VIELÄ MUUTAMA MINUUTTINEN JA SITTEN

Welhotar poistuu Varastolta v. 2008 viimeistä kertaa =D

Ehei, älkää edes luulko, että tämä on tämän päivän / illan / yön viimeinen postaus / päivitys / kommentti / suuren aikalaisromaanin alku. 

Tästä se vasta alkaa! En tiedä kyllä mikä, en ole nimittäin suunnitellut yhtään mitään. Ehkä minä menen vain makoilemaan kissan kanssa. Ihan ensimmäiseksi riisun kengät ja avaan koneen ;D Ehkä korkki narsk

Hauskoja juhlia niille, jotka aikovat juhlia!

 

                                        

                                       VAPAALLE, HUSH SIITTÄ!

PS: Muistakaa Drink And Dial -palvelumme *muahahaah*

SE ON SITTEN KOHTA TOINEN VUOSI =o

Tämän vuoden viimeinen aamuyö, ei kun siis päivä, tietysti. Mitäs minä nyt tässä heti valittelemaan ja vänisemään ,D Pitäisikö tässä jotakin muka summata? Jossakin niin väitettiin, että ikäänkuin tilinpäätöstä ja sitten lupauksia ensi vuodeksi. Tuota, minähän en tunnetusti lupaa juurikaan mitään, koska en ole varma pystynkö pitämään ainuttakaan lupaustani hyvistä yrityksistä huolimatta.

Vuodesta 2008: Voin todeta sen verran, että tein oikean ratkaisun siinä, että siirryin kuitenkin Varastolle. Jos ei ihmistä päästetä eläkkeelle, on valittava toinen työ. Tämä nyt kuitenkin on parempi, monipuolisempi ja – uskokaa tai älkää – jopa viihdykkäämpi paikka kuin Herjaamo. Lisäksi Welhotarkin oppii vaihteeksi jopa jotakin uutta! Asiat ovat olleet sen verran outoja, että niitä on ollut jopa mielenkiintoista käsitellä. Eipä siis ihme, että sairaslomiakin on ollut harvinaisen vähän. Tämä liittynee siis myös tähän monipuolisuuteen eli en vain istu koneen ääressä, ravaan kuni bambi (kas kun ei Dumbo...) ympäri taloa eri asioissa. Erittäin iloinen olin Belgarionin puolesta – siitä, että hän pääsi opiskelemaan sinne, minne erityisesti halusikin... Vaikka vähän joutui miettimään, kumman paikan ottaa vastaan. Belgarion on kuitenkin ainut poikani ja hän on tärkeä minulle. Olen myös ilokas ja onnellinen siitä, että hän on jaksanut kestää minun apustuspyyntöjäni ja kälätyksiä koko vuoden lähes viikottain ,D Se siis hyvää vuodelta 2008. Ehkä myös se, että olen intoutunut kirjoittamaan jo edellisvuonna ja tänä vuonna sitten vielä enemmän. On se ainakin itselle kivaa, vaikka mitään varsinaista tuotosta ei olisikaan. Olen siirtynyt lähes kokonaan – siis lähes – kasvissyöjäksi. En tiedä, onko se hyvää vai huonoa. Olen päässyt lopultakin (toivottavasti) eroon Hörhöstä huolehtimisesta. Toisaalta, samalla Kummisedästä on tullut erkaannuttua aika tavalla. Samalla muutkin ystävät ovat yhä enemmän jääneet... Kun tekee ns. säännöllistä työtä, ei lomia tänä vuonna ja on vielä kehno liikkumaan, niin sanotut ystävät karisevat melko nopsasti *virn*. Eipä tule kaffe- tai drinksukutsuja tms. Ei silti, minä viihdyn itseksenikin ja vielä jäljellä olevien ystävien kanssa. Laatu aina vain paranee, kun väki vähenee! Toisaalta välillä on melkoisen orpo olo – mutta vain toisinaan. Lupasin myös, että tämän vuoden aikana en enää mene Hyyssiin kiusattavaksi minkään sairauksieni selvittämiseksi; meno oli siellä niin välinpitämätöntä ja omituista. Päätin sitten, että en mene mihinkään tutkimuksiin tms. jollei ole aivan pakko. Olen vain häirinnyt talon omisarvista reseptien uusinnalla ja yrittänyt vain kantaa särkyni ja muut vinoutumat.

Vuosi 2009: Töitä on luvassa koko vuodeksi, jopa lisää tulossa. Eli työkaveri siirtyy osa-aikaeläkkeelle heti vuoden alusta ja hänen tehtävänsä siirtyvät tuolta ajalta sitten minulle. Ei paha, saan lisää vastuuta ja mielenkiintoisempia töitä. Toivottavasti se näkyy keväämmällä myös palkassa. Voipi olla, että Varasto myös muuttaa vuoden aikana, tosin aivan lähelle, mutta silti. Ei aiheuttane ihmeempiä toimenpiteitä minun osaltani. Opiskelu kävi viimeksi mielessä eilen – siis ihan vaan kuulkaas avoimessa yo:ssa tai työviksessä, pari kiinnostavaa aihetta löytyi. Harkintaan siis. Belgarionin toivon jaksavan jatkaa opiskeluaan samaaa tahtia, joka näyttää muuten aika kovalta. Tosin hän näyttää tekevän jo nyt paljon yli tarpeen. Lisäksi tietysti toivon, että hän edelleen pysyy parhaana ystävänä, vaikka onkin poikani (olipas omituisesti kirjoitettu, vai?). Kirjoituspuolellakin on luvattu pitää minut mielessä ja yhteistyötä erään tahon kanssa jatketaan jo kolmatta vuotta. Lisäksi lupasin erään erityispalveluksen eräälle henkilölle tässä yhteydessä – siitä myöhemmin, koska asia vielä muhii hyvässä jömmassa ,D Itselleni olen luvannut toteuttaa tänä vuonna yhden asian eli matkan erääseen kaupunkiin. Kyllä minä liikkeelle pääsen, kunhan selvitän ensin pari asiaa. Odottakaa jännityksellä – jonakin päivän postausotsikkona onkin Welhotar matkailee muuallakin kuin Hakiksessa... Lisäksi voisin luvata pitää vähän enemmän yhteyksiä ihmisiin. Minä vain olen niin kehno soittelemaan, mieluummin lähettelen meilejä. Ja osa näistä ihmisistä taas ei juuri koskaan lue meilejään. Eli ratkaisematon tilanne. Voisin luvata olla vähäsen sosiaalisempi, mutta en lupaa. Olen perusyrmy Welhotar, nih kerta! Väninää ja valitusta en lupaa lopettaa, en varmasti! En myöskään lupaa lopettaa syömistä, juomista tai tupakointia. Voin kyllä luvata, että en ala käyttää nuuskaa ,D

Siinä sitä olikin ja olipas tuossa keksimistä. En minä tuollaista jaksa. Minä nyt vain yritän selvitä aina päivän kerrallaan loppuun asti ja se siitä. Ei juuri jaksa eikä kannata ajatella pidemmälle. Mitä tahansa voi tapahtua – hyvää tai huonoa, sitä ei voi tietää etukäteen eikä mihinkään voi varautua. Turha siis suunnitellakaan mitään kovin paljoa eteenpäin. Minä olen tyytyväinen, jos lääkitys tehoaa sen verran, että pääsen töihin ja autot tulevat ajallaan. Saan hommani hoidetuksi ja mieluusti ehtisin vielä vähän käyttää työaikaa nettailuun ,> Jos sitten kotonakin vielä jaksaisi jotakin, olisin tosi tyytyväinen. Nyt en jaksa. Jospa se kuitenkin tästä, asiasta pitää nimittäin keskustella myös lekurin kanssa. Nyt olisi joko lääkemuutoksen tai –lisäyksen paikka aivan selvästi. Niin, siis minulle riittää tämä hyvin pieni elämä. Sen verran rahaa, että saan pakolliset laskut maksettua ja itselle ja kissille ruokaa. En minä juuri muuta tarvitse. Silloin tällöin vähän jotakin herkkua ja pieni stipendi Belgarionille. En minä rahan tai tavaran perään ole koskaan ollut. Kunhan kaikki tarpeellinen on käsillä ja eiköhän se jo tässä iässä ole. Kirjastossa riittää kirjoja ja silloin tällöin ostan itsellekin jonkun ns. tärkeän opuksen. Mukavaa olisi tietysti tavata myös ihmisiä, mutta taidan olla nykyisin aika huonoa seuraa...

Ja sitten normiasioihin! Vielä äsken, tuossa klo 2 pintaan ja sen jälkeenkin täällä on vaan ammuskeltu raketteja, samoin koko eilisillan. Ähh, ketuttaa. Olisi mukavampikin, jos oikeasti näkisi niitä vasta tänä iltana koko komeudessaan. En tiedä näenkö. En ole päättänyt mitä tehdä tänään. Juotavaa tuossa olisi vielä valmiina ja ainekset vaikka kasvispiirakkaan. Saattaa olla, että joka tapauksessa istumme Vincentin kanssa parvekkeella keskiyön tienoolla ja katselemme ulos ja höngimme ruutihöyryjä ,D

Varastolla töitä riittää ja ihan täpöllä. Naapuriosasto kantaa papereita pöydälleni ihan urakalla, ei siinä mitään, ei ole meilläkään kova kiire. Ehdin tehdä kaiken suht. normaalisti. Työkaveria olen vähän myös yrittänyt avitella aina jossakin välissä. P-P:kin on tämän huomannut ja nyökkäilee terhakan hyväksyvästi – Welhotar kerää lussaa! =D Yllättävän paljon kuitenkin töissäkin on väkeä näin välipäivinä. Useimmat, jotka olen tavannut, ovat kertoneet pitävänsä välipäivistä kuten minäkin. On hiukan enemmän rauhaa keskittyä ja jopa suunnitella ajankäyttöään. Eilen odottelin taksoa n. 20 min. Olipa kylmä, Pazilassa kun tuulee aina. Palelsi niin, että kynnet olivat lähteä, hrrr.

