TAAS ON NUKUTTU, MUTTA SILTI...

Muaaaaaaaaaah – taas Welhotar on nukkunut. Levottomasti ja katkonaisesti, mutta kuitenkin yli 5 h. Pitäisihän sen riittää, eikö? Silti on vähän hömelö olo. Kaikesta huolimatta aion edelleen pungertaa Varastolle, kyllä vaan! Eilen olinkin hyvin suosittu henkilö, minipusut ja aprikoosit tarjolla kukaan ei voi olla minulle vihainen/ilkeä taikka sitten edes pahantahtoinen/välinpitämätön eli pelkkää strategiaa... Näin luodaan lämmin ja luottava ilmapiiri *käkättää*!

 

Kelien muuttuessa taksojen aikataulutkin muuttuvat. Eikö prle Iisalami seuraa Helsingin säätilaa vai eikö kukaan takso jaksa infota sinne – vai eivätkö ne vain välitä. Että aikataulutuksen voisi säätää suoraa ajolistalle, ettei asiakkaiden tarvitsisi odotella tuolla räntähöttövesisateessa. No, odotin vain vartin, siinä oli vartti liikaa. Flunssan tapainen nimittäin tekee tuloaan, hitaasti mutta varmasti. Ei se vielä ole iskenyt, mutta sen tuntee vaanivan tuolla takavasemmalla.

 

Muuten, Varastoa voisi vielä kehua yhdestä asiasta, ainakin työvälineet ovat asianmukaiset! Siis eivät museokamaa, kuten Herjaamolla. Kaikki jopa toimii – ristikää sormenne taas vaihteeksi. Ohjelmista ei kannata puhua mitään. Mikropönkkäkin on niiden suhteen avuton, koska se ei ole hänen vallassaan vaan koko hallinnonala käyttää samoja muinaismuistoja. Ei sinänsä mitään, turvallisiahan ne. Mutta äärettömän kömpelöitä käyttää. Ja ikävä kyllä, Welhottarelle sen verran vierasta tavaraa, että eilen tehdessäni paria pohjaa, jouduin jopa kysymään työn teettäjältä, mitä ne löydän... noloa. Kerroin kyllä, että minä en tämän järjestelmän kanssa ole paljoakaan aikaisemmin puuhastanut. No, löytyihän se ja asia hoitui, mutta kuitenkin. Pientä käytännön pilaa joka päivä ,D

 

Belgarionkin ilmosi itsestään pitkästä aikaa. Ei, ei ole lomia tulossa. Ja ylläri, häntä oli oikein nimellä pyydettykin takaisin Upinniemeen. Siis josta hän alunperin lähti tuonne Riksuun. Kettuilin viestissä, että rva luutnantilla lienee tod. kova ikävä häntä, jos kerran oikein nimellä vedoten pyydetään loppusijoitusta tuonne. No, Belgarion matkaa siis sinne vkonlopuksi eikä päässe lomille viikkoon tahi pariin. Jollei mies tuolloin ilmesty, lupasin jälleen ottaa yhteyttä härra isohärraan ja sanoa muutaman valitun sanan ,D Uhkaus on hyvin vakavasti otettava kaikin puolin. Minähän tosiaan kehtaisin soittaa, ilmoittaa olevani vammakas äitee, joka tarvitsee poikansa apua jossakin tärkeässä asennustehtävässä ja Belgarion lomalle heti ja välittömästi... mahtaisikohan tuo onnistua? Minusta tuo sijoitus ei ole paha, lyhyt matka Tsadiin ja muutenkin. Belgarion pelkää ilmeisesti, että joutuu oikeasti töihin, joihin on nyt koulutettu. Upikseen on haettu porukkaa jatkuvasti erilaisten militaarien rekryjen puolelta. Mikä ettei sitten uusia alikessuja käytettäisi myös tässä hyväksi, ehhh...

 

Welhottaren residenssistä ei siis mitään uutta. Eilinenkin ilta meni haahuillessa ja lukiessa. En saa mitään aikaiseksi juuri nyt, totuttelen olooni. Siis siihen, että en ole supiväsynyt kaiken iltaa. Tänäänkin voipi käydä niin... ruokaa on valmiina vielä huomiseksi eväkseksi yms. Luettavaa riittää. Kissan hoitokin on kunnossa ja toimii eli Vincent vain syö ja nukkuu ;D

 

---------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Ai, ett mä vaan syän ja goisin? Nii, no joo, oikeestaa. Mutt eileski mä päiväll vedin tääll iteksee oikee kunnon hepulit ja laiton kämpän uutee järjestyksee. Mamiska ei taaskaa osannu arvostaa sitä, murisi vaa vähä. Mutt hei, se laitto fisuu, sitä jääfisuu. Oikee koko paketin. Ja mä sain sitt ison biitin siittä. No sen jälkee kyll taas uni maistu. Heräsin vast sitte, ku oli napikka-aika. Mami nauro, ett kellosa vois tarkistaa siitä, millon mä tuun hakeen napikoita. Mä nääs tasan tarkkaa tiärän, mihin aikaa mä ne haluun, se on aina toss illalla klo 19.30 tianoilla, vähä enne tai jälkee. Ett ei ihan minuuttipelii, mutt aika tarkast oon sillo pummiis jotai heekkuu ja napikoit. Tänää mami kyll yllätti aamull. Se taas punkeili ylös yän aikana ja sitt se heräss vast myähemmi, nii ni mäki nukkusi viälä =O Aika harvon käy tällee. Mutt nousinki heti ja menin pummii kalkonii ja taas aamunapikoit, neki pitää saada heti aamust aina. Mä oon tarkka kissi... nyt mä meen baseen goisiin. Mami vois laittaa viälä päiväeväst ja sillee, ennenku se taas lähtee!

 

 

Täss mä oon taas liikkeell, taidan ettii mun lelui ku ne on aina hukass. Mä en tajuu, kuka ne käy aina jömmaas jonnekki. Mami varmaa? Hei, kliffaa päivää ja huamisee...

 

----------------------------------------

 

Juu, minähän ne kissan lelut jemmailen – joka aamu eri paikkaan! Aivan varmasti ;D

 

Päivän slogan:  Työpäivä on sitä pidempi, mitä vähemmän töitä teet!

 

Päivän biisi: Hyvää yötä

 

Luettua: Hilkka Ravilo – Yö yllä viljan. Kas, miten tämä on jäänyt minulta väliin, outoa. Welhotar piti, nimittäin. Kotimaista, vähän erilaista jännitystä, kostonhimoa, tragediaa ja murrrrrha... Tarinan sivujuonteena kulkee myös iäkkään yksinhuoltajaäidin selviytymistarina. Lisäksi loppu jää vielä viehkosti vähän auki. Welhotar suosittaa kaikille jännityksen ystäville, kotimainen ylläri paremmasta päästä nimittäin. Richard Matheson – Olen legenda, vampyyreja, hei vampyyreja. Koko ihmiskunta on muuttunut vampyyreiksi, vain yksi mies yrittää vielä pärjätä elossa ja selviytyä. Aika kiinnostavaa, hyytävää tarinaa eli suosittelen vampyyreista pitäville. Tosin niitä listitään tässä oikein urakalla. Lisäksi erilaisia selviytymistapoja ja keinoja päästä vampyyreista eroon....

 

                               

 

                         TOIVOKASTA TORSTAITA!

 

 

ERILAISIA TOIMITUKSIA ON TULLUT JA LISÄÄ TILATTU!

Jeps, toimituksia suorastaan satelee! Ensin tuli unihiekkaa n. 6 h edestä – jo oli aikakin, eilen en nimittäin jaksanut pysyä edes taksossa kunnolla hereillä ja kotona toiminta oli enemmän sähläämistä. Onnistuin rikkomaan kaffemukin, töppäilin ruuan kanssa (väärät levyt päällä) jne. Aivan ilmeistä väsymyksen vaikutusta. Uni tuli kuin tolpalla päähän ja heräsin Vincentin joilotukseen ja kipusärkyyn vasta klo 3 jälkeen. Lisäksi toimitettiin postitse yksi kirja ja sitruunaöljyä. Kummallekaan en jaksanut eilen tehdä mitään. Mutta siis öljytoimitus oli tod. nopea, tilasin netin kautta ja halpakin vielä,  samoin kirja (tuli vaihtarina) tuli päivässä... Että on sitä saatukin kaikenlaista sitten. Kiitokset kaikille, mukavaa!

 

Welhottaren sosiaalinenkin elämä alkaa muistuttaa ihan ihmisen elämää =O Ensi viikolla minut on pyydetty lounaalle, Nainen Joka Ei Pidä Kissoista on tulossa Varaston lähistölle työasioissa ja ehdotti yhteistä lounasta. Toki se sopii, ei tarvitse kauas pungertaa – onneksi! Lisäksi Naksun äitee täyttää vuosia ja samalla menemme katsomaan porukalla Naksua ensi vkon perstaina, mikäli estoja ei tule. Täytyy keksiä jotakin kivaa viemistä molemmille, sekä äiteelle että Naksulle! Hups, miten tässä näin kävi. Minä sovin normitapaamisia ihan noin vaan, siis kuin tavallinen ihminen, siis niinkuin minä... outoa!

 

Varastossa taas olin katketa naurusta! Ette tekään kyllä usko.... kävelin aamulla käytävällä, kun eräs työkaverini, olen jo maininnutkin, erittäin tyylikäs leidi tuli töihin ja kehui Welhottaren vaatehdintaa. Ovat kuulemma erikoisen yhteensopivat ja kauniit värit, sopivat Welhottarelle ja niin... toki kiitin kehuista ja puolestani kehaisin hänen viittaansa, joka muistuttaa Welhottaren aitoa tekogeparditurkkia ,D Mutta eipä ole koskaan kukaan erikoisempi ihminen Welhottaren outoon pukeutumisvalintaan kiinnittänyt huomiota tuolla tavalla *hihittää*! No, sen verran myönnetään, että omasta mielestänikin ne oikeasti näyttivät hyvältä yhdessä – siis tuo omituinen kokoonpano!

