PERJANTAI - LOPULTAKIN!

Jotakin outoa on nyt Black Beautyssa – tämä on hidastunut sen suuren häslingin jälkeen. Syytän nyt montaa eri tahoa. Belgarion saa hieman ratkoa asiaa viikonloppuna, onko täällä jotakin liikaa vai mikä jumittaa. Osa blogeista käyttäytyy oudosti, kun tahkoan Oopperalla =O Vai johtuisiko se jostain muusta... en jaksa miettiä, olen yliväsy! Osan ohjelmapäivityksistäkin olen jättänyt odottamaan, ihan varmuuden vuoksi.

Olen yliväsy siksi, että oli kiireen poikasta Varastolla. Piti olla erittäin huolekas niittien ja alleviivausten kanssa. Lisäksi piti vielä olla tarkkana P-P:n itse tekemien korjausten suhteen – sen miehen käsiala on pahempi kuin monen lääkärin eli reilut puolet saa arvata. En ole niissä (ainakaan vielä) mokannut. Voi jee, mitäkähän se kaveri seuraavaksi keksii? Mietin jo, alanko katsella uusia duuneja ja silmäilin mollin sivuja. En vielä ryhtynyt toimenpiteisiin, olisihan se aika noloa. Toisaalta, oltiin Herjaamossakin tarkkoja, mutta tämä nyt menee oikeasti vähän överiksi.... ketuttaa! Ja tiedän, että tässä on nyt takana myös joku muukin (tai ehkä parikin) henkilö(ä) kuin P-P itse. Nimittäin ei hän muuten niistä olisi jurputtanut sellaisin sanoin. Ei, tämä ei ole paranoidisuutta eikä salaliittoteoriaa, tämä on ihan totta! No, anti olla. En vain pysty unohtamaan tuota asiaa jostain syystä. Minusta se ei ollut ns. rakentavasti sanottu vaan ikäänkuin todellakaan en pystyisi EDES siihen. Perkele, jos olisin Herjaamossa, kävisin hakemassa sairista ihan vedduillakseni. Koipia ja kättä särkee, mutta silti lähden kohta töihin. Flunssakin ahistelee, mutta tuolla vähän kauempana. Pysyisi nyt se edes poissa. Minen kohta taas jaksa yhtään mitään. Ahi iskee...

Eilenkin taksot olivat etuajassa. En voi kuin ihmetellä ja pudistella päätäni. Saa nähdä, miten tämänpäiväinen aikaistettu nouto onnistuu. En minä mihinkään mene, menen kotiin ja sukellan kirjaläjän kanssa sänkyyn kissan viereen! En jaksa lähteä kaupungille, väsyttää ja on kipeä olo. Taidan ottaa levon kannalta, vaihteeksi *hah*, tämän viikonlopun. Toivottavasti Belgarion on päässyt lomalle ja tulee käymään. Olisi aika paljon sellaista pientä asiaa, joka tarvitsisi nyt tekijäänsä eli avittajaa. Ensimmäisenä tämä Black Beauty tietenkin, sitten nuo triffidit. Triffideistä osa on niin isoja, etten pysty niitä itse liikuttamaan eli tarvitaan joku kaveriksi kylvettämään ne ja vaihtamaan ainakin osa mullasta. Lisäksi pitäisi erotella osa kasvustoista ja muuta mukavaa. Ikkunanpesua varten taidan ottaa yhteyttä muualle, se voi hyvin jäädä vielä myöhemmäksi.

Ei, täällä ei ole mitään erityistä kerrottavaa tänään. Vain väninää ja Varaston toimintojen kummastelua. Welhotar ei ole oikein nyt vedossa, kututtaa, ahistaa, ketuttaakin oikein, melkein itkututtaakin.

-----------------------------------


Purrrrrrrrrrvinka, kaikki kissinkat! Aha, ei mamill oo mitää kertomist vai? Ei vai? Ett ei kehtaa sanoo, ett piti mua näläss melkee koko yän. Ihan vaa sen takii, ett vedin eilen ison heekkupussin ja sitt donarii. Sitt aloinki oksuu. Oksusin kaikki, ihan varpin vuaks. Nii ni heti piti orjan laittaa mut taas vesi ja naksu –kuurille. Epistä! Minkä mä sille voin, ett oli vähä kaavojaki jo valmiiks masus ja sitt kaikki heekut siihe päälle, pakkoha se on oksuu. Melkee oksuin sänkyy. Sitt toi orja otti niskast kii ja vei mutt lattiall, ett niinku ei ees matoll. Höh, piti oksuu ihan paljaall lattial *möks*. Mitää käytöstapoi enää! No sitt ei tullukkaa mitää muanaa ja kaamee nälkä. Nyt sain sentää aamuheekut niinku normaalist. Orjan ois parast alkaa kaivella päivämuanaa kohta. Muute mä alan jolisee nimittäin. Mull on tosi nälkä. Vaiks se on kai tarkotuski. Ett mä en sitt oksuis, mutt minkä kissi sille voi. Ei kai mamikaa pahall, kyll mä sen tajuun. Mutt vähäks muaki haamitti, kaikki heekut meni siin samall *möks-möks*. Nyt se ei varmaa anna mulle ku tavismuanaa taas vähää aikaa... No, ei haita! Mä loikoon täss ja tsiigaan sen skrivaamist ja heti ku se lähtee laittaa sen kledjui, mä alan pummii sitä safkaa. Joo, niin mä teenki. Sitt mä alan miättii, jos mä keksin jotai kivaa yllärii siihe menness, ku se tulee himaa. Tarttis jotai jäynää mamill kyll järjestää. Mä en tykkää tommosest paastojutskast sitt yhtää.



Ai, ett ei kuvei must olleeskaa. Joku vriikuva vaa. Olkoo sitte, en mä kyll mitää oksukuvaakaa ois tähä halunnu. Ihan senki takii, ettei leidit nää semmost, se ei ois oikee... öööö... tis..diks.. diskreettiä, joo. Ei ois sitä, niinku. Hei – kliffaa viikendii kaikill Lokistanian kissinkoill ja varsinki upeill leideill, mourrrrrrrrr. Kohta on maaliskuu >o< Huamisee!

--------------------------------------

Huomenna on jo maaliskuu, minusta Vincent mouruaa aina, mutta odotellaan ja katsotaan *virn*.

Päivän slogan: Mieluisin karaokebiisini on Päivänlude ja Känninkäinen!

Päivän biisi: Lensin matalalla

Luettua: Kai Vaaralahti – Tuulen lapset, kirjan aihe ja idea on hyvä eli suomalainen kertomus kivikauden ihmisistä, keskittyen lähinnä Pihlan elämään. Tarina itsessään on kantava ja vaikuttaa siltä, että kirjoittaja on tutkinut aihetta melko tarkasti, esim. esineitä, metsästystapoja jne. Mutta sitten, lukukokemus on ikävä ihan parista syystä. Kun kirjoittaa kirjan. Voisi olla hyvä tapa opetella oikein kirjoitus asioita vähän. Ja tarkistaa ne. Mutta jättää kaikki tämä tekemättä. Ja pilkuttaa ja pistettää miten itse haluaa. Luulin aluksi tehokeinoksi. Ei ole. Kirjoitus virheitä on liikaa. Oiko luettua ei ole. Sija muodot vaihtelevat. Välillä tuntuu. Kuin joku toinen olisi kirjoittanut kirjaa, eli muutama kappale menee aivan toisella, sujuvammalla tyylillä. Ja sitten taas sama. Toisena asiana se, että kirja on taitettu todella omituisesti. Osa kappaleista on tasattu molemmilta reunoilta, osa vasemmalta. Tämä tekee opuksesta vielä vaikealukuisemman. Onneksi ei sentään rivinväli vaihtele. En tiedä, olisiko tällä jokin tarkoitus. En kyllä keksi mitään. Nimittäin parinkymmenen sivun jälkeen ihmettelin, mikä tässä mättää, kunnes tajusin asian. Vaihdoin itsekin lukutapaa ja pidän kyllä muutoin kirjasta eli menee siinä sopivana, joskin vähän työläänä välipalana. Jos tarkoitus on käyttää tällaista kirjoitus- ja taittotapaa tehokeinona, metsään meni, kirjaimellisesti. Eli en menisi suosittelemaan. Harmi, kirja sopisi hyvin vaikka nuortenkirjaksikin! Hiukan ihmettelen tätä asiaa. En nyt lainaa tähän pätkiä, koska joka kohdassa kirjaa on copyright-merkinnät *virn-virn-virn*. Mutta lukekaa linkistä, siinä on vähän esimerkkiä! Ai niin, en minä itse väitä kirjoittavani virheettömästi ja käytän omia sanontatapojani, mutta tämä onkin Minun Loki! =D

                                   

                                  LOPULTAKIN PERJANTAI!
                                
            

VÄLIERÄPUHUTTELU: NIITTI-INFORMAATIOTA TARJOLLA, SAMOIN ALLEVIIVAUSTA!

Kyllä sitten jotkin asiat Varastolla ovat tärkeitä! Ei, eivät esim. asiakirjastandardit, eihän toki. Mutta niittaus, se se vasta onkin tärkeää. Eilen P-P halusi pitää puolivälieräpalaverin Welhottaren kanssa. Juu, ovat ihan tyytyväisiä, olen nopea ja tarkka, kyllä ja silleensä, ihan mukavakin olen ja helposti lähestyttävä *tsihihi*. Mutta, tuo papereiden niittaus – siinä on ollut epäsiisteyttä =O Apuva, kun Herjaamolla leikattiin rintatuista, roskiin menevistä papereista muistilappuja, täällä ne menevät tietysti suoraan silppuriin. Ja jos nyt sitten niitti ei mene hyvin, sitä ei suinkaan abortoida vaan rintataan uusi puhto kappale, joka niitataan perfectly. Eihän siinä muuta kuin nyökkäilin vaan... Eli ei puhuttu pilkkujen nussimisesta vaan niittien naittamisesta. Tämän jälkeen pyörittelin silmiäni suljettujen ovien takana hiljallensa. En oikein osaa vieläkään suhtautua tähän kaikkeen sillä tunteella ja vakavuudella sekä paatoksella kuin ilmeisesti pitäisi. Minusta on tärkeintä, että paperit lähtevät hyvin kirjoitetulla ja suht. virheettömällä, ymmärrettävällä kielellä ajoissa ihmisille, mieluummin vielä nätisti ja luettavasti aseteltuina jne. No, P-P saa mitä haluaa. Welhotar niittailee ja alleviivailee nyt kieli poskessa, tod. tarkasti ja harkiten. Miten minusta tuntuu ihan ekaluokkalaiselta, joka on saanut nuhteita epäsiististä kotivihosta? Oikeasti, olo oli kuni koululaisella ainakin.

Vein myös henkilöstöpuolelle peukalonhangallisen erilaisia todistuksia kursseista ja koulutuksista. Tarjosin samaa nippua nähtäväksi myös P-P:lle, ei häntä kiinnostanut. Kuulemma uskoi siihen, mitä CV:ssäni oli ja kertoi arvostavansa kyllä itsensä kouluttamista. No joo, eipä tuo oikein siltä vaikuta. Hmph. Tiedä nyt sitten, minä olen vain tyhmä toimistorotta, joka alleviivailee ja niittailee huolella. Ei siinä mitään, että siinä sivussa korjaan mm. P-P:ltä huomaamatta jääneet selkeät kirotusvihreät, siitä ei ollut mitään puhetta. Tai jo valmiissa papereissa olleet virheet, joita kukaan muu ei ole huomannut. Toimistorotta korjaa nekin. Ja alleviivailee ja niittailee - se on kuulkaas tässä tärkeää! Yrittäkää nyt te, hyvät lukijat, saada minut jotenkin sisäistämään tämä asia, tämä kauniisti pyytää? Saisiko jonkun mantran vaikka, jota voisi hokea siinä itseksenä eikä sitä tavanomaista prlenatlautattu!!! Jotain ommm.... niiiitttiii.... ommmmm..... viivaaah .....ommmmmmmm..... tarkkaan punaisella ommm.

Ja toinen ihmettelyn aihe: taksot ovat olleet nyt etuajassa tämän viikon! *taputusta, varovaisia jihhaa-huutoja* Johtuisiko tämä minun valituksistani, no ehkä kuitenkin sopimuksesta Helsinki Datan kanssa ja siitä, että tuo Iisalamen jäpikäs haluaa toiminnan jatkuvan heidän virmansa kanssa jatkossakin. Että on parasta kohdella hyvin ainakin vakiasiakkaita. Ans kattoo, mitä teen perjantaina!

Onko kukaan muuten käynyt Kierrätyskeskuksen Lönnrotinkadun toimipisteessä? Kertokaa, kannattaisiko siellä käydä? Vai suuntaanko Hakaniemi-Kallio –akselille erinäisiin tuhluuorgioihin? Nimittäin nyt tuli 10 h lussaa täyteen ja jos kuun vaihteessa saldo menee sen yli, loput on lahjaa talolle. Joten todella häippäisen perstaina jo hyvissä ajoin tuhlaamaan jokusen juuron ihan omaksi ilokseni. Eipä ole juuri tullut mitään tässä ostettuakaan, olen siis huono kuluttaja =( Jospa siis kirpparille tms. ja hallille, siinä sitä olisi iloa kaikille. Eli vähäsen jotakin kivaa olisi tarpeen... en kyllä kerro, mitä etsin! Ja sitten vaikkapa kumiankkakauppaan ;DD Kissille mjunuaisia >o<

Uhh, tietäisin torstai-aamun koittaneen jo siitäkin, että särkee. Koipia ja kättä juilii armottomasti, nukkuminen oli tod. kehnoa. Heräilin, kun sopivaa asentoa ei vaan löytynyt. En jaksanut hakea yöllä lisämömelöitä, ne kun laittavat päivämömelöjärjestyksen taas sekaisin. Grr, joo, päälääkärille vaan, siitä ne kivutkin helpottuvat.

Kututtaa, sekä P-P että Hyyssin puuhat. Odotan vain huomista ja vähän vapaata väliin!

