WELHOTAR - SUNNUNTAILAPSEN TUURIA TAAS, PRLE!

Welhottaren, sunnuntailapsen, tuuri se vain jatkuu, prle! Muistatteko, mitä kerroin siitä rtg:stä, että ihmettelin miksei toista koipista kuvattu ja pyysinkin sitä. Mutta ei, ei ollut muka lähetettä. No, eilen sitten olin omisarviksella ja ihan ensimmäisenä hän kovasti ihmetteli, miksi oli kuvattu vain vas. jalkapöytä, kun hän oli pyytänyt sen lisäksi molempien nilkkojen rtg:t. Aivan, näytti vielä koneelta, että tässähän ne. Olivat siinä peräkkäin nätisti. Aijjumankauta, arvatkaas sainko lievät kilarit – kerroin koko tarinan hänelle, että olin vielä kysynyt ja ihmetellyt itsekin asiaa. Lupasi viedä asian eteenpäin, joku saa toivottavasti huutia, pirulauta. Ihan siitä syystä, että siihen tuhlaantui kaksi vapaa-ajan matkaa, minulta puoli päivää aikaa, odottelua kylmässä viimassa elotonta Kanppia katsellen ja suunnatonta ketutusta, sekä tietysti sitä seisoskelua, jota pitäisi välttää erinomaisen paljon - ja aivan turhaan! 

Joo, ei siinä kuvassa näkynyt kuin vähän kulumaa oik. kannassa ja sen oikeastaan arvasinkin. On ollut sellaista ikäänkuin PF-oiretta jo pidempään, lievänä tosin. Ei siis muuta. Enkä jaksanut sen omisarviksen kanssakaan yhtään mitään, meni koko jutusta maku. Sain raivarin, sitten rauhoituin kylmäksi kuin kurkku. Ei, en halua osa-aikaeläkkeelle, koska joutuisin työttömyyden kohdatessa fattan asiakkaaksi enkä sitäkään toivo. Tosin hän lupasi kirjoittaa sairista milloin tahansa minusta siltä tuntuu. Lisäksi sain ajan kuulema erittäin hyvälle fysiatrille jo torstaiksi, saas nähdä sitten! Minä kun en enää usko enkä luota mihinkään. Tämän kerroin myös omisarvikselle, että en usko hänen ymmärtävän kokonaistilannetta – en myöskään ollut valmis kertomaan kaikkea. Siihen ei tunti riitä, olisin alkanut joko kirkua tai itkeä. Että näin, torstaina siis ensin fysiatri, sitten rotkotus ja perstaina lisää rapoa tästä aiheesta. Piste tältä osin asialle. Piste. Että miten minulle tapahtuukin aina ja kaikkea, ihan ilman omaa syytäni?! 

Töitä riitti Varastolla jälleen kiitettävästi, ei heikkoja hetkiä siis. Lähtiessäni tapasin Ison Pomon, oli myös lähdössä kotoon. Yllättäen hän(kin) alkoi ihastella kissikenkiäni; tuon muillekin hänen mielestään hauskan olon. Sanoin, että näin 50+ minulla on jo omasta mielestäni lupa vähän heittäytyä ja häntä huvitti kovasti. Eli ei pahalla siis... Hassua, taas nämä kissikenkät, parin viikon aikana jo ties kuinka mones kenkäkomentti (tuli toinenkin eilen, eräältä hissukalta). Että kyllä ne kissikenkät ovat olleet hyvä ostos ja käytän niitä siihen asti, että on kelien takia pakko vaihtaa maihareihin ;D 

Roudausretki Belgarionin kanssa sujui täydellisen itsevarmasti eli ei mitään uutta tahi ihmeellistä, normiappeet kuitenkin. Tarpeeksi vihanneksia viikoksi ja vähän pakkasjömmaankin, ettei lopu kesken. Kirjoja sain vain jokusen, niistäkin osa mallia läystäke. Argh, näillä sitten on vain pärjättävä tämä viikko. Onneksi ei näitä hemmetin pyhäpäiviä pahemmin ole tulossa lähiaikoina. Eilinen ryysis kaupoissa oli jo aika paha, ziis. Päivän verran kaupat kiinni ja jo ihmiset hamstraamassa ruokaa kuin nälänhätä olisi ovella =O Tämä ei ole koskaan sitä ymmärtänyt, omat viikon ostokseni ovat nähkääs vähäisemmät kuin ne parit jättikärrit, joita tuollakin työnneltiin eilen. Ei hemmetti, isänpäivä – se turhake myös – on tulossa, voihan vilttiketjusilmukka sentään! Tämä ei tykkää yhtään. 

En myöskään tänään juhli! En juhli Halloweeniä, en Pyhäinpäivää – kekriä voisin ehkä juhlistaa. En mene haudoille, en edes kurmitsa kainalossa. Voihan sitä muuten muistaa ja muistella, jos on tarvis. Minä kyllä muistan melkein päivittäin, ihan muistuttamattakin, uskokaa pois! On sen verran käynyt katoa tuossa Welhottarenkin lähiympäristössä, että minusta tod. kannattaakin pysyä erillään. Eli ymmärrän hyvin, mihin muut ihmiset ovat kaikonneet *muahahaah*. Minä kammotan kaikkia... 

Taidankin mennä uusiounille kirjan kanssa.

--------------------------------------

 

Purrrrrrve, kavrut! Siis hei, noi kävi joo eile kaupoill. Tuli siält kaikkee, fisuliiniiki, mutt ei sitä sitt taas eile saanu. Tuli vaa tavismuanaa, onneks toi Poika oli kummiskii kyläs. Ei sill kyll ollu Repus täll kertaa mitää miälenkiintost. Nii ja mä olin vähä tössiny, iha snadit lirut oli soffanpäll – ei, ei ollenkas pahat. Möhkökää jaksanu hirveest kiljuu tai ei kehannu. Ett selvisin sillee koko judekast *huoh*. Sain sitt tavismuanaa, ku noi söi kalasoppaa. Siin oli liikaa haisupurveleit mulle, meinaa. No, kyll se kävi tavismuanakii ja toi on tuanu jotai uusii taas, ett mä pääsen maisteleen. Ihan mamill ylläriks olin oksunu kans. Paha kyll, en osunu ihan matoll, melkee vaa. Suurin osa meni laattial, vähä roiskeitt vaa matoll. Ei se joudukkaa ku vähä vaa niit puhtistaa. Ett sopis olla kiitolline, mä en aiheuta turhii hommii kamalaste, nih. Jahas, mitäs meill tänää syädää? Ai, ett ei viäl tiädä, mutt ei fisuu. Selkis, mulle siis tavismuanaa, mutt jos sais ees jotai uutta – ai ett saa. Ok, mulle käy sekii iha hyvi. Sain äske kaakkii ja venaan just tota tähä viakkuu. Varkastanu taas siält jostai tommose kuva, ku must ei kerta oo fotoi, ok, käy sekii.

 

Kliffaa viikendii ja juhlei kaikill muill!

---------------------------------------- 

Vincent, aina vain ruoka mielessä! 

Päivän slogan (tällä kertaa Belgarionin suusta, kun pohdimme, miksi Ala-Malmintorilla haisee kammottava käristysrasva – päättelimme, että on se aika vuodesta, jolloin Mäkkäri vaihtaa paistoöljyn): Happy Meal – Maddy Deal! 