 

Muutoin Varastossa töitä riittää edelleen. Tänäänkin aion hiissata itseni Varastolle, uskokaa tai älkää! Huomionarvoista on – ja sitten taas sormet ristiin – että taksot ovat olleet ajoissa aamuin illoin, jopa etuajassa. Valituksiini ei kylläkään ole vastattu, epäilen, että herra K. HMPK:ssa on tod. kyllästynyt minuun ja jättänyt kohdalleni jonkin merkinnän "Kohdeltava varovasti – wihainen Welhotar!". Ei, tyytyväinenhän minä, jos tämä aina näin toimisi. On paljon mukavampi käydä töissä, jos energiaa ei kulu taksoasioista huolehtimiseen. Muutoin ihmettelen sitä, joka tuota työtä teki ennen minua. Eilen jouduimme korjaamaan pari jo lähdössä olevaa asiakirjaa, allekirjoitettu ja kaikki, joissa oli älden pahoja virheitä. Onneksi niistä selvittiin nassusivua korjaamalla, joten ongelmia ei tullut, vähän käsityötä vaan. Prle, minä ainakin luen ja käytän lisäksi vielä oikolukuohjelmaa sen jälkeen, varmuuden vuoksi, tuo teksti ei ole aina maailman selkeintä. No, ei se haittaa muuten, mutta täytyy pitää silmällä asiaa varmaan parin kk:n ajan, sen ajan vielä nuita vanhempia asiakirjoja seilannee täällä allekirjoituksia odottelemassa. Ettei menisi Welhottaren piikkiin, merkitsen omani kyllä Welhotar-riimuin, joten niistä ei tod. voi olla epäilystäkään, kuka on möhlinyt....

 

-----------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrrmentaah, kissit! No nih, orja teki sitt eile broiskuu, semmost... indialaist broiskuu, joo. Mä sain mun osan taas onneks etukätee, nyt nimittäi oli taas semmoset haisut ja aivastusmausteet ett huh! (toim. huom. tandoori-maustesekoitus...,>) Ja tiätty sitä kilii sitt viälä, höh. No hyvää se oli ja mami oli kilti, mutt tosi väsy. Mä olin laittanu huusholli taas iha uutee järjestyksee, ett sill ois ollu puuhaa, ei se vaa oikee jaksunu, vähä marisi mulle. Sain mä kuiteski goisii sen viäress ja kaikkee, vähä paijatuksiiki. Sitt se goisi ku... semmone joku iso elukka, ööö, mikä se on, semmone, virtasheponen! Juu, mamiska oli ihan virtashepone! Mä jouduin sitt herättääkki sen, ett mä saan mun aamuheekut, ei muute ois taas tullu mitää. Tänää sitt jos sais pyytää jotai kalaa, vaiks jääfisuu. Mamiih, hei, kuuleks sä, jääfisuu niinku. Joo, se vois sitä tehdäkki kuulemma ja siänisoossii.  Siis hei, mulle ilma soossii ja ihan fisuu naturell. Muute meill menee taas ihan hyvin, ollaa kavrui. Jonku oudon pullo se eile sai, naureskeli sillee vähä kiarosti ja tsiigaili mua =O Ei tiädä vissii hyvää, mutt katotaa ny, mitä sill taas on miäless.

 

 

Tällee terävät kissit pysyy tiukkana orjan eessä: mä pummin jotai, en muista mitä, mut jotai. Sillo pitää kattoo tällee tiukkiksena ja pysyy omassa kannassaa, kyll siält jotai aina irtoo! Kliffaa keskellä olevaa viikon päivää kaikill. Huamisee >o<

 

------------------------------------------

 

Sitruunaöljyä tässä mietiskelinkin, taidan illalla keskittyä sen käyttämiseen ja käytön suunnitteluun. Aamuksi on vielä vähän puuhaa tässä ,D

 

Päivän slogan: En minä odota mitään – kaikki vain tapahtuu ympärilläni!

 

Päivän biisi: Enter Sandman

 

Luettua: Reino – lämpimiä jalkoja ja ajatuksia, Reino-toffeleiden 75-vuotisjuhlakirja. Oikein viihdyttävää iltalukemista (ja helppoa väsyneelle...). Muistattehan, että mekin olemme Reino-faneja ja Emilille hankittiin omat pikku-Reinot heti syntymän jälkeen. Minäkin tahdon Aino-tossut, sitten kun täytän vuosia ;D Kirjaa suosittelen ihan kaikille Reinoista pitäville, mutta myös aivan kulttuurihistoriasta ja myös muotoilusta kiinnostuneille. Kirjassa on mukavia pieniä osioita myös kaikesta tästä – ja pääasiasta eli Reinoista. Tämä kirja on hankittava, ainakin Kummisedälle! Mika Terho – Olen yksinäinen planeetta. Voi ei, kirja alkaa kuin Welhottaren höpisemänä: Turku, Turku.... Kriisejä kestäneen ja siinä nytkin elävän lähes keski-ikäisen miehen tilitystä ja lähtö matkalle/matkoille. Thaimaa, Etelä-Amerikka, tunteet, elämä - samaa matkaa kaikki, tunteet pinnalla, elämä esillä. Suosittelen, erityisesti entisille turkulaisille *virn* ja mikä ettei nykyisillekin! Taidan hankkia jopa itselleni, jos löytyy jostain edukkaasti! Ai niin, tiedoksi, että Welhotar odottaa nyt sitten Taikkarin mäellä –runoelman toimitusta, maksettu ja tilattu on =D Ihanaa.... samalla tilasin jokusen...en kehtaa kertoa montako... alennuskirjan. Lasku lähentelee yhteensä ja kaikkinensa 50 juuroa, kuten olin ajatellutkin sijoittaa. Ainoa ongelma on, mihin kirjat sijoitetaan =O Ystävä oi – tule ja hae se viinipulloteline pois! Sen tilalle saan nämä kirjat, sopiiko. Minä voin säilyttää viinini kaapissa, jos niitä säilytettäväksi asti joskus residenssiini tulee...

 

                                 

 

                          KEHUTTAVAA KESKIVIIKKOA!

 

TIISTAI - VOIMME TIHRUSTAA VAIN ETEENPÄIN =b

Vasta tiistai *huokaus*! Eilinen tuntui tosi pitkältä päivältä. Retki vain Hakikseen parille asialle vei Welhottaren kaikki voimat ja sai aikaan väsytyksen megalomaanisen vaiheen. Sain sen, mitä etsin – ihan kaikki ;D Ankkakauppa oli auki, tungen tuohon alemmas kuvan ankkapesueesta tällä hetkellä. Siitä se vähitellen kasvaa ja monipuolistuu! Ette muuten usko, miten vaikeaa ja kivulloista on kävellä niitä hallin portaita askel kerrallaan alaspäin – ne ovat kapenevat, liukkaat ja hankalat. Prle, selätinhän minä ne, mutta väkisin. Mieli teki mennä pummimaan kyyti tavarahissillä, mutta se oli juuri siihen aikaan ahkerassa käytössä, joten en kehdannut. Kuitenkin jalat vielä jotenkin pitivät alla, hiinä ja hiinä.

 

 

Töitä on enemmän kuin riittävästi, hätinään ehtii pakolliset kaffe- ja ruokatauot, käydä vähän tupakalla jne. Muuten paiskin, ainakin omasta mielestäni, töitä melkoisen reippaasti. Paljon ei ole tarvinnut enää apuja kysellä,  voipi tietty olla että olen mokaillut kaiken ja se tulee myöhemmin eteen. Ehkä sen olisi kuitenkin joku jo huomannut, toivon. Kiire ei kuitenkaan ole samanlaista kuin Herjaamolla, kuten eivät asiatkaan, joten Welhotar painuu tänäänkin Varastolle! Yrittää täytyy.... Viimeiset kuulumiset Herjaamolta eivät olleet miellyttäviä. Jahas, juu, sain ensimmäisen palkkanauhan: jesh! Vaikka palkasta oli miinustettu 8 pvän osalta 50 % ja verorosenttia oli korotettu, tulos oli melkein sama kuin Herjaamolla. Jos saapi olla tuolla vielä pidempään, tietäisi normipalkkansakin. Voipi tulla ylläri – toivottavasti ;D

 

Koivet tuntuivat eilen vähän paremmilta, tänään tilanne on taas samaa vanhaa. Pitäisi vaan yrittää olla töissäkin mahd. hissukseen eli ei kävellä ylimääräisiä reissuja. Kotona pitäisi taas pystyä lepuuttamaan heti kotiin tultua ja vielä myöhemmin lisää. Nukkuminen menee jatkuvasti pieleen, unta parin tunnin jaksoissa, yht. korkeintaan 4 – 5 h. Melkein riittävästi, mutta ei ihan. Kai sillä taas vain on päivä jaksettava, pakkohan se on!

 

Kummisetäkin kävi eilen pitkästä aikaa, tai siis kaatui sisään. Ei kiva, ei. Mies on lipitellyt alkoa nyt melkoisen reilusti pidempään. Eilenkin vetäisi pullon viiniä tuossa, toisti samoja juttuja ja lopulta alkoi horjua kotiin. Tai siis, komensin hänet lähtemään. En jaksanut väsyneenä kuunnella, en. Sanoin myös suoraan, että minusta tuo ei ole kivaa. Hän väitti olevansa aikuinen mies, jota ei tarvitse kurmuuttaa. Väitin, että juuri siksi ja sellainen mies tarvitseekin vähän Welhottaren kevyttä kenttäkurinpalautusta. Että mies saataisiin taas edes työnhakukuntoon ja palvelemaan Welhotarta viikon aikana ja roudausreissuilla. Nyt hänelle ei uskalla antaa edes kissanpuruja ostettavaksi; laji olisi väärää ja toimitus tuli mahd. vkon kuluttua. Eli poistin Kummisedän oven kautta käytävään, josta vielä kuului outoa kolinaa, toivottavasti kierreportaat kestivät.

 

Sitten ilta olikin jo yllättävän pitkällä. Kummisedän joristessa olin jo tehnyt eväkset tälle päivälle, tiskannut ym. Pääsin melkein heti lotkottamaan sänkyyn jalat ylhäällä ja lueskelemaan. Ja kertomaan Vincentille, että hän on ollut erittäin ikävä kissa päivän aikana. Vai miltäs itsestäsi tuntuisi tulla kotiin, kun keskellä sänkyä on pieni kakkapapanakasa! Tiedän kyllä, mitä on tapahtunut. Yritin jo eilen aamulla vähän juoksuttaa Vincentiä, kun huomasin, että kakkiksella ei ole käyty. Se ei kuitenkaan onnistunut. Mutta poika oli sitten päivällä riehunut itsekseen eri paikoissa ja lopulta sekoittanut sängyn ja pingertänyt papanat päiväpeiton keskelle. Kyllä, olin ikävällä tuulella ja annoin sen myös kuulua. Vaikka kissillä olisikin massu kovalla, se ei oikeuta paskimiseen keskelle päiväpeittoa. Eli eilisilta kului osaltamme jäädytetyissä merkeissä. Tänä aamuna asia olkoon kunnossa... jatkamme perustellussa päiväjärjestyksessä! (No niin, nyt kissi jo uinuu paikallani...)

