OLEMATTOMAT JÄNTEET VALITTAVAT KÄSITTÄMÄTTÖMÄSTI

 

Jahas, tästä sen taas pitäisi lähteä. Argh! Yritin äsken kävellä ns. normaalisti kylppäriin ja takaisin. Ei onnistu, akillesjänteet veisailevat omiaan eli sattuu niin saakelisti. Seinistä ja huonekaluista tukea ottaen sitä sitten mentiin voihkien ja valittaen, hmph. Varasin siis eilen netin kautta ajan Arvaustaloon tälle aamulle. Nyt taas mietin, miten esittää asia vastaanotilla. Minä nimittäin hädin tuskin pystyn ryömimään edes sinne. Tai siis pystyn, mutta se sattuu aivan hänekseen.

 

Pahinta on siis miettiä, miten esittää asia docille... Tämähän johtuu käytännössä siitä, että koko viime viikon vedin hirveää rundia ympäri Varastoa ja seisoskelin erinäisten koneiden ääressä. Joka ikistä pientäkin ulos lähtevää lappua varten piti ravata sinne-sun-tänne. Ulostimet ovat tehneet kätevästi lakon eikä omalla lainatulostimella saa tarpeeksi fiksua jälkeä. Eli käytännössä siis olen liikkunut ja seisoskellut liikaa, joka on puolestaan ärsyttänyt nuita jäljellä olevia olemattomia jänteitä ja ilmeisesti saanut ne tulehtumaan. Kivun lisäksi siis pahaa turvotusta ja kuumotusta. OK, tämä on siis oma diagnoosi. Mutta miten esittää tämä työnantajamyönteiselle leidille? Tuskin siis tulee edes saikkua – ehkäpä kuitenkin resepti PanaDOLeille :O

 

Kipu on nimittäin sitä luokkaa, että pari PanaCODiakin auttaa vain 1 – 2 h. Testasin asian eilen eli oli aivan pakko tehdä jonkunmoinen perussiivous. Se onnistui hätinään mömelöiden voimin tuossa ajassa. Sen jälkeen olinkin sitten taas enempi kipeämpi. Voihan perkele, että ihmisellä on tauteja / vammoja / sairauksia, joita on harvinaisen vaikea selvittää ja todentaa! Argh ja monta lisää. Minä tulen kuitenkin rapoamaan tänne asiasta, aivan varmasti!

 

Josta  päästään muuhunkin rapoamiseen; ei ole huvittanut, ei yhtään mikään. Olen vain lueskellut ja pitänyt kyseenalaista seuraa Hörhölle. Hörhö tuli käymään perstaina ja jäi sitten päiväksi-pariksi, koska oli taas kyllästynyt kämppistensä etomenoon... Ei hemmetissä, ei minusta ole näköjään elämään enää toisen ihmisen kanssa. Ei ainakaan hörhömäisen Hörhön, mikäli itse yritän viettää taviselämää omalla tavallani. Olen liian erakoitunut ja omahyväinen, sano. Ehdimme siis saada aikaan muutaman oikein mehevän riidanpoikasen, minut tuo paashiainen sai jopa itkemään. No, siihen ei aina paljoa tarvita. Kunhan syyttelee vääristä asioista virheelliseen aikaan tai puhuu paskaa – se riittää.

 

Mitään mukavaa? No juu, tulossa lisää kirjoja *iso hämmästys* ja tuossa pieni pino vielä lukematta. Se on aina oikein miellyttävä yllätys ,D Lisäksi Belgarion kävi lauvantaina lounaalla ja sain teetettyä pari pikkuhommaa, joihin en ole itse pystynyt. Juhlaa sekin, tavallansa. Ehkä jo parin viikon sisällä pääsisi tekemään jotain myös viherkasveille sekä laittamaan alulle parit viljelmät *jippijaijei*.

 

Ei, ei tänä aamuna muuta. Särkee niiiiiiiiiin, että ketuttaa. Lähden riipimään ensimmäiset kipumömelöt kera kaffen ja kärtsättyjen ruisleipäin. Ja pitääkin muistaa, että ennen vastaanottia en piruuttaankaan ota kunnon lääkitystä... täytyy olla kärsivän näköinen luonnostaan!

 

 

 

 

POLKA – MAANANTAIN ILOJEN ALKAESSA!

 

 

SANOMUKSIA...

Minulle on viime aikoina kerrottu mm. että en osaa laittaa ruokaa, mutta syön silti koko ajan kuni hepoinen - taukoamatta ja jatkuvasti :o Silti tarjoomukseni ovat menneet parempiin suihin. Eestiläisiä heekkuja on halveerattu oikein antaumuksella. Lisäksi on ilmoitettu, että luen vain piruuttani (mmm, miksihän tämä kuulostaa kovin tutulta?!). En suostu lukemaan ääneen enkä  kertomaan parilla sanalla n. 500 sivuisen kirjan pääjuonta. Ja paljon muuta.

Arvatkaas huviksenne, vituttaako?

Toisekseen, koipeni ovat äärikipeät eli ne perkeleen jänteet juilivat tosissaan. Varasin äsken ajan Arvaustaloon huomisaamuksi. Mikäli oikein arvaan, niitä ei huomenna siihen aikaan koske...

Elämä on harvinaisen epäreilua. Lisäksi aurinko paistaa ja minä palelen aivan järjettömästi.

Aivan hemmetin hauskaa ja ulkoilupitoista, liikunnallista söndaagia!

POLKA - HÄN JOKA ON JÄLLEEN VITTUUNTUNUT IHMISIIN!

