CV - WELHOTTAREN TYÖPAIKAT A - Ö, Z

Z = erinomaisen vaikeaa... ei mitään työpaikkaa, mutta käykö zebra, seepra. Eli olen kuin seepra, mihinkäs seepra raidoistaan pääsee eli Welhotar tietyistä jutuistaan ja vermeistään. Toisaalta, seepra on monimuotoinen elukka, vähän sitä sun tätä, ei kuitenkaan oikea hevoinen. Ihan kuin Welhotarkaan ei ole mikään ihan oikea missään, vaan aina vähän sinne päin jotakin. Ainakin muiden mielestä. Omasta mielestäni olen tietysti täydellinen!

Seeprana olisi muutoin hyvä olla, mutta en pidä laumoista. Yksinäinen seepra siis. Onko muuten sellaisia - muita kuin lauman hylkimiä, siis? Tahtoisi tietää...

Seepra voisi olla myös hyvä muuntautumaan, jota kyllä myönnän olevani. Eli keikkaelämässä oppi kyllä nopeasti sopeutumaan eri paikkoihin ja ihmisiin tunninkin varoitusajalla. Pakko, jos halusi töitä.

Hyvin musta-valkoinen myönnän myös olevani. Toisaalta niin ovat pinkutkin, joista pidän kovasti. Ja tässä tämä CV-postaus, muuta en pysty kehittämään =D

Sopeutuva, uudistuva, oman päänstä pitävä, mutta silti tottelevainen Welhotar - jokaisen työnantajan unelma?!

                                            

                                     MUSTA-VALKOISTA ELOA!

HAH - MAALISKUU LOPPUU!!!

Huomenta, Blogistan – hemmetin huonosti pyyhkii. Welhotar valvoi taas ja ahk... ei kun siis vaan valvoi. Sain ensin unta ihan kunnolla, kunnes Vincent aloitti ykärundin. Eli ei kun siivoamaan keskellä yötä. Sitten romahti kirjahylly eli ylähyllyltä putosi muutama kirja, ei epätavallista, koska se on hiinä-ja-hiinä pysyvätkö hyllyllä. Tuolla ylhäällä kun ei ole mitään tukia enää. Heräsin siihenkin, mutta en jaksanut lähteä korjaamaan. Sen jälkeen alkoivat olkapäät ja koivet kiukutella vuorotellen eli erinomaisen katkonaisia unia tässä on vedetty tämä maaliskuun viimoinen päivä! Niin että hauskaa maanantaita vaan, yöstä päätellen kuukausi ei ollut kehuttava ,>

Muistakaa, että huomenna on Aprillipäivä – sitä voi vaikka juhlia. Jos kusettaisi ihan kaikkia, en vain tiedä miten. Parempi olla kaikissa sanoissaan kuitenkin varuillaan. Jos P-P yrittää huomenna irtisanoa minut tahi tarjota virkaa, en kyllä usko kumpaankaan. Juu, Varastolle siis pitäisi tänäänkin, puoleksi päiväksi. Iltapäivällä on se päälääkäri. Jos se eukko tarjoaa täytettäväksi normit eli Beckin ja DEPSin taidan vetäistä kuonoon. Welhotarta ei rankaisematta kiusata. Ihan mielenkiintoista, että muiden lekureiden aikaa on pyydetty aina varaamaan 1.5 – 2.5 h. Hän kuulemma kestää vain 45 min. En taitaisi minäkään kestää enempää. Älkääkäs nyt kukaan sanoko, että minulla on ennakkoasenteita. Minä tiedän – sieltä tuputetaan jotakin mielipidelääkettä. Arvattavaksi vain jää, mitä merkkiä – veikkaan Mirtazapinia tai sen kavereita. Welhotar ei vaan tahdo, ans kattoo nyt kuitenkin... Päivän hyvä puoli on siis siinä, että pääsen lähtemään jo puolilta päivin. Lussaa on riittävästi ja kuukauden vaihde, yhtään en anna lahjaksi talolle!

Muuten eilinen menikin taas lähinnä haahuillessa kirjojen ja makaamisen välillä, snadit päikkäritkin otin ruuan päälle. Ruoka oli hyvää, ziitos itselleni. Kuoripottuja ja hyvää jauhelihakastiketta (tomaattipohjalla, tietty), rakuunaporkkanoita, jälkkärinä kaffetta ja lusikallinen maitojäädelöä. Samaa eväksenä tänään, tosin ilman jäädelöä. Illalla tarkoitus tehdä tipua, sitä onkin pakkasessa iso kasa. Kumma, miten aina on tipua 50 %:lla lauantaisin – ihan jatkuvasti. Hyvähän se, ei meillä muuten syötäisi kaikenlaisia vihannes-tipu –virityksiä viikottain. Vincentkin on varmasti tyytyväinen appeisiin.

Tästä eteenpäin leikitään sitten vissiin oikeaa kevättä. Työsopimusta olisi se 4 kk jäljellä. Eilen pähkäilin myös, etsisinkö jo nyt töitä (kahdet paperit ovat valmiina lähetettäväksi) vai jäisinkö suosiolla työttömäksi. Pähkäily ei tuottanut mitään tulosta, en pysty päättämään. Toisaalta ja toisaalta, ansiosidonnainen olisi tod.näk. enemmän kuin sairaspäiväraha. Jos pystyisi välttelemään töitä sopivan ajan ja sitten heittäytyisi yltiökipeäksi... Siis tunnustautuisi niin sairaaksi kuin on. Äh, hitot, en minä tiedä. En minä pysty normitöihin kuitenkaan, jos minut osoitettaisiin johonkin oikeaan, fyysiseen työhön. Siitähän saisin lekurilta paperit nyt jo. Tiedän, että ette luultavasti ymmärrä tilannetta. Olen kuitenkin joka aamu niin hemmetin kipeä, että työhön lähteminen tapahtuu useamman lääkkeen voimin, ruoka-aikaan otan lisämömelöt, että pystyn vielä olemaan iltapäivän töissä. Silti sattuu koko päivän, nuo mömelöt vievät kivusta vain sen pahimman terän. Iltaisin olen taas ihan repo-poikki, en jaksa mitään muuta kuin pakolliset puuhat. Siksi kysyn, onko tämä ihmisen elämää? Käydä vain töissä, ei mitään muuta? En jaksa enkä pysty lähtemään edes kaupungille töiden jälkeen, vaikka joskus todella haluttaisi. No, Hakikseen 1 – 1.5 tunniksi, sen jälkeisinä päivinä on taas kovasti paljon kipeämpi.

Muuttuihan tämä valituspostaukseksi, kun oikein yritin! Ettei vaan kukaan luulisi, että minulla on kivaa. Minulla on ollut kivaa viimeksi v. 2003, alkuvuodesta. Sen jälkeen ei.

-------------------------------------



Purrrrrrrrrmenta, kissinkat ja niide orjatkii! Orjat täll kertaa siks, ett oikeestaa nyt vois kaikki ottaa oppii mein orjast. Se on nyt oikee kunnostautunu. Siivos mun ykätki yällä eikä ees huutanu äänee rumei! Nii juu, eile ku se teki jotai kammosoossii itellee, nii ni mä sain kyll ihan ekaks ison kunnon biiin jauhist, oikeet heekkuu mulle. Ja mähän söin, nualin viälä lautasenki ihan puhtaaks, ku ois tiskattu meinaa. Vähäks oli njamskista. Ja sitt toi vähä harjas, iha vähä. Illall sain napikoit, mutt sehä on selvä, se on niinku oikeus. Mutt sitt laitettiinki yäpalaks vaa kissin tavismuanaa puukist, höh. Ei niinku heekkuu. Tarttee nyt aamull sitt pummii kunnoll safkaa. Onneks se kuiteski sano, ett on tipuu tuloss. Heh ja njam, mä pidän kyll pualeni. Mä mitää puukkisafkaa kyll meinaa syädä, jos toi ei kauhee kauvan oo poissa... Nii tää kevät! Kyll munki tekis miäli ulos, mä käyn jolisees kunnon kollijoikasut välill tuall partsill ja sitt mä oon vähä kärttyne. Siis sillee, ett tappelisin mialuust, mutt en kai ton mamin kaa kuiteskaa. Se ei oo vissii ihan terveellist, ku se voi heemostuu! Joskus se on heemostunu mull, eikä se kyll oo kliffaa. Ett parempi olla rauhass sen kaa. Eikä tääll oo muita kenen kaa tapella. Kunnon kolliflaidis ois poikaa! Hmph, ei oo kavrui enkä mä pääse yksin ulos. En mä kyll ees haluis – tai en tiijä – ku mä en tiijä, löytäsinks mä yksin takas ja sitt menis tää koti ja kaikkee. Ett kyll kai kollin jo täss iäs pitää funtsii niinku ett mitä haluu; kunno hima vai seikkailui. Must tuntuu, ett mä oon jo seikkaillu ihan tarpeeks ku muistiki on menny >o< Mä annan toll mamill tilaa toho sen fotoo.... Vaiks se on täss mun paikall. Noi on nimittäi ne sen rätit, mitä sill on himass päällä, ku se istuu koneella *kissikikatusta*. Eiks ookki karmeet? Nii ett kliffaa viiko alkuu kaikill ja huamisee...

----------------------------------------



Aivan, tässä esittelen Allyn yllytyksestä sen verran muotilokia, että näissä vermeissä Welhotar lokittaa. 70-luvulta kotoisin oleva kylpytakki, ahdas, mutta mukava. Huomatkaa paksut, kudotut puuvillatossukat, jotka ovat aina jaloissa – särkee vähemmän! Alta puuttuu yöpaita, joka on punainen tai vihreä, mutta reippaasti reikäinen ja kursittu hätäisesti kokoon. Vassokuu vaan siis!

Päivän slogan: Kun katselen taakseni, unohdan koko talven!

Päivän biisi: Kevät

Luettua: Patricia Cornwell – Kuolleiden kirja, juu tämä toinen leidi tässä taas tutkii rumihia. Reichsiin verrattuna vähän kylmempää tavaraa ja kerrontaa. Kuitenkin tässäkin pitäisi taas olla lukenut vähän aikaisempia kirjoja, jotta tietäisi Scarpettan ns. ihmissuhteista ja Lucysta. No siis, kyllähän tämän lukee, mutta ei nyt mikään ihme suosikkini ole. Ei en ota kotiiin asumaan, lainaan kyllä, pikalainaan varsinkin. Suositan morbideista jutuista pitäville, tämä kun on samaa plaatua kuin aikaisemmatkin. Tekniikkaa ja lyhenteitä lisää... hiukka sekavia ihmissuhteita. Ei sen kummempaa. Anna-Maria Isola – Meri Larivaara – Juha Mikkonen – Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä, suosittelen jokaiselle! Kannattaa ehdottomasti lukea näitä omakohtaisia pieniä tilityksiä siitä, mitä suomalainen köyhyys tänä päivänä on ja kuka kokee minkälaisen tilanteen köyhänä. Todettakoon, että mukana on väkeä todella laidasta laitaan! Ehdottomasti lukemisen arvoinen kooste kirjoituksista, jotka ovat järjestetyn kirjoituskilpailun satoa. Mukana vilahtelee muutama Lokistaniastakin tuttu nimi. Osa kirjoittaa tietysti nimimerkillä, mutta mainitsee myös kirjoittavansa lokeja. Joten kiitokset vaan niille, jotka ovat itsestään uskaltaneet kertoa! Niin, tuli mieleen eräs tarina, joka liippaa läheltä Welhotarta; leidi nimittäin on (tai oli) myös valtiolla töissä ja mainitsee palkakseen suurinpiirtein saman kuin minä saan. Hän kokee olevansa kovasti köyhä – niinhän se, riippuu mitä pitää köyhyytenä... Ei minullakaan koskaan liikaa rahaa ole, mutta aivan umpiköyhä en ole, koska pystyn maksamaan laskut ja ostamaan ruokaa itselle ja kissalle. Muuta Welhotar ei oikeastaan juuri nyt kaipaa. Tarvitsisihan sitä yhtä ja toista, mutta välttämättömin on kuitenkin jostain aina saatu...
 
                                                

                                    VIISASTA VIIKON ALKUA VAAN!

                                              

CV - WELHOTTAREN TYÖPAIKAT A - Ö, Y

Y = tietysti yksi suosikeista eli yövuorot! Taidan olla niitä omituisia ihmisiä, jotka pitävät yövuoroista esim. sairaalassa. Minusta silloin on mukavaa, ei pelkästään rahan vuoksi, siis tuleehan siitä lisää liksaa. Yleensä yövuoroissa joko tapahtuu kovasti paljon tai on hyvin hiljaista. Normiyövuoroa ei ole olemassakaan. Welhotar on myös tottunut valvomaan (hah - miksi tämä ei ole mitään uutta), joten sekään ei ole ongelma. Joskus klo 3 - 4 välissä voi iskeä pieni väsy, mutta siitä selviää käymällä ulkona ja juomalla kaffetta. Itse asiassa, ihannetilanne olisi se, että tekisin riittävän vähän keikkaa ja pelkästään yövuoroja. Silloin voisin huoletta heittäytyä tuulten vietäväksi. Ikävä kyllä, keikkoja vuoroille ei juuri ole, vakinaiset haluavat ne itselleen. Toisinaan joinakin pyhinä vuorot iskevät ja silloin Welhotar on elementissään. Muutenkin yövuoroihin usein sattuu samanhenkisiä ihmisiä, joten työnteko voi olla jopa viihdykästä ja hauskaa aivan uudella tavalla.

Suosittelen lämpimästi kaikkia kokeilemaan, jos ei sitä ole vielä koskaan tehnyt ja mahdollisuuksia olisi. Saa aivan erilaisen kuvan maailmasta, kun hilautuu kotiin tuossa klo 7:n jälkeen ja alkaa aamutorkuille. Tosin on myönnettävä, että kerran tein 9 päivää peräkkäin yövuoroa ja sen jälkeen olin kieltämättä lievästi sekopää (tavallista pahemmin siis ,D). Nukkuminen jää kuitenkin vähäiseksi, minun tapauksessani siis normaaliksi eli unta tulee se 4 - 5 h.