---------------------------------------


Purrrrrrmenta kissakavrut! Näinks mä oikee, orja skrivaa jotai munaisist *tihrustaa ruudulle*. Ei voi, juma, toivottavast se kans pitää sen lupaukset. Viimeks ei pitäny. Mä nimittäi oksuin mun munuaiset, ku mä söin ne liika noppaa. Ett tuli vähäks karmee siivo. Orja ei tykänny, ei sen jälkee oo sitä heekkuu näkyny! Eile mä sain oikee ison kirjeen taas – täynnä pussimuanaheekkuu. Jee, sitä riittää nyt hei. Mutt mami ei kuiteskaa anna sitä joka päivä *möks*. En tajuu, jos kerta on heekkuu, miks sitä jömmaa? Joku sitä taas viiraa, pyäri koko yän, meinasin tippuu sänkyst. Piti sitt nukkuu ihan toss reunall. Ja orja känisi jotai unissaa. Alkais seki kissiks (toim. huom. mielelläni, kiitos!), ei tarviis olla tollee. Sais goisii ja safkaa ja muut hualehtis tommosist perusasioist. Eikä kai kisseill on välttis semmosii päälääkäreit, ett sill loppuis tassukivut – en ainaskaa oo kuullu. Joo, eile mä vähä kyll tein tökerön tempu. Kummisetä kävi illall, se toi mamill kirjoi. Nii ni sitt se alko kälättää puhelimess enkä mä tykänny. Menin sitt ja hyäkin Kummisedän koipiin. Öhh, meni vähä syväll, tuli kunnon reiät! Kummisetä suuttu mulle =( Siis mulle, hei, aatelkaa. Mä sitt yriti olla nätisti ja pyytää vaiks anteeks, mutt se sano rumast ja kovaa... ja mamiki oli vähä vihane. En mä voinu sill mitää. Mitäs jorisee siihe laatikkoo, ei kiinnitä kissii mitää huamioo. Ja muutenki, siis niinku, en tiädä, mikä muhun taas meni.



Täss mä kuiteski oon ihan kiltin sitt illemmall viälä. Ett osaan mä olla kilti. En oo purettanu pitkää aikaa ketää. Mitä nyt iha vähä mamii, vahinkoss. Ett ei ollu mun vika, eihä >o< Huamisee...

--------------------------------------

Vincent, vieraita EI purra eikä raapituta! Kummisetä todella oli noutanut kirjani, samalla kun oli hankkinut itselleen digi-digin... Eli pärjäilen pari päivää tuolla kirja-annoksella, ziitosta vaan! Eli ei mukavaa setää sovi tuolla tavalla kohdella – vain Welhotar voi pitää haukkumissession, jos se on tarpeen!

Päivän slogan: Älä turhaan ota stressiä työstä ja opiskelusta - löydä oma sisäinen kissasi!

Päivän biisi: Paskanhajua

Luettua: James Ellroy – Yön syli, Welhotar on aina pitänyt Ellroysta ja tämä oli siitä parhaasta päästä. Samoja teemoja kyllä, mutta ehkä vähemmän kovempi ote ja enemmän psykologista jännitystä. Tiukkoja tilanteita, erittäin hämäriä juonitteluja ja grand finale. Suosittelen Ellroynsa lukeneille tätäkin, oikein luettavaa tavaraa. Vielä kesken Eija Lappalainen & Anne Leinonen – Devoted Souls, peliromaani. Luettavaa tavaraa tämäkin, tosin lukijalla soisi olevan jotakin tietoa PC-peleistä ja vaikka roolipeleistä ennen lukemista, vaikka alussa onkin lyhyt sanasto. Mukavalla tavalla yhteenliitettyä normielämää ja suhteen hoitoa sekä pelieloa, osana myös yllättäen sarjakuvapätkiä. Leidit ovat WoW:insa pelanneet ja hallitsevat homman eli suosittelen, ehkä kuitenkin hiukka nuorempi sukupolvi saisi tästä enemmän irti. Welhotar on vähän vanha käpy näissä asioissa, vaikka pelit ovat toki tuttuja täälläkin ;D Suosittelen silti myös niille, jotka haluavat tutustua aiheeseen. Näin se käy kivuttomasti, ilman PC:täkin ja peliajan hankkimista... varoitus vain siitä, että voit päätyä hankkiutumaan itse pelien pariin. Varsin koukkuunnuttavaa, nimittäin ;D

                                     

                                                JO TORSTAI  =D

KETTUMAISTA KESKIVIIKKOA VAAN

Varastolla oli taas eilen kiirepäivä, ei ehtinyt kunnolla kissaa sanoa, piti sanoa Vincent ja kaikki karvatassukaverinsa. No, eipähän ole tekemisen puutetta, siellä on taatusti taas illalla väsätty pinoja lisää Welhottarelle aamupuuhasteluksikin. Taksot ovat tällä viikolla olleet oudosti etuajassa sekä aamulla että illalla =O Mitenkähän tänään? Siellä on satanut jotakin outoa, noin ikkunasta katsellen. Ei selviä, onko lämmintä vaiko eikö... ilmeisesti on. Ähh... ei kiva. Taas tuntuu kuin flunssa olisi iskemässä, mutta ei kuitenkaan iske kunnolla. Lisäksi loppuviikkoa kohti koivet ja oik. olkapää alkavat oirehtia. Ja vali-vali-vali ,>

Welhotar päätti humputella perstaina eli lähteä töistä aikaisemmin. Ehei, ei muuten, mutta pätkääkään plussaa (siis työajasta) en talolle lahjoita, joten käytän saldoa hyväkseni ja häippäisen vähän aikaisemmin. Mitäkähän sitä tekisi eli minne matkaisi HMPK:n kyydissä? Joka tapauksessa saa kiertomatkan Helsingissä sen lisäksi minne oikeasti aikoisi, eli menisiköhän perinteisesti Hakaniemeen... tod. vaikea päättää. Keskustassa ei ole mitään, kun ei jaksa perstaina enää kävellä... hmm... ehdotuksia otetaan vastaan, luovia sellaisia. Ei siis iltamenoa vaan päiväkaffe-tyylistä soheltamista jossakin. Eikä missään nimessä kauppakeskuksissa sitten. Muuten tosiaan ehdottakaa jotakin uutta minulle kerrankin! Tai jospa kävisi silloin kirjastossa, mutta kun kirjat alkavat nyt jo olla loppu – Kummisetä mahdollisesti ehkä lupasi käydä tänään noutamassa varaukset. Näkisi vaan!

Olisipa muuten kiva tietää, onko tilastoa siitä, kuinka moni suomalainen on tällä hetkellä kuntoutustuella tai eläkkeellä päädiagnoosina masennus ja sivudiagnoosina jatkuvat nivelkivut tms. vastaavat kovat kivut (tai fibromyalgia)? Nimittäin kovasti tunnutaan tuota masennusta meikäläiselle tyrkyttävän. Ei, en väitä, etten olisi välillä masentunut, mutta miellän sen kyllä johtuvaksi kivuista ja näihin liittyvästä unettomuudesta sekä jatkuvasta työtä-ei työtä-josko työtä –stressistä. Viestiä voi jättää nimettömänä, jos haluaa... Ihan vain ihmettelen, miksi koipiani ja kipujani ei ole tutkittu. Juu, on ne otettu ns. vakavasti, mutta ei huolita Kipupkl:lle eikä minnekään muuallekaan näiden osalta. Päälääkärille vaan. Että näin Puolihullu Polgara tässä taas ihmettelee *pää täristen siitä kolmiloikkaavasta hyppykupasta*.

Lisäksi merkittäköön ylös, että kaivelin eilen esiin kaikki mahdolliset kurssi- ja koulutustodistukset, että saan ne kopioitua ja merkittyä Varaston ns. koulutuskorttiin. Niitä on muuten aivan älyttömän paljon, osaa en kyllä aio edes kopieerata, ne ovat sellaisia kursseja ,D Jospa niistä muista olisi jotakin hyötyä jossain vaiheessa. Palkasta ja jatkoista päätettäessä vaikka. Niin, ja ainakin eräs henkilö on jäämässä eläkkeelle syksyllä ja hänen vakinainen virkansa tulee avoimeksi – siihen kyllä on varmasti hakijoita talon sisältä. Mutta mikään ei estä kokeilemasta, jos vaikka siltä tuntuisi (ja olen vielä tuolloin Varastolla).

----------------------------------------


Purrrrrrrrrmenta, kavrut! Nonnih, taas eile palvelu pelas, nyt voi kyll taas kiittää jotai tätsyy eikä mamii. Nimittäi mä sain ison kirjeen, joss oli neljä kissinruakapussukkaa, erilaisii heekkui, njamm. Kiitti sinne tätsylle, kun sen lähetti, purrrrrrrrrrrrr oikeen! Mami sitt näytti mulle niitä, mä aloin heti jolista oikee kunnolla. No, täytyhän sen sitt anta mulle yks pussukka, se oli jotain oikee merkkitavaraa, kananpoikaa kastikkees. Vähäks mä hotkasin sen menee melkee minuutis. Ei ois vissii pitäny, vähä massu sitt myähemmi sano pruts... mä söin liika nopeest taas *huokaus*. Mutt ku ei voinu pidätellä, heekut suaraa nenän alla. Ja sitt sain kaikkee tavisruakaa. Mami söi jotain jämii ja rakens niist sitte eväät. Ett ei sill ois ollu mitää mulle kyll tarjotakkaa. Tänää, hei, mamiih, tänää voitais syädä fisuu, niinku donarii vaiks? Kyll se varmaa suastuu, ei sekää jaksu illall mitää ihmeellist duunaa. Nii jos se jaksuu avaa ne donaripuukit, mä hualehdin lopust. Tehköö sitt itte mitä tahtoo. Jotai se sössii niist kuitenki – donarii ja vihanneksii, jäks. Pilaa hyvät ruuat! Karmeet, ku orjat tekee kaikell heekuill jotai kummallist. Laittaa sekaa kaikkee, eikä niit voi sitt enää kissit syädä. Eikä saa ees heekkupaloi enää sitte. Must se on kyll epist. Enkä mäkää oo vähää aikaa saanu munuaisii tai mitää. Vois orja käydä taas siälä paikas, miss niit myydää. Mulle omii heekkui, niinku. Ei tarttis ettii, jos ois pakkases valmiina. No, mä odotan. Se vissii meinaa joku ilta käydä jossai, kävis nyt siälä isoss ruakahalliss. Ostais meill kaikill heekkui! Mä toivon....



Täss mä leikin ja samall vahdin mamin stifloi. Stifloje vahtimine on tärkeet hommaa kans. Siit nimittäi tiätää, millon orja on lähdöss. Arvatkaas, mikä on mun paras aamulelu: no ku mami duunaa stiflat koipii, ni niis on semmoset hassut narut ku pitää laittaa kiinni. Mä tuun aina väijyy siihe viäree ja kurmuutan ja puretan niit narui nii, ett mami ei meinaa saada stifloi kunnoll kiini. Sitt ku ne lopulta on kiini, mä jätän ne kyll ihan rauhaa. Se on vaa semmone aamuleikki *kollivirn*. Mutt nyt mä alan goisii, aamutirsat nääs. Huamisee...

-----------------------------------------

Kyllä, kengännauhat saavat kyytiä aamuisin – ja ainoastaan tiettyjen kenkien nauhat. Vincent on krattu otus, kaikki nauhat eivät kelpaa ;D

Slogan: Kyllä jokaisen kuolinsyy on lopulta sama – elämä!

Päivän biisi: Nightmare

Luettua: Hannu Luntiala – In memoriam, lukekaa ihmeessä. Welhotar ei aluksi tiennyt mitä ajatella kerrontamuodosta saati sitten teksteistä. Pääosassa mies, jolle täti testamenttaa nekrologikokelmansa.... Welhotar jopa nauroi kahdesti ääneen, joka on erittäin harvinaista. Viiltävää tragiikkaa ja hulluja yhteensattumia. Vaiko todella kammottava tarina? Jokainen voi päätellä itse, minä pidin tästä erinomaisen paljon ja suosittelen jokaiselle, lievästi makaaberiin taipuvaiselle lukijalle. Loppuratkaisu on tietysti kuin hyvässä dekkarissa ainakin, nimittäin sellaisenakin tätä voisi pitää.. Kiitokset kirjailijalle, erinomaista työtä jälleen! Kai Lindqvist – Pikkukaupungin poika, no niin, juu, tuota, BOD-kirja, joka olisi saanut jäädä kirjastoon (tai kokonaan painamatta...). Tarkoituksena kertoa Jenkkilän pikkukaupungin kilteistä nuorista ja ystävyydestä, ilmeisesti. Ei vaan toimi, jotenkin. Liian kilttiä, liian... epäuskottavaa kieltä. Lisäksi minua häiritsevät äärettömästi oikeinkirjoitusvirheet, jotka käsittääkseni olisi voinut tarkistaa jossain vaiheessa (tai tarkistuttaa muilla). Lisäksi painon ulkoasu on vähän epämääräinen. Eli – ei pahalla – tämän olisi ehkä voinut jättää painamatta, tai ainakin minä olisin voinut jättää tämän lainaamatta. En voi suositella, en millään....

                      
                                        

                               KESTÄVYYTTÄ - ON JO KESKIVIIKKO!


EDIT klo 12.15: Ns. välipalaveri koeajan puolivälissä P-P:n kanssa - käsittelimme niittausasioita =O

TÄMÄ RAAHUSTAA TAAS VARASTOLLE...

Kas, eilen taksot olivat etuajassa. Johtuukohan se Welhottaren jatkuvista valituksista vai eilisestä jutusta, eli tästä. Olisipa todella hienoa, jos palvelu saataisiin toimimaan kunnolla ja mieluummin ihan täällä Tsadissa eikä missään periferiassa, jossa ei tiedetä mitään vallitsevista olosuhteista! Kaveri viikonloppuna kertoi, että normitaksot ovat jo täysin kyllästyneet Iisalamen töppäilyihin ja todella valitsevat keikkansa – eli jos muuta on, MPK-kyydit jätetään väliin... Ikävä kyllä. Pitänee kertoa, että jätin jatkohakemuksen kuljetuspalveluista. En sittenkään anonut tätä yksityistilausoikeutta - mistä minä sitten valittaisin? Ja toisaalta, meitä on taatusti monta, jotka joutuvat kestämään tätä sohertelua, joten minä mieluummin olen tässä suuremmassa joukossa ja katson, paraneeko tilanne ja valittelen sitten vaikka joka päivä tarvittaessa.

Sain myös eilen paperini Hyyssistä, ziis mitä luettavaa. Juu, ymmärrän kyllä miksi osa toimistani on todettu vähän omituisiksi. Olisi pitänyt vielä tähdentää mm. tuon oikean käden kipeyttä (siinä nimittäin huomautettiin myös testipiirrosten viivan vänkyryydestä!). Hitsi, enhän minä silloin pysty edes kunnolla kirjoittamaan, kun käsi äityy oikein pahaksi. Ei vain tullut mieleen. Ja muutenkin noissa piirros-muistitehtävissä, minua ne eivät hittojakaan kiinnostaneet, joten miksi olisin edes vaivautunut. Olisi kai pitänyt, mutta oli vähän muutakin mielessä. No, nyt minulla on nuo paperit, joudun vielä etsimään fyssan paprut ja sitten marssimaan TTH:n vastaanotille. En vain jaksanut eilen(kään) illalla etsiä yhtään mitään. Welhotar kaatui kuni kelo sänkyyn kirjan kanssa jo hyvin aikaisin. Nukuinkin melkein 5 h, kehnosti, mutta kuitenkin.