 

PÄIVITYKSEN PUUTTUMISILMOITUS...

että ilmoitan vaan; ei jaksa pysty kykenemään. Väsy, kipeä, koivet täysin sökönä, prle.

Parempaa päivää muille...

POLKA - TUO TÄYSIN TERVE ÄMMÄNRETALE!

TILAVARAUKSENOMAINEN MERKINTÄ MAHDOLLISESTA PÄIVITYKSESTÄ

Aiiiiiivan, varmaankaan ette odottaneet mitään päivitystä? Ettehän? *toiveikkaana* Tämä onkin vain tilavarauksenomainen merkintä siitä, että tässä pitäisi olla mielettömän mahtavaa upeaa verbaaliakrobatiaa, kuvia ja kirja-arvosteluja kaiken märinän ja valituksen tilalla. Ai niin – nyt ette saa edes niitä.

 

Kyllä, olen edelleen oudolla tavalla plunssassa. En, en ole menossa vieläkään otille, mikäli tauti ei todella pahene. Puoli Varastoa on joko lomalla tai sairaana, joten minuakin on suorastaan hellitelty pari päivää :o Kiltti minä!

 

Jos sen verran märisisi kuitenkin, että jumankauta: kaapit ovat täysin tyhjinä ja meikäläinen kohtuukipeä. Pitäisi siis töiden jälkeen ruokaostoksille, auuuuttttttts. Lisäksi siellä on niin hemmetin kylmäkin vaihteeksi, että on riipinyt jo puoli yötä. Residenssimme kelpaisi hyvinkin vanhanaikaiseksi kylmäkomeroksi! Ilmeisesti enegriaa säästetään, mutta tämä on jo vähän liikaa. Viime yön parit tunnit urvahdin kolmen (-> 3) peiton alla ja silti oli vähän viileä. Perkele! Tuokaa edes havuja, minä teen niistä kokon!

 

Kerrankin voi sanoa lähtevänsä mieluusti Varastolle, koska siellä on todellakin EDES lämmintä ,) Ikävä kyllä, muonana ei ole kuin jonkinmoista saladoa, hrrrr. Juu, oikeaa pakkasruokaa sekin. Ai että, kyllä nyt alkaa ketuttaa monikin asia! Eivät vähiten kylmät taksot, jatkuvat kivut ja juilimiset sekä perjantaisin aina ilmaantuvat oudon mielenkiintoiset koipiset (no ne batonkit....).

 

Ähh – kaffetta ja ruisleipää kärtsättynä! Paaaaaaljon mömmöjä! Kuivahedelmiä... olisikohan niitä jossain jömmassa :l Sen jälkeen voisi laatia ostoslistan... ja paskat listoista; kirjoitan lapulle: ”Osta kaikkea ja paljon!!!!”

 

 

 

PERJANTAISTA EI PÄIVÄ PAHENE!

 

HAH - TAAS SE MUKA SAIRASTAA...

 

Kuten fiksuimmat jo eilen totesivatkin, tänään ei kyseenalaisia herjoja lentele – täällä lentelee räkä eli lunssapöpelöt! Tajusin eilisaamuna töissä, että hemmetillinen horkkapalelu ja omalaatuinen olotila oli todellakin iskenyt räkätauti. *trööööööööt*

 

Eli ihan perinteistä nuhakuumetta *peukuttaa kuiteskin*, tosin aika ikävää kun muutenkaan ei ole oikein kunnossa. No juu, ei siis puhuta päästä vaan kaikesta muusta! Yritin klassisesti sitten eilen saada sen katoamaan syömällä :D Pupelsin kaikkea mahdollista ja mahdotonta pitkin iltaa, aina kun siis olin hereillä. Vietin nimittäin iltapäivän ja illan sängyssä peittoin alla ja katselin pätkäuneja. En muuten avannut edes läppäriä, joten arvaatte varmaan silloin sairauteni tilan :O

 

No, töihin tästä kuitenkin tänään. Jos oikein pahis olo yllättäisi, on Arvaustalo kuitenkin vieressä! Lisäksi kerroin eilen Upolle asiasta ja hänkin yllytti lääkäriin. Toisaalta kerroin, että täällä kotona on nyt niiiiiiiiiiin hemmetin kylmä, että töissäkin on mukavampaa. Lupasin hiljaa ja huolellisesti *ristii sormiaan* tehdä rästihommia ja mennä otille, jos siltä tuntuu. Sain luvan. Sain jopa hissukseen töitä tehtyä. Oikein hyvä.

 

Halveksua ei missään nimessä myöskään sovi Serkkuin tarjontaa, joka on pakko käydä tänään katsastamassa. Törmäsin taas uusiin kivoihin eväksiin .D Olen muuten elänyt tämän viikon serkkumuonalla ja hyvää on ollut, jep-jep. Ja jopa kohtuuhintaista eli ei ole tarvinnut maksella niille kahdelle kauppaketjulle, prle! Mieluummin Serkuille siis. Tänään teen vielä täsmäiskun Belgaakin ajatellen sekä itseäni (shääli, shääli) hemmotellakseni...

 

Lisäksi haen pari kirjaa postin itaalovastineesta, joten työmatka on käytettävä! :D Ostin sitten eilen itseäni lohduttaakseni yhden (-> lue VAIN 1 kpl) uuden kirjan. Sellaisen, joka on pakko hankkia ja olen sen kyllä jo tuolla aikaisemmin maininnutkin. En vaan nyt kehtaa tunnustaa. Sain 10 juuron lahjakortin ja tuo kirja ei tule vuosiin ale-myynteihin tms. Joten, siitäs saitte. Tosi noloa tietysti, koska kirjoja tulee ja tulee sekä menee, mutta aina jokin jää oikeasti myös asumaan tänne oikeaan loppusijoituspaikkaansa. Tämä on yksi niistä.

