NO NIIN - SE ALKAA TAAS..

Söndaagia vaan. Ahdistus ja angsti nostavat jälleen rumaa päätään. Ei nukuta. Heräilin tuossa puolilta öin, yritin maata väkisin. Ei onnistu, ei millään. Keittelin taas kaffet, heitin pari mömelöä ja siirryin tänne päivityksen puolelle.

 

Hrhrhhh – huomenna pitää taas orientoitua Herjaamon menoon ja raisun hauskaan meininkiin.  Kiitos kysymästä, en ole terve. En hae heti kyllä uutta sairaslomaakaan. Joku tolkku siinäkin. Aion utsia lisätietoja sitten seuraavalla viikolla Huussissa, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Älkää unohtako, että olen määräaikainen duunari edelleen. Minulla  ei siis ole mitään oikeuksia, mutta lupa tehdä prkleesti töitä ja saada vähän liksaa. Hyvin menee, mutta menköön!

 

Belgarion viihtyi eilen melkein koko päivän täällä residenssissä. Metsäretkellä oli ollut, hmmmm... hauskaa ja reipasta ulkoilmaelämää – tosin nukkumatta. Ei ole poika tullut äitiinsä, koska oli pari kertaa sammahtanut taukojen aikana. Toisella kerralla niin hyvään jömmaan, että oli jouduttu etsimään keskellä yötä pitkin pöpelikköjä ,D Belgarion ei tunnu panevan pahakseen Riksun inttielämää, osa teoriasta ja käytännöstä on ilmeisesti ihan mielenkiintoistakin. Teoriapäivät ovat muutenkin kai hiukka löysempiä. Tenttejä pidetään ja niistä on ilmeisesti selvinnyt, koska ei valitellut. Eli ei paha, tammikuussa sitten paluu Upinniemeen, jossa ilmeisesti jatko onkin huomattavasti helpompaa tai ainakin sisältää vähemmän höykytystä.

 

Tässä  - ja toivottavasti saan tämän näkyviin, entisten Riksulaisten animaation siitä, Mitä Todella Tapahtuu. Nauroin sikana, no juu, Welhottarella on kipeä, suorastaan sairas huumorintaju.

 

Sen sijaan Kummisetä teki flopit ja veti oharit! Kele! Lainasin hänelle nyt rahaa matkalipun ja eväksen ostoon. Olisi se pitänyt arvata. Miehen piti palata tuotapikaa takaisin kaupoilta lounastamaan kanssamme, mutta eipähän näkynyt. Laskeskelin, että lienee jäänyt taas "yli" juuri sen verran rahaa, että Oklassa on ollut mukava asioida. Ei kehdannut ilmestyä meille, kun tietää, että olisin hermostunut. Mies on ollut nyt reippaassa kunnossa jo pitkään, prle, pitääkö sitä sitten juuri ennen työn aloittamista alkaa lotrata?! Argh!  

 

Pesimme Belgarion avituksella suurpyykin, ihan varmuuden vuoksi. Tänään on vuorossa residenssin kosmeettinen siivous – aloitan heti kirkonmeininkien alkaessa. Lisäksi pitäisi laatia lounasta ja evästä taas huomistakin ajatellen *katselee ympärilleen, vieläkö on PÄÄRYNÖITÄ*. Muuten aion lueskella ja angstata tämän päivän!

 

---------------------------------

 

Purrrrrrrrrve, kattiskat! Nonnih, nyt sitten Poika tuli taas. Ja sill oli sen Reppu ja sitt sill oli semmone Takki, molemmat haisu hurrrrrrrrjan hyvälle. Mä nuuskutin ja jäin sitt varpiks vahtii niit, ett kukaa ei viä. Mä ymmärrä, miks mulle taas naurettii? Mähä oon hirveen hyvä vahtikissi. Ja sitt mamiska teki jotai kilikonkarmeeta. En tiijä, jotai hirveen hajusii purveleit ja semmost meni taas pilaan hyvää ruakaa. Mutt se laitto sinne jauhista ja mä sain kans ison biitin siit lihast ennenku se mentiin pilaa! Njammmmmmmmmmm. Oli heekkuu. Sitt mä jäin viälä kattelee, ku Poika söi. Juku, se söi enempi ku mein mami. Ja sitt viälä kaffetta ja kakkuu. Mä en niist piittaa, sillo mä menin goisiii tonne puhtaide lakanoitte välii. Ehh, nii puhtaat lakanat, ett ei haissu ees mamill ;D Mä ehdin ekana! Mutt sitt mä taas goisin siälä vähä liian pitkää, mä en muute tajuu, miks siälä on nii hirmu hyvä aina goisii. Nii niinku mä siis heräsi, Poika oli taas lähteny! Jäks! Mutt se lupas, ett se tulee kohta taas takasi. Ett ei se enää oo niin hirveen kauheen pitkää veks. Hyvä, mä tartteen senki seuraa ja ainaski nuuskuteltavaa. Ja niit mamiskan heekkui, mitä se aina tekee Pojalle >o<

 

 

 

Täss mull on taas vaihteeks menoss kalkonibiitin syämine, mä vaan tsiigaan, ett jos ois viäl yks murune jääny... ei oo. No, huamenna taas!

 

------------------------------------------

 

Päivän slogan: Kuka on dorkanisoinut tämän yhteiskunnan?

 

Päivän biisi: Joutsenlaulu

 

Luettua: Matti Kassila - Kun Pappa nauruun kuoli, eroottisia tarinoita, no, eivät ne tarinat nyt mitenkään hirveän eroottisia ole. Mutta muuten koskettavia ja erinomaisen hyviä. Welhotar suosittelee - tarina johtaa toiseen mielekkäästi ja osa on hyvinkin karua kertomaa! Linkissä hyvä arvio kirjasta. Noah Levine - Dharma Punx, ja lukekaakin nimi oikein! Punkkari ja budhalainen voi olla vaikea yhdistelmä sekä ymmärtää että itse päätyä siihen. Tässä Levine kuitenkin kertoo, miten se voi tapahtua. Raadollista eloa huimeiden keskellä sekä yrittelyä toipumiseen, matkailua retriitistä toiseen sekä Idässä että Usassa jne. Asiasta kiinnostuneille suositeltavaa luettavaa! Welhotar piti, ei kuitenkaan tästä AA-puolesta, koska inhoan sitä yli kaiken, ei tunnu kyllä Levinekään arvostavan. Mutta, lukeaa kuitenkin, omat ideansa tästäkin kirjasta löytää!

 

                                   

 

                                     SUNNUNTAITA!

EI MITÄÄN - EI TODELLAKAAN YHTÄÄN MITÄÄN!

Palaaminen töihin on jälleen edessä maanantaina. Siksi tästä viikonlopusta tuleekin ns. normaali. Belgarion tulee lounaalle ja rapoamaan yöllisistä metsäretkistä *virn*. Alustavasti kuulin vain, että jalat näyttävät sielläkin mielenkiintoisilta. Hän hoitaa myös jättipyykin, lounas- ja kakkukaffe-palkalla. Lisäksi Kummisetä tuo isomman kukkaruukun, johon parveekkella hyvin juurtunut Jukka tulee siirtymään eli uusi koto Jukalle. Toivottavasti viihtyy ja lisääntyy. Huomenna taas on vuorossa sunnuntai-angstia eli siivousta ja ahdistusta vuorottain.

 

Työkaveri soitti eilen hyvin varhain aamulla ja kertoi Herjaamon kuulumisia. Riitoja, mökötystä jne. Hän halusi varmistaa, että minä todella olen tulossa ma töihin. On kuulemma lievästi tylsää, kun ei voi kertoa joistakin asioista kellekään. Lupasin, ainakin siis ma mennä. Kai yksi viikko siinä taas menee. Seuraavalla viikolla onkin kahtena päivänä menoa, joten se viikko jää mukavan lyhyeksi, joudun pitämään lomaa neuron ja koulutuksen takia. Ei, ne eivät todellakaan ole meikäläiselle työaikaa ,>

 

Eilinen meni mukavasti tehden näkymätöntä. Kummisetä kävi kyselemässä ja hoitelemassa tulevaan työhön liittyviä asioita. Keittelin kattilallisen soppaa ja ruokin hänet samantien. Lisäksi keittelin punajuuria, jäähdytin ja kuorin sekä loppukäsittelin ne. Nyt on punajuuria purkeissa ja pakkasessa. Menihän siinäkin aikaa. Varastot alkavat täyttyä. Paha vain, että koipisärky oli eilen vielä sellaista, että en pystynyt edes seisomaan pitkään kuoriessani niitä pleen punajuuria vaan piti ottaa taukoja välillä. Särky jatkuu edelleen. Nukuin 2 h, heräsin, ei unta. Otin lisäahinapin, unta taas 2 h. Sen jälkeen oli jo pakko nousta, ei tästä mitään tule! Särkee ja valvottaa. Lisäksi joku hyttysenperkele oli eksynyt sisään! Siis, hei, tähän aikaan vuodesta? Inisi inhottavasti korvan vieressä ja sitten iski kiinni – no mihinkäs muuhunkaan paikkaan kuin särkeviin sormiin. Inhaa yrittää nyt raapia sitä puremakohtaa, koska se  on juuri nivelen tienoilla ja sama nivel on äärettömän arka. Argh! Lisäksi särkylääkkeet alkavat olla loppu ja repsu odottaa työpaikalla. On tuolla varanappeja, mutta ei yhtä tehokkaita. Maanantaiksi on kuitenkin säästettävä aitoa Panacodia, muuten ei pärjää.

