MINULTA ON KADONNUT JOTAKIN!

Oikeastaan paljon; kateissa on usko, toivo, motivaatio noin ihan ensimmäiseksi. En muista, milloin olisin viimeksi tyytyväinen itseeni täpöllä (no en varmaan koskaan), ilokas (miksi?) tai muutakaan. Älkääkä sanoko mitään, sillä viimeksi täytin DEPSin ja BDIn valmiiksi ennen omisarviksen vastaanottoa. Tilanne oli laskeskeltuna aika paha, pisteitä sentään ropisi edes näistä ;)

Tämä näin esipuheena siihen, että en taaskaan jaksa. Eilen olin aivan supiväsy heti aamusta ja ajattelin kömpiä sänkyyn ajoissa. Katin villut, uni ei tullut. Ei sitten millään. Vielä puoliltaöin jouduin hakemaan yhden rauhoikkeen avittamaan nukahtamista. Syynsä oli kai silläkin, että pitkästä aikaa oli aivan älyttömän rajuja kramppeja koivissa, lähinnä pohkeissa ja jalkaterissä. Erinomaisen epämukavaa, koska ne eivät häipyneet millään normikontsilla. Nyt aamullakin troppasin vielä tuplana magnesiumit varmuuden vuoksi. Hrhrhrrh, nuku siinä sitten... eli jopa nukkumisen minä saan vaikeaksi näemmä. Tämä kun on se viikon ainut yö, kun muutoin saisi goisia juuri niin paljon ja pitkään kuin huvittaa. Ei sitten huvituttanut, kun ei pystynyt!

Muutenkin takana on rankka työviikko, kipuja sen mukaisesti. Eli paljon, en märise enempää. En heti keksi täysin kivutonta paikkaa. Sen verran vain, että jouduin vaihteeksi kirjoittamaan käsin eräitäkin läystäkkeitä ison nipun. Oikea käsi ei tykkää siitä ollenkaan, ei sitten yhtään! On se kumma, miten Varastolla ei vaan saada hankittua tiettyjä peruskoneita käyttöön, sellaisia joka päivä tarvittavia. Prle, tämänkin asian kanssa tapeltu kolme vuotta. Edellinen yhteiskäytössä ollut kone oli hankala käyttää, mutta ei sentään tarvinnut käsin kirjoittaa. Nyt on upeat puitteet (sanoo Joku), mutta työntekijöillä ei ole asianmukaisia tarvikkeita eivätkä tietyt hommat vieläkään toimi. Just, näin se menee. Hienoa, kun torppa ainakin näyttää hienolta, vaikka toimivuuden kanssa voisin ollakin monessa kohtaa eri mieltä.

Menenkin vähäksi aikaa tässä kohti maate – näin pitäisi töissäkin pystyä tekemään ;) Jep, helpotti, muutama sivu hyvää kirjaa ja lotkotusta. Taidan viettää tällä tavalla loppupäivän. Tavan mukaan ja luultavasti piristyn taas hyvin myöhään illalla, ans kattoo nyt taas. Soppa-ainekset odottavat työtasolla, josko vaihteeksi *muahahahah* vihanneskeittoa pariksi päiväksi taas. Huomenna aikataulujen mukaan posti-kirjasto-vihannestsioski-kaupat -retki kaikkinensa. Ai niin, Serkkuin kavereille tiedoksi, että tarjolla oli uutuuksina sitruunakohuked sekä Jassi seemneleib, joka on ihan helkkarin hyvää. Pieni paketti, sopivasti muutama viipale, jotka voi pakastaa. Namia paahdettuna siis eikä ollut hinnalla pilattua tuokaan.

Täytynee laatia kauppalistaa sekä pakata pari kirjaa postitusta varten. Aivan helkkarin tärkeitä ja aikaa vieviä tehtäviä minulla täällä. En minä kyllä paljon muuta jaksa tai muuhun kykenekään ilman runsasta troppausta ja äärimmäistä itseruoskintaa.

Että tällaista tahatonta tajunnanvirtaa tällä kertaa, ilman mitään asiaa – kuten tavallista.

 

 

POLKA, JOKA AIKOO OTTAA JOKUSETKIN PÄIKKÄRIT!

 

 

NO SNUFSE TÄSSÄ, HEJSSAN!

 

Piti päästä leikkimään ja testaamaan oma yläluokkalainen nimeni. Että Snufse sitten, hjoo. Ei hyvältä kuulosta, mutta tästä voit testata omasti – hiano on, muista vetää tuspuköydestä ;) Pitäisköhän tehdä tuosta kyltti Varaston oveen? Ei sentään...

Ei mitään muuta valittamista kuin hemmetinmoinen työsuma, suorastaan sairas! Ihmiset jäävät taas lomille, joten helkkarinmoista haipakkaa sekä isoja, pitkiä ja hankaavia juttuja. Erittäin epämiellyttävää joka tavalla. Eilen ehtinyt pitää taukoa kuin sen verran, että hätinään kävin Serkuissa. Oli ihan pakko saada vähän täydennystä. Muuten aivan tajuton määrä paperia (melkein kaksi riisiä) on virrannut läpi pienien pulleiden kätösteni vajaiden kahden päivän aikana. Aika hillitöntä, oikeasti. Ja edessä on asioita, joissa on n. 40 – 50 sivua erittäin tiukkaa tekstiä. Arvatkaas naurattaako? Suorastaan helvetisti... lisäksi olen tavan mukaan oikein supiväsy ja repokipeä. Työkavereiden kanssa tsekkasimme eilen ns. työnjakolistaa, joka on todella melkoisen perskohtainen – eli erittäin epäoikeudenmukainen. Kämppikselleni ei näemmä ole merkitty juuri mitään, toisaalta, mitä sitä merkitsemään, jos ihminen ei oikeastikaan tee yhtään mitään. Samoin jokusen muun kohdalla. Ai että, alkoi jurppia kahden ihmisen kiroilun voimalla! Meitä on sorsittu tässä oikein reippahasti. Minäkin yritin siellä miitissä selventää, että voisi ihan oikeasti kertoa kaikille julkisesti, miten ja milloin minä olen töissä ja oikeasti olen osa-aikainen ja paikalla vain 20 h viikossa! Ettei löytyisi jotain omalaatuisia yllätyksiä, kuten mm. maanantaina (vanhaa tavaraa siis...). No, jos ei kiinnosta niin ei sitten. Minä olen vain tyhmä työntekijä, minä vain menen, teen töitä ja tulen pois – mahdollisimman äkkiä tämä kaikki.

Onneksi tänään voisi marinoida itseään vaikka viinillä ja jollain mausteisella, mennä nukkumaan tai tehdä juuri sitä, mitä sattuu huvittamaan. Huomiselle ei ole sovittu yhtään mitään. Parhaassa tapauksessa nukun koko päivän, jos vaan saisi unta ja pystyisi siihen. Jotain radikaalia minä teen, siis sen lisäksi, että käyn ostamassa päärynöitä ja tummaa suklaata. En vaan ole vielä keksinyt, mitä se voisi olla. Mihin siis olisi varaa eikä tarvitsisi lähteä mihinkään, sekä tietysti kaikilla muilla teknisillä, rahapoliittisilla sekä terveydellisillä perskohtaisilla varauksilla – just, ei oo helppoa täälläkään. HEEKKUJA?!

 

 

Vinski pitää vapaapäivistäni, silloin kissalla on kissanpäivät; saa olla ulkona vaikka koko päivän, tarjolla saattaa olla jopa fisua ja muuta namskista. Tarvittaessa pääsee sänkyyn emon viereen makoilemaan ja muuta mukavaa. Minulla vaan aina olisi kaikenlaisia pakkotekemisiä. Ähhh.

Nyt on pakko keittää kaffet ja kaapaista mömelöt, että pysyisin vielä tämän päivän tolpillani ja jaksaisin kotoon asti.

 

 

POLKA – PÄÄRYNÖITÄ JA HETI *MULLE-MULLE-MULLE*!

PS: Vuodatuksen kuvansiirtopolitiikka on suuren ihmeen aiheeni aina tähän aikaan aamusta, prle!

 

VOISITTE OIKEASTAAN OTTAA

 

silmät ummessa arvuutellen jonkun tiistaipäivityksen ja lukea sen. Tuskin ne paljon eroavat toisistaan. Samaa valitusta ja märinää, kun ei ole muuta kerrottavaa. Olen niiiiin väsynyt, edellisyönä en urvahtanut kuin ehkä pari tuntia yhteensä pieninä pätkinä. Eilinen meni sellaisessa kevyessä hölseessä, tein vain töitä. Enkä edes mitenkään nopeasti, vaan tasaisen junnaavasti. En ryhtynyt italialaiseen lakkoonkaan – pois se minusta. Itku meinasi tulla, kun menin aamulla huoneeseen ja katsoin niitä pinoja. Voi huokaus, olivat sen kyllä muutkin huomanneet...

