JOS MUISTELISI WANHOJA,

 

olisi tänään paljon tehtävää; banderollit sun muut tsekattavana, marssijärjestys tehtävänä ja paljon muuta järjestettävänä. En siis muistele, kun en ole mukana. Tänäkään vuonna. Valitan. Kutsu kyllä kävi sekä tälle päivälle että huomiselle, jopa vappulounaalle. En uskaltanut luvata, koska seuraava päivä on työpäivä. Ei siksi, etten lievässä krapulassa muka pääsisi töihin, vaan siksi, että kunto ei fyysisesti kestä niitä kaikkia aktiviteetteja! Prhana sentään, että ottaa päähän. Oikeasti. Toverilliset taisteluterveiset kuitenkin kaikille mukanaolijoille!

Meikä siis pungertaa kuitenkin itsensä Varastolle työpinojen ääreen ihmettelemään, miten ne ovatkaan kasvaneet kahden päivän aikana. Se on vekkulia tämä, että edelleenkin viiden päivän työt pyritään teettämään kolmessa päivässä. Jo keskiviikkona sinne jäi nimittäin keveät pohjat noin aluksi, koska oli pakko lähteä. Kivaa siis odotettavissa kaikin tavoin. Lisäksi SN on myös töissä, hmph! Taidan silti poiketa pienellä kävelyllä (-> lue: yrittäen raahautua n. 100 m ja takaisin) ruokatauon aikaan. Minähän kuitenkin apehdin haisevat muonani vartissa, joten periaatteessa aikaa pitäisi olla. Paljon muutakin tietysti pitäisi, jos olisi kuten lakien mukaan. Hah.

Että sitä taaskin voi olla väsynyt, jäykkä ja kipeä. Argh, onneksi tässä on vielä aikaa riipiä ne kirotut mömelöt, vitamiinot, kaffet ja leivät kitusiinsa ja saada itsensä ainakin ulkoisesti jonkinlaiseen kuosiin. Ei tästä mitään muuten tulisi. Aamutoimeni kestävät hyvinkin 2 – 3 h, aamusta riippuen. Eikä tee tiukkaakaan, sen verran hidasta on toimien oltava, ettei satu / kaadu / saa kaiken tehtyä suht oikein päin ;) Tarkoitan tällä sitä, että vaatteet voi laittaa päälle ennenkuin viimeksi tunkee eväkset jääkaapista kassiinsa. Joku ihmettelee mitä järjestys tarkoittaa, tiedän. Se vain on sitä, ettei kaikkea häslää sikinsokin, vaatteet ovat valmiina jo joku roti aamutoimissa on pakko olla. Ihan vaan siksikin, että saa lääkityksen ajoitettua sopivasti – samoin päivän appeet ajoittuvat lääkkeiden mukaan. Vaikka tällä ei periaatteessa olisi mitään merkitystä, varon kuitenkin sitä, ettei enää saisi älyttömiä vatsakipuja eri lääkityksistä. Se tästä enää puuttuisikin*koputtaa päätään*! Eli jotakin syömistä aina, jos otetaan isompi määrä mömelöitä.

Muut menkööt tänään juhlimaan tai mihin huvittaa. Juokaa vinaa, pitäkää kivaa! Minä menen lukemaan ja kirjoittamaan sekä tod.näk. niin aikaisin nukkumaan kuin kuvittelen saavani unta. Pidän omaa kivaa! :)

 

Unissaan koi kuvitella kaikenlaista!

Päivän biisi: Köyhälistön marssi

Päivän slogan: Missä on liikaa, sieltä puuttuu jotakin!

Luettua: James Franco – Palo Alto, novelleja. Kovia, lyhyitä novelleja, jotka loppuvat melkein alettuaan. Suositan. Daniel Glautter – Joka seitsemäs aalto, jatkoa sille yhdelle meiliromaanille ja yhtä tyhjän kanssa tämäkin. Ei vaan toimi niin ei toimi, tumput jatkeeksi, jos aikoo lukea, jäks! Rowan Coleman – Saman katon alle, hönppäjatkoa ikisinkun lastenhoidosta. Vain hömpän kavereille! Robert Harris – Pelkokerroin, aika uskomaton ja lievästi hypnoottinenkin juttu talousmaailman ja tekoälyn kehittämisen huipulta. Voisiko olla näin vaiko eikö? Toimii... Maarit Turtiainen – Punainen paasto, leidi Turkissa opiskelemassa valokuvausta ja rakastamassa miestä. Ei halua välttämättä sopeutua oloihin, lapsuus piinaa, olevat olot piinaavat. Hmm, mutta jotakin tässä on, joka sai lukemaan... nipottaen suositeltava. Jamie Preveletti – Pimeän läpi, merirosvousta ja lääkekehittelyä – tyypillinen tapa & juokse -jännäri, rahaa, valtaa, poliittista kähmintää. Nipottaen luettava tämäkin. Duffy McKagan – it's so easy (ja muita valheita). Lisää Gunnarikamaa ja samantyyppistä kuin muillakin. Bändistä suht vähän, enemmän omasta dokaamisesta ja narkkaamisesta, lievää pahempaa itsekehua kuten näillä kavereilla aina. Hehkutusta (tilapäisestä?) raittiudesta ja sen semmoista. Vain faneille, muut lukenevat tosikertomuksia ;) Tuula J. Matintupa – Syntymään tuomittu, kerrankin pikkuisen erilaisempi ja jopa suht kelpoisa dekkari tältä kustantajalta, jolla enimmäkseen on huttuja hatussa. Juoni yllätti melkein meikäläisenkin, ei paha. Maria Rocher – Enchanté, hauska rakastua. Chick litiä pahimmillaan; rahaa, Pariisia, miehiä, epäonnistumisia, rahaa ja ostoksia, miehiä, rahaa ja ostoksia jne. Eipä jaksanut viihdyttää edes hömppänä, rukkaset ja tunput käteen! Viveca Sten – Syvissä vesissä, dekkari Ruotsin rannikolta saaristosta. Ihan kuin tämän olisi lukenut ennenkin eli leidi käyttää nyt muita hyväkseen aika paljon. Juoni on melko ennalta arvattava, saaristokuvaus tietty hyvää, samoin turisterointi jne. Lopputulos arvattavissa, eli lukeehan tämän muiden joukossa. Uutta tässä ei valitettavasti ole. Beate Grimsrud – Hullu vapaana. Osittain ilmeisen elämäkerrallinen romaani hulluudesta, sen pakottavasta mahdista, sen tuntemisesta, sairaudesta, kokemuksista, hoidosta ja sairaaloista. Suositan niille, jotka voivat samaistua asiaan. Hätkähdyttävän todenmukaista kyllä – leidi on pistänyt paljon likoon! Ja Wapun hupiksi Jope Pitkänen – Huivipakko  . Lempi ja Lyyti asuvat edelleen nosturin nokassa kiikkuvassa torpassa, kun omaishoitajaksi ilmoittautuu somppu Waltti Color. Stripit ovat hykerryttävän hihittäviä ja ns. rasismi kieli poskella toteutettua itseironiaa, jos kohta vakavaakin asiaa mm. vanhustenhuollosta ja pakolaisasioista. Suositan! Ja jotain muutakin on kyllä tullut luettua, katsokaa sieltä toisaalta. Minä en nyt juuri jaksa *härn*.

POLKA, JOKA JUHLII MUITA TYÖLÄISIÄ TEKEMÄLLÄ TÖITÄ!

 

 

HYÖDYTÖN TEKEE JÄRJETÖNTÄ

ja vielä puolivakavissaan, kuten minäkin. Ai, että mitäkö? No kirjoittaa esimerkiksi kaikenlaista soopaa ympäriinsä. Lukee, tottakai. Pitää tätä marinamärinä- & ärsytysketutusblögiä itseni muistuttamiseksi sekä muiden harmiksi. Ihan vaan siksi, että merkinnät blögiin aamulla tarkoittavat sitä, että todennäköisesti olen vielä hengissä (ei, en koskaan ajasta tekstejä). Eipä silti, että se ketään kiinnostaisi. Itse pidän tätä myös muistilistana, milloin tapahtui mitäkin, mitä syötiin ja mitä juotiin. Kuka kävi, mitä ostin jne. On muuten muutamankin kerran tullut tarkistettua asioita. Jännä juttu, miten väsytys ja sairaudet yhdessä aiheuttavat lieviä(kin) katkoja muistiin... Täh?

Ihan kiusallakaan en ala tässä käydä jälleen läpi pinoa diagnooseista sekä luetteloa kokeilluista lääkityksistä, vaikka minua siihen ilmiselvästi yllytetään. Se on turhaa. Kaikki muu on turhaa, vain lukemisessa on vielä jotakin järkeä. Minä en kovin helposti provosoidu, turha siis yrittää.

Tulossa olisi yhdet kivat pippalot, joihin pyysin Belgaa aveciksi. Ikävä kyllä, hänellä voipi olla tentti juuri tuolloin. Jos ei ole, menen itseäni paremmassa seurassa ihan kivaan tapahtumaan. Enkä taatusti rapoa siitä sen kummempaa, en kehuskele julkimoilla tms. Menen vain siksi, että siellä tapaa kiinnostavia ihmisiä ja voi vain vaihtaa muutaman sanan, jos haluaa. Ei ole pakko jäädä jaarittelemaan. Jos taas kiinnostaa, voi niinkin tehdä. Ihmisiä ei ole kuitenkaan liikaa eikä siellä tule koskaan ahia siitä, että on paljon väkeä. Siellä on jotenkin aina ystävällinen ilmapiiri :) Lisäksi tarjolla on aivan käsittämättömän hyvää ruokaa ja juomaa. No, katsotaan tuo Belgan aikataulu ensin, sen mukaan tässä mennään.

