AJOITUS ON TÄRKEÄ ASIA....

eli se, mitä mömelöitä ottaa ja mihin aikaan! Jonkinlaisen toimivan yhdistelmän sain eilen aikaiseksi ja jopa muutaman tunnin kehnohkoa unta. Ei sellaista lepuuttavaa, mutta unta kuitenkin  4 - 5 h. Ja jos tänään yrittäisi olla vain väsynyt koko päivän eikä ottaisi päikkäreitä, voisi saada paremmatkin unet. Mielipuolimömelöt täytyy ottaa hyvin alkuillasta ja sen jälkeen mielellään lievä rauhoike. Sen jälkeen TV:tä ja lukemista, niin tuntui jo vähäsen toimivan. Teen tänäänkin niin, katsotaan sitten huomenna!

Ajattelin jättää päivityksenkin väliin, olin eilen niin kudhuuntunut taas kaikkeen. Lähinnä ihmisiin. No, kaipa se menee ohitse. Kävin jopa eilen viemässä roskat *jippii-huutoja*. Tänään pitäisi jaksaa keskustaan, ihan 300 m. No, kaipa se siitä, jos ei huippaus iske päälle... Ikävää vetää turvalleen tuohon kivimurskaan ja saada kauniit kasvonsa (huom!!!) ruvelle.

Kaveri Eestistä viestitti kommentin Pensas-Ykän vierailusta Tallinnassa. Oli ollut mukana mielenosoituksessa, joita oli järjestetty useampia. Ei kuitenkaan niin, että presidentit olisivat ne nähneet. Poliisit olivat häirinneet kuulemma näiden rauhallistenkin miekkarien järjestämistä ja kokoontumista. Ja tietysti, kuten aina, osanottajia oli kuvattu. Osa olikin esiintynyt huppupäisinä, koska eivät halunneet tulla tunnistetuiksi... Ja niistä oli uutisoitukin kehnosti, täälläkin oli vain (tai siis itse näin) vain yhden lyhyen pätkän. Karmeinta kaverini mielestä oli se, että Ykä-boy oli kiitellyt Eestin demokratiaa, uutta kilpailukykyä, syvää liittolaisuuden osoittamista USA:lle jne. Krääh! Minä olen aina pitänyt Eestistä maana ja reissaillut siellä paljon ja pahempaan suuntaan nähnyt asioiden menevän. Nyt myös siellä on A, B, C ja jopa D-luokan kansalaisia. Mummot myyvät edelleen paria valkosipulia ja lasillista mustikoita kadulla torien lähellä, koska eläke on niin pirun pieni, että sillä ei tule toimeen. Edelleen pienipalkkaisilla on joko oma pieni kotitalo tai palsta Keski-Eestissä tai muualla, jossa viljellään vihannekset ja perunat talveksi. Kuten myös kaverin perhe tekee. Isoäiti on vielä elossa ja asustelee kotitaloa lähellä Viljandia, onneksi on. Eli sieltä tuodaan lähes kaikki elintarvikkeet Tallinnaan. Ystäväni itse on työttömänä jo 3:tta vuotta, on sen verran erikoinen koulutus, ettei työpaikkoja juuri ole sen jälkeen kun Ars Tallinn lopetti varsinaisen toimintansa. Mutta hänellä ei ole mitään hinkua muuttaa muualle, vaikka ehkä Suomestakin töitä saisi. Perhe haluaa pysyä kotomaassa, mutta saada myös sieltä töitä. Hankalalta näyttää eikä todellakaan leveästi eletä. Että se siitä Eestin usalaistamisesta. Osa väestöstä kahmii rahaa ja elää leveästi sikäläisellä Kultarannikolla (jossa muuten kerran käytiin ajelulla). Ziis, sellaisia torppia ei taida löytyä edes Westendistä, Kuusisaaresta tai Kuliksesta....

Tekisi mieli lähteä sielläkin käymään, kun on lomaa pitämättä. Ei vain taida koivet kestää, kävelyä siinä saakelin laivaputkessa (joka on muuten yllättävän pitkä). Satamassa kyllä olisi hakija varmaan vastassa, jos poikansa sattuisi olemaan vapaana. Täytyypä harkita asiaa....

---------------------------------------------

Purrrrrrrrrrrve, mä en kyllä tykkää, jos mamiska lähtee reissuun. On se kerran jättäny mut ainaki päiväks ja yäks. Sillon kyll Kummisetä oli tääll aika paljo. Ja kävi Poikaki. Ja sain mä sitt heekkuja, ku mamiska tuli. Mutt ei se kyll sais mennä. Eikä se onneks varpisti pääse kävelee, sen verran se manaili taas aamulla. Hei, mä jouduin purisee sen hereille... se nimittäin nukku *kissavirn*, vaiks kyll se yällä taas pyäri ympäri-ympäri-ympäri. Makais hiljaa ja lokottais, niinku me kissit. Ei kai sitä saa nukuttuu, jos pyärii-pyärii-pyärii. Höh - omituisii noi orjat kaikkiin niitte vaivoje kaa! Mä oon vaan goisinnu ja eilenki mä sain taas fisuu mamiskan safkast, tai siis ennen ku se ehti laittaa siihe mitää ihmeörvellyksii sekaa. Ja kalkonii ja maitonapiskoi. Mutt aikastas vähä mä vedän noit pehmoruakii. Sillee ehkä lusikallisen tai kaks päiväss. Mami sitä vähä ihmettelee, mutt sitt mä kyll rouskin nappuloita ja kaikkee mamin heekkuja. Ettei tarvii ihmetellä, mä en oo mikää plösö katti, vaan tosi timmiss kondiksess, niinku täss iäs pitääki! Ei kattokaas se sovi, ett tänn ikäne kolli on plösö, pitää olla mitä näyttää varsinki leideille. Nih!

Ei tullu kuvii, vaiks mami postas jo Pojalle niistä. Se Poika ei muista, se on hajatusmiäline semmone. Nih! Ett tämmöne sitt taas löyty. Mä meen goisiin, heti siis ku saan MUN maitonapit. Mua vähä ottaa kaa päähä nyt! Mutt kliffaa päivää muille kissinkoille Lokistaniassa....

------------------------------------------------------

Yes, Vincent saa kohta nappinsa. Ja kyllä, Vincent, olet timmissä kunnossa! Et ole plösö, kyllä Poika kohta laittaa uusia kuvia sinusta, että muutkin sen uskovat, varsinkin upeat kissileidit! Minä alan jo valmistautua päivän koettelemuksiin....

Päivän slogan: Pessimisti on realisti, joka ei halua myöntää sitä, sanoo kyynikko!

Päivän saneluista poimittua: Tasapaino pahentunut viime aikoina, kävelee kepillä... (no ilmankos on vähän vaikeaa - tämä poimittu työkaverin meilistä!)

Päivän biisi: Fläsän sukeltajan itkuvirsi

Luettu lähes loppuun: Jean-Christophe Grangé - Purppuravirrat. Erilaista dekkarikirjallisuutta, jos sitä nyt siksi voi edes nimittää. Tätä en aikaisemmin saanut käsiini, vaikka on 1. suomennettu ao. kirjailijalta. Kannattaa tutustua, kirjasta on tietysti myös kuulemma ihan hyvä elokuvaversio. En ota kantaa - katson tosi vähän leffoja.

                             

TORJUNTAPITOISTA TORSTAITA LOKISTANIAN VAPAAVALTIOON!

HYVÄ VALVOJIEN VALVOJA, KIRJOITAN SINULLE NYT ENSIMMÄISTÄ KERTAA,

toivottavasti sinä olet nukkunut valvoessasi minua yhtä huonosti kuin minä itse. Jos kerran joudut valvomaan minun valvomistani, olisiko mahdollista kuitenkin järjestää jokin hetki nukahtamista varten? Vaikka vaan pariksi tunniksi. Tai sitten siirryn kohta takaisin entiseen lyhytaikaiseen tajuttomuuteeni, jonka sentään saavuttaa Sirdaludilla. Kiitos, hei ja loppu. Piste.

Mielipuolimömelöt eivät vaikuta - ei paranna unta, ei nosta kipukynnystä, olen nostanut annoksen maksimiin. Siirryin entiseen kipulääkitykseen eli Panacodiin, kohtuuannoksella kuitenkin. Eli eilen nukuin tunnin aamupäikkärit. Yö meni kahden peiton ja kuuden tyynyn kanssa taistellessa. Onneksi pidän isosta sängystä ja siinä on tilaa taistella niiden kaikkien kanssa. Toinen peitto yritti kuristaa minut, vapauduttuani siitä toinen puolestaan kietoutui jalkoihini boakäärmeen lailla. Tyynyt vuorostaan yrittivät tukahduttaa minut. Huh - selvisin taistelusta ja kun Vincent tuli purisemaan, koko sänky rauhoittui ja lupasin nousta ylös. Eli nyt on jo kaffiteltu, otettu aamumömelöt, annettu Vincentille aamuherkut ja putsattu kissiastiat. Kello on n. 4. Hienoa. Pirle. Tämä muistuttaa jo aivan kesäpostauksia, jolloin päivitin lokiani usein 2 - 3 tienoilla ja menin sitten nukkumaan. Nyt ei nukuta, edes.

Kiitos Salka, nyrkin puinnista ja tsemppauksesta. Mutta kun en osaa olla tekemättäkään mitään ,> Jos en ole kovin kipeä, en jaksa makoilla koko päivää. Makoilin su ja ma, se riitti jo. Eilen aloin teeskennellä pikkuasioita, kun on pieni residenssikin. Tänään aion jatkaa teeskentelemistä. Huomenna tapaan aamulla yhden nettailukaverin ja luultavasti iltapäivällä Entisen Työkaverin. Se ainakin tuntuu nyt mukavalta ajatukselta. Kummisetäkin on sairastellut vatsaansa, ei ole jaksanut käydä edes täällä. Siis järjestin hänelle ne tropit ja uhkausohjeet hoidosta. Kuulosti eilen jo pirteämmältä onneksi. Sen verran vielä sain uhkailtua, että hän varasi soittoajan lääkärilleen. Kyseessä on selvästi nimittäin lääkityksen yhteinen sivuvaikutus. Kenelläpä niitä ei siis olisi... Hörhö kävi kylässä, 5 min. Se riitti 20 egen pikavippiin ja tuliaisiin. Sain tuliaisiksi Malmin Valinnasta 2 hienoa joulusilliä, siis semmoista oikeaa, perkaamatonta. Mukavaa, että ihmiset muistavat minua ,D Harva Welhotar osaa laittaa hyvää silliä, mutta minä osaan. Ja kunhan nyljen ja perkaan ne, avot, pilppuan sipulia ja porkkanaa ja teen liemet, on ns. jouluksi silliäkin tarjolla. Näin sitä saa kaikkea kivaa, kun on hörhökavereita. BTW, aikaisemmin hän ilmaantui lihakimpaleen kanssa, joka nyt makoilee pakkasessa odottelemassa myös juhlavampaa aikaa. ;D

Muutoin olen sitä mieltä, että ei tässä töitä kaipaisi. Kun saisi nämä kivut lieventymään ja mömelöt tehoamaan. Siinä olisi aivan tarpeeksi töitä. Kiitos vaan. Aloin jo miettiä, josko hakea toinen viikko sairista. Ei ole tuo skarppius päivällä ihan kohdallaan, nimittäin. Väsyttää, mutta ei nukuta. Aikamoinen noidankehä, tuttu varmaan useimmille, joten turhahan minun on vänistä. Pääseehän sitä ottamaan päikkärit, jotka tietysti taas huonontavat iltanukkumista ja jopa yleensä nukahtamista. Arghhh. Ja niin, eilen tuli sen verran touhuttua, että kyllä, jalat ovat kipeät, kiitos kysymästä. Samoin hartioihin joku harjoittelee lähitaistelua jollakin tylsällä aseella. Kaipa tämän nyt kestää, kun ei tarvitse olla työssä. Kauhulla ajattelen siis ensi viikkoa. Onneksi se sentään on lyhyt viikko.

--------------------------------------

Purrrrrrrrmenta, kissinkat! Mä olen sentää goisinu tooooosi hyvin. Vähä toi mamiska on häiriköiny taas. Nukkuis seki. Se on nimittäin tosi helppoo. Ottais vaa oppii musta. Ei orjat kai sitte osaa. Mä pystyn nukkuu millon ja missä vaan, ei mull ainaskaa oo uniongelmii. Ja silti mä oon skarppina. Jos jääkaappi avautuu, oon heti paikalla, ettei mami vaan syä mitää mun ruakia. Tai semmosta, mitä mä voisin ees haluta. YHHH - hei tiätteks te, eile se söi donarii, joo sain mä osani, mutt sitt se sotki donarii kurria ja sipulia ja sitt semmosii vihrei viipalei, semmost ku vihree japl... ei ku jalapeno. Hyi ku se dunkkaski jo pahalle. Ja toi veti sitä ja sitt viälä valkosta sipuliiki. Hirvee dunkkis tuli siit hyväst donarist. Mä en tajuu, miten noi orjat tunkee niit aivastusmausteit ja kilii ja valkost sipulii ja mami tota jalapenoo pilaan hyvää fisuu *puistelee päätään*. Karmeeta toi orjien ruokakulttuuri, jos nill ees semmost on! Lihanki ne laittaa uunii tai käristää, vaiks kaikki tiätää, ett se on  parast raakana tai sitt jotku justkat keitettynä  naturell. Ei mitää soossei eikä semmosii. Höh.

