WAPPUAATTO VARASTOLLA - JA TÄÄLLÄKIN OLISI VÄHÄN TARJOTTAVAA...

Se on sitten Vappuaatto, toverit – hauskaa Wappua siis vaan kaikille, armaille lukijoilleni myös ,D

Ihan pari asiallista asiaakin pistäytyy tässä mieleen. Ensiksikin: Ihmiset ovat julmia ja uskomattoman vidhumaisia, senhän me tiedämme ja minä en enää jaksa kommentoida tätä Itävallan tapahtumaa. Sen sijaan pieni usko inhimillisyydestä on vielä olemassa, tämä uutinen, ei tiedä itkeäkö vaiko nauraa. Että joku jaksoi ja viitsi ja silleensä. Varmaan kaverilla on nyt kivaa.

Ja toiseksi, ilmoitan, että te, jotka tunnette minut ja tiedätte minun oikean nimeni: EI, minä EN bloggaa omalla nimelläni. EI, se blogi ei ole minun salainen minäni, EI todellakaan. Älkää edes käykö katsomassa, ettehän? Tämä kovasti toivoo, että ette tee niin. Koska minä hairahduin, vahingossa, ajattelin josko joku serkuistani seuraisi tätä mustenpaa lanpasta, mutta ei! SE EN OLE MINÄ, EN...

Siinä ilmoitusluontoiset asiat tällä kertaa. Eipäs, Varasto tarjoaa koko henkilökunnalle simaa ja munkin iltapäivällä (sen verran myöhään, että osa on varmasti jo ehtinyt lähteä)... hirveää tuhlausta. Kiitän polvillani tästä, mitä meille palkan ja työnilon lisäksi suodaan – että ihan munkki per lärvi ja lasillinen simaa. On se hienoa olla työssä Varastolla sentään! *itkee kiitollisuudesta ja ylpeydestä*

Kävin eilen hakemassa kirjavaraukseni lähikirjastosta – vain ne siis, en yhtään enempää. Odotan niin pääsyä kotokirjastoon ;D Kuitenkin kirjastosivuilla ei vielä eilen ollut mitään mainintaa siitä, että Malmin kirjaston remppa olisi ohitse eikä mitään henk.koht. toivotusta edes Minulle, että tervetuloa taas takaisin! Katastrof siis. Kysyin asiasta kirjastoleidiltä, jotten turhaan menisi lauantaina norkoamaan ovelle. Hän ystävällisesti katsasti ensin kirjastosivut (joilla olin siis itse käynyt) ja ihmetteli myös, miksi mitään infoa ei asiasta ollut. Sitten hän käväisi vain kirjastoväen sivuilla (ilmeisesti heidän Intrassaan), ei sielläkään mitään. Palvelu kuitenkin pelasi, hän vielä soitti varmuuden vuoksi ja tarkisti asian: auki on ja normaalisti. Kiitti, tätsy, hyvää palvelua. Malmin kirjastoon terkut, että olisitte voineet oikeasti laittaa ilmoituksen siitä, että remppa on ohitse! Kas kun kaupungin hommat joskus tuppaavat venähtämään ja talossa on ollut lievästi korjausongelmia aikaisemminkin... Eli lauantaina pääsen jälleen normiaikatauluun, joka on äärimmäisen mukavaa. Saatan minä silti joskus ruokiksella pistäytyä tuossa lähikirjastossa, varsinkin kesällä se voisi tehdä päiväkävelynä ja ulkoiluna terää =D (ei, en minä puhu sekavia, olen ihan kunnossa) Kirjoista sen verran, että lainasin – uskokaa tai älkää – keittokirjan, intialaisesta ruuasta. Toinen semmoinen on tulossa tänään postin italiaanovastineen kautta. Yleensä en tee ruokaa ohjeiden mukaan, mutta halusin eilenkin tarkistaa, mitä se mättö on oikealta nimeltään, jota olen usein tehnyt. Heh, löytyi heti alkusivuilta, asiasta rapoa myöhemmin. Tämä kaikki on sen syytä, että olen kantanut kassitolkulla mausteita ja tofua ViiVoanista... olisi syytä tutustua tarkemmin myös oikeisiin ruokiin, soveltaen, tietysti.

Tuo nelijalkainen karvainen pirulainen teki taas temppunsa, Vapun kunniaksi oikein. Hirveä kissamärinä aamulla, oli pakko nousta puoli kolmelta. Märinä ei loppunut, kävin pikaisesti kylppärissä itse WC:ssä ja tyhjäsin kissin pissilaatikon. Näiden minuuttien aikana karvakasa oli vääntänyt paashkat sänkyyni, just just, suoraan pussilakanalle. Ei prle malttanut odottaa, että tulisin pois kylppäristä ja hän pääsisi puhtaalle laatikolle. No, herkut jäävät väliin, kissa on nolona ja illalla pyykkikone pyörähtää jälleen käyntiin! Kele!

----------------------------------


Purrrrrve, frendit! Tsori, mull ei just nyt taideta antaa iha hirveesti koneaikaa – mä töppäsin! Myännetää ja mami on vihaskana. Mutt mäki haluun toivottaa mun kaikill kissikavruill hianoo Vappuu ja mä toivon teill kans heekkui ja suulist ja kaikkee muutaki kliffaa. Jos toi mamiskaki leppyis, sill on nimittäi mulle heekkuu – mä tiän. Ett ei mull täll kertaa muuta. Toivotaa, ett noi ihmiset ei tunge sitä hihitysjuamaasa mein muaniin tai unohda meit sitt kokonaa. Niinku ett kivaa ja heekkupitost Vappuu ja huamisee!

-----------------------------------

Päivän slogan: Vappujuhlista jaloin, mielellään, tai ainakin taksilla!



Luettua: Mary Moody – Au revoir – näkemiin, että taas näitä kirjoja. Toimittaja haluaa muuttaa Provenceen jne. No, yllätyksenä, tämä ei ole aivan perinteinen näitä kirjoja edustava versio. Kyseessä on australialainen toimittaja, joka haluaa viettää elämänsä ensimmäiset yksinäiset puoli vuotta Ranskassa, mielellään Provencessa, mutta ajautuukin sitten pieneen Lotin kylään Etelä-Ranskassa. Leidi nauttii elämästään syömällä ja seurustelemalla paikallisten sekä tuonnekin eksyneen pienen brittiyhteisön kanssa, kirppareilla, etsien sopivaa vuokrakämppää jne. Oikein viiihdyttävää, harmitonta kerrontaa. Muutamia kivoja ja teräviä arvioita ranskalaisuudesta ja muista kansalaisuuksista pahimmillaan ja parhaimmillaan. Oman seksuaalisuuden, äitiyden ja isoäitiyden miettimistä sekä perheen, mm. oman lapsuuden pohdintaa. Tämä opus on parempi versio näistä jo usean toimittajan/kirjailijan suoltamista "osta talo Provencensta, remonttia, korjausta, naapureita jne." –kirjoista. Suosittelen kaikille, erityisesti tietysti niille meistä, jotka suunnittelevat muuttoa ao. kohteeseen *virn*.

Ja sitten juhlaosuuteen – tässä on ensiksi tarjolla hieman kuohuviiniä (tsori, ei ollut varaa shampanjaan!), olkaapa hyvä. Tästä se päivä mukavasti alkaa.

Muistakaa sitten juhlia rauhallisesti, ettei myöhemmin tulisi nähtyä näitä!



Welhotar, Belgarion ja Kummisetä aikovat viettää jälleen traditionalisesti raittiin Vapun ja naureskella amatööreille. Ajatelkaa kaikkia niitä, jotka ovat ostaneet hienot, uudet kevätvaatteet ja lähtevät hyvässä seurassa viihtymään tuonne hirveään hässäkkään. Kun nämä "vain pari lasia viiniä ruuan kanssa" –tyypit kumoavat kurkkuunsa ensin kuoharia, sitten drinkkejä ja muuta, onkin kunto melkoinen. Parvekkeelta voi sitten aamuyöstä seurata risaisissa vaatteissa, korot klengallaan konttaavia leidejä ja herroja, jotka ovat rypeneet ties missä ja morkkiksessa yrittävät viimeisillä voimillaan päästä kotoon. Onko miellyttävämpää näkyä vanhan malmilaisen silmiin – ei, ei todellakaan! *pahantahtoista käkätystä*

                                    

                              VALLANKUMOUKSELLISTA VAPPUA!

KESKITIISTAI - VAI MIKÄ PÄIVÄ?

Tuli sitten häippäistyä eilen vähän kesken hommien. Tai siis pöytä jäi tyhjäksi, mutta varmaan täyttyi iltapäivän aikana. Hyypillä tuntuu olevan kiirus päästä Vapun viettoon, lomille jne. sekä saada omat nimensä kirjoihin vielä tämän kuun puolella. Hitsi, P-P perjantaina lupasi vapaan, tottakai minä sen pidän. Teen sitten aamulla tuossa loput, mitä tekemättä on. Kolme tuntia sinne tai tänne ei pitäisi merkitä heille mitään! Osa porukasta on kuitenkin jo lomalla, muutama ahkeroi sitten senkin edestä, juuri näiden hemmetin tilastojen takia... en tajua, mikä idea siinäkin on. Tai siis tajuan, mutta kun hekään eivät ole tulospalkkauksella kuitenkaan. Tietty määrä juttuja on arvioitu vuoden aikana käytäväksi läpi ja se on tavoite. Ei kai sitä olekaan tarkoitus jyvittää tasaisesti kuukausittain – toisaalta täällä pidetään älyttömästi lomia ja etätyöpäiviä, niin että tuota... Ainoat, jotka ovat aina paikalla, on suorittava rottataso eli me!

Mutta Welhotar on taas tyytyväinen päästyään muuallekin kuin lähikauppoihin. En minä voi vastustaa näitä perinteisiä eli Yrjänää, Hallia ja ViiVoania. Ihan hirveää tuhlausta, kaameeta! Yrjölle meni vähän yli 11 juuroa; nassurasvaa, dödöä, käsivoidetta ja lahjukset, ehh. Ei tod. paha. Hovihankkijani hallissa myi väkisin säkillisen roiskeita 3 juurolla, joista suurin osa oli tällä kertaa paahtopaistia, broiskuleikettä ja taas rasvatonta palvikinkkua. Suoraan sieltä ViiVoaniin, nuuh ja njammm. Siellä oli muuten väkeä, paljon! Ostin garam masalaa, tandoorisekoitusta, tofua tietty ja banaani-chilikastiketta (juu-juu, mutta kun se maksoi vain 1 juuron pullo!). Sinne meni alle 10 juuroa ja taas on ruokaa viikoksi. Riisit jäivät jälleen ostamatta. Ehkä pitää mennä sinne joskus vain ostamaan riisiä, en kyllä taida pystyä. Itse asiassa etsin mm. savustettua chiliä ja yhtä plaatua punaista currya – no, en nähnyt niitä, mutta nuo muut sitten tulivat väkisellä mukaan. Hauskalta näytti uuspunkkariporukka, ainakin 5 – 6 nuorta, jotka kaikki haalivat tofua ja vihanneksia sekä papuja kuin viimeistä päivää. Olisiko ollut kommuuni tms. yhteisrojekti menossa, koska kovasti mietittiin mitä pitää ostaa ja paljonko. Pienen ravintolan tarpeisiin heidänkin ostoksensa näyttivät riittävän. Kotona nautin tuoksuista kun sijoittelin mausteita purkkeihin. Ostin tietysti vähän isommat pussilliset, köh. Mahtavat tuoksut koko huushollissa, laitoin samantien tulemaan muka-wokkia, pohjana sipulit ja porganat sekä osa wokkivihanneksista, kaveriksi inkivääriä ja tandoorisekoitusta. Ihan himskatin hyvää, lisäsin vielä ihan pikkuisen sitä paahtopaistia ohuina suikuloina. Njammm. Maistoin ja söin kissinkupillisen, loput evääksi! Tuoksut ovat taas sitä luokkaa,että työkaverit tulevat ihmettelemään ,D

Tulomatkalla taksolla tehtiin taas sight seeing, tällä kertaa Pakilan kautta. Tarkistettiin siis omakotitalojen nätit pihat – kevättouhut oli näköjään tehty. Kesti melkein tunnin ennenkuin pääsin sitten kotio, toisaalta mikäs se on ajella nätillä alueella kivojen kuskien kanssa – tällä kertaa. Taksossa oli uusi työharjoittelija mukana, pääsee itse yksin ajamaan vasta puolen vuoden päästä, kuulema. 11 v. Suomessa jo asustanut venäläinen kaveri, oikein mukava. Jututin häntä siinä ohessa, kun matkatoveri oli puhumaton mies... Tuleva takso oli kovin huolissaan kielitaitonsa riittävyydestä, minusta hän puhui hyvää suomea ja sanoinkin sen. Hän mainitsi, että monta kertaa hänelle on sanottu, että opettelisi ensin puhumaan kunnolla eikä ole jaksettu kuunnella... omituista, aksentti oli jäljellä, mutta miehellä oli laaja ja hyvä sanavarasto. Liekö sitten se, että venäläisaksentti saa edelleen jonkinlaisen inho- tai vastustusreaktion aikaan joissakin ihmisissä. Yritinkin sanoa, että ei ottaisi siitä itseensä ja että varmaan hänenkin kielitaitonsa tuossa hommassa vielä vain paranee. Kaverista kyllä tulee yksi hyvistä ja mukavista kuskeista – ainakin siltä vaikutti, ei hermostunut mistään, vaikka haettiin tämä puhumaton ja liikkumaton kaveri, joka piti toimittaa ihan sänkyyn asti kotoonsa (ei kuulu normi-invataksojen toimenkuvaan, olisi pitänyt tilata ns. KELA-kuljetus ja mainita asiasta erikseen tilausta tehdessä).

Ilta menikin sitten lukiessa ja tandoorituoksuja haisutellessa. Kissikin sai osansa roiskeista ja purrrrrrrasi tyytyväisenä. Meillä siis vain maattiin taas koko ilta ,D No niin, ei kun Varastolle tästä taas. Tänään pitäisi jossakin välissä käydä hakemassa jokunen varaus kirjastosta, 7 näkyy jo tulleen. Kiva-kiva, ehdin käydä siellä ruokiksella. Juu, jos koivet siis kestävät. Kestäväthän ne pakosti meno-tulon ja loppupäivän ei olekaan sitten niin väliä. Kyllä minä kehtaan klenkata kopieeraamaan seinistä kiinni pidellen ja huojuen, uskoakseni alakerrasta löytyy satsi alkometrejäkin. Siis jos joku epäilee Welhottaren käyvän päiväkaljalla!