Päivän biisi: Come Saturday Morning   

Luettua: Viikon ainoa lehti sekä luettu kahta kirjaa päällekkäin, joista sitten myöhemmin. Kumpikaan kun ei ole vielä lopussa. Ilta venähti kuitenkin puuhastellessa vähän pitkälle ja iski iso väsy melko aikaisin!

 

KENKÄT LEPOON KOKO VIIKONLOPUKSI!

TOISILLA KIIRUS - TOISILLA KISSANPÄIVÄT =b

Minua kustiin silmään – tai ei, ei Upo kussut, vaan toisen osaston päähinekkö. Arvatkaas, eilisaamuna oli odottamassa kilotolkulla materiaalia sieltä naapurista. Vaikka nimenomaan oli sovittu, että tällä viikolla teen vain osaston omia hommia erinäisten lomien ja henkilöstöasioiden takia. No, Upo näki, soitti ja silleensä asia korjaantui välittömästi. Tosin myöhässä, olin jo raivopäissäni tehnyt kaiken. Lisäksi tultiin pyytämään ylimääräistä avitusta. Suostuin, koska muuten olisivat joutuneet pyytämään erästä ei-toivottua henkilöä tekemään sen. Sanoinkin suoraan, että parempi minun tehdä tämä kuin teidän etsiä sitä lusmuilevaa naikkosta. Hmph, heitä nauratti. Pyysin anteeksi, että sanoin niin suoraan, mutta tottahan minä puhuin. Eli hommia tuli ja vielä sellaisia, jotka joutui tekemään kikkakakkosella... eli ilman oikeuksia *muahahaah*. Pari simppeliä juttua ja kas – siellähän ne olivat. Tosin jouduin vähän sählimään ja kerroinkin sitten teettäjälle, että meilaan jutut hänelle, tallentakoon itse mihin huvittaa ,D Mutta sain tehtyä. Loppupäivä olikin matalalentoa, pari blogia ehdin vilkaista, lehden lukea ja rauhassa evästää. Tästä päivästäkin tulee rankka. Onneksi – juu, kopioin taas itseäni – on perjantai ja prle soikoon, huomenna on taas joku hemmetin pyhä, argh! 

Omisarvikselta en odota yhtään mitään. Olen jopa ajattelematta koko asiaa, ketuttaa sen verran. Henkilöstöpuolta kiusasin vaihteeksi; lupasivat määräyksen viikon-parin sisällä. Just. 

Varastolla on tarjolla ensi viikolla otsastomiitin lisäksi myös rotkotusmiitti - normilunssarokote siis, ei nöf-nöf-quiik kuitenkaan. Täytyy mennä hakemaan kuitenkin se normirokotekin. Ei lunssan takia, jälkiseurausten pikemminkin. Eli suosittelen kaikkien rokotusten ottamista, jos ilmaiseksi tarjotaan! Ja muistakaa, että käsidesi on vain pahasta, nih kerta. 

Omalaatuisia lunssanhoito-ohjeita kyllä tarjotaan. Minä luotan eniten kuitenkin entisen omalekurin (hän on alunperin Jaappanista) ohjeisiin: ei saunaa, ei tulikuumaa juotavaa (turhaan vaan turpoavat limakalvot) - lämmintä vaan. Sopiva lämpö ja / tai viileys tilanteen mukaan ja maate petiin, särky- ja kuumelääkitystä tarpeen mukaan. Eli ei peittopinoja, jos siltä tuntuu, avataan vaikka parvekkeen ovi jne. Eli mikä itsestä tuntuu hyvältä, on luultavasti oikein. Ei pidä kuitenkaan tintata turhan monta rommitotia, vaikka sekin voipi olla hyväksi. Pienessä määrin vaan, on ainakin mukavampi sairastaa. Näin tänään terveyspoliittinen katsaus – Doc Welhotar - teitinkin oma terveyskonsulenttinne Lokistaaniassa! 

Kauppa- ja kirjastomiitti Belgarionin kanssa on sovittu normitapaan, jopa kauppalista on laadittu =O

Tosin aika lyhyt sellainen. Täytyy katsastaa vähän tarjontaa vihannespuolella ja tsioskilla, niistä kun ei voi koskaan olla etukäteen varma. Tein eilen ison kattilallisen thai-tai-kalakeittoa, sitä on eväänä ja riittää myös illaksi molemmille lohipasteijoiden kylkeen. Lisäksi pitänee käydä Serkuissa hakemassa jotakin kivaa, makeaa ja muuta tarpeellista. Kirjoja on menossa jumalaton kassillinen palautuksiin, tulossa vain jokunen, liekö 5 – 6. Kele soikoon, tahtoo enemmän. No, jätin pari jömmaan eli odottamaan vielä. Pitäisi ehkä vähän kirjoittaakin oikeasti viikonloppuna. Murr, pitäisi ja pitäisi niin hitsin paljon muutakin. 

Ei siis mitään erikoista tarjolla tänäänkään – samaa vanhaa vaan.

---------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrrmenta, kaiffanderit! No nyt on mami menny kyll ihan täysi sekosi. Hei, mä sain tiätteks kaht, siis hei kuvitelkaa, kaht eri fisuliinii eile. Onnenpäivät, kissinpäivät! Ihan mahdotont tää judeka >O< Nimittäi se duunas hirveen määrän kalasoppaa, mä sain siit ekaks biitin. Sitt se duunas itellee donarileivän ja mä sain loput! Siis vähäks olin tiätteks ähkynderinä siin ja kattelin, ett ei voi olla niinku totta. Mikähä sitä vaivas... no ainaskii tuli kerrankii kunnoll safkaa. Nonnih, nyt se jo putsii kuppii ja lataa siihe tavismuonaa *huoh*. Kai sitä sitt silläkii elää taas vähä aikaa. Jos vaiks ees viikonloppun sais sitt taas mjunuaisii? Ai ett taas katotaa. Mitä me oikee katottais hei möhkö, sua vai? *säntää pakoon* Juu, tartteeki mennä tsiigaa sitä safkaa. Nähdää taas. Eikä oo mun foto, ku taas varkastettu siält jostai, te tiijätte kyll.

 

Kliffaa perstait ja viikendi alkuu kaikill!

 -----------------------------------------

Vincent, herkkutakamus – karvainen sellainen. 

Päivän slogan: Jos aiot rakastaa jotakuta, älä kiinnitä huomiota mihinkään hänen ominaisuuksiinsa! 

Päivän biisi: Bourbon Street 

Luettua: Ulf Lundell – Säämies, vanheneva taiteilija asustaa sattuman oikusta pidemmän aikaa Etelä-Ruotsissa ja pitää päiväkirjaa sekä kertoo välillä omin sanoin tapahtumaköyhästä elämästään. Köyhästä, no, vieraita ja tuttuja ilmestyy oudolla tavalla outoihin aikoihin tekemään kummallisia asioita. Sää sai hänet jäämään taloonsa, vaikka hänen piti palata Provenceen. Säämies tekee myös merkintöjä säästä ja se on hänelle tärkeää. Kuten myös maalaaminen, viini, hyvä ruoka ja naiset.... Hitaasti etenevä, mietteliäs, kuitenkin jotakin odottava tunnelma koko kirjassa. Eikä suotta, kyllä alkaa tapahtuakin, mm. eri naisten kanssa erilaisissa suhteissa ja muutakin erikoista. Lundellista olen aina pitänyt eikä tämä ole mikään poikkeus. Suosittelen... hiukan tilityksenomainen opus, olisikohan...