 

Tuosta äskeisestä tulikin mieleen, lupasin linkittää Minhin ja haarakiilakonttorin tähän. Ihan vaan, että sinnepäin tulisi parempi olo. Eli tässä se sitten on! Auttaako? Muuta ei nyt näin lokiteitse voi tehdä ,D

 

Muuten ei ole mitään kerrottavaa, kukaan ei ole jaksanut ilmeisesti lukea ja kommenteerata eilistä jättipostausta. Joten täällä ei siis ole mitään erityistä! Päärynä on edelleen päivän sana...

 

-----------------------------------------

 

Huamenta, kaiffat! No nih, no nyt alkaa orja olla vissii kondikses. Mä oon saanu hurjan hyvii ruakia, kissinmuanan lisäksi kaikkee kinkkuu ja semmost, oikeet heekkuu niinku. Ja sitt mä oon saanu nukkuu mamin kaa, en kyll viäläkää tyynyll. Mut varmaanki jo tänää. Ei se ikusesti voi olla mulle vihaskana, kilti mami. Kato ny, miten söde mä voin oikee olla? Hei, kato! No – se mitää kato, ku nakuttaa vaa, vaiks mä oon täss viäress tosi nätisti ja tsiigaan sitä ja purisen... Eile mami luki mull äänee sen juttui ihan niist ekoist päivist, ku mä olin tullu tänne. En mä yhtää tunnistanu itteeni tai mitää. Mä ees muista enää tommosii! Muka vähä arka, enkä luata ihmisii. Nii, no joo, kyll mä ihan vähä muistan... mutt ei kauheesti kiinnostanu kuulla. Hei, oikeesti siis. Mä sain taas äske aamupalaks oikeen läjän kinkkuu ja sitt napikoita. Ett nyt alkaa taas väsy. Mami jo sano, ett mä kuarsaan. No joo, melkiistä kyll...

 

 

Tält mä just näytän, melkee mutt en ihan goisiis. Mutt kliffaa viikendii kaikill, huamisee!

 

---------------------------------------

 

Päivän slogan: Ellen kirjoita suoranaisia valheita, kirjoitan latteuksia!

 

Päivän biisi: Jerry Cotton 

 

Luettua:  John le Carré – Pakanalaulu, vähän erilainen romaani tekijältä tällä kertaa. Tulkki omituisessa ja vakavassa tilanteessa. Mukana myös rhomantiikkaa ja toki poliittisia ambioita. En ihmeemmin välitä näistä Carrén opuksista, mutta tämä on kuitenkin siitä luettavimmasta päästä.

 

                             

 

                          LAMAISTA LAUANTAITA!

 

 

KIPUA JA SÄRKYÄ, RUOKARESEPTI, YLEISTÄ KÄLÄTYSTÄ!

Särkee. Särkee oikein kovasti! Se eilinen matkailu ei avartanut kuin kukkaroa. Mennen-tullen oli kimppakyyti, mennessä ihan asiallinen eli olimme jopa etuajassa ja Hakiksessa jäi hyvin aikaa toimittaa kaikki asiat. Palatessa tehtiin varsinanen sight seeing eli auto oli täpötäynnä,  4 normipaikkaa ja pyörätuoliasiakas. Tämä kiertely takasi vaihteeksi sen, että ajankäyttölaskelma täällä päässä meni pipariksi. Oli pakko soittaa HMPK:lle ja myöhäistää hakuaikaa. Onnistui kuitenkin ja asia järjestyi nätisti. Eli kaikki toimi kyllä. Harmi, että kukaan ei ymmärrä Iisalmessa sitä, että jos kimppakyyti tulee (siis sitähän ei etukäteen asiakas tiedä), se aiheuttaa aikataulumuutoksia eli en olisi nyt ehtinyt kuin kirjastoon, jos olisin noudattanut aikaisempaa tilausta. On kai turha toivoa, että he olisivat kysyneet tai ilmoittaneet asiasta. Ilmeisesti minun olisi pitänyt lisätä tilaukseen sekä perilläoloaikaminimit Hakiksessa että Malmilla. Ajatelkaa millaista on suunnitella aikataulunsa lähes minuutilleen eli se ei salli poikkeamia! Ihan pikku kysymys vaan teille – kuka teistä suunnittelee ostosreissunsa ja kulkemisensa minuutin päälle lähtiessään vaikka vain kauppoihin? Suunnitteletteko te, että ok, lähden klo 9.12, olen Hakiksessa viimeistään klo 10, josta minä lähden klo 11.16 Malmille Kumpulan ja Ågelin kautta? Malmilla olen klo 11.58 ja takaisin pitäisi lähteä 12.29, eipäs, lähdenkin vasta 12.56. Tällaista on elämä, oikeasti ;D

 

Särky iski täpöllä koipiin sen vuoksi, että kävelyä tuli tuplasti normiroudaukseen verrattuna. Ensin kotiin tullessa koipia vain väsytti. Hetken levon jälkeen se sitten alkoi. Eli askeltaessa järjetön kipu. Tein siinä jämistä ruokaa, söimme ja juttelimme. Kummisetä lähti kotiin ja minä otin tunnin päikkärit. Sen jälkeen yritin nousta ja kävellä. Argh, huusin ääneen kivusta. Jouduin horjumaan taas kylppäriin seinistä ja huonekaluista tukea ottaen. Ettekä varmaan tiedä, miten kipeää tekee tuolloin jalan alle osunut kissapelletti? Tai se, että vähän rutussa oleva maton kulma tuntuu vähintään Matterhornilta? Sama jatkuu vielä nytkin eli kipu kestää ainakin tämän päivän. Prkele, etten muuta sano, minen jaksa kohta enää! Unetutti tasan 4 h, sekin kehnoa särkyunta, josta havahduin vähänväliä. Lisäksi käpäläsärkykään ei ole hävinnyt, nyt se on iskenyt myös III sormeen.

 

Mutta itse asiaan eli saimme Yrjöltä shampoota ja dödöä, Setä vielä itselleen miesten tuoksu- yms. näytteitä. Lahjuksia ei onneksi enää ollut *virn*. Hallista keräsimme pari kiloa roiskeita, erittäin hyvälaatuisia sellaisia (isot läjät rasvatonta palvikinkkua, suolalehmää, vasikan sylttyä, metvurstia jne. eli mitään ei joudu heittämään pois). Toisessa divarissa käväisin, maltoin olla ostamatta mitään. Toinen avautui vasta klo 11, joten onneksi emme jääneet odottamaan. Ihan tiedoksi vaan, että Interfennicassa kaikki viime vuoden kirjat siitä pöydältä maksavat 1 – 5 juuroa... Olisin joutunut taas perikatoon, jos olisin jäänyt valitsemaan luettavaa. Onneksi Malmin kirjasto tarjosi uutuuksiaan ja lukematonta muuta opusta puoli metriä. Aika vähän, mutta Kummisetä lupasi käydä ma hakemassa puolestani mahdollisesti tulleet varaukset. Aikaisemmin hyvin ärtsy kirjastotäti oli sulaa hunajaa, kun jäin juttelemaan varauksista ja Helmetistä ;D Suhteita on hyvä pitää yllä! Tämäkin keskustelu kyllä alkoi siitä, että hän kysyi, lainaanko taas koko viikoksi luettavaa. Totesin vähän harmistuneena, että koska on torstai, nämä riittänevät vain maanantaihin. Tätsy naureskeli ja alkoi tarkistella, mistä varauksia on tulossa ja arvioi, että osa olisi jo la haettavissa, mutta viimeistään ma. Ihan kiva tulla hänellekin tutuksi! Ruokakaupoista Risma tarjoili oranssia kanasuikulaa pari pakettia sekä paketin rillitassuja (Belgarion pitää niistä!) sekä 3 kg punajuuria tosi edukkaasti eli koko pussi alle 1.50 . Muuten teimme vain tavalliset ostokset. Tiedossa on siis tänään punajuurihommia. Osasta tulee ainakin ihan vanhanaikaisia etikkapunajuuria, osasta vastaa hra Lindström ja lopusta... no jaa, ehkä borssia tai suikulaa sitä varten. Ehh, päärynätilanne on vielä hyvä – niitä siis on, oli muuten Liiterissäkin ,D Tämä täällä upotti taas eilen itseensä kaksi mehevää päärynää! Päärynä on päivän sana, ainakin vielä muutaman päivän...

 

Tuli luvattua se resepti. Tuota, tätä sopii kokeilla. Kuulostaa oudolta, maistuu hyvältä. Ohjetta tähän ei ole eli ensimmäisen kerran söin tätä kaverin luona hänen veljensä tekemänä.