---------------------------------



Purrrrrrrrrrrrrrmenta vaa, kaiffat! Joo, mamiska jo kertoki. Ei se tuanu mjunuaisii, vissii siks, ku mä aina vähä sotken niill. Mutt toi se niit roiskeit, siis hei, paistin biittei >o< Jumaleissön, ne on hyvei. Mäki sain monta palaa, ainaski enemmä ku kaks. Ja järsin sitt niitä, niiss ei ollu mitää maustei. Sitt orja teki taas haisuliruakaa. Nyt kyll oli semmoset aivastuspirskeet, ett hui, mä jouduin tiätteks menee partsill asti, ku mamin ruaka haisu niin hirveest kissin nenää! Ei ku mamiska vaa tunkee apetta käkättimeesä ja virnuaa. Outo mami mulla. Onneks se laitto sen sitt eväksii, ett haisu ei enää levinny. En tajuu, kui se kehtaa töiss tommost sitt syädä. Eiks kukaa siälä sano mitää tai mee ulos, ku toi haisuu =O Ihmiset on siis outoi, on oikeesti. Mutt hiano päivä oli ja mä sain taas rusketuttaa itteeni mun omall koritualill jo. Nyt siiheki ylettää aurinko sillee sopivasti, ei ihan täpöll. Välill pitää mennä toisell tualill, joho aurinko paistaa suaraa. Sitt mä olinki ihan väsy, ku oli safkattu ja lepätty. Me mentii aikastee goisii, tai mami taaskaa heti goisinu. Kirjaha se ottaa aina sänkyy mukaa, nii ja mut *virn*. Mä sain sänkypaijatust ihan tarpeeks ja sitt mä sain taas tönii mun pääll mamiskan päätä, heh, aina se vaa valittaa, ett mull on kova pää. Ja sitt mä kävelin mamin pääll *kissivirn*. Siit se ei oikee tykkää, se alko hytkyy ja mä melkee putosi. Semmone möhkövuari ku toiki on, mikää ihme. Nii mä sitt menin toho kissin paikall eli mamin koipiste viakkuu ja hissuksee niitte pääll. Siihe se yälä taas heräs. Koivet oli mun alla ja iha jumiss. Se päässykkää mihkää. Mua nauratti, mutt mamii ei. Koivet oli kuulemma ihan puutuksiss.



Tämmöne joku foto, kissei ja koipei. Must ei nyt ookkaa mitää ku oon just vähä koinsyämän näköne. Huamisee niinku.

-----------------------------------

Vincent on kieltämättä hiukan kulahtaneen oloinen, siis turkiltaan. Karvanlähtö on varmaan kissalle aika raskasta aikaa!

Päivän slogan: Vappu – pakkojuomisen ja pakkojuhlimisen aika, mutta muistaako kukaan, että ensisijaisesti se on Suomalaisen työn päivä?

Päivän biisi: Kisällittäret

Luettua: Christian Jungersen – Poikkeus säännöstä, tämäkin uudelleen luettavana. Melko kammottava trillerinomainen kertomus mm. työpaikkakiusaamisesta, johon liittyy muuta kautta murha ja väkivaltaa, psyykkisiä ongelmia ja työpaikan alaan liittyviä tapahtumia. Joitakin tämä kirja voi jopa ahdistaa, sen verran intensiivistä kerronta on, päähenkilöiden omakohtaiset tarinat ainakin. Suosittelen, saa aikaan ajatuksia yleisemmälläkin tasolla. En suosittele kovin herkille lukijoille, tästä voipi saada pahoja uneja. Vernor Vinge – Aikaloukku, jatkoa Rauhansodalle, jonka luin aika äskettäin. Erinomaisen hyvää scifiä, mukava sekoitus salapoliisinomaista toimintaa 50 miljoonan vuoden päässä tulevaisuudessa. Juonta on mahdoton selittää, tämä täytyy lukea itse. Suositan ehdottomasti kaikille scifin kavereille, hillittömän hyvää kerrontaa, melkoisia visioita ja selvitys siitä mitä 2000-luvulla tapahtuikaan ,D

                                    

                               KIVAA PÄIVÄÄ KESKELLÄ VAJAATA VIIKKOA!

SE PÄIVÄ, JONKA NIMEÄ EI SANOTA ÄÄNEEN

Nonnih – taas se päivä viikosta, Se Jonka Nimeä Ei Sanota Ääneen! Welhottaren voipi sitten tänään bongata klo 12.10 jälkeen Hakiksesta, Yrjänältä, Hallista tai ViiVoanilta. Ja sitten Hallin kalaovilta seisoskelemassa, kun takso on myöhässä. Polgara lienee siis liikkeellä pussukkojen ja kassiensa kanssa jälleen kerran. Hamsteri mikä hamsteri... Yksi pikku juttu vaan, heräsin nimittäin pari kertaa yöllä pesukonefiilikseen ja tuli kiire kylppäriin. Voihan kele, toivottavasti mömelöt tehoavat, ettei joudu paashat housussa siellä seisoskelemaan! Juu, ei mukava aloitus, mutta tarpeellinen. Tästä sen näkee, mitä tietty raaka vihannes aiheuttaa, prle, pitäisi sitä jo vuosien jälkeen uskoa. Mutta kun ei, kun se on muidenkin mielestä niin outoa. Siis se, ettei ihminen muka voi syödä raakaa porkkanaa. Welhotar ei voi, em. syystä.

Herjaamolla tapahtuu ihan hurjia! Yli 70 ihmistä aiotaan yhteissijoittaa pieniin kopperoihin äärimmäisen kauas tapahtumapaikoista. Yhden hengen huoneita riittää vain päällikölle ja avulle. Muut saavat tyytyä olemaan kaksittain, jopa nelittäin tai kuusittain. Tietääkseni työsuojelupuoleen on jo otettu onneksi yhteyttä. Ilmeisesti työkaverit käyvät harvinaisen kuumina ja syystä kyllä. Lisäksi heille on kuulema järjestetty vekkuli inhfotilaisuus Vappuaattona klo 12 – 16; tuota voisi jo sanoa vidhuiluksi! Ei prle, en mene tuonne takaisin, vaikka mikä olisi tai tulisi. Jään mieluummin vaikka työttömäksi. Meno on ihan kahjoa, muutakin epämääräistä puuhastellaan. Voihan villu! No, oma on syynsä, kun eivät vakinaistaneet minua. Olen vapaa kuni lintu (no juu, tuota, drontti?). Jään Varastolle niin pitkäksi aikaa, kun annetaan ja jaksan kestää menoa täällä. Mitäs kestämistä tässä, teen työni ja jos minulle ei vidhuilla, en minäkään ole ilkeä kenellekään. Tosin en ole yltiösosiaalinen enkä välttämättä hauska (kaikkien mielestä, eikö olekin outoa?), mutta sitä ei missään mainittu vaatimuksena. Myöskään pukeutumisesta ei ole huomautettu. Nyt siirryn muuten sitten Polgaransiniseen! Kesä-look siis alkaa, huom. vaan Lumput ja Lureksit!

Onneksi on mukavan lyhyt viikko. Ehdottomasti pitää mennä perjantaiksi töihin, se on jo traditio. Silloin on tod.näk. äärirauhallista, vain työhön innostuneet ja lomilta palaajat ovat paikalla. Sopii minulle siis oikein hyvin. Ei lomaa, ei kiirettä, ei mitään. Töitä tosin voi olla, en yhtään ihmettelisi, vaikka muutama kaveri tulisikin tekemään pois rästihommia juuri tuolloin. Mutta siinä on jotakin viehkoa olla päivä ruutanana kotona ja sitten käydä päivä töissä ja taas olla pari päivää kotona ;D Tämä tykkää kovasti! Vielä kun Belgarionkin on lomilla, toivottavasti ainakin, mikäli ei ole pahasti möhlinyt komennuksiaan...

Hmph, huomenna pitäisi vielä hakea lähikirjastosta jokunen varattu opus. Sitten siirrytäänkin jo tutun ja ihanan Malmin omakirjaston hoteisiin! En minä tuolta oikein mitään uutta ja mukavaa ole löytänyt... ei siellä ole sitä oikeaa henkeä... ei se ole sama, ei! Tosin varaukset kulkevat tuonne huomattavan nopeasti, ehkä siksi, että se on varsinainen pääkirjasto ,D No, se ei tarjonnasta kyllä mitenkään näy. Lähinnä hävetti, kun tarjosivat uutuuksina edellisvuonna ilmestyneitä kirjoja! Pientä rajaa, pliis... Eli kirjastolle arvosanaksi 8, noinkin hyvä vain siksi, että siellä on mahtavat varastot, joista voi myös lainata sekä mikrofilmillä vanhat Hesarit ja Usarit, joista olen usein käynyt etsimässä tiettyjä numeroita. Vinksuna vaan synttärilahjaksi: etsi kirjastosta kaverin syntymäpäivänä ilmestyneen Usarin etusivu (jossa on parhaat mainokset, Hesarissa ei niinkään), kopieeraa se (palvelu ei paljoa maksa), kopioi se sitten vielä vanhan näköiselle paperille ja suurenna A3:ksi, kehystäkin jos rahaa riittää – ainakin erilainen lahja kaverille. Minä olen käyttänyt tätä useamman kerran, kun en ole keksinyt mitään kivaa enkä osaa tehdä itse muuta. Halpaa, jos malttaa pysyä vaihtokehyksissä ja edukkaassa kopiopaperissa. Jos taas haluaa upean version, siihen saa myös uppoamaan rahaa. Mutta moni on kiittänyt ideaa, jaan sen tässä nyt ihan ilmaiseksi! Hah, kästyölokkaajat, mahtinne on uhattuna. Welhotar on jo muotilokissa ja nyt jakelee askartelupaskarteluohjeita sekä kommentteja ruokalokeihin ;D Wau, minähän olenkin monipuolinen ihminen. Auts, sanoinko itseäni peräti ihmiseksi. Rakkaat ystävät, se oli vahinko eikä tule toistumaan. Ymmärrän kyllä asemani, voinko jo poistua takavasemmalle häpeämään?

Kello tulee kohta kolme, taas on onneksi valot samoissa parissa naapurissa kuin aiemminkin. Pitäisiköhän perustaa tänne sellainen Malmin vähäuniset ja –osaiset ry. Voisi sitten valvoa kimpassa, muutoinkin kuin juopotellen ,D Yhdistyksen perustaminenhan on varsin mukavaa puuhaa. Äkkiä siinä saisi jäseniä ja kannatusjäseniä, sitten voisikin jo hakea tukea Rahikselta vaikkapa työntekijän palkkaamiseen. Ja kas, Welhottarella ja kavereilla olisi ihan uusi ja mukava työpaikka. Minä olisin parhaimmillani järjestötyöntekijänä! Mietintämyssyyn siis tämäkin.

---------------------------------



Purrrrrve, kavrut! Mä tiädä, mullakaa oo mikää hyvä olo. Ei oikee maistu heekutkaa, oisko mami tartuttanu ton varpusparve muhun kans. Ei, mull ei oo ykä eikä vaapune, ei vaa heekutkaa oikee maistu. Kaavat vaa pölisee, niit mä nykytän irti hampuleill. Ei oo kivaa semmone, vähä väsyttävääki, niinku. Mutt jos toi hallill on menoss, nii ni mjunuaisii sitte. Niit voi syädä aina ja laittaa jääpakkaseeki. Ett mamiiiiiiih – muitakki mua kanssa. Tai semmone jättipaketti jauhist. Seki ois kliffa. Mä oon vaa goisinu, partsill ja sisäll. Ja syäny kissimuanaa. Eilenkää saanu mitää kunno heekkuu. Tänää on kyll pakko jo, ei kissi pärjää, jos ei saa välill jotai semmost kivempaa muanaa. Mami oli taas levoton yälä, potki ja pönki ja tunki, hyppäs ylös ja takasi. Ei osannu nukkuu. Toisaalta me goisittii eile ainaski kahet päikkärit, oikee kunnoll niinku. Ja mamiki söi jotai omast miälestää ihmiskunnollist, nii ni kattokaas ny kuin siin kävi. Kipee mamiska mulla! Älkää hei uskoko, ett raaka ruaka on terveellist. Paitti siis liha ja fisu. Muust tulee kipeeks... iha varpist, ku mäkää kerta ikinä syä raakan mitää muuta. Ai nii, mami tuleeki vähä aikaisemmi vissiii kotii. Se oiski kiva, must on kiva ku se tulee kaupoil ja rapisuttelee kassei ja sill on kaikkee kivaa, mitä mä voin nuuskutella ja katella. Ihan parasta! Tulis äkkii iltapäivä vaa... päästäisköhä se mua nyt ulos, must tuntuu, ett raitisi ilma tekis gutaa.




Täss jurpo-orja just herätti mutt eli mä en oo ihan täydelline, tsori vaa, leidit. Huamisee.

----------------------------------

Vincentkään ei näytä kauhean pirteältä, voi, minä olen herättänyt kissankin =(

Päivän slogan: Vaakasuora on tehokas asento; mieli lepää ja olokin on rento! (Welhottaren uusi kuntoiluohjelma...)

Päivän biisi: Like A Rolling Stone

Luettua: Michael Ondaatje – Divisadero, visuaalista kerrontaa, ehkä turhankin visuaalista ja täsmällistä. En oikein saanut otetta tästä. Pidin, mutta kuitenkin... Rakkautta, kirjallisuutta, uhkapeliä ja vaeltelua. Nuoruusmuistoja ja ystävyyttä, kohtaloita ja niiden risteämisiä. Suosittelen kielen vuoksi, muuten minä en tästä nyt ihan hirveästi pitänyt. Susan Conant – Hihna kiristyy, koirafaneille kunnon dekkari. Miksi eräs koirakerholainen murhataan ja alaskanmalamuutin papereita ei löydy? Oikea perinteinen dekkari koiramaailmasta, hauska jopa ja ainakin erilainen. Welhotar piti ja suosittaa, ainakin koira- ja dekkarifaneille. Sopiva välipala edellisen jälkeen ,D

                                      
        
                                               ALKAVAA VIIKKOA!

PIIRAKAKSI MENI EILINEN PÄIVÄ

Väsyttää... nukuin äärihuonosti. En siis päässyt eilen niihin häimiäisjuhliin. Vasen jalka kun särki jo perjantaina. Yleensä se talttuu mömelöillä sen verran, että pääsen töihin – joten miksei sitten juhliin. Paashat, käväisin viemässä roskat ja (siis kävelin muutaman kymmenen metriä pihalla) ja sen jälkeen koipi ei enää ottanut päällensä, jumalaton kipu vaan. Turvotustakin alkoi tulla. Ei kun peruuttamaan kaikki! Koipi kylmäpakettiin ja kahden tyynyn päälle, makoillen sitten nakuttamaan tekstareita kavereille. Lievästi ketutti, ei kuitenkaan oikein pahasti. Sovimme juhlakalujen kesken, että pidämme kunnon rääppiäiset joskus vähän kesemmällä, kun voi jo istuskella puutarhassa. Puu-Käpylä kun ei ole maailman rumimpia paikkoja pitää kesäbileitä ;D Lisäksi silloin ei välttämättä tapaa niitä henkilöitä, joita ei ole tarpeen tavata. Minut myös luvattiin noutaa tarvittaessa kotoa, joten ei paha!