 

KISSIKENKILLÄ VAAN – LUMEN TULOON ASTI!

ELÄIN TEKEE TÖITÄ VARASTOLLA...

 

Olihan se virhe, iso virhe, mennä edes Varastolle. Ei siellä ollut kukaan tehnyt juuri mitään. Se, mikä oli tehty, oli niin paashaa, että jouduin korjaamaan alusta asti kaiken. Eli ei pitäisi olla pois, ei mitenkään. No, nyt Upo lupasi, että en joudu sentään tekemään naapuriosaston juttuja, vaikka niitä tällä viikolla kovasti olisi tarjolla. Taas samainen leidi siellä ”sairastaa” tai sairastaa. Hassua, yleensä hän tietää aina etukäteen omat sairautensa ,D No, ei kuulu minulle. Hänkin vain odottaa, että aika täyttyy ja pääsee eläkkeelle eli on ns. pakkotöissä. Ei ole tietysti kivaa sekään, jos on vähänkään kremppaa kaverina ja sen ikäisenä jo jotakin aivan varmasti löytyy. En minä häntä siitä moiti, soisin vain, että joku muu sitten olisi paikalla ja tekisi osuutensa. Osa vain ei sormellaankaan koske näihin hommiin – ei sovi kaikkien arvolle tai eivät halua, eivät osaa jne. No, se siittä. Tämähän ON työnjohdon asia, mutta kun mitään ei tapahdu, tulee vain meiliä ”voisiko joku vähän auttaa...”. Ei voi, en minä, Upon luvalla! Minä sain pöydän melkein tyhjäksi, mutta kyllä raadoinkin. Hätinään ehdin syödä ja pitää lailliset tauot, kushätääkin pidättelin... Ja tänään on samaa taas edessä eli eiliset hommat palajavat takaisin lopulliseen käsittelyynsä ja edelleen eteenpäin, ei siis ongelmia työajan käytön suhteen. 

Kotoon päästyäni jo pihassa soi puhelin ja Hörhö aneli audienssia. Broidinsa 60 v. synttärit ovat ovella ja Hörhö tarvitsi uusia vaatteita. Jovain menivät Kummisedän kamppeet uusiokäyttöön ja hyvää, siistiä ja sopivaa vermettä löytyikin. Hän oli oikein iloisa ja tyytyväinen kuin myös uuteen kämppäänsä, jonne hiljalleen muuttelee. Lupasi käydä noutamassa loput vaatteet kaverinsa kanssa myöhemmin autolla, niitä on liikaa vietäväksi yhdellä kertaa. Kaikki tuntuu nyt olevan hänellä kohtuullisesti hoidossa, vähitellen ainakin, sos.tätsytkin, asumistuki, hampilääkärit jne. *toiveikas phuuuuuuuh*. Vähän avaralainaa oli vielä annettava, mutta Hörhö maksaa ihan aina takaisin. Rehellistä peliä Malmilla, sano! 

Sitten ei kotona yhtään mitään. Aivan repopoikki jälleen. Vähän pakollisia kotihommia ja riita kissan kanssa, joka salavihkaa taas hyökki syyttä kimppuun kaikilla ulokkeillaan ja hampailla. Nyt se kipeä vasen jalkani on vielä täynnä kynsien ja hampaiden erittäin syviä jälkiä. Kiva selittää omisarvikselle, että ”se oli vaan Vinski – siis kissa”! 

Ei ole kivaa nyt muukaan, ei siis mikään! Ai niin, no sain – kiitosta vaan – kivapostia kyllä. En vain ehdi juuri nyt tarttua siihen, mutta kohtapuoliin ,D Siitä sitten myöhemmin taas eli kirjapostiahan se, tietty! Josta tulikin mieleen tuo stanan Sohvi, joka jaksaa aukoa päätään. Vetuttaa, pitäisi jo lärvinsä ummessa. Kirjoittaisi, jos osaisi – mutta kun ei niin ei, pitää jaanata vielä siitä, ettei mainosteta jne. Lahjaton siinä märisee omiaan, kelelautattu =E Voihan vitalikset ja muut kivat! Ja ketkäs muut allekirjoittajina, toiset coppertonet heti perään. Hah... ei voi muuta sanoa. Blogistaniassa on PAALJON paljon parempia kirjailijoita, kuin tuossa allekirjoittaneissa! Minä löydän heti ja ajattelamattakin 5 – 6, vähän mietittyäni useammankin. Nih kerta, minä olen tosissani! Ja ei, en ole kateellinen, koska tiedän, että minä en osaa kirjoittaa. Sohvin kyllä lupaan hakata *muahhahaah*! 

Ai niin, tapani mukaan katsoin äsken roskapostien otsikot. Siellä oli mm. tällainen ”So cruel you are?”  Jees, jees, kyllä minä olen juuri niin julma kuin oletattekin. Welhotar Julmio, Polgara Petollinen. 

Ei, minulla ei ole mitään jännittävää kerrottavaakaan. Minä menen Varastolle, minä tulen kotoon. Pitäisi laatia kauppalistaa huomiseksi ja tarkistaa kirjaston varaustilanne – siinähän sitä puuhaa ihan riittävästi. Illalla pakkoruisku ja ruuaksi varmaankin thai-tai-kalakeittoa, ihan Belgarionin ja kissin takia ,D Itellä oo niinkään taas väliä, hjuu.

--------------------------------------- 

 

Puuuuuurve, kaiffat! Siis mä sain taas haukut, toi huus rumei sanoi niinku (”%&#%%!/%# . Mä meinaan hyäkin sen koipiseen, ku se oli menoss ulos ton kavrun kaa. Mitäs tuli takas sisää ja stiflat koives, mä en diggaa siit yhtää, en. Nii ni nyt sill on sitt kunno reiät taas *huoh*. No kyll se hiffas, ett mä sain taas hepulit ja sillee. Mitää heekkui ei taaskaa tullu, tavismuanaa, raksui ja kaakkii. Ei mitää heekkuu, hmph. Voiskoha se illall sitt antaa vaiks sitä fisuliinii mullekkii – varpist antaa. Ei se voi olla antamati ku mä kert oo nii nätti, siis sillo ku mä oikeen pyydän jotai. Tartteeki olla timminä ja kilti tänää. Hitsi ku muistais vaa, meinaa unohtuu tämmöset jutskat. Toi otti fotonkii, ku mä oon taas sen paikal. Menin vaa, ei se sanonu mitää, punki viakkuu kirjasa kans. Ett tämmöst meill, ei erikoist.

 

Kliffaa melkee-viikon loppumist jo, eiks?!

---------------------------------- 

Vincent, ei viikko nyt vielä lopu.... 

Päivän slogan: Teen töitä kuin eläin – olenhan minä ronsu, ei kun siis evelantti! 