 

----------------------------------------------

 

Purve, kavrut! No ja taas ton mamin piti mennä heti aluks kertoo must tommosii jutskii. Aika niinku tahditonta mun miälestä. Ja sitt, se oli hei käyny heekkuahallis eikä mulle ollu mitää tuamisii *kissamöks*. Jotai se selitti, ett jotku paikat oli jo kiinni ja sillee muka. Höh, haisut tuli sen mukana selkeesti. Mä en tykänny, sain vaa tavismuanaa. En ees napikoit tai mitää. Ku tuli vähä töpättyy! Nyt aamull oon saanu, joo, kalkonii ja napikoita ja mami on ihan ok. En mä voinu sille mitää, kakkis oli vähä kovalla ja se irtoo vaa hepuloimalla ja pyärimällä. Viimeks mä pyärin kylppärin matoll. Sillo ei tullu mitää möksötyst. Nyt tuli sitt mentyy mein sänkyy, ähh, pahempi moka!  Mä yritän taas olla tarkempi. Muute mä oon ollu kilti kissa, sano mamiki aamull jo sillee. Ja kyll me nyt taas ollaa tiätty kaiffoi. Eile oli vaa tylsä, ei saanu paijatust ja piti salaa hiipii nukkuu toho mamin jalkopäähä. Eiköhä tää asia oo jo sitt käsitelty, niinku. Ett mami, tänää jotai kivaa heekkuruakaa sitte, ett mäki saan. Ja sitt vähä leikittäis illall, jookosta >o< Jos mä niinku on päivän kilti. Ihan koko päivän ja mami jaksaa, se lupas, hei se lupas!!! Jeeeeeee! Mäki sitt lupasi antaa kuvatilaa sen hassuill ankoill. Ett ei tänää mun kuvei. Ne ku on aina samanlaisii. Mä makaan, silmät auki tai kiini. Ett välill taas jotai muutaki. Muute täältä ei mitää erikoist! Kliffaa päivää taas kaikill ja huamisee...

 

-----------------------------------------

 

Samoin, mukavaa ja touhukasta *virn* päivää kaikille! Huomaatteko, miten päivä on jo pidentynyt ja parina aamuna on ollut todella upea auringonnousu ,D

 

Päivän slogan: Raivoraittius on kamala tauti, vaikka se tarttuu erittäin huonosti suomalaiseen. Meillä on siihen hyvä vastustuskyky ja moni pitää pientä estolääkitystä päällä koko ajan!

 

Päivän biisi:  A Whiter Shade Of Pale

 

Luettua: Harri Hietala – Mustanmeren valssi, kovin tosiperäistä kerrontaa nuoren pojan toisesta laivapaikasta. Ajasta, jolloin työ oli rankkaa ja laivalla sekä merellä saattoi tapahtua mitä vain. Erikoisista merimieskavereista, oudoista satamista, vähän naisista sekä tietysti ensimmäisestä tatuoinnista melkoisen hyvin kirjoitettua tarinaa! Welhotar piti tästä, erinomaista skönärielämän kuvausta, nyt jo historiaa. Kaveri tuntuu kertovan  siitä, mitä todella on itse nähnyt ja kuullut. Oikein suositeltavaa, jos haluaa tutustua merimieselämään 70-luvun alussa. Itse en tarvinnut sentään sanastoa tai tulkkia, muille kirjan lopussa sanasto lukemista avittamaan ;D Eli Welhotar suosittaa kaikille maakravuille! Anni Korpela – Tyttö kuin tuomenmarja & Elina, uskiskirjallisuutta, mutta ei ihan kaikkein pahimmasta päästä. Lainattu, koska äitee tuntee tämän kirjoittajan ja pyysi sen joskus lukemaan.  Ja Welhotarhan lukee. Tosin en oikein jaksa jatkuvaa jessejuttujen toistoa, tarina sinänsä vaikuttaa hyvältä, mutta... ehkä lisärapoa huomenna, opus on vielä vähäsen kesken. Hmph, kunnon linkkiäkään ei juuri nyt löydy!

 

                            

 

                TIISTAI - PYSYKÄÄ SIIS TIKKANA!

 

 

VIIKON AINOA MAANANTAI!

Jahas, se unihiekkatoimitus on myöhässä kuin Iisalamen taksot, prle. Kertokaa, mihin asiasta voisi valittaa? Minä en tahtoisi herätä tunnin välein ja napsia aina jonkun mömelön. Illan ja iltayön aikana tuli kokeiltua koko sarja, ei kuitenkaaan enää lisäksi vars. nukkumalääkettä. Unta taas sellaiset 4 h ja hömelö olo. Ei lupaa kovin pirteää päivää Varastolle. Lupaa puolestaan kamalan väsyttävää iltaa ja tahmeaa oloa. Jäks!

 

Juu, minä aion mennä Varastolle tänäänkin. Lyököön Pomo päähän, minä voin jopa huitaista takaisin pumpulipalloilla tms. Siellä on töitä tekemättä heti aamusta, tiedän jo. Lisääkin on ehtinyt tulla ja etätyöläisetkin lienevät taas tänään paikalla. Olenhan kertonut, että eräs työntekijäporras saa todella tehdä osan viikosta etätyötä, joka on valtiolla vielä melkoinen harvinaisuus. Tosin Pomo lievästi valvoo ja toisinaan soittelee, missä jengi luudaa. Kukaan ei kuulema ole vielä kärähtänyt kapakista....

 

Jalat ovat aivan hitusen parempana – on niitä nyt urakalla lepuutettukin! Pysyisi tilanne nyt edes tällaisena, voisi olla vähän helpompi vaania kopiokoneella ja pungertaa itsensä tupakalle kuuntelemaan päivän juorut. Ai niin, hmph. Lupasin itselleni käydä tänään Hakiksessa, siis jälleen Yrjöllä ja Hallissa. Kun tuli yllättäen asiaa, jota en muistanutkaan. Tänään sen takia, että tälle kuulle on vielä vapaa-ajan matkoja jäljellä. Tahtoo sitten, että kumiankkakauppa on kanssa auki. Jos ei ole, tämä täällä hermostuu, soittaa sinne ja alkaa puhua sekä rumia että sekavia! Olen aikatauluttanut taas koko viikon oikein mukavasti Iisalameen, joka on ne myös asiallisesti vahvistanut. Toivottavasti prleen vahvistukset sitten pitävät paikkansa.

 

Netistä löytyi se sitruunaöljykin, eli tilasin ja maksoin yhden putelin, hinta n. 8 juuroa. Ei paha. Feliwayta siis ostin apteekista, jossa se oli melkein 4 juuroa halvempaa kuin elukkakaupassa. Sitten ovat kaikki ainekset käytössä. Sitäpaitsi, sitruunaöljyähän voi tunkea muuallekin, esim. vaatekaappiin tms. Siis tilkkuihin tms. Jotkut joskus nimittäin väittävät, että Welhotar suorastaan haisee tupakalle =O Josko siitä olisi pikkuisen hyötyä tilanteeseen, ehhh....

 

Muutoin ei residenssissä mitään erityistä. Eilinen meni haahuillessa ja päikkäröidessä. Jotain pientä sain tehdyksi, mutta en mitään mainittavaa. Vincent oli eilenkin vielä kovasti paijatusseuran tarpeessa, nyt hän yrittää taas napsia ruohoa joulukukkien juuresta, voi ei... oksua tietää siis. No, sitä vartenhan orjat ovat olemassa, että oksut korjataan ja kissit hoidetaan!

 

---------------------------------------

 

Purrrrrrrrrmenta, kavrut! Pitiks sitä taas mennä kertoo, ett toine vähä maisto ruahoi, mitää syäny. Must ne on vaa nii erilaise makusii, ett välill on pakko vähä makustella niit. Sitäpaitsi, mami sano, ett se jätti ne iha mua varte. Eile mä sain sikaa, ku se laitto jotai pataa itellee, juu, ja pilas taas omasa juureksill ja mausteill, erilaisill sipuloill ja sillee. En ois syäny! Mun osan mä sain ihan ekaks, on se jotai sentää oppinu. Sitt mä sain semmost kanasafkaa puukissa, ei ookkaa nii heekkuu ku muut. Menee vähä väkisi alas. Kai mä ton yhen puukin voin syädä, mutt ei kande ostaa tätä lisää. Riista ja tavisliha on parempii, ja ne pussukat kans. Eilenki mä loikosin mamin kans ja menin paijatettavaks. Pökin sitä sen nassuu taas pari kertaa. Höh, väitti, ett mun söpö nenä on kylmä ja määkä >o< Kyll sitä naurattiki, ja kyll se jakso hiaroo päätä, sitt mä vähä tökkäsi mun päälläki sitä nenuu, sitä vähä sattu. Mull on kuulemma kova pää, joka tavall. Hei, nyt ne tajuu, miks se taas nauro =O Mähä oon kilti kissa, nykysin ainaski yritän olla kovast kilti. Kattokaas, jos mä oon kilti, mamiki on kilti mulle. Se sitt taas tiätää heekkui ja paijatust. Eikä sillo tuu mitää lentävii kissoi tai semmosii ikävämpii jutskii niinku. Oon mä hei jotai tajunnu, kai...

 

 

Täss mä tsiigaan, ett mami, jotai tarttis tehrä. Mistää löydy mitää. Mä tarviin heekkui, leikkikaverin ja semmost. Ett heti just nyt tai mä alan joikasee! Mutt nyt mä taidan mennä basee loikoon, mami alkaa duunaa aamukaffet ja mä saan mun aamuheekut. Se on taas huamisee...

 

--------------------------------------------

 

On Vincent huomattavan viisas (tai kiero) välillä, myönnetään. Ainakin osaa käyttää heikkoja kohtiani hyväkseni ja yllättäen näyttää täysin nälkään riutuvalta pikkukissiltä, jonka vain heekut pelastavat *virn*. Siis pelastamaan Vincent ihan kohta, itselle aamukaffetta ja mömelöitä!

 

Päivän slogan: Yksi lähestyvän hermoromahduksen oireista on usko siihen, että ihmisen työ on hirvittävän tärkeää ja että loman pitäminen aiheuttaisi kaikenlaisia onnettomuuksia!