 

Koska minulla ei todellakaan ole asiaa eikä kerrottavaa, lähdenkin riipomaan kaffetta ja mömelöitä sekä sammioittain ruokaa *muahaahaah*!

 

 

 

 

PLUNSSAILLAAN KUN TAVATAAN – ELLEI JO KOHTA LUETA =b

 

SAIRASMIELISTÄ VALITUSTA TAKANURKASTA

 

Koska on jo / vasta keksiviikko, tänään ei vuodatella yhtikäs mitäkänäs. On ollut sen verran vauhdikas alkuviikko nimittäin.

 

Varastolla olin eilen niin reposupitehokas, että hädin tuskin pääsin ontumaan taksoon. Tai oikeastaan kuljettaja-ressu joutui avittamaan. Kannattaisi suoraan tilata Pekka Niska siis nostamaan, prle.

 

Nämä pakkaset, jäytävä kylmyys ja säryt kun saavat aikaan sen, että meikäläinen todellakin on notkea kuin rautakanki. Oikeasti – jo työkaveritkin huomauttelivat asiasta. En vaan taivu! Ja jos joku haluaa turpaansa, voipi sanoa sanan ”tervehdyttävä liikunta” ja minähän en sitten vastaa seurauksista, en edes kuulusteluissa, perkele!

 

Lisää valia siitä, että jos edes jäykkyys riittäisi. Mutta kun ei, tarjolla on lisäksi mieletön määrä särkyä ja juilintaa eli helpompaa olisi ehkä kertoa, mihin ei satu. Että sellaista... Ja kotona oli tietysti hommia tekemättä. Ajatelkaas, pungersin ihan pikkuhommia kolme (-> 3!!!!) tuntia. Semmoisia, jotka joiltakin hoituvat vajaassa tunnissa. Ja puhelin rumia, kun edelleen särki / sattui / jomotti. Kele!

 

Lohtua tuotti se, ettei tarvinnut kaupoille – hah! Minähän kävinkin Serkuissa täydentämässä vähän kaikkia varastoja *irwiää tyytyväisenä*. Parempi Serkkuihin kuin kahteen suurkauppakeskittymään... Olinkin oikein tyytyväinen, tosin pari asiaa unohtui. Ne voipi hakea vaikka tänään, ei haita. Tänään voisikin sitten hakea kirjastosta pari opusta. Ei niitäkään muuten, mutta pahus kun varattu on ja nehän palautetaan, jollei niitä nouda. Niin että... onnistuisikohan tuo poikkeamisena? Yritän. Huomenna on postiasiaa ja perstaina normiroudaus.

 

Voi huokaus! En minä muuten tästä kelistä, mutta kun SÄRKEEEEEEE. Eikä tämä ole normivalitusta, tämä on jo aika katastrofaalista laatua. Nimittäin kun työkaverit huomauttelevat hankalasta kävelystä ym. :O

 

Josko taas ”miettisi” lekuriaikaa itsellensä...

 

Yhden mukavan asian huomasin kirjoittamiseen liittyen – siitä ehkä myöhemmin, jos sen pystyy pukemaan sanoiksi ;D

 

Ja ei, täällä ei ole mitään kivaa nähtävää tai luettavaa (kotona on kyllä luettavaa ja syötävää, joten...). Hajaannutaan ihan rauhassa muualle Lököstäniään – siellä sitä vasta mielenkiintoa riittääkin *huokaus*. Ok, unohtakaa koko juttu taas :D

 

 

 

ONKO SE JOSKUS OLLUT TERVE? –POLKA TÄSSÄ, HEIPSISTÄ VAAN!

 

 

POLKAN MUONIA JA LABRATULOKSIA *ehhehheh* =b

 

Polka tässä pahoittelee: en ole jaksanut edes lukea lokeja, en itse kirjoittaa – en yhtään mitään! Syy on tietysti ”työ”, tai no voin minä niinkin väittää...

 

Itse asiassa syynä onkin tainnut olla erinomaisen kumma efekti, joka eilen välttyi lopultakin *toivoo tämä*. Katsokaas, kun vaan meinasin nukahtaa ja kuljeskelin kuni lefantti ympäriinsä pää toljottaen. Sitten tajusin, että ei ihme, jos vähän heikottaa. Viikko vesi sisään / vesi ulos –kuurilla ja sen jälkeen pelkkää riisiä! Siis minä, joka harvemmin edes tungen riisiä kovin paljolti nassuuni. Sitten typerysminä menin vielä korjaamaan muka-huonoa-oloa sokerilla :O Uuuups, en siis suosittele! Ottakaa vaikka se banaani tms. mukaanne, minä kun en hetelmiä voi syödä. Nyt vaan meni tuon taudin takia koko oma ruokajärjestys pieleen.

 

Eilen oikeasti pelästyin ja soitin Toverittarelle hurrrrrrrrjan huolestuneena. Tämä sitten puhelimitse paijasi peljästynyttä Pikku-Polkaa. Hiukan jo rauhoittuneena aloin vängertää kunnon ruokaa vielä jäljellä olevista appeista. Niistä syntyi siis niin hyvää ja herrrrrkkua muonaa, ettei ole tosikaan.

 

Saanen esitellä: Welhottaren riisi-papupiffelit sekä lohkotimjamipotut.