Yövuorojen suurin ihanuus on siinä, että voi nukkua päivällä milloin haluaa ja tehdä muutoinkin jotakin järkevää päivällä. Tosin, jos seuraava yökin on töitä, ei kannata vetää päiväkännejä *virn*...

Oi työnantajat, Welhotar on tottunut siis erilaisiin työaikoihin ja selviää mainiosti lyhyilläkin unilla öisistä töistään - tehkääpäs tarjouksia, ensiksi ehtineet toki etusijalla, muahahhaaah!

                                        

                                       WELHOTAR - YÖELÄJÄ!

KELLOJEN TRIMMAUSTA JA LAUANTAIPUUHASTELUA

Hmph, huomentapäivää! Kelloja on muistettu trimmata kerrankin ajoissa eli jo eilen päivällä. Ei, emme puhu täällä Malmilla kellojen kääntämisestä, sillä on aivan toinen merkitys, tsihihihh. Eli ulkona on jälleen pimeää, kun herää. Ei silti, mitä väliä, ei minulla ainakaan. Ei se mitenkään vaikuta meikäläisen elämään. Nukuin edelleen saman verran eli alle 5 h. Yritin väkisin katsoa yhden typerän kotivideon loppuun, mutta ei onnistunut. Oli ihan pakko nousta kylppäriin ja siinä vaiheessa Vincentkin oli jo hipohereillä. Tietysti, riutunut kissiraukka. Oli siis pakko laatia kaffet ja mömelöt itselle sekä kissalle kunnon heekut ja vähän pussimuonaa sunnuntain kunniaksi (samalla sain vaivihkaa hiukka harjattua turkkia!).

Belgarion on siis lomilla, kyllä se on sentään mukavaa! Edelleen kiittelen, että hän viitsii ja jaksaa lähteä kanssani lauantaisin liikkeelle. Ei tästä elämästä tulisi muuten yhtään mitään. Me olemme harvinaisen tehokas kaksikko kirjastossa ja kaupoissa. Samalla Belgarion kävi apteekissa ja minä hakemassa uusitun reseptin lääkäriltä, joten tämä hajautettu osasto toimii myös useammalla taholla ,D Mainiota eli kirjastosta sain varaukset ja palautetuista pikalainoista pari, jotka olivat jo varauslistalla. Varauslistakin siis lyheni, nyt pitää odottaa vain uutuuksien päivitystä kuun vaihteessa. Osa löytyi kyllä jo nimihaulla, mutta ei tietenkään kaikkea, mitä haluaisin. Oli pakko siis tyytyä myös osittain jo luettuihin opuksiin...

Kaupat tarjosivat aika kehnosti aleja, vain tipusuikuloita – meillä syödään tipua enemmän kuin koskaan. Lisäksi saatiin ostettua kassillinen erilaisia vihanneksia, seljanka-aineet Belgarionin toiveen mukaan sekä itse löysin must-kokeiluun Mustapippurikastiketta, Kookos-chili –kastike ei ole vielä ehtinyt meidän Rismaan, sitä tahtoisin kokeilla, ainakin kerran. Mustapippurikastike on siis erinomaista, mutta olkaapas varovaisia sen kanssa. Siinä on todella tuhti takapotku, lähtivät kaikki nesteet liikkelle =D Ehdottoman hyvä ostos vahvojen makujen kavereille, hinta oli Rismassa vähän yli 3 juuroa eli juuron verran ovh:ta enemmän – ikävä ylläri, mutta tuo on aika riittoisaa tavaraa. No juu, herkuksi ostettiin sellainen mähnäpulla, iso. Pistin suoraan puolet pakkaseen. Kotona laadin sitten erinomaisen hyvää kalaseljankaa kaikkine hienouksineen, jälkkäriksi kaffetta ja pullaa. Tyytyväinen olo vallitsi, molemmilla oli riittävästi luettavaa ja muutenkin mukavaa.

Koska koipi- ja käsikivut olivat jo melko pahaa plaatua, heitin päivämömelöt kehiin ja niiden voimalla imureerasin koko residenssin huolella. Hyvä minä! Tänään pölyt, moppaus ja triffidit. Belgarion puolestaan trimmasi kellot ja koneen päivitykset sekä vei useamman pussin roskia (hei, ne olivat sentään pieniä pusseja, eivät kasseja!). En vain jaksa enää työpäivän jälkeen usein edes roskikselle, varsinkin jos keli on huono... ei vaan uskalla. Eli huushollikin näyttää suht. siedettävälle.

Pankkiasioista sen verran, että rahaa sai jo seinästä, mutta verkkopankki takkuaa. Kumma juttu, viikolla sain maksettua yhden laskun vaivatta, mutta nyt kestää, kestää, kestää eikä mene edes aloitussivulle, prle. No, täytyy yrittää vaan myöhemmin uudestaan. Ketuttaa, pitää ilmota joka taholle, että nyt ollaan vaan Sampopankin armoilla. Että eivät ihmettele maksujen myöhästelyä. Kele. En tykkää, siis viikon verran jo tällaista sekoilua – pitäisiköhän anoa jo korvauksia myöhästyneistä maksuista, kivusta ja vaivoista?!

Kaveri soitti ja siinä jutellessa mainitsi, että lokini on kovin negatiivinen. Tuota, en minä nyt tiedä, minulla harvemmin on mitään positiivista kerrottavaa. Enkä minä halua etukäteen hehkuttaa mitään, jos ei mistään kertakaikkiaan tule mitään kivaa. Mitä sitä suotta, prle. Niin että lukijoiden on nyt tyytyminen tähän lokiin tällaisenaan, tsorry vaan. Toki kerron, jos jotain hyvää tai mukavaa tapahtuu. Sellainen on vain äärimmäisen harvinaista meikäläisen elämässä!

-----------------------------------



Purrrrrviska, kavrut! No nih, no nyt on orja hyvin toiminu kyll, tarttee sanoo. Eile me syätii fisuu, tai siis mä söin ihan sellasenaa. Toi teki jotai ihmeellist soppaa siittä, siinä taas kilii *huokaus*. Mutt siis njamii fisusta oli. Ja nyt aamull sitt sain heti pussimuanaa, olin ihan ihmeessä, ett kuis nyt. Mutt joo, selvishä se, orja alko haajattaa mua samall ku mä söin. Vähäks mä välill käänsin päätä ja tsiigasi pitkää. Mutt ku ei se sitt hirveest kuitenkaa häirinny mun heekutteluu, nii anno sitt haajattaa vähä. Ei se pitkää yrittäny ees. Onneks, mä oisin voinu purettaa-raapittaa, nih! Kiva Poika kävi eile, mä sain taas lojuu se viakus koko päivä! Ihana.. mm.... ei me muute varmaa mitää heekku oltais saatu, mutt se aina saa mamin tekee kaikkee. Ja se on kilti, antaaa mun levitä nii, ett itte melkee putoo. Eikä oo paha kissill, ei ikinä. Tykkään! Tänää orja laittaa jauhist, sill on jo se jääkkäris, silt on tipuuki, mutt mä haluun tänää jauhist! Kyll on heekkui sitt ollukki taas tänä viikonloppun. Toivottavast on viikolki. Ja mun tuukist vaa lähtee semmosii paloi, vaiks mami nyt vähä sitt haajattiki. Katotaa, auttaaks se yhtää? Mä en oikee usko, ei se nyt ihan kamalalt tuntunu, mutt en mä siit tykkääkkää. Kai sen voi antaa ihan vähä haajattaa, jos se antaa sitt jotai palkkioo >o<



Täss on vaa tämmöne joku vriikuva... mamin piti laittaa jotai muuta, mutt sen kaamerass on nyt joku juttu, sähkö loppu tai jotai =O Kliffaa söndaagii kaikill! Huamisee...

----------------------------------

Vincent, harjaus onnistui ihan hyvin. Saisikohan harjata ihan joka päivä, vaikka parikin kertaa päivässä?

Päivän slogan: Tyhmyyttä syntyy, kun tahto ylittää kyvyt!

Päivän biisi: Elämää

Luettua: Belgarion oli saanut päästäisenä viimeisen Potterin ja toi sen nyt minulle luettavaksi eli sain juuri loppuun J. K. Rawling – Harry Potter ja kuoleman varjelukset. Jokainen Potterinsa lukenut tietää, mistä on puhe, joten ei siitä sen enempää. Pidin kovasti ensimmäisestä kirjasta, sen jälkeen olen tietysti lukenut ne kaikki. Taitavaa kerrontaa ja nämä kirjat ovat varmasti saaneet uusia kirjanystäviä ja lukijoita paljon – siitä siis suuret kehut. Rawling kyllä lievästi toistaa itseään ja ainakin tämä viimeisin muistuttaa paljon elokuvakäsikirjoitusta, sen verran räväkkää tuo kuvailupuoli on. En missään nimessä dissaa leidiä, mutta uskon, että näillä kyvyillä voidaan tuottaa vielä parempaakin kirjallisuutta. Suosittelen toki, varsinkin aloitteleville nuorille ja aikuisillekin lukijoille, siis sarjaa ihan alusta asti. Näihin on kyllä mahdoton päästä kokonaan sisälle ilman pohjatietoja, eli sarja kannattaa mieluusti lukea ilmestymisjärjestyksessä.

                                     

                                             SÖNDAAGIA VAAN!

CV - WELHOTTAREN TYÖPAIKAT A - Ö, X

X = hmph, vaikeaksi meni, mutta kyllä tämä tästä. Eli ennen työhaastattelua voi hätätilassa ottaa vaikka yhden rauhoittavan, esim. Xanorin. Muista kuitenkin testata rauhoittavan vaikutus itseesi hyvissä ajoin, että tiedät sopivan määrän ja vaikutukset. Ei ole kiva huomata sössöttävänsä ja kikattavansa haastattelussa. Ota huomioon, että reaktiot hidastuvat jne. jos vaikkapa joudut joihinkin testeihin haastattelun yhteydessä. Itse olen ottanut pienen rauhoittavan, jos on ollut kovasti hepuli haastatteluun mennessä. Tiedän oman rauhoikkeeni vaikutukset tasan tarkkaan, joten ei sitä taatusti ole kukaan ainakaan huomannut. Omaa oloa se on helpottanut taas välillä huomattavasti. Muista myös, että jotkut paikat tekevät näitä ns. huimetestejä, esim. bentsot näkyvät niissä pitkään! Kerro siis ajoissa, että satunnaisesti käytät bentsoja "jännittämiseen esiintymisen yhteydessä, puolikasta unta tuomaan tms.". Muista kertoa, että käyttö on todella epäsäännöllistä ja harvoin tapahtuvaa - lääkärin ohjeiden mukaista...

Ja hyviä rauhoikkeita tarvitaan aina työelämässä - välillä niitä ilman ei tule toimeen!

                                            

                                               ELÄIMELLISTÄ!

VIIKONLOPPU VIELÄ MELKEIN KOSKEMATTOMANA EDESSÄ =D

Viikonlopun autius edessä – toivottavasti myös rauhaa ja lepuutusta. Eilinen meni hemmetinmoisessa huiskeessa Varastossa. Loppukuu eli kiirusta piti. Eräät nuorisopuolen hanakat ja erinomaisen kunnianhimoiset edustajat halusivat vielä lisää mainetta ja kunniaa maaliskuulle, joten piti väsätä asioita vielä vähän ennen postin lähtöä... Juoksivat kuin pienet eläimet papereidensa perässä. Huvittavaa, itse asiassa. Tosin homma kaatui lopulta tietysti meidän niskaamme, lopputoteutus siis. Tämä tulosten keruu on taatusti P-P:n idea, ei kukaan muu voi keksiä tuollaista idiotismia toteutettavaksi näissä hommissa. Ja edelleen muistutan, että vain toimistoväellä on normityöaika, että sen puitteissa pitäisi pystyä hoitamaan nämäkin asiat. Ikävä kyllä, emme sentään pysty vaikuttamaan Italo-Postin toimiin. Posti lähtee viimeistään klo 15 ja sitä emme voi viivyttää ,D Onneksi, muuten tekisimme vieläkin hommia.

Loppuilta kotona menikin haahuillessa ja lepuuttaen – ei mitään järkevää. Hörhö yritti soitella, löin puhelimen korvaan. Ei, minulla ei todellakaan ole juuroja. En ole päässyt käymään automaatilla tiistain jälkeen, koska työmatkan varrella ei ole missään sopivaa rahamaattia. En siis tiedä, saanko tänäänkään hiluja seinästä. Sain Belgarionin kiinni puhelimella ja pyysin ottamaan mukaan oman korttinsa, jotta voin lainata häneltä, mikäli pankkihässäkkä jatkuu. Juu, Belgarion on siis lomalla. Ei mitään kummempaa kerrottavaa. Kertoi vain, että ”pienehkö myrsky” oli iskenyt Upikseen, tuulta ja lunta n. 20 cm hyvin lyhyessä ajassa – oli ollut oikein rattoisaa, tsihihih.

Tänään siis normiroudaus Belgarionin kanssa, kirjasto-apteekki-kaupat –akselilla. Kirjoista voipi tulla taas uupelo, vain 4 varausta oli tullut. Hyllyjen tarjonta oli ainakin tiistaina ääriköyhää. Murr, pakko taas lueskella jotakin uudestaan. Parisenkymmentä opusta pitäisi varalle saada kuitenkin, että pärjäisi ensi viikon jotenkin kohtuullisesti. Ja jotakin ruokaakin pitää varalle.... pakkasessa on tipua ja muuta, mutta vihannekset ym. ovat loppu. Samoin muutama varastossa aina pidettävä tarve. Kantoapua siis tarvitaan. Belgarionillekin pitäisi keksiä jotakin mukavaa lounasmuonaa – en kai minä nyt jatkuvasti voi sitä piirakkaa hänelle syöttää. Olisikohan tagliatelle ja jotakin soossia? Thai-tai-kanaa? Täytyy tiedustaa häneltä itseltään, tosin Belgarion on sitä mieltä, että minun ruokani ovat aina parempia kuin Upiksen tai Exän tarjoomukset. Että ei sitten paljon tarvitse *virn*, normaali kunnollinen arkiruoka riittää.