 

Päivän biisi: Working Class Hero

 

Luettua: Tom Hodgkinson – Vapauden ylistys, loistava kirja jokaiselle, hakekaas omanne heti pois tai vielä mieluummin lainatkaa se kirjastosta! Tämä kirja kertoo, miten elää mahdollisimman edukkaasti, ilman työtä, ilman omistusasuntoa jne. Miten nauttia elämästä ilman stressiä ja tiettyjä kulutushyödykkeitä. Erittäin suositeltavia ja jopa käyttökelpoisia ohjeita myös käyttäytymis- ja kasvatuspuolelle! Lämpimästi ehdotan kaikkien luettavaksi. Kirjan on kirjoittanut sama kaveri, jolta aikaisemmin ilmestyi Joutilaisuuden ylistys, joka on myös äärimmäisen kehittävää lukemista työnarkomaaneille yms. vaikea-asteisesta riippuvuudesta kärsivälle. Eeva Kilpi – Unta vain, iäkäs nainen summaa loppuelämäänsä ja suhteitaan. Lisäksi hän on kovasti rakastunut. Miellyttävä, jopa hauska tilitys siitä, että myös iäkkäällä naisella voi olla seksuaalisuutta, suhteita, menoja ja tilitettävää. Suositan toki tätäkin myös nuoremmille *virn*.

 

                                        

 

                           MAANANTAITA, SE ON MAANANTAITA!

 

LAUANTAIN MUKAVIA YLLÄREITÄ =b

Olipa mukava päivä eilen, oikein mukava! Ystävä lupautui roudausavuksi, kirjaston tarjonta oli lähes kiitettävää luokkaa,  halvennusalennusruokaakin löytyi ja kaikki meni jotenkin vain mukavasti. Lisäksi aurinko !  näyttäytyi pitkään ja Vincent leikki kiltiä kissaa. Apteekki tarjosi kipumömelöt ja Feliwayta halvemmalla kuin elukkakauppa. Siinä välissä ystävä kävi ostamassa kynttelinjalan Liimarista, olin hinkunut sellaista jo viikon... Sain kaikkea mitä tarvitsin ja lisäksi vielä seuraa. Ziitosta! Tämä täällä on näköjään nykyisin ilokas aika pienistä asioista.

 

Takso soitti aamulla ainakin 15 min etuajassa, että hän olisi täällä alhaalla. Olin jo valmiina lähtöön, joten sanoin, että odottaisi pari minuuttia, tulen kohta. Sitten autossa kuski alkoi puhua, miten hullua on, että tuosta naapuritalosta tulisi keikka heti perään. Että ensin Welhotar kirjastolle ja sitten samaan osoitteeseen takaisin. Tunnen pariskunnan, joka käyttää myös palvelua, joten sanoin kuskille, että minulla ei olisi mitään sitä vastaan, jos he tulisivat samalla kyydillä – kaikkihan siinä voittaisivat eikä kuskin tarvitsisi ajella ees-taas. Mies soittikin sitten asiakkaille ja heille tämä sopi, joten matkasimme sitten yhteiskuljetuksella  kirjastolle, josta he jatkoivat Vantaan puolelle. Tässä näkyy taas Iisalamen järjestelyjen peukalon jälki: miksi ei heti samalla buukannut meitä yhteen. Nyt säästimme kaikki: me asiakkaat käytimme vain ½ vapaa-ajan matkan, kuski säästyi lisäajolta, bensaa kului vähemmän, tästä tuli vielä päivän ekoteko eli maapallokin kärsi vähemmän ,D Risuja Iisalameen, mitä hittiä te oikein taas olette ajatelleet! Paluumatkakin oli tavallista aikaisemmassa – selvisi siinä ohessa että tämä kuski puolestaan asuu itse naapuritalossa, ehhhehehh. Sanoi näkevänsä meidän ovelle parvekkeeltaan. Naureskelin vielä, että onneksi minulle jää vielä vähän yksityisyyttä, koska asuntoni on puiston eikä pihan puolelle eli hän ei näe koko päivän törmäilyjäni ;D

 

Kirjasto tarjosi vain 4 varausta, mutta hyllyistä löytyi oikein perusteltua luettavaa ainakin viikoksi. Residenssi siis kohentui kynttilänjalalla, jollaisen ystävä osti viime vkolla ja jota heti kadehdin. Alhaalle laitan kuvan – älkää kiinnittäkö huomiota taustaan,  pliis! Apteekissa tosiaan eläintuotteet, ainakin osa, on halvempia kuin vars. elukkakaupassa eli kannattaa tarkistaa asia, kävin siis Malmin Yliopiston Apteekissa. Tämä ei ole maksettu mainos, infoa vaan kissiorjille! Rismassa oli taas varsinaiset viiskymppiset eli suht. paljon ruokaa puoleen hintaan, tavaraa, jonka viimeinen käyttöpäivä on siis lähipäivinä. Welhotar kohensi pakkasen sisältö broiskulla, tekee tänään sikasuikula-juurespataa sekä nautti eilen erikoisesta eineestä (tämä vaatii oman  kappaleensa).

 

Ja tähän väliin sopinee kassirapo: Welhottarelle lahjotut kassit olivat eilen siis testauskäytössä – molemmat toimivat erinomaisesti. Kassien pohja oli riittävän leveä, että niihin todellakin mahtui tavaraa ja pysyivät tukevasti pystyssä oikein pakaten. Kuva alla, kassit ovat siis vielä purkamatta! Kiittelen vielä kertaalleen, kassit saivat hyvän kodin ja pääsivät käyttöön välittömästi!

 

 

 

Olen jo pari kertaa aikaisemmin katsellut Rismassa siikanököttejä (lue: siikanugget), miettien samalla, mitä ihmettä ne ovat. Nökötit kun eivät yleensä kuulu meikäläisen ostoksiin, eivät mitkään nökötit. Nyt nämä siikanökötit olivat 50 % halvennuksella ja pakkohan oli ostaa yksi paketti. Päätin samantien syödä ne lauantain lounaaksi. Ja ylläri-pylläri: Welhotar nimeää  nämä omalta puoleltaan Welhottaren Vuoden Eines –kilpailun voittajaksi. En käytä paljon eineksiä (pakkasessa saattaa olla joskus lihapulleja, nyt on Liiterin kevätrulleja ja Riitan Herkun pizzaaa!), joten tämä oli kyllä ehdottoman positiivinen yllätys. Nökötit maistuivat oikealle kalalle, niitä ei ollut pilattu liialla valkopippurilla eikä suolalla, ei myöskään paksulla  paneroinnilla. Eli kalan kaverit, jotka kaipaavat jotakin pientä valmista, tässä hyvä vaihtoehto!  Tästä voipi vielä tarkistaa tiedot, ainoa huomatus tulee tuosta, että valmistaja käyttää sekä suomalaista että kanadalaista siikaa. Ymmärrän asian kyllä niin, että kotimaista siikaa ei ehkä aina olisi riittävästi tarjolla valmisteen tasaisen tuotannon ylläpitämiseksi... Nökötit kärtsäsin rapsakaksi öljytilkassa valurautapannulla, kylkeensä ne saivat jauhoisia kuoripottuja sekä sienisoossia. Mahdottoman hyvä lounas näistä emmeistä, yllättäen!

 

Ja taas, yllättäen, ruuan jälkeen vedin puolen tunnin unoset. Jossakin vaiheessa iltaa, lukemisen, nettailun ja kaffittelun ohessa sain energiapuuskan, jonka hyödynsin imureeraaamalla residenssini. Täksi päiväksi jäi vain pölyjen kuriin saattaminen, eiväthän pölyt illalla näy *puolustelee* ja pienet pakolliset toimet. Pesin koneellisen pyykkiäkin jossain välissä. Lisäksi hellittelin Vincentiä koko viikon edestä. Kissi tuntui kovin tyytyväiseltä eloonsa ja oloonsa, myös nököttimaistiaisten jälkeen! Oli viihdykästä lepuutella jalkojaan sängyssä tyynypinon päällä ja lueskella ihkaoikeassa päivänvalossa. Valo on ihmeellinen asia, ikävänä puolena se, että residenssin likalaikut ja pöly tulevat ikävästi enemmän näkyville.

 

Unetus ei näytä korjaantuneen. Se vaatinee kuitenkin kipumömelöä illalla. Tänään siis varmaankin tulee päikkäröityä ja lepuutettua mahdollisimman paljon. Ja otan piruuttaan sen ylimääräisen kipumömelön jo illalla. Varastolle aion joka tapauksessa huomiseksi, kiusallakin!

 

------------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrve, kavrut! Orja kävi sitt kaupoilla, joo! Mä sain hei kana- ja riistapuukit, iha hyvei. Sitt mä sain tiätteks te aamull sitä mun heekkumärkäsafkaa pussist, mitä saa vaa tosi harvon. Ja sitt mä sain maistaa semmost outoo fisujutskaa, mist mami toss jo skrivas. Se oli kyll njamskista, mä oisin syäny sitä enemmänki, mutt mami ei uskaltanu antaa. Se pelkäs ett mä oksun, mutt hei, ei oksust tiatookaa. Mä luulen, ett mä voisin syädä sitä enemmänki, jos orja ostaa sitä joskus lisää! Ja sitt mamiska paijatti mua eile tosi paljo. Mäki heittäydyn tosi rohkeeks. Mami loju toss sänkyss nii mä menin ja pökitin mun nenull sitä nassuu, se nauro ja mä vähä pelästyn. Sitt mä tein sen viälä uudestaa ja menin ihan siihe pää viakkuu paijatettavaks ja päähiarontaa varte. Mmmmmmm. Me tykätää! Vaiks mä muute oonki vähä semmone, ehhh, niinku kai hankalaki, sanoo jotku, nii mä tykkään mamiskan paijatuksest. Ku se osaa antaa mulle sen rauhan kuiteski. Tehä tiijätte... en mä oikee osaa selittää. Mutt kamalan kilti mä oon nyt ollu! Ihan varpisti. Ja mamiska on ollu mulle nyt erityise kilti, ku se viikoll on ollu nii väsy ja sillee. Meill oli tosi kliffa ilta eile ja nukuttii toss mutkill molemmat. Taas vaa mami joutu pönkii ylös karmee aikasin. Mä nyt menin jo takasi goisii, ku sain mun aamuheekut. Mamiiiiiiiiiih, tuu viakkuu, jookosta. Mä annaki mamill ton kuvatilan vaihteeks. Ett kaikill kissinkoill oikee mukavaa ja heekkupitost söndaagii viälä – kyll on kiva olla kissi!

 

--------------------------------------------

 

Kyllä minustakin olisi mukava olla kissa! Kateeksi käy mm. nuo unenlahjat, palvelujen pelaaminen jne.

 

Päivän slogan: Ikuinen elämä olisi aika helvetillistä!

