PERJANTAI JA KEKRI ALUILLANSA - AINAKIN ILLALLA!

Kyllä on uni hakusessa taas tänä yönä, voi hyväinen aika! Ensin heräsin tunnin päästä nukkumaan menosta syömään pari leipää. No, en illalla ollut kyllä syönytkään mitään. Sen jälkeen uni tulikin ihan kivasti. Ja äsken kun heräsin, no joo, siis vähän yli 00 jotakin. Voihan kele, ei edes 4 h täyteen. Pakko käydä ennen töihin lähtöä vielä torkuilla, aamupalan jälkeen voisi jaksaa urvahtaa hetken. Koipia särkee eilisen työsession jälkeen melko lahjakkaasti ja selkäkin muistuttelee olemassaolostaan, argh.

Hui, olipas Varastolla eilen kiirus! Koko paikalla oleva väki tyhjäsi pöytiään tietysti jäädäkseen tänään jo etäpäivälle, lomalle tai vapaalle. Arvatkaas kenen pöydällä se kaikki roju nyt makaa? No, Welhottaren tietysti. Töitä sai tehdä ihan ilman taukoja koko päivän, hätinään ehti syömään välillä. Kaffetkin riivon aina työhuoneessa – juu ja tottakai koneen vieressä ja papereiden välissä. Joku kaunis päivä siitä ei vielä hyvää seuraa! Sain kyllä kuulla, että minun ei tarvitsisi palvella niin hyvin osaston väkeä. Oppivat pahus vielä vaatimaan sellaista, ehkä muiltakin jopa. Olisihan se tosiaan kamalaa, jos muutkin joutuisivat pistelemään välillä reippaasti menemään *ilkeä virn*. No, jätin sinne kivan pinon odottamaan tätä aamua. Siitä on hyvä jatkaa ,D Minä pidän siitä, että pitää pientä kiirettä, kunhan kiire ei ole aivan mahdotonta eikä jatku liian pitkään. Töiden tekeminen on kuitenkin ihan mukavaa, mikäli koivet eivät sano sopimuksiaan irti ja ala kramppailemaan tms.

Toivon vaan taas kovasti paljon, että sekä aamutakso että iltapäivänouto ovat ajoissa. Prle, minun on käytävä pikapikaa kirjastossa ja vielä pikaisemmin kaupoissa. Onneksi olen vanha tekijä. Minulla on varaukset jo valmiina kirjastossa, en jää valitsemaan muuta luettavaa. Uutuuksia on nyt riittänyt melkoisen mehevästi ja kirjapino on kasvanut huomaamatta. Lisäksi teen etukäteen kauppalistat, joten kaupoissakaan ei mene aikaa. Siis ei mene, jollei sinne taas ole kerääntynyt ihmisiä ns. maailmanlopun ruokia hamstraamaan ison kakaralauman ja kolmien ruokakärrien kanssa. Kehnompi juttu on tietysti se, että olen yksin liikenteessä ja ostoksia on rajoitettava ja haettava vain pakolliset muonat eli kissanruuat ja eväkset. Toki huomiseksi jotakin kivaa... Pahaa pelkään, toivon kuitenkin parasta. Yritän olla liikkeellä jo heti klo 13.30 jälkeen Malmin tienoilla. Ei, tämä ei ollut mikään kutsu, kunhan ajattelin taas ääneen!

Onneksi huomenna ja sunnuntaina saa olla rauhassa. Ainakin voi edes yrittää nukkua, jos nukuttaa. Minulla on ihan älyttömästi taas univelkaa, sen tuntee jo töissäkin. Pakko tarkistaa asioita, onko tehnyt ne juuri niin kuin on ajatellut vai onko möhlinyt väsypäissään. Huomenna Belgarion tulee siis kokoamaan valolampun ja minihyllyn – oikein kiva! Tästäkin toki sitten rapoa heti tilaisuuden tullen. Kyllä nyt taas rapottavaa riittääkin ,D

Heh – Kummisetä poikkesi eilen juuri ennen nukkumaanmenoa lainaamassa 20 juuroa. Hänen teki kovasti mieli lähikapakkiin oluelle, mutta hurjan myrskysateen keskellä ei huvituttanut käydä automaatilla (joka on tuossa Malmin keskustassa). No, minulla oli sen verran, nauratti. Mies oli niin tohkeissaan ja innokas. Oli ilmeisesti taas viettänyt yksinäistä iltaa ja sitten päättänyt käydä katsomassa, löytyisikö juttukaveria *virn*. Kummisetä lupasi myös katsastaa Belgarionille uutta näyttöä, siis uutta käytettyä, mieluusti tietty plittanaa. Belgarionin näytön koneenkäyttäjät sanoivat sopimuksensa irti viime viikolla. Onneksi varastoistamme löytyy erinäisiä varaosia kohtuullisen runsaasti, joten käytössä on nyt ikuvanha näyttö – eihän Belgarion nyt ilman pöytäkonetta, eihän?!

Jahas, Vincent on taas ihmeissään, kun kukun hereillä tähän aikaan. Kissi avaa lurpahtaen silmänsä ja sammahtaa saman tien uudestaan. No, kohta alan keitellä kaffetta, eiköhän Vinskikin piristy, kun jääkaapin oven trafiikki alkaa...

-----------------------------------

Purrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Hei iha ekaks, jos ette oo muistaneet tai jotai tai te ootte uusii kissinkoi tääll Lokistanias, käykää tuala Reetin blogiss. Siäll on taas tekeill kalenteri ens vuadeks. Tehkää just niinku Reeti sanoo, nii hommat hoituu taas. Reeti on kattokaas vanhempi herrasmiäs, ku on ennenki hoitanu mamisa kans nää hommat. Ett me kaikki saadaa hianot kalenterit (ja orjat tiätty kans) vuadelle 2009! Mutt nyt mun tarttee sanoo, ett osaa toi orja olla kiaro, siis nii älden kiaro. Mähä sanoin, ett mä en oikee diggaa sitä uutta muanaa. No, mitä tekee orja? Se pilppoo sitä muanaa ja sekottaa siihe sotkottaen oikeet donarii sekaa. Ja meikä vetää kaiken naamarii ja on viälä tyytyväine. Melkee ees huamannu. Siin meni seki puukki, mami ku ei millää heittäis mitää safkaa pois. No, nyt ei tarvii heittää, syäty on. Mutt lisää ruakaa ja donarii tarvitaa, se lupas hakittaa tänää sitte. Ihan yksin viälä, huh, mä toivon ett se muistaa kaike mua varte! Muute nii välii. Eile mä taas halusin leikkii, mutt mä en tiänny mitä. Sitt mä vaa juaksin ynpäri-ynpäri-ynpäri ja mami leikisti pelotteli mua. Seki on ihan kliffaa >o< Ja ihan kliffoint on muute se, ett nyt mamill on pari päivää leedii ja Poika tulee tänne huamenna. Jeeee! Ja toi lupas laittaa jotai hyvää safkaa. Sitä ei kyll tiädä, mikä noitte miälest on hyvää – se voi olla vaiks pelkkii vihanneksei ja sitä valkost höttöö.... ois nyt edes roipentelii! Pliis, mami, ees sitä... Ai nii, tänää ei ookkaa fotoo. Me kissit ollaa kans sillee *lunttaa* poliittisest tiadostavii, ett täss on tämmöne kuva, ku on Mustan ja Harmaan blogist, sen voi kaikki hakee siält itellee, jos vaa haluu. Ett me ainaski haettii!

Kliffaa perjantait ja viikonloppuu ihan kaikill kissinkoill, niitte orjill ja varaorjill ja muill – vedetää relaa, jooko?

-------------------------------

Vincent, nyt tulivat mukaan jo varaorjatkin – kaikki sinäkin muistat ,D

Päivän slogan: Tänään on eilisen huominen.

Päivän biisi: Tuulen suojaan

Luettua: Knud Romer – Joka silmää räpäyttää, pelkää kuolemaa. Welhotar piti tästä pienoisromaanista, elämänkerrastako siis oikeasti, kovasti paljon. Itkunauruhuutoa, omituisia sukulaisia ja vielä omituisempi kasvuympäristö. Kaikki pitävät perhettä saksalaisina, joten siitä saa kestää ja kuulla erilaisissa tilanteissa. Asutaanhan kuitenkin tanskalaisessa pikkukaupungissa eikä elämä ole helppoa kenellekään heistä. Perhe itsekään ei ole aivan tavallinen, kaikilla on omat omituisuutensa ja tapansa kestää vallitseva todellisuus. Kannattaa ehdottomasti lukea, jos vastaan tulee, jopa hankkia itsellensä edukkaasti, jos kävelee eteen. Myös linkkiä kannattaa vilkaista. Suosittelen – Welhotar piti tästä! 

                                                        

                                                PERUSTEELLISTA PERJANTAITA!

HYVÄINEN AIKA, PYSTIÄ PUKKAA!

Herrahenkilö t blogista Mielenkiinnotonta on päättänyt palkita minut (?) tällä pystillä. Kiitän, niiailen ja hymyän ympäriinsä sekä välttelen ketterästi salamavaloja...

Ja jakeluohjeet ovat seuraavat:

1) Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfääriin tehdyn panostuksen johdosta millä tahansa maailman kielellä.

2) Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen ja sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin.

3) Palkinnonsaaja liittää palkinnon logon blogiinsa.

4) Palkinto tulisi linkittää alkuperäispalkinnon osoitteeseen.

5) Palkinnonsaaja julkaisee säännöt omassa blogissaan.

Alkuperäinen palkinto löytyy tästä blogista.

Äärimmäisen mietintä-, pohdinta-, ajatus- ja nettailusession jälkeen jaan pystiä seuraavasti:

1) Sutta ja sekundaa revisited; ilman tätä blogia ei ihminen (eikä eläin) tule toimeen!

2) JukeBlogi; tule viarotusoireit jossei lue tai kommenteeraa! Ja viäl turuks, iha kaikke miälenkiintost!

3) Musta ja Harmaa; Vincentin valinta >o< Upea kissablogi, varsinkin Vincentin mielestä Musta...

4) Monkeyfood; hauska ja maistuva ruokablogi - ei turhia kitinöitä ja veivaamista!

5) Raapimapölkky; tällä hetkellä tarinaa rapakon takaa - kissoja, luontoa ja vaikka mitä!

 

                                         

                                     VAIKEIDEN VALINTOJEN EDESSÄ!

WELHOTAR ONKIN HALUTTU NAINEN =O

Kaikki muut menevät tähän aikaan nukkumaan ja Welhotar nousee valvomaan. Epäreilua ja inhottavaa, olisin tahtonut nukkua. Heräilin jo pariin otteeseen eikä jatkounille tunnu olevan mitään mahdollisuuksia. No, toivottavasti edes viikonloppuna sitten. Jos nämä pari päivää jaksaisi. Huomenna kun on vielä se pakollinen puolivapaapäivä tuon stanan pyhälauantain takia. Eihän kukaan ole vielä kuullut, että minua inhottavat lauantaipyhät? No, nyt kuulitte, viimeistään!

Belgarionkaan ei pääse huomenna apustamaan, on koko päivän laitoksella. Outoa, minusta tuntuu kuin Poika ottaisi opiskelunsa ihan vakavasti *puistelee päätään*. Omituiseksi on maailma mennyt! Ei opiskelijaelämää, ei kottaraisia, ei pikakotiviiniä... pelkkää opiskelua ja aika rankasti näemmä sitäkin. Hui, pelottavaa suorastaan tulevaisuutta ajatellen!

Hah, sain aasinsillan, jota ei voi olla käyttämättä. Welhottarelle on 99 %:sti tulossa jatkoja. P-P kävi eilen juttuamassa,että työkaveri jäisi osa-aikaeläkkeelle ja minä ottaisin hoitaakseni osan hänen töistään. En kaikkea, vain osan. Koska minulla on nytkin välillä luppoaikaa, lupasin. Tosin edellytin, että asiaa sitten katsellaan tarkemmin tehtävien osalta, perehdytys järjestetään ja seuraavassa kehitys-keskustelussa puhutaan myös palkasta. Tämä oli P-P:n sekä molempien työkavereiden mielestä paras ratkaisu ikinä. No, totta on, että tuoksi ajaksi he eivät saa ketään siihen palkattuakaan. Ja toinen tosiasia on se, että minulla on nyt toisinaan ollut hiukka vapaatakin aikaa nettailla ja pähkiä töissä. Eli suostuin ja samalla tinkasin työsopimusta. P-P ilmoitti, että toki ja ilman muuta. Lisäsi sen verran kehuja, että hänen mielestään olen ollut vuoden paras rekrytointi. Jep. Ensin se tuntui hyvältä, kunnes aloin miettiä, onko tänne nyt niin hirveästi väkeä yleensä rekrytoitu ;D Eli ei paljon, mutta mukava tuollaista on aina kuulla. Ja jos se näkyy sitten keväämmällä palkassa, en pitäisi pahana ollenkanas. Työtkin monipuolis-tuisivat. No – asia jää nyt vielä hauduteltavaksi ja selviteltäväksi, lisärapoa seuraa!