Illalla minuun iski outo mättöfiilis, se iskee harvoin, mutta lujaa! Yleensä kotona on apetta, vanhaa tai uutta, sen verran että saa pienen iltapalan kokoon. No nyt ei ollut. Ajattelin tehdä vain pari leipää ja keitellä kaffetta. Sitten muistin, että pakkasessa on LIHAA.... just. Otin siivutetut valmiit lihabiitit esiin, mikrotin ja paistoin ne sipulin kanssa ja mätin kitaani. Nälkä jäi. Tein pari paffikorppua raejuustolla ja hillolla. Sen jälkeen vetäisin pari piparia. Vieläkin kaiversi. Hitsi! Jouluna en syönyt suklaata kuin jonkun palan. Vetäisin pienen, siis sen pienimmän mahdollisen levyn suklaata jälkiruuaksi. Tulipa siis varsinainen ähky, niin ähky en ollut edes julena! Vieläkin on vähän kumma olo, suoraan sanoen. Onneksi eväksenä on tofua ja söin kepoisan normiaamiaisen. Onneksi tuollasia hetkiä tulee erittäin harvoin =I Örrrrrrrrps!

Malmilla näyttää taas oikein raitt... ei kun siis raikkaalta ja kirpsakalta aamulta. Ans kattoo 12 h tästä eteenpäin ;D

--------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrviska, kaiffat! Hei, meill oli eile yllärilihaa, oikeesti hei. Toll oli jömmabiitti jotai lihaa, mä arvasin. Ku se tuli himaa ja duunas eväksii, sill ei jäänykkää mitää niinku yleesä jää. Nii ni sitt se otti kerranki sen biiti tualt ja sulatti sen. Mä sain heti oman biiti, tosi heekkuu, oikee heekkuu siis. Ainuu vaa, ett se osu heittää piäne biiti vahinkoss mun öögaa suaraa. Ei sen ollu tarkotus, mä vaa höngin siihe punkemaa omaa osuuttani. Nii ni illall oli ööga vähä kipee ja punane. Mami tsiigas ja tarkisteli, ei siin ollu mitää ja nyt se on iha kondikses, ei punota eikä rähmi eikä mitää. Mutt ei se mitää ku kerta sai kunno lihaa. Ja hei, se söi sitä ittekki. Sitt se söi hirveest kaikkee muutaki. Mä voinu ku tsiigaa. Onneks tommost ei tapahdu usee. Mami makaa tosa pöydän päällä kirja edes ja vetää tavaraa nassuu >o< Vähäks siin piäni kollipoika onki ihmeessää. Ja mäki sain sitt viälä semmost heekkupussimuanaa, taas iha uutta. Oli meill niinku heekkui, vaikkei mikää erityine päivä ollukkaa. Molemmat vaa mätettii tavaraa massuu ja nassuu... mull ei tullu paha olo, mutt mami vähä valitti, ett sen isos masuss kiärtää. No kyll kai kiärtää, ku eihä se syä lihaa. Mä tajuu mikä sille tuli?! Omituine emo. Mutt iha kliffaa mull ainaskii oli ja me goisittii taas viärekkäi. Mä sain rapsutus-paijatust ja omituist höpinää ja semmost, se oli taas sill tuulell. Ja sitt sen masuss murisi ja lorisi koko yän... Tänää on sitt se yä ku paukkuu ja näkee kaikkee ja on hirvee meno. Viimeks me tsiigattii kaikkee partsill ja Kummisetäki oli tääll. Nyt se ei vissii tuu. Me ollaa kai kaksistee. Mä en tiijä, kai me taas tsiigataa niit, se on must älden miälenkiintos. Mä ku oon vähä ude. Mutt hei, ku mull ei oo mitää asiaa eikä fotookaa nii tämmöne sitt löyty.

Mä toivon mun kaikill kamuill kliffaa uudempaa vuattta, paljo heekkui ja kaikkee parast, mitä kissill ikinä voi tapahtuu!

-------------------------------------

Voi Vincent, olipa kauniisti toivottu ,D

Päivän slogan: Onneksi vuodet ja päivät eivät seuraa toisiaan samanlaisina – sehän olisi kamalaa!

Päivän biisi: Yhtenä iltana

Luettua: Clive Cussler – Takaa-ajo, tämä on uutta Cussleria, ei siis Dirk Pittiä mukana. Tämä on vanhahtavaan tyyliin kerrottu tarina v. 1906, jolloin Yhdysvaltain länttä terrorisoi pitkään pankkiryöstäjä, joka onnistuu aina ja ampuu kaikki todistajat kylmästi. Ryöstäjä ristitäänkin Pankkipyöveliksi ja häntä jahtaamaan lähtee Isaac Bell, Van Dornin etsivätoimiston paras agentti kautta aikojen. Tarina on oikeasti jännittävä, vanhaan lännenkirjojen tapaan. Mukana tietysti myös ripaus romantiikkaa, vauhtia ja hurjia tilanteita. Lopulta useiden hurjien takaa-ajojen jälkeen Bell onnistuu ja Pankkipyöveli murskataan – erittäin rajulla tavalla. Hän nimittäin pakenee junalla, joka suistuu suoraan järveen. Takautumana v. 1950 juna sattumalta löydetään järven syvänteestä ja nostetaan pinnalle. Bell vaimoineen on mukana ja tästä tarina sekä alkaa että loppuu. Ei paha, Cussleriksi siis. Suositan länkkärien kavereille, tässä on jäljellä ripaus sitä oikeaa henkeä, vain ripaus, mutta silti. Muutoin ei kovin kummoinenkaan juttu. Gil McNeil – Oman elämänsä puikoissa, Jo Mackenzie haluaa uuden alun elämälleen. Hänen miehensä kuoli auto-onnetomuudesta heti sen jälkeen, kun ilmoitti haluavansa erota ja oli löytänyt uuden naisen jo vuosi sitten. Jo joutuu muuttamaan heidän upeasta asunnostaan miehen salattujen kiinnelainojen takia ja muuttaa lähelle mummoaan, pikkukaupunkiin ja vanhaan taloon. Hän yrittää selvitä kahden villin vekaran kanssa ja samalla pitää pystyssä ja uudistaa mummolta ostamaansa lankakauppaa. Tähän asti minäkin vielä jaksoin... Sitten alkaa se osuus, jossa Jo tapaa erinäisiä filmitähtiä, pistää pystyyn Stitch and Bitch –ryhmän ja alkaa puikkoilla.... Neuleita, lankoja ja ihmissuhdehöpinää. Kunnon hömppää siis, ei kyllä pahimmasta päästä eli tämän jaksaa jopa lukea ennen parempia unia. Sopii hömpän kavereille sekä erityisesti ... auts, tämä on vaikea kirjoittaa... n... ei, minä en pysty siihen.... copy & pastella... neulebloggaajille varmasti iloinen yllätys. Ei, ei tule meille toista kertaa.

KAIKILLE LUKIJOILLE, YSTÄVILLE & TOVEREILLE TOIVOTAMMA PAREMPAA VUOTTA 2009 JA KIITTELEMME TÄSTÄ VUODESTA – ON OLLUT KIVA, ETTÄ OLETTE KÄYNEET LUKEMASSA NÄITÄ VÄNINÖITÄ JA TOISTOJA, PÄHKÄILYJÄ JA KETTUILUJA!

HEAD UUT AASTAT!

VIELÄKIN TYÖPÄIVÄ!

EI AJATUSTAKAAN MISTÄÄN JUHLAHUMUSTA...

Aatto, työpäivä, tavissellainen, ehkä kiireinenkin. Ainakin eilen apua taas tarvittiin naapuriosastolla ja tietysti juuri iltapäivällä, tuntia ennen lähtöä. Just just, että eräs henkilö oli vain jättänyt paperit seisomaan ja häipynyt lomalle, vaikka ne piti olla tämän vuoden puolella hoidettu. No, Welhotarhan hoitaa ja hoiti. Meilläkin lienee vielä jotakin keskeneräistä, katsotaan... 

Muutoin normiroudausiltapäivä eli Belgarionin kanssa haemme varaukset kirjastosta, mömelöt apteekista, vihannekset tsioskilta, muut eväkset kaupoista *huoh*. Aina sama juttu! Enkä minä edes keksi mitään uutta kivaa muonaa. Tein eilen thai-tai-kalaa niin paljon, että sitä syödään tänäänkin. Enkä ostanut herkkuja, enkä muuten osta. Ei tee mieli. En kyllä keksi uutta normisyötävääkään. Olen fakkiutunut selvästi. Ei se haita, niin kauan kuin maistuu. Kun lakkaa maistumasta, kehitellään uutta. Josta tulikin mieleen, että täytyy väkertää viikonloppuna pitkästä aikaa soijapiffejä, niitä tekee mieli! 

Tämä nyt on pelkkää tajunnanvirtaa -postaus. Mitään ei ole tapahtunut, toivon että ei tapahdukaan! Vähän minä itse saisin piristyä, mutta se ei ole minusta kiinni. Valitettavasti. Parempia särkylääkkeitäkin saisi löytyä, taas on juilinut niin prleesti. Vali-vali-ahi-ahi siis. Älkää viitsikö, tiesitte, mitä saatte, kun tänne lokiin klikkasitte - nih kerta. 

Hörhön kanssa juttelin tuossa, oli ollut kuitenkin varmuuden vuoksi yön yli saiskussa ja kotiutettu sitten. Jämäkkä käsipaketti, kuulin. Lupasi poiketa, ei ollut rahaa hakea särkylääkkeitä jne. Muuten oli vain väsynyt ja kipuili aika pahasti. Kyllä kai, sormi on neuloilla väkerretty kohdillensa ja kipsattu tanakasti =O Hups... ei ihme. Ei kuitenkaan onneksi mitään tulehdusta tms. nähtävissä, ainakaan vielä. Toivottavasti ei iskekään tai on taas pitkä reissu edessä. Yrittää nyt jaksella kämpillään, vaikka hirveä mökä sieltä kuului takaa. Lupasin hätätilassa avittaa suihku- ja hätämajoituksella päiväksi tai pariksi, jos vuoden vaihtuminen siellä alkaa ahistaa pahasti, sairas Hörhö, kuitenkin. 