Mä oon täss vähä miätiskelly sitä kissi-TES:ssiä ja alkanu vähä kokoilee ajatuksii. Jahka mä viälä kerään muutamii asioi yhtee, mä voin kohta julkasta jo vähän sitä alkuu sitte. Lähinnä se tiätysti koskee orjien velvollisuuksii olla kissin käytettävissä ja kissin elämistä ja elättämistä koskevii asioita. Orjien käytettävissä olemisen määrittelyy, minimiherkkukiintiöö ja sellasta. Mutt mä palaan tähän jutskaa viälä sitt myähemmin! Kollikalenteri on hei aika kova sana... Mä sain eilen viästii, ett kaikki, ku on nähny sen niinku mamin kautta, on ihan sairaan heikkona ja haluu sen kaa ;D Me ollaan kuulkaas hei julkkiksii!!!

Mamiiih - ei oo Poika viäläkää laittanu kuvei, vaiks mamiska pyysi. Nii ett tämmöne virnu tällä kertaa. Mä painun nyt ottaa aamu-unkot ku mamiki on jo kerta pystys. Ni se voi alkaa vaiks sulatella mulle fisuu, jollei se muuta keksi...Se on moips taas huamisee!

-----------------------------------------

Vincent - kyllä minä keksin erilaista tekemistä, mutta en tähän aikaan aamusta voi alkaa tehdä mitään kovin äänekästä. Tai meitä on kohta kaksi koditonta rääpälettä (toinen on siis Minä) etsimässä yösijaa! Että ollaan nyt hiljakseen tuonne 8 - 9 kähmeille asti...

Päivän slogan: Paha saa palkkansa, hyvä jos päätyy omilleen!

Päivän biisi: Esko veti ison Geen

Luettua illalla ja yöllä aloitettua: Christopher Paolini - Esikoinen (Perillinen-trilogian 2. osa), perinteistä miekka ja kivi -tarinaa, mutta viihdyttävää sellaista ,> Nyt vielä kesken George Hagen - Lamentin perhe; kunnon linkkiä ei löydy. Omalaatuisen ja aina asuinpaikkaansa tahtomattaan sopeutumattoman tavallisen erilaisen perheen tarina. Suosittelen, erilaisuus kunniaan!

                                                     

KÄLYISTÄ KESKIVIIKKOA LOKISTANIALAISILLE!!!

EI TEHOA, WELHOTAR VALVOO....

ja on valvonut melkein koko yön ja pyörinyt punkkansa sekaisin. Ei tehoa mielipuolimömelöt, ei kipulääkkeet, ei edes korkeimmalla annostuksella. Vedin juuri vanhat mömelöt kaffen kanssa kitusiini ja odotan jotakin tehoa, edes. Eilinen meni siis ihan ketuille. No, sain kukat kasteltua ja hoideltua Kummisetää, joka oli sairaana. Siis haetettua Belgarionilla troppia apteekista ja annettua sairaalle hoito-ohjeita ja -uhkauksia. Toivottavasti Kummisetä sai sitten levättyä ja nukuttua. Itse en saanut, päivällä vähän torkuin, mutta ei ollut intoa aloittaa mitään. Joo, kastelin  sentään kukat, tein ruuan ja tiskasin. Siinähän sitä - päivän työt! Voi kilin villu...

Täytyy tänään alkaa mieluummin leikkiä ns. normaalielämää. Ei tästä muuten tule mitään. Jos pienet tirsat tuossa aamulla ja sitten aloittaa jotakin ns. järkevää. On sitä ennenkin särkenyt, joten so not. Ei kai sairasloma ole tehty sairastamista varten, eihän? Vaan siksi, että voisi tehdä jotain, mitä ei ole muuten ehtinyt tai jaksanut tehdä ;> Esim. ne pleen vaatekaapit ja ompelukset. Olisi näistä muutamista päivistä jotain hyötyäkin.

Welhotar on lievästi nyt pahalla tuulella. Vaikka tiedän, ettei mielipuolilääkkeeltä pitäisi vielä edes odottaa kunnon vastetta, mutta edes jotakin. Ei... sitäpaitsi, jompikumpi näistä uusista mömelöistä saa vatsani hurilumps-äks-sekaisin. Ei kiva, ei mukava. Joten kipupuolella siirryn vanhakantaiseen ainakin nyt just ja heti ja ihan heti.  Nih!

-----------------------------------

Purrrrrrrrrrve, kissinkat! Jep, mami ON vähä pahalla päällä. Mä hyökin sen jalkoihin, kun se meni mun ohi ja arvatkaas mitä, se sai mun hännästä kiinni ja vetäs siitä ja sano MULLE rumasti, siis mulle, hei mulle! No, ei se kovasti vetässy, mutt kuiteski. Ja sano, ettei toisen kipeille paljaille kintuille hyökitä. Mutt ku ne vilahti nii houkuttelevasti tosta ohitte, eihä siinä voinu mitää...se on toi mun luanto (toim. huom. tuo selvitys ei enää päde täällä!). Muuten mami eilen ihmetteli, ett mun karva on tosi hyväss kuasis, ei lähde enää yhtää ja on tosi siisti. Vaiks mä en kauheesti ees anna haajata sitä. Ett oiskoha noiss maitonapeiski jotain vitamiineniä ja semmosii hivenenaineita? Varpisti on. Nih! Ett antais nyt mulle niitä, mä en ookaan viälä tän aamun nappei saanu. Sain vast ison biitin kalkonii, ku kävin purrrrrrrrrrrisemassa orjan aamulla punkasta ylös. Mä nääs kuulin ku se mutisi jotai, sehän oli sillo siis hei hereillä. Ja jos on hereillä aamulla, pitää nousta pitää hualta kissistä, juttelee ja leikkii, tai ainaski olee hereillä kissin kaa. Mun miälestä se on ihan selvä juttu. Se pitäisi kirjata johonkin kissojen sopimukseen, ku ne annetaa orjille! Paljo muutaki pitäis kirjata. Niinku seurusteluvalmius aina kissin halutessa. Ja muutaki. Siin on snadi epäkohta, niinku. Mun tarttee alkaa miättii semmost tekstii, niinku kissi-TES:iä, jota kaikki kissien orjat joutuis noudattaa. Yesh!

Eiks näytä aika kliffalta? Toi yks vois olla mä pentuna. Mä en vaa muista mitää  =(  Pojan piti eile jo purkaa mun-mun-mun kuvat, mutt ei se vissii oo muistanu. Nii ett viälä muutaman kerran näitä vriikuvii jostai, mist mamiska ne löytää. Tää näytti must aika nastalta ;D  Kliffaa tiistaita kaikille - mä alan pummii niitt nappei mamilta!

------------------------------------

Ja minä yritän paeta vastuutani nappien osalta. Toivottavasti Vincent ei löydä sitä allergialääkettä, joka putosi jonnekin. No, se on onneksi eri värinen ja muotoinen kuin maitonapit, ja tuskin siitä nyt hirveää haittakaan voisi olla. Täytyy kuitenkin etsiä se tässä esille. Varmuuden vuoksi.

Päivän slogan: Maailma on harhaa - vain kissa on totta!

Illalla ja yöllä luettua: Harri Nykänen - Raid ja tappajat sekä Annie Proulx - Lyhyt kantama. No, Raid on sitä mitä se on aina... Mutta olen aina pitänyt Annie Proulxista, Lyhyt kantama on ollut loppuunmyyty jo pitkään eikä sitä löytynyt kirjastosta. Uusi painos tuli sitten Seven-pokkarina, ilmeisesti kirjan viimeisen novellin takia eli Brokeback Mountain, johon elokuva perustuu. Suositan Proulxin kaikkia kirjoja ehdottomasti! Tämä nyt ei minusta ole parhaasta päästä, mutta lukemisen arvoinen kuitenkin...

                                          

PAREMPAA TIISTAITA KAIKILLE - PÄIVITETÄÄN!!!

MAANANTAI - VAPAATA KAIKILLE!

Welhottaren residenssissä on siis tänään vapapäivä ja sitä samaa toivoisin muillekin. Jos kuitenkin joudutte tai pääsette kustannuspaikalle, loisikaa mahd. paljon, ihan pelkästä myötätunnosta. Salkalle ja Vaimolle - teidän kohdallanne tämä päivä  on anomuksesta siis peruttu, koska eilen ette osallistuneet peruttuun sunnuntaihin!

Juu, rapoa lääkkeistä siis... Mielipuolilääke pitää näemmä ottaa ainakin pari tuntia ennen edes aiottua nukkumisaikaa, se näet ei vie tajuttomuuteen, kuten varsinaiset unilääkkeet. Samoin kipulääkkeitä täytyy popsia 6/vrk. Tänä aamuna ei hirveästi satu, mutta se johtunee siitä, että en eilen tehnyt yhtään mitään. Nukuin vaan. En jaksanut mitään. Päätin suosiolla todellakin jättää tekemättä muut paitsi syömisen ja suihkussa käymisen. Ja nekin hyvin pikaisesti. Sitten illemmalla vähän tavis-elämää eli TV:tä. Nukuin tosiaan varmaan 14 h ja yön päälle. Yritin vielä nukkua lisää, mutta en enää pystynyt.  Eli nyt on nukuttu ainakin riittävästi. Josko tänään saisi jotakin aikaiseksi. Siis jotain tarpeellista tai järkevää. No, kissa on kyllä hoidettu ja seurusteltu, mutta ei muuta...

Lisäksi huomasin luvanneeni tällä viikolla yhtä ja toista. Käydä siellä ja tuolla, tavata Vanhan Ystävän (onneksi hän tulee meille) ja kaikkea. Toivottavasti en siis ole ihan hörelönä. No, nyt ei ainakaan siltä tunnu, vaikka vasta heräsin ja vedin leivän, kaffet ja mömelösatsin. Mömelöjä ei kannata ottaa kissan nähden; jos joku niistä putoaa, tuo karvainen  otus varmasti kietaisee sen kitaansa. Olisi se tietysti vekkulia seurata, mitä aineet saavat aikaan. Ja valita sitten paras yhdistelmä. Ei sentään, kissa pysyköön maitonapeissaan ja minä omissani!

Huvikseni olen ottanut tavakseni katsastaa aina yhden satunnaisen lokin, kun käväisen Blogilistalla. On tullut osuttua aika mielenkiintoisiin lokeihinkin, mutta myös todella kamaliin - sitä tämä Lokistan on. Suosittelen joskus katsastamaan näitä satunnaisia, sieltä voi löytää jopa helmiä, mutta tosiaan sitten sitä muutakin. Murrrrrrrrrrisin joutuessani johonkin hemmetin raamattulokiin, jossa siteerattiin vain ns. päivän sanaa tulta ja tulikiveä uhkuen. Hassua oli taas se, että pari  kertaa olen joutunut omien suosikkieni sivuille ;D

----------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrmenta kavrut! Ei se mami tosiaan näytä lähtevän töihin. Mä tiädän sen siitä ett se nakuttaa tässä ja nyt mun sanelun mukaan. Mä oon välillä tosi kova juttelee, niinku eilenki. Sitt ku mami ei muuta keksiny, ku se katto tota kuvalaatikkoo, nii se taputti sen vieress olevaa paikkaa, siinä handujen viäressä, miss on just kissalle sopiva kolo. Enkä mä millää ensi meinannu uskoo ett siihe, mutt sitt mä hyppäsin siihe ja se paijatti mua korvien välistä ja nuuskutti ja mä aloin hurrrrrrrrrrrrrista sille. Hups. Mua vähän pelottiki. En mä yleensä sillee. Enkä mä kauan siinä ollut. Mutt mami oli taas  aika onnelline. Ett mä uskalsin mennä siihe, kun mä en yleensä mee. Mä oon aika utelias ja toi tuntu mukavalta. Tarttee harjotella lisää. Kyll mä niinku puffaan ja sillee, mutt mä en pitkän aikaa oo hirveen lähellä ja sylissä mä suastun olee vaa hetken. Mä oon miättiny, ett onks se mun entisest himast vai siitt, ett mä jouduin ihan heitteille. Ett mä en oikee uskalla enkä luota kaikkii. Ku tänne tulee ihmisii, mä oon kyll utelias ja meen puffaa ja haistelee ja tarkistaa ne. Mutt jos ne yrittää paijattaa, nou vei - ei käy. Ei ainakaa sillee kunnolla. Ihan vähä ne saa koskee nenää tai vähä silittää selkää.  Mutt ei sitt enempää! Nih!