Eilen myös selvisi kauan odoteltu Pikkujoulujen aika ja paikka. Voi hitsin hitsi, ei hyvältä näytä. Pohjat Varastolla, jonka jälkeen keskustan teemakapakkiin. Hinta 20 juuroa per lärvi, sisältää siis pohjat ja ruokailun, muut juomat jokainen maksaa itse. Ja vielä odotetaan kapakin teemaan soveltuvaa pukeutumista. Ei, ei kuulkaas, jo varovainen kysely eilen tuotti tulokseksi sen, että kovin harva taitaa lähteä mukaan moisiin kekkereihin. Eikä Welhotar ainakaan. Ruoka on varmasti hyvää. Mutta aika on vuoden pahimpia pikkujouluviikonloppuja, joten sekin on tuolloin varmasti melkoista bulkkitavaraa. Lisäksi kapakissa on paha meteli, en tykkää. Eli minä olisin lähtenyt, jos pippalot olisivat olleet Varastolla ja edukkaammat. Tuolla rahalla käväisen ostamassa pari hyvää viinipulloa ja lopulla rahalla tekaisen jo melkomoiset emmeet itselleni (ja vaikka kavereillekin). Että unohtakaa koko juttu! Ilmeisesti järjestäjät ovat ajatelleet järjestää ns. erilaisen pikkujoulun. No, Wanha Welhotar tietää, ei tule onnistumaan! Ihmisillä on omia odotuksia ja tapoja. Lisäksi paikan sijaintikin on sellainen, että se tietää taksomatkoja kaikille. Arvatkaas miten hankalaa se takson saanti iltayöllä Tsadissa on, varsinkin tuollaisena perjantai-iltana, hrrrr.

Kävin vaihteeksi eilen taas Serkuissa, työsalaatti oli loppu. Kas kummaa, kyllä sinne saa aina rahaa uppoamaan enemmänkin ;D Ostin rahkaleivareita viikonlopuksi, aamuksi kirsikkajugurttia (aivan älyttömän hyvää hei!), sitä salaattiakin muistin, adjikaa, mansikka-valkosuklaata, kuivattuja karpaloita, keksejä paria plaatua... semmoinen pikavisiitti vain siis. Sain jotakin makeaa kotiin viikonloppua varten, ettei ihan kaikkea tarvitsisi raahata huomenna. 

Ruokapuolella eilisiltana valmistui kana-vihanneshärpäkettä ja ohraa – hyvää! Riittää taas pariksi päiväksi evääksi. Ja edelleen – Iikkean kattilat on nyt testattu melkein kaikki. Hyvin pelaavat eli hinta-laatusuhde on erinomainen. Kissalle ei jostain syystä tuo kokeiltavana oleva purkkiruoka tunnu maistuvan. Hmph, täytyy taas ostaa jotakin muuta. Kronkeli karvatakamus, vain herkut kelpaisivat! Hitsi, pitääkö minun alkaa syödä niitä ruokia, jotka eivät kollille kelpaa? Toisinaan kissinruuista kyllä lehahtaa niin houkuttelevat tuoksut, että...

Alkaakin tehdä mieli kaffetta ja aamupalaa, jospa tästä lähtisi vääntämään apetta itsellensä.

-----------------------------------

Purrrrrrrrrrrmenta, kaiffat! Hei, olin eilen joo hirmuse kilti, ihan koko päivän. Tai siis oikeestaa goisin koko päivän ja bases viälä, siäl on hyvä ku on lämpöne ja mukava. Eikä mamikaa ollu yhtää mistää vihane, mä sain heekkui ja kaakkei ja kaikenmoist. Ja paljo paijatust sitt illall, ku mä kerta oon ollu kilti. Ja nukuinki mami viakus. Se vaa ei taas goisinu, pyäri vaa ja hyppi ylös. Omituine emo, toi! Kyll se sitt joskus taas goisii, toivottavast. Ja onneks mä saan goisii rauhas päivisi, täst muute tuliskaa mitää. Nii, ett ihan me ollaa taas kavrui ja hyviss väleiss, ei mitää onkelmii olleskaa. Mull ei sitt vaa maistu toi mamin tuama uus safka, vaiks siin on fisuuki. Joteski ei uppoo. Mami sais laittaa siihe jotai heekkuu vähä mukaa, vaiks donarii. Mamiih, eiks ollu hyvä ehdotus? Jep, se lupas funtsii asiaa. Mä en ala, partsill oli eile galsa ja nyt siäll on taas kosteet. Ei siäl voi enää oikee olla kunnoll, vähä kävästä vaa. Mami lupas, ett vaiks huamenn jo se laittaa sinne semmosee lyhtyy kyntilän, ett siäll ois illall sitt ainaski valoo. Joo, siit mäki diggaan, sitä on kliffa tsiigaa, ku muute on pimeet! Mutt muute tääll ei tapahdu oikee mitää. Mami lupas huamenn käydä kaupoill. Poika tulee sitt lauvantain koko päiväks tänne leikkii jotai noitte mami taravoitte kans >o< En tajuu, ihmiset leikkii. No, jotai ne niill tekee kuiteski ja mami on luvannu duunaa jotai hyvää safkaa. Nii ett nyt mä vaa odota sitt huamist iltaa ja viikonloppuu. En mä haluu mun fotooka tähä, mä en oo oikee kuvatuksellisell tuulell. Ett tämmöse löysi, kai seki käy.

Kliffaa melkee viikon loppuu hei kaikill!

-----------------------------------

Vincent, en minä olisi jaksanutkaan kuvata sinua aina samassa asennossa samassa paikassa ,D

Päivän slogan: Ilma on nytkin kuin morsian, tosin pirun ruma ja ankea sellainen!

Päivän biisi: My Pencil Won't Write No More

Luettua: Raili Manninen – Vieraassa maassa, jahas, mitäs tästä sanoisi... Jotakin jännärintapaisen ja puolihömpän välimailla olevaa sepustelua. Tuntui alussa ihan luettavalta, mutta sitten alkoi mennä metsään. Kansainvälistä rikollisuutta, korruptiota ja muuta kivaa belgialaisesta näkökulmasta. Tämä ei vain jotenkin toimi, tarina pitkittyy ja mutkistuu, tyylikin muuttuu kesken kaiken. Ei, en voi suositella kenellekään, tämä käy vain taksolukemiseksi ja odotteluun. Robin Cook – Romahdus, ja taas uutuushyllystä kassiin tämäkin suurmyyjä. Tällä kertaa käsittelyssä MRSA ja sen leviäminen, toki kiinnostavaa oikeasti siksi, että MRSA on Suomessakin iso ongelma. Ja jännitystäkin, yrityskauppaa ja yksityissairaaloita jne. Cook osaa myös asiansa ja tarina luistaa aina, ja kansa ostaa (paitsi tämä täällä!). Eli Cookin kavereille ja MRSA:sta kiinnostuneille, tekniset tiedot pitänevät ainakin jopa paikkansa.

                                        

                                          ONHAN SE JO TORSTAI, ONHAN?

KOTONA TAPAHTUU, JOS EI OLE ITSE KOTONA =O

Uauuuh – Welhotar on vähän nukkunut. Ainakin 5 h tai jopa yli. Olin eilen niin supiväsy, että en millään tahtonut jaksaa työpäivää loppuun. Väsytti armottomasti ja töitäkin oli vähän, yritin keksiä vain sellaista pakkotekemistä ja järjesteltävää. Kotiin tultua pikaruisku ja vähän syötävää sekä kirjan kanssa iltapäikkäreille eli nukkumaan 1.5 tunniksi. Oli jo vähän parempi. Sitten lisää syötävää ja evästen teko ja äkkiä kunnon unille. Heräsin pari kertaa, onneksi sain unta uudestaan. Joskushan se on pakko nukkuakin eli nyt se iski, hui.

Rasitin myös illalla itseäni olemalla vihainen karvatakamukselle, joka oli ehtinyt tehdä kaikki kämmit päivällä. Suurin kukkaruukku, joka on parin ämpärin kokoinen, oli kuopsutettu leikkisästi puoliksi lattialle. Base oli ykäilty täyteen karvapallo-oksua ja kakkiskin makasi siinä vieressä. Jotakin mielenosoitusta täällä oli pelattu, prle. No, minä läimäisin Vinskiä pyllylle ja murputin ääneen rumia. Tiedän, ei kovin aikuista ja kypsää käytöstä, mutta kun ne joutui siivoamaan ensimmäiseksi pois ettei sotkisi enempää. Kissa tietysti loukkaantui ja vietti yönsäkin siivotussa basessa. Illalla myöhemmin oli jo leppeyttä ilmassa ja nyt kaikki käyttäytyvät kunnolla, ainakin toivottavasti. Eli asia on käsitelty loppuun, mutta jos näin vielä tapahtuu, on HeSyn numero pikavalinnan päässä... varo viiksikarvojasi, Vincent!

Vielä lauantaipyhään – oli pakko pyytää P-P:ltä lupa lähteä klo 13 tienoilla perstaina eikä hänellä mitään sitä vastaan tietenkään ole, minä olen hommani hoitanut ja hoidan. Vinkkasi vielä silmää ja naureskeli, ilmeisesti ajatellen, että joo perstai ja Welhotar lähdössä rimpsalle. Huutelin perään, että kai hänkin muistaa, että lauvantaki on tosiaan pyhäpäivä. Ei P-P ollut asiasta tietoinen ja alkoi itsekin suunnitella poistumista suuppermarketin kautta kotoon. Olen minä hyvä ihminen, kun jaoin muillekin tämän tärkeän tiedon. Nyt kaikki voivat luistaa töistä jo vähän aikaisemmin ;D Josta vielä kauppojen sunnuntai-aukioloon, onhan se kiva ja mukava, ainakin jos kaupan työntekijöille maksetaan kunnolla siitä ajasta. Minua se ei avita, ei missään. Kirjasto on kiinni sunnuntaisin, ainakin Malmin kirjasto. Jos taas ajatellaan taksin käyttöä ja 9:ää vapaa-ajan matkaa, joista 4 – 5 käytetään lauantain kirjasto-kauppa-apteekki- ym. roudaukseen, en aio käyttää jäljelle jääviä matkoja enää kaupoissa käymiseen sunnuntaisin. Että tämä vain tiedoksi, kyllä niille on muutakin käyttöä. Esim. Hakiksen reissut tai käynti muuten kaupungilla. 

Josta toiseen inhokkiaiheeseen, älkää puhuko joulusta, minä saan näppylöitä! Vietän sen ilman koristeita ja rekvisiittaa yksin kotona. Syön ja juon mitä haluan. Jos oikein kututtaa, otan keikan niillekin päiville. Minä inhoan tuota juhlaa yli kaiken, valmistelut kaupoissa näyttävät jo alkaneen ja yksi naapuri on virittänyt ne helvetinvalot, moniväriset ja vilkkuvat, jo parvekkeelle. Arght – antakaa minun olla ja juhlia vaikka ensin nyt kekriä ja sitten itsepäisyyspäivää, jooko?! 

No niin, täällä vallitsee siis rauha. Vincent sai äsken aamuherkkua ja kyttäilee nyt tuossa sängyn nurkalla, hieman varovaisen oloisena kyllä. Me siirrymme täällä residenssissämme siis kohta aamiaispuuhiin!

---------------------------------------

Purve, kavrut! Nyt tuli tehtyy hei aikastas iso moka. Mä menin eile ja kuapsuti mein kaikist suurimma puu mullat pualiks pois, mull oli tekemistarvis. Oikeesti mä meinasin ekaks kakkii ja pissii sinne, mutt menin sitt kuiteski hiekkiksell. Mutt vähä se multa sitt levis pitki laattioi. Ja vähä tuli oksuttuuki, siäl oli kyll jo vanhaa oksuuki, iha kivettynyt, ett mami flöittaa nyt. Nii ni mami ku tuli kotia, mä näin heti, ett se oli iha väsy. Mutt ku se näki sen mullan ja ku se sitt tuli kylppärii, nii jo alko tulla ihme sanoi. Semmosiiki, mitä mä oo koskaa kuullu – nii rumei meinaa. Hui, alko ihan pelottaa. Ensi se syäksy ruiskuu ja samall sitt mopin kaa hinkkas koko basen puhtaaks. Sitt se alko siivoo tota multaa pois. Ja koko ajan siält suust tuli mun haukkumist ja rumei sanoi. Mä kyll loukkaannui aika pahast. Ei mull oikeest kai ollu nii paha tarkotus, mutt ko oli tylsää ja mä olin yksin kerta, nih! Eikä mikää huvituttanu. Vaiks mami oli laittanu mulle sitä ihan kurmeemuanaaki, siitäki se sano, ett ei anna enää >o< No, mä sitt eile pysytteli vähä vegs täält ja lojusin bases rauhas ja anno orjan rauhottuu. Nyt aamull ku tulin hakee mun kalkonii, ni kaikki on ihan ok. Ollaaha me tiätty kavrui, kenen kavrui me sitt oltais. Mami vaa pyys, ett jos mä en menis noihi ruukkuihi. No mä lupaan yrittää! Mä oon kova kaveri muuteski yrittää... täss mä oon iha kiltist jo.

Nii, ett kliffaa keskist viikon päivää kaikill kuiteskii!

----------------------------------------

Vincent, tänään olisi syytä käyttää järkeään, jos aikoo tehdä jotakin mullistavaa kotona!

Päivän slogan: Ihmiset käyvät työssä, syövät ja nukkuvat ja vasta kun on liian myöhäistä, he huomaavat unohtaneensa elää.

Päivän biisi: Meet Me On The Corner

Luettua: Tuija Lehtinen – Suklaapolkuja, etsiytyi kassiini uutuutena. Tyypillistä Lehtistä eli taidokasta perushömppää, jota lukee sujuvasti ja nopeasti. Ei tälläkään kertaa mitään uutta, tämä lyö leiville siis ja kansa ostaa. Eli Welhotar luki juuri ennen nukahtamista ja lukenee loput taksossa, siihen tämä sopii, ei muuhun vakavampaan toimintaan. Suositellaan vain hömpän parhaille kavereille!

                                            

                                                    KUULASTA KESKIVIIKKOA!                            