Uaah – tsorgen, kävin välillä nukkumassa kolmisen tuntia. Näytettiin oikein viihtyisiä kotivideoita, mukavaa, mmmmm.Tämä tykkää tällaisista aamuista! Ulkona näyttää ärsyttävän kauniilta, höh... juuri sellaiselta, että Varaston leidit kohkaavat ulkoilemisesta, jäks. Eilen saatiin pullakaffet kahden nimityksen johdosta. Siinä kaffitellessa ei väki puhunut juuri muusta kuin urheilusta, fillaroinnista ja sen tyyppisistä asioista. Ilmoitin tarvitsevani käsillä kelattavan fillarin – sille naurettiin. Eivät he ymmärrä, vaikka olen todella yrittänyt selittää asioita. No, ei kaikille ole ymmärrystä suotu. Etenkin kun yleensä pystyn liikuskemaan ihmisten näkyvillä konttoorilla suht. vaivattomasti.

No niin, sitten vain tekemään kauppalistaa!

---------------------------------------



Purrrrrrrrrve, kavrut Lokistaniassa! Mä en siis ala, mun kaikki kaavat lähtee. Mamiska nauro, hirmuisii pumpulipallui laattiall, ainaski toss matoll. Ne näyttää nätilt – mutt ne on KAIKKI MUSTA pois. En tykkää. Enkä tahro syädä kissinmuanaa. Mamiiiiiiih – tänää jotai heekkui ja mulle tuliaisii sitte kans?! Jookosta, ku kerta Poikaki on tulossa. Kyll ne varmaa muistaa mut, mutt silti. Tämmöne koinsyämä kissi tarvii paljo hyvää muanaa. Pitäiskö kuitenki harkita, jos antais ton orja vähä haajata? Mutt mua inhottaa se ihan kamalast. Mutt ku se selitti, ett sitt ois helpompi noitte kaavoje kans. Mä en nyt oikee tiädä, mun tarttee funtsii viälä. Oon mä tosi harvon antanu sen vähä haajattaa, selkää niinku, mutt noi ihanat pallukat tulee mun masust ja rintakaavoist, kihhihihh. Ett niinku sillee arat paikat, juu nou. Joo, ehkä sit kuiteski, mutt katotaa vaiks illall. Jos mä saan jotai heekkuu, mua sais vaiks vähä sitt haajattaa. Niinku vaihtariks. Mami muute goisi äske ku piäni sika, äänteliki sillee. Mä kuarsin kuulemma viakus. No joo, mukavaaha toi on. Täss mä muute just tsiigaan, ku toi lukee mulle kissalokei, ku mä en itte täält sänkyst ihan nää. Välill ne tekstit on nii piänejä. Ett teekkui vaa kaikill, miss me ollaa taas käyty eile ja tänää >o<




Näätteks te, mite kiinnostunu mä oonki?! Kliffaa viikendii kaikill ja huamisee.

--------------------------------------

Vincent kieltämättä muistuttaa hieman koinsyömää nallea, turkiltaan siis. Harja olisi hyvä apuväline, mutta se ei nyt herralle tunnu taas sopivan. Kokeilemme silti asiaa illalla – varmasti!

Päivän slogan: Kosto – ruokalaji, joka on nautittava kylmänä!

Päivän biisi: Valuva taivas

Luettua: Vernor Vinge – Rauhansota, melko perus-scifiä. Maailma toipuu sodasta, mutta Rauhanlaitos on kaapannut vallan aseella, jota ei ole tarkoitettu aseeksi. Ihan luettavaa scifiksi, jota en yleensä kauhean paljon harrasta, siis tämän tyyppistä scifiä. Suosittelen alan harrastajille, mielenkiintoinen näkemys sodasta ja rauhasta sekä niiden aiheuttajista ja tarkoitusperistä. Sari Vuoristo – Säätiedotus merenkulkijoille, novelleja, joissa meri on aina pääaiheena. Welhotar piti tästä kovasti, ehkä siksi, että on itse liikkunut aikoinaan paljon merellä ja saaristossa. Novellit ovat todentuntuisia, meri on vahvasti läsnä, samoin rakkaus eri kohteineen ja tahoineen. Suosittelen kaikille, oikein hyvä välipala kotimaista novellia! Mainittakoon, että merisää on Welhottaren suursuosikki radioasemalla, varsinkin kun aina voi arvailla, mitkä tiedot puuttuvat ;D

                                         

                                   LEPPOSAA LAUVANTAITA!

CV - WELHOTTAREN TYÖPAIKAT A - Ö, V

V = tietysti Varasto, nykyinen työpaikkani ainakin maanantaihin asti. P-P:n mukaan suullisesti luvattuna vielä 4 kk eteenpäinkin.

Varasto on siis valtion virasto - nimeä en tässä julista. Varastoa ei kovin moni tiedä, jollei joudu henk.koht. tekemisiin tiettyjen asioiden kanssa. Varastossa on vähän yli 100 työntekijää, sellainen keskisuuri, keskellä valtion virastoja sijaitseva Varasto ;D Sikäli epätyypillinen virasto, että täältäkin puuttuu keskijohto ja toimihenkilöt, on vain ylin johto, asiantuntijat ja epämääräinen läjä toimistorottia. En ole oikein tottunut tällaiseen; tuleekin lähinnä juteltua vain ns. kaltaistensa kanssa. Welhotar on täälläkin kuni Mustenpi Anka, pistää silmään sekä käytöksellään että pukeutumisellaan. Lisäksi en jaksa aina innostua samoista asioista kuin normaalit varastorotat, valitettavasti. Eli en oikein istu joukkoon.

Varastoa voisi kyllä kiittää ennakkoluulottomasta suhtautumisesta eli siitä, että työhönottajat ottivat minut hommiin, vaikka rehellisesti kerroin koipiongelmista yms. pikkujutuista. Sinänsä kiitettävää!

Welhotar voisi jatkaa Varastolla pidempään, mikäli saisi pidemmän määräyksen tai jopa vakinaisen paikan. Nyt olen kuitenkin rahoitusehdolla eli kesän jälkeen ei taaskaan ole tietoa, töihin vaiko eikö.

Arvoisat työnantajat - tässä on mahdollisuutenne palkata Welhotar suoraan töihin!

                                     

                                  VARASTOSTA - PÄIVÄÄ!

EHDOTTOMAN TARPEETON VALITUS- & VÄNINÄPÄIVITYS JÄLLEEN

Nyt ketuttaisi oikein kunnolla, onneksi on kuitenkin perjantai. Ketutus siis laimenee vain keskivahvaksi. Minen jaksa, prle. Miksi minun pitäisi jatkuvasti selittää Varastolla mm. sitä, että olen saanut luvan käyttää omaa rintteriä... Juu, siis ihan totta. Hra P. ihmetteli kovasti eilen, miksi minä saan tehdä niin, kun muut eivät. En edes viitsinyt alkaa selittää, että ihan P-P:n luvalla, ettei tarvitsisi jokaista lehdykkää varten kävellä puoli kilometriä. Että olen raukka koipivammainen, joka armosta on päässyt tänne töihin ja saa tehdä jotakin tällaista poikkeavaa. Koivet ovat täpökipeät, erinomaisen viiltävän särkevät ja juilivat. Eilen jo hoipertelin ja sain kivoja kipukohtauksia Varaston piiitkillä käytävillä. Nukuttua en saanut taaskaan kunnolla. Ai että mättää! Eikä tähän auta mikään, huomennakin pitäisi vielä jaksaa kylille. Pakko.

Sentään eilenkin töissä oli huolehdittu siitä, että ei turhaa luppoaikaa juuri jäänyt. Hätinään ehdin käydä lukemassa muutaman lokin ja sähköpostin. Sen verran kiirusta piti. Lisäksi soittelin pariin avoinna olevaan työpaikkaan. Toisaalta eilen olin taas sillä tuulella, että voisin kesällä jättäytyä vaikka tuulten huuhtomaksi. Ei paljon kiinnostanut ajatus taas uudesta paikasta. Muistin nimittäin, että pahempaankin paikkaan voisi, siis voisi, todella päätyä. Kamala ajatus ja tulevaisuudenkuva!

Jos ei tarvisisi aamuisin vääntäytyä töihin, voisi mennä uudelleen nukkumaan muutaman tunnin päästä ja saada edes kertaalleen riittävästi unta. Uni alkaa taas olla hakusessa. En tiedä, johtuuko se pelkästään säryistä vai muistaako armas alitajuntani sen, että maanantaina olisi katkon paikka hommissa... Tosin minullehan on luvattu ne jatkot, mutta silti. Mikään ei ole minulle varmaa, ennenkuin olen tiistai-aamuna kustannuspaikalla normaalisti. Maanantaina täytyy pitää vielä puoli päivää vapaata, en usko, että P-P muistaa edes sitä. Häntä eivät hetkauta meikäläisten tarpeet, kunhan vain hommat on tehty hänen ohjeittensa, toiveittensa ja päsmäröintinsä mukaan. Mutta, kuten sanottua, pitää muistaa, että pahemminkin voisi olla – voisi olla vaikka imatralainen poliisi (ziitos, Freukkarit!). On se hyvä, ettei lehmät lennä...

Lisäksi eilen kaikki yrittivät hyötyä minusta; Hörhö soitteli kahteenkin kertaan siinä kunnossa, että tuskin sai sanaa suustaan. Rahaa olisi pitänyt olla, pientä avaraa. Ilmoitin, kuten totuus onkin, että korttini ei toiminut – rahaa ei ole. Lisäksi leidi duunista haki vielä lisäavaraa, annoin vähän ja kerroin saman jutun. No, hän lupasi maksaa ma takaisin. Toivottavasti! Suoraan sanoen vedhutti. Kukaan muu ei välittänyt soittaa tai käydä juttelemassa, minä olen siis olemassa vain jonkunlaisena korottomana pankkiiriliikkeenä. Juu, ja minullahan sitä rahaa on, prle! No, sattui olemaan jokunen kymppi, kun jo ennen päästäistä kävin automaatilla. Epäilin näet jo silloin tuota Sampopankin rojektia. Pärsheelleenhän se meni eikä toimi ilmeisesti vieläkään kunnolla.

Silti odotan viikonloppua. Pääsen kirjastoon ja kaupoille, toivottavasti Belgarion mukana. Saan ottaa päikkäreitä vaikka kahden päivän ajan. Toivottavasti saisi jotakin irti myös itsestään eli pari hommaa hoidettua kotona. Ketuttaa sekin, että kaikki pitää suunnitella ajoissa etukäteen. Enkä voi pyytää apuja mistä ja milloin tahansa. Villut vaan kaikille ja kaikelle. Jospa jättäisi asiat sikseen ja vetäisi kunnon perskännit. Alan kohta olla sellaisen pään tyhjennyksen tarpeessa, että tässä ei muu auta.

En minä jaksa tämän enempää – vain aamulla väkisin töihin, iltapäivällä takaisin. Illalla olen täysin poikki, eilenkään en edes avannut konetta. Kaaduin sänkyyn kirjan kanssa. Väkisin käytin puoli tuntia eväksiin ja tiskeihin, siis vain ehdottoman pakolliset toimet. Että tämä tällä kertaa taas tästä päivityksestä. Ei muuta. Vain valitusta ja ketutusta – menkää pois, täällä ei ole mitään sen kummempaa mielenkiintoista, järkevää, perusteltuja mielipiteitä, juoruja tms. Tämä on Welhottaren väninä-ketutus-paskaloki!

--------------------------------------


Purrrrrrrrrrrrve, kavrut! Joo, eipä oo orja ny parhaimmillaa. Munki kans haasto eile melkee riitaa. Mä kun en suastunu syämää kissinmuanaa, ku se itte teki eväksii. Mäki oisi halunnu, mutt ku ei kuulemma riittäny! Mitä se semmone o, ett kissill ei muka riitä? Siis ihan on outoo. Ja sitt se ei halunnu mua taaskaa tyynyll, nii ni mä painuin suaraa baseen goisii. Ett huutele siälä orja vaa kissii, en tuu, en! Mutt kyll mä sitt kuiteski yälä salaa hiivin sen koipii viäreen. Tais olla virheliike vaa. Se nimittäi heräs, ku mä olin pistäny itteni just sopivast sen koipiin päälle pitkäksee ja saanu kunno asenno. Tsihih, orja saanu koipiisa mitenkää liikkuu. Se melkee itki... no kävi sen verta sääliks, ett nousin hitaast ylös ja päästin sen koipiset vapaaks. Siis noin iso orja, eikä sen koivet toimi sen vertaa >o< Tosi outoo, mä en tajuu. Kai mun pitäs olla nyt vähä kiltimpi, mutt ku mäki oon vähä ärtsyll pääll. Yleensä mä oon just vähä känkkis sillo, ku mull on kaavanlähtö. Siis niinku huanoll tuulell. Ku kutittaa ja pölisee. Sitt orja yrittää viälä harjattaa, ei käy! Ei, ei kertakaikkiaan käy. Nii ett tunnelmat on ollu vähä niinku kireet. Oon mä saanu kaikki mun normiheekut ja sillee, mutt vähä on ollut sanomist muutamast jutskast. Ei mistää isommist, mutt kuiteskii. Ollaa molemmat huanoll tuulell! Katotaa, löytyskö tualt fotoo tähä...



No ainaski tämmöne, ei oo hääppöne. Mutt hei, kliffaa viikendii kuiteski kaikill ja huamisee!

----------------------------------------

Kieltämättä olemme molemmat residenssin asukit hieman huonotuulisia ja krantusti puhuteltavia tällä kertaa! Onneksi kukaan ei ole edes yrittämässä meille käymään ,>

Päivän slogan: Elämä ja yö loittonevat nopeasti – koskaan eivät unelmat ole olleet niin kaukana kuin nyt.

Päivän biisi: Biisi on ylläri *erittäin kiero virn* ja se on tämä!