Siinä sitten eilisen päivän luin, päikkäröin, söin (just!) ja makoilin koipi ojossa. Nyt koipi ei enää ole turvoksissa, särkykin on vähän parempi. Hyvä näin, kun tämän päivänkin otan vielä rauhallisesti! Kummisetä kävi ilahduttamassa eilen ja meillä olikin ihan mukavaa pitkästä aikaa. Juoruja ja isoisän kertomuksia tyttärenpojasta ,D Lisäksi tuli käsiteltyä tietysti maailman tila, yhteiskunnan epäkohdat ja muut tärkeät kysymykset. Tiedän, että Kummisetä on vähän vältellyt käymistä meillä, koska on ollut melkolailla viineissään välillä. Nyt hän hissukseen lipitteli tuossa yhden pullon, minä en voinut oikein lääkityksen takia sitäkään vähää lotrata, pyh.

Ruokapuolesta sen verran rapoa, että tein taas sitä piirakkaa. Tällä kertaa kasvistäytteellä eli yllättäen punajuurella ja vaffalla juustolisällä. Löysin pakkasen kätköistä vielä yhden pussukan kypsää, hyvin karkeaksi raastettua punajuurta, jota tungin sinne syksyllä jokusen annoksen ihan kokeeksi. Ruokapolkkaajille tiedoksi – punajuuri + korianteri = <3 totta, hirmuisen hyvää tuli! No juu, jälkkärinä iso lusikallinen jätskiä tsinuskikastikkeella ja kaffetta sekä rivi tummaa suklaata. Lohduketta, ruokalohduketta oikein. Muuten, mikä kumma noissa mausteissa on? Onko kellään tietoa, miksi esim. minulla on hirveä addiktio valkosipuliin, chiliin, curryyn ja korianteriin? Satunnaisesti myös muihin lisämausteisiin ja erityisesti erilaisiin chilikastikkeisiin... Täytyy taas huomenna änkeytyä ViiVoanille, ei tässä muu auta. Paria maustetta uupuu, siis isoja paketteja. Josko samalla ostaisi sen ison kassillisen riisiä. Uskokaa tai älkää, yksinäisenkin kannattaa ostaa isoja pakkauksia, jos on säilytytilaa. Ja minulla on! Mausteet eivät ainakaan pilaannu kaapissani, niiden käyttö on niin runsasta. Samoin joka kauppareissulla joudun ostamaan sen 1 kg:n riisiä, joten 5 kg:n kassi ei olisi kuin parin kuukauden satsi, korkeintaan.

Belgarionkin raposi oloistaan – oli 16 h päivystämässä eilen ja tänään sitten vetämässä kunniavartiota tai jotakin vastaavaa Kirkkiksellä, tänään on Kansallinen veteraanipäivä. Miehemme armeijassa, siis. Kertoi pääsevänsä lomalle jo keskiviikkona ja lupasi tulla käymään viimeistään lauantaina. Minä puolestani lupasin hakea ainakin yhden pakkauksen tofua ,D Vappuruokaa siis tarjolla, muahhaaah. Tiedoksi, että täällä residenssissä ei juhlita Vappua, se on amatöörien juhla. Jos olisin kävelykunnossa ja jos kunnon Vappumarsseja edelleen olisi, lähtisin kaupungille siksi aikaa ja marssimaan. Nyt ei ole, ei mitään, enkä pysty myöskään kävelemään. Pysyn siis kotona, kuuntelen radiota, syömme jotakin hyvää (EI nakkeja EIKÄ perunasalaattia!) ja naureskelemme muille vahingoniloisesti, syvän ja puhtaan vahingoniloisesti.

----------------------------------



Purrrrrrrrrrrrviska, kaiffat! Jesh, mull oli ainaski tosi kliffaa eile. Mami pysy kotona ja melkee sänkyss, Kummisetä kävi kyläss ja kaikkee. Oli tooooooosi lämmint, ett mä makasin partsill ottaa suulist tosi pitkää. Sitt mä sain viälä sitä ihan parast pussimääkäruakaa koko pussukan! Njamm, ja tavisruakaa viälä illalla ja napikoit. Mamin kans otettii päikkäreit ja mua rapsututettii kunnoll monta kertaa. Mä taas sain tökkii mun kovall päällä mamii, taas se nauro, ett sattuu oikee. Mmmm, kivaa mulla oli. Vaiks mä tiän, ett mamin piti mennä jonneskii. Mutt mun miälest kuiteski meill oli kliffaa himass. Kummisetä kehu mua ja sitt huiji ja mollas leikist, mä vähä puffasi sitä ja se taas tykkäs siitä. Annon mä vähä senki rapsututtaa sitte – mä tiän, ett seki tykkäs! Mutt sitä plättyy, minkä mami paisto uunis en suastunu syämää enkä sen jälkkäreit, jäks. Kumma ku se viittii tunkee kaikkee tollast massuusa. Söis kunnoll, niinku mäki, pysyis yhtä hoikkan ja jäntevän! Nih kerta! Punast juurta ja juustoo, hei, aatelkaa nyt. Ja sitt sitä jäädytettyy maitoo, en syä. Enkä kaffetta, vaiks must se kyll haisuu iha hyväll, mä käyn useen haistelees sitä. Omituisii miälitekoi noill ihmisill... jost tuliki miälee, ett mitäkähä me tänää syädää? Jotai sen on pakko tehrä eväkseks, jos vaiks mullekki irtois jotai. Mitää ei oo otettu sulaan, ett en osaa arvat yhtää mitä on tuloss. Kyll se varmaa sitt antaa mulle jotai muuta, jos mä en voi syädä sen ruakii. Mami just eile selitti Kummisedäll, ett kissinkoill pitäis sen miälest antaa aina jotai muutaki kissinruuan lisäks, niinku ihmisruakaa ja heekkui. Ett semmost monipualist kaikkee. Jee – toss mä oon ihan samaa miältä ja nyt niinku sitä miältä, ett siinä orja on fiksull linjall. En tiädä, mitä muut siihe sanoo. Eikä oo välikskää – me eletää näi ja mä ainaski jaksun hyvin ja oon terve ku mikä! Niinku näkyy, täss mä nimittäi oon omill snadeill unkoill sen jälkee, ku mä vedin sen koko pussukan sitä ruakaa...




Vähäks oli väsyny olo *kissivirn*. No nyt ulos vähäks aikaa, huamisee...

------------------------------------

Kiitos Vincent, kerrankin olen ollut siis oikeassa *hämmästelee* kissan mielestä!

Päivän slogan: Hyvä ruoka, seura, kirja, elämä – kaikki päättyy joskus!

Päivän biisi: Koko talvi kesämökillä

Luettua: Jane Green – Kirjaflirttiä, jep, kuten jo arvaatte kirjan nimestä eli täysveristä hömppää. Jopa ärsyttävää sellaista. Kaikki lutviutuu kaikilta niin vaivattomasti. Kirjakahvila pistetään pystyyn noin vain ja se menestyy mainiosti. Epäilyistä huolimatta kukaan ei petä ketään. Hiviin sairastunut homo, kirjan kiintiöedustaja kliseineen, selviää mainiosti ja löytää elämänsä rakkauden kuten kaikki muutkin. Auts, en pitänyt, en edes hömppänä! Liian hyvin menee, liian sokerista ja mukavaa kaikkinensa. En suosittele kuin tosi rankan hömpän kavereille. Tämä ei tule meillä toiste käymään! Portia Iversen – Outo poika, omakohtainen kirja äidistä, jonka poika on autisti. Kirja oli pakko lukea kerralla loppuun asti, se on äärettömän mielenkiintoinen, myös tämä kulttuurien törmääminen äitien osalta. Mutta jotenkin ja jossakin vaanii ajatus siitä, että kaikki autistit pystyisivät kommunikoimaan tässä esitetyllä tavalla (mitä pidän vähän outona ajatuksena) ja samoin sitä, että kaikki autistit olisivat lähes neroja ja/tai taiteellisesti ja sanallisesti lahjakkaita, kunhan löytyy sopiva kommunikaatiomuoto. Tässä on hiukkanen sitä usalaista "Me tiedämme kaiken, näin se on!"-mentaliteettia, joka pistää ainakin minut suhtautumaan hiukka skeptisesti osaan kirjan väitteitä. Autistien vanhemmille suosittelen toki, samoin muille asiasta kiinnostuneille. Hei, muistutan olemaan kriittisiä – kaikki ei toimi kaikilla... Itselläni on vain vähän kokemusta autisteista, hyviä kokemuksia, joten olen väärä ihminen arvioimaan kirjaa ja menetelmiä sekä mielipiteitä ja varsinkin tutkimuksia kokonaisuudessaan. Ajatuksia herättävää kyllä, se on totta. Eli lukekaa ja kertokaa sitten, mitä mieltä itse olette. Suosittelen kyllä, ehdottomasti!

                                           
      
                                        SUPIKIVAA SUNNUNTAITA!

PITÄISI LEVÄTÄ JA JUHLIA - SAMANAIKAISESTI, VAI?

Ah ihana lauantai-aamu! Yritin nukkua niin pitkään kuin mahdollista; kissaherätys, kissaherätys, kissaherätys... nälkäinen kissa vaati herkkuaamupalaansa, napikoita ja ruokaa. Ei auttanut muu kuin nousta ja toimia. Jalkoja särki taas niin, ettei kävely oikein onnistu, joten itselle kipumömelöt ja kaffet. Vaikutusta odotellessa samalla tässä sitten päivitys ;D

Eilinen oli oikeastaan mukava päivä. Kiva ilma, ihmiset hyvällä tuulella ja töitä juuri sopivasti. Kun sain oman väen jutut valmiiksi, soitti toisen osaston pomo ja kyseli apuja. Toki lupasin – pöytä oli tyhjä. Leidi toi ison nipun helppoja juttuja. Sai ne sitten takaisin jo tunnin päästä ja oli tietty tyytyväinen. Ihmettelen, siellä on pakko olla joku hituri (tai sitten sellainen ns. valikoiva työntekijä, joita olen kuullut täällä olevan, jotka kieltäytyvät tekemästä tiettyjä hommia). Eipä tuo haitannut, lussapisteitä ropisi P-P:ltä ja samalla sain vapaaksi maanantaina puoli päivää. Tarkalleen sanoen, hän on sitä mieltä, että jos minä teen hommani ja joustan niissä, myös hän joustaa vapaissa, jotka olen tehnyt sisään. Josta tulikin mieleen, että Varastolla voi olla vain 10 tuntia lussaa jömmassa. Neljän viikon välein ylimenevä osuus leikataan pois, huits vaan. Miinuksia ei leikata ,D No, minulta hävisi alkuviikosta melkein 3 tuntia. Pyysin niitä (tietysti asiamukaisella lomakkeella) takaisin, koska tuo 4 viikon väli on ilmeisen epämääräinen – se voi olla milloin tahansa viikolla. Eli sitä ei voi etukäteen tietää, minä päivänä on leikkauspäivä ,D Sain tuntini ja pidän sitten vapaata maanantaina, haahuttelen taas Hakikseen eli Yrjölle ja ViiVoanille. En nimittäin siedä tuota Vappuaaton hurlumheitä... parasta tehdä kaikki jo etukäteen valmiiksi. Ei, tarkoitus ei ole viettää Vappua!

Mutta taksot taas, voihan Erkki ja Otto-poika! Takson oli ilmoitettu tulevan klo 15.03, joten olin silloin jo Varaston edessä. Klo 15.05 tuli tekstari,että auto on vähän myöhässä ja saapuu klo 15.35! Itku melkein tuli, olin taas suunnitellut kaiken valmiiksi. Soitin Iisalameen ja oli kuulema virheellinen kuittaus, että auton pitäisi olla juuri tulossa. No, eipä ollut, tässä taas tapaus eli jos olisin lähtenyt vaikka Varastolle sisälle klo 15.35 asti, auto olisi kuitannut jullikan ja minä saanut toisen kyydin joskus paaaaljon myöhemmin. Nimittäin normitakso tuli kuitenkin klo 15.l5. Hemmetinmoista sekoilua. Tämä tuntuu teistä pieneltä, mutta jos on suunnitellut aikataulunsa sen mukaisesti, että autot oikeasti kulkevat, yhdestä myöhästymisestä kaikki muuttuu.

No, minulla oli tarkoitus käydä Malmilla parilla kirpparilla, Instrussa ja vähän katsella Rismassa normiostosten lisäksi. Ehdin vain Frelssiksen kirpparille (jossa ei ollut mitään etsimääni). Siellä oli erittäin hyvä huonekaluvalikoima muuten tällä kertaa, ja edukas! Jos joku tarvitsee ruokapöytiä, muita pöytiä, tuoleja, kaappeja – niitä olisi ollut tarjolla reippaasti, hyvännäköisiä ja siistejä. Kävin sitten vain ruokakaupoissa, joissa ei siihen aikaan päivästä enää ollut oransseja tarjolla, normihinnat vaan. Sain viikon perustavarat, lisää sitten maanantaina hallista ja ViiVoanilta. Ehh, myönnän ostaneeni jäätelöä, mutta se oli kasvisrasvajäätelöä ja ne kastikkeethan ovat tunnetuti kalorittomia, jos ne syödään kylmän jäätelön kanssa, eikö?! Köh, iltaruuaksi tein parista potusta kotitekoisia lohkoperunoita (njamm) sekä käristin pari knakkia. Lisänä kurkkua ja raejuustoa. Olipa hyvää pitkästä aikaa tuokin mättö ,D Ja sitten iso lusikallinen jätskiä tsinuskikastikkeen kanssa.... mmm.... Unohtakaa koko juttu, jooko?! Terveellisyyden vastapainoksi tarvitaan joskus jotain tämän tapaista suola-sokeri –pommia!

Tänään on sitten ne ystävättären hääjuhlat. Heidät on vihitty jo kolmisen viikkoa sitten, juhlat ovat vasta nyt. Eräs yhteinen tuttava läheltä lähtee ”saattajakseni” eli hänetkin on kutsuttu, pääsemme siis yhteistaksolla paikalle. Tuossa herätessä olin vaan niin kirotun kipeä, että kävi jo mielessä peruuttaisinko menoni. No, katsellaan. Ehkä tämä tästä. Yritän lepäillä aamupäivän ajan, siivous ja muu jääköön huomiseksi tai ensi viikkoon. En nimittäin ole leikkinyt sosiaalista ihmistä... no, tosi pitkään aikaan. Vuosiin, ehkä. Voisi olla aika katsella ihmisiä vähän, syödä sivistyneesti ravintelissa ja juoda vähäsen jotakin hyvää siiteriä. Ehkä.