'

Mun omat kuvat loppu taas, mamiiiiiiiiiiiiiiiiiiiih ja Poika! Nih, ett nyt on tällane päivälliskuva sitte ;D Se on måndaagia vaa sitte eli viikon alkuu kaikille! Mä painun goisiin, ku sain mamin hereille ja kaikki heekut!

-----------------------------------

Tiedättekö, että tuo kipulääke jättää pas.......an maun suuhun, ple! Jäks! Minä menen nyt lukemaan tuon kirjan loppuun ja tupakalle ja ehkä vielä pienelle lötkötykselle. Pitäisi suunnitella myös jotain ohjelmaa päivän ajaksi...

Iltamyöhään luettu ja aamulla jatkettu kirja. Virpi Hämeen-Anttila - Perijät, kyllähän tämän nyt lukee ja on siinä vähän uuttakin, mutta.... ei minun peruskamaani!

Päivän slogan: Tuuli johtuu puiden heilumisesta. Mitä enemmän puut heiluvat, sitä enemmän tuulee!

Päivän biisi: Elämä ikkunan takana

                                        

MALLIKASTA MAANANTAITA KAIKILLE - OLKAA LAISKOJA!!!              

TÄMÄ PÄIVÄ ON PERUTTU

Kelli näyttää vähän  yli 3:a ja julistan siis tämän päivän perutuksi. Vaikka ei siis tarvitsekaan mennä huomenna töihin. Joka tapauksessa, sunnuntai on siis peruttu.  Tämä olkoon yleinen vapaa- ja nukkumispäivä, ei tarvitse nousta ylös, saa nukkua, jos pystyy. Saa lötköttää, ihmetellä ja kuunnella radiota. Välttäkää muuta toimintaa! Syökää pientä hyvää ja hemmotelkaa itseänne ja toisianne kaikin tavoin...,D

Ei ainakaan nämä ensimmäiset annokset uusia kipumömelöitä vaikuta yhtään mihinkään. Eikä tietenkään mielipuolilääke, koska siinähän on aina tämä annosnosto hiljallensa. Eli suoraan sanoen - viime  yö oli perkeleellinen. Heräsin useampaan kertaan kipuihin ja lopulta 2.30 päätin juoda kaffet ja ottaa kipulääkityksen ja alkaa päivityksen. Jospa sen jälkeen saisi vielä tunnin-pari unta. Kuten Uppis kommenteerasi, diagnoosini on hankala kaikissa mielissä, mutta pääasia on, että on jotain mistä jatkaa. Se tässä on tärkeää. Lääkitystä varmaan vaihdellaan ja titraillaan pidemmän aikaa. No, ehkä sen kestää. Vanha mömmöilijä ei kyllä hevillä luopuisi niistä, jotka ovat edes vähän auttaneet. Mutta ihan varmuuden välttämiseksi toimin lääkärin ohjeiden mukaan - eipähän tule sanomista sitten mitä on kokeiltu ja milloin.

Eilinen iltapäivä mení aikalailla Juicea mietiskellen, keikkoja muistellen, biisejä radiosta kuunnellen. En jaksanut sentään raahata varastosta vinyylisoitinta. Olisi voinut kuunnella vanhoja levyjä illalla. Mutta, kuten jossain totesin, rauhaa hänelle ja onhan siellä kavereita jo ennestään! Onhan siitäkin aikaa kun Cisse poistui, tapaninpäivänä 1990. Cissekin oli tuolloin Jorvissa ja vielä aattona pyysi hakemaan itselleen vodkapullon. Että sellaisia kavereita. Ja on siellä Jimbokin, joka kuoli jo 3.7.1971. Olen varma, että heillä on hyviä sanoitussessioita. Ja tietysti Junnu, joka menehtyi  29.10.1990. Hyviä bileitä vaan, toverit! Jäätte muistoihini...

Tositarinana on pakko kertoa, että olin hyvin nuorena saanut ensimmäisen kasettinauhurin ja äänitellyt sitten kesän aikan kaseteille oikein kytäten hyviä biisejä. Yhtään ns. ostettua oikeaa kasettia ei ollut. No äiti kysyi sitten, mitä tahtoisin joululahjaksi. Minä siihen,että nyt on tullut tämmöinen levy ja sen haluaisin, en muuta. Kyseessä oli tietysti Juice Leskinen & Coitus Int. Uskon, että äitini ei ymmärtänyt nimeä. Mutta nolointa oli, että hän tuli Soitin Laineelle mukaan maksamaan sen kasetin. Hävetti, hävetti ihan hirveästi!!! No, kyllä sitä tuli soitettuakin. Ja kun muistini on (kumma kyllä) edelleen hyvä, muistan kaikkien biisien sanat.... Tulihan niitäkin eilen ammuvainaan nuotilla hyräiltyä.

Muutoin oli oikein mukavaa, kun Belgarion oli taas kuormakamelina. Sain tuotua kassin kirjoja sekä puuttuvaa tavaraa runsaasti eli kuiva-aineita, pesuaineita, pakasteita, vähän oranssia pakkaseen, donaria jne. Taas oli iso reppu ja kaksi kassia täpötäynnä. Ja kun olin omin pikku kätösin laatinut tagliatellea ja italialaistyyppisen soossiin ja Poika syönyt kaksi annosta, sammahdimme molemmat. Niin ja kissa myös. Eli torpan täytti kolmen ryökäleen uninen tuhina ja lievä kuorsaus (kaikki me hornotamme hiljaa unissamme). Heräsin juuri sopivasti klo 15 kieppeillä kuuntelemaan Juice-ohjelmaa.

Ilta menikin vain lötkötellessä ja lukiessa. Löysin kunnon satsin kirjoja - kivaa kun on mukavaa!  Eli vajaa metri, en jaksa laskea nyt. Riittävästi ensi viikkoa varten, jos mömelöt ei tehota.

---------------------------------------

Purrrmenta, kissinkat! Mä sain eilen jauhista ja maitonappei. Sitt mä olin tosi kiva Pojalle, nii se toi mulle kissinruakaaki. Se on sitt hassuu, kun se varoo mua kauheesti. No, mä aina tahaltee vedän kunnon kissahepulit sen yli tai kun se lokottaa soffalla, mä kiipeen sen masulle ja haistelen, mitä se on syäny. Ja sitt mä meen ihan sen repun ja Pojan väliin goisiin ja alan levitä. Te varmaan tiijätte, ett nukkuva kissi aina leviää. Nii eilenki poika meinas kaks kertaa putoo, ku se ei uskaltanu koskee muhu! Salaa mä naureskelin. Mutt se onki tosi herrasmiäs - kissoille siis. Hianoo. Se on mulle ihan aina ollut kiltti. Tosi kiltti. Ja kun se kantaa mun ruuatki. Hmmmmmmm - mä taidan ihan vähä pakastaa sitäki! Mami on häriköiny mun yäunkkoja nyt monta kertaa. Mä heräsin useesti ku se kävi tsögessä ja kylppärissä ja tupakalla ja manaili jotain ihan hiljaa. Tarttiskoha tänää taas vähän yrittää hellitellä sitä. No, mäki sain uutta leikettä ja maitonapikoita justiisa. Kyll se niinku kiltti on, mutt kaikki ei oo nyt iha kohdallaa. Saas nähdä, ons tänää taas kammopölkkäripäivä - vähän vaikuttais siltä. Jäks! Sitt mä kyll haluun tuplat kissikaakit. Nih!

Täss mä taas tsiigailen, mitä mamiska duunaa, se luki vaihteeks *huoh*! Ja sitt se otti kaameran ja kuvaili mua. No, mähän oon komee ja kuvaukselline, ett nou hätä! Nyt mua vähä äske oksutti ja mami kävi korjaas sen pois. Se sano vaan hmph eikä muuta. Nyt  on taas siistii... Mä taidan mennä aamu-unkoille, jos toi mamiki lähtis... Se on söndaagia sitte taas kaikille kissinkoille - muistakaa, että orjillaki on joskus vähä vapaata!

----------------------------------------

Vau, että vähän vapaata. Se varmaan tarkoittaa kissiuniaikaa ;D

Luettua: Outi Pakkanen - Ruohonleikkaaja ja Leena Krohn - Mehiläispaviljonki , Pakkanen oli taas entistä tavaraa; helposti luettavaa ja ennalta-arvattavaa. Sen sijaan suosittelen Mehiläispaviljonkia, hmmmmmmmmmmmm!

Päivän slogan: Puolueet ovat yhteiskunnan versio tietokoneviruksista.

Päivän biisi: Pikkuveli

Ja vielä vähän eilisiin fiiliksiin....

                

TUNNEPITOISTA SUNNUNTAINA LOKISTANIAN VÄELLE MALMILTA!!!

 

MUISTOPÄIVITYS GRAND MASTERILLE JUICELLE

eli Juice menehtyi, lopulta, sairauksiinsa jo eilen. Tieto julkistettiin vasta tänään aamupäivällä. Muistelkaamme - ja rauhaa!

                  

                          KOITTI SITTEN SE XV YÖ!

 

 

EHEEEHEEH - HYVÄÄ LAUANTAIHUOMENTA

kaikille, jotka ovat olleet viettämässä paheellista elämään esim. pikkujouluissa tai muuten vain kännittämässä! *pahantahtoista käkätystä* Oliko kivaa? Onko nyt hyvä olo? Anteeksi, olen kade vaan, koska ei ole tullut edes juopoteltua viime aikoina. Ei edes vähän.

Niin, lupasin rapota eilisestä tarkemmin. Fysiatri oli kuni sulaa vahaa, erittäin ystävällinen ja kohtelias. Kiitteli erinomaisia labra-arvoja  (suostui siis lopultakin uskomaan, että olen niiltä osin kunnossa!), verenpainearvoja, suoriutumista työstä, vaikka olenkin sairas jne. Lisäksi todellakin pitää tätä nyt selkeästi fibromyalgiana, tosin vielä suluissa (susp.), koska täytyy saada aikaiseksi se sopiva lääkitys. Ja sairaslomaa tuli viikoksi lähinnä näiden hartia- ja käsikipujen takia, jotka ovat vaivanneet pari viikkoa. Vaivanneet tosiaan, parina aamuna jo vaatehtiminen on ollut vaikeaa. Olkavarret, niska-hartiaseutu ja vas. lapaluun seutu ovat aivan kosketusarat ja minua puikotetaan ja viillellään tuollointällöin. Sairasloma on kyllä paikallaan myös siksi, että hän nyt kuitenkin päätyi tuohon ikuvanhaan mielipuolilääkkeeseen, jonka pienempinä annoksina pitäisi toimia kipukynnyksen nostajana sekä kipulääkkeeseen, joka yleensä sopii fibromyalgiaa sairastaville. Ainoa ongelmahan tässä on, että reagoin useisiin lääkkeisiin merkillisesti ,D Eli täysin toisin kuin muut... Eli hyvä, että pääsen aloittamaan nämä sairasloman aikana. Eivätkä ole kalliita (tarkistin heti), jos joutuu vaihtamaan parin vkon päästä muihin valmisteisiin. Eli kiitokset kaikille eilisestä tsemppaamisesta - sitä tässä nyt juuri tarvitaankin - ja pitäkää ihmeessä peukkuja, että nuo ao. mömelöt toimivat...

Herjaamossa onkin sitten hankala tilanne, vaikka jään vain viikoksi pois, ainakin alustavasti siis. Herjaamossa on jo nyt henkilökuntapulaa, koska on ollut sijaisen tarve koko viikon. Nyt tarvittaisiin kipeästi sijaista myös oman sairaslomani takia, eikä sellaista henkilöä tunnu löytyvän. Pomo I oli eilen jo soitellut ja kun kävin kertomassa, että minäkin jään sairikselle, oli pakokauhu jo lähellä... Pomo I nimittäin joutuu sijaistamaan oto Isohkoa Pomoa seuraavat  pari vkoa ja tämänkin hankaloittaa tilannetta. Pari sopivaa aikaisemmin meillä ollutta sijaista ei ole nyt käytettävissä. Ja niin ikävää kuin se onkin, tähän työhön ei valitettavasti voi ottaa ketään suoraan työvoimatoimistosta. Eli luultavasti seuraavaksi on sitten käännyttävä Seuren puoleen, josko sieltä olisi joku vapaana. Soisin kovasti paljon, että joku todella työtön saisi meiltä edes pidemmän sijaisuuden, koska väkeä lähes koko ajan tarvitaan lisää. On sairaslomia, lomia yms. Mutta kun ollaan Tsadilla.... Kuten huomaatte, miten vaikeaa se on itselläni ollut, vaikka olen ollut talossa jo lähes 5 v. ja tässä samassa hommassa 3 v., ei jatkoista ole koskaan ollut varmuutta.