Varastolla alkoivat kiireet jo iltapäivällä, sama jatkuu tänään. Eli loppuviikko kokonansa taitaa olla pientä kiirusta. Ajattelin kyllä lähteä perstaina vähän aikaisemmin töistä, mikäli P-P antaa luvan ,> Olisi kiva ehtiä tehdä jotakin illalla, leikkiä vähän pidempää viikonloppua vaikka. Minulle on kertynyt plussaa sen verran, että minuuttiakaan en haluaisi luovuttaa talolle ja se uhka on kohtapian olemassa...

Eilisen aamupäivän kulutin tekemällä Kummisedän vastinetta ja sainkin sen omasta mielestäni asialliselle mallille. Yritin sitten soittaa sedälle illalla, ei vastannut. Eli oli joko nukkumassa tahi sen verran viineisään, ettei viitsinyt ottaa puhelinta käteensä. Täytyy soitella tänään aamulla, jotta saisin tuonkin asian pois mielestä. Lisäksi olisi tehtävä pari juttua lehteen, niihin on sentään annettu rutosti aikaa eli dead linea ei siinä mielessä ole. Seuraavat lehdet kun on jo lyöty lukkoon ja ovat lähes täynnä. Olen kuitenkin buukannut ne vara- ja täytejutuiksi, joten teen ne joka tapauksessa. Ja saahan siitä muutaman rahankin. Ja nimensä esille *virn*. Josta tulikin mieleen, Aikuiskoulutusrahasto (hups, näyttääkin olevan nykyisin pelkkä Koulutusrahasto) muisti minua (tietysti hakemuksen jälkeen) stipendillä, joka lähes kokonaan kattaa kurssimaksun viime vuodelta. Jos laskee sen yhteen aikaisemmin saamani ammattiliiton stipendin kanssa, jää vähän ylimääräistä hyvääkin. Eli ihan tippiä tuli, olisiko vähän yli 100 juuroa koko vuoden opiskelusta. Itse asiassa, ei paha ollenkaan, ei! Welhotar oli oikein ilokas saatuaan jälkikäteen vielä opiskelusta rahaa. Ja mikäli työt Varastolla jatkuvat, tuo tutkintokin laskettanee hyväksi henkilökohtaista palkanosaa määriteltäessä.

Varastosta vielä sen verran, että taidan olla vähän onnekas, kun olen P-P:n hoivissa. Olen tavannut pari muuta esihenkilöä, joista ainakin eräs on varsin kammottava tapaus. Hänestä olen kuullut myös juttuja kaffehuoneessa. Eli ilmeisesti saan olla tyytyväinen, että minut on sijoitettu juuri tuonne... En varmaan osaa oikein iloita, kun ensin on katkolla koeaika ja kohta sitten taas määräaika. Kuulin eilen, että eräs leideistä oli ollut Varastolla määräaikaisena 15 v. Että ei vain Tsadilla osata tätä, kyllä se on vuosien aikana opittu myös valtiolla. Grr ja argh!

---------------------------------


Purrrrrrviska, kissinkat! Vähäks orja eile teki – siis ei mitää. Mutt teki se kuitenki evässafkaa, broiskuu niinku. Ja onneks se oli kerranki älynny ottaa sen sulaa tonne jääskobee valmiiks. Mä sain kunnon raakaa broiskuu eikä semmost pualkypsää höttöö. Raakaa lihaa sen olla tarttee. Vaiks joku sanoo, ett broiskuu ei sais syädä raakan, mutt hitot siitä. Mä syän silti. Mamiska tarkisti ton asian ja sano, ett kyll voi syädä. Ett nykysi on tosi harvinaist, jos siit tulee kipeeks. Enkä mä oo ikinä tullu. En mä muutenkaa tuu helposti kipeeks, ett niinku ruakaa tänne ja heti. Mamiiih, päiväruakaa kanssa. Mä jo herättelin mamii toss kahden maiss ku oli heekkutarvis. Ei se jaksanu nousta, vaiks mä marisin melkee täpöll. Se nimittäi goisi taas aikasi, oli ihan repo-räks ku tuli himaa eile. Mite se voi olla, siällä se istuu niinku himaski. En tajuu =O Ja siit se saa mein ruakarahat! On noi ihmiset outoi, maksaa istumisest ja tost nakutuksest, mitä se tekee sitt muuteski. Tänää mä odotan, ett mull tulis taas postii. Mamiska vaihto jotai korttei taas kissinmuanaa. Se sano, ett mulle on sitt tulos kirje, joss on kissinmuanapussei... jee. Mami ku harvon antaa niit pussiruakii, ne on enempi heekkui niinku. Ett vaa joskus ja sillee. Mä ku vetäsen pussin hetkes ja söisin vaiks lisääki viälä. Taidan mäki olla vähä ahnimus, niinku toi orja sanoo, ahnimus ronttimus >o< En myännä mitää, mutt mä tykkään safkast. Sitt mä tykkään mamist ja joskus leikkimisestäki, jos joku viittii heitellä mulle juttui ja olla mun kaa. Sitt mä tykkään kans goisimisest ja mamin viäress loikomisest, paijatuksest (jos ei kosketa joka paikast!) ja nenuttelust ja päiden tönimisest (jos ollaa tarpeeks varovaisii). Nii ett kyll mä tykkää aika monest jutskast. Orjaki vois hoitaa kaikkee joka ilta, mutt ei. Mikää ilta oo sillee ihan täydelline, ett ihan jokast kivaa sais tarpeeksee. Vaiks kyll se joskus yirttää, tarttee myäntää, joo.



Täss mä viäläki jaksun leikkii sill lelull, kiitti vaa sill tätsyll, ku tän mulle lähetti. Hyvään tarpeesee tuli. Mutt hei, mä alan nyt tosissaa pumma safkaa mamilt. Huamisee!

--------------------------------

Kiltti Vincent, olet pumminut jo yli tunnin ja saanut kalkonia ja maitonappeja. Kissanruokaakin olisi lautasella, mutta se ei nyt näytä kelpaavan. Hmph. Täytyypä käydä tarkistamassa tilanne.

Päivän slogan: Tyhmyys ärsyttää enemmän kuin älykkyys!

Päivän biisi: Kyllikki

Luettua: Viivi Hyvönen – Apina ja uusikuu, mielenkiintoista kotimaista uutta... luokittelisiko tämän nyt fantasiaksi sitten. Ainakin hyvin erilainen romaani mahdottomasta rakkaussuhteesta, apinoiden ja ihmisen välisestä elämästä, oudosta kaupungista ja sen tapahtumista sekä chandlermaisesta yksityisetsivästä, nimeltään Hanuman, väkivallasta ja rakkaudesta sekä oudoista unista, myös mielenkiintoinen kirjakokoelma häälyy taustalla. Loppu on – tietysti – traaginen. Welhotar suosittelee, lukemisen arvoinen uutuus kaikille. Kajsa Ingermansson – Matkalaukkumorsian, ihan puhdasta sveduhömppää, ei pahimmasta päästä kuitenkaan. Sellainen kepoisasti luettava iltavälipala, johdattaa hyvin uneen eikä aiheuta mitään stressiä tahi pähkimistä missään mielessä. Hömpästä pitäville.
 
                                         

                                      TÄNÄÄN  O N   TIISTAI!

HELMIKUINEN MAANANTAI - KUULOSTAAKIN JO TYLSÄLTÄ!

Voihan vee, maanantai-aamu. Sataa. Helmikuun viimeinen viikko. Työpäivä. Ei siis mitään odotettavaa. Ei mitään mukavaa. Tylsyyksien tylsyys ja kaiken maailman tylsyys. Ei auta, Varastolle on lähdettävä. Siellä on sentään kuivaa ja lämmintä, sisäsiistiä.

Vietin eilisen haahuillen, torkkuen, päikkäröiden ja lukien. Kummisetäkin kävi tyrkyttämässä papereitaan, mutta olin juuri silloin menossa nukkumaan (siis ihan keskellä päivää). Hän tyytyi jättämään asiansa käsittelyn tälle viikolle ja meni kotiinsa juomaan olutta. Hmph. Että näin. Sen verran selasin papereita, että homma menikin hankalammaksi. Ei, voimme vedota vain tietämättömyyteen jne. Pahempi juttu, hän ei ole huomannut, että hänelle on päätöksestä huolimatta maksettu liikaa tukia. Eli viranomainen on tehnyt virheen maksatuksessa, vaikka päätös on ollut kieltävä =O Kiva selvittää jälkeenpäin. Eli joka tapauksessa hän joutuu maksamaan erinäisen summan takaisin, onneksi käsittely kestää n. vuoden, joten tämä ei aktualisoidu kovin nopeasti *virn*. Yritän saada valituksen tehtyä tänään, jos mahdollista. Jospa olisi illalla sen verran pirtsakampi.

Muuten täällä ei ole tapahtunut mitään. Minulla ei ole mitään kerrottavaa. En ole tehnyt mitään, en edes sitä, mitä olisi ehkä pitänyt. Jalat tosin ovat oikein söpöt eikä niitä pahemmin särje juuri nyt. Mikä todistaa levon vaikutuksesta ja lotkottamisen tarpeellisuudesta. Mielentila on kuin sää tänä aamuna, pimeää, sateista ja mitäänsanomatonta. Ei mitään odotettavaa...

----------------------------------


Purrrrrrrrrrve, kissit! Ai, ett ei niinku mamill mitää. No ei täälläkää, mutt ku kissin elämä on tämmöst. Mull on lämpöst ja mukavaa. Eilen mami leikki mun kaa, senki se tiätty unohti kertoo. Sehän on paljo jo tekemist, ett on mun kaa. Ja paijatteli mua vähä välii sänkyss, kun mä tunkesi se viäree ja nenuttelin sen kaa ja tyänsi nassun sen nassuu kiini. Ja sitt mäki nukuin. Heh – sitt mua nauratti ku mami päiväll pyäri sänkyss, mä pyärin aina sen mukan, oli helpompi löytää hyvä asento siin viakus. Ku se nukku selällää, mäki käännyi selällee. Sitt ku se huamas sen, se oliki ihan hölmön näköne. Niinku ett mitä hittii >o< No joo, mitää kunnon heekkui ei eile tullu. Ihan tavismuanaa. Tänää se lupas laittaa roipentelii, muista mamiiiiiiiiih, ottaa se sulaa nyt, ett mulleki tulee mun osa. Nii ett ei mull mitenkää tylsää oo ollu. Ihan kliffaa vaa, ett ollaa viihdytty sänkys ja sillee. Jotai toi on kyll unohtanu, mutt en viitti muistuttaa. Kyll se sen viälä hiffaa täss aamun aikan ja alkaa duuniväkertää taas. Jotai se höpötteli eile, ett suunnitelee jotai. Aina sill kyll on jotai omistuis miäles. Toivottavast se ei mitenkää liity kisseihi! Omiaa voi hoidella ja sillee, kunha ei koske mun jutskeihi ja mun elämää häirii niinku. Ett antaa olla vaa, mä oon tyytyväinen.



Niinku näkyy, leikitään välill taas. Täss ei näy, kuin hyvin mä osaan pyärii ja samall kurmuuttaa tota mun uusint leluu. Harmi! Oli aikastas hurja meno eile illall, nimittäi. Mutt hei, kliffaa viikon alkuu kaikill upeill leideill ja komeill kolleill. Huamisee...

------------------------------------------

No juu, Vincentin kanssa siis tuli seurusteltua oikein pidemmän kaavan kanssa eli onneksi kissa on siis tyytyväinen eiliseen päivään. Ja tiedän mitä unohdin, nuo triffidit täytyy kastella nyt aamulla... prle... heti päivityksen jälkeen on muistettava kastella ne ja ottaa roipentelia pakkasesta huomista evästä varten; thai-tai-kanaa! Yllättäen.

Päivän slogan: Onneksi tämän päivän jälkeen on sentään huominen!

Päivän biisi: Cocaine

Luettua: Cecelia Ahern – Ihmemaa, tarina paikasta, minne kaikki kadonneet tavarat ja suurin osa ihmisistä päätyy lopulta. Hmm, niin, tuota hömppään kuuluva, mutta ihan luettava kirja. Sisältää sen verran jännitystä ja eräänlaista maagista elementtiä, että tämän jopa voi lukea ilman tahmeaa fiilistä. En nyt menisi suosittelemaan, mutta jos eteen iskeytyy, voihan tämän todella lukaista läpi sellaisena makeana välipalana. Lena Andersson – Duck City (sota läskejä vastaan), pitäisikö tämän olla satiiri vai joku hupijuttu. Minua ei naurata, ei todellakaan. Kirja jossa läskejä salamurhataan, painoindeksipartiot käyvät ovella ja työn voi menettää sen takia tai joutua uudelleenlaihdutusleirille... Eli ei kiva eikä mukava. Julmaa ja ikävää minusta siis. Ainoana hupina tietty voisi nähdä satiirin tästä maailmanlaajuisesta törkysafkasta, jota ihan oikeastikin meille syötetään, mutta siinä se sitten olikin. Voi toki joku laihimus lukea tämän ja naureskella, mutta ei Welhotar. Tämä kun voisi hyvinkin olla karmeaa tulevaisuutta, juuri tällaista unta voisi nähdä ja herätä yöpalalle *virn*. Suosittelen siis anorektikoille ja alipainoisille, nauttikaa te, minä en voi.

                                         

                                                       MAANANTAITA!

EDIT klo 12.58: No, jollakin muullakin on ollut ongelmia HMPK:n kuljetusten kanssa, pääseekö Helsinki niistä irti! Toivoa on, lue tämä!