Luettua: Julie Parsons – Tiimalasi, lopulta aika sairas kirja, rikoskirjaksikin siis. En pitäisi mitenkään merkittävänä, mutta sen verran omituinen yhdistelmä dhraamaa, rhomantiikkaa, vanhojen asioiden kaivelua ja psykopatiaa, aitoa sellaista, että kyllä tämän voi lukea. Itse en jostain syystä ihmeemmin tästä pitänyt. Tämä oli niitä kirjoja, joista tulee likainen olo. Suosittelen toki rikoskirjallisuuden kavereille, mutta kannattaa miettiä, lainata vaiko eikö. Inger Frimansson – Varjo vedessä, tämä uusintaluennassa, kun innostuin taas kirjailijasta. Kyllä, Welhotar piti tästäkin, vaikka tämäkin on omalla tavallaan ehkä sairaampi kuin eo. opus. Frimansson taitaa pienen yhteisön kuvaamisen, outojen ja erilaisten ihmisten psyyket sekä heidän toimensa ja niiden motiivit. Minä suosittelen kyllä tätä kaikille – pohjoismaisen rikospuolen parhaimmistoa, ehdottomasti. Karin Alvtegen – Häpeä, tämäkin uudelleen luettavana. Melkoisen psykoottinen tarina tämäkin mm. siitä, mitä uskonto (ja varsinkin lahkot) voivat saada ihmisessä aikaan, erilaisuudesta, menestyksen keskellä olevasta tyhjyydestä ja paljon muustakin. Mikä on rikos ja mitä on tapahtunut oikeasti? Hyvä trilleri, mutta muistuttaa niin kovasti erästä kollegansa kirjoittamaa kirjaa (ei mitenkään plagiointia, mutta jotakin!), että Welhotarta se hieman häiritsee. Kannattaa kuitenkin lukea, jos vastaan tulee. Minä kun tuppaan suosimaan näitä pohjoismaisia kertojia mieluusti!
   
                                            

                                      SIEDETTÄVÄÄ PÄIVÄÄ!

CV - WELHOTTAREN TYÖPAIKAT A - Ö, U

U = uimamaisteri, ainut maisteristutkinto, joka Welhottarella on! Olikohan tämä nyt vähän haettua - taisi olla. Valitettavasti en saa mitään varsinaista työpaikkaan kääntymään U:lla alkavaksi, vaikka yrittäisikin. Ulkomaalaiset - no, kansainvälistä asiantuntija- ja stipendiaattivaihtoa parin vuoden ajan. U-bahn, no joo, jos sen kääntäisi vaikka siihen, että kavereita on ollut SL:lla spärrevahtina. Ei, ei tule nyt mitään mieleen. U voisi olla unohtaminen, eli tämä aikaisemmin määritetty aivohyppykuppa... no antaas taas olla. Että maisterisnaisia siis kuitenkin, jo 12-vuotiaana!
U, uskomaton (kaikin tavoin!) työntekijä =D

                                     

                                         KORKEAA KOULUTUSTA!

LISÄÄ LUNTA =O

Mikä ihmeen Sipirja tästä oikein on tullut? Taas nököttää... Jossain luvattiin, että kevät tulee perstaina. Jahas, että ihan nyt päivän päälle, jo huomenna. Voi että. Minä menin jo kaivelemaan uudet, ihan alennuksella ostetut tennarit esiin. Katsokaa, kokonaista 7 juuroa. Sitten tarvitsen vielä niihin kantakorokkeet, silikoniset sellaiset. Sitten olen varustettu kesää varten – koko Varasto saa taas katsella ja ihmetellä Welhottaren tyyliä *virn*. Ai mitä tyyliä, kysyi Belgarion. Katsahdin halveksuvasti ja olin hiljaa...



Varastolla oli sitten kuitenkin eilen hiljaista, tästä päivästä ei uskalla sanoa yhtään mitään. Tilanteet vaihtelevat äärilaidasta toiseen. Iltapäivällä työkaveri hiipi ovelle ja alkoi kertoa, että hän oli tehnyt niitä ylimääräisiä hommia, kun hänelläkään ei ollut kiirettä. Samalla pyysi lyhytaikaista avaraa, no kyllähän minä, sen verran. Ans kattoo, miten käy. Jotenkin oli niin hyvin johdateltu juttu, että jo siitäkin syystä voipi lainata. Ja toisaalta, tiedän hänen mieltymyksensä eräisiin *yskittää*.... joten hyvään tarkoitukseenhan se, kuten aina, muillekin. Kunhan maksaa takaisin, kuten lupasi.

Minä olen kilti, jos minullekin ollaan kiltejä. Tiedättehän te – kilti ja empaattinen Welhotar, sosiaalisuuden huipentuma. Tuulten huora. Katuojien Galahad. Ihmeiden Iijoki. Ajatusten Atlantti. Sellainen minä olen.

Mutta en kyllä juuri nyt enkä kovinkaan monelle. Valitettavasti. Pitäkää tunkkinne ja omat asianne, hyvät fiiliksenne kotona, upeat remonttinne ja kalustushankintanne, rakkautenne ja kananmunanne. Prlettäkö sitä minulle kehumaan. Minulla on sentään leikattu kolli ja 140 cm leveä sänky! Nih! Tämä ei muuten mitenkään liity asiaan, kunhan nyt tuli mieleen. Nimittäin päälääkärin aika lähenee, onhan minun annettava hänelle jotakin mietittävää. Jospa heti kättelyssä, loppukättelyssä siis, antaisi blogin osoitteen? Vai olisivatko ne kivat miehet sen mukavan valkoisen paidan kanssa jo odottamassa kotiovella... hmmm.

Taksot kulkivat, yllättäen, eilen lähes ajoissa. Ei paha. No, ammattikuskit osaavat. Kuulin, että jotkut olivat myöhästelleet töistä 1.5 h. Jos suoraan sanon, kannattaisi kuunnella aamulla paikallisradiota ennen töihin lähtöä! Yllättäen siellä yleensä kerrotaan, jos liikenteessä jokin mättää. P-P oli myös tehnyt työmatkaa tuon 1.5 h, vähänkö olin vahingoniloinen. Tuntuu varmaan turhauttavan työläismäiseltä, tsihih.

Ei, minulla ei ole mitään järkevää sanottavaa tälle päivälle(kään). Yritän vain selvitä työpäivän loppuun. Nukkuminen oli äärimmäisen kehnoa, 20 min. torkkuja ja kipuja koko yön. Prletto. Ole tässä nyt sitten virkeänä ja valppaana Varastolla!

--------------------------------------



Purrrrrrrrmenta, kaiffat! No nii, jo alko tarjoiluki parantuu. Eile mami laitto jotai jauhisjutskaa. Onneks mä sain taas mun osuuteni ennen ku se alko sotkottaa sitä, nimittäi vähäks meni sekaa taas kurrii ja kilii. Mua sitt inhottaa, ett hyvää jauhist mennää pilaa tollee. Mutt mä sain siis kuitenki oman annokse hyvi. Mutt sitt ku piti mennä mami viakkuu, se ei päästänykkää tyynylle. Mä suutun sille, melkee sähisi. Mun tarvii päästä, jos mä kerta haluun. Mami vaa sano, ett se alkaa aivastella, jos mä kaavastelen kaikki tyynyt. Ett jos vois pysyy vähä alempana. No, vähä aikaa mä lojuskelin siinä. Sitt mä hiffasin, ett orja nukkuu taas tosi kehnosti ja melkee potkii, nii ni mä siirryinki goisii basee loppuyäks. Heräsin sitt, ku toi kömpi vast ylös. Huah – goisiminen tual bases on kuitenki sillee rauhallisempaaa. Mami potkii ja pönkii välill unissaa nii, ett mä pelkää, ett se plittaa mutki siin samall. Karmeet, joutuu nyt tollase mamin alle! Ei mullakaa täss muuta, nyt mä meen tonne sänkyy ottaa snadit aamutirsat kalkonin ja napikoitte jälkee. Eikä must oo taaskaa kuvei. Mä vissii oisinki vähä koinsyämä näköne, mami joutu eile taas kerää kaavapallukoit ympäriisä, se on sill kyll ihan oikee. Nii ett, kliffaa päivää kaikill. Huamisee...

--------------------------------------

Vincentillä on karvanlähtö. Vincent tunkee samalle tyynylle. Tämä on aika kehnosti toimiva yhtälö....

Päivän slogan: Sumean logiikan mukaan kaikki käy!

Päivän biisi: Huda, Huda!

Luettua: Hannu Vuorio – Syvä matala, mitä kaikkea tapahtuukaan niiden vuorokausien aikana, kun Helsinkiä uhkaa kaikkien aikojen syysmyrsky. Löyhästi tarinaan eri kautta liittyvät perheenjäsenet ja sukulaiset elävät omaa elämäänsä, kaikki jonkunlaisen ratkaisun tai kriisin keskellä. Welhotar piti tästä, erinomaisen luettava ja intensiivinen kertomus. Suosittelen kaikille kotimaisen kirjallisuuden ystäville. Kathy Reichs – Maanantain murheet, niin, tämä on se toinen ruumiseukko, ei Scarpetta *virn* vaan Tempe Brennan. Reichsin kuvaukset ovat huomattavasti vähemmän yksityiskohtaisia eikä niissä ole niin paljon lyhenteitä. Lisäksi näissä opuksissa ollaan ehkä enemmän henkisesti kiinni uhreissa ja heidän tarinoissaan. Mukana tietysti sopivassa määrin rhomantiikkaa ja dhraamaa, että kaikkia kiinnostaisi. Oikein lukukelpoinen kirja oikeuslääketieteestä, patologiasta ja antropologiasta sekä rikoksista kiinnostuneille lukijoille. Loppuratkaisu on omintakeinen kuitenkin, sehän tässä on pääasia. Eli suosittelen varauksella, mikäli olo kestää. Minä luin tämän loppuun iltalukemisena, oli pakko tietää, miten lopussa käy!
  
                                               

                                                HANKIEN ALTA!

CV - WELHOTTAREN TYÖPAIKAT A - Ö, T

T = TEO, jossa tuli oltua, kuinkas ollakaan, sijaisena puolisen vuotta. Alunperin työsopimus tehtiin 1.5 kk:ksi ja sitten sitä jatkettiin kuukausi kerrallaan. *huoh* Työ sinänsä oli mielenkiintoista, oikeuspsykiatriaan liittyviä asioita, niistä ei sen enempää oikein tässä... Tämäkin virasto on samanlainen kuin nykyinen Varasto - omituinen organisaatio, ei väliporrasta oikeastaan ollenkaan. Eli toimistorottia ja asiantuntijoita sekä ylin johto. Ei ihme, että TEO:llekin on käymässä kehnosti, ilmeisesti se tullaan yhdistämään STAKESiin vai mitenkäs se nyt oikein mahtoikaan mennä... Kas kummaa, muistattehan mitä sanoin siitä, että Welhottaren jätettyä talon, aina tapahtuu jotakin *kiero virn*. Pitänee mainita, mikäli sieltä joku törmää tänne: en ollut tuolloin maailman parhaimmassa vedossa - olimme juuri saaneet tiedon W:n sairastumisesta ja siitä, että kuolema on tulossa. Jouduin itsekin pitämään sairaslomia, oli pakko. W. oli huonossa kunnossa sekä psyykkisesti että fyysisesti enkä minäkään tilanteesta kovin häävisti heti toipunut. Arvostelut olivat kuitenkin hyvät - eräs henkilö vain ei pitänyt minusta, jostain syystä. Kummallista, miten sen vaistoaa ja tietää. Ei vain pitänyt, syytä en tiedä edelleenkään. Töitä tein rutosti, parhaimmillaan sijaistin kahta muutakin toimistosihteeriä oto. Siirryin vain huoneista toisiin päivän aikana. Kiirusta piti, mutta selvisin. Eipä tuostakaan kiitelty, se otettiin jotenkin itsestään selvänä asiana. Että näin tuolloinkin valtiolla... Täältä Welhotar sitten lähtikin keikkahommiin. Ihan W:nkin takia, että jäisi vielä vähän aikaa olla yhdessä,  mutta myös siksi, että keikat oli helppo tuolloin sovitella oman aikataulun mukaan. Arvoisat työnantajat, arvostelut olivat kaikesta huolimatta hyvät, vaikka oma tilanteeni ei ollutkaan :)

                                          

                              TÖITÄ - IKÄVYYKSIENKIN VARJOSSA!

SITÄ SAA MITÄ TILAA - KUKA TILASIKAAN SITÄ LUNTA, TÄH?!

Hirveetä nökötystä ulkona! Nyt se tuli, talvi siis. Hah, sitä on odotettu jo, hetkinen, 4 kk. Että nyt sitten tuli se, mitä jotkut ovat tilanneet. Se lumi. Ei olisi tarvinnut. Minähän sanoin, että unohtakaa koko juttu – mutta piti vaan toivoa lunta, että olisi sitten valoisampaa. No nyt on prle valoisampaa jo muutenkin, niin ei kun nököttiä kehiin vielä. Tuossa vähän klo 3:n jälkeen alkoivat ensimmäiset aurat puuhastella, kuulin, kun heräsin. Saa nähdä, miten taksot pelaavat. Pahaa pelkään, että myöhässä ollaan. Lisäksi tiedän, että osa tsadilaisista on pärjäillyt koko talven kitkarenkailla.... niin että voi olla kivoja pluikasteluja muutenkin tuolla liikenteessä. Olkaa nyt helkatti soikoon varovaisia siellä, ei muuten, mutta kun minäkin olen menossa mukana!

Lupasin sekä P-P:lle että isommalle päällikölle avittaa tänään toista osastoa talon sisällä, kun heiltä on väki vähissä. Hah, niin se käy, kun ei ole tarpeeksi suorittavaa porrasta. Eivätkö nuo ihmiset tajua, että jos toimistorottia on vain 2 – 3 joka osastolla, jo normaali flunssa-aalto voi kaataa kaikki avustavat toiminnot. Siellä sitten parikymmentä muuta ihmettelee, mitä tehdä, kun ei ole tekijöitä. Josko kannattaisi vaikka lähteä vakinaistamaan väkeä ja nostamaan osastojen valmiutta edes kolmeen toimistorottaan joka osastolla? Jättäisi vaikka yhden nuoren uraohjuksen palkkaamatta, sillä liksalla saisi jo kaksi rottaa vakiduuniin... Mutta minullahan ei ole sananvaltaa tähän. Niin, siis omien hommien ohella hoidan toisen osaston kiireelliset. Tuon pitäisi olla tavallaan jo ennestään tuttua, mutta kiirus taitaa tulla. Lupasin yhdelle työkaverille heti aamusta yhdet paperit, koska hän on jäämässä lomille. Että olisi siis suotavaa päästä edes ajoissa Varastolle, ziitos. Iisalami, prle, toivottavasti olette huomanneet, että Tsadissa nököttää?!