Päivän biisi: Down On The Corner 

Luettua: Peter Leonard – Ihmismetsällä, jöstas, tässä poika kyllä seuraa isänsä jalanjälkiä ja vieläpä erinomaisen fiinisti. Peter on tietysti Elmore Leonardin poika ja kirjoittaa siis ihan omalla nimellään. Kirja oli Welhottaren mieleen, kovastikin. Erilaiset ihmiset nyt vain sattuvat tavallaan yhteen, tappojen – tahallisten tai tahattomien – kautta ja seuraa helkkarin piinaavia hetkiä, hrrr. Tässä on jännitystä, joka kelpaa ilta- ja yölukemiseksi. Piti lukea kerralla loppuun. Suositan tutustumaan! J. Pekka Mäkelä – Karsta, kotimaista scifiä eikä kohtuuttoman kehnoakaan. Ihan lukemisen arvoista, alan aktiivisille harrastajille jopa suositeltavaa ja linksusta lisää.

 

JA KISSIKENKILLÄ VAAN – KYLMÄN RAUHALLISESTI!

 

AIKA POIMUINEN TAKSI JA MUUTA IHMETELTÄVÄÄ...

Varastolle taas, hitsi, mihin se vajaa viikko meni? Olisin minä keksinyt tekemistä, ei minulla tullut aika pitkäksi eikä mitään? Hei – miksi pitää mennä? Hakekaa minut sitten äkkiä myös pois! Ja kyllä – ehdottomasti kannatan sitä, että yli 50 v. voisivat siirtyä suoraan eläkkeelle! 

Eilen käväisin pika-pikaa Itiksessä, koska oli asioita ja puuttehia. Yrjö tekee tepposiaan, voihan ääliö. Käyttämääni shampoota jömmataan kaapissa, ei näytteillä – ne ovat ainoat putilot. Ostin kolme, riittää vähäksi aikaa, kun sai 50 % aleakin vielä. Eivät ensin aikoneet antaa niitä muita, sain sitten pyytäessäni. Jo on tod. omituista kaupankäyntiä, sano. Ei, sille ei ole mitään uutta vastinetta vielä. Eikä ole edes näkynyt.... Tämä ei ymmärrä nuiden hemmetin ääliöiden ajatuksia. No, eipä tarvitse vähään aikaan ostella shampoota *virn*. Sitten kävin penkomassa Ruohonjuuressa. Itiksen kauppa oli oikein siisti ja sievä, selkeäkin ja silleensä. Ainoa miinus – ja se sitten sitäkin isompi – on se, että kylmätiskin ja leipien hinnat eivät olleet läheskään kaikki lainkaan esillä. Kaikki muut oli hinnoiteltu ihan ok ja laitettu paikoillensa, mutta eivät nuo tuotteet. Hmph, epäselkeää siis eikä kivaa. Ei ollut petoknakkeja, ostin paria muuta kasvismagaraa maistiaisiksi sekä vähän siemeniä sun muuta tarpeellista. Mukavat myyjät, selkeä ja avara kauppa – suositan kaikille siellä päin liikkuville. Hinnat – no joo ja tietysti – mutta eihän tuolla tod. tule usein käytyä, joten sen voi laskea itsensä hemmottelun piikkiin. 

Taksopaluu olikin kuin tarina helvetistä. Mies, jonka poimuissa muhi paskaa ja hikeä, otti minut kyytiinsä ja märisi, kun en saanut turpavyötä kiinni (hankala malli, joka jumittuu). Kun sitten Malmille tullessa kerroin mitä kautta pitää ajaa, mies räjähti: ”Kun mä näin sut, mä tiesin. Sä alat taas, sä oo kerran jo käkättänyt mun reiteistä ja ajamisesta jne.......” Jäin vähän suu auki ja sanoin vain, että jaaha. Hän sanoi tietävänsä kyllä, olin hiljaa. No, kun käännyimme Rantabulevardille, hän aikoi kääntyä väärään pihaan. Kun siitä sitten sanoin, otti mies toiset kilarit:”JUURI tätä MÄ TARKOITIN, prle”. Neuvoin kauniisti pihaan ja poistuessani sanoin vain, että minä en koskaan ole ilkeä enkä sano mistään, jos ei ihminen ole niin helvetin tyhmä, että väittää osaavansa reitin, vaikka ei osaakaan. Slam! Mielessäni ajattelin, että poju voisi mennä kotoon äitinsä helmoihin ja peseytyä edes kerran viikossa – luoja sitä auton ja miehen löyhkää, fyi fan vilken fasan. Kotona piti painua melkein heti ruiskuun, vaikka ensin ajattelin vasta myöhemmin. Arggggggggggh. Kaikkihan on tietysti minun syytäni, eikö? Olen niiiiiiin tyhmä, että voin kuvitella osaavani neuvoja taksoja ajamaan oikeaa kautta oikeaan paikkaan. Hassua, että kotoa noutanut takso kehui ohjeitani kerrankin hyviksi ja erittäin informatiivisiksi =O Kukahan tässä taas on hullu vai hullu? Huh, mikä kyyti... Palmian kuljetuspalvelu -> ole hyvä, tarkista myös ajajien käytös, siisteys ja toimintakyky! 

Ruuaksi marineerasin tofua ja paistelin sen, lisukkeeksi italaista vihannespataa (se edelleen tarkoittaa vihannesmössöä, jossa on paljon tomaattia ja yrttejä). Sotkin ne sekaisin – siinä parin päivän eväkset. Hah, toivottavasti Varastolla on jämät siitä miitistä tarjolla. Kun en päässyt (voi, voi, voi....vääntää krokodiilin kyyneliä) sinne, söisin mielelläni kuitenkin jätteet pois ;D Juu, aika moni oli onnistunut jo etukäteen irtautumaan tapahtumasta, kuka milläkin syyllä. Saas nähdä, millaista kurinpalautusta me harhautuneet lanpaat sitten saamme. 

Nyt ei kyllä Varasto innosta pätkääkään. Jo eilen iltapäivällä alkoi selkeä ahi, taas pitää mennä ja tehdä, olla ja vääntää itsensä kipeäksi asti. Meninkin sitten tarpeellisille päikkäreille ja nukuin reilut pari tuntia. Minä tarvitsisin joka päivä iltapäivällä kunnolliset päikkärit! Se voisi edes vähän auttaa, edes johonkin. En kyllä tiedä mihin. Väsymykseen?

----------------------------------

 

Purrrrve, kavrut! Jaaha, siis toi ei antanu ku kissimääkäruakaa. En syä. Vaiks putsi kupin, en syä. Oon lakos, jos ei kert tuu fisuu tai mjunuaist. Kyll mä voin elää vaiks pelkill raksuill. Se muana oli mun miälest iha hyvää, mutt ku sitä samaa taas. Siis eiks toi voi tajuu, ett ei ain samaa. Vai mikä sitä oikee vaivaa. Eilenkää mitää mulle, kaikkee kummallist se kyll raahas. Jotai magaraa, joka ei oo lihaa =O Ei semmost ookkaa, mä sanoin heti sill. Mutt se vaa jauho sitäkii... on toi omituine mami, ei voi muut sanoo. Ja sitt sitä valkost höttöö, hei taas sitä samist. Ei sitä voi kattoo elukkakaa *tsihih* vinkumati, ei tosissaa. Mä en hiffaa, mikä sitä oikee vaivaa. Se taitaa olla pääst vähä kipee, tiätteks, niinko sillee... Ai ett ei, ett eikä oo fotoi. Ett mä en oo ollu kuvattavan. No en kai, ku menin basee, ku otti nii päähä noi jutskat. Sitt menin kerra ton viakkuu, nii ni sen maha piti semmost lurinaa, ettei siin voinu olla. Iha hullu! Ai jaha, tommose foton taas varkastanu siält mikä toss näkyyki, enkä oo mä, en! Mä en ala ton kans taas, yritti pakottaa mua menee laatikollekkii... höh, kaikkee sitä! >o<

 

Kliffaa keskertait kaikill!