SUNNUNTAIN SOPERTELUA JA SILKKAA LÄNKYTYSTÄ

Pitihän se arvata, että nukkumisonnea kesti taas vain yhden yön, murrr. Nyt meni taas normipuolelle eli n. 4.5 h unta ja sekin kehnoa, särki ja jomotti. Osasyynä tietysti sekin, että eilen sitten repäisin kaikki siivoukset, pyykkäykset ym. saman tien kuntoon. Tarkoituksena olisi siis lotkottaa tämä päivä kokonansa. Aika alkaa kohta päivityksen jälkeen ,>

HMPK tössi taas eilen, oikein pahimman kerran. Eli odottelin Kummisedän kanssa (kyllä!) autoa yli 20 min. Ei viestiä, ei mitään. Soitin Iisalameen, auto oli käynyt – ei ketään paikalla. Eli ne prleet olivat taas olleet väärässä osoitteessa. Minen jaksa, mutta en kyllä muutakaan sen takia. Raivostuin ja kiroilin, lupasivat auton. Tuli sitten joskus 15 min. päästä, ilman ilmoitusta sekin. Eli HMPK ei vaivautunut ilmoittamaan siitä, että edellinen auto ei muka löytänyt minua eikä siitäkään, milloin toinen auto on tulossa. Jouduin siis tuhlaamaan arvokasta aikaani kahteen otteeseen soittamalla sinne ja kiroilemalla. Ja takaisin tultua jälleen tekemään valituksen! Näin pieni asia sai minut lähes raivotilaan, tämä HMPK:n kuttuilu vaan jatkuu jatkumistaan eikä mitään korjauksia ole tulossa!

Niin, Kummisetä todella ilmestyi ovelle jo klo 9 tienoolla, suht. kunnossa. Oli ollut sen verran Yön Wanhaa, että mies oli toimintakykyinen. Hänellä oli myös asiaa eli minun olisi tänään laadittava valitus eräästä jutusta. Mielellänihän minä sen teen, pyysin häntä vain etsimään kaikki dokumäntit mukaan ja tiliotteet. Asia on muuten aivan selvä, eli viranhaltija on tehnyt oikean päätöksen, mutta toteutus on mennyt väärin... ehh, viranhaltijan olisi siis itse oikaistava virhe, mutta sitä ei ole tehty. No, met palaamme virallisluontoisesti asiaan ja – ehh – Welhotar löytää vielä omalta työpöydältään Varastolla jossain vaiheessa tämän saman paperin ,D

Iso kiitos muuten blogiystävälle, joka tarjoutui apustamaan roudausreissulla! Ikävä kyllä olin jo silloin odottamassa paluutaksoa *virn*. Minä kun olen liikkeellä aina niin aikaisin. Eräänä syynä se, että silloin ei ole liikaa ihmisiä, minä en pidä suurista ihmisjoukoista. Toisena se, että haluan olla kirjastossa sen avautuessa, että pääsen penkomaan hyllyjä rauhassa. Eli kiitoksia kovasti – joku toinen kerta ja muistan kyllä tarjouksesi!

Muuten roudaus onnistui taas melkoisen hyvin. Tosin kirjastolla ei ollut varausten lisäksi paljon tarjottavaa, ikävä kyllä. Taidan poiketa jonakin päivänä ruokatunnilla Varaston lähikirjastoon tarkistamaan tilanteen. Eli jaksanko kävellä sinne ja takaisin – voisin alkaa käyttää sitä sitten kakkoskirjastona. Kaupoilla taas Risma tarjosi hyvin näitä vanhenevia tuotteitaan eli pakkaseen livahti jälleen tipusta parissa eri muodossa, 50 % ale on aina kivaa... Meillä on kyllä syöty tipua kovin paljon viime vuosina muutoinkin, kot-kot-kot. Mutta alennuksia ei pidä katsoa ylen. Liiterin aletkin olivat kohtuullisia eli ruisleipää kahta plaatua 20 % alella, osa meni myös pakkaseen. Lisäksi lasagnea, tarjouksesta, euron alennuksella. Hitsi, Liiterin lasagne ON hyvää, melkein kuin itse tehtyä. Piti maistaa pari lusikallista heti kotona. Jopa mausteita löytyy, ei meikäläisen makuun riittävästi, mutta pienellä avustuksella siitä tulee erinomaisen hyvää. Tämä on näköjään se toinen puolivalmiste, jota voi käyttää. Rasvaakaan ei aivan tuhottomasti ole, eikä lasagnea nyt hirveän paljon pystykään syömään, on se niin tuhtia tavaraa. Eli suositan, hinta ja laatu kohtaavat melko mukavalla tavalla tässä. Jömma- ja eväsruuaksi oikein sopivaa tavaraa. Sitten tietysti porkkanoita, paprikaa, maissia – kaikkia tuoreena tällä kertaa, njam. Ja kissille ja itselle kalkonia aamuleivälle, salaattijuustoa ja raejuustoa noin vaan varmuuden vuoksi. No juu, limekakkua ja iso suklaapatukkapakkaus Belgarionin varalle, samoin Liiterin omaa kokista. Hieman normista poikkeava ostoslista tällä kertaa siis. Suunnittelin tekeväni katkispiirakkaa, mutta jätän sen ensi vkonlopuksi – Belgarion arvostaisi sitä enemmän. Mainion tuntuinen ohje löytyi eräästä ruokapolkasta, julkistan sen, mikäli piirakka onnistuu ,D

Tänään siis Kummisetä käy jossain vaiheessa ja setvimme sitä valitusrojektia, lisäksi noita triffidejä pitäisi hoitaa, mutta tänään vain kastelen ne. Matkaan ei enää sopinut multaa, siemenet eivät myöskään olleet vielä saapuneet. Tuo rojekti jää odottelemaan vielä tulevaisuutta, ehkä mahdollisesti kun ja jos joku jaksaa.

--------------------------------------------



Purrrrrrrrrrrrrrrve, kattiskat! Heh, on juu se kliffaa, ku mami käy kaupoill. Taas mä sain kalkonii ja napikoit ja tavisruakaa. Ja ku se sitt tuli Kummisedän kaa, mä onnistuin näyttää tosi laihalt ja surkeelt, ei mami voinu olla antamatta mulle sitä heekkupussimuanaa. Mmmmmm, mä vetäsin sen heti nassuu. Kummisetä nauro, ku mä oikee joikasin ku näin se pussin. Mä tunnistan mun ruakapussit kyll tosi hyvin! Eikä sill pidä nauraa, se on semmone ilon joikasu, ku saa jotai hyvää heekkuu. Nii, ett mami on kyll ollu kilti. Ja sitt se anto mun maistaa sitä las..no sitä sössöö mitä se oli. Kissiki voi syädä, ei ollu liikaa niit kammojutskii. Tosin mä vaan maiston nokareen siitä. Ku mä kerta onnistuin pummii suaraa mamin lautaselt sen *hih*. Ja iltapäiväll me lotkotettii sänkys, mami melkee unes, niinku mäki. Kumpikaa ei nukkunu oikeest, mutt meill oli päät vastakkai ja sillee välill tönästii nätisti... vähä helliteltii ja oltii kavereit. Ja sitt mä vähä nenuttelinki mamii, siit se vaa jaksaa tykkää. Mua taas naurattaa, ku se sanoo mua kylmäkuanoks ja vaiks mitä, sitt mä nenuttelen vähä lisää ja makaan ihan sen käsien pääll. Kyll mä jo uskallan, mä tiän, ett mami ei oo mulle vihane. Joskus mä viäläki säikyn, jos se äkkii tekee sillo jotai. Lähden nopeest pois ja meen kauemmas, ett jos se vaiks lyä tai jotai. Eikä se ikinä oo oikeesti lyäny, joskus vähä läpsässy takamuksell, ku mä oon ollu tosi törppö. Mä luulen, ett mua on joskus aikasemmas elämäss lyäty ja potkittu. Nii sanoo mamiki. Ku mä pelkää jalkoi ja katton aina tarkkaa, ku ihmine tulee lähell, nii ni niit jalkoi just. Ja varon, ett ihmiset ei pääse häntylii kii ja sillee. Ja jos joku tekee semmosii liikkei, niinku uhkaavii tai semmosii, mä meen heti pois. Mami epäilee, ett mulle on oltu ilkeit jossai. Mä en ite muista, eikä kukaa muukaa tiädä. Ne on nii ikävii asioit, en mä tahdo muistaa. Mami vaan sano, ett se välill miättii mun aikasempaa elämää, ett kummost se on ollu. Mä en tahdo! Mä oon täss ja nyt. Tää on mun hima ja mun orja, mun mami.... mun ihan kaikki *tyytyväinen huokaus*!




Ei oo nyt must kunno fotoi, ku ei olla jaksuttu poseeraa. Tää on tualt vriijutskist. Mutt hei, kliffaa söndaagii kaikill, loikoillaa, syädää hyvin ja sillee, eiks? Ja huamenna taas tänne.

-----------------------------------------------

Kyllä, minä mietin toisinaan Vincentin aikaisempaa elämää. Minusta tuntuu, että joku/jotkut ovat jossain vaiheessa pahoinpidelleet kisulia. Jotenkin tuosta käyttäytymisestä välillä kuultaa läpi pelko ihmisiä kohtaan, äkkinäisten liikkeiden ja tosiaan jalkojen pelkääminen ja muuta ikävää. Voi kun olisin voinut pelastaa Vincentin jo paljon aikaisemmin!

Päivän slogan: Sunnuntai-angstin välttämiseksi – eikö voisi olla peräkkäin kaksi lauantaita ja kaksi tiistaita? Kaikilla olisi parempi olo.

Päivän biisi: Good Times Bad Times

Luettua: Mark Johnson – Väärillä raiteilla, oma tarina rehellisesti kerrottuna. Karua ja julmaa, mutta todenmukaista kertomaa pahoinpitelyistä lapsena, ajautumisesta rikosten pariin, juomisesta ja huumeista sekä niihin addiktoitumisesta jo hyvin nuorena. Rikollista elämää ja runsaasti erilaisia huumeita sekä vankilassaoloa. Lopulta elämää kodittomana pikkuvarkaana ja diilerinä sekä yrityksiä katkolle. Kauniina loppuna sitten vieroituksen onnistuminen ja oma yritys jne. Tuota, pidin kyllä kirjasta aivan loppumetreille asti. Siihen asti, kun mukaan tulivat AA ja AN, kohoaminen oman yrityksen johtajaksi ja muuta vastaavaa. Eli – kyllä, elämä on kovaa, raakaa ja rumaa eikä läheskään kaikille käy näin hyvin. Se, mistä en pitänyt, on tämä jeesustelu ja ylemmän tahon puuhastelut mielessä. Se nyt ei vain käy minun pirtaani. Lukea sopii, tarina voisi olla kenen tahansa itsekin tuntemani narkkarin elämästä. Mutta ei tuo loppu. Parempiakin kirjoja aiheesta on, joten pysyttäytykäämme niissä. Ainakin minä siis pysyttäydyn. Juuli Niemi - Tule hyvä, novelleja... jostain syystä ei jaksanut innostaa. Aivan kuin olisin lukenut tällaista jo useasti aiemminkin, jotenkin niin tavanomaista, mitäänsanomatonta. Ei vain maistunut minulle. Joku voi pitääkin. Joku huomattavasti nuorempi - ehkä. Ei tämä kyllä mitenkään nuortenkirjallisuuttakaan ole, ei todellakaan.  En valitettavasti itse voi suositella.

                                      
 
                           SINNIKÄSTÄ SÖNDAAGIA!

JOKU ON NUKKUNUT TODELLA PITKÄÄN =O

Wau, Welhotar on nukkunut yli 6 tuntia, vetäkääpäs kruksia seinään! Harvinaista ja mainitsemisen arvoista. Päätin eilen valvoa vähän kirjan vieressä ja lepuuttaa, no unihan siinä iski. Onneksi kissillä oli omia puuhia ja sain nukuttua väkisin pitkään. Olisin varmasti nukkunut vieläkin pidempään, mutta särky häiriköi pahasti jo parin viimoisen tunnin ajan eli heräilin vähän väliä. En vain jaksanut nousta ja ottaa mömelöitä, sen jälkeen kun ei uni enää ole samanlaista eikä tule niin helposti. Mutta on tod. outoa herätä näin myöhään eli klo 4:n jälkeen ;D

Viikko, varsinkin loppuviikko, oli täynnä töitä. Oikeastaan sopivasti, ei mitään hirmuisen kiirettä, mutta jatkuvaa pientä höykytystä. Piti mielen virkeänä, silti ehdin katsastaa meilit ja muutaman lokinkin joka päivä. Welhotar oikeastaan pitää tällaisesta rytmistä, verrattuna Herjaamoon (no, töitä ei voi verrata) kiire on toisenlaista, helpommin hallittavaa. Pystyy itse säätelemään aika paljon asioita ja järjestystä. Että näin! Mutta mikä on huvittavaa ja johon olen ennenkin törmännyt: miksi ihmeessä joidenkin ihmisten töiden kanssa aina mokailen! Ei, kyse ei ole siitä, että en pitäisi heistä tai että he olisivat jotenkin vaativampia tms. Sitä vain tapahtuu, vaikka kuinka olisi tarkkana. Argh, harmittaa! Johtuuko se siitä, että alkaa olla yliskarppi tai jotakin. No, Varastolla on kuitenkin kaksi henkilöä, joiden hommia teen ja joudun sitten tekemisiäni korjaamaan... Kututtaa. Ihan oikeasti yritän olla tarkka ja kaikkea muuta, mutta ei, aina tulee joku pikkuinen kämmi. Muiden kanssa ei olekaan sitten mitään ongelmia. Varsinkin 2 – 3 henkilön kanssa ei koskaan pienintäkään huomautusta, kiittelevät vain nopeasta toiminnasta. Nytkin tein taas pojulle palveluksen – hän sai tälle kuulle vielä pari juttuansa päivätyksi, että tulevat tavoitteet saavutettua ;D On niin jotenkin herttainen poju....

Tänään Welhotar kokeilee voimiaan ja koipiaan! Aion kuitenkin lähteä yksin lauantairoudaukselle. Kirjoja olisi HelMetin mukaan tulossa ainakin 6 varausta, jokunen löytynee hyllystä. Toivottavasti ainakin. Viikon kirja-annos on saatava mukaan. Kaupoilta tuon sen, minkä jaksan. Onneksi on vähän jömmaruokaa pakkasessa, riisiä ym. kaapissa. Ei tarvitse ihan kaikkea yrittääkään raahata. Belgarion on tod.näk. kuitenkin lomalla ensi vkonloppuna, jolloin hän saa luvan avustaa minua. Tai teen hänelle tarjouksen, josta on mahdoton kieltäytyä. Harmittaa aina vain pyydellä apuja. Prle. Tältä voisi välttyä sillä, että kävisi myös vkon aikana kerran kaupassa. Mutta tämä taas söisi aina yhden vapaa-ajan matkan. Ja sellaisina päivinä olisin aivan repopoikki ja kipeä taas seuraavana päivänä töissä. Eli ei sekään oikein toimisi. Nimittäin loppuviikosta kivutkin alkavat olla pahempana jo normityössä, vaikka en olisi mitään ihmeellistä iltaisin puuhastellutkaan. Eilen ja oikeastaan jo toissapäivänä nilkat yrittivät päivällä sanoa sopimuksensa irti. Oli pakko kävellä erittäin varo-varo-vasti ja harkiten. No, enköhän minä jaksa.