 

Riisi-papupiffeleihin tarvitset yhtä paljon keitettyä riisiä ja papuja (linssejä tms.) muhennettuna, esim. 300 g ja 300 g. Iske mössöt sekaisin, riisiä ei ole siis tarvis muhentaa... Lisää pari lusikallista maustamatonta soijajugua (tai kananmunaa, jos sitä käytät) sekä paljon pilpottua purjoa, valkosipulia, currya, jeeraa ja tandoor masalaa, mieleisiäsi yrttejä jne. Sekoittele vielä ja anna taantua takaisin polkanomaiseksi kutvakkeeksi. Jätä odottamaan.

 

Tällä välin olet hellin karvaisin kätösin valinnut muutaman (4 – 6) kaunista pottua. Pese ne hyvin, älä kuori. Pilpo lohkoiksi – hei, aika ohuiksi lohkoiksi!

 

Uuni päälle ja muotoile leivinpaperille nättejä piffejä. Viereen voit laittaa tasaisen pellon potuista; rojauttele pottujen päälle rutosti timjamia sekä valkosipulia.

 

Nyt koko komeus uuniin, öpauttia 200 astetta ja rapiat. Hissukseen alkaa tunkea mahdottoman hyviä haisuja... Odota rauhassa siihen asti, että piffit ovat tumman ruskeita ja potut kypsiä *wirn*. Ai, että mihin unohtui suola tms. No, kun ape on valmista, lapioi potut vielä matalaan tarjoilukippoon ja humpsuttule vaikka herkkarisoijalla, merisuolalla tms. Anna vetäytyä vielä hetki!

 

 

 

 

 

Takaa neljälle nälkäiselle ja yhdelle Welhottarelle ilta-appeet (sekä eväkset). Ai, että miksi resepti on noin-mitallinen? No, kun mätin vain ylijäämätavaraa kulhoon ja pilpoin samalla :D Pidä huolta, että potut ovat hyviä ja muista pestä ne tosiaan hyvin. Ei kun syödään taas tänäänkin ja huomenna ja ylihuomenna jne.

 

Tämän siis innoitti Noitatoveritar minut laatimaan – ziitosta lohdutuksesta ja juttelusta ja ihan kaikesta *pus* <3

 

Muutoin Varastollakaan ei nyt ihan hirveää melskettä käy. Minua oli jopa lomitettu, kiva. Mutta silti hommia on kamalat kasat. Upo eilen kyllä varoitteli ottamaan rauhallisesti – ilmeisesti huomasi kehnon oloni. Oikeassahan tuo, pahus.

 

Ai niin; TADAA! Muistattehan labrajupinat ja kaiken kivan? No, eilen sain vastaukset. Joka ikinen normiarvo (kolesterolit, sokru yms, juu nou) olivat täysin PRIIMAT :O Piti tarkistaa sekin pari kertaa – kyllä eli ikään nähden jopa erinomaiset. Hei, mä olen hyvä!!!

 

Mutta leikki sikansa saakoon ja semmoista; menin eilen goisimaan ennen klo 20 ja nyt piti nousta kirjailemaan ja tekemään pari hissukanmoista kotihommaa. Lisäksi pitäisi laatia kauppalistaa. Prle soikoon, toista kertaa en aio jäädä ilman vihanneksojani tuohon tilaan hetkeksikään. Olipa muuten kamalaa, oikeasti. Pitäisi jo alkaa uskoa, että kaikki sisään ahdettu tavara myös vaikuttaa jollakin tavoin. Eli tänään työn jälkeen tiedossa postia, kirjastoa, kauppaa, pyykkäystä ja kaikkea kivaa *hrrrrrrrrrrrrrh*.

 

No, kirjoja on tippunut tosi ihanan paljon ja yritän lueskella niitäkin alta pois. On ollut tosiaan jaksut kateissa (-> siis kissoissa!). Ehkäpä se tästä.

 

 

 

 

TULEPAS ARVOSTELMAAN MUN SAFKANI, PRLE, -POLKA  =b

 

PS: Jos oikeasti teet ruokaa tuon ohjeen mukaan, minulta voipi tarkistaa päivemmällä asiat tarkemmin. Nyt muisti vielä vähäsen pätkii – mutta hyvää on!

 

 

 

PEUKUTUSTA, PLIIIIIIIIIIIIZ =b

No just, vaihteeksi ERI tavalla kipeä Welhotar lähdössä töihin. Suunnitelmia säkki täynnä (jos työpaikkaa vielä löytyy) *köh*.

 

Oli siis ankea osa lomaa ja tämä ketuttaa edelleen. Mutta tapahtui pari kivaakin asiaa ja sehän on aina mukavaa :D

 

En tod. jaksa nyt toivotella kuin jospa peukuttaisitte vaihteeksi minua!!!!

 

 

 

 

WELHOTAR – AINA OMIA AJATUKSIA PÄÄSSÄNSÄ......

VAIN ILMOITUSLUONTOINEN ASIA.....

koska oikeasti A. on sairaana vieläkin!

Siis niinhän sen loman kävi: 4 - 5 ekaa päivää hauskaa ja mukavaa. Sitten Belgaan iski norotus, sitten yhteen toiseen ystävään ja minuun ja A:n...

Perustin kevyen kenttäsairaalan ja itse jo uskalsin tänään syödä vähän riisiä *uhhhhhhhhhhhh*. Ja vanha varoitus: Jaffa ja mehut EIVÄT todella auta.

Pakkanenkin kilisyttelee nurkkia reippahasti jne.

Auts.... ja huokaus, ämpäriä tarvitaan vissiin taaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaas!

PAREMPAA ILTAA JA YÖTÄ MUILLE - PALAILLAAN....