------------------------------


Purrrrrrrrrrrrrrve, kavrut! Vähäks tota mamiskaa piti taas herätellä. Mä marisin ja marisin, tosi pitkää niinku, ennenku se suastu nousee. Ja sitteki se liikku iha hidastettuna. Meinannu saada mun heekkui ja ruakii eikä mitää aikaseks! Köntys se on, ihan oikeesti, ku karhu niinku. Mutt se vaa märisee, ett sen koipiset on kipeet. Mitä välii, mutt ku mä tarviin mun ruuat, nih! Se on tärkeint, hiekkiksen se kyll putsi kans ja muuta, ett kyll se jaksuu jos se haluu vaa. Parast ois haluta, ku mä kerta oon huushollin ainoo kissi! Mull on kissivalta, mä oon täydelline valinta tänne. Eihä toi pääsis mihinkää, jos en mä hualehtis aamuherätyksist ja siit, ett se varpist menee ruakakauppaa ja kaikkee. Jos mua ei ois, se makais ja söis jotai makaryynii, nih! Ett oikeestaa mulle vois maksaa täst jotai, ett mä pidän ton kuris. Ett se lähtee aamull tianaa ruakarahoi meill ja tulee siält suaraa takasi. Ett se käy kaupois ja tua mulle ruakaa, saa se sitt tuada itelleskii jotai. Mialuummi jotai semmost kuiteski, mitä kissiki voi syädä. Mä näin, ett eilenki tuli kissinmuanaa ja sitt donarii ja jotai. Jees, hyvin menee, ens viikko on turvattu. Sitt mä kuulin, ett se on taas menos sinne hallii. Ett siält sitt taas mulleki jotai. Mutt tost mä en oikee tykkää, ett jos se on illall menos johki. Ei sitt saa olla pitkää, siit mä en tykkää! Jos se on liika pitkää pois, tääll voi alkaa tapahtuu, kissin kosto on kaamee (ja pahan hajune!), nih... Höh, tommose foto se nyt sitt otti >o< Iha outo, siin on mein sänky tunti sitte, en tajuu. Miks se pitää olla tossa...



Mutt toss mä nukuin ja toss mami nukku, ett niinku vissii tiadoks vaa sitte. Huamisee...

-------------------------------------

Vincent, kissavartija, elämäni tukipylväs, sänkyni vartija, vastuun kantaja =I

Päivän slogan: Pitääkö välttämättä tavata ihmisiä, jos haluaa tavata Ihmisiä?

Päivän biisi: Radio GaGa

Luettua: Henning Mankell – Ajan rannalla, tästä Welhotar piti. Afrikkalaisia kertomuksia (tai kertomuksia afrikkalaisista), osittain runoa. Mankell tietää mistä kirjoittaa asuttuaan niinkin kauan seudulla. Omalaatuisen viehättävää tarinaa. Suosittelen! Mark Billingham – Vailla elämää, tämäkin uudelleen luennassa. Lontoon kaduneläjiä pahoinpidellään ja tapetaan, mutta miksi? Asiaa selvittämään ryhtyy soluttautumalla muuten poliisin uudelleenorganisointiin tyytymätön vastarannankiiski Thorne, joka ryhtyy itse elämään kadulla. Vakuuttavan oloista kerrontaa, ratkaisu on kyllä jopa arvattavissa, mutta ulosanti on hyvää... Suosittelen erilaisten rikostarinoiden kavereille.

                                          

                                       LOJUMISKELPOISTA LAUVANTAITA!

HEI, SE ON KIVAPÄIVÄ-PERJANTAI TÄNÄÄN =D

Wau, se on perjantai-aamu. Hienoa, sain jopa nukuttua, heräsin vain kerran ottamaan lisälääkitystä. Nyt on siis ainakin unetettu melko hyvin. Töitä on Varastolla odottamassa iso pino, joka tuottaa iloa ja onnea koko aamupäivän ajaksi. Jep-jep! Ei kun taksoa odottelemaan tästä kohtapuoliin.

Täytyy tunnustaa, että varhaisdementia on sitten iskemässä. Poistumiseni Varastolta eilen oli sen verran vauhdikasta, että kännikkä jäi työpöydälle. En minä välttämättä sitä mihinkään tarvinnut, tiesin takson juuttuneen ruuhkaan *huoh*. Ehkä ne päälääkärin ehdottamat hyppykuppakokeet olisivat kuitenkin paikallaan. Eihän teistä kukaan koskaan unohda kännikkäänsä mihinkään, eihän? Se on täysin epänormaalia, eikö? Tuli niin kiire sen luennon jälkeen ehtiä taksoon, jonka piti tulla ajoissa.

Luento – se oli oikeasti mielenkiintoinen, kun pystyi hetken jälkeen mieltämään sen ns. oikeaksi luennoksi eikä työpaikkaan liittyväksi koulutukseksi *virn*. Pysyin jopa hereillä ne kaksi tuntia! Pidän tätä suurenmoisena saavutuksena, jonka kerroin myös henkilöstöpäällikölle. Hän kun ihmetteli, sainko jotain luennosta irti. Kysyin myös, epäileekö hän jotenkin ymmärrystäni, koska olen tenttinyt asiaan liittyviä osuuksia aikaisemmin... Ei kuulema, hän kysyi vain yleisesti ottaen, että menikö liian yleiselle tasolle vaiko liikaa tapauskohtaisuuksiin. Kerroin tuon edellä sanotun, että minusta se oli ihan hyvin tiivistetty osuus, johon käytetään eräässä koulutuksessa kolme kokonaista päivää. Hmph ;D

Mikä kumma muuten noissa invataksoissa on, ne vetävät puoleensa myös jokusia vanhoja taksihärroja, jotka ovat kertakaikkiaan sietämättömiä. Eräs ei osaa ajaa, tai ajaa siis erinomaisen huonosti ja outoja reittejä – aina. Kiihdytys, jarrutus, töks, töks, kääntyminen väärään suuntaan, töks, uukkari ja takaisin, töks, töks, töks. Ja tuskin tervehtii tms. Eräs näistä vanhoista herroista taas on ärrin-murrin koko ajan eikä puhu mitään tai narisee puhuessaan. Toinen ääripää on mies, joka puhuu kuin idiootille (mm. eilen) ja kovaan ääneen. Ai että kismitti, toistin osoitteeni ja kerroin lähellä sitten neuvovani lisää. Ja revin kesken olevan kirjan kassistani viihdyttääkseni itseäni ruuhkan aikana. Minulla on nykyisin usein kirja matkassa, koska nuo pitkät odottelut muuten hermostuttavat suotta. Tänään pitäisi päästä lähtemään vain varttia tavallista aikaisemmin. Welhotar menee kaupoille ostamaan viikonlopun emmeet, toivottavasti selviän kunnialla! Kauppalista on jo tehty, aika pitkä vieläpä.

Hörhön prle soitti eilen ja tuli käymään. Arvasinhan minä, mies oli taas lähtenyt kesken katkolta pois. Jälleen kerran samasta syystä kuin ennenkin eli oli riitautunut paikan hoitohenkilökunnan kanssa, koska oli vinksahtanut vähän väärille raiteille (se ei sinänsä ole kiellettyä, mutta vie jatkoista osan mahdollisuuksista pois). Sitten oli pakannut tavarasta ja poistunut Malmille. Jumankauta, minä raivostuin. Kerroin, että en enää hoida yhtäkään paikkaa katkolle, sairaalaan tai hoitoon, jos hän tekee aina tuollaisia temppuja. Kieltäydyin hoitamasta muitakaan asioita, hoitakoon itse, jos kerran pystyy tössimään kahden viikon katkonkin, vieläpä ilmaisen sekä erinomaisen hoidon ja jatkosuunnitelmat. Ai että risoo. Minua ei enää käytetä tuossa hyväksi, en suostu siihen. En pelkästään itseni takia (vaikka meneehän siinä vähän omakin nimeni, sillä ei ole todellakaan niin väliä) vaan siksi, että Hörhö liian helposti turvautuu siihen, että minä kyllä hoidan ja järjestän. No juu, niin olen aika usein tehnytkin. Nyt en, valitettavasti, on pakko tehdä tästä loppu! Hörhö siis sai vähän rahaa ja potkut persiiseensä, ikävä kertoa, ikävä temppu minulta. Mutta tarpeellinen.

Kummisetä ilmeisesti on sitten pääsemässä töihin, asia ratkeaa virallisesti parin viikon sisällä. Voi kun hän saisi sen paikan! Olisi edes 10 kk töitä taas, oikeaa työtä, sen jälkeen taas ansiosidonnaista tietysti. Kummisetäkin, ikävä kyllä, on siinä iässä, että varsinaista alan työtä on äärivaikea saada. Alan ammattilaiset riivitään suoraan koulusta jo työhön ja hän ei saa edes vastauksia hakupapereihinsa. Tuo yksi 3 kk:n määräaikaisuus oli aivan sattuman oikku, kun joku nuorempi oli peruuttanut tulonsa saatuaan paremman paikan.

Tässä tänään tärkeimmät eli eipä mitään. Lähden vielä tarkistamaan tuon kauppalistan. Ai niin, pitäisiköhän sitä vaatehtiakin ennen töihin lähtöä *miettii*!

----------------------------------------


Purrrrrrrrrviska, kaiffat! Ehheheeh, onnistuha se, se donarijutska nimittäi eile. Mä ehdottelin heti mamill ku se oli tullu himaa ja duunas eväksii, ett josko se tekis jotai kivaa ruakaa. No se mitää ruakaa tehny. Sill oli kai jääny jotai riisii, meinas vaa mättää sitä ja jotai. Mä sitt sanoin, ett kyll siihe donariki sopii, nii ni sitt se avas puukin ja mä sain ainaski pualet siitä. Ite se otti vaa vähä. Ett mä sainki sitt ruakaa, viälä sitt kissinruakaa ja napikoit. Mä olin ihan pufffffffffffff ja täys. Mentiin sitt mamin kaa goisiinki tosi aikasi. Ku kerta se oli goisinu hirmu huanosti ja mull oli masu ihan täys, mikä siin oli sitt maates. Ei me heti goisittu, ensi vähä leikittii ja paijatettii ja semmost. Mami viälä luki ja pyäri siinä. Nous ylöski ja semmost. Mutt hyvin me goisittii, mä mamin jalkois kiini, siin on öisin aika hyvä. Jos se ei potki tai sillee, niinku joskus käy. Ku mami heräs, mäki heräsi. Ja taas oli karmee nälkä, tartti saada heti muanaa. No, sainha mä, tiätty. Nyt mä venaan, ett mä pääsen partsill jolisee, mamiiih – tuu avaa dörtsi, hei, tuu! Ja sitt mä jo odotan, ett illall pääsis ottaa suulist. Mun masu on viäläki ihan valkone, vaiks oon jo monta kertaa rusketuttanu sitä =O Joudunks mä makoilee tual pual kesää, enneko alkaa värii niinku tulla ja pääsis rantakondiksee. Sikspäkki mull on jo! Nih kerta, mä teen taattu vaikutukse kaikkii kissigimmoihi >o< Tommone foto löyty, njääääääääh...



Anti olla tän kerran, mutt vois välill keksii muutaki. Huamisee!

-------------------------------------------

Vincent, jälleen vaatimaton oma itsensä, kuten kollit ainakin ,D

Päivän slogan: Ne jotka puhuvat, eivät tiedä – ne jotka tietävät, eivät puhu!

Päivän biisi: Punainen komentaja

Luettua: Ilkka Kylävaara – Mies joka rakasti naisia, ja piti siitä, voihan hyväinen aika tätä Ilmo Jyläkaaraa joka vain jaksaa. Samaa paashaa vähän erinäköisissä paketeissa, nyt ja aina. Nimet vähän väännettyinä kertomusta juomisesta ja naisista hulluina vuosina, märinää rahasta oman tyhmyydessä tehdyn konkan jälkeen jne. Ei tämä ole hulvaton eikä hauska, ei! En jaksa, en pidä, en suosittele. Heittäkää tämä roskiin tai lukekaa lapaset kädessä. Ei kannata kantaa tätä edes kotiin asti! Arne Dahl – Pudotuspeli, kolme samanlaista teollisuuspohatan murhaa käynnistää tehostetun tutkinnan, joka johtaa oudoille teille... Erinomaista pohjoismaista dekkaria jälleen uudelleen luennassa. Tämän olen lukenut aikoinaan heti tuoreeltaan, pidin ja suositan edelleen. Dahlilla on oma hyvä tyylinsä, joka kyllä kestää toisenkin lukemisen. Mukaan mahtuu ruotsalaisen yhteiskunnan kritiikkiä, poliisielämää ja muuta (joka on nykyään muuttunut lähes jokapäiväiseksi tässä genressä) mielenkiintoista, mm. suomalaissyntyinen työtoveri ;D


                                           

                                            PERHANANMOISTA PERJANTAITA!

KAVERIT OVAT KATEISSA =O

Usko ja Toivo ovat jälleen livahtaneet torstain kunniaksi jonnekin. Asiasta jotakin tietäviä pyydetään ottamaan yhteyttä lähimpään Varastotyöntekijään!

Welhotar hemmotteli eilen itseään – kyllä, rakas lukijani, luit aivan oikein! Tilasin pokkarimahtialesta tai mikä lie kuusi kirjaa kotiin kannettuna, yhteishintaan 22 juuroa ja jokunen senttiimi päälle, sisältäen postikulut yms. Ei paha, mukaan mahtui nimittäin John Irvingiä, Pratchettia, Varesta ja mm. keittokirja (!) intialaisesta ruuasta ja muuta kivaa =D Onnekas olo, ahhhhhh. Lisäksi hain lainattavia kirjoja Varaston lähikirjastosta, ziitosta vaan. Oli varauksia ja pari uutuutta, lisäksi osa viime viikolla lainatuista on vielä tuossa pinossa. Näillä selvitään ensi viikkoon hyvinkin. Mutta on se vaan hassua, että joutuu kirjastotätsylle kertomaan, miksi ohjelma herjaa jotakin kirjaa – ehdotin, että ehkä siksi, kun sama kirja on minulla varauksissa. Ja kas kummaa, kun sen herjan kuittasi, kirja poistui varauksista ja muuttui lainatuksi =O Jouduin kyllä selittämään seli-seli-vali-seli-vali... huoh! HelMet systeeminä siis on uudistunut ja nyt myös kirjastotoimi lunastaa Minulle antamansa lupauksen eli 15.5.08 jälkeen voi pitää varauslistalla peräti 30 kirjaa, yeippijaijjay! Mutta onko sitten laitaa, että uutuuksiin kirjataan myös uusintapainokset – minusta ei?! Nyt melkein puolet alkukuun uutuuksista oli uusintapainoksia.... Ei kiva eikä varsinkaan minulle tarpeen.