Suunnittelin myös, että yritän tänään tehdä mömelöiden voimalla pakolliset kotityöt, voisi sitten huomenna vain lepuuttaa. Korkeintaan hoidella nuita yrttejä. Niihinkin pitäisi vaihtaa mullat ja vähän erotella kasvustoja, itämäänkin pitäisi jotakin saada. Hmph, siemeniä, muista torpso siemenet tänään! Mullan vaihto ja muut jäävät kyllä ensi vkolle, tai seuraavalle – siinä tarvitaan apuja. Mutta nyt olisi jo hinku saada krassia, taidan kylvää sitä tänään tuohon pöydälle pienelle talriikille kasvamaan. Njam, krassia leivän päällä! Salaattiin! Juu...

Tiedoksi taas, eilen soittelin Hyyssiin psykopatian pkl:lle, sopiva aika löytyi maaliskuun lopulle. On se kumma, ne päivät, jotka eivät minulle ehdottomasti käy, olisivat olleet siellä vapaita. Kohtalo naureskelee, suorastaan virnuilee minulle! Kolme käyntiä on kuulemma varattu, tarv. enemmän. Jahas, antaas kattoo taas... suhtaudun hyvin skeptisesti tuohonkin ns. mahdollisuuteen.

-------------------------------


Purrrrrrrrrviska, kaiffat! Onks teinki orjat useen tommosii? Siis niinku ett ne lojuu ja märisee... tommone toi orja taas on. Ku se lopulta pönki ittesä ylös, ei meinannu jaksaa ees kylppärii. Mutt jaettii taas kalkoni tasan, se nimittäi oli ihan loppu! Yks biitti molemmill, vaiks mamill oli kaks leipää. Se anto toise sitt mulle ja söi ite taas sitä raejuustohöttöö. Se ku ei kelpaa mulle, mutt toi änkee sitä joka paikkaa. Sitt mä sain aika monta maitonapikkaa, niinku aina. Nyt on hyvä, kävin vähä napostelee viälä aamupalaa tuala raksukupill ja tsekkaas märkäruuat. On niitä, mami voi lähtee duunaa asioitaa. Ai nii, mamiiih, mulle hei maitonapikoit ja märkäruakaa, jookosta. Ja sais sitä tuada jotai donarii ja jauhistaki, jookosta, hei!!! Kyll se tua, ainaki noi tärkeimmät! Mä en ikinä oo täällä ollu ilma ruakaa enkä ilma heekkuja. Napikoitaki on riittäny iha joka päiväks. Ett oikeestaa mull mitää valittamist oo. Joskus vaa kiusin tota mamii, ett sais jotai viälä heekumpaa. Kyll kissiki haluu vaihteluu. Niinku noi orjatki. Ett ei joka päivä ihan samoi ruakii. Eile mä pelästyti mamin taas, hih *kollivirn*. Ku se tuli himaa, se lähtiki heti viämää noit roskii. Ja ku se tuli takasi, mä olin jo oven välis kuano ulkon tulos ulos... Ett meinasin lähtee vähän tsekkaa taas mein rabaa. Ei onnannu! Vaiks se onki tollane pönkijä ja välill hidas ja kipee, se tönäs mutt sisää ja sano taas rumei sanoi. No juu, ei siälä mitää ihmeellist oo, mutt oon päässy pari kertaa karkuu *virn*. Sitt mä kyll aatteli, ett jos mami ei löytäskää mua tai ei haluis tai jaksais hakee... niinku ett jos joku vaik veis, siis sillee kitnappais mut =O Se ois kauheet, nii ett kyll mä taidan pysyy tääll kummiski. Kiva vaa välill pelästyttää toi orja! Mutt sitt tuli vähä huano omatunto, mä menin mamiska viäree koko loppuillaks. Sitt mä tökin sitä kuanoll taas, hihih, se on hauskaa. Ja nassutin, se tarkottaa ett mä tyännä koko mun nassun sen nassuu ihan kiinni ja vähä tökkäsen välill. Mä kuiteski taidan tykätä tost hölmöst orjast. Ja kyll seki tykkää must, se on sanonu. Sanoo se mua nupuks ja vaiks miks. Höh, se ei oo oikee kollimaist. Mutt kai mä salaa siitäki vähä tykkää, ett hellitää ja sillee nimitellää ja paijatellaa. Vaiks mä oonki tämmöne koviskolli Malmilt!



Täss tää koviskolli näyttää, kummone on tosi siisti nukkumisympyrä! Tämmöne! Kliffaa löördaagii hei kaikill ja huamisee!

------------------------------------------

Kiltti Vincent, älä yritä enää karata! Minusta ei ole juoksemaan perään... ja jos joku sattuu silloin olemaan ovella, miten minä sinut saisin kiinni ulkona?!

Päivän slogan: Parempi yksi kissa kotona kuin monta ulkona yksinään kadoksissa!

Päivän biisi: Viina veel

Luettua: Harri Rinne – Laulava vallankumous; Viron rock-sukupolven ihme. Ehdottomasti luettava kirja, suosittelen kaikille. Ensimmäinen suomeksi tehty kooste tapahtumista n. -87 lähtien, Paljon haastattelumateriaalia ja bändien taustaa. Taatusti sellaista tietoa, mikä meiltä puuttuu. Paljon myös poliittista ja yhteiskunnallista tietoa lähihistoriasta, nuorten alkaneesta liikehdinnästä, Viron itsenäistymiseen johtaneista tapahtumista. Welhotar pitää tästä kovasti, ei vähiten siksi, että minulla on Virossa paljon tuttuja ja 80- ja 90-luvuilla liikuin paljon siellä, eri puolilla maata. Olen nähnyt mm. Villu Tammen livenä *virn*. Olisin lainannut tähän otteita Villun runoista, mutta valitettavasti kirja on lainassa rva P.L.:lla Herjaamosta – jos luet tätä, jätähän merkkisi. Epäilen, että olet kyllä löytänyt tämän lokin ;D Mutta siis, ehdottomasti suosittelen tätä kaikille Virosta ja musiikista sekä Viron lähihistoriasta kiinnostuneille! Tässä taas kirja, jonka lukemisen jälkeen luulet huomattavasti vähemmän...

                                          

                                             ILUS LAUPÄEV!

SURVIVAL GAME JATKUU, MATKAPALVELU, HYYSSI JA MUUTA KIVAA =E

On tämä melkoista selviytymistaistelua! Ihmettelen, kuinka joku vaikeavammainen jaksaa käydä töissä tai edes lähteä asioille, jollei ole pakko. Eilen HMPK taas yllätti; lähdin pikaisesti Varaston syövereistä, kun sain tekstarin, että auto olisi tulossa. Kohta tuli toinen tekstari: auto onkin myöhässä. Niin, tällöin Welhotar jo seisoi kylmässä viimassa odottaen. Että ihan ajoissa ilmoitetaan asioista. Korvaa alkoi särkeä, jalkoja kolottaa ja muutenkin veetuttaa siinä odottaessa. Kuitenkaan takso ei myöhästynyt yli 10 -20 min. joka on se ns. aika, joka on "hyväksyttävä odotusaika". Tulkaa itse prle seisoskelemaan tuonne Tsadin tunnetusti tuulisimmalle alueelle ja odottamaan, luulisin jopa 5 min. riittävän Iisalamellekin ,> Kotona raahasin itseni välittömästi kuumaan suihkuun ja sitten iskikin totaalinen väsy.

Väsystä huolimatta kävin postinipun läpi. Hyyssi lähestyi kahdella kirjeellä. Ensikin Kipupkl EI ota minua vastaan, lähettävä lääkäri voi huolehtia lääkityksestä. Juu, kyllähän se uusii reseptit, ei muuta! Ja olipa muuten huonosti taitettu ja kopioitu kirje, asettelu jostain 1970-luvulta jne. Eikö niillä prleillä ole siellä edes pätevää sihteeriä. Allekirjoituksena oli nimittäin sihteeri Se-Ja-Tuo lääkärin puolesta. Argh, olisimpa siellä töissä, tekisin jotain edes niille papereille (vaikka ei hoitoa saisikaan)! Myös psykkan poli lähestyi, olisi aika, 45 min. ja melko pian eli maaliskuun alussa. Mutta päivä on huono ja kellonaika vielä huonompi. Hitsi, en minä silloin voi lähteä Varastolta millään. Pakko ainakin vaihtaa päivää. Kyllä minä nyt aion katsoa tämän kortin ihan perspohjia myöten. Saisi edes selville, kuinka hullu sitä oikein on? Ja missä se aivokuppa luuraa? Luultavasti tämä on jonkunlainen alkuhaastattelu, jossa kartoitetaan tilanne, eli varmaan täytetään BDI ja vanha kunnon Beck. Älkää vain kysykö, minä olen täyttänyt ne aikaisemminkin, tuolloin loppupäätelmä vähän pelästytti jo minuakin ,> No, se oli silloin kun olin Herjaamossa, tein töitä aivan hvtisti sekä opintojen lopputyötä ja tenttejä, etsin töitä ja riivoin haastatteluja.... noin niinkuin selvityksenä. Että on Hyyssistä tullut postia, kyllä!

Iltaväsy vain paheni, aivan totaalinen tiltti. Sain kasaan evästyksen; rakuunaporkkanoita ja purkin tomaattimakrillia sekä raejuustoa, palanen salaattijuustoakin löytyi. Saavat riittää tälle päivälle. Ei ollut energiaa enää jäljellä laatia mitään ns. oikeaa ruokaa. Väkisin luin pari blogia ja aloittelin uutta kirjaa. Josta tulikin mieleen, että eräs juristileidimme Varastolla näki seinälläni Kiroilevan siilin helmikuun kalenterin ja ihastui kovasti. Neuvoin Norpatin sivustolle, terve vaan, Norpatti! Lisäksi hän halusi ehdottomasti lainaan Tassutellen-kirjani, kun kerroin sellaisen olevan hyllyssä. Niin se vaan Welhotar jakaa taas täälläkin ympäriinsä erilaisia mukavia juttuja ;D

Kyllä on mukavaa, että on perjantai. Eiliseltä jäi iso pino töitä odottamaan levälleen pöydälle, kun lähtö oli niin pikainen. Siinä menee alkupäivä ihan mukavasti. Lisääkin on illan mittaan varmasti tullut. Osa porukoista kun istuu nämä tietyt illat tosi pitkään töissä ja tekee sitten niitä etätöitä usein perjantaisin *virn*. Mitenkäs sattuikaan hauskasti matkalla Mehikoon... Tänään en tee mitään, ei kun siis, kauppalistan. Kummisedästä ei taida olla huomenna kaveriksi. Varovasti tiedustin ja ei uskaltanut itsekään luvata mitään. Taitaa olla parasta käydä yksin ja ottaa vain osa välttämättömistä tarpeista eli kaikki kirjat ja vain vähän ruokaa. No – on se ainakin sitten terveellisempää. Ei tule syötyä niin paljon, jos ei ole syötävää!

--------------------------------


Purrrrrrrrmenta, kissit! Mitä toi mamiska oikee uhkailee, ett ei ois syätävää. Mulle ainaski tarttee olla, hei siis tarttee (toim.huom. kissalle tuodaan aina ruokaa!). Nii ja sitt heekkui ett ainaski aamukalkonii ja napikoit tarttee. Ja kai mamiskaki vois syädä jotai hyvää joskus, ett niinku jauhist tai donarii. Kyll se donarii varmaan tuaki, se tua sitä aina *kollivirn*. Toivottavast se nyt ei sekoile ja tua taas niit erilaisii vihanneksui ku mä en syä niitä. Eikä, kyll se tajuu... mä luatan toho mamii sen verra, ett se osaa ostaa semmosii jutskii, ett meikäki saa joka päivä jotai. Ja välill muutaki ko kissanmuanaa. Eilenki se söi yhen donarileivän, mä sain hei donarist kaikki loput. Ihan oikee meininki, niin pitääki. Järjestys on niinku kohallaa, ett kissat ensin ja orjat sitt, jos jää jotai >o< Nytki mä jouduin taas herättää ton, yks vaa goisii mutt pyärii ja hornottaa. En jaksunu nukkuu, nii ett ainaski tunni yriti herättää, ei heränny. Nukku nii sikeest. Mutt oli se illallaki iha väsy, ei jaksunu leikkii ku iha vähä ja mua ois just illall leikityttäny. Sitt mä kävelin sen päällä, se ei tiänny oisko ollu vihane vai nauranu, ku sitä kuulemma sattu ja nauratti yhtä aikaa. Omituisii noi orjat! No, sain mä sen hereill ja mun aamuheekut, niinku aina pitääki. Nyt se nakuttaa taas, mä venaan täs tsögen pualell, ett se laittais päivämuanat mulle. Voisin nyt jo vähä maistaa ja sitt alkaa goisii. Raskaita nää aamut, ku pitää herättää toi mami!

Nyt ei oo fotoo, mä lupasin antaa mamin kilijutull tilaa. Ku must ei oo kerta hyvii kuvei, antaa olla sitte *kissamöks*. Mutt kaikill Lokistanian kissinkoill mä toivotan kuiteski kliffaa viikendii, palataa asiaa taas huamenna...

------------------------------

Oi kiitos, Vincent. En minä mitään tilaa sen ihmeemmin. Tässä on vain maailman lähes parhaat chili-sivut ja logo, joka on aika kiva ;D Vilkaiskaapas... tekisi mieli tilata siemeniä, katsokaa myös kasvatus ym. Aivan mahdottomia chilejä, joita Welhotarkaan ei ole nähnyt, saati sitten maistanut. Chilifriikkien pelastus näin kevään tullessa.
         
                        

Päivän slogan: Politiikka on järjestelmä, joka pitää ihmiset erossa siitä, mikä heille kuuluu!

Päivän biisi: 11 O'clock Tick Tock

Luettua: Neil McCormick – Bonon doppelgängeri, aika vinkeä opus ,D Mies kertoo elämästään "supertähden varjossa". Mukavasti kasattu opus kouluajoilta lähtien, 70-luvun bändivirityksiä ja sattumuksia, huikeita esiintymisiä jopa kuudelle lippunsa ostaneelle jne. Rokkarille pakkorako lukea tämä, faneille must *virn* (U2 siis) ja itse luen sujuvan kerronnan ja kivan irrottelun takia. Hyviä huomioita. Suosittelen kaikille, jopa niille, jotka eivät musiikista välitä pätkääkään. Tässä on paljon muutakin mukavaa irlantilaista, kasvamista mieheksi (?) jne. Eli ehdottomasti sieltä luettavasta päästä, menee hankintaan, jos tulee alennusmyynteihin ,D
 
                              

                         PERIAATTEELLISTA PERJANTAITA!