Täällä ei siis ole tiedossa mitään bileitä, ei kannata tulla kurkkimaan oven taakse. Siellä onkin aina niin karmea jono *kolkkoa hekotusta*; isännöitsijä, vouti, naapurit, sinivuokot, kivat valkotakkiset miehet jne. odottavat kaikki vain vuoroaan päästä nauttimaan valtavan kultturellista ja intelligentistä seurastani. Eli Welhottarelassa ei juhlita; maataan ja luetaan, nukutaan jos mahdollista. Eikö olekin epäseurallista ja itsekästä? Minä nyt en vain ole mikään sosiaalinen ihminen enää, tietyistä syistä. 

Olen jopa niin epäsosiaalinen, että painun nyt tupakalle.

 -----------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrve, kavrut! Hehheeheh, nyt taas alko safkapolitiikka paranee. Heti ku mä eilittäi sanoinki täällä. Meinaa illall tuli sitt jääfisuu ja kotkotint ja kaakkii ja kaikkee. Toi teki jotai safkaa ja laitto sinne fisuu, tottakai mull on optio kaikkee fisuu tääll residenssis. Nii ett mä sain oikee kunnon biiti, sen jälkee taas maistukii piänet tirsat. En oo muut ko goisinu. Oiskoha meill mamin kaa sama vika? Ett me mialuummi vaa maattais ja goisittais, safkattais vaa välill ja sillee. Mutt ku ton on pakko ain lähtee duunii. Kyll se sano, ett jossain väliss sill on taas lomaa, ett se on sitt mun kaa nii paljo ku ehtii. Ja hei, tänää Poika tulee tänne mun kaa ekaks kaksistee ja sitt ne menee kaupoill kimpass. Mull on taas tiados kaikkee kliffaa, oikee kissanpäivät kaikin pualin, mmmmm. Mukava. Mä tykkään. Ja sitt mä kuulin, ett on just se päivä, ku paukutellaa ja on rakettoi ja kaikkee – mun miälest seki on kliffaa. Mä istun ain mamin kaa partsill, jos vaa tarkenee ja tsiigailen niit kaikkii. Hirmu mekkala, ei haittaa. Se döfis kyll haittaa, munt alkaa aivastuttaa. Mutt muute se on huisi jänskää ku kaikk huutaa ja jengii on ulkon tos mein pihass ja kaikkee. Mä oikee odotan, hei! Ja toi kuva on muute joteski aika magee, son täält.  

 

Kliffaa viikendii ja sitt sitä vuade vaihdett kans!

--------------------------------

Vincent, pelottava rakettikissa ;D 

Päivän slogan: Jos olisin niin väsynyt kuin olen, antaisin itselleni vähintään puoli vuotta sairaslomaa! 

Päivän biisi: I'm So Tired 

Luettua: No niitä eilisiä Radgen kirjoja tässä – ehdin itse asiassa lukea koko trilogian läpi eli Berliininpoppelit, Erakkoravut  ja Vihreälle niitylle. Aivan ehdottoman tykättävää luettavaa!!! 

Ja olkaahan varovaisia siellä pakkasessa sekä oklatuotteiden että rakettojen kanssa! =D

 

HEAD UUT AASTAT!

 

 

KÄÄPIÖAGGRESSIOITA JA TÖITÄ, VÄNINÄÄ NORMIAIHEISTA

Eijjumankekka, minen jaksa! Luulin eilen olevani tarpeeksi väsynyt – ja olinkin. Pilkin kirjan kanssa sängyssä jo hyvin aikaisin, sitten oikeasti nukkumaan. Eikö mitä, hah, heräsin tunnin päästä muka pirtsakkana. Heräsin siihen hemmetinmoiseen leikkisotaan, jota täällä käydään pihoilla ja tantereilla! Uni ei oikein enää tullut silmiin ja mekkala jatkui vielä klo 1 tienoilla. Sitten pari tuntia kehnoa unta. Joko tässä pitää hankkia itsellensä troppeja lisää tai ryhtyä radikaaleihin toimenpiteisiin! Juu, tiedän, te seuraatte tätä lokia. Tämä ei siis ole uhkaus, mutta jos kävisi lelukaupassa ostamassa sellaisen vesitykin, ISON - eikö niissä ole melkoinen kantomatka? Ja sitten vähän vettä niskaan, kaukaa. Huomaisikohan sitä kukaan? Ja vaatisi välitöntä hiljaisuutta työn, levon tai sairauden takia edes pikkuisen unta tarvitseville? Kukahan pidätettäisiin ensin, varmaankin Welhotar.... Eilen tuli nähtyä sekin, että nuori äiti neuvoi taaperolle tuossa keskellä kävelytietä, kuinka raketti ammutaan – useita demoja tuli nähtyä ja kuultua. Mekkala oli muuten jo niin kova, ettei olisi varmaan kuullut huutoani. Eivätkö jumankekka edes aikuiset tiedä nuita aikoja, milloin saa oikeasti ammuskella? Ja opettaa vielä kääpiölleen laittomuuksia – no, siitähän se on hyvä lähteä, malmilaisen kasvatuksen hetelmän....

Varastolla oli töitä, ylläri-ylläri! Aamusella tein omia hommia hiljallensa ja rauhassa, samoin työkaveri. Ihmeesti oli kertynyt kaikkea, vaikka emme olleet siis yhtään työpäivää poissa =O No, sitten aloin avitella kaveria eli teimme sarjatyötä; minä kopieerasin ja hän teki lähetteet ja postitimme rojut samantien. Siitä hyvä, että näin pääsimme äkkiä läpi koko aamusuman, ei taaskaan jäänyt ihmeitä roikkumaan. Kun työkaveri oli saanut lyhyen päivänsä päätökseen, lähestyi naapuriosasto minua. Muistattehan, että minut on nakitettu sinne kaikiksi välipäiviksi avittamaan.... Juu, sitä avitusta sitten, mieletön pino papereita ja kiireellä. Eikä mitään nimiä tms. mukana, keneltä ne tulivat. Onneksi osaston chiiffi itse kävi ne tuomassa, joten vähän informeerasin, että voisi jättää päälle lapun, jossa on nimi ja puhelinnro eli kenelle soittaa valmiista hommasta. Että hakisi vain sitten pois! Chiiffi näytti kummastuneelta, kunnes tajusi, että en tunne heidän väkeään juuri lainkaan ja suurin osa on vielä poissa. Joten hän suvaitsi antaa minulle luvan soittaa itsellensä ,D Ehheehh, ja minähän soitin. Sain melkein kaiken tehtyä ennen lähtöä. Yhden jätin muhimaan aamuhommaksi, pysyypähän aamulla virkeänä ja saa sormensa taas toimimaan sielläkin. Joten Welhottaren ristiretki maailman pelastamiseksi jatkuu edelleen täpöllä *virn*. Ainut pikku ongelma on taas se, että koipeni tulivat jo eilisestä kipeiksi. Lisäksi (älkää lukeko eteenpäin, jos ette kestä) minulla on ikävä paishe pärsheessä, istuminen tekee älyttömän kipeää. Tiedän, se on ollut ennenkin, sama paikka. Kestää aikansa ja sitten poks. Mutta nyt tosiaan ihan kaikki toiminnot tekevät kipeää – miten juuri minulle aina sattuu ja tapahtuu? Oi miksi minä? Eikä sitä kirkkaampaa ruunua ole missään näkynyt, ei itse asiassa minkäänlaisia kruunuja tahi etes juuroja ole tullut ylimääräistä, vaikka kuinka on kärsinyt!

Taksohommakin selvisi! Sos.toimisto ei taaskaan ollut lähettänyt tietoa Iisalameen, että minulla on uusi kuljetustukipäätös jo valmiina ensi vuodeksi. Fattassa oli lisäksi uusi tätsy, joka ei tiennyt mitä tehdä. Minä sitten yritin neuvoa, että koneella pitäisi olla sellainen aktivointikohta... jne. Onko oikeasti asiakkaan tehtävä neuvoa tuokin? Moniko asiakas osaa ensiksikin kysyä tällaisen päätöksen perään ja toiseksi neuvoa sos.tätsyä asian toteuttamisen osalta? Sääliksi käy niitä, jotka eivät asiaa itse pysty hoitamaan. He ovat käytännössä siis kusessa. Nimittäin Iisalami ei itse suostu ottamaan yhteyttä mihinkään eikä tekemään mitään. He vain tilaavat autoja (jos tilaavat), heille ei kuulu mikään muu asiaan liittyvä. Eli jos päätös ei ole kunnossa (eli ei näy koneella), Iisalami ei vain tilaa autoja! Eikö olekin asiakaspalvelua.... sitä se teettää, kun toiminnot ulkoistetaan eikä kukaan ota vastuuta mistään. Ulkoistaminen – tuo päivän sana – tekee kaikista toiminnoista vaikeampia hallita, kukaan ei ota vastuuta eivätkä ainakaan kaupungin ostamat palvelut viime kädessä tule lainkaan halvemmiksi. Ai että miksi ei? Siksi, että lähes kaikissa asioissa joku kaupungin virkamies joutuu kuitenkin paneutumaan ulkoistettujen palvelujen osiin, joita se ei suostu tekemään ja korjaamaan niitä sekä tekemään lisätöitä. Että se ulkoistamisesta, sanokaa vain minun sanoneen! Se ei vain toimi, ei.