 

Erilaisia vaikutteita saanut sekava paistos

 

Yhtä syöjää kohti tarvitaan

- isohko kourallinen keittyjä lanttukuutioita

- saman verran keitettyä perunaa saman kokoisina kuutioina

- 1 kanan rintapala, leikkele  isoiksi kuutioiksi

- chiliä, runsaasti, mieluusti pientä thai-chiliä

-  1 iso sipuli

-  jokunen valkosipulin kynsi

-  öljyä paistamiseen

-  currya reippaasti

-  jauhettua mustapippuria

-  aavistus suolaa

(korianteri sopii mukaan hillityssä määrin, jos sitä kotona sattuu olemaan)

 

 

Paistele ensin pannulla chiliä tod. pieneksi pilpottuna curryn kanssa, varo ettei kärähdä! Lisää mukaan kanapalat, jotka saavat siis olla aika reilun kokoisia. Tähän voi käyttää valmista suikulaa, mutta ehdottomasti naturel eli ei marinoitua! Rintapala on kyllä parempaa. Paista palat lähes kypsäksi. Tässä vaiheessa lämpöä saa laskea jo reilusti. Lisää mukaan iso sipuli ja jokunen pilpottu (ei siis puristettu) valkosipulin kynsi. Minä suosin yksikyntistä valkosipulia tässä. Kun sipuli on pehmentynyt, lisää mukaan lanttu ja perunat. Kääntele ja lämmittele varovasti miedommalla lämmöllä. Kai muistit tarkistaa, että peruna on kiinteää mallia – tee se jo kaupassa, ettei tästä tule sekomuussia. Emmeet saavat vähän ottaa väriä, mutta varo, tämä kärähtää melko helposti! Jauha mukaan vielä mustapippuria ja aavistus suolaa. Aavistus siksi, että kun tämä tuodaan tarjolle, viereen katetaan soijaa ja makeaa chilikastiketta, jotka tuovat ruokaan riittävän  suolaisuuden ja lisämakua! Kannattaa kokeilla ,D Helppoa, kohtuullisen edukasta kotiruokaa. Tätä kannattaa tehdä vähintään kaksi annosta eli vaikka evääksi, jos asut yksin. Tekeminen ei vie aikaa, valmistelut sen sijaan enemmän. Viimeksi tätä tehdessäni meitä oli kaksi syöjää, tein annoksen kolmelle ja se tuntui loppuvan vähän kesken eli täälläpäin ainakin uppoaa!

 

Muuta, jeps, Welhotar törmäsi nettirättikauppaan, jossa on juuri Welhottaren näköisiä vaatteita. Näköä olisi, kokoja olisi, hintaakin on, krääh... Että tällä tulotasolla näitä ei kai hankita, mutta katsastakaa!

 

----------------------------------------

 

 

Purrrrrrmenta, kaiffat! Orja valvo eilen, kumma juttu – ja sitte se katteli kuvalaatikkoo. Ihan outoo, ei se yleensä. Kyll se manailiki jotai, ett vissii sitä taas sattu. Nii siks mäki heräsin vast ihan normiaikaa. Ja orja anto kunnoll jotai kinkuu toss aamull. Vaiks sain mä vähä toruiki taas. Mä olin eilenki taas typerä! Voi vinde. Mä nimittäi hyäkin Kummisedän koipiin kii, raapitin ja puretin ihan täpöllä. Mä sain semmose kohtauksen, ku mamilki sillo joskus kesäll. Kummisetä heemostu ja sano, ett se antaa kohta mulle luudall kyytii. Se on joskus sitä mun isosetää kurmuuttanu kuulemma. Huh – onneks Sedäll oli paksut byysat koivis, ei ees mun hampulit menny läpi. Mamill ku näkyy ne arvet viäläki. Ett niinku tämmöst taas. Mä tiädä mikä mut oikee saa hyäkkii? Kukaa ei tehny mitää eikä sanonu mitää, mä sain roiskeist valittui paloi ja semmost kaikkee. Ja sitt se vaa tuli. Mä luulen, ett se on joku kissitemoni ku ottaa mut niinku valtaasa (huomaatte vissii, ett mä oon salaa lukenu kans mamiskan kirjoi!). En mä muute osaa sitä selittää. Kauheeta, ainaksi ku molemmat, mami ja Setä on aina mulle tooosi kiltejä. Hävettää taas. Ja mamikaa ottanu mua tyynyll goisii. Sain mä sitt siihen polvitaipeeseen kääriytyy mytyks kuiteskii.

 

 

Tota, tässä yks napikka on joutunu tonne soffan peiton liäpeen alle, mä hirveest yritän mun tassukall löytää sitä. Hirmu vaikeet! Mutt hei, kliffaa perjantait kaikill kissinkoill, huamisee taas!

 

-----------------------------------

 

Päivän slogan: Juodessani minä ajattelen ja ajatellessani minä juon!

 

Päivän biisi: Syödään, juodaan ja rakastellaan

 

Luettua: EHHEH, tässä se on, mitä lupasin joskus. Eli heti kun tätä ei enää ole uutusluettelossa ja se on siirretty normilainoihin, lupasin julkisesti lainata ja myös lukea tämän. Istukaa paikallanne, rauhoittukaa. Susan Kuronen – Pääministerin morsian. Oikeasti, kirjoitustaidottoman, joko tyhmän tai typerää leikkivän leidin muka-tilitystä ja empatian kerjuuta! Ei, ei kukaan pysty voimaan olemaan tuollainen, oikeasti, eihän? Parempaa tilitystä Blogistaniasta löytyy täältä – suosittelen tätä versiota. Tuo ensimmäinen ei kelpaa edes paperinkeräykseeen, se on ongelmajätettä! Colin Dexter – Huone numero 3., Welhotar pitää Dexteristä ja komisario Morsen hahmosta. Tämäkään kirja ei petä lukijaansa. Morse kerää edelleen päivittäiset kalorinsa nestemäisessä muodossa ja ratkaisee rikoksen omalla omituisella tavallaan. Welhotar suosittaa dekkarien ystäville, varsin brittiläistä menoa jälleen kerran!

 

                                  

 

                               PERUSTEELLISTA PERSTAITA!

MUILLA MENEE HYVIN - ENTÄ MINULLA =O

Jippii! Kummisetä sai sen työpaikan, työsopimus allekirjoitetaan maanantaina. Olen tosi iloinen hänen puolestaan. Aluksi sopimus on vain vuoden loppuun, mutta jatkoa on tiedossa ainakin toukokuuhun, mahd. pidempäänkin. Lisäksi organisaatio on niin suuri, että jatkoja saattaa löytyä muutenkin, jos kaikki menee hyvin. Töitä, omalta alalta, oikeaa työtä, oikealla palkalla. Oltiin eilen aika iloisia, mutta emme uskalla vielä hehkuttaa. Vasta sitten, kun allekirjoitettu sopimus on kourassa! Parasta tietysti on vaikutus mielialaan ja riittävä toimeentulo ilman keplotteluja eri tahojen kanssa. Lupasin tietysti ruokkia, evästää ja antaa lyhyen avaralainan siksi ajaksi, että hän saa ensimmäisen palkkansa. Suuret onnittelut siis naapuriin!

 

Ta-miit Raapimapölkkylästä (on tuossa sivupalkissakin) aikaisemmin tuolla kommenttiloorassa kyseli montako kirjaa olen lukenut... Tuota, erittäin vaikea sanoa.  Opin lukemaan 4-vuotiaana,  olin komerossa mököttämässä, koska äippä ei jaksanut lukea enää  Akkaria ääneen. Äkkiä tajusin osaavani itse lukea. Lastenkirjoja meillä ei ollut, niitä lainasin naapurista eli Grimmin ja Andersenin satuja. Sain sitten muutaman omankin kirjan. Alaluokilla sai lainata vain 3 (!!!!) kirjaa viikossa koulun kirjastosta. Köh, tarkoituksena oli ilmeisesti keskittyä täpöllä koulunkäyntiin – hei, tämä oli 60-luvulla!!! Silloin luin kodin kirjahyllyn kirjat eli kotimaisen perussetin Aleksis Kiveä, Juhani Ahoa, Maila Talviota jne. Tiedättehän. Tuntemattoman ja Pohjantähden. Eivät ne minusta olleet mitenkään kamalaa tai vaikeaa luettavaa. Toki olen myöhemmin aikuisena lukenut kaiken uudelleen ,D  Sitten faija otti minut mukaansa pääkirjastoon ja lainasi omalla kortillaan minulle kirjoja. Sain myös oman kortin pääkirjastoon. Ah onnea. Lopultakin tarpeeksi kirjoja! Eli olen aina lukenut paljon. Tilastoista voi nyt katsoa, eli Helmetin seurannan mukaan 25.6.07 alkaen lainattu 249 eri kirjaa (seurantamahdollisuus alkoi pari päivää ennen em. ajankohtaa). Siitä voi laskea tilastollisen keskiarvon. Jos olen reissussa pidempään (mitä en enää koskaan luultavasti ole), en aina ehdi lukea niin paljon. En myöskään juopotellessa (mitä en enää myöskään juuri harrasta lääkityksien takia) lue hirveästi, koska kirjaimet sekoilevat oudosti. Eli keskiarvo on vähintään 1 – 2 kirjaa vuorokaudessa. Viikonloppuisin ja vapaalla enemmän. Älkää ottako tätä kehuna, minulla ei ole sosiaalista elämää! En juurikaan katso TV:ta, en käy ulkona, en käy kylässä jne. Minä luen ja lokitan sekä luen lokeja. Olen kovasti harkinnut sen kirjalokin pistämistä pystyyn, mutta ei oikein innosta. Ihan siksi, että aika ei riitä käsittelemään kaikkia kirjoja niin perusteellisesti kuin haluaisin. Ja toisaalta kirjalokin pitäminen veisi hyvää lukuaikaa. Varsinkin, jos pitää käydä päivätyössä ,D Siksi nykyisin merkitsen vain hyvin lyhyen luonnehdinnan, ellei kyseessä ole jotain erittäin hyvää tai perinjuurin paashaa.