VARASTOLLE TIENI KÄY, JOLODADIDII, JOLODADIDAA... =O

Täysikuu on siis edelleen kateissa, ulkona näyttää kylmältä ja tylsältä. Koipia ja olkapäätä särkee, nyt yllättäen myös toista polvea. Kele, laittaisikohan sen neuron syyksi; hän nimittäin mottasi kumivasarallaan väärään paikkaan ja nyt juuri siihen sattuu, argh. Odotettavissa on kiireinen päivä Herjaamolla, paljon paperia ja värkkäämistä, hienosäätöä jne. Päivät kyllä kuluvat nopeasti, se hyvä puoli tässä on. Nyt odottelen vain päisiäistä, kahta lyhyttä työviikkoa ja sen välisiä lomapäiviä. Josko joku pesisi ikkunat – täytyy selvittää. Muutakin tekemistä olisi, muistaakseni Belgarion on tuolloin lomalla *hykertelee pieniä karvaisia käsiään*.

Josta kivaa aasinsiltaa kirjoihin! Kummisetä kuitenkin viinikaupassa käydessään oli hakenut pakettini. Siellä ne olivat, kaikki Huutiksesta ostamani kirjat! Eli Belgarionin taru 1 - 5, kulutin kokonaista 22 juuroa tähän, ihan hirmuista tuhluuta *virn*. Mutta kun minulla on jo Polgaran ja Belgarathin tarina sekä Althalus, en kertakaikkiaan voinut jättää näitä kellekään muulle. Nämä nimittäin ovat ne kirjat, jotka saivat meikäläisen ensimmäistä kertaa pahemmin kiikkiin fantasiapuolelle. Unohdetaan nyt LOR, jonka luin jo vuonna kivi & keppi ensimmäistä kertaa, tuolloin ruotsiksi, koska sitä ei ollut vielä edes suomennettu. Belgarionille luin Taru Sormusten Herrasta ensimmäistä kertaa eräänä kesänä ääneen iltaisin (ja päivisinkin loman aikana), kun hän oli alle kouluikäinen. Belgarion koukkuuntui välittömästi, vielä pahemmin, kun oppi itse lukemaan paremmin ja käymään kirjastossa. Nyt oli pakko tehdä siis tilaa kirjahyllyyn. Säilöön laitettiin viinipulloteline, oi ystävä, tule ja nouda se pois!!!

No nyt meikäläinen on aivan otettu ja kaikkea. Tämä tunnustus tuli nimittäin tälle lokille Zimbolta! Kiitän ja niiaan sekä hymyilen kauniisti - olen siis sanaton!

                                            

Minä puolestani myönnän tämän tunnustuksen Satujatarelle, Vintille Kehräsaareen, Ta-Miitille Raapimapölkkylään, Vincent ja minä  yhdessä myönnämme sen myös Mustalle ja Harmaalle (Zihminen saa sen siinä samassa ,D) sekä  Mörköselle & Veikkikselle ja neiti Valtoselle. Toivottavasti teillä ei vielä ole tätä! Moni muukin loki ansaitsi tämän, mutta tällä kertaa tunnelmat suosivat näitä lokeja - muistakaa halujenne mukaan jakaa tunnustusta eteenpäin, pakko ei toki ole, jos ei ehdi tai halua!

Soitin eilen neurolle, olin asiallinen ja suht. kohtelias. Ilmoitin haluavani lab.lähetteen ja kopiot papereistani kotiin. Onneksi vain sairaanhoitaja vastasi ja kysyi, lopetanko käynnit. Sanoin, etten nyt heti (seuraava aika on ihan pikaisesti,  jo kesäkuussa), mutta siirryn muualle. Kovasti uteli minne, mutta en halunnut edes kertoa. Sanoin vain, että terveisiä neurolle, olin tyytymätön häneen. Ja terveisiä neuropsykolle, hän laisti lupauksistaan... Melkein aloin olla ilkeä, mutta oli niin nuori ääni leidillä, että en kehdannut. Hän oli kuitenkin ihan asiallinen ja lupasi toimittaa paperit minulle sekä terveiseni perille. Ehkä perästä kuuluu - PRÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖT!

Että lakimiehet ovat - köh - tuota, niin, älykkäitä. Eilinen älykäs (miehen) kysymys evästäville naisille oli "Onko vihanneksissa muka kaloreita? Mitäh - ei kai...". Ettehän mitenkään epäile oikeuslaitoksemme pätevyyttä, ettehän *virn*.

-------------------------------------------

Purrrrrrrrrmenta kaiffat! Mä en ala, mamiska meni eile taas aikasi goisii, mä oisin voinu viälä leikkii tai jotai, mutt se vaa nukkuu hornotti. Ja sitt mä sain vaa kissinruakaa, ku se ei tehny safkaa. Sill oli kattilas viälä jotai evästä. Ja sitt se kyll avas puukin, joo. Siälä oli jotai keltast, sano, maissii – höh, ei kissi semmost syä. Nii ett elämä on aikastas tylsää bileitte ja muittenki heekkuje jälkee. Ei paljo kissinruaka maistu. Tahtoo kunnon muanaa, hei mamiiiiih, kunnollist ruakaa piänell kissill. Ettei se näkis nälkää, nih! Nii mä sitt muute herättelin tota yhtä jo toss enne kahta, se tiätteks te, sano taas niit kamalan rumei sanoi. Huh. Kyll se sitt nousi toss pual kolmelt, ku mä oikee vänisin ja aloin pistää mattoi kasaa. Mä halusin mun kalkonin ja napikoit ja kunnon seuraa. Sainhan mä, tiätty. Nyt mami nakuttelee taas konetta ja mä otan relaa täss sänkyll. Tarttee kuitenki vahtii, mitä se oikee skrivaa. Ettei tuu sitte myähemmi sanomist. Kohta mä onneks pääsen kunnoll goisii, ku toi häippäsee.




Täss on tää foto, miss mä kattelen, mitä rintataa. Mä oon funtsinu, ett must vois tulla semmone atk-kissi, ku hualtais noit rinttereit. Niitte namiskat on vähä suurempii, tassut vois riittää hyvi. Ja ku mä oon miälettömä kiinnostunu siit, mist se papru tulee – ja se on viälä täynnä kirjotust niinku valmiiks. Ja sitt toll voi ksnaa.. ei ku ka... skannata kans ja kopieerata kans! Mä tahon oppii sen kaike. Ett mäki oisin pätevä niinku näis hommis. Mutt hei, koht mä alan goisii, kliffaa päivää kaikill ja huamisee!

----------------------------------------

Ah – Vincent, elämäni valo ja aamujeni kauhistus! Olisin voinut nukkua vielä tunnin – pari, ihan hyvin. Mutta käsky kävi jääkaapille, ei auttanut muu kuin nousta. Ääni ja teot olivat sitä luokkaa. Kumpa voisi mennä nukkumaan vielä pariksi tunniksi...

Päivän slogan: Vaihtovirta virkistää, sanoi Belgarion, kun teki ensimmäisen virhekytkentänsä!

Päivän biisi: Brown Sugar

Luettua:  Alex Haley & Malcolm X  – Malcolm X, elämänkerta, johon Welhotar ei jostain syystä ole aikaisemmin törmännyt. Toki olen lukenut muuten Malcolm X:sta, mutta tätä suosittelisin kaikille vähänkään kiinnostuneille. Erittäin luettava, hyvä kirja. Taustaa miehen kasvusta ja rankasta elämästä ennen mustiin muslimeihin liittymistä. Paljon tietoa tuolloisesta mustien asemasta etenkin USA:ssa, politiikasta ym. Suosittelen aivan ajankuvanakin, saati sitten historiaan vaikuttavien tekijöidenkin puolesta jokaiselle. Itse olen vaikuttunut, tosin tuo uskonnon kuvaaminen on hiukka... hmm ... erikoista. Samoin tämän erään saarnaajan erikoiset opit =E Malcolm X itse sanoutuu (tai hänet erotetaan)
tästä yhteydestä, tuolloin tilanteetkin alkavat muuttua - mutta mielenkiintoista yhtäkaikki!
Ajat lienevät kuitenkin muuttuneet, mikäli minä mitään tiedän. Lue, luulet vähemmän.

                                      
                       
                                          JO TORSTAI!
                                        

MISSÄ ON MINUN TÄYSIKUUNI?

Wouuuuuuuuh, missä on minun täysikuuni? Sitä ei näy, joku on vienyt sen piiloon. Hampaat pitenevät ja valvotuttaa. Welhotar käy läpi tavanomaista muutosta ihmissudeksi, nou hätä. Kavereihin ei kosketa eikä tämä lokista tartu – toivottavasti *muahahahaah*.

Olipa taas hätäinen päivä eilen. Tiistait ja torstait ovat aina kiireisiä. Myös keskiviikko ja perjantai, mutta vähemmän. Maanantaille voisi alkaa säästellä kaikkea pientä säädettävää esim. mapittamista ja muuta kivaa. Eli tuli tehtyä oikein töitä, hätinään ehdin taas evästää, kaffitella ja käydä tupakalla. Terveellistähän tuo, siis siinä mielessä. Welhottaren ovi kävi kuin Oklassa ruuhka-aikaan ja minä ravasin palauttamassa materiaalia ja väsäten lopputulemapapereita. Uaahh! Ei ihme, että illalla väsytti. Aurinko kyllä näyttäytyi eilen aivan kiitettävästi, piristi sekin vähän siinä koneen ääressä istuessa. Minulla on kuitenkin suht. mukavan näkymät ulos, ei sentään sisäpihalle vaan ihan näkee ihmisiä jopa! Plussaa siis Varastolle tästä. Ei plussaa siitä, että tarkistin ystävältä ja eräältä tutulta, jotka tekevät saman tyyppisiä töitä: ei missään muualla jaeta allekirjoituksia kahdelle sivulle, ei todellakaan. Ja tämä menee nyt nipotteluksi, mutta minä nyt olen tällainen: asiakirjojen täkäläisessä asettelussa olisi muutakin korjattavaa. Kun on seuraava miitti P-P:n kanssa, otan asian puheeksi. Onko tämä Varaston vai koko hallinnonalan oma käytäntö? Jos vain Varaston, tahtoo muuttaa asiaa. Täältä lähtevät paperit nimittäin näyttävät meikäläisen silmiin melkoisen oudolta, eivät ainakaan minkään standardin mukaiselta! Jos, ja siis jos, minulla on täällä tulevaisuutta vielä maaliskuun jälkeen... Epäilyttää.

En sitten ole saanut meiliä neurolta, joten tänään on pakko soittaa sinne. Sekä neuropsykolle että neurolle. Minun on pakko saada vastaukset, mm. siihen, miksi koipia ja kättä ei tutkita, vaikka niin luvattiin. Toisaalta kuulin, että se olisi mahdollista ehkä saada työterveyshuollon kautta myös Varastolta, harkinnan mukaan jopa MRI =O Jesh, eli asiaa on alettava tosissaan selvitellä! Pitäkää nyt peukkuja, etten hermostu taas liian äkkipikaiseksi ja ilkeäksi ihmiseksi, kuten yleensä. Pitäisikö ottaa yksi rauhoike ennen soittoa ja kirjata, mitä aikoo sanoa ja kerrankin pidättäytyä vain ja ainoastaan siinä?

Lupasin erilaisia rapoja eilen. No niin, vaihtarit menivät mielestäni erinomaisen hyvin. Tosin tapasin leidin vasta töiden jälkeen, taksokin oli etuajassa ja joutui vähän odottelemaan. Hän sai kolme täysin kunnossa olevaa hametta, minä puolestani useita kosteusvoiteita, haisuleita ja tuoksuöljyä. Minä ainakin olin tosi tyytyväinen, tuoksut menevät hyvin työ- ja taviskäytössä ja kosteusvoidetta menee sammioittain muutenkin. Eli kiitos minun puolestani vielä kerran – vaihto oli siis onnistunut! Ja siis tätä kauttahan voi lahjoittaa tai vaihtaa omaa tarpeetonta tavaraansa pois, löytyy muutakin kuin kästyö- ja askartelutarpeita, kun selaa tarjonnan läpi! Eli suositan, mukava, että joku pisti tämänkin lokin pystyyn ja ettei se keskity vain tiettyihin asioihin *virn*.

Postipaketistakin tuli eilen lappu – kirjani siis makoilevat toistaiseksi vielä Malmin postissa. Yritin soittaa Kummisedälle; ensin ei vastattu, sitten puhelin joko putosi kädestä tai lyötiin kiinni. En enää yrittänyt uudestaan. Epäilen hänen olleen sen verran viineissään, että ei olisi kannattanut kysyä, voisiko hän noutaa paketin ja tehdä samalla toisenkin palveluksen. Yritän soittaa vielä tänä aamuna asiasta. Muutoin on itse ryhdyttävä toimeen ja käytävä siellä huomenna töiden jälkeen. Se taas tarkoittaa yhden vapaa-ajan matkan käyttöä. 10 min. ei näet nykyisin riitä missään postissa asiointiin, samalla voisi tietty hoitaa pari muutakin juttua. Eli – jään odottamaan tuota varhaisaamua kuitenkin. Jos kävisin itse siellä perstaina, ongelmana olisi taas se, että minusta ei olisi lauantaina mihinkään. Helvetin koivet ja tämä asioiden säätäminen sen mukaan, mihin pystyy sen jälkeen kun on yhtenä päivä kävellyt muutaman sata metriä. Ketuttaa!

Päivän huipuksi Hörhö soitti kaverinsa puhelimesta. Oli ostanut upouuden puhelimen ja unohtanut sen jonnekin (jossa se tietysti on "hyvässä" tallessa!). Oli myös rankassa kankkusessa ja ilman rahaa kuten kaverinsakin. Inhimillisestä näkökulmasta katsoen oli pakko myöntää 20 juuron avaralaina miehelle, vaikka pidinkin taas hemmetinmoisen puhuttelun. Ei sitä kehtaa katsella krapuloivaa ihmistä, ei millään. Ja jos hän ei pysty olemaan hoidossa vielä tässä vaiheessa, sitä vaihtoehtoa on turha edes ehdottaa. Uskon, että sekin aika tulee. Merkkejä on ollut ilmassa ja pientä yritystäkin.

