EN OLEKAAN YKSIN KYLMÄSSÄ TORPASSA!

Mistäkähän tänään aloittaisi valitusmärinäväninänsä, ehkä taas kylmyydestä. En todella olekaan ainoa, joka on siitä kärsinyt. Kun soitin huoltoon, ei tullut sen kummempia kommentteja kuin että kaverit tulevat katsastamaan patterit. Mutta kun tulin kotoon, täällä ei ollut käynyt kukaan. Ei – kylmettimelle ei ollut tehty mitään, sen tekevät toiset miehet. Mutta ei ollut käynyt huoltokaan. Siinä postia tsekatessa luukku kolisi uudestaan ja hain mainokset, niin siis luulin. Kas, olikin huoltoyhtiön tiedote, että keksiviikkona käydään talojen kaikissa kämpissä mittaamassa lämpötilat! Jep, eli jossain siis on todellakin jotakin vikaa enkä minä vaan ole kuvitellut omiani. On muuten mukava tietää tämäkin. Siis ettei se ole luulotautia...

Sen sijaan omisarvis varmaankin on sitä mieltä, että minä olen luulotautinen. Parisen viikkoa sitten laitoin meiliä ja pari kysymystä ja kommenttia hänelle. No, JO nyt oli tullut vastaus. Pääsisältö oli, että mitä ihmettä minä häneltä oikein haluan; selkääni hän ei pysty ehjäämään eikä fibroa parantamaan. Jestas, että kilahdus oli taas lähellä. Minä haluan vain sellaiset lääkkeet, että tulisi edes kipujen kanssa jotenkin toimeen – en minä muuta. Lisäksi minä haluan kokonaan eläkkeelle, mutta sehän on toki pidempiaikainen projekti. Mutta tuo asenne oli jotenkin tyrmäävä. Mitäs lääkäriltä nyt yleensä halutaan? Mielellään vaikka ihan muutama ylimääräinenkin verikoe eikä pelkät normitestit – ei sanaakaan niistä. Ei myöskään lääkityksestä, josta laitoin pitkän selvityksen. Voi emälän kevät, minen jaksa enää. Onko ihan pakko mennä eräälle tietylle lääkärille, jonka nimeen kaikki vannovat? Kun en vaan jaksaisi taas ottaa koko historiikkia esille jne.*huokaus* Kai se on pakko ja maksaa sekin itse, tulee aika kalliiksi...

Muutoin työpäivä oli taas todellakin työpäivä. Matalalentoa ja jo torstaina jätettyjä hommia, vaikka niitä ei pitänyt olla. No mitäpä minä, tein pois nieleskellen ja kiroillen. Selkä on aika pahana, niin pahana, että hiinä-ja-hiinä etten lähde jonnekin vastaanotille. Täytyy vaan miettiä minne! Kävellessä, istuessa, kaikkea tehdessä pitää olla suorastaan äärivarovainen, ettei vaan tee äkkinäisiä liikkeitä. Lisäksi lonkka kuttuilee tavanomaiseen tapaansa – sitä se on tehnyt jo jokusen viikon. Mistään ei ole mitään apua. Onneksi on olemassa The Final Solution, jota ajatellen meneekin taas seuraava yö hyvin... Nukkumisesta ei ole juuri tietoakaan - työpäivinä ja niiden jälkeen olen niin väsynyt, että itkettää.

Muuten, tuli selailtua uutisia ja voiko olla mitään v i e l ä turhempaa uutisointia? Ja maanantaina, hmmm, meidän työarvauskuollon mukaan kyseessä on krapula!

No ehkä kaksi hyvääkin asiaa, kiitos taas syntymäkotikaupunkiini – on siellä aika kivoja ihmisiä :) Täällä tullaan olemaan ilahtuneita eräästäkin lähetyksestä! Lisäksi sain erään jutun eteenpäin, josta kiitos ihan muulle taholle, mutta edelleenkin Puukenkämaahan ihan muuten vaan terviisiä ja kohtuullisen reipasta vilkutusta ja peukutusta! :D

Jotakin hyvääkin siis eiliselle – muuten olin kyllä maassa kuin... ei pysty kuvailemaan. En jaksanut enkä kyennyt tekemään mitään. Ruokakin on joko kivijäässä tai nahistunutta, sillä nyt eletään perjantaihin asti. Onneksi on kaffetta ja mömelöitä, en minä ilman pärjäisi. Lisääääääää!

POLKA, HÄN JOKA ELELI YKSINÄISENÄ KAIKKI ELÄMÄNSÄ PÄIVÄT

 

MAANANTAI-AAMUN KITINÄ JA VAPINA...

eli kissa kitisee ja minä vapisen kylmästä. Ihan kiva lähteä duuniin, kylmää ja inhaa. Särky on luokkaa mittava ja ketutus sitäkin räyhäkkäämpää. Heti aamusta pitää soittaa tuonne talon huoltoon ja yrittää saada ne häiskät tsekkaamaan tuo kylmettimen raato. Muuten mitään, mutta ei tämä nyt ihan laitaa ole tämmöinenkään. Maito ei enää ole hileistä, se on paakkuista. Ei sentään ihan kokonaisena klönttinä. Vielä. Hmph.

Pelottaa työtilanne Varastolla. Edelleen, sanoo eräs kommaaja sitten mitä tahansa, minusta on väärin yrittääkään teettää viiden päivän hommia vajaassa kolmessa päivässä! Toisaalta, käsi on siinä kunnossa, että kohta sen kanssa on mentävä lekurille. Ei kestä mitään kiertoliikettä... pirulauta taas tätäkin. Aina jokin paikka brakaa sopivasti. Sillä tavalla sopivasti, että omisarvikselle ei taatusti saa aikaa, maanantaina ei voi mennä lekurille – ne kun luulevat krapulan vaivaavan, jollei ole pää kainalossa jne. *voi huokaus*. Pakko sinnitellä siis ainakin huomisaamuun, oli tilanne mikä tahansa.

Kissa kitisee siksi, ettei pidä tuosta pehmoruuasta. Sorry vaan Vinski, muuta ei nyt ole. Kaikki muu on umpijäässä pakkasessa, fisu on jo ennestään jäässä ja jäätyy tuolla vain lisää. Kissan on syytä ymmärtää tuokin, kun jää- ja pakkaskaappi ovat apposen auki kissan itse käydä katsomassa. Toivottavasti ei sentään mene kuselle! (Vai auttaisikohan se uuden kaapin saantiin – tuskin?!)

No, keskiviikkona aloitan lyhyemmät päivät ja häivyn tuolloin jo klo 13.00. Siis nyt virallisesti osa-aikaeläkeläisenä teen ma-ti-ke 7 + 7 + 6 tunnin päivät + ruokis tietty omalla ajalla. Juu, vittuilkaa vaan. Minä tästä kalliisti ihan itse maksan ja olen maksanut, joten ihan on kuulkaas oma asiani! Ja jos eläkeyhtiö on hyväksynyt tämän, miksi jollakin on ollut kova tarvis siihenkin puuttua? Kysyn vaan, ihan piruuttani? Olen melkoisen pahalla tuulella nimittäin.

Tässä sitä ollaan taas lähdössä Varastolle. Ensin kuitenkin kaffet, se on helppoa... maidon saattaa joutua hakkaamaan jollakin välineellä irti, hmph. Mömmöt onneksi ovat kaapissa nopeasti ja näppärästi saatavissa. Toivon vaan, että takso tulee ajoissa – muuten on tarjolla jäätävää Polkaa myös huomenna!

POLKA – HÄN, JOKA EI OLE TÄNÄÄNKÄÄN TYYTYVÄINEN JA ILOKAS!

 

KOHTALO VIRNUILEE MINULLE – KUTEN AINA!