Ruokaa sentään jaksoin vielä tehdä eilenkin, ehheheh! Toki, toki. Tofua aamulla marinoitumaan ja illalla rätväkkä tofuwokki kaikilla mausteilla ,D Kaveriksi parista perunasta ja kukkakaalista sitä mättöä, jolla on oikea intialainen nimi (jota en koskaan muista). Herkkua, maistoin vain ja loput tulevat tämän ja huomisen päivän eväiksi. Helpolla taisin selvitä, taas. Kissa oli katkero, koska lihaa tai fisua ei näkynyt, vaikka tuoksut olivat mahtavat. Hän sai lisää herkkunaksuja ja pari kissakarkkia sekä runsaasti rapsutusta sängyssä maatessa.

Edelleen ulkona on kylmä ja raikas keli. Minua paleltaa jälleen, on tämäkin outoa =E

-------------------------------

Purrrrrrrrrmenta, kavrut! Ai taas mami kehuu sen iltamättöö. Joo, se tuaksu siis oikeesti hyvält, mutt se oli taas sitä valkost, mitä mä en siis syä. Eikä lihabiittii, ei donarii, ei mitää. Siis hei, oikeest. Kissihuusholli eikä mitää jääkkärist. No sain mä kalkonii, niinku joka päivä. Ja toi lupas tehä tipuu sillo ku on vapaa päivä. Ett on jotai mitä venaa. On mull taas uusii muanii, mä sanoinki jo. On semmost pussimuanaaki, niinku heekuks. Ja ne uudet kaakit on hurrrrrrjan hyvei kans. Muute mä oo tehny mitää, ainakaa tiädä, siis tuhmei. Vaiks mami luulee taas. Se kulki äske ympäri huushollii ja nuuski >o< Voitteks hei kuvitella, iso mami takamus pystys kulkee tääll ja nuuskii nurkkii ja kaikkii! Tsihih... Pistin mä eile vähä mattoi päiväll uutee järjestyksee, ett toll ois jotai tekemist, ku se tulee himaa. Ja vähä semmost muuta piäntä, ett niinku purui kylppäri lattiall, ett koipisii sattuu ja sillee. Sitt painuin goisii päiväpeiton alle. Enkä muute taaskaa heränny, ku se tuli himaa. Kummallist, ku mäki jaksan goisii ku mä oikee alotan. Mä voin goisii ihan tuntitolkull. Mamii se harmittaa, ku se ei itte pysty siihe. Mäki joskus myätätunno vuaks öisin valvon sen kans. Ett sill ois kaveri. Joskus sitä alkaa sitt haamittaa, ku mä steppaa sen pääll tai jotai. Yleesä me kyll lojutaa viärekkäi ja jutellaa. Tai käydää partsill tsiigaas, milt yä näyttää! Yleesä siälä näyttää ain samalt, välill joku menee ohi ja mä hyppään aina mun koritualill tsigaa, ett kuka siäll kävelee. Joskus mä vedän piänet jolinat kans.

 

Kliffaa päivää hei taas kaikill, mä painun goisii mun aamu-unkot!

---------------------------------

Vincent, hyviä unia vaan *katkera virn*!

Päivän slogan: Oikealla ruokavaliolla, sopivalla liikunnalla ja iloisella mielellä sinunkin kehosi kestää aivan koko elämäsi! Toisaalta pääset samaan myös huomattavasti mukavimmilla tavoilla ,D

Päivän biisi: Epäonnisten liikemiesten helvetti

Luettua: Henning Mankell – Kiinalainen, kaverin uusinta kirjaa onkin joutunut vähän odottamaan. Taattua Mankellia kuitenkin. Syrjäisessä ruotsalaisessa Hesjövallenin kylässä on tehty joukkomurha, vain yksi muualta muuttanut perhe ja sairas nainen ovat jääneet henkiin. Muut on murhattu raa'asti koteihinsa. Syyllinen löydetään, hän tunnustaa ja tekee itsemurhan. Asiaan kuitenkin jo aiemmin sekaantunut tuomari Birgitta Roslin alkaa selvittää asiaa, kuolivathan kylässä myös hänen äitinsä ottovanhemmat. Sen tarkemmin selvittämättä tässä juttu alkaakin kääntyä outoon suuntaan eli ensin Yhdysvaltoihin sekä tarkemmin sitä kautta Kiinaan ja aivan lopuksi Afrikkaan. Oikea tappajakin lopulta tiedetään, mutta siihen mennessä tuomarikin on saanut kokea, millaista on olla hengenvaarassa ja muiden tutkittavana. Juoni on kohtuullisen hyvä ja toimiva, jopa Kiinan osuus menee vielä läpi, samoin Yhdysvaltojen. Mutta kun siirrytään Afrikkaan eli Mankellin nykyisille kotiseuduille, se on jo pikkuisen liikaa. Eli hyvään dekkariin sotketut siirtomaavallan kuviot ja nykyinen tilanne iskevät toisiaan korville sen verran, että tarina vähän vesittyy. Kelpo tarina muutoin ja suosittelen Mankellista pitäville – ei kuitenkaan hänen parasta antiaan. Mankellille suosittelisin pysyttäytymisessä joko ihan selkeissä dekkareissa tai mielipidekirjoissa, kuten hän tähän asti on tehnyt. Tämä sekoitus ei nyt toimi niin kuin olisi tarkoitus! Hannu Saarinen – Viitostie, tarina kahden keski-ikäisen miehen fillariretkestä Utsjoelta Hankoon kahden viikon aikana. Olipa turha kirja, voi jösses sentään. Alikehittyneitä vitsejä eli tosi surkeita ja moneen kertaan kuultuja juttuja, seksiä ja jaanausta opus täynnä. Välillä muutama maininta ohi kuljetuista paikkakunnista. Heittäkää mäkeen, jos tapaatte tämän. Tällä ei ole mitään arvoa, en ottaisi ilmaiseksikaan. Ja sitten jutun karmein kohta: Hyvinkään kaupunki on tukenut tämän kirjan painatuskustannuksia kohdeavustuksena!!! Onko kirjoittaja siis valtuutettu tai joku muu silmäätekevä? Tai ainakin hyvä veli –verkoston jäsen. Ei tätä muuten voi ymmärtää, ei kertakaikkiaan. En tiedä Hyvinkäästä, mutta mennä tukemaan paashan suoltoa kirjallisessa muodossa! Tämä ei jummarra... En ikinä enää mene Hyvinkäälle, jos vain voin välttää! Saakoon tämä vuoden paashkimman painotuotteen merkinnän kylkeensä.

                                             

                                                       JUU, ON SE TYÖPÄIVÄ!

HUONOSTI MENEE - MUTTA MENKÖÖN...

Sanoisinko nätisti, että sitä se eilisaamuinen ketutukseni tiesi: päivä oli päin kettua! Melkein kaikki meni sinne kettuun... Voi kettu, sanoo tämä ja yrittää rauhoittua. 

Naapuriosasto tarvitsi taas ja jälleen runsaasti apua, karmeaa tekstuaustha. No, kiva ihminen toi ja selitti, pyyteli jopa anteeksi, joten tein ja vein. Vei aikaa ja vaivaa, silmiä särki.  Sanoin vaan, että kaikkea ei tuosta ihminen voinut enää selvittää – ei edes Welhotar. Lisäksi omalla porukalla oli kovin kiiruista juttujensa kanssa eli saada se prleen tilasto (!!!) täsmäämään ja mieluusti vähän yli sekä kuukauden että koko vuoden osalta, argh. Siis väkisin yritetään jotakin tällaista, jotensakin huvittavaa. Tavoite on ZZ&TOP ja se jää vähän alle, naapuriosasto on omansa jo ylittänyt. Tästä sitten kilpaillaan kuni penskat tarhassa, kuka on paree. Eihän näitä asioita voi arvottaa. Joku asia vie aikaa ja resursseja hirmuisen pitkään, toiset taas eivät juuri lainkaan. Ja sitten lasketaan asioiden kappalemääriä, argh. Ei, tämä ei ole oikein. Kuulin vain, että näin on ed. Iso Pomo määrännyt suuressa viisaudessaan ja tällä mennään. Ymmärtäisin, jos jotkut isot asiat vaikka painotettaisiin pieniin verrattuna tms. Mutta kun ei. Varastot – järki ohoiiih? 

Päätin sitten käväistä Itiksessä eilen suoraan töistä. Palmian Matkapalvelu, Helsingin Matkapalvelu sen oikea nimi nyt sitten on, kunnostautui jälleen. Ajatelkaa, neljän päivän tilauksista kaksi on jo möhlitty ihan perusteellisesti. Mikä mainio prosenttijakauma! Heti aamulla tein tilausmuutoksen ja sain aivan oikean vahvistuksen, että Welhotar menossa Itikseen – nouto Itiksestä – meno kotoon. Kas ja takso kun tulee, leidi lähteekin kotoon eli Malmille =O Hetkinen vääntöä ja kerron tilanteen, soitto keskukseen ja kuulemme härön jutun: siellä on merkitty minulle vienti kotoon ja nouto Itiksestä ja vienti kotoon. Missäkähän välissä minä olisin ehtinyt Malmilta Itikseen ja millä vempeleellä? No, onneksi kuski soitti, en minä. Minä olisin hermostunut, kuski ei enää kertomansa mukaan edes jaksanut hermostua eikä kysellä, missä on vika. Varmisti vain, että hän ajaa minut Itikseen ja että minulla on edes paluu sieltä kotoon oikein. No, valitustahan minä sitten värkkäämään. Sanokaa ihan mitä huvittaa, mutta ei ole reilua, että ”näppäilyvirhe”, kuten näitä mokia kutsutaan, aiheuttaa ihmisille puolen tunnin (ja pidempiäkin) odotteluja ja pitkiä itse maksettuja puheluita välityskeskukseen! Prle, jos minä tekisin tuollaisia ”näppäilyvirheitä” ei todellakaan olisi pitkään töitä – oikeasti tai ainakin se olisi huomautuksen paikka. 