Paha olo jatkui lievänä koko päivän. Ei kuitenkaan sen kummempaa, vieläkin on vähän omituinen pesukonefiilis, mutta kai tämä tästä. Kunhan pääsen vain taksoon ja Varastolle turvaan =E

-----------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrmenta kaiffat! Hei, Mustalle ja Harmaalle hurrrrrrjat kiitokset kivoist synttäribileist. Oli tiätteks te sellaset bileet, ett en ookkaa enne ollu. Ihan hirveest jengii, paljo touhuu ja tosi paljo kaikkee heekkuu. Mä ees tuntenu kaikkii kissinkoi enkä kaikkii safkoikaa =O Mutt kliffaa oli, mukava oli tavata kans teijät kaikki. Nyt mä löysin uusiiki lokei, joit mä voin käydä tsiigaas aina välill. No, siin sitt piti tiätty käväst välill himaskii. Mamiska, mmmmmmmmmmmm, kilti mamiska oli ottanu jauhist sulaan. Ja mä sain tiätty oikeen ison biitin. Vähä se ihmetteli, ku ei heti maistunu. Kaikki mä söin, hetken päästä, joo. Mutt se ei vissii hiffannu, ett mä olinki ollu bileis. Ei noi ihmiset aina mitää tiädä, orjat ainaskaa. Ja vähä pitääki kissill olla omii salaisuuksii, eiks? Mutt oli mami tosiaa kilti, jakso vähä leikkiikki mun kaa. Nyt aamull mä heräti sen kahelt, se suuttu. Heitti mull kalkonin ja meni takas sänkyy. Oho. Mä vähä ihmettelin. Sitt tunni pääst nousi vast ylös ja keitti sen myrkkysä ja kärtsäs ne leipäsä. Mä sain sitt mun napikat, en enää kalkonii vaiks mun miälest mun ois pitäny saada *möks*. Mutt semmosii noi orjat on välilll. Hitsin tarkkoi, niinko ei muka olis safkaa (toim. huom. kalkonibiittejä on vain 3 kpl/pvä, 2 orjalle 1 kissille!). Menis sitt ostaa vaa lisää. Mutt se vaa valittaa, ku kaikki on muka nii vaikeet. Mun pitäs päästä käymää ite kaupoill. Mä kyll osaisi hoitaa ne hommat. Pitäs vaa jonku olla mukana, kissi ei pääse hyllyill ja kassan kauttaki vois olla vaikee mennä. Nii, tota, en mä taidakkaa olla mamill katkero, ku mäkää en pääse ite kauppaa. Okei, eilisen jälkee tään päivän voiki ottaa sitt relaa, huh ku väsyttää viäläki *kollivirn*.



Täss mä odotan udena, ku mami meinaa rinttailla jotai tärkeet – mä nimittäi diggaan tota mein rintterii ihan hurjasti. Ku se alkaa pitää ääntä mä oikee säntää tsiigaa, mitä tapahtuu! Kliffaa päivää kaikill teill tosi upeill leideill, jotka mä eilen tapasin ja tiätty muillekki ja koviskolleill ja sillee – huamisee.

--------------------------------------

Kyllä minä tiesin bileistä, näyttivät olevan melkoiset kinkerit ;D Zihminen oli nähny todella vaivaa, Musta ja Harmaa taas toimivat esimerkillisen hienosti emäntänä ja isäntänä! Upeat kissabileet siis.

Päivän slogan: On vain kolme asiaa, joita työpaikalla kannattaa välttää: julkinen blogailu, dokailu ja mokailu!

Päivän biisi: Älä viskaa mua pihalle

Luettua: Neeli Cherkovski – Charles Bukowskin elämä, erinomaisen hyvä elämänkerta vanhasta likaisesta miehestä ,D Welhotar suosittaa kaikille Bukowskinsa lukeneille. Hyvää taustaa kirjoittamiselle, julkaisuille ja miehen elämälle. Tämän tahtoisin omaankin hyllyyni – en voi kuin kehua. Linkissä kaikki olennainen - lukekaa! Jahas, Pasa ja Atpo kirjallisessa muodossa eli Eniten vituttaa kaikki nyt kirjana, Pahan Kanin avustuksella, tietty. Kukapa muu siihen sekaantuisi. Jos et jaksa lukea taukoamatonta vitutusta ruudulta, tässä samaa kirjallisena. Hanki, jos huvittaa. Eniten vituttaa se, että kustantajana on Gummerus, vituttaako teitä, täh? Ja loput löytyy edelleen täältä.

                                       

                                          

                          KETTUMAISTA KESKIVIIKKOA!

TÄYSIKUU - HMPH - HAMPAAT TUNTUVAT JOTENKIN OUDOILTA....

Varasto kutsuu jälleen. Argh, Welhottarella on vatsa kipeänä, mutta mentävä se on. Kai se yksi päivä menee, jollei satu taksossa paskimaan housuunsa. Ja sehän olisi Iisalamelle vain oikein, ehh...

Eilen tuli taas ihan pieni huomautus P-P:ltä, miten jaetaan allekirjoitukset asiakirjan sivuille! Siis minulle on aina ja joka paikassa tähdennetty, että missään nimessä allekirjoitukset eivät saa olla eri sivuilla. No niin, Varastossa se onkin jopa suotavaa! Auts, miten minä voisin sen tietää, jollei kukaan kerro. Samoin erään paperin reitti mistä minne, siis loppusäilöntään. Kuulin vasta eilen ensimmäisen kerran! Muut ihmettelivät. No, sehän on siis toki kaikille niille muille itsestään selvää... Argh! Kyllähän minä nyt sitten tiedän ja muistan, mutta tunnen itseni täysin typerykseksi. Saankohan edes jatkaa koeajan jälkeen vai katkaistaanko sekin jo kohtapian? Epäilys valtaa mieleni kuni vaeltava himmeä sumu syysyössä *kankea Welhotar herkeää runoamaan, huom!*. Ei ollut oikein kiva ilta eilen, ei. Vieläkin, no ei päivittäin, mutta ainakin viikottain tulee esille asioita, jotka minun pitäisi tietää. Kukaan ei vain ole muistanut kertoa. Juuri näitä itsestäänselvyyksiä, jotka ovat perehdytyksessäkin unohtuneet, koska ne ovat perehdyttäjille itselleen niin automaattisia toimia. Harmittaa, tämä saa minut vaikuttamaan jopa tyhmemmältä kuin olen.

Lisäksi neurolla käynti ketuttaa niin, että lähetin eilen meiliä ao. paikan hoitsulle. Eivätkö ne saakeli soikoon ikinä lue postejaan? Ei huvittaisi soittaa, kun tiedän, että alan käyttäytyä ehkä hyvinkin huonosti. Pitäisi soittaa myös sille neuropsykolle, joka väitti, että hän laittaa koipien ja käden tutkimisesta erillisen nootin. Villut siellä mitään noottia asiasta ollut. Petturi, roisto, rakkikoira... Eikä hän myöskään toimittanut tuloksia kuten lupasi, ei myöskään soittanut, kuten lupasi. Mistä tällaisia lekurinplanttuja sikiää? Ja miksi ihmeessä ne ovat kaikki aina jossain, missä minäkin? Salaliitto? Auttaisikohan foliopipo *pähkäilee*`? Tekisiköhän joku Welhottarelle kunnollisen foliopipon, noin niinkuin kästyölokin merkeissä ;D

No, tänään tapaan erään leidin, jonka kanssa teemme vaihtarit. Vaihdan kolme käypää, mutta liian lyhyttä hametta erinäisiin tuotteisiin, mm. body lotioniin ja tuoksuihin sekä suitsukkeisiin. Tahtoo eroon vielä osasta tavaroita... Ainakin toistaiseksi olemme tyytyväisiä, koska emme ole vielä tavanneet. Rapoa huomenna tapahtumasta ja tuotteista sekä tapaamisesta.

Ai niin, sen verran Bu Jormaselle vielä tiedoksi, että Belgarion on käynyt nyt läpi erikoiskoulutuksen, josta valmistuu vähemmän väkeä, kuin esim. taistelusukeltajiksi tai laskuvarjojääkäreiksi. Nyt hän tekee suht. normityötä, on siis ilmaisena työvoimana ja käyttää tätä koulutusta tietysti valtion hyväksi ;D Eli enää ei ole niin paljon fyysistä rääkkiä, vain sopivasti. Kaverit jo käyvät ihan itsekseen ja omasta halustaan punttisalilla ja uimassa (siis Belgarion =O)! Toivottavasti kaikesta tästä on hyötyä myös siviilissä!

Muutoin Welhotar on rättiväsynyt, yö meni vähän väliä herätessä. No ilmankos, nyt tajusin! Katsoin ulos. On täysikuu ja minusta tuntuu niin oudolta.... hampaat alkavat kasvaa ja selkää kutittaa =E Kissakin vänisi jotakin. Kummisetäkin soitteli jurrissa ja sanoi suoraan, ettei uskalla tulla käymään. Lupasin soittaa tänään, hänellä oli ihan asia-asiaakin. Toivottavasti myös eräs kirjalähetys saapuu lopultakin – on tässä jo odoteltukin. Kirjoista myös rapoa myöhemmin, taatusti tulette pitämään!

--------------------------------

Purrrrrrrrrrrrmenta, kaiffarit! ONNEE ihan ekaks Mustall ja Harmaall, ku niill on tänää synttärit! Mä muute muistais, mutt mami sano. Mun pitää käydä heti onnittelees niitä, ku mä vaa ehdin ja saan ensiks mun heekut. Mamiiiih, vähä hopuks nyt! Joo, eile mä sain sitt kerranki taas donarii, ku mamiska muka jaksanu laittaa ruakaa. Hei, donariha on just parast ruakaa. Itelle sill jäi viälä pual puukkii eväkseks, mitä se oikee valittaa. Kyll nyt noi iso mami yhell pualikkaall donaripuukill elää yhe päivä. Oli sill jotai muutaki jämii. Ei ihme, jos on masu sekasi, ku syä tommosii sotkui niinku seki =O Kumma, ett ihmiset yleensä syä kaikkee epämääräst. Söis niinku me kissitki! En mä oo melkee koskaa kipeenä, no yks kerta oon kahen vuaden aikan ollu vähä masu sekasi. Seki oli ton vika, orja anto jotai omituist ruakaa, kissinmuanaa siis. Siit tuli sitt kipeeks, niinku. Ett hei, ei kandee syädä kaikkee, mitä tarjotaa. Mäkää sitä paljo syäny ja kipeeks tulin. Ja hei, kavrut! Sanokaa tein ihmisill, ett täält  saa erilaisii näytteit kissanmuanaa. On erikoisruakaa ja semmost, kolmee eri plaatuu. Mami taas laitto sinne mein nimen, jos me saatais mun nimell semmost safkaa. Viimeks oli älden heekkuu *virn* ja ku se on ILMAST!!



Täss on viälä must ja mun uudest lelust yks foto. Sitt nää saaki riittää. Mami saa ottaa uusi fotoi, vaiks mä en siit tykkää, mun menee aina silmät kii tai sitt pual päätä on pois, ku mami ei oo niin nopee ku pitäs. Mutt kaikill kissinkoill kliffaa päivää ja huamisee...

-----------------------------------

Juu, ei pitäisi syödä kaikenlaista, mutta joskus on pakko. Annetaampas nyt kotiasioiden taas olla, Vincent!

Päivän slogan: Kaikkien tapahtumien syytä ei välttämättä halua eikä tarvitse tietää!

Päivän biisi: Yellow Submarine

Luettua: Anthony Capella – Napolilainen naimakauppa, hmm, yllättävän luettavaa, vaikkakin lähes täysveristä hömppää. Brittiläinen upseeri II Maailmansodan aikana komennuksellla Napolissa tapaa Naisen, joka muuttaa kaiken ,D Aika kivaa ja raikasta kuvausta elämästä tuolloin, sodan raakuuksista, mutta myös mahtavia ruuanlaittotuokioita ym. Eli tämän voipi jopa meikäläinen lukea tuollaisena iltalukemisena pätkääkään kärsimättä, siis lähes suositeltavaa, helppolukuista hömppää... Ei kuitenkaan tulisi meille asumaan, ei myöskään ansaitse uusluentaa.


                                  
 
                                     TINKIMÄTÖNTÄ TIISTAITA!

PS: Voisiko joku kertoa, onko näkymä jotenkin outo tai erilainen nykyisin?

MAANANTAIN MARINOITA

Argh, maanantai ja kello hipoo kahta. Että huomenta vaan, lukijat. Täällä teidän kaikkien oma pikku dementikkolokkaaja taas koneen ääressä! Muut painuvat goisimaan, kun minä heräilen. Ei enää unta. Tuli eilen nukuttua vähäsen päivällä ja nyt tuollainen 4 h eli kai se sitten vaan on muka riittävästi... Veetuttaa vaan herätä kissin märinään. Eli Vinski kaipaili seuraa tai muonaa, no nyt on molempia. Silti kissi istuu tuossa ja märisee.

Jep, tänään taas siis Varastolle, normitapaan. Mikäli ei muusta muuta johdu. Iisalami vahvisti tilaukset tismalleen pyyntöjeni mukaan. Siis tod.näk. se tietää sitä, että mikään kyydeistä ei tule ilmoitettuun aikaan. Luulisin. Odottamassa ei pitäisi olla mitään ihmeellistä duunia, sitä tavallista vaan. Maanantai nyt on yleensä selkeästi rauhallisin työpäivä. Tällä viikolla ei muutenkaan tapahdu ihmeellisiä. Ei ainakaan pitäisi.

Belgarionin loppuaika intissä menee siis 2 viikonloppua lomillla, 1 viikonloppu kiinni jne. Mikäli ei tule isompia harjoituksia ja loppusotahan on tietty vielä jäljellä. Eli suurinpiirtein tuolla tavalla. Nykyään armeija pitää porukoita niin paljon lomilla kuin mahdollista. On erinomaisen kallista pitää miehiä makoilemassa siellä viikonloput, syöttää nuoret täyteen pari kertaa päivässä, lisäksi välipalat jne. Ja vahtiminen. Eli nythän lomille pääsee alokasaikana, jo ennen valaakin. Ai kauheeta tätä nykymaailmaa, ei ennen vaan ;D

Joku saisi kyllä minulle kertoa, miten Vintoosan automaattipäivitykset saa edes kysymään lupaa – tai taidan minä sen itsekin jo tietää. Mutta kun minusta se väittää, ettei niistä voi kieltäytyä?! Edelleen epäilen niitä kaikkien hässäköiden aiheuttajiksi. Prletto.