Tein sitten eilen yksinäisen reissun kirjastoon ja kaupoille suoraan duunista. Sain tarpeeksi kirjoja perstaihin asti, hyvä minä. Lisäksi tuli taas heitettyä tarpeelliset kuulumiset kirjastotätsyjen kanssa. Huvitti, minut tunnetaan jo niin hyvin, että tulleet varaukset haettiin hyllystä heti kun näyttäydyin tiskillä ;D Ja sitten pika-pikaa ruokapuljuihin. Tarpeelliset ruuat tulivat asianmukaisesti mukaan. Hah – kauppojen hyllyt olivat oudon tyhjiä. Ilmeisesti tarkoituksella eli täytettä ei oltu tilattu ennen pääsiäistä. Oikein, toki. Jäin vain ilman kurkkua, siis kaupassa ei ollut normikurkkua =O Oli kotimaista, täsmälleen nelinkertaiseen hintaan. En ostanut! Mutta sen sijaan siika sai sijansa eli siikanököttejä (edelleenkin se lähes ainoa puolivalmiste, jota voin kehua!) oli taas viiskymppisellä, samoin kalkonin jauhelihaa. Jee, meillä herkuteltiin. Perunamuussia, sienikastiketta ja niitä siikanököttejä. Onneksi jömmassa on vielä jokunen kirsikkatomaattti ja pätkä vanhempaa kurgua. Samaa ruokaa tänään siis eväksenä, eli ei ollenkaan paashkempaa. Kun nyt pääsisi sinne kustannuspaikalle. Huolettaa! Nyt tuulikin on alkanut nousta, kivoja pyörrepuuskia tuolla katuvalojen lomassa. Ei tunti sitten vielä.

Juu, kuten eilen jo epäilin – koipia särkee täpöllä. Nukkuminen jäi siis taas äärimmäisen kehnoksi ja katkonaiseksi. Ei kiva eikä mukava. Onneksi enää kaksi aamua tämän jälkeen. Josta tulikin Belgarion mieleen – nyt ei taida Upiksessa olla kivaa! *kikattelee*

----------------------------------


Purrrrrrrrrrvinka, kissinkat Lokistaaniassa! Hah, mami oliki eile pois pidempää. Arvatkaas, ku se tuli, mä vedin ihan hirrrrrrrrrveet hepulit. Mä juaksin-juaksin-juaksin ynpäri-ynpäri-ynpäri ku se lopulta tuli. Ei mull ikävä ehtiny tulla, mä nimittäi heräsi goisimast. Mutt pitihä mun näyttää, ett mä tiäsin, ett se tulee myähäss. Nii ett mä hepuloin sitt vähä lisää, ku se päästi mut partsill viälä. Ett vähäks tuli eile illall juastuu ja hepuloituu. Huh, iha meni pää sekasi. Ja oli se juu tuanu ruakii, vähä sain mäki maistaa, mutt en paljo. Ihan ku mä kerta oksun fisust, ei orja uskalla antaa sitä tarpeeks. Oisin voinu syädä vaiks kuin paljo, mutt ei sitt, kerta nih! Tavallist kissinmuanaa tuli sitt vaa. Täks päiväks se sentää lupas lopultaki sitä jauhist. Mä vast oo oottanukkaa ku varmaa viikon! Hirveet pihtaamist täällä. Ei niinku kunno muanaa olleskaa. Piäni ja heikko kissinrääpäle tarttee kunnon ruakii, nih. (Toim. huom. Missä niitä rääpäleitä on, minä vaan kysyn?) Toi puhu jotai snögest ja myrskyst. Hah, orjien hommii. Mä saan olla kuivas ja lämpimäs, vähäks välii. Kuha mami pysyy omas aikataulus ja tulee kunnoll himaa, se nyt on ainut tärkee asia. Katotaa sitt illall, mitä mä taas keksin. No nyt tarttee kyll muute myäntää, ett kaavoi vähä lähtee, hirmusii tuspui niinko irtoo. Ne näkyy vähä pahast toll matoll, ku se on tumma ja mull on nätit valkoset kaavat, jotka aina ekaks lähtee. Valkoset pumpulii... mmmm.... mä oon fiksun näköne kolli.. mmmm. Enkä yhtää itserakas, enhä?



Hehehh, täss on joku mamin foto! Sen ruahost, just joo hei. Ja noi on niit, mitä mäkää en syä. Maistuu pahalt. En tajuu, miks niit pitää yleensä kasvatella! No, omaha on jutskasa, mä painun goisii kohta. Kliffaa päivää kaikill, goisitaa ton myrskyn loppuu asti, eiks? Huamisee...

----------------------------------

Vincent, ne ruohot ovat krassia, minä syön ne! Tosin ne eivät ole kasvaneet vielä täyteen mittaansa, vähän lisää sitä valoa nyt tarvittaisiin...

Päivän slogan: Te, jotka odotitte lunta – olkaa hyvä, siinä sitä nyt on. Miettikää seuraavalla kerralla, mitä toivotte, saatatte saada toivomanne!

Päivän biisi: Green, Green Grass Of Home   =D

Luettua: Tapani Bagge – Kasvot betonissa, kokoelma rikos- ja jännitysnovelleja. Minä pidin, aika paljonkin. Surkuhupaisia ja erikoisia tarinoita siitä, mitä rikollisten maailmassakin voi tapahtua. Ystävyydestä ja sukulaissiteistä, suhteista asianajajiin ja toisiin konniin. Jutut on kirjoitettu hyvin ja ne kantavat lyhyinäkin tarinoina. Novelleista ainakin osa on aikaisemmin julkaistu eri lehdissä, minä vaan en ole törmännyt niihin. En tietenkään, kun en lue lehtiä ,D Eli kaikki ovat aikaisemmin lukemattomia. Kotimaisen rikoskirjallisuuden kavereille oikein mukava makupala, Welhotar siis suosittelee! Sen verran hyviä tarinoita, että kirja piti väkisin lukea illalla sängyssä loppuun asti.

                                             

                                 KINOKSISTA KEKSIVIIKKOA!

PS: Taisi mennä pankinvaihto harkintaan, automaatti ei antanut käteistä eilen tavallisella Sampopankin kortilla, jonka siis piti, PITI, kelvata normaalisti! Onneksi oli sen verran rahulia, että selvisin kaupoista! Kelelauta, tavallisesti systeemejä kokeillaan - siis hei kokeillaan - useampaan kertaan ennen niiden sisäänajoa ja mitä tekee tämä pankki? Kele, Welhotar harkitsee todella siirtymistä muualle, jos toiminnot eivät ala olla kohta kunnossa...

CV - WELHOTTAREN TYÖPAIKAT A - Ö, S

S = sairaalat. Osa näistä on jo tullut ihan nimellä käsitellyiksikin, nuo läntisessä naapurissa sijaitsevat. Todettakoon lisäksi, että Welhotar teki sairaalakeikkaa n. kolme vuotta Helsingin kaupungin eri sairaaloissa - ei, ei Hyyssissä siis. Keikat tarkoittavat tässä kaikkea mahdollista eli lyhyin työsuhde oli 4 h ja vähän yli, pisin useamman kuukauden. Olen ollut toimistosihteerinä, osastonsihteerinä, tekstinkäsittelijä jne. Kaikissa mahdollisissa sairaalan toimistotöissä, joissa ei ole vaadittu terveydenhoitopuolen koulutusta. Sitä minulla ei sentään ole. Keikka-aika oli oikeastaan mukavaa. Tietysti se vaati jonkinlaista sopeutumista itseltä, mutta yleensä paikat olivat aika mukavia. Yksi paikka on, jonne kieltäydyin toiste menemästä - ja sitäkään en ilmoittanut ääneen. Muuten yleensä työkaverit olivat vain tyytyväisiä, että sijainen lyhyeksikin ajaksi löytyi ja hommat hoituivat. Tässäkin vain sellainen pikku juttu, että luulisi kaikkien sairaaloiden toimivan samalla tavalla. Erhe! Eivät tod. toimi, joka sairaalassa ja jopa eri osastoilla on omat tapansa hoitaa asiat ja tästä voi tulla sanomista eli parempi noudattaa ohjeita eikä vängätä, että jossain muualla tehtiin jollain toisella tapaa asioita. Welhotar oli sen verran pidetty keikkalainen, että parhaimpana vuonna minulla oli vain 29 maksupäivää kassasta, saman verran on normityöläisellä lomaa... Lisäksi keikkatöissä näennäisesti tienasi enemmän, koska lomarahat maksettiin suoraan ulos. Eli ei paha, tätä voisi jopa jatkaakin, jos jaksaisi. Nykyisin vain keikkavälitys on keskitettyä, tuolloin se hoitui suoraan soittamalla. Eli yleensä joko itse soittelin työhönottajia läpi tai minulle soitettiin suoraan. Minulla oli ja on edelleen hyvä maine ,D Ainakin siis näissä töissä. Armaat työnantajat, tässä käy siis ilmi Welhottaren nopea sopeutuvuus eri tilanteisiin ja yhteisöihin sekä ihmisiin. Kun aamulla klo 7 hyppää aivan outoon paikkaan vuoroon, on hommat kuitenkin hoidettava - ja minähän hoidin! Suosituksiakin löytyy....

                                       

                                       SAIRASTA TOUHUA!

KETUTUSTA, NYHVERÖINTIÄ, VALI-VALIA...

Ketutus, tuo kaikkien ihmisten perusoikeus, vallitsee taas. On vallinnut eilisaamusta lähtien. Oi miksi, oi miksi minulle on yleensä annettu töitä. Enkö saisi jo olla kotona ja rauhassa kipeänä. Neljän päivän lepokaan ei vielä ole hellittänyt koipijomotusta ja tänään hulluuttani varasin itseni roudausretkelle töiden jälkeen. On pakko – kirjat ovat loppu, samoin ne pari olennaista elintarvetta. Kun nyt rankan työpäivän jälkeen suuntaan vielä kierrokselle ja hoidan sen jälkeen kotihommat, kaadun taas sänkyyn kipeänä ja sama jatkuu loppuviikon!

Tuossa mietin paluuta Herjaamollekin – ei minusta taida enää olla siihen tahtiin ja ylipitkiin päiviin, mitä hulluuksissani tein ennen sieltä lähtöä. Jotenkin kuvittelin, että siitä saisi jotain glooriaa, kuten koulutuksestakin. Siinä vaan nähtiin, miten Tsadi palkitsee. Kerroinko jo, että tulospalkkioita saivat ne Herjaamon työntekijät, jotka olivat työsuhteessa tiettynä päivänä tammikuuta -08. Eli en minä. Vaikka väänsin töitä kuni hourupää ainakin yli neljä vuotta. Kermaperse sai, tietysti. Ihan hyvää hyvyyttään. Ei jumalauta, täällä ei pilkata Welhotarta. Lisäksi en tietenkään saa (myöhemminkään) sitä koulutuspalkkiota, jonka Tsadi myöntää tutkinnon suorittaneille. Ja paashat minä siitäkin, minä olen saanut jo stipedin ja toisenkin – naurakaa nyt opinnoilleni, kuten nauroitte silloinkin, pomot! Argh, olen vihainen kaikille, vaihteeksi! Olen hyvin krantusti puhuteltava ja arvaattomalla tuulella. Etenkin kun jotkut alkavat hehkuttaa ihanaa perinteistä päästäisen viettoa omalla tahi jonkun muun mökillä, ehkä jopa sukulaisissa, lammaspaistia, upeaa ulkoilua, mahtavia ystäviä – ja kaikkea muuta paashaa! Pitäkää mämminne!

Tuli tilattua taas viikon taksokeikatkin – ja oi ihmettä, ne on merkitty juuri tilauksen mukaan =O Tulen rapoamaan, pitävätkö ajat lainkaan paikkansa, pahoin pelkään. Lisäksi yksi merkillinen asia: miksi luullaan, että liikuntaesteisellä on rajattomasti aikaa odottaa? Minä ainakin olen tasan tarkkaan suunnitellut mitä teen, missä ja milloin. Ei minullakaan ole aikaa tuhlattavaksi ja olen paikalla silloin, kun takson ilmoitetaan olevan. Olen täydellisesti ohjelmoinut itseni viikoksi etukäteen! Ja miksi prkeleessä Iisalami kyselee, miksei minulla ole lauantaina mennessä saattajaa, että unohtuiko? Sain lievät hepulit! Ilmoitin, että tiedän, milloin tarvitsen saattajaa ja teidän tehtävänne on vain järjestää matkat. Saattaja odottaa minua lauantaina kirjaston edessä – en minä tarvitse arkipäivisinkään apua mennessäni autoon. Kettu! Siis ihan kuin olisin typeristä typerin. Ai niin joo, sehän on se australialainen hyppykuppa... minä ihan unohdin, sen että pitää unohdella ja olla ymmärtämättä ja muistamatta asioita. Sorry, että vaivasin tälläkin! Minä vaan horisen, päälääkäri saa selittää!

Nukuttua tuli erittäin kehnosti, niin kehnosti ettei tottakaan. Lisäksi siis särkee, juilii ja jomottaa. Vali-vali, kuten tavallista. Eli ei mitään uutta Welhottaren residenssistä.

