ensi viikko ja sitten olisi viikko lomaa. En viitsi vielä hehkutella mitään. Ans kattoo, mitä tuleman pitää. Kiva olisi jotakin tehdäkin, mutta eiköhän se jää joko kotihommien lisäämiseen tai dharmaattiseen rännäykseen. Molemmat olisivat kyllä nyt tosi tarpeeseen, sanon minä. *huokailee*

 

Päivän biisi (nupit kaakkoon ja reippaasti mukaan, menee juutuubiin, katsokaa ja sanatkin tulevat myöhemmin mukaan! Oh Yeah!!!!): Feel I’m Fixing To Die

  

No niin, eipä sitten muuta kuin kaffetta kehiin, mömelöt nassuun ja Varastolle, että saisi sen toimintarahansa taas kuukaudeksi!

 

 

 

 

POLKA – TUO OMALAATUINEN WANHA HIPPI-WELHOTAR... HIPVAMMU? :D

 

 

 

 

 

TÄMÄ KIRJOITUS SAATTAA AIHEUTTAA SUNNUNTAI-AHDISTUSTA HERKISSÄ HENKILÖISSÄ SEKÄ SAATTAA HEIDÄT SAMAAN OLOTILAAN!

 

Njäääh – se on taas viikon ahdistavin päivä vietettävänä! Oikeastaan tämä alkoi jo melkein eilisiltana, kun tajusin, että taas se on aluillansa. Kohta pitää jo lähteä puurtamaan. Ei saa mennä uusiounille, vaikka kuinka haluttaisi. Piruuttaan olen jo tänään mennyt nukkumaan useamman kerran ja katsellut suurimmalta osin vinkeitä unenpätkiä. Osa jopa hassusti jotenkin totuuden johdannaisia. On näytetty montaa plaatua, jep. Nyt tästä pitäisi tokeentua sitten söndaagipuuhiin eikä sekään huvittaisi...

 

Eilen The Vieras kävi entraamassa ovikranssin kevätkuntoon. Ja taas tuo kaamera treikkaa eli kuvia tulossa myöhemmin, heti kun laturi on taas ollut vielä n. 20 h seinässä *kiroilee*. Ei, en ole saanut aikaiseksi käydä edes katselemassa uusia kaameroita. Millä ajalla – kysyn vaan? No, The Vieras oli muutenkin mukava eli sain kassillisen uusia vaatteita :O Nyt on Polkalla kevät-  ja kesähameita enemmän kuin laki sallii. Värejäkin piisaa – tämä niiaa ja kiittelee rutkasti! Hianoja ovatten kaikki, oikein sopivia. Arvaattekin tietysti jopa ilman kuvia, että ne ovat pitkiä, vanhalle hipille sopivia loihkanoita, erilaisia... Mukana kolmet housut, joihin vielä tässä vaiheessa suhtaudun hieman epäröivästi; josko ne voisi pukea hameiden alle? :D

 

Belga kävi lounastamassa ja kälättelemässä. Kevyt (!) muona sisälsi riisiä, kevätkääriksiä ja choronkastiketta. Jälkkäriksi donitseja ja kirsikkapiirakkaa. Onneksi sain Belgan ottamaan loput donitsit itsellensä, aika tuhtia tavaraa. Ostin, kun olivat halvennustarjouksessa. Ei, eivät ne pahoja ole, mutta asettuvat vatsaan semmoisena kivimäisenä tunteena. Muutenkin tyrkkäsin mukaan pikkisen herkkuja ensi viikkoa varten. Kasvava lapsi tarvitsee vitamiinoja ja makeaa aivoja käyttäessään (eikö vaan olekin hyvä perustelu?). Ai miten niin ei enää kasva – mistäs sitä tietää tähän maailmanaikaan?

 

Niin että, ahi on reilusti päällänsä ja jotakin olisi pakko tehdä. Siivota, laittaa muonaa ja eväkset, käydä pakkoruiskussa ja ehkä nukkua vielä päikkärit!

 

Päivitys oli siis tässä, ei jaksa, ei pysty, ei kykene! Ei jaksa edes ajatella, mieli tekisi mennä vieläkin sänkyyn pariksi tunniksi, mutta ensi yö menee kuitenkin taas pätkäunilla. Ähhh ja argh sekä hmph!

 

 

 

 

PAREMPAA PÄIVÄÄ MUILLE!

 

POLKA LEIKKII LEPOPÄIVÄÄ...