  

VÄNINÄÄ JA MÄRINÄÄ KAIKESTA MAHDOLLISESTA

Jokaviikkoinen märinä voi alkaa; takso oli aamulla myöhässä vain 20 min. Pahoittelut, ei mitään muuta ilmoitusta tai selitystä. Että ketutti, varsinkin kun töitä riitti ihan tehtäväksi asti. Kuinkas ollakaan, kuskina oli – mamu. En edelleenkään ole rasisti, mutta olisiko aikakäsitykselle jotakin tehtävissä? Paluuna oli lauantain normikuski, hän oli lähes 10 min etuajassa, lisäksi olin tosi nopsasti kotona. Argh, taksotaistelut alkavat kohtapian... anomus työmatkoista ensi vuodelle on tehtävä heti, kun ja jos jatkoja tulee. Siitähän se ilo taas irtoaa, onneksi en tarvitse sentään lääkärintodistusta mukaan. Periaatepäätös on v. 2011 asti, jos olen siis hengissä tuolloin, kuten huomautettukin on *virn*.

Kiva aasinsilta sitten omisarvikseen; ENMG:ssä ei yhtään mitään vikaa eikä kipuja selittävää. Lupasi kirjoittaa Tradolania, kysyi vain, mikä vahvuus olisi sopiva. Täräytin ensimmäisen joka mieleen tuli eli 150 mg, niitä ne kai olivat, ehkä melkein varmasti siis ;D Eli tulossa on lisälääkitystä. Miacalcicista hän toki oli kuullut murtumakipujen yhteydessä, ei muuta, ei kyllä kieltänyt käyttämästäkään. Joten kai tämäkin tästä, jotenkin ja joskus joillakin mömmöillä. Väsyttää vain iltaisin ja nukahdankin ihan ok, mutta – sitten herään ensimmäisen kerran n. tunnin päästä ja lopulta viimeistään klo 1 tai 2. Eikä se uni vain tule uudelleen. Päivällä kyllä tulisi ja alkuillasta, pienet tirsat varsinkin. Mutta ei enää yöllä, on se kuulkaas niin ihmeellistä. Käväisin eilen myös ottamassa lunssapiikin, vain 1/5 työntekijöistä haluaa sen. Outoa! Meiltäkään ei osastolta kai kukaan ollut vielä minun lisäkseni käynyt... Hmph, en minä halua olla influenssakipeä enkä kipeä muutenkaan. Kuulin omituisia selityksiä, miksi väki ei sitä halua; siitä saa flunssan (no se on totta, mutta aika harvinaista), sairastan mieluummin influenssan (nainen luulee edelleen flunssaa ja influenssaa samaksi taudiksi), olen allerginen kaikille rokotteille (tähän ei usko Erkkikään). 

Ja lisää ketutusta, huomatkaa, että prleen lauantai onkin pyhäpäivä – voi kilin silmät! Huomasin tämän aamulla ja koko viikon ohjelma meni uusiksi. Roudauspäivä onkin perjantai ja töistä on pakko häipyä jo klo 13, että ehtisi hyvissä ajoin kirjastoon ja kaupoille ennen pahinta ryysistä. Mitä pahaa minä olen tehnyt, että tämmöisiä päiviä allakassa on? Minen taho! Pakko taistella ilmeisesti yksin kirja- ja ruokakassien kanssa, voihan villu. No, se on perstain murhe se. Mutta nuo päivät pitäisi lailla kieltää, ehdottomasti. Ne pilaavat minulta koko viikon, kaikki ajoitukset, suunnitelmat ja taksomatkat! Nih kerta ja räyh! Ainoa hyvä puoli asiassa on se, että saan ilmeisesti Belgarionin lounasvieraaksi (ja kokoamaan taravoita) joka tapauksessa koko lauantaipäiväksi *kiero, kavala virn*. Niin ja lisäksi voi hyvin Welhotarmaiseen tapaan viettää kekriä – ei mitään jusalaisia Halloviini-virityksiä tänne, ziitosta vaan.

Olenkohan jo valitellut riittävästi? No kerron vielä, että eilen puoli taloa kuhisi perjantain The Juhlista, missä olivat olleet jatkot, kuka missäkin porukassa ja kenen kanssa ja tsihihih. Ai että, jotenkin tuli hiukka säälivä olo, lapsellista! Aikuiset ihmiset, eivätkä osaa pitää turpaansa tukossa. Minä en ainakaan välttis halua tietää kaikkea, en ole juorujen ylin ystävä. Ja kerrankos sitä nyt itsekin on tullut juhlissa otettua ja tehtyä sitä sun tätä, en minä ainakaan haluaisi siitä puhuttavan ympäriinsä. No, joillakin tuntuu olevan huvit harvassa ja töitä todella vähän *kade*. Josta pääsen kertomaan, että olen joka mutkassa törmätessäni henkilöstöpäällikköön mutissut jatkojen tarpeesta ja niiden järjestymisestä. Suullisen lupauksen olen jo saanutkin. Nyt hän hermostui ja kysyi, miksi taas tivaan asiaa. Sanoin, että minun taksomatkani loppuvat siihen, jos en saa kirjallista työsopparia hakemukseni liitteeksi. Hiukka ärsytettynä mies totesi, että alkavat, jumavita, kirjoitella määräyksiä heti kun ehtivät! Olen minä sitten ikävä ihminen – mutta tuota vartenhan hallintopuoli on olemassa *muahahahah*.

Lisäksi on pakko kertoa pieni suruviesti, mukavan siivoojamme kollivanhus siirtyi kissojen isompaan hiirtenmetsästysjoukkioon viikonloppuna. Suru on melkoinen. Minä yllytin leidiä heti käymään HeSyssä, vaikka vaan katselemassa. Parasta lääkettä on uusi kissa. Hassua muuten, asia tuli ilmi siten, että työkaveri tuli kertomaan minulle asiasta. Että voisinko tehdä jotakin, kun hän ei osaa sanoa mitään ja leidi on kovin apea. No, enhän minä etsimään lähtenyt, arvasin, että törmäämme jo aamulla jossain vaiheessa. Halasin ja esittelin lempeät valittelut ja jäin juttuamaan kissiasioista. Jäi kuulemma parempi olo. Kun itsekin tietää, mitä se on, on helpompi sanoa edes jotakin.

Ruokapuolesta; tein eilen äärihyvää soijarouhesoossia, njam, ja tattaria kaveriksi. Välillä se kyllä maistuu niiin hyvälle tuokin ape, varsinkin eväksenä. Lisäksi olen ollut jo kolmisen viikkoa huomattavan kiintynyt Liiterin myymään Linessan rahkaan, 0.2 %, makuina mm. kirsikka, mansikka-lime, vanilja jne. Aivan silkoisen sileää ja makoisaa, parasta se, että purkissa on kansi. Voi ottaa vain ne pari lusikallista, jos haluaa eikä ahmia koko purkillista pakosti nassuun. Ehdoton kauden suosikkijälkkäri – tai siis en harrasta jälkkäreitä, mutta se makea, joka on pakko syödä sitten joskus myöhemmin ,D Suositan rahkan kavereita kokeilemaan!

Nyt täytyy lähteä ottamaan kipumömelöt, yritän sinnitellä hiukan aamuisin niiden ottamisen kanssa.

---------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrviska, kaiffat! Kyll mull on sitt kavrui, näköjää. Mami oli nähny joittenki mami ja se toi tuliasii – kiitti vaa sinne äldest. Mä sain uuden hiirulon, pallin ja jotai ihan ihme kurmeemuanaa. Ja uusi hampulikaakkei, onneks mäki oli nii fiksu, ett läheti mamin mukan uusii kaakkei kokeiltavaks! Ois vähä noloo ku ei ois itell mitää! Mutt tänks, hirveest. Nii muute on iha tavisjutskii, ei mitää ihmeellist meill nimittäi. Tavismuanaaki, ku mami duunas sitä soijaasa taas. Mua ärsyy, ku se näyttää iha jauhikselt sitt kattilas, mutt ei kuiteskaa oikeesti oo sitä. Ett noi sitä piänii kissei vaa huijitaa. En oo viäl saanu aamuheekkuikaa, ku on nii aikast. Mä viäl melkee goisin, ku toi mami nous taas nii aikasi. En mä viäl jaksu, ennenku se menee jääkkärill kolistelee, sitt mä voin nousta! Eile mä sitt leikin illall iha täpöll melkee kaikill mun leluil, varsinki niil uusill. Se palli on kiva, ku se on nii snadi, paitti ett se hukku jo – mami hakittaa! Ja täss on foto, mä tiädä näkyyks, mutt mä tutkin sitä minihiiruloo just >o< Mamiih, josko koht alettais aamupalall, hei, jooko!

Kliffaa päivää hei kaikill ja lämpösii makuupaikkoi!

----------------------------------------

Vincent se on lämpöisten makuupaikkojen ystävä itsekin ;D

Päivän slogan: Me synnymme, me elämme, me kuolemme ja – ehkä – jossain välissä rakastamme.

Päivän biisi: Omassa kotona

Luettua: Melania G. Mazzucco – Täydellinen päivä, yhden vuorokauden tapahtumat eri henkilöiden silmin Roomassa, ennen järisyttävää rikosta. Mielettömän hyvää kerrontaa, kaunista, mutta välillä kovin julmaa. Rakkautta, erilaisia kohtaloita, tavallista elämää ja sitten.... Welhotar piti kovasti ja suosittaa kaikille, tämä ei siis ole mikään dekkari eikä jännärikään.

                                          

                                               NO JOHAN NYT ON TIISTAI!

MAANANTAI JA SATAA - SAISIKO OLLA VIELÄ JOTAKIN?

Herätäänkö jälleen kerran mustassa tahi ainakin hyvin tummassa Tsadissa? Ei tiatoo, en jaksanut eilen katsastaa tuloksia, katson vahvistetut vasta tänään myöhemmin. Että miten jatkossa, yhtä huonosti – arvaan. Mikä täällä muuttuisi? Lupauksia ja kauniita puheita on annettu ja pidetty, mutta kun arki alkaa, on tilanne toinen. Prle! 

Eipä tässä sitten muuta kuin Varastolle vaan, leipänsä se on tienattava vieläkin ja myös kissanruuat karvatakamukselle. Ei meitä muut ehdi ruokkia tai elättää. Pakko se on itse pungertaa ylös vaikka väkisin, oli kunto mikä tahansa. Työpino on jo odottamassa, siitä on hyvä aloittaa reilusti ennen klo 7. Toivottavasti ei ole väsy... tai siis tavallista väsympi. En saa taaskaan lisäunta ja klo on 1. Ei kiva eikä varsinkaan mukava. Mutta se on tämä maanantai-syndrooma, äkkiä töihin vaan.

Tänään onkin vuorossa taas kiva-tapahtuma; talo tarjoaa eli influenssarokotus. Toki minä sen käyn hakemassa, kaikki otetaan, mitä ilmaiseksi saa! Sitäpaitsi, olen kerran eläessäni sairastanut ihkaoikean influenssan ja se oli kaameaa, todella kaameaa. Ei siis mikään flunssa tai nuhakuume, ei todellakaan. Kuume oli korkealla, jäseniä ja niveliä särki, päätä jomotti. Ei lisää sellaista, ziitos, jos vain voi siltä välttyä!

Lisäksi tapaan henkilön, jolle luovutan loput Lyricat. Pysykööt ne prleen kapselit hyvin kaukana tästä torpasta, toivoo tämä. Samalla haluan kiittää toista henkilöä, joka luovutti minulle taas eilen jotakin kokeiluun – olipa kivata tavata, nähdään toistekin! Että näin sitä vaan huimekauppaa harrastetaan. Ei vaiskaan, minusta suurin osa lääkkeistä on niin kalliita, että jos ne eivät itselle käy tai on ylimääräistä ja toinen blogitoveri niitä tarvitsee – ei kun kiertoon. Paras tapa päästä niistä eroon ja toimittaa eteenpäin! Todettakoon aivan vakavasti, että kummassakin tapauksessa kyseessä on lääke, jota ei voi käyttää väärin, ei sitten millään *naureskelee*, ajatuskin on mahdoton.

Mitä täällä siis on eilen tehty? No, suoraan sanoen, eipä juuri mitään. Lueskeltu, hoideltu viherviidakkoa, tehty pieniä kotihommia yksi kerrallansa ja jälleen levätty lisää. Ja otettu vähän relaa ja luettu lisää. Että sellaista. Myös yksi uusi kattila koeajettiin, toimi oikein söpösti ja hienosti, wau... Ai niin, ja makkarilampun toki viritin kuntoon. Se on niin kiva, nätti valo, sopii tähän vuodenaikaan. Ja Vincentkin pitää. Siinähän kissi makaili paikallani eilispäivän kokonaan. Käväisi kerran parvekkeella ja totesi sään epämielekkääksi jopa kissan kannalta. Hiukka apehdittiin eli vetäistiin vähän fisua fifti-siksti –linjalla, kuten aina. Nyt karvatakamus jo taas märisee, ettei kukaan muka koskaan ruoki häntä. Hmph – väärää totistusta, sanon minä!

Koipisia jomotti koko eilisen päivän lauantain koipivammaismaraton! Tunsin kyllä kunnostautuneeni, en muista milloin olisin yhtenä päivänä kävellyt niin paljon. No, pari tuntia sitten alkoi taas krampata pohkeita, lihakset ovat tänäänkin vielä kipeitä. Käväisin heittämässä vähän magnesiumia kehiin, ettei ehdi pahemmaksi. Olen jopa oikein ylpeä jaksustani lauantaina! Tätä menoa minusta tulee varsinainen super-Welhotar, joka luudaa ympäriinsä ties missä ja milloin. Olkaa siis varuillanne, ettei teitäkin joskus bongata ja jonkun käheä ääni kuiskaa bloginimeänne korvaanne....