---------------------------------- 

Päivän slogan: En tiedä, joku on vienyt kuvittelemani todellisuuden...

Päivän biisi: Working Class Hero 

Luettua: Michael Connelly – Kova tuomio. Asianajaja saa hoitaakseen kaverinsa jutut tämän tultua murhatuksi ja vielä oudompaa seuraa jatkossa. Mukana on aika järeän luokan murha sekä muutakin puuhaa. Tämä isompi juttu tuntuu kuitenkin paisuvan ja muuttuvan päivä päivältä vaarallisemmaksi ja monimutkaisemmaksi sekä oudoksi.... Ei paha, alkaa vähitellen ja paranee loppua kohden, loppuratkaisua mahdoton arvata. Siitä pointsit, käy nukkumis- ja matkakirjana ihan hyvin. Ei nyt isoa vikaakaan, jos tällaisesta kirjallisuudesta pitää (asianajajia, oikeudenkäyntejä, todisteita jne.). Rebecca Miller – Pippa Leen yksityiset elämät, myönnän, luulin täyshömpäksi, mutta tämä olikin ihan muuta. Hyvä kasvukertomus nuoresta tytöstä outojen elämänvaiheiden kautta meikäläisen ikäiseksi, asumaan paljon vanhemman miehensä kautta ns. vanhusten asuma-alueelle. Taannehtivaa kerrontaa, herkullisia mielleyhtymiä, minä jotenkin pidin tästä. Ei suurta kirjallisuutta, mutta ihan lukemisen arvoista. Suosittelen ihmissuhteista, hurjasta nuoruudesta ja sotkuisesta elämästä kiinnostuneille ,D

 

VIELÄ VAAN KISSIKENKÄT KULKEVAT – LÄPI SATEEN JA TUULTEN!

SAIRAS LOMALAINEN MENOSSA JÄLLEEN...

Että sellainen päivä sitten eilen! Juu, menin Arvaustalolle hyvissä ajoin, jonoa oli, mutta nopsasti meni. Ylläri, ylläri – eikö se prleen omisarvis ollut laittanut lähetteen vain toisesta nilkasta, vasemmasta, kun oikea on kipeämpi; vasen on se, joka pettää helpommin. Eikö nyt samalla vaivalla olisi sen oikeankin voinut kuvantaa, mutta ei tietenkään. Ei ilman lupia. Minä nimittäin luulin, että molemmista – lähetettähän en nähnyt, koska se meni suoraan sähköisenä. Onneksi se lausutaan samantien eli päivässä, saan vastauksen viimeistään perstaina. En kyllä nyt odota siitä yhtään mitään. Olen totaalisen vihainen. Mutta käytyä tuli ja testattua. Hyvä, ystävällinen palvelu, ei mitään jaanaamista jne. eli toimiva juttu sinänsä! Täytyy pitää mielessä. 

Taksokin löysi minut ja vei Hakikseen loputtomaan Vii Voanin herkkuhelvettiin. Helvettiin siksi, että puolistakaan ruuista ei ole mitään käsitystä, ovatko ne mausteita, ruokia vai lisukkeita. Arvailla voi osaston perusteella, mutta siinäkin voi erehtyä ,D Kaikessa kun ei ole selostusta millään osaamallani kielellä, thain kiemurat eivät sano minulle mitään, eivät myöskään kiina ja japani... Joten turvallisesti pari kiloa tofua, isot pakkaukset mausteita ja jumalaista länsi-intialaista maustekastiketta, jota en voinut olla ostamatta. Se nimittäin on tehty St Lucian saarella ja eräästä syystä minun oli siis pakko ostaa sitä. Se on niin tujua, että tabascot ovat ketsuppia sen rinnalla. Aivan loistavaa, pari tippaa riittää, sinappia, pimentoa ja jotain... en halua tietää mitä, mutta erittäin tujua! *hörh* (Keuhkoputkeni huokailevat.) Belgarionille lisäksi valtaisa pussi punaisia linssejä ja molemmille kookosmaitojauhetta thaimuoniin. Sitten hallista pari mjunuaista kollipojalle ja kalojen tsekkaus, ei ostoa ja kas, takso torilla odottamassa. Koko keikka sujui siis aika kivuttomasti! 

Tosin kun pääsin kotoon ja nälkääni vetäisin kipollisen juuresmössöä, tulikin reilu parin tunnin päikkäri käymään, hjuu. Ei edes kaffe auttanut, iski kuin halolla päähän. Tuo raitis keskustan ilma on sellaista. Aika kamalaa seutua muuten sen Kanppi! Ihan totta, mitä siellä ihminen tekee? Ei yhtään mitään... ostaa, kuluttaa, ostaa, ostaa... ei tahdo! No kun aikaa oli, kävin Kanttilassa, turhaan ja ilman mitään aikeita edes. Kunhan lämmittelin siellä kuivassa. Vaatteet olivat omituisia, samoin kengät. Ainoa kiinnostus heräsi pariin tekstiiliin eli lakanoihin sekä jokusiin astioihin. Höh, minä EN tarvitse mitään, minulla on jo. Katselin siis hetken ja painuin ovisyvennykseen lukemaan matkakirjaani. Ja taas tapahtui se, mitä nyt kesän aikana on tapahtunut kymmenisen kertaa; ikäiseni leidi tulee ihailemaan kissikenkiä ja väskyä sekä kysymään, mistä niitä voi ostaa =D Tämäkään leidi ei ollut aivan eilisen päivän kissifani, lähempänä taisi olla seuraavat tasakymppiset. Kerroin tuotetiedot ja hän sanoi heti säntäävänsä netin kimpuun *heheheeh*. On näistä siis ollut muutakin ja muillekin iloa kuin se, että kissikenkät ovat äärimukavat ja koipiini sopivat... ja nätit! Tyttökenkät, kun en sellaisia koskaan pienenä ole saanut, nyt lopulta siis voi toteuttaa itseään edes sen verran. 

Muuten ei ihmeellistä. Tänään käyn pikaisesti Itiksessä, jollei muusta muuta johdu. Yrjöllä tavan mukaan sekä vasta avatussa Ruohonjuuressa! Jee, kiva-kiva, jotain pientä herkkua sieltä Belgalle ja itselle voisi katsastaa loppuviikoksi. Ja keksiviikkona röihin. Ikävä kyllä. Kyllä minä olisin voinut olla kotona pidempäänkin, mutta annetaan nyt olla, toistaiseksi. Minä sitä määräystä tässä vähän kyttäilen, tapahtuuko sen osalta mitään vaiko eikö. Se taas ratkaisisi vähän asiaa eteenpäin, mitä tehdä vai tehdäkö yhtään mitään ja perustaa vaan se kärsäkauppa! Eikö olisikin hienoa: Welhottaren Kärsäkauppa Tmi, kärsimistä kaikkiin tarkoituksiin ;D Kärsin puolestasi! Hyviä mainoksia riittäisi kyllä.