Tuli mieleen, että tuossa Belgarionin kanssa hihittelimme monelle asialle, mm. Upiksen hommille, minun työlleni ja tietysti kissan puuhasteluille. Kissa kun ei pitänyt siitä, että häneen ei kiinnitetty huomiota kaikessa kiireessä. Hihitys huipentui jossain vaiheessa siihen, kun Vincent alkoi kakkishepuloinnin eli säntäilyn ees-taas ja samalla mouruamisen, ennen kuin meni pingertämään hiekkikselle. Käkätin siinä, että jos minäkin Varastolla tekisin tuollaista ennen WC:ssä käyntiä. Naisten WC on jostain tod. oudosta syystä aivan Pomon huoneen läheisyydessä, melkein vastapäätä kaffehuonetta. Muut vain sitten toteaisivat, että aha, Polgaralla on hätä *hekottaa*! Että näin meillä naureskeltiin paashkaisia nauruja!

Eilinen menikin sitten lotkottaessa, lukiessa ja Suomi-poppia kuunnellessa. Niin ja syödessä, tietty. Eli varsinainen lepopäivä. Parit päikkäritkin vetäisin, kun oli sen verran tylsistynyt olo. Siksi ei nyt oikein taida enää nukuttaakaan. Ei ole myöskään mitään järkevää kirjoitettavaa ,D Jos sitä nyt on muutenkaan.

-----------------------------------------


Purrrrrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Ai, taas mua joteski vissii mollataa, jos mä niinku oikee hiffaa. Ja mun kakkimistapoi. Höh, ne on mun tapoi. Ihmisill on omii tapoi, en mäkää niihi puutu, eli epist toi tommone. Nyt mä muute oksun, ehin syädä jonku kuivunee lehde, ku hääräsin toss. Siin o! Mamill siivottavaa. Mitä puuttuu mut jutskeihi! Höh! Olis vaa hiljaa ja antais mull heekkui. Mutt ei, heti vaa koneell. Jotai se selitti, ett ei näi aikasi viälä voi syädä eikä ottaa mömelöit. Hei, kamoon, kyll mä vaa voin. Miks mun pitää sit olla ilman, täh? No, mä sain eile kuiteski hirmusen hyvää jauhist, raakan oikee. Njam. Toi vaa teki siitt sitte syämäkelvotonta. Tunki nääs sekaa niit omii jutskiisa. Ja mä sitt kans nukkusin. Mutt kyll mä leikinki mun leluill. Sitt ku orja suastu heittelee niit mulle. Ei niill yksi kunnoll oikee voi. Sitt se kaasutti taas noit tyynyi ja kaikkii mestoi ja tunki lisähaisuleita niihi. Omituine otus, toi mamiska siis. Mä joskus kerta käyny merkkaas, taas huamautti. En ees muista, millo oon käyny, ihan snadi tippa. Heti tulee kaikkii suihkui ja haisuleit. Jäks. Onneks se painuu taas tianaa meill safkaa. Mä saan rauhass tehä tääll mitä mä tahdon. Ekaks mä goisin kunnoll. Sitt mä voin laitella vähä uutta järjestyst ja sillee. Ett toll on puuhaa illaks. On se kuiteski taas illall pahall pääll, ku se tulee...




Täss mä vedän oikee kunnoll mun leluu turpiloo, sen se tarviiki, ärsytti mua. Nih! Kliffaa viikon alkuu kaikill ja huamisee.

----------------------------------------

Selvähän se, että lelut ärsyttävät! Niin minuakin. Taidan kohta ruveta keittelemään kaffetta, kunhan saan tämän päivityksen valmiiksi.

Päivän slogan: Kaikkea voi ja pitää vaatia. Eri asia, toteutuvatko ne, mutta mitään ei ilman saakkaan!

Päivän biisi: Amalia

Luettua: Johan Harstad – Ambulanssi, pieniä tarinoita ihmisistä, joiden tiet risteytyvät arvaamattomilla ja oudoilla tavoilla. Welhotar piti tästä ja suosittaa muillekin. Lyhyttä ja tiivistä kerrontaa, silti oudon tehoavaa. Augusten Burroughs – Juoksee saksien kanssa, omaelämänkerrallinen outo opus, todella merkillisiä tapahtumia psykiatriperheessä potilaan pojan silmin. Huvittavaa ja traagista menoa, jota ei jossain vaiheessa enää pidä edes kummallisena. Tästä Welhotar piti kovasti ja suosittelee tietysti ihan kaikille epätavallisesta pitäville. Michael Palmer – Uhraus, elinvarkauksia, salaliitto ja uutta lääkettä. Eli semmoista medikaalista trilleriä, sano. Lajinsa tyypillinen edustaja, eli eipä juuri irroita kommenteja. Kyllä tämän lukee, mutta ei ihmeesti kiinnosta meikäläistä. Varmasti myy hyvin... ehh... Koo Reiman – Joka viimeksi nauraa. Toimintaleffa siirrettynä kirjalliseen muotoon, ei sinänsä paha, jos tällaisesta pitää. Kiva vanhanmallinen kansi ;D

                                              
                              
                                                 MAANANTAITA!

MINÄ JA OPERA PÄIVITÄMME SITTENKIN =D

No niin, se toimii sittenkin! Eli vika tarkistettiin ensin Soneralta, kahteenkin kertaan. Yhteys oli ok, koneelle asti. Sitten kävin koneeni läpi 2 – 3 kertaa, ei mitään vikaa millään taholla. Sitten vain odottelemaan Belgarionin mahdollista tuloa. Kun hän perjantaina vastasi puhelimeen, oli helpotukseni suunnaton! Kyllä hänkin teki töitä, että löysi vian. Ja kävi ensin samat jutut läpi kuin minäkin, ei uskonut ensiksi äiteetä ,> Niin yksinkertainen juttu, että IE vain oli lopettanut jostain syystä toimintonsa (epäilen edelleen nuita automaattipäivityksiä, joita Vintoosa tekee öisin ilman lupia, ple)! No ei hätiä, saimme kuitenkin tuolta QuickPlayerin kautta nettiyhteyden ja Belgarionin kierolla kätevyydellä nopsasti poimittua Operan, joka nyt on siis käytössä. Suositan; kaunis, nopea, helppo. Wau, olen selkeä käännynnäinen! ;D Ja hemmetin tyytyväinen. Tästä hommasta kärsivät vain minun hermoni ja vähäsen kukkaroni, kun ostelin kevätkääryleitä lisää. Poika halusi ruuaksi kevätkääryleitä ja riisiä. Minä tein vielä sellaista ovelaa kirpeänmakeaa salaattia (kaalia, paprikaa, purjoa, hetelmiä, sinappia, chiliä, sitruunamehua) sekä kylkeen erilaisia chilikastikkeita ja soijaa. Hyvää oli ;D Ja netti toimii. Huh – kauheat vieroitusoireet kyllä jo ehtivät alkaa. Perjantainakin menin nukkumaan aikaisin, heräsin ja nukuin vielä eli Welhotar goisi ainakin 7 h. Uhh! Nyt normiunetus eli n. 4 h ja perään parin tunnin horrostirsat. Ja päivittämään! Ahas, ja jumaleissön, nyt tökki sitten taas Vuodatus. Minen ala, kaikki tökkii... Yritin myös kopieerata tuossa maailman lähes-parasta elokuvaa itselleni, senkin kopieeraus oli tökkinyt ja jäänyt kesken yön aikana. Edelleen epäilen klo 3:n automaattipäivityksiä =(

Belgarion muuten oli ostanut uuden ulkoisen kovalevyn koneelleen, "vähän" lisää tehoja, ehh, 750 gigaa, hei, siis gigaa =o Ja minua nolotti, kun tässä on 100 G:ta. Lisäksi Belgarion pohtii, minne hakea opiskelemaan. Nyt näyttäisi olevan sitten useampiakin vaihtoehtoja tarjolla, ainakin mielessä. Ihan hyvä, tässä on vielä aikaa pohtia. Upiksessa työt eivät kuulemma aivan hirveästi rasita eli kaverit tekevät melkein normityöpäivää, vetävät kaapelia ja repivät vanhaa irti. Toivottavasti saavat siitä mös jonkin maininnan, harvapa enää joutuu tietoverkkoa varten kaapelia vetämään ihan vanhanaikaisesti ,D

Varastolla on taas ollut tod. kiirusta. Ei ole ehtinyt mitään muuta kuin vääntää töitä eri mallilla kullekin... Onneksi ja toivottavasti alkava viikko on rauhallisempi, kun porukka on lomalla. Toisaalta se voi innoittaa muut suorituspaineisiin, koska heillä on tämä tavoitemäärä asetettu. Aika kökköä, minusta, asettaa noista töistä mitään määrällistä tavoitetta. Joillakin jutuilla niitä saa kasaan paljon ja nopeasti, jotkut taas vaativat kuukausien verran töitä, tarkistuksia, tulkintoja, vastineita jne. Eli niitä ei ole mitenkään pisteytetty, vain määrä ratkaisee. Samoin meidän töistämme pidetään tilastoa... siihenkään ei voi vaikuttaa oikein mitenkään. Yleensä pyrin pitämään kaiken suht.koht. ajan tasalla, tapani mukaan. Muuta ei voi tehdä...

Mukavaa, sain siivottua ja pyykättyä eilen. Tänään voin leikkiä vapaapäivää. Olla ja tehdä jotakin pientä, ottaa torkkuja ja laitella jotakin ruokaa. Taitaa olla perunapäivä, hmm.... VanGogheja, isoja. Josko uuni- tai lohkopottuja ja jotakin jauhelihapiffien tapaisia vaikka. Hah, ostin Liiteristä vielä Sambal Oelek –kastiketta, melko tujua. Jospa sillä vähän sutisi piffejä, ihan vähän *hillitön virn*. Olen täysin koukussa valkosipuliin ja chiliin, sorry. Ihan sunnuntairuokaa meikäläiselle ja evääksi asti tulisi. Juu, sen minä teen ja salaattiakin on vielä. Olen syönyt muuten joka viikko nyt ainakin kilon porkkanoita, hirveä hinku niihin. Rakuunaporkkanoita vähintään joka toinen päiviä =o Tosi outoa. Samoin tomaatteja menee, vähintään 1 – 2 pvässä. Arkisin ei viitsi väännellä salaatteja useinkaan lisukkeeksi. Syön mieluummin vihannekset sellaisenaan tai ruuan seassa, wokkina tms.
--------------------------------


Purrrrrrrrrrrrrrrrrve, kavrut! Heh, mäki oon saanu heekkui ja kaikkee. Just nyt mä vedän kunnollist pussiruakaheekkuu, njam. Ja sitt mä sain taas hei postii, semmose jännän kissilelun ku pyärii ja rapisee, jos on höyhenöitä ja kaikkee. Se on muute tosi kliffa, sill melkee viittii yksinki leikkii. Ihan parast on, jos mami heittelee sitä ja mä puren-raavitan. Mull onki jo sitt uusii lelui paljo, niinku uus isompi hiiruloki, se on hei muute vähä niinko vaaleenpunane tai jotai, mutt toimii tosi hyvi. Sitt sill on kihara häntäki ja silmät, siis niinko ei ne silmät oo kiharat. Sitt mull on uusii ruakii. Ja tänää saadaa lihaa, jee. Kilti mami. Ja niin kiva Poika, ku kävi eile. Mami yritti komentaa mua, mä menin heti Pojan turvii ja kiähnäsi sen viäress >o< Ei tehoo mamin käskyt, kattokaas. Ku Poika on korkeemmall ku mami, niinku sillee. Ja me ollaa kert uroksii, sillee niinku. Mutt sitt ku alko tulla safkaa, alko maminki seura kelpaa. Ei ne kevätkääreet kyll ollu kissinruakaa, mut mä sainki sitt muit heekkui. Ett tosi hyvin pyärii. Nyt ku toi mamin masiinaki taas toimii niinku pitääki. Sitä se on vähä manannu.



Täss mä oon mun uuden lelun kaa – hei kliffaa päivää muilleki. Huamisee.
---------------------------

Ai – että urosten ei tarvitse totella! Prvele, eilen oli kyllä melkoinen hulabaloo torpassa *virn* kissi hepuloi ja juoksi, törmäsi välillä kops-seinään ja Belgarion viritteli konetta ja minä kokkasin. Kun komensin kissiä, mentiin välittömästi Pojan turviin, hmph ;D Belgarion onkin ensi vkonlopun kiinni, joten ho-hoiih, löytyisikö ketään avittajaa lauantairoudaukseen? Palkkiona kunniaa, huonoa mainetta, pullakaffet yms. sekä jotakin muutakin, ehkä.... Ilmoittautua voisi, jos haluaisi!

Päivän slogan: Kun meno muuttuu oudoksi, oudot panee menoksi.

Päivän biisi: A Hard Day's Night

Luettua: Boris Hurtta – Vuoden pimein päivä, Yön ja hämärän tarinoita, kokelma novelleja. Juu, toisinaan jopa pidän Hurtasta, mutta... Kaverilla on jo niin omat, arvattavat maneerinsa, että olen jo vähän kyllästynyt. Tästäkin kokoelmasta löytyy pari luettavaa tarinaa, muu on kuin lukisi vanhoja juttuja. Toki, hän sanookin olevansa viimeinen suomalaienen roskakirjalija – tästä olen eri mieltä. Mutta voisihan niitä tarinoita edes vähän hioa, pliis. Ja käyttää uusia ideoita(kin). Mika Vehmersuo – Pimeyden polte, kotimaista poliisiromaania melkein parhaimmillaan kohtuullisen uudelta tekijältä. Kyllä, Welhotar piti tästä. Todenmukaista poliisityön kuvausta, hyviä tyyppiluonnehdintoja, ei hekumointia väkivallalla tai verellä niinkään. Eli ihan käypää kotimaista poliisikirjallisutta, voin jopa suositella tulokkaana siihen terävämpään päähän! Tämä on kai kaverin neljäs opus, olen lukenut kyllä aikaisemmatkin... Kirsti Hernesasho - Huligaanien heila, ilmeisesti omaa sukutarinaa melko pitkälti, mutta kerrankin oikein luettavassa muodossa. Tarinaa Lahden tienoilta jo ennen vallankumousta, pirtuajoilta jne. Siskon huikeaa elämää ja muuta erilaista (tästä siis nimikin). Sopivan lyhyt tarina mukaan vaikkapa reissulle, jossa kaipaa parempaa lukemista! Hunter S. Thompson – Pelon valtakunta. Suositan, hankittavaksi kotiin myös. Mitä kaikkea tapahtuukaan ja mitä voi vain USA:ssa tapahtua, taustoja ja tarinoita. Aivan mieletön kooste, Welhotar pitää kovasti! Olen aina pitänyt tästä täyskahjosta ja nyt vielä enemmän. Lukekaa ja miettikää kotona, onko kaveri oikeassa vai oikeassa ,D Paneutukaa sekoilujen syvyyksiin tarkemmin ja nauttikaa! This is (sh)it!

                                

                            SOPIVAA SÖNDAAGIA!