En sitten hötkyillyt, tein mitä tein enkä puhunut kenellekään mitään. Iltapäivällä oli ns. pakkomiitti ja töidenjako. Hassua, miten kämppikseni kohdalla on kovin vähän töitä ja meillä kahdella muulla puolipäiväisellä aivan pirun paljon enemmän. No, se lienee tarkoituskin. Jos ihminen ei tee mitään, turha sitä on kirjatakaan. Eipä tuo minua haittaa, mitä siellä lukee. Teen sen minkä ehdin ja pystyn. Kyllä oli taas lähellä ajanvaraus, mutta kun tuo miitinperkele siinä iltapäivällä vei aikaa niin, että ei oikein ehtinyt kunnolla mitään. Tuskin tänäänkään, minä näet ajattelen taas vain huomista ja lyhyttä päivää sekä vapaata, pitkää & viihdykästä iltaa.

Eilen kyllä otin iltapäiväunet, tai semmoisen puolihorroksen. Oli pakko herätä aika pian, kun kissa karjui sisään parvekkeelta. Olin laittanut oven sen verran kiinni, ettei saanut reppana tassuillaan auki. Kun ihan sataa ripsoi yhdestä pienestä raosta sisään! Onhan se kamalaa, kun toinen ensin ottaa aurinkoa ja sitten iskeekin ukkospilvi ja sadekuuro ;)

Huomenna pitäisi rehvata yksi leidi kirjojen merkeissä ja käväistä postissa. Ehkä myös hakemassa päärynöitä *hysh, älkhää khertoko khenellekään* ja jotain muuta pientä loppuviikoksi. Eilen puolitin donaripurkin Vinskin kanssa iltapalaksi, fifti-siksti ikäänkuin. Jotenkin kotoeväät ovat aika nihkeät, ettenkö sanoisi karut. Jömmassa on kyllä vähän pizzaa sekä roipentelia, jos alkaa oikein tehdä mieli. Ei ole tehnyt, eväksenä taas on ollut vihannespataa, raejuustoa ja paahdettuja auringonkukansiemeniä. Siinä on muuten helkkarin hyvä pläjäys lounaaksi, ihan kaikkea mitä tekee mieli ja juuri sopivasti. Päälle kaffetta, vein töihin purkkicappuccinoa. Kun sen kaffen kanssa aina risataan, svinduillaan ja heitellään kerta roskiinkin. On se makeuttamaton sortti vaffaksi tehtynä kuitenkin ihan hyvää, varsinkin kun se on myös Liiterissä usein alennushalvennuksessa. Nyt minulla on myös omat kaffeni. Ja lusikka! Ettei kukaan käy MISTÄÄN enää ikinä meikäläiselle huomauttelemassa, pirulauta nih. Olen niin läpeeni *tsihih, läpi mainittu* kyllästynyt kaikkien pitsiniskojen kiekailuihin ja retkiin sun muuhun pashaan.

Eräs mikä suuresti harmittaa on se, ettei tuohon vastapäätä olevaan kaffehuoneeseen jostain syystä tuoda päivän lehtiä. Ne viedään jonnekin muualle, terävämmän pään viihdykkeeksi. Minä aion vielä kysyä, eikö rottia katsota edes sen kehnon Höskälän informaation arvoiseksi. Tarjolla on kyllä jonkun kantamia iankaikkisen vanhoja akkainlehtiä, sisustusta sun muuta sekä mainoksia ja ilmaisjakeluita. Ai että minua riipoo. Onneksi aina on kassissa oma kirja, taidankin alkaa lukea sitä myös lounaalla!

Ei, minusta tämä muutto ja seurueen raiskaaminen ei ollut hyvä ideo. Ei myöskään työkavereiden mielestä. Tämä on asia, jolla eräs leidi vain haluaa yhden sulan hattuunsa ja nimensä näkyviin. Koska hän on suorittanut johtajakoulutuksen, hän tekee ja suunnittelee myös tällaisen hienon uudistuksen. Käytännössä tiedän jo, että sitä ei joka paikassa toteuteta. Siitäkin on jo tullut sanomista, meitä se ei kylläkään koskenut. Kuulinpahan vain asiasta, että kurmuutusta saivat kaikki eräällä osastolla, johtoa myöten. Jotkut ovat hanakoita saamaan sen kyseenalaisen kunnian jostakin. Eniten kai merkitsee se, että hän voi käyttää asiaa CV:ssä ja mainita sen muualle hakiessaan. Noin kunnianhimoinen eukko ei tuolla pitkään viihdy tai ainakin hakee muualta sijaisuutta parantaakseen *ehehheh* kompetenssiaan (-> lue: lisää mainetta ja kunniaa).

Eipä tuo meikäläistä liikuttaa. Jospa tänään pääsisi liikkumaan Serkuihin. Olisi asioita...

 

 

POLKA – TUO SERKKUIN PARAS KAVERI!

 

TÄLLÄ VIIKOLLA ALKAA KESÄKUU :O

 

Nyt täytyy taas sanoa, että jotenkin olen jatkuvasti joko päivistä edellä ja toisaalta en sitten taas ollenkaan selvillä, missä mennään. Mutta taksotilauksia tehdessä on pakko tsekata päivät ja jäljellä olevat kyydit ja totta se on, jumaleissön, tällä viikolla alkaa kesäkuu. Siltä se tuntuukin – en ihan vielä valita, mutta lämmintä on ainakin tiettynä aikana päivästä täällä kerroksissa! Vinski nauttii, on se jotenkin kiva katsella, miten kissi tosiaan jaksaa maata lämpöisessä ja rrrrakastaa sitä >o< Kateeksi käy ;)

Itseäni ei käy kateeksi, Varastopäivät alkavat. Tiedän, että siellä on odottamassa iso pino hommia. Lisäksi tänään on pakkomiitti työnjakokysymyksistä sun muusta organiseerausuudistukseen liittyvästä eli tästä pakkoyhdynnästä, sanoisinko suorastaan raiskauksesta (haa, nyt minä sen keksin eli siksi minä alankin tätä terroria meitä kohtaan nimittää!) ja väkisinmakuusta. On se jännä, miten taas jo lauvantaina kävi mielessä varata aika omisarvikselle, samoin eilen. Sitten päätin katsastaa vielä tuon miitin kuitenkin. Riippuen nyt siitä, mitä se tuo tullessaan vai tuoko yhtään mitään.

Suoraan sanoen, en mitenkään jaksaisi edes ajatella työntekoa. Pelkkä ajattelu saa minut jo reporangaksi – ja tämä EI siis ole laiskuutta. Vaikea selittää, en vain kykene pystymään ja jaksamaan tuota enää. Minä en enää pysty vetämään täpöllä kokonaista työpäivää enkä sitä määrää hommia, mitä aikaisemmin. Se pitäisi vain myöntää, mutta kun ei ole kanttia. Sitten sitä vain yrittää ja yrittää, kiroilee ja tekee, on jäykkis ja kipeä. Ja tosiaan, en edes sunnuntaisin tunne itseäni aivan kokonaan toipuneeksi. Siis vähän parempi tietysti on, mutta silti selkeästi työperäisiä juttuja muhii siellä ja täällä. Ne on aika helppo erottaa ns. normisäryistä ja -kivuista nimittäin.

No, eihän sitä kuulema kannata valittaa, märistä ja valittaa. Tulee vaan lukijoille huono olo, vai miten se nyt menikään. En minä ole pyytänyt teistä keneltäkään apua, ainakaan fyysisesti tänne kotooni. Joten voitte olla aivan rauhassa siellä kotonanne, minä en tule soittamaan ovikelloa, en myöskään häiritse puhelimella enkä edes meileillä! Vaikka parille asiaa ehkä olisikin...

Laitetaan tähän nyt vaan nätti kuva torpan ainoasta fiksusta ja kauniista oliosta:

 

Ja samalla purrrrrrrrrrrveiset muille karvamölleille kans!

Päivän biisi: Kipee

Päivän slogan: Miksi kirjoitan blogia; ärsyttääkseni ihmisiä, antaakseni ylemmyyttä antamalla niille tasoitusta, huvikseni, mutta ennen kaikkea... hämätäkseni!