Eilen ei sitten kuitenkaan tehty mitään huushollin eteen. Tuli nimittäin tieto, että taloyhtiön talkoot ovat ensi viikolla ja se pölinä pihassa yltää kyllä parvekkeelle asti. Eli antaa jälleen olla (löytyypäs tänä vuonna todella hyviä tekosyitä!), ainakin viikko-pari. Ei mikään sillä aikaa karkaa! Siksi vain söimme hyvän lounaan, kälättelimme joutavia ja naureskelimme hölmöille ihmisille. Kaikenlaisia sitä todella löytyykin ;) Belgalle annoin uuteen kotoon kivan nelilölautasen, semmoisen, jossa on neljä kuoppaa vaikka erilaisille herkuille. Kirkkaan punaisen – oli oikein mielissään itse asiassa, vaikka ensin vähän naureskeli. Vähän väriä asuntoon ja olihan tuo hiukan erikoinenkin. Lisäksi hän sai mukaansa jälleen kaksikin kirjaa. Hassua, meillä on sama tapa eli ennen tenttejä lepuutetaan aivoja (?!) lukemalla välissä jotakin todella kyseenalaista hömppää ja siirrytään siitä sitten suvereenisti tenttikirjoihin. Minä olen aina tehnyt niin ja Belga on jostain omaksunut saman tavan.

Rolleri joutui eilen keittiökäyttöön, koska koipea juili niin, etten pystynyt seisomaan lieden ääressä. Oli pakko ottaa rolleri ja istua siihen, sen istuin oli sopivalla korkeudella. Olihan siitä toki muutakin apua, ei sillä. Virallisesti ollaan siis siirrytty rollerikantaan – eikö vain olekin hupaisaa, näin terve ihminen ihan vain huvikseen ottaa väkisin tungettuja apuvälineitä käyttöönsä! Samoin lääkitys menee täpöllä ja vähän lisätropillakin yöksi. Pakko, scheisse! En tykkää, koska tämä annos aiheuttaa taas mittavia vatsaongelmia *huokaus*, eli aina on todellakin jotain valittamista. Joku samaa kombinaatiota käyttävä taatusti tietää, mistä puhun...

No, se on sitten päivän pakkopuuhat taas eli kursorinen siivous, pakkoruisku ja valmistautuminen huomiseen. Eipä innosta muu kuin se, että mikäli hyvin käy, ehdin ehkä jossain rakosessa pistäytyä Serkuissa. Olisi niin paljon asiaa sinnekin! Mutta nyt se on niiiiiiiin kaukana. Jospa, oi jospa huomenna voisi käyttää ns. ruokataukonsa raahautumalla sinne. Toipua voi sitten seuraavana päivänä rauhassa. Pitäkääs peukkuja, piruuttaankin ;)

 

POLKA, JOLLA ON IKÄVÄ SERKKUIHIN!

 

 

INHAN KEVÄISELTÄ NÄYTTÄÄ TAAS,

onneksi on vielä monta hyvää tilaisuutta, että tuo aurinko muuttuu lumisateeksi, myrskyksi ja loskaksi. Juu, tokihan minä semmoista toivon – pahaa toisille, niinkuin jokukin väitti. Ei vaiskaan, minulle on kelin osalta ihan sama, millaista on. En minä kuitenkaan lähde mihinkään, ei ole kuin yksi matka enää jömmassa ja kuu on lopuillansa. Että sillä mennään mitä on. Töihin sentään pääsen, ne matkat kulkevat eri laskelmassa ;)

Belga on tietty tulossa tänään lounaalle. Ja ruokalistalla uuden sadon pottuja, keitettyjä kananhävyttömiä, silliä, savukalaa, smäidistä, feikkigregusaladoa sekä tsatsikia. Jälkkärinä tavisjätskiä ja tsinuskikastiketta ja kaffetta. Wappulounas etukäteen siis. Samalla hän jo epäröiden lupasi teeskennellä jotakin huushollin eteen. Olisikohan tänään jo parvekkeen vuoro. Siellä on pölyistä, lasien lisäksi pitää pestä kaiteet, tuo umpioitu alaosa sekä plaatta. Maton voin pestä itse suihkutellessani, se on sellaista – mitä lie, bambua se ei ole. Mutta jotakin luonnonmateriaalia eikä paperinarua kuitenkaan. Vahakankaat myös pestään käsin, samoin siellä olevat tavarat pitää huuhtaista. Ei se kahdelta iso homma olisi, jos vain myöntyisimme siihen... Saa nähdä, miten käy!

Olen tosin varustautunut eli Belgalle on aika iso kasa kaikenlaista; siinä on jotain kivaa uuteen kotoon (taas), vähän jotain hyvää makeaa, vähän jotain hyvää suolaista ja naposteltavaa. Jospa sillä saisi jo vähän lahjottua. Niin ja yksi kirja ihan häntä varten vielä varattu ja noudettu... olen minäkin aika kiltti, joskus ja joillekin.

Minua tosissaan muuten alkoi äsken taas harmittaa sekin, ettei Exä ole pitänyt mitään yhteyttä Belgaan, ei tarjonnut apua tms. edes saamansa perinnön jälkeen. Luulisi siis, että tuolloin voisi heittää muutaman kympin tuolloin tällöin pojalle, joka elää vain opintorahalla. Mutta ei. Lisäksi hän on hävittänyt kaikki minun ja Belgan vanhat tavarat. Ihan kaiken! Meidän on turha edes mennä kyselemään vanhan kukkapöydän perään tai erinäisten kirjojen, lelujen, kankaiden sekä astioiden jälkitilaa. Roskiin ne on heitetty. Huh.... pelatkoon mies edelleen pikkusijoittajaleikkiään ollessaan työttömänä ja tod.näk. peruspäivärahalla tai vastaavalla. En minä häntä halua tavata eikä halua Belgakaan, mutta ei ole sieltä puoleltakaan kyselty ei soiteltu. Ei edes Belgan muuton yhteydessä, jolloin Exän veljen auto ja hänen suhteensa olisivat olleet hyvinkin käyttökelpoisia. No, mehän prle selvitään! Ollaan selvitty tähänkin asti ilman turhia apuja pyytämättä, kun sitä ei kuitenkaan saa, nih kerta. Joskus vaan alkaa hämmästellä tämmöistäkin asiaa. Että miten raha on joillekin ihmisille niin käsittämättömän tärkeää. Muuten äijä on tosi äijän näköinen ja liikkuu kammottavan rähjäisissä kuteissa, jotka muistamme jo n. 12 vuoden takaa. Argh. Onneksi ei tarvitse tosiaan edes nähdä häntä, jos osaa liikkua sopivan notkeasti sopivaan aikaan kylillä. *ristii sormiaan*

Hörhöjä oli harvinaisen vähän eilen näkyvillä. Syynä lienee se, että rahapäivä laukeaa sopivasti vasta juuri Vapun alla tai sen jälkeen eli silloin on taatusti menoa ja meininkiä myös hörhöin puolella. Nyt näkyi vain näitä tavishörhöjä, jotka tapaan joka kerta liikkuessani kylillä. Eli ei mitään raportoitavaa siltäkään osin.

Huh, valituskiintiö melkein unohtui! Ihan vaan tiedoksi, että parina päivänä on taas ollut oikein megalomaaniset säryt, eilen lisäksi iski iskias (joka tosin häipyi jättäen vain kevyen kenttäjomotuksen) eikä minusta ole edes kunnolla lääkittynä oikein mihinkään. Otetaan siis hyvinkin kevyesti. Olen nähkääs parhaimmillani iltaisin klo 19 – 23 välisenä aikana. Silloin pystyn kirjoittamaan, kättäilemään ja tekemään kaikenlaista muuta. Muutoin olen kuin rantaan ajautunut valas. Ihan joka tavalla. Valaita toivottavasti ei särje. Miksi minä en muutoin voi saada lekureita syytteeseen ihmisrääkkäyksestä, kun aina halutaan kokeilla uusia, turhia mömmöjä? Eikö se ole eläinkokeita vastaavaa epäeettistä toimintaa? TÄH?

 

POLKA – TUO ELÄIN.....

 

 

JOTESKI GROTESKI UMPIVINTTI

se on meikäläinenkin. Taas pitää lähteä; hakemaan lisää kirjoja sekä jotakin apetta, jolla selviäisi yli noiden muutaman päivän. Minä nimittäin en aio tunkea itseäni kauppaan maanantaina, en tod. Keskiviikkona ehkä, silloin täytynee hakea kaffemaitoa ja jotakin muutakin. Sitä ennen saavat simat *yäks* muhia siellä itseksensä – kaupan simat ovat pahoja, tippikset pelkkää taikinarasvaa, samoin donarit. Eli turha yrittää, ei mitään herkkuva tulossa! Normivihanneksot sekä fisua syödään ainakin huomenna, muuten pysytään vihannesmössölinjalla. Joten antipa olla noitten hemmetinmoisten "grillipakettien, 1.7 kg", jössus, kuka niitä edes pystyy syömään? :O Ihmettelee tämä ja puistattelee itseään.