 

Ja sitten taas päärynöihin! Kummisetä kävi eilen palauttelemassa tyhjiä pulloja saadakseen vähän evästä kotoon. Samalla hän toi minulle jälleen kilon päärynöitä, Liiterissä ei enää kuulemma ollut montaakaan rasiaa jäljellä. Kyllä ne osaavatkin olla hyvejä  *virn*. Lisäksi hän toi pussillisen lanttuja, jotka olivat Rismassa alennushalvennuksessa, 3 kg alle 2 juurolla. Fiksuna miehenä nähtyään joskus Evakon (äitee) käsittelevän lanttuja, hän osasi valita sellaisen pussillisen, jossa oli pienehköä tasakokoista tavaraa. No, minä siinä sitten kuorimaan ja pilppomaan. 4 l:n kattila tuli täyteen. Keittelin niitä siinä iltasella hiljakseen ja lopulta sain aikaiseksi kymmenkunta rasiallista pakkaseen. Ai että miksi? No, viime keväänä kututti ostaa ei-suomalaista lanttua moninkertaisen muovin sisällä, josta paljastui lopulta huonokuntoinen yksilö. Kuoriessa ja pilkut poistaen jäljelle jäi vain pieni nokare. Ja se pala yksinänsä maksoi euron... Että nyt on lanttuakin pakkasessa ängettäväksi mukaan mm. patoihin ja kaikkeen kivaan hässäkkään. On yksi erikoisresepti, mutta ei mahdu tämänpäiväiseen lokitukseen, joten ehkä huomenna. Kannattaa odottaa!

 

Welhottarella on hiukka hamsterin elkeitä. Minusta on mukava katsella jääkaapin piklessi- ja kurpitsapurkkeja, inventoida pakastimen sisältöä (nyt siellä on kokolailla tyhjää, vielä) ja seuraavaksi taidan keskittyä kaalipuoleen eli kaalikääryleiden vääntämiseen pakkasta  varten. Se on sen verran suuritöistä hommaa, että sitä ei tehdä kovin usein. Lisäksi tahtoisi sieniä! Ai niin, Setä unohti tuoda myös pussin punajuuria, niitä on myös haettava tänään...

 

Päivän kipu- ja nukkurapo melkein unohtui: 4.5 h sikeää unta, josta tuo puoli tuntia makoilua ja kevyen kevyttä venyttelyä. Liika venyttely saa aikaan kipukramppeja. Eilinen käpäläsärky jatkuu. Vas. käden IV – V sormien PIP-nivelet ovat kipeät, kosketusarat, turvonneet, eivät kuumota eivätkä punoita. Ikävää jomotusta kuitenkin. Lisäksi normisärkyä koivissa.

 

Tänään teemme Sedän kanssa Suuren Kiertomatkan Hakikseen eli Yrjölle, halliin ja mahd. divariin (Welhottaren sopisi kyllä pysyä poissa sieltä, ei ole varaa isompaan asuntoon vain kirjoja varten!). Sieltä suuntaamme suoraan kirjastoon ja kaupoille. Eli 3 matkaa menee, mutta myös viikon ruuat, kirjat sekä kuukauden shampoot, nassurasvat yms. tulee hankittua yhdellä kertaa. Huomenna vuorossa pyykkäys. Keskitytään nyt näihin kotipuolen asioihin. Tarkistin nimittäin yhden asian opinnoista ja tilanne onkin parempi kuin luulin. Asiasta lisää mahd. myöhemmin. Eli heti klo 9 jälkeen menemme odottamaan mahdollisesti saapuvaa taksoa... argh!

 

------------------------------------------

 

 

Purrrrve, kaiffat! Tota, multa tais eile jäädä kertomatta taas yks juttu. No juu, mä tiän, ett te arvaatte. Taas semmone juttu, ett mamiska poltti päreesä oikee kunnolla. Ihan snadi merkkaus, ku se ei kerta suastunu herää. Lieväst mä olin epäsuasios koko eilise päivän. Mami teki sitä jääfisuuki, mä sain vaa tosi snadin biitin. En mä kyll uskaltanu just pyytääkkää. Oli se sen verta vihane. Sano tekeväsä must karvahatun sen ovarahäntä-avainperän kaveriks. Jäks! Alko pelottaa melkee. Ja sitt hävettää, ku se kerto tiätty Kummisedälki kaike. Uhh. Mä osaa olla sitä tekemättä, sillo ku mua harmittaa, mä merkkaa, en paljo, mutt vähä. Sitt se levii. Ja mami suuttuu. En mä saanu mennä ees sen tyynyll goisii =(  Mutt pääsin kuiteski siihe polvitaipeesee nukkuu. Ja nyt aamust mä oikee uskaltanu sanoo sitt yhtää mitää. Mä kuulin, ett ne on menoss hallii. Mamiska, kilti, jos mä vaiks munuaisii tai maksaa ihan vähäse... tai jotai... et sä voi olla piänell paha, ethä? Mä en vaa aina muista ja mä lupaan taas yrittää olla oikee, oikee kilti, jookosta? Ett ilmasto ei oo nyt ihan paras mahdolline. Ku tuli sitä lisäpyykkiiki mamiskall taas. Mutt mä lupaan hirveesti taas yrittää >O<

 

 

Täss mä taas vahdin, ett mitä meill oikee mahtais olla safkana tänää! Mutt nyt mä meen ihan hiljaa goisii enkä sano yhtää ärtsyy sanaa mamiskall. Jos mä sitt saisin jotai kliffaa... Huamisee...

 

--------------------------------------

  

Päivän slogan: Sen, jolla on onnea ja menestystä, on täytynyt uneksia jostain!

 

Päivän biisi: Vaivaistalot

 

Luettua: Sean Stewart – Matkijalintu, syvän etelän magiikkaa, outo perhe, outo äiti ja outo perimä saavat aikaan myös outoja tapahtumia. Voodoota, lahjoja, joista ei voi kieltäytyä... myös perhepaljastuksia luvassa. Hyvää, taidokasta kerrontaa. Welhotar piti ja suosittaa muillekin. Sopivan outo sekoitus nautittavaksi! Libba Bray - Kauhun ja kauneuden valtakunta, viktoriaanishenkinen tarina sisäoppilaitoksesta, tyttöjen välisistä suhteista, taikuudesta, Valtakunnista ja suuresta salaisuudesta. Erinomaisen hyvin kirjoitettu, kielellisestikin ajankohtaan sopiva opus. Varsin viihdyttävää luettavaa kaikkinensa, sopisiko kategoriaan nuorten naisten kauhu, taikuus ja magiikka. Myös huvittavia yksityiskohtia. Welhotar suosittaa kaikenikäisille, nuorisopuolelle tämä jostain syystä oli luokiteltu, mutta sehän ei minua ainakaan estä mitään lukemasta *virn*.

 

                                

 

                             TORPSOA TORJANTAITA!

SUMMAUSTA VIIKON SAIRASLOMAN JÄLKEEN, TULOS NOLLA!

Nyt Welhotar on ollut viikon sairaslomalla. Tulos? Ei yhtään mitään, koipia särkee vähän vähemmän (koska ei joudu olemaan töissä), samoin handuja. Siis vähän. Tänä aamuna taas yllätti kiva käpäläjomotus, joka tekee kirjoittamisesta hiukka työlästä. Olen jäykkis, aamujäykkyys kestää sairaslomallakin vähintään tunnin, työssäolopäivinä parikin tuntia. Tiedän, tämä käsisärky menee yleensä päivässä ohitse. Mutta terveeksi 1.5 vkon sairaslomalla, nou vei, ei onnistu. Kunhan jaksaisi seuraavat 1.5 vkoa töissä. Sitten on aika neurolle, josta voisi mahdollisesti ehkä tarvittaessa vingahtaa lisää sairaslomaa. Ehkä. Jääköön katsottavaksi.