----------------------------------------


Purrrrrmenta, kissit! No en mä nyt noin sanois. Mä oon goisinu toooosi hyvin, vaiks ensin goisin vahingoss tuala bases ja sitt vast menin mamin viakkuu. Nääs mä sain eile sillee pussimuanaa, ett aamull vaa osan ja illall toise osa. Ja sitt tiätty on aina raksui. Nii illall ku mä vedin mun safkat, se alkoki heti väsyttää, nii mä kiipesi basee ottaa ruakaunkot. Vähäks mä ihmetteli ku heräsi ja kaikki oli jo pimeenä. Hö, mami ollut herättäny mua nukkuu sen viakkuu! Siis epist, hei. Ja tollee hassust laittaa mull muanat. Vaiks se sano, ett sen takii, ett mä oon nii ahne. Siis mä kuulemma syän nii nopeest heekut, ett mä sitt ykätän heti. Ett siks se teki tollee. No joo, voiha se tiätty olla oikees, en mä sitä. Eile oli muute kliffa päivä. Vaiks ei mua leikityttäny, mutt mä pääsin monta kertaa ulos. Siäll oli kyll galsa, mutt ku hyppäss sill yhdell pöydäll, nii ni siin pysty ottaa vähä suulist ja ruskettaa jo itteesä. Sitt mami sanoo, ett mä pölisen. Niinku ett kaavat lähtee. Itteltäs lähtee kans, höh. Me pölistää molemmat, joo. Näky kyll, ku se siivos. Oli semmosii karvapallukoit – ainaski pualet oli mamin pitkii pääkaavoi, ei pelkkii mun siistei ja nättii kaavoi. Turha urputtaa mulle. Hei mami, tänää voisit tuada mulle jotai kivaa tai ainaski illall kunno ruakaa. Jookosta, heihhhh, mamiiiiiiiiiiiih! Mä tiän, se on tänää menos kirjastoo ja kaupoill, ku se kerta lastas ton kassisa täytee. Kyll mä tiädän, mihi se on sillo menoss. Ei kandee yrittää huijiii kerta. Vois se ottaa jotain tualta vaiks sulaa, jos ei jaksu kantaa kerta, nih. Mä haluisin vaiks jauhist välill, kunno jauhist niinku.



Täss mä vaihteeks ettin jotai kunnon muanaa, yritän siis saara jotai ees. Piäni ja nälkäne kisu, eiks käykki sääliks... ai ei vai. Nii mamiki sano. Mutt kliffaa päivää kaikill ja huamisee!

--------------------------------------

Kyllä, olen menossa kaupoille ja kirjastoon. Ostan vain pakolliset tarpeet tänään, muu jääköön viikonloppuun. Ja kyllä – otetaan jauhelihaa sulamaan, jos kissa niin toivoo. Kissa ensisijaisesti =b

Päivän slogan: Elämä ilman kissaa on kuin päivä ilman kahvia – vaikeaa ja lähes sietämätöntä!

Päivän biisi: White Room

Luettua: Marjut Moisala – Isäni Taivas, Äitini Maa; intiaanitietäjän tie. No joo, tämänkin olisi voinut jättää hyllyyn. Ensiksikin minä kirjoitin parempaa intiaanitarinaa jo alaikäisenä. Toiseksi tämä leidin ns. henkiset kokemukset ja elämänohjeet ovat niin kaluttuja, ettei tottakaan. Näkyy aikaisemminkin kirjoitelleen samansuuntaisia opuksia. Eli ei näin, ei. Palautetaan kirjastoon eikä suositella kenellekään sen kummemmin luettavaksi. Tässä ei ollut mitään uutta, ei mielenkiintoista, ei herättäviä ajatuksia. Unohdetaan koko juttu, ziitos. Sen lisäksi eilisen aikana tuli luettua Rosettan POP jälleen kerran, kiitos, yhtä hyvältä maistui kuin ennenkin ;D Tätähän voi toki suositella kaikille. Iltalukemisena sitten kotinurkille sijoittuva ja omasta hyllystä löytyvä Hannu Vuorio – Miami. Elämää Malmilla, melko todenperäistä kertomusta poliiseista, erinäisistä jengeistä ja suuresta yhteenotosta vähemmistöjen ja valtaväestön välillä. Onhan tällaistakin tapahtunut... tämä tietää. Eli voin suositella, mutta ei Malmilla aina tällaista ole. Muuten elämme rauhaisaa rinnakkaiseloa kaikki. Joka kaupunginosassa on omat lieveilmiönsä, kuten tiedätte. Tulkaa tänne vaan, meillä ainakin tapahtuu =D

                                    

                                         VASTA TIISTAI *HUOH*!

CV - WELHOTTAREN TYÖPAIKAT A - Ö, R

R = rakennusten loppusiivous. Viimeisenä vuonna asuessani vakituisesti Turussa, tuli tehtyä vielä yhtä sun toista hanttihommaa. Tämä oli kyllä ehdottomasti parasta. Tuolloin kun vielä jaksoi - ja jaksamista se vaatikin. Pari kaveriani oli jo aikaisemmin tehnyt näitä loppusiivoushommia ja kysyivät minua mukaan, koska he eivät yksin uskaltaneet ottaa isompaa urakkaa tehdäkseen. Lupauduin, koska rahaa piti jostakin saada. Eli tehtävänä oli huoneistojen loppusiivous ja ikkunoiden pesu sen jälkeen, kun koko rakennus oli muutoin valmistunut eli maalattu, keittiövarustus paikallaan jne. Hitsin raskasta hommaa. Onneksi triplamme miespuolinen jäsen otti hoitaakseen roinan kuljettamisen ulos sekä lattioiden puhdistamisen. Me tytöt hoidimme sitten ikkunat, joissa olikin hommaa mm. maaliroiskeiden raaputus partakoneenterällä pois... Homman hyvä puoli oli juuri siinä sovitussa urakassa eli meillä ei ollut vakituisia työaikoja, kunhan työ oli tehtynä tiettyyn päivämäärään mennessä. Oli lämmin syyskesä, joten aloitimme usein työt vasta iltapäivällä ja jatkoimme niin pitkään kuin valoisaa riitti. Melkoisen raskasta puuhaa, koska välillä jouduimme myös avittamaan rojujen kuskaamisessa ja kantamisessa. Mutta silloin nuorena vielä jaksoi *huoh*. Tilipäivä oli sitten ylläri - en ole ennen enkä jälkeen saanut suhteessa niin suurta palkkaa! Urakka mikä urakka, se tietysti vaikutti asiaan. Me olimme nopeita ja tehokkaita. Teimme tätä muutaman kuukauden ajan ja tienasimme todella hyvin. Sitten työt loppuivatkin - tuolloin ei vielä juurikaan rakennettu talvisaikaan ja Welhotarkin teki muuttoa Tsadiin. Työtodistus oli hyvä, tietysti.  Eli mahdollisille työnantajille, mistään työstä en ole koskaan kieltäytynyt ja kaikenlaista olen tehnyt =D

                                 

                               WELHOTAR - RAKSADUUNARI!

SE ON KAIKESTA HUOLIMATTA MAANANTAI - HEI SE ON MAANANTAI!

Tavanomaisen tylsää maanantaita vaan, vaikka onkin vielä vapaata ;D Ei ole meikäläistä luotu tällaisille pyhävapaille, kele. Ei ihme, että aina olen inhonnut näitä pyhiä! Normivapaa viikolla olisi mitä toivottavinta, samoin viikonloppu. Mutta nämä vapaat, jolloin kirjastot ovat kiinni, ovat sietämättömiä. Kirjat ovat loppu! Hätä ja huoli on karmea, mistä nyt luettavaa... omista hyllyistä siis, mutta silti. Loppuviikkokin on vielä olemassa ja jotakin pitää kehittää. Josko tekisi huomenna ylimääräisen roudausretken?

Lehtijutussa sentään olen päässyt eteenpäin, saan sen tehtyä tänään loppuun. Ziis, sitten vain pitää postata se parillekin taholle tarkistettavaksi. Jotakin järkevääkin on tullut tehtyä, siivoamisen lisäksi. Ikkunat ovat vielä karmeassa kunnossa, mutta minä en niitä pysty enää pesemään. Olkapää ei kestä, en myöskään pysty kiipeämään ylös. Pakko vain odottaa, josko kaveri ehtisi ne pesemään. Tilaus on jätetty, mies lienee joko töissä tahi krapuloissaan, kun ei ole ehtinyt. Taidan laittaa uuden viestin, raha lienee sielläkin tarpeen ja lupasin maksaa vähäsen ihan oikeana rahana. Vaikka hätäisesti saisikin normi-ikkunat pestyä, ei parvekelaseja pystyisi kuitenkaan itse hoitamaan. Ovat ne sen verran hankalat, hittolainen. Kututtaa, meikäläinen on sentään pessyt satoja, jollei tuhansia laseja elämänsä aikana. Josta muuten tänään lisää iltapäivän CV-postauksessa :) Siivouksesta vielä omituinen huomio, löysin jälleen kaksi nurkkaa, jotka aina jäävät väliin tavallisessa siivouksessa. Aika karmeaa yllätystä oli tarjolla, sellaisia rotannahan kokoisia lämpäreitä. No, nyt eivät nekään aivastuta enää, saivat eilen kyytiä...

Kirjoittamisesta vielä sen verran, että luvatun jutun kirjoittaminen ei ole aina niin helppoa. Kyllä se sitten, kun saan ensin jonkinlaisen pohjan tehtyä, jota voin korjailla, lisätä ja muokata. Vaikka aihe olisi kuinka kiinnostava ja innostuttava, aloittaminen on joskus hankalaa. Toista se on lokittaminen, minähän keksin asiaa vaikka aidanseipäistä... Ja jos joku ihmettelee täällä minun kirjoitusvirheitäni, sanajärjestystä tahi muuta, tämä on edelleenkin Minun Loki ja minun tapani kirjoittaa täällä. Julkaistut jutut ovat asia erikseen!

Onneksi siis on lyhyt työviikko. Tosin tiistai on paha päivä töiden kannalta, niitä pahimpia, toinen on torstai. Maanantai on yleensä melko leppoisa, ehtii muutakin kuin virkatyönsä. Kun tässä kohta teen taksotilauksen, pitääkin taas tarkentaa noita noutoaikoja. En ymmärrä; vaikka aina ilmoitan samat noutoajat kotoa ja Varastolta, ne oudosti muuttuvat Iisalamessa! Eli ne voivat olla ihan mitä tahansa, lilluen 10 – 20 min. ennen tai jälkeen toivottua noutoaikaa. Ei kauhean reilua, jos ajatellaan, että olen kuitenkin noin enimmäkseen ilmoittanut Varastolla kulkevani säännöllisesti. Eivät ne Varastolla tod. tajua, että olen ennalta tilattujen kyytien varassa, niillä on selkeästi ajatus, että minä vain soitan ja tilaan normitaksin! Hitsi, eikä kukaan siellä kyllä haluakaan kuulla enempää asiasta. Yritin kerran ohimennen P-P:lle kertoa, miten tämä systeemi toimii, mutta hän ei ehtinyt kuunnella. Kuulema niin kauan kuin pöytäni pysyy ”tyhjänä”, voin sopia asioista miten tahansa. Hei halloo, en minä halunnut sopia mistään asioista vaan kertoa, miksi lähden toisinaan aikaisemmin ja toisinaan taas myöhemmin!

Ja pieni rapotti Welhottaren koekeittiöstä: sain aikaiseksi erinomaisen erilaista tipuhässäkkää eilen. Pilpoin pari nättiä kesäkurmitsaa, ison sipulin, kasvisliemikuution, chiliä, vähän purjoa ja mausteita. Kun sotku näytti niin aneemiselta, heitin sekaan pakkasessa piilotelleen hemapa-pussin ja keittelin kaikkea hetken. Sotku näytti epätoivoiselta, minun pilppomiseni kun on vähän epätasaista eikä kauniita tikkuja. Hah, kun kaikki oli melkein kypsää surruuttelin sauvasekoittimella homman tasaiseksi ja wau – siinä olisikin ollut hyvä kasviskeitto jo valmiina. Mutta kun tipusuikulat oli jo sulatettu. Heitin ne sekä muutaman unohtuneen oviilin vielä sekaan sekä puristelin 1/3 tuubia tomaattipyrettä mukaan. Jo alkoi kelvata. Pieni keittoaika, ettei tipu sitkisty – ja kas, kastike sakeni sopivasti tomaatista. Riisin kanssa tarjottuna kelpasi ainakin minulle, loiskaus soijaa oli kyllä tarpeen. Njam, tätä syödään vielä tänäänkin.

----------------------------------------


Purrrrve, kavrut! Joo, vähäks syätiiki eile tipuu sitte. Mäki sain muutama suikula, ihan sulanaki viälä. Hyvä, ett mä kuiteski jakson sitt odottaa niitä. Vaiks oliki kauhee nälkä ja ne suikulat vaa tsiigas mua tosta pöydän kulmalta. Mä menin kuiteski pokkana goisii ja venaa. Kyll mä tiäsin, ett mami sitt muistaa mua, ku se alkaa duunaa sitä safkaa niinku oikeesti. Heti ku alko kuuluu kattiloitte kolinaa, mä olin jo tsiigaas, ett mitä oikee tapahtuu. Ja naukuus, joo. Vaiks sitt sainki oman osan, piti mun kuiteski jäädä toho vahtii, mitä siit oikee valmiina tulee. Tarttee sanoo, ett semmost sotkuu en taas kyll ois syäny. En tajuu tota mein orjaa, se syä ihan kaikkee näköjää. Soossiki ihan kissiykän näköst! Aatelkaa nyt, ja toi vaa vetää kaike taas kitusiisa ja mussuttaa menee päin näköö. Ei paljo välitä, näköjää. Ei yhtää semmost, niinku, ets... esteettistä esillepanoo, meinaa! Ja taas tänä aamun niit kärsättyi leipii. Toi on syäny semmosii iha joka aamu niin pitkää ku mä muistan. Eikä se kyllästy. Aina sama juttu aamusi, kaffet ja kärsättyi leipii. Sitt se joteski melkee herää. Ja jotai mömelöit kans. Ja jotai oranssii juamaa. Menee viäl senki jälkee melkee pual tuntii, enneku mitää alkaa tapahtuu. Tumpuloi kirjojesa kans ja semmost. No, päästää se mut ulos ja antaa mun heekut ja kaikkee semmost siin samall. Mun sen on pakko, kerta se on ottanu mut! Mua ei voi sentää iha mite vaa kohdella. Tarttee olla kilti. Hei, mäki oon ollu kilti, ainaski melkee. No, ainaski yrittäny. Ihan vähä jotain snadii häikkää, mutt muuten niinku. Vähä meinaa mennä heemot, ku toi on kaiket päivät koton. Mihkää se ei mee – outoo. Yleesä se käy aina jossai, ku sill on vaiks sairist tai jotai, mutt ei nyt! Tää on kyll outo jutska tää päästäine, en mäkää oikee tykkää!