Tunnetustihan Welhottarella on aina aikaa töissä, kiiruksen keskellä, puuhastaa kaikenmoista  joutavaa netissä. Eilen sitä innostui sitten testailemaan taas. Uusi Musta tarjoaa mielentilatutkimuksen ja tottakai,

Olen parantumaton hippi.

"Olet valitettavasti menetetty tapaus eikä toimivaa hoitoa ole. Kärsit kroonisesta hippeilystä, joka aiheuttaa mm. verenpaineen akuuttia nousua pikkuasioista ja kummallista vimmaa tarttua yhteiskunnan epäkohtiin. Kyttäät lähipiirisi kulutusvalintoja, järjestät mielenosoituksia, kirjoittelet yleisönosastoihin "epäoikeudenmukaisuuksista", soittelet päättäjille etkä epäröi aiheuttaa kohtauksia julkisilla paikoilla. Olet yksinkertaisesti vaaraksi talouskasvulle ja monikansallisille yrityksille."
 
Kokeilkaas piruuttaan, tää on hauska ja mielenkiintoisa samalla - kuten koko sivustokin! ;D Suositan lämpimästi...

 

Muuten eilinen menikin hemmetinmoisessa kiiruussa. Ensin heti aamusta töitä, sitten kehari Upon kanssa. Tyydyttävä homma, luvassa ehkä myöhemmin lisää jotakin kivaa pientä ja sen jälkeen ehkä lussaa eli lisää liksaa – kuitenkin se menee ensi vuoden puolelle. Mutta muutoksia kuitenkin arvattavasti tulossa. Ei paha, ei. Lisäksi sain vapautuksen eräästä tapahtumasta ihan virallisesti sekä Upolta että isommalta päälliköttäreltä. Hienoa, ei tarvitse edes hankkia lääkärintodistusta, jään päivystämään. Mikäs sen parempaa, ymmärsivät jopa asian ihan ilman kummempia selvittelyjä :O Olin melkein äimänä käki. Josta jatkoin taas rauhassa kiireellisten juttujen puurtamista kasaan ennen lähtöä, kiire siis tuli – kuten aina...

 

Taas takso oli kivasti myöhässä ja hoppu tuli. Onneksi kaupoista olivat haluamani tavarat osittain loppu *prle*, siis hei, tavallisista kaupoista mm. ei löytyny taateleita (paitsi sokeroituina, miksi ihmeessä tämä kysyy?), ei kunnollisia paprikoita, vihannespuoli jäi muutenkin vähän kulahtaneeksi esitykseksi. Fisukin oli kehnon näköistä, ostin sitten kylmäsavutofua ja kevätkääriksiä. Josko niistä tekaisisi lounaksen, siis jommasta kummasta... Kuitenkin oli kaksi kassillista muonaa ja kirjoja sekä selkä aivan hemmetin poikki! Selkä ei tykkää kauppapäivistä alkuunkaan, kurkottelu hyllyille, alas tai ylös, kärreihin ja muualle aiheuttaa karmivia kipuvihlomisia ja kramppeja, byääääh! Koivetkaan eivät tykänneet olostaan yhtään. Eli kotoon tultua äkkiä väli-iltapalaa ja kaffetta sekä hetkeksi pitkällensä kirjan kanssa. Hiukka helpotti, mutta ei paljoa. Tänään onkin pakko ottaa relaa ihan rauhassa. Jos vaikka saisi pari juttua alustavasti jossain vaiheessa kirjailtua muistiin.

 

Muuten The Vieras saattaa poikkelehtia, Belga ehkä tulee lounaalle. Siinähän se päivä jo meneekin. Viikon ainoa lepopäivä! Auts, pyykit täytyykin mennä laittamaan kasaan ja kohta pyörimään. Toiset aamukaffetkin tahtoo – tuli katseltua taas mielenkiintoisia uusiounia jonkun aikaa ;D

 

 

 

SE ON LEPOPÄIVÄ, JOS MINÄ NIIN SANON –POLKA!

 

 

 

SAKAALIN SIELU – VERENIMENNÄN JÄLKITILAA...

 

Buduaarin innostamana tein minäkin sitten Minkä eläimen sielu sinulla on? -testin. Aivan, selvähän se - olen hyökkäävä sakaali: ”Sielusi on hyökkäävän sakaalin. Kenties sinua on joskus pahoin loukattu, etkä luota ihmisiin: sinä puolustaudut mieluiten hyökkäämällä. Huolehdit omistasi tunnollisesti, eikä sinua aina ymmärretä luonteesi vuoksi. Yritä olla pehmeämpi, niin ihmiset näkevät kovan kuoresi alle ja oppivat tuntemaan sinut!”
 