Kerrottakoon kuitenkin, että sain raitista ilmaa ja aurinkoa, kun Cro.... siis sellaiset äärimmäisen mukavat muoviset reikäkengät jalassa tallustelin pääovelta pääovelle ja takaisin. Niin, sitten takaisin en enää oikein päässytkään. Oikea jalka puutui selän alaosaan asti ja vasen nilkkaa myöten. Sattui ja juili, hädin tuskin pysyin tolpillani huoneeseeni asti. Ja minä sentään istuin kirjastossa hetken aikaa. Että naurakaa vaan minun liikkumiselleni, tällaisia ne retket ovat. Tushkaa ja maanista virnuilua. Minä jopa näen hätäuloskäynnin ikkunasta kirjaston ovelle, mutta – niin lähellä ja silti niin kaukana... *valitusta, jurputusta, käninää*

Lisäksi viikonloppuna tuhluutin myös: Virkanainen P. Welhottarella on uusi eväspurtilo. Pienempi kuin edellinen, kotimainen, tiivis ja hieno, keväänvihreä kansi ja kaikki ,D Kyllä taas mättö maistuu. Lisäksi alennushalvennuksesta ostin uuden vipsilän, kun entinen on E:n peruja varmaan 40-luvulta, kahva on purkautunut, samoin pari pinnaa poikki. Hieno uusi musta vipsilä siis tönköttää tuossa savikipossa odottaen vipsilöijää. Tein eilen taas karrikanaa, runsailla vihanneksilla, sienillä ja mausteilla. Prle, ihmettelin mikä puuttui, unohdin saakeli soikoon inkiväärin. Hätäpäissäni kun tyhjentelin sekaan loput maissit ja sienet sekä pilpuin chiliä, murskasin korianteria, tein porkkanoista ja varsiselleristä halkoja jne. Äkkiä siinä inkivääri unohtuu, se kun on paperipussissa piilossa ;D No, hyvää siitä tuli silti, kahden päivän evästysruuat. Muuten mausteet olivat tällä kertaa kohdallaan, myönnän olevani täysin mausteriippuvainen!

Mietin kyllä, pitäisikö valittaa Rismasta. Katsokaas, kun otin pakkasesta roipentelia naturellina, siinä olikin maaliskuun päivämäärä =O Siis ihan sikavanhaa tipua! Kyllä olisi reklamaation paikka, maksaisivatkohan ne jotakin vai saisiko uutta tilalle? Pyytäisivätkö minua vaikenemaan asiasta? Vincentille näkyi kyllä maistuvan. Meinaan vaan, että jos tuollaiseen Stockan tyyliin alkaisi toimia, niin mikä ettei. Olen minäkin löytänyt vanhaa tavaraa hyllystä, mutta antanut sen myyjälle ja sanonut, että veisi pois. En minä ehdoin tahdoin ole vanhaa ostanut (paitsi juustoa ja viiniä). Viimeinen myyntipäivä –tuotteita kyllä 50 % alella aina kun mahdollista. Mutta sehän onkin sitten ihan eri asia, köyhyys ei ole ilo, vaikka se porvareita niin helkutisti naurattaakin!

Kello on kaksi, en saa unta. Olkapäätä särkee. Onneksi naapureissakin jo/vielä valvotaan, ainakin kahdessa paikassa. Ketuttaa, tänään pitäisi vielä olla pidempään kustannuspaikalla. No, jospa sen jaksaisi nukahtamatta. Tiedossahan on Varaston toimintojen erästä tärkeää osiota esittelevä mahtavan riemastuttava ja mielenkiintoinen kahden tunnin iltapäiväluento - krooh!

-----------------------------------



Purrrrrrrrrmenta, kavrut! Toi mami, siis hei, se herätti mut. Mä goisin ihan rauhas sen koiviss nii ni se herätti. Aika epistä, mutt mä meenki kohta goisii oikeen kunnolla. Tarttee kertoo vaa, ett juu, kyll mä sain sitt eilen sitä tipuu. Oikeet kunnon tipuu, ei mitää ihme mausteit eikä mitää. Suoraa vaa pläjähti lautaselle. Ett oli mamiska sitt kuiteski kilti. Kattokaas, jos mamiska kilti = kissi kilti kans. Nii ett sillee. Enkä oo tehny mitää muutakaa hölmöi. Kaikki jutskat on tehty laatikkoo, eilenki nii, ett orja joutu siivoo koko lodjun, ku se oli nii täys. Ja fiksu ku kerta on, se siivos sen heti just ku tuli himaa! Kunnoll se on koulutettu ainaski siihe hommaa. Toi ruakapuali vaa vähä tökkii välill. Kai nyt joku kissidirektiivi on olemass, ett niinku kunnon safkaa pitäis kans saada. Semmost heekkusafkaa. Juu, sain taas kalkonii ja napikoit. En muut, mä pyysin kyll, ett jos tänää vaiks määkäpussiruakaa. Ans nyt kattoo, ku se saa tän skrivattuu, ett jos vaiks irtois. Se tipu on nyt loppu. Eikä kai tänää tuu mitää, jos mä en saa sitä tekee jotai donarileipii. Mamiiih – maistuisko sulle donarileivät illall, niinku iltapalan *kiaro virn*? Ne vois olla hyvei pitkän päivän jälkeen >o< Ja mä voisin kans maistaa sitä donaa, hei, jookosta! Tarttee vähä olla juani, ett onnistuu hommaa itelleenki jotai. Ei toi ihan mua varte kuiteskaa ala availee puukkei, paitti kissinmuanaa *huokaus*. Kliffaa, ku nyt on ollu suulist joka päivä. Täss on foto, ku mä oon partsill mun lemppariasennos. Tuali on viäl väärä, ku koritualii ei paista kunnoll toi aurinko. Täss on sitt kliffaa lojuu iltapäiväll ja illall, ku mami tekee kotihommii...



Ett nyt voi jo ottaa hei suulist, kaikki ulos vaa tai nauttii siit vaiks partsill tai fönarill. Se on moi taas huamisee!

------------------------------------

Vincent, voisitko jo lopettaa pelkästä ruuasta puhumisen? Tulee, tulee donaria, tehdään illalla tonnikalaleipää... ei minulla muuta ollut itselläkään mielessä. *ristii sormensa*

Päivän slogan: Sitä joka vanhoja muistelee, sitä rauhoittavalla piikillä kankkuun!

Päivän biisi: Yllärinä täältä, muahhahaaaaah! Muista katsoa KOKO juttu ,D

Luettua: Unni Lindell – Yösisko, Caton tutkimukset jatkuvat. Epämääräinen tytön katoaminen ja hänen isoäitinsä murha saavat aikaan omituisia käänteitä. Caton omassa elämässäkään ei kaikki tunnu olevan kunnossa, mutta paremmin kuitenkin. Welhotar suosittaa jälleen kaikista pohjoismaisista dekkareista pitäville, masentavaa, ahdistavaa, psykopaattista tarinointia ja melkoisen yllättävä loppuratkaisu. Tämä kirjaiija osaa hommansa!

                                         

                                         OIKEIN TOIMEKASTA TORSTAITA!

NORMIPÄIVITYSTÄ, VALITUSTA, KÄLÄTYSTÄ, URPUTUSTA, JUPINAA

Kuten huomaatte, ette menettäneet mitään eilen! Mikä tahansa n. sadasta tiistaipostauksesta varmasti osui kohdalleen, silkkaa väninää ja valitusta. Ja vielä melko varmasti samoista asioista, en itse viitsinyt käydä tarkistamassa kuin yhden ,> Kaikki on turhaa, paitsi puutarhanhoito ja itseasiassa – sekin on turhaa (kun ei ole sitä puutarhaa).

Tänään siis leikitään keskiviikko-leikkiä, jahas. Edessä on tavanomainen työpäivä Varastolla, pino paperia on odottamassa. Mr P. kävi tunkemassa niitä minulle eilen juuri kun olin sulkemassa konetta ja lähdössä kotiin. Katseli sitten vähän ihmetellen, kun häivyin samantien. Hah – hän saa rojut pöydälleen ennen klo 7.30 tänään – itse hän saapunee klo 11 mennessä, jos saapuu. Että niin kiireellistä. Huomenna on perehdytykseen liittyvä luento iltapäivällä, ihan mielenkiintoista asiaa, ei siinä mitään. Meikäläisen aikataulu vain kusee, mutta mitä siitä. Eli joudun olemaan kustannuspaikalla klo 16 asti. On se sitten kumma noiden taksotilausten kanssa! Koskaan ei saa taksoa juuri tilattuun aikaan. Minä pyydän takson klo 15.20, sen ilmoitetaan tulevan säännöllisesti tai epäsellaisesti klo 15.26 jälkeen. Kun minä siirrän sen klo 15.45, sen ilmoitetaan tulevan klo 15.53 ja tuskin tulee silloinkaan. Argh, mistä hemmetistä HMPK tempaisee nämä ihmeelliset ajat? Koneelta, joo, jonka ohjelma laskee optimaalisen ajoajan paikasta toiseen! Mutta ei taatusti osaa laskea liikennevalojen määrää ja ruuhka-aikaa Tsadissa. Voi ziis, minä niin odotan, että palvelu siirtyy edes Tsadiin. Silloin on edes pientä toivoa, että ymmärtävät olosuhteet ja sen, että jostakin johonkin näyttää olevan lyhyt matka, mutta välillä on 20:t liikennevalot ja ruuhka....

Täällä myös kipuillaan täpöllä ja ollaan kaaduttu sänkyyn suoraan töistä tultua. Noustu väkisin suihkuun ja laittamaan jotakin evästä. Eilen jopa vaihdoin kahteen triffidiin mullat, hyvä minä, kilti! En vaan millään jaksa mitään, kun en saa nukkua riittävästi ja niin edelleen... Turha yrittää selittää, sitä on mahdoton ymmärtää tai kertoa.

Tänään luikahdan jossakin välissä Varaston lähikirjastoon täydentämään varastoja ja hakemaan pari varausta. Juu, lähikirjasto toimii ihan kiitettävästi – onhan se ns. iso, kuitenkin. Pidän kyllä enemmän Malmin kotokirjastosta! On tässä pärjätty nyt kirjojen puolesta, kun olen uusiolukenut lähinnä dekkareita, jotka muistan kohtuuhyviksi. En pääse lauantainakaan omaan kirjastoon, sen pitäisi olla auki, mutta minä aion lepäillä ennen ns. juhlimista. Eli teen pakolliset hommat perstaina, kaupparoudauksen nimittäin ja kosmeettisen siivouksen. En minä muuten jaksa mitään lauantai-iltana. Nyt alkaa jo harmittaa, että yleensä lupasin lähteä juhliin. Ei muuten, mutta pelkään pilaavani muiden fiilikset. Toisaalta, siellä on sen verran väkeä, että voin luimia tieheni missä välissä huvittaa. Kotonakin on vinaa, jos haluaa pitää kotikivaa eli vetäistä kalsarikännit (tai siis yöpaitakännit enempi)!

Kummisetäkin ilmosi eilen itsestään – hän on pääsemässä ilmeisesti taas työllistettynä entiseen paikkaansa. Siis siihen pitkäaikaisempaan, jossa oli lähes pari vuotta sitten. Tänään asia ratkeaa. Olisi aika onnellista, jos tämä menisi läpi! Tsemppaan kovasti, paikka on mukava ja työ sitä, mihin Kummisetä on koulutettukin. Palkka on kehno, mutta kuitenkin parempi kuin ansiosidonnainen (tai peruspäiväraha, jolla Kummisetä itseasiassa juuri nyt on)!

Muistutetaan nyt tässäkin kaikille, että käykääs täällä äänestämässä Lumppuja ja Lureksia parhaaksi muotiblogiksi! Klikkaa linkistä Trendiin ja anna lomakkeeseen pyydetyt tiedot – olisihan se kiva, että Lumput näkyisivät VIELÄ paremmin!

-----------------------------------------



Purrrrrrrrrrrrvinski, kaiffat! Öh, mami eile antanukkaa mun skrivaa, tai siis skrivannu mitää mun saneluist. Ei mull mitää ihmeellist, mä vaa sitä, ett oon ollu ihan kilti, joo! Varpisti, niinku. Välill vetäny vähä hepulei ja järjestelly mattoi ja semmost. Mutt sitt kyll oisin valittanu, tääll huushollis on toooosi vaikeet saada nykysi kunnon muanaa. Palvelu ei siis kertakaikkiaa pelaa, orja tarttis taas laittaa uudelleekoulutuksee! Kissimuanaa vaa tarjoll melkee. Orja tekee jotai vihannessotkui ja semmosii. Jäks, haisuu kammoll, ei voi syädä. Tänää se lupas duunaa jotai tipuu, toivottavast, mä en enää tykkää tämmösest. Ku vaa tunketaa aivastusmaustetust ja sipuleit kaikkee eikä mitää mulle mulle mulle! On se välill aukassu donaripuukin, mutt ei nyt taas monee päivää. Epist niinku. Oon mä kyll saanu joka aamu kalkonii ja napikoit, mutt ei se oo sama. Tarttis illalki saada jotai semmost kunno heekkuu niinku tipuu tai jauhist. Mamiiiiiiiiiiiiih – ota se pirskatin tipu sulaan jo, nii ni sä muistat kans sen! (toim. huom. kissa on kerrankin oikeassa, yritetään muistaa) Joo ja sitt mä oon paljo ollu partsill, ku mami pitää nyt jo ovei auki iltasi, ku on lämmint. Siäll on kliffa makuuttaa itteesä lämpimäss, mmmm. Mull on kaks lempparipaikkaa: semmone pöytä, mist näkee hyvin ulos (siin ei muute oo mitää pehmusteit!) ja sitt mun korituali, jos on sitt jo semmone istumistyynyki. Se tuali jää viäl vähä varjoo, ett se ei oo kauhee hyvä. Kesäll se on sitt parempi. Muute mä oon saanu goisii mamin viakus, eilenki, sen polvimutkas. Paitsi ett siin ei sitt ollukkaa ihan hirvee kliffaa yhest syyst: tiätteks te mitä noi vihannekset tekee ihmisill? Ne alkaa päästellä äänii joka pääst *kissikikatusta*!!! En kerro enempää, voitte vaa kuvitella.... Täss mä yritän pummii just kunno safkaa – joo, kissimuanaa tuli. Ota ny se tipu sulaa, hei.



Ei oo hyvä foto, mutt ei orjalt voi nyt enempää vaatii, se on vissii aikastas kipee. Huamisee...

------------------------------------

Voi Vincent, minä menen heti ottamaan pakkasesta tipua sulamaan, jos yhteiselämämme on siitä kiinni! *tallustelee pakastimelle*

Päivän slogan: Ei tämä blogi yhtä päivitystä kaipaa!

Päivän biisi: Täältä *virn*!!!