---------------------------------------- 

 

Purrrrrrrmenta, kaiffanderit! Nyt kyll on mami ollu kilti, hei, oikeest. Se niinku kävi omii hommii hoitaas, nii ni se toi mulle ja Pojall kans kaikkee. No itellee niit haisupurveleit ja muut. Mutt se sano, ett Pojall kans jotai. Ja mulle, ihan karmeen isot mjunuaiset, no tiätty se pilppo ja pakastimettimee laitto sitt osan. Mutt osan mä sain syärä heti! Oli hei njamskista, mä söin ja sitt mull oli masu ihan pullollaa, mä goisinkii koko illa ja pirisin, sano mami. Se oli kyll kälmi, ei antanu niit heti päiväll. Vast sitt niinku melkee normaalii safka-aikaa, jömmas.. *hmph*. Mutt kyll mä menin viakkuu ja pussasin sitä. Tiätteks, se tyäns mut pois ja sano, ett mä haisun aika pahall. Ei oo kohteliast tommone. *möks* Mä käänsi sitt pyllyn päin sen nassuu, oli vissii parempi haistella takamust >o< Ett semmone mami meilä... Täss o taas joku tommone omituine foto, parempii ei oo eikä tuu. Toi manailee kans jotai, valoist ja fotoist ja must - antaa olla. Mä alan goisii. Son menos taas johki, juuu, saa tuara tuliaisii!

 

Kliffaa tiistantait kissikiltseil!

---------------------------------------- 

Vincent, munuaispeto – haisulikissi... 

Päivän slogan: Tyytyväinen tuoreilla munuaisilla hemmoteltu kissa on myös hiljainen, kiltti sekä tottelevainen ja muutenkin viehättävä kollipoika >0< 

Päivän biisi: Purple Haze 

Luettua: Richard Powers – Muistin kaiku, huh, tämä ei ole kauhukirja, tämä on jonkinlainen mielen analyysi, romaani jne. Mutta varoitan eli en suosittele, jos on taipumusta siirtää itseensä esim. pieniä merkkejä, ahdistua asioista, uppoutua liian syvälle oman mielensä kummallisiin syövereihin sun muuta – välttäkäätten tätä. Muuten kohtuukelpoisa opus nuoresta miehestä, joka loukkaantuu liikenneonnettomuudessa ja jonka aivotoiminta muuttuu erikoisella tavalla. Lisää linkistä... Hiukka alkoi tod. itsestäkin tuntua oudolta tätä lukiessa, siksi ne varoituksen sanat ,D Pidin kyllä edellisestä opuksesta enemmän. Kjell Eriksson – Yökehrääjä, Uppsalan rauha rikkoontuu, keskustassa mellakoidaan ja rasismi nostaa rumaa päätään. Poliisienkin joukossa tapahtuu outoja asioita. Erikssonilta taas erinomaisen hyvää tarinaa, Welhotar pitää ja suosittaa. Riittävän realistista kerrontaa, kantaaottavaa sivujuonta ja tavallisen ihmisen elämää, myös lievästi kritiikkiä tiettyjä tahoja kohtaan. 

KYLMÄÄ, PIMEETÄ - KISSIKENKÄT VAIN LOISTAVAT! 

SAIRAAN LOMALAISEN KIIRUKSET...

Kyllä minä vaihteeksi näin hauskaa unta. Kumma kyllä, muistankin sen vielä aika hyvin.... siihen liittyi mm. erinomainen kirjastokäynti Leidi Z:n huomassa, jonka ystävä oli Asger Norjasta – erittäin potentiaalinen härrahenkilö sekä kiva proffa ,D Kirjastossa oli tarjolla kirjojen lisäksi jotain mukavan tiukkaa viuna-nimistä juomaa, jossa oli vinkeä koostumus. Siis erittäin hyvää, en vaan tiedä mitä se oli. Ja sitten taas ulkoilemaan räntäsateeseen (tämä toistuu usein unissani) paljain jaloin, takaisin varastamaan kengät kirjaston eteisestä ja taas mentiin. Olipa hauskaa! Hiekkamiehelle kiitokset, nauratti kerrankin herätessä =D Voin minä kyllä tulkitakin tämän, mutta ei huvita. Olkoot uni sellaisenaan, se on paljon mukavampaa kuin sen tulkitseminen! Tosin muuten tuli taas nukuttua erinomaisen vähän ja kehnosti. Mutta tuon Asgerin saa lähettää livenä tänne, jos joku tuntee ,D 

Olisikohan tuon unen muuten tuonut naapurin reippahat pippalot. Juomaa, vieraita, ensin aivan vieraita biisejä. Sitten siirtyivät tuttuun materiaaliin ja huusivat mukana – teki mieli soittaa ovaria ja pyytää päästä kylään. Ei, he eivät häiritse. Tuo stanan savolaiskaksikko alakerrassa häiritsee paljon enemmän! 

Leikin eilen tosi tervettä ja reipasta, kele. Imureerasin sisällä ja partsilla. Pesin basen ja kylppärin, lauteet, lattiat ja kaikki.  Vaihdoin sinne matot. Kävin pakkoruiskussa ja pesin kapallisen pyykkiä. Laitoin njam-ruokaa, söin, tiskasin, vielä jälkkäriksi kaffetta ja kohukedkin löytyi. Luin kirjoja, leikin kissin kanssa. Mitä minulta vielä halutaan ja odotetaan? Ei yhtään oikeastaan sunnuntai-ahia, kun ei ole tarvis sännätä töihin. Hassua, mutta totta! Nyt tuntuu vain, että eilinen meni aivan liian hyvin, alkaa pelätä jotakin pahaa, ikävää, sellaista kunnon tipahdusta. Ei minulla yleensä mene hyvin... 

Sitten siinä joutessani päätin tappaa lemmikkini! Sen ensimmäisen, joka kasvoi eräästä suhteesta saamistani siemenistä – ei, ei Belgarion eikä Vinski. Yksi kukanrontti, metri vartta ja päässä huiskilo. Alkoi ketuttaa sen olo tuossa viitakossa, on liikaa vihreää muutenkin ja sen lapsia on kotona, Varastolla ja maailmalla pilvin pimein. Siis pätkiksi ja roskiin! Kuuletteko, sieltä se huutaa kostoaan.... Kun näen hänen isänsä Varastolla (ei, hän ei työskentele siellä, mutta samassa talossa!) kerron sen hississä julkisesti kaikkien kuullen *ilkeistä ilkein virn*! 