Luettua: Ameneh Bahrami - Silmä silmästä. Tositarina, josta uutisoitiinkin paljon eli tämä on sen leidin kertomus, jonka päälle heitettiin rikkihappoa! Karua kertomaa Iranista, kulttuurista, naisen asemasta sekä miesten harhaluuloista, mutta myös islamilaisesta oikeudesta sekä oikeusistunnosta sinänsä. Ruma tarina, mutta myös mielenkiintoinen... Nikki Sixx - Nikki Sixxin maailma. Kaveri kertoo raittiista elämästään eli hehkuttelua kaikesta *huokaus*. Valokuvauksesta ja runsaasti kuvia siis mukana. Täytyy vain sanoa, että paljon parempia (ja vähän aihetta liippaaviakin) löytyy mm. Elegialta ainakin sekä monelta muultakin! Silti kannattaa katsastaa, ei siis paha. Rake Tähtinen - Tapettu illuusio. Ukissa tapahtuu jälleen, onko kyseessä rasismiin liittyvä rikos ja miten keskitysleirin päiväkirja liittyy asiaan. Aika vinkeä kudelma, mutta ei silti kanna aivan riittävästi - edelliset ovat parempia, vaikka tässä mielikuvitus kyllä pelaa. Sami Neva - Kuoleman kinkerit, harvemmin ei vaan jaksa ja tätä nyt ei jaksa edes tunput kädessä. Jättäkää hyllyyn...Sergei Lukjanenko – Yöpartio, erinomaisen omelaa kerrontaa mm. vampyyreista, noidista, kyvyistä yhteen jos toiseenkin asiaan. Ei mitään tavisvamppijuttua tietenkään - tässä pelaillaan vähän eri linjoilla. Suositan! Ritva Sarkola - Puhu hiljaa rakkaudesta. Voi jössus, en kestä tätä leidiä, tämä on aika kökköä tämäkin. Ei kulje, kahdet tunput, jos on pakko lukea.  Mieluummin lukekaa vaikka blogeja! Dj Stalingrad – Eksodus. Neuvostoliiton raunioilla kasvaneen nuorison puheenvuoro, täyttä punkkia. Varsinainen pläjäys, lukekaa ihmeessä, jos kantti kestää! Teuvo Masalin - Motellirakkautta ja kartanohaaveita. Ihan kohtuullinen dekkari, mutta nimi pilaa jo osan. Samoin tämän olisi voinut vielä kirjoittaa kerran uusiksi... mutta kelpoisaa kesäyön taukolukemista kuitenkin. Matti Rämö - Polkupyörällä Jäämerelle. Ja taas piti sitten lähteä fillaroimaan ;) Tuttua Rämöä, mutta nyt tässä tulee esiin myös miehen mielenliikkeitä ja menneisyyttäkin ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Suosittelen muutenkin, koska seudut ovat lähellä ja tutustumisen arvoisia. Muutama tosi hieno kuva. Arndhild Lauveng - Huomenna olin aina leijona. Enpäs oikein tiedä, mitä sanoa... leidi on kouluttautunut psykologiksi parannuttuaan skitsofreniasta. Omaelämäkerta siis sairastumisesta, elämästä hoitojaksosta toiseen eri sairaaloissa, karua kerrontaa lääkityksestä ja pakkohoidosta, systeemistä, joka pitää ehkä väkisin sisällään... Olisi tästä enemmänkin sanottavaa, mutta ehdotan, että luette itse. Lyhyt opus, helppolukuinenkin. Jaksaa kyllä lukea, jos vain oma pää kestää kaiken. Carmen Aguirre – Kiihkeä maa, Nuoruuteni vastarintaliikkeessä. Minä pidin taas kovasti eli tosikertomus siitä, miten chileläinen tyttö jo lapsesta asti tottuu salaamaan tiettyjä asioita, seikkailee vähän vanhempana Etelä-Amerikan maissa sekä toimii aktiivisesti. Lukemisen arvoinen juttu. Anja Snellman – Ivana B. Tykkäsin, suosittelen. Ihan kuin tämä olisi faktaa *wirn*. Miten joku puffaa vielä olematonta kirjaansa blögissä ja ympäriinsä, stailaa itseään jne. Lukekaa ihmeessä, tiedätte kyllä miksi!!! Tykkäsin ehdottomasti, lisäksi Snellman tarjoaa taas varsin mielenkiintoista ja tavallista fiksumpaa kieltä luettavaksi :) Nina Banerjee-Louhija – Yhden päivän kuningatar. Tosikertomus leidin äidistä ja vaikeasta, lähes mahdottomasta, äiti-tytärsuhteesta (josta onkin Blogistaniassa puhuttu siellä ja täällä) eli suositan. Tässä on aika hyvin käyty läpi asioita ja sitäkin, miksi joku käyttäytyy siten kuin käyttäytyy. Asiaa! Jens Lapidus – Luksuselämää, Stockholm noirin 3. osa. Aika hemmetin hyvin kaveri osaa kirjoittaa nämä juttunsa, ei voi muuta sanoa, olen pitänyt koko sarjasta ja niin tästä lopustakin. Ahneilla on thaimaalainen loppu ja silleensä, lukekaa pois, jos pidätte kriminaaleista! Jouni K. Kemppainen – Onnellinen mies, kirjailija Arto Paasilinnan elämä. Juu, on tässä paljastuksiakin, mutta ihan ok elämäkerta, vaikka vähän heitetäänkin överiksi kuten mies itsekin parhaimmillaan. Myös viimeiset tiedot itse henkilöstä. Pirkko Arstila – Naisen silmin, no tuota, juu, lukukelpoinen ja osittain jopa muutamia ihan päteviä ideoita ja aiheita. Toisaalta taas ehkä meikäläiselle vähän liian leidimäistä luettavaa. Ainut linksu, jossa ei hehkuteta rintasyövän sairastamisesta... Varmastikin moni pitäisi tästä ihan muistelujenkin merkeissä. Aliisa Kansine – Dalyan salainen yleiskirja. Ilmeisestikin suht nuoren omakustanne, koska tästä nyt puuttuu yhtä jos toistakin eikä tämä nyt hirmuisen uskottavakaan valitettavasti ole. Vähän kuin pitkitetty kotiaine, jota ei ole jaksettu kirjoittaa uudelleen. Joku laps vois pitääkin, tuon ikäinen siis. Janet Evanovich – Kahdeksan kaunista, tämä luettelo saisi jo loppua, mikä hitsi minut saikaan tämän lainaamaan. En kestä tätä tyyliä, en kuvailtua hyyppää enkä tapaa kirjoittaa. Jäks, tunput ja nopeasti!!! Patrick deWitt – Sistersin veljekset. Villiä länttä, kommodorin veljeksille antama tehtävä ja kunnon tarina. Tarinan kertoo vakavampiluonteinen veli, täydellisesti – itkunaurua ja meheviä sattumuksia, groteskia mustaa huumoria ja kaikenlaista omalaatuista. Suositan. Siinäpä siis listaa, eikä tässä ole vielä sängyllä makaavaa pinoa luettuja ja kirjoitusta odottavia n. 10 opusta ollenkaan mukana. Nolottaa, en kohta mahdu itse sänkyyn kirjojen ja pehmolelujen sekä tyynyjen takia! Grrr... kerään tulisia hiiliä pääni päälle ;) Loput opukset ovat muuten jo sitten siellä toisaalla, hush sinne siittä *härn*.

 

 

POLKA – NYT KAFFETTA JA PALJON!

PS: Vuodatus svinduilee eikä anna taaskaan siirtää kuvia oikein. Lisäksi en ole - vielä - nukkunut yhtään. Hmph.

 

 

KOSKA EI HEILAA HELLUNTAINA – EI ONGELMIA LOPPUVUONNA!

 

Ainakaan minkäänlaisissa miesasioissa, jep. Toisaalta, missä minä muka miehiä edes tapaisin? Siis tämähän oli retorinen kysymys. En käy koskaan missään, taksokuskit ovat töissä ja harvassa niissäkään olisi potentiaalia (no, eikä kuormasta syödä – eikö se niin ole) tai nekin ovat jo vakaasti ja onnellisesti aviossa jne. Että se siitä. Itse asiassa tajusin vasta tänään, että nyt on helluntai. Onhan? Korjatkaa, jos ei ole. En ole ikinä varma näistä pyhistä, koska en kiinnitä niihin huomiota muutoinkaan.

Belga kävi eilen ja jep, hän pesi loputkin ikkunat. En tiedä, miten kauan ne nyt pysyvät muka-siistinä, mutta tiedän, että ne on pesty ja se on jo huomattavan paljon. Olen kerran pessyt vuosia pesemättä olleet ikkunat ja se oli aika karskia hommaa, joten pesu kerran vuodessa helpottaa ainakin hommia seuraavana vuonna. Teki sen sitten kuka tahansa. Minä sain siinä sivussa hoidettua pari viherviitakon asukkia vähän parempaan kuntoon. Sitä aiottua isompaa askaretta en saanut todellakaan aikaiseksi – jääköön, ehtiihän tuon. Joskus. Ehkä.