Luettua: No on tullut luettua aika paljon, kun ei vaan saa unta. Alan Spence – Puhdas maa, aivan täysveristä hömppää. Väittävät, että osittain taustalla oleva tositarina olisi ollut Madame Butterflynkin innoituksena. No jaa, ihan luettavaa tarinaa englantilaisen virkamiehen kähminnästä ja toimista Japanissa 1800-luvun lopussa. Sotaa, kähmintää eri tahojen kanssa sekä naisia. Että se siitä, kauniisti kirjoitettujakin osioita. Hömpän kavereille, ei meikäläinen jaksaisi lukea toista kertaa. Uudelleen luennassa sitten Mary Higgins Clark – Kodin suojassa, erinomaisen hyvää rikoskirjallisuutta, kuten Clarkilta aina. Taas sellaista psykologista piinaa, että oikein ahdistaa. Viihtyy meillä selkeästi, suosittelen kaikille rikoskirjojen kavereille! Åke Edwardson – Enkelitanssi, Winterin aikaisempia tapauksia siis. Tämä on se opus, jossa Winter tapaa kaverinsa Macdonaldin... Tarina on aika karmea tämäkin, kerronta kuitenkin taas niin ankeaa ja masentavaa, että Welhotar kovasti pitää ja suosittaa! Pohjoismaista dekkaria parhaimmillaan. Kuten myös seuraava eli Unni Lindell – Unenvartija, jossa komisario Cato Isaksen tutkii murhia samalla kun selvittelee elämänsä nais-, perhe- ym. ongelmia. Welhotar pitää tästäkin ja samoin suosittaa...

                                      

                                      KELVOKASTA KESKIVIIKKOA!

PS: Vinskiltä kissakavruille: Orja otti sen tipun, hei se otti sen sulaa >o<

EKSTRALYHYT PÄIVITYS, pitäkää hyvänänne...

Nyt on asiat nähkääs niin, että Welhotar ei jaksa.

Welhotar ei jaksa
- toistaa itseään
- lähteä töihin joka päivä
- odotella aina ja joka paikassa taksoja
- kuunnella jatkuvaa särkyä, vihlontaa ja kipuja
- jatkaa juuri nyt mitään, yhtään mitään.

Olkaa hyvä ja valitkaa blogista haluamanne tiistai – kaikki päivät ovat kuitenkin samanlaisia – ja lukekaa jonkun tiistain päivitys. Kommentoikaa, jos haluatte tai ette, mitä välii! Minä menen lukemaan.

Menkää pois, eipäs kokoonnuta tänne, täällä ei ole mitään nähtävää!

                                       
                                         
                                                       TIISTAI!

MAANANTAIN URPUTUSTA JA KITINÄÄ

Miksi maanantai-aamut tulevat aina niin nopeasti? Juu, retorinen kysymys, ne vaan tulevat joka viikon alussa, ei voi mitään. Silti väsyttää, särkee ja kututtaa lähteä Varastolle – tai kututtaa lähteä siis yhtään mihinkään. Olisi niin mukava mennä kohtapuoliin parin tunnin lisäunille, sitten kun vähän nukuttaisi. Mutta ei, kohti taistoja ja töitä käy Welhottataren tie eli Varaston uumeniin taas koko viikoksi. Ei ole oikein mitään odotettavaakaan.

Paitsi, joo, odotan ensi lauantaita ja ystävän häitä – se on sentään mukavaa. Kunnon hääjuhlat pitkästä aikaa, lisäksi siellä on tuttuja entisestä elämästä. Siitä en voi sanoa, onko se yhtä mukavaa, toivottavasti. Kysyin myös hääkapineelta, onko paljon vapaita miehiä paikalla. Valitettavasti ei, enimmäkseen naisia... hmph, olisi ottanut yhteyttä vaikka seuralaispalveluun hyvissä ajoin *virn*. No, lauantaina siis pippalot ja aloitus melko aikaisin, joten käyn kaupassa perstaina ja lähikirjastossa keskiviikkona. Huomaattehan jälleen, miten elämäni on suunniteltu päivittäin (ja taksot tilattu tämän mukaan!).

Kevättoimet on muuten hoidettu, mutta triffidit odottavat edelleen mullanvaihtoa. En vain pysty jaksamaan sitä yksin. Belgarion on lomalla seuraavan kerran parin vkon päästä, josko edes sitten. Pakko nuille on jotakin tehdä, osa on syönyt multansa ja osa vain voi liian pienessä purkissa muutoin huonosti. Prletto, en pysty tekemään tuota yksin, koska osa niistä pitäisi roudata kylppäriin asti kylpyyn ja mullanvaihtoon. Anti olla siis, hittolainen! Parveke näyttää nyt oikein mukavalta, pesin istuintyynytkin. Kelpaisi siellä istuskella, kunhan saisi hankittua jotakin vihreää kasvatettavaksi ja olisi hiukkasen lämpimämpää!

Kaverikin kävi eilen vielä uudestaan. Tarkistettiin lauantaina tehdyt paperit ja tehtiin vielä yksi lisävaatimus. Lisäksi kopioitiin iso pino liitteitä. Toivottavasti hänen hankkeensa nyt onnistuisivat, leidi kun myös on tätä kaulusköyhälistöä. Valitukset lähtivät KELAn päätöksistä, erään yrityksen karhulaskusta, jota varten piti hankkia pankista tiliote. Tiliote maksoi lähes yhtä paljon kuin karhulasku! Eli näihin liittyen sitten puuhasteltiin ja viriteltiin niitä papereita ja perusteluja, selvityksiä ja liitteiden liitteitä. Sain myös kasan vaatteita, joista voipi olla kesemmällä jotakin iloa ;D

Ruokarapoa vain sen verran, että eilinen meni jämiä natustellessa, evääksikin jäi vielä. Illalla iski hillitöksen suklaahimo – outoa! Onneksi sitä oli, joten vetelin puolet pienestä levystä, öhh ja jäks, sekin himo lähti siis pikaisesti. Tänään pitäisi ehkä tehdä jotain linssipitoista... katsotaan, mitä jaksan illalla. Linssimuhennosta/keittoa, jossa on sipulia, porganaa ja jotakin.... tod.näk. jotain tuon tapaista on tulossa.

Varasto kutsuu, suorastaan huhuilee. Voi ei – no kyllä se päivä siitä, kun jaksan vain ensin vaatehtia itseni ja kömpiä taksoon.

--------------------------------------


Purrrrrrrrrviska, kavrut! Mami taas eile söi sitä haisuliruakaa, en tykkää. Mutt hei, sitt mä sain donarii, ku se teki iltaleivän nii ni mä sain sitt donarii ihan kunnoll. Sinne jäi sitt viälä kissinruakaa aamuks. Nyt vaa nukuttaa, ku toi orja pyäri taas sänkys ja vahinkoss potkitti muaki sitte. Mä sain kalkonii ja napikoit. Mutt tiätteks, jostai syystä nyt ei napikat maistukkaa. Mä vaan goisin tässä soffall, mä oon ihan väsypoikki. En tiijä miks, oon vissii itte goisinu yälä huanosti. Mami laittaa kohta niit nappei päiväks mulle sen pallin sisää, ett mä voin leikkii iteksee. Nyt ei vaa oikee huvita muakaa mikää. Eilen kyll! Tiätteks te, mä vedin ihan hurrrrrrrrrrrrjiii hepulei, ku se mamin kaveri oli täälä. Se yritti koskeekki mua, en antanu. Vedin vaa hepuleit ja laitoin mattoi järjestyksee ja sitt pidin kunno jolinat partsill. Seki kehu, ett mull on upee ääni >o< Kumma tätsy, se pyrki koko aika silittää mua selkäst, en tykkää semmosest ja mami yritti varottaa. Vähä piti sitt käpätä, ei, ei tullu ees veeta eikä mitää meekki sen handuu. Osaa ny kumminki varoo hurjaa kissii *kiero virn*. Sitt se puhuki sillee lässy-lässy –kiältä, niinku jotku meill puhuu. En oikee tykkää siitäkää. Mä oon ihan täyspäine kissi, jolle pitää puhuukki kunnoll. Mamiska ainaski puhuu, joskus raivooki, välilll se puhuu sitt semmosii lepertelyi, mutt sill onki lupa ku se on kerta mami. Eilenki me nukuttii monta kertaa päikkärit ja joka kerta mä sain paijatust ja päärapsutust ja semmost, ett mä aloin kunnoll oikee hurisee. Juu, tykkäsin semmosest ja mä sain tökkii mamii kun kuanoll ja pääll, vaiks se vähä sanoki auts ja sillee. Ei haita! Tykätää molemmat semmosest. Juu, ei oo must ny esittelykelposii kuvei, ett tämmöne tähä välii.



Ei tääkää nyt ihan pahinta oo, ett näin. Mutt hei, huamisee...

-------------------------------------

Vincent onkin ollut taas melkoisen fiksulla tuulella, ihan kokonaista pari päivää!

Päivän slogan: Kaikki etsivät jotakin – toivottavasti eivät löydä!

Päivän biisi: Tänä yönä pullo petti mut

Luettua: Jenna Jameson – Seksitähden päiväkirja, ei ollenkaan kehno opus *virn*. "Taidekuvia" paljon, osa jopa hyviä! Kertomus siitä, miten seksityöläiseksi ryhdytään, ohjeita työn alkuun ja tarvittaviin avuihin, sopimuksiin jne. Oikein asiallinen ja luettava opus, tarinoita omasta elämästä lapsuudesta lähtien. Tätä on turha siis lainata sanan "seksi" takia. Minä jotenkin pidin tästä, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä ja työtä kuvataan työnä muiden joukossa. Suosittelen kaikille, joilla on ennakkoluuloja. Ja huomatkaa, tässä ei siis kerrota mistään prostituutiosta vaan ns. tanssista, elokuvista ym. seksityöstä. Tim Winton – Maantiemusiikkia, ihmettelinkin, miksi en tähän ole aikaisemmin törmännyt. Voi hyväinen aika, tämä kulkee näköjään englannin kielisellä nimellä eli Dirt Music ja sitten vasta alaotsikkona suomalaisella nimellään eli ei ihme, jos ei ole luetteloissa silmiin heti osunut! Mikä järkeä, kysyn vaan. Kirja itsessään oli siis ihan hyvä tarina onnettomista ja kaipaavista ihmisistä, ihmissuhteista ja muutoksista Australian rannikolla sekä yhden henkilön matkasta lähes läpi maan päästäkseen irralleen kaikesta. Dirt Music voisi olla peräisin vaikka tämän matkaajan lapsuuden bändiviritelmästä sekä saarelaiselämän aikaisesta yksikielisestä soittimesta (linkki selittää asian toisin, jokaisella on oma tapansa tulkita asioita). Äh, tässä en juonta ala referoimaan, linkistä löytyy. Upeaa Australian luonnon kuvausta, muuten, oikein pätevää ,D  Pääasiassa suosittelen kaikille, tämä voisi jopa muuttaa meille...

                                       

                                         PELKKÄÄ MAANANTAITA!

PITKÄ SUNNUNTAI EDESSÄ

Sunnuntakin aamuyötä vaan – eli hyvää yötä ja huomenta! Naapurit menevät nukkumaan, Welhotar ei enää saa unta. Piti sitten nousta seurustelemaan karvakasan, kirjojen ja kaffen kanssa sekä päivittämään samalla. Ehkä sitten maistuisi pienet uusiounetkin. Viime aikoina nukkuminen on taas jäänyt äärimmäisen vähälle; särkee ja juilii. Lisäksi käyn välillä vähän ylikierroksilla – varsinkin jos tapahtuu jotakin äärimmäisen poikkeavaa, esim. kaveri käy kylässä. Se on niin harvinaista, että siinä menevät jo yöunetkin.

Eilen siis entinen hyvin pitkäaikainen työkaveri, reissukaveri ja kaveri siis muutoinkin kävi kylässä. Juu, olihan hänellä asiaakin. Autoin yhden valituksen tekemisessä. Samalla sain päähäni, että tehdään anomuskin eräälle taholle samaan syssyyn sekä perustelut ym. Eli menihän siinä kolmisen tuntia paperihommissa ,D Minähän tunnetusti pidän tällaisesta, joten hän sai nipun hyvin perusteltuja ja siistejä dokumänttejä mukaansa. Hän tulee poikkeamaan uudestaan tänään, että saa myös kopiot joistakin papereista sitten liitteeksi. Muutenkin oli oikein viihdykästä juoruilla yhteisistä tutuista. Päätimme myös mennä yhtä matkaa ensi viikonlopun hääkemuihin, hän saattajan roolissa, joten voimme käyttää samaa taksoa. Hyvä näin... Ns. palkkioksi sain Malmilla hyvin arvostettua tavaraa eli silkkaa alkomahoolia, jota yriti jemmata sopiviin kaappeihin =D

Josta armotonta aasinsiltaa Hörhön kuulumisiin - Hörhö on edelleen suljetulla katkolla ja soitti sieltä perjantaina. Pyysi lähettämään vähän omia rahojaan tupakkaa varten. Kertoi myös lähtevänsä suoraan katkolta Tervalammille ainakin kuukaudeksi, jotta pääsisi rantakuntoon *köh*. Toivottelin jatkoja ja pyysin todella myös menemään Tervikselle, koska kunto ei vieläkään ollut mikään hirveän hyvä! Lähetin sitten eilen jokusen juuron menemään... Toivottavasti Hörhö nyt vähän kuntoutuu ja saa pahimman putken poikki. Sen jälkeen hän voisi ehkä jopa saada hoidettua hiukan omia asioitaan (jos meikä potkii välillä vähän pärsheelle). Toivoisin kovasti, että hän saisi vähän niitä asunto- ym. juttujaan järjestykseen!

Belgarion oli eilen kanssani kaupoilla, hmph, ei mitään erityistä tarjontaa. Koska tarjontaa ei ollut, ostimme läjän suklaata ja müslipatukoita (semmoisia hyvejä!) ;D Ruuaksi tein jonkinlaista thai-intialaisen oloista kasvishässäkkää – ei oikeaa wokkia, koska wokkipannua ei ole, emme piti valmistaa kattilassa! Tungin läjäpäin kasviksia ja herkkusieniä sekaan, samoin mausteita. Lopuksi lisäsin vielä tofusuikaleet rapeaksi paistettuina. Hyvää oli, vähän enemmänkin mausteita olisi voinut käyttää, olin vähän varovainen Belgarionin makunystyjen takia – satsista tuli lopulta valtavan iso ja täyttävä! Iso kattilallinen siis, riisiä vielä lisukkeiksi. Ähky tuli, onneksi se myös meni nopeasti. Belgarion piti ruuasta, ihan oikeasti kuulemma ja saan tehdä sitä siis toistekin. Lisäksi parin tunnin päästä nautitsimme kaffetta, limekakkua ja suklaata.... Saimme myös parvekkeen kuntoon, minä kunnostauduin siinä osiossa pyyhkimällä vasemalla kädellä eri pintoja! Belgarion myös imureerasi kissankarvat pois; tuo oikea käsi vaan särkee, ei voi mitään. Kurjaa pyytää toista hommiin, toisaalta siihen menee vain 15 min. Molemmat olimme tyytyväisiä, lueskelimme ja puhuimme. Teimme Black Beautylle virustarkistuksen, jotain häikkää tämä heitti. Mitään ihmeellistä ei löytynyt, eli virustorjunta on vain ilmineerannut jonkun yrityksen ja torjunut sen. Kaiken pitäisi siis olla kunnossa. Belgarion on kiinni ensi viikonlopun, mutta taas Vapun aikaan pidemmällä lomalla. Itse olen tuolloin töissä. Minulla on aina ollut outo tapa tunkea itseni välipäiviksi töihin. Silloin on yleensä melko rauhallista *virn*!