Mutta, nyt sairasloman aikana minun on PAKKO tehdä pari asiaa: ommella kaksi (lue kaksi) juttua valmiiksi. Sisältävät lyhyet saumat. En vain ole saanut aikaiseksi. Josko viikko riittäisi tähän toimeen?! Lisäksi on pakko inventeerata kaksi (lue kaksi) pientä vaatekaappia. Ei luulisi olevan iso homma. Ei ole vain tullut tehtyä. Ja sen huomaa, kun etsii itselleen loimea aamulla. Samoin nuo ompelukset ovat odottaneet turhan pitkään, olisi jo aika... Muuten sitten yritän nukkua ja saada tuon lääkityspuolen alkuun oikein. Pliis, toivottavasti auttaa!!! Äh - toistelen tuota samaa asiaa, mutta kyllä nämä kivut vievät hermot pikkuhiljaa!

---------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrrrmenta! Mamiska jääki mun kaa himaa - hei kavrut, hei se jää himaa! Se on mun-mun-mun kaa päivisi! Yesh. Vaiks mä kyll nukunki, ni silti se on kliffaa ku mä tiädän, ett se on täällä. Jos mä vaiks herään ja sillee haluisin jotain tai leikkii tai olla sen kaa. Ja jos se jaksais sitt leikkii taas isoo kissatappelusta ja muuta!!! Ja se lupaski jo, ett se laittaa sitt joka päivä ruakaa. Eilenki mä sain donarii, sellast erilaist donarii. Oikee tosi hyvää (toim. huom. oli se vähän kalliimpi tonnikala eli ei hiutaleita vaan paloja!). Ett se maistuki mulle taas. Mutt toisaalta mami puhu jotai kakkakuulist ja siänist, tomaatist ja sillee. Se on menossa Pojan kaa tänää kaupoille. Sitt se puhu jotai kasvisruuista - hui! Ei se kyll niit mulle varmaa. Ai nii, joo, se sano, ett sitt sill on aikaa enemmä tehdä vaiks jotai uunihötskää mihin tulee sitä valkost justkaa ja sienii ja härpäkettä (kukkakaaligratiini, jossa sienikastiketta ja juustoa, toim. huom.).

Varpisti se mulle ja Pojalle laittaa tänää jotai erilaist heekkuu. Jos se laittais vaiks jauhista tai suikista, mä taidan oikee pyytää. Kyll se nyt suastuu. Se on näköjää ihan tyytyväine. Mä taidan käydä vähä puffaamass sitä nätisti, nii se kyll tua mulle taas jotai kivaa. On se kuiteski mun mami. Ja kerran se sano, ett vaiks ei muuta nii kissille pitää aina olla ruokaa ja kissin laatikko ja kupit pitää aina jaksaa siivota. Nih! Ett kissi on sen ansainnu, ett pidetää hualta, jos on kissin kerta pelastanu. Ett ei saa jättää sitt vaa olemaa kissii iteksee vaan ottaa kissiki huamioon. Eiks oo ihan oikee?

Mä pyysin, ett orja laittaa vinksin-vonksin kuvan ku toi kuva on mun miälest muute nii kehno. Mä nääs pummin siinä taas maitonappei ,> Ja mami tiätty kuvas just sillo. Ja mä vaan tuijotan sitä. Ett sillee. Mutt nyt mä oon saanut aamuheekut ja mä haluun justkaa mamin kaa viälä enneku se lähtee kaupoille. Nii ja saada lisää napikoita. Ett se on taas huamisee, kavrut!

-------------------------------------

Minä taas pahoittelen, että olen keskittynyt vain itseeni tänään. Ehkä tässä päivityksetkin joskus paranevat ,D Tulen kuitenkin rapoamaan ahkerasti viikon ajan - mikäli pystyn. Itse asiassa, ensi viikko onkin yllättävän kiireinen! *nolo virn*

Päivän slogan: Parempi hyvä resepti apteekissa, kuin huonot mömmöt katukaupasta ostettuna!

Päivän biisi: The House Of The Rising Sun

Kohta jatketaan edellispäivänä aloitettua kirjaa ,D

                          

LUANNIKAST LAUVANTAIT VAA LOKISTANIALAISILL!!!

DIAGNOOSI SYÖTETTY

koneelle ja fysiatrille eli sehän se, kuten tiesinkin jo, eli fibromyalgia! Lopultakin se on siis kirjoissa ja kansissa, ettei tarvitse ihmetellä - siis muiden. Ja fysiatrikin oli ihan ihmisiksi, Love And Peace! Ja uusia mömelöitä, TGIF ja sairaslomaa viikoksi sekä kipujen että lääkkeiden aloittamisen takia.

Lisää welhomaista rapoa asiasta myöhemmin!

KUUHUN VAI KUUKKELIIN? EI KUITENKAAN PITTSBURGHIIN, EIHÄN?

ILMA SUOSII, MUU EI

Kelit suosivat edelleen Welhottaren työmatkoja - yesh! Kiitän myös tarjouksesta, josta tänään oli pakko kieltäytyä, eli matkasta työhön, olin näet jo bussipysäkillä ;D Aamuherätys oli, vaihteeksi, klo 3. Lueskelin, kaffittelin, keskustelin Vincentin kanssa pari tuntia. Ja katselin kun valot sammuivat. Onhan se kiva, että muut menevät nukkumaan. Ne jotka voivat. Onnea heille, toivottavasti on kivaa ja mukavaa. Onneksi edes viikonloppuna pystyn menemään uudestaan nukkumaan tai edes puolihorteeseen päivällä, univelka ei silloin kasva ihan kammottavaksi kuitenkaan.

Tänään on siis armoitetulla fysiatrilla käynti. Suoraan sanoen - vähän pelottaa. Ei siis hän, mies on tumpula. Mutta hänen tapansa toimia on outo ja arvaamaton. Voi kieltäytyä kaikista ehdotuksistani, toisaalta voi tehdä aivan pyyntöjeni mukaan. Koskaan ei tiedä, mitä hänellä on mielessä. Welhotar on pienessä päässään miettinyt, että siinä on mies, joka kompensoi omaa pienuuttaan ja nuoruutensa kokemuksia leikkimällä nyt jesseä. Tulen rapoamaan käynnistä joko erikseen tai editoimalla tähän päivityksen loppuun. Tilanteesta riippuen. Eilen illalla kun mietin, mitä pitäisi sanoa, sain raivokohtauksen. Jos sanoisin kaiken, mitä mielessä pyörii, minut tultaisiin pidättämään väkivaltaisuudesta, uhkailusta, kunnianloukkauksesta jne. Onneksi oli ylimääräinen nappi heittää nassuun, etten alkanut käydä aivan ylikierroksilla. Eli - tahtoo vain sen diagnoosin ja lähetteen Kipupkl:lle. Ja mielellään sairaslomaa, kiitos. Ei muuta tällä kertaa. Ei olisi paljon pyydetty, mutta tietäen hänen puhetapansa ja mistä hän aikoo puhua, grrrrrrrrrrrr, alan taas hermostua *naksuttelee näppejään*. Taidan ottaa ylimääräisen rauhoikkeen ennen lähtöä.

Herjaamolla ei mitään uutta. Kaikki valittavat jossain määrin raihnaisuuttaan... Onkohan tämä tarttuvaa, vai onko tässä torpassa jotakin myrkkyä, joka saa tämän kaiken aikaan? Toisaalta, suurin osa meistä alkaa olla siinä iässä, että ensimmäiset krempat joka tapauksessa alkavat ilmoitella itsestään. Pitäisikin alkaa kartoittaa kokonaistilannetta. Jos jään sairikselle, teen hissukseen muistiinpanot ja julkistan ne sitten. Voipi olla yllätys. Näin sivusta asiaa seuranneena olen kuullut kaiken, mutta en ole kertonut mitään. Paitsi itsestäni. (Tässä seuraa valitusosio, jonka yli voi hypätä: vali-vali-vali-vali-vali-vali-vali-vali.)

--------------------------------

Purrrrrrrrrrve, kaikki kattiskat! Höh - mä mitää fisuu eilen sitt saanu. Mami kyll tarjos, joo. Sitä fisuu, mikä oli siälä kaiken hötskän sisällä. Vaiks se otti ne liämet ja vihannekset pois, nii ei sitä voinu kissi syädä. Nii mami kyll sanoki, mutt enhän mä uskonu tiäteskää. Nii ett mä sain vaan normaalisafkat ja parit maitonapit. Kyll mä kuiteski sen verran möksötin, ett mä olin taas koko illan bases goisimassa. Mamikaa ku ei laittanu ruokaa, mätti vaan sitä vanhaa mössöö itelleen evääks. Vaiks mä kuinka vahdin. Ei tullu jauhista, ei broiskuu - ei edes donarii, vaiks mä tiedän, ett niit on jömmassa. Onneks se lupas, ett tänää me syädää illall donarii. Se meinas jotai leipii. Mutt mä saan donarii naturell (hei huomaatteks te, mull on toi keittiömestarin sanastoki hallinnass). Mami saa syödä sen oman lusikallisensa miten tahtoo. Se tunkee siihe kuiteski jotai aivastuspurveleita ja sipuleita ja vaiks mitä syämäkelvotonta. Ja sitt jotai vihanneksii. Hei, siis mitä tekemist niill on fisun tai siis donarinkaa kans. Ei yhtää mitää... Heh, mä eilen taas kävelin mamin yli ja vähä aika makasin sen kylkimasun päällä. Aika mukavaa, oikeestaa. Mutt en mä kauan. Mutt mamist se on jotenki mukavaa - se sano, ett rauhottavaa. Sitt se kyll välill pyytää mua makkariinki se viakkuu, mutt en mä oikee viälä oo useenkaa menny. Ihan joskus vaa. En mä tiädä, miks. Mä vähä oon kuitenki epäileväine...jos se vaiks heittääki mutt yhtäkkii pois tai jotai. Ei se kyll tee, kyll mä sen hiffaan. Mutt kuiteski. Niin ett joskus mä käyn sen päällä kävelees ja lotkottaas ku se lukee. Mutt harvon. Tarttee kattoo sitte, ku tulee oikee galsa. Jos sitte vaiks alkais harjotella sitäki.

Mikää ei oo niin kliffaa, ku goisii tällee. Pää laitetaa tassunkoje välii ja kierrytää kunnolla kerälle. Mutt sillo mamin pitää olla kotona, ett mä tiijän, ett se on lähellä ja ku kuuluu raps mä oon heti paikalla ,D No, mä meenki jatkaa tätä suasikkiharrastusta! Kliffaa viikendii koko Lokistanian kissinkoille - pitäkää orjat kiireisinä, jookosta!

-----------------------------------

Orja on muutenkin tänään taas vaihteeksi kiireinen. Niin tuntuu olevan joku muukin, kun tuli töihin ja klo on 6.23...hmph. Aamuhetki meni jo pilalle =(

Lukemista on aloitettu pari sivua: Joyce Carol Oates - Putous

Päivän slogan: Ei, ei tämä ole kauhufantasiaa - tämä vain tuntuu siltä!

Päivän biisi: Bohemian Rhapsody siksi, että se on ehdoton ja myös siksi, että tänä päivänä 24.11.1991 Freddie Mercury menehtyi Lontoossa - rauhaa!

                         

PEHMOISTA PERJANTAITA KAIKILLE LOKISTANIALAISILLE!!!    

IHANA ILMA - PIMEÄÄ, MÄRKÄÄ, EI LIUKASTA

Kehu-kehu-kehu, ilma ON Welhottaren tarkoituksiin mitä parhain. Minä pääsen töihin, ystävät, töihin, ilman taksiherran palveluja, ilman kaatumisen pelkoa, ilman jokaisen askeleen tarkkaa sijoittelua! Minä pääsin Herjaamoon *tsemppaa itseään*, päivän kiintiö on siis lähes täysi. Kotiinkin kykenee, kun ajattelee sitä, että pääsee rauhaan ja pitää mielessä oman leveän sängyn ja kaikki soffat - sekä tietysti Vincent-raukan, joka yksinään kotona odottaa. Tässä välissä on tietysti yksi pieni ongelma; työ. Mutta kyllä sekin siitä, kun varoo tiettyjä liikkeitä, ei satu kovin paljon. Vaan sopivasti, että pysyy hereillä. Särky pitää ihmisen hereillä, sekä kotona että työpaikalla.