Itiksessä odottaessani noutotaksoa huomasin taas, että moni vammakko käytti normitaksia. Eli joko heillä on erityistilausoikeus eli voi tilata suoraan taxikeskuksesta auton (kuten näkkärit) tai sitten maksavat itse ja huitsin vitelit välittävät koko palvelusta! Toki matkat voivat kuun tässä vaiheessa jo olla loppukin. Mutta olen kuullut niin monelta vanhukselta, että ei enää jaksa tämän Matkapalvelun kanssa toimia ja soitella sinne (ei pääse läpi, jonotus maksaa jne.) – maksaa mieluummin itse matkansa. Karmeaa, mutta totta! Näin siis ihmisiä kyykytetään eikä edes sossu tällä kertaa vaan Tsadin firma Palmia. Voi kilin lapsen sukupuolielimet sentään... taidan ottaa yhteyttä kaupunginvaltuutettuuni ja pyytää häntä tarttumaan tähänkin asiaan. Minä en enää  muuta keksi. Mikään ei mene perille. Valituksiin voi tulla anteeksipyyntö ja vaisu selitys, ei muuta. Silti homma ei vaan toimi. En todellakaan ole ainoa, joka esim. Blogistaniassa tästä puhuu. Yritän etsiä myöhemmin linkkejä, mutta tiedän, että täälläkin palvelun käyttäjiä on – vielä. 

Eikä tässä vielä kaikki! Yrjö, siis se joka heitti lusikan nurkkaan, näyttää todella tehneen sen myös Itiksessä. Tavarat olivat loppu, finito – jo kolmatta kertaa sama tuote loppu, hah! Minä kävin itse alakaapissa (joka siis ei ole lukossa ja jossa on käsivarasto) ja siellä oli sitä shampoota – otin yhden sekä nassurasvan, maksoin – kaiken piti olla 50 % alessa. Jostain syystä eivät muka nämä tuotteet. Kysyin toiseen kertaan, juuei, ei missään nimessä. Lisäksi etukortti oli täynnä, olisin samalla ottanut siitä pari tuotetta ilmaiseksi. No, sekään ei käynyt päinsä. Olipas niin hankaavaa, että saavat minut vielä yhden kerran asiakkaakseen (haen sen prleen etukortin tavarat) ja sen jälkeen lopetan asioinnin tuolla – olen jo löytänyt ainakin korvaavan nassurasvan. Shampoo on vielä tosi hakusessa, mutta *tsihih* on sitä nyt jömmassakin. 

Että oikein huono päivä, ziitosta vaan. Avasin vielä väärän donaripurkinkin, öljyssä olevaa fisua siis. Kumpikaan meistä ei sitä usein syö, vahinko, oli siis pakko vaan natustaa ja kissiä ketutti! Että näin meillä, hmph! Johtuuko sitten siitä tahi muusta, meikällä on vatsa kipeänä ja ruikuli - eikö olekin kiva. 

Alkoi taas harmittaa, menen käymään vaihteeksi ulkona.

-------------------------------------

 

Purrrrrrrrve, kavrut! Hei, tiätteks, mami teki eile oikee karmindaalimogan (emmä kyll tiijä mikä son, mä oon vaan kuullu). Siis sen piti duunaa itellee leipä, jos on donarii. Nii ni eiks tää mee ja avaa öljydonarin. Siis hei, se puukki on ollu tuala sata vuatta, eikä yks voi tsiigaa tarkemmi. Ei sitt kumpikaa oikee syäty, mä en syäny yhtää, mamin oli vissii pakko. Se ku ei heitä ikinä mitää vegs. Nii no mä sain taas sitä samaa kotkotint ja mua ketutti niiiiiiiiiiiiii hirveest, ett vedin hepulit ja partsill jolinat ja aloinkii goisii koko illaks. Heräsi vast sitt, ku toi oli jo menoss goisii. Ja aloin sitt pitää omaa kivaa, pistää mattoi järjestyksee ja vähä juttelee tolle. Se sano muute taas rumast mulle, ett pitäisin muka kuanon kii yälä. Höh, omituist, kissit nyt vaa ON kert yäelukoi. Ja toi tiätää sen kyll iha hyvin. Sitt se itte herää keskell yät ja alkaa skrivaa ja duunaa kaffet ja kaikkee. Siis hei, ei oo reiluu. Eihä?! Ihmiset on omituisii ja niill on tosi kummii tapoi, ainakii möhköll, nih! Kuvankii se löys tualt, mitää ei se jaksa enää tehä, ei ees ottaa fotoi. Mä oon nyt vähä vihaskana *kissimöks* >o<

 

Kliffaa keskintait – möhköll ei välttis...

--------------------------------------

Vincent, edes yksi hyvä päivä viikosssa, jooko? 

Päivän slogan: Olen todellakin syntynyt kehnojen tähtien alla  tai sitten oli erittäin pilvistä! 

Päivän biisi: Gypsy 

Luettua: Glenda Dawn Goss - Sibelius, Amerikka ja amerikkalaiset; Vieläkö lähetämme hänelle sikareja? – melko vinkeä selvitys Jannen yhteyksistä Jenkkilään. Ainakin paljon minulle uutta asiaa. Tiesittekö mm. yhteyksistä Walt Disneyhin sekä Elvikseen? Helppolukuinen, kiintoisa kirja, jos vain elämänkerrat ja musiikki yhtään kiinnostavat. Ei huimaa edes pituudellaan ja kertoo paljon säveltäjän omista mieltymyksistä sekä yhtälailla amerikkalaisten arvostuksesta. Ei siis paha, voin jopa suositella ao. aiheista kiinnostuneille. Ja sitten omalle hyllylle ja Anne B. Radgen   ensimmäisiin kirjoihin – tämä tykkää! On ne sen verran omituisia ja makaabereja juttuja, että uppoavat meikäläiselle uudestaan oikein hyvin ;D

 

VARO - TURKKI, MAIHARIT JA MÖKÖTTÄVÄ WELHOTAR LIIKKEELLÄ!

NORMIMAANANTAI - TIEDÄ HIHKUAKO VAIKO EIKÖ?

No ei taaskaan ole syytä hurrata, hittolainen. 4 h normiunet ja nekin vähän väliä heräten. Nyt ei kuulkaas ole Welhottarella kivaa, ei sitten yhtään. Suostuisiko joku tulemaan ja antamaan vaikka nuijanutuksen? Epätoivoinen alkaa kohta nimittäin turvautua vaikka mihin. Ja ei, ei tarvitse antaa unihygieniaohjeita, ziitos! Olen kuullut ja nähnyt kaiken em. asiasta vuosien aikana. Samoin tiedän, että tietyt mömelöt voisivat auttaa, mutta kun niistä tulee niin kirotun pöpperöinen olo aamuksi, ähh. Huomaisikohan sitä lopulta kukaan? Niitähän voisi tietysti kysäistä... olisi nimittäin muutakin hommaa tuolle omisarvikselle vielä tällä viikolla.

Voi hyvinkin olla, että vaikuttaisin jo Varastolla täysin normaalilta, vaikka heräisikin vähän tokkurassa. Yleensä nimittäin heräämiseni ja työhönlähdön väliin jää ainakin 3 h. Yleensä siis, joskus enemmänkin. Ainakin tänään. No, mikäpä tässä. Kirjoittelen ja lueskelen. Voin jopa tehdä jotakin, jos oikein reippaaksi heittäydyn. No juu, olisi se kyllä vähän liioittelua. Toisaalta, olen minä joskus tehnyt ruokaakin täällä tuossa puoli kolmen tienoolla, kun olen ollut hereillä ja on ollut tylsää ,D Ja siivoillut, jopa. Termi siivoillut tarkoittaa tässä harjan näyttämistä joillekin osille residenssiä sekä eräiden turhakkeiden asettelemista paikoilleen tms. 

Ette muuten usko, taas, HMPK eli Iisalami ei suostu ottamaan työmatkatilauksiani vielä ensi vuodeksi eli eivät ota tämän viikon perjantain tilausta! Heille ei ole tullut tietoa, että päätös jatkuisi. Voihan kilin villut, sehän tuli jo aikoja sitten, kuten myös uusi kortti. Ettei tässä taas käy kuten viimeksi kesällä? Tuolloin tilasin ja maksoin kahden päivän matkat itse – tosin sain ne tietysti takaisin fattasta. Kas kun ”joku” oli unohtanut laittaa tietoni uudelleen järjestelmään. Minun on pakko soittaa asiasta tänään. Epäilen, että siellä ei ole ketään edes paikalla näin välipäivinä. Voihan vee, en minä halua mitään itse maksella, se on yli 40 juuroa päivässä, hei! Etteivät ne nyt voi laittaa tietoja masiinaan heti päätöksen tultua. Mutta kun ei niin ei! 

Varastolla on sellainen päivystysmiehitys tällä viikolla eli on meitä jokunen paikalla. Muistaakseni jopa P-P, en ole aivan varma, mutta olettaisin. Eihän tässä hätiä – 3 päivää töitä, 1 vapaata, 1 töitä. Ja taas ensi viikolla joku hiivatin pyhä. Onneksi ei lauantaipyhä! Minä suostun kaikkiin muihin, mutta en sellaisiin pyhiin, jotka sijoittuvat lauantaiksi ja kirjastot ovat kiinni – silloin Welhotar hermostuu ja saattaa äityä rumasanaiseksi ja kiroilevaksi muoriksi. Niin eli ensi lauvantai on tavislauvantai, asialla ei ole käytännössä minulle mitään merkitystä siis! 