Eli residenssissämme ei mitään erikoista. Minä menen nyt keittämään kahvia ,D

-----------------------------------

Purrrrrrrrrrviska, kaiffat! Ai ett, on kuulkaas kissinpäivät, ku meil oli eileskii fisuu. Donarii vaa, mutt ku me digataa siit molemmat. Mami teki jotai saladoa itelleen eväkseks, siihe tuli pottui, vihanneksii, haisupurveleit ja donarii. Ei jääny iha hirveest mamill enää donarii, ku mä sain ekaks mun osan. Njam. Ja sitt mä muute sain semmost lihabiittii kans, hyvää seki oli. Mami ei sitä syä, se on mulle vaa. Viäl ei oo maistettu niit kurmeesafkoi, ku toi sano, ett vaa erityistilaisuuksii. Mähä oon itte erityistilasuus =O En tajuu, miks ei vois syädä niit vaiks ekaks pois. No, on mull joo safkaa ja mami lupas koht aamuheekut ja muuta. Heti ku se on saanu skrivattuu tän jutskan valmiiks. Eile oliki hirvee myrsky, ei paljo huvittanu olla partsill. Kerran kävin ja sen jälkee makasin sitt mamin paikall punkass. Ainut oikee paikka kissill tämmösen päivän. Sataa siälä nytteki, en oo käyny partsill, mutt mami sano. En taida mennäkkää ulos, mitä mä siälä. Mitkää tirpatkaa paljo nyt kiinnosta. Sänky on vissii tänäänki parempi mesta. Mamiiih – sitä muanaa tai ainaski heekkui! Joo, se sano, ett ihan just. Täss mä goisin taas mun paikall (siis mamin...) >o< En suastunu muuhu fotoo, ett tää on ainut nyt.

Kliffaa viiko alkuu kaikilll kattiskoill ja niite orjill kans!

-----------------------------------------

Vincent, mukavaa, että muistat oikein mainita orjat erikseen...

Päivän slogan: Olisi parempi mennä nukkumaan ennen heräämistä!

Päivän biisi: Huomenta Suomi

Luettua: Anne Holt – 1222, melko vinkeä ”suljetun huoneen tapaus” aivan Christien malliin. Norjan rajuimman lumimyrskyn keskelle vaurioituneen junan matkustajat pelastautuvat tunturihotelliin ja kohta alkaa tapahtua. Useampikin ruumis löytyy jne. Mukana matkalla sattui olemaan vihainen ja katkera Hanne Wilhelmsen, joka alkaa selvittää tapauksia. Ja selviäähän se. Yleensä pidän Holtista kovasti, mutta tämä ei oikein ollut parasta antia. Aivan luettavaa kyllä, mutta jokin tässä tökki pikkuisen... ehkä tämä hiukka mahdoton tapahtumaketju. Eli Welhotar suosittaa toki Holtin kavereille, mutta varoittaa samalla asiasta. Stefan Nyman – Anna online, suomenruotsalainen kirjoittajauutuus, ei paha ollenkanas. Anna online on trilleri, jännäri, rakkaustarina – kaikkea tätä. Kerronta on kyllä mielenkiintoista, mutta minua tökkii kirjakielen ja ns. paskasanaston yhdistäminen, se ei tässä toimi. Muuten jännitys on välillä piinaavaa, mistä oikein onkaan kyse? Naakat ja Turku ilahduttavat Welhotarta erityisesti. Mukava uutuus, suositan tutustumaan eli poikkeaa edukseen massasta!

                                           

                                                   MÄRKÄÄ MAANANTAITA!

RAPOTUSTA ILMAN VÄNINÄÄ - KERRANKIN =D

Kaikkihan te tietysti tiedätte, miksi Welhotar on hereillä klo 2.00. Ei, ei pelkästään siksi, että taas on kovin pätkittäinen yö jännittävän sekä tapahtumarikkaan päivän ja melkoisten kipujen takia. Ei, ei. Minä nimittäin odotan sitä, milloin valot syttyvät ympäriinsä ja kansa herää siirtämään virallisesti kellonsa talviaikaan. Niinhän se olisi tehtävä oikean direktiivin mukaan? Vielä ei näy mitään joululahjavalvojaisten tapaista puuhastelua, jota voisi kehittää tähän oheistoiminnoksi. Voihan rähmä! Meillä kellot siirrettiin jo eilen, varmuuden vuoksi ja Belgarionin huolellisella avustuksella. Ei, Malmilla EI käännetä kelloja – se tarkoittaa jotakin aivan muuta...

Kun muut ovat Kirjamessuilleet *kade-kade*, Welhotar harrasti eilen ystävättärensä kanssa sitä kovin pitkään suunniteltua kulutusjuhlaa Iikkeassa. Reissu oli varsin mainio. Aikataulu piti eli taksot olivat jopa etuajassa (!!!!) ja molemmat vielä kimppakyytejä. Paremmin ei olisi voinut käydä. Jonot kassoilla olivat olemattomat, joten siitäkin selvisi kivuttomasti. Ainoastaan minulle iski pieni kulutusahi, kun olin jo löytänyt kaikki tarpeelliset ostokset. Jaksu ei enää riitttänyt eli jäi vähän luppoaikaakin, oli pakko juoda vettä ja napata yksi rauhoike. Ihmeesti koivet kestivät, sekin hyvin ajoitetun lääkityksen seurauksena sekä siksi, että ystävätär on käynyt tuolla useammin ja tunsi paikat ennestään.

Welhotar omistaa nyt siis kattilasarjan, jossa kolme kivan kokoista kattilaa sekä yhden ison kattilan lisäksi. Arvatkaas, tuossa eteisessä nököttää jo valmiina kassi, jossa vanhat kattilat kohta lentävät sinne minne kuuluvatkin. Olivat ne kuulkaas aivan hirveässä kunnossa, tunnustan. Lisäksi paistinpannu, oikein nätti ja pätevä. Muutenkin pysyin hyvin ruodussa eli ylimääräistä ei tullut juuri osteltua. Varjostinlistalla sorruin sitten siihen vinkeään vaihtoehtoon, josta Belgarionkin piti – hän saa kunnian koota sen *tsihih*, erehtyi nimittäin lupaamaan. Samoin pieni kapea kirjahylly (punainen ilopilkku!!!) odottaa kokoajaansa ensi lauantaina. Ja kyllä Anskun kaveriksi valikoitui kuitenkin se urheilullinen ja muutenkin räväkämpi krokso – se sopii muutenkin sisustukseen ,D Ylimääräisenä tuli ostettua vain erinomaisen edukas ja nätti valolamppu makkariin sekä kolme pikkumattoa (á 2 juuroa) kylppäriin tai vaikka vaihtomatoiksi makkariin. Että olin tyytyväinen! Olen vieläkin. En siis siitä, että kulutin vaan siitä, että sain nämä kaikki edukkaasti yhdestä paikasta. En minä olisi jaksanut äheltää etsimässä halpoja kattiloita Rismassa (jossa niitä ei edes välttis ole) tahi muualla, etsiä muuta tavaraa netistä ja maksaa postimaksuina itseni kipeiksi. Varsinkin kattilat olivat tärkeät, samoin paistinpannu – minä todella laitan ruokaa lähes joka päivä ja silloin välineillä on väliä ,D Eli kyllä Iikkea on Iikkea – tämä lähtee mieluusti vielä toistekin reissuun! Rahaa sain kulumaan n. 80 juuroa eli ei paha, ei ollenkanas. Ai ja voi, olin ihan unohtaa. Rakas karvatakamus sai uuden kattauksen: kolme uutta mustaa ja tyylikästä kissinkuppia 25 senttiä tsipale. Kyllä pojan nyt kelpaa niistä mussuttaa eivätkä ruuat pyöri pitkin lattioita (toivottavasti) jatkuvasti.

Aamulla haimme Belgarionin kanssa Malmin kirjastosta kassillisen varauksia, leidi näytti siltä, että ryöstän koko kirjaston. No, tuota, taisi siinä parikymmentä opusta olla ,D Sain kuitenkin taas pari ilmaisliparia varauksia varten, joten kiitokset vaan taas mainiosta palvelusta. Parempaa kirjastoa saa kyllä etsiä, minulle ollaan aina oltu kivoja ja kilttejä, kyselty kuulumisia ja jos joku muu on kirjani noutanut, ihmetelty olenko kovinkin sairas. Kirjastosta apoteekkiin, josta kaikki perusmömelöt jälleen kerran. Ja sitten ruokakauppoihin. Nyt oli pakko ostaa riittävästi tavaraa, myös jömmaruokaa. Löysin keltaista tipuakin pakkaseen, välillä tipu on hyvää! Lisäksi tummaa soijarouhetta ja muuta mukavaa varastoon. Liiteristäkin löytyi kivoja ale-ylläreitä (jopa juustoa!), joten kasseja oli monta, kun lähdimme odottelemaan kyytiä kotoon. On äveriäs olo, kun on oikeaa ruokaa sekä jääkaapissa että pakkasessa ja vielä kuiva-aineita kaapissa. Sekä kissanruokaa ja heekkuja, toki. Belgarionkin ihmetteli, miten kaapit todella olivat tyhjiä, että en minä turhaan puhunut pienestä ruokaongelmasta. Siis ihan hyväähän se tekee elää pari päivää näkkärillä. Ja olisinhan minä ruokaa saanut, jos olisi ollut aivan pakko. Mutta näin on hyvä!

Belgarionille laadin lounaaksi hyviä kotomaisia keitettyjä perunoita, tosi tuoretta savulohta (oli njam!), rakuunaporkkanoita ja sienikastiketta. Söimme ähkyyn. Päälle kaffet ja kräämipullaa. Kyllä jäi tukeva olo koko päiväksi. Lisäksi Poika sai mukaansa tomaattimurskaa (sitä oli Liiterissä juurolla 4 purkkia), sosekeittoa kokeiltavaksi ja jotain muuta pientä evästä. Lisäksi oli vaihteeksi Äiteen stipendin vuoro eli raakaa rahaa mukaan tarpeita varten. Tästä ei puhuta, yritämme pärjätä ilman opintolainaa nääs! Oli oikein viihdykästä taas puhua ja kälätellä Belgarioninkin kanssa, ei voi mitään. Me olemme harvinaisen samahenkisiä kuitenkin, samat jutut ja virittelyt naurattavat, asiallinen keskustelukin sujuu. Minä olen kovasti ilokas, että Belgarion on Belgarion ja vielä mukava. Ylpeä äiti tunnustaa ;D

Ystävätärtä pitää vielä kiitellä hyvin juurrutetusta liuska-araliasta, jonka hän toi tuliaisiksi. Lisäksi kiittelen erinomaisesta seurasta, hyvästä suuntavaistosta ja kaikesta apustuksesta Iikkeassa sekä vielä kantoavusta kotoon – minulla ainakin oli mukavaa! Kiitos!

Kävin äsken parvekkeella tarkistelemassa, joko se luvattu myrsky olisi alkanut. Höh, vähän reipasta tuulta, ei sen kummempaa. Tämä päivä meneekin luppoillessa, iltapäivällä eräs toveri pistäytyy tuomassa jotakin ;D Muuten pientä kotihommaa ja valmistautumista taas huomiseen Varasto-päivään. Onneksi innostuin jo eilen illalla pyykkäämään, joten puhdasta vaatettakin on jo valmiina. Reipas Welhotar *taputtaa itseään päähän*. Koivet eivät tule tänään pitämään olostaan, joten on pakko ottaakin vähän rauhallisemmin. Eli lähden kohta keittelemään kaffetta ja laittamaan kissiheekut tarjolle.

------------------------------------

Purrrrrrrmenta, kaiffat! Hei, te ette usko, mä sain eile hei sitä punast fisuu, kaks kertaa. Oli huisin hyvää. Mami oli ostanu sitä oikeen ison biitin ja Poika kanto kaikki. Ensi ne söi sitä ja mä sain enemmä, sitä jäi ja mami söi viälä illall sen piäne biitin pois. Mutt kun mä vianosti huamautin, ett mäki oon viälä hereillä, se helty ja anto siitäki viälä mulle. Kilti mami, on! Mä sain sitt taas uusii puukkimuanii, purui tiätty mun laatikkoo ja sitt kurmeepuukkeiki, semmosii piänei ja hianoi! Ja kaike huipuks mami oli ostanu mulle uudet ruaka-astiat, semmoset oikee tisainia. Mä oon vast syäny niist raksui, hyvin uppoo. Siis mua varte iha omat astiat =O Poika sitt tosiaa oli täälä ja mä sain olla senki kaa. Sitt tuli Gummititi ja sill oli iiiiiiihana Reppu kans ja tosi hyvän haisuset kenkät. Mä sain kyll eile sitt ihan kaikkee kliffaa. Oli hyvä päivä, hei. Tosi kiva, mami ei illall enää jaksunu leikkii nii myähää ku mä, mutt mä pistin vähä triittipalloll pelaten, koli-koli-koli >o< Sitt jo rauhotunki goisii. Ja sitt noi toi jotai ruusui, niit mä vähä jo makustelin, mutt ne vois syädä vast ku ne on kuivenpii. Ett kaikenmoist hei. Ja melkee unohtu, mull onkii uus kaiffa, Krokso, se on Ansku kavru kaa. Ne on saman väriset, mutt ihan eri oloset. Krokso ei oo sillee tappelukas, se makoilee enempi ku Ansku ja sill on Pentu kans mukan, se kantaa sisä sen suussa. Ansku ku on louhikärmes, ni se joskus vähä innostuu liikaa ja mua melkee pelottaa, kerranki se puras mua takamuksest *irv*. Ett nyt mull on sitt päivisin kaks kavruuki täälä... Täss o fotokii.

Hei – kliffaa söndaagii kaikill kissinkoill Lokistanias, vedetää relaa!