OVET TAKALUKKOON JA LAPSET TURVAAN - POLKA KOHTA VAPAANA!

Aivan, arvasin (tai siis tiesin) reporankanahan sitä taas täällä ollaan. Ei ole nämä liikunnalliset hetket meikäläistä varten. Eilen alkoi jo aamulla kramppailla olkapäätä ja lapaa, hrrr. Siinä sitten raahaat jumankauta kymmeniä kiloja kirjoja ja vähän muonaa. Ei kiva! Nyt ovat yläselän lisäksi jumissa ristiselkä (vihloo ihan hemmetisti). Koivet ovat tavanmukaan kuni ranskanpullat kera batonkin *yöks*, ei niitä kehtaa itsekään oikein katsoa.

 

Kiittää täytyy kirjoista – ziitosta! Varsinkin eräästä, josta myöhemmin lisää, mutta myös parista muusta kustantajien uutuudesta. Mielenkiintoisia kaikki, ja aivan erilaisia – tämä aiheuttaa aina sisäistä hyrinää, mmmm. Minä tiedän, mitä minä teen ensi viikolla! ,D Kirjasto ei valitettavasti tarjoa vielä tässä(kään) vaiheessa mitään erikoista, aika sattumanvaraista ovat nuo antimet. Sitten kaikki lävähtää taas kerralla, njäääääh.

 

 

 

Lupasinkin eilisissä kommenteissa kertoa, että käyttäydyin huonosti. Myönnetään, mutta miksi ihmeessä se olen aina minä? Takso soitti olevansa myöhässä sen perinteiset 10 min. Aivan, tiesin jo, se 20 min siihen meni eli meikä tuli seisoneeksi yli puoli tuntia lumivesisohjosateessa kylmissään ja koivet sekä selkä kiljuen. Argh. En jaksanut puhua yhtään mitään ja puhelimenkin suljin hyvästelemättä. Eipä autettu kassien kanssa, ei lähellekään ovea tms; laskua sen sijaan pukkasi niin paljon (oli kimppakyyti), että sillä olisi ajanut Tsadin keskustasta kotoon ja vähän ylikin... Nyt mietin, pitäisikö kämäyttää tämä takso?! Ei ihan reilua sos.virastoakaan kohtaan nimittäin, tämä oli normitakso eli täydellä hinnalla ajettu reissu.
 
Muutoin vaan odotan, että saisin lusittua tämänkin päivän pulkkaan ja äkkiä kotoon. Kotoon tekemään tipupiirasta ja saladoa muonitusta varten - yllärinä tarjolla on myös etu- ja jälkiruokaa. Ei kerrota sen tarkemmin, kurkitte kuitenkin! :D Totean vaan, että nämä asiat on hoidettu jo hyvissä ajoin kuntoon. Muistattehan, että odotan The Vieraita, Noitapiirin toverittaria kylään :O Welhottarelassa ihmisiä! Hui! Osaankohan minä taas edes leikkiä sosiaalista? Miten se tapahtuu? Mitä ihmeessä on small talk? Puhuttaisiinko ilmoista, ilmoista vai Ilmoista?
 
Eilen tuli selattua taas Plökilistaa... en tiedä, uskaltaisiko edes kommentoida. Löytyi sen verran... Juuei, en uskalla sanoa, mitä meinasin. Tulee turpiin kohta muutenkin. Eli nettailin eilen ahkerasti, tavallista normia enemmän.
 
Tuon kaiken tein muuten työaikana, ei ollutkaan yllättäen kiirusta :O Äimänä käkenä siinä sitten, no ehkä tänään railo repeää. Osa väestä ei selkeästi ole vielä tajunnut, että aion olla lomalla koko ensi viikon. Upo nimittäin käyttää nimestäni väärää lyhennettä *muahahah*! En ole suotta mennyt korjailemaan, koska toista läheskään samannimistä ei ole lähettyvillä koko torpassa.
 
Kai kaikki muistavat jo, että minä oikeasti jään lomalle *hehkutusta*. Ajattelin nukkua pari päivää ensialkuun ,D Sen jälkeen voisi juoda pari päivää ja sen jälkeen syödä myös pari päivää. Toipumiseen menisikin loppu loma-aika, joten helpolla sitä ei pääse. Loma on joidenkin kertoman mukaan yhtä suorittamista! Nyt minä sen uskon.
 
Ja valitan, minusta ei ole tänään minkään kirjoittajaksi eikä tekemään paljon muutakaan. Sen verran kipeänä tässä taas keikutaan, prle. Eikäs kun lisää tujua kaffetta ja mukavia mömelöitä - Varasto kutsuu palvelijaansa! Minä lähden ja kumartelen mennessäni, onhan se mömelöjen lisäksi saatava jostain vähän apuja myös muonan ostoon sekä kissimuonaan, Vinskin uuteen erityisheekkuun eli vitamiinomölöön (!) sekä joskus kirjoihin *köh*. Tuota, myönnän, että olen ostanut taas kirjan (no, oli niitä pari....).

 

 

 

 

 

MÄRISTEN TÄMÄ LÄHTEE – EHKÄ ILOISAMPANA KERRANKIN KOTOON PÄÄSEE?

 

 

 

 

 

 

ON LUETTU, ON KIRJOITETTU, ON TEHTY TÖITÄ...