Ja koska on söndaagi, meikäläisellä on rutosti taviskotihommia sun muuta öklöä puuhaa. Siksi tähän vain loppuun Vinskin kuva eiliseltä maratonsessiolta parvekkeelta. Kissi nukkuu basessa, siirtyy sieltä jossain vaiheessa aamuyötä hetkeksi jalkoihini, mutta ei viihdy pitkään. Ilmeisesti nukun niin levottomasti ja pätkittäin, että se häiritsee jopa karvamölliä. Sen jälkeen, kun aurinko vähänkään näyttäytyy, karvakasa majoittuu parvekkeelle iltaan asti. Välillä käy toki viilentämässä itseään betonilattialla ja taas kiipeää rusketuttamaan itseään. Että tällaista täällä... toiset makaa, toiset sitten taas ei.

 

 

POLKA JA VINSKI – MEIDÄT EROTTAA VAIN KARVANKASVUSTA!

 

 

SITÄ TULEE LUVATTUA KAIKENLAISTA,

 

no ainakin melkein. Eli ei tänään kirjapäivitystä, lista on – linksuja en vaan jaksa etsiä juuri nyt. Karvamölli piti hereillä vaihteeksi puoli yötä. Milloin oli mitäkin asiaa, ilmeisesti hän häiriytyi siitä, että menin goisimaan liian myöhään. Meneehän siinä kissilläkin unirytmit sekaisin! Joten jouduin sitten nousemaan ja passaamaan mölliä pitkin yötä ja aamua. Argh...

Eilen kävi taas hyvin tavanomaisesti eli kirjasto-kauppareissun jälkeen apehdin ja tein vähän kotihommia sekä keitin kaffet. Sen jälkeen uni vaan voitti ja vetäisin kunnon päikkärit. Päikkäreistä toipumiseen menee taas aikaa monta tuntia eli vain lukemista ja sen semmoista. Kun sitten piristyin kirjoitin pari juttua, aloin longostaa Lokistaniassa taas pitkän kaavan mukaan ja muuta mukavaa. Kuin huomaamatta ilta pimeni ja kello oli 23. Jep, nukkumaan siis. Ei mitenkään hirveästi nukuttanut, mutta olkapäät eivät pidä pitkitetyistä konesessioista.

Ja tosiaan ensimmäinen herätys olikin sitten jo parin tunnin päästä, kun Vinski oli vailla yhtä jos toistakin. Sain ängettyä itseni kuitenkin uusiounille parikin kertaa, mutta ei se ole ihan sama asia. Toisekseen kun heräsin toisilta unilta, en edes tajunnut päivää – luulin, että on perstai ja olen kohta myöhässä taksosta. Nopea nousu ja samalla tajusin, että minähän oikeasti olen käynyt kaupoilla... Hmph, mölli minäkin siis. Ehkä se kaupallakäymättömyys jotenkin tuntui siltä, kun en oikein löytänyt mitään järkevää muonaa. Tarjolla oli vain älyttömän isoja laatikoita jotakin grillilihoja ja muuta vastaavaa – ei käy. Ostin lopulta savutofua ja katkiksia. Lohta on vähän jömmassa pakkasessa. Jommasta kummasta laadin wokkia tai jotakin muuta paistosta tänään. Belga on tulossa pesemään loput ikkunat. Ehkä minäkin (lopulta) saisin aikaiseksi edes yhden asian, jota olen suunnitellut pitkään. Olisi kyllä jo vähän pakkokin.

No, ei tästä sen enempää. Palajan asioihin huomenna, todennäköisesti en ole taaskaan tehnyt mitään. Voin sitten taas märistä siitäkin lisää...

 

 

POLKA, JOLLA PÄIVÄTKIN OVAT SEKALAISET!

 

 

 

JAA, ETTÄ PÄIVITTÄÄ PITÄISI?

 

Kuten on tullut mainittua, päivittäinen päivitys on vain tapa todeta, että on sekä herännyt että tod.näk. myös hengissä kohtaamaan jälleen eräs päivä. Tällä kertaa siis normiperstai. Ja kuten joka viikko, tiedättekin ohjelmani ja varmaan jo aikataulunkin.

Eli kohta aamusta kirjastoon, kaupoille ja sitten puoliltapäivin kotoon. Ruokakaupoista pakkomuonat sekä eväkset, kissitarpeet, vihannestsioskista kaikkea kivaa sekä ainakin Liiteristä osa tarjoomuksista. Loppuajan taksoa odotellessa katselen, kuuntelen hörhöjä (muistatte kai raarion luonto-ohjelman Katsele, kuuntele kevättä! - tämä on sen malmilainen versio). Pyrin bongaamaan mahdollisimman monta hörhöä sekä niiden ääntelyjä. Tosin se on tänään aika kyseenalaista. Ei ole nimittäin maksupäivä ja siksipä tuohon aikaan ei liiemmin trafiikkia vielä ole. Ei huikan pummaajia, ei humalikkaita, luultavasti vain hiljaa hiiviskeleviä krapuloivia kavereita...

Eilinen muuten meni jo niin kuin vähän odotinkin. Torstain tapaan koko aamupäivä meni hänekseen. Keittelin pariksi päiväksi kukkakaali-vihannessoppaa, apehdin ja odotin yhtä kaveria noutamaan paria kirjaa. Hänen käytyään keittelin kaffet ja kuvittelin piristyväni, höh! Luin siinä yhden opuksen pois kuleksimasta ja pikkuhiljaa aloin piristyä. Pääsin jopa koneen ääreen ja sain kirjoitettuakin pari juttua. Tosin konekin tilttasi kertaalleen, argh. Pirteimmilläni aloin olla tuossa 21 aikaan, jolloin pitäisi jo alkaa miettiä, aikooko nukkua vai valvoa. Valvoa ei voi, koska tänään on näitä pakkotoimia jne. Sama ongelma aina, minä en pysty rukkaamaan sisäistä kelloani toimimaan alkuviikolla Varaston mukaan ja loppuviikosta oman tahtoni mukaan. Hmph! Aina tarvitaan jotakin avitetta; kipuihin, särkyyn, kolotukseen, juilintaan sekä sitten unetuksen saamiseen.

Loppuillan käyskentelinkin ympäri Blogistaniaa ja viihdytin itseäni lukemalla kaikkea turhaa... tai miten sen nyt ottaa. Luin pari ns. päivän asu -postausta. Sain hihityskohtauksen, kun aloin suunnitella itsestäni vastaavaa. Kuvitelkaa itse – tai oikeastaaan, älkää edes kuvitelko! Jooko? Ilman lupia pöllin tämän kuitenkin täältä, minusta tässä on selvää potentiaalia! Eli unohtakaa kaikki normiruokavaliot, kasvissyönnit jne. Tässä upouudet vaihdoehdot:

• 
  

  
  Nutraus. Niin, tämähän jo on, mutta uusioversiossa syödään vain itse käsinpyydystettyjä nutrioita. Niin paljon monipuolisempaa kuin jotkut väsyneet pussikeitot.

  
  


• 
  

  
  Barokkius. Joojoo, tiedetään, kyllä kelpasi ihmisen juosta sapelihammastiikeriä karkuun paleoliittisen kauden ruokavaliolla, mutta moderni aika vaatii modernit keinot. Sekä painonhallintaa että elimistön luonnollista bakteeritasapainoa pidetään yllä syömällä sormin velliä. Herkkupäivän kruunaa peltonauris.

  
  


• 
  

  
  Ylikypsäruoka. Syöt vain tuhka-asteelle (ja toki sitä kypsemmiksi) kypsennettyjä ravintovalmisteita.Kaikki maistuu hapertuneelle kengänpohjille, joten annoskoko pienenee kuin itsestään.

  
  


• 
  

  
  Kätisyysdieetti. Veriryhmädieetin helpommin määriteltävä kilpailija, vasenkätiset syövät vain kaupan hyllyissä vasemmalla puolellaan olevia ruokia ja oikeakätiset puolestaan oikealla puolella olevia.

  
  


• 
  

  
  Caged-Meatarismi. Syöt vain lapsityövoimalla prosessoituja laboratorio-oloissa ylituotettuja hormonilihoja. Liikuntapuolikin hoituu automaattisesti, koska joudut päivittäin leuat louskuen perustelemaan sydämentöntä ruokailuasi hempeilijöille. Yllätyksenä ennalta-arvaamattomat sivuvaikutukset, esim. sukupuolenvaihdos.