No niin, tämä päivä on siis meikäläisittäin touhua täynnänsä. Toivottavasti rtg menee nopsasti, siellä ei nimittäin ole lainkaan ajanvarausta vaan jonotus! Argh. Vii Voanissa soisi olevan tällä kertaa bambusuikuloita chilissä, niitä on tässä kaivattu jo moneen otteeseen. Perusmausteetkin ovat hiinä-ja-hiinä, taidan ostaa taas ne ravintolapakkaukset, Belgarioniakin täytyy ajatella. Ai niin, Belgalle linssejä! Minulle ne eivät – pahus ja prle vieköön – sovi, että kismittää, mutta poika taiteilee niistä tosi hyvää muhennosta. Juu ja Vinskille pari mjunuaista, minähän taas lupasin pojalle... Itse asiassa, lähes aina kun käyn hallin tienoolla, saa myös kissa herkkuja. Jos kerran minäkin hyvää tofua jne. miksei sitten kissa omia herkkujaan? Tasapuolisuutta peliin, eikö... 

Ans kattoo vaan, miten Matkapalvelu on selviytynyt – aikataulu näyttää oudolta. Toivottavasti toimii. Annoin vapaat kädet, en minä osaa arvioida noita matkoja keskustassa. Vain sen verran, että etäisyys on lyhyt, mutta aika pitkä. Eli itse itseksensä siellä ovat sitten laskeneet (konehan ne antaa, ne matkojen aikamäärät). Mutta toivottavasti siis kaikki pelaa kuten pitäisi. Perstaina ehdin juuri kertomaan tutulle kuskille, että ihmeemmin outoja ei ole ollut. Just joo, taas ja välittömästi alkoi tapahtua. Eli nouto Malmilta kotoon tulikin klo 13.00, olin varannut sen 13.30. No, sitten taas soittamaan ja kas, Palmiassa olikin kaksi varausta, klo 13.00 nouto ja 13.30 nouto, sama henkilö ja samasta paikasta – voihan vee, miten vekkulia! No, parempi niin kuin ei kyytiä ollenkanas. Joku on vaan tössinyt enkä viitsi edes valittaa. Se ei hyödytä yhtään mitään; minä saan korkeintaan anteeksipyynnön tai asia ujutetaan jotenkin minun tekemäkseni virheeksi. Mutta aika outoa siis, että yleensä tuollainen voidaan hyväksyä, siis ohjelmisto hyväksyy kaksi peräkkäistä noutoa, ilman mitään poikkeamista muualla välillä =O 

Jännittävää siis, todella jännittävää... rapoa seuraa heti kotoon tultua!

---------------------------------

 

Purrrrrrve, kaiffat! Hei, se unohti. Mä mitää saanu, ku se vaa touhotti taas iha hirveest. Juu, enkä mä sitt voinu ollakkaa missää muual ku ton sänkyss. Ku se iha oikeest  pestä lotras joka paikas, käytti imureeraust ja murinakonet ja kaikkee. Ja söi taas niit omii judekoitaa. Ei siis kissill sopivaa, eikä antanu mitää muutakaa. Tavismuanaa vaa, höh. No, lupas se tänää käydä hallis ja tuada mjunuaist. Kyll se on pakko muistaa, ett aina ku se hakee sitä valkost höttöö, mulle pitää tuada mjunuaist. Nih kerta. Muute mä rupeen ilkeeks >o< Juu, osaan olla, viäläkii ilkeempi ku joskus. Ainaki mä voin yrittää. Vaiks eile mä sainkii lotkottaa sen olkapäill iha luvan kans, mmmmm. Joo, unohdetaa se, ett mä en saanu fisuliinii tai muut. Se oli muutes aika kilti niinko mäki sitte. Otti se jonku fotonkii, mä tiärä onnistuks ne, se on kehno kuvaa ja mä ain vaan goisin. Eilenkii koko päivä, melkee. Kävin partsill, ei ollu kliffaa. Mutt fogeleit mä näin, ei tullu lähell ees. Hmph. No nii, mä painun takas goisii ja toss on tommone foto, giltsit hei!

 

Kliffaa viiko alkuu, ainaskii kissinkoill....

----------------------------------- 

Vincent, harvinaisen kilttinä koko päivän – odotan pahinta! 

Päivän slogan: Minä pelkään eniten itseäni, en muita. 

Päivän biisi: The Midnight Special 

Luettua: Risto Isomäki – Jumalan pikkusormi, tyypillistä Isomäkeä, jonkinlainen ekotrillerihän tämä on olevinaan. Lievästi luettava jopa, mutta aina menee överiksi. Asiaakin on, seassa. Kunhan vain jaksaa kaiken muun yli kahlata. Enempi kertakäyttöluettavaa kuitenkin, tsorgen nyt vaan. Seppo Jokinen – Lyöty mies, rikosnovelleja sieltä Tanpereen puolesta. Jokinen kirjoittaa hitto vieköön parempia novelleja kuin dekkareita. Nämä ovat tod. luettavia, tiiviitä ja timmejä. Odottamattomia ratkaisuja ja silleensä. Welhotar suosittaa novellien kavereille ja on tyytyväinen, ehdotan Jokista keskittymään enempikin tähän puoleen, tämä toimii! 

 

KOHTA HAETAAN PUNAISET MAIHARIT ESILLE, JEEEE!

 

POLKA ETSII KORKOKENKIÄ *tsihih*

Tämä ei taaskaan ymmärrä! Tämä nukkui melkein kokonaisen eilisen päivän, melkein siis. Välillä annoin koneen pyörittää kylppärin matot, laitoin itselleni ruokaa (ja alustavasti samalla keittelin seuraavien päivien ainekset). Ja ei kun uudestaan sänkyyn. Unta ja kivoja omia viiteoita riitti taas ihan alkuiltaan asti. Kumma kyllä. Olenko minä vaan viikosta aina niin väsy, että lauantaina sitten iskee oikea kunnon unetus? Ilmeisesti. 

Kai jokainen nyt on muistanut vaihtaa aikaa? Katsokaas, kun Malmilla kellojen kääntämisellä ON aivan toinen merkitys *muahahaah*, samoin niiden siirtämisellä... Joten vaihdetaan vaan ns. normaaliaikaan(ko). Sopii paremmin, täällä kyllä siirryttiin jo perstai-iltana. Ihan sama, mitä kello on, siis minulle. Kunhan nyt vain taksoilla on sama aika kuin meikäläisellä. Nyt pitäisi sitten orienteerata itsensä huomiseksi Kanppiin ja sinne koipi-rtg:n. Onneksi se ei ole ns. oikeassa Kanpissa vaan Graniittitalossa. Ziis, ei tarvitse mennä Tsadin karmeimpaan ostoshelvettiin ,D Ihanaa! Sieltä aion suunnistaa Vii Voaniin ostamaan mausteita ja tofua jömmaan. Samalla käyn hallissa hakemassa Vinskille jotain kissiherkkua. Saan ainakin kyytiä ympäri kaupunkia ja asioitakin hoidettua. Tiistaina pitäisi myös käydä hoitamassa yksi juttu. Että näin sitä sairaslomalainen reissuaa... anteeksi, lepuuttaa koipiaan. Juu, ihan lekurin määräysten mukaisesti *irv*! 