--------------------------------

Vincent, armas karvatakamus, herkkuja on kohtapian tulossa ,D

Päivän slogan: Pätevyys on leirini – liittolaiseni vakaumus! (Käykääs sitten äänestämässä tänään!)

Päivän biisi: Yhteisrintama

Luettua: Erlend Loe – Muleum, Julien perhe menehtyi lento-onnettomuudessa Afrikassa. Nyt Julie etsii hyvää ja varmaa keinoa tappaa itsensä. Kaikki kuitenkin epäonnistuu, tavalla tai toisella. Mukaan tulevat psykogeir ja muut auttavat tahot. Julie puolestaa alkaa pitää päiväkirjaa. Lopulta hän lähtee matkalle, matkalle jolta ei aio palata – ainakaan hengissä. Mutta lopussa ylläriä. Taattua Loea, aivan Welhottaren makuinen kirja jälleen kerran. Itkunauruhuutoa, totuuksia norjalaisista ja mielipidelääkkeistä, psykiatrisesta hoidosta ja sen tasosta sekä muutakin viehättävää. Minä pidin kovasti ja suosittelen kaikille – ehdoton must Loesta pitäville! Anssi Kela – Kesä Kalevi Sorsan kanssa, minä en nyt ymmärrä, miksi tästä on kohkattu. En kyllä ole ihmeemmin em. keskustelua edes seurannut, koska haluan itse muodostaa mielipiteeni. Eli – täysin lukukelpoinen, mukava, viihdykäs kirja. Ei mitään suurta kirjallisuutta, mutta kulkee hyvin, selkeästi mietittyäkin tekstiä eli varmasti jaksettu jopa hioa tarpeeksi *virn*. Minä pidin tästä, juuri sellaisena kevyempänä välipalana. Ei paha ollenkanas, lukekaa pois vaan, ilman ennakkoasenteita siis!

                                         

                                             MYRSKYISÄÄ SUNNUNTAITA!

JUHLIEN JÄLKEEN SEURAA AHKERA LAUANTAI!

Erittäin sadepitoista huomenta! Welhotar on nukkunut, ihan totta, melkiistäs 6 h. Kerran heräsin välillä, muuten vetelin sikeitä harvinaisen rauhallisesti. Lienee tuo loppu Lyrica poistunut sitten. Asiansa varmaan myös teki eilinen pitkä päivä Varastolla, myöhemmin nautitut ruuat ja juomat jne. Ei, minä en ottanut viiniäkään liikaa *odottaa kehuja*, vajaa pullollinen, jos annosmitoissa lasketaan. Pari vodkahuikkaa toverit tarjosivat kävelypulloistaan. Ruokaa taas vetelin kuni pieni possu purtilolla, kertoen tietysti kaikille, että kotona ei ole kuin näkkileipää. Mikä onkin aivan totta. Sain kuitenkin jotenkin sääliviä katseita ,D

The Juhlat, niin, en olisi kutsunut niitä juhliksi. Ensin runsaasti kuivan asiapitoista Varastoasiaa, joka sai monen muunkin uniseksi ja pilkkimään auditoriossa. Sitten pari tuntia ns. minimessu-tyyppisessä tapahtumassa, jossa esiteltiin talon eri toimintoja. Ei huono idea, tosin vähän kulunut ja monet oli toteutettu vain A4:a suurentamalla ,D Jonka jälkeen taas asia-asiaa Varastolta. Tämän jälkeen kaikilla oli jo kammottava nälkä ja jano. Ja kas, tarjolla oli kahta plaatua salaattia ja viiniä/olutta. En minä valita, olisi ollut kiva syödä jotakin muuta. Nimittäin nämä salaatit ovat aina samoja, olemme aikaisemmin saaneet osastolle jämiä joidenkin tapahtumien jäljiltä – samaa tavaraa. Täytyykin kysyä, ovatko ne halvimmat mahdolliset vai eikö keittiö osaa oikein tehdä muuta. Ei – siis hyväähän se toki oli, minulla vain on vähän erilainen maku. Esim. juustosalaatissa oli kovastipaljon makeita säilykehedelmiä ja viinirypäleitä. Kanasalaatissa krutonkeja ja perussalaattia – eikä sitten paljon muuta. Kulinaristeille tämä oli pienoinen pettymys – totesimme yhdessä hra M:n kanssa. Mutta kaikkinensa ihan kivaa oli, liikaa tavaraa vain ahdettu tuohon iltapäivän ajaksi sulateltavaksi. Ihmisiä selkeästi kyllästytti. Lisäksi moni vain käväisi syömässä, joi pari lasillista ja häipyi. Tiedän, jäljelle olisi jäänyt pari porukkaa, joihin minutkin olisi taatusti huolittu mukaan. Se olisi taas vienyt Welhottaren niille kuuluisille joron jäljille, joten ehkä parempi näin. Kokonaisuudelle arvosana 7, about. Plussaa sille, että tuli tavattua lähes kaikki talossa työskentelevät ihmiset, vain parikymmentä oli syystä tai toisesta laistanut tapahtumasta, muut olivat tiukasti paikalla. Ja minullahan flaksi kävi eli moni kävi utelemassa mitä teen ja missä työskentelen jne. Eli jotakin hyvääkin tämä poiki – tiedän edes minkä näköistä hyyppää tervehtiä hississä. Minä kyllä tervehdin aina kaikkia, muuten vaan, muodon vuoksi – kun samassa torpassa töitä tehdään ,D

Päivä oli siis pitkä! Aamupäivän tein töitä minkä ehdin, siis täpöllä. Oli kiirus, tosi kiirus. Sinne jäi sitten vähän tekemistä odottamaan vielä maanantai-aamuakin. Hyvä, viikko on siitä hyvä alkaa. Koivet ottivat lievästi pahaksensa kaiken seisoskelun ja kävelyn, mutta en viitsinyt ottaa lisämömelöä. Kun pääsin hyvissä ajoin kotiin eli 18.30 tienoolla, otin Sirdaludin ja vääntäydyin lepuuttamaan koipia kirja ja kissa mukanani. Lisäksi tungin Ice Poweria polveen, joka lievästi taas kipeytyi (tämä on ikuvanhan vamman jälkitila). Ja unikin tuli ihan nätisti!

Vincent oli kovin ihmeissään, kun tulin vasta niin myöhään – ihan pimeääkin jo. Lohdukkeeksi olin ottanut biitin jauhelihaa sulamaan, se hävisi äärimmäisen nopeasti ja huristen. Sitten sainkin hurisevan kissin viereeni (joka nyt kuorsaa tuossa piristen). Hiukan tuossa aamulla tuli vielä sellaista ärinää, että huomasin kyllä tehneeni hirveän väärin pientä kissaa kohtaan ;D Jättää nyt toinen yksin ihan koko päiväksi ja jopa puoleksi iltaa...

Tänäänkin on sitten tehokas päivä. Belgarionin kanssa on treffit kirjastolla, josta haemme täyden kassillisen tulleita varauksia (kiitos taas, Malmin kirjasto). Sitten apteekkiin ja ruokakauppoihin. Kauppalista on paisunut melkoiseksi – nou hätä, Belgarion roudaa ja takso kuljettaa. Minä vain valitsen ja maksan. Pojalle on lisäksi varattu pari pikkuhommaa (taas lamppujen vaihtoa ym.), joten hänelle on pakko laittaa kunnon lounas. Lohta ja sienikastiketta? Myöhemmin iltapäivällä on tuo kauan huudeltu Iikkean keikka – toivottavasti koipeni sen kestävät ja toivottavasti puoti ei ole aivan tupaten täynnä. Työkaveri eilen vain varoitteli Iikkean lauantaitunkusta... Rapoa seuraa!

Ja kuten usein aikaisemminkin, kun blogissa mainitsee jostakin tarpeesta tms. apua tulee lähes välittömästi. Nyt toveri, joka aikaisemminkin on tarjonnut apuaan, tarjoaa myös lääkekokeilun. Ei, ei sellaista huimelääkettä. Tästäkin rapoan myöhemmin, mutta ihan vaan tiedoksi, että blogien kautta tapahtuu todella kaikenlaista mukavaa ja kummallista =D

No, minä tästä taidan mennä vielä pitkäkseni odottamaan kipumömelöiden vaikutusta, että olisin iskussa myöhemmin aamulla.

------------------------------------

Purrrrrrrrmenta, kavrut! Mä en siis ala, mun mami jätti mut yksin. Hirveen pitkäks aikaa yksin ja pimeeseen. Ihan oli tiätteks te pimeet, ku se tuli vast himaa. Mä olin iha järkyttyny. Mutt sitt se kaivo mulle jauhist ison köntsän etee ja sano, ett senkin täytyy joskus olla muuteski iltasi pois. Ett ei se ihan aina voi olla mun kans. Ai ei vai? Ai miten nii ei? Jos kissin ottaa kerta, nii kyll pitäis, tai sitt ottaa hoitaja, nih kerta. Mutt en mä enää oo ihan nii hirvee loukkaantunu, ku orja osaa pyytää hyvin anteeks. Ja sitt se tänää on menoss kaupoill ja Poikakii on tuloss ja kaikkee taas tapahtuu. Ja varpisti mä saan taas jotai ruakii ja semmost. Poika tuo Repun kans mukanaa, ihana Reppu, mmmmm. Tiätteks, sill on kans maailman parhaat Sukat. Kenenkää sukat haisu nii hyväl, ku Pojan sukat. Kerran mä jo nualinki niit. Arvatkaas, nauroks noi. Ei voi mitää, ne vetoo mun haisuelimistöihi. Mami anto äske jotai lihaa piäne biiti ja sitt tarjos kaakkii. Mä en tajunnu. Siis hei, en tiijä mikä muhun meni, mutt en älynny sitä kaakkijutskaa. Nii ni toi pisti kaakit takas kaappii ja sano, ett ei sitte. *moka-moka* Mä taisin olla viäl vähä unes. Nyt mami sanoo, ett mä jo kuarsaan ja pirisen samall. Joo, mä oon vähä väsy. Ku piti valvoo eile ja oottaa mamii. Oma vika kerta. Eikä se oo ottanu mitää fotoikaa. Tommone sitt löyty... vähä niinko kirjastokissi. Mami sano, ett sill on tuloss semmone kirjakii  >o<

Kliffaa löördaagii hei kaikill – muistakaa vaatii tein viikonloppuheekut kans!

------------------------------------

Vincent – kaikilla kissoilla ei ole mahdollisuuksia saada viikonloppuherkkuja, yritähän tajuta se!

Päivän slogan: Juhlien jälkeen elämä on kuin juhlien jälkeen.

Päivän biisi: Vain hullut selviää

Luettua: Yasmina Khadra – Attentaatti. Itsemurhaisku Tel Avivissa, tekijäksi paljastuu aivan yllättäen arabialaistaustaisen kirurgin lempeä ja rakastava vaimo. Mies ei ole tiennyt vaimonsa ns. toisesta elämästä mitään ja nyt alkaa tapahtua – sekä miehen mielessä että aivan fyysisesti teoissa. Äärimmäisen tiivis ja tehokas kerronta, ei hekumointia tapahtumilla, vain kirjailijan esittämät ajatukset ja lopputulos. Minä pidin tästä, aika paljonkin. Suosittelen, sopii monenmoisista kirjoista pitäville – ainakin hyvistä sellaisista ,D

                                               

                                                    KIVAA SADEKELIÄ KAIKILLE!

LÄÄKEKOKEILUN NOPEA LOPPU - DIAGNOOSI VARMISTUU =I

No just ja joo, hvttiin koko Lyricat! Jos joku tarvitsee, ilmoaa minulle niin saapi 1.5 pakettia 75 mg:sta Lyricaa. Se kun ei ole edes mikään kovin halpa lääke. Kaksi päivää jatkuvaa, sietämätöntä väsytystä ympäri vuorokauden – ei silti kuitenkaan kunnon unta sen enempää kuin muutenkaan. Sellainen töhnäinen olo koko päivän. Ja töissä sitten jatkuva pilkkiminen. Mietin jo, paljonkohan ehdin tössiä, vaikka yritin olla huolekas. Eli heippa vaan tuo lääke nyt lopullisesti. Kun ei käy, niin se ei kertakaikkiaan sitten käy. Heti tuli mieleen se aikaisempi kokeilu, jolloin tipahdin näppikselle, töissä, työaikana, pelkästä Lyricasta. Ilmoan tänään asiasta myös omisarvikselle, että voisi kirjoittaa jotakin muuta järkevämpää. Tiedän, että joillekin tämä sopii oikein hyvin. Minulla vain on aina hankaluuksia näiden lääkkeiden sopivuuksien kanssa, ihan aina. Kummajainen kun olen, prle, ei löydy edes sopivaa pää/kipulääkettä erikseen tai yhdistelmänä. Tyydyn siis edelleen Panacodiin, joka auttaa ehkä vähemmän, mutta ei se nyt ainakaan minua nukuta! Kele, että kututtaa. Kaksi päivää täysin hukkaan.