Eilen soitti entinen työkaveri, siis kaverini entisestä Pitkäaikaisesta Työstä. Hänkin on nyt päässyt lopulta monen vuoden jälkeen pitkälle sairaslomalle, ilmeisesti juuri samalla diagnoosilla, jota itse tässä odottelen. Lääkityskin on suurinpiirtein sama. Hänellä on sentään onnea - on auto alla ja pystyy ajamaan eli hän pääsee liikkeelle. Sovimmekin tapaamisesta aivan lähiaikoina mm. lääketieteen ja muun kiinnostavan merkeissä. Kovan työn takana hänelläkin oli ollut tuo pidemmän sairasloman saanti; ensin väitettiin kipujen olevan vain korvien välissä. Käytettiin kuntoutuksessa, jossa ao. henkilö ei kyennyt tekemään mitään, jolloin syytettiin yhteistyökyvyttömyydestä ja -haluttomuudesta. Sitten puututtiin tietysti elämäntapoihin; läskeihin, mini-tupakointiin sekä mini-alkoholin käyttöön. Kunnes lopulta joku älykäs oli tehnyt oikean diagnoosin ja lähettänyt hänet(kin) Kipupkl:lle. Josta taas oli tehty leppoisia lääkekokeiluja, joihin hän oli reagoinut lähes samoin kuin minä. Eli tuli niin omituisia sivuvaikutuksia, että hevletinmoinen kipukin on vakaampi ratkaisu. Peesaan ystävääni, eli huomenna on näytön paikka. Täytyy alkaa tsempata itseään jo tänään. Josko tekisi peräti listan asioista, jotka on pakko tuoda esiin! Minen jaksapystykykenemään enää, kiitos! Mutta lokeista en tingi, nih!!!

Herjaamolla ihmissuhteet kiristyvät selkeästi. Pientä sanaharkkaa on ilmassa silloin tällöin. Ei vielä ainakaan vakavaa, mutta kuitenkin. Kukaan ei oikein luota keneenkään. Muodostuu selkeitä muutaman henkilön klikkejä. Onneksi itse olen tyyppiä, joka ei koskaan kerro mitään asioita eteenpäin. Mieluummin olen hiljaa. Jotkut ovat kovin kiinnostuneita siitä, miksi joku toinen on sairaslomalla ja kuinka pitkään. Tämähän ei tietenkään kuulu kenellekään muulle, kuin varsinaiselle esimiehelle, eikä itse asiassa hänellekään muussa mielessä kuin siinä, että lääkärintoditus on tietysti esitettävä. Lisäksi ilmassa velloo mielipiteitä ns. tulospalkkiosta ja sen maksamisesta, tilastoinnin tarpeellisuudesta ja sen eri muodoista (jotka tällä hetkellä eivät anna todellista kuvaa) sekä, tietysti, virkistysmäärärahan käytöstä. On tämä työelämä sitten jännittävää. Entistä enemmän alan kadehtia kissoja...

--------------------------------

Purrrrve taas! Vai on mamiska kade mulle. No kyll sopiiki olla, mull on nyt taas ollu oikee kissanpäivät, yesh! Eilen mami duunas kerranki oikeeta kunnon ruokaa eli kissillekin sopivaa  safkaa. Se teki jääfisusta jotain apetta. No, mulle se tiätty sulatti ison biitin sitä jääfisuu, ai että se oliki njamskista. Mutt mä en tajuu, miks seki loppu sitt nii äkkii. Mä oisin varmaa syäny vaiks sen kaikki, mutt mami piti punkee se johonki aivastuspurveli-vihannes-hötskän sekaan pataan. Epistä. Kunnon fisu ihan pilalla, juu, tiätty kurria, kiliä, valkosta sipulia ja vaiks mitä. Taas se sai mut aivastelee niillä. Mutt oli se sen verran iso biitti, ett mä sammahdin bastuu koko loppuillaks. Ja ku mä heräsin, toi oli taas vängertämässä jo itteesä sänkyy muka lukemaa. No, sainha mä mun iltamaitonapikat. Olihan mamiskalla jömma. Ihan uus iso pussi napiskoita!

Nii, kaikille kavruille taas tiadoks, ett ei mamiska oo öisin enää mun päälle peittoo heittäny, mutt jos mä meen ehdottelee heräämistä (mä kuulen kun se vähä herää välillä öisin unesta, se sanoo, ett sattuu), niin kyll niit ¤)¤(")Y&#! sanoja sitte tulee. Mut nyt mä oon hiffannu, ett jos se niit sanoo, mä painun vaan soffalle odottaa. Kyll se siältä sitt viimestää tos neljän aikaa punkee ittesä ylös ja raahautuu kylppärii. Ja sitt mä alan pummii ihan kaikkee. Ja mä saan ihan ekaks yhen kalkkunaleikkeen ku mami syä sen aamuleivän. Ja sitt mun laatikko putsataa, kupit tarkistetaan ja sitt mä saan uutta pehmoruokaa puhtaalle lautaselle. Ja partsin oven mami avaa kaa, ett mä pääsen vähä uloski ja jolisee. Tän se kyll tekee joka aamu, vaiks se välillä manaa, ett sitä sattuuki. Mutt tänäänki ku se teki lähtöö, mä kävin sen viäress istuus vähä paijattavana ja purrrrrrisemassa, ett josko se jäis himaa. Mutt se sano, ett se ei voi. Mutt sitte se halitti mua ja sano, ett ihan tulee ikävä, ett kyll seki haluis olla himassa. Ja sitt mä viälä vähän kääppäsin tassulla, ett se saa rapsutella mua. Se tekee ihmisille hyvää, ett ne saa meit kissinkoi paijaa, mä luulen. Mamiskaki vähä rauhottu...

Täss on taas mun päivystyspalvelu, nääs. Ett tuleeks heekkuja vai ei. Täss mä yleensä viätän aikaa sillo, ku mami on himas ja duunaa jotai... Sitä pitää kattokaas vahtii kunnolla! Se on purrrrrrrrrrrrr taas huamisee!

---------------------------------------

Harvinaista, eilen illalla Vincent kiipesi taas päälleni ja aamulla suorastaan vääntäytyi viereeni kun tein lähtöä töihin. Paijausta ja rapsutusta, Vincent taitaa olla oikeasssa, molemmat tarvitsemme sitä!

Päivän slogan: Liikunta on turhanpäiväinen asia. Kun on terve, sitä ei tarvitse ja kun on sairas, sitä on vältettävä!

Päivän biisi: Jäävalssi

Pöydällä juuri aloitettavana oleva kirja: Sharon Osbourne - Täysillä: omaelämäkerta

Niin, eivät kissatkaan ehkä ole ratkaisu aivan kaikkeen

                                 

TUMPULOIVAA TORSTAITA LOKISTANIAN VAPAAVALTIOON!

 

NE TEKI SEN MULLE TAAS...

Eli pakosti allekirjoitin syösopimuksen Tsadin kanssa 31.12.07 asti, vuosi lisää kakkua - siis kuvitelkaa, ihan kokonainen vuosi. Taitaakin olla ensimmäinen kerta. Onkohan hienovarainen vidhuiluakrobatiani edennyt sille tasolle asti. Kun nimittäin julkistin etsiväni jakkupukua. Jaa, että miksi. No, työhaastatteluissa pitää olla hyvin pukeutunut, ei ollut kellään myydä ,D Ei ainakaan liituraitaa siis. Joten Tsadilla sitten jatketaan, jollei muusta muuta johdu.

Haa - tänäkin aamuna pääsin vielä töihin, tosin hätinään, mutta kuitenkin! *taas taputtaa itseään päähän*. Kohta alkaa taas särkeä, mutta täällä ollaan, päivä on siis lähes voiton puolella. Perstaina on se fysiatrin aika, josko hän lopulta suostuisi antamaan asiallisen diagnoosin, kiitos. Etteivät muut luule, että piruuttani valittelen. En ole vainoharhainen, mutta minusta tuntuu, että seuraani välillä vältellään. Heh - terve sairas, sairas sairas vaiko sairas terve? Kysymys on siis toistaiseksi vielä auki - mielipuolilääkitystä sieltä kuitenkin tarjotaan, sen minä arvaan jo valmiiksi. Se on nykyisin tuo patenttilääkitys ihan kaikkeen. Siis toki se on hyödyllistä, jos aihetta on, mutta ketäpä ei välillä kudhuttaisi ja esim. Tikun nokassa on julkistanut varsinaisesta masennuksesta ansiokkaan lokituksen, jossa on eritelty tarkemmin asiaa - kannattaa katsastaa!

Muutoin olen leikkinyt laiskaa eli lokittanut ja lukenut. Keskustellut Vincentin kanssa. Myynyt muutaman kirjan pois, että tulee tilaa hyllyihin. Myynyt vaatteita samasta syytä. Ei - eipä tietenkään mitään rahapulaa, sitä on kyllä, mutta ei minulla. Missäkän ne kaikki rahat piileksivät? Vanhan Malmin mannen sanonnan mukaan: "Tule raha, mene raha, mutt elä sie tee pessää miun kohallai!". Eli edelleenkään kirstussa ei ole taskuja eikä sinne kuumempaankaan paikkaan optioita toimiteta. Nih!

-----------------------------------

Purrrrrrrrrmenta kavrut. Toivottavasti mun tassutus nyt on kunnollista ku pari päivää tääki on ollut välillä ihan omituisen näköstä. Jotain ihan eriä kuin enne. Mutt kai se tästä. Mami ainaki sano, ett ootellaa vaa, kyll joku Tuomas sen hoitaa. En mä tunne, mutt jos mamiska sanoo, kai se pitää sitt uskoo. Mun piti eile laittaa mamille vähä iltaduunii eli sijoitella noit mattoi vähä eri tavalla. Mutt vähänks oli noloo, hei. Mamiska tuli duunista ihan tavallisee aikaa, ei siinä mitää. Ja MÄ EN KUULLU SITÄ, mä goisin niin sikeesti bastussa. Se purki sen kassit ja kaikki ja sitt se alko ihmetellä, ett miss mä oon ja huuteli mua. Höh - mä heräsin vast siihe ja tulin ihan uni silmissä purrrrrrrrrrrraamaan sitä. Vähäks se nauro mulle. En mä kyll tajuu mitä nauramista siin oikee on, jos toinen kerranki nukkuu kunnolla. No sitt ku illalkaa se ei laittanu fisuu, mä otin vähän möksöt ja menin iltaunille kaa basee. No tiätty mä olin pirtsakkana jo yällä ja kävin toss yhden maissa kysyys mamilta, ett mitäs se meinaa, jos vaiks noustais. Ois kyll pitäny olla hiljaa. Siält tuli taas niit #((#"&&(!"=¤%(#¤  sanoja aika määrä, huh, ei uskois. Mun kiltti mami, tommone suustaa! No, sitt ku se nous kolmen aikaa, mä rupesin kans vetää kissirundii ja menin partsille vetää oikeen komeet kollijolinat. Nih. Ett jos mami yöllä sanoo mulle rumii sanoja, aamulla se saa aina sitte kuulla mun jolinat - eiks oo hyvää vastapainoa? Ja mä osaan jolista...;D *kissavirn* Maitonappipussi loppu aamulla. Mä en oo ihan varma, onks mamill jömmä, hrrrrrrrr, toivottavasti!!!

Tää on vähä niinku aamull, ett ons sitä jömmaa vai ei? Ja miks sä koko ajan kyttäät sill kaamerall? Ja, hei, hei kaiffat - mami tuli eilen mun peräss basee ja otti must kuvii siällä. Kehtaaks mä nyt julkistaa niit sitte, tai kai mä kehtaa, jos Leksaki kerta ,D Oon mäki niis aika komee, mutt ne te näätte vast ens viikolla. Se on purrrrrrrrrrrrrrr taas huomisee!

------------------------------------------

Huvitti tosiaan tulla kotiin. Kissaa ei näkynyt missään  ja kutsuttaessa unenpöpperöinen Vincent tulee hiljaa purrrristen saunasta, ihan kuin olisin tullut väärään aikaan kotiin.

Tämä täällä alkaa nyt odotella jotakuta keittämään kaffetta, minä sen siihen helvetinkoneeseen enää koske - nih!

Päivän slogan: Joulupukkiin en usko, mutta tonttuja tiedän olevan olemassa!

Yöllä aloitettu kirja: Ian Rankin - Sinistä ja mustaa

Päivän biisi: Sellaista se on

Kissoillakin on pakkomielteitä ja ne kuulevat ääniä, vai?

LET'S DO IT TO THEM BEFORE THEY DO IT TO US!!!

AH - ANTAKAA SÄÄN JATKUA TÄLLAISENA

ainakin seuraavat 4 kk, kiitos. Minä pääsen väkisin pungertamaan töihin ja takaisin kävellen ja julkisilla - tämä on pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri Welhottarelle. En minä muuta taida sitten pyytääkään, se riittäisi. Ja jos jotakin näihin kipuihin, kiitos. Piste.

Toivottavasti Vuodatus nyt toimii kunnolla, tai siis paremmin. En saa eilisestä lokista hyvän näköistä näköjään tekemälläkään. Fonttikoko ei vaan muutu, vaikka kuinka yrittää...hmph. No, olkoon. Siis ei minun vika, kerrankin, ei minun vika! Muuten kommenttienkin pitäisi näkyä, samoin kuvien. Toivottavasti tänäänkin. Näköjään aika moni on siirtynyt muualle Vuodatuksesta, tuota, samoja ongelmia sitä näyttää olevan muuallakin. Ei siis kannata - eiköhän tämä taas tästä!