Eilinen meni taas nukkuessa, syödessä ja nukkuessa vielä lisää. Sitten alkoi taas ahittaa tekemättömyys ja piti lukea vähän tavallista enemmän, jotta sekin unohtuisi. Prle, kun olisi kaikenlaista, mutta kun vaan kaikkeen ei pysty eikä jaksa. Juu, minä olen saamaton hirvilö! Illalla klo 19 jälkeen aloin pirkistyä, tietty, silloin vasta ja ihan liikaa. No, ei ihme, kun lukee tämmöisiä. Mömmöillä töihin menee näköjään (no, tämähän tiedettiin) yhä useampi, ja syy oli?

Muuten minulla on omasta mielestäni vaatteita, roipetta ja rättiä yli omankin tarpeen, mutta aloin taas hinkua yksiä uusia kenkiä. Jalkimet ovat kivoja, jos ne ovat kivoja. Hah, tähänkin löytyi ratkaisu: kävin läpi kaikki jäljelle jättämäni kenkimet ja kas vain, sieltä löytyi parit-kolmet oikein sopivat kesäkengät. Yksiä en ole varmaan pitänyt yli 5 vuoteen... joten nehän ovat kuin uudet, kun väännän ne koipiini. Toki vielä tarkistin, että kaikki mahtuvat ongelmakoipiini ja tuntuvat mukavalta. Juu, näin on! En, siis minä EN tarvitse mitään *selittää itselleen taas erilaisten nettisivujen selaamisintoa*.

Eli siinä meni pähkiessä eilisilta. Mikään ei piristänyt, paitsi ihan kivaa postia tuli jostain salamyhkäiseltä taholta – ziitosta vaan :) Asiaan palataan kyllä, ainakin siellä toisaalla taas... Kunhan ehditään. Tai siis saan jotakin aikaiseksi. Miksi täällä ei ole ketään, joka potkisi minua pärsheelle ja velvoittaisi tekemään jotakin? En minä saa mitään järkevää tehtyä taaskaan, päivät vaan kuluvat ahittaessa ja nukkuessa univelkoja pois. Kyllä tuli muuten eilen päikkäröityä, voi hyväinen aika sentään! :O

Lisää kaffetta, kyllä se on kylille tästä lähdettävä ja hörhöt laskettava – tietää sitten ensi viikolla, mitä on taas tapahtunut tässä meininkien aikana!

 

POLKA – HÄN JOKA AIKOO LASKEA TAAS HÖRHÖSALDON!

 

 

TEHÄN TIEDÄTTEKIN JO ENTUUDESTAAN,

että minä en juhli mitään juhlia. En enää edes Vappua – en sen jälkeen, kun se on muuttunut samanlaiseksi markkinahulinaksi kuin kaikki muutkin juhlat. Minä teen Wappuna sitä tavallista eli menen töihin :D Paras tapa juhlia työläisten juhlaa on tehdä töitä! Itse asiassa meitä on aika monta, kun eilen kartoitin tilannetta. Aikomus on nimittäin ostaa myös jotakin purtavaa iltapäiväkaffelle ;) Eilen SN vaikutti katkerolta, siis kämppikseni. No, ehkäpä syystä. Hän kun taas tuli myöhemmin, olin ehtinyt jo 2.5 h aikana tehdä iiiison nipun hommia, osan taas hänenkin hommiaan sekä tekelehdin rauhallisesti sellaisia yksi kerrallaan -töitä, jotka pitää tarkistaa moneen kertaan, että kaikki on kunnossa ja laittaa sitten eteenpäin. SN paiski kirjaimellisesti duunia... ja mumisi roiseja itsekseen. Sellaiseksi se seura tekee! *ilkeä wirn*

Lisäksi uusi pomo eli Analfa puuttui jo tomerasti maailman tärkeimpään osastolla vallitsevaan epäkohtaan; sisääntulo on sottainen, siinä on paperipinoja hyllyillä, kopieerausmasiina sekä jätepaperilajittelu. Se on saatava näyttävämmäksi! Jesh, huomatkaa, mikä on siis asioiden tärkeysjärjestys tämän härran mielestä. Ou ziis, onneksi häntä ei tarvitse katsella. Hän viihtyy kovin hyvin omassa tai hyvin valitussa seurassa. Rottia hän ei edes tervehdi! Oikeasti. Että näin meillä, hattuun on noussut aseman lisäksi myös jotain elinperäistä.

Tänään taas taidan velttoilla, olin eilen niiiiiiin väsynyt, ettei ole tottakaan. Kun kotiuduin kaupasta ja keittelin kaffet sekä söin fisuleivän, alkoi heti väsyttää aivan tajuttomasti. Oli kuitenkin pakko odottaa, eräs henkilö poikkesi noutamaan yhden tavaran. Onneksi hänkin tuli ajoissa ja pääsin petiin. Otin siinä horrosunet, heräsin, lueskelin muutamankin blögin ja ei – unetus voitti taas eli peiton alle ja kevyttä unta koko yö. Ensimmäinen herätys normitapaan n. 3 h päästä, sen jälkeen kissi huolehti heräämisistä. Klo 3 oli oltava täysvalmius eli kissin ruokinta, laatikoiden puhdistus, valot päälle, radio hiljaiselle -> itse lisäunille kaffen ja mömelöiden jälkeen. Tunnin päästä heräsin saatanalliseen käsikipuun eli olkapää svinduilee taas enempi. Se on semmoista aina työviikon jälkeen, joku paikka pistää työt aina pahakseen. Tällä viikolla oikea olkapää ja käsi sekä vasen koipi, lienen astunut jotenkin pahasti ulkona käydessäni. Käsikipu johtunee siitä, että eräs masiina ei toimi ja tietyt jutut on pakko kirjoitella käsin. Se vie uskomattoman paljon aikaa ja on muuten aika rasittavaa, kun yrität pitää käsialan selkeänä! Oikeasti :)

Mitäs minä näistä, lotkotan rauhassa tämän päivän. Tiedän, että illan mittaan alkaa tulla uupelo tekemisestä ja minulla on yhtä ja toista kirjoitettavaa tuossa. Lisäksi olisi jokunenkin kuvattava asia ja kaikenlaista muuta pientä sohlattavaa. Ehkä minä yritän puuhastella illalla niiden parissa. Päivälounaaksi on vaihteeksi tarjolla vihanneskeittoa (milloinkahan ei olisi ollut)... vain eri lisukkeilla eli niitä sentään vaihdellaan sen mukaan, mitä on ollut halvennustarjouksessa. Nyt on taas pistää fenkolia ja rutosti paprikaa sekä tuoreita herkkareita mukaan soppaan. Njam!

Menenkin pistelemään välipalaa eli Päivän Päärynän aika!

 

POLKA – TUO ISO PÄÄRYNÄ ITSEKIN!



 

 

NO TAAS SEKIN ON SITTEN TODISTETTU,

että tietysti minä olen oikeassa, jos minua vituttaa  – se ON äärimmäisen hyvä ilmaus esim. tälle aamuiselle. Taas pitää vaan yrittää jaksaa, vaikkei oikeasti millään enää pystyisi. Väsyttää ja särkee. Vituttaakin.

Eilen käytin kokonaista 5 minuuttia työhuoneen koristeluun. Jo SN siitäkin ehti sanoa, että "Ai, sulla on ollut aikaa...". Hah, pirulauta, eukko tulee joskus 2.5 h minun jälkeeni ja häntä on etsitty useampaan kertaan. Tein jo pois pinon hänen hommiaankin, kun eräällä ihmisellä oli oikeasti kiire niiden kanssa. Että semmoista! Minä nyt koristelen vielä tänäänkin, ihan piruuttanikin. On niin kiva, kun on ärtsyjä ja vähemmän ärtsyjä materiaaleja tarkisteltavana seinillä *punaliput liehuvat*.

Muuten voin vain sanoa, että onnekasta on se, että on viikon viimeinen työpäivä. Ehdin postiin asioille sekä kauppaan noutamaan painavampia vihanneksoja sekä jotain pientä varalle. Sitten saa vain olla, ihan koko illan. Ei mitään paniikkia, ei tarvitse mennä nukkumaan, jollei väsytä. Ei tarvitse pakkoherätä, jollei särje. Jos särkee, voi ottaa mömmöt ja painua uusiounille. Näiden vajaiden viikkojen parasta antia ovat keskiviikko-ilta, vaikka olenkin susiväsy sekä torstai, jolloin en tee yhtään mitään väkisin. Olen vaan ja möllötän! Siihen olen jo aikoja sitten antanut itselleni luvan. Voin minä kudelmoida kaikkia hienoja suunnitelmia, vaikkei niistä yksikään toteutuisi.

Vuodatuksessa on taas jotakin outoa, niinhän täällä aina. Lisäksi liikkeellä on taas himospämmääjä jostain nettipuodista, tai siis useammasta ilmeisesti. Joudun päivittäin poistamaan n. 10 omalaatuista kommenttia. No, ei se muuttamallakaan parane. Mieli tekisi, mutta siinäkin on taas oma vaivansa eikä minua nyt vaan satu sellainen vaiva ja puuhastus huvittamaan tippaakaan. Aika sillekin löytyy vielä joskus ja jostakin, sitten se yleensä tapahtuukin nopeasti ja empimättä. Niin minä yleensäkin omalaatuiset suunnitelmat toteutan :D Jää ainakin joillekin ihmettelemistä.

 

Kotitonttu minun mieleeni – kuva täältä.

Kuten jälleen huomaatte, pystyn jorisemaan tyhjästä ihan kuinka paljon tahansa. Tämä oli siis tämmöinen muodollinen päivitys. Päivän infona voin kertoa, että Malmilla on oikeita kotitonttuja. Olin toivonut yhdyttäväni jostakin Riitta Konttisen – Oma tie -kirjan  edukkaasti. Ja kas, eilen kotitonttu oli ihan kirjakaupan kassissa tipauttanut sen postiluukusta. Voi onnekas minä – tonttu ja kaikki! En muuta Malmilta kyllä yhtään mihinkään! :D (Hmm. Tonttu väittää olevansakin zombi?!)