 

Viikon aikana en ole saanut aikaiseksi mitään, en yhtään mitään. En ainakaan mitään järkevää. Pitäisi tehdä sitä ja tätä, mutta ei huvita! Nyt on pakko ryhdistäytyä. Opiskelu vaatii huomiota ihan oikeasti. Lisäksi pitäisi käydä roudausretkellä. Pitäisi käydä jättipyykillä eli vaatii pesutupakeikkaa. Tähän kaikkeen saakin kulumaan nämä loppupäivät. Mikään näistä ei ole kovin kiehtovaa, ei huvittaisi, mutta on pakko. Olen sentään nukkunut; eilenkin kahdet päikkärit ja 5 h yöunet. Prhana, en pääse syyttämään väsymystäkään! Luen, nukun, mupellan... nukun, luen ja mupellan vähän lisää. Aika yksitoikkoista, mutta toisaalta melkoisen viihdyttävää, tavallaan. Mupeltaminen sentään pysyy linjalla paahdettua roskaleipää (siis kokojyväleipää, jossa on siemeniä..) ja päärynöitä. Jesh, päärynöitä! Niitä voisikin hakea lisää. Se voisi olla tämän päivän rojekti, mieluummin kuin mikään ... krh ... esim. nuo ohjelmat. Juu, keskitytään olennaiseen eli päärynöihin!

 

Kummisetä sentään käväisee joka päivä. Muuten en ole ihmisiä nähnyt, ainakaan livenä. Työkaveri soitteli ja kertoi, että joku on sijaisenani. Outo nimi, joku harjoittelija. Kuulosti pahalta eli siellä on melkoinen kaaos, kun palaan. Ja sitten pitää kursia kokoon jälkeenjääneet hommat äkkiänopeasti eli pitämättä taukoja jne. Josta seuraa taas kipuja ja särkyä, josta seuraa seuraavan sairasloman aihe. Näin se siis menee. Ylisuorittaja, prle! Neitsytluonne, stna! En minä täydellisyyttä tavoittele, minä vain nyt olen hyvä tuossa hommassa *nostaa pottunokkaansa* - ja lisäksi nopea! Muutenkin lähes täydellinen ,D (Älkää uskoko, tämä on sellaista itsesuggestiota, että saisi itsestään edes jotain pientä järkevää tänään irti!)

 

Tänään siis on keskityttävä joko roudausretkeen, etelänmatkaan (Hakis) tai opiskeluun. Pakkorako valita joku näistä ja jättää tämä haahuilu. Kotityötkin ovat hiukka riipin-raapin. Siivouspäivähän on perinteisesti sunnuntai, joten se jätetään suosiolla sinne. Lauantai-aamuna klo 7 voisi rynnätä (!) pyykkitupaan ja varata isot koneet lakana- yms. pyykkiä varten. Eli, siis, auts – kyllä tänään on pakko ihan tehdä jotakin. Miten minä oikein motivoisin itseäni? Lupaamalla lisää päärynöitä, kuin apinalle banaaneja? Tai pyytää Kummisetä koulutusavuksi ja tehdä jotain hyvää ruokaa sen jälkeen. Tämä kuulostaa jo melkein hyvältä suunnitelmalta. Taidan pysyttäytyä siinä... ainakin postin tuloon asti *virn*.

 

Tämä päivitys ei taaskaan tunnusta kansalaistsuurnalimistin tunnusmerkkejä. Eli antakaa minun olla, ei täällä edelleenkään ole mitään järkevää luettavaa. Vain erilaista väninää typeristä arkipäiväisistä pikkuasioista. BTW, suoli sentään toimii, muistakaa ostaa päärynöitä! Päivän sana on PÄÄRYNÄ!

 

--------------------------------------

 

 

No purrrrrrrrmenta taas kaikki kaiffat Lokistaniassa! Orja alkaa olla melkee entisellää, tai siis ett se nukku yällä ihan melkee kunnolla. Mä kyll herätin sen kun mä vedin jolinoita tsögessä toss joskus ennen kolmee. Oli pakko, ku teki miäli heekkuu ja orja vaa goisi. Se nimittäi goisi eilen päivälki, kyll mä hiffasin. Siis mäki goisin siälä peiton alla, nimittäi. Nii orja otti peiton ja tuli viakkuu, mutt toisell pualell sänkyy ja ihan vinottai. Ja sitt me goisittii! Orjaki ainaski kaks kertaa, tais se välill käydä lukeeski. Epistä kyll taas se, ett meni safka-aika välistä! Mä en taaskaa heränny safkaan, vaiks ei toi kai syäny ku jotai vanhoi jämii. Ja sitä kärsättyy leipää ja niit vihreit hetelmii. Niit se nyt rouskuttaa, mehu valuu, hirvee rousk-rousk-rousk... omituist. En mä ainaskaa. Mull kelpais tänää vaiks jääfisu. Mamiiiiiiiiiiiiiiiiih – voitaisko me tänää syädä jääfisuu? Mä luulen, ett se vois tekee siit sitä sössöö, mitä se itte aina syä jotai siänii ja vihannest ja semmost. Mutt mä saan aina sitä fisuu naturell, njammmmmmmmmmmm! Ett mami, hei, mä voisinki olla sillee yli-kilti tänää, jos kerranki tehtäis mun miälest safkaa (toim. huom. miten niin kerrankin, täällähän eletään kissan ehdoilla!). Ja sitt nukuttais taas kimpass? Joo, nii me tehdää, mami näyttää melkee hyväntuuliselt. Se on silt aika hyvin näin niinku aamust. Mä alan kohta goisii, mun aamupalvelu on taas pelannu. Hiekkiski tyhjätty ja kaikki! Ja sitt mä sainki vaihteeks ylimääräsen napikan. Orja ei vissii usko, ett mä osaan laskee. Kyll mä osaan, mä hiffaan heti, montaks napikkaa mä saan. Yleensä mä saan aamull kolme ja illall kolme, mutt välill mä saanki neljä! Siin ei kyll oo mitään lokiikkaa, mutt hyvä, ett saan. Riippuu mamist ihan.

 

 

Täss mä oon tulos partsill tsiigaa, ett mitä mami voi duunaa partsill ilman MUA? Ei käy, ei käy olleskaa... No, mä melkee goisin jo, nii ett huamisee!

 

-----------------------------------------

 

Päivän slogan: Ihmisille ei enää pidä tarjota unelmia. Niitä on jo liikaa!

 

Päivän biisejä: Kuunnellaan vähän Taijaa välillä ;D

 

Luettua: Marko Nenonen – Noitavainot Euroopassa, ihmisen pahuus. Kerrankin hyvää ja selkeää suomalaista tutkimusta aiheesta ja hiukka eri näkökulmasta kuin yleensä. Suosittelen ehdottomasti kaikille aiheesta kiinnostuneille! Welhotartahan tämä tietysti innostaa *käkätystä*.  Ursula Auer – Murhia Mankalassa, heehh, oikea vanhanaikainen dekkari Auerin tapaan. Kaikki on kohdallaan; miljöö, tapahtumat jne. Nautinnollista hihitystä kunnollisille kliseille ja lievälle virnuilulle ;D Suositan, mutta en vakavasti dekkareihin suhtautuville .... Ja mikäli uteilaisuus vaivaa, tarkista nimilinkki! Dean Koontz – Odd Thomas, kuolleiden kasino, tämä on nyt varsin erilaista Koontzia, kuten aikaisempikin Odd Thomas. Paljon lämpöisempi, tunteellisempi, silti erinomaisen hyvin tehty, karmivakin. Koontz on näissä kirjoissa minusta parhaimmillaan eli ehdottomasti suositan kauhukirjallisuuden kavereille! Eli muistakaa, tämä ei ole niitä aikaisempien kioskikirjojen tasoa – tämä on paljon parempaa. Welhotar pitää. Eeva Litmanen – Saa siinä monena olla, näyttelijän elämänkerta osittain lomittain viimeisimmän suurprojektin kanssa. No, tuota, tavallinen elämänkerta, en osaa ihmeemmin tätä arvostaa. Melko lyhyesti käsiteltynä kaikki tarpeellinen. Tarkoitus oli ehkä vain tilittää itselleen joitakin asioita ja sitten julkaista koko tarina. Ei olisi välttämättä ollut tarpeen. Eli kyllä tämän elämänkertojen ystävä aina lukee, mutta ei tästä oikein muuta irti saa. Arvostelen, jos tarpeen, muuten en. Eli melko yhdentekevä kirja, anteeksi vaan.

 

 

                                     

 

                                          KETTUMAISTA KEKSIVIIKKOA!

TIISTAI - RESIDENSSISSÄ LÄMPÖ JA LÄMMIN VESI KATKAISTU KOKO PÄIVÄKSI!

Aamuyötä taas, kivun ja säryn keskeltä. Lupaan, etten vänise enempää. Tämän saman jutun voi lukea lähes jokaisen päivityksen yhteydestä. Mainittakoon vielä, että tämä liittyy myös siihen, että lääkäreillä on sellainen hauska tapa pyytää pitämään tietty aika kipu- ja unipäiväkirjaa, joten loki toimii toki tässäkin ,D Jotakin hyötyä pitää saada irti typeristä omista jutuistaan...