Muutoin olen sitä mieltä, että työyhteisöt ovat noin yleensä ottaen omituisia. Täällä jo 3 v. olleena pidän edelleen itseäni ulkopuolisena, koska en ole vakituinen. Ehkä se auttaa pitämään tiettyä etäisyyttä tai katsomaan tilanteita eri kulmasta. Hassua, miten selkeästi ihmisten kemiat toimivat ja pienikin, siis todella pieni, asia riittää aiheuttamaan äärimmäistä kitkaa ennen keskenään kaveeranneiden ihmisten välillä. Ja toisaalta taas, toiset, erittäin pienet asiat, saavat eräät ihmiset kiipeämään seinille ja käyttäytymään ikävästi. Onko tämä sitä, että kun ei pystytä puuttumaan suuriin linjoihin (palkkaus, työn paljous, kiire, yleinen ahdistus työssä), puututaan sitten näihin pieniin, helposti sormella osoitettaviin asioihin isompien asioiden sijasta. Näin Welhotar on pienessä päässään pähkäillyt. Valitettavasti minullakaan ei ole mahdollisuutta  puuttua pätkätyöläisenä yhtään mihinkään. Minulla ei ole käytännöllisesti katsoen mitään asemaa. Ainoastaan velvollisuuksia ,>

Ja tästä on pakko kirjoittaa, vaikka joku sitten tunnistaisikin henkilön... Työtoveri, joka oli lomalla sormikipunsa vuoksi, kertoi eilen "että on niin paha kuluma toisessa pikkusormessa ja toisessakin vähän, että kyllä tästä eläkkeelle...tai ehkä uudelleenkoulutukseen". Pirulauta, kerroin hyppääväni suoraan junan alle, jos hän pääsee eläkkeelle. Ei hevletti mene minun järkeeni edes ajatus, että joku pääsisi eläkkelle pikkusormensa takia. Stna, minulla ei taida olla yhtään niveltä joka EI särkisi. Purvele. No, tässäpä minä siis valitan, pitäisiköhän vaihtaa kuvaukseen myös: jatkuvaa valitusta ja itsesääliä. No, ei tämä minusta kyllä ole itsesääliä, vaan kuvausta tilanteesta ja vihdutusta siittä, että jotkut pitävät sitten sairaslomaa sen sormensa takia, plauta! Olen kiihtynyt, juu, taidan ottaa kohta lisärauhoikkeen...

----------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrmenta, kissinkat. Joo, mami sitä tarttiskin lisärauhoketta. Onneks mä en joutunu yksin sitä eilen illalla kestää. Kummisetä kävi taas, oli se jo muutaman päivän poissaki. Mull oli jo vähä ikävä, ku se ei ollut täällä. Se aina leikki-haukkuu mua vaiks miks ja sitt mä muka möksötän sille ja sitte se rapsuttelee mua ja mä puffaan sitä. Se on meijän yhtene juttu. Joo, nii, onneks se tuli jorisee mami ja mun kaa. Mami vähä taas jupisi niit omia jutskiaa ku se tuli himaa, enkä mä tiätty tajunnu ees puolikaa niist. Jotai duunist taas. Lähtis pois siältä ja olis mun kaa. Voi ku se voiski nakuttaa kotona. Se sano, ett se töiski nakuttaa vaa, nii vois se nakuttaa täälki. Se ois tosi kliffaa, sitt se ois himass kuiteski ja mä voisin aina käydä unkkojen välill tarkistaa, ett mull on kavru täällä. Ja jos mä tarviisin jotaki, nii mami ois heti jeesaas. Vaiks ei se varmaa kyll sitt heekkuja antais. Mä oon huamannu, ett mull on iha selkee heekkukiintiö: aamulla yks kalkonileike ja joku maitonappi. Sitt tiätty laatikon putsaus ja naksuja koko kuppi ja vähä pehmoruakaa. Illalla taas jotai, jos se laittaa, nii mulle jaa. Jos se ei laita, ei tuu heekkuu *möks*. Ja just ennen ku se menee muka lukee sänkyy, taas tulee maitonappei... Ei paha ollenkas! On se aikastas hyvin hoitanu noi hommat. Ja fisut aina fifti-siksti, se on sovittu yhessä!

Tää on se mun lemppari kerjuumesta. Tähän mä kiipeen, ku mammi hössää ja on lähössä duunii. Sitt mä istun ja katon sitä surkeena, nii se kaivaa maitonapikat siält kaapist ja sitt mä oon tyytyväinen. Toimii!!! No, nyt ku se on menny, täytyy mennä goisii taas, ett on sitte levänny ja valmiina toimimaa, ku se tulee. Jotain jäynää *kiero kissavirn*? Se on purrrrrrr taas huomiseen!

--------------------------------------

Juu, Vincent pummii - aina kun mahdollista. Minä menen odottamaan, josko joku keittäisi kaffetta. En ole koskenut meitin kaffenkeittimeen sen jälkeen kun siitäkin tuli haukut ;D Pientä, pientä...

Aamulla aloitettu kirja: T. Jefferson Parker - California Girl

Päivän slogan: Sankari tai säveltäjä? Ihan sama kunhan soi!

Päivän biisi: Up Around The Bend

Eli tällainen päivä tänään, katsotaampas esikatselua... Juu, esikatselu näytti hyvältä, mitenkähän se lopullinen versio ,> VOI VILLU - se teki sen taas, ämmiä täynnänsä koko hiano loki, perkele!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

 

Ehheehheh - mitä ihmettä täällä mahdetaan myydä??? ;D

HPMP - KOITTAKAA KESTÄÄ TÄMÄKIN PÄIVÄ!

RUMASTI PÄIVITETTY - OLKOON, LOKI JA MINÄ, SAMANLAISIA TÄNÄÄN...

Jaaha, enpä tiedä milloin pääsee päivittämään nätisti. Esikatselussa kaikki on ok, sitten näkymässä kuvat ei kuulema näy ja ylimääräisiä kirjaimia viuhtoo siellä sun täällä! Osa Vuodatuksesta aukeaa, osa ei. Polgara näköjään vaihteeksi ei. Hmph. No, minä wordaan tämän ja siirtelen sitten Vuodatukseen jossain välissä. Haa, minä pääsin toisen Vuodatuksen kautta tänne jo päivittämään ja tämähän päivittyy, mutta osittain koodattuna ja ilman kuvia ja fonttikoko vaihtelee, eikä sitä saa muutettua...  Julkituon tämän nyt vaillinaisena -  vaikka tahtoo täydellisen, kuten aina! Saas nähdä, milloin kaikki pelaa ok. Pitäisi ja pitäisi. Pitää, pitää tehdä jotain, tällä viikolla pitäisi taas tehdä töitä sekä yhtä sun toista muutakin. Jos jättäisi koko jutun avoimeksi. Tänäänkin heräsin 3 tienoilla, mutta kääriydyin peittooni leikkien nukkuvaa puolihorteessa. Onnistui se vähän aikaa.  Alan kissojen lisäksi kadehtia myös karhuja, jotka toivottavasti ovat talviunessa ja mukavan lämpimässä pesässä.

 

Herjaamon väki tulvahti töihin, ja kaffetta meni ja tuli. Hyvä niin. Minä menen kohta tupakalle. Niinkuin paheita ei muuten olisi riittävästi, tämäkin vielä! Mutta jos minä lopettaisin, olisinkin täysin puhto ja itse söpösulous ja lisäksi vielä vaatimaton, kuten huomannette. Katselin juuri, pitäisinkö lomaa vai ottaisinko rahat ja juoksisin. Työsopimukseni on siis katkolla 31.12.06. Uudesta ei tietoa. Jos jään tuolloin työttömäksi, lomat maksetaan ulos, lomia on ainakin parikymmentä päivää pitämättä. Ai niin, enemmänkin, tämänvuotiset lisättynä taitaisi olla niin, että voisin kohta jäädä kokonaan lomalle, eli piruuttaan pitäisi ne kaikki. Molemmilla on puolensa. Rahasta olisi iloinen sekä minä että verottaja ja se tietäisi melko varmoja palautuksia ensi vuonnakin. Toisaalta, täällä oltaisiin melko lirissä, jos pitäisin kaikki päivät putkeen ennen tuota viimeistä työpäivää. Mutta mitä väliä, ei kuulu minulle. Jos eivät halua palkata lisää henkilöitä tai sijaisia, kärsikööt. Siitä kärsii sekä asiakaskunta että me työntekijät, loppukädessä he, jotka joutuvat riipimään selkänahastaan myös lomituksen. Vaikka sijainen/sijaisia onkin palkattu, eivät he koskaan pysty aivan samaan tahtiin, kuin täällä pidempään olleet eivätkä yhtä monipuolisesti eri tehtäviin. Eivät ainakaan kaikki. Ikävä kyllä.

 

Muuten, leikin taas sunnuntai-tavista ja katselin idioottilaatikosta Strong Medicine ja Amyn lailla. Ja sitten vähän lokitusta ja kirjan kanssa nukkumaan. Tuli niin tavis-olo ,D Jos olisin kotona päivät pitkät, alkaisin varmaan jossain vaiheessa valvoa myöhempään ja katsella urakalla joitain uskomattomia ohjelmia, joita en ole koskaan muutoin kuvitellutkaan seuraavani. Voisihan sekin olla kivaa. Kummisedällä on töllö päällä lähes koko päivän. Hän myös katsoo sitä lähes koko päivän. Hänellä on orpo olo meillä, kun avaan laatikon vasta seiskan uutisten aikoihin ,D

 

--------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrrrr – mami on törppö! Miks sen muka piti taas mennä duunii. Vastaha se siältä tuli pari päivää sitte. Ja taas mä jään yksin himaa. Laitto se juu kaikki ruuat, putsas laatikon ja anto pari maitonappiiki ja sitte se paijas ja sano hei hei! *möks* Mä tiedän, ett se tulee ihan aikastas pian himaa, ainaski jos mä nukun taas. Mutt sitt ku mä herään välill, tääll ei oo ketää ja mull on yksin tylsää. Jos vaiks tänää laittais noi matot vähä parempaa järjestyksee. Tääll on vähä liian siistii, ku mami eilen hillu sen typerän pölkkärin ja mopin kaa. Joo, sen mä teenki! Siin on mamille ylläri ja tekemist ku se tulee takas. Mä en sitt eile saanukkaa mitää ylimääräst heekkuu, mamiska vaa taas laitto jotai jämii. Lohkopottui mä en syä. Enkä mä syäny sitt ku kalkonii, ku se helty antaa. Mulle ei käyny ees semmone kolffipallo-lihapulla. Eih! Mä halusin fisuu, mutt mami sano, ett sitä tehdää vast tänää tai huamenna. Vois se joskus ottaa mutki huamioo jo etukätee. Et niinku kysyis multa, mitä se itte haluu syädä huamenna töissä eväksenä! Kissien mielipide on kattokaas hurjan tärkee. Jos ne töissäki kaikki tekis sillee, nii ne vois vertailla, mitä eri kissit on sanoneet niitten omille mamiskoille ;D Vois olla aika fisupitoset eväät. Tai sitt ei. *kikatusta*.

 

Täss mä otan relaa vaihteeks matolla. Nyt mä kuiteski meen välillä semmosille väliunkoille, ei täss jaksa tassuttaa. Mull on tylsää. En mä haluu ees leikkii hiiruloilla just nyt. Pehmoruokaa mä voin vähä toss makustella. Ihan vähä. Se on purrrrrrrrrrrrrrrr taas huomiseen!

 

-----------------------------------------

 

Jaaha, saas nähdä milloin saan tämän päivityksen julki! Näyttääpä huolestuttavalta – todella huolestuttavalta...

 

Juuri aloitettu kirja: Celestine Vaite – Tahitin tyttäret 

 

Päivän biisi: Lucy In The Sky With Diamonds

Päivän slogan: Tunnen kahdenlaisia erilaisia ihmisiä – sellaisia jotka pitävät erilaisista ihmisistä ja sellaisia, jotka eivät pidä! (toim. huom. Taidatko sen paremmin sanoa.... tämä oli lainaus jostakin hömppälehdestä, en muista mistä enkä milloin, mutta joku näin sanoi aivan tosissaan. ;D)

 

Minä aion vahtia täällä koko päivän!

                    

                        

 

 

MAHDOLLISUUSPITOISTA  MAANANTAITA LOKISTANIAAN!

 

EDIT: Klo 19.51 - pitäisi näkyä? Kommenteista en tiedä!!!

EI SAA JÄÄDÄ TUULEEN MAKAAMAAN!