Sen kunniaksi vaffat kaffet ja mömelöt raakana, päälle pirisevää sihivitamiinojuomaa!

POLKA – MALMI ON TONTTUMAINEN ZOMBIEPAIKKA! :P



 

 

EILEN OLIKIN VARSIN MIEHINEN PÄIVÄ,

ensinnäkin tietysti se, että oli Yrjön päivä. Yrjö – tuo ihana yllätys mennen-tullen... *jäks*. Toiseksi tietysti se, että oli Kirjan ja ruusun päivä. Jonkun olisi pitänyt saada ruusu ja toisen taas kirja – minä en jumankauta eilen saanut kumpaakaan, hmph. Niin, miehinen päivä myös siksi, että kaikki seisoi! Töissä nimittäin.



Varastolla oli ajettu taas jotakin umpikieroja päivityksiä, jotka takasivat tietyn osion erittäin hitaan toiminnan tai tilttaamisen vähän väliä. Tietysti meikäläiselle oli taas jaettu aivan älytön kasa hommia viime keskiviikko-illasta lähtien tehtäväksi. Voitte siis arvata, että kyrsi. Ihan reilusti kiroilin rätväkästi, SN:nkin kuiskaili hiljaa Stanaa avuksi. Jo vain siis oli miehistä meinkiä meillä.



Tänään olisi syytä kaiken toimia! En ehdi tehdä mitään valmiiksi, jos kaikki taas jumittuu. Asia ei johdu meistä, se johtuu huomattavasti korkeammista tahoista. Anteeksi tätä ei anneta. Josta tuli mieleen, että vt. Analfa pyöri ympäriinsä kuni puolukka vessan huuhtelun jälkeen ja oli ylimielisen innokkaan näköinen. En keskustellut edes hänen kanssaan, välitin vain yhden viestin meilillä. Kas kun istummekin täysin eri puolilla taloa nykyään, ei ole tarvis. Näin vain hänet pariin otteeseen, kun pungersin viemään rojuja osastolle. Olisin sanonut vaihteeksi, että on liikaa tehdä viiden päivän työt kolmessa päivässä. Perkele, mutta teenpäs kuitenkin. Kiusallakin, kyllä sitä joskus nyykähtää aivan varmasti.



Kuten kaikki taatusti ovat huomanneet, Vappendahl lähestyy. Jokainen amatöörikännääjä on ottanut aaton vapaapäiväksi, hah. Meikäläinen aikoo silloin kangeta töihin – ja ihan aiheesta vielä. Torpassa on oltava päivystysvalmius ja minähän olen aina tällaisina päivinä kovinkin innokas olemaan paikalla. Jos ei muuten, niin ihan muiden kiusaksi ja piruuttaan. Siihen voitte luottaa!



Upo oli muuten lähtiessään jättänyt viestin, että ensi viikolla kaksi täyttä päivää riittää minun työvelvoitteeni kuittaamiseen. OK, minä teen niin ja vähän päälle, ettei taas tule sanomista. Olen aika kettuuntunut edelleen siitä, että minkäänlaista yhteismitallista ohjeistusta asiasta ei ole olemassa. Minähän en mitään ala anelemaan, se on varma se.



Mitäs muuta? Ei siis yhtään mitään. Väsyttää ja särkee tavanomaisen reippaasti eikä mistään ole apua. En enää tiedä, mitä keksisi. Vapaapäivät vielä voi käyttää hyödyksi eli tropata ylimalkaisemmin ja nukkua silloin, kun se on mahdollista. Työpäivinä se nyt vaan ei käy; ei troppaus eikä nukkuminen.

Yöt menevät tasaisen 2.5 – 3 h unien voimalla. Ei ihme, että alan raivota kissallekin jo loppuviikosta. Tosin Vinski on nyt todella hyvällä tuulella, kun pääsee ulos vähän lämpimämpään ja aurinkoon pitkän talven jälkeen. En yhtään ihmettele, ei karvamölli tulisi sisään varmaan ollenkaan, mutta

kylmä alkaa kangistaa kyllä aika varhain illalla >o<

 

Ei minulla siis todellakaan ollut teille mitään kerrottavaa. Pari yrttiä vein eilen Varastolle,  tänään kuskailen pari-kolme lisää. Sitten katsastelen noita loppuja eli mitkä on katkottava ja uusittava, niistä saisi hyviä alkuja Varastollekin. Ihan SN:n kiusaksi *ilkeä wirn*...



Niin ja huomenna alkaa senkin ongelman pohjustus, mitä taas syötäisiin? Hyviä ehdotuksia? Any? Muutakin kuin saladoa ja / tai wokkia? ;)



Menenkin tästä, kaffetta halajaa sieluni sekä mömelöitä muut osatekijät!

POLKA – NIIN OLEVINANSA TAAS MENEVINÄNSÄ!

PÄIVÄ SE KAI ON MAANANTAIKIN, VAIKKA

kalenterista on jo yliviivattu tämä päivä. Kun on jo kerta herännyt ja saanut itsensä tähän asti. Päivästä on melkein 1/3 mennyt siinä vaiheessa, kun on päässyt Varastolle eli käyttänyt jo hirmuisen ison osan energiastaan sekä matkalla kettuuntunut riittävästi.

Tarjolla on – arvattavasti – runsaasti tekemätöntä työtä. Todennäköisesti jotakin sisustustyyppistä puuhastelua, jos ovihemmot ovat käyneet ja kaikenmoista muuta pientä. Ihan niinkuin siinä sivussa. Meikäläisellä kun on niin hemmetisti aikaa paneutua koristelemaan kämppäänsä... Onhan SN:lläkin kaikkea "kivaa" omalla puolellaan. No joo, istuttelin minäkin eilen yrttejä uusiin ruukkuihin. Jäin vain miettimään, viitsinkö raahata niitä duuniin. Ehkä kuitenkin – minä pidän vihreästä! Ja SN on siinä ainakin (myös) täysi tumpelo *muahhaahah, pahantahtoista käkätystä*.

Muuten en eilen saanut aikaiseksi mitään järkevää. Normaalit söndaagipuuhat sekä kolme juttua esille. Siinä ne meikäläisen tekemiset. Vinski makoili puoli päivää parvekkeella keskellä pöytää ja otti suulista ruskettuakseen vielä enemmän. Minä pidättäydyin ja kävin vain tupakalla tuolloin-tällöin. Parveketta EI siis ole vielä siivottu eikä laseja pesty, joten siellä ei hirveästi huvita oleilla. Oma vika, sika!

Juuei, ei minulla ole mitään järkevää kerrottavaa, joten painun keittelemään kaffet. Maanantain kunniaksi tarjolle kuitenkin lista luetuista kirjoista, vaihteeksi ;)

Kuva täältä

Päivän slogan: Jos ei ole kaunis, rietas ja onnellinen – saako olla ruma, pahantuulinen, rietas ja onneton?