 

Päivän biisi: Marijuanaville  =b

 

Luettua: Judith Lennox – Kaikki sisareni, 1900-luvun alun tarinaa perheen sisaruksista ja heidän kohtaloistaan. Hömppää, mutta oikein luettavaa sellaista, mm. luokkaeroista, naisasiasta, naisen oikeudesta koulutukseen ja omaan ammattiin, perheen vaikutuksesta. Erinomaista ajankuvaa aina I maailmansotaan asti. Suositeltavaa hömpähtävää siis, viihdyttävää lukemista kaikille. Ei ihan lempikirjoja, mutta tätä voi lukea niin monelta kantilta katsoen... Mikko Rimminen – Pölkky... ehhh... olipas ylläri ,D Positiivinen siis, mutta miten voi mies kirjoittaa tällä tavalla ja saada siitä vielä mielenkiintoista tekstiä aikaiseksi. Tämä on koettava ja luettava, muut saa selittää

                                               

     

 

                               

 

                         SUUNNITELTUA SUNNUNTAITA!

LISÄÄ LÖÖPPITAVARAA: WELHOTAR NUKKUI KOKONAISET YÖUNET!

Muuahhhaahh – huomenta! Welhotar on vedellyt vähän unia, melkein ns. normaali-ihmisen unet... tosin kävin ottamassa kipulääkkeen puolen yön maissa, kun särki niin prleesti. Luultavasti se auttoi tuon pahimman yli eli, odottakaas, lähes 7 h kaikkinensa tuli nukuttua. Heräsin vain pari kertaa välillä. Uskomaton suoritus. Tosin työviikko oli rankka, oikeasti. Toivottavasti tähän saisi vähän jatkoja, alkaisi pääkin pelata paremmin ,D

 

Juu, Welhotar aikoo edelleen mennä Varastolle ensi viikolla! Tosin Pomo eilen yllätti minut pöytä tyhjänä ja netti auki. Kuulin luennon siitä, miten voin tarjota apua työkavereille jne. Kerroin, että olin jo mapittanut työkaverin jutut, hänellä ei ollut enempää jaeltavaa työtä. Lisäksi olin käynyt läpi erinäisiä liitteitä, järjestänyt ja kopieerannut niitä ja tutustunut niihin siten, että varmasti tiedän mikä tulee mihinkin. Lisäksi olin lukenut läpi muutamia papereita, jotka kertovat Varaston toiminnasta ja toimintaperiaatteista jne. Sanoin, että mielestäni tuo oli ollut ihan hyödyllistä. Pomon hävittyä alkoikin tavanomainen trafiikki eli väki juoksi sisään-ulos tuomaan ja viemään pumaakaa eri asteissa. Ja minähän tein. Yksi moka, osui hra P:lle, jota pyysin ottamaan uudet allekirjoitukset papereihin. Hän kysyi, eikö tuota minun merkintääni voisi vain ruksata pois. Kerroin, että eipä käy, sain jo nuhteita ja A4:sta päähäni. Hra P:tä huvitutti ja hän käväisi hakemassa nimet ja asia oli sillä hoidettu. Huh. Muuten ei mitään aivan katastrofaalista... jumaliste, minä olen ollut tuolla vasta 2.5 vkoa! En minä ole ollut siellä kymmeniä vuosia, kuten lähes kaikki muut! Ihan totta, Varastossa on paljon ihmisiä, jotka todella ovat olleet siellä yli 10 v., todella monet jopa yli 20 – 30 v. Tuolla osastolla meitä on 3 ns. uutta tulokasta, 2 muuta ovat ylemmissä viroissa... Tilanne on siis heidän kohdallaan täysin erilainen. No, ans kattoo! Aina on edelleenkin olemassa Herjaamo tai 500 päivää! Mutta vielä minä selätän tuon Varaston tarkkuusvaatimuksen. Juttu on ilmiselvästi niin, että kipujen ja väsymyksen iskiessä kahdessa vaiheessa työpäivää, pitäisi pystyä olemaan erityisen tarkka.  Aina sitä omaa oloaan ei vain heti tunnista, ikävä kyllä.  Eli mömelöiden ottoa pitää aikaistaa tunnin verran. Luulisin. Kokeilen heti maanantaina, josko se tehoaisi. Kaikki keinot on nyt käytettävä!

 

Olen ollut tosiaan aivan järjettömän väsynyt iltaisin. Niin väsynyt, että olen vain lojunut puolitorkuksissa. Pahinta ja todella huolestuttavaa on se, että en ole pystynyt aina edes lukemaan! Apuva! Toivottavasti tämä johtuu vain huonoista yöunista ja tsemppaamisyrityksestä  Varastossa. Eli olen käyttänyt kaiken energiani siellä. Kotona en ole jaksanut kuin tehdä jotain helppoa evästä ja katsoa, että Vincentillä on kaikki kunnossa. Suihkuunkin olen vääntäytynyt aivan väkisin. Oireet muistuttavat pahasti masennuksen keskivaihetta... Toisaalta uskon todella tilanteen johtuvan tästä jonkin asteisesta työpaikan vaihtoon liittyvästä stressistä ja näyttämistarpeesta, ryhdistäytymisyrityksistä  ja jatkuvasta varuillaan olosta. Yritän nyt vkonlopun aikana saada tuon nukkumisasian johonkin kuntoon, edes siihen tavanomaiseen, jolla aikaisemminkin olen pärjäillyt.

 

Roudausapua löytyikin tälle päivälle – ziitosta kamalan paljon! Tämä on sitten onnekas ihminen. Ei kun lokissa kertoo ongelmista, aina jokin asia ratkeaa. Lokistaniassa kaikki on siis mahdollista ;D  Tuosta roudausavusta – en minä muutoin sitä tarvitsisi, mutta oikea käsi ei tahdo kestää kantamista eikä varsinkaan nostamista tietyissä asennoissa. Jos kävisinkin vain kirjastossa, selviäisin mainiosti itse. Mutta kun joutuu ostamaan viikon ruuat itselle ja kissatavarat ja mm. ruuat Vincentille, tilanne onkin vähän toinen. No, tänään uudet kassit (kiitos vielä, kaverit!) pääsevät testaukseen ja rapoa lupaan heti huomiseksi ;D

 

---------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrrrrrrrve, kaverit! Mamiska sitt eile enää antanukkaa fisuu, mutt sain riistaa oikee kunno biiti. Seki on ihan hyvää. Ja mä tiätteks te, goisin viälä päiväpeiton alla, ku mami tuli. Se oli jo duunannu vaiks mitä, ku mä heräsi. Käks. Mä en vaa jaksa herätä siältä, ku siäll on nii hyvä ja lämpöne goisii. No sitt mami taas nukahti. Ei meinannu muistaa päästää mua ees partsill eikä antaa napikoitt illall. Piti joikasta se oikee kunnon joikasull hereill ja sillonki se kälätti jotai, ett ei saa herättää. Hei, kamoon, oli iha aikane ilta! Mamiska on iha sekasi noitte nukkumisie kans. Nyt se kyll lupas jotai korjaa. Tänää se kyll goisiki ihan niin paljo, ett vähä piti jo käydä huamauttaas, ett piänet kissit tarvii niitte aamukalkonit ja napikat, nih! Kyll se sitte nous eikä ollu yhtää pahall pääll. Oudon jäykäst se vaa käveli, tai siis yritti kävellä joteski >o< Tänää hei, mamiskaaaa, hei, ku meet kaupoill, nii mulle jotai heekkumuanaa. Vaiks sitä uutta riistaa kans. Napikoit vissii on viälä, onha?! Tarttee itte  pitää hualta, ett mull on viikoks aina kaikkee, mitä tartteeki. Kukaa ei niit hakita sitt, jos mami unohtaa jotaki. Me ollaa sitte vaa ilman. Onneks tuala jäässä, skobessa niinku, on ainaski jauhist ja broiskuu, ett meill on jotai syätävää jömikses. Mamiki osaa ottaa mulle omii biittei niist ja varovast sulatella niitä mikross, nii se on välill tehnykki... ku mä en sitt tykkää en ne on kypsänä tarjoll, vaa sillee sulatettuna niinku. Se on tiätteks tarkkaa hommaa, ku mamiska tekee siit just sellast, ku mä haluun. Kyll se tekee, ku mä oon kilti ja nätist pyytää joikasen.

 

 

Täss mä taas pummin mamilt jotai... sen näkee jo silmist ja nenän asennost *virn*. Kliffaa löördaagii jokasell, viättäkää kiva ja rauhalline päivä! Muistakaa pyytää orjilt heekkui kans...

 

-------------------------------------------

 

Samoin, viettäkää mukava ja rauhallinen päivä! Muistakaa myös laatia itsellenne herkkuja ;D

 

Päivän slogan: Kyllä tämä on outo maailma; on vain yksi aurinko, puissa ei kasva pulloja, ihmiset tekevät työtä ja vaikka mitä!

 

Päivän biisi: Pois meluun ja tuiskeeseen

 

Luettua: Unikohtausten takia vielä on rippeet tiiliskivestä jäljellä. Lukaisen sen loppuun tuossa aamulla. Helmet tarjoaa 4 varausta ja hyllystä on etsittävä jotakin. Muutama kirja odottelee vielä toimistolaatikoston päälläkin. Kirjavarannon täydentäminen viikoksi on yhtä tärkeää kuin ruuan hankkiminen!

 

                                 

 

                            LAADUKASTA LAUANTAITA!

 

LÖÖPPITAVARAA: PAHOINPITELY VARASTOSSA - ESIMIES LÖI ALAISTAAN!

Kyllä, totta se on. Pomo läimäisi minua päähän A4-nipulla ja vaati TARKKUUTTA. Syynä oli se, että erään asiakirjan Jakelu-osion se kuuluisa punainen alleviivaus (... joka meillä on aina tehty...) ei ollutkaan supisuora, vaan vähän vinksahtanut. En ollut välittänyt rintata uusiksi ja korjata, koska kopieeraus meni omaan arkistoon. BTW, kuka on ihan viime aikoina saanut käsin alleviivatun kopion jostakin pumaakasta? No, eipä tuossa mitään. Hän varmaan kuvitteli olevansa leikkisä. Ei hupituttanut. Tuon voi tehdä kouluikäiselle kesätyöntekijälle, mutta 27 v. näitä hommia hoitanut Welhotar vähän loukkaantui. En nyt kuitenkaan taida nostaa pahoinpitelysyytettä. Toinen asia sitten on se, vaikuttaako tämä jopa jatkoihini Varastossa =O Koskaan ei voi tietää...