  
  


• 
  

  
  Pesco-ovo-lakto-vege-meatarismi. Syöt kuten ennenkin, mutta kuulostat trendikkäältä. Ja eläinsuojelijaystäväsi kutsuvat sinut taas bileisiinsä.

  
  


• 
  

  
  Karhudieetti. Sama kuin edellä, mutta syödessä saa murista alkuvoimaisesti. Eläinsuojelijaystäväsi kadehtivat yhteyttäsi luontoon.

  
  


• 
  

  
  Vaikeus. Et syö mitään, mitä joku muu samaan aikaan pöydässä istuva syö, tulee syömään tai on syönyt. Mainitset asiasta. Joka kerta.

  
  

Ja jotta jokainen jaksaisi pysyä blögin lukijana, tulossa on kyllä taas kirjalistaus. Se on vain linksuja vajaa ja melkoisen pitkä. Eli taidan laittaa sen huomenna esille. Tässä on tullutkin luettua ihan älyttömän paljon, jopa minun mittapuullani. Kun ihminen on niin laiska ja tylsä kuin minä, ei kertakaikkiaan ole muuta järkevää tekemistä kuin lukeminen. Se on lähes ainoa asia, joka pitää minut järjissäni (kyseenalaisesti) sekä jotenkin kuosissa (erittäinkin kyseenalaisesti).

Lähdenkin keittelemään kaffet sekä riipimään jotakin syötävää ennen lähtöä kylille..

 

 

POLKA – HÄN, JOLLA ON NS. VAPAAPÄIVIÄ :O

 

 

MINILUOKAN PÄIVITYS,

 

jonka tarkoitus on vain kertoa, että tekisi mieli nukkua. Nukkua koko päivä. Ikävä kyllä, olen sopinut yhden jutun "päiväksi" enkä sen tarkempaa kellonaikaa. Hmph. Siispä uusiotorkkuilua tähän asti ja alan odotella, josko joku kohta poikkeaisi käymään...

Juu, toki, olisi puuhasteltavaa, mutta olen täysin vailla jaksuja. Unenpuutosta pitäisi vielä korjata ja tehdä pari juttua huomiseksi. En vain tajua, kun olen niin väsy ja saamaton. Argh. Olisiko jotakin piristettä? Kaffe ei riitä, ei suurinakaan määrinä.

POLKA, JOKA HAIKAILEE TAKAISIN SÄNKYYN!

 

EI MITÄÄN, MITÄ ETTE JO

 

tietäisi, haluaisi (no, ehkä todellakaan ette ede sitä) tietää tai kuvittelisi tietävänne. Päivät Varastolla ovat niin samanlaisia eli saakelin ahittavia ja edelleen täynnä töitä. Pieni lodekavoitto on se, että kämppis jäi pidemmälle saikulle. Syytä ei tietenkään kerrottu, mikä oikein onkin. Liekö häntä ahittanut jo ne kaksi päivää, jotka joutui pakosti haistelemaan minua. Lisäksi hän on yltiösosiaalinen kammopitsiniska sekä kermaperse viimeisen päälle – ja minuthan te tiedättekin... Joten hyvinkin voipi olla hän stressiahilomalla uuden pakkosijoittelun takia. Ainakin asiasta ilmoittanut (hänen "ystävänsä") tuijotti minua syyttävästi *muahhahaaaaaah*.

Ensi viikolla on taas tarjolla miitti tästä yhteiselosta ja töiden jakamisesta, voihan villu. Minä jo kahdelle esihenkilölle olen sanonut, että eiköhän riittäne se, että minä teen työni. Ilmeisesti ei. Ehkä se on raahauduttava valittamaan lekurille, mutta kun ei oikeasti jaksaisi edes sitäkään :O Olen niin kyllästynyt tähän kirottuun tilanteeseen, että joku kerta läimäisen oven kiinni ja poistun. Ehkä. No, kuvittelua kai se on. Mutta silti, eilen taas yritettiin teettää aivan simona hommia ja sinnehän sitä jäi pino odottamaan aamua. Ei jumankauta kukaan tule ajatelleeksi, että aloitan klo 6.40 ja lopetan klo 14.20 (tai 13.20). Siinä välissä hätäisesti yksin evästän, kerran keitän kaffet ja silläkin välillä käyn jotakin tekemässä, otan kuppini ja käyn. Argh... siis tarkoitus ei ole tässä korostaa omia töitään vaan kertoa siitä, mitä minä teen ja miten sen teen. Eikä kenelläkään todella ole haluja viedä niitä hommia nuille pitsiniskoille, kuten jo monta kertaa on todettu. Ei haluttaisi kyllä alkaa myöskään vetelehtiä tai tehdä paskasti hommia, siitä en tykkäisi sitten yhtään. Joku ratkaisu tähän olisi vain nyt laadittava tai ainakin suunnitelma kehitettävä. Jospa alkaisi dokailemaan? ;)

Tänään tämän viikon viimeinen työpäivä ja se raskain, tietty. Sen jälkeen vaihteeksi postiin viemään myytyjä roippeita (tienattu ainakin n. 60 euroa) sekä noutamaan kirjapaketti. Rahoilla käyn ostamassa päärynöitä, ananiasta ja vihanneksoja sekä ehkä jotain oikeaakin (?) syötävää. Kissille ei taaskaan näin lämpöisellä oikein märkäruoka maistu, joten tarjolle isketään aamulla kupillinen kissinmaitoa ja jatkuvasti tarjolle raksuja sekä vettä. Märkäruokaa vain vähän ja sen verran kuin kerralla alas menee. Siinä on sekin paha puoli, että se alkaa haista aika pikaisesti ja Vinski on kronkeli ruokansa suhteen – siis tehdastekoisen muonan. Jos se on meikäläisen tekemää, menipä tuossa jo kerran punajuuri-soijapiffitkin alas >O< Varsinaista kissinmuonaa oli se...

Jaaritella kyllä taas voisi, mutta ei anna olkapäät eikä oikea käsi periksi, ei selkäkään jne. Vali-vali, märi-märi. Menen dippailemaan mömelöitä vaffaan kaffeen sekä vitamiinojuomaan, haukkapalaksi kärtsättyä ruipparia. Örps.

 

POLKA – MENEE KUIN VIIMEISTÄ PÄIVÄÄ!

 

EI UUTISIA ON PARHAITA UUTISIA!

 

Eli ei minulla ole tietenkään mitään erityistä kerrottavaa, onneksi :) Tässä nyt vain kovasti ihastellaan edelleen blogitoverittaren kissin kuntoa (eli onneksi tuli kuntoon!) sekä toisen blogitoverin uutta kissinpentua odotellaan. Maailma tuntui koko viime viikon olevan vain täynnä kissoja – ja sellainen maailma ei voi olla kovin paha, eihän?! Voi kun töissäkin olisi muutama karvamölli, jotka saisivat kuljeskella ympäriinsä. Ehkä siinäkin tulisi kaikille mukavampi olo. Minä ainakin olen vakaasti sitä mieltä, että kissa on rauhoikkeena ykkösluokkaa, silityksen kera varsinkin *älä käytä silitysrautaa*.

Töissä eilinen oli siitä pahimmasta päästä. Tullessa katsoin kelloa, tikitaalivehje seinällä näytti 6.36 ja aloitin ropottamisen. Mitä nyt kävin keittämässä kaffet, tein lisää hommia, hain kaffet ja jatkoin niitä. Eräs vanhempi kaveri osastoltamme oli eilen viimeistä päivää töissä ja ruokatauon aikaan oli tarjolla kaikkea ums-mums-ahh -osastoa, jota minäkin sitten silpaisin siinä papupatani lisäksi. Eli kulutin sen kokonaisen puolen tunnin tauon. Muuten aivan hillitöntä kiirusta ja tekemättä jäi vielä iso pino. Kaiken kruunasi tietysti se, että rintteri oli ottanut kahden päivän poissaolostani nokkiinsa eikä suostunut toimimaan ilman etäyhteyttä Isoon Tukeen. *huokaus*. Siinäkin meni taas aikaa,että sen sain toimimaan... Eli siinäpä oli taas pinossa kaikki viime keskiviikon iltapäivästä lähtien tulleet hommat ja lisäksi talon ulkopuolelta tulleet – niitä en ehtinyt kuin kursorisesti vilkaista.

Yritin taas osastolla käydessä vingahtaa siitä, että syytä olisi tehdä selväksi ero siitä, mitä ehtii tehdä kolmena ja mitä viitenä päivänä. En tiedä, menikö asia sen kummemmin eteenpäin. Kovasti tietysti siinä nyökyteltiin ja oltiin ymmärtäväisen näköisiä. Minä vain uhkailin, että jos tämä tällaista on joka maanantai, kävelen suoraan tästä ensin lääkevarastolle ja sitten suoraan omisarvikselle. En minä oikeasti jaksa – ette tekään jaksaisi, väittäisin.