Jatkaakseni vielä eilisestä – kylmetin siis on raato ja kaikki viileää vaativat tavarat on roudattu parvekkeelle. Hieman ongelmia tuottaa vain se, että on vähän liiankin kylmää. Pakasteet ovat siis ok, mutta maito oli lievästi sanoen tönkköä ja juustokin melkoisen kovaa. Mutta hätäkös tässä muuten. Ketuttaa vain aika lahjakkaasti! Soitin eilen huoltopäivystykseen tietäen kyllä, ettei sieltä viikonloppuna apua saa. Ajattelin vain, josko kaveri voisi jättää viestin ma-aamuksi. Ei, ei kannata, kannattaa itse soittaa aamulla. Just, eli tieto ei kulje päivystävältä huoltokaverilta itse konttooriin. No, se olisikin ollut ihan liikaa pyydetty! Pakastin ja jääkaappi on nyt huolella sulatettu ja suurin osa jopa puunattu, laatikot pesen vielä tuossa muun tiskin ohessa. Kovasti toivoo tämä, että saisi uuden, mutta pelkään, että ehjäävät vanhaa... ei helkkari se pidä kylmää kuitenkaan, jollei myös tiivisteitä vaihdeta jne. *huokaus*

Belga kävi eilen lounaalla, tarjolla fisuwokkia ja jälkkärinä rahkapiirakkaa. Ei pahaa, ei yhtään. Sain lisäksi sovittua eräälläkin tavalla myös sen, että PC, patja ja muut isommat vermeet siirtyvät autolla uuteen asuntoon. Ettei sentäs tarvitse taksolla ajella... Muut kamat hän lupasi viedä hissukseen pari kassillista kerrallaan. Eli muuttoa kestää jokusen viikon ajan. Reissu tai pari aina silloin tällöin, sopivina päivinä. Hyvältähän sekin siis näyttää, kaikkinensa. Yhtä ja toista perustarvetta uupuu, mutta ehkä niihin paneudutaan sitten asia kerrallaan. Kun nyt ensin saa kaikki tavaransa sinne ja itsensä, eiköhän sitten ala niitä tarpeitakin ilmestyä ;)

Huominen Varastopäivä alkaa taas ahittaa eli paljonko on ehditty jättää sinne odottelemaan. Toivon kovasti, että muut olisivat lukeneet sen Upon ohjeistuksen viedä poissaolopäivinäni teetettävät hommat muualle – tosin epäilen, että näin ei ole käynyt. Minähän en sitten muuta taas voi, kun paiskia hommia ihan sairaaksi asti. Nyt on nimittäin todellakin niin, että lauvantaina ja sunnuntaina on himppasen parempi olo, ei hyvä, mutta kuitenkin. Ei niin hemmetinmoisia särkyjä kuin normityöpäivän jälkeen eli pystyn jopa tekemään jotakin kotihommia ja kirjoittamaan. Kunhan vain otan hissukseen eli hommien välillä relaan häpeämättömästi. Aivan – harva lukija varmaan ymmärtää tilanteen, mutta esim. imurointi sunnuntaisin kestää aika pitkään siksi, että välillä on pakko tauottaa. Selkä ei vaan kestä, eivätkä koivet. Alkaa vihloa niin maan perusteellisesti. Samoin pitkällinen seisominen hellan tai tiskialtaan vieressä on selälle ja koiville pahaksi... niin on muuten liika makaaminenkin :) Joten ei ole hyvä ikinä enää, vaikka millä ja miten troppaisi. Pahimpia ovat kuitenkin työpäivän jälkeiset illat, jolloin olen täysin heinän tökkäisyllä kaadettavassa kunnossa.

Eli tämä päivä vielä kaikkine kotihommineen ja huomenna ropottamaan taas täysillä. Käks. Riipaisin juuri särkymömelöt, joten kohta pääseekin sitten touhuamaan greippaasti – hmph...

Päivän slogan: Vain otettu lääke aiheuttaa sivuvaikutuksia!

Päivän biisi: Sunnuntaiaamun kadut

Luettua: Ari Väntänen – Michael Monroe, ihan peruselämäkerta. Ja suositan muuten lukemaan, ei ollenkaan paashempi selvitys poikain bänditouhuista, musiikista, keikkaelämästä ja kaverin henk.koht. mielipiteistä. Melkoinen tiiliskivi, muuten. Tero Järvinen – Narupöksykansaa. Hjoo, mitäs tästäkin... ikuinen poikamieslääkäri etsii naista, mutta pettyy jatkuvasti. Palaa juurilleen maaseudulle ja alkaa elellä tädinperintönä saamallaan mökillä. Hmmm – pohjalaisia kansanviisauksia vanhempien miesten suista, hiukka omaa humputtelua ja katumuksia sekä paluuta perusasioitten pariin. No, en vain itse suosi tämän tyyppistä viihdettä, joku voisi pitääkin. Jere Laine – Pako, suomalaisen YK-miehen ja serbitytön uskomaton tarina. Kaveri on rykäissyt opusta aikaisemminkin ja tässä pistelee silmää sama vika: pahat kirotusvihreät, joita meikäläinen inhoaa. Lisäksi tarina (totuuspohjainen, sanotaan) jotenkin mättää, myös kielenkäytön osalta. Tunput käteen, sorry vaan! Tämä ei ole vakuuttava muutoin kuin osittain lähihistorian, saunomisen ja kaljanjuonnin osalta ;> Huuto yössä – rikosnovelleja. Läjä lyhyitä novelleja, jotka kirjoittajat ovat tehneet tiettyjen annettujen perustietojen pohjalta. Hyvin erilaista jälkeä siis löytyy; erilaisia ratkaisuja ja syitä kaikkeen. Epätasainen toki, koska kertojana on näinkin monta tyyppiä, on perinteisempää ratkaisua ja vähän oudompaakin varitaatiota. Hauska omalla tavallaan, mutta onneksi tämä on todella ohut opus. Pidempää tätä ei olisi tod. jaksanutkaan.... Kertakäyttöideana kelpoinen. Liza Marklund – Vastalauseita. Tekijän nimi ei jätä ketään kylmäksi. Kaikilla on hänen kirjoistaan ja kirjoituksistaan mielipide, joko puolesta tai vastaan. Dekkareissaan hän on tarjonnut jännityksen ja äärimmäisten tapahtumien lisäksi aina myös yhteiskunnallisen näkökulman asioihin. Muissa kirjoissa taas on käsitelty naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Tässä kirjassa on koottu tekijän lyhyitä kolumeja 25 vuoden ajalta. Ne ovat ilmestyneet eri lehdissä, eri aikoina, mutta johtavat ajatukset ovat pysyneet samoina. Marklund ei ole tinkinyt tippaakaan omista mielipiteistään ja onkin joutunut sen takia välillä hankaluuksiin eli suositan, vaikka ärsyttäisikin! ;) Maija Haavisto – Hankala sairaus vai hankala potilas, Tietoa huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista. Sairauksia, jotka ovat useimmiten huonosti tunnettuja, vaikea tunnistaa, usein väärin diagnosoituja, kysymyksenalaisia tai muuten väärinymmärrettyjä. Osa näistä on melko yleisiä ja periaatteessa lääkärienkin hyvin tuntemia, mutta silti ne saatetaan diagnosoida väärin, osa on myös alidiagnosoituja. Osasta taas kaikki lääkäritkään ovat tuskin edes kuulleet. Kirja on informatiivinen, asiallinen ja välillä lievästi kriittinenkin tietopaketti sairauksista, niiden oireista, mahdollisista syistä, diagnooseista sekä erilaisista hoidoista. Lukekaa, suositan lämpimästi! Pitkänen & Sutinen – Värssyjä sieltä ja täältä, Hiski Salomaan elämä ja laulut. Hiski Salomaa oli paljon muutakin kuin hassulla nenä-äänellä Tiskarin polkkaa lauleskeleva kuplettimaakari. Tämä elämäkerta kertoo nuoren miehen lähdöstä Kangasniemen pitäjästä Ameriikan kultamaille etsimään elantoansa ja mielekkäämpää elämää. Aatteen miehiä, hyvä elämäkerta, ulkoasu mainio – suositan! Ja tässäpä vähän eli osa luetuista, osa jätetään myöhemmäksi ihan kiusallakin. Ja muistutan, että osa näistäkin ja paljon muuta on esillä siellä jossakin paremmin, asiallisemmin sekä laajemmin ulostuotuna! :D

POLKA – HÄN JOKA KUUNTELEE FREUKKAREITA JA NOSTALGISOI...

 

TAAS TULI ONGELMIA,

heti kun luuli edes yhden asian selvinneen. Aloitetaan ihan alusta eli siitä, kun muutin tähän residenssiin. Muistatte varmaan, että jo silloin urputin jääkaappi-pakastimen kehnosta kunnosta eli tiivisteiden olemattomuudesta, jääkaapissa olevista murtumista (siis sisällä) sekä ainakin kertaalleen pakastimen oudosta sulamisesta itsekseen. Nonnih. Pari kertaa sen jälkeenkin on jääkaappi ollut oudon lämmin... ainakin kerran laitoin sen Hörhön syyksi, ettei ollut tunkenut ovea tarpeeksi hyvin kiinni. Tänä aamuna kun otin maitoa aamukaffeen oli jääkaapissa lämpöisempää kuin jääkaapin ulkopuolella ei keittiön pöydän ääressä. Ei prkele, onko se nyt jämähtänyt lopullisesti!? Teen tuossa vielä pari testiä ja sitten soitan ilmoituksen. Eivät ne tietty tänään mitään ehdi tehdä, mutta jos heti maanantaina. Mielestäni tarvitsisin uuden kylmettimen, mutta ans kattoo. Hulluinta on, että olen tuosta valittanut isännöitsijälle -> ei reaktioita. Minut on sielläkin ilmeisesti luokiteltu "se vain valittaa, ei mikään ole oikesti pielessä" -ämmäksi. Jotenkin tulee mieleen nämä lääkärihommat...

Ainut, mistä voi kerrankin sanoa olevan hyötyä, on kylmä keli ja lasitettu parveke! Saan minä muonat ainakin kasseissa tuonne parvekkeelle, kun Belga ilmestyy. Mutta lievästikö tässä alkaa ottaa päähän. Pirulauta, meikäläiselle sitä aina sattuu ja tapahtuu – ai niin, se kiroushan se tässä taas vaikuttaa. Jep, jep-jep.

Kun aloitin postausta, tarkoitus oli nimittäin kehaista, että nyt on tyhjät hylsyt ulkoistettu kaapeista. Tapasin nimittäin Hörhön eilen kylillä ja kaveri pyöri perässäni kuin kais-tiedätte-mikä. Ajattelinkin, että kyllä hänellä jotakin asiaa on. Ei, apua ostoksiin tms. ei toki tarjottu. Eihän nyt miehinen mies, ei edes Hörhö. Mutta vähän ennen takson tuloa hän kehtasi pyytää pientä avaralainaa. Olin tyly. Ilmoitin, että rahaa ei tule, mutta hän saa – hänellä on jopa lupa – tulla meille ja kantaa joka ikinen löytämänsä pullo palautukseen sekä pitää rahat itse. Kyllä niillä ainakin yhden täyden pullon jotakin Oklasta saa. Ja kas kummaa, mies teki työtä käskettyä. Kantoi jopa kassini sisään ja kehtasi valittaa niiden painavuutta! Nauratti. Nimittäin minulla oli tavallista vähemmän tavaraa eli vain kaksi kassia eivätkä nekään kovin täynnä. Kirjojakin oli tosi vähän. Mutta pakkasin viisi isoa muovikassia huolellisesti täyteen ja niin lähti Hörhö. Tosin jouduin tarjoamaan 1.5 lasia viiniä, kun hän näki pänikän tuossa kauniisti nököttävän. Ikäänkuin vauhdittaakseni tapahtumaa minä toki tarjosin. Ja niin lähti koko rotla pulloja Hörhöineen kauniisti pois Welhottarelasta. Nyt pitäisi vain vähän siistiä kaappia muuten. Kunhan tässä hermostukselta ja ketutukselta saan aikaiseksi.

Helkkarin kodinkoneet! Varsinkin kylmettimet...

Taidan mennä riipomaan uudet kaffet kera rauhoikkeen. Ei tästä muuten mitään tule. Laajempi ja ehkä jopa laadukkaampi (?!) postaus huomenna, mikäli ei muusta muuta johdu!

POLKA – "NYT MARJATKIN SULAVAT" – huutaa hän!

 

PERJANTAI – PERUSMENOPÄIVÄ,

eli on menoja ja menoja. Ihan konkreettisesti on lähdettävä liikkeelle ja siitähän aina koituu taas kuluja eli menoja ;) Hah, mikä aasinsilta, eikö?

Ihan ensimmäiseksi (ja eilisen kommaajan ärsyttämiseksi) ilmoitan, että minä olen taas oikein tyytyväinen ja niin on Belgakin. Kalustushomma ratkesi siis kaikkia tyydyttävällä tavalla ja uudessa residenssissä on ruokapöytä, soffapöytä, nojaustuoli, keittiötuoli sekä kolme klaffituolia. Kaikki hyväkuntoisia, vaaleaa puuta, siistiä ja simppeliä. Lienevät kotoisin muuten Iikkeasta, josta voi hakea lisää ainakin keittiötuoleja sekä muuta pientä tarvittavaa, joka olisi ehkä suotavaakin ostaa uutena (tässä mainittakoon mm. tiski- ja vessaharjat, muahahahaah). Ja että meitä edelleenkin pidettäisiin joko piheinä tai yltiötuhlureina, koko keikka kuljetuksineen ja kantoapuneineen kustansi 55 juuroa. Erittäin kohtuullista siis, koska leidi olisi muutoin joutunut heittämään tavaransa roskakatokseen pois jaloista.

Meikäläinen taas kunnostautui eilen kirjoittamalla pari juttua, tyrkkäämällä ne esille sekä tarjoamalla toista niitä julki muuallekin – tänään varmaan tulee jotakin vastinetta, jos on tullakseen. Muutoin en edes ehtinyt haahuilla, kun tässä koneen ympärillä tuli lähinnä erilaisia asioita vain hoideltua. Ei paha tuokaan, koska tietää ainakin kaikkensa taas tehneensä.

Reissulle sitä on tässä taas vain valmistauduttava, ei voi mitään. Ulkona on kylmä, mutta lisätään toinenkin pari kalsareita ja sukkia. Eiköhän siellä jotenkuten tarkene. Postiin on kassillinen vietävää, pari pakettia haettavana. Kirjastossa muhii jokunen varattu opus ja loppuaika meneekin täsmälleen vain ruokaostoksiin. Lista on taas pitkä, notkea ja tasapainoinen eli aina samanlainen ;) Mitä sitä hyvää muuttamaan, varsinkin jos tarjouksellakin on jotakin kelpoisaa.

Kirjalista saa jäädä huomiseen, ei jaksa tänään listailla – tai listailla siis kyllä, muttei sanoa mitään järkevää niistä. Yöunet menivät varsin ketuillensa taas enkä saanut nukuttua paljonkaan. No, toivottavasti päikkärit iskevät tänään oikeaan kohtaan! Kovasti tekisi mieli mennä takaisin sänkyyn, mutta sitten minä jumiudun lämpöisen peiton alle ja kissakin joutuu olemaan ilman muonaa. Mitäpä minusta (sitä mieltä tekin taatusti olette), mutta kissa ei ole ylipainoinen ja tarvitsee kaiken saatavissa olevan pehmoruuan sekä kissinmaitoa ja ehkä vähän heekkua. Kyllä se on kangettava itsensä sille asenteelle, että ulos on mentävä. Toivottavasti postissa ei tänään ole mieletöntä äänestysjonoa. Jos on, toivotan kaikille hyvää kakkosta ;D

POLKA, JOLLA ON JO NYT KYLMÄ... hrrhrhrrrh

 

JOKU ASIAA TUNTEMATON SAATTAISI KUTSUA TÄTÄ VAPAAPÄIVÄKSI,

mutta minä en. Minä yritän aina torstaisin toipua koko viikon työmeiningeistä, jotka eilen ihan viimeiseen minuuttiin asti olivat kiihkoisat, vivahteikkaat ja erittäin työpitoisat. Huvittavinta oli, että Upo lähetti paimenkirjeen (paimenmeilin?), jossa kertoi meikäläisen virallisesti siirtyvän lyhyempiin työpäiviin sekä työviikkoon. Samalla hän sanoi, että tietyt asiat voipi viedä mieluusti suoraan toisaalle tehtäväksi, että ne eivät olisi odottamassa. Melkein välittömästi tämän viestin jälkeen alkoi tulla lunta tupaan eli hommia tehtäväksi vielä ennen lähtöä. Eipä siinä taas tiennyt, itkeäkö vaiko nauraa?! Ohjeistetut, koulutetut ja aikuiset ihmiset vielä yrittävät puristaa viimeisetkin hyödyt Welhottaresta ennen lähtöä. Jep, jep-jep... sinne jäi taas puhdas pöytä odottamaan maanantaita.

Taksot ovat koko viikon olleet jatkuvasti lievästi myöhässä, juuri sen verran, ettei perään viitsi soitella (koska puhelut ovat aivan saakelin kalliita) ja ehtii paleltua oikein veikeästi. Meikäläisen nuhaflunssan tapainenkin alkaa kohta näyttää siltä, että se voi äityä taudiksi asti. Toivottavasti ei. Ei siis pitäisi, enhän minä ole koskaan edes tartunta-alttiina. Paitsi Varastolla, tietysti. Hah, ja siellä onkin varsinainen sairausbuumi meneillänsä. Toivottavasti en siis kuitenkaan saa tautia, ei ole kivaa sairastaa sairaana! Lisäksi aamutaksot ovat jääkylmiä, iltapäivän noutotaksot sentään lämpöisempiä...

Hörhökin eilen todella poikkesi palauttamassa avaimen, pyöri hetken kuin puolukka naisen sukupuolielimissä ja pyysi kipulääkkeitä. Kertoi olleensa pienessä operatsioonissa, mutta ei ollut rahaa hakea lääkitystä. No, annoinhan minä laatan mömelöitä mukaan. Kehui myös olleensa selvänä jopa jokusen päivän :O Ennenkuin ehdin pyytää (siis pakottaa) hänet ottamaan vanhat tuomansa tyhjät hylsyt mukaan ja viemään ne palautukseen, hemmo lähti! Jäin kerrankin äimänä käkenä katsomaan. Lienee ollut tosiaan kiire toisaalle. Ei haita, tosiaankaan. En olisi halunnut edes sen kummemmin keskustella hänen kanssaan. Toisaalta, olisi ollut paljonkin sanottavaa muutamasta asiasta, mutta ehkä parempi näin. Ehkä saan nuo kaapit jotenkin joskus tyhjättyä. Huomenna on taas posti-kirjasto-kauppakeikka, mutta se nimenomaan tarkoittaa sitä, että jo lähtiessä on niin paljon tavaraa mukana, että tyhjiä pulloja ja tölkkejä ei kertakaikkiaan saa enää kannettua. Varsinkin kun vasen käsi on ottanut työduunijobit pahakseen jo parin viikon ajan eikä tahdo toimia kunnolla.

Lisäksi kunnostauduin siinä, että jos Belgalla käy tsägä asunnon kanssa, minä taas olen varsinainen hai etsimään tarvittavia tavaroita! Löysin ohittamattoman tarjoomuksen – peruskalustus koko luukkuun yhdellä setelillä (jossa on kaksi numeroa), kuljetus ja kantoapu myös. Tein alustavat työt eli sovittelin asiaa, tingin tietysti ja sitten jätin Belgan sopimaan hyypän kanssa asiasta. Eli ainakin ruokapöytää, tuoleja, soffapöytää, nojatuolia ja pientä taloustavaraa ensiasuntoon olisi tulossa tuolla hinnalla. Ainoa ongelma on se, että homma pitää hoitaa tänään ja todennäköisesti yötämyöten. Odotankin Belgan raporttia siitä, oliko tavara käyttökelpoisen oloista ja sopivaa uuteen residenssiin! Sanoin kyllä pojalle, että en halua puuttua hänen muuttoonsa enkä kalustukseen mitenkään, mutta tarjous oli niin ohittamaton. Ottakoon nuo aluksi ja sitten kun on päässyt hemmetin kallispalkkaiseen hommaan, hoitakoon juuri sellaisen kalustuksen kuin haluaa! Parempi noin kuitenkin kuin pelkkä PC paffilaatikon päällä, vaatteet muovikasseissa ja pienemmissä paffilaatikoissa ja nukkuminen patjalla lattialla... Siis minun mielestäni, toki Belga pitää tuosta minimalismista eikä kiinnitä asiaan edes huomiota, koska ajan vie opiskelu.

Että tällaista Welhottarelaan tänään. Taidan kohta mennä hetkeksi pitkälleni odottamaan, että tropit alkavat vaikuttaa. Sain sentään nukuttua jkv, vaikka olikin yöllä herättävä pariin kertaan hitonmoisiin särkyihin sekä kissan jolinaan. Särkyyn ja uusiouniin auttoi yksi lisälääke, jolinaan kissalle annettu kissanmaitotippa sekä päästäminen sängyn jalkopäähän kuorsaamaan. Hmph.

POLKA – LISÄÄ KAFFETTA JA ÄKKIÄ, KYLMÄ KANGISTAA NOPEASTI!

 

MINÄ OLEN HUUTANUT EILEN TÖISSÄ NIIN, ETTÄ...

naapurikämpän duunari tuli katsomaan, tarvitsenko apuja vai onko joku hemmetinmoinen hätä *lievän nolo wirn*. En nimittäin pystynyt pidättelemään tuskankiljaisua noustessani; selkää ja lonkkaa vihlaisi niin maan julmetusti, että se kiljaisu tuli itsestään. AUTTTTSSSSSH! Kovaa ja korkeelta, perhana. No, tuo leidi on vielä ollut niin vähän aikaa Varastolla eikä ilmeisesti ole tottunut meikäläisen elämöimiseen, että tuli katsomaan. Kukaan muu ei muuten koskaan ole tullut edes kysymään, onko joku hätä, tarvitaanko apua vai lähdetäänkö suoraan suljetulle. Että sinänsä. En ole kyllä kai koskaan noin kovaa kiljaissutkaan. Eli – edelleen saatanallisia kipuja ja tuo keli vie loputkin mehut. Siis varovainen pitää olla joka hiivatin paikassa, ettei vaan luiskahta vähänkään sivuun mitenkään päin. Muuten on joko suoraan maassa tai taas jotakin paikkaa revitään irti.

No, töitä kuitenkin oli eilenkin tehtävä ihan viime minuutille asti. Ja taas siellä on pino odottamassa, minä tiedän. Minä tiedän, mitä ne tekivät minun lähtöni jälkeen iltapäivällä! Upo kävi vielä eilenkin sanomassa, että hän kirjaa ylös tulevat työajat sekä päivittäiset lähtöaikani sekä huomauttaa muille, että olisi suorastaan suotavaa viedä poissaollessani teetettävät hommat suoraan muualle eikä jättää niitä odottamaan. Toivottavasti ihmiset osaavat lukea sen oikein. Kyllä minä tiedän, että jotkut taatusti silti jemmaavat ainakin osan, mutta ei se mitään. Jos tuo nyt edes pääsääntöisesti toimisi, tuskin olisi tällaista tilannetta kuin tänäänkin. Eli samaan aikaan teen vanhoja jämiä, ajankohtaisia hommia sekä uutuuksia pois alta. Jossain omalaatuisessa pään sisäisessä järjestyksessä vieläpä. Päällekkäinkin, joka on ehdottoman epäsuotavaa tarkkuuden ym. takia.

Ja että pahemmaksi kaikki vielä muuttuisi, Hörhökin ilmoitteli itsestään. Hmph. No, lupasin, että voi tulla tänään käymään. On, hänellä on kuin onkin oikeaa asiaa eli lupasi lopultakin palauttaa ne stanan avaimet. On sitä odotettukin, samoin jonkinlaista järkevän tasoista yhteydenottoa. Ans kattoo sitten ehtoolla, mitä tapahtuu... *vetuttaa tuokin*

Minä lähden nyt kuitenkin ropottamaan ja nielen kapallisen kipu-särky-kuume-rauhoituslääkkeitä, vitamiinoja ja muuta, että jaksaisi vielä tämän päivän. Kera susivaffan kaffen, tietty!

POLKA – HÄN JOKA AINA SAA AIHEEN KILJUA JA RIEHUA!

 

MILLÄ LÄHTISI TAJU JA / TAI HENKI HELPOITEN?

Minä en jaksa enää kärsiskellä näitä särkyjä, tätä helvetin kylmää, saatana! Minut jätettiin eilen taas seisomaan aamulla keskelle hankea, tuuleen ja tuiskuun reiluksi puoleksi tunniksi – HMPK:ssa "pieni inhimillinen erehdys". Perkele, sanon minä teidän inhimillisille erehdyksillenne. Minä tiedän, missä konttoorinne sijaitsee ja tämä todellakin voi olla vaikkapa jonkinlainen varoitus. Mikäli ne autot eivät ala joskus kulkea tilaamallani ja jumalauta teidän itsenne vahvistamalla tavalla? Mistä perkeleestä ne 25 ylimääräistä minuuttia sinne oli saatu?

Sieltä samasta lähteestä varmaan, mistä itse piru on onkinut ne koukkunsa, naulat ja pihdit, joilla meikäläistä taas vaihteeksi runttuutetaan. Lisäksi muistetaan tuikata kunnolla aina välillä syvälle lonkkaan, jos vaikka tasapaino vekkulisti lähtisi... Ainahan se on mahdollista, että taas kellahtaisi ja joku jo niin varhain aamulla voisi avuliaispäissään jopa soittaa pii-paa-auton. Ei ole aivan mahdoton ajatus, ei. Siksipä tätä kannattaa jatkaakin koko yö ja pitää Welhotar hereillä ja puolustuskyvyttömänä! Vitut, kohta minä riipaisen kaikki lääkkeet, mitä kaapista löytyy ja perään kulauttelen hyvällä omallatunnolla kaiken alkoholipitoisen juoman – jospa alkaisi tapahtua tai loppuisi kaikki tapahtuminen. Kaikilla asioilla nähkääs on puolensa!

Eilinen kehityskeskustelu meni siihen, että Upo ihmetteli, miten töitä VOI olla liikaa ja lupasi seurata tilannetta. Siis että niitä kiikutetaan myös toisaalle. No, ei sitä oikein voi seurata, kun eipä niitä viedä, ne jemmataan omiin laatikoihin ja kiikutetaan meikäläiselle sitten myöhemmin, esim. tänään on taas uusi, mittava pino paperia odottamassa. Se on varmaa, jos mikä. Ja minä taas ropottamaan kuten eilenkin. Itku siinä oli päästä ja pääsikin, taksossa, noutohemmonkin ollessa myöhässä ja meikäläisen jo tönkkösuolattuna sinivalaana Varaston edessä. En minä vaan pysty enkä jaksa kaikkea sentään, en yksinkertaisesti. Kun lisäksi pitäisi lekurin ohjeiden mukaan myös pitää taukoja vähintään kerran tunnissa, ettei niin jäykistyisi. Mutta kun... sitä hyvinkin katsotaan pahasti, jos meikäläinen kiireen keskellä alkaa taukoilemaan tai (enkka!!!) 14 minuutissa vetää puolikylmän vihannessopan nassuunsa. Sekään ei ole oikein sopivaa; siis että työläinen käyttää sen 30 min evästämiseen, mikä joka tapauksessa menee työajasta. No, tänään meni 14 minuuttia ja loput annoin *hallelujjaa* talolle lahjaksi, ettei vaan vilpinteosta ja laiskuudesta epäiltäisi!

Ei kuulkaas tässä ole enää mitään rotia. Kun huominen koittaa, no minua ei koita kukaan, mutta illalla riipaisen perskännin. Sellaisen sammumiskännin, että saisi itsensä edes vähäksi aikaa tajuttomaksi ja nukuttua jokusenkin tunnin ilman mitään tuntoa... Tämä päivä ja huominen vielä – miten minä jaksan odottaa?

POLKA – KIPEÄ, KIUKKUINEN, KYLMISSÄÄN JA KYRPIINTYNYT!

 

TÄSTÄ SEN PITÄISI TAAS LÄHTEÄ

eli Varastopäivät alkavat. Kammottaa, pelottaa, ahdistaa... siellä on töitä taas niin hemmetisti. Minä tiedän sen. On joka maanantai ollut ja illalla olen taas kipeä kuin koira. Tänään on kehari Upon kanssa ja aion ottaa tuon työmäärän esille – en minä pysty sitä hoitamaan kunnolla. Jos on vähänkin kehnompi olo (syystä mistä tahansa) ei tule myöskään täyttä työsuoritusta, pitäisi se ymmärtää!? Vai pitäisikö?

Edelleen olen sitä mieltä, että Varastossa tarvittaisiin vähintään yksi ylimääräinen palkattu henkilö tekemään erilaisia sijaisuuksia – vakituisesti. Meitä on useita puolipäiväisiä, kuka milläkin tavalla ja lisää on tulossa. Eikä henkilökuntaa vain palkata, vaikka eläkepoistumakin alkaa tänä vuonna kasvaa huimasti. Erittäin huolestuttavaa!

Mielessä pyörii siis vain työ ja siitä jotenkin selviäminen. Lukeminen ja kirjoittaminenkin jäi eilen hänekseen, innostuin etsimään Belgalle mahdollisimman halpoja tai ilmaisia tavaroita uuteen kotoon. Saattaa olla, että jotain jopa tarttui siimaan – odottelen vastauksia...

Että tämmöistä! Ahdistaa myös selviäminen tuosta lumivuoresta, joka on pihalla ja parkkiksella. En tiedä, pääseekö edes takso ovelle tai lähellekään. Pääsenköhän minä viemään kissankakit roskiin? Argh – rasittavaa tämä tämmöisenkin pähkiminen. Lisäksi Varaston edusta on tunnetusti Pazilan vaarallisimpia paikkoja, siinä on bongattu monta pahaakin kaatumista. Pelottaa... Ehkä minä riipaisen hieman reilummin taas lääkettä tuosta. Ja keitän oikein susivaffat kaffet, ehkä siitäkin vähän pirkistyy...

POLKA – JOKA ELÄÄ VIELÄ SIINÄ TOIVOSSA, ETTÄ OMATKIN ASIAT JÄRJESTYVÄT!

 

NUKKUMATTOMIA ÖITÄ JA PÄIVIÄ...

eli samoilla silmillä on menty unettamatta taas pari vuorokautta. Ei ole uni tullut, vaikka on vähän ottanut lisälääkitystäkin. Kai se joskus sitten nukuttaakin, pakostikin. Särky & kivut kun eivät vaan ota hävitäkseen "luulosairaan" elämästä – eikö olekin vekkulia? *väninää, marmatusta*

Sentään voi olla iloinen siitä, että Belgalla tosiaan on niin uskomaton tuuri. Hänellä olisi ollut aikaa asua tuossa solukossa vielä vajaa vuosi ja siksi olikin laittanut hakemuksen kaupungille turhia odottamatta. Ja se laukesi eli hän kävi viikolla tekemässä vuokrasopimuksen; Tsadin asunto, kohtuukokoinen yksiö ja erittäin kohtuullinen vuokra. Talo korjattu 2007, pieni lasitettu partsikin on. Kaikki mukavuudet siis, jestas... On se oikeasti hienoa! Kun muistelen, miten itse elelin n. 7 v. alivuokralaisena tai muuttaen kämpästä toiseen, välillä häätö päällä. Ei puhettakaan, että kaupungilta olisi saanut mitään, vaikka oli myös nuori, luottotiedot kunnossa, töitä jne. Olen äärionnellinen asian puolesta. Nyt hän saa rauhassa tehdä opintonsa loppuun, ei niitäkään ihan hirveästi enää ole jäljellä!

Ja jos jollakin lukijalla tässä lähistöllä olisi tarjolla pari tuolia ja pieni pöytä, kirjoitus- tai tietokonepöytää, kirjahyllyä tms. vermettä, kiitollisina ottaisimme vastaan ja mahdollisesti jopa maksaisimme jotakin. Belgalla ei ole kuin patja, PC ja paffilaatikoita sekä vähän astioita ja vaatetta. Nyt olisi toivomus kerrankin, että joku tyhjentäisi roskikseen tavaroitaan. Mutta eipä niitä juuri silloin tietenkään näy, kun tarvittaisiin. Ei – asialla ei ole mikään kiire, tässä on vähän yli kuukausi aikaa muuttaa ja noilla kamppeillahan kaveri on pärjännyt jo yli pari vuotta. Mutta vähitellen voisi asettua jo lattiapintaa ylempiinkin kerroksiin... Juu, laitamme ilmoituksia myös muualle, mutta laitan nyt tähänkin, ihan vaan kyselyn vuoksi. Koskaan ei tiedä jne.

Muuten meikäläinen valmistautuu taas Varastopäiviin eli tämä päivä menee muiden kaltaistensa jatkoksi: kursorista siivousta, pakkoruisku, eväiden laatimista, vaatteiden katsastusta ja muuta perushuoltoa ketutuksen, ahituksen ja väsymyksen painaessa. Huomenna on edessä myös keharit Upon kanssa ja pitäisi asetella sanansa oikein tuosta työtilanteestakin. No, keskustelu on iltapäivällä ja siihen mennessä olen hyvinkin ehtinyt jo saada useammat kilarit =E

Tässä kuva Toverittaren virkkuumasta mummohartiahuivista – nyt EI palele koneella...

Päivän slogan: Itsemurha on lopullinen ratkaisu väliaikaiseen tilanteeseen.

Päivän biisi: Social Drugs

Luettua: Henry Aho – Anu Mäntylä – Kaksoissielut, nettideittailua ja mihin se sitten voikaan johtaa. Miehen ja naisen kokemuksia sekä viestejä muille sekä lopulta toisilleen. Hmph ja tuota, joo ja silleensä. Menee vähän överiksi, tunput käteen kuitenkin siis...Johanna Holmström – Camera Obscura, novelleja, jotka tavallaan liittyvät toisiinsa. Omelalla tavalla vieläpä, pidin ja suositan. Ulla-Maija Paavilainen – Kummitäti. Pidin enemmän edellisestä (Kylmä kamari), vaikka hiukan samoissa piireissä liikutaan. Elina menestyi, Ansa sai jaossa huonommat pelimerkit. Jotenkin ei vakuuta, kuten edellinen romaaninsa. Tom Feiling – Kuinka kokaiini valloitti maailman. Suosittelen kaikille, sisältää historiikin lisäksi paljon faktaa kokaiinista, sen myyntiorganisaatioista, ns. huumesodista sekä Jusalan poikain toimista asiassa. Lisäksi käyttäjien ja poliisien karua kertomaa siitä, mitä käyttö todella on ja paljon liikkuu mm. lahjuksia poliisien joukossa. Hyvä asiaopus! Candace Bushnell – Sinkkuelämää; Ensimmäinen kesä New Yorkissa. Niin hömppää ja sokerista, että ei kestä (mikä ihme minut sai tämän ottamaan hyllystä). Välttäkää tätä, jollette halua sokeriövereitä... Maggie Stiefvater – Ikuisuus, ihmissusitrilogian loppu. Jo tätä hiukka vatvottiinkin ja ensimmäinen osa oli parhain, nämä jatkot ovat tod. taas pidennettyjä jatkoja, ei voi mitään. Heikki Lehikoinen – Katkera Manalan kannu, kuoleman kulttuurihistoria Suomessa. Asiaa siitä, miten vainajia on kohdeltu ja haudattu kautta aikain, teloituksia, epidemioita ja paljon muuta. Lopussa yhteenveto siitä, miten nykyiset hautaamitavatkin liittyvät vanhoihin uskomuksiin. Suositan, pelkistävä, selkeä kertomus kuolemasta ja uskomuksista, erinomaisen mielenkiintoinen opus. J. G. Ballard – Tornitalo. Lontooseen rakennetaan 40 kerroksinen tornitalo, josta tulee omanlaisensa yhteiskunta. Entä kun alkavat sähkökatkot ja käytännön asiat mennä pieleen; mitä tapahtuu näennäiselle sivistykselle ja ihmisyydelle? Vallan ottavat heimot tai klaanit, jotka taistelevat keskenään. Kerrosten välillä on jo aikaisemmin ollut selkeä yhteiskunnallinen jako, joka vaatii nyt tasaamista verisin keinoin. Hurja dystopia siitä, mitä voisi tapahtua – ja mikä ettei voikin, ihminen on omalaatuinen eläin! Suositan! Silja Pitkänen & Ville Juhani Sutinen – Värssyjä sieltä ja täältä; Hiski Salomaan elämä ja laulut. Erinomainen elämäkerta Hiski Salomaasta, hänen lähdöstään USA:n työn perään sekä elämästä siellä. Hiski oli ammattitaitoinen räätäli, joka pisti toimeksi vilkkaan luonteensa mukaisesti. Kirja kertoo hyvin myös suomalaissiirtolaisuudesta noina vuosina eli 1900-luvun alkupuolella, suomalaisten asettumisesta ja asuttumisesta, harrastuksista jne. Hiski oli mukana myös poliittisessa liikkeessä IWW:ssä ja esiintyi näiden tapahtumissa. Erään Niilo Wällärin hän mainitsee asustaneen heillä alivuokralaisena ja olleen hänen opiskelutoverinsa. Ja tottakai kirja kertoo Hiskin tärkeimpien laulujen synnystä ja erittelee niiden sisältöä. Todella hyvin laadittu, hieno opus tästä laulajasta, siirtolaisesta, jota kaikki pitävät vieläkin lähinnä kuplettimaakarina, vaikka takana on paljon muutakin. Lukekaa pois, minä tykkäsin kovastikin! Ja vähän enemmänkin on luettu, tahallani jätän pois parikin tärkeää opusta... Lisää siellä toisaalla myöhemmin ja täälläkin. Ja ei kun lukemaan lisää, kirjoittamaankin ;) Kaikkien kiusaksi, jos ei muuten!

POLKA – TUO ÄRISEVÄ KIUSANHENKI!

 

HEI – LISÄÄ LUNTA!

Pitääkö taas sanoa, että sitä saitte, mitä toivoitte! Te ihmiset nimittäin, jotka lunta haikailitte. Minä ja Varaston kiinteistönhoitaja taputimme ääneen jokaiselle lumettomalle päivälle, vaikka kuinka olisi vettä satanut; tässä sitä nyt taas ollaan!

Eilinen kauppareissu oli jo jkv hankala, lunta oli tulossa koko ajan. Onneksi ehdin pahimman alta pois eli kotoon ennen varsinaisen ravistelun alkua. Käks, tässä nyt saakin miettiä, miten taas maanantaina Varastolle. Tietäen lähistön aurausaikataulut, meidän piha ja parkkipaikat, josta takso meikäläisen noutaa, ovat vuorossa aina viimeisinä. Että ihan kiva, jos ovesta ulos pääsisi. Ihan kiva olisi myös, jos takso pääsisi siihen oven lähettyville.

Sen siitä saitte, jotka lumista talvea toivoitte. Joka paikassa on nyt jo hemmetin pluikasta ja pluikkaampaa vaan tulee. Onko se reilua, kysyn vaan?

En minä mitään tänään jaksa enkä ehri rapottaa, ei oikeastaan olekaan mitään sen kummempaa kerrottavana. Normireissu eilenkin, ei mitään erikoista. Normiehtoo eli lukemista ja lievää vähempää nettailua, koska koivet ja selkä tykkäsivät huonoa istumisesta. Tänään Belga on tulossa lounaalle, tarjolla ciinalaista eli kevätkääriksiä, riisiä ja jotain vihanneshuttua soosseineen. Kyllä siitäkin hyvää tulee. Sen verran voin myös kertoa, että on tuolla Belgalla uskomaton tuuri (jota hän ei siis onneksi ole perinyt minulta): hän on saamassa Tsadin asunnon! Pääsee pois sieltä opiskelijasolukosta. Jeee! (hiljaisia jihhaa-huutoja, hillittyä tuuletusta)

Eli eipä tässä sen enempää. Ehkä reilumpi ja vähisevämpi postaus huomenna, kun lumitilanne, Belgan asiat ym. ovat tarkemmin tiedossa ja varsinkin, jos pääsen kunnolla juoruamaan!

POLKA – HÄN, JOLLA ON KYLLÄ MYÖS TUURIA, MUTTA ENEMPI HUONOA!

 

LISÄÄKÖ? LUNTAKO? EIKÄKAIKO?

Tai ihan miten vaan! Ajattelen tunnetusti vain itseäni eli kunhan pääsen kylille ja takaisin, saa sataa juuri niin paljon kuin on tuloillaan. Mukavan hiljaista ainakin on, kun tuo eristävä kerros on olemassa... Kunhan vaan pääsen postilta kävelemään kirjastoon ja sieltä kaupoille, on Welhottaren taloudenpito jälleen turvattu (toivottavasti) viikoksi.

Kylmyyskin poistui hieman ulkoisin voimin eli Toveritar poikkesi eilen käymään pikaisesti, päivitti ovikranssin sekä toi ihanan, paksun mummohartiahuivin :) Sen kun tässä levittelin hartioille, ei koneellakaan kylmä pahemmin ahdistele. Mmm... ziitosta... tämä tykkää!

Toverittaren vielä ollessa paikalla, säntäsikin tosi reipsuli fysterppa tekemään sitä arviotaan. Aika pitkään siinä keskusteltiin ja käytiin asioita läpi ja hänkin ehdotteli kaikenlaisia lisävermeitä. No, kuitenkin nyt hän tuo parin viikon päästä koekäyttöön matalan apukorokkeen, parit-kolmet erilaiset pihdit / noukkijat / kurkottimet sekä rollerin (no ei näihin kinoksiin, mutta kevättä ajatellen). Ei paha, lisäksi pyysi miettimään vielä lisätarpeita sekä varsinkin pikkusälän tarvista (eli tarkoittaa lähinnä kuorintaveistä jne. kättä vähän pidempiä aseita). Ei minulla sellaisiin oikeastaan ole tarvis, jerkku yms. on ihan itse hommattu, kun on tarvittu. Enkä muuta keksi; paitsi jos olisi olemassa apukäsi, jolla levittää hartioille kosteus- yms. voiteita. Olen kyllä kehittänyt siihenkin konstin, mutta joku hygieenisempi ja helpompikin ratkaisu voisi olla olemassa – nyt nimittäin käytän kangassuikaleita, jotka on riivitty jostain vanhasta vaatteesta (joka on muuten leikattu räteiksi, siitä semmoiset oooikein pitkät ja kapeat suikurat käyvät selän rasvaamiseen selänpesin-tyylillä) ja heitän ne muutaman käytön jälkeen pois. Ei niitä oikein pesemäänkään kehtaa alkaa ja öklön näköisiähän ne ovat, mutta täyttävät tehtävänsä. Mutta tästäkin sitten lisärapoa, kun taravoita alkaa ilmestyä.

Muuten en taaskaan saanut eilen mitään aikaiseksi – ei liene teillekään uutta tietoa ;) Jotenkin vain eksyin roilaamaan netissä puoli iltaa, lueskelemaan ja jopa ottamaan vartin iltapäivätirsat. Nukkuminen on edelleenkin äärikehnoa, selkää ja oikeaa kättä särkee täpöllä eli lisälääkitys on edelleen tänäänkin tarpeen. Ei kiva, se vähän väsyttää, mutta ei kuitenkaan nukuta tarpeeksi. Hmph, mutta auttaa kyllä pahimpaan juilimiseen ja sehän se tässä on tärkeintä...

Jahas, jospa tästä kauppalistoja laatimaan! Matka on pitkä ja pluikas, kannettavaa on jo lähtiessä melkoinen määrä. Kirjalista jääköön suosiolla toiseen päivään... nyt ei pysty kykenemään.

POLKA – HÄN JOKA KOHTA NÄYTTÄÄKIN VAMMAKOLTA!

 

AHA, ETTÄ LUNTA...

ei voisi vähemmän kiinnostaa! Onneksi saa tänään olla kotosalla ja potea. Aivan, siis potea; nyt vaihteeksi oikea olkapää sekä kyynärpää alkoivat kuttuilla illalla ja yöllä niin, että en saanut nukuttua ilman lisänappeja. Hiirikyynärpää... alkuviikko oli nimittäin taas semmoisia hommia, jotka vaativat erinäisiä toimenpiteitä oik. kädellä ja tämän siittä saa! Toisaalta, nythän fysterppatytsä näkee käteni toiminnan juuri silloin kun se onkin pahimmillaan eli tavarat lentelevät ja putoilevat, nostot eivät onnistu jne. Ja todella särkee!

Lumi ei siis tänään kiinnosta yhtään, juuri sen takia. Huomenna asia on taas toisin. On traditionaalinen roudauspäivä ja ihmeellisesti taas asioita hoidettavana. Postiin menee ja tulee yhtä ja toista. Lisäksi kirjastossa on jokunen varaus. Kevätkirjat eivät vielä ole ehtineet esille, mutta jokunen uutuus on jo tullut postissa – oikein mukavaa :) Ja tietysti pitää kaiken muun lisäksi – tai kai tärkeimpänä – hakea muonaa itselle ja karvamöllille viikoksi. Nyt on kehnoin vihannesaika, kaikki on kalpeaa ja vähän mautonta. Kotoperäisistä juureksista ja kaaleista en voi kaikkia syödä, joten ne on poissuletud, hmph ja harmi sinänsä. Tietäisin kyllä, mitä kaikkea hyvää niistä tekisin, mutta en halua kärsiä karmeista vatsakivuista paria päivää kerrallansa. Joten unohdetaan se osuus. Porganat käyvät, sipulit samoin, lanttukin ääri pieninä annoksina sekä onneksi pavut ja herneet, linssit ym. hyvin kypsytettynä ja pieninä määrinä kyllä nekin. Kyllä niillä taas viikon elelee, kun viskaa soijarouhetta kehiin ja ehkä kerran viikossa tarjoaa itselleen tofua.

Eilinen meni edelleen Varastolla samanlaista matalalentoa, ei hetken rauhaa. Sain kuitenkin pinot siistittyä ja pöydän puhtaaksi. Ei se sellaisena taatusti kauaa pysy, maanantaina on taas täysi katastrofi päällä. Työkaveri, tämä osa-aikainen myös, oli ahdistunut samasta asiasta. Sen jälkeen kun rva-eräs-rva tuli osastolle, on homma kussut alleen aina vaan pahemmin. Eli meillä molemmilla puolipäiväisillä on aivan liikaa töitä. Sovimme siinä, että otamme asian esille kehityskeskusteluissa Upon kanssa lähitulevaisuudessa. Pakko siitä on sanoa nyt ja suoraan. Ei ole reilua, että kaikki kärsivät yhden ihmisen jatkuvasta "sairastelusta"... ja minä ainakin aion sanoa myös tästä tasapuolisuudesta! Minulta edellytetään yhtä ja toista, mutta tältä rvalta ei mitään. Siis toki normi lääkärintodistus, jos "sairaspoissaolo" kestää yli 3 pvää Mutta kun hänellä on jatkuvia lyhyitä pätkiä, koska hänellä on The Diagnoosi, josta hän myös jaksaa aina muistuttaa. Meikäläisen diagnoosit ovat sen rinnalla tosiaankin pelkkää paperia. Kaiken huippu on tietysti se, että rva on erittäin pirtsakka, jaksaa juosta ja juoruta, käydä shoppailemassa jne. Mutta tykkää kovasti olla kotona valtavan upean ja lahjakkaan, suorastaan erityisen lapsensa kanssa! (Joo, olen ilkeä ja veemäinen, mutta kun tästä asiasta puhutaan jo aivan julkisestikin!). Jotkut kehtaavat, joillakin on myös The Asema... Nyt alkaa nyppiä, täytynee hakea yksi rauhoike...

Josta tulikin mieleeni, että laitoin eilen viestiä omisarvikselle lähinnä labrasta. Eli kyselin, mitä kokeita olisi tarkoitus ottaa ja miksi. Kun niitä aikaisemmin sain anella pari vuotta, että mistäs nyt tuulee. Lisäksi kirjoitin auki käyttämäni lääkityksen, koska hän selkeästi epäili minun syövän paljonkin enemmän ja sekaisin erilaisia lääkkeitä. En todellakaan tee niin. Vaihdan vain työpäivän lääkityksen vapaapäiviksi toiseen – siis kipulääkityksen. Muuten pysytän kaiken ennallaan. Lisäksi suosittelin leidille erästäkin opusta ja lupasin tarvittaessa lainata sen hänelle tai ainakin ottaa kopioita tärkeimmistä sivuista, siis meikäläistä koskien! Saas nähdä, mitä kommentteja tulee. Nyt muistin, että kiireessä unohdin kysyä yhtä asiaa. Ähh, no ehdin minä sen, ei silläkään kiirus ole. Tavallaan tähän liittyen törmäsin eilen Ehtoo-Pulussa taas artikkeliin, joka sai vähäiset jäljellä olevat karvani nousemaan pystyyn. Argh, jotkut ne sitten jaksavat. Itse jo melkein itkuhuutopotkuraivotti, mutta onneksi laitoin linksun toisaalle, jossa reagoitiinkin paljon asiallisemmin ja maltillisemmin... ;)

No niin, tänään taas lepuuttelua ja lukemista työsession jälkeen sekä fysterpan odottelua. Sain eilen kirjoitettua yhden lyhyen jutun ja ainakin kolme pitäisi vielä ehtiä ja pystyä sekä jaksaa tehdä. Ajatus kyllä kulkee, mutta viitseliäisyyden kanssa on taas vähän niin ja näin. Kaikki muu tuntuu taas kiinnostavan paljonkin enemmän. Ehkä käynkin riipaisemassa toiset aamukaffet – on juuri oikea aika!

POLKA – TUO LUULOSAIRAS MUUNTOKYKYINEN NÄYTTELIJÄ!

 

MITEN JAKSAA V I E L Ä TÄMÄ PÄIVÄ?

Kaksi päivää menty hemmetinmoista matalalentoa töissä, oikeasti. Eilen ehdin evästää tasan 16 minuuttia puolihaaleaa vihannesmättöä, lähes purematta oli pakko niellä – onneksi se siis oli vain ruokaa. Mitään muuta en olisikaan purematta niellyt, sano... Aivan jumaleissönin kiirus, tämä on tahallinen teko! Aivan selvästi töitä painotetaan alkuviikolle ja loppuviikko tehdään jotain joutavaa, jotka saan armon korjata maanantaina. Jep, jep-jep.

Siis näyttää oikeasti siltä, että viiden päivän työt pyritään teettämään kolmessa vajaassa päivässä. Tässä nyt on vaan semmoinen juttu, että meikäläisen fysiikka ei kestä. Eli niin sanotusti paikat eivät kestä. No, se paikka taatusti kestäisi, koska sille ja sillä ei ole mitään käyttöä. Tarkoitin nyt lähinnä lonkkia, selkää ja oikeaa kättä ja olkaa. Eilen oli jo ulahdettava välillä ääneen ja kiroiltava. Ei, kukaan ei edes tullut kysymään, olisiko minulla ehkä jokin hätä. Siis ei mitään väliä, vaikka kuukahtaisin tuskissani oikeasti sinne duunin lattialle. Kuten varmasti jonakin päivänä käy, jos tämä meno jatkuu. Eilen tosiaan kävelin (en voi juosta, muuten olisin jo taatusti ottanut pikaisempiakin askeleita) kuni aropupu (kävelevätkö aropuput?) pitkin kilometrisiä käytäviä, ylös ja alas kerroksia. Argh!

Minut aiotaan kuluttaa loppuun, ennenkuin heitetään menemään. En minä ikinä mihinkään kokopäiväiselle tai edes oikealle eläkkeelle asti ehdi, sitä ennen tulee pii-paa-auto ja hakee pois. Tai eihän todellakaan tarvita edes semmoista autoa, joku hemmetin Jäte-Joonas riittää ihan hyvin. Moolokin kitaan en taida mahtua eikä täällä päin sellaisia vielä onneksi siis ole... tarvittaisiin paloitteluapua ja minussa on hemmetin paljon paloiteltavaa. Tosi jähmeääkin nyt, kun edelleen on susikylmä ja minä viimasta kankea. No, on jollakin bodarilla ainakin hommaa sitten.

Huomenna on fysterppa tulossa arvioimaan apuvälinetarpeita ihan kotoon asti. Mietin, pitäisikö viinipänikkä piilottaa. Se on kököttänyt niin kotoisasti tuossa omalla paikallaan. Hmmm... eikö se olisi normaalimpaa, että se ON esillä. Toisaalta, jos se on piilossa ja terppa katselee kaappeja tms. luulee minua vielä kaappijuopoksi :O Jos minä juon, sen tietää tämän blögin lisäksi puoli Malmia, joten siinä ei siis pitäisi olla mitään salattavaa. Hmph! Eikä ole laskua, jonka voisi "unohtaa" siihen viereen, josta näkisi ostopäivän – siis että se on ollut siinä jo vaikka kuinka pitkään ;) Kälmi minä. Oikeasti, en aikonut tehdä yhtään mitään asian eteen. Eikö koko kotikäynnin idea ole siinä, että hyyppä näkee miten minä normioloissa asun ja tulen toimeen? Eli annetaan kaiken vaan olla. Kissinkakat toki korjataan haisemasta sekä kaihtimet nostetaan eli asialliset hommat hoidetaan kuin Ellun kanat! Saas nähdä, minä tulen toki raporteeraamaan välittömästi tänne asiasta!

Lisäksi mieli tekisi kovasti kommentoida jo erästä opusta, mutta jätän senkin toistaiseksi väliin. Myöhemmin, myöhemmin – kiitoksia vaan sinne Puukenkämaahan :) Tulen käyttämään kirjaa (mahdollisen astalona toimimisen lisäksi) myös henkisenä aseena eräissäkin neuvotteluissa omisarviksen kanssa. On jotakin ns. kättä pidempää mukana, jahka nyt saan oman versioni eräästä asiasta valmiiksi ja postattua hänelle.

Ja ei, edelleenkään minulla ei ole mitään mukavaa kerrottavaa. Minua sattuu, särkee ja juilii ihan hemmetisti. Herään joka yö puoliltaöin enkä sen jälkeen saa kunnolla unta. Olen jumalattoman kipeä ja väsynyt. Mitä enemmän teen töitä, sitä kipeämmäksi tulen. Tästä päivästä tulee suorastaan helvetillinen, tietäkää se.

Siksi menenkin ja riivin nyt kasan nappeja ja kaffetta sekä otan arsenaalin lisätroppeja mukaani. Osan voisinkin vekkulisti sujauttaa Varaston väelle keittämääni aamukahviin, jospa sekin porukka vähän muuttuisi ihmisenä tai ainakin eläimenä, ehkä rauhoittuisikin *ärtsy wirn*.

POLKA – HERÄÄMINEN EI TIEDÄ MITÄÄN HYVÄÄ!