Nimittäin silloin voi saada vaikka lunssan, lunssa ei ole kivaa. Ahhh - söndag. Koko pitkän päivän on sunnuntai. Miksiköhän sunnuntai on aina niin armottoman pitkä päivä (tämäkin oli taas retorinen kysymys)? Minun mielestäni siksi, että ns. normaalit ihmiset - joihin Welhotar ei missään nimessä halua lukeutua - nukkuvat pitkään, käyvät ehkä ulkoilemassa (kääk!), syövät hienon sunnuntai-loumiaisen ja viettävät laatuaikaa muuten vaan. Minä taas alan miettiä jo huomista paluuta Herjaamoon. Tavan mukaan heräsin tuossa 5 tienoilla, tällä kertaa hyvin nukutun ja melko pitkän yöunen jälkeen. Eli nukuin lähes 6 h. *Taputuksia, jippii-huutoja!* Sitten oli pakko punkea itsensä ylös. Kissa alkoi herjata, samoin selkä ja koivet. Joten pakko nousta.

Päivän ohjelmassa on jälleen lattioiden esittely mr Pölkkärille sekä ms Moppendahlille. Kylppärin siivous. Kukkien hoito. Kissatavaroiden putsaus ja tarkistus. Pyykkien nouto ja sijoittaminen paikalleen. Täydellistä sunnuntaipuuhaa, jonka voi aloittaa vasta puoliltapäivin, kun kaikki krapulaiset, tapauskovaiset ja pitkään nukkuneet eivät enää häiriydy yltiöpäisestä käyttäytymisestäni.

Käytiin eilen Belgarionin kanssa kirjastossa ja kaupoilla. Kivaa ja mukavaa. Kirjastosta sain hätinään raastettua itselleni 14 opusta, jotka riittänevät tämän viikon. Pitää muistaa kiittää tuosta Best Seller -toiminnasta, joka nopeuttaa uutuuksien kierrätystä. Siis uutuuskirjojen 1 vkon laina-aika on kyllä erinomaisen hyvä juttu. Taisin sitä kerran jopa ehdottaakin jossakin. Kyllä,  muuten nyt muistan, viime vuonna tein tuosta  palaute-ehdotuksen. Varmaan moni muukin on kaipaillut tällaista, joten kirjasto on reagoinut kerrankin oikealla tavalla. Nopea, valikoiva lukija on palkkionsa ansainnut - tällä kertaa uutuudet äkkiänopeasti kotoon. Eli kiitetään tässä vielä julkisesti Malmin kirjastoa, joka muutenkin on erittäin mukava paikka ja tarjoaa todella hyvät valikoimat! Ziiiiiiitooooos!

Ja sitten piti käydä Liiterissä ja Prismassa. Mukaan tarttui kaksi isoa kassillista ruokaa. Osittain kuivamuonaa, mausteita jne. koska kaapit joikasivat tyhjyyttään. Lisäksi vielä oranssina 3 pkt roipentelia naturel (joka yleensä ei ole halvennuksessa), vähärasvaista nautajauhelihaa (joka sekään ei juuri koskaan ole halvennuksessa), jääfisua, makrillia, donaria ja läjittäin vihanneksia. Onneksi siis Belgarion oli mukana, koska kirjasto- ja kauppareissujen jälkeen meillä oli iso reppu ja kaksi isoa ostoskassia täynnä erilaista tarpeellista tavaraa. Tuli pakasteeseenkin täytettä niitä päiviä ajatellen, kun ei pääse tai jaksa lähteä mihinkään...

Belgarionille tuli laitettua thai-tai-kanaa ja riisiä. Thai-tai-kana on siis eräänlainen wokki-tyyppinen juttu. Siihen laitetaan kaikkia vihanneksia, joita talossa on, sipulia, valkosipulia, mieluusti sieniä ja sitten sitä roipentelia. Thai-tai johtuu siitä, että kookosmaitoa laitetaan 1/3 purkillista, jos on. Aina ei ole. Iso purkki ostetaan muistettaessa ja jaetaan sitten pakkaseen kolmeen pienempään rasiaan. Kaikki nämä sotketaan keskenään oikeaan järjestykseen ja maustetaan kunnolla currylla, chilillä ja muulla, mitä nyt myöskin sattuu olemaan. Eilinen maustettiin siis curry-chili-mustapippurin lisäksi rakuunalla sekä tipalla balsamicoa. Oli njamskista! Belgarion oli elänyt taas vkon kouluruualla ja millä sattuu, joten hän veti kaksi annosta, siirtyi soffalle lukemaan ja nukahti välittömästi! *kikattaa* Ei ole abin elämä helppoa...,D Lutukka lapseni jaksoi vielä raahata pyykít talopesulaan ja takaisin. Talopesula ei siis ole  tässä talossa, eikä ihan vieressäkään, joten minulle tässä olotilassa olisi mahdotonta raahautua sinne jopa ilman pyykkejä. Joten kiitos kaunis, hän vielä toi ne alakerran kuivaushuoneeseen. Niinpä minä vain noudan ne tuossa päivän aikana kuivina ja puhtaina. Ziitos myös Belgarionille - miten minä tulisin toimeen ilman Belgarionin ja kummisedän apuja? En mitenkään...

---------------------------------------

Purrrrrrrrrrmenta, kavrut! Mä lupasin sen mamin tarinan. Mamilla on yks tuttavapariskunta, ku asuu tossa aika lähellä. Niill on kaks kissii, ne on otettu ihan pentuina ja ne on sisarukset. No, sen huushollin mami on ihan kokonaa kasvissyäjä ja niin sen miäski ainaski kotona. Kyll se tääll söis muutaki, hih! No, kun nää otti ne kissinkat, se mami sano, ett niist tuleeki sitte kasvissyäjäkissoi - voitteks te kuvitella!!! No, tää mami ostelee niille jotai erityisnaksui kissikaupasta ja sitt just heekkunappei ja kaikenlaist. Sitte se laittaa niille itte semmosii sössöi eri jutskist ja ne kissit syä kaikkee, mut ei sitte siis niinku lihaa. Mutt ne saa kyll juustoi ja semmost. Ja se niitte mami on kauhee ylpee, ku se on kasvattanu ne sillee ja ett ne on ihan oikei vetketa...ei ku siis vegeratistikissoja! Mami sanoo ett vegetaristi, no olkoo. Kuitenki ne asuu semmoses piänes omakotitalos ja ne kissit on ulkokissoja. Ne on nii paljo ulkona aina ku pääsee, ett niitte turkkiki on ihan erilaine ku mun, sano mami. Ja ne on hyväkuntosii. Ei mami mitää sanonut, mutt vähä se oli virnuillu, ku se mami oli kertonu sen, ett ne on paljon ulkona. Siis mun mamiska sano mulle, ett se on kyllä ihan varma siitä, ett ne kissit hakee lihasa itte. Ett siälä on hirvee hiirenpyydystys aina meneillään. Ja varpisti onkin. Mutt tää niiden mami vaa luulee, ett ne syä pelkkii vihanneksii. Ja se miäski vähä kerran virnuili, ku se kävi meillä ja mami jutskas sen kaa. Nii, se niitte isikii siis oli samaa miältä. Ett niinku itte ne käy metsästää sen, mitä ne haluu, mutt ei tua niit näkösälle mamin etee! Vähänks ne kissit flöittaa, hei!!! Tän mä halusin kertoo. Me kikatettii mamin kaa ihan sekona, ku se oli kerran käyny siälä ja tää niitten mami oli ollu niinku tosi ylpee ja kissit ihan viattomana siinä viäress...Mä haluisin kyll tapaa ne kissit joskus ja kysyy  niilt iteltää tosta! *kissakikatusta* Ett tämmöne kissijuttu.

Mutt sitt mä otin mamin kans taas yhtee kaks kertaa eilen. Joo, samat vanhat jutut. Ekaks kanervot, mä ehdin taas parturoida yhen oksan, enneku toi orja huamas. Ja toiseks, mä olin ihan pikkise käyny merkkaamas yhen tyynyn kulman. Ja orja meni vaihtaa lakanat eile. No kai se huamas. Ja mua sitte vähä nuuskutettii ja läpättii takamukselle - hei, siis mua, mua. Ja näppäs se kerran nenullekii. Siit mä kyll suutuin. Mä menin mököttää basee ja olin siäl tosi pitkää, siis ainaski vartin! Nih! Ku mä kerta suutui ihan hirveesti. Tää ois kyll ihan selkeesti Kissavaltuutetun hommii tai jopa Hesyn hommii, nih!!! Ett ei sais meekkaa ja sitt tuli pyllylle ja nenulle. *raju kissamöks* Mutt nyt mä oon taas saanu kalkonii ja nappei ja puukkiruakaa ja hei, hei uusii naksuiki! Kai me sitt taas ollaa kavrui...Äh, kai mun pitäis tajuu, mutt ku mä en tosissaa muista noit kanervo- ja merkkaamisjutskii. En mä voi sille mitää, se on mun luanto!

Vähänks mä taa goisin täss, mutt ku mä diggaan goisimisest ja tää on nykysi mun melkee-suasikki-mesta! Enks mä ookki aika komee? Vai? Nyt ku mä oon saanu tän tassuteltuu mamiskan kaa, mä meen baseen goisiin...pari maitonappii ei kyll ois viäl yhtää pahitteeks. Vai söiskö ton lopun pehmoruuan - se on jotai nautapateeta, aikastas hyvää.... No, se on sitte purrrrrrrrrrrr ja huamisee taas kaikille Lokistanian kattiskoille!

-------------------------------------

Oli näköjään Vincentilläkin asiaa. Ja tuo vegetaristikissa-tarina on totta. Tämä viaton leidi ei todellakaan usko, että hänen vihannesruokavaliolleen opetetut kissat kävisivät metsästämässä!!!

Eilen ja nyt aamulla luetut kirjat: Howard Roughan - Täydellinen valhe , hömppää, jossa pari yllärikäännettä, sekä äsken loppuun luettu J. M. Coetzee - Hidas mies, suosittelen eli Minä pidin...

Päivän slogan: Niille, jotka pitävät tällaisesta - tämä on sellaista!

Päivän biisi: Rin-Tin-Tin

                                 

SYNKKÄÄ JA SATEISTA SUNNUNTAITA - PYSYKÄÄ SISÄTILOISSA!!!

EDIT: Tuomakselle taas kiitokset - nyt esikatselu ja tallennus toimivat taas kuten pitääkin,  blogikin sai siis lepäillä näin sunnuntai-aamuna!

 

SUMUA MALMIN YLLÄ

Eikä se sumu nyt ole vain silmissä, kyllä siellä ihan oikeasti on. Kunnon sumu ja vesikeli.  Asteita radio kertoo olevan + 6 ja tuulta 3 - 5 m/s. Yesh - voi kävellä, jos pystyy. Jopa ihan kirjastoon asti. *Hyppii, pomppii, vähän liioittelee ja taputtelee pieniä karvaisia kämmeniään!* Minä tahdon lisäksi kauppaan Ihan Itse valitsemaan taravoita, joita tarvitsen. En ole käynyt kaupassa 2 - 3 vkoon. Jospa siis tänään ryntäisi häiriköimään kauppojen tätsyjä! Ne niin tykkää minusta...*kiero virn*.´

Pitipä odotella Vuodatuksen kohoutumista tuossa tunnin verran. Lokitin ja kommenteerasin hyödyllisesti senkin ajan. Eihän sitä sovi aamulla koneen äärestä poistua. No, nyt taas toimii ja pitäisikin, Tuomaksen selvityksen mukaan. Toivottavasti, koska oli aivan omituinen olo, kun en päässytkään päivittämään heti aamulla. Vaikka eihän tässä mitään asiaa ole, eipä tietenkään. Tavallista Polgaran jorinaa.

Huomasin tuossa paisuttaneeni taas uusilla tuttavuuksilla Musteja lokeja, käykääpä katsastamassa. Kaikki eivät ole siinä, ne muut ovat sitten suosikkeina ihan Blogilistalla. Täytynee vähän korjailla näitä asioita tässä viikonlopun aikana. Jotkut päivittäin vierailtavat blogit ovat vain jääneet merkitsemättä suosikeiksi.... Osaan blogeista suhtautumiseni on sellainen, että käväisen ihmettelemässä ihmisten huonoa makua (ERITTÄIN subjektiivinen mielipide!). Osaa seuraan vain ajoittain. Nämä eivät ansaitse edes suosikointia, kunhan ovat favoriiteissa mukana, että löytyvät nopeasti.