 

Muuten olen ollut, omasta mielestäni siis, tehokas, nopea, aikaansaava ja tarkka, vaikka ihan itse kehunkin. Eivät ne muut kuitenkaan tule kehumaan. Sehän on selvä. Hauskaa oli se, että eilen eräs... ööö... korkeammalla virka-asteikolla oleva leidi tuli kysymään apua eräästä ruotsinkielisestä sanonnasta, ei ollut kehdannut kysyä suoraan hra P:ltä, koska oli luvannut tälle tehdä tuon paperin. No minä vähän mietin, katselin papereita ja tein ehdotuksen, joka oli mielestäni juuri sellaista kieltä, josta hra P. pitää eli selkeää, hyvää ruotsia, ei sellaista virastoslangia. Leidi oli tyytyväinen, lieneekö hra P. ? Minä odotan jännittyneenä, kun saan sen lopulta eteeni, onko se siten kuin ehdotin ,D Muuten olen edelleen tänäänkin menossa Varastolle töihin!

 

Eikä ihmeiden aika ole ohi – nyt ristitään kyllä sormet – aamutakso oli etuajassa! Iltapäivällä epäilin, josko lumimyräkkä vaikuttaisi noutoon. Ei, kaveri tuli pari minuuttia odotettuani. Mahtavaa, upeeta. Siis ainakin eilen. Vastauksia HMPK:n pomolta ei ole enää tullut lainkaan. Lienee kyllästynyt valituksiini. Ehkä hän on vain ilmonnut, että Welhotar on paskiainen, mutta kohdelkaa silti sitä kohtuuhyvin... Ans kattoo tämä päivä sitten!

 

Neuroltakin kilautettiin. Poikkeuksellisesti lääkäriaikaa esitettiin aikaistettavaksi eli joku oli varmaan perunut oman aikansa. Eli aika neurolle onkin jo helmikuun puolivälin tienoilla. Hyvä – pääsen jälleen puhumaan koivistani! Nimittäin muuten tässä kyllä jaksaa, mutta koivet ovat aina vaan kipeät! Samoin uni on omituisesti muuttunut. Nukahdan todella hyvin, kuni kivi. Herään 1 – 2 h kuluttua, olen hereillä vähän aikaa ja sitten nukun vähän lisää. Kivut herättävät sitten viimeistään  klo 2 – 3 aikoihin, silloin on pakko nousta. Josko neuro olisi jo saanut paperikonsultaation Kipupolilta, kuten lupasi aikaisemmin tehdä. Saisi lääkitystä vähän titrattua ihan lekurin luvalla. Kyllähän minä itsekin säätelen, mutta osa nuista mömelöistä on sellaisia, joita ei oikein omatoimisesti uskalla lähteä säätämään – en edes minä ,>

 

Ah – perjantai! Huomiseksi onkin yllättäen luvassa apuja, mukava, oikein mukava. Kummisetä on edelleen niin, miten sen sanoisi, omissa puuhissaan kiinni, että en luota häneen pätkääkään. Unohtelee lupauksiaan, sekoilee asioissa jne. viinipäissään. Ei kiva eikä varsinkaan mukava, kun olen tottunut luottamaan häneen melkoisesti. Toivottavasti hän tuosta tokenee. Onhan hänelläkin ollut rankkoja aikoja tässä.

 

-------------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrrrrmenta, kaiffat! Nonnih, nyt alko mamiskaki taas toimii niinku orjan pitääki. Heti eile tuli fisuruakaa. Donarii, oikee kahest purkist ja viäree viälä riistamuanaa. Njamm. Kulkurille sinne teekkuja, hyvä ett sulle maistuu ne muikut. Maistuis ne mulleki, mutt ku mä oksun ne heti pois =(  En mä voi syädä niinku semmost oikeet fisuu olleskaa. Arvatkaas, onks kurjaa. Mä voin syädä vaa donarii, ihmisdonarii vedes ja sitt jääfisuu. Iha vähä voi sitt syädä sitä punast lohifisuu, mutt ei paljo. Nii ja sitt orja viälä vähä yritti leikkii mun kaa. Ei se oikee jaksunu. Mutt oon mä tarkka. Heti kun mä kuulin, ett orja avas puukkei, mä olin viakus pummiis mun osii, hirvee jolina, sano mami. Ja sitt illall, ku se kaivo napikkakaapist mulle maitonapikoita, nii ni mä olin goisiis bases, mä olin ihan sekunnis viäress pummiis nappei. Mamiska nauro, ett kui joku voi sikeest unest herätä ja säntää tollee silmät viälä iha uness hakee heekkui. Hei, mä kyll voin. Mä oon vähä niinku noitte heekkuje perää. Mull on nii vähä semmosii tosi heekkui. Ja sitt mä luulen, ett niit ei oo aikaisemmi ollu, siis entises elämäs. Mä ainaski luulen. Ett mamiska on ollu kyll kilti, mäki oon ollu kilti. Ollaa me kiltei molemmat, eiks?

 

 

Täss mä oon just pummiis mun maitonapikoit – ja mami kiusii kaameran kans. Hei, se on sitt taas kliffaa viikendii kaikill Lokistanian upeill leideill ja komeill kolleill. Huamisee...

 

---------------------------------------

 

Samoin kaikille mukavaa, lötkötys-, ruoka- ja kirjapitoista viikonloppua!

 

Päivän slogan: Ennakkoluulot ovat vihan, pelon ja kateuden ehtymätön lähde!

 

Päivän biisi: Take It As It Comes

 

Luettua: Eilinen tiiliskiviopus on vielä kesken, tässä tuli puuhasteltua illalla ruokaa, seurusteltua Vincentin kanssa ja lueskeltua. Kirjasta riittää vielä täksikin illaksi ,D Lisää ensi kerralla...

 

                                

            

                           PERINJUURIN PERJANTAITA!

                           

 

 

 

TOIVO, HEI, NYT ON TORJANTAI, HEI... MINNE SÄ MEET???

Torjantai eikä Toivoa näy, Uskosta tai niiden kavereista puhumattakaan! Olisi ihan pari pikku juttua.... ei mitään kummoista, semmoista uni- ja särkypolitiikkaan liittyvää pientä viestiä vaan. Että voisi niinkuin jotenkin toimia niiden eteen. Minen enää kohta jaksa. Väsy on niin iso, että töiden jälkeen nukun ja torkahtelen, aivan väkisin teen ruuan ja yritän lukea edes, vähän lokittaa – en vaan jaksa. Ja sitten nukahdan ja herään klo 1 – 2 aikoihin. Prletto, aina on jotakin pielessä! Miksi minun ei anneta elää ns. suht. normaalia elämää. En yhtään pistäisi hanttiin, en todellakaan (ainakin noin niinkuin kokeiluna se olisi mielenkiintoinen vaihtoehto!).

 

Onneksi lääkitystä ja syömistä säätelemällä pystyy sentään hankkiutumaan Varastolle ja viipymään siellä sovitun ajan. Tekemään jopa töitä ravakasti, kaffettelemaan ja käymään tupakkatauolla juoruamassa... Sitten Welhotar onkin jo valmista kauraa. Toistaiseksi siis edelleen menen Varastolle mieluusti eikä se ahdista ollenkanas! Onneksi en vielä ole törmännyt kaikkiin tyyppeihin (kertoo huhu), joita täälläkin on. Omalla osastolla ei vars. mulkendareja tai Pitsiniskojakaan ole. Muualla tarinoiden mukaan kyllä. Aika kamaliakin.  Josta muuten tulikin mieleen, että saimme sitten vielä verkkorintterinkin tuonne peräkammarin päähän ,D Kun niitä nyt näyttää sitten satelevan ihan rutosti – tämä on kyllä uusi. Ihailimme yhdessä eilen iltapäivällä, säästää monen ihmisen jatkuvalta ravaamiselta. Toki tästä pitäisi kiittää Pomoa, joka oli vain ilmoittanut, että se nyt tarvitaan tänne! Mutta eipä ihmisille mikään riitä, yksi jo ehti valitella, että kun se nyt ei ole väririntteri... no, se väririntteri on siellä vanhan verkkorintterin lähellä, kyllä ne värilliset jaksaa käydä sieltä hakemassa, prle. Lienee mummo rinttailut lastenlastensa kuvia, en muutoin ymmärrä asiaa. Emme me vältt. töissä tarvitse juurikaan väririntteriä... että siinä jäi vähän miettimään ,> Varastolta ei siis ihmeellisempää, edelleen aion mennä töihin!

 

Belgarionkin, yllätysten yllätys, ilmosi itsestään meilillä. Hän on kiinni eli virka-aputehtävissä ensi vkonlopun. Jahas. Seuraavatkin vkonloput ovat erittäin epävarmoja, koska juuri tuossa vaiheessa tulee siirto eli Belgarion siirtyy Riksusta Säkylään. Lomat tuskin alkavat heti pyöriä. Viestissä oli kovin kettuileva sävy. Vastasin ja ilmoitin, että parasta näyttäytyä jossakin vaiheessa tai Welhotar ottaa puhelimen käteensä ja soittaa suurimmalle asioista vastaavalle härralle ja vaatii Pojan päästämistä lomalle. Tiedän tämän uhkauksen pelottavan sen verran miestä, että hän jossain vaiheessa ilmaantuu tänne. Eikä tässä muuta, mutta hänellä on minun kirjastokortillani lainattu fantasiakirja matkassa. En minä nyt mistään muusta välitä, mutta jos maineeni kirjastossa kärsii... Se vasta olisi katastrofi. Ei, ei minulla ole ikävä. Ei, minä en tarvitse mitään apuja, seuraa, tms. Kunhan vain sen kirjan edes... uskottehan? Parasta olisi, nimittäin.

 

Vkonlopusta ei nyt itselläkään ole tietoa. Prleen Kummisedän toimet ovat taas niin hänessään, että miehestä ei liene avuksi. Prle, minä menen sitten yksin. Stna. Minä Itte.