 

Eiliseen postaukseen viitaten totean olleeni edelleenkin melkein yhtä tehoisa. Siis melkein. Keskiviikkona alkaa tämä helkkarin hyytyminen, ei voi mitään. Se vaan iskee ja siinä sitä sitten ollaan. Loppuviikko yhtä kushemmettiä. Juu, olisi ollut The Menoakin, onneksi en ilmoittautunut aikoinansa... en olisi pystynyt mitenkään mihinkään – saati sitten edes jotenkin järkevään toimintaan. Parasta siis pysytellä vaan Varastolla ja pingertää omia hommiaan ilman järkeä.

Jännittävä olikin sitten vammun kotomatka; kun rykäisimme kuskin kanssa pihaan, edessä oli Himalajan korkuinen lumikasa. Lisäksi hemmetin vihainen kauhakuormaajan kuski, joka ei suostunut menemään mihinkään eikä tekemään mitään asian eteen. Istui kopissa, pui nyrkkiä meille (haloo, hei, siis invataksille – oikealle koppitaksolle vieläpä!), onneksi ääni ei kuulunut. Pakkohan minun oli jäädä pois, ei voinut mitään. Siinä hetken ihmettelin, kontatako kotiin ja onhan siitäkin kokemusta. Lumivastuuhenkilö kuitenkin alkoi viittoilla minua häipymään huut hemmettiin. Hitaasti ja varovasti pungersin itseni läpi kinosten kotiovelle. Sen verran ärsytti, että laitoin huoltoyhtiölle palautetta, josko he voisivat ottaa huomioon sen, että tässä taloyhtiössä jokaisessa rakennuksessa asuu 1 – 3 liikuntaesteistä ja hei, tämä on tarkistettu juttu! Tässä talossa meitä on ainakin 2, naapureissa toisessa 2, toisessa ainakin 1. Saattaapi olla useampikin, joita en ole tavannut rapussa, pihassa tai kimppataksossa! Odotamma kommentteja.

Taas siis tuli näköjään auottua turpaansa, vaikka olen luvannut lopettaa. *huokaus*

Taas tuli Varastollakin auottua turpaansa mm. Imbolcista, uskonnoista ja pakanuuden olemuksesta, taiteesta eli Boterosta sekä parista muusta asiasta. Ähh, ei sitä näköjään koskaan opi olemaan hiljaa! Toisaalta, tulipa taas sivistettyä näitä korkeasti koulutettuja henkilöitä joissakin asioissa ,D

Poikkeuksellisesti tänään posti-, kirjasto- ja kauppapäivä, koska toivon mukaan Noitapiiriläisiä on tulossa kylään perstaina. Postissa on kirjoja ja paketti, mmmmm. Kirjastossa näytti olevan harmillisen pieni määrä opuksia varattuna. Kaupoista haen vain pakolliset eli emmeet tipupiiraaseen, jota ajattelin tarjota sekä salaattirehut. Jotakin muonaa myös itselle pariksi päiväksi. Nähkääs, hei, eipäs ole tarvetta koko viikon appeisiin eikä eväksiin. Joku aikoo LOMAILLA ensi viikolla :D Muistattehan, Welhottarella on oikeasti lomaa. Juu, toki aion olla kunnolla, hoitaa asioita jne. Käyn minä ainakin kaupassa, juu, juu! Tai sitten joku saa käydä minun puolestani... Eli ehkä selviän tänään helpommalla tuosta reissusta. Syytä olisi, koska huomenna pitäisi vielä olla melkomoisen pirteänä ja aikaansaapana töissä. Ne perhanat kun huomaavat minun lähtevän lomille, tiedossa tulee olemaan rankasti hommia.

 

 

Päivän slogan: En minä ole lihava, olen vain horisontaalisesti suhteeton.