Täss mä taas oon napikoiden metsästykses niinku... Mutt hei, kliffaa tän viikon alkuu kuiteski kaikill! Huamisee...

----------------------------------

Juu, on tämä outo, tämä päästäinen minunkin mielestäni. Tänään menen urheasti ulos – on pakko viedä roskat!

Päivän slogan: Rutiinit tappavat tehokkaasti ideat!

Päivän biisi: Been Down So Long

Luettua: Henning Mankell – Palomuuri, uusintaluennassa tämäkin ja kestää toisenkin kerran. Eli jokainen on mankelinsa ansainnut eikä tämä ole lainkaan siitä pahimmasta päästä. Juoni on monitasoinen ja outo. Mankellin tapaan Wallanderista kerrotaan jälleen lisää ja henk.koht. elämää seurataan sopivasti, jotta kiinnostus säilyy. En ole mikään hirveän suuri Mankellin ystävä, mutta olen kyllä lukenut kaikki suomennokset. Suosittelen kaikille pohjoismaisen rikoskirjallisuuden ystäville ja Mankellin kavereille noin muutenkin. Maneerinsa kirjoittajalla toki on, onneksi ne tässä eivät ole aivan hirveän pinnalla. Eli kelpoista luettavaa (jos ei kerran muuta ole löytynyt, grrr) vielä toiseenkin kertaan. John Twelve Hawks – Matkaaja, tämäkin uudelleen luettavana. Maailmaa hallitsee verkko, joka tietää sinusta kaiken, jopa sijaintisi ja tunteesi. Ja tämän onkin jo lähes totta. On kuitenkin muutamia ihmisiä, jotka elävät Verkon ulkopuolella, he ovat myös maailman ainoa toivo – Matkaajat, jotka näkevät muihin maailmoihin. Ja tässä tiiliskiviromaanin pääaihe. Harlekiini Mayan tehtävänä on suojella vielä elossa olevia Matkaajia, mutta miten tämä onnistuu ja mitä asiasta seuraa. Hyvä tarina, josta osa on jo pelottavan totta - esim. kameraseuranta, biopassit jne. Kannattaa lukea vaikka vain sen takia, mitä kuviteltu tulevaisuus voisi olla.. tai pahimmassa tapauksessa on. Welhotar jossain mielessä pitää tästä opuksesta, vaikka siinä onkin omat heikot puolensa, esim. taistelu- ja tappelukohtaukset, hävitysvimma jne. ovat kovin laajasti kuvattuja. Mutta siis, voi lukea välipalana vaikka hömpälle, saisi mukavan vertailukohdan! *häijy virn*
   
                                        
        
                                            VAPAATA MAANANTAITA!

CV - WELHOTTAREN TYÖPAIKAT A - Ö, Q

Q = tietysti qwertyuiop eli ensimmäinen kirjainrivi koneessa. Welhotar oli fiksu sentään jossakin, yläasteella jo otin valinnaisaineeksi tuolloisen konekirjoituksen. Aloitimme suoraan sokkokirjoituksena eli kaikki näppäimet oli peitetty sellaisilla muovipallukoilla. Ja sitten harjoittelemaan, huom. ilman mitään korjausmahdollisuutta. Koneet eivät olleet edes sähkökoneita vaan ihan käsikäyttöisiä, kuitenkin aitoa konttorimallia, tuolloin siis. Olin hyvä, sain täyden kympin todistukseen. Tämä taito on ainoa, jota arvostan koulusta saatuna. Yleistietous, kyllä, mutta eipä paljon muuta. Jouduin erinäisistä syistä (= muutot) vaihtamaan koulua useampaan kertaan ja viimeisin kouluni oli ns. kokeiluperuskoulu. Ei oikein kiva. Kirjoja ei ollut, vain kehnoja spriimonisteita. Opetus oli haahuilevaa, kouludemokratia teki tuloaan. Mikään ei oikein pelannut. Siis tästä kymmensormijärjestelmän perusteellisesta opetuksesta vuoden aikana on ollut hyötyä tosi paljon eli kirjoitan nopeasti, hätätilassa vieläkin tarvittaessa matkakirjoituskoneella (Welhottarella on sellainen, Belgarathin perintönä!). Suosittelen kaikille! Ikävää katsella, kun joku Kummisedän tasoinen atk-henkilö käyttelee neljää sormea ja takoo silti väärin. Opetelkaa, se on kuitenkin helppoa. Esimerkkilauseina ikuisesti on syöpynyt mieliini: Tehdään ehdotus eduskuntaan, onko vadelma todella hedelmä. Argh.... ,D Työnantajille tiedoksi, viimeisin sähkökirjoituskoneella (!) mitattu kirjoitusnopeus oli n. 10 500 merkkiä/30 min. Nykyinen tekstinkäsittelynopeus lienee lähempänä 13 000/30 min (kokeiltu on!).

                                        
                                          

                                   KAIKILLA SORMILLA - KIITOS!

SYNKISTELLÄÄN KAIKKI YHDESSÄ, JOOKO?

Kedhu, on harvinaisen tylsä ja pitkä päästäinen. Welhotar on yksin ja lueskelee. Nyt ei kukaan edes soittele, ilmeisesti innokkaat juhlijat jo krapuloivat. Onneksi on Vincent, huonoa seuraa eilenkin... Lukematta on enää pari kirjaa. Uupelo on tulossa, katselen jo omia hyllyjä sillä silmällä. Sain sentään sen lupaamani jutun kehykset eilen valmiiksi, jospa sen saisi valmiiksi kuitenkin näinä päivinä.

En ole tottunut näin pitkiin leposessioihin. Nukuin yli 6 h, erinomaisen katkonaisesti. Aina asentoa vaihtaessa herään kipuihin. Ei kiva. Mutta nukuttua siis on kuitenkin tullut. Silmiäkin kirvelee, joko unen puute tai allegria. Vali-vali. Welhottarella ei ole kivaa!

Huominen päivä vielä lepoa, sitten lyhyt työviikko. Jee, se on sentään hyvä. Tiistaina voisi tehdä yllätyshyökkäyksen Varastoa lähellä olevaan kirjastoon, jos koivet kestäisivät. Siihen ei menisi kovin paljon aikaa. Ohoh, no nyt katuvalot napsahtivat pois päältä – aamu, juu, kyllä on. Niin se aamu menee, kun on kivaa *valehtelee*. Jospa tänään keskittyisi ruuanlaittopuuhiin. Tipu ja kesäkurmitsa-tomaatti –akselilla. Kyllä niistä jotakin mössöä saa aikaiseksi. Tai minä nyt en katso ruuan ulkonäköä, vaan makua. Prle, kun unohdin keksiviikkona ne pari asiaa kaupasta. Ei auta, sitten tullaan vaan toimeen ilman. Kahviakin löytyi, jömmapaketti, sen puolesta ei tarvitsekaan huolestua...

Muuta – ei varmaan mitään muuta. Tänään voisi hoidella noita triffidejä sekä pyyhkäistä parista paikasta pölyt (ne, jotka unohtuivat siivouspäivänä). Tekemistä se on sekin, varsin hyödykästä jopa. Hah, lisäksi tein eilen astialöydön. Eli löysin kannen erääseen kippoon... ensin etsin kipon alaosaa pari vuotta, ei löytynyt. Sitten tungin sen kannen tuonne rojukaappiin. Myöhemmin löysin alaosan, mutta en enää kantta... just joo. Nyt molemmat löytyivät jostain kumman syystä ja vielä samasta astiapyykistä =O Ihmeiden aika ei ole ohi. Kerrottakoon, että kyseessä on 50-luvulta peräisin oleva voiastia (minä aion pitää siinä juustoa tai kalkonia), lasinen sellainen, jonka kansi on koristettu omenoilla ja ilm. viinirypäleillä. Ei kaunis, mutta aikanaan käytännöllinen ja nätti, sopii hyvin ajankuvaan. Welhottarelle käypä tavara jääkaappiin, koska en pidä siitä, että muovinrepaleet reuhottavat ympäriinsä ja paketit ovat auki. Joo, olen varsin pedantti joissakin asioissa. Ettei asia jää kummastuttamaan, paljastettakoon sen verran, että Welhotar pitää 50 – 70-luvun tavaroista, astioista, kankaista ja vaatteistakin, ihan käyttötavarana siis. Niitä ei ole tarkoitettu näytille vaan omaan käyttöön ,D

Että tällainen päästäisaamu, ulkona on surkean näköistä. Nyt on juuri sellaista, kun päästäisenä aina. Synkkää... Oujeah, kirjanakin vähän synkkää rikostarinaa. Welhotarkin on vähän synkkänä. Synkistellään nyt kaikki yhdessä, jooko?

---------------------------------------



Purrrrrrrrmenta, kaiffat! Mä kans synkistele vähä. Höh – orja ottanu tipuu sulaan, mutt ei vaa saa rahdattuu itteesä avaa sitä (toim.huom. se on vielä jäässä, torpso!). Nii ett täss saa toine odottaa, kuala valuu vaa. Sitt se vast kuiteski päiväll alkaa tekee safkaa. En tajuu, miks ihmiset syä nii kummallisii aikoihi. Siis niinku kellon mukaa. En mä vaan, mä syän sillo, ku on nälkä, kerta nih! Toi äske taas kärtsäs niit leipii, siis hei, oikeesti kärtsäs. Kauhee dunkkis ja ne oli melkee mustii ja kuivii. Äh ja inho, siihe sitt tuhlataa hyvää kalkonii. No, sain mäki biitin ja napikoit viälä. On mulla tuala kissinmuanaaki, mutt kuka sitä syä, jos tiput kurkkii toss tyätasoll, niinku. Tarttee vissii mennä goisii siiheks asti, ett tääll alkaa tapahtuu jotai. Ainaski mami on vaa lojunu eile, melkee koko päivä. Mä nukuin muute päikkärit sen nassun viäress, hei, se anto mun olla siinä, ku otettii unet! Mä olin niinku sen tyynyn ja se tuhis mun tuukkii. Aikas harvoin näin hei, ei se yleesä. Mä meen aina melkee sen koipimutkaa goisii, mutt joteski nyt teki miäli olla ihan siin viakus. Nii mä sitt vaa menin tiukall keräll siihe ja molemmat nukahdettii. Mmmmm. Oikee mukavaa vaihteeks. Mutt sitt illalla mull meni joteski hermo, mä aloin hyäkkii ympäriisä ja jolista ja hyäkkii ja huutaa. Meinasin hyäkkii mamin koipiinki, mutt se taas huamass sen ja huus mulle rumast. Mä oisin kyll purettanu ja raapittanu. En tiädä, mikä muhun meni. Ei ollu leikin puutetta eikä mitää. Mami yritti leikkii illall mun kaa, mutt mä en halunnu yhtää. Tsiigasin vaa, ett mitä sä oikee heittelet noit rojui. Ei huvittanu semmone. Huvitti olla oikee hyäkkivä kissa. Mami puhu taas jotain kollien maaliskuust! En siis tajuu... ai nii, no, mullaha ei oo niinku jotai mitä pitäs olla ja mami väittää, ett jotai ois vähä lispahtanu. En tajuu totakaa... =O



Täss me käydää nyt aamull keskusteluu siitt, ett montaks napikkaa mä saan. Yleesä kolme tai neljä, illall sama verra. Ku mä en kerta jua maitoo, mä saa napikoit! Juu, on ne parempii >o< Kliffaa päivää kaikill, toivottavast teilläki on heekkui! Huamisee...

-------------------------------------------

Eiköhän kaikilla ole jotakin pientä hyvää tarjolla, myös kissoille!

Päivän slogan: Ensin sitä odottaa tulevansa vanhemmaksi, sitten sitä samaa alkaa pelätä!

Päivän biisi: Five To One

Luettua: Inger Frimansson – Alastomien naisten saari, uudelleen luennassa ja kestää hyvin toisenkin lukemisen. Synkkää ja ahdistavaa kerrontaa kaikin puolin. Rikos on tapahtunut tai sitten ei. Tunnelma on kaikin puolin tähän päivään sopiva, katsokaa vaikka ulos. Lopulta rikoskin ratkeaa, tai rikokset... Siitä erinomainen dekkari, että pääosassa eivät ole poliisit, itse asiassa heillä on vain todella pieni rooli koko pelissä. Lähinnä tässä kuvataan ihmisiä erilaisissa ahdingoissa, tavalla tai toisella. Loppukin jää aivan hivenen auki. Suosittelen, itse pidän Frimanssonista melko paljon! Kaikille pohjoismaalaisen dekkarin kavereille tämä siis suosituksena tutustua, mikäli et ole vielä lukenut. Marcia Willet - Rakkaus talviaikaan, tämäkin uusintaluennassa. Luin joskus pikalainana, joten lainasin uudestaan. Rehtiä hömppää joka sana. Ihan kylläkin siitä paremmasta päästä eli kaikkea on: tragediaa, rhomantiikkaa, perintöjä, epäselviä sukulaisuussuhteita jne. Ei siis hullumpi, koska jopa minäkin pystyin tämän lukemaan ihan irvistelemättä. Lisäksi tässä on sellaista hiukka vanhahtavaa, aidon englantilaista kuvausta Skotlannista ja nummista, joka myös ilahduttaa minua – nummien ystävää ,D Aidon hömpän ystäville varmasti eräs suosikkikirja eli suosittelen tätä hyvästä hömpästä pitäville.


                                          

                                  OLI SYNKKÄ JA ILKEÄMIELINEN PÄIVÄ!