Muuta tämänpäiväistä. Pitäisi jaksaa kaikenlaista, mutta ei oikein tunnu löytyvän intoa. Ehkä taxiherra kuljettaa, jaksaisi sitten kotona enemmän...  Tässä nimittäin käy niin, että jos teen kävellen tuon matkana suht. lyhyen keikan, pääsen kyllä kotiin. Sen jälkeen en sitten pääsekään mihinkään ja särky jatkuu koko iltapäivän ja illan. Sen lisäksi jäykistyn niin, että jo 10 min. levon jälkeen en oikein pysty kunnolla liikkumaan. Joten varo-varo-varovasti, kuni siilit konsanaan. Mutta kirjat on nyt pakko saada. 4 uutuutta odottaa noutajaansa ja pari hyllyä on pakko käydä itse katsomassa. *kuola valuu suupielistä*

Jotakin kivaa ruokaakin olisi laitettava, Belgarion pitää siitä, että hemmottelen häntä vähän aina lauantaisin. Ei sen tarvitse olla kovinkaan kummoista, tavallista kotiruokaa, mutta jollain jipolla maustettuna tai pitkän kaavan mukaan laitettuna. Meillä ei koskaan ole harrastettu valmisruokia, mutta joitakin ruokia voi laittaa joko nopealla tai hitaammalla tavalla ,D Jaksaisikohan sitä käydä ihan Kitimarketissa, siellä näkyi olevan lohta halvennuksella. Se on Belgarionin lempparia. Paistettuna rapean ruskeaksi, juuri ja juuri kypsäksi. On se kyllä hyvää. Ja sitten lohkoperunoita ja vaikka sinihomejuusto- tai sienikastike. Belgarionin tuntien sienet ovat musteja! Sen verran vielä, että Belgarion on hemmottelunsa ansainnut. Kuka 18-v. nuori mies kuluttaisi lauantai-aamunsa ärsyttävän, valittavan ja kudhuilevan ämmän kanssa, joka on hänen äitinsä ja joka pukeutuu vielä melkolailla poikkeavasti. Toisaalta, meillä on hauskaa, siis oikeasti hauskaa keskenämme. Ns. huumorintaju on yhtä kieroa ja poikkeavaa, asioista olemme paljolti samaa mieltä - se riittää minulle. On aika hyvä päästä sanomaan, että oma poika on ystäväni. Vai kuulostaako se omituiselta?

------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrr - vai on Poika tulossa, jippii taas! Mä tiijän ett se tua mulle taas kaakkii. Ihan varpisti. Se toi viimekski. Se on kiva, vaiks se vähä muka pelkää mua ja sitt mä vähä tahallaa niinku jolisen ja pompin ja juaksen sen yli ,D Höh - mä erehdyin tiätteks te eile taas. Ku mami päästi mut ulos, ku se tuliki sitte aika aikasi himaa. Ni mä olin taas unohtanut yhen jutun. Joo, just - ne kanervot. Nii mä menin suaraa kanervopuskaa haukkaa ja tiätty mami näki sen. No ei kun ovi kiinni ja mut arestii vähäks aikaa. Ja sitt ku se illalla päästi mua uudestaa ulos, se jäi rontti vahtii mua toho ovelle. Niinku mä muka oisin tehny sen uudestaa. Eikä se uskonu, vaiks mä yritin olla tosi viattoman näköne ja sillee valuu kanervoihi päin. Kuulu vaan tiukka käsky tulla sisää. Arvatkaas mourusinks mä vähä vastalauseita. Nih! Mulle tarttee ostaa oma kanervopuska! Mutt se vois kyll olla sitt taas nii, ett mä en söis siitä.

Mä kun oon vähä omapäine, sanoo mami. Ei se ihan vääräs oo. Meill on joskus varsinainen "henkien taistelu", toi sanoo, ett kumpi tääll määrää oikee. No, mä myännän ett isoist asioist kai mami. Mutt kyllä mäki määrään sitä, joissaki jutskissa. Me on jo aika hyvin saatu sovitettuu asioita. Siis, hei, kavrut, tää on ollu mun hima vast toukokuun lopust lähtien! Ett kaikki  tämmöne on vähän outoo. Mami sen hiffas, ett mä tiedän kyll, mitä noi rumat sanat tarkottaa. Ett jos mulle huudetaa niitä, mä pelästyn ja meen pakoon heti. Ett varpisti mulle on jossain huudettu ja sillee, vissii potkittukki, sano mamiska. Kun mä väistän aina sen jalkoi, vaiks se vaan sille työntää mua välillä jalalla, ett väistä vähä, nii mä voin pelkästyy ihan hirveesti. Mua risoo, kun mä en muista mun Vanhast Elämäst mitää, ja jos muistasinki, mä en osais kaikkee kertoo. Nii, että nyt mami eikä mä, kumpikaa ei tiedetä mun elämäst mitää. Mamiska kerto, että jotai se voi päätellä, ett mua on hyvänäki varmaa pidetty ja mä osaan kaikenlaist. Mutt jossai väliss mull on oltu ilkeitä ja vissii kurmuutettuki kunnolla. En mä enää oikee haluu ajatella niit asioita. Mull on nyt Oma Hima, Oma Partsi, Mami, Poika, Kummisetä, Gummititi ja -setä, ruokia aina ku mä haluun ja viälä heekkujaki.

                  

Tässä fotos mami häiriköi mun unta, sen vissii huamaa ;D Mutt muute täss oon mä-mä-mä, eikä joku viaras kissi. Ai nii, huamenna mami kertoo yhen kissijutun, se on viälä keske, se kerto jo osan eilen mulle, tänään se kertoo loput. Sitte se voi laittaa sen tänneki. Omituine juttu, nimittäin. Mamiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiih - mä en oo saanu mun maitonappei viälä, hei heiiiiiiiiiiihhhh!!! Pitäkää kivaa lauantaita kaikki!

----------------------------------

Joo, joo, Vincent, nappeja tulee aivan kohta. Muutakin täytyy alkaa tässä tekelehtiä pikkuhiljaa.

Päivän slogan: Anna aina julkisesti anteeksi vihamiehillesi - se harmittaa niitä eniten!

Tänään luetaan: Päivän Hesaria, syystä että tuli tehtyä taas tuo 2 vkon ilmaistilaus, jonka jälkeen saakin kestää puhelinmyyjiä. Tuo tutustumistilaus oli ainakin viime vkolla Huutiksen bannerissa.Tosin puhelinnron kohdalle kannattaa laittaa 000 00000, se menee läpi, meiliosoitteeksi kelpaa ei.ole@nyt.fi. Että näin se käy, tilaa sinäkin. Tosin ennen sain kulumaan HS:n lukemiseen pidempään. Lehti on taantunut entisestään viimeisten vuosien aikana. Siksi en sitä enää tilaakaan, en halua maksaa tyhjästä.

Päivän biisi: Sporakuski

Sopisikohan tällä kertaa loppuun tämä? Tai käyttöön muutenkaan?

                       

KLIFFAA VIIKONLOPPUA, OLKAA RAUHASSA KOTONA, RELATKAA!!!

THANK GOD IT IS FRIDAY!

Mutta miksi se kesti niin kauan, ennenkuin se tuli, siis perjantai? Tämä on taatusti ollut yksi vuoden pisimpiä viikkoja. Tänään kuitenkin oli ihana sohjovesikeli, eli pääsin kuin pääsinkin purgertamaan Herjaamolle ihan itse. Siis pysäkille, pysäkiltä. Kyllä siinä silti meni puolen päivän energia jo ihan matkaan. Onneksi Eräs oli ollut fiksu ja täällä oli perjantai-tarjottavaa eli hapankorppua ja tuorejuustoa. Toinen taas toi sulhaspiirakoita, joita nyt paistelee tuolla uunissa, hyvät on tuoksut. Nääs kun Pomo I ja Pomo Varapomo ovat ns. koulutusritseilyllä, kissat ovat poissa ja hiiret hyppivät siten pöydällä. Ei, kyllä katselin jo töitä. Siis nimenomaan katselin. Ei kiireellistä, nou hätä, siis. Lisäksi tuossa odotellessa kaffepöydässä leikkelin lumitähtiä. Ei, en itselle, vaan muille. Kun kerta osaan tehdä vähän erilaisia kuin muut yleensä tekevät. Siis tähtiä,  siis lumitähtiä, siis kopiopaperista!

Onneksi saa huomisaamuna edes nukkua pitkään, ainakin 6 asti. Tai mennä uudestaan nukkumaan. Toisaalta huomenna on aivan pakko itse lähteä kaupoille. Belgarion kyllä käy listan mukaan kaupassa, mutta ei välttämättä osaa ostaa oranssia ,D Ja nyt jääkaapissa on vain kissanruokaa, riisi-kala-vihannes-sieni -hässäkkää ja pätkä kurkkua. Ei ole hurraamista siis. Ja kirjastoon on tullut vain 3 varausta, joten sinnekin on ängettävä valitsemaan itse luettavaa. Belgarion ei ole aivan samoilla linjoilla lukemisen osalta. Fantasiapuolen hän kyllä hallitsee, mutta olemme lukeneet lähes kaikki samat kirjat. Josko taksiherra veisi sinnekin... Ja apteekissa pitäisi käydä hakemassa lisää laillisia huimeita. Ettei vaan sattuminen lakkaisi, tai alkaisi sattua vielä enemmän (olisikohan se edes mahdollista?).

Juuri tuossa juttelin Työkaverin kanssa ja totesin, että tuolta ensiviikon lekurikäynniltä ON saatava lähete kipupkl:lle. Pakko. Minen kestä enää muuten. Tai sitten mentävä yksityiselle, mutta ensin käyn ravistelemassa tuota lekuria hiukkasen, ihan vähäsen vaan. 1.5 v. tässä on saanut jo kärsiä. Pirle! Minulla ei ole enää sosiaalista elämää ns. normaalissa mielessä. Jollei minua joku hae jonnekin tai tule meillä käymään, en edes tapaa ihmisiä. En jaksa lähteä edes kapakkaan. Olen mökkiytynyt, mutta tyytyväinen siihen. Silti vapaus lähteä  työpäivän jälkeen tai viikonloppuna jonnekin puuttuu - eli fysiikka ei kestä. Ja sekös jaksaa kudhuttaa. Vaikka ei ole tarvetta lähteä, mahdollisuus siihen puuttuu ja se kohottaa vihdutuskäyrän äärimmilleen! Kun tähän vielä lisätään se, ettei pääse lokittamaan, kun selkäpuikotus äityy äärimmilleen, käteni alkaa hamuta lähellä olevia aseita kuten mm. - tuota, siis, lehtiötä ja kynää? Kännykkää?? Korppuja???

------------------------------------ 

Purr vaan taas kavrut! Ahhh - on mamiska aikastas kiva kuiteskii, purrrrrrrrrrr. Se laitto eile sitä jääfisuu ja mä sain oikee ison biitin. No tiätty mä söin sen kokonaan ja yritin pummii viälä lisää, mutt ei se kyll antanu. Se sano, ett voi mennä siitäki massu sekasi. En mä kyll usko. Mutt se vissii säästi vähä sitä hötskää, jost voi ottaa fisuu mulle sitte. Ett mull on sitt illallakii viälä fisuu. Yesh! No, kun mä olin vetässy sen fisun, tuli hirmu iltaunkkojen tarve. Mami yritti selittää, ett mun pitäis pysyy hereill, ett mä en sitt herättäis taas sitä aamulla. Mutt mähä sammuin siihe soffalle. Heräsin mä siihe, ku mami tunki goisii. Ja herätin sen kolmen aikoihin taas kysymällä, ett joks me herättäis! Se sano taas rumasti ja mä menin mököttää viälä tunniks. Sitt se suvaitsi herätä ja laittaa mulle ruokii ja antaa parit napit. Ihan niinku neki olis kortilla. Hmph! Nyt mä vaan oottelen sitte iltaa. Nii varmaa toi mamiskaki. Se sano, ett lopultaki on viikonloppu eessä. Yesh - sitt me ollaa himass ja syädää hyvin ja Poika tulee ja kaikkee kliffaa. Ja mami nukkuu mun kaa päivällä ja nakuttaa yällä ja sillee...;D

                                                       

Hiihiiiiiiiiih - tää on Pojalle, ku se ny on semmone nörtti, toivottavast se joskus hiffaa taas tsiigaa tänne ,D Nyt mä meen taas goisii ja odottelee mamii. Se sano, ett se lähtee heti himaa ku pääsee. Pääsis jo. Kliffaa viikendii kaikille kattiskoille Lokistaniassa!

---------------------------------------

Huh - Vincent oli elementissään saatuaan fisua! Pelottava tiikeri häiriköi tehdessäni ruokaa: Sinne menee mun fisut, prrrrrrrrrrrrrrrgrauhhhhhhhhärrrrr. Hyvä, etteivät tassut palaneet. Tämä on saanut nyt jo kaksi mukia kaffetta ja ruokaa. Nyt tämä kohta alkaa leikitellä töillä.

Luettavana kirja omasta hyllystä: Andy Warholin elämänkerta, johon nyt ei löydy linkkiä...

Päivän slogan: Asialliset hommat hoidetaan kuin Ellun kanat!

Päivän biisi: Like A Rolling Stone

                                                      

                                       TÄMÄ MEITIN LOKI

Kiitokset Tuomakselle, joka sai Vuodatuksen taas toimimaan!!!!

SE ON SITTEN TAAS VIIHTEELLISTÄ VIIKONLOPPUA LOKISTANIAAN!