Lisäksi olin hyvin lähellä saada raivarit ja ehkä tänään saankin. Tilastoasioista nimittäin eli tietyt tilastot tarkistetaan vielä manuaalisesti sen jälkeen, kun niistä on otettu lista. Tämä ihan siitä syystä, että ihmiset nyt vain ovat erehtyväisiä eläimiä ja joskus tietyt tiedot jäävät helposti merkitsemättä. Ei se meille ole tärkeää, mutta "talon yleisilmeelle" eli tulosvastuu- jne. kysymyksiin se vaikuttaa. No, minä olen vielä manuaalin lisäksi tsekannut ne aina koneella olevasta listasta, että kaikki olisi taatusti oikein. Jos itse on hallinnut hommansa kunnolla, tähän menee kerran kuukaudessa n. 20 – 30 minuuttia... Nyt SK (nuorimmaisen isosisko) on "keksinyt", että juuri tällä tavalla voi tehdä eikä enää tarvita mitään muuta tarkastusta (siis sitä manuaalista listatsekkaustakaan, joka on vain vilkaisu) :O Tänään hän kouluttaa meitä asiassa :D Tuota, ajattelin kertoa hänelle kylmän totuuden ja taidan sen tehdäkin. On aika pudottaa tuo suku jaloilleen! Hän ei ilmeisesti usko, että ihmiset tekevät virheitä eli niihin koneella oleviin tilastoihin ei voi luottaa. Siksihän ne juuri tarkistetaan käsin eli jos poikkeamia on, vain ne tsekataan ja vika korjataan. Vikaanmenoon riittää vain kruksi väärässä kohdassa, nimittäin. Argh, turhuus!!! Lisäksi ensi viikolla tarjolla jonkinmoinen miitti töiden jaosta tai sitten ei – en minä tiedä, enkä itseasiassa välitä hevonhumppakaan!

Muuten olen taas niin väsynyt kuin olla ja voi. Illalla en jaksa yhtään mitään töistä tultua. Aamulla aivan pakolliset, mitä on tehtävä. En saa nukuttua riittävästi, siis nukun pätkissä sellaista inhottavaa horrosunta. Tiedän jatkuvasti, paljonko kello on yms. Ei se sinänsä ahdista, mutta tietää vain olevansa väsynyt sekä töissä että kotona. Ahdistaa lähinnä se, ettei saa mitään aikaiseksi missään. Sen lisäksi, että olen haluton, olen myös kyvytön ja vastuuton!

Siksi menenkin riipimään kapallisen mömelöitä sekä kumoamaan saavillisen kaffetta, jotta pääsisin edes kustannuspaikalle asti.

 

 

POLKA, JOKA KUITENKIN AINA MENEE!

JOS EI VAAN JAKSA TAI VIITSI

 

mitään, miksi on pakko? Tänään on ahitus juuri nyt korkeimmillaan eli tästä se taas alkaa. Eilen en saanut aikaiseksi niin yhtään mitään. Pientä yritystä ja runsaasti "kohta ryhdyn tähän tai tuohon"-ajatuksia, mutta ei sitten kuitenkaan. Jumankauta, miten sitä voikin olla niin laiska ja saamaton. Lisäksi vielä tyhmä ja yksinkertainen. Prle!

Kaikki alkoi ottaa päähän. Teki mieli alkaa kumota drinksuja työkseen, mutta sehän nyt ei taas su-iltana käy päinsä. Tai käy, jos haluaa olla sekä kipeänä että krapulassa töissä. Fyi, kamala ajatuskin. Riittää jo se, että raahautuu Varastolle.

Pitäisi sitä ja pitäisi tätä. Pitäisi ihan hemmetisti kaikenlaista, mutta ei jaksa eikä suoraan sanoen huvita sitten niin pätkääkään tehdä yhtään mitään! Minä haluaisin olla kotona, napsia troppeja, nukkua silloin kun nukuttaa (yleensä siis päivällä) ja syödä silloin kun nälättää... Miksi tämä on muka niin hankalaa? Hmph. Uutena märinäaiheena stnallinen olkasärky – tällä kertaa vasemmalla, lyö läpi... argh!

 

 

POLKA, JOKA ON ERITTÄIN KYLLÄSTYNYT ITSEENSÄ!

 

 

EN MINÄ MITÄÄN PLÄJÄYSTÄ

 

aio tänäänkään laatia, vaikka sellaisia aikeita eilen jossakin vaiheessa olikin. Alkoi nimittäin (kas kummaa!) ketuttaa taas tuo huominen työpäivä ja ne pari seuraavaakin. Eli miten olla ja elellä? Ei sitten pätkääkään huvittaisi, nytkin särkee / juilii / vihloo / vetuttaa suhteellisen räväkästi. Enkä tajua, miten taas pungertaa itsensä edes taksoon huomenna. Mutta mitä välii, eikö?

Sen sijaan voisin kertoa, että Sormus, Joka Ei Koskaan Katoa katosi taas eilen. Olin menossa Rismaan ja jossakin kärrejä ottaessani se vaan tipahti - etsin, en löytänyt. Ihmisiä niin, että ajattelin katsastaa uudelleen kaupassa käytyäni. No, eihän sitä ollut missään ja ajattelin, että joku on sen löytänyt tai se on kierinyt huut hemmettiin. Kävin vielä Liiterissä kiertämässä. Majoittauduin ensin sisään odottamaan taksoa ja sitten ulos. Kömmin taksoon, ulos taksosta, kerroksiin, purin kauppatavarat ja tein jotakin pientä. Sitten päätin vaihtaa kotiremellykset päälle ja siinä vaatteita vaihtaessa kuului klings-kloks-plöps.... Aivan, sormushan se sieltä tipahti! Se oli jäänyt ilmeisesti lököhousujen poimuun odottamaan parempaa aikaa. Uskomatonta! Se ei siis todellakaan suostu katoamaan, jollei sitä ilmeisesti oikeasti halua hävittää?

Eilisen suklaapläjäyksen voimin sain sentään tehtyä jotakin parvekkeelle eli pestyä sen kahdesta kohtaa – sisältä ja vielä sisempää. Kolme ämpärillistä mustaa vettä tuli, nyt vallitsee leppeä Tolun tuoksu, on puhtaat matot jne. Siistiä siitäkään lattiasta ei saa tekemälläkään, kun siellä on pidetty jotain teräspohjaisia kalusteita jossain vaiheessa -> niistä on jäänyt ilkeät ruosteläikät, jotka eivät lähde pois. Anti olla. Sisällä lattiat ovat vielä kamalammassa kunnossa, joten mitä välii... prle. Sekin kävi taas eilen vähän harmittamaan. No, ainakin kerran vuoteen -homma on tehty.

Belga puolestaan teki toista tuntia töitä tämän masiinan kanssa, ennenkuin sai sen tottelemaan itseään (ja tietysti myös minua), joten himppasen oli hankala sekin homma. Nyt tässä on sama varustus kuin ennenkin. Toivottavasti siis. Tosin uhkasin, että jos kone kaatuu tänä aamuna, hän on velvollinen säntäämään tänne vaikka kesken uniensa *härn*.

Ei, en minä jaksa edes valittaa enempää. Te tiedätte jo kuitenkin kaiken ennestään eli mikään ei ole muuttunut! Edessä pakkohommia, kursorista siivousta ja muuta öklöttävää. Hmph!

 

 

POLKA, JOKA EI OLE HIRVEÄN ILOISA!

 

 

VERSATILE BLOGGER AWARD - vähänks hianoo....

 

Sain Sepältä tällaisen haasteen / blogipalkinnon ja meemilönkin siis samalla. Lupasin vastata heti, kun masiina toimii. No nyt pitäisi toimia eli asiaan.

Ohjeina on:



1. Nimeä 15 bloggaajaa



2. Kerro heille tunnustuksestasi



3. Kerro 7 satunnaista faktaa itsestäsi



4. Kiitä bloggaajaa jolta sait tunnustuksen



5. Lisää The Versatile Blogger Awardin kuva postaukseesi



 

 

1. Pitäisi nimetä 15 bloggaajaa, mutta koska tämä lienee kiertänyt jo lähes kaikki, yritän keksiä epätoivoisesti vielä joitakin – toivottavasti ette ole tähän vielä vastanneet tai vastatkaa toinenkin kerta ja vaikka valehdelkaa jotakin:

1. 
   

   
   Mielenkiinnotonta (jos vain ehtii vastailla...)

   
   


2. 
   