 

------------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrrve, kavrut! Joo hei, oon ollu edellee aikastas kilti, kun on toi safkapolitiikkaki ollu ihan niinku kondikses. Niit roiskeit on riittäny mulle ihan kunnoll ja sitt sitä riistasafkaa. Ja sitt mä oon yrittäny nukkuu mamin viakus, mutt ku ei oo pystyny. Se heräilee, nousee, pyärii ja manailee sillee, ett mun goisimisest ei tuu yhtää mitää. Höh, piänet kissit ei saa tarpeeks unta. Tarttee sitt goisii kaikki päivät. En oo viälä ehtiny mitää merkkaileenkaa. Nyt silt orjalt on taas se suihkutin loppu, ehhehheh. Ans kattoo, mitä tänää tapahtuu. Mä vaan meinaan, ett jos käväsis vähä nuuskuttaa noit mestoi. Ett dunkkaaks se viälä joka paikas. Siis jos mä jaksan. Ja mamiskanki ois suatavaa tehdä välill jotai fisuruakaa, ett jos vaiks tänää syätäis jotai fisuu, iha vaiks vaa donarii tai jääfisuu! Piänet kissit tarvii sopivaa fisusta kans välissä. Ettei ne ala käyttäytyy huanosti *uhkailee*. Eile mä leikin viälä illall mun mylpyröitten ja yhen pallin kaa. Ei oo tiätteks te löytyny hiiruloi! Mihi kummaa voi kaks melkose isoo hiiruloo hävii noi vaa? Onkohan ne karkannu joteski? Nyt en tajuu, ku mamiki on niit ettiny eikä vaa oo löytyny =O

 

 

Täss vaan tämmöne tavalline foto, vähä enemmä nyt öögat auki. Huamisee.

 

---------------------------------------

 

Vincent kiltti, älä keksi mitään, jooko? Ethän? Tämä ei enää jaksaisi yhtään, ei.... Kiltti?!

 

Päivän slogan: On vaikeaa olla näin fiksu ja filmaattinen sekä samalla olla näyttämättä sitä julkisesti!

 

Päivän biisi: Ei yksinäinen unta saa

 

Luettua: Diana Gabaldon - Matkantekijä, sarjan 3. kirja, muistaakseni... Eli jälleen aikamatkailua, kelttiläistä mystiikkaa ja aitoja historian tapahtumia. Mielenkiintoinen tiiliskiviromaani, joka vähän hajahtaa hömpälle,  mutta on niin hyvin kirjoitettu, että tätä jaksaa lukea. Welhottarella uusintaluvussa, koska kirjaston tarjonta on ollut tod. kehnoa.

 

                         

 

            TOIVO KEHIIN - VAATII KANSA!

 

EDIT klo 9.07: Pomo kävi läpsimässä A4:lla päähän, tarkkuutta, hän sanoi! Syy: Punainen alleviivaus oli vähän lipsahtanut, ei ollut supisuora.... voihan villu, Varastossa, nääs! Lähden tupakalle.... =(

KESKIVIIKON KITINÄÄ - MENENPÄS VARASTOLLE KUITENKIN!

Kipuja ja särkyjä, takso-ongelmia ja sitä tavallista ketutusta näiden johdosta. Että normiväninää siis. Itse asiassa nuo kaikki liittyvät yhteen; kun seisoo aamuisin ja iltaisin 10 – 20 min. kylmässä paikallaan taksoa odotellen, kipu pahenee suorastaan sietämättömäksi. Varsinkin illat ovat sen jälkeen melkoisen prkeleellisiä. Seisominen on jostakin syystä vielä pahempaa kuin käveleminen. Laitoin eilen taas HMPK:lle viestiä siitä, miksi ihmeessä he lähettävät edes minulle tilausvahvistuksen viikoksi. Siinä on kauniisti aina merkitty noutoajat tod. tarkasti, tyyliin nouto klo 5.47, nouto iltapäivällä klo 15.22. Nämä vain eivät pidä paikkaansa! Kuljettajien mukaan Iisalami ei edes tee mitään tilauksia ennenkuin juuri ennen oletettuja aikoja. Eilinenkin kuski oli 20 min myöhässä, keikka tuli johonkin ns. sopivaan väliin, siis ei kuljettajalle sopivaan, vaan HMPK:n mielestä hänelle sopivaan. Voi yksinkertainen pyhä prle! Eivätkö ne saa tätä hommaa toimimaan! Minusta on äärettömän vastenmielistä lähteä Varastoon jo valmiiksi pahalla mielellä, kun olen ensin taistellut taksomatkani eteen. Työkaverit eivät vielä oikein tajua invataksisysteemiä. Lähin työkaverini M., jolle kerroin tästä sirkuksesta sanoi vain, että eikö ole hienoa, että tällainen palvelu on olemassa. Juu, onhan se. Mutta ensinnäkin minä maksan siitä ja toiseksi minulla on siihen myönnetty oikeus. Muuta minulla ei sitten näköjään olekaan, prle! Ikävä vain, että olen joka aamu hiukan myöhässä ns. omasta laskennallisesta työajastani, samoin jouduin eilenkin lähtemään turhan aikaisin. Kyllä, meillä on liukuva työaika, eilen jouduin luistamaan siitäkin, kun takson piti tulla klo 15.00. Juu, se tuli klo 15.20... Olisin hyvin voinut olla siis liukuman alkuun, klo 15.15 asti. Tosin Pomo tietää tästä takso-ongelmasta, koska mainostin sitä pariin otteeseen heti alkuun. Hän siis ei puutu siihen, kunhan työt tulevat tehdyksi eikä työajanseuranta mene älyttömästi miinuksen puolelle. Mutta silti, ketuttaa, kun ilmoitetut ajat eivät koskaan pidä paikkaansa!

 

Varastossa alkoi taas töitä riittää, ihan kiitettävästi. Puuhaa on enemmän kuin tarpeeksi, ei kuitenkaan hötkyilyyn asti, koska näiden kanssa nyt ei vaan hötkyillä vaan ollaan enempi tarkkana. Pahus, hra P:n kanssa joudun aina johonkin mählintään – ilman omaa syytäni. Hassua, aina saman ihmisen kohdalla tapahtuu jotakin. Paperit ovat vääriä, liitteet vanhoja tms. Hän varmasti pitää minua täysin törppönä, vaikka ensin ilahtuikin, kun osaan tuota vasenkätistä kieltä. Nyt ilmeensä ei enää ole niinkään ilahtunut. Ähh, harmittaa. Eilenkin liitteet olivat vanhoja, mutta enhän minä sitä voinut tietää. Laitoin mukaan sitä, mitä asiakirjoissa luki. Kukaan ei ollut voinutkaan kertoa, että uusiakin on olemassa.... vastahan minä aloitin 2 vkoa sitten. Muuten edelleen on mukava lähteä aamuisin Varastolle – se lupaa hyvää! Kunhan saisi nämä säryt vähän talttumaan, pärjäilisin vielä paremmin. Pieni lisä nukkumiseenkin tekisi hyvää. Mutta noin yleensä ottaen – Varastolla on suht. viihdykästä!

 

Herjaamoltakin tuli eilen terviisiä, työkaveri sieltä soitteli. Tavat ovat ennallaan eli osa tekee töitä, osa ei. Osa leikkii puoli päivää tietovisojen ja muun kivan kanssa, kaffettelee ja syöpöttelee reilusti yli sovittujen aikojen. Jumaleissön, melkein tekisi mieli ilmoittaa asiasta sinne Isolle Pomolle. Että katsoisi vähän perään. Ei tuo oikeasti käy missään normaalissa työpaikassa. Hmph! Ikävä juttu, ainakin osalle Herjaamon väkeä, jotka todella yrittävät pitää asiat ajan tasalla ja hommat hanskassa. Eipä ole hirveä ikävä sinne, sorry vaan! Toki kaipaan paria työkaveria – onneksi hekin soittelevat ja pitävät yhteyttä muuten...

 

En ole pitkään aikaan seuraillutkaan, ketkä ovat lokissani vierailleet. No, hauskoja tapauksia sieltä löytyy, jääköön nyt tässä kertomatta kuitenkin. Että ette turhaan jätä minua väliin! Kiva, että minua luetaan mitä kummallisimmissa  paikoissa *leveä virn*! Lisäksi tuo Luettua-osio on poikinut sen verran, että kymmenkunta kirjailijaa, joiden kirjat olen lyhyesti arvostellut, on käynyt jättämässä omia kommenttejaan kommenttilooraan. Oikein mukava, Welhotar on suorastaan ylpeä. Vaikka arviot eivät aina olekaan olleet myönteisiä, mukava, että olette kestäneet sen. Mielipiteitä on monia ja minä olen hyvin kranttu luettavani suhteen ,D Arvostelutkin ovat turhan lyhyitä, mielelläni kirjoittaisin pidempiä ja jopa perustelisin vähän. Tässä taas tulee pieni ahi, edelleenkin Welhottaren kirjaloki on perustamatta. Mutta kyllä minä tässä vielä joskus – jos vaikka kesällä?

 

 

Kyllä ne parhaat ystävät (ja se sosiaalinen elämä) sittenkin löytyvät Lokistaniasta. Valitettuani siitä kassiasiasta (liian pitkiä hihnoja, väärää materiaalia jne.) tänne eilen olikin ilmestynyt pino kirjeitä, joiden sisältö esitellään tuossa yllä. Oikein hienoa ja HURRRRRRRJAN ISOT KIITOKSET KAIKILLE, jotka vaivautuivat. Nyt on Welhottarella wäskyjä. Todettakoon, että nuo kaksi vaaleaa ovat perinteistä vahvaa kangasta, isokokoisia ja tukevan oloisia, mainioita kirja- ja ruokakasseja. Tuo turkoosi viritys on muovimaista materiaalia, ihan kuin siinä olisi kangasta mukana tai jotakin =O Peräisin ihan Njyy Ziiländistä. Oikein tukeva ja vinkeä, sillä tuossa on tod. hyvä kanniskella kirjoja. Pohja on leveä ja yllärinä vielä kassin suulla on darrakiinnitys. Loput näkee kuvasta, minä nyt sitten vaan kanniskelen =D Ai niin, mukana tuli vähän kirjallistakin materiaalia, kiitti siitäkin... Welhotar on hirmuisen ilokas ja tyytyväinen!

 

-------------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrrrrrmenta kavrut! Hei mä kerron heti – oon ollu kilti kissi, juu. Oon nukkunu paljo päivisi, ettei tuu kaikkee miälee. Heränny vast, ku mamiska tulee. Seki on ollu kilti, vaiks se on ollut ihan kammoväsyny. Mä sain eilenki roiskebiittei, oikee kunnoll, melkee nii paljo ku kehtasin pummata. Erilaisii lihoja vaa riitti! Ja sitt viälä tavisruakaaki, taas erilaist, semmost riistajustkaa. Hyvää seki. Ainoo onkelma on vaa se, että mamii nukuttaa iltasi jo älden aikasi ja sitt se herää koht ja punkee ylös, sillo mä jo goisin. Ja sitt se tulee taas takasi ja punkee ylös. No, tänä aamuna mä päätin herättää sen tasan kahdelt! Ihan muuten vaan, en oo pitkää aikaa sitä herätelly. Ett niinku toimiiks orja, jos mä joikase vähä. Juu, kyll se toimii. Äkkii tuli mulle napikoit ja roiskeit. Itte se keitteli kaffet ja riipo jotai nappei. Mä annan kuvatilaa nyt noill kantimill, meinasin sanoo ett typerill. Ei ne ookkaa typerii, ku mä tajusin, ett mulle niillä kannetaa kans ruakaa. Ett tällä kertaa ihan tämmöst. Ulkon on galsa, en tykkää olla partsill. Goisin bases tai tääll päiväpeiton alla. Nii ett hyvii unii vaa kaikill täksi päiväks. Palataa tänne taas huamenna!