Varastolla yrittelemme tyhjätä työkaverin ruuhkaa vielä vähän pois, osa saatiin jo tehtyä ennen vapaita. Nyt jos tässä ehtisi vielä vähän häntä avittaa, hän voisikin pikkuhiljaa alkaa siirtää töitä meikäläiselle osaeläkepäiviensä ajaksi ,D Tuota osa-aikaeläkettä toteutetaan kyllä äärimmäisen monella tavalla. Tavallisin lienee viikko töitä ja viikko vapaata. Tosin tunnen erään henkilön, joka halusi välttämättä tehdä oikeasti puoli päivää töitä. Ilmeisesti hänellä ei juurikaan ollut muita sosiaalisia suhteita ja halusi tavata työkavereita. Toisaalta Varastolla eräs henkilö on kuukauden töissä ja kuukauden vapaalla – tuota en taitaisi suositella. Siinä jo alkavat vireillä olevat asiat unohtua ja väliin tulla paljon uuttakin. Mutta kukin taaplaa tyylillään. Aika mielenkiintoisia vain, nuo valinnat siis. Työkaveri aikoo tehdä vajaita viikkoja eli joka toinen vko 2 päivää töissä, joka toinen vko 3 pvää töissä jne. Ja sehän sopii myös minulle, kun kerran suvaittiin jopa kysyä asiaa. Kuten myös sitä, voinko ottaa hänen työnsä vahtiakseni. Lupasin senkin. Jos ajoitamme tietyt asiat mallikkaasti, kumpikaan ei joudu kärsimään asiasta eikä turhaa kiirusta. Ja jos minulle nyt jatkoja Varastolla vielä tarjotaan, tämäkin on taas pelkkää lussaa (ja saattaa tarkoittaa pientä palkanlisää jossakin vaiheessa...).

Eläkeasiat askarruttavat muutenkin. Minä tuskin koskaan ehdin oikeasti eläkkeelle. Tapasin lauantaina yläkerran naapurileidin, joka työskentelee Herjaamon lähellä. Siinä juoruskellessa tuli ilmi, että hän tekee viimeisiä välipäiviään. Kun ihmettelin, hän kertoi jäävänsä oikealle eläkkeelle noin vuoden päästä! Sitä on kyllä erittäin vaikea uskoa, pirtsakka, hyvin säilynyt, hoikka ja reipas leidi... luulin häntä paria vuotta minua vanhemmaksi. Tästä voinee siis päätellä, että ilmeisesti se olen minä, joka on kulahtanut osapuoli =E

Ulkona on paukkunut koko yön ja sama jatkuu. Eilen katselin, että tuollaiset taaperoikäiset hiukka vanhempien kääpiöiden opastuksella jo ampuilivat papatteja ja pikkupommeja. Vieressä seisoi pari tyttöä ilmeisesti lapsenlikkana, eivät puuttuneet asiaan. Mietin, soittaisinko aluepoliisille vai lastensuojeluun, kele! Niin alkoi nyppiä. Sitten päätin, että jos joku tahi jotkut vielä kerrankin majoittuvat minun parvekkeeni alle ilotulitteidensa kanssa, täältä alkaa tulla ämpärillä kylmää vettä niskaan! Siitä tuskin kukaan voi valittaa – vai voisiko? Äidin pikku Jaana-Petterihän voi toki vilustua, mutta parempi lunssassa kuin ilman silmiä ja sormia, vai?

Malmilla kirkasta ja kylmää – argh! Welhotar on tullut nykyisin kylmälle hyvin araksi. Johtuukohan sekin harmooneista? Kun muut saavat kuumia aaltoja, Welhotar saakin kylmiä aaltoja. Minä kun olen muutenkin niin omituinen otus ,D

------------------------------------

Purrrrrrrrrve, kaiffat! Joo, tota mä olinki vähä nettipimennos. Siis tota, ku toi mami, mä en tajuu. Se hiffaa ihan kaike. Se löys mesta, mihi mä olin käyny vaa pari kertaa vähä lirauttaa. Siis sillee enne kakkisjuaksuu tai semmost. Tota, en mä tiädä, siis pari kertaa, ku mä en osaa laskee ku pariin. Mutt siäl haisu. Ja sen yhet kengät oli ollu sillee, ett kaikki haisu oli menny kenkii, auts. Arvaatte kai. Se on toi mein kenkähylly! Siin on kaikki kenkät ja sitt siin päälä roikkuu mamin ja viaraitte vaatteet. No toiha sai hirmu hepulin. Sen miälest joka paikka haisi – kuselt! Ja sitt se alko puunaa ja puunaa ja pesee toisii stifloi. Ne yhet sen oli pakko heittää pois. Ja sen jälkee se piti mulle puhuttelun.... tota... te ette tiädä mite ruma toi on suustaa. Siis ihan kauhee. Mä menin iha mykäks. Eikä se suastunu vastaa mulle mitää. Oli vaa hiljaa ja kylmä ku kurkku! Sano, ett se on lähtö lähell, siis johki muuall. Pelotteli varpist (toim.huom. minä en pelottele, minä toimin!), ei se mitää tee. Mutt mä oon kyll nyt ollu oikee turhanki kiltti ja nätti, mmm, mä oon. En oo ees pahast joikassu tai mitää. Minkä mä sille voin, ett se ei heti sitä oo hiffannu, ett siälä joku haisuu. Ku sen nokka on muute nii tarkka mukamas... kusen, tsihihih. (Vincent, turha yrittää – minä nyt vaan olen talon Pomo!) Ai tommosii sitt skrivaillaa toise lokii, no annetaa olla tän kerra sitt. Mä painun nyt goisii. Mä oon saanu uusii kaakkei ja uutta muanaaki, ennen tota kastas... katsa... katastrofii siis!

Kliffaa alkuviikkoo hei kaikill!

---------------------------------

Kiitos vaan, Vincent, senkin.... jätetään sanomatta, tämä on perheblogi!

Päivän slogan: Se on sitten juhannuskiireet taas tulossa...

Päivän biisi: Bluesia Pieksämäen asemalla

Luettua: Pirkko Saisio – Kohtuuttomuus, no joo, en kehuisi. Ihmekös sitten, että tällä jo ehdokkuuteen pääsikin. Sen verran sotkuinen ja epäselvä tarina on eli ilmeisesti siis kirjallinen helmi. Minä en vain pitänyt. Kertojana on toimittaja, joka joutuu sotkeutumaan epämääräisen Hänen toimiinsa, ensin tv-ohjelmaformaatin muodossa ja esitöissä, sitten eduskuntavaaleissa ja lopulta jopa tämän ministeriydessä. Hän on stereotypia, jolla on oikeastaan vain huonoja tai erikoisia puolia, Hän valehtelee, lainaa ja mahdollisesti myös kiristää. Hän vie kertojan naisen ja lapsen. Hän ilmeisesti edustaa koko maailman pahuutta. Ainut hyvä puoli tässä kirjassa on se, että se todistaa miten idiootista voidaan tehdä kansanedustaja ja ministeri, MOT. Lisäksi ainut katu-uskottava henkilö on kertojan Malmilla asuva hörhö veli ,D Kirjallisia ansioita minä en tässä juuri näe (ellei kyse olisi sitten rankasta ironiasta), olen yleensä pitänyt Saisiosta. Tämä vain niille, jotka arvostavat sotkuisia ja tajunnanvirtaa sivuavia opuksia. Jäks... ei tule meille toista kertaa!

   

                                          

                                             

                                                        MAANANTAITA!

LIEVÄHKÖÄ KETUTUSTA JA -ISI-ASIOITA

Eilinen olikin melkein luppoisa päivä Varastolla. Tosin ilmineerasin kaikille eli Upolle ja muulle johtotasolle tästä lomitusasiasta, että se olisi oikeasti syytä hoitaa kuntoon! Myöntelivät, asia tod.näk. jopa etenee jollakin tasolla. ApuIsoherra esitti jopa, että hänen mielestään koko rottakaartin soisi osaavan tietyt perusasiat, että homma toimisi aina. Meillä kun joka päivä on myös päivystystyyppisiä asioita ja pikakiirehoppuasioita. Jos tekijää ei olisi... niin... No, ehkä tästä jotakin sitten tulee. Toivoa sopii *huoh*. Tosin Upo kuittasi asian sillä, että nythän on sitten taas hiljaista. Jep – nyt, mutta se viime viikon härdelli vaati melkein neljän päivän toipumisajan. Että siinä mielessä. 

Jahas ja tänään taas pitäisi ja pitäisi – pitäsiköhän käydä Itiksessä asioilla, ehkä. Mietin vielä. Olisi (huom. konditionaali joka ikisessä paikassa!) niin paljon muutakin. Mieli tekisi vain lotkotella kotona. Ei yhtään ylimääräisiä reissuja näillä keleillä nimittäin. Kyllä minä melkein taksoihin luotan, mutta jos joku muu mäjähtää suoraan kylkeen, ei olisi yhtään kiva. Eli mahdollisimman vähän ja vain pakolliset matkat – no, ei niitä matkoja kyllä muuhun olekaan. 

Hörhön sormikin on leikattu ja kaikki ok. Siis muuten ok, paitsi että käsi on tietty seuraavat 3 vkoa paketoituna kunnolla, sormijumppaohjeita annettu ja hoito-ohjeet – tämä puhelinraporttina illalla suoraan saiskusta. Ilmeisesti joudun niitä tässä suomentamaan jonakin iltana hänelle. Väitti, ettei ymmärrä. Pääasia, että sai itsensä suurin piirtein oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan. Ja täytynee muistutella myös lääkkeistä eli niiden oikeasta syömisestä oikeaan aikaan. Ei se minun tehtäväni ole, mutta kun... viimeksi mies ei pitänyt asiasta huolta ja siitä tulikin kuukauden pituinen ylimääräinen sairaalareissu erinäisistä syistä. Kai sitä nyt täytyy vähän soitella perään, edes. Kukaan muu kun ei sitä tee ja tiedän, että Malmin tiimellyksissä jotkut asiat unohtuvat kovin helposti ,D 

Ei, minulla ei ole mitään raflaavaa kerrottavaa. Ei edelleenkään. Paitsi että joku voisi tulla ja syödä pois nuo juustot – niitä on liikaa! Vai voisikohan ne pakastaa? Hitsi, minä ostin vain yhtä plaatua ja äkkiä ne sikisivät tuolla jääkaapissa useammaksi. Kai niitä voisi käyttää sitten ainakin ruuanlaittoon, en minä jaksa koko ajan niitä syödä, enkä muuten haluakaan. Juusto-, pipari- ja karkkikiintiö on tupaten täysi. Yhden Vihreän kuulan söin eilen – tarjolla olisi ollut muutakin, mutta ei tod. maistunut. Liika on liikaa, ei mene alas eikä tee edes mieli. Tahtoo ihan tavalliset muonaviikot myös! Juu, tiedän, että olen omituinen. Se nyt vaan on minun mieleeni enemmän näin. Että joskus herkkuja ja sitten taas mennään perusseteillä. 