Niinkuin minä en olisi tuota arvannut ja tietysti oma ääntelehtimiseni muka-nauraessani (oletteko kuulleet minun nauravan?) on varmasti lähellä sakaalin ääntelehtimistä. Että näin se on totistettu, sano. Tuollainenhan minä oikeasti olen, kyllä!
 
Josta päästään mukavasti Arvaustalon verenimentään. Muuten ihan ok, mutta olivat minulta kysymättä vaihtaneet labran odottelutiloja. Nyt kuulin kuiskauksena jostain kaukaa nimeni ja aloin huutaa, että  o n ,  P o l k a   o n  täällä. Pääsin sitten kuitenkin nopsasti, vaikka "pitäisi olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan"... Perkele soikoon, sisäovet ja aula olivat kiinni ennen klo 8:aa ja jouduin kiertämään hankien kautta koko talon. Niin, jalassa vain Crocksit, tietysti! Terveellisesti ulkoillen ja tupakoiden siis kävelin ja että sattui mielenkiintoisesti. Jätin piruuttaan aamulääkkeet ottamatta (niissä on yhteensä reilusti laktoosijohdannaisia) ja kuvittelin pärjääväni. Kyllä olin muuten aivan helvatin kipeä ja raihnas, ai että, riipoo vieläkin. Ei siis ajatustakaan lähteä PanaDOLin voimalla töihin, jestas! Tuloksista ei tietoa, taidan tänään laittaa viestiä mahdolliselle uudelle omisarvikselle tai työtervikselle - saavat soittaa minulle tms. Ja jos joku sattui katsomaan eilen Nelosen uutiset, siellä oli tietoa kivusta ja kipupotilaista – Suomi paini hyvin kehnossa kastissa siinä seurassa, aiivan!!! Toivottavasti asiasta on tänään myös muissa tiedottimissa.
 
Muuta mukavaa? Tänään kehityskeskustelu, ei, minä en halua olla kehitettävänä enää. Juu, tiedän jo mitä sanon: haluan kehittää omaa osaamistani ihan tässä työssä, koska toimenkuva on muuttunut. Jos sillä saisi olla tämän vuoden rauhassa. Mieluusti lähtisin taas opiskelemaan työn ohessa, mutta nyt on kyllä niin, että kunto ja taksopolitiikka ei anna periksi. Jollei sitten Varasto maksaisi ylimääräisiä normitaksoja ja sitähän se ei tee. Minun pitäisi olla ns. oikeasti vammainen. Minähän en ole. Että jospa vaikka tällä kehitettäisiin enkä pyydä edes lisää liksaa. Tosiasiassa minä olen ihan suht tyytyväinen liksaani nyt, koska yleiskorotukset ovat varmaankin tulossa. Se menee, mikä tuleekin. Jömmaan voipi jäädä 10 - 20 juuroa, sinne salarahastoon toisinaan -> salarahasto elukkatohtoria ja muita harvinaisempia menoja varten (sisällä myös luottokortti, Polka - UNOHDA SE!!!).

 

 

 

 

 

Ai niin, toki tänään taas kirjasto- ja kauppareissu. Ei erikoista, tavishommaa taas. Kirjastossa vain vähän noudettavaa, koska uusia opuksia on tullut niin vähän. Josta hirmuisen kepoista aasinsiltaa siihen, että olipas äldemukavaa postia eilen: ihana kirja *pus* sekä monta pientä kirjaa hassussa muodossa, joista molemmista lisää myöhemmin ja toisaallakin ,D Tämä tykkäsi kovasti ja kiittelee kahta pienempää (no, joooo) kustantamoa tästä annista eli optiosta. Mukava viikonloppu ainakin lukemisen osalta tulossa. Appeista en osaa sanoa mitään. Josko Belgalle kevätrullia tai jotakin kiinalaista? Savutofu olisi myös omasta mielestäni ihan namia? Vihanneksia tarvitaan säkeittäin, kaikki on taas loppu :O
 
Päivän biisi: Söpö hiljainen (koska se kuvaa meikäläistä niiiiiin hyvin *muahahahhaaaaaaaah*)
 
Päivän slogan: On hauskaa olla ehkä odotettu ja jättää menemättä...
 