Päivän biisi: Ganja  

Luettua: Nick Hornby – Juliet riisuttuna, ohoh, mieshän on rauhoittunut oudosti! Tai no ainakin vähän... Omalla tavallaan huvittava opus fanittamisesta sekä sen kiihkeydestä ja Oikeasta Elämästä, joka fanilta saattaa jäädä elämättä tai huomaamatta ,D Pidin, aika vinkeitä ideoita, mukavasti kudoskeltu juoni - olen aina pitänyt Hornbystä. Sami Parkkinen – Punainen pyörre, kotomaista scifiä. Ihmisten fysiologista ja psykologistakin manipulaatiota tulevaisuuden lohduttomassa Suomessa... Jostakin syystä tämä ei hirveästi iske, parempaakin olisi aineksista saanut kokoon. Valitan, silti scifin ystävien kannattaa tämä lukea. Lars R. Holsti – Hajasäteilyä, Syöpäprofessori muistelee. Muistelee vaan eli kertoo omia saavutuksiaan enempi korostaen kuin ehkä syytä olisi. Ei elämäkertana vakuuttava kuin korkeintaan ystäville ja kollegoille. Eli jättäkää sikseen, ei edes syövästä sen kummempaa uutta. Simo Ralli – Ralli Radalla, auts ja voi jestas. Miksi minä tämän lainasinkaan? *ihmettelee itsekin* En pidä L.T:stä enkä bändistä. En oikein pidä tämän kaverin tyylistä muutenkaan enkä tavasta kirjoittaa. Faneille varmaan musti. Muuten, tunput käteen – parasta on kansikuva! Antti Karisto – Yksi piano vai kymmenen lehmää, Kirjoituksia arjen ilmiöistä. Tästä minä taas pidin, yllätykseksi itsellenikin. Nähtävästi sosiaalipoliittiset ilmiöt ym. kuitenkin osataan kuvata varsin mainiosti – jotkut siis osaavat. Aiheet vaihtelevat paljonkin, mutta ovat kaikki oudon kiinnostavasti esitettyjä. Tosin joistakin kovasti esille tuoduista mielipiteistä minulla on se toinen mielipide, mutta näinhän se pitääkin olla. Suositan kaikille elämästä uteliaille sekä hiukan kaikesta kiinnostuneille asiatekstien ystäville! Minidekkarit, 6 kpl ja linksussa tekijät, nimet ja lyhyt esittely. Hyvä idea! Odottelukirjoja parhaimmillaan, minä pidin. Lisäksi nämä eivät ole mielestäni novelleja eivätkä rikoskertomuksia vaan todellakin minidekkareita, ehjiä kokonaisuuksia. Ei ollenkaan kehno tapa tehdä tuttavuutta kirjojen kanssa ;D Koon puolesta sopii vaikka tylsille treffeille krokodiiliväskyyn, mukaan päivystykseen tms. Suositan! Sovijärvi-Rytkönen-Nikkola – Sen piti olla normikeikka. Viihdyttäjät kertovat, sata tarinaa takahuoneista. Muusikoiden ym. viihdealan ammatilaisten (osa salanimellä) kertomia tositarinoita siitä, mitä keikoilla on tapahtunut tai ei ole tapahtunut. Hulluja, tosia, itkettäviä ja huvittavia sattumuksia. Tämäkin sopii luettavaksi missä ja milloin vain, sen verran lyhyitä tarinat ovat. Ei paha – keikkaelämää, eikä tod. aina niin hupaisaa kuin voisi kuvitella! Viihde voi olla arvaamattoman raaka laji... Jahas, tiedän mitä täällä odotetaan. Eilen oli näköjään käyty katsomassa jo. Eli kyllä, luettu on. Hanna Helmi Heinonen – Veljen vaimo. Hyvin puffattu ja brändätty kirja, se on kyllä osattu. Eli HHH ja kustantamo ovat hoitaneet tonttinsa hyvin. Kirjan ehdin lukea vasta kertaalleen eli tämä on se ensimmäinen arvio (myöhempi ja perusteellisempi siis toisen lukemisen jälkeen). Tämä olisi ehkä ollut syytä kirjoittaa vielä kerran uudelleen. Blogissa HHH sanoo, että pyrkii välttämään kliseitä. Tuota, sen huomaa, ehkä liiankin koukeroisesti toisinaan. Asiat voi sanoa yksinkertaisestikin – ihan totta. Sitten itse kielestä sen verran, että ainakin eräs kohderyhmä tipahti oitis pois alkumetreillä; äitini ei ymmärtäisi edes kaikkia käytettyjä termejä (esim. excu). Muutenkin tämä uppoaisi ehkä parhaiten kohtuuhyvin toimeentulevalle (Omistaa!!! Rahaa!!! Tahtoo!!! Ostin asunnon!!!), nuorehkolle naislukijalle (ja miksei miehellekin), joka ei aseta suuria vaatimuksia itselleen eikä kirjalle. Pikkuisen nilkuttamista löytyy, ei nyt suoraa ontumista. Kuitenkin... Parhaiten henkilökuvansa mitat täyttävät Tuikku, Misku ja Kride *hah, ylläri teille, eikö*.  Osa nuorehkoista naisista pyrkii jossain vaiheessa sekaantumaan toisiinsa, toki tahtomattaan; niin samanoloista on keskustelu, asiat, mielipiteet ja lievä sekavuus kerronnan krumeluureissa. Ja minua tietysti närästää aina oletukset asunnon omistamisesta ym. materiasta – eikö kukaan enää saa olla reilusti hörhö? Maailma tarvitsee myös erilaisia ihmisiä, ilman niitä kaikki olisivat niiiiiiiiin hyviä ja kauniita! Ai niin, sellainen ei taida sopia viihde- ja ihmissuhderomaaniin... Psykologina HHH kuvailee Miskun masennusta melkoisen tyrmäävällä tavalla – tahallistako? Pari muutakin asiaa jäi näivertämään kirjoittajan koulutustaustan tietäen. Kyllä, HHH osaa kirjoittaa. En minä sitä sano. Tämä on edelleen siis Welhottaren subjektiivinen mielipide ja arvostelu ilmestyy myöhemmin toisaalla. Se voipi olla erilainen eli objektiivisempi, kunhan saan tämän luettua uudelleen. Jahas, hirmuinen epis stoola taas. Jätänkin nuo neljä uutta opusta pois listalta, lisäksi tuli luettua jokunen vanhempi kirja omasta hyllystä. Ette te minusta eroon pääse, ette myöskään kirjoistani! *muahhaaah, maanista hekotusta*

 

 

 

VÄSYNEENÄ JA KIPEÄNÄ SE MENEE – VIELÄ VÄSYNEEMPÄNÄ TAAS PALAJAA!

 

 

 

 

TÄÄ EI ENÄÄ TAHTOIS LEIKKIÄ KAIKKIEN KAA...

 

Katson olleeni eilen aivan helvetillisen tehokas töissä. Oikeasti. Katson käyttäytyneeni asianmukaisesti, mutta en siis sosiaalisesti. Minähän en aamukaffittele joukkojen mukana. Syön parin muun osaston väen kanssa. Iltapäiväkaffen jätän kokonaan väliin, koska olen jo lähdössä kotoon. Katson siis ansainneeni ne päivittäiset perkeleen tupakkatauot ulkona! Tulkoot sanomaan minulle yhtään mitään – eivätkä muuten tulleetkaan. Taitavat jo tuntea tapani.