   
   Ollikkala (samoin, jos ehtii vastailla...) 

   
   


3. 
   

   
   Tiputeekki (jos päivittäisi kerran vuodessa *härn*)

   
   


4. 
   

   
   Elma-täti

   
   


5. 
   

   
   Tsompi

   
   


6. 
   

   
   Sirpa, jolla ei ole blogia (vielä?!), mutta joka saa vastata kommalaatikossa!

   
   


7. 
   

   
   Jagdev, joogan välillä tehtäväksi ;)

   
   


8. 
   

   
   Elegia 

   
   


9. 
   

   
   Helvetianmoista elämää -blogin Anne 

   
   


10. 
    

    
    Vintti Kehräsaaressa

    
    


11. 
    

    
    ja jokainen, joka ei ole tähän vielä vastannut ja lukee blögiäni! Minä en seuraa kaikkia blogeja päivittäin, joten en tiedä tähän jo vastanneita jne. *seli-seli-seli*. Mutta jos olet vähänkään jaksanut lukea meikäläisen märinöitä, olet palkinnon arvoinen! :D

    
    

Ja sitten 7 satunnaista faktaa? Satunnaista, täh? Faktaa, mitäh? :O Tehän tiedätte jo minusta aivan kaiken, paitsi ette ehkä näitä

1. 
   

   
   Omistan tällä hetkellä aika paljon liian isoja vaatteita, joka on hämmentävää... :O

   
   


2. 
   

   
   Minulla on joitakin lähes pakonomaisia taipumuksia (mm. sänky pitää pedata aamuisin ennen töihin lähtöä, sokeri- ja kahvipurkit täytetään heti niiden tyhjennyttyä jne) Muuten eletään kuni pellossa eikä millään ole mitään väliä ;)

   
   


3. 
   

   
   Pidän pyykinpesusta; kone tekee työt ja minä vaan ripustelen puhtaat pyykit nätisti roikkumaan.

   
   


4. 
   

   
   Kasvatan kesäisin ainakin basilikaa sekä muuta vihreää ja chiliä tuon syömäkelvottoman viherviidakon lisäksi.

   
   


5. 
   

   
   Eläimistä; minulla on aina ollut koira tai kissa, marsuja, epälukuinen määrä miljoonakaloja sekä jokunen mies. Runsaasti kokemusta eläintenhoidosta ja -huollosta siis ;)

   
   


6. 
   

   
   Jos minulla ei ole lukematonta kirjaa torpassa, on todella omituinen ja jäytävä olo.

   
   


7. 
   

   
   Voin nysväillä pikkuasian kanssa tuntitolkulla, mutta joku suurempi juttu voi venyä vuosien mittaiseksi "ajatteluvaiheen" jälkeen mahdollisesti toteutettavaksi projektiksi, ehkä...

   
   

Ja Seppikselle siis isot kiitokset tunnustuksesta...

 

POLKA, JOKA KERRANKIN TEKI TYÖTÄ KÄSKETTYNÄ! *taputuksia, hurraa-huutoja*

 

 

SITÄ MINÄ VAAN,

 

että ei ole mitään kerrottavaa. Ei ainakaan ennen kuin päivityksen voi tehdä normaalisti. Oli minulla muka jotakin hauskaakin mielessä, sitten söin (pienen) levyn suklaata ja ajatustoiminta romahti samantien. Tehokasta.

Jaksaisikohan tänään jo paneutua johonkin järkevään?

 

 

POLKA - AJATUKSET PYÖRIVÄT KEHÄÄ....

RAAHAUTUU SATEESEEN,

 

kun on puolipakko. Apteekki kutsuu, mömmöt ovat loppu - eräs plaatu niistä. Samoin kirjastossa on iso pino (toivottavasti parempia kuin viimeksi) kirjoja ja postiinkin pitäisi viedä yksi juttu. Lisäksi kissi ja Belga  odottavat jotakin muonaa, itsellä ei oo niin väliä juu.

Eli pakko lähteä kylille, vaikka ei yhtään oikeastaan huvittaisi. Tänään tekisi mieli vielä mennä uusiounille. Yö meni taas torkahdellen ja heräillen pari kertaa tunnissa. Minä tiedän, katsoin kelloa. Että sellaista taas vaihteeksi tarjolla. Ei kovin piristävää ole tämmöinen uni, silmät ovat täynnä hiekkaa, paleltaa ja ketuttaa. Ei siis yhtään mitään uutta missään mielessä.

Eilen en tietenkään saanut aikaiseksi mitään järkevää. Yhden jutun kirjoitin kikkakakkosella eikä se näyttänyt asettuvan nätisti sitten millään. Jäks, epämukavaa. Selitin kyllä, että asia ei johdu minusta vaan näistä typerän koneen omista automaattipäivityksistä. Eli en sitten tehnyt sen enempää. Luin loputkin kirjat, jotka ovat olleet jömmassa. Vielä on pari opusta, jotka ovat jääneet odottamaan. Enempi mallia pitkä ja vakava - ei nyt juuri jaksa. Odottakoot tuossa, kyllä nekin vielä kelpaavat. Jos ei muuten, matkalukemiseksi tai unta odotellessa.

On varsin saamaton olo. Menen keittelemään lisää kaffetta ja tekemään jonkinlaisen kauppalistan, kai sieltä on ensi viikolle eväätkin kuskattava. Hmph, Varastoahi alkaakin jo perjantaina. Voi hyväinen aika....

 

 

POLKA - PELKKÄÄ AHIA AHIN JÄLKEEN!

JOTAKIN HYVÄÄ LUKIJOILLE

 

Teidän iloksenne ja onneksenne sekä minun harmikseni kone ei ole itse korjannut itseään öiden aikana, vaikka on saanut levätä rauhassa. Eli päivitys tapahtuu hieman oudolla tavalla. Älkää siis vihatko minua kirotusvihreiden tai ulkoasun tms. takia. Kiittäkää sen sijaan lyhyyttä ja suhteellista asiallisuutta kuitenkin?! Vai?

Ikävä kyllä siis päivitykset pysyvät lyhyinä, mutta en pääse myöskään toiselle saitille kirjoittamaan yhtään mitään :( Harmi, harmi... Tietysti  v o i s i  käyttää erinäisä apukeinoja, mutta viitsisikö sitä. Tämä tuntuu itse asiassa aika vapauttavalta tietyssä mielessä.

Tänään siis jälleen lepopäivä, kuten tavallista. Nukuttu pitkään ja hartaasti, tosin välillä heräillen erinäisiin kissaherätyksiin useista eri syistä. Mutta menty kylmästi uudelleen pakkounille. Viikko oli jälleen äärimmäisen kiiruisa, suorastaan karmea. Melkein pahin tänä vuonna. Töitä niin, että niitä olisi riittänyt 1.5 vkoksi. Yritin tehdä niistä suurimman osan pois, kaikesta huolimatta. Uskotaan, minun pitäisi aloittaa tahdin runsas hidastaminen sekä myös lääkärissä ravaaminen kohtapian, jotta saisin lisätodistuksia. Syitä kyllä olisi, sillä hemmetin kipeähän minä olen. Eilen ei edes pari ylimääräistä mömelöä auttanut kipuihin, ähhh. Niiden voimalla sain kuitenkin käytyä kaupassa hakemassa vähän apetta eli kaffemaitoa ja jotakin pientä (kilon päärynöitä, jumaleissönin ison ananiaksen). Ehdin ilmeisesti juuri vähän ennen pahinta ryysistä. Jos kauppa on päivän kiinni, onhan se jo maailmanlopun alkua? :O

Iltapulu vauhdissa jälleen eli kysyn vaan, kuka / ketkä sille maksavat tästä mainostuksesta. Siis ok, onhan liikunta hyvä ja kiva asia. Mutta tuo jatkuva tuputus ja varsinkin ihmisille, jotka ehkä eivät pysty täysin kaikkea enää edes tekemään. Voipi muuten olla jopa vaarallista, tietyt liikkeet tietynlaisia selkävammoja sairastaville voivat oikeasti olla lähes hengenvaarallisia (tai ei nyt hengenvaarallisia, jos pääset leikkuupöydälle 12 h sisällä!). Perkele! Minua niin vistottaa tuo, kun tänään taas toivun kolmen päivän ravaamisesta Varaston käytävillä. Selkä on stanan kipeä, samoin koivet -> syynä jatkuva ravaaminen ees-taas käytävillä ja portaissa. Portaat etenkin ovat helvetilliset, samoin luiskat, jos ne ovat pitkiä ja tiettyä kaltevuutta. Tämä on siis ihan itse testattu juttu eikä mitään fuulaa...