Päivän biisi: Out Of Time

Luettua: Rax Rinnekangas – Peilipoika, ollenkaan aiheeseen tms. puuttumatta tulee mieleen Aleksanteri Ahola-Valon päiväkirjat ja kirjoitelmat... Mutta tämä jotenkin ei jaksanut vakuuttaa. Ahola-Valolla oli sentään omanlaisensa ideologia, vaikka siihen ei yhtyisikään – se jaksoi kuitenkin kiinnostaa sen verran, että aikanaan lukaisin kaikki hänen julkaisunsa. Kaarle Aho – Väärän kuninkaan päivä. Eletään ensimmäisen laman alkuvuosia, kun tapahtumatkin alkavat. Tai alkavathan ne jo aikaisemmin. Pääosassa pitäisi olla mies, joka osasi tehdä rahaa eikä joutunut tuomiolle oikeudessa. Hänestä tekee dokumenttia mies, joka myös laman juuri tullessa sortui pahoihin virhearviointeihin. Jotenkin tässä kirjassa sivuhenkilöt nousevat arvoon arvaamattomaan ja kuvaus on äärihyvää. Muutoin – no joo, sukupolviromaani rahasta ja rahan vallasta. Christian Rönnbacka – Operaatio Troijalainen, kotomaiseksi poliisiromaaniksi ei tällä kertaa ollenkaan kehnompaa tavaraa. Juonta juonen päälle. Odottamattomia tapahtumia, soluttautumista ja kälmejä kavereita puolin jos toisinkin. Huimeita, poliisikollegoita, kauniita naisia ja pahoja miehiä. Suositan, kotomaiseksi ja esikoiseksi suorastaan hyvä... Seija Ridell – Elämää Facebookin ihmemaassa. Ensikin tämä on tutkimus ja se pitää muistaa lukiessa eli lukukokemus voi olla joillekin puuduttava ;) Mutta asia on mielenkiintoista, kieltämättä. Mm. joidenkin "sosiaaliset paineet" liittyä Naamattuun, koska vain siellä tiedotetaan ja kerrotaan asioista jne. Monet näkevät paljon hyvää, osa pikkuisen huonoa. Oudon vähän haastatellut ovat kiinnittäneet huomiota mm. suojauksiin ja turvallisuuteen sun muuhun. Sopisi lukea kaikkienkin Naamattua aktiivisesti käyttävien, mutta tod.näk. opuksen muodollisuus estää. Kannattaisi tehdä varmaan Naamattuversio (jollei jo ole?) tästä *wirn*. En tiedä, minähän EN tunnetusti ole Naamatussa enkä sinne halua! :D Ben Jacovitti – Cocco Bill, osa 1, Kamomillacowboy saapuu kaupunkiin. Hulvaton lehmipoikasarjis, parodia italialaisittain, mukana myös Hölkky-heppa, kivat luut sekä veikeät salamit. Sarjisten kavereille ehdoton pakkorako :D Suositan! Marc Spitz – Jagger. Henkilökuva ja elämäkerta Mick Jaggerista suht paljaana. Haastatteluja ystäviltä ja vihollisilta, toki myös perustietoja, levytyksiä ym. Tod.näk. tehty vastaiskuksi viime vuonna ilmestyneelle Keith Richardsin kirjalle, joka piruili ja ivasi Jaggeria pahasti. Asiallinen ja siinä mielessä poikkeava elämäkerta, eli suositan. Carita Forström – Perintö. Erään suvun ja perheyrityksenkin hieman poikkeava tarina, vähän jännäriä ja odottamattomia tapahtumia mukana. Forströmiltä pikkuisen vaisuhko esitys Jänistanssin jälkeen, mutta ihan kelpoisaa luettavaa mm. perhesuhteista ja niiden vaikutuksesta, menneisyydestä jne. Antonio Hill – Kuolleiden lelujen kesä. Rikkaan perheen poika putoaa ikkunasta humalassa, vai putoaako. Asiaa aletaan selvitellä ja esille tulee paljon muutakin outoa ja omituista. Jotenkin tämä jäi laahaamaan keskivaiheilla... käypäisä kuitenkin. Outi Pakkanen – Julma kuu. Se sama talo, mutta kerrankin vastapäätä asuvan näkökulmasta erään alkavan parisuhteen tragediaa ja väkivaltaa sekä Suuri Paljastus. Melko tyypillistä Pakkasta, hänestä pitäville. Satu Järvinen – Järjenjuoksuja. Elämää CP-vamman kanssa. Pelkistetty, asiallinen esitys CP-vammasta, sen seurauksista, CP-vammaisen mahdollisuuksista sekä kohtelusta nyky-Suomessa. Erittäin asiallinen opus, suosittelen jokaiselle eli rokotus asennevammoja vastaan! ;) Pirjo Mellanen – Kohtalokas Albania. Suomalaispariskunta ostaa asunnon Albaniasta ja jo matkalla leidi huomaa heitä seurattavan. Sitten hyvän matka- ja asunnonostotarinan keskeyttää kidnappaus ja sen selvittelyt. Hmm, olisin mieluummin lukenut kirjan vain Albaniasta, juoni oli melko kökkö... eli pliiz, seuraavaksi se tarina siitä asunnosta, ympäristöstä, ihmisistä jne. Olisi paljon parempi ideo! :D

Jahas, jotain taisi taas jäädä välistä. Niin sitä käy, kun lukee montaa kirjaa yhtä aikaa ja kirjoittaa vielä muista kirjoista... käykääs taas siellä toisaalla *härn*.

POLKA – TAKSO TUO, TAKSO VIE, SAISI HOITAA KOTITYÖTKIN!

 

ÄRSYTTÄVÄN AURINKOISELTA NÄYTTÄÄ,

siis ulkona! Täällä sisällä näyttää vain ainoastaan ärsyttävältä, sekä kissa että minä. Kumpaakin väsyttää. Lisäksi meikäläistä taas jurppii nämä tavanomaiset söndaagit eli se huominen itsensä raijaaminen Varastolle. No, pakkohan se on ja silleensä. Mitään positiivista on taas turha edes yrittää saada aikaan.

Mutta uskokaa tai älkää: meillä kävi eilen kolme (-> 3) ihan elävää ihmistä :O Kruksi seinään, hirveä trafiikki. Kuin rautatieasemalla ainakin. Belgan lisäksi eräs leidi käväisi hakemassa kirjansa ja Toveritar poikkesi iltapäiväkylässä... En sitten laittanutkaan Belgaa töihin, koska tajusin kaiken turhuuden – mitään ei kannata tehdä, ennenkuin tuo patteriremppa on saatettu loppuun. Kaipparit nimittäin haahuilivat tuolla käytävillä pitkien rassien ja märkäimurien kanssa, joten saattaa olla, että he jopa tekevät jotakin joissakin huusholleissa tms. En tiedä, ei ole kerrottu. Se vain, että yli Vappendahlin kestää. Eli Belga sai vain ruokaa, hyvän kirjan ihan itsellensä sekä vähän tulijaisia meikäläiseltä kotoon vietäväksi. Toveritar taas oli fiksu; toi siiteriä ja sukulaatia sekä kuukahti torkuille soffalle. Mukavia vieraita minulla – kukaan ei ainakaan ole ikinä vaivaksi ;D Oli mukava, kun poikkesitte kaikki käymään ja vielä eri aikoihin...

Ärsyttävää oli taas se, että unta kyllä tarjottiin. Vain kaksi tuntia ja sen jälkeen kipua, särkyä ja muuta pashaa. Mömelöistä huolimatta sain sitten nukuttua lisää pari tuntia vasta aamupalan jälkeen. Eli kovin pirtsakka ei ole olo. Pitäisi tästä taas normihommiin, niihin pakollisiin, joiden mukaan söndaagi kestetään väkivalloin. Taidan aloittaa taksin tellimisellä ja jatkaa pyykkien kokoamisella. Lupaus mahdollisesta sairiksesta kiertää pientä päätäni; jos sille aikoo, olisi hommat hoidettava huomenna tai tiistaina. Taidan päättää huomenna, täytyy nyt ensin tarkistaa miten omisarvis on tavattavissa.

Muuten menen syömään Päivän Päärynän, palan taateleita ja miettimään. Ihan siksi, että miettimisen nimissä on ainakin lupa lötköttää rauhassa!

POLKA – EI YKSI AAMUAURINKO VIELÄ KEVÄTILMOJA TUO!

PS: Olen taateleita syödessäni aina kirroillen viskonut kivet kukkaruukkuihin. Ja mitä silmäni eilen näkivätkään: yhdessä ruukussa kasvaa kaksi yli 10 cm:stä vihreää alkua!!! Minä saan omia taatelipalmuja, jihhhhaaaa!

 

 

 

JOSKUS LASKUSSA ON MUKAVA(KIN) YLLÄTYS,

eli eilinen sähkön tasauslasku näytti maksettavaa vähän yli 2 juuroa, joka siirrettiin seuraavaan laskuun syksylle ;) Ei paha, tuli nimittäin pari muutakin laskua – onneksi nekin olivat pieniä. *phuuh*. Lisäksi tuli yksi kirja (jei!) sekä eräs lähetys, josta on iloa jollekulle muulle, ei siis itselleni. Päivän postisaldo oli kohtuullinen.

Apoteekista tarttui koko kassillinen erilaisia mömelöitä matkaan, vaikka jätin osan ottamatta. Seuttikin siinä jo kyseli, syönkö todella kaikkia. Oli pakko selittää, että syön esim. kipulääkkeitä vaihdellen eli toiseen pahempaan kipuun sitä ja välillä normisärkyyn tätä – en kaikkia yhtä aikaa! Ehdotteli B-vitamiinilisää, mutta katson syöväni aivan tarpeeksi jo vitamiinoja: kaikkien hedelmien ja vihannesten lisäksi vetelen monivitamiinit, magnesiumia sekä överinä D-vitamiinia. Rahuva meni kiitettävästi, mutta noilla taas pärjää jonkun aikaa. Kaappi on siis tupaten täynnä *wirn*.

Normaalit kauppakuviot eli mitään ihmeellistä ei ollut halvennuksessa eikä muutenkaan tarjolla. Belgalle siis valmistetaan soija-Lindströmejä ja samalla uunipellillä kypsyy muutama feikkifetalla ja fenkolilla täytetty jättiherkkari. Lisäksi raguunaporganoita ja uuden sadon pottuja. Ja toki kotitekoista tsatsikia. Pakko kirjata ruokalista, että tietää itse, mitä on syönyt ja mitä ei ehkä heti ensi viikonloppuna laita uudestaan ;)

Alakerrassa tehdään jotain remppaa. En tiedä mitä, mutta aamusta 7 – 8 alkaen iltapäivään porataan niin prleesti, riuhdotaan ja mekastetaan. Argh, turha yrittää mitään järkevää eilenkään tai toissapäivänä. Mitään ajatusta vaativaa ei päivällä pysty tekemään. Kotihommia hissukseen ja jotain vähemmän paneutumista vaativaa luettavaa. Eilen sain kuitenkin pyykättyä isohkon pyykin. Netissäkin tuli roilattua kiitettävästi. Tänään on varmaan hiljaista, jospa saisi jotakin edes aikaiseksi.

Ilolla huomasin, että eräs juttuni oli luvattu julkaista. Ei paha yhtikänäs, vaikka se ei sen kummempi olekaan. Tai siis se luvattiin julkaista jo aikoja sitten, mutta nyt tiedän jo aikataulun öbauttia. En minä itse siitä niinkään ole ilokas, luulen kirja-arvostelun enempi kiinnostavan kirjailevaa osapuolta ;D

Väsytys valtaa, nukkumiset ovat olleet taas äärikehnoja. Lonkat juilivat pitkin yötä ja selkä kirroilee. Käsien ja koipien puutuminen on muuten vaan epämiellyttävä yöllinen(kin) tuttavuus, josta ei pääse eroon... Hmph, eikä Vinskikään sitä joikaamistaan lopeta, vaikka eilen yritin leikittää sen repoksi jo päivällä. Kas kun vanha ei jaksa innostua edes leikkimään kuin hetkeksi kerrallansa (tällä tarkoitin KISSAA!!!).