Ketutusta havaittavissa, syytä vaikea aapailla! Menenkin tästä ulos raivoamaan hiljaa itsekseni... oma vika, en tiedä aiheuttajaa.

---------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrviska, kameraden! Hei, ei mullakaa oo mitää uutta. Mami meni ja tuli. Mä vaan goisin ja safkasin sill aikaa. Mutt heti ku se tuli, mä tahdoin partsill – se on joka päivä sama judeka. Ja sitt se duunas taas sitä tavissafkaasa, miss ei oo mulle mitää. Onneks tota kotkotint näyttää riittävän nyt kerrankii, ett sitä sitt. Juu ja raksui ja kaakkii. Mä osaan tiätteks pyytää kaakit aina just oikeesee aikaa! Meen sittaan toho skoben etee ja tsiigailen siit, ett eks sä torpso nää, ett kello on just nii paljo, ett kaakkiaika – ja toi tottelee. Hyvin mä oon onnistunu sen tossa kyll kouluttaa, muute on vähä viäl tekemist. Eikä ihan vähänkää. Eile söi itte sillivoileivä, mä saanu mitää. Sitt se selittää, ett ei nii sualast voi antaa. Mutt ku ei ees tarjota! Nih kerta. Vähäks mä loukkaannun, pitäs siistist kummiskii ekaks tarjoo kissill, jos on kert fisuu – vaiks ei mull käviskää... Uauhpurrrrrrrrrrrrrrrrrrrr, mua nukuttaa viälä, mamiiiiiiiiiiiiiiih, safkaa ja sitt goisii. Katos, möhkö liikkuu! Mami sano, ett se kaiffa ku o maalannu sitä, o maalannu mun kuvan kaa =O Tosa, tualt voi katella, se vaa sano >o< Taitaa taas olla sekosi toi mami, mite sitä o voinu muka maalat *tsihih*?

 

Kliffaa tiisjantait tyäläisill!

------------------------------------ 

Vincent, maalata ja maalata voi olla montakin eri asiaa, grrr... 

Päivän biisi: Viha ja ikuinen vitutus 

Päivän slogan: Minä en toki ole täydellinen, minusta on vain vaikea löytää vikoja... 

Luettua: Tuota eilistä elämänkertaa vielä lopettelin... on se aika tömäkkää tavaraa, täytyy myöntää. Liisa Keitaanpää – Miehenmetsä, novelleja miehistä eri tilanteissa. Raavaista, herkistä miehistä, naisten johdateltavissa olemattomista, itsepäisistä, äitiä rakastavista miehistä. Erilaisista ja niin tavallisista suomalaisista miehistä. Tuota, nopealukuinen, välillä oivaltava, hiukan itseään toistava kokoelma. Ö:t eivät kuulune kuitenkaan painatukseen? Vai? Suositeltavaa niille, jotka eivät vielä ole miestä tavanneet – ei vaiskaan, ihan lukukelpoinen reissukirja.

 

EDELLEEN SAMOILLA VERMEILLÄ JA AATTEHILLA JATKOON!

 

 

TYÖ - MIKÄ IHANA TEKOSYY!

Tässä sitä sitten taas ollaan, Varasto kutsuu Polkaa ja tämä innokkaana odottaa vain aina ajoissa tulevaa ystävällistä ja mukavaa taksoa. Eikö olekin loistava aloitus? Varastolla taas on mukavan lämmintä neljän päivän peruslämmön jälkeen, hrrrrh. Siellä sitten sormet kohmeessa yrittää saada matolaatikkoa käynnistymään – sekin hidastelee, kun on niin kylmä, ihan varmasti. Ei tykkää, ei sitten yhtään... Toisaalta, mitä sitä kotonakaan makoilemaan. Kohta on taas yksi ylimääräinen vapaapäivä ja muistaakseni vielä seuraavallakin viikolla yksi – ei paha. Tämä tykkää vajaista viikkosista, kuten aikaisemminkin on mainostettu! Vajaa viikko on parempi kuin kapallinen lomaa. 

Mutta Palmia ja Matkapalvelut, voi prles sentäs! En paremmin sano, onneksi vaadin aina vahvistusta, mielellään siis koko tilausrotlasta. No, nyt tilauksessa oli ”näppäilyvirhe” eli jos olisin vain odottanut torstaina oikeassa paikassa oikeaan aikaan, takso olisi ollut toisella puolella Malmia – voi ziitos, prle! Tästäkin jouduin lähettämään neljä (4) uusintaviestiä sekä käymään lisäksi puhelinkeskustelun! Että se nettitilaustenkin helppoudesta, arrrrgh. Lisäksi näyttää erinomaisen hankaavalta käyttää Operaa, kun tekee Palmian tilaukset. Heidän Arvostettu Järjestelmänsä käyttää vain IE:tä, tuolloin tapahtuu toisinaan erinäisiä muutoksia mm. tekstin asettelussa, argh.  Juu, oikei, seuraavaksi käytän minäkin taas IE:tä tilauksissa, muistan – älkää enää haukkuko minua mielessänne. Sellainen trauma tästäkin jäi, että päikkäreillä näin painijaisia taksokuljetuksista: ajettiin väärin jonnekin, otettiin muita kyytiin, kuski vaihtui, väärä paikka, väärää kautta, vakuutuksista riideltiin ja taas herätessäni itketti ja särki, voi emälän kevät! Tajuatteko te nyt, miksi osa päivän energiasta menee taksopähkäilyyn? 

Eilen päätin sitten antaa todisteen Talvipäivänseisauksen voimasta – näittehän te kaikki sen. Auringon. Päivä ON jo tänäänkin pidempi, josta siis eilinen todiste vain kaikille vahvistukseksi *virn*. 

Muutoin päivä meni taas jo vähän ahitellessa. Pyykkäsin. Samalla laitoin pari pannullista juuresspydäriä, toisen söin – toinen on eväksenä. Njamia. Ei muuta kaipaa, siinä on kaikki sekaisin jo valmiiksi, tuoreutena mukana tällä kertaa fenkolia. Kissankin mielestä se tuoksui herkulle, Vinski yritti kovasti pummia, mutta eihän siinä kissille kelpaavaa ollut. Vaikka olisi miten tutkinut, haisu vaan erehdytti jopa pientä eläintä, vähän hihitytti itseäni. On se sitten aika hyvää kasvismuonaa, jos kissinkin pään saa sekaisin... Ja pakkoruisku on aina yhtä kaamea, varsinkin silloin, kun on juuri pyykännyt lämpöisen kylpytakkinsa *möks*. On omituisen nuhainen olo, tukkoinen siis. Ei kiva. Talo muuten tarjoaa tässä tammikuun puolella sikapiikin ja ilmoittauduin sen jo ottamaan. Ihan vain varmuuden vuoksi. Sikahan minä jo muutenkin, jos se vahvistaisi sisäistä sikaani! Olen oman elämäni sika! 

Ai että väsyttää, nukuin erinomaisen huonosti. Ulos ja piristelemään.

------------------------------------

 

Purrrrrrrve, kavrut! Joo, nyt on selkeest arki tuloss. Mutt toi kyll huiji aika hyvin sen kasvisvedätyksell, must se haisu niiiiiiiiii hyväll, ett menin pummii iha lautaselt asti. Eikä mitää heekkuu ollu, pelkkii juureskoi vaa. Hmph. Sain mä sitt kanaa ja raksui ja kissikaakkii ja goisii ihan miss huvitti – ja muaha tiätty huvitti. Ja mami oli mun kaa partsilkii nii kaua ku mä halusin. En kyll kauaa, mutt ei patistanu heti vegs. Siäll on mun miälest edellee galsaa ja tylsää, tassunkat jäätyy – nii ja nenu kans. Mä haluun äkkii aina sisäll, vähä terottelen kynsii ja tsiigailen, jos tapahtuu jotai. Mutt ku pyllykii siäl jäätyy. Jäks. Ett mein sänky onki paljo kliffempi ja lämpösempi. Otettiinki sitt päikkärit kimpass, viärekkäi. Sill oli kirja, ko oli melkee yht iso ku mä >o<  Vähäks on hurja mami, kui se pysty lukeen semmost?! En tajuu, mutt luki se kuiteskii. Koko päivän, melkee. Ja manas taas jotai judekaa, siis suuttu, ei mulle kyll, mutt muute. No, nyt se lähtee röihi ja eiks taas ne helkatin paprut jo rapise, mrr. Mä en ala. Mami sano just, ett toss on foto, se on just mun näköne. Eikä oo, valhettelee, mä en leiki lanpuill, muute voinkii näyttää tolt *kollivirn*. Mami voikii sitt odottaa ylläreit, ku on tommone. Nih.

 

Kliffaa viikon ihan eka päivää, tsihih!

---------------------------------- 

Vincent, äärettömän mielenkiintoinen kissaksi... 

Päivän slogan: Olen katkera ja kateellinen – mutta minulla on siihen perustellut syyni! 