Taidankin mennä uudestaan sänkyyn joko lukemaan tai päikkäröimään tai molempia!

 

 

POLKA - VETO WEGS!

PIKALUONTOISESTI EDELLEEN...

 

eli koneeni suuttui virustorjunnan päivitystä ajaessa - nyt se väittää, että OO on virusohjelma *tsihih*. Joo, ei naurata, ei todellakaan. Josta siis johtuu tämä päivityksen omalaatuisuus.

 

Kerron vain, että sain jo uuden huonekaverin Varastolla. Onnistuin säikäyttämään edellisen huuthemmettiin. Nykyinen on pahin pitsiniska ever - käks... en tiedä vielä, miltä saan haista. Ehkä sekin selviää tänään.

 

Koneen osalta odotan aidon pönkan saapumista (Belga), koska hän ei pystynyt ratkaisemaan tilannetta edes puhelintuella :O Vikaa-vikaa-vikaa. Mutta milloin meillä olisi mikään pysynyt kunnossa tahi terveenä.

 

Hyi helkkari, hela torjantai vielä edessä sekä pakollinen posti- ja kaupareissu tänään. Eipä paljon huvittaisi, mutta on pakko. Menenhän minä, menen.

 

 

 

 

POLKA - EI JAKSAISI, MUTTA ON PAKKO!

 

TEKNISLUONTEISIA ONGELMIA....

jotka eivät - tietenkään - ole minun vikani. Yhteensopimattomuutta erään päivityksen jne. kanssa. Joten voipi olla, että päivitykseni  takkuavat pari päivää.



Toisaalta, eipä tässä ole edelleenkään ihmeempää kerrottavaa, toivottavasti!



 

POLKA, JOLLA NÄKÖJÄÄN ONGELMIA RIITTÄÄ KOTITARPEIKSI!

HÄMÄRIÄ AJATUSKEHRÄÄMÖJÄ

 

viime viikon lopulta ja muuten vaan. En nimittäin todellakaan ole ollut maailman parhaassa kunnossa. Hätinään pystynyt tekemään aivan pakolliset kuviot. Ei silti, ei ole hyvä nytkään. Pakko se on kuitenkin jostakin lähteä eli jospa vaikka tästä päivityksestä noin kursorisesti. Viime viikko kun näyttää jotenkin juuri niin harmaalta ja nihkeältä kuin se olikin.

Ensiksi täytyy toki tunnustaa, että kävin tuhluuttamassa. Vaikka en siis mitään tarvitse. Mutta jos Uffaffaalla on 5 juuron päivät, ei sitä kannata halveksua. Ainakaan, jos kotivaatteetkin ovat täynnänsä reikiä tai muuten sopimattomat. Joten ei kun kauppaan ja katselemaan tarjontaa. Hah. Kotiutin sieltä samettijakun ja punaiset silkkihousut, jakku musta hopeakoristeilla. Käyttämätön, liian iso, mutta menee toisen paidan päälle. Housutkin ovat mallia isot ja leveät, onneksi ovat myös mallia kesä eli odotellaan kelejä ja silloinhan ne ovat sopivan vilpoisat :) Lisäksi ostin hurjan urheilulliseksi (!?!) heittäytyneenä hupparin ja collegehousut, ohuet semmoiset. Kotivaatteiksi ne, juuri siksi, että kaikki aikansa elähtäneet ja rikkinäiset (joita ei voi ehjätä) yritän saada kammettua johonkin pois. Huomaan vaan käyttäväni kaikkia vaatteita siihen asti, että jäljellä on yksi iso reikä ja ympärilllä aavistus jostain riekaleesta. Jospa joskus onnistuisi siinä, ettei aina näyttäisi ihan kulahtaneelta kotona(kin)... No, ehkä se on turhaa, mutta ainakin nuo ovat ehjiä ja mukavia vetää päälle pakkoruiskun jälkeen.

Sähköhärpäkkeistäkin piti sananen sanoa eli kameran viritykset sain nyt todennäköisesti kohdallensa, en jaksanut enää eilen lisäsäätää. Sen näkee sitten käytössä paremmin. Lisäksi häsläilin lievästi ämppärin kanssa, joka oli minulle hieman oudompi vekotti. Toimii ja voinkin tunkea sen tänään korviini, etten rasitu SN:n harjoittamasta puhelinterrorista. Valikoima on vielä hieman rajallinen, kun en silläkään jaksanut kovin kauan leikkiä.

Kirjalistausta on turha edes yrittää – suurin osa lukemastani on ollut hirvittävää scheissea, jota en tässä viitsisi edes tuoda julki. Osan taas paremmasta löydätte sieltä toisaalta. En tajua, miten kirjastosta nyt löytyikin noin kehno kertapläjäys, josta ei juuri kerrottavaa ole. Eli ensi kerralla sitten osa niistäkin sitten saakoon sikansa. En suoraan sanoen jaksa etsiä niitä mainitsemisen arvoisia tähän eli se jääköön todella toiseksi kerraksi. Ehkä tajuatte, miten väsynyt olenkaan.

Puhti on kertakaikkiaan poissa – minä tarvitsisin jotakin piristävää! Olen jo tähän mennessä taas käyttänyt ison osan päivän energiaa ja kohta riipaisen vielä mömmöt. Niiden on riitettävä työpäivän yli ja ehtoolla olen taas repopoikki. Enkä vain poikki vaan täysin saamaton, kykenemätön sekä myös haluton. Piste. Haahuilen ja yrittelen tehdä jotain, mutta en saa kiinni mistään. Väsyttää ja on pakko lepuuttaa puolihorteessa, uneen ei uskalla illallakaan tipahtaa. Ähhh...

Mitä tulee juhlapyhiin sun muihin, inhosin eilistä ja inhoan tuota torstaitakin. Jos olisi mahdollista, olisin kaikki sunnuntait ja pyhät töissä ja vapaana arkisin. Se sopisi minulle mitä parhaiten! Tarkoitus ei ole loukata muita, vaan kertoa, että tämä on minun tapani elää ja ajatella. Pyhä tai arki, sillä ei ole meikäläiselle enää mitään merkitystä. Työtunteja on tietty määrä viikossa ja se saa riittää minun ajatustavallani – loppu on omaa aikaani ja teen sillä mitä haluan ja milloin haluan. Kunhan en häiriköi naapureita niin, että milizei olisi kutsuttava paikalle. Ja minähän en häiriköi *muahhaah*, todellakaan ;) Jos joku löytää hiljaisemman naapurin, voisi ilmoittautua vaikka heti!?

 

 

POLKA, ETTE ARVAAKAAN KUINKA HILJAINEN!

 

PS: Arvatkaas, nukuinko viime yönäkään? Hmph....

 

HUONOJA PÄIVIÄ

 

ollut jo tässä lähes koko viikon! Mikään ei ole oikein mennyt niin kuin olisi pitänyt. Tekniset kapineet häröilevät ja pari juttua on hukassa. Argh, harmittaa. Lisäksi olen ollut tavanomaista kipeämpi, oikeastaan kipeämpi kuin pitkään aikaan. Eli olen vain yrittänyt nukkua aina kun mahdollista. Eipä se helpota, mutta silloin ei ainakaan tunne mitään. Yleensä. Herään jatkuvasti vähän väliä johonkin epämääräiseen juilimiseen – ei hyvä.

Tänään pitäisi jaksaa toimeentua normaaleihin söndaagipuuhiin. No, pakkohan nekin on hoitaa pois. Belga kävi eilen pesemässä puolet ikkunoista, loput ensi viikolla. Miehellä on selkeä oma aikataulunsa ;) En puuttunut siihen sen kummemmin, ei silti, kyllähän se minua kiinnostaisi. En vain halua udella, kertokoon sitten kun haluaa...

Tästä myös seurasi se, että yksi härpäke on nyt kunnossa. Toisen härpäkkeen asetukset on vielä itse tarkistettava. Siihen saa kevyesti kulumaan parikin tuntia, testaillen. Lisäksi pitää imureerata, katsastaa jotakin vaatetta Varastolle lähtöä varten, tilata taksot, tekaista kolmen päivän eväkset sekä raahautua pakkoruiskuun. Syödä ehkä itsekin jotakin, hoitaa kissahommat kuntoon ja muuta mukavaa :( Eikö tässä jo olisi ihan riittävästi tekemistä?

Suoraan sanoen, olen edelleen väsynyt ja pahalla tuulella. Tämä ei ole reilua. Mikään ei ole reilua!

Menenkin ottamaan vähän reiluja mömelöitä, jospa se kohentaisi hetkeksi jaksamista.

 

 

POLKA, TUO MITÄÄNSANOMATTOMIEN PÄIVITYSTEN KEKSIJÄ!