Mutta muistatte varmaan edellisen diagnoosin, se on varmistumassa, vaikka apuhenkilö ei koskaan päässytkään sitä raskaustestiä ostamaan. Eilen iski nimittäin samanlainen ruokahimo, tai ei ruoka, pizzaa sen olla piti. Kirottu pakkanen, siellähän sitä! Ja ei kun taas melkein jäisenä lätty nassuun pika-pikaa *yäks*. Ja sitten nukkumaan. No niin, huippuhan tässä oli se, että olin jo menosssa nukkumaan ja makoilin lukemassa kun hinku iski. Äkkiä ylös, tosi nopeasti – Vincentkin pelästyi. Mutta minä sain lättyni ja nukahdin välittömästi sen jälkeen. Ja ilman tuota pirun Lyricaa. On muuten vieläkin oudon täysi olo eikä tee mieli aamupalaa =)

The Juhla on siis tänään. Asiaahan siitä näyttääkin tulevan, saimme eilen vahvistetun ohjelman. Ei paha, huhut saivat sen kuulostamaan pahemmalta. Vinkeitä virityksiäkin kuuluu olevan luvassa jne. Asiallista asiaakin toki sopivasti... hiukka nauroimme sille, että aivan lopuksi ohjeistetaan lopun illan viettoon (siis syömiseen ja juomiseen!) ,D Siis lapset tarvitsevat toki kaitsijansa, mutta... no, toivottavasti on mukavaa. Paluun olen varannut melko aikaiseksi, sitähän voi muuttaa, jos oikein hauskaa on. Mukavaa on myös se, että minulla todellakin on vaatteet sinne. Viime vuosien aikana olen kierrättänyt Huutiksessa omia vermeitäni ja ostanut sieltä krekkaleita eli nyt olen mielestäni äärihyvin varustettu kaikkinaiseen menoon ja varsinkin ns. siistiin työpukeutumiseen ,D Mukana on kuitenkin tämä ylläri eli ystävän hankkima takki, jota halusin kokeilla ja samanlainenhan minun oli sitten saatava. Ystävällisesti hän hoiti hommat ja minulla on musta, leveä kauhtana mannehameen kaveriksi. Pitää vain miettiä olisiko pitsikäs loimusamettipaita mitään vai tyytyäkö vähemmän mielikuvitukselliseen tuotteeseen. Töissä kaverit heti huomauttivat, että ei pidä unohtaa myöskään pikkujoulua. Jep-jep, mutta kun en tiedä, mihin aina pääsen, on vähästäkin nirhaistava kaikki mahdollinen irti!

Huomisellekin on kiirusta! Ensin Belgarionin kanssa on käytävä kirjastossa (16 varausta tullut) ja kaupoissa. Kaikki, ihan kaikki ruoka on lopussa. Näkkileipää on vielä yksi levy ja vähän puurohiutaleita kaurapuuroa varten. Ja kaffetta. Muuta ei, juurikaan. Pakko siis täydentää varastoja varsin reippaalla kädellä. Ihmettelin ensin, miksi näin. Sitten muistin, että viimoisen parin viikon aikana kaupoissa onkin käyty torstaisin – se vaikuttaa heti laskelmiini, koska kaikki on laskettu la-la-välille ja vielä pitäisi olla jömmaruokaa. Jömmaruoka tuli taas kulutettua sairiksen aikana lähes loppuun. Siinä siis selitys kaappien ammattovalle tyhjyydelle. Optimoidusti laskettuna täällä residenssissä on Belgarionille pari tehtävää, joiden aikana ehdin laittaa lounasta. Sitten iltapäivällä lähdemme ystävättären kanssa kostoiskulle Vantaan Iikkeaan. Siis en minä mitään halua kostaa, mutta se kuulostaa niin hyvältä. Siis ihan proosallisille ostoksille. Koppitaksolla kulkee aika paljon tavaraa *tsihih* ja saattaja ;D Pähkiminen ostosten suhteen jatkuu vieläkin. Perstuntuma on se, että varaa rahaa tuplaten verrattuna siihen, mitä aiot ostaa – lienee oikean suuntainen ajatus?

Hiukan kateisena eilen taksoa odotellessa katselin porukkaa, joka oli tulossa Kirjamessuilta. Monikin hyvin pullevan kirjakassin kanssa. Argh, no ehkä parempi niin! Minäkin sain suoraan postiluukusta erään Huutiksesta ostamani opuksen, hinta postikuluineen 4.05 ,D Joten unohdetaan koko messut tällä kertaa. En minä mihinkään ehtisikään, sunnuntaina on pakko levätä ja muuten olen kovasti ylösotettu. Kerrankin. Tämä on kuulkaas hyvin outo tunne, vaikka aikataulujen mukaan muuten joudunkin elämään. 

-----------------------------------

Purrrrrrve, kaiffat! On toi mun mami kuiteski kilti, sain sitä donarii eile ja se oli heekkuu. Ja sitt sain uutta tavismuanaa ja niit kaakkei ja napikoit. Tiätteks, goisin melkee koko päivä. Sitt ihmettelinkii, ku orja tipahti goisaa, heräs ja tipahti taas >o< Vähäks se tais olla väsy. Nyt aamull se on semmone tavalline mami taas, onneks. Vähä väsy ja kälätti hiukka, ku kaikki mahdolliset tuatokset löyty. Onneks kuiteski kylppärist. Mä olin karvaoksunu, kakkinu ison läjän ja muutenki kastellu pelletit, nii ni se joutu vähä tekee heti aamust hommii. Ei se mitää narissu, sano vaa ett fiksu kissi ko kerta kaikki on kylppäriss. Sen on helpompi siivoo. Me käytii äske partsill, älden galsa siälä jo, ei voi kauaa olla. Ei ees mami. Mull ei taida olla mitää heekkuu nyt aamuks? Mamiih – ai se sano, ett sill on joku piän biitti lihaa, jeeeee. Ja sitt muanaa päiväks. Onneks noi menee huamenn kaupoill. Nii juu ja Poika tulee tänne, mmmm. Kivaa! Mutt mami sano, ett tänää se tulee myähempi himaa ku tavallisest. Se vähä hualestuttaa. Mutt kyll mä oon ennenki pärjänny. Mull ei vaa oo viäl omaa kännykkää, ett me voitais soitella, jos se viipyy tai jotai. Aina se kyll on tullu takasi. Tulee se nytki ja huamenn on varmaa iha hyvä päivä. Fotoikaa toi jaksunu eile ottaa, ett tämmöne nyt vaa....

Kliffaa viikendii hei kaikill kavruill – pitäkää kivaa!

---------------------------------

Vincent, jääkaapissa on pienenpieni pala lihaa – jaamme sen aamupalalle.

Päivän slogan: Jos ei nukuta, ei kannata sentään kokeilla ihan kaikkea tyrkytettävää tavaraa!

Päivän biisi: Perjantai

Luettua: En eilen ehtinyt aloittaa kuin yhtä kirjaa vähäsen, meni unen puolelle siis. Mutta mukana kulki kuitenkin HS:n Kirja, kirjallisuusliite. Jonka kansikuvapojuna Paul Auster <3 Hyviä juttuja, mutta myös niitä mainoksia... Kannattaa hankkia käsiinsä, jos ei ole vielä tilaajana tätä saanut. Minä pihistin omani työpaikan tauko-huoneesta, ihan luvan perästä. Niin, sisältönä siis mm. erinomainen juttu Paul Austerin Brooklynistä ja paljon muutakin ihan asiallista tavaraa. Suositan kirjojen kavereille!

                                        

                                      SOVITAANKO, ETTÄ MINULLA ON KIVAA?

JOS JATKUVA VÄNINÄNI KYLLÄSTYTTÄÄ TAI

elo muuten vain ketuttaa, ota uusi Welhotar-drinksu tästä. Omasi voit tehdä täällä! Idea pihistetty Maija Mallikortilta (tuossa könöttää sivupalkissa!).

 

JÄNNIÄ TILANTEITA JA TOISAALTA HYVINKIN RAUHALLISTA

Meille kotoon, tai siis tarkemmin, kotopihaan on iskenyt pyromaani (tai vahinko). Roskiskatos on poltettu! Onneksi samassa rakennuksessa oleva fillarien säilömishuone on säästynyt... Se nimittäin on aina aivan tupaten täynnä pyöriä, hyviä sellaisia tietysti, koska on viety suojaan lukkojen taakse. Menin nimittäin eilen aamulla viemään haisevia roskapusseja, täynnä kalaperkeitä ja kissanruokapurkkeja. Ja hitsi, rakennuksen toisesta päästä olivat vain rangat jäljellä ja osa toista seinää. No, ei siinä voinut kuin jättää pussukat siihen nurkkaan sisäpuolelle. Ei ole tullut mitään ohjeistusta asiasta – vielä siis. Minä kovasti toivon, että tämä on ollut vahinko. Pahasti pelkään, että ei ole ollut. Ikävää kuitenkin kaikin tavoin. Kumma kyllä, en tiedä milloin tämä tarkalleen on edes tapahtunut. Kotiin tultuani en ole kuullut mitään, paloautot nyt varmasti ovat käyneet, koska sen verran rajua jälki oli. Ei ja minä se en ole ollut, minä olen suorastaan neuroottinen roskien suhteen, siis tupakkaroskan. Kaikki tyhjätään siististi ensin pussiin ja sitten roskapussiin ja vielä tarkistetaan, että kaikki on ok. Kummisetä soitti myöhemmin, että aito flekkis oli alkanut klo 19.12, jolloin mm. hän oli soittanut 112. Pihalla oli pyörinyt alaikäisiä porukoita, kuten aina, siinä rakennuksen liepeillä. No, poliisi selvittää, mistä on ollut kyse. Ketään nyt suoraan aleta syyllistää...

Varastolla oli eilen normipäivä, hiukka tavallista enemmän hommia. Kuun vaihde lähenee ja jälleen halutaan töitä pois käsistä. Ei siinä mitään. Welhotar tekee. Sitä varten Welhotar on olemassa. Muutenkin tunnelma on lievän vapautunut, The Juhla tekee jo alkutehtäviään eli ihmiset alkavat rentoutua etukäteen ,D Minullakin oli mr M:n kanssa hauskaa, kun hän näytti yhden kuvakoosteen. Ei paha, palkitsin meilaamalla Vinskin makuukuvia, ehheheh.

Welhotar puolestaan ihmettelee outoa reikää jalassa (ENMG:n jäljiltä?) ja siitä tulevaa kirkasta eritystä.... mitään lääkäriin tässä, jos nesteet päästä nyt vain poistuvat hieman outoa kautta. Lisäksi täytyy rapota, että lienen nukkunut yli 5 h. Tosin olin eilen aivan supiväsy ja niin olen vieläkin. Minulla on näköjään kestoväsy. Lyrica ei toimi, tai sitten toimii – vaikea sanoa tässä vaiheessa yhtään mitään. 

Nyt tarvisisin muutaman päivän rauhaa, mutta sitäkään ei ole suotu. On juhlaa ja lauvantaipuuhaa. Mistään ei voi laistaa. Varsinkin kun ruoka alkaa olla jo loppu. Pakko käydä huomenna pippaloissa syömässä ja lauvantaina roudausretkellä. Varastot ovat käyneet äärivähiin tässä kuussa jostakin syystä.

Ei, minä en enää jaksa natista Iisalamen poikain toilailuista Pazilassa, ne ovat liian pelottavia jopa kummitusjutuiksi. Kaveri vetää siellä Hakamäentien korjausalueilla tuhatta ja sataa, talla kiinni, pikalähtö jne. Kun lopulta ollaan jo melkein kotona, hän pysähtyy. Luulin ensin, että päästääkseen jonkun suojatien yli. No eipä vaan, oma kaverihan se siinä ja piti pikaisesti vaihtaa kuulumiset. Siitä minä muuten sanoin, että kuuluuko tuo työaikaan. Oltiin muutenkin myöhässä ja mies ajaa kuin PPS ja sitten näkee kaverinsa, jonka kanssa rupeaa juttusille =O Olin lievästi hämmentynyt.

Mutta kyllä, kyllä sitä varmaan taas tänäänkin pitää Varastolle punkea itsensä... kohta menen keittämään kaffet, apehtimaan leivät ja mömelöt. Kissi on jo pitänyt omaa jolinaansa pitkään.

---------------------------------------

Purrrrrrrve, kaiffat! Ai mä niinku pitkää jolissu. Nii, no joo, oon kyll. Ku ei kerta nousta ja anneta kunnon heekkui. Sain mä napikat, mutt mä tarviinki iha jotai muit juttui. Tai jotai. Tai sitt mä tarviin vaan mamin seuraa. Kuka sitä nyt täss yksin viättää aikaa. Ja sitt ku mami on heränny kunnoll, mä voin hyvin painuu goisii. Tsihih, tiädän, ett tost mami ärsyyntyy iha oikeest. Se vois kyll nyt mun miälest avata donaripuuki.Saatais jotai leipiin päälle, tai mulle ei sitä leipää tartte. Kiitti vaa, iha paljas donariki riittää. Ett jos niinku, ku kert valittaa, ett ei oo mitää safkattavaakaa. No ei oikee oo, hirmu määärä puukkei on jääkkäris, mutt ne on mausteit. On sill jotai vihanneshörpöttimii, mä tiän kyllä. Mutt ei oikee muuta sitt. Ett mull on jömmapuukki ja siin se sitt onki. Eikäs ku on mulla viälä sitt pakkasjömma, siäll on mulle jauhist semmosis piänis pussukois. Varmaa mä saanki semmose illall. Joo, sano mamiki, ei haita eli hyvät muanat on taas tiados. Orja jaksunu ottaa fotoi, tai ois se vissii jaksunu, mutt mä ku en haluu nyt mihkää kuvaa. Ett tämmöne muual saatu juttu... en tajuu kyll!

Kliffaa melkee viikonloppuu kaikill!

-----------------------------------------

Vincent, avataan sitten se donaripurkki aamupalaksi ,D

Päivän slogan: Jotakin on vialla, en vaan tiedä mitä...

Päivän biisi: My Ding A Ling

Luettua: Tamara McKinley – Unimaisemat, australialaista puhdasveristä hömppää, ei kuitenkaan aivan pahimmasta päästä. Käy takso- ja unilukemiseksi, mutta tätä ei voi suositella kuin perushömpän kavereille.

                                         

                                              PITÄKÄÄ MINUSTA HUOLTA!

VARASTOLLA RUUHKA OHI - VOI HELPOTUSTA!