Päivän biisi: Katkera, ylpeä ja kateellinen 

Luettua: Hellevi Viemerö – Saattaja, tarina naisista ja miehistä eri aikoina ja eri paikoissa, tilanteista ja tapahtuneista, pahoista jutuista ja vielä pahemmista. Luettavaa, ei erityisen sytyttävää. Veikkaan omakohtaista taustaa... tai sitten väkivallalla, raiskauksilla ja naisen asemalla hekumointia, jokin tässä vähän mättää, tsori vaan. Johanna Ervast – Jäähyväisten jälkeen, kertomus elämästä lapsen kuoleman jälkeen. No, tämä on sitä koettua, tunteita ja tuntoja, pappisnaisen kirjaamana. Ei paha, sopinee vertaistukea kaipaaville ja sitä etsiville. Ian Kershaw – Hitler, mammuttimainen tiiliskivi tämä elämänkerta. Asiallinen ja yksityiskohtainen, vaikka välillä ihmetteleekin asioiden etenemistä siten kuin kävi. Olen tietysti lukenut aiheesta melkoisen paljon, mutta tämä kyllä puolustaa paikkaansa kirjana. Kuvat ovat myös mielenkiintoisia, varsinkin ne, joita ei ole ”hyväksytty julkisesti”. Jos vain kiinnostaa ja jaksaa lukea, se kannattaa. Toki helpommalla pääsee lukemalla jonkun muun elämänkerran, näitähän on laadittu useampiakin. Tavallansa tämä on kuitenkin siitä tiiviimmästä päästä ja kertoo myös laajaa ajankuvaa silloisesta tilanteesta. Suositan siis historiafriikeille, kaikesta huolimatta. 

Ja sitten kirja-asiaa. Että harmittaa, näin loppuvuodesta kirjasto ei uutuuksia paljon tarjoile. Lähinnä rahat lienee jo käytetty ja ostetaan niitä, mihin varaa vielä on. Vain 10 varausta HelMetissä, argh. Tuossa lukematta pari opusta. Täytyy kuin täytyykin omille hyllyille – onneksi on, mistä ottaa ,D Ja keväällä taas tulee uutta niin, että hätinään lukemaan ehtii. Tylsä ajoitus kustantamoilla, joulukirjatkin julkaistaan jo elo-syyskuussa, viimeistään lokakuussa... siis ns. syksyn uutuudet. Poikkeuksiakin on, mutta vähän. No, met odotamme tilanteen parantumista!

 

JAHAS – AITO TEKOTIIKERITURKKI JA PUNAISET MAIHARIT, EIKÖ?

 

 

VALITUS- JA VÄNINÄGENERAATTORI KÄYNNISTYY

No niin, normisöndaagi, prle ja lopultakin! Saakin tämä makoileminen jo riittää. Eilen jo leikin normilauvantaita, ei se oikein onnistunut. Raatio möykkäsi vielä osittain j-biisejä, samoin näyttivät lokitkin paasaavaan j:sta ja sen vietosta. Siispä lukaisin vain lokeja, joissa oli asiasta vain asiaa tai ei sitäkään *räääääääh*! Olen poikkeavan pervo, myönnetään... 

No sitten ei muuta kuin söndaagipuuhiin eli aiheuttamaan ahia itselleen huomista ajatellen sekä tellimään taksot. Ja miettimään, miten ne taas tellisi... helkkari, että sekin on aina ongelma. No, taidan tehdä normitilaukset ja muuttaa tarvittaessa, se on helpointa. Kunhan muistaa sanktiot: jos vaihdat tai perut matkasi liian myöhään, sinulta menee yksi matka! Takso puolestaan saa olla tulematta, tehdä vaikka kahdet jullikat ja olla vaikka tunnin myöhässä, ei sanktioita, vain epämääräinen anteeksipyyntö. Että tällä politiikalla taas mennään, prle! 

Varastolla tulee olemaan lievä kiirus, tiedetään. Asioita on kesken ja ne on saatava ulos alkavalla viikolla eli vielä tämän vuoden puolella, ihan pakosti. Se teettää työtä siis meillä kaikilla. Juu, osa on toki pitkillä lomilla, mutta Kakkospomo ja osa nuorempaa väestöä sekä me rotat olemme paikoillamme, valmiina tekemään kaikkemme Varaston eteen ;D Kiitosta siitä ei saa, mutta se hyvä mieli, ahhhhhhh! (ettehän ota tosissanne aivan kaikkea, jooko?) 

Todettakoon siis, että normieväksiinkin on siirrytty. Eilen keiteltiin jo vihanneksia spydäriä ajatellen ja syötiinkin silliä, vähän juustoa ja sekoisia vihanneksia perunan kyljessä. Pari seuraavaa päivää mennään juuresspydärillä, juustolisällä, joka on muuten aivan loistavaa herkkuva. Juu, makuni  on omituinen, mutta minähän sitä vain syön! 

Eilen sain myös imuureerattua huushollin, kissa pölisee aika railakkaasti. Karvatupsukoita on taas rajusti liikkeellä. Juureksia keitellessä (tehän tiedätte nuo punajuurekset) ehdin myös laatia jotakin kirjoituksen tapaista. Outoa, miten kaikki ruoka kypsyy nopeammin kirjoittaessa tai netissä noin yleensäkin roilatessa. Tänään lisäksi ohjelmassa on pyykkäystä – taas – sekä pakkoruisku, ähhh. Lisäksi pitäisi sovitella jokin aika omisarvikselle kortisonipiikkiä varten. Lonkka otti pahakseen parin päivän makoilut ja kipuilee melkoisesti. Mutta eihän sillä ole väliä, minähän vain käyn helpoissa ja siisteissä sisätöissä... sano, prle. Eikä omisarviksellekaan oikein saa sopivaa aikaa kovin helposti, täytyykin käydä vilkaisemassa netin kautta – onneksi voi edes tehdä nettiajanvarauksen. Hiukka helpottaa elämää senkin asioinnin kanssa. No, kohta... jos viitsin, vai sietäisinkö vielä tätä kipuilua?! Kun sattuu kuitenkin, voi samalla sattua aika moneen paikkaan nimittäin. Samallahan se menee, kipulääkitys ei kuitenkaan hirveästi auta mihinkään. Saa minut vain sen verran ylös, että pääsen töihin. Toinen satsi töissä taas vahvistaa kestämiseni päivän loppuun. Ilta onkin sitten yhtä hvttiä, mutta sillähän ei suinkaan ole mitään väliä, koska se on itsekeskeistä laatuaikaani, eikö? 

Kas, kyllä sen verran söndaagi saa aikaan, että valitus- ja väninägeneraattorini alkaa kummasti käynnistyä ,D Ei, ei naurata. Hörhön sormikin pitäisi leikata huomenna; pakko lienee tarkistaa, että hänkin on siinä kunnossa, että voi ilmestyä oikeaan paikkaan oikeaan aikaan eli päiväkirralle. Eihän asia minulle kuulu, mutta olisi syytä hoitaa nopeasti pois. 

No niin, minä tästä vitamiinijuomalle ja tupakalle...

--------------------------------------

 

Purrrrrrrve, kaiffat! Siis hei, mitä tää tämmöne on nyt? En tajuu. Ensteks tulee heekkui joka päivä ja sitt se yks-kaks loppuu vaa, niinku plöts. Mitää eilenkää saanu, normimuanaa vaa. No sain mä goisii mein punkass nii paljo ku halusin. Toi ei ees herättäny mua eikä tökkiny tai laittanu nii kammopaprui. Joteski must tuntuu, ett se lähtee huomenn röihi. Mutt se sano, ett kummiskii lyhkäsempi viikko. Ett sitt ois taas joku ylimääräne vapaa. No, mä ehdin kyll sill välill keksii jotai taas, ett me saadaa kunno flaidis aikaa *kollivirn*. Mikää nii piristä kissii ja  emäntää ku kunno tappelu ja semmone ain välill. Sitt on taas paljo kliffempi olla kavrui, niinko sen jälkee, meinaa. Hirveesti siäl tuli eilen taas snögee, kertaallee kävin partsill, hrrhrhrh. Jostai rakosest oli vähä tullu lunta ja mä satuin tassunkat tunkee just siihe – jäks, en tykkää. Siks mami saiki tommose erityisluva laittaa erilaise kuvan toho... vähäks on tossakii snögee. Mamin miälest toi on hauska, mä nyt kyll oikee tiädä!

 

Mutt hei, kliffaa viimost vapaapäivää kaikill!

------------------------------------ 

Päivän slogan: Sen sijaan, että olisi epätoivoinen, voi olla myös välinpitämätön ja kärttyisä! 

Päivän biisi: Surkea näytelmä 

Luettua: Joyce Carol Oates – Haudankaivajan tytär, Oatesia taas parhaimmillaan. Naisen tarina julmasta lapsuudesta kammottavaan avioliittoon ja siitä pakenemiseen lapsen kanssa. Elämästä jatkuvassa valmiustilassa paeta ja lopulta antautua avioliittoon oikean rakkautensa kanssa. Linkistä lisää, tarina on monisyinen ja monipuolinen. Suositan Oatesista pitäville. Itse muistin heti varata pari aikaisemmin ilmestynyttä kirjaa uudelleen luettavaksi. Kyllä Oates on taidokas! Tämä tykkää kovasti. Mikko Vienonen & Timo Lähteenmäki - Koit ny rauhottu! Tositarinoita popvillitysten tulosta pikkukaupunkiin. Täydellinen kirja siitä, miten kaikki uusi saapui Saloon. Nimiä, kuvia, kaikkea mahdollista dokumentaatiota. Kiva opus kaikille 1960 – 1970 –luvun ilmiöistä (ja myöhemmistäkin!) kiinnostuneille, kotimaisesta pop- ja rock-musiikista ja sen historiasta pitäville sekä tietysti salolaisille ja lähikunnan asukeille. Pakko myös tunnustaa, että itsekin löysin täältä tuttuja nimiä – nimittäin Hippi-Polka aikanaan liftaili kavereittensa kanssa usein Saloon, kun muuta tekemistä ei ollut *eheheheh* ja aina sieltäkin löytyi asianmukaista seuraa. Ja voin myös kertoa, että Mustan Lanpaan sukulaisiakin asustaa Salossa... käks. Suosittelen – mainio opus! Ainut miinus kirjan koko eli vaikea lukea sängyssä ;D 

 

VIELÄ ON AIKAA LEPUUTTAA HETKI – MAIHARIT VALMIIKSI!