Tässä kaikille myös nähtäväksi Lumppuja ja Lureksia –blogin upea mainos!





--------------------------------------


Purrrrrrrrrrrrrrrve, kaikki kaiffat! Nonnih, nyt alkaa elämä maistuu, Poikaki oli eile täälä ja mä sain taas olla sen kaas paljo. Tota, mä kyll vähä puretin sitäki *nolo virn*. Mitäs meni mun paikall niide paperikasoje kaas. Mutt anto se olla, vaiks mami sanoki mulle vähä rumasti. En muute sitt syä sitä valkost, mitä noi tunkee vihanneksiinki. Mä en ala, tää elämä on muuttunu ihan kummaks. Heekkui kyll tuli, määkäruakaa siis pussist. Mutt ei fisuu, ei jauhist, ei mitää =O Alkaaks noi mättää pelkkii kasviksii? Pitääks mun karkaa mun kotoonta? Ei kai, kyll toi mamiska ostaa mull aina jotai, on sill nytki jäässä ja jömmas safkaa ihan vaa mua varte. Mutt kummallisii ihmisii. Ja outo haisu siin ruuas, jäks. Ja semmone ku inkivääri – alko aivastuttaa ja se valkone sipuliki viälä, kilii ja kurrii ja kaikkee. Ei oo kissin muanaa semmone, ei. Mutt muute oli kliffaa eile. Yks viaras tätsyki kävi ja seki kehu mua! Tiätty, mä oon hiano kissi ja komee, hei nää on sen sanat, ei mun... Ja mami duunas sänkyy jotai karmeit haisui ja jonku pussuka. Nyt mä voin goisii sen jalkoje viäress, mutt tyynyt ei oikee hirveest huvita. Ainakaa just nyt. Ei sitt tiädä, ku toi lähtee huamena taas duunii. Mutt mä lupaan taas yrittää olla kilti. Partsiki on siivottu mua varte ja mami on pessy ne tualien päälliset. Se lupas laittaa ne viälä paikallee, ett mä voin sitt ottaa suulist siälä ja vähä ruskettuu, ainaki masupualelt. Eilenki olin hirmu pitkää partsill, ku oli niin lämmint ja mukavaa. Ja sitt otettii mamin kaa kimppapäikkärit ja kaikkee. Ett ei mitää semmost kummempaa. Mami lupas laittaa tähä foton noist elukoist, ku majailee mein pöydäll. Mä en tiädä mitä ne on. Toine on fisu, toine ei =O Mutt ett Anskun lisäks meill majailee tollasiiki.



Mä painun nyt vähäks aikaa goisii – mamiiiih, saanks mä tulla viakkuu? Muille kliffaa päivää ja huamisee!

-----------------------------------------

Vincent – rakastettavan epäluotettava kolli (samaa voisi sanoa monista muista kolleista...)!

Päivän slogan: Ensin on minun vuoroni, sitten on minun vuoroni, sitten on ehkä sinun vuorosi!

Päivän biisi: Takaisin tielle taas

Luettua: Diana Gabaldon – Sudenkorento, uudelleen luennassa tämäkin. Sitä aikamatkailua ja historiaa, dharmatiikaa ja rhomantiikkaa. Minä vain jotenkin pidän tästä, hömppää, mutta myös asiaa. Sekä todella luettavaa sellaista ja vielä mallia tiiliskivi. Oikein mukavaa sänkylukemista kaikin puolin eli Welhotar suosittaa. Linkistä löytyy lisää kirjailijasta ja tästä sarjasta.

                                      

                                       SELLAISTA.... SUNNUNTAITA!

LAUANTAI-AAMUN SEKALAISIA KÄLÄTYKSIÄ

Huomenta toverit, kohta jaetaan kiväärit! Ai miksi – no ei miksikään, tämä on vain sellainen sopiva lauantai-aamuinen tervehdys malmilaisittain. Kunnioittakaamme täten myös v. 1918 sotineiden ja mahdollisesti taistelukentälle jääneiden tai leireille joutuneiden tovereittemme muistoa. Welhottaren isoisä joutui 16-vuotiaana Hennalan punavankileirille, mutta jäi kuitenkin henkiin. Hänet tuomittiin kuokkimaan Konnunsuolle sekä menettämään kansalaisluottamuksensa. Hengissä Hennalan keväässä hän selvisi sillä, että oli isokokoinen ja pystyi tappelemaan jokaisesta kentältä nousevasta ruohonkorresta, kastemadoista, perunankuorista ym. Kepeät mullat, Isoisä!

Mistä tuo aloitus tulikaan mieleeni? Varmaan siitä, että laitoin äsken (eli tuossa klo 3.30) tofua marinoitumaan ja mietiskelin noin yleensä ruokaa, sen ostamista, kotimaisia vihanneksia ja kaiken tarpeellisuutta/tarpeettomuutta. Nuukuusviikko, siis. Mitä minä olen muka tehnyt asian hyväksi? No en juurikaan ihmeellistä. Kuluttanut yhtä vähän tai paljon kuin yleensä. Myönnettäköön, että eteen osui Huutiksesta pari vermettä, jotka oli pakko ostaa pois. Viikon päästä on ystäväni hääjuhlat ja olen kovasti menossa sinne eli jotakin uutta (siis meikäläiselle uutta) olisi kiva olla päällä ;D Todettakoon myös näin vaatteista puhuttaessa, että laadin eilen myös ensimmäisen *kröhöm* postaukseni Lumppuja ja Lureksia –blogiin, aiheena Virkanaisen kevätpukeutuminen. Kannattaa käydä vilkaisemassa, varmoja vinkkejä siis tarjolla ja paljon muutakin ilahduttavaa blogista löytyy – myös miehille!

Varastolla on pitänyt pientä kiirettä koko loppuviikon, sellaista sopivaa, ettei ole tullut ainakaan aika pitkäksi. Tuon torstaisen arviointikeskustelun jälkeen olen yrittänyt selvittää, nouseeko palkkani todella vaiko eikö. Kukaan ei tunnu tietävän... on tämä ihmeellistä! Kun valtiollakin siirryttiin tällaiseen arviointiin, siirryttiin samalla myös yksityispuolen pärstäkerroinpalkkaukseen. Eihän siinä sinänsä mitään, jokainen nuolkoon oman pomonsa pärshettä niin paljon kuin sielu sietää. Mutta se, että täällä ei vielä kukaan osaa sanoa, mitä tietty pistemäärä tarkoittaisi juuroissa, on outoa! Lienee pakko soittaa koko hallinnon palkanlaskentaan, en minä muuta keksi! Kaikki tämän palkkausjärjestelmän piirissä olevat ovat yllättäen konttorirottia, eivät noteerattavaa henkilökuntaa *kiero virn*. Lisäksi jokainen vaalii mustasukkaisesti omaa salaisuuttaan eikä suostu kertomaan, paljonko pisteytetty arviointi on tuonut ns. kokonaispistemääräksi ja mitä se käytännössä on tarkoittanut. Voi juma, pitääkö tämän olla niin vaikeaa. Ennen oli lista viroista, kuka virassa oli ja viran palkkausluokka. Siitä pystyi suoraan katsomaan, mikä palkka oli – ikälisät saattoi arvioida ja katsoa samasta taulukosta koko summan. Nyt asia on tarkoituksella tietysti tehty niin monimutkaiseksi, että jokainen epäilee toisen saavan enemmän ja nuolaisee aina ohimennen varmuuden vuoksi pomoa ja muutakin henkilökuntaa... Ei hlvetti, on tämä mielenkiintoista! No, joka tapauksessa nykypalkkanakin jo Welhotar ansaitsee n. 200 juuroa enemmän käteen Varastolla kuin Herjaamolla, vaikka nostin veroprosenttia itse vuoden alussa. Ei siis paha, sillä rahalla käy ruokakaupassa jokusen kerran ;D

Josta tietysti taas ruokaan! Belgarion on lomalla, taas. Ensi viikonloppuna hän onkin poikkeuksellisesti varattuna ,> No, minä juhlin toivottavasti tuolloin, joten nou hätä. Kysyin eilen, haluaako Belgarion syödä tänään jotain thai-tai-intilaista, jossa olisi myös tofua. Järkähtämätön vastaus oli myönteinen, vaikka kysyikin tofusta – hän ei näet muista sitä ennen syöneensä. Äiteenä yritin muistuttaa mieleen, että on sitä kyllä syöty. Poika ei varmaan muista tai on luullut sitä joksikin muuksi... ,D No, nyt hän tulee saamaan omituisen sekoituksen erilaisia vihanneksia ja tofua riisin kera. Yleensä makumme ovat melkoisen yhteneväiset, joten toivon hänen pitävän tästäkin emmeestä. Tapovarmaa on, että sitä ei intissä ainakaan ole tarjolla! Lisäksi Belgarion lupasi laittaa parvekkeen kevätkuntoon, kiva. Minun on myös pyydettävä siivousapua, oikea olkapää on heittäytynyt nyt todella kipeäksi. En saanut viime yönä juurikaan nukuttua, vaikka hain ylimääräisen rauhoikkeen keskellä yötä. Näin kammottavia painajaisia ja kipuilin koko yön heräillen jatkuvasti. Ei kiva eikä varsinkaan mukava, tämä haittaa kaikkea pientäkin puuhastelua. Yhtä ja toista pitäisi saada nimittäin aikaiseksi. Taitaa olla niin, että tänä viikonloppuna en taaskaan tee mitään, vaan sälytän kaiken lapsen kontolle. Ikävä kyllä! Tällä kertaa on tärkeämpää, että pystyn ensi viikollakin töihin ja tarvittaessa sitten vaikka työarvaushuoltoon, jos tilanne tästä vielä pahenee.

Koska Malmin kirjasto on nyt kiinni, aiomme Belgarionin kanssa ahnehtia vain ruokaa kaupoista sekä jotakin muuta tarpeellista (Virkanaiselle uusi eväspurtilo olisi tarpeen!). Hyvä – saan siis vähän varastoja taas täydennettyä, kaffettakin pitäisi viedä Varastolle, kissinpuruja ja –karkkeja ostaa ym. Pitkä lista odottaa jo keitttiön pöydällä. Samoin Vincent näyttää odottavan... kissa ei muuten syönyt tofua, kokeiltu on!

-----------------------------------------



Purrrrrrrrrrrmenta, kaiffat! Joo, nyt ollaa mami kaa melkee ainaskii taas kavrui. Mä oon saanu kaikkee, eilenki tuhottii donaripuukki fifti-siksti, njamm. Ja sitt mä sain napikoita, osan siihe palliin taas sisäll. Sitt mä menin mamin viakkuu paijattavaks, mmm, oli mukavaa. Mutt sitt, en taas tiä mikä muhun meni, mami silitti mua nii mä ihan vähä puretin sitä käsivartee >o< Ei mami sanonu mitää, mutt mua hävetti nii, ett mä juaksin basee. Tulin sitt yälä takas goisii sen viakkuu, ku luulin, ett se ei hiffaa. No hiffasha se, se oli hereill vähä välii koko yän. En saanu kunnoll nukuttuu sitt mäkää, epist kyll. Mutt ett sillee kuiteski hyvi on menny. Ja ku mami on mun kaa, äskenki kävi tekee ne molemmat tärkeet justkat eriksee laatikoll, orja putsaski kaikki heti! Nii sitä pitää, orjan pitäs aina olla himas. Sillo ei tapahtuskaa mitää kummii jutskei. Sitt mä vedin kunnon aamuhepulit ja vähä leikinki, nyt mä otan sileesti relaa täss soffan selkänojall. Tää on hyvä mesta tsiigaa, mitä on tekeill. Mä kuulin jo, ett Poika on taas tulos, mmmm. Mutt sitt, toi aikoo tehdä jotai ihan outoo safkaa, taas vihanneksii ja jotai ihme sössöö. Mäki sain maistaa, joo, kumii, siis ihan mautont kumii! En tajuu, ihmiset ON tosi outoi. Miks ne ei voi syädä kunnoll jauhist tai suikist, fisuu tai semmost. Tipuki kävis, mä tiän ett sitä ainaski on tuala jäässä! Nii ni nää menee ja syä tommosii ja sitt lykkää niit haisupurveleit viälä sekaa, nii et mua alkaa iha aivastuttaa. Mamiiiiiiiih – tuat sä mulle sitt jotai kivaa, jooko?! Jos kerta meette kauppoihi...



Täss mä vahdin mein torppaa ja sitä, mitä tapahtuu – huamisee!

------------------------------------------

Vincent, sinulle tuodaan taatusti jotakin...

Päivän slogan: Tarjolla on aina kaikille jotakin, jos vain osaa pyytää!

Päivän biisi: Särkynytsydämiset (ja kajarit kaakkoon!)

Luettua: Robet Harris – Haamukirjoittaja, tunnettu elämänkertojen kirjoittaja ostetaan kirjoittamaan kuuluisan poliitikon elämänkertaa edellisen kirjailijan oudon kuoleman jälkeen. Kirjoitussession aikana asiakkaasta ja hänen läheisistään alkaakin muodostua oudon erilainen kuva, mitä aikaisemmin on tuotu julkisuuteen. Tapahtumat alkavat kehittyä nopeasti ja mukana häsläävät niin CIA kuin eri maiden silmäätekevätkin. Loppu on yllätys kaikille... Ei paha, mutta ei nyt mikään merkittäväkään trilleri. Eli luin, mutta en ihmeemmin innostunut. Sujuvasti kirjoitettu, mutta ei kiinnostavasti. Edes erilaiset salaliitot jne. eivät olleet mitään erityistä. Lopusta pidin, se oli erilainen ,D En sen kummemmin suosittele, lukemisen puutokseen käypäinen opus, ei viihdy meillä pitkään...

                                     

                                       HAUSKAA EUROOPAN SIRKUSPÄIVÄÄ =b

KARVAHATTUAJATUKSIA JA NEUVOTTELUJA

Se on kuulkaas asiat nyt sillä tavalla, että Welhottaresta oli vähällä tulla kästyölokkaaja! Aioin tehdä Vincentistä karvahatun. Sillä tavalla, että käpälät solmitaan sirosti leukojen alle ja häntä pörröttää niskassa. Kyllä oli senteistä, ehken jopa milleistä kiinni. Armas Nelijalkainen (ent.) ystäväni nimittäin teki taas prleen tepposet eli oli kussut sille keskimmäiselle tyynylle. Niin viehkon ovelasti, että neljä tyynyä, tyynyliinat ja iso lakana ovat TAAS pyykissä. Ei auta karkoite, eivät haisuöljyt, eivät hajukkeet. Nyt tuli tyynytäsmäisku perään, tökkäisin jopa isovarpaalla, kurmuutin niskasta parvekkeelle ja sen jälkeen kylppäriin arestiin. Tiedän, ei näin... mutta meni hermot lopulta minultakin, piruvie! Kirjoittelen hetken ja päästän pojan ulos. Sitä ennen olin tietysti armaalle syöttänyt ison biitin fisua ja ollut maailman kiltein, argh. Ei pitäisi luottaa yhteenkään puoli-kissan kissan puolikkaaseenkaan! Kyllä kuulkaas näin on. Olen pettynyt myös itseeni, sain alkukantaisen raivoreaktion...