Mmmm, Belgalle pitäisi keksiä jotain kotityötä. Ikkunoita ei vieläkään kannattane pestä, mutta verhot voisi vaihtaa ja pari mattoa käyttää pesukoneessa? Jospa ehdottaisi näin radikaaleja toimenpiteitä. Saisi vähän färskimpää ilmettä torppaan, meikäläisellä on uudet (no, uudet ja uudet, toisten vanhat) verhot tulossa ikkunaan. Tämmöiset paneeliverhot siis kettiö-olohuoneen ikkunoihin...

Varastosta sen verran, että Upo lähtee virkavapaalle eli pois melkein vuodeksi. Tilalle astuu analfabeetti Härra, joka ei ole koskaan huomaavinaankaan meikäläisiä rottia. Elämästä tulee hankaavaa. Lisäksi organiseerausuudistuksen yhteydessä meistä tulee oma yksikkö pitsiniskojen kanssa ja saamme lähiesihenkilön, joka hoitaa työnjakopoliittiset kysymykset. Tämä koko juttu on aika paha eli tulee aiheuttamaan vielä monenlaista ongelmaa jokaiselle. Ainakin niille, jotka ovat tottuneet puuhastamaan eli tekemään töitä ja tarttumaan kyselemättä asioihin... Pelvoittavaa suorastaan. Mitään hyvää ei meistä kukaan tässä asiassa ole vielä nähnyt!

Mutta ehkä nyt taas unohdan ne asiat hetkeksi ja keskityn leikkimään kotoareenalla. Pari kirjoitusta on tehty, niidenkään kanssa en ole viitsinyt ihmeesti hötkyillä. Toinen kirjoittelee lastenkirjoista pari riviä... minä taas 900 sivuisesta historiaopuksesta. On hieman eri asiat esillä, myös sisällöllisesti ja aikataulullisesti, mielestäni.

Uhh, kävin tässä välissä uusiounilla. Ei olisi pitänyt. Taas tarjottiin Exää ja itkua, eli heräsin sojona itkien. Eipä ole mukava aamun aloitus tämäkään.

POLKA – MUISTAKAA TEHDÄ PALJON LISTOJA!

 

SANOKAA MITÄ SANOTTE, MUTTA POLKA SE ON!

Se, joka aamun kähmeessä taas aikoo suoriutua kylille eli posti-kirjasto-apteekki-kaupat -keikalle. Ja ei, en hae mitään uusia mömmöjä, vanhoja tuttuja eri annostuksella. Ja ei, niistä ei tule edes hyvä olo, mutta toivottavasti titrattu annostus avittaa öihin edes vähän. Apteekista on muutenkin haettava kassillinen erilaisia mömelöitä eri tarkoitukseen eli allegriaan sun muuhun; repsut on kirjoitettu niin vekkulisti, että kaikki laukeaa suurin piirtein samoihin aikoihin. Kerralla enemmän – valitettavasti paljousalennusta ei sieltäkään saa.

Eilinen meni tavan mukaan hänekseen ja pääsin tekemään jotakin vasta illan mittaan. Jos siis tekemiseksi voi sanoa marikassin pesua, kukkaruukkujen tehopesua ja valmistelua uusien istutusten laadintaa varten – se lienee vielä illemmalla tänään siis edessä. Duuniin menevät yrtit tarvitsevat kunnollista elvytyshoitoa ja uudet ruukut sekä mullat. Lisäksi heittelin vaatetta ja kirjoja myyntiin jokusenkin kappaleen, josko saisi kaappeja vähän tyhjennettyä käyttämättömästä tavarasta. Jotakin on mennytkin kaupaksi, ei paljon. Mutta se vähäkin on kuitenkin jotakin ja pois hyllyistä sekä ainakin yksi kauppareissu tulee maksetuksi. Loppuaika meni taas lukiessa, nettaillessa ja pähkiessä.

Onnistuin yhdyttämään Iltapulusta taas uuden ärtsyn jutun – tämä on taas sitä tuttua provoa, jota on tarjolla vähintään kerran viikossa muodossa tahi toisessa. Nyt taas on keksitty The Lääke, mikä tepsii ihan kaikenlaiseen masennukseen! Voihan vee minä vaan sanon. Suosittelen, että kaikkien ei kannata lukea koko juttua eikä varsinkaan kommentteja. Niistä tulee vain erittäin vihaiseksi, katkeroksi sekä aggressiiveja alkaa lennellä suristen ympärillä.

Muuten rauhoittelin itseäni pitkin päivää olemalla ajattelematta tiettyjä asioita. Ei, en ajatellut positiivisesti, pois se minusta. En minä sellaista osaakaan. Kunhan suunnittelin kaikenlaista yltiöpäistä paashaa, josta kyllä nopeasti tipahtaa todellisuuteen. Nyt on vain elettävä näin kuin elän. Se, että minä täällä valitan särkyjäni, kipujani sun muuta johtuu siitä, että kissanperkele ei kuuntele. Eikä minulla ole muita kuuntelijoita. Luuletteko te, että minä jotakuta ihmistä ihan oikeasti alkaisin kiusata jatkuvasti vonkumalla? No en todellakaan... pirulauta. Joku roti meikäläiselläkin on ja se on se, että minä olen hiljaa. Todella hiljaa, vaikka te ette sitä ehkä uskokaan!

Joku residenssissä ei ole hiljaa ja se on Vinski. Jolina alkaa klo 1 – 2 välillä ja jatkuu siihen asti, että pikkuvalot ovat päällä, radio soi, minä olen juonut aamukaffet ja ottanut mömelöt. Laatikot on siivottu ja muonat tsekattu. Sen jälkeen kissi asettuu tyytyväisenä meditoimaan tai suorastaan nukkumaan – enkä minä taaskaan ole saanut nukuttua kunnolla! Ihanaa, kissat, ihanaa >o<

Pitääkin muistaa ostaa lisää kissanraksuja. Vinskistä on nyt vanhemmiten tullut harvinaisen kronkeli sapuskansa suhteen eli vain tietyt muonat kelpaavat, siis teolliset. Väänsin eilen itselleni harvinaisen herkkuva kanakeittoa, paljon erilaisia nuutuneita vihanneksia, sieniä sekä pakastimessa majailleen puolihintaisen tipusuikulanyttösen. Koko ajan karvakasa kiehnäsi vieressä ja kun soppa oli valmista, tuolilla vieressä päivysti oranssi karvakasa tarkkaan seuraten lusikan liikkeitä:"Äitee!!! Mulle kans!" Ja saihan poika palasia, suoraan lautaselta. Meitä ei kukaan täällä tarkkaile, joten eletään kuin pellossa. Tänään syödään nimittäin loput siitä sopasta...

Jahas, pakko pungertaa itsensä kyläreissuvaatteisiin, kerätä kirjat ja ostoslistat, postit sun muuta, mitä tarvitsen. Se on menoa taas.

POLKA, MITEN NIIN LEPPOISIA PÄIVIÄ?

 

OSA-AIKAISEKSI SIIRTYESSÄ EI TULLUT PIENEEN TYPERÄÄN MIELEENKÄÄN

semmoinen, ilmeisesti kaikille muille päivänselvä asia, että osa-aikaista kusetetaan lähes jokaisessa käytännön asiassa. Arkipyhän sattuessa sopivasti, osa-aikainen tekee joka tapauksessa töitä 16 h, eli meikäläiselle se tarkoittaa samaa kolmea päivää oli pyhä tahi ei. Kokopäiväisellähän tällä ei ole mitään väliä. Lisäksi loma kuluu osa-aikaisella eri tavoin; jos olen lomalla 2 päivää jonakin viikkona, minulta kuluu 5 päivää, koska mukaan lasketaan koko viikon päivät. Jep, jep-jep. Ja loppupeleissä eli jos sattuisi olemaan onnekas (tai onnetoinen) ja pääsisi / joutuisi kokopäiväeläkeläiseksi, kertymä näiden osa-aikaisuuksien aikana onkin hurjan paljon pienempi! Tässä nyt pahimmasta päästä, paljon muutakin on. Tämä on sikäli jännittävää, että Varastolla ei ole yhtenäistä käytäntöä asioiden suhteen ja kun aloin kysellä, eräskin pitsiniska ilmoitti, että ei hän mitään sisään tee, päiviä tahi tunteja. Ei hänen tarvitse! :O Vähänkö ihmettelin.

Itse asiassa tämä oli pitkä juonto siihen, että sain eilen lievähkön raivarin Upolle em. asiasta kysellessäni vahvistusta Vappendahlin ajan työpäiville. Juu, hän ehdotti, että olen vapaalla vappendahlin aaton ja töissä loppuviikon. Aika epäonnistunut ehdotus käytännössä, mutta työnantajahan sen määrää. Kyllä minä niin teen, jos näin sovitaan. Outoa vain, että taas ketään muuta asia ei ole kiinnostanut (ja puolipäiväisiä eli osa-aikaisia on torpassa aika monta). Lisäksi ilmoitin, että Hra HlöstöHra on suoraan valehdellut minulle päin näköä enkä usko hänen sanomisiinsa pätkääkään. Mikä todeksi tässä taas kirjattakoon! Osa väestä saa jolkolehtia päissään työpaikalla ja heidät ohjataan kauniisti tekemään etätyöpäivää. Jotkut ovat toista viikkoa kateissa ilmoittamatta, sitten vastaavat kännikkäänsä ja haistattelevat sekä huorittelevat – kun ilmestyvät töihin, ei mitään. Oma Paras Ystävä Jo Monta Vuotta! Lisäksi hallinnosta joku vuotaa työntekijöiden sairausloma- ja terveystietoja, joka on jo rikollista. Jos minä vain tietäisin, kuka se on.... käpä kävisi kyllä harvinaisen nopeasti. Nimittäin tiettyjä tietoja ei voi olla muutoin kaikkien yleisessä tiedossa, koska eräskin henkilö ilmoitti lähettäneensä paperit ja viestin vain hallintoon.