 

Eilen innostuin lukemisen välissä sitten taas leikkimään tällä koneella. Tuli todistettua, että TV toimiikin yllättävän hyvin ;D Kuvan laatu oli minusta hyvä, lähetys ei pätkinyt tms. Eli kyllä tämä ainakin meikäläisen vähäisessä käytössä ajaa selkeästi asiansa. Welhotar katseli uutisia ja Salkkareita, ehhh... Sitten into loppui. Mutta voin katsella tätä kepoisasti keinustuolista tai ihan sängystä lotkottaen miten päin tahansa. Eli ei paha. Vei vain aikaa tajuta, miten sitä TV-puolta säädellään. Ei, en usko olevani kovin tyhmä, minulla ei vaan ole aikaisempaa kokemusta tällaisesta. Sitten päivemmällä skannailin huvikseni erilaisia kuvia, joita tulen käyttämään myöhemmin muissa yhteyksissä – ai että, olipa sekin hauskaa. Olenhan kertonut, että Herjaamossa ei ole skanneria. Vain Päätalossa on skanneri (1 kpl) ja se on käytössä vain virka-aikana, lisäksi sitä vahditaan huomattavan tarkasti! Oli niin ylellinen olo. Hetken aikaa. Siihen asti, kun kävin käsiksi näihin pariin ohjelmaan, jotka pitäisi palauttaa pikaisesti muistiin. Olen käynyt ne kurssit, jep-jep. Silloin oli vain käytössä vanhemmat versiot ja koska en käytä em. ohjelmia edes viikottain, ovat tiedot kyllä häipyneet huitsin viteliin. Laskeskelin, että jos tällä viikolla kävisin ne läpi... Kummisetä lupasi avittaa kuitenkin!

 

Kummisetä oli muuten huomattavan pirteää poikaa, kun ei ole lipitellyt muutamaan päivään. Kävi kirjastossa ja postissa puolestani illemmalla. Lisäksi haki Liiteristä porkkanoita ja päärynöitä. Ja nyt on pakko mainostaa: tehän muistatte, että syön tod. vähän hedelmiä, koska osa niistä ristireagoi allergioihini. Mutta nyt on Se Aika Vuodesta, jolloin on myynnissä mahtavan upeita päärynöitä, isoja, ei liian kypsiä eikä liian makeita! Jee – Liiteri tarjoaa niitä juuri nyt hintaan 1.49 juuroa/kg. Onhan se lähiruokaa, jos Liiteristä hakee. Ja melkein-luomua, koska päällä on verkko eikä muovi *virn*. Kummisetä siis palasi ostoksilta ja syötiin, olinhan luvannut ruokkia hänetkin tässä jonkun aikaa. Jälkkäriksi vedin päärynän. Sillä tavalla kun pienenä niitä totuin syömään. Kuvitelkaa Welhotarta illan pimetessä: Welhotar pesee hyvin ison päärynän ja tarttuu siihen kuin nuijaan siitä kantapuolesta ja alkaa mässyttää pohjasta. Silmät kierossa, kuola valuen Welhotar rouskuttaa läpi päärynän. Kaikki syödään, jäljelle jää vain tikku, se mistä päärynä on ollut kiinni puussa. Welhotar lipoo huuliaan ja menee pesemään nassunsa ja röyhtäisee tyytyväisenä. Hetken päästä tuntuu hinku, että voisi syödä toisenkin. Welhotar kuitenkin voittaa hingun. Sangen tyytyväisenä mutta edelleen ahnaana tämä lahjoo Kummisedän huomiseksi päiväksi tunkien Sedän mukaan iltaevääksi donaria, kaksi isoa päärynää sekä luumutomaatin. Täten tämä varmistaa, että huomiseksi tulee lisää päärynöitä. Sitten tämä alkaa suunnitella jo toisen herkun eli rakuuna-valkosipuliporkkanoiden laatimista täksi päiväksi. Hei, just, Liiteristä sai porkkanoitakin 49 sentillä tsilo! Kiva, että on varaa ostaa vihannesta ja hedelmää. Hitsi, yleensä ne ovat turhan kalliita ja pitää aika paljon elellä pakasteiden ja kotimaisten juuresten varjossa. Ei, niissä ei ole mitään vikaa, mutta välillä ei tahdo keksiä uusia tapoja valmistaa niitä – se on ongelma. Josta tulikin mieleen, että Setä saa tuoda myös pussilliset punajuuria ja lanttua. Ne näyttivät olevan Rismassa alennushalvennuksessa. Ai miten niin ahne ja näin – ruoka nyt on aika tärkeä asia, varsinkin kun muita iloja puuttuu!

 

Ja sitten vastaus Celian haasteeseen:

 

 

Eli tässä näkymä makkarin ikkunasta, kuvattu parvekkeelta. Eli lokitan kotona, jos olen sairiksella sekä viikonloppuisin. Normaaliaikana kuvaa ei ole otettu; se olisi vain pimeyttä ja pari katulamppua. Siksi kuva on varhaisaamusta. Jos olen töissä, päivitys tehdään ennen työajan alkamista. Ympäristönä silloin karuhko tstorotan huone. Ikkunasta näkyy pieni nurmikaista ja seuraavan rakennuksen seinää. Asian pelastaa upea, tiuha, pieni pihlaja, joka asustaa suoraan ikkunan edessä. Paljon marjoja ja taliputoja yms. lentäviä elukoita. Haastan edelleen mukaan Mörkösen (jospa tulisi suoraan rapoa Suolakaivokselta?!), Zimbon, Sisar Hento Valkoisen sekä Osastovakoilija Lihvosen. Toivoakseni he eivät ole haastetta vielä saaneet. Tämäkin haaste näkyy jo kovasti levinneen Lokistaniassa ,D 

 

Ota kuva lähimmästä ikkunasta avautuvasta maisemasta,
tai jos olet ulkona, kuvaa bloggausympäristösi. Liitä kuva
blogiisi ja kerro, missä yleensä bloggaat (kotona, töissä,
kirjastossa, kahvilassa, you get my point) ja onko kuvassa
kyseessä normaali bloggausympäristösi. Haasta mukaan
haluamasi määrä muita bloggaajia ilmoittamalla haasteesta
heidän kommenttilaatikkoihinsa. 

 

-----------------------------------

Puuuuuurmenta, kaiffat! No nyt toi orja nukku ees vähä pidempää, huh, hyvä. Ja mä sain eilen goisii taas päiväll sen viakuss, mutt päiväpeiton alla. Juu nou, sillee möykkynä. Siälä on sitt kans kliffa  goisii ja sitt mä kuiteski hiffaan, ku orja välill kömpii siihe viakkuu pitkällee. Mä vaihdan asentoo ja mami sanoo, ett sitt mä alan aina kuarsaan ja pihiseen. No, puhukoon mitä puhuu, höh! Kissan pitää nukkuu paljo, kai se nyt sen tiätää. Eilen mä sain tiätteks kalkonijauhista – njammmmmmmmmmmm. Pidin vähä huutojolinaaki sitte, ku oisin syäny lisääki. Ei tullu, mami sano, ett sitä oli nii vähä! No, se lupas täks päiväks jotai muuta kissinmuanan lisäks. Jee, mä odotan. Kyll se jotai keksii, jos se Kummisedänki meinaa ruakkii kerta. Muuten mä toss eilen miätin just sitä, ett mitä noi orjat tekee tollasill kirjamäärill. Mamiki ihan hyppii seinill, jos niitä ei tuu lisää ja sitt se kaivelee noit hyllyi. Ja ku se lukee, se välill nauraa tai itkunauraa ja manailee – iha sama jutska tän konee kanss. Ett kyll noill orjill on omituiset tavat ja hullut huvit. Mutt ei haittaa, ainaskaa nii kauan, ku mä saan pitää mun huvit. Mä taas diggaan jolinast ja juaksemisest, mun mylpyröist ja hiiruloist. Ja sitt pään pökkimisleikist. Ja sitt semmosest, ku mami muka pelottelee mua ja mä saan muka juasta sitä piiloo ja sitt leikisti hyäkkii. Ja sitt tost peittoleikist. Ja siit ku mä meen mamin ja sen kirjan välii illall. Eikä se tiädä, mite mä pystyn peittää koko kirjan ja samall se yrittää lukee ja paijattaa mua. Kato, toss tuli mun harrastuksetki samalla, hei! Mutt nyt mä meinaan mennä aamu-unkoill. Mamiska anto mull kalkonileikettä, neljä maitonapikkaa (se tajus heitellä ne sille pitkäll, ett mä sain metsästää ne!), kissinmuanaa ja puhdast vodaa.

 

 

 

Täss mä otan vähä relaa sill aikaa, ku mami funtsaa päivän ruakalistaa! Se on hei taas huamisee...>o<

 

----------------------------------------

 

Päivän slogan: Toivottomuus on ennakkoon tilattu tappio!