Luettua: Jari Nenonen – Peipallopää, piti ihan tarkistaa, onko tämä yhtä idioottimainen opus kuin edelliset. Ei ihan ja ylläri, tämänhän luki nostalgiamielessäkin. Tosin naisia pistettiin alta lipan monessa kohdin, ei-hauskoja sattumuksiakin löytyi, sellaisia, joille piti muka-nauraa. Ei naurattanut. En suosittele kuin tuon ajan biiseistä diggaaville eli 1970-luvun lopun nuorisolle! Anne Wiazemsky – Nuori tyttö, tiedän, tästä olisi pitänyt pitää daideellisessakin mielessä, mutta jokin mätti meikäläistä enkä tiedä mikä? Jonkinlainen Lolita-asetelma kasvukertomuksena? Jokin... ähhh. Pitänee palata asiaan, hyvän kirjallisuuden ystäville, ehkä? Riitta  Väisänen, ulla Järvi, Lea Geselle – Hilmapäivät, vertaistukea vaihdevuosiin. Hupikasta todellisuutta hilmailusta ja niiden ilmestymisestä tai sitten ei, avusta tai sitten ei, kokemuksista jne. lääketieteen edustaja myös mukana. Ihan hyvä esitys, tykkäsin! Lea Geselle & Riitta Väisänen – Miss Euroopan reunalla, tämä oli pakko lukea edellisen jälkeen. Kepoisaa elämänkertaa siskosten vaiheista, eikä aina niin kepoistakaan. Ihan luettavaa peruskauraa, ei kehnoa kuitenkaan! Esajuhani Seppänen – Huppumies, skitsofreenikon tarina. Kirjoittaja sairastui skitsofreniaan jo nuorena ja osa elämää jäi elämättä. Pitkä sairaalakierre, hurjat keskustelut Huppumiehen kanssa ym. käydään tässä läpi katkeran ja ihmettelevän omaehtoisesti, ainakaan kaunistelematta pätkääkään. Ehkä tarkoituksella osa kirjaa on hieman rosoista, olisiko juuri sairasteluaikojen kuvausta... pieni editointi ja oikoluku ei olisi tehnyt pahaa tällekään. Kaikesta huolimatta, sairastaville, tervehtyneille, vertaistueksi, läheisille myös erittäin suositeltavaa luettavaa siitä, miten eri tavalla asiat ja maailman voi kokea! Sakari Salo – Kotihengettären valssi. Alku ihan ok ja pitää jopa mielenkiintoa vireillä, mutta sitten mentiinkin metsikköön. Ei vain kulje, ei. Dharmaa ja rhomandiikkaa kaiken muun pähkäilyn ohessa, jotenkin epätasaista tekstiä – kuin kahdesta eri opuksesta yhteen ympätty. VeePee – Ja jukeboksi soittaa. Baaritarinoita ja istuntoja kavereiden eli kantisten kesken, lopussa aina teemaan sopiva biisi (kuten tässä lokissakin). Omalla tavallaan karua kertomaa, hupitusta ja vähän hmm... erotiikkaakin kyläbaarissa ,D Ei paha, muttei nyt mikään suurteoskaan! Todellisuudesta toiseen – maailman ensimmäinen Twitterin avulla luotu romaani. Kannattaa lukea koko taustoitus, ehdottomasti! Eli aika hyvä näin toteutetuksi opukseksi, suorastaan ihmettelen. En muuten antaisi näinkään hyviä arvosteluja, juoni kulkee ja homma toimii, vaikka käytössä on vain rajallinen määrä merkkejä ja lyhyt aikataulu, sitoutumistakin tämä vaati ym. Kunniakas kumarrus – lukekaa pois vaikka kuriositeettina!  Henry Miller – Ystävien kirja, ystävät muistelevat Millerin lapsuutta ja nuoruutta. Ensiksikin; lukijan pitäisi jo tietää jotakin Milleristä ja teoksista ennen tämän lukemista. Minä kyllä pidin, kovastikin sekä odotan lisäosia. Eli tästä miinusta, olisi kannattanut julkaista koko satsi yksien kansien välissä. Mutta näinhän sitä voipi rahastaa taas... argh. Muuten mainiota kerrottavaa, tosin iso osa on tuttua jo muuta kautta ainakin meikäläiselle. Mutta suosittelen siis kaikille! Ja toki, kaiken taiteen sääntöjen mukaan jätän kertomatta jokusen opuksen nimen – ihan eräiden kiusaksi.

 

 

 

 

PERSTAI-POLKA LÄHTEE – KYLLÄ SE SIELTÄ ILLALLA TULEEKIN!

 

PS: Kyllä sitä tänään osaa arvostaa taas kunnon aamukaffetta oikeaan aikaan :D