 

---------------------------------

 

Vincent onkin näyttänyt tyytyväiseltä oloihinsa jokusen päivän... toivottavasti tämä ei taas ole tyyntä myrskyn edellä!

 

Päivän slogan: Jos syntyy pyöreänä, ei voi muuttua lieriöksi vanhemmiten!

 

Päivän biisi: Hiljaa huomiseen

 

Luettua: Giorgio Faletti – Minä tapan, tämä jännäri uudelleen luennassa kirjapuutosten vuoksi. Oli sen verran erilainen, että lainasin uusiksi. Eli murhia Monte Carlossa, asialla perin verisiä tapoja käyttävä sarjamurhaaja, jolla on mielenkiintoinen tausta ja kuldurelleja piirteitä. Pääosassa myös radio ja eräs DJ sekä hänen kaverinsa, hieman jälkeenjäänyt poika, jolla on kykyjä taas muilta osin. Oikein viihdyttävää lukemista kaikille kauhusta ja jännäreistä pitäville eli suositan, mukavaa yölukemista ,>

 

                              

 

                     KELVOKASTA KESKIVIIKKOA!

SATTUU, SÄRKEE - NORMIVALITUSTA, JOTAKIN HYVÄÄKIN SEASSA =b

Auuuuuuuts, Welhottaren koipia särkee, täpöllä. Eilinen pieni retki Hakikseen teki kehnoa jälkeä kävelyttimiin. Eikä retki muutenkaan onnistunut maailman parhaiten. Yrjö tarjosi kaikkea ihan ok. Samoin halli roiskepuolta. Mutta – voi kauhistus – KUMIANKKAKAUPPA OLI KIINNI eilen, juuri eilen. Miksi minua näin rankaistaan? Ja sitruunaöljyä ei löydy mistään. Jos joku ystävällinen sielu kertoisi, mistä sitä voipi ostaa, vinksu otetaan kiitollisuudella vastaan. Niin, siis tämä pieni kävely Yrjö, apteekki, SS-market ja Liimari sekä Halli vei koivet siihen kuntoon, että illalla taas jouduin liikkumaan seinistä ja huonekaluista kiinni pidellen. Yöllä ei uni taaskaan oikein kutsunut, väkisin sain maattua obligatoriset n. 4 h. Prletto, että ottaa päähän. Sekin, ettei näihin särkyihin voi itse vaikuttaa muuten kuin olemalla kävelemättä, ehhh?!

 

Eilinen kehityskeskustelu Pomon kanssa sujui ihan kätevästi. Totesin vain, että aika vaikea sanoa mitään täsmällistä vielä tässä vaiheessa, kun olen ollut töissä n. 2 vkoa. Lärpättelin sitten epämääräisiä ja kävimme läpi osaston ns. hyvinvointiprojektia ym. Oli minun kyllä ihan vilpittömästi kehuttavakin paria asiaa: perehdytys toimii, työkaverit ovat ystävällisiä ja työvälineet ehdottoman hyvissä kantimissa. Pomo myös pyysi minua kertomaan aikaisemmista työpaikoistani ja –tehtävistäni. Siis hei haloo, minut palkanneet henkilöstöpuolen ihmiset eivät olleet vaivautuneet toimittamaan hänelle edes CV:täni =O No – pikaisesti siinä kertoilin asioista ja sitten käväisin rinttaamassa hänelle CV:n, jotta voipi tarkemmin tutkiskella sitä tykönänsä. Hän oli muuten erinomaisen kiinnostunut erilaisista opiskeluistani, joita tässä olen suoritellut. Erityisesti viimeisimmästä tutkinnosta ,D Josta, BTW, eilen tuli ensimmäinen todistus. Varsinainen todistus ja A-ajokorttitodistus tulevat n. kk:n sisällä. No, näyttihän tuokin todistus niin hyvältä, että. Kun arvosanoina on vain S tai H eli suoritettu tai hylätty, oli pitkän pitkä rivi suoritettua. Jopa sellaista, jota en huomannut suorittaneeni, kun tuonkin asian eteen tuli tehtyä paljon etätyötä! Niin, sen verran keskusteluun vielä, että loppupäätelmänä hän totesi, että jos kaikki menee näinkin hyvin (hei, vasta 2 vkoa takana!), on hyvin mahdollista jatkaa työsuhdetta. Johon tietysti en sanoisi ei, en todellakaan. Nyt kun vertaa Herjaamoon, ziis, ei takaisin mieluusti, ei!

 

Sellainenkin maankaatoihme Varastossa tapahtui, että molemmat työlaatikot tyhjenivät hetkeksi! Ihme, todellinen ihme. Sitä kesti vajaa puoli tuntia, jonka ajan käytin erilaisten ohjeistusten jne. lukemiseen sekä vanhojen papereiden heittämiseen suoraan roskikseen, etteivät sotke asioita.  Hyödyllistä puuhaa, josta voipi olla yllättävää apua. Enhän minä muista, mitä niissä tarkemmin ottaen kaikissa luki, mutta jos asia tulee eteen, tunnistan ainakin, mistä alkaa etsiä faktatietoa. Työkaveri sitten kiikuttikin pinon tehtävää ja virnusi olevansa pahoillaan, kun ehti vasta nyt. Että olin istunut ihan tyhjän panttina niinkin pitkään. Tosin olin juuri lähdössä ,D Joten ompahan aamulla jotakin taas odottamassa, eivät tuolla työt lopu. Mutta oli kiva hetken aikaa katsoa tyhjiä laatikoita. Tuli oikein pätevä olo *tyytyväinen virn*!  Ehkä minä kuitenkin pärjään tuolla... tosin ei minua ole vielä ihan kaikkiin tehtäviin perehdytettykään vielä!

 

Taksohommat toimivat miten sattuu. Ajoitus ja tilaukset eivät oikein edelleenkään kohtaa toisiaan ja Iisalami jakaa virheellistä tietoa kuskeille, mikä on heille erityisen ikävää. Eli eilenkin keikka Varastosta Hakaniemeen oli merkitty kuskille keikaksi Varastosta Hakaniemeen, jossa 10 min. pysähdys ja jatkot suoraan Malmille. Olisi ollut kuljettajalle pitkähkö ja rahakkaampi keikka. Mutta ei se häntä kovasti häirinnyt, kun kerroin, että jään ostoksille ja menen myöhemmin eri kyydillä kotio – aivan kuten olin infonnut Iisalameen ja jonka he olivat vahvistaneetkin. Ruuhka-aikaan normitaksoille riittää kyllä Tsadin keskustassa töitä! Edelleen ihmettelen, että  Iisalami ei toimi; ihminen on käynyt Kuussa (vai onko sittenkään????), tekniikka kehittyy jatkuvasti, kaikenmoisia ohjelmia on tai niitä voidaan pyynnöstä laatia – ja silti niin yksinkertainen asia kuin kyytien välittäminen oikeaan aikaan oikeaan paikkaan ei mitenkään onnistu ilman mokia! Prle, kirveelle töitä, sano. Tai hyvälle ohjelmistosuunnittelijalle ,D

 

Welhotar poistuu tänään taas Varastolle ihan tyytyväisenä mieleltään, mutta erinomaisen kipeänä koiviltaan! Mutta hyvä näinkin....

 

----------------------------------------

 

Purrrrrrmenta, kaiffarit! Mun mami onki kilti, on se, mun-mun-mun mamiska. Se toi ihan mua varte eile hallist heekkuu, mä sain eile kaks kertaa ja nyt aamulki semmost heekkulihaa, ihan valkata asti on kuulkaas tavaraa, erilaist. Hurjan hyvää, hei! Kyll nyt on taas oikee kissin päivät >o< Ja mä oon ollut kilti, niinku mä oon lupannukki. Ja siks varmaa mamiki on kilti, ett niinku takasipäin kaa. Muute mä vaan eilenki goisin tääll yksi ja heräsi vast ku mami tuli. Sitt nukuttii taas kimpas. Tai mami yritti nukkuu, sen tassui särki, se kerto kyll. Siks se taas vängers sängys ja kävi välill hereill ja sillee. Mä sitt taas lähdinki keske yätä basee goisii. On se kumma, ett orjat ei anna kiltien pikkukissie goisii rauhas, höh! Kummisetäki kävi eile, seki yritti keksii jotai toho merkkausongelmaa *häveliäs virn*, mutt sitt se vaa vähä toru mua... ei se pahasti sanonu, sillee leikist mollas vähä. En mä sille suuttunu, seki on ihan kiva. Mutt Poika on kaikist kivin, mull on taas ikävä sitä. Ei se tuu vissii taaskaa tänne vähää aikaa. En tykkää! Mami sais soittaa sinne intiskää, miss se on, ett mamin kissi tarviis Poikaa vähäks aikaa lainaa. Ettt jos ne lähettäis sen sitt mun seuraks vaiks vaa yheks päiväks? Juu, mä pyydänki mamii heti soittaa...

 

 

Mä laitan varpin vuaks toisen kuvan mun hajusinteist, mä luulen, ett kaikki ei oo nähny sitä aikaisempaa fotoo! Kissinpäivii kaikill – huamisee....

 

--------------------------------------

 

Kissanpäiviä teillekin kaikille! Toivottavasti ulkokelit paranevat, eilen illalla satoi jotain merkillistä, jolle ainakaan minä en enää keksinyt nimeä ,D

 

Päivän slogan: Ilman avaruutta eläisimme litistettyä elämää!

 

Päivän biisi: People Are Strange

 

Luettua: Tapio Tuuri: Suomen viimeinen suvaitsematon, tuota, että tämmöinen omakustanne sitten osui käsiini. Tämä ilmeisesti leikkii olevansa satiiria, ehkä jopa jonkinlainen dekkarintapainen tahi poliittinen kannanotto. No juu, en pitänyt. En suosittele. Ei nyt vaan käy! Argh.

 

                         

 

                        TIIVISTÄ TIISTAITA!