Nonnih – suurin ruuhka Varastolla on selvitetty. Se on täytetty! Tosin se oli viedä koko käden eli sain sietämättömän olkasäryn, otin särkynapin ja arvatkaas alkoiko väsyttää. Kun siis olin valvonut puoliltaöin lähtien. Loppupäivä meni tosiaan silmät kristissä ja kaffetta lipittäen sekä pakkoliikkuen eli mapittaen. Nyt on taas hyvä jatkaa eli tilanne on ns. normaali. Hmph – niin normaali kuin se Varastolla voi olla. Onneksi oli normitakso noutamassa ja pääsin äkkiä kotoon ja kylmään ruiskuun.

Oli eilen mukavaakin, pakko tunnustaa. Kävimme erään leidin kanssa geo- ja talouspoliittisen keskustelun ja jatkoimme eräästä taiteilijasta sekä kuvataiteesta yleensä. Turha kai sanoa, että hän edustaa ns. ylempää virkanaiskuntaa. Minä sain kollegoilta kummastuneita ja outoja silmäyksiä osakseni, he myös poistuivat kovin nopeasti pöydästä. Mutta keskustelu oli viehättävä ja antoisa. Vinksutan muillekin eli tämä Ole Kandelin -näyttely kannattaa käydä katsastamassa, mikäli on liikkeellä Espoossa. Varsin tuntematon nimi ehkä, mutta hienoja juttuja, tykkäsin! Täältä löytyy linkki kuvakoosteeseen, käykää katsomassa! Ajatelkaas, tuollaisesta Varastolla harvinaislaatuisesta keskustelusta Welhotar sai hyvän mielen loppupäiväksi. Muut ruotivat kuvalaatikkojuttuja ja julkimoita, joista en tiedä tuon taivaallista (suoraan sanoen, en haluakaan tietää). Siis tällainen aikaisemmin ns. normikeskustelu on Varastolla harvinaista nannaa!

Luppoajan ja kotona olenkin sitten kiihkoisasti selannut Iikkean sivuja. On jopa mahdollisuus, että Welhotar pääsee kuluttamaan sinne rahojansa! Siis pidetään tätä toistaiseksi mahdollisuutena, mutta minä aion kuitenkin tehdä valintoja hyvissä ajoin etukäteen. Tilanne on nimittäin se, että tarvitsen kattiloita. Monta kattilaa. Lähes kaikki kattilat ovat suorastaan ruokottomassa kunnossa, hyvä että perunoita kehtaa keittää. Minähän erossa aikanaan jätin lähes kaikki Exälle, joka sittemmin kunnostautui hävittämällä myös lähes kaiken jättämäni. Eli siis kattiloita, useita ja eri kokoja. Lisäksi paistinpannu. Juu, hyvä valurautapannu on, mutta toistakin pannua tarvitaan. Muukin keittiötavara lievästi kiinnostaa eli mitä olisi uusittava? Voisi tehdä kaiken nyt samalla kertaa. Lisäksi tarvitaan makkariin lampunvarjostin, joka lienee jälleen kerran riisipaperipallo. Tosin minua alkoi kiinnostaa myös vinkeämpi vaihtoehto, mutta ehkä se olisi vähän liikaa. Niin ja Vincentin käytöksestä riippuen kissitunneli ja uudet ruokakupit eivät olisi paha investointi. Ja minä haluaisin toisen pehmolelun Anskun lisäksi itselleni. Mietin nyt vain, otanko kauniin virtahepoisen vaiko urheilullisen krokson. Siinä sitä onkin kuulkaas pähkimistä – tarinan vaikein osa! Tarvitsisin myös jonkinlaisen matalan pallin, mutta sellaista en ole löytänyt. Täytyy jatkaa selaamista. Huomaatteko, että tässä mitään lamaa ole tulossa, kun Welhotarkin aikoo sijoittaa näin ruhtinaallisesti valtiolta saamaansa kuukausiavustusta... sanokaa minun sanoneen!

The Juhla siis lähestyy ja kerrankin minulla on jopa vaatteet sitä varten. On vähän hämmentynyt olo ,D Enkä yhtään tiedä, mitä odottaa siltäkin tapahtumalta... Rapoa niistäkin sitten joskus, kun kaikki on ohi.

Ja jotta ahdistus nostaisi lisää rumaa pientä päätään, Kirjamessutkin alkavat kohtapian. Argh, minulla ei ole lippua, ei vältt. kyllä aikaa käydäkään siellä. Mutta kun se olisi tuossa Varaston lähellä, voisi kuvitella ihan pikaisesti poikkeavansa. Argh myös siksi, että ilman kirjojahan sieltä ei pääse pois ja silleensä... Pitäisiköhän antaa asian olla ja ryömiä mukana vain hengessä, jäisi tuo kulutuspuolikin vähemmälle.

Ja mitä kivaa vielä, flunssapiikinkin voipi käydä hakemassa. Omisarvaus lupasi soittaa ENMG:n tuloksista ja ehdotti taas Lyrican kokeilun aloittamista. No kyllähän minä, sitä on kaapissa. Mutta viimeksi se väsytti aamupäivisin ihan älyttömästi. Että jos vaikka viikonloppuna kokeilisi... vai kehtaisiko jo tänään. Olen kyllä taas aivan umpiväsy, mutta tiedän vain nukahtavani lyhyeksi aikaa ja herääväni sitten kukkumaan. Minä vähän vielä mietin asiaa, jooko? Katit miettinyt – otin Lyrican, vaikutus nolla. Tai siis, sai se aikaan erinomaasen ohkoosen olon vähäksi aikaa illalla, mutta heräsin tunnin unien jälkeen. Eli sama kiva baletti jatkukoon. Hiukka yli 4 h unta, pienin keskeytyksin. No, on tässä vieläkin mahdollisuus ottaa tirsat ennen Varastolle lähtöä, on, on toki *huokaa kyllästyneenä*. Lyricalla nyt mennään kuitenkin jonkun aikaa, jospa joku vaikutus jollakin annoksella löytyisi. Mieluusti erinomaisen unipitoinen yövaikutus, ziitos!

---------------------------------

Purrrrrrrrve, kaiffat! Mun mami, mun ihana mami. Se teki hei taas fisuu, siis oikeet. Ja mä sain taas niinku kunnon biiti fisuu. On tää kiva! Päivät menee tosi noppaa, ku mä goisin täällä ja venaan, ett mami tulee takasi himaa. Melkee joka päivä se sitt tekee jotai semmost muanaa, ett mäki saan. Ja sitt se yrittää jaksaa viäl leikkii mun kaa. Ja me nukutaa kimpas mein tyynyll, iha nassut viärekkäi. En enää lähe pois tai vaihda mestaa. Siin on paras, saa satunnaisii rapsutukseiki, paijatuksii ja kaikkee. Ja ku sii pysyy, monta kertaa viälä illa ja yän aikan.... Eli mä oon sitt taas ollu iha kilti! Oon, ainaski mun miälest. Mitä vähä yrittäny jotai, mutt mami varmaa osaa lukei ajatuksii. Se meinaa hiffaa heti, jos mull on jotai outoo tekeill. Tääll ei kandee kauheest yrittää mitää erityist. Piän luukku, huamaa nopeest kaikki kämmit. Nii ett mä taidan tänääki vaa goisii päivän tuala bases ja oottaa, ku toi tulee himaa. Jotai safkaa se taas illall duunaa, mä tiän. Pitää vaa jaksuu venaa. Voi olla, ett mä vaiks saan jauhist, jos se tekee jotai ällötysmuanaa. Täss on must oikee tavisfoto – mä oon mami paikall, tai siis mein paikall. Siin paikall, miss mä melkee aina oon. Enkä liiku, en, vaiks toi yrittää jollai houkutellakki >o< Ja sitt sinne Iisilää tiadoks, ett kyll meill Kulkurin kaa on varmaa molemmiss silmiss älyy, mutt ett pappa vois tsiigaa vaiks omii silmii ekaks! Nih kerta!

Kliffaa päivää kaikill orjill ja kissinkoill – ollaa kiltinä, jooko?

----------------------------------

Vincent, olen huolestunut, sinä kehotat muitakin olemaan kilti =O

Päivän slogan: Päivä ilman luettavaa on kuni invatakson öinen kummitusversio Iisalamesta!

Päivän biisi: Jee Jee

Luettua: Brad Meltzer – Kohtalon kirja, ja juuri kun pääsin haukkumasta kaikki agenttitarinat. No, tämä on parempi kuin useimmat eli tarina USAn presidentin vallanhimosta ja sen kammottavista seurauksista. Kelpo tarinan pilaavat taas piirustelut ym. haihattelut tavinskikootin tapaan, ne olisi voinut jättää pois. Muuten suht kelpo tiiliskivi, joka pitää Welhottarenkin hereillä pitkät yön tunnit ja tylsät taksomatkat. Eli ei pahimmasta päästä tätä lajityypin jännäriä ollenkanas.

REIKIÄ NOLLA - PÄÄSSÄ SIIS!

LÄPI TUULEN JA MYRSKYN WELHOTAR PUNGERTAA VARASTOLLE

Varastorintamalta ei mitään uutta! P-P yllätti minut, siis todella yllätti eli ilmestyi paikalle heti kaffet keitettyäni. Oli menossa koulutukseen ja hyvin harmissaan, kun pystyi vain pistäytymään virkapaikallaan. Kyseli, aionko nyt olla töissä. Tyhmä kysymys, minkä minä sairaudelleni voin. Ilmoitin olevani käytettävissä niin pitkään kuin olkapää ja työsoppari suovat. Talo on ennallansa, samoin ihmiset. Kukaan ei vaikuttanut edes ilahtuneelta siitä, että tulin takaisin. No, ne jokuset tietysti, joiden hommat makasivat jättipinoissa odottamassa tekijäänsä. Siitä käytiin sitten jo iltapäivällä kiittelemässäkin (nopea, hyvä, korjannutkin olit ihan itse - hmph). Se täytyy sanoa, että ei tuolta työpaikasta henkiystävää tai edes minkäänlaista ystävää löydy. Hätinään työkavereita pari kappaletta, eivätkä nekään mitään hyviä... siis tarkoitan, että ei nyt vaan ole kavereita. Minä olen edelleen vähän erilainen kuin muut. Väärä ihminen väärässä paikassa, ilmeisesti. Enkä vieläkään ole ymmärtänyt asemaani! Teen vain töitä edelleenkin niin prleesti kuin ehdin ja olen näkymättömänä olemassa. Siinä Welhotar Varastolla!

Josta tulikin mieleeni, että Varastolla on The Juhla lähiaikoina. Niitä on nyt suunniteltu eri porukoissa jo viikkoja, työajalla tietty. Laadittu somistuksia salaa ym. Vängerretty ehkä ohjelmaa, kilapiluja ja uutuutena jopa multimediaa (wautsih!!!). Julkihan ne tulevat vasta sitten tilaisuudessa. Ketutti, aikoinaan tuollaisen tilaisuuden (ja komeammankin) pisti pystyyn virkatöikseen määritetyn budjetin puitteissa. Nyt ei ole edes kysytty mitään... no, menen minä silti käymään. Ilmaista ruokaa ja juomaa ei sovi katsoa ylen. Kovin pitkäksi aikaa en aikonut jäädä. Mutta, jotenkin, siis – ne ovat niin tosissaan, ne jotkut! Shääli ja paha kattoo. Nämä kun ovat minun mielestäni sellaiset virallisemmat, eivät mitkään höpöbileet. Mutta pidetään sitten höpöbileet, jos kerta niin halutaan... Minusta pikkujoulut tai muut bileet sekä sitten tällaiset virallisluontoiset juhlat ihan jo etiketinkin mukaan pidetään erillänsä – ja järjestetään toisella tavalla. Ja sitten vielä oikeasti työryhmä pohtii Varaston julkisuuskuvaa ja muuta mukavaa. Argh. En kyllä enää tyrkyttäydykään mihinkään, mutta olisivatpa älynneet kysyä aikaisemmin. Kun on noita tuollaisiakin tapahtumia tullut järjesteltyä työkseen yli 20 v. Ammattitaito rules, prle!

En mitenkään tietenkään haluaisi vielä kehua, mutta luittehan eilisen Hesarin unijutun... Juu, niih. Arvatkaas, kuka siellä oli se salanimellä esiintyvä, kissan kanssa elelevä ja fibromyalgiaa sairastava taho? TÄH, siis ette arvaa, tiedä, halua arvata? Krhm, vaatimattomasti on ilmoitettava, että Welhotarhan se sinnekin tuuppasi nokkansa, kun kerta kysyttiin. Vastaukset tosin leidi oli poiminut miten sattuu ja vähän väärinkin, mutta pääasia kävi selville. Pyysin osuuttani luettavaksi etukäteen – eipäs tullut, epäammattimaista, sorry vaan! Juttuhan on edelleen tässä ja klikkaamalla tuota oikealla olevaa laatikkoa, kyselyosio suurenee ihan luettavaksi asti. Taas 15 min kuuluisuutta! Minulla on sitten kuuluisuutta jo kamalan paljon, en kehtaa edes laskea ,D No, tämän ns. asiantuntijan neuvot voi sitten jättää omaan arvoonsa ”jos jokin asia painaa mieltä, yritä miettiä jotakin muuta ennen nukkumista”. Oliko vähän selvää, täh? Että ihan uusi asia? Hmph, mutta oli siinä juu vähän asiaakin. Pääasia että puhutaan... siis uniongelmista, ei välttis minusta. Tänään taas katkonaista unta tulee se 4 h. Tiedän illalla olevani repopoikki, mutta unta ei siitä huolimatta vain tule riittävästi, ei edes mömelöiden avustuksella. Olen kokeillut jo kaikkea, mömelöillä ja ilman. Ainoa tosi tehokas keino on ottaa perskännit ja sammua. Tosin seuraavana päivänä (tai yönä) ei sitten saa unta lainkaan....