Lisäksi on mielenkiintoista tämä, että iso osa työntekijöistä on oikeutettu tekemään kaksi etätyöpäivää viikossa. Käytännössä siis esim. työkaveri, joka on suurinpiirtein yhtä sairas kuin meikäläinen ei ajattelekaan osa-aikaisuutta vaan tekee etätöitä sopivasti sekä pitää sitten pahimmassa vaiheessa pitkät sairikset sekä tietysti tavan mukaan pitkät lomat. Hän saa näin optimoitua sekä lomien käyttönsä että käteen tulevan palkkansa. Mihin siis tstorotalla ei ole minkäänlaista mahdollisuutta. Siis se jolla jo on, sille annetaan tässäkin tapauksessa vielä pikkuisen lisää mahdollisuuksia sopia itse omista asioistaan sekä saada normipalkkansa... Jotenkin koen tämän lievästi epäreiluksi!

Muuten – te osa-aikaiset voisitte kommata asiaa, jos muutakin on vielä tiedossa. Nämä nyt minusta ovat selkeästi pahimpia. Ja sitten vielä tietysti se, että ainakin itse joudun tekemään kolmessa päivässä enemmän töitä kuin jos olisin kokoaikaisena ja tekisin normiviikkoa. Siis suhteessa ropotan koko ajan, lähes taukoja pitämättä... Tämä on tietty edukasta sekä työnantajalle että lomittajalleni, suvun nuorimmaiselle. Hänen nimensä olkoonkin tämän jälkeen SN eli kämppikseni ;)

Phuuh! Osa tästä ylenannosta tuli varmasti siitä, että eilen oli taas sellainen päivä, ettei kunnolla kaffelle ehtinyt. Olisi ollut Upon ja parin kaverin läksiäiskaffet – ei edes sinne voinut, kun piti ennen lähtöä hoitaa jokunenkin asia pois. No, en minä niitä kaffeita vailla ollut vaan yleensä sitä, että tänään torstaina heräsin taas aivan hemmetin kipeänä. Selkä ja koivet eivät pidä olostaan niin yhtään. Tätä kirjoittaessa olen pitänyt jo pari taukoa. Siis että kolmen päivän duunin jälkeen olen yhden päivän aivan petikamaa. MOT (mikäli ollenkaan tajuat). Sekin on epäreilua, jos ajattelee, että tarkoituksena olisi muka kuntoutua. Ja paskat, sanon minä. Lääkärien ilmoitusten mukaan näistä ei enää kuntouduta, siis mitään parantavia hoitoja tms. ei ole ja mahdollinen selkäleikkauskin olisi fifti-siksti -mallia.

Ja että oikein taas ärsyttäisin, koittakaas kuvitella, että leikitte Pientä Merenneitoa. Jonka jokainen askel on kuin astuisi veitsenterälle, sillä tavalla minä kävelen. Vähän-joka-paikasta-kolotteleekin-ja-olen-sairas-mutta-minä-valitan-siitä, diagnooseja on kapallinen, ziitosta vaan. Äskeinen keittiössä käynti vei noin 10 min koska joudun liikkumaan niin hitaasti, varoen ja huonekaluista / seinistä tukea ottaen. Jihhuu, on kiva olla sika, on kiva olla sika!

Tällaista tajunnanvirtaa tänä aamuna. Onneksi on olemassa pahnue, jossa on hyvää seuraa kaltaisilleen :D

POLKA, JOKA MENEE TAAS PITKÄLLENSÄ LEIKKIMÄÄN SAIRASTA!

PS: Itse asiassa piti kertoa aivan muista asioista, mutta palaan toki astialle!!!

 

JOSKUS PELKKÄ LUPAUSKIN HELPOTTAA...

kummasti. Tuli käytyä eilen lekurissa ja en nyt ihan aplodeihin ryhdy, mutta se melkein paras omisarvis on palannut takaisin! Joka siis tiesi ja muisti minut, n. 1.5 vuoden takaa, silloiset lääkeongelmat jne. Eipä tarvinnut paljon selitellä, ojentelin repsuja uusittavaksi ja samalla marmatin Varaston muutosta, uusista systeemeistä, organiseerausuudistuksesta, kaikista ongelmista. Lopulta valittelin vaihteeksi unetuksen hankaluudesta ja lääkityksestä yms. Hah – hän olisi kirjoittanut oitis sairaslomaa, jos olisin halunnut. En siis halunnut, koska tänään on yksi ihan pakkojuttu. Mutta miten voikin oloa kohentaa jo se tieto, että lääkitystä sain vähän rukattua paremmaksi ja hän lupasi tarvittaessa kirjoittaa sairaslomaa. Kunhan käyn pyytämässä. Lisäksi sovin mahdollisesta lääkekokeilusta ja samalla sairaslomasta sen aikana eli ei kylmiltään, kuten se ulostettu arvis aikanaan yritti (tarkoitus olisi taas mahd. testata Lyricaa pienesti annosta lisäten myöhemmin – älkääkä naureskelko, olen todetusti lääkeherkkä!). Ziis, ei siis turha reissu, vaikka ottikin koville. Tarkoitan lähinnä kävelyä siinä helvetillisessä räntäsateessa. Uuuh, ja Pazilan tyyliä; ulkohissejä tasoilta toiselle on, ne eivät toimi, raput tosi hankalat, rikki ja jyrkät. Käks! Sain siis oikein vekkulit selkä- ja lonkkakivut loppupäiväksi, vaikka troppasin jo töissä lisää.

Töitä riittää edelleen samaan malliin, ziitosta vaan. Nyt istun omassa pilttuussa pärshe ovelle, enkä pysty kertakaikkiaan kääntymään heti (pitää kääntyä hitaasti ja rauhallisesti, ettei joku paikka vihlo / revähdä / retkahda), oli pakko jo selittää porukalle, että ei ole tarkoitus olla huomaamatta. Meikä on vaan jäykkis niinkuin silleensä, että hankala kääntyä – ei tahallansa, etteikö huomaisi tai ottaisi duuneja tms. ;) Sisustus on kesken ainakin siiheksi asti, että edes kaappien ovet yms. tulevat laitetuksi paikoilleen – eipä ole näkynyt.... Paljon muutakin on hakusessa. Revenneestä hameesta ja siitä saakelin ovessa olevasta piikistä reklameerasin taas eilen, iltapäivään mennessä ei vielä ollut tapahtunut mitään. Jos ei vielä tänäänkään, ensi viikolla pakko muistaa ottaa vasara mukaan töihin. Se on iso, oikea timpurin Stanley, ei mikään pilipalivehje. Että näyttää varmaan tosi ammattimaiselta, kun alan sillä kilkutella sitä piikkiä kondikseen. Jumaleissön, talo täynnä äijiä, joiden hommiin moinen kuuluisi eikä kukaan sitä ole tehnyt! Entäs jos omat mustat fiinimmät housut olisivat menneet? Täh? Tai Herra Ison Herran pökät? Jo vain olisi tullut kiirus ja korvausvaatimuksia, perkele!

Lyhyempi työpäivä – ei paha. Eilen sain myös papereita vähän järjestykseen, joten hommat on hiukan helpompi hoitaa. Samoin oma rintteri toimii, vaikka ei olekaan verkossa. Mitä välii... kunhan saan ulostettua heti tarvittavat kappaleet kyynärpään viereen, en yhtään valita. Onneksi muuten kaffittelen ja syön täysin eri aikoihin kuin muu maailma, pelastun paljolta pashan puhumiselta. Kun tulee aikaisin töihin, saa tehdä yli pari tuntia töitä rauhassa ja keitellä kaffet ja juodakin ne. Kun kämppis on tullut töihin ja mennyt suoraan aamukaffelle ja aamupalalle, minä melkein sen jälkeen jo häivyn apehtimaan. Ja saan yleensä olla ruhtinaallisesti yksin lehden kanssa. En yhtään pistä pahakseni asiaintilaa – minulle sopii erinomaisen hyvin. Haisen siellä yksin ja syön mitä syön. Kukaan ei tuijota eikä arvioi ruokalistaani tai sen omituisuuksia, jep – jep-jep! Mitä muutoin tulee työperäiseen antisosiaalisuuteeni, se on pahempaa kuin koskaan. Toisaalta, minua se ei haittaa, mutta muitapa vaikuttaa haittaavan. Siis se, että en kulje kenenkään kanssa, en juorua, en hakeudu yhteen porukoitumaan jne. Yliarvostettua tuollainen, töissä tehdään töitä, perkele nih!