 

Päivän biisi: Palvelemaan konetta

 

Luettua: Kjell Eriksson – Burundin prinsessa, jälleen hyvä, vähäeleinen ruotsalaisdekkari. Kirja antaa kyllä huomattavasti enemmän kuin linkki antaa olettaa. Welhotar piti ja suosittaa! Eira Stenberg – Oven takana, erilainen, mystinen, outo ja uhkaavakin tarina ihmissuhteista ja niiden syntymisestä ja loppumisesta. Jotakin jäin kaipaamaan, en tiedä - ehkä vika on minussa. En hirveästi pidä tästä kerrontatyylistä. Hanna-Riikka Kuisma – Käärmeenpesä,, rajuja tunteita, tapahtumia ja paljastuksia. Tavallaan pidin, hiukkasen epäröiden suositankin... Tenho Pimiä – Sotasaalista Itä-Karjalasta: suomalaistutkijat miehitetyillä alueilla 1941 – 1944, kansalaisromantiikkaa, suurta Suomea rakentamassa, pelastamassa "kulttuuria Iivanoilta". Odotin jonkinlaista objektiivisuutta ja kuvauksia, en lähes pelkästään otteita kirjeistä tms. En voi suositella, tämä vain niille, jotka välttämättä opiskeluihinsa sitä tarvitsevat ,>

 

                               

 

                           TARPEETONTA TIISTAITA!

 

 

 

 PS. Vähänkö on mennyt aikaa säätäessä - prleen Vuodatus takkuaa TODELLA pahasti, tämä kirjoituskin näyttää perunapellolta, linkit tod. omituiselta, kuvat myös jne. Arghhhhh!

 

VOIHAN VALITUS JA VÄNINÄ - MAANANTAITA VAAN SINNEKIN!

Aamuyötä, tai oikeastaan keskiyötä juuri nyt! Heräsin kipuun, särkyyn ja huonoon asemointiin. Yritin jatkaa unia, ei onnistunut. Ei sitten millään. Oli taas noustava kaffen keittoon ja vetäisemään pari mömelöä. Ehkä se uni tulee käymään taas parin tunnin päästä vähäksi aikaa. Toivoisin ainakin. Suunnittelin eilen ilmeisesti vähän liian suuria päivän toimiksi. Tällä aloituksella ei tästäkään päivästä tule kovin hyvää. Eilinen tuntuikin yllättävän mukavalta, en näet tehnyt mitään kovin järkevää, rasittavaa tms. Kunhan haahuilin kaikkea pientä ja olo siis tuntuikin ihan hyvältä. Se olikin silkkaa harhaa, voihan veetu! Tyypillistä fibroa tältä osin...

 

Ei tässä päivityksessäkään taida olla mitään järkevää kerrottavaa, kunhan jaarittelen. Ei edelleenkään kansalaistsuurnalisimia, ei. Eikä suolikaan vielä ole toiminut. Ei mitään mainittavaa Welhottaren residenssissä siis. Vincent on taas kovin ihmeissään, kun heräilen tähän aikaan. Ympäristössä väki valvoo, valot sammuvat tasaista tahtia. Minä olen äärettömän kade ihmisille, jotka pystyvät kävelemään kivutta ja nukkumaan yli 2 h heräämättä lainkaan. Olen kade muustakin, mutta nämä nyt tällä kertaa päällimmäisinä.

 

Belgarion lähti alkuillasta takaisin Riksuun, hyvissä ajoin siis. Heh – esimerkillinen nuori mies *virn*. Ei maistu siideri, ei olut. Taisi olla kiire virittelemään omaa läppistä iltojen ratoksi. Lupasi tulla viikonloppuna käymään eli ainakin lounaalle ja perehdyttämään minua pariin asiaan, jotka, yllättäen tässä Vistassa toimivat hmmmm hieman erikoisesti (tai eivät toimi, tai toimivat, mutta minä en osaa käyttää tätä vielä riittävän tehokkaasti). Kummisetä lepäsi eilen, kuten suurmiehillä on tapana. Tänään ajattelin käyttää häntä hyväksi, ihan hävyttömästi. Atk-koulutuksen osalta siis, tarvitsen pikakertauksen parista ohjelmasta. Mies tehköön työtä ruokansa eteen! Sen jälkeen vasta seuraa palkka eli myöhäinen lounas. Kirjatilannekin alkaa näyttää huolestuttavalta, luettavaa on haettava viimeistään huomenna. Postia olisi myös lähdössä, Huutis-asiaa. Setä hoitanee nekin pois kuleksimasta. En aio käyttää asiointimatkoja vielä, on vain pari matkaa tälle viikolle enää jäljellä. Ne kuluvat Hakiksessa käydessä sekä roudausretkellä, ei tässä mihinkään hupiin tahi vapaa-aikaan matkoja tule ikinä käytettyä. Ihan oikeasti siis. En ole koko kortin haltija-aikana käynyt esim. kenenkään luona kylässä, kapakissa, leffassa tms., johon olisin taksoa käyttänyt. Tuonvertaiset matkat menevät kyllä tasan tarkkaan kirjasto-kauppa-posti-Yrjö-tori-halli  -matkoihin. Sekä lähiopintopäivään, jota ei hyväksytty "oikeiksi" opinnoiksi!

 

Eilen oli hetken verran jopa niin hyvä olo, että suunnittelin työntekoa. Nyt taas tässä kirjoittaessa tajuan, että ei siitä mitään herkkua tule. Kirjoittaessa alkaa  vasemman lavan puikotus ja oikea olka muistuttaa jo olemassaolostaan. Täytyy soittaa tänään sinne neurolle, mitä tietoja he olettavat minun tuovan mukanaan vai ilmestynkö vain paikalle. Ohjeistus oli muutoin hyvä, mutta tästä ei ollut mitään mainintaa!  Eli lähden raikkaasti liikkeelle siitä, että myös sitä kautta olisi jatkossa mahdollisuus saada sairaslomaa tai Kivakandi ainakin tarvittaessa sitä kirjoittaa. Kunhan jaksaisi käydä välillä sopivan määrän päiviä töissä, ettei joudu KELAn päivärahalle – ainakaan ihan heti.

 

Ei tämän enempää muiden työviikon alkajaiksi. Minä vain valitan ja vänisen, kuten aina.

 

------------------------------------------

 

 

No juu, yöpurrrrrrrrr vaa, kaiffat! Juu, se jatkuu vaa. Mamiska goisii vähä ja sitt se punkee ylös. Epistä, ku mä melkee goisin sen päällä toss jaloiss, nii ni mäki sitt taas heräsin ihan sikiunest. Onneks se tunki heti mulle heekut, ett mä en ala jolisee. Mua kyll nukuttaa ihan kunnoll. Eile meill oliki taas ihan kliffaa kaksistee. Me oltii partsilki ja tsekattii kukkii kimpass ja leikittii siälä mylpyröill, ett saatii raitist ilmaa muka! Ja sitt mami duunas riisii ja donarii – mä sain tiätty mun donarin eriksee, sen pual puukkii. Ihan tosi heekkuu taas. Mami laitto omaansa jotai hirveen haisust sipulii, kurrii ja jotai muit purveleit, sitt viälä jotai sekovihanneksii =O Hrrrr, haisu kamalan pahalt semmone. Onneks mä saan syädä tuala ihan eriksee! Ja sitt me otettii ihan snadit päikkärit kimpass. Ei ees kovin pitkät niinku. Must on vaa kliffa päivälki goisii orjan viakus, se on melkee paras mesta, ku me kääriydytää päiväpeittoo ihan sekasin, se on semmone tosi iso peitto, kattokaas. En mäkää nyt taida jaksuu muuta, mä melkee goisin taas.... ZZZZzzzzzzzzzzzzzzz

 

 

Täss mä muute oon just vähä hepulis, ku leikitää mylpyröill. Mutt nyt mä meen ihan kunnolla goisii. Mami voi valvoo... huamisee!

 

------------------------------------------

 

Päivän slogan:  Maailma on täynnä ihmisiä, jotka eivät löydä toisia ihmisiä!

 

Päivän biisi: Keskiyön cowboy

 

Luettua: Aivan, eilen todella tuli luettua... 1400 sivuinen tiiliskivi. Ainoa huono puoli ao. opuksessa on sen vaikea luettavuus sängyssä ,D Diana Gabaldon - Lumen ja tuhkan maa, 6. osa sarjasta, voi toki lukea myös itsenäisenä romaanina. Minua tämä sarja on viehättänyt, vaikka aikamatkailu jne. ei nyt hirveästi tässä yhteydessä tuo uskottavuutta. Tosin sekin luo vinkeitä mietteitä, miksi mitäkin on tapahtunut ja entäpä jos historiaa pystyisi muuttamaan. Lähinnä kiinnostaa historiallisten tapahtumien selostaminen eri yhteyksissä. Nämä on nimittäin kerrottu jopa totuudenmukaisesti, tosin kirjan henkilöt niihin jotenkin aina nivoen. Eli erinomaista historian esittelyä hyvin kirjoitetun ja luettavan hömpän rinnalla. Nyt eletään Amerikan sisällissodan alkuvaiheita ja tunnelmat käyvät kuumina, joka asiassa. Welhotar yllättäen suosittelee pitkistä tarinoista ja historiasta pitäville, mukana toki myös seksiä ja väkivaltaa *virn*, mutta siistissä muodossa!