CV - WELHOTTAREN TYÖPAIKAT A - Ö, P

P = poiminta, mm. pensaspavut, salaatti ja mansikat. Welhotar aloitti siis työelämässä sinä lastenhoitokesänä. Seuraavana kesänä pääsin maalle tuttavien luokse, töihin siis. Ei mitään kesänviettoa enää. Työtä aamusta iltaan. Urakkapalkalla eli kilomäärien mukaan maksettuna poimimme pensaspapuja (niitä pitkiä vihreitä, joita on sekavihannespussissa mukana), salaattikeriä ja mansikoita. Varsinkin salaattia kohdeltiin aika rankasti, kerät huuhdottiin vedessä, jota ei vaihdettu päivän aikana. Poimijoita oli parhaimmillaan kymmenkunta. Salaatin syöminen unohtui vähäksi aikaa ja sen jälkeen olen kyllä muistanut huuhtoa salaatit kunnolla, tiedä miten niitä on käsitelty. Homma ei kyllä ollut mitenkään mukavaa. Yhtä perhanan kilpailua siitä, kuka sai eniten kerättyä ja missä ajassa. Aloitimme aamulla aikaisin, kun oli vielä viileää. Työpäivän pituutta ei mitenkään mitattu, sai lähteä kun halusi. Se näkyi sitten palkassa välittömästi. Joka päivä raahauduin pelloille poimimaan milloin mitäkin. Ruoka ja kehno majoitus kuului luontaisetuihin - ruoka muuten oli tosi hyvää. Rahaa tuli vähän, mutta kuitenkin taas sen verran, että sain ostettua itselleni haluamani vaatteet syksyllä koulun alkaessa. Sehän se oli tärkeintä, ei meillä ollut tuolloin(kaan) liikoja rahoja, varsinkaan minun vaatteisiini. Tilan omistaja oli muuten tunnustuksellinen uskovainen, mutta varsinainen riistäjä. Jos nyt mietitään - koko kesän tienestillä sai housut, pari paitaa ja tennarit! Että sellaisia uskovaisia. Mutta Welhotar kesti tuonkin kesän valittamatta ja oli iloinen työn loputtua ,D Joka päivä kuitenkin saavuin töihin ja tein mitä käskettiin - työnantajalla ei ollut siis sanomista! Tuon ikäiselle ei muita töitä olisikaan ollut tarjolla, joten ei ollut paljon mahdollisuuksia valita.


                                       

                                                    POIMINTOJA!

VÄSYNYT WELHOTAR, VÄSYNYT KISSA.... KYÖPIKSELTÄ TULLAAN!

Juu, vielä tulossa olevista blogeistani lisää eli taas tuli mieleen muutama. Erityisen viihdyikkäitä olisivat esim. Suomen Gambiina-Addiktit, 12 pulloa hyllyllä, Polgara Drinks And Smells, Katkolta kajahtaa, Huhtikuun Suuri Pullovaihto, Paminaa pameista; ihan vain noin ensiehdotuksiksi. Tai sitten voisi ylläpitää kaikkia. Kirjablogina tietysti Tuntematon Polgara, Täällä Malmin tähteiden alla, Polgara malmilainen – hän joka eleli yksinäisenä kaikki elämänsä päivät, Tunnustan elähtäneeni, Polgara on Polgara ,D Että jos vain sitä eläkettä nyt tultaisiin väkin tyrkyttämään (Hei päälääkäri, tule täytä resepti!!!), jäisin oitis vapaaksi lokittajaksi!

Olen luvannut jutun lehteen ja ajattelin kirjoitella sen tässä vapaalla. Kas kun kertyy tuota muuta puuhaa ja tekemistä oitis kovasti paljon. Ideoita tulee rutosti, ei kuitenkaan asiaan liittyen. Ehkä minä sen jonain aamuna väkisin koostan esiin. Ei väkisin, se on väärä sana. Aloittaminen on vaan niin vaikeaa, kyllä se tuolla takakopassa on jo valmiina *uskottelee ainakin*.

Satujatar tuossa kyseli lokissaan, eikö kirjoittaminen koskaan kyllästytä? Vastaan tässäkin, että ei. Ensiksikin, tämä kaikki on täyttä tajunnanvirtaa. Toiseksi, minä päivitän lokiani tietääkseni päivämäärän, kellonajan sekä täytyykö mennä töihin vai voiko lotkotella kotona. Lisäksi tämä toimii kalenterina, sairaskertomuksena (!!!) ja avoimena valitusfoorumina kaikenlaiseen ketutukseen. Lisäksi tämä selvästikin huvittaa joitakin lukijoita, luultavasti ainakin erästä viranomaistahoa, ziitos pojat vaan! Myös tuo lääkintäpuoli näyttää osoittaneen kiinnostustaan, kiva tuo vaklausvehje tuolla. Kaikkea siitä löytyykin, kun osaa etsiä *virn*. Ei älkää peljätkö, se on täytetty, se lasi nimittäin! Ota sie kuulee sisko huikka äläkä sie murehi...

Ja mitäkähän järkeä tässäkin aloituksessa oli – ei yhtään mitään! Kunhan pääsin jorinan alkuun. Eli normirapoa sitten vaan kehiin, sitähän kaikki toki malttamattomana odottavat. Ai että ei, no tässä sitä silti tulee – oikein rapiasti!

Pää luulee, että nyt on sunnuntai eli ei unta taaskaan viime yönä. Pari tuntia ja ylös, kele. Tosin tuo lentely sai sitten enemmän aikaa. Olipa väkeä liikkeellä. Minut kutsuttiin mukaan mielenkiintoisella tekstiviestillä, jossa luvattiin kaikille yli kolmekymppisille munaa. Eipä näkynyt, sikäli turha juttu. Mutta hauskaa oli, noitia, kissoja, tanssia, luutia jne. Täytyy tässä nyt sitten valvoa auringon nousuun asti. Ihan vain, että näkisi sen nousevan.

Belgarion on siis lomalla ja poikkesi täällä syömässä puoli residenssiä tyhjäksi. Piirakka teki kauppansa, samalla reseptillä kuin viimeksi, mutta täytteenä savukalaa, herkkareita, purjoa. Kermana lime-kookos –ruokakermaa. Tähän olisi kyllä paremmin sopinut kolmen juuston kerma, tuo toinen sopinee paremmin tipuvaihtoehtoon. Mutta hyvää oli, kaikki meni hetkessä kiittelyjen kera. Jälkkärinä siis sitä jätskiä ja kinuskikastiketta, ihan vähän vaan, siis sopivasti. Sitten jämähdettiin vähäksi aikaa katselemaan Potteria... no joo. Älyttömästi siihen oli saatu väliin upotettua mainoksia, nämä täällä eivät ymmärtäneet! Belgarion myös palautti minulle kaikki kirjansa ja keskittyi – ylläri, ylläri – vanhoihin pääsykoetehtäviin hiukka manaillen. Muisti palailee hänelläkin pätkittäin! On siis aloitettava riittävän ajoissa. Muuten hänellä näytti menevän kohtuuhyvin, ei mitään erityistä kerrottavaa. Poika on hyvässä kuosissa ja pirteä, mikäs sen parempaa. Allegriakaan ei vielä pahemmin vaivaa, patistin hakemaan lääkkeet kuitenkin ajoissa Upiksesta.

Sitten Welhotar siivosi, oikeasti siivosi. Jopa kirjahyllyt tomutin, hirveä pölykasa niihin keräytyy yllättävän äkkiä. Olen löytänyt tähänkin toimintoon sopivat välineet eli parhaiten pölyn saa pois (jos kirjoja ei siis pölytä ihan yksitellen) sellaisella pehmeällä käsiharja & kihveli –setillä, harjakset ovat riittävän pehmeät ja pitkät, että ne ylettyvät hyvin kirjojen väliin. (Niksi-Pirkka, hohoi!). Sitten imureerasin koko huushollin. Pyyhin pölyt, nyt huomaan, että pari paikkaa unohtui – korjataan tänään. Lisäksi piti sitaista pari kasvia eli peikonlehti oli äitynyt kasvamaan väärään suuntaan ja lamonut, samoin yhdistelmä kultaköynöstä ja herttalehteä leikki triffidiä ja yritti kuristaa naapurikasvin. Kaikki tämä siis, huolellisesti ajoitettuna mömmöjen ensimmäiseen tehonousuun! Kyllä tuli puhdasta, oikein mukavaa siis. Mopata en enää jaksanut, se tekee jo tosi kipeää oik. olkaan. Eli se nyt jäi, ehkä tässä vielä, jos uudestaan innostun.

Huomasin, että olin jättänyt ruokaostoksista kokonaan pois ylimääräiset riisin ja pastan. Kirottua, pitääkö tässä väkisin alkaa karpata, kääk! Taidan soittaa Kummisedälle, josko hänellä olisi kauppa-asioita. Ruokaa siis on, mutta ei lisukkeita. Kaffekin on aikalailla vähissä.... No, olin silloin yksin liikkeellä enkä olisi pystynyt kantamaan yhtään enempää, mitä tuolloin ostin. Että omahan on vikani.

Tänään on siis lauvantaki... mmm... jospa pyykkäisi ja yrittäisi sitä juttua saada edes alkuun. Kyllä se jatko ja korjaus siitä sitten, kunhan saan jotakin koneelle pohjaksi. Taidan kuitenkin ensin mennä vähän uudelleen lepäämään ja yrittää pieniä uusiounia, meillä tuo kierrätys on arvossaan. Myös unien.

--------------------------------



Purrrrrrrmenta, kissikaiffat! Vähäks oli eile kliffaa. Poika oli täälä ja mä sain lojuu sen viakus. Vaiks vähä kävi taas hullusti. Mami anto mulle aamulla heekkupussimuanaa ja mä tiätty söin kaikki. Sen jälkee tuli nii iso uni, ett piti mennä päiväpeiton alle oikee goisii. Mä heräsi siihe, ett Poika oli jo täälä. Mami on kyll aikastas kilti, se oli jo tehny piiraka valmiiks, mutt säästäny mulle kaks biittii sitä savukalaa. Njam, tosi njam. Eikä yhtää sualaakaa, mamiki sano siit, ett kerranki oikeen makust fisuu. Oli niinku namii, joo. Ja sitt noi söi sitä jädee, mäki oisin voinu vähä nualast. Mami lupaski, mutt mä goisin taas =O Poikaki sano, ett yhtäkkii mä aloin kuarsaa... Terve kissi nukkuu sillo ku se haluu,ett ei voi mitää. Poika lupas, ett jos sill ei oo mitää tärkeet, se voi käydä viälä uudestaa. Sill on kans lomaa koko päästäine. Tulis ny, mä nii tykkään! Ja saatais jotai heekkuu taas. Mami kyll puhu jotai vihanneksist, en tajuu. Onkis nyt niit tipui ja jauhist tualt kylmäst, hei. Siälä niit on, mä tiän. Oon nähny, kun niit on tunkettu sinne! Eikä oo kaikkii otettu pois, ei varpisti oo. Mä olin ihan kilti eile, oikeestaa tosi kilti. Nii mä meinaa yrittää ollakki, vaiks on nyt kyll levoton olo. Äskenki livahdi partsill nii omelast, ett mami ei ees huamannu. Olin sitt siälä lukkojen takana vähän aikaa, onneks toi kuuli, ku mä kalisutin noit dörtsin sälekaihtimii. En nimittäi viittiny jolista tähä aikaa. Kolisuti vaa ja mami tuli heti avaa. Vähäks se ihmetteli, ett kuin mää jo siälä olin.... nopeus on valttii, hei! Varsinki ku me ollaa biletetty koko yä tuala Kyäpiksess muide kaa. Ai nii, siit ei saanu kai puhuu. No juu, mami otti tommose foto. Toi on mein kylppäri yläpualell, tommone kissi. Se on niinku leikattu jostai vanerist ja sitt maalattu. Muill on kylppäri ovess lukee veesee, ei meill vaa. Ku siäll kerta on mun valtakunta, siin pitää olla tommone kliffempi merkkiki.



Eiks ookki magee? Toi foto on mami miälest vähä huano, ku se ei yletä ottaa tualt noi ylhäält kuvei ja sitt siin ei oo kunnol niinku valoo tai jotai. Semmost se selittää, mut hei, tehä tajuutte mun ideon ny kummiski. Ett niinku kissin mesta eikä mikää veesee. Höh. Mutt kliffaa löördaagii, kai te tiäsitte, ett ruakakaupat on auki, ett häätäkää orjat hakee heekkui! Huamisee...

--------------------------------

Vincent, älä huolehdi muiden ruokakauppa-asioista. Katsotaan kohta, mitä tänään syödään. Kesäkurmitsa-tomaatti-sipuli...jotakin. Kissille pussihärkää?

Päivän slogan: Jos et voi voittaa, tyydy olemaan pronssilla – hopea hävitään aina!

Päivän biisi: Taxman

Luettua: Pertti Kultalahti – Lumikki, aha, taas tätä. Idea on hyvä, mutta toteutus jotenkin latistuu. Toimittaja selvittelee päiväkirjan tapahtumia ja kirjoittaa siitä romaania. Mukana mm. hullua nuoruutta, DDR:n hormoniskandaalia, kokeita lääkkeillä, vammaisia lapsia, traagisia tapahdumia, dharmatiikkaa. Rinnalla kulkee toimittajan tarina työskentelystä ilmaisjakelulehdessä ja sen tapahtumista. Ei ihan hirveän paha. Aineksia olisi ollut parempaankin tarinaan, tämä heittää nyt överiksi. Liian paljon tavaraa samoissa kansissa. Vähän karsimalla tulos olisi ollut parempi. Eli kyllä tämän väkisin lukee, mutta ei toista kertaa taatusti. En suosittele. Tässäkin, btw, oikoluku ja kielen tarkistus olisi ollut tarpeen ihan lopputöinä. Misha Defonseca – Susilapsi, (muka) omaelämänkerrallinen tarina juutalaislapsesta joka vaelsi vuosia yksinään metsissä läpi Euroopan aina Venäjälle asti. Teki tuttavuutta ja eli susien kanssa ym. rajua. Hassua, kirjan välistä löytyi lehtileike, jossa kirjailija myöhemmin on tunnustanut kaiken olleen keksittyä – eikä hän edes ole juutalainen. Tarina sinänsä on kuitenkin kohtuullisen hyvä. Totta ovat kuitenkin holocaustin aikainen lapsien tuhoaminen ja raa’at murhat ja raiskaukset, joista kirjassa myös kerrotaan lapsen silmin. Kyllä tämänkin lukea voi, ei mitenkään hirveän kiinnostavaa, kun tuo lehtileike löytyi heti kirjan alkusivuilta. Mutta jos ei ole natsien vainoista vielä saanut tarpeekseen, tässä siis eräs kertomus lapsen silmin. Olen kyllä lukenut parempaakin, joten en ihmeemmin suosittele. Korkeintaan asiasta erityisesti kiinnostuneille.
 
                                      

                                             LUNKIA LAUVANTAITA!