Tuota, taisin eilen olla lievästi hermoheikko! Ei, en syytä pemssiä, vemssiä enkä mitään muuta. Syy oli yksinkertaisesti minun – minua otti päähän, olin katkera, vihainen ja kateellinen. Minulla siis sanalla sanoen oli päällä kotimainen täysvartalovidhutus. Pyydän anteeksi, jos joku loukkaantui sanoistani. Ja sitten lisää vidh.... eli normaaliin päiväjärjestykseen. (siis, pyysinkö minä muka anteeksi – no, sattuuhan sitä, kaikenlaista!)

Mielessä pyörii parikin postattavaa asiaa, mutta jätetään nyt jotakin huomiseksikin! Jännitys tihenee – sama Welhotar-aika, sama Welhottaren blogi ,D

------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrmenta, kissinkat! Mmmm, mun mami, mun oma mami, mun oma ihana mami. Nii ihana! Mä sain eile fisuu, oikeet fisuu, kolmenlaist fisuu hei. Ja sitt viäl omii heekkui. Mami teki itellee muanaa, nii ni se teki jotai, jota se sano kolmen fisun saladoks ku siihe kerta tulee kolmee fisuu. Donarii, sillii ja sitt haisusavukalaa. No ei niit siis paljo ollu, sen verta, ett me molemmat saatii maistaa ja mami omasa siihe saladoon. Pilas sitt senki vihanneksill ja haisujutskill. Mutt siis ett oli heekkuu, mmm. Ja mä sain aikastas paljo. Mä sitt olinki kilti. Olin mä muuteski. Eile aamull, hei, mamill ois ollu varmaa muutaki tekemist, nii ni se leikitti mua hurrrjan pitkää. Huispulall ja palloill ja kaikkee. Siis enne jo, ennenko se lähti röihi. Mä luulen, ett se funtsi, ett mull ei sitt oo nii pitkä päivä ku mä oon saanu purettuu energioit heti aamull. Mutt oli se vinkeet – pelattii boltsii ja seinät vaa kolisi, tsihih. Vähä pelättii, ett muutki jo herää ku oli nii hirvee mekkala. Kyll mä sitt goisinki hyvin tääll koko päivän, heräsin vast ku mami tuli takasi. Nyt mä muute goisin täpöll. Masu on viäläki täynä ja mami ihan liika aikasi hereill. Mä suastun herää vast sitt, ku se kaivaa jotai syämist esii. Tämmöse foto mä löysin. Mä istun täss mamin tualill. Se on se viimone keino, jos orja ei hiffaa antaa safkaa nii ni mä hypin toho ja alan jolisee. Yleesä se toimii. Tai sitt ei. Kerra se meinas istuu mun pääll, hui. Ett vähä vaarallist tää kyll on.

Mutt hei, siäl tuulee – kliffaa päivää kaikill, mettästäkää tirppoi ja sillee!

---------------------------------------

Vincent, tuuleminen ja tirppojen metsästäminen eivät liity mielestäni toisiinsa mitenkään?

Päivän slogan: Tupakkaa minä poltan vain yhdestä syystä; jotta elinikäni lyhentyisi.

Päivän biisi: Valokuvia

Luettua: Katri Lipson – Kosmonautti, pienoisromaani 1980-luvun Murmanskista, haaveista, kuolemasta ja hulluudesta. Ihmiset etsivät lohdutusta ankeuteensa kuka milläkin tavalla. Ja eräs poika ilmoittaa aikovansa kosmonautiksi. Rujon kaunista, pieneleistä kerrontaa. Minä pidin kovasti, suositan kaikille. David Mitchell – Pilvikartasto, tekointellektuellia paashaa, en pitänyt enkä jaksanut. Ziis, mitä suoltoa sivusotalla. Ja tällainen sitten on ansaitsevinaan palkintoja. Voi, he eivät todellakaan tiedä, mistä puhuvat. Vain henkilöille, jotka haluavat leikkiä intellektuellia ja älykköä, esim. lukemalla tämän opuksen tai sen arvosteluja...

                                         

                                          LISÄÄ TUULTA KORVIEN VÄLIIN!

TÄÄLLÄ PÄÄN JOHDOSSA ON JOTAIN VIKAA

Tuotakoon julki, että tässä oli eilen illalla kirjoitettu räävitön itseinho- ja raivopostaus. Olihan se pakko poistaa. Eihän Shushu The Avustajaa päästetä muuten eräästä laitoksesta pois aamulla, edes töihin.... Niin että, saatte tyytyä (taas) Welhottaren normiväninäpostaukseen. Tämä sisältää tuskin lainkaan raivoa, kateutta, vidhuilua, kateutta, valitusta, kateutta ym. Vain sen verran, että pysytte lukijoina ettekä tule salaa aamunkoitteessa aiheuttamaan peruuttamatonta vahinkoa läppärilleni tai kissalleni – muusta viis tai kuus. Itellä sitä oo niin väliä juu.

Siis ylöspantakoon, että eilisilta oli pärsheestä. Väsy oli täysin sietämätön, pilkin kirjan ääressä ja nukahtelin sekunniksi tuolloin tällöin. Oli vain pakko valvoa, että saisi sitten unta yöllä. No, otin kunnon mömelöarsenaalinkin ja mitä minä sain? Ensin unta vähän yli tunnin (-> yli 1 h), jonka jälkeen seurasi väliaika eli leipää ja jugurttia ja uudestaan sänkyyn. Vähän ennen klo 1 heräsin sietämättömään koipikramppiin. Se taantui kun nousin ylös, vedin magnesiumit ja kävin tupakalla. No arvatkaas, pystyykö sellaisen jälkeen enää kömpimään lämpöiseen sänkyyn? Ja ketut, prle. Eli tässä sitä taas valvotaan ja ihmetellään. Ok, olen minä kuitenkin nukkunut yli 4 h, joten se on täysin normaalia *selittää höpötellen itselleen*!

Se on sitten Se Suuri Päivä eli Welhottaren Paluu Varastolle. Ketuttaa, aivan, koska työt ovat taatusti tekemättä ainakin viikon ajalta. Lisäksi tiedän siellä olevan myös jotakin ylimääräistä, siitäkin jo vinksuttiin. Että oikein mukava taas aloitella tuossa klo 7 pintaan, muistakaa silloin minua, edes silloin. En aio repiä itsestäni nyt liikaa irti. En siis siten, että taas kohta olisi edessä sairasloma. Toisaalta, jos työtehoni laskee huomattavasti, uutta työsopparia tuskin tulee. Lienee selvää. P-P voi harjoittaa kohdallani siis ihan minkälaista henkilöstöpolitiikkaa tahansa. Prle, olen sen ihmisen armoilla. Se muuten on inhottavaa! Minulle jääkin nyt mietittäväksi ainoastaan yksi pikku juttu: haluanko minä edes mitään jatkoja vai haluanko jäädä työttömäksi?

Työttömyydessä on kuitenkin kohdallani vielä aivan pieni vaara, tosi pieni, mutta on kuitenkin! Ne saattavat hätäpäissään yrittää työllistää minut jonnekin.... hrrrrrrr. Äärimmäisen pieni, mutta pelottava ajatus. Silloin nimittäin ollaan vaiheessa, josta ei voi kieltäytyä ilman kaikenlaisten tukien menetyksiä. Mutta – toki pari vuotta voisin oikein hyvin viettää kassalinjalla! Tuskin minä edes elän pidempään. Jälkisäädöksen määrään julkistettavaksi lokissani, ihan kaikille jotain –tyyliin.

Nimittäin ei tämä juttu, jota jotkut elämäksi kutsuvat, ole oikein tuntunut miellyttävältä viime aikoina. Särky ja kipu jatkuvana seuralaisena, ei pääsyä mihinkään, raivo ja kateus ns. terveitä kohtaan... voisin jatkaa tätä tuntisotalla, sivukaupalla. Mikään ei nyt vain oikein toimi, ei niin yhtään mikään! Eivät palvelut (joita ei edes ole), eivät ystäviltä pyydetyt apuset, ei etenkään tuo perkeleen keksintö eli invatakso (se EI ole palvelu!). Minä tulen kohta hulluksi tai hulluksi. Elämäni on niin tapahtumaköyhää, että kohta rapoan jopa siivoamisistani (ai, että siis teen sen jo, tuota, glups). On se kumma, miten minun ruuanlaittoni on vain ruuanlaittoa. Muiden tekemänä sama ruoka on huippua, superia, erikoista – varsinkin, jos se on tehty porukalla ja siitä on kuvasanarapo, mielellään useita.

Tämä hervoton itsesääli ja ketutus alkoi nimittäin tosi pienestä asiasta eli kirjeen lähettämisestä! Minun pitäisi tänään saada lähtemään Hörhölle kirje, jossa vähän lovvoa tupakkaa varten. Tämä ihan siksi, että Hörhö nyt jaksaisi pysyä siellä Kuivaamolla. No, asia selvä ja rahaakin on – kirje on valmiina soffapöydällä. Minä en pysty lähettämään sitä Varastolta, koska sen kulku kestäisi tod. pitkään eikä se nyt olisi kovin moraalistakaan *hinkkaa sädekehäänsä*. En voi myöskään luottaa siihen, että minut tänään noutava takso suostuu ajamaan esim. tiettyä kautta, jossa tiedän auki olevan kioskin (josta siis ostaa postimerkin) ja vieressä postilaatikon. Taksojen ei ole edes pakko pysähtyä, jos he eivät halua tai aikataulu ei anna periksi. Useinkaan se ei anna. Varaston lähellä ei ole paikkaa, jossa nämä kirjetoiminnot voisi suorittaa. Tai on toki, mutta sen verran kaukana, että minä en pysty sinne kävelemään. Siis stana, minä en edes saa yksin edes yhtä prleen kirjettä postiin! Minun on pakko soittaa aamusta Belgarionille ja pyytää häntä hoitamaan tämäkin asia. Että ihmistä jaksaa ketuttaa...

Minä lähden keittämään aamukaffetta, nyt riipoo niin pahasti!

-----------------------------------

Purrrrrrrve, kaiffat! Ai teki huamasitte, ett mami ei oikee oo kuasis. Se nimittäi eile sai jonku hepuli taas. Alko vänisee ja kirjottelee rumei. Se puhuiki rumei ja melkee huus ja vänis. Sitt se kyll paijatti munta ja sano, ett ei oo kissin vika. Ei ookkaa. Vois kyll rauhottuu. Mä voin kans saada elinikäsii vammoi, sialullisii, niinku. Mutt nyt se aamull on vissii vähä selväpäisempi – tai ei siit tiädä. Jotai se vaa känättää koko aika. Anto se mull muanaa. Nyt mä vedän tähän välii kunno jolinaa. Mä nimittäi tarviin mun aamusafkat ja aamuheekut ja paijatuksii ja semmost. Niist mä en sitt kyll tinki, on mami mitä miält tahansa. Ai nii, toi voi johtuu siitki, ett se joutuu taas menee röihi. Sen ois kyll paljo parempi himass. Meill oo ollu melkee mitää häikkää täss, ku se on ollu himass mun kaa. Ollaa saatu olla iha rauhass. Nukkuu ja syädä sillo ku huvittaa ja näin. Mutt nyt alkaa taas se ihme ponpotus. Ett niinku duunataa safkaa, hypätää ruiskus, pakotetaa goisii ja kaikkee. Jäks – en tykkää. Enkä nyt kyll ihmettele, ett ei tykkää mamikaa. Ei tommone oo kliffaa. Kissii ei ainaskaa vois pakottaa tollee kaikkee. Mä en tajuu muute, miks ihmiset yleesä suastuu iha mihi vaa? Nih kerta. Mä paan tommose tavisfoton must, ku mä goisin tai ainaski melkee eli havukottelen. Mä vaan haluun mun foton eikä orja vissii nyt just jaksa semmost viäl alkaa tähä järkkää.

Kliffaa viiko alkuu kaikill – pitäkää hualta ja varokaa vilustumist!

----------------------------------

Vincent, oletko sinä muka vilpittömän huolissasi minusta vai muista ihmisistä?

Päivän slogan: Kateus on yksi kuolemansynneistä – minulla on taipumusta erityisesti tähän! Tarkemmin ajatellen minulla on taipumusta niihin kaikkiin...

Päivän biisi: Täältä kaikkea tunnetilaan sopivaa!

Luettua: Eric van Lustbader – Robert Ludlumin Medusan perintö, tuota mitenkähän tämä joutui kassiini. Minun pitäisi jo muistaa, että inhoan tällaisia ”poikain leikit” –agenttitarinoita. Tämä on siitä pahimmasta päästä, täynnä uskomattomia pelastuksia, hyökkäyksiä, tappeluksia jne. Hyvikset tietty voittavat... antakaa nyt kerrankin edes pahisten voittaa, prle. En suosittele kenellekään enkä mihinkään tarkoitukseen - no... ei, ei sittenkään. Emma Å – Samuelin kirja, ei paha kotimainen perusdekkari ollenkanas. Edellinen eli ensimmäinen oli parempi, sorry. Tätä vaivaa pieni puhku, liikaa ihmisiä ja tapahtumia jo alussa. Ja ainakin yksi iso moka (murhaaja sekoitetaan murhattuun!). Muuten oikein kelpoisaa kotomaista dekkaria, sieltä paremmasta päästä kuitenkin eli ei sen tietyn myllyn kautta tullutta... ;D Kelpaa hyvin iltalukemiseksi, myös muuhun toimintoon eli aivan suositeltava lajityyppinsä edustaja.

                                              

                                                   PITÄKÄÄHÄN MINUT MIELESSÄ!