KYLLÄ BELGARION HOITAA!

Nonnih – torpassa on valoa! Luxury!  Kone toimii, näkyy TV, toimii DVD, toimii CD, on Office-paketti (niiltä osin kuin minä tarvitsen). On Belgarion aika ihme kaveri. Se kävi niiiiiiin näppärästi, että oikein harmitti... En minä olisi kaikkia löytänyt. Lisäksi sain lyhyen opastuksen. Tosin minua kiellettiin pyytämästä puhelintukea Riksusta, edes hätätilanteissa *virn*. Niin, mitäkähän tästä vielä, juu PhotoShoppikin löytyy. Ja taitaa olla jotakin muuta vermettä. Tällä kertaa kirjoittelenkin tätä etukäteen Wordilla. Ihan vaan tiedoksi. Tod.näk. ei siis nyt häviä bittien helvettiin. Minusta kun ei ole koskaan ollut kiva leikkiä WordPadilla, koska pitkissä postauksissa tulee aina ongelmia rivitysten, luetteloiden yms. kanssa. Että turha virnuilla siellä enää ;D

 

Belgarion siis todella oli 3 vkoa teillä tietymättömillä eli osan peruskouluksessa ja osan sitten elektroniikkapuolen koulutuksessa. Ai että miksi yhteydet eivät pelaa? No juu, atk-luokkia on useampia, mutta – heh – ei niissä ole nettiyhteyksiä (joka tietysti on koulutuksellisesti erittäin järkevä varotoimenpide). Sotkussa on yksi (-> 1 kpl)  kone, johon voi jonottaa. Käyttöaika 10 min. Eli järkevänä miehenä Belgarion arvasi minun arvaavan, että jotakin on pielessä eli ”Ilmoitetaanhan omaisille, jos jotain tapahtuu!”. Nyt hän vie sitten läppärin mukanaan, sotkussa toimii WLAN. Hän ei päässyt tietotekniikkaosioon, mutta tämäkin kuulemma on järkevämpää kuin ryynääminen Upinniemessä. Eli miehet korjailevat vanhoja varajärjestelmiä (ja ilmeisesti uudempiakin), vetävät piuhaa jne. Ihan hyvä, tuokin kokemus ja koulutus voi joskus olla arvossaan. Koskaan ei tiedä ja minusta ilmaisesta koulutuksesta ei kannata kieltäytyä. Belgarion on samaa mieltä. Peruskoulutus tietysti jatkuu tuon erityiskoulutuksen ohessa. Ensi viikolla on taas tiedossa reilusti ulkoilmaa eli neljän päivän leiri (piuhoja ulkoilmassa), jonka jälkeen pääsevätkin taas lomalle. Tammikuun alkuun mennessä ovat kiinni vain muutaman vkonlopun, muuten lomilla normiviikonloput. Ihan kiva – tarvitsen taatusti apua koneen osalta ja muutenkin! Koneella puuhastelemisen ohessa sain syötettyä Pojan kunnolla *virn*. Olimme siis kaikinpuolin tyytyväisiä. Lisäksi olin tietysti varannut rautaisannoksen mukaan, sen normijutun eli neljä pientä suklaalevyä ja pussin lehmäkarkkeja. Se on sellainen sopivasti maksava, sopivasti annosteltava juttu pieniä lisäenergiatarpeita varten.

 

Se yksi perkeleen pitsiniska kermaperse hehkutti koko alkuviikon (töissä siis) kesäajan vaihtumista ja puhui tästä viikonlopusta. Jotenkin se jäi päähäni ja siirtelin eilen kellejä. No perkele, eipä tietenkään, sehän on vasta lokakuun viimoinen viikonloppu. Ihmettelinkin pienessä mielessäni, kunnes tänään tarkastin ihan manuaalisesta kalenterista! Juu, vasta lokakuussa. Ei kun kääntämään kellit takaisin. Ei pidä uskoa pitsiniskoihin – muistakaa tämä! Ei riitä, että suurin osa pitsiniskoista on omahyväisiä ja typeriä, he ovat myös tyhmiä. Ja minä suorastaan idiootti, jos uskon sellaisen puhetta! Arghhhh!

 

Pitänee myös mainita, että olkasärky ja koipijomotus jatkuvat. Yöllä särki aika perhanasti, onneksi puhelin herätti ja sain yhden napin ängettyä nassuun siinä sivussa. Ja ziis, sain untakin vielä aika hyvin eli nukuin varmasti lisää vielä sellaiset 3 tuntia. Yhteensä unta lienee tullut vähän yli 5 h, joka on Welhottarelle jo melkoinen saavutus. Tosin eiliset päikkärit jäivät väliin, olin illalla aivan reporaato. Kummisetä istui täällä taas illalla, katselimme, että kone toimii ja puhuimme joutavia. Lähinnä siitä Sedän mahdollisesta työpaikasta. Jaksoin kuunnellakin tällä kertaa, koska asia on hänelle tod. tärkeä! Lisäksi lupasin taas ruokkia miehen tällä viikolla. Rahaa en luvannut, ainakaan alkopuoleen. Mutta ruokaa lupasin, kaksi ruokkii siinä kuin yhdenkin eli lisää vettä soppaan ja soossiin sekä vähän vihanneksia *käkätystä*. Kyllä sillä elää. Jospa tällä viikolla kävisimme roudaamassa kerran Hakiksessakin, olisi einehtiminenkin taas monipuolisempaa. No, met katsomme, milloin Sedälle soitetaan noista työasioista.

 

Sen verran tähän väliin, että otin kuvan parvekkeen komeimmasta krysanteemista ;D

 

 

Tämä oli siis niitä kukkia, joita Kummisetä ei halunnut kanniskella! 

 

----------------------------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrmenta kaiffarit! Jeee, Poika tuli eilen, se tuli. Ihan kliffaa, joo. Mutt hei mulle kävi nyt kyllä siis tosi nolosti. Mamiska duunas ihanoita lohipasteijoita uunii heti aamulla, mutt kun mä en syä niitä. Ja sitt ne alko jutskaa ja nakuttelee tätä konetta. Nii ni mä ajattelin, ett mä meen ottaa snadit aamupäiväpäikkärit tonne peiton alle siiheks, ku tulee kunno safkaa. No mä goisin, goisin vähän lisää. Ja juma, kun mä herään, on Poika lähdös! Mä olin hitto soikoo goisinu koko ajan. Siis niinku tooooosi monta tuntii. Ihan vähä ehdin nuuskuttaa sitä Reppuu, vähä kävellä pojan viakus. Mull on nyt kyll nolo olo, nimittäi mä en ees kuullu, ett mamiska duunas piffeleitä uuniss, keitteli riisii ja duunas sitä sen siänisoossii. Halko tomskuja ja duunas kaikkee esille. Hei, mä missasin siis safkat! Voiks olla nolompaa. Ja missasin  Pojan. Mutt mami kyll sano, ett nyt Poika tulee vissii vähä useemmi, ett mäki ehdin sen näkee sitten. Hrrhh. Oikee hävettää.  Mamiki viälä nauro, ett ku ne puhu ihan mun viakus, mä vaan vaihdon peiton alla asentoo ja aloin kuarsaa kovemmi.  Onneks mamiska ei virnuu mulle eikä mitää semmost. Mä en kyll kestäis. En mä kehannu aamull ees herättää sitä, mä annoin sen goisii ja sitt vast pummin mun heekut, vaiks oli jo kauhee heekkunälkä. Enks mä ollukki kilti?

 

 

Täss mä nyt sitte oon ihan itte, vaihteeks kerranki! Mä EN nuku, mä meditoin. Ett se on taas huamisee, meitsi painuu aamupäikkäreill.

 

-----------------------------------------------

 

Päivän slogan:  Olemme kaikki jollain oudolla tavalla järjiltämme, emme taida kuitenkaan tarvita korjausta asiantilaan....

 

Päivän biisi: Black Dog

 

Luettua: Jotenkin oli eilen pientä puuhastelua, suorastaan kiirettä, joten kokonaan tuli luettua vain Giorgio Todde - Donna Milenan kuolema, erilainen "dekkari" 1800-luvun lopun Italiasta, Sardiniasta, eristetystä pienestä vuoristokylästä. Pappi on hurahtanut jonkinasteiseen numerologiaan eli kaiken on oltava laskettavissa ja tasapainossa. Niin syntyneiden kuin kuolleidenkin. Ja eräänä päivänä näin ei ole. Mielenkiintoinen, erilainen tarina. Kaunista kieltä, hyvä käännös. Suositan kaikille, tämä ei siis ole varsinaisesti mikään dekkari - erittäin hyvä opus kuitenkin!

 

                               

 

                              SUPIKIVAA SUNNUNTAITA!