Duunin jälkeen vaihteeksi postiin ja kauppaan hakemaan pari juttua. Sitten kotiin relaamaan ja lukemaan. Joltisestikin on taas opuksia kertynyt. Ei paha, tämä tykkää ja kirjaston varauslistakin alkaa olla jopa huolestuttavan täynnä! *wirnuaa häveliään leweästi*. Tänään myös alkaa lämpösäätelyn ja pattereiden termostaattien tarkkailu residenssissä, kestää kolmisen viikkoa. En valita keleistä sinä aikana ollenkaan, koska kyllähän tässä joku pahasti mättää. Vieläkin nukun paita ja villatakki päällä, college-housut jalassa ja parit sukat vielä varmuuden vuoksi. Lisäksi kunnon peitto ja paksuhko päiväpeitto päällä, se alkaa riittää. Silti saan unta sen 2.5 h ja loput sekalaista urvahtelemista. Kattiroikaleen vienon volinan, joikunan ja mouruamisen välillä. Ja eikö se perkele taas eilenkin ollut kussut yöllä vessan matolle, kun en jaksanut nousta laittelemaan maitoa joskus klo 1 – 2 tienoolla, en vaan kyennyt nousemaan ylös! Juu, kosto on kusinen. Kissiperkele joutuukin täksi päiväksi kylppäriin arestiin ja oveen on jo liimattu iso lappu: Kissa kylpyhuoneessa – älä avaa ovea, älä siirrä tuolia! (Vinski toki osaa avata oven myös hantaakista, ei se tyhmä ole, pirullinen vaan... tullut meikäläiseen ilmeisesti. Tosin minä en ainakaan yleensä ilmaise vittuuntuneisuuttani kusemalla matolle *idea*.)

Päivän slogan: Kaikki eivät voi ja jotkut eivät viitsi. Siinä kaikki!

Päivän biisi: California Dreamin'

Luettua: Virginie Despentes – Maailmanlopun tyttö. Valentine katoaa, rikkaan perheen tytär, mutta minne. Yksityisetsivä Lucie yrittää jäljittää häntä apunaan Hyeena. Tässä hyvinvointiyhteiskunnan pahoinvointipuolen kuvaa, maahanmuuttajia, huimeita, lesboja ja muuta mielenkiintoista tuotuna eteen lukukelpoisessa muodossa. Suositan! Lea Edwards – Juonittelevien jumalten kaupunki, suomalainen aviossa engelsmannin kanssa Ateenassa. Kotirouvan elämää, kielenopiskelua, kulttuuria, eräänlaista arkipäivää. Expateille ja muuttoa suunnitteleville. Nimi ei aukea taatusti kaikille, sorry vaan. Ja ensimmäinen romaani nyt sattui olemaan parempi, tässä hiukan liikaa mättöä tai omakohtaiseen ympätty ylimääräistä. En tiedä, ei kuulu meikäläiselle, mutta saumoja löytyy. Jane Green – Vuosi maalla. Rockmimmi muuttaa maalle, sisko sairastuu vakavasti ja tähän enempi keskitytäänkin. Ei paha, hömpähtävää, mutta jotakin vetoavaakin tässä on... Erikoisempana yllärinä muutama hyvänkin kuuloinen resepti joidenkin lukujen lopussa, Steffi kun sattuu olemaan alunperin keittiömestari ;) Kuka estää kokeilemasta, sano. Sarri Nironen – Tähdenpeitto, kahden abinuoren tytön ja pojan tarina. He asuvat eri puolilla Helsinkiä, tapaavat ehkä kerran nähden toisensa tietämättään. Elämä on elettävä, nuoruus on kiihkeä, täytyy elää ja kokea. Esikoisromaani, joka on kyllä selkeästi velkaa Waltarille, sorry vaan. Eeva Rohas – Syvä pää. Uimaritytön nöyryytys, isän omituisuus äidin kuoleman jälkeen, ikiopiskelijan reborn-nuken hankintaa ja erään etelänmatkan kohtaamiset ja yhteenvetoa. Rohas on aika ovela tuttavuus, pidin novelleista ja tästäkin. Eino Leino – Kirjailijoiden Helsinki. Kuvaus 1800-luvulta lähtien, ei nyt ihan viime aikoihin asti kuitenkaan, eri kirjailijoiden asuinseuduista. Nimiä turha luetella, mutta ihan fiksu teos. Keskusta, Rööperi, Krunika, Töölö, Kalliokin sekä Ågeli... Mutta ja jumaliste: alkuosassa 1800-luku on painovirheenä monta kertaa joutunut 1900-luvuksi!!! Välitöntä korjausta vaaditaan, alkoi tosiaan huvittaa tarina Snellmanin asuneen 1900-luvulla siellä ja täällä nuorena opiskelija jne. Moka! Opus on asiaa. Peter James – Kuolema peittää jäljet. Taas omela Roy Grace -dekkari. Mitä yhtäläisyyttä on Lontoon viemäriverkostosta löydetyllä kuolleella naisella ja Australiassa löydetyllä menehtyneellä leidillä – paitsi se, että heidät on murhattu? Ja miksi eräs mies kuoli 9/11, tai sitten ehkäpä ei? Gracella on paljon selvitettävää, hyvä dekkari ja pysyy koossa, vaikka aikajanalla hypitään, samoin tarinan muissakin osissa. Kiittäen suositan dekkarien kavereille! Chevy Stevens – Kadonnut. Eräs nuori nainen siepataan ja hän tilittää oloaan ja tuntojaan, millaista on elää yli vuosi vankina tietämättä missä on, miehen armoilla. Loppu on armoton, varsinkin kun asiaan on sotkeutunut vähän muutakin. Suositan ja pidin, hyytävän paljasta kerrontaa mielten rujoudesta! Eve Hietamies – Tarhapäivä, jatkoa Yösyötölle. Eli Antin yksinhuoltaja-arkea Paavon kanssa, äkkiä myös pikkutyttö ilmestyy kuvioihin kuin vahingossa. Ihan luettavaa ja asiaakin mukana, perhe-elämästä ja yksinhuoltajuudesta kiinnostuneille taattua tavaraa, sopivaa hupia ja sattumuksia sekä onnen hetkiä mukana takaa luettavuuden! Ja ehdoton sokeri pohjalla eli Helena Ruuska – Marja-Liisa Vartio, kuin linnun kirkaisu. Elämäkerta, jota olen odottanut. Parempi kuin olisin uskonut. Ensinnäkin leidin elämä lapsuudesta lähtien, lisäksi teosten erinomaisen hyvät analyysit aivan suunnitteluvaiheesta julkaisemiseen ja kritiikkeihin. Sosiaaliset suhteet, mielentilat, ongelmat, talous, terveys – kaikki, koko elämä. Ja täytyy sanoa, että minuun tämä teki vaikutuksen ensinnäkin asiantuntevuudella sekä toiseksi Ruuskan erinomaisella sanankäytöllä. Lisäksi Haavikon lainaukset sekä joidenkin haastattelujen sekä kirjeiden ym. otteet olivat aivan ehdottomasti kohdallansa. Kevään paras kirja, lukekaa pois. Tiesin lukeneeni, koska tämä lävähti kerralla – vaikuttaa vieläkin! Ja jotain luettua saattoi taas jäädä pois, jääköön... Osasta näistä tarkempi, parempi sekä huomattavastikin asiallisempi ote siellä toisaalla – käykää vaan kiltisti päivittäin kuikuilemassa! ;D *härn*

POLKA, JOKA LUULEE JOSKUS JOTAIN KIRJOISTA YMMÄRTÄVÄNSÄ!

 

VUOROSSA EHKÄ KYSYMYSMERKKEJÄ?

Miksiköhän mahtaisi vituttaa niin armottomasti?

Miksi sattuu ja särkee jokaista paikkaa, kivutonta kohtaa ei ole olemassakaan? Eilen hädin tuskin pääsin kotoon ja taksosta pois -> kaaduin sänkyyn.

Miksi tämän lisänä tarjotaan ikäänkuin kuorrutteena sähkömiesten alihankintatöitä eli kivoja sähköiskumaisia kipuja, jotka vallan vekkulistikin toimivat jo muutenkin kärsivässä "ihmisessä"?

Miksiköhän aivastuttaa koko ajan niin saatanasti ja on alilämpöä? Palelen koko ajan, joka paikassa, jatkuvasti... en pysty ajattelemaankaan enää mitään. Jos nyt olen muka joskus pystynyt?

Menossa lekurille heti aamusta – miten minä jaksan sinne ja etenkin sieltä pois?

Miksi minä kulutan energiaa edes inhoamalla pitsiniskoja, jos ne voisi täysin nonseleerata? Ikävä kyllä, ne kulkevat jatkuvasti huoneen ohi... scheisse!

Voisikohan tapetoida huoneensa vanhoilla "Lenin puhuu joukoille" -julisteilla, virallisella Vilenin kuvalla (arkistoissa on!) sekä muulla veikeällä? Punalippujakin olisi – saisiko siitä huomautuksen?

Miksi esimiehet valehtelevat suoraan päin näköä?

Voisiko salainen solu toimia salassa Varaston sisällä, yksinäisenä soluna, jonka jäsenenä toimisi vain minä & minä?

ALLENDELLE

Mitä ne mahtoivat

oudolle linnulle,

mitä ne mahtoivat Chilen porvarit,

oopperamurhaajat, pienet Hitlerit?

Mitä ne tekivät oudolle linnulle,

kunnian miehelle, Allendelle?

 

Tappoivat tietysti CIA:n armosta,

ylijäämävaraston hienolla aseella.

Tappoivat palasen maailman sydäntä,

näyttivät keltaisen hyeenanhampaan,

ottivat paikkansa historiassa.

 

Mitä ne luulivat saavuttavansa?

Saivat otsaansa Kainin merkin,

vastaansa kansojen vihan,

maailman vahvimman sissiliikkeen:

sydänten punaiset armeijakunnat –

 sydänten punaiset armeijakunnat!

 

JOO, DIAGNOOSEJA KERÄILEMÄÄN TÄSTÄ!