Eilen palaverissa sitten puitiin tätä Welhottaren luokittelua, työn arviointia jne. Sinne keskivaiheille sitten sijoituin, kaikinpuolin suht. kohtuullisesti, jos mietitään työssäoloaikaa Varastolla. Sain vähän kiitostakin *lievästi punastelee*. Lisäksi sain lupauksen sekä P-P:ltä että ylemmältä taholta jatkosta vuoden loppuun ja sen jälkeen vuosi kerrallansa, mikäli vakituista pestiä ei tule auki tai niitä saada lisää. Tämä siis suullisena. Sanoin, että odotan kirjallista määräystä. Luvattiin toimittaa sitten, kun asia on aktuelli. Taidan siis olla jäämässä Varaston omituiseksi oudokiksi, ei paha. Koska Herjaamon tilanne on mikä on, en mielelläni sinnekään nyt palaisi. Tässä voi kuitenkin olla ja odotella, josko sellainen ihan oikea työpaikka joskus tulisi jossakin tarjolle. Se mitä on odotellut jo pitkään ja mihin on koulutusta ja työkokemusta. Harvassa ovat, kovin harvassa!

Lisäksi eilisen palaverin jälkeen tein hommia urakalla eli avittelin taas toista osastoa. Kun ei ole kamala kiire, ei siinä mitään. Ja kerään lisää niitä lussapisteitä, hyvän naisen mainetta, muahhahahahah! Töitä riittää juuri sopivasti, silleensä, että päivittäin ehtii vilkaista eri meilejään ja lukaista jokusen lokinkin. Joskus jopa useamman. En minä muuten tänne olisikaan jäämässä. Herjaamolla kun työt eivät tekemällä koskaan lopu, äidyn tekemään aina siellä yli 9 h työpäiviä ja vaan nakuttamaan konetta, vaikka ei olisi pakko. Siellä jotenkin saan hepulin, jos on työt kesken... neitsytluonteeni, näet. (Eipäs naureskella siellä ääneen!)

Kuitenkin, kappas vaan, on perjantai! Perjantai! On tätä odotettukin, pitkä viikko takana. Yhtä pitkiä edessä. Lomaa muutama päivä vasta heinäkuussa. Onneksi taksot on tilattu hyvissä ajoin, joten velvollisuudentuntoni – hah – ajaa minut taas tänäänkin Varastolle odottavien paperinippujen ääreen ,D

Vincent on ollut koko yön ja aamun kiltti ja hiljainen kaveri, mitä nyt leikkii tuossa napikkapallolla. Olemme nyt siis sovussa. Hyvä näin, mutta ennen lähtöä täytyy taas suihkutella koko sänky erilaisilla suihkeilla, haisuleilla jne.


--------------------------------------


Purrr vaa, kavrut! Hei, vähäks mami raivostu eile ja kurmuutti munta. Ei ois siitäkää uskonu, ei se ikinä oo noin suuttunu. No, kyll mäkin tiätty tein typerästi, se pissilammikko oli kiältämättä aika iso. Ehän mä tajunnu, ett toi heti sen hiffaa taas. Miten se osaski tyäntää kätesä sinne tyynyje välii =O No sitt se vähä retuutti mua ja olin vähän aikaa lukkoinki takana. Päästi se mut heti pois ja sain sitt heekkumuanaa ja sillee. Olin mäki vähä pelästyny, nii oli mamiki. Kyll me nyt ollaa frendei. Se anto heekkui aamull ja laitto lisäks viälä toho pallii niit napikoit, ett jos mull ois päiväll vaiks siin tekemist sitte. En mä tiädä mikä muhun taas meni, sillee nyt liruttaa ja viäl mamin tyynyll >o< Sellast se vaa nyt sitt on. Nyt se alko jo puhuu, ett tekee must karvahatu, hui. Arvatkaas alkoks kutittaa tuukkii, toi viälä haajatti sitt illall. Lähti kunno karvakasoi oikee. Ett semmone flaidis meill illall. Mun pitäis muistaa, ett sänkyy ei pissitä ei kakita, mutt ku en muista! Minkä mä sille voin, ett piänii kissinaivoihi ei kaikki aina muistu miälee. Sentää kakin kuiteski lodjuu, hei. Ettei ihan kaikkee sänkyy kuiteskaa. Ett meni vaa pualet sänkyst pesuu.... ööhh, ei taida olla hyvä selitys. Täss on kuva jostai taulust, ku mami osti joltai Unikissalt. Se sano, ett käykää muutki tsiigaas niit taului, ett ne on hianoi. Mä en oikee ymmärrä muuta, mutt noi öögat on aika vinkeit.



Nii ett käykää vaa tsiigaas, se leidi kai myy niit kuvei viälä.... Huamisee!

-----------------------------------

Kuva taulusta ei ole maailman parhain, sorry. Nyt se väliaikaisesti lepäilee tuossa lipaston päällä, takana on tuki. Minusta se sopii siihen, pitää vaan siivoilla ympäristöä *huoh*!

Päivän slogan: Kun kissa pissii sänkyyn, tilanne on sama, kuin Welhotar pissisi Varastolla työpapereidensa päälle!

Päivän biisi: Sata vuotta

Luettua: Harlan Coben – Lupaus, mmm. Welhotar pitää tästä kirjoittajasta. Tämä oli taas paremmanpuoleista rikoskirjallisuutta, vaikka ehkä mitään varsinaista rikosta ei tapahtunutkaan – vai mitenkähän on, tapahtuiko kuitenkin?! Nuoret ovat nuoria ja pääsy yliopistoon tärkeää, vaikka sitten toisten hengen uhalla. Monisyinen tarina, johon tuntuvat sekaantuneen aivan liian monet tahot. Coben kirjoittaa Myronista ja hänen kavereistaan sen verran hyvin, että tämän lukisi mielellään yhteen syssyyn kokonaan. Erittäin sujuvaa, hihityttävää ja osin koskettavaakin tarinaa. Cobenia lukeneet (englanniksi siis) muistavat Myronin varmasti eli hänen oma tarinansakin jatkuu. Suosittelen kaikille psykologisen jännärin kavereille ja muillekin – koukuttavaa luettavaa, sano!

                                                  
 
                                          HEI, HEI - SE ON PERJANTAI!

HMPH, NS. MIELENKIINTOINEN PÄIVÄ TULOSSA

Mielenkiintoinen torstai tulossa! Ai että miten niin – no, tänään on ns. palkkaneuvottelu P-P:n kanssa. Henkilökohtaisesta palkanosasta siis. Mielenkiintoista, varsinkin kun olen ollut täällä niin vähän aikaa ja jäljellä on puolet määräyksestä. Eli ollaan melko täsmälleen puolivälissä. Toki täytyy pyytää lisää liksaa ja perustella se hyvin *virn*. Eri asia sitten, miten siihen suhtaudutaan. P-P oli kyllä eilenkin suht. tyytyväisen oloinen tekemisiini, mutta tolkutti useampaan kertaan, että aina ei olen näin rauhallista. No totta mooses, ei olekaan! Yritin selittää, että kun minä tulen töihin klo 7 ja noteerattava henkilökunta klo 10 jälkeen, ehdin aamulla tehdä aika paljon hommia. Rauhassa ja keskittyen, olen paljon nopeampi aamuisin, kuin esim. iltapäivällä... Ei tainnut mennä jakeluun! No, neuvottelemme kuitenkin siis rahasta ;D Minä aion ottaa esiin tietysti myös jatkot, vaikka tiedänkin jo, että vastaus tulee olemaan ”rahoitusehdolla” eli ei mitään varmaa. Kunhan riittävästi vain pohjustan asiaa, ehkä se sieltä irtoaa. Kun ei tässä näemmä mistään muualtakaan mitään tietoja tule ja paluu Herjaamoon tuntuu aina vain vastenmielisemmältä!

Welhotar ylitti itsensä eilen, kävin oikein komeasti Varaston lähikirjastossa. Aikaakin meni n. 20 min. Jep-jep, hienoa. Nyt minulla on metrinen pino kirjoja, osa jopa uusia. Lähikirjastosta varasin mukaan uudelleen luettavaksi muutaman dekkarin, lunastin jokusen varauksen sekä hamstrasin pari pikalainaa. Tarjonta on erilaista kuin Malmilla, samoin palvelu. Jee, kivat palautusautomaatit siellä, kuin pulloja olisi palautellut ;D En olekaan niihin ennen tutustunut. Käyn tuolla niin harvakseen, että ei ole tullut asioituna ns. normikirjastoasioissa useinkaan. Se mikä kismittää tuolla kirjastossa on liika tyhjä tila! Ihan totta, se on tietysti arkitehtonisesti hienoa ja mukavan valoisaa ja väljyyttä tuovaa. Minun mielestäni se tila olisi tietysti varattava kirjoille, uusille kirjoille, hei! Parasta kuitenkin on, että se on aivan Varaston kulmalla. Jos pystyisin kävelemään rapuissa pääsisin salaa livahtamaan sivuovesta ihan lähelle, mutta kun en pysty =( On pakko kiertää ulkokautta hissien avituksen mukaisesti, ähh. Kaikki varmaan luulevat, että käyn kaupassa kuten jokunen muukin ennen ruokista. Parempi niin, en halua kuulla ihmettelyjä kirjakassistani. Työkaverille sanoin, että käyn kirjastossa – ehheh, hän luuli minun tarkoittavan yhtä Varaston omista kirjastoista ja vähän ihmetteli, miksi olisin kiinnostunut ,D

Muuta? Ei oikeastaan mitään ihmeellistä täkäläiseen residenssiin. Kännikkä ilmeisesti vetelee viimeisiään, korina alkaa olla sitä luokkaa. Putsasin sen eilen, ans kattoo nyt. Selasin jo Huutiksesta valmiiksi pari puhelinhuutoa, jos koko peli jähmettyy. No juu, tietysti, tuota, siinä samalla hairahduin huutamaan pari rättiä itselleni, ehkä ne päätyvät lopulta Lumppuihin ja Lureksiin. Kunhan tässä ehdin. Aikomus olisi tehdä sinnekin postaus kohtapian, viimeistään viikonloppuna. Kaikki on melkein valmiina, voitte vain odottaa kauhulla ja peljäten! *kikattelee*

Eilen tein taas vihanneswokkia, se oli vaihteeksi erinomaisen hyvää! Niin hyvää, että vain osa jäi eväkseksi.Tänään on pakko tehdä jotakin muuta emmettä. Ei siksi, että olisin kyllästynyt, mutta tuolla lepää puolikas fisua, josta olisi pakko saada jotakin aikaiseksi. Pestofisua ja sienikastiketta? No, sen näkee sitten illalla, mihin väsytys ja kivut antavat voimia. Olen aivan jumalattoman väsynyt, kun pääsen kotiin. Vaikka hyviä aikomuksia onkin, ne jäävät aina aikomuksiksi. Päivän työnteko ja säryt saavat tehokkaasti aikaan sen, että eipä paljon huvita revitellä. Enempi menee pakollisten hommien hoitamiseen ja lukemiseen ne jokunen tunti ennen vars. yönunia. Ja kun nukun sen n. 5 h, ei tässä aamullakaan voi kaikkea tehdä. Yleensä vain tämän päivityspostauksen ja jotakin pientä.... hyvin pientä.

Sormet voi ristiä – en ole ollut sairiksella muuten sen jälkeen, kun kävin taistelun sen kaapin kanssa tammikuussa =O Ihmeesti siis olen jaksanut Varastolle rämpiä, vaikka se välillä onkin ollut hiinä-ja-hiinä! Toivottavasti tämä nyt ei ollut mitään pirujen maalaamista seinille, koipia nääs kuitenkin särkee jatkuvasti ja joka päivä.

---------------------------------------



Purrrrrrrrmenta, kavrut! Ei oo mami viäläkää ihan antanu vissii anteeks, vai oisko. En tiijä. Mä nimittäi menin illall basee goisii, ku se meni sänkyy. En uskaltanu viakkuu. Sain mä kyll illalla kissinruakaa ja pari semmost jotai leikett ja sitt napikoit. Mutt en paijatust eikä se puhunu nätist eikä höpissy mitää sillee. Kai se oli taas vähä typerä temppu, joo. Mä yritän taas olla kilti vähän aikaa. Nii, nukuin mä sitt loppuyäst mamin jalkopääss, mä hiipin sinne salaa keskell yätä. Ihan jalkoje pääll. Mä muistanu, ett se herää siihenki. Ku mä makasin niinku ihan siinn, kyll se huamas. Sitt se kyll nousiki jo. Sain mä nyt aamulki napikoit ja kalkonii ja sillee. Ei kai se nii pahana oo, vaiks se eilenki tarkisti kaikki mestat! Vähäks mä olin loukkaantunu, niinku. En kai mä nyt jokapäivä käy lirauttaas tai jotai. Sillo vaa ku harmittaa. Ja joka paikka dunkkas sill karkotteell ja jollekki muullekki aineell. Hyfh! Ois se hyvä, ett pääsis taas normaalist mami viakkuu ja kyll mä vähä paijatuksiiki tarviisin. Hei, sain mä eilen kuiteski leikkii sen stifloje naruill, se on yks mun lempparileikeist kans. Mutt mä toivon, ett tää piäni maailma palautus normaaliks aika pikasee. Ois kaikkiin parempi olla! Täss mä otin relaa soffall ja oon just lähdös pois... ei mikää hyvä foto, mutt mä nyt halusin itteni tähän.



Ett näin niinku, mä meinaan tänää goisii koko päivän ja olla sitt illall tosi kilti kissinka. Nii ett huamisee!

----------------------------------------

Vincent – älä lupaa mitään, mitä pienet kissanaivosi eivät voi pitää!

Päivän slogan: Jos jumala olisi olemassa, hän nauraisi ihmisten päätöksille.

Päivän biisi: Kyykyssä

Luettua: Louise Penny – Naivistin kuolema. Welhotar piti tästä! Esikoiskirjalijan ensimmäinen dekkari, kanadalaista tekoa. Erinomaisen viihdyttävää kerrontaa pienessä yhteisössä tapahtuneesta murhasta, jolle ei löydy motiivia eikä tekijää. Welhotar piti erityisesti hyvästä tyypittelystä, ympäristön kuvauksesta, asiantuntemuksesta sekä Kanadan erityispiirteiden esittelystä. Loppuratkaisukin toimi eli oli yllätys, en olisi pystynyt päättelemään. Luokiteltu ns. perinteiseksi dekkariksi, mutta kyllä tämä todella toimi eli suosittelen kaikille dekkareista pitäville. Oikein mieluisa uusi tuttavuus tämä kirjailija!

                                         

                                            TOIVEIKASTA TORSTAITA!