 

Nimittäin jos joku sanoo sanankin siitä, missä minä kulutan aikaani tms. vaadin ehdottomasti, että saan leimata tupakka-ulos, tupakka-sisään –leimat. Samalla toki vaadin muitakin leimaamaan itsensä juoru-sisään, akkainlehti-sisään, Hesari-sisään, ”kokous”-sisään jne. leimoilla. Sen verran voin oikeasti nostaa nokkaani, että en tod. juoruile, en lue akkainlehtiä ja sen Höskänkin luen samalla kun apehdin niitä laputettuja eväitäni... Minut todellakin opetettiin eräässä työpaikassa olemaan tarkka ns. työajan käytöstä. Siellä kun ei oikeasti katsottu hyvällä silmällä mitään omaa puuhastelua; ruokatauot ja kaffetauot olivat jokaisen omaa aikaa – silloin saattoi tehdä mitä huvittaa *soveliaisuuden rajoissa*.

 

No juu, ei, ei tästä sen kummempaa messua olla nostamassa. Kunhan taas selvisi, että eräs organiseerausmuutos tullee koskemaan meikäläisiä rottia ja johtuu – mistäs muusta kuin siitä, että eräs henkilö on jatkuvasti poissa ja jättää työnsä muille. Tottapuhuen näitä henkilöitä mahtuu taloon 2 – 3, mutta sanotaan nyt näin ja taakataan tämä kaikki hänen niskoilleen. Eikö olekin outoa, että ao. uudistus ei kyllä muiden töitä ainakaan helpota, päinvastoin. Näiden tiettyjen henkilöiden lähityökavereita se kyllä avittaa, ainakin jossain määrin. Eli tässä se tulee: parin akan tyhmyydestä kärsii koko rottaporukka! Ei stana, en muuta sano. No, eipä se kyllä haittaakaan, mutta teettää turhaan lisähommia taas jossain vaiheessa. Ähhh. Eikä tämä todellakaan ole muutosvastarintaa, vaan sitä, että juuri kun hommat on saatu osastolla pelailemaan alkumärehdinnän jälkeen, kaikki laitetaan kohtapuoliin taas uusiksi. Leiki siinä sitten muuta kehittämistä ja pidä kivaa. Ei tahdo leikkiä enää... Hiekkalaatikko uusiks – tai ainakin puhdasta hiekkaa (ja isommat lapparit!!!!) ,D

 

 

 

 

 

 

Ei, en ole hyvällä tuulella tänäänkään. Siksi toivottelenkin kaikille erittäin viihdykästä Imbolcia ja toivon, että vietätte (tai olette jo viettäneet) sitä asiaankuuluvilla tavoilla eli kuka mitenkin. Meikä ehkäpä Noitapiiriläisten kanssa perstaina, ainakin toivon niin... Piruuttaankin vien tänään Varastolle kapallisen keksejä ja tarjoan ne juhlan kunniaksi. Etsikööt vapaasti sitten tietoa asiasta ja kauhistelkoot tykönänsä. Ai että minä olenkin ilkeä ja pahantahtoinen ihminen *wirn*. Ne ovat muuten suklaapäällyskeksejä vielä :D

 

Josta tuli taas mieleeni se, että kun olen laputtanut nyt evääni päivittäin, alkoi Rouva Tunnollinen taas kirjoitella lisälappuja keittiöön! Kerroinhan, että siellä on jo useampia lappuja eri asioista *huokaus*. Isoja ihmisiä varten... kaveri jo mainitsikin jotain harmoonien sotkuisuudesta. Ei saisi nauraa, mutta miten tämä työelämä joskus muistuttaa enempi lastentarhaa. Myös oma käytökseni, myönnetään. Mä en leiki ton kanssa, en, en, en *itkuhuutopotkuraivarit*!

 

Tämä menisi nyt keittämään tosivaffat kaffet, riipisi erittäin tymäkät mömelöt ja lähtisi leikkimään sitä työntekoa ja maksamaan myös laskuja heti aamusta. Ikävä kyllä, laskut eivät ole leikkilaskuja =(

 

 

 

 

 

POLKA – TYÖ-HARRASTE-LASTENTARHASTA, HEIPPA KAIKKI  =b

 

 

 

 

MATALAPAINETTA JA TYLSÄÄ MENOA

 

Nyt ei kulje, ei hyvä heilu – ei edes perse! Omituinen ketutus ja jaksamaton olotila vallitsee synkkänä residenssin yllä. Kuin myös Varaston kopperossa.

 

Ei, näillä seuraavilla asioilla ei ole tekemistä ylläolevan kanssa. Kunhan kirjaan muistiin.

 

Kiitettävä, että kirjoja on haettavana postin itaalovastineesta – heti kun jaksan ajatuttaa takson sitä kautta. Tänään ei jaksa, ei haluta. Tiedän, että ne paketit on kyllä mukava avata. En halua ilahduttaa itseäni...

 

Tänään on myös ulkotupakoinnin aloituskausi Varastolla. Hajuhaitat veivät voiton ja käsky kävi: ulos! No, sitä ollaan oltu muutenkin ulkona jo vuosia. Tupakalla ja muutenkin, ei haita.

 

Kukaan ei ollut koskenut eväksiini; kirjoitin niihin evästen saapumis- ja nauttimisajan sekä sisällön.

 

Huomaan taas, että olen luvannut hoitaa kovin monta asiaa. Siksi minä en taida hoitaa niistä yhtäkään. En ainakaan tänään. En hoitanut eilenkään. Tyhmä, apaattinen ja jaksamaton minä.

 

Kun minä tämän kirjoitan, saapuu ehkä rauhallisempi olotila! Ei ole pakko, jos ei halua. Eihän?

 

 

 

 

ERITTÄIN VÄSYNYT WELHOTAR...