Jotenkin on taas ollut vähän onea olo, kaikinpuolin. Ei piristystä missään näy. Kirjoja on ja ne ovat ihan hyviä. Samoin ruoka... On vaan sellaista mielen matalapainetta, ahistaa tuo lekuriasiakin. No, katsomme sitä sitten perstaina, minulla on silloin koko 1 h aika omisarvikselle. Rtg-kuvista en tiedä, miten nopeasti tuolla ne on tapana lausua. Eli olisivatko tulokset jo saatavissa. Toivottavasti, olen kyllä aika varma, ettei siellä mitään ole. Ehkä vähän kulumaa, mutta kyllä se varsinainen vaiva ja kipu on aivan toisenlaista. Ei fibroa, ei kulumaa, jotain... en minä ole mikään lääkäri, mutta jotakin ehkä osaan tulkita kuitenkin tietyistä asioista. Esim. kuumotuksesta ja turvotuksesta, vihlomisesta ja suorituksen *tsihih* jälkeisistä leposäryistä. Yleensä siitäkin, että särkyä on koko ajan, myös levossa ja yöllä. No, en minä teitäkään pyydä tässä asiantuntijoiksi, kunhan kirjailen ylös. 

Tänään jos viitsisi imureerata, parvekkeen myös, olisi aika hyvin tehty. Ja vielä pakkoruisku siihen päälle, samalla voisi ruiskutella basen ja kylppärin pikaisesti. Eilen jo vähän hinkkasin pahimpia paikkoja siellä, joten aivan hullu homma se ei ole. Vähän vaarallinen vaan, laattia on pluikas ja täytyykin muistaa pitää sukat jalassa! Ihan totta =I 

Muuten olen siis nukkunut, loisinut ja lukenut, syönytkin. Kas, kun syö viikonloppuna vain kerran päivässä, se riittää ihan hyvin. Työpäivinä tarvitsee vähän enemmän muonaa. Minun olisi siis kaikin tavoin edukkaampaa olla kotona – myös ruuan puolesta ,D Lisäksi ei tarvitsisi ahdistella jatkuvasti sitä, milloin taas pitää mennä Varastolle ja mitä siellä on odotettavissa. Lupasin kyllä, että voivat jemmata osan jutuista keskiviikoksi – tarkoituksella. Parempi, että minä teen ne alusta alkaen kuin että joku vastentahtoinen sekopää menee tekemään ne päin vettua tässä välissä, minä ne kuitenkin loppupeleissä korjaan ja hoidan asiat lopulliseen kuntoon. Niin että... hjuu, liian tunnollinen mieli taas puhuu *hiljaa siinä, älä nyt kaikille kerro*! 

No, huomenna kuitenkin ajelutusta ympäri-ämpäri Tsadia – ihan keskustaan jopa. Taisin käydä siellä viime vuonna kerran, vai oliko se edellisvuonna! En nyt muista, ei keskusta paljoa kiinnosta meikäläistä. Lähden kuitenkin etsimään jotakin puhdasta rättiä päälleni, ai niin, ehjää saisi olla kanssa ,D

------------------------------------

 

Purrrrrrrrvve, kaiffat! Hei, mami on kahjo, son ihan kahjo. Se pesi jo eilittäi mun basee, siis hei, mun! Harjatti siälä ja nyt siälä haisee pahalle (Tolulle, toim.huom.). Ja siälä on viäläkii määkää, tuukki menee varpist pahaks. Miss mä oikee voin olla, hei en missää. Toi on siis nii epist, nii epist ku olla ja voi. Sitt se viäl uhoo, ett se pesee ton kylppärinkii. Mä en siis ala, kaks päivää mun mestat epäkondikses eikä voi mitää tekee. Son väärin! Kissisuajavaltuutettu, mjouuuh? No lupas se jotai mulle, fisuu tai mjunuaist. En tiijä sitt, toivottavast muistaa kans. Eile saanu mitää. Yks vaa jaksaa vetää niit pottui ja punasii juurei ja porganoit. Ja kakkakuulii, paprikoit, kilii ja purjontait ja vaiks mitä. Ei siis mitää kissil sopivaa taaskaa. Son epist, son nii epist. Eiks toi kuule, ei vissii. Eikä sill oo fotoikaa, ei mitää. Siis must ei välitetä yhtää, no rapsutti se eile aika paljo ja nätist.... juu. Ja sain mä kaikkee kaakkii ja semmost. Mutt silti – vastustan, ihan niinko periaatteest, hei. Eiks joku vois olla munkii pualell. Aatelkaa, jos tein lempisoffa vaiks pestäis ja jätettäis märäks? Tai semmost? Tämmöst niinku iha yks-kaks vaa tehdää. Siin oli muka syyn se, ett oli nii paljo kissioksui... no tota, oliha niit.... tsori. Oli siäl bases, oli matoill, oli vähä joka paikas. Mutt silti! Nih kerta! Ai tommone piiretty kuva tualt! See vihjaile mun kilin syämisest, härski emone!

 

Kliffaa söndaagii hei, mamill ei!

-------------------------------------- 

Kiitos Vincent, elämäni oksukissa.... 

Päivän slogan: Toisten ilo, ihanat ja lämpöiset ihmissuhteet, komeat saavutukset ja muut saavat minut vain tuntemaan itseni entistäkin raivokkaammaksi ja vihaisemmaksi! 

Päivän biisi: It’s Allright (Don’t Think About It) 

Luettua: Ian Rankin -  Pimeän sylissä, jälleen Rankinilta erinomainen tarina. Rebus yrittää saada viimeisiä vuosiaan kasaan ennen eläkkeelle lähtöään, mutta ongelmia on, johdon kanssa edelleen. Lisäksi eräs vanha tuttu vapautuu oudosti vankilasta ja Rebusta syytetään aika monestakin merkillisestä asiasta. Siobhan taas on yksin entiseen tapaansa, käy kuitenkin fudisotteluissa ja huomaa omaavansa oudosti Rebuksen piirteitä ;D Rankinilta taas mainio opus, minä tykkään. Ja tällä kertaa, muistaessani, kiitän myös suomentajaa *niiaa*! Hyvin tehtyä työtä, hyvää ja elävää kieltä, ilmaisut kohdallansa – ziitos! Tuija Lehtinen – Nappikaupan naiset. Niin tyypillistä Lehtistä ja hömppää, että ei oikein jaksa. Nukkumaanmenokirja, taatusti nukkuu ;D Eli sopii varmasti joillekin, minulle sänkykirjana tällä kertaa...tsori vaan, kaikki hömpän rakastajat. Minä nyt vaan olen vähän erilainen muori. Lehtinen on nokkela, mutta toistaa nykyään vähän liikaa itseään. Samalla kaavallahan näitä teoksia tulee, ei siinä mitään pahaa. Mutta jokuhan näillä rahastaa, vaikka parempaakin on tarjolla! Se tässä on ikävää, että Lehtinen tienaa näillä enemmän kuin yhtä hyvät tai paremmat kirjoittajat omakustanteilla tms. Juu, olen puolueellinen, myönnetään. En kuitenkaan kateellinen, koska en osaa kirjoittaa hömppää – ihan oikeasti en *luojan kiitos*. Anteeksi, naurattaa ajatella Polkan kirjoittamaa hömppäkirjaa ”Marleena - maatalon tytär”, auuuts.....sattuu!

 

LÖYTYISKÖHÄN POLKALTA KORKOKENKIÄ *